21.5.2017

R.I.P. Dazzling Morningstar



Niin se meni koirien taivaaseen, tämäkin perheenjäsen, 13-vuotiaana, kuten kaikki meidän eläimemme, kissaa myöten. Pääsi vielä äitienpäiväreissulle tänne, eikä silloin lausuttu asiasta sanaakaan, vaikka nähtävissä oli, että aikaa ei ole paljon. Jotenkin kuolema on niin pelottava asia, että siitä ei vaan puhuta, vaikka se leijuisi samassa huoneessa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat suhtautua kuolemaan luonnollisesti. Minä en osaa. En esimerkiksi pysty ottamaan enää uutta lemmikkiä, koska näen edessä sen kuoleman - tai omani. Voihan olla, että minä lähden ensin ja se jää minua suremaan. Vanhuus tulee ja siihen kuuluu luopuminen.

Joku sanoo, että ikä on vain numeroita. Näin sanoi ystävänikin, otti vanhoilla päivillään netistä miehen, korjautti kohtunsa ja värjäsi tukkansa punaiseksi. Sai sittemmin ihottuman päänahkaansa, mutta ei luovuttanut. Nyt hän on blondi ja lähdössä miehen kanssa Eurooppaa kiertämään. Molemmilta on polvet leikattu, mutta niin vain  mennään. Luultavasti hän elää pitkään,kuten äitinsäkin, iloinen maalaisemäntä, joka piristi itseään kesäteattereissa ja maakuntamessuilla. Eli lähes satavuotiaaksi saatettuaan miehensä paljon aiemmin hautaan. Hänen sisarensa, minun äitini, eli kahdeksankymppiseksi ja oli huolten runtelema ja takanaan paljon menetettyjä tilaisuuksia ja epäonnenpotkuja. 

Minulta ei ole polvia leikattu, ja koetan varoa äitini tietä. En minä kauheasti surekaan. Pidän elämästä ja ihmisistä, mutta olen hieman varautunut suhteissa ihmisiin. Elämä opettaa ja epäonniset piirteet seuraavat sukupolvelta toiselle. Jumala se ehkä siinä vain kostaa menneitten polvien syntejä viattomille uusille ikäluokille.

Auttaisiko jos nöyrtyisi ja rukoilisi kunnolla eikä aina vain lähettelisi nopeita tekstareita yläilmoihin, että anna nyt, tarvitsen todella nyt tätä. Tosin tällainen suora pyyntötekniikka tuottaa joskus myös tuloksia. Olen kertonut teille Nuoresta Leskestä, joka kiusaa minua jatkuvilla pitkillä puheluilla. Hän tuli juuri vastaani pihalla enkä päässyt pakoon. Niinpä jäin kuuntelemaan häntä.

Hän oli ollut hautausmaalla ja tuskaillut, miten saa painavan multasäkin siirrettyä Pertin haudalle. Oli rukoillut miestään, että Pertti, jos sinä jossain siellä nyt olet, niin auta nyt jollakin tapaa siirtämään tämä multasäkki haudalle. Siinä samassa puutarhatraktori oli puksutellut häntä kohti ja hän oli kysynyt ajajalta, voisiko tämä viedä säkin miehensä haudalle. Kyllä voi, säkki sai kyydin ja Nuori Leski koki ihmeen. Mainittakoon, että kyseinen ihminen on varustettu erikoisella herkkyydellä. Kun mies kuoli, kello oli pysähtynyt olohuoneessa. 

Tänään tein viimeisen palveluksen tuolle kuvan otukselle. Maksoin sen tuhkausmaksun, sataviisikymmentä euroa. Se sai kyynelhanat auki, oikeastaan ensi kerran kunnolla. viimeinen palvelus pienelle Iivo Livokille, Kärkkäiselle, Olmille jne. Mietin vain, mihin ne tuhkat tullaan sirottelemaan, kun se ei ollut vesikoira eikä oikein ulkokoirakaan, vaan sillä oli aina kiire takaisin pesään, kotiin. Jotenkin uurna takan reunalla ei kuitenkaan kuulosta hyvältä. 

(Valokuva Iines)

15.5.2017

Haplot ja kuplat




14.5. Sain lahjaksi dna-testin äitilinjan tulokset. Mielenkiintoista. Matcheista eli siis äidinpuoleisista dna-sukulaisistani - joilla on täysin sama haploryhmä kuin minulla, löytyy mm. muutama vuosi sitten ahkerasti blogannut tamperelainen tutkija Jari Sedergren, joka on joskus kommentoinut blogissani  mm. jotain aiempaa sukututkimusjuttuani.  Yleensä dna-testien matcheissa eli sukuhaaralaisissa on vieraita nimiä, jopa ympäri maailman. Sedergrenin lisäksi toinen tietämäni dna-sukulainen on poliitikko Pirjo Ala-Kapee.

Sain lahjaksi myös opastuksen twitterin käyttöön, ja teinkin itselleni twitter-tilin. Minulla on vasta yksi seuraaja, ja toivon tietenkin lisää, koska kaiken someviestinnän olennainen edellytys on se, että foorumilla on tarpeeksi lukijoita. Ei ole järkeä viestiä julkisesti, ellei halua itselleen yleisöä. On hurskastelua väittää, että suuri lukijakunta on muka yhdentekevää. Monologit ovat lukollisia päiväkirjoja varten. Tai sähköpostiviestintä pikkupiiriläisille. Some on kenttä, jolla voi harrastaa julkista rienausta, kosiskelua, myyntiä ja markkinointia ja tarvittaessa jopa populismia. Jos haluaa julkaista vain orvokkiasetelmia ja ruusututkielmia, saa postikorttikatsojia, mutta ei keskustelua.

Twitteriin lataamistani luontokuvista on jo yksi tykännyt, koska kävin itse tykkäämässä joistain hienoista kuvista. On turha toivoa lukijoita, ellei itse käy niiden muiden luona. Kukaan ei tule somessakaan ovellesi pelkästään säihkyvän viestintäsi vuoksi. Netti on täynnä säihkyvää viestintää.

Itse valitsin seurattavikseni lähinnä toimittajia ja yhden nuorten kirjailijan, näin aluksi. Myös Tarja Halonen kuuluu seurattaviini. Haloselle annan  tällä hetkellä sapiskaa yltiöromanttisesta turvapaikkapolitiikasta, mutta plussaa uudesta kellanpunaisesta tukanväristä, joka pehmentää hänen kulmikkaita piirteitään. Jostain syystä seuraan myös Saska Saarikoskea ja Sanna Ukkolaa, koska minua kiinnostaa ensinnäkin se, että Pentti Saarikosken poika  jaksaa keskittyä pakkomielteenomaisesti Trumpiin ja se, että älykäs toimittajanainen on nainut persumiehen, joka on lisäksi laihanpuoleinen. 


15.5. Yhteiskunnassa lyövät nyt korkeat laineet. Punaviherkupla on särkynyt ja sieltä on havaittavissa ulosvuotoa ja ristivetoa. Kirjailija Pirkko Saisio on kyseenalaistanut punavihreän kuplan  tavan harjoittaa julkista keskustelua olemalla itsestäänselvästi aina oikeassa. Loistavaa, pidän kaikenlaisesta epäilystä!

On Saisiolta sitäpaitsi poikkeuksellisen kypsän ja viisaan ihmisen merkki asettua objektiivisesti oman kuplansa ulkopuolelle tarkastelemaan ryhmäänsä - näin minäkin tahdon tehdä ja osittain uskonkin tekeväni. Ihmistä ei saisi pidellä yleinen mielipide. On rohkeaa ja älykästä seistä yksin, jos muut vetävät kritiikittömästi yhtä köyttä. Joukossa tyhmyys - no te tiedätte.

Tänään Saisiolle vastaa kansainvälisen politiikan opiskelija, aktivisti Riikka Yrttiaho, joka vastaansanomattoman raikkaasti todistaa, että Pirkko Saisio on langennut populistien ansaan. Eihän muiden kanssa voi keskustella kuin suvaitsevien punavihreiden! Tällaista tieteellistä lähestymistapaa asioihin opetetaan ilmeisesti Göteborgin yliopistossa, jossa Yrttiaho opiskelee. Subjektiivisuus rulaa, koska joillain nyt vaan on paremmat mielipiteet. 

Lopuksi sananen haploryhmästä, koska oletan, että käsite on monelle lukijalle uusi. Haploryhmä on ihmisen perimän tyyppi, joka on eri alkuperää olevilla väestöryhmillä erilainen. Haploryhmiä vertailemalla on koetettu selvittää kansojen sukulaisuuksia ja alkuperää. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettemmekö silti olisi kaikki veljiä keskenään. 

(Valokuva Iines, Kaunis kupla eräässä vihreässä puistossa)

8.5.2017

Vieraat jätetään rauhaan

 


7.5. Teemu Keskisarja kirjoittaa Et-lehdessä rasismista, jonka väittää Suomessa olevan harmitonta. Samaa mieltä, meillä elää edelleen vieraat ensin -henki. Olkaa hyvä ja vassakuu. Älkää välittäkö meistä.

Historioija nimittäin väittää, että Suomessa ei tehdä rasistisia henkirikoksia. Samoin sanoo  vuodesta 1995 alkava Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tilasto: Suomessa ei tehdä rasistisia henkirikoksia. Muita murhia ja tappoja sen sijaan tehdään toistasataa vuodessa. Murhia tehdään juovuspäissä, mustasukkaisuudesta tai mielenhäiriössä maahisten neuvomana. Ainutkaan kantasuomalainen ei ole vuosikymmeniin riistänyt lähimmäisen henkeä etnisen motiivin vuoksi. Ruumiittomuus lienee ainutlaatuista koko maailmassa. 

Mitä tämä nyt on? Juurihan meidät on opetettu siihen tietoon, että Suomessa ei voi elää, mutta vaikkapa Tansaniassa voi. Suomi on hirveän rasistinen maa, on häpeä olla suomalainen, suomalaiset ovat juntteja, jotka pelkäävät mustaa miestä. Suomalaiset lähettävät pakolaisia tapettaviksi lentokonekaupalla. Suomi on hirveän väärä maa.

Keskisarja kirjoittaa samoin kuin itsekin kirjoitin jokin juttu sitten: Jos maahamme saapuisi sotaorpoja pienokaisia, suomalainen suvaitsee siinä kansanryhmässä vaikka violetin ihon. On hysteeristä ylitulkintaa väittää, että suomalaiset janoaisivat vuonna 2017 sankoin joukoin vääräuskoisten tai vääränväristen verta.

Hyvä Teemu! Jälleen yksi järkeään käyttävä suomalainen, joka ei ole kaljupääjuntti, vieraita pelkäävä ja tappavan himokas rasisti. Toivo Harald Koljonenkin, joka tappoi Huittisissa vuonna 1943 viisihenkisen Hakasen perheen ja paikalle osuneen naapurissa asuneen Anna Maria Mäkisen, tappoi omaa etnistä ryhmäänsä.

8.5.  Vielä se, että Keskisarja sanoo kulkevansa kylillä epäakateemisissa porukoissa, mutta hänen vastaansa ei ole tullut rotuvainoajia eikä puhdistajia. Itse mietin vielä sitä, että tietyt piirithän todistivat kovin hanakasti  maahanmuuttoaallon alkaessa sen, että suomalainen mies se vasta hirveä murhamies on,  tappaa ja raiskaa naisensa.

Eikö nyt sitten ole selvää kuin pläkki, että ei meillä ole vaarallista rasismia, koska suomalaiset ne vain keskenään muhinoivat, mäiskivät puukon kera ja raiskailevat omia naisiaan?  Maksavat nätisti turvapaikanhakijoille ja laittomasti maahan jääneille korvauksen seksistä, kuten Helsingin Sanomat kauniilla tavalla todistaa. 

27.4.2017

Kuinka monta mahaa lehmällä on?


Edellisen juttuni keskustelussa sain kommentoijalta ankarat moitteet siitä, että pilkkaan aina kaikkea ja olen negatiivinen. Että voisiko kirjoittaa toisella tavalla, positiivisesti?

Vaikeaa se on, mutta koetetaan nyt. Iloitkaamme vaikka uusista ministereistä, eikö totta? Miksi aina tosiaan pilkata, haukkua ja valittaa päälle, kun voi suhtautua asioihin valoisasti ja hyvää ilmaa levittäen. Kommentoija on oikeassa, pilkka pois, hyvät kehiin.

Uudelta maatalousministeri Jari Lepältä kysyttiin, montako mahaa lehmällä on. Eipä ministeri tiennyt. Tästäkö lehdet repivät jo lööppiä. Tiesittekö te? Vähän vaikea olla positiivinen, kun lehdet ovat negatiivisia. Mutta siis,  hyvä kun saadaan uutta verta maatalouspuolelle. Onnea Lepälle - sopiva nimikin miehellä. Leppä, Lepikon torppa, lepikko. Mökkirannassa on leppiä ja tiedoksi luuleville: punkit eivät elä lepän oksilla, vaan ruohikossa!

Uudella oletetulla kulttuuriministeripuolueella, perussuomalaisilla, taas on kultttuuriministeriehdokkaaksi tarjolla aito humanisti, historisti,  maisterismies Sampo Terho, joka esiintyy lisäksi kohteliaasti ja kauniisti.

Eikös vaan lehdissä jo riekuta, että perussuomalaisilla ei ole kulttuuriohjelmaa ja viitataan suvivirteen, että se on persujen ainoaa kulttuuria. Tämä onkin tuhannen totta. Kun ajattelee vaikka ylioppilas Paavo Arhinmäen kulttuuriministeriohjelmaa ja saavutuksia alalla, Sampo Terholla on kiinniottamista.  Vaan nähdään tämäkin asia valoisasti. Siitä vaan soittoja Arhinmäelle, niin toki veli veljeä neuvoo. Ja olihan meillä opetusministerinäkin missi, Tanja Karpela, joka ei tainnut tehdä kovasti tuhoa tehtävässään. Annetaan ihmisille mahdollisuus! Ilon kautta.

Turhan negatiivisesti on lähestytty muuten juhlarahaakin, joka kiellettiin. Mehän emme ole yksin kolikkojen kieltolinjalla. Ranska raivostui Waterloo-kolikosta ja Saksassa ärsytti juhlaraha, jossa kuvattiin DDR:n valtapuolueen synty. Suomen pikku kolikkohan on sitä paitsi lavastettu, koska ammuttavat hymyilevät siinä rentoina.

En malta olla sanomatta - toivottavasti ette koe tätä negatiivisena, että ei kai sisällissodan hirvittävimmän tapauksen kuvaaminen juhlarahassa ole kovinkaan ystävällinen  teko. Sehän avaa taisteluhaudat uudelleen ja saa ihmiset tappelemaan jälleen siitäkin, että kuka sen sisällissodan aloitti ja kuka puolusti ja ketä tai mitä puolusti ja kuka murhasi Pinsiön paronin tai isoisän pienen punaveljen. Sisällissota mikä sisällissota, ei siinä enää mitään harjattavaa ole. Kolikkoon sopisi jokin rakentava aihe: suo, kuokka ja Jussi, kuten joku jossain ehdotti.

Iloiseksi lopuksi todettakoon, että työttömyys on taas piirun verran vähentynyt ja poliisikoira Körmy on pelastanut kuopiolaismiehen varmalta paleltumiskuolemalta metsästä. Sekin on hienoa, että vappuna sataa räntää. Ei tarvitse vielä herätä talviunesta, vaan voi edelleen kääriytyä toppatakkiin ja villahousuihin.

(Maalaus Marc Chagall)

19.4.2017

Satu hyvästä papista


Olipas elelipäs kerran pastori, jonka nimi ei ollut Marjaana Lapatossu vaan Marjaana Pitkätossu. Hän asui Hyväkummussa, ja kun hän hääräsi keittiössään, kaikki kupit olivat ihanasti eriparisia, samoin sukat. Voi jopa olla, että jos vasemmassa jalassa oli raidallinen sukka, oikeassa oli pilkullinen, tai päinvastoin. 
— En ole koskaan antanut antanut pikkuasioiden vaivata mieltäni, enkä sen, mitä toiset sanovat, pastori Pitkätossu nauraa niin että kaunis punainen tukka leiskuu kuin kupari auringossa. Otsatukan alta pilkistävät veikeät ja maailmaa nähneet silmät. On oltu naimisissa jopa intiaanin kanssa, ja isä on heimokuningas brittiläisessä Länsi-Afrikassa. 
Pastori Pitkätossuhan on tullut tunnetuksi siitä, että on aina valmis auttamaan hätää kärsiviä uusilla rohkeilla tavoilla ja onpa hän heittänyt vartalonsa ohella persoonansakin peliin, vähän kuin jokuset hyvät piispatkin, jotka ymmärtävät olla viis veisaamatta laeista silloin kun hätä on kärsivillä. Häntä - Marjaanaa - ja miksei myös herra piispaakin on kovasti kiitetty humaanista työstään, ja uskoisin, että jopa rauhan Nobel Suomeen on nyt lähellä. Jommallekummalle.
Väliin pastori on joutunut auttamishalussaan ääritilanteisiin henkensä kaupalla. Viimeksi hän joutui jopa juoksemaan ehtiäkseen poliisiauton alle. Autossa oli Abdullah, jota vietiin palautuskoneeseen. - Kuvaa koko ajan, joutuu pastori hihkumaan ystävälleen, joka videoi pastorin taitavaa syöksyä auton eteen. Auto matelee hitaasti eteenpäin, ja pastori tekee useita yrityksiä päästäkseen auton tönäisemäksi. Vaan videointi epäonnistuu, koska auto ei tönäisekään pastoria, vaan poliisi taluttaa pastorin rauhallisesti sivummalle. 
- Miten joku voi karkottaa tänne tulleita pakolaisia suoraan kidutettavaksi ja tapettavaksi, huutaa hyvä pastorimme ja hyppää tasajalkaa, hihkuu toreilla ja turuilla niin että pulut pelästyvät.  Myös koululaiset pelästyvät ja menevät itkien kotiin kysymään vanhemmiltaan, miksi Suomi lähettää ihmisiä suoraan kuolemaan. Niin että millainen maa tämä Suomi oikein on? 
- Mitä sanon lapsilleni, kun he kysyvät, että äiti, missä sinä olit, kun Abdullah murhattiin, pohdiskelee pastori osallistumistaan toritapahtumiin. - Sanon, että äiti oli Rautatientorilla ja poliisiauton alla. 
Ja lopuksi. Jokin katharsis ja palkinto tässä nyt on tarpeen, sillä saduilla pitää olla onnellinen loppu.   Kun emme kuitenkaan saa 32 miljoonaa afganistanilaista tänne pelastettua sydämettömien suomalaisten vuoksi, niin otetaan se happy end tästä rahapuolesta, ikään kuin lohdukkeeksi. Nimittäin ihmisläheinen ja kristillinen työ on aivan liian aliarvostettua ja rahallisesti alimitoitettua. Vaan - tattadaa - piispa Kari Mäkinen on juuri saanut 30 000 euron palkkion  inhimillisten arvojen puolesta tehdystä työstä! Hallelujaa!  

Ja eikö pappi ja äiti, ystävämme Marjaana Pitkätossu ansaitsisi vielä suuremman palkinnon? Kari Mäkinen ei ole pannut kuin puhtaan sielunsa uhrialttarille, Marjaana on ollut valmis uhraamaan myös hennon ruumiinsa poliisiauton alle kuolemaan pakolaisten puolesta. Tämä jos mikä, kertoo suuresta sydämestä ja rehellisyydestä.

8.4.2017

Käsi sydämelle



Minua kummastuttaa se, miten tietyt piirit koettavat mitätöidä Tukholman terroristi-iskusta käydyn keskustelun laineita. Tunteet ovat pinnalla. Tuntuu siltä, että isku on kerta kerralta lähempänä Suomea. Itsekin olen ollut kesätöissä Åhlensin tavaratalossa ja istunut iltoja Sergelin torin aukion kivireunuksilla kuuntelemassa katusoittajien folkmusiikkia.

Edellisen keskustelun loppupuolella muuan keskustelija muistutti Breivikin terroriteosta ja viittasi terroristikristittyihin, joiden tekoja on hänen mukaansa enemmän kuin muslimiterroristien. Oikeastaan hän ei ilmeisesti hyväksynyt sanaa muslimiterroristi, koska se leimaa muslimit.

Kun kirjoittaa Googleen hakulausekkeen "terroristikristittyjen teot", on hakutulos ainakin minun koneellani nolla kappaletta. Mikä siis on terminä terroristikristitty, jos sana otetaan tarkkaan semanttiseen tutkiskeluun? Minäpä kerron teille.

Kun sanalla muslimiterroristi viitataan sekä henkilön tekoon että uskontoon, on selvää, että sanan alkuosa määrittää perusosaa. Sana antaa ymmärtää, että on monenlaisia terroristeja, ja nyt puhutaan yhdestä lajista, muslimimiterroristeista. On yleisesti tiedossa, että muslimiterroriteossa kuullaan usein huuto Allahu akbar, eli teot tehdään uskonnossa palvotun jumaluuden nimeen, Jumalan eli Allahin kunniaksi.

Entä sitten terroristikristitty? Huomio kiinnittyy ensinnäkin siihen, että tässä yhdyssanassa sanan osat ovat toisinpäin, perusosana on kristitty ja määriteosana eli taustoittajana terroristi. Miksi ei kristittyterroristi muslimiterroristin mukaan?

 - Vastaus on perin yksinkertainen. Siksi, että sana tekemällä tehty, väsättty tiettyjä tarkoitusperiä varten, ei luonnollisesta tarpeesta syntynyt, kuten sanat kielihistoriallisesti useimmiten ovat. Osat ovat lipsahtaneet väärinpäin, korostamaan kristittyyden terrorismiluonnetta. Islamhan taas tunnetusti on rauhan uskonto, joten sen terroristisuutta ei voi korostaa joidenkin tahojen mielestä: terroristimuslimi. Kauheaa.

Jos nyt vielä mennään  hieman syvemmälle semantiikkaan, niin termin terroristikristitty, joka siis vihjaa kristittyyden syvempään terrorismiluonteeseen, tulisi pitää sisällään se, että terroriteko on tehty kristillisyyden nimissä huutaen Jumalan kunniaa samalla kun surmaa viattomia, eikö totta: räiskis räiskis pum pum, kunnia Jumalalle taivaissa, isän pojan ja pyhän hengen nimeen!

Käsi sydämelle kaikki terroristikristityistä puhujat: montako tällaista terroritekoa tiedätte maailmassa tapahtuneen viime vuosisadoilla? Eikö ole harhaanjohtavaa ja väärää käyttää tätä sanaa mitätöimään muslimiterroristien tekoja Euroopassa, maanosassa, joka antaa heille uusia koteja ja elantoja?

Ja kuinka usein terroristikristityt ovat menneet kristinuskon nimissä Lähi-itään murhaamaan muslimeja, jolloin he oikeasti olisivat terroristikristittyjä? Nyt ei puhuta sotatoimista, vaan yksittäistapauksista, jollaisia muslimienkin Euroopassa suorittamat joukkomurhat median mukaan usein ovat.

Mitä tulee erikseen Breivikin terroritekoon, niin tässäkin ero muslimiterroristien tekoihin on olemassa. Breivik todettiin pitkällisten lääke- ja oikeustieteellisten tutkimusten tuloksena luonnehäiriöiseksi, psykopaattiseksi luonnehäiriöiseksi, joka vastaa teoistaan, koska ei ole mielisairas. Luonnehäiriöinen ihminen ei tee hirmutekojaan aatteen vuoksi, vaan oman voimantunteensa ajamana, koska hän on maailman kuningas, ei jumala eikä allah.


4.4.2017

Populismia ja valeuutisia




Joskus ajattelin, että vain perussuomalaiset ovat populisteja, mutta yhä enemmän näyttää siltä, että tämän päivän populisteja ovat vallan muut tahot, esimerkiksi Helsingin vihreät. Populismi näyttää liittyvän usein opposition vaalipuheisiin.

Vai mitä tulee ajatella Ville Niinistön tänäisistä tviittauksista, joissa hän antaa vääriä tietoja Suomen pakkopalautetuista turvapaikanhakijoista: joukossa on Ville Niinistön mukaan ollut raskaana olevaa naista, lasta eikä ketään ei ole kuultu tilanteessa. Lapset on revitty kouluista ja naiset synnytysvuoteistaan ja kaikki on työnnetty kylmästi lentokoneeseen ja lähetetty tapettaviksi Afganistaniin. - Niinistön levittämät tiedot ovat osoittautuneet vääriksi, kuten olette varmaan jo lukeneet.

Olen niin hämmentynyt tästä pakkopalautustilanteen öyhöttämisestä ja mielenosoittajien tunkeutumisesta sisäasiainministeriöön, että katson uteliaana aiheesta videon valemediasta. Josko siinä olisi jotakin oikeasti totta. 

Videossa punatukkainen naispappi Marjaana juoksee poliisiauton etten kirkuen  ÄLKÄÄ AJAKO PÄÄLLE, ÄLKÄÄ AJAKO PÄÄLLE. Ja sitten punapukuiselle naiselle: - Kuvaa koko ajan, kuvaa koko ajan.  Ja naisystävä  kuvaa papin heittäytymistä turvapaikanhakijoita vievän auton eteen. Poliisit ovat hyvin rauhallisia, eivät puhu mitään, taluttavat vain  punapään pois. Mutta nainen tulee aina uudelleen auton eteen ja huutaa samaan hengenvetoon että älkää ajako päälle, ja naisystävälle: - Kuvaa koko ajan. 

Näin tehdään uutisia. Afganistan ei liene maailman turvallisin maa, mutta ei turvattominkaan. Maahanmuutto­virasto ja valitus­tuomioistuimet noudattavat päätöksissään yhteisiä, eurooppalaisia kriteerejä. Muutkin EU-maat ovat palauttaneet viime kuukausina afganistanilaisia turvapaikanhakijoita. Suomi tuskin voi poiketa suurestikaan EU:n sisäisestä käytännöstä. 

”Myös alaikäiset saavat kielteisiä päätöksiä. Missään Euroopan maassa ei ole linjaa, että kaikki alle 18-vuotiaat saisivat turvapaikan”, Päivi Nerg Maahanmuuttovirastosta sanoo. 
Pienen ihmisen tulee olla näinä kuohuvina aikoina tarkkana siitä, mitä uskoo ja miten suodattaa tietoa. Hyväkään ihminen ei ole poikkeus väärän tiedon levittämisessä.

Tuntuu, että olen kuin lastu laineilla. Joka puolella on valtava hässäkkä, hyviä suvaitsevia ihmisiä oikeudenmukaisine totuuksineen, kiharatukkainen rauhanenkeli Ville johtaa joukkoja joka kiihtyy omista huudoistaan, on rasisteja, pelottavia Odinin sotureita,  julmia virkailijoita, hirveitä poliiseja, kaamea hallitus, fasistinen Migri, kärsiviä työttömiä ja kuolevia köyhiä ja toivottomia pakolaislapsia ja raskaana olevia naisia. Kaikki kelluvat sikin sokin kuin Hieronymus Boschin maalauksessa. Inferno. Se tämä Eurooppa nyt on, sellaiseksi erikoisesti Suomi on maalattu. 

Vai meneekö se yksinkertaisesti vaan niin, että ketään tänne tullutta turvapaikanhakijaa ei saisi palauttaa? Mikä sen palautuksen vaihtoehto oikein edes olisi? Vastausta en ole löytänyt.