13.1.2007

Muun muassa peniskateudesta

Ihmettelen suuresti, mistä saan välillä energiaa tempaista suuria kommenttimääriä keränneitä juttuja ja jutella itsekin suuna päänä, lippua liehuttaen.

Nuoren Annikinkin kanssa oli aika vääntö. Ja Saaran kanssa oli hyvät skabat ja lopulta aika harmonistakin, vaikka keskusteluissa taisi käydä niin, että lautat hipaisivat toisiaan ja liukuivat sitten hiljalleen ohi, kiinnittymättä toisiinsa, niin kuin elämässä ihmispoloille valitettavan usein käy.

Blogissani kävi jopa Blogistanin tähtiä, joita en viitsi nyt linkata päälleni todennäköisesti satavien nuolemisepäilyjen vuoksi. Mutta tuolta alempaa ne lahjakkaat julkut löytyvät. Heitäkin kiitän tupavierailusta ja virikkeellisistä kommenteista.

Nyt on varmaan arki koittanut ja tupa tyhjenee, onhan weekend; ainakin puhti on minusta poissa, takki tyhjä, biorytmit pohjalukemissa. Turisen tässä lämpimikseni lauantaisiivouksen jälkeen, saunaa odotellessa.

Ehkä paikallaan on sananen maalaisen peniskateudesta, siis hänen jutustaan aihetta koskien. Hänhän kallistui sille kannalle, että ainakin yllä mainitun Saaran tyyypiset naiset kadehtivat penistä. Tietenkin, koska maalainen on mies! Naisella on kuitenkin rasitteenaan jo kaksi roikotinta, joten kolmatta ei enää kaivata. Itsekin olen joskus ajatellut mennä rintojen pienennysleikkaukseen, kun en pidä isoista tisseistä. Muistan vieläkin epämääräisin tuntein erään poikaluokan muinoin minulle antamaa lempinimeä Pamela. Jos tuolla alhaalla olisi vielä puolenkaan kilon verran tavaraa, niin se haittaisi jo kulkua ja saisi meikäläisen kallistumaan etukenoon.

Itse en olisi muutenkaan mies mistään hinnasta, sillä minusta miehen elämä on tylsää ja ankeaa. En voi mitään sille, että sanasta mies mieleeni nousee hikiset sukat ja kyseenalaisen persvaon paljastavat harmaanvalkeat kalsarit, jotka roikkuvat mahan alla. Jos jatkan skenaariota, mieleni loihtii jostain syystä miehen käteen paksun palan makkaraa ja käteen iltapäivälehden ja kaukosäätimen. On jopa mahdollista, että välttääkseni päivittäin kohtaamasta tätä näkyä olen tiedostamattani pysytellyt viime ajat yksinäni. Toisaalta tietysti hieman säälittää tuo kuvaamani olento. Ihminenhän hänkin on, ja monesti sellainen äitiä kaipaava paitaressu.

(Maalaus Nick Fedaeff)

34 kommenttia:

  1. No hyvä sentään, että ei ihan törmäyskurssille jouduttu! Samoilla ulapoillahan täällä pulleine purjeinemme aina seilaillaan. Peräsin karahtaa kyllä matalikoilla aika ajoin pohjaan. Mutta ei kun ylös vain ja tuulta purjeisiin kohti syvempiä vesiä.

    VastaaPoista
  2. Monesti huomaa, että pääasioista ollaan samaa mieltä, mutta näkövinkkeli on vähän eri paikassa ja se aiheuttaa jonkinasteista vinoumaa tai jopa väärintulkintoja, kun on hankalaa ja aikaavievää selittää kirjallisesti; sanallisestihan se hoituisi nopeasti, kun näkisi vielä keskustelijan eleet ja ilmeet.

    VastaaPoista
  3. Ajattele miten ihmeellistä ja uskomattoman hämmästyttävää: läheskään kaikki miehet eivät usko naisen kärsivän peniskateudesta (luultavasti siksi koska peniskateus on täyttä puppua).

    Kieltämättä tuollainen yleistäminen on äärettömän raivostuttavaa. Järkyttävän stereotyyppistä ajattelua. Itse en ainakaan täytä mitään noista kuvaamistasi määritelmistä.

    Ehkäpä sinun olisi syytä hieman laajentaa mieskuvaasi?

    VastaaPoista
  4. Totta, mutta vaikka vinkkeli välillä on minullakin tiukasti pielessä, en silti irvistele kirjoittaessani, en möllistele, enkä näytä kieltä. Otsa on usein kurtussa, kun kovasti joudun pinnistelemään, ja ne silmälasit aina unohtuu jonnekin, eikä niilläkään kyllä oikein näe.

    Mutta vakavasti ottaen, omista lähtökohdistani tarkastellen, sinulla on tahto keskustella ja ottaa asioista selvää, ajatella ja analysoida. Se on kyllä piirre, jota täällä bloggareitten keskuudessa alkaa väkisinkin arvostaa.

    VastaaPoista
  5. Brim, mutta jospa juuri ne löhöäijät perustelevat löhöämisensä sillä peniskateudella. Että jos muijaa sieppaa, niin kateutta, kateutta vain.

    Muiden ei sitten tarvitse uskoakaan siihen.

    VastaaPoista
  6. Saara: En tiedä millä perustelevat tai ovat perustelematta, se minua tässä vain alkoi riepomaan että Iines ajattelee miesten automaattisesti olevan kalja ja makkara kädessään kulkevia lökäpöksyjä, jotka välittävät vain iltiksestä ja telkun urheilutarjonnasta.

    Meitä on niin moneen lähtöön, sekä miehiä että naisia. Semmoista se ihmisyys on.

    Eikä tätä nyt minusta voi pelastaa ironia- tai sarkasmikortilla, kummastakaan ei ollut jälkeäkään.

    VastaaPoista
  7. Brim, minusta se on joka tapauksessa plussaa, että asia tulee selväksi näinkin. Erilaisia miehiä on. Ja naisia. Lienee meillä kaikilla joitakin kokemuksia ja kosketuksia, jotka nostavat näitä kuvia silti mieleen.

    VastaaPoista
  8. Brim,

    minulla oli hauskaa juuri tuota mieskuvauskohtaa kirjoittaessani, joten kyllä se antaa viitteen siitä, mitä tekstilajia kappale yrittää olla. En viitsi sanoa että this is hjumor, koska sitähän se ei voi olla, jos lukija näkee sen kirjain kirjaimelta. Kai se sitten on huonoa huumoria, mutta ei sitä pidä ottaa kirjaimellisesti.

    Myönnän olevani jossain mielessä untuvikko. Minulla ei taida olla kokemusta sellaisesta toisenlaisesta miehestä, jota ihailen. Siis fyysistä kokemusta. Kyllä tuossa kuvauksessa siis on varmaan mukana stereotypiaa.

    Brim, kehotat minua laajentamaan mieskuvaa ylempänä. Kerros nyt sitten, miten? Minne menen, mitä teen? Miten se tapahtuu?

    VastaaPoista
  9. sentti sinistä nahkaa13 tammikuuta, 2007 17:33

    No on noita naisissakin, suuta korviin ja persettä polviin.

    VastaaPoista
  10. Tutustu erilaisiin ihmisiin, Iines hyvä. Pahoillani kyllä olen siitä että olet joutunut tekemisiin vain lökäpöksysegmentin kanssa :(

    Sitä minä en tiedä missä majailee minkäkinlaisia ihmisiä kun itse majailen vain kotosalla.

    On vaikeaa ottaa sanomaasi huumorilla kun siitä ei näy mitään selkeää merkkiä.

    VastaaPoista
  11. Onko huumorilla tuntomerkkejä? En tiedä kuin yhden: kyky nauraa itselle.

    Miten puhehäiriöinen ihminen tutustuu vastakkaiseen sukupuoleen? Kas, tässä dilemma.

    VastaaPoista
  12. Sanoit että sinulla oli hauskaa sitä kirjoittaessasi. Mistä lukija tietää, mitä kohtaa kirjoittaessasi sinä olet nauranut ja mitä et?

    Kai sinä jollakin tavalla ihmisten kanssa kommunikoit? Minäkin olen puhehäiriöinen ja onnistun siinä.

    VastaaPoista
  13. Ei sitä mistään tiedäkään. Ajattelen näin, että jos kirjoittaja itse nauraa hyvillä mielin kirjoittaessaan, ei teksti voi olla pahassa mielessä tehty. Mutta en minä sitä väitäkään huumoriksi, ellei stereotypian esittäminen sitten sinänsä ole huumoria? En tosiaan tiedä.

    Kyllä minä kommunikoin puhumalla, mutta lyhyesti, enkä pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluan. Tapoihini ei kuulu esim. tokaista lyhyesti mitään, mutta nyt on pakko tehdä sekin. Parhaiten minulta onnistuu sana "aivan", joka on aika käyttökelpoinen monessa tilanteessa. Olen kyllä oppinut kärsivällisyyttä ja parempaa kuuntelutaitoa oikeastaan nyt vasta. En muuten tiennyt, että sinäkin olet puhehäiriöinen, vaikka olenkin blogiasi väliin lukenut. Tsemppiä sitten vaan!

    VastaaPoista
  14. Kiitos, tsemppiä sinullekin. Minun puhehäiriöni ovat sekä neurologista että psykiatrista laatua. Sanoja on vaikea löytää ja lauseiden muodostaminen on sieltä tännepäin. Tällä hetkellä saan puheterapiaa muiden terapioiden lisäksi. On todella tuskastuttavaa kun lause on selkeänä päässä, ja sen pystyy kirjoittamaan, mutta sanat eivät löydy suusta ulos kuin yrittämällä. Onneksi läheisimmät ymmärtävät mitä milläkin tarkoitan, ja eipä tuo ystävän saamista ole estänyt onneksi :)

    VastaaPoista
  15. Kiitos! Taidan tietää, mistä kohdallasi on kyse, sen perusteella, mitä olen löytänyt tutkiessani omaa dysphonia spasmodicaani.

    Minulla on joskus haikea olo, kun olen seurassa, jossa keskustellaan jostain kivasta, ja on pakko peittää mielipiteensä ja tietonsa, kun ei pysty sanomaan kaikkea. Ei pääse mukaan, ja harmittaa, kun kukaan ei huomaa sanoa sitä mitä sinä ajattelet. Toisaalta tässä olen oppinut luopumista. Eivät minun ajatukseni ole niin tärkeitä, että ne tulee aina tuoda esiin. Maailma pyörii ilmankin.

    VastaaPoista
  16. Iines, En tarkoittanut ihan konkreettisesti elintasolla vaan koko ajan puhuin sublimoidusta peniskateudesta. Se on kuin vääränlainen kausaalisuusoletus. Koska valta liittyy miehiin ja miehillä on se, sen täytyy myös olla syynä, vaikka asia liittyy miesten ja naisten rooleihin jne.

    VastaaPoista
  17. Saakohan torilta ostaa palleja.

    VastaaPoista
  18. jm, huomasin kyllä, ettet tarkoittanut käsitettä konkreettisesti. Minä sain tavallaan aasinsillan lauantaijuttuuni sinun aiheestasi ja iloittelin konkreettisesti, kuten valitsemani kuvakin osoittaa. :) Kevyenpuoleinen käsittelytapani ei toivottavasti estä asian vakavaakaan käsittelyä.

    VastaaPoista
  19. Palliton,

    ainakin Rauman torilla on myytävänä kärpässienijakkaroita.

    VastaaPoista
  20. Kyllä minä joskus olen kadehtinut miehiltä penistä; reissussa on nimittäin usein kaivannut mahdollisuutta vaivattomampaan vedenheittoon.

    Sitä henkistä peenistä (tuohon jotenkin kuuluu tuo pitkä vokaali)
    en ole niinkään kaivannut, koska luulen meidän jokaisen aivoissa asuvan sikin sokin kaikkia sukupuolia. Jos taas penis on ikäänkuin vallan symboli...enpä tiedä kadehdinko sellaista valtaa, jota yleensä peniksen jatkeeksi hankitaan. Mielikuvana ainakin on heti poliittinen hyväveli-valta tai rahan mahtiin perustuva "kaikki on kaupan"-valta.
    Itse käytän mielelläni vaan sellaista kevyttä jokanaisen psykologista "kiristetään tunteilla" manipulointivaltaa. Vitsi, vitsi!
    (minusta tuo stereotypia miehestä oli ihan hauska)

    VastaaPoista
  21. "Ihmettelen suuresti, mistä saan välillä energiaa tempaista suuria kommenttimääriä keränneitä juttuja ja jutella itsekin suuna päänä, lippua liehuttaen."

    Eihän tuo mikään ihme ole. Aiheethan ovat juuri tuota tarkoitushakua varten valittu - sama efekti kuin iltalehtien lööpeillä. Miksi ihmiset ostavat, kun lehden avattuaan huomaavat että etusivun kissankokoiset kirjaimet julistavat "Koira söi miehen..." ja sisäsivuilla juttu jatkuu että "...voileivän".

    Ihmisissä on lapsesta lähtien joku tirkistelyvietti, pissa-kakka-hupailut, alapään vitsit, jotka joitakin jaksaa viehättää vanhuuteen asti. Lisäksi vielä nais/mies-fanaatikot, joille äimistelyä piisaa hautaan asti. Näillä aiheilla saat jatkossakin takuuvarmasti kommentoijia ja laskurisi kilahtelee iloisesti.

    VastaaPoista
  22. Valtaa minäkään en miehiltä kadehdi, vaan tasa-arvoista kohtelua työ- ja kotielämässä. Viittaan tässä joulukuiseen juttuuni, jonka mukaan naisen vuorokauden olisi oltava 27 tuntia, jotta hän olisi miehen kanssa tasa.arvoinen. Aika menee kotitöihin ja kotivastuisiin, jotka suurimmaksi osaksi edelleen ovat naisen harteilla.

    Työelämässä on palkkauksessa kehitettävää. Ja aloilla, joissa on sama palkka samasta työstä, samapalkkaisuus ei kuitenkaan käytännössä toteudu. Esimerkki omasta opettajainhuoneestani tältä vuosikymmeneltä: Kun ylitunteja ja kursseja jaetaan, miesopettajat kahmivat usein enemmistön niistä saaden merkittävästikin suurempaa palkkaa kuin naisopettajat, joille jää joskus vain opetuvelvollisuuteen laskettava osuus, ilman ylitunteja siis. Samoin vastuita jaettaessa miesopettaja usein ohittaa naisen. Kaikki tämä heijastuu palkkaukseen.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi,

    nyt iskit kirveesi kiveen. Valitsen aiheet omien intohimojeni mukaan! Kirjoitan usein miehen ja naisen tasa-arvosta ja eettisistä kysymyksistä, jotka eivät suinkaan ole lööppiaineistoa.

    Hämmästyn joka kerran, kun huomaan että kommenttiluku kasvaa kymmeniin. Tunnen jopa jonkinlaista harmituksen tunnetta siitä, että en malta itse olla hiljaa, vaan tahdon keskustella, mikä nostaa kommenttien lukumäärän usein puolellakin.

    Tyypillisenä äidinkielenopettajana olen lukemisen suhteen monipuolinen, eli en nyrpistele nenääni iltapäivälehdillekään, koska niissä puhuu ihmisten ääni, kentän ääni. Näin myös sieltä tulee aiheita mukaan. En halveksi siis tämän päivän arkista sanankäyttöäkään, vaan pidän sitä kiinnostavana. Esimerkiksi toimittaja Kai Meriläisen Matti Nykäs-jututhan ovat luku sinänsä.

    VastaaPoista
  24. Iltapäivälehtien (jotka ilmestyvät aamuisin) lukuarvo on ihan Satakunnasta. Periaatteessa olen anonymouksen kanssa mieltä, mutta olkoon iines oma lukunsa.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi,

    mikä on sinun motiivisi, kun sanot juttujani tarkoitushakuisiksi kommenttinkeruuohjuksiksi? Haluatko mitätöidä siis niiden arvon, eli ovatko ne huonosti kirjoitettuja? Arvostatko vain korkeakulttuuria?

    Otapa huomioon sellainen seikka, että työni on ollut opettaa kirjoittamista muille. Voisitko mitenkään ajatella sellaista näkökulmaa, että minulla saattaa olla teoreettista ja lisäksi vuosien varrella karttunutta hiljaista tietoa siitä, miten teksti kirjoitetaan niin että se kiinnostaa lukijaa ja hän tuntee halua osallistua keskusteluun. Kenties olen oppinut myös jotakin siitä, miten keskustelua viedään eteenpäin? Voisiko se siis mitenkään olla mielestäsi ammattitaitoa? Jos ei, niin miksi ei?

    VastaaPoista
  26. Ärsyttämisen taito on ihailtava/halveksittava taito, valinta sen mukaan provosoituuko vai ei, pystyykö vastaamaan vai ei.
    Hirtehisen huumorin, ironian tms. viljely on vaativaa ja vaarallista, koskaan ei tiedä meneekö perille vai jääkö matkalle.

    VastaaPoista
  27. Piti vielä kysymäni. Mitä Akkuna-akulle kuuluu?

    VastaaPoista
  28. Kirjoitit merkinnässäsi: "En voi mitään sille, että sanasta mies mieleeni nousee hikiset sukat ja kyseenalaisen persvaon paljastavat harmaanvalkeat kalsarit, jotka roikkuvat mahan alla. Jos jatkan skenaariota, mieleni loihtii jostain syystä miehen käteen paksun palan makkaraa ja käteen iltapäivälehden ja kaukosäätimen."

    Ymmärrän, miksei Brim nähnyt tuossa huumoria.En minäkään, stereotypioita kyllä. Kyllä minä tajusin, että halusit kärjistää, mutta minua kiinnostaa, että miksi?

    Tulee mieleen, että sinulla on huonoja kokemuksia miehistä. Minäpä kerron, mitä minulle tulee mieleen sanasta mies(ihan tajunnanvirtana vaan, ensimmäiset assosiaatiotluettelona):

    hartiat, työ, seksi, hiki, bokserit, lyhyet kynnet, isot kädet, katse, selkä, pallit, karjahdus, meri...

    Halusin testata, mitä sieltä tulee ja nyt huomaan, että niitäpä niitä, stereotypioita luo minunkin mieleni sanasta mies. Kummallista.Ehkä nuo ovat asioita, joita etsin miehestä tai joihin kiinnitän huomiota katsoessani tai ajatellessani miestä(sukupuolena, en puhu nyt pelkästään omasta poikaystävästä).

    Otetaan tasapainon( ja -arvon) vuoksi sana nainen ja samanlainen assiosiaatioharjoitus:

    hiukset, kynnet, ryhti, meikki, ilme,kukka, tuoksu, veri,suru.

    Taas stereotypioita, ja vielä ihan seksistisiä, hitto! Mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna ei kuitenkaan tullut sukupuolielimet tai naisessa rinnat mieleen, vain ne pallit miehessä. Miksiköhän?

    Näitä asioita voisi kyllä pohtia enemmänkin, mutta harjoittelen edelleen kommentoinnin tiivistämistä.

    Sarille pakko kommentoida vielä loppuun vaivattomasta vedenheitosta: se on vain opettelukysymys, nainen voi pissata seisaaltaan siinä kuin mieskin ja ravistella perään, niin ei kastu pimpparikset:) Minä joskus nuorena reissutyttönä opettelin ja hyvin sujuu edelleen(tuli mökillä testattua kesällä)!
    -minh-

    VastaaPoista
  29. minh,

    en suolla tekstiä laillasi, vaan valitsen sanat ja mielikuvat juttuuni teeman mukaisesti. Nyt yritin leikillisesti valita sen mielikuvan, joka sopi tarkoitusperiin eli peniskateuteen. Toisessa jutussa olisi toisenlainen mielikuva.

    Ei se, että esittää yhden mielikuvan tarkoita siis sitä, ettei olisi muita vaihtoehtoja. - Tällaista kapeaa ajattelutapaa hämmästelen jatkuvasti.

    VastaaPoista
  30. Minh, kiitos, tuota on joku muukin ehdottanut (siis että opettelee homman), mutta ehkä siihen tarvitaan myös rakenteellisia ominaisuuksia, joiden puutetta itsessäni en tässä ryhdy erittelemään...tai ehkä olen vain ns. ujo pissijä.
    Ja nyt lupaan etten puhu eritteistä enää koskaan, en ainakaan tässä blogissa, anteeksi Iines.

    VastaaPoista
  31. Ei mitään anteeksipyyntöjä Sari, en minä sula sateella. Ja voin kertoa, että olen itse pyyhkinyt b-rapun pajunoksilla, kun muutakaan sopivaa ei käteen osunut.

    VastaaPoista
  32. No ei mennyt minunkaan pointtini sitten perille, ehkä pitäisi suoltaa vähemmän. Ehkäpä meidän kirjoitustapojemme- ja tyyliemme erona on se, että pitkästä suolloksesta voi löytää monia eriäviä näkökohtia ja tiivistetystä ja yhdenmukaisesta näkee helposti sen yhden asian, mitä siinä sanotaan.

    Ehkä juuri siksi posotan menemään, että ei jäisi kapeaksi, kun jotain asiaa pohdin.

    En minä kyllä sitäkään ymmärrä, että rivienvälejä pitäisi lukea, mutta tyhjiä aukkoja ei saa täytellä.

    Tai sitten ei vaan mene perille sarkasmisi tai stereotyypittely-tekstisi.Ihan mahdollista.
    -minh-

    VastaaPoista
  33. junakohtaus kaatoi suoraan lahkeelle

    VastaaPoista