4.1.2007

Luettelo tuli!

Räntäinen tuuli vonkuu nurkissa ja vesisade pisaroittaa ikkunan. Istun edelleen yöpaita päällä, kun suosikkiblogieni luetteloinnissa vierähti tunti jos toinenkin. Kaikkeen sitä ihminen aikaansa uhraakin! Siinä se nyt kuitenkin on, uudistettuna. Poistin jonkun blogin, joka ei näytä päivittyvän juurikaan enää. Lisäsin muutamia uusia. Mikäli listalta puuttuu jokin päivittyvä blogi, joka siinä aina on ollut, kyseessä on virhe, jonka korjaan heti kun huomaan sen. Mm. Dionysoksen tarinoiden tahattoman tippumisen huomasin vasta kun herra hanhensulka kävi kirota räiskäisemässä peräkaneeteissa, jotka poistin kaikki listan perästä, koska ne liittyivät vanhaan blogiin, johon lista edelleen on liitettynä. Kiitos vaan hanhensulalle tarkkaavaisuudesta!

On lisäksi muutamia blogeja, jotka tahtoisi listaansa liittää, muttei tohdi, kun tietää, että oma blogi ei konsaan ilmesty ihailun kohteen listalle, vaikka siellä näyttää olevan kirjallisesti kehnompiakin blogiviritelmiä. Mutta ne kemiat, ne kemiat. Niitä pitää olla Blogistanissakin, samoin kuin rakkaudessakin, jota parisuhteeksi nykyään kutsutaan.

Sitten varsinaiseen asiaan! Postista tuli siemenluettelo! Piti oikein keittää uudet kahvit eilen ja istua keltainen merkintätussi kädessä ruksaamaan niitä siemeniä tai sipuleita, jotka ehdottomasti ainakin nyt ensi hätään on tilattava. Sain joululahjaksi lasitetun ruukkusarjan, ja se suorastaan huutaa tuoretta multaa sisuksiinsa ja vaikkapa varhaisyrttejä ikkunalaudalle versomaan.

Kesäkukista lempikukkiani ovat krassit, orvokit ja varsinkin unikot ja sinisievikit, joiden uskomatonta sineä yksikään kuva ei pysty toistamaan, väri pitää nähdä luonnossa. Korpikankaan siemenluettelossa on orvokeista uudenlaisia sinisiä versioita, joita on pakko tilata, samoin uudenvärisiä köynnöskrasseja. Ja lisää tarhasalkoruusua, joka on kaksivuotinen ja kerrassaan upea pihan komistus. Jaapa jaa, pitäisiköhän jälleen pykätä pystyyn puutarhablogi? Vai hakisinko ensin ne multapussit?

Viittaan ohessa vielä kuvablogiini, jossa on uusia kuvia mielimateriaalistani , vedestä eri olomuodoissaan. Toinen mielimateriaalini on tietysti multa, härkä kun olen. Siitä vaan ei saa nättejä kuvia. Koska poistin eilisen kirjoituksen, mainittakoon vielä sivulinkki Kotkansiivet, jonne kerään materiaalia elämästäni, sikin sokin, kuten ihmisen ajatuksetkin ovat. Tarina on kokonaisuudessaan, jos ja kun valmistuu, oma historiikkini alkaen vuodesta 1918.

8 kommenttia:

  1. Nälkäinen tuuli vonkuu nurkissa ja märkä räntä läästii akkunaa.

    VastaaPoista
  2. Ehkä suomalaisten on hyvä tottua tällaisiin keskieurooppalaisiin talviin. Ovat kai tulleet jäädäkseen, vaikka tätäkin ilmastotyyppiä mainostetaan nyt ennakkonäytteenä siitä, mitä joskus tulee. Tulevaisuus on nyt.

    VastaaPoista
  3. Korpikankaan siemenluettelo jaettiin tännekin. Aikoinaan minäkin idätin kanariankrasseja ja papuja, mutta pienissä tiloissa lapsiperheessä ilman lasiverantaa se ei oikein onnistunut. Itse aloitan kevään sitten helmikuussa nostamalla mustanmerenruusut pois pimennosta ja vaihtamalla niihin mullat.

    Oli meillä viljelypalstakin joskus ja perunoita ja sipulia tuli yli omankin tarpeen. Ja sitten hankittiin mökki ja sama jatkui muutaman vuoden. Haikeana muistelen niitä aikoja. Luulimme, että sitten eläkkeellä...

    Oikeassa olet, Iines, tulevaisuus, siis elämä, on nyt ja vain nyt.

    VastaaPoista
  4. Odotan kirjoitustasi kommentoinnista.

    VastaaPoista
  5. Hei Obeesia, kävin juuri blogissasi lukemassa keskustelusi vastaukset ja kommentoimassa hiukan lisää, sillä aihe alkoi todella "hiertää" mieltäni. Kiitos hyvästä aihevinkistä!

    Liisa, se vaan harmittaa noissa siemenluetteloissa, että käsittely- ja lähetyskulut pienestäkin siemenpussista ovat aika korkeat eli kannattaa kyllä tilata sitten enemmänkin.

    VastaaPoista
  6. Minua aina välillä melkein hävettää polkkaamiseni epäjohdonmukaisuus; välillä olen tosi innokas, kirjoitan joka päivä ja luen blogeja ja kommentoinkin ahkerasti, välillä käyn tuskin omassanikaan. Mutta ei kai siinä ole mitään hävettävää, että kiinnostuksen kanavointi vaihtelee.
    Kiitos Iines linkistä. Vastavuoroisesti laitan blogisi linkin omaani, onhan se yksi viimeaikojen suosikeistani. Tänne suunnistan joskus parikin kertaa päivässä, koska yleensä ajatuksia herättävän postauksen lisäksi löytyy keskustelua.

    (Itse en ole innokas keskustelija omassani, pikemminkin yllätyn joka kerta, kun joku kommentoi!:) Mutta iloisesti, totta kai.)

    VastaaPoista
  7. Suosikkilistojen tekemisen ongelma on se, että niiden kanssa joutuu naimisiin. Jokainen muutos on kannanotto - tarkoittipa sitä sitten tai ei.

    VastaaPoista
  8. Suosikkilistat ovat todella hankalia. Olen tuskaillut ja pähkäillyt niiden kanssa koko sen ajan kun olen blogannut, eli kohta kaksi vuotta.

    Sitä miettii ennen kaikkea sitä, että touhussa tulee loukanneeksi kanssabloggaajia joko sillä, että ei ole valinnut heitä listalleen tai sillä, että valitsee.

    Itselläni on juuri tuo, että luen paljon blogeja, jotka eivät itse linkitä (mm. aiemmin mainitsemani Kemppinen) ja joita tahtoo linkittää. Sitä miettii sitten, että onko tunkeileva, kun linkittää tällaisen kaikkien kunnioittaman ja suositun bloginpitäjän blogin omaan vaatimattomaan blogiinsa. Miettii jopa, että mitähän se Kemppinen (tai muu kuuluisa tms.) miettii jos sattumoisin huomaa, että tuommoinen iineksenrääpälekin surkeine blogeineen linkittää hänet, että mitä se oikein kuvittelee itsestään.

    Minusta olisi jännittävä ajatus, jos kaikki bloggarit päättäisivät luopua ovensuulistoista. Saas nähdä mitä tapahtuisi ja miten piirit pyörisivät. Ollaanko me niin avuttomia, ettei löydetä muuten blogeja?

    Olen itse päätynyt kompromissiin, eli listaan jossa oven pieliäni ei ole valmiiksi ruikittu, vaan lista löytyy sivupalkista linkin takaa. Ilokseni huomaan, että moni muukin on nyttemmmin tehnyt saman keksinnön.

    VastaaPoista