27.4.2017

Kuinka monta mahaa lehmällä on?


Edellisen juttuni keskustelussa sain kommentoijalta ankarat moitteet siitä, että pilkkaan aina kaikkea ja olen negatiivinen. Että voisiko kirjoittaa toisella tavalla, positiivisesti?

Vaikeaa se on, mutta koetetaan nyt. Iloitkaamme vaikka uusista ministereistä, eikö totta? Miksi aina tosiaan pilkata, haukkua ja valittaa päälle, kun voi suhtautua asioihin valoisasti ja hyvää ilmaa levittäen. Kommentoija on oikeassa, pilkka pois, hyvät kehiin.

Uudelta maatalousministeri Jari Lepältä kysyttiin, montako mahaa lehmällä on. Eipä ministeri tiennyt. Tästäkö lehdet repivät jo lööppiä. Tiesittekö te? Vähän vaikea olla positiivinen, kun lehdet ovat negatiivisia. Mutta siis,  hyvä kun saadaan uutta verta maatalouspuolelle. Onnea Lepälle - sopiva nimikin miehellä. Leppä, Lepikon torppa, lepikko. Mökkirannassa on leppiä ja tiedoksi luuleville: punkit eivät elä lepän oksilla, vaan ruohikossa!

Uudella oletetulla kulttuuriministeripuolueella, perussuomalaisilla, taas on kultttuuriministeriehdokkaaksi tarjolla aito humanisti, historisti,  maisterismies Sampo Terho, joka esiintyy lisäksi kohteliaasti ja kauniisti.

Eikös vaan lehdissä jo riekuta, että perussuomalaisilla ei ole kulttuuriohjelmaa ja viitataan suvivirteen, että se on persujen ainoaa kulttuuria. Tämä onkin tuhannen totta. Kun ajattelee vaikka ylioppilas Paavo Arhinmäen kulttuuriministeriohjelmaa ja saavutuksia alalla, Sampo Terholla on kiinniottamista.  Vaan nähdään tämäkin asia valoisasti. Siitä vaan soittoja Arhinmäelle, niin toki veli veljeä neuvoo. Ja olihan meillä opetusministerinäkin missi, Tanja Karpela, joka ei tainnut tehdä kovasti tuhoa tehtävässään. Annetaan ihmisille mahdollisuus! Ilon kautta.

Turhan negatiivisesti on lähestytty muuten juhlarahaakin, joka kiellettiin. Mehän emme ole yksin kolikkojen kieltolinjalla. Ranska raivostui Waterloo-kolikosta ja Saksassa ärsytti juhlaraha, jossa kuvattiin DDR:n valtapuolueen synty. Suomen pikku kolikkohan on sitä paitsi lavastettu, koska ammuttavat hymyilevät siinä rentoina.

En malta olla sanomatta - toivottavasti ette koe tätä negatiivisena, että ei kai sisällissodan hirvittävimmän tapauksen kuvaaminen juhlarahassa ole kovinkaan ystävällinen  teko. Sehän avaa taisteluhaudat uudelleen ja saa ihmiset tappelemaan jälleen siitäkin, että kuka sen sisällissodan aloitti ja kuka puolusti ja ketä tai mitä puolusti ja kuka murhasi Pinsiön paronin tai isoisän pienen punaveljen. Sisällissota mikä sisällissota, ei siinä enää mitään harjattavaa ole. Kolikkoon sopisi jokin rakentava aihe: suo, kuokka ja Jussi, kuten joku jossain ehdotti.

Iloiseksi lopuksi todettakoon, että työttömyys on taas piirun verran vähentynyt ja poliisikoira Körmy on pelastanut kuopiolaismiehen varmalta paleltumiskuolemalta metsästä. Sekin on hienoa, että vappuna sataa räntää. Ei tarvitse vielä herätä talviunesta, vaan voi edelleen kääriytyä toppatakkiin ja villahousuihin.

(Maalaus Marc Chagall)

19.4.2017

Satu hyvästä papista


Olipas elelipäs kerran pastori, jonka nimi ei ollut Marjaana Lapatossu vaan Marjaana Pitkätossu. Hän asui Hyväkummussa, ja kun hän hääräsi keittiössään, kaikki kupit olivat ihanasti eriparisia, samoin sukat. Voi jopa olla, että jos vasemmassa jalassa oli raidallinen sukka, oikeassa oli pilkullinen, tai päinvastoin. 
— En ole koskaan antanut antanut pikkuasioiden vaivata mieltäni, enkä sen, mitä toiset sanovat, pastori Pitkätossu nauraa niin että kaunis punainen tukka leiskuu kuin kupari auringossa. Otsatukan alta pilkistävät veikeät ja maailmaa nähneet silmät. On oltu naimisissa jopa intiaanin kanssa, ja isä on heimokuningas brittiläisessä Länsi-Afrikassa. 
Pastori Pitkätossuhan on tullut tunnetuksi siitä, että on aina valmis auttamaan hätää kärsiviä uusilla rohkeilla tavoilla ja onpa hän heittänyt vartalonsa ohella persoonansakin peliin, vähän kuin jokuset hyvät piispatkin, jotka ymmärtävät olla viis veisaamatta laeista silloin kun hätä on kärsivillä. Häntä - Marjaanaa - ja miksei myös herra piispaakin on kovasti kiitetty humaanista työstään, ja uskoisin, että jopa rauhan Nobel Suomeen on nyt lähellä. Jommallekummalle.
Väliin pastori on joutunut auttamishalussaan ääritilanteisiin henkensä kaupalla. Viimeksi hän joutui jopa juoksemaan ehtiäkseen poliisiauton alle. Autossa oli Abdullah, jota vietiin palautuskoneeseen. - Kuvaa koko ajan, joutuu pastori hihkumaan ystävälleen, joka videoi pastorin taitavaa syöksyä auton eteen. Auto matelee hitaasti eteenpäin, ja pastori tekee useita yrityksiä päästäkseen auton tönäisemäksi. Vaan videointi epäonnistuu, koska auto ei tönäisekään pastoria, vaan poliisi taluttaa pastorin rauhallisesti sivummalle. 
- Miten joku voi karkottaa tänne tulleita pakolaisia suoraan kidutettavaksi ja tapettavaksi, huutaa hyvä pastorimme ja hyppää tasajalkaa, hihkuu toreilla ja turuilla niin että pulut pelästyvät.  Myös koululaiset pelästyvät ja menevät itkien kotiin kysymään vanhemmiltaan, miksi Suomi lähettää ihmisiä suoraan kuolemaan. Niin että millainen maa tämä Suomi oikein on? 
- Mitä sanon lapsilleni, kun he kysyvät, että äiti, missä sinä olit, kun Abdullah murhattiin, pohdiskelee pastori osallistumistaan toritapahtumiin. - Sanon, että äiti oli Rautatientorilla ja poliisiauton alla. 
Ja lopuksi. Jokin katharsis ja palkinto tässä nyt on tarpeen, sillä saduilla pitää olla onnellinen loppu.   Kun emme kuitenkaan saa 32 miljoonaa afganistanilaista tänne pelastettua sydämettömien suomalaisten vuoksi, niin otetaan se happy end tästä rahapuolesta, ikään kuin lohdukkeeksi. Nimittäin ihmisläheinen ja kristillinen työ on aivan liian aliarvostettua ja rahallisesti alimitoitettua. Vaan - tattadaa - piispa Kari Mäkinen on juuri saanut 30 000 euron palkkion  inhimillisten arvojen puolesta tehdystä työstä! Hallelujaa!  

Ja eikö pappi ja äiti, ystävämme Marjaana Pitkätossu ansaitsisi vielä suuremman palkinnon? Kari Mäkinen ei ole pannut kuin puhtaan sielunsa uhrialttarille, Marjaana on ollut valmis uhraamaan myös hennon ruumiinsa poliisiauton alle kuolemaan pakolaisten puolesta. Tämä jos mikä, kertoo suuresta sydämestä ja rehellisyydestä.

8.4.2017

Käsi sydämelle



Minua kummastuttaa se, miten tietyt piirit koettavat mitätöidä Tukholman terroristi-iskusta käydyn keskustelun laineita. Tunteet ovat pinnalla. Tuntuu siltä, että isku on kerta kerralta lähempänä Suomea. Itsekin olen ollut kesätöissä Åhlensin tavaratalossa ja istunut iltoja Sergelin torin aukion kivireunuksilla kuuntelemassa katusoittajien folkmusiikkia.

Edellisen keskustelun loppupuolella muuan keskustelija muistutti Breivikin terroriteosta ja viittasi terroristikristittyihin, joiden tekoja on hänen mukaansa enemmän kuin muslimiterroristien. Oikeastaan hän ei ilmeisesti hyväksynyt sanaa muslimiterroristi, koska se leimaa muslimit.

Kun kirjoittaa Googleen hakulausekkeen "terroristikristittyjen teot", on hakutulos ainakin minun koneellani nolla kappaletta. Mikä siis on terminä terroristikristitty, jos sana otetaan tarkkaan semanttiseen tutkiskeluun? Minäpä kerron teille.

Kun sanalla muslimiterroristi viitataan sekä henkilön tekoon että uskontoon, on selvää, että sanan alkuosa määrittää perusosaa. Sana antaa ymmärtää, että on monenlaisia terroristeja, ja nyt puhutaan yhdestä lajista, muslimimiterroristeista. On yleisesti tiedossa, että muslimiterroriteossa kuullaan usein huuto Allahu akbar, eli teot tehdään uskonnossa palvotun jumaluuden nimeen, Jumalan eli Allahin kunniaksi.

Entä sitten terroristikristitty? Huomio kiinnittyy ensinnäkin siihen, että tässä yhdyssanassa sanan osat ovat toisinpäin, perusosana on kristitty ja määriteosana eli taustoittajana terroristi. Miksi ei kristittyterroristi muslimiterroristin mukaan?

 - Vastaus on perin yksinkertainen. Siksi, että sana tekemällä tehty, väsättty tiettyjä tarkoitusperiä varten, ei luonnollisesta tarpeesta syntynyt, kuten sanat kielihistoriallisesti useimmiten ovat. Osat ovat lipsahtaneet väärinpäin, korostamaan kristittyyden terrorismiluonnetta. Islamhan taas tunnetusti on rauhan uskonto, joten sen terroristisuutta ei voi korostaa joidenkin tahojen mielestä: terroristimuslimi. Kauheaa.

Jos nyt vielä mennään  hieman syvemmälle semantiikkaan, niin termin terroristikristitty, joka siis vihjaa kristittyyden syvempään terrorismiluonteeseen, tulisi pitää sisällään se, että terroriteko on tehty kristillisyyden nimissä huutaen Jumalan kunniaa samalla kun surmaa viattomia, eikö totta: räiskis räiskis pum pum, kunnia Jumalalle taivaissa, isän pojan ja pyhän hengen nimeen!

Käsi sydämelle kaikki terroristikristityistä puhujat: montako tällaista terroritekoa tiedätte maailmassa tapahtuneen viime vuosisadoilla? Eikö ole harhaanjohtavaa ja väärää käyttää tätä sanaa mitätöimään muslimiterroristien tekoja Euroopassa, maanosassa, joka antaa heille uusia koteja ja elantoja?

Ja kuinka usein terroristikristityt ovat menneet kristinuskon nimissä Lähi-itään murhaamaan muslimeja, jolloin he oikeasti olisivat terroristikristittyjä? Nyt ei puhuta sotatoimista, vaan yksittäistapauksista, jollaisia muslimienkin Euroopassa suorittamat joukkomurhat median mukaan usein ovat.

Mitä tulee erikseen Breivikin terroritekoon, niin tässäkin ero muslimiterroristien tekoihin on olemassa. Breivik todettiin pitkällisten lääke- ja oikeustieteellisten tutkimusten tuloksena luonnehäiriöiseksi, psykopaattiseksi luonnehäiriöiseksi, joka vastaa teoistaan, koska ei ole mielisairas. Luonnehäiriöinen ihminen ei tee hirmutekojaan aatteen vuoksi, vaan oman voimantunteensa ajamana, koska hän on maailman kuningas, ei jumala eikä allah.


4.4.2017

Populismia ja valeuutisia




Joskus ajattelin, että vain perussuomalaiset ovat populisteja, mutta yhä enemmän näyttää siltä, että tämän päivän populisteja ovat vallan muut tahot, esimerkiksi Helsingin vihreät. Populismi näyttää liittyvän usein opposition vaalipuheisiin.

Vai mitä tulee ajatella Ville Niinistön tänäisistä tviittauksista, joissa hän antaa vääriä tietoja Suomen pakkopalautetuista turvapaikanhakijoista: joukossa on Ville Niinistön mukaan ollut raskaana olevaa naista, lasta eikä ketään ei ole kuultu tilanteessa. Lapset on revitty kouluista ja naiset synnytysvuoteistaan ja kaikki on työnnetty kylmästi lentokoneeseen ja lähetetty tapettaviksi Afganistaniin. - Niinistön levittämät tiedot ovat osoittautuneet vääriksi, kuten olette varmaan jo lukeneet.

Olen niin hämmentynyt tästä pakkopalautustilanteen öyhöttämisestä ja mielenosoittajien tunkeutumisesta sisäasiainministeriöön, että katson uteliaana aiheesta videon valemediasta. Josko siinä olisi jotakin oikeasti totta. 

Videossa punatukkainen naispappi Marjaana juoksee poliisiauton etten kirkuen  ÄLKÄÄ AJAKO PÄÄLLE, ÄLKÄÄ AJAKO PÄÄLLE. Ja sitten punapukuiselle naiselle: - Kuvaa koko ajan, kuvaa koko ajan.  Ja naisystävä  kuvaa papin heittäytymistä turvapaikanhakijoita vievän auton eteen. Poliisit ovat hyvin rauhallisia, eivät puhu mitään, taluttavat vain  punapään pois. Mutta nainen tulee aina uudelleen auton eteen ja huutaa samaan hengenvetoon että älkää ajako päälle, ja naisystävälle: - Kuvaa koko ajan. 

Näin tehdään uutisia. Afganistan ei liene maailman turvallisin maa, mutta ei turvattominkaan. Maahanmuutto­virasto ja valitus­tuomioistuimet noudattavat päätöksissään yhteisiä, eurooppalaisia kriteerejä. Muutkin EU-maat ovat palauttaneet viime kuukausina afganistanilaisia turvapaikanhakijoita. Suomi tuskin voi poiketa suurestikaan EU:n sisäisestä käytännöstä. 

”Myös alaikäiset saavat kielteisiä päätöksiä. Missään Euroopan maassa ei ole linjaa, että kaikki alle 18-vuotiaat saisivat turvapaikan”, Päivi Nerg Maahanmuuttovirastosta sanoo. 
Pienen ihmisen tulee olla näinä kuohuvina aikoina tarkkana siitä, mitä uskoo ja miten suodattaa tietoa. Hyväkään ihminen ei ole poikkeus väärän tiedon levittämisessä.

Tuntuu, että olen kuin lastu laineilla. Joka puolella on valtava hässäkkä, hyviä suvaitsevia ihmisiä oikeudenmukaisine totuuksineen, kiharatukkainen rauhanenkeli Ville johtaa joukkoja joka kiihtyy omista huudoistaan, on rasisteja, pelottavia Odinin sotureita,  julmia virkailijoita, hirveitä poliiseja, kaamea hallitus, fasistinen Migri, kärsiviä työttömiä ja kuolevia köyhiä ja toivottomia pakolaislapsia ja raskaana olevia naisia. Kaikki kelluvat sikin sokin kuin Hieronymus Boschin maalauksessa. Inferno. Se tämä Eurooppa nyt on, sellaiseksi erikoisesti Suomi on maalattu. 

Vai meneekö se yksinkertaisesti vaan niin, että ketään tänne tullutta turvapaikanhakijaa ei saisi palauttaa? Mikä sen palautuksen vaihtoehto oikein edes olisi? Vastausta en ole löytänyt. 

29.3.2017

Se on julmaa, kun ihmistä riisutaan



Aamun olen tuskitellut kesäpaikan kiinteistöverolipun kanssa ja todennut, että verokarhu tekee ihmisestä nöyrän, on aina tehnyt. Huomaan lisäksi, että saunarakennus on verotuksessa merkitty "lämpöeristetyksi". Se osaltaan vaikuttaa veroprosenttiin, joka on kohonnut viime vuodesta lähes kaksinkertaiseksi euromäärältään - 1,10:stä 1,80:een! Käytännössä karkeasti pyöristettynä nousu merkitsee parinsadan euron nousua lähes neljäänsataan.

Sitäkin mietin, miten mökinomistajana muka kulutan kuntaa niin, että siitä pitää erikseen rangaista. Maksan itse jätevesilaskuni ja sakokaivoni tyhjennykset ja kunnossapidon, jolloin palkkaan kuntalaisia yrityksiä ja työmiehiä. Maksan myös jätteenkuljetusmaksua paikkakuntalaiselle yrittäjälle, joka tyhjentää astiani keväästä syksyyn. Lisäksi tilaan silloin tällöin ison roskalavan, kun tyhjennän siskon kanssa kesäpaikan aittoja romusta, ettei jälkeenjäävälle jää  ikävää perkuuhommaa.

Jälkensä pitää ajoissa korjata, on siskon motto. Hän varustautuu muutenkin hyvin maallisen elämän katoavuuteen. Rahat on talletettuna suomalaiseen pankkiin lentokuljetusta ja polttohautausta varten. Kotimaan mullat ovat tärkeät. Erikoisen tuohtunut sisko oli, kun seurakunta ei myynyt uurnapaikkoja etukäteen.

Suosin muuten myös kesäpaikan kyläkauppaa, kampaajaa ja hierojaa ja jopa paikallista pankkia. Osallistun kylätapahtumiin ja markkinarientoihin  ja vetelen emäntien paistamia lettuja ja makkaroita napaani rupatellen kyläläisten kanssa. Olen monelle tuttu ja jokusen ystäväkin.

Vaan mitä siis tarkoittaa lämpöeristetty saunarakennus? Googlaan asiaa, ja vastaukseksi saan monenlaisia täytteitä ja levyjä, lasivillaa, vuorivillaa, vaneria, pahvia, kemiallisia aineita ynnä muuta materiaalia, jota en ole havainnut takkahuoneen saati varsinaisen saunan rakosissa. On vain  puhdas paljas hirsi luonnontilassa, sekä ulko- että sisäseinissä. Taatusti en ole ilmoittanut saunaa lämpöeristetyksi.


Loppukevennyksenä verovuodatukseen otettakoon tähän erään naispoliitikon aseistariisuva kommentti Ylen tänäisestä aamuteeveestä. Haastateltavana oli perussuomalaisten tyhmänä - tietysti - myhäilevä Sampo Terho. Tässä tuon terävän ja viisaan naispoliitikon kommentti: Sukupuolihan on liukuva käsite. 

Kehotan arvon lukijaa siis unohtamaan, mitä siellä omissa pöksyissä oikein on. Sillä ei ole mitään väliä, olet tärkeä, vaikka siellä olisi mitä. Sukupuoli on noussut korvien väliin. Siellä se on.

Lopultakaan, mitä millään on väliä. Mitä ihmiselle jää käteen tässä matoisessa maailmassa?

Niin kuin hammaslääkärini sanoi vetäessään hammastani: Se on julmaa kun ihmistä riisutaan.

23.3.2017

Leprekauni

Melkein luulen, ettette tiedä, mikä leprekauni on. Voisin toki sanoa myös leprechaun, mutta eipä taida auttaa. Viittaankin ylöspäin. Kuvassa on leprekauni, pieni vihreä mies, peräisin irlantilaisesta mytologiasta. Leprekaunit kätkevät kolikoita sateenkaaren päässä oleviin aarrearkkuihin. Jos ihminen sattuu saamaan leprekaunin kiinni, tämä yrittää ostaa itsensä vapaaksi toteuttamalla kolme ihmisen toivetta. Leprekaunit voivat pukeutua vihreän lisäksi myös punaisiin nuttuihin. Punavihreät leprekaunit ovat siis toiveiden toteuttajia.

Jospa ne toteuttaisivat meikäläisenkin toiveita! Olen nimittäin ajatellut äänestää kunnallisvaaleissa vihreää ehdokasta, ottaa jonkun heistä kiinni.  Alan olla vanha ja äkeä nainen, joka vihaa jokaista muutosta luonnollisessa maisemassa ja liikkumareviirillään.

Kun näkee kaivinkoneen luontoretkellään, tietää, ettei se lupaa hyvää. Kun näkee punaisella merkityn puun metsässä, tietää, että kohta se lähtee hyötykäyttöön tai pois betonin alta. Kun näkee isomman liudan puita keltaisen muovinauhan sisällä, tietää että piru on irti: tähän tulee jotain suurta ja mahtavaa tekniikan ihmettä.

Jostain luin, että puolueista vihreät puolustavat eniten ympäristöä talousmahtia vastaan, jos tarvis on. Luontoa ei vihreitten mielestä saa käyttää hyväksi esimerkiksi työpaikkojen luonnissa. Ongelmatilanteessa tulee valita luonto eikä ihmisen taloushyötyä.

Niin samaa mieltä. Ihminen on joutava otus, pilaa maapallon ja pilaa aatteet, poliittiset ja uskonnolliset. Miten monta hyvää ideologiaa on ymmärtämätön tai vallanhimoinen ihminen valjastanut itselleen ja tehnyt sen nimissä hirveitä tekoja. Helsingissäkin kaupunkisuunnitteluviranomaiset suunnittelevat ruisrääkkien, peltopyitten ja kehrääjien pesimäalueen  uhraamista Östersundomissa asuinalueen alle.

Olisiko siis vihreistä maailman pelastajiksi? Vastaus olisi selvä, ellei olisi Ville Niinistöä, tuota pientä vihreää miestä, eduskunnan tiuskeaa rakkikoiraa. Yrittää populismin keinoin ostaa itselleen suosiota ja valtaa, jota hallituksessa ollessaan ei kuitenkaan osaa käyttää.

Mahtoiko Ville  Niinistö nimittäin olla siinä Stubbin hallituksessa, joka tiukensi vuonna 2015 maahanmuuttajien oleskelulupien myöntämistä? Tänään Niinistö kuitenkin haukkuu kirkkain silmin sisäministeriön maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorion, joka syyttää poliitikkoja turhien toiveiden lietsonnasta turvapaikanhakijoille.

Vuorio sanoo tiukasti, ettei mielenosoitus vaikuta millään tavoin jo annettuihin päätöksiin. Muutoksia ei tule ja piste.  Minusta on hyvä, että sana pitää ja on kestävä, siis perusteltu . Ei turvapaikkalupapäätöksiä hatusta vedetä, niin kuin Niinistö taitaa luulla. Suomi ei voi elättää kaikkia tänne tulijoita ja heidän usein isoja perheitään. Tämä on selviö, eikä siinä ole mitään rasismia. Sekin on kummallista, että sisäministeriön tuoretta kyselyä turvapaikka-asioista pyritään hysteerisesti kiistämään, kun tulos oli ilmeisen yllätyksellinen.

Tässä on siis ongelma, joka repii minua kahtaalle. Haluaisin äänestää vihreitä, mutta joka kerran, kun Ville Niinistö avaa suunsa ja alkaa räksyttää, vetäydyn taaksepäin ja toivon hänen olevan hiljaa. Olisipa vihreä poliitikko kuin Nuuskamuikkunen! Ei vihreän kuulu räksyttää vaan polttaa piippua ja viheltää huiluun.


18.3.2017

Hienoa laulua ja löytöjä



Laulu yllä on hieno, muttei liity millään tavoin juttuun, jonka kirjoitan, luulen ainakin niin. Ei edes Hollannin vaaleihin, joissa paikkoja menettänyt puolue voitti ja paikkoja lisännyt hävisi vaalit. Ihmeellisiä ovat Herran tiet, kuin myrskyssä purjehtivan aavelaivan. (Tulihan se sieltä, kytky, muttei jytky.)

Merkillisiä muttei merkittäviä pieniä sattumuksia on tapahtunut. Ensinnäkin löysin keskeltä katua naisten alushousut, puhtaat ja madamekokoa, oletettavasti XXL, läpinäkyvin pitsisomistein, oikein sievät ja ehdottoman käytetyt. Otin kuvankin, mutten julkene panna sitä asialliseen blogiin. Minua jäi vain kiihottamaan ajatus siitä, mikä on  alushousujen tarina. Miksi ne siinä kävelykadulla olivat?  Jostain tilanteesta ne siihen ovat tupsahtaneet. Onko teillä, arvoisat lukijat, käsitystä tapahtuman kulusta?

Lisää pieniä sattumuksia on sukututkimusrintamalla. Raaputin nimittäin poskestani vanutikkuun sylkikudosnäytteen, suljin pussiin ja lähetin Family Tree Dnahan Amerikoihin. Sain vastauksena alueita, joilta muinaiset esi-isäni ovat lähtöisin ja lisäksi 57 sivua "matcheja" eli osumia henkilöistä, joiden kanssa minulla on mahdollisia yhteisiä esi-isiä kahden - viiden sukupolven takaa. Sain myös ennusteen mahdollisesta silmieni väristä. 

Noissa matcheissa on pääsääntöisesti tuntemattomia ihmisiä, mutta muutama tunnettukin, kuten varmaan kaikilla. Se yllätti, että nämä jokuset tunnetut ovat kaikki puheammateissa, poliitikkoja ja juontajia. Voisin mieluusti panna itseni sinne poliitikko-osastoon, koska kaikenlainen paasaaminen on kivaa, kuten taatusti olette huomanneet. 

Vielä yllätti noista dna-tuloksista se, että minussa on hitunen aasialaisia geenejä, mikä on kai aika harvinaista. Kenties olenkin ollut edellisessä elämässäni tai esi-esi-esi-esi-isäni on ollut muslimi itäisillä mailla. Somaa!

Nyt on upea kevätpäivä. En jää märehtimään koneen ääreen, vaan siirrän itseni luontoon kameran kanssa, Vilho Vartaisen upea laulu korvissani. Menkää tekin ulos ja tarkkailkaa kevään merkkejä. Jokohan telkät ovat tulleet joelle? Tai kiurut? Minä päivänä kuuluu peipposen liverrys? Hetkenä minä hyvänsä pulpahtaa leskenlehti asvaltin reunasta ulos. Se pitää tietysti kuvata. - Eikö sinulla ole jo nokkosperhonen, kysyi ystäväni Martta, kun kuvasin kevään ensimmäistä perhosta taas kerran mökillä. Martta ei ymmärrä.