22.1.2007

Sukset ristissä

Iineksellä on herkästi hankalaa, todisteltiin edellisen juttuni kommenttiloorassa. Että on sukset ristissä milloin kenenkin kanssa. Totta vieköön! Nytkin on skismaa erään kirjakaupan edustajan kanssa, jolle olen lähetellyt reklamaatioita yhden jos toisenkin. En mitenkään pysty sauvomaan yhtä latua kirjakerhon kanssa, vaikka itse Jörn Donner on sitä mainostanut.

Liityin kerhoon vuosi sitten, lähinnä tarjouskampanjan sisäänvetämänä. Eurolla kuusi kirjaa (+ kestojäsenyys ja vähintään viiden normaalihintaisen kirjan tilaus tai muuten tarjouskirjoista joutuu pulittamaan normaalihinnan), jokin tällainen se koukku oli. Tilasin muutamia taidekirjoja, maailmanhistoriaa, Kama Sutran ja muistaakseni yhden romaanin.

Huomaan, että eniten olen viihtynyt Kama Sutran kauniiden kuvien parissa. Modernin taiteen opus oli aika nopeasti katsottu enkä ole siihen palannut. Kuvakirja von Wright-veljesten lintutauluista tuotti pettymyksen, koska kauniita kuvia, mm. Taistelevat metsot, oli halkaistu sijoittamalla ne tökerösti kirjan koko aukeamalle! Jos olisin tiennyt tämän, en konsaan olisi ostanut kirjaa.

Maailmanhistoriasta olen pyrkinyt lukemaan joka päivä yhden luvun, mutta nyt olen kyllästynyt ja lopettanut tämän amerikkalaisen sillisalaatin lukemisen, koska mitään ei jää mieleen, kun tapahtumat ja asiat esitetään irrallisina, yhteenvedot ja suuret linjat puuttuvat. On vain parin sivun mittaisia syväkurkistuksia eri aiheisiin. Esimerkiksi Varhaisaikojen Eurooppa on mahdutettu yhteen tekstisivuun ja yhteen karttasivuun. Teksti vastaa pikkiriikkistä kirjasinkokoa 8 tai korkeintaan 10, eli sitä ei normaalinäköinen lue vaivatta. Tämän olisi nähnyt heti kirjaa selatessaan. Miksi kirjaa ei panna mainokseen avattuna vaan aina kuvataan mitäänsanomaton kansi?

Vielä ärsyttää kirjakerhojen teosten kliseinen lajittelu miesten ja naisten kirjoihin. Miehille on kotimaisia dekkareita ja veijariromaaneita (Mäki, Joensuu, Tervo, Paasilinna) ja naisille askarekirjoja ja romantiikkaa ja jännitystä, kuten Patricia Cornwellia, Enni Mustosta, Catherine Cooksonia, Tuija Lehtistä, Diane Gabaldonia, Utrion historiallisia tarinoita . Joukossa on kyllä myös painavampaakin ja uudempaakin antia kuten Härköstä, Hämeen-Anttilaa ja joitakin uunituoreita opuksia, samoin Finlandia-palkinnon saaja näyttää aina olevan tarjolla. Pääpaino on kuitenkin viihdepuolessa, ja kirjojen mainoskuvat isoja ja näyttäviä.

Yksi ryhmä on, joka kirjakerhosta valitettavasti puuttuu kokonaan, ja se on kaiken ikäinen klassikkokirjallisuus, jonka edullisista tarjouksista elättelin toiveita liittyessäni kerhoon. Lisäksi poissaolollaan loistaa täydellisesti suosikkini runous, lukuunottamatta joitain Arno Kotron tai Tommy Tabermannin CD:lle lausumia omia runojaan.

Tänään tulleen jäsenlehden mukaan tammikuun kirjatarjous on Helpot huonekasvit ja aion palauttaa sen, koska olen aktiivinen puutarha-alan harrastaja. Ei kiinnosta yhtään helppous-näkökulmasta valitut kasvit, vaan jopa ärsyttää, hankala kun olen. Oletan lisäksi tekstin olevan samanlaista pientä pränttiä kuin historiaopuskin. Tekijä on jälleen amerikkalainen, kuinkas muuten. Mitenkähän amerikkalainen kasvivalikoima soveltuu suomalaisiin kaamosajan pirtteihin? Kuukauden vaihtoehtokirjana on Stefan Einhornin Aidosti kiltti. Teos on kuulemma kansantajuinen ja keskustelua herättävä ja sisältää ilosanoman katkeruudesta luopumisen vapauttavasta vaikutuksesta, jolloin voi elää täyspainoista elämää. Pitäisikö minun tilata tämä? Vissiin.

Mainittakoon lopuksi, että kirjakerhon palvelukin onnahtelee. Viimeksi joulukuussa postista tupsahti aatonaatonaattona uusin Vares, vaikken ollut saanut edes siitä kertovaa jäsenlehteä. Kiireesti postiin jouluruuhkaan palauttamaan, koska en saa tätä lajia luetuksi pakotettunakaan. Sitten taas toinen kesällä tilaamani kirja ei ole saapunut tähän päivään mennessäkään.

Kirja pitää saada tuntea käsissään ennen ostopäätöstä. Sitä tulee saada selata, jotta näkee onko teksti tarpeeksi suurta luettavaksi. Pitää saada katsoa, miten taidekirjojen kuvat on sijoitettu. Onko ne raiskattu halkaisemalla ne aukeamalle? Onko sidonta tiukka ja jopa niin ahdas, että on vaikea saada tekstiriviä kokonaan näkyviin? Varmistaakseni tämän aion ostaa seuraavan kirjani kirjakaupasta ja hankkiutua eroon kirjakerhosta, kunhan keksin, mistä voin tarkistaa, joko olen tilannut viisi normaalihintaista kirjaa. Ellen ole, minun olisi maksettava nuo euron kirjat oikean hinnoittelun mukaan ja se olisi paljon. Niin, se seuraava kirja jonka ostan oikeasta livekirjakaupasta on muuten Helena Anhavan Toimita talosi. Muistijälkiä.

11 kommenttia:

  1. Kirjassa on yllättävän tärkeää, että se on myös kaunis esine. Tietysti teksti on keskeinen, mutta siitä huolimatta. Itse olen ollut Uudet Kirjat -kerhon jäsen kai kymmenen vuotta ja ostanut ehkä kirjan vuodessa. Alennusmyynneistä, joissa kirjaa voi selata ja saada siihen käsituntuman, olen varmasti ostanut enemmän.

    VastaaPoista
  2. suttura ja sen mies22 tammikuuta, 2007 21:45

    Kamasutrassa ei sentään ole irrallisia yhteenvetoja.

    VastaaPoista
  3. Jollekin romaanille antaa paremmin anteeksi ruman kannen kuin tietoteokselle tai taidekirjalle ruman tai epäonnistuneen layoutin.

    Vanhojen kirjojen hienot kannet ovat myös keräilykohde.

    Itse ostan nykyään enimmät kirjani kirpputoreilta ja antikvariaateista, koska pidän vanhoista kirjoista ja metsästän esim. runokirjoja. Kirjakaupasta ostan lisäksi muutaman uutuuden vuodessa.

    VastaaPoista
  4. Muistan olleeni kirjakerhon jäsen vuositolkulla, kun en saanut vaan lopetettua suhdetta;vain jotain oppaita tuli sitten hankittua, ja dekkareita.

    Ostan nykyisin aika paljon netistä, mutta suurin nautinto on hypistellä kirjoja, selailla niitä ja tehdä löytöjä oikeassa kirjakaupassa. Esim. supermarketin kirjahyllyt ovat jotenkin vastenmielisiä, vaikka niissä myytäisi aivan samaa tavaraa kuin kirjakaupassa. Kirjat ovat arvokkaita, eivät kulutustavaraa.

    VastaaPoista
  5. Itse hämmästyin suuresti, kun löysin paikallisesta halpahallista Ted Hughesin runoteoksen vaimostaan Sylvia Plathista yhdellä kolikolla.

    VastaaPoista
  6. Kirjoilla on lukuarvonsa ja materiaalin arvo. Kirja on monikäyttöinen. Se kelpaa sytykkeksi ja uusiopaperin raakaineeksi. Se on painotuote kahdessakin merkityksessä.

    VastaaPoista
  7. "Tänään tulleen jäsenlehden mukaan tammikuun kirjatarjous on Helpot huonekasvit ja aion palauttaa sen, koska olen aktiivinen puutarha-alan harrastaja."
    Takerrun epäolennaiseen, mutta tarkoitit varmaan peruttaa eikä palauttaa? Ainakin silleen pääsisi helpommalla, jos tietää jo etukäteen, ettei kirjaa halua. :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä vaan, peruuttaa. Huomasin mokan itsekin, mutten viitsinyt korjata, kun olisi tullut uusi päivitys.

    Peruutan aina netissä, sillä se on ilmaista ja vaivatonta, ja aina yleensä samana päivänä kun jäsenlehti ilmestyy, jotta muistan. Kertaakaan en olekaan joutunut palauttamaan, paitsi tuon mainitsemani Vareksen, joka tuli mystisesti ilman jäsenlehden tarjousta, jota en ole nähnyt.

    VastaaPoista
  9. Vaikkei ketään kiinnostaisi, panen tähän linkin Kemppiseen, kun huomasin juuri hänen käsittelevän uusimmassa jutussaan tuota Helena Anhavan Toimita talosi -kirjaa, jonka päreessäni mainitsin ostavani.

    VastaaPoista
  10. Olen välttynyt liittymästä mihinkään kirjakerhoon, vaikka houkutus on ollutkin suuri. Haluan myös hypistellä kirjan ennen kuin hankin sen, jos yleensä hankin.

    Aikoinaan tuli tilattua lapsia varteen Zoo, Spectrum, Grimberg ja itselle joitakin Valittujen palojen oppaita. Ensiksi mainitut ovat kestäneet käytössä, mutta jälkimmäiset ovat olleet heikosti sidottuja

    Aikakausilehtiäkin olen alkanut perua, kun en jaksa/ehdi/viitsi lukea niitä.

    Voisiko siellä jo hiihtää?

    VastaaPoista
  11. Pururadalla on jonkinlainen jäinen latu, mutta lunta ei juurikaan ole. Lumisateita odotellaan.

    VastaaPoista