16.8.2018

"Moraali ei ole sellainen kiva juttu"



Ehdotan peruskouluihin uutta aihekokonaisuutta, jonka paras toteuttamismetodi olisi  ilmiöopetus, jolloin teema toteutettaisiin usean aineen yhteispakettina. Kokonaisuuden nimi voisi olla Mielenpahoituksen hallinta, ja sen narratiivina olisivat kulloisenkin ajan kansalaisten mieltä pahoittaneet tapahtumat.

Nimittäin tämänkin aamun sanomalehdestä saatiin lukea, miten muuan fatbike-pyöräilijä oli pahoittanut mielensä Helsingin keskustassa bussin röyhkeän ohitusyrityksen vuoksi. Pyöräilijä oli ajanut sentään neljääkymppiä  ja olikin sitten pysäyttänyt dösän seisomalla sen edessä  ja estämällä sen matkankulun. Olipa kutsunut poliisinkin paikalle ja valokuvannut bussikuskin ohjaimissa laajempaa levitystä varten. Hän oli tärissyt raivosta ainakin tunnin jälkeenpäin. Mä ja mun oikeus. Mun bodyfittning estyi nyt! Mä melkein kuolin raivosta!

Toinen mielenpahoitus tapahtui eilen Helsingin Tapanilan ala-asteella, jossa erään oppilaan äiti oli pahoittanut mielensä, kun opettaja oli jakanut eräällä tunnilla lapset tyttöihin ja poikiin. Tämä jakohan on  kielletty jo vuosi sitten.

Äiti oli antanut jutun sanomalehteen, joka julkaisi siitä raflaavan ison uutisen. Äiti oli pahoittanut mielensä senkin vuoksi, ettei saanut muita vanhempia mukaansa pahoittamaan mieltään, eikä opettajakaan ollut korvaa lotkauttanut. Tosin rehtori kiirehti sitten vannomaan, että kyseessä oli yksittäistapaus ja että tämä ei toistu, koulu ei hyväksy sukupuolijakoja missään oppiaineessa.

Anteeksi Tapanilan rehtori, saakohan tätä edes kysyä: Koskeekohan tämä myös muslimityttöjen liikunnanopetusta? Onko tyttöjen ja poikien liikunta samoissa tiloissa? Mitä ajattelet siitä? Entä uskontojen tai uskonnottomuuden mukaan eriyttämistä? Saako vai eikö saako? Eivätkö nämä ole vanhempien valintoja? Mitä, jos lapset saisivat itse valita ilman vanhempien vaikuttamista? Millaisia ryhmiä tulisi?

Muistutan vielä vihreitten Aino Pennasen mielenpahoituksesta, kun turvapaikanhakijaa oltiin palauttamassa usean poliisin avustamana Berliinin-suihkukoneella. Aino seisautti lentokoneen oman mielenpahoituksensa vuoksi.

 Tässä yhteydessä viittaan filosofi Sami Pihlströmiin joka sanoo, että moraali ei ole sellainen kiva juttu, josta tulee itselle hyvä olo. Moraaliin kuuluvat myös tapahtuman kokonaisvaikutukset. Eli vaikutukset mielenpahoitustapahtuman muihin osapuoliin - lentokoneellinen tai bussillinen ihmisiä,  ja lisäksi  ihmisiin ja tapahtumiin, jotka odottivat heitä.

Tämä aika on täynnä yksilöllisiä tehottomia mielenpahoituksia. Onkin aika opettaa peruskoululaiset tunnistamaan vaaran paikat ja  tehokkaat mielenpahoituskeinot.

Ensinnäkin Mielenpahoituksen hallinnan teoriatunneilla voidaan pienille opettaa yksilön oikeuksia ja uusia yhteiskuntasäädöksiä yksilön rajattomasta oikeudesta esteettömään itseilmaisuun, joitain perustuslain pykäliä opetellaan ulkoa. Ollaan herkillä myös sanan- ja ilmaisunvapautta koskevissa lainkohdissa.

Äidinkielen osuudessa voidaan harjoitella sanallista puheidenpitoa ja vaikuttavaa viestintää  kielellisin tehokeinoin ja nonverbaalisin tehostein, voidaan myös demonstroida draamallisesti mahdollisia seisonta- ja estotilanteita sekä ryhmissä voidaan keksiä tehokkaita iskulauseita erilaisiin tilanteisiin.

Liikuntatunnilla voidaan opettaa kehon hallintaa, mm. jaloilla jarruttamista ja pihtipieliin tarraamista  siirtotilanteissa. Myös kehon rentouttaminen veteläksi opetellaan mahdollisia luiskahtamistilanteita varten. Väkivaltaa ei käytetä, mutta virkavallan voi antaa kuulla kunniansa jopa lievän haistattelun muodossa, ulkonäköhuomautuksiin ei kuitenkaan mennä - solvaamiskanne opetellaan välttämään.

Ja lopuksi: Mistä sitten itse olen pahoittanut mieleni? Voin ilmeisesti liian hyvin, kun mikään ei oikein harmita, kukaan ei polje oikeuksiani. Tupakkia tupruttelevan naapurinkin sain muuttamaan kessuttelupaikkaansa kauemmas terassinovestani nätillä pyynnöllä. Poika polttaa äärimmäisessä nurkassa ja haihtuu terassiltaan nopeasti, kun minä ilmestyn omalleni.

Ehkä voisin mainita jotakin keksiäkseni huonokieliset toimittajat, jotka loukkaavat suomen kieltä ja pahoittavat näin mieleni. Ilmeisesti toimittajilta ei enää vaadita toimittajan tutkintoa tai kiitettävää äidinkielen hallintaa.

"Studio Julmahuvi palaa tänään telkkariin", sanoi uutistenlukija radiossa muutama päivä sitten. Uutinen sinänsä ilahdutti, mutta hätkähdin tuota "telkkaria". Miksi uutistenlukija sotkee puhekieltä asialliseen muuten yleiskieliseen uutiseen?

(Maalaus Albert Edelfelt: Sisäkuva Toivon, Paavon, Arvidin, Kainon, Emanuelin, Aleksin ja Miihkalin työkodista Helsingissä vuonna 1885.
Samainen kuva ollut blogissani vuonna 2016.  Sietää tulla esille toisenkin kerran.)

3.8.2018

Huh hellettä


Pyydän heti kärkeen anteeksi kuvaa yllä. Se on ehkä blogini kaikkien aikojen rumin kuva pullistelevine simpansseineen. Lisäksi se on epämääräisestä lähteestä. Koskaan ennen en ole tällaisia Kingkong-kuvia julkaissut.

Panen sen tähän oikein pienenä formaattina. Toki voitte klikata sen suureksi erottaaksenne keskellä olevan miehen iloisen ilmeen. Mies on hyvällä asialla.

Kuva esittää Vihreiden puheenjohtajan, Touko Aallon, suvaitsevuutta ja edistyksellistä ajattelua. Jokainen voi itse tarkistaa  iltapäivälehdistä, miksi tulevan pääministerimme kuva on niissä. Löytyy myös  kuva miestä peppuun lyövästä Aallosta. Ja lausuntoa poliitikon syväajattelusta. Voin lyhyesti referoida: poliitikko haluaa ajaa vähemmistöryhmien etua, mikä minustakin on hyvin kaunis ja kannatettava ajatus.

Vihreät on selvästi piristynyt puolue. Myös Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen on nimittäin pitänyt performanssin Berliinin-suihkukoneessa matkalla lomailemaan. Poliisi tosin kävelytti performanssaavan lainsäädäntösihteerin ulos, mutta yritys oli mainio ja ansaitsee aplodit, suomalaiset matkustajat kun eivät tukeneet performanssin esittäjää, kuten Ruotsissa tapahtui. Sehän nyt on selvä. Suomalaiset ovat juntteja ja umpirasisteja.

Hellekausi on tehnyt tehtävänsä. Vihreät ovat selvästi olleet varpillaan ja valmiustilassa ja etsineet estraditaiteen päästöpaikkoja. Näin voi saada hyvin tunnettuutta ennen vaaleja ja edistää puolueen asiaa, vähemmistöjen tukemista ja kaikinpuolista tulemista.

Touko Aalto siis pääministeriksi ja Aino Pennanen oikeusministeriksi, niin saadaan inhimillinen yhteiskunta, paratiisi, jossa eläimetkin käyskelevät kuin jalopeura Adamin ja Even jaloissa.


PS Mökkikausi loppui ja kaupunkiin on palattu, ruskeana ja pöllämystyneenä, iho täynnä itikanpuremia, mm. ampiaisen.

23.7.2018

Kpk, s. 9: Kepulaisen diili



Mökkielämä suvun kanssa on yhtä helvettiä. Kaukana asuva ja puolet mökistä omistava lähisukulainen tulee pariksi viikoksi valmiiseen ja julistaa virvoke huulillaan puuliiterin paskaksi. Sen takaosassa on nimittäin aitauksella erotettu pilttuu, jonne on sullottu entisen torpan hirsiset lattialankut ja kangaspuun istuinpenkki,  jota olen säästellyt penkiksi, pöytälaudaksi tai kukkalaudaksi.

Liiterissä on muutakin puutavaraa, 70-luvun uuden mökin ylijääneitä lautoja, pyöreitä puupöllejä, neliskanttisia torpan hirsimöhkäleitä. Kaikki pystyssä ja poikittain siellä pilttuussa. Odottamassa tarkempaa käyttöä. Ovat odottaneet jo neljäkymmentä vuotta.

Nyt lähisukulainen ei pysty katsomaan "tuommoista paskaista roinaa",  jota en tule koskaan tarvitsemaan. En osaa sanoa, liittyykö tämä puhdistusvimma hänen uusimpaan harrastukseensa, kuolinsiivoukseen. Se on nyt muotia siellä, missä hän asuu. Ihmiset poistavat hyvissä ajoin jopa ennen vanhuutta omia jälkiään elämästään. Turha tavara viedään kaatopaikalle tai kierrätykseen.  Ihanne olisi se, että itsestä jäisi vain siistejä, kauniita ja valikoituja asioita, päättelen. Vähän kuin somessa, jossa esitetään omaa elämää halutunlaisena.

Yhtenä kesänä samainen lähisukulainen halusi ostaa itselleen hautapaikan täältä mökkipaikalta, kun ihastui kauniiseen uurnalehtoon meren rannassa. Olen kertonut teille kahdesti ennenkin, että kävimme jopa pappilassa kysymässä asiaa, ja meille sanottiin, ettei uurnapaikkoja etukäteen voi varata. Ja me sanoimme, että palaamme asiaan. Jossain muodossa.

- Ja mitä tolla puusaavillakin tekee, eihän se vettäkään pidä. Pois vaan, kaatopaikalle. Lähisukulainen käy kuumana saunan nurkalla.

- Kyllä se pitää, jos sataisi. Raot turpoo umpeen yhdellä kunnon sateella. Ja maksoin tästä 40 euroa huutokaupassa. Minusta iso puusavi peltiheloin on lämmin, täynnä elämisen jälkiä. Kauniimpi kuin muovisaavi.

Kaukaisempi sukulainen, keputar,  puuttuu asiaan.

- Ei puuta saa hävittää, sen voi polttaa.

- Mutta ei Iines näitä polta. Milläs se noi lankut pienii. Pois vaan roinat nurkista että saadaan tilaa.

- Tilaa mille, vinkaisen.

- Ruohonleikkurille ja muille. Lähisukulainen kiihtyy. - Kuin sää voit olla tämmöisen roinan keskellä!

- Hyvin. Mahtuuhan tähän ruohonleikkuri ja klapikonekin. Sitä paitsi nää puut oli äidin pahan päivän vara. Muistoja. Vanhan torpan hirret ja kangaspuun osat. Ja muuta hätävaraa, jonka voi polttaa katastrofitilanteessa. Mietin Atwoodin dystopiaa Herran tarhurit. Ja muita äärimmäisiä dystopioita.

Kauempi sukulainen  puuttuu taas asiaan.

- Tehdään diili. Mä kuskaan Timon kanssa kaikki puut ilmaiseksi pois peräkärryllä. Me voidaan  viedä ne meille järvisaunalle.

Lähisukulainen innostuu. - Joo, tehdään vaan, kaikki pois, nurkat puhtaaksi. Te haette ne, ja saatte palkaksi pitää puut.

- Sovittu sanoo kaukaisempi sukulainen, kepu. Tullaan vaikka tiistaina. Aamulla, kun on viileämpää.