5.1.2007

Soidinmenot

Nyt kun pantavimmat blogit panevat kilvan toisiaan, voi täällä periferiassa pohtia vaikkapa blogien kommentointia, joka puolestaan johtaa ajatukset bloggaamisen syvimpään olemukseen, joka tietenkin on itsensä heijastamista muiden kautta.

Turha kuvitella, että bloggaamisella olisi jotain tekemistä kirjoittamisen tai yleensäkään sanataiteen kanssa. Tai edes yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Ihan kannatettava missio on saada muiden hyväksyntä olemassaololleen blogosfäärissä. Keinoja sen saavuttamiseksi on useitakin.

Ensinnäkin, jos omat rahkeet eivät riitä havaituksi tulemiseen, voi suuntimaa antaa hajumerkkejä jättämällä. Sopivat uroot tai naaraat kyllä tunnistavat tuoksunäytteen ja rynnistävät perässä, jos kemiat syttyivät. Mitä ahkerammin käy siis kommentoimassa blogeissa, sitä enemmän tunnettuutta hankkii.

Ja jos hieman viitsii panostaa näihin hajumerkkeihin, voi herättää laajempaakin kiinnostusta. Ei siis ehkä kannata pihtailla kommentissaan totemalla, että kiva blogi - tilasin, vaan jos tosissaan on nuottaa vetämässä, voisi ehkä mennä syvempään analyysiin ja kehua lisäksi blogin visuaalista habitusta. Hymiö perään ja ystävällismielisyys on pramilla ja uusi tilaajakin mitä todennäköisimmin. Se vaan, että pitää katsoa tarkkaan, missä rysiä kokee, sillä kevyesti saadut tilaajat lähtevät ensimmäisten syystuulien puhaltaessa, mikä taas on itkun paikka. Hajumerkki kannattaa siis jättää vasta sitten, kun on lukenut edes sen yhden päreen loppuun asti.

Toiseksi hyväksyntää voi saada olemalla aidosti oma raadollinen itsensä, joka luonnollisesti on taksikuski, poliisi, käsityön harrastaja, depressiossa kärvistelijä, lihavaksi itsensä tunteva (mielellään ei ihan jumbo), itsemurhahakuinen, kaunis, älykäs, kultturellisuutensa osoittamaan pystynyt (laaja lukeneisuus ja briljeeraustaito, kenties julkaisu: oma- tai osakustanne tai pienkustantamo) tai miittihakuinen normi-ikäinen. Kirjoittamisella ei edelleenkään ole niin väliä, joten siitä ei kannata ottaa paineita. Voi myös opetella kiroilemaan kunnolla ja puhumaan panemisesta reippaasti. Tässä joitain vinkkejä, muitakin on, mutta ei nyt tule mieleen.

(Maalaus Nick Fedaeff)

106 kommenttia:

  1. Kylläpä kirjoitat kitkerästi. En ole osannut noin ajatella, mutta olenkin aina turhan hyväuskoinen. Huomasin, että kaipailet kommentteja, mutta kukas tähän nyt uskaltaa kommentoida. Oman blogin lukijoitahan sitä kommentoija vain kaipailee. Hmmm...

    VastaaPoista
  2. Meirami,

    en minäkään ihmettele, jos tähän ei tule kommentteja. Bloggaaminen on aina riskinottota. Toivon kuitenkin, että jollakulla on kykyä nähdä sarkasmin taakse.

    Pidän myös tärkeämpänä olla itselleni uskollinen kuin pyydystellä kommentteja, vaikka niitä tietenkin kaipaan.

    VastaaPoista
  3. Kärjistettyä, mutta osuu kyllä varsin hyvin kohdalleen!

    Kommentoiminen on totta tosiaan aikamoinen taitolaji, mikäli sen haluaa tehdä "oikein".

    Itse olen hyvin varovainen kommentioija. Mitä enemmän muut ovat ehtineet jotain lastua kommentoida, sitä varmemmin pysyn hiljaa. Joitain blogeja kommentoin suhteellisen säännöllisesti, joitain - pitkäänkin lukemiani - en koskaan. Jotkin blogit ovat niin älykkömäisiä, että pelkkä ajatus oman mielipiteensä ilmaisemisesta saa olon tuntumaan poikkeuksellinen typerältä. Parempi olla hiljaa kuin "häpäistä" itsensä "koko maailman" silmissä ;)

    VastaaPoista
  4. Vielä pieni lisäkummastelu, liittyy ensimmäiseen kommenttiin.

    Miksi naiset saavat aina kitkerän leiman otsaansa, kun kirjoittavat sarkastisesti. Miksi naisten sana otetaan kirjaimellisen vakavasti?

    Miesten juttuna tämä olisi sarkastisen humoristinen. Kysyn vaan.

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole pienintäkään hajua, mistä nuo kaikki tilaajat ovat blogilleni pölähtäneet.. veikkaan, että suuri osa on mestoilla itsesäälissä rypemiseni vuoksi. Mistä sitten taas toisaalta tulee vähän hölmö olo. En mä tiedä.

    Aika sattumankauppaa taitaa olla se, mistä blogista tulee HIP. Vähän kuin popmusiikissa. Me ollaan showbisneksessä, baby!

    Jos viedään tätä vertailua vähän pidemmälle, niin voitaisiin miettiä mitä bändiä kenenkin blogi vastaa. Mä olisin varmaan joku sellainen synkeä ja vollottava rokkiyhtye..

    Sä voisit olla vaikka Juice (hauska ja kantaaottava) tai jotain :) ei nyt tullut parempaa ihan oitis mieleen, anteets!

    VastaaPoista
  6. Iines,

    heitit ikkunastasi kovasti asiaa näin uuden vuoden aluksi. Eikö joissakin maissa ole ihan oikeastikin tapana, että heitetään silloin roinaa pihalle ikkunasta? Nyt tuli melkein telkkari niskaan Iineksen ikkunasta.

    Mutta luen blogiasi, koska kirjoitat asiaa, usein tietoisesti provosoidenkin. Ja vastoin kaukaisen sukulaiseni Mauno Koiviston neuvoja, minusta on kivaa ja usein hyödyllistäkin provosoitua, kun provosoidaan.

    1. Kyllä blogissa on kysymys myös kirjoittamisesta. Kun kirjoittaa joka päivä mihin hyvänsä, siitä tulee rutiini. Uusi muoto, blogi, innostaa laiskaakin.

    Blogit ovat vähän sama asia kuin kirjeet joskus Jane Austenin aikaan. Kun kirjoittaa paljon, on valmiimpi ja tottuneempi kirjoittamaan muutakin. Ainakin minulla liittyy ammatilliseen kirjoittamiseen pitkiä kausia, jolloin luen ja luen taustamateriaalia.

    Mielestäni blogiin liittyy hiomattomuus, tekstiä ei viimeistellä. Niin säilyy spontaanisuus. Tekstin suoltaminen rentouttaa. Tietenkin esimerkiksi jonkin äidinkielen asiantuntijan blogiin kirjoittaessaan ajattelee toisinaan: se huomaa heti kaikki kielioppivirheeni.:) Mutta jos liikaa viilaa tekstiään blogiin, blogikirjoittaminen muuttuu työksi.

    2. Idealistina uskon, että blogeilla ja Internet-keskusteluilla on vaikutusta yhteiskunnassa.

    Minähän edustan täällä suomalaisessa Blogimaailmassa erityisen epäsuosittuja ja väheksyttyjä asioita ja ominaisuuksia: eivasemmistolainen, Amerikan ja Englannin ystävä, luterilainen, vanha, nainen, nuorisokirjailija, joka kirjoittaa pienille kustantamoille. Se on vähä samaa kuin oli ennen olla Amerikassa lihava vanha musta nainen, kuten afroamerikkalaiset itse vitsailivat.

    Nyt Hesari on päässyt vihdoinkin 2000-luvulle ja Kemppinen on astunut suomalaiseen blogimaailmaan. Olen ajatellut, että voisin oikeastaan ruveta pelkäksi kiltiksi nukketalo- bloggaajaksi. Ai jaa, mutta siinäkin Petja (jonka pukuhistoriajuttuja luen jatkuvasti) näkee politiikkaa tai jotain muuta vastustettavaa.

    Hyvää jatkoa, Iines!

    VastaaPoista
  7. Kärjistit oikein terävästi. Kolahtikin: olen se jumbo ja paljon muutakin.

    Käy lukemassa viime postaukseni. Siellä pohdin omaa peilaamistani.

    Minua edeltäneet kommentoijat ovat jo sanoneet paljon sellaista, mitä itsekin olisin tähän kirjoittanut.

    Edelleenkään en näe lukijoiden pyydystämisessä mitään pahaa.

    VastaaPoista
  8. Olet paiskannut hanurin ikkunan läpi. Joku on saanut sen päähänsä ja hampaat irvessä kiittää. Se on ihan raamatullista. Kirjassa sanotaan, että kiittäkää kaikissa tilanteissa.

    VastaaPoista
  9. Kerrassaan humoristinen juttu.

    VastaaPoista
  10. Itsestäni joskus tuntuu siltä, että on tietyllä tavalla arvokkaampaa vain lukea jonkun tuottamaa tekstiä ja jättää kommentoimatta. Antaa sen tekstin ikäänkuin muhia omassa pääkopassaam ja antaa sen vaikuttaa itseensä sitä kautta. Joskus on miellyttävämpää seurata vierestä ja katsella muiden touhottamista.

    Lukijoita voi napata itsellensä persoonallisemmallakin tavalla. Esimerkiksi minusta sait lukijan uneni vuoksi. Olin kai nähnyt nimesi jollain listalla, sivuutin sen kuitenkin mitään miettimättä. Eräänä yönä sitten näin unen jossa keskustelin miesystäväni kanssa entisistä suhteistamme, ja hän myönsi ikkunaiineksen olevan hänen entinen tyttöystävä. Herätessäni oli pakko päästä lukemaan blogiasi.

    Toivottavasti sait päivän naurut, tai edes kevyet hymähdykset tuosta.

    VastaaPoista
  11. Keksi, sain päivän parhaat naurut unestasi. Ihmeellisiä ovat alitajunnan ja unen tiet.

    Obeesia, minusta lukijoiden pyydystäminen on kovin inhimillistä. Siksi parodioinkin.

    Tiia, jos olisin rokkiyhtye tai laulaja, olisin luultavasti juuri Juice. Hauska ajatuskuvio.

    Annalle on pakko laatia erillinen kommentti.

    VastaaPoista
  12. Mitä siellä sarkasmin takana lienee?
    Ehkä kärjistäminen on sinun tapasi saada lukijoita ja keskustelua. Onnistut hyvin. Olet niin monessa postauksessasi pohtinut laskureitasi ja salapoliisin vainulla tutkinut mistä kanavasta lukijasi tulevat. En ihan ymmärrä myöskään tätä: "Turha kuvitella, että bloggaamisella olisi jotain tekemistä kirjoittamisen tai yleensäkään sanataiteen kanssa."
    Kirjoitat monipuolisesti ja sujuvasti, kauniistikin. Miksi se ei riitä? Mielestäni blogikirjoittaminen parhaimmillaan on nimenomaan meidän tavallisten talliaisten mahdollisuus harjoittaa kirjallista ilmaisuaan, voi jopa päästä sanataiteenkin tasolle, kuten monet lukemani blogit siellä jo ovatkin. Miksi rähjäät moisesta asiasta ja arvioit muiden motiivit tietämättä mitä ne ovat. En ymmärrä. Leben und leben lassen.

    VastaaPoista
  13. Järjen veit ja minusta orjan teit.

    VastaaPoista
  14. Sivuaskel sanoi sen, mitä minäkin tulin kysymään: mitä sieltä sarkasmin takaa pitäisi löytää, minä näen kitkeryyttä(ja näen sitä myös miesten kirjoituksissa, ettei tarvitse siihen tarttua)ja sen, ettet ole edes kunnolla lukenut koko näitä "blogipantavuusjuttuja". Minä ja muut keskusteluun osallistuneet ja "pantavia blogeja" listanneet kirjoitimme nimenomaan siitä, mikä tekee blogista koukuttavan ja sellaisen, joka sytyttää jotain omassa mielessä. Itse listasin ainakin huumorin, älyn, kauniin kirjoitustavan, sanojensa takana seisomisen, rohkeuden jne. Kirjalliset ansiot eivät ole blogiseksikkyyttä poissulkevia.

    Minkä takia on turha väittää, että blogeilla on paikkansa kirjallisessa ilmaisussa?

    Palaat jatkuvasti tähän Blogistanin haukkumiseen, kirjoitat sarkastisesti esim. blogeista joita pitävät depressiiviset ihmiset tai muuten rankkoja asioita elämässän käsittelevät.Onko kyse kyynisyydestä vai mistä?

    Onko siinäkään mitään syytä kitkeryyteen, että ihmiset, jotka bloggaavat ahkerasti, järjestävät miittejä ja tutustuvat, ystävystyvätkin sitä kautta? Tai pariutuvat? Jonkun nuoren sinkun blogi esimerkiksi voi olla ns. seuranhakuinen, mutta so? mahtuuhan tänne..
    -minh-

    VastaaPoista
  15. Anna

    Jos sanotaan, että bloggaamisessa on kyse kirjoittamisesta, tarkastellaan tietysti vain yhtä bloggaamisen osa-aluetta, tekstin tuottamista osana muusta ilmiön kokonaisuudesta. Tekstin tuottaminen, kirjoittaminen yksinään ei kuitenkaan vielä liene bloggausta, ainakaan parhaimmillaan.

    Bloggaaminen on kiistatta dialogia, vuorovaikutusta. Voidaan varmaan kysyä, mitä merkitystä on blogilla, jolla ei ole sidoksia blogisfääriin ja siinä kiitäviin elollisiin kappaleisiin, muihin bloggaajiin ja vieraileviin tähtiin. Tätä tarkoitin kun laadin parodiani blogosfääristä. Minusta kun kirjoittaminen ei näytä olevan ensisijaisesti se, millä blogosfäärin siltoja rakennetaan ja oma olemassaolo todennetaan ja millä bloggaajan veri punnitaan.

    VastaaPoista
  16. Sivuaskel, milloin parodiaa/pakinaa on alettu kutsua rähjäämiseksi?

    Olen erottavinani sinun vastauksessasi pikemminkin hitusen tätä mainitsemaasi sanataiteen lajia.


    Minh, bitter olen mieluummin kuin sweet. Ja kyyninen mieluummin kuin jees-tyyppi.

    Minäkin haluaisin kovasti, että blogeilla olisi paikka sanataiteen rivissä. Että blogi pärjäisi ansioittensa eikä suhteittensa mukaan. Että virtuaali olisi hitusen oikeudenmukaisempi paikka kuin maailma realiteetteineen.

    Ehkä juuri se toivo siitä, että jossain olisi paikka, jossa vain asia ratkaisisi, ei mikään kytkös eikä sidos, tekee virtuaaliavaruudesta niin toivorikkaan paikan monille. Mutta ei tämä ole elämää kummempi paikka. Samat ihmisethän täällä ovat. Ja sama peli jatkuu...

    VastaaPoista
  17. Useimmat blogit ovat narsismilta löyhkääviä minäminä-maita, joissa kirjoittajan patologinen pätemisen tarve täyttyy.

    Tarve osoittaa sivistyksensä, tarve olla se suurin ja kaunein, tarve olla esillä (vertaa Idols!), tarve riisua itsensä henkisesti alasti eli kertoa itsestä kaikki; KUNHAN vaan kävijämäärät kasvavat.

    Varmaan usein käy niin, että blgi muuttuu välineestä tarpeeksi, joka alkaa hallita kirjoittajaa.

    Blogeissa objektiivinenkin tieto suodattuu kirjoittajan kautta subjektiiviseksi egomössöksi, jonka kirjallinen ja journalistinen arvo on nolla.

    Kysyn vaan, onkohan tässä mitään järkeä ?

    VastaaPoista
  18. Iines,

    samalla tavalla kuin Sinä, myös Kemppinen korostaa uusimmassa kirjoituksessaan sitä, että blogissa täytyy olla vuorovaikutusta, lukijoita, kommentteja.

    'Blogilla' voidaan kuitenkin tarkoittaa monenlaisia asioita. Minusta blogi on vain muoto, johon voi laittaa mitä hyvänsä sisältöä. Se on helppo ja halpa, jopa ilmainen tapa julkaista netissä.

    Se voi olla köyhän ja tietotekniikassa taitamattoman ihmisen mahdollisuus laittaa kotisivut, joita voi muutella jatkuvasti tarpeen mukaan. Tämähän oli minun ensijainen syyni opetella blogin tekeminen. Monet hyväntekeväisyysjärjestötkin käyttävät blogimuotoa, koska blogeja luetaan ja koska se on ilmaista.

    Blogiin voi tallentaa sukutarinoita, runoja, lehtijuttuja, lemmikkieläinten kuvia, pilviä - mainitsen esimerkkeinä, mitä olen tehnyt. Ne voivat olla samalla myös "blogeja", joissa on välillä kirjoituksia ja kommenttejakin. Niihin ei kaivata suuria lukijamääriä.

    Mielestäni kukin voi kirjoittaa sellaista blogia, kuin haluaa. Erilaisuus on viehättävää.

    Iines, on ymmärrettävää, että Sinun kaltaisesi älykäs ja energinen ihminen asettaa vaatimuksensa korkeammalle kuin joku toinen ja saattaa tuskastua suomalaisen blogimaailman moniin puoliin. Me suomalaiset olemme erilaisia myös bloginpitäjinä kuin puheliaat ja avoimet etelämaalaiset.

    Minulla ei ole itselläni aikaa kunnianhimoiseen bloggaamisen. Luen toisinaan jotain hyvin aktiivista blogia, mutta en uskalla mennä sen imuun - se veisi aivan liikaa aikaa.

    VastaaPoista
  19. "Olen erottavinani sinun vastauksessasi pikemminkin hitusen tätä mainitsemaasi sanataiteen lajia." Mikä siinä sanataiteessa mättää? Mitä se on? Kuka sen määrittelee? Keskity olennaiseen, Iines. On blogeilla paikkansa sanataiteenkin riveissä. Jokainen bloggaa miten parhaaksi näkee. Olen sinulle joskus kommentoinutkin, että lähetä tekstisi kustantajille ja anna arviointi niille jotka kirjoja kustantavat. Blogi on blogi ja kirjat ovat kirjoja. Proosaa, novelleja, tai runoutta. Mikä ihmeen juju tässä on kun en ymmärrä. En sitten millään.

    VastaaPoista
  20. Catulux,

    hatunnosto viisaalle kirjoituksellesi. Juuri noin minäkin bloggaamisen näen: se on kuin alien, joka kasvaa ja löyhkää narsismille kunnes turvonnut massa peittää alleen blogistin - uskallanko sanoa - sielun...

    Anna, on toki erilaisia blogeja ja tarpeita, kuten hyvin esität. Pakinani keskittyy mission omaaviin Blogilista.fin ns. listablogeihin.

    Sivuaskel, tarkoitin, että olen erottavinani sinun vastauksestasi hitusen tätä rähjäämistä, josta syytit minua. Rähjäämisen sanataidetta. Ei pakina rähjää eikä parodia hauku. Niiden jälkeen kyllä koirat haukkuvat, sitä kauemmin, mitä osuvampi parodia on ollut.

    Minusta olisi siis hauskaa, jos blogit pärjäisivät sanataiteellisilla ansioillaan eikä suhteillaan - se on parodian ydin.

    VastaaPoista
  21. Metsähän vastaa kuten sinne huutaa.
    Ja nyt lopetan minä kun näyttää että jutut lipsuvat "kauneus on katsojan silmässä"-metodilla. Ei täältä saa vastausta varsinaisiin pointteihin. Ei sovi mulle tämän lajin kommentointi.

    VastaaPoista
  22. Sivuaskel,

    mietipä tuota metsä vastaa kuin sinne huutaa myös omalla kohdallasi käymämme sananvaihdon osalta. Sehän koskee tietenkin myös sinua.

    VastaaPoista
  23. Aika ärhäkkää kommentointia täällä, mutta sen jo arvasinkin. Vaikka tiedän jotain kirjoitustyylistäsi, niin kyllä minustakin tämänpäiväinen päreesi kuulosti aika kitkerältä. Pakina ei todellakaan tullut ensimmäisenä mieleen.

    Blogien kirjoittaminen ei minusta vaadi sanataiteellisia taitoja, vaan tärkeintä on sisältö. Jos joku blogi on huonosti kirjoitettua äidinkieltä, niin ei sitä tarvitse lukea. Mutta blogeissa on tuo aiemmin mainittu vapaus käyttää mitä kieltä haluaa, vaikka slangia, jos se sopii fiiliksiin.

    Suurin osa meistä on saanut tilaajansa "suhteilla" ja niitä ei saa, jollei kommentoi ja tee itseänsä tunnetuksi. Jollen väärin muista, olit aikoinaan kolmas kävijä blogissani ja sait minusta heti tilaajan. (Tässä kohtaa saa jo hymyillä.)

    VastaaPoista
  24. "Iines, on ymmärrettävää, että Sinun kaltaisesi älykäs ja energinen ihminen asettaa vaatimuksensa korkeammalle kuin joku toinen ja saattaa tuskastua suomalaisen blogimaailman moniin ilmiöihin."

    Älykkäänä ihmisenä olen huomaavinani, että A Amnell yrittää monistaa itseään nyt myös sinun kauttasi. Ilmiölle on nimensä. Siihen halpaan älä työnnä edes pikkusormeasi.

    VastaaPoista
  25. Iines Jalokivi,

    ihan se vain, että ei Molierekaan ollut satiirikko ennen kuin loppuvuosinaan ja kuoltuaan. Alkuun hän oli kitkerä haukkuja ihmisten mielestä. Nythän hän on maailmankirjallisuuden mestarijne...

    Pakinat eivät aina ole leppoisia enkä tahdo tietenkään rinnastaa itseäni Moliereen. Jokin vaan ei ole muuttunut ihmisten tavassa nähdä satiirin taakse itse, omilla silmillään ennen kuin heillä on tarpeeksi välimatkaa asiaan.

    VastaaPoista
  26. Mikähän sinut erottaa meistä blogilistan seitsemästätuhannesta löyhkäävästä narsistista, jotka suhteilla kalastelemme kommentteja ja kehuja, sekä käytämme blogeja itsemme peilaamiseen. Parodiasi/satiirisi/sarkastisen merkintäsi merkitys ja pointti olisi tullut ehkä hiukan selvemmäksi, jos et nostaisi itseäsi kaiken tämän inhoamasi blogitominnan yläpuolelle.

    Mutta itsehän jo edellisessä vastauksessasi minulle sanoit olevasi kyyninen ja katkera, ehkäpä se riitti vastaukseksi.

    Minä en kylläkään pidä itseäni jees-tyypinä, vaikka kyynikko en olekaan.
    -minh-

    VastaaPoista
  27. minh,

    mikä saa sinut olettamaan, etten laske itseäni normi-bloggaajan joukkoon? Onko jostakin kohden parodiaa luettavissa se, että asetan itseni muiden yläpuolelle?

    Minähän olen himobloggaaja!

    Minä vain toivoisin jotakin, ja siksi parodiani tein.

    VastaaPoista
  28. Vielä minh,

    en sanonut olevani kyyninen ja katkera - tämä on vale sinun suustasi.

    Sanoin olevani mieluummin bitter kuin sweet, ja verbaalikkona havainnet ilmaisun merkityseron.

    VastaaPoista
  29. Hei, sanoiko joku jotain bitteristä?

    VastaaPoista
  30. :D

    Sanoi kyllä, minä ainakin sanon semmoista, että jos tämä parodia edelleen tuntuu lukijasta kovin bitteriltä, niin lukekaapa nyt arvoisa blogiväki tuo juttu uudelleen sillä silmällä, että se onkin huikea itseironia, parodia omasta bloggaamisesta. Voisiko nyt nähdä jutussa yhtään huumoria??

    VastaaPoista
  31. Tekisit joskus pitkän kirjoitelman blogiisi eri alojen taiteilijoista; valokuvaajista, maalareista, kirjailijoista, näyttelijöistä, elokuvista, ihmisistä, teoksista, ... jotka sinua kiehtovat ja inspiroivat.

    Millä nimellä "Sonja" kirjoittaa omaa blogiaan?

    VastaaPoista
  32. Kontentti on kuningas!
    Sana on ihmisen sielussa vapaa, ja jokainen kokee kaiken lukemansa omalla tavallaan. Rikkautta sekin.

    Ja onneksi voi valita myös mitä lukee ja toisaalta, kun tuntuu ettei ole sanoja voi vaieta. Tätä olen itse harjoittanut viime aikoina.

    Antaa blogistanian kukkia - talvea, kevättä odotellessa.
    -mihaella-

    VastaaPoista
  33. Hyvä Iines, sinä olisit ainakin minun "pantavien" listalla, jos sellaista laatisin!

    VastaaPoista
  34. Hyvä kirjoitus. En keksi muuta sanomista. Mutta sain kuitenkin kommentoitua.

    VastaaPoista
  35. Mihaella,

    antaa Blogistanin kukkia - tietenkin, sillä kukapa kukkaa taittaa tahtoisi. Minua aina vaan jaksaa hämmstyttää se, miten kritiikki katsotaan kukan taittamiseksi. Voisiko mitenkään ajatella niin, että kriittisellä suhtautumistavalla on muitakin funktioita? Onko se ihan mahdotonta?

    Voisiko ajatella myös niin, että hymistely ja kritiikittömyys ne vasta köyhdyttävät maaperää, ja näännyttävät kasvullisuuden kituliaaksi. Voi ihmistä ja hänen kapeaa ajatteluaan!

    PS Vieläkin, näin aamutuimaan, hämmästyttää se, että tämä parodia nähtiin nuhdesaarnana. Jos tämän olisi kirjoittanut joku karuselli tai mitvit, juttulle olisi lyöty kantapäitä yhteen ja naurettu kippurassa, ennen kaikkea naiset.

    Tattista Leonoora ja S. Liuhto, ja kuvitella, että joku sanoo tällaisen bitterin muka femakon blogia pantavaksi ja noteeraa jopa listalleen.

    VastaaPoista
  36. Anonyymi,

    meinasi jäädä huomaamatta ehdotuksesi. Kiitos vinkistä kirjoittaa mielitaiteilijoistani.

    Tämä kyllä kiehtoo mieltäni, mutta koen kirjoittamisen vaikeaksi tuntien oman perfektionismini tällaisissa tehtävänannoissa. Se veisi minut muutamille ylimääräisille kirjastoreissuille, laajoihin nettihakuihin, sitaattien ja kuvien etsintään, perusteiden miettimiseen.

    Olen joskus sanonut, että minun on vaikea tehdä listoja taiteen alalta, mm. kirjojen. Miten voi siepata ajattomasta kirjavirrasta yhden tai kaksi kirjaa ja sanoa, että tämä on mielikirjani, hallelujaa. Huomenna jo mielikirjani voi olla toinen, koska luen kaiken aikaa jotakin kirjaa. En pysty sitoutumaan noihin mielijuttuihin, vaan koen ne turhiksi rajoiksi.

    Taustaksi voin sano mm. kirjallisuuden osalta sen, että kun on suorittanut tutkintonsa pääaineena kirjallisuus, jo se takaa, että klassikot on luettu ja jopa tentitty, joten siltä suunnalta löytyvät ne mielijutut, koska ne ovat ehtineet vakiinnuttaa paikkansa maailmassani. Ja kun on harkinnut elämänuraa ja ammattia kuvataiteen parista, se takaa sen, että kuvia on katseltu elinikä, alkaen klassikoista ja päätyen nykytaiteilijoihin.

    Äh, huomaa kai tästä vastauksesta jo, millainen perfektionisti olen. Sanon kuitenkin vielä sen, että aiheesi jäi itämään mielessäni ja voi olla että palaan siihen jossakin kevennetyssä muodossa, jonka lukija viitsii lukea. Minusta kun blogi on enemmän lukijoita kuin itseäni varten.

    PS Kuka Sonja??

    VastaaPoista
  37. Iines,

    minulla on täysin sama tilanne kirjallisuudessa. Pääaineeni oli englanti, jossa kirjallisuus oli minulle keskeinen mielenkiinnon kohde. Lisäksi opiskelin sosiologiaa ja maailmankirjallisuutta (vars. ranskalainen ja venäläinen kirjallisuus). Klassikot ovat luotettavia ja läheisiä, niihin voi palata uudestaan ja uudestaan.

    A-K.H,

    verrattuina vaikkapa pohjois-amerikkalaisiin ja etelä-eurooppalaisiin suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisempia ja epäkohteliaampia sekä haluttomia antamaan tunnustusta toiselle. Se näkyy blogeissa.

    Miten Sinä, akh, muuten tulisit toimeen, jos minua ei olisi? Ketä Sinä nälvisit? Ymmärrän tietenkin, että minun tyyppisten ihmisten nälviminen kuuluu "kulttuuriisi" ja olet saanut siinä ehkä koulutustakin. Siinä on kulunutta näppärää rutiinia.

    Mutta koeta muistaa, että minä en romauttanut sitä suurta valtakuntaa, jossa teit niitä ihania ulkomaanmatkoja, joita olet kehunut blogikeskusteluissakin.

    Jälleen kiitollinen? Kyllä. Nälvimiseesi verrattuna muiden bloggaajien puheenvuorot vaikuttavat hyvin miellyttäviltä, vaikka ovatkin joskus tilanteen niin vaatiessa asiallisen kirpeitä. Ymmärrän, että olet samoin ajattelevien seurassa aivan kuin eri ihminen, varmaankin ihan mukava mies.

    Hyvää loppiaista ja onnellista uutta vuotta 2007 Sinullekin!

    VastaaPoista
  38. Juu,näkökulmasi on oikeutettu.
    Itse tosin olen ahkera kommentoija vain silloin, kun äärettömässä hyvyydessäni suon sen kunnian; uskon kaikkien itseäni kiinnostavien polkkaajien kärsivän, jos he jäävät ilman viisaita sanojani.

    Ehkä blog on juuri siksi kiinnostava viestin, että se saa niin monenlaisia tulkintoja; joku näkee ilmaisukanavan, joku populaarisuus-mittarin, joku keskustelukerhon. Miulla ei oo pahaa sanottavaa kenestäkään polkkarista, kun suhtaudun kaikkeen äärettömällä pinnallisuudella; jos jonkun blogi tökkii (syy voi olla sisällön kiinnostavuus tai kirjoittajan persoona tai jopa vain blogin tympeä ulkomuoto) eliminoin sen virtuaalitodellisuudestani samalla helppoudella kuin vaihtaisin telkkarin kanavaa.

    VastaaPoista
  39. "Itsensä heijastamista muiden kautta"
    Eikö yhtä hyvin maailman peilaamista itsensä kautta?

    VastaaPoista
  40. Narsistinen luonnehäiriö on jotensakin hankala asia.

    VastaaPoista
  41. Millainen on narsistinen bloggaaja?

    "Narsisti ei ole empaattinen, sen sijaan hän on taipuvainen kateellisuuteen. Hän mitätöi toisen suorituksia ja saavutuksia. Hän ei iloitse toisen ilosta eikä tue aidosti toista ihmistä. On kuin toisen ilo olisi häneltä pois."

    HS.fi: Jokaisessa meissä asuu narsisti

    http://www.hs.fi/henkkoht/artikkeli/Jokaisessa+meiss%C3%A4+asuu+narsisti/HS20040322SI1TL0250r

    VastaaPoista
  42. Hyvä artikkeli, mutta lisäisin huolella valikoimasi sitaatin perään vielä tämän, jota en kelpuuttanut:

    "Älykäs narsisti on taitava manipuloimaan ja käyttämään valtaa. Muut ihmiset ovat hänelle käyttötavaraa. Usein älykäs narsisti on taitava piilottamaan haavoittuvan sisimpänsä. Todellisuudessa hän toivoo, että kukaan ei näkisi hänen sisälleen, hänen narsistisen suojakuorensa läpi."

    Eiköhän tämä kuvaa vielä paremmin narsismin syvintä olemusta? ;)

    VastaaPoista
  43. Iines,

    varmaankin, jos ajattelemme ihmistä itseään. Mutta bloggaamiseen ja siihen, mitä sanoin nimenomaan suomalaisesta bloggaamisesta, sopi tämä lainaus, jonka laitoin.

    Meillä suomalaisilla on itsetunto-ongelmia ja lisäksi vähäpuheisuutta ja vakavuutta tukeva kulttuuri. Ja edelleen uskotaan, että onni voi olla vain yhdellä, ei uskota sen lisääntyvän jaettaessa.

    Tuossa artikkelissa oli myös kuvattu hyvin ja lyhyessä muodossa terveen ja sairaan narsismin erot. Se oli minulle uutta, sillä en ole asiaan perehtynyt.

    Luin aikoinaan appron verran psykologiaakin, mutta narsismista ei silloin paljon puhuttu. Jokaisella ajalla on omat muotiselityksensä joiden avulla toisten ja omaa käytöstä tarkkaillaan.

    Muistettakoon, että psykologiaan on aina liittynyt auttamisen ja tukemisen lisäksi myös vallankäyttöä.

    VastaaPoista
  44. Niin, narsisti-sanasta on tullut yleisssana, kun se ennen tarkoitti yhdenlaista psykologista luonnehdintaa.

    Muistaakseni Julia Kristeva on käsitellyt narsismia kirjassaan Musta aurinko. Sitä kun on monta erilaista laatua. Ei ole olemassa narsissista persoonallisuutta.

    Narsistinen häiriö voi tehdä ihmisesti luonnehäiriöisen, jonkalainen on pahimmoillaan psykopaatti. Sellainen usein kokee olevansa kaikkivoipa ja hänelle muut ihmiset ovat vain oman itsen käyttövoima.

    Jos taas ihmisessä ei löydy pienintäkään ripausta narsistia, hän saattaa syöksyä masennukseen ja itseinhoon.

    Suosittelen Kristevan tutkimista. Hän on paitsi psykoanalyytikko, myös semiootikko.

    VastaaPoista
  45. Narsisti-sana on tosiaan kärsinyt inflaation. Minä en juurikaan enää korviani lotkauta, kun joku sanoo jotakuta narsistiksi.

    Mieluummin kannattaisi juuri korostaa sitä, että on myös tervettä narsisimia. Suomalaisethan ovat jo vuosisatoja olleet arkoja ja häpeileviä, joten ripaus tervettä narsismia parantaisi kansakunnan ominaislaatua kummasti.

    VastaaPoista
  46. Ripsa,
    luin kotisivultasi kirjoituksesi Kristevasta ja narsismista.

    Minulle on ollut tuttua Kristevan käsitys naiseudesta, äitiydestä.

    VastaaPoista
  47. Ei nyt sotketa käsitteitä. Ei kai narsistisen korostuneisuuden puuttuminen merkitse huonoa itsetuntoa.

    VastaaPoista
  48. En tiedä, mihin lausuntoon viittaat, mutta minä ainakin tarkoitan sitä, että mieluummin pää reippaasti pystyssä kuin alas taipuneena. Paras on tietenkin levollinen pystyasento, ei uhmakas eikä ylpeä.

    VastaaPoista
  49. Voi ja kun minä olen ihan oikeasti sellaisen alatien kristillisyyden kulkija, kuten tässä herännäispitäjässä kuuluukin olla.

    VastaaPoista
  50. ... vai olisiko parempi sanoa kristillisen alatien kulkija.

    VastaaPoista
  51. Siis vaivainen mato matkamies maan.

    VastaaPoista
  52. Kun minä löysin bloggaamisen, niin olin suoraan sanottuna aika tietämätön asiaan liittyvästä _yhteisöllisyydestä_. Kuvittelin silloin kai lähinnä ihmisten kirjoittavan vain nettipäiväkirjoja, joiden pitämisen kätevä tekniikka (blogger) mahdollisti.

    Koen itselleni aika vieraaksi kaikki sellaiset kävijämittarit yms. Enkä oikeastaan tiedä tuosta yhteisöllisyydestäkään.. haluaisinko tapailla muita blogi-ihmisiä.

    Mielenkiintoista kyllä sinänsä pohtia, että miksi kirjoitamme blogeja. Minusta se ei ole edes kirjallista ilmaisua. Minulle kai "kirjallinen ilmaisu" on sellaista Vakavaa Puuhaa: kröhöm, selkä suoraksi, Wöördi auki ja sitten väännetään jotain angstista runoa. Minusta bloggaaminen on tietyllä tapaa aikuisten leikkiä. Blogimaailmassa voi myös vaihtaa antoisasti ajatuksia kohtalotovereiden kanssa. Vaikkapa syömishäiriöistä.. niistä piisaa kirjoittajia.. :)

    Kommentoinnista: itse ainakin kommentoin, jos joku juttu koskettaa, kiinnostaa, herättää kysymyksiä. Olen kyllä kommentoinut vähän kaikkea kakkublogeista päiväkirjoihin. Mistä nyt vain löytyy sellainen juttu, joka innostaa kommentoimaan. Kuten nyt vaikka tämä sinun juttusi. :) Mutta minusta kommentoinnilla olisi aika heikkoa metsästää lukijoita. Se alkuperäinen juttuhan siinä tärkein on, kuitenkin.

    Suosittelen muuten kokeilemaan oman kirjoitushalun motiiveja vaikka kirjoittamalla sellaista blogia, jota EI listaa minnekään. Itselläni on sellainen blogi ja pidän sitä, vaikkei kukaan sitä luekaan. Nautin tuon blogini kauniista taustasta ja lisäksi olen laittanut sinne kuvan itsestäni. Se on sellainen salainen juttu. Tietysti se voi silti olla narsismia.. niin kuin kommentoiminenkin.. Uskoisin motiiveja olevan yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

    VastaaPoista
  53. Minä taas käytän mieluiten ohdakkeisia sivupolkuja. Oppii tarpeellista nöyryyttä. Jonka jälkeen voikin olla ylpeä itsestään.

    VastaaPoista
  54. Peggy, kurkkaapas tuota sivulinkkiäni Työnimi: kotkansiivet! Siellä on sellainen blogi, jota ei panna listalle, sillä se on liian hyvä sinne. :)

    Näet selvästi bloggaamisen vuorovaikutteisena tapahtumana, kuten minäkin. En voisi kirjoittaa sellaista perusblogia, jossa ei olisi dialogia! Blogi on myös lukijaa varten, ja katson jopa että blogistin tulee ymmärtää tässä ns. asiakaslähtöisyys.

    VastaaPoista
  55. Luulen että säästän luentoni hyvästä ja asiakaslähtöisestä blogipäreestä seuraavaan postaukseeni.

    ;)

    VastaaPoista
  56. Jäämme täällä kentällä kiinnostuneena odottamaan. Olemme hyvien ystävien kesken tottuneet käyttämään majesteettimonikkoa.

    VastaaPoista
  57. Tunnistin itseni. Hyvä kirjoitus. Kiitos taas kerran.

    VastaaPoista
  58. Paras on tietenkin levollinen pystyasento, ei uhmakas eikä ylpeä.

    Kontraposti ja yli 60 kommenttia. Alkaa panettaa.

    VastaaPoista
  59. Hei Iines!

    Miksi on niin tärkeää olla jonkun listan kärkipäässä? Saada satoja kommentteja? Tulla huomatuksi? Saada huomiota?

    Alan taipua minhin suuntaan: Olet kyyninen ja katkera. :(
    Viime ajat olet puhunut parisuhteesta, siitä että sinulla sitä ei ole vuosiin ollut, rakkaudesta, miehistä. Ja siitä iänikuisesta ongelmasta, kenellä on suosityin blogi. Huh, huh.

    Näitä on kiva lukea, mutta silti en voi välttyä ajattelemasta, että jokainen (JOKAINEN!) joka pitää blogia, on yksinäinen ja kaipaa jotain täytetttä elämäänsä. Ns. Normaali-ihmisellä ei olisi tuollaiseen aikaa!

    Toivotan jokatapauksessa onnea ja myös miesonnea jatkossa! :)

    VastaaPoista
  60. Myönnän laiskuuteni, en jaksanut selata kaikkia komentteja täällä tarkkavaisesti läpi. Mutta edelleen panisin Minhiä ihan himosti sen perusteella mitä täältä luin.

    VastaaPoista
  61. Kai se on tähänkin soppaan sitten sotkeuduttava. Jokin aika sitten kaivelin meidän itsekeskeisten, blogimiiteissä pyörivien napanöyhtää.

    Ilmeisesti se joistakin oli jopa hauskaa, vaikka olen nainen. Mutta vissiinkin tuollainen minulle sallitaan just siksi, että olen sen hyväksyntäni metsästänyt mitä moninaisimpia keinoja käyttäen :)

    (Eikä minua ole kukaan pantavaksikaan maininnut!)

    VastaaPoista
  62. Prospero, kiitos kiitoksesta, parodiassahan on sävyjä ja poimintoja sieltä täältä.

    "Tainalle", vanhalle tutulle, sananen: Voisitko kuvitella elämää ilman minun blogiani? Yritä edes! ;)

    Repardpo ja b, panetus on ihan positiivinen tunne, sitä ei pidä peitellä.

    Marinadi, toit esille tärkeän asian! Sanoisinko jopa ydinasian. Kaikille ei sallita ironista huumoria, ei parodiaa! Pitää olla nimenomaan hyväksyntä, eikä mikä tahansa, vaan blogivaltaa pitävien piirien hyväksyntä. Panee miettimään, miten oikeaan osuit.

    VastaaPoista
  63. Kaikissa yhteisöissä syntyy joukko, joka koetaan "ydinporukaksi", joko porukan sosiaalisen statuksen perusteella, tai ulkopuolisiksi itsensä tuntevien määrittelyn perusteella. Näin voisi kuvitella käyneen myös suomalaisten blogilistan "tähtien" porukassa.

    Kun suosituimmat (listan perusteella) polkkaajat voivat myös tavata toisiaan (en lue nyt mukaan neuleblogeja, koska ne ovat aivan oma villakoiran ytimensä), ei voi välttyä asteiden nousulta sisäänpäinlämpiävyydessä.

    Kun sitten sisäänpäinlämpiävyyttä tarkastelee kriittisesti, ei sitä voi sallia ulkopuoliselle, koska kriittisyys vaikuttaa "happamia, sanoi kettu"-ilmiöltä. Itsekriittisesti voi ruoskia itseään vain sellainen polkkaaja, jonka lukijakunta toimii turvaverkkona, siis nauravana yleisönä. Silloin itsekriittisyys toimii itseasiassa ydinjoukkoa vahvistavana tekijänä.

    Kun joku kirjoittaa blogissaan jotain "sisäpiiristä", on sen olemassaolon vahvin todiste se, että joku kokee asiakseen todistella, ettei mitään sisäpiiriä ole.

    Jatkokysymys kuuluukin: mitä pahaa on sisäpiireissä? Hankaloittaako blogilistan sisäpiiri ansiokkaiden blogien suosiota? En ole varma. Silloin myös neuleblogeja voisi syyttää siitä, että ne hankaloittavat muiden blogien listahuipulle pääsemistä.

    VastaaPoista
  64. Oho, keksin uuden retorisen ilmaisun " itsekriittinen itsnsä ruoskinta". Heheh.Mutta kai asia tuli selväksi.

    VastaaPoista
  65. Kun sitten sisäänpäinlämpiävyyttä tarkastelee kriittisesti, ei sitä voi sallia ulkopuoliselle, koska kriittisyys vaikuttaa "happamia, sanoi kettu"-ilmiöltä. Itsekriittisesti voi ruoskia itseään vain sellainen polkkaaja, jonka lukijakunta toimii turvaverkkona, siis nauravana yleisönä. Silloin itsekriittisyys toimii itseasiassa ydinjoukkoa vahvistavana tekijänä. (Sari)

    Amen.

    VastaaPoista
  66. Minä en käsittääkseni koskaan ole kieltänyt, etteikö tätä tietynlaista sisäpiiriä ole. Mutta ei se ole sisäpiiri siinä mielessä, etteikö se olisi avoin kaikille. Kuka tahansa voi tulla miitteihin ja näin on sisäpiirissä. Minä olen tavannut naamakkain yli 80 blogaajaa, joten se sisäpiiri on sitten vissiinkin jo kohtuullisen laaja.

    Totta kai itsekriittinen ruoskintani on nimenomaan sisäpiiriä vahvistavaa tekijä, kuinkas muuten. Mutta hei, se oli sentään edes pieni yritys nauraa koko touhulle: samanlainen kyläyhteisö tämä on kuin mikä tahansa pikkupitäjä jossain :)

    Minulle blogi on ollut mainio tapa laajentaa myös reaalielämän verkostoa. Mutta käsittääkseni Marinadia lukevat muutkin kuin vain selkääni taputtelevat kaverini :)

    VastaaPoista
  67. Marinadi,

    se oli hyvä kirjoitus ja sisälsi kriittisyyttä. Tuossa vain näkyi selvästi se, miten yhteisön sisältä tuleva parodia mielletään huumoriksi.

    En kyllä itse käytä sanaa sisäpiiri, sillä sehän tarkoittaisi sitä, että on myös ulkopiiri. Minusta näin ei ole. On vain yksi yhteisö, jossa jokaisella jäsenellä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Jossain päin yhteisöä vain on klustereita, jossain katvealueita. Ihan kuin kartalla on stadi ja muu maa on sitten landea.

    VastaaPoista
  68. Stadista ja landesta tuli mieleen muutama hassu ajatus.

    Kerroin jo aiemmin visiitistäni siellä muutama viikko sitten. Huomioista, mm. ihmisten kireydestä, hermostuneisuudesta, neuroottisuudesta. En puhu busseista tai ratikoista, vaan ihmisten kodeissa aistimistani asioista.

    Stadi ja lande eivät ole tietenkään toisiaan poissulkijoita. Laps lähti asumaan Hesaan ja ilmoitti ensimmäiseksi että hän on se joka saa käyttää nimitystä stadi, koska on paljasjalkainen, eli syntyi siellä ja eli ensimmäisen 3 ikävuottaan siellä.

    Seuraavaks laps jo rupesi puhelimessa puhumaan nasaalisti naristen. Minusta se oli niin humoristista että oli pakko huomauttaa asiasta. No se lopetti narinansa.

    Jos puhutaan kirjallisuuden ja muun kulttuurin maisemista, niin samaa umpitautia esiintyy muuallakin kuin Suomessa. Tunnen jonkin verran porukkaa tuosta vastapäätä, Uumajasta ja Örnsköldsvikistä, ja siellä asuvat taiteilijat valittavat sitä että heitä ei noteerata, elleivät he päädy Tukholmaan pidettyään ensin näyttelyn Berliinissä. Suoraan Uumajasta ei ole tietä Tukholmaan.

    Meillä ei ole enää todellista kontaktia toisiimme. Ihmiset on monella tavalla priorisoitu asuinpaikkakuntansa mukaan.

    Taiteilijat olivat tuossa vain esimerkkinä yhdestä ihmisryhmästä, joille näkyvyys tarkoittaa kirjaimellisesti leipää.

    En osaa kuvitella jonkun täällä Vaasassa olevan pörssikeinottelija. Vaikka tottakai sellaista voisi harrastaa vaikka netitse.

    Jotenkin se vain kuulostaa hesalaisten puuhalta.

    VastaaPoista
  69. Jeps. Minulle pääkaupunkikeskeisyys tuli ilmiönä tutuksi, kun muutin tänne puutteenperälle. Minusta tuli heti maakunnan mies ja alemman kategorian kansalainen ammattini kannalta. Vähän aikaa oli ikävä entistä viitekehystä ja sidosryhmiä, mutta aika äkkiä lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia.

    VastaaPoista
  70. Kyllä tämä päre täytyy saada ainakin sataan kommenttiin, jotta iines lakkaa tuntemasta itsensä hylätyksi.

    VastaaPoista
  71. Marginaalissa olemisessa on kuitenkin puolensa.

    On mukavaa kun voi kirjoittaa. On kiva että on Iines joka antaa kirjoittaa kommentteja ja moni muu, myös Hotanen.

    On hienoa huomata miten isoista asioista Blogistanissa käydään keskustelua.

    Rakastan erityisesti sitä, että ihmiset tuovat runojaan, joko omiaan tai lainaamiaan, omille blogeille ja saan aloitetuksi päiväni oikealla runolla.

    Sellaista alkua parempaa ei olekaan.

    Meillä ei ole täällä 58 000 asukkaan kaupungissa kunnon kirjakauppaa josta saisi hyviä ja uusia runoja, pysyisi jyvällä.

    Ja kirjaston määrärahat pienenevät vuosi vuodelta.

    Toivon että Blogistan elää ja kukoistaa ja laajanee.

    Ja vielä yksi sivuhuomautus, niin Iineksen sivuilla kun ollaankin: Timbuktun Mon Yossef, Mr Bones ja Dee ovat heränneet loppiaisen kunniaksi! Koiratkin ovat lisääntyneet yhdellä.

    VastaaPoista
  72. Ripsa,

    mainio postaus, sait mut nauramaamaan kuvatessasi tyttäresi stadilaisuutta.

    Akh, eiköhän tämä ala olla tässä, kiitoksia vain kaikista kommenteista! Vieläkin saa kommentoida toki, mutta kiva kun saatiin kirpeyttä ja pientä kuohuntaa mukaan.

    Seuraavassa postauksessani valotan hyvän ja asiakaslähtöisen blogipäreen saloja normibloggaajan kannalta.

    PS Lisäys jälk. Ripsan juttuun:
    Kiitos Timbuktu-tiedosta! Juuri poistin sen pitkin hampain suosikeistani, koska se ei päivttynyt juuri ollenkaan. Panen sen takaisin seuraavan tarkistuksen yhteydessä, jos päivitykset jatkuvat!

    VastaaPoista
  73. Olkoot tämä 76. vaikka onkin paljon porua, mutta vähän villoja.

    Jotenkin tuntuu täällä Iineksen blogissa ollessa että kirjoitetut artikkelit ovat yksinäisyyden täytettä ja rivien välistä kuuluu huuto: "Rakastakaa minua!"

    Tietenkin tämä on oma subje´ktiivinen näkökulma, ei objektiivinen, kaikkivoittava totuus....

    VastaaPoista
  74. Niin, siis iineksen huuto? Kaikkihan me iinestä rakastamme, ja rakkaudesta se hevonenkin potkii.

    VastaaPoista
  75. Catulux,

    millä tavalla ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä vaikuttaa kirjallisen tuotoksen laatuun?

    VastaaPoista
  76. Täältä marginaalista katsoen: minkä takia yksinäisyys olisi nyt niin kamalan kamala asia?

    Kyllä minusta tuntuu oikein hyvältä saada keskittyä kirjoittamiseen. Ja lukemiseen. Ja kissan kävelyttämiseen, vaikka sillä onkin nyt hankalaa kun maa on jäätävn kylmä ja se raukka on puolpersialainen, niin että varpaiden raossa kasvaa pitkää karvaa.

    Olenkos minä sanonut tämän täällä ennenkin, mutta englannissa on kaksi sanaa samalle asialle: solitude ja loneliness. Niistä jälkimmäinen on se ikävää pursuava tunne, edellinen on tuota olemista oma itsensä kaikki, kuten Peer Gunt (saksalainen y) sanoi.

    Rakastakaa mua? Onko se nyt niin paljon pyydetty? Ei oikeastaan ollenkaan paljon.

    Enemmän olisi, jos kaikki kuorossa pyytäisivät: ole minun uskollinen ja rehellinen ystäväni. Ihmisiin on vaikea luottaa.

    Rakkauksia tuntuu sen sijaan ihmisillä menevän ja tulevan.

    VastaaPoista
  77. Oho.

    Meni 80 rikki. Olen 81. kommentoija.

    Iines, päiväsi on pelastettu.

    VastaaPoista
  78. Catulux,

    millä tavalla ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä vaikuttaa kirjallisen tuotoksen laatuun?



    Joo. Sydämen kyllyydestä suu puhuu tai käsi kirjoittaa.

    No. Levitin tässä vähän mustaa valoa ympärille ja kärjistelin pikkaisen. Vaikka osa oli asiaakin....

    Kaikesta huolimatta toivotan auvoisampaa uutta vuotta sinulle Iines ja lähden huomenna töihin...

    VastaaPoista
  79. Yhden tien sataan!

    Synnynnäiset helsinkiläiset ja kauemmin Helsingissä asuneet ovat samanlaisia kuin pikkukaupunkilaiset.

    Näin myös New Yorkissa, monet liikkuvat vain omassa kaupunginosassaan. Entinen pikkukaupunkilainen ja nykyinen kaupunginosalainen.

    Ei pingoteta. Jutellaan raitsikassa kanssamatkustajille ja kaupassa myyjille. Kotiseutu/isovanhempien kotiseutu on lähellä sydäntä, olipa se Helsinki tai Savo.

    Sisäpiiriäisiä? Meitä bloggaajia on niin paljon, että monet meistä eivät tunne lainkaan näitä sisäpiiriläisiä, ei des nimeltä. Eihän nyt kaikkia blogeja ehdi lukea. Ei mitenkään pahalla, mutta blogien paljoudesta kukin löytää juuri hänelle sopivia kirjoittajia riippumatta siitä, kuinka paljon kyseisellä bloggaajalla on tilaajia Blogilistalta.

    VastaaPoista
  80. Minkälainen kuvan pitäisi olla, että pääseen näihin lukemiin =D

    VastaaPoista
  81. Kootee,

    sen pitäis vissiin olla takapuolesta..;)

    Siis lukema sinänsä ei ole Se Juttu, vaan mielestäni vilkas ja kirpeä keskustelu. Liika pituus saa aikaan sen, ettei ketjua jakseta lukea kokonaan, joku ei ollenkaan. - Joten Ripsa, päiväni ei suinkaan ole pelastettu niin pinnallisesta seikasta kuin numeraalisesta luvusta! Asia on tärkeä, ei määrä, se on mottoni kaikessa.

    *

    Catulux,

    minusta lausuntosi yksinkertaisesti mitätöi tekstini kirjallisena tuotoksena, kun sanoit, että kirjoitan yksinäisyyttä ja rakkaudenpuutetta täyttääkseni.

    Halusit näin kiinnittää huomiota enemmän kirjoittamisen motiiviin kuin lopputulokseen.

    Jos tekstejä arvioidaan tästä näkökulmasta, tulee kait mitätöidä suuri(n) osa kirjallisuuden maineikkaimpia klassikkoja ja merkkiteoksia.

    Catulux, voin lohduttaa sinua, joka tunnet huolta lähimmäisestäsi! Vaikka asun yksin, en ole yksinäinen. Ja rakkaudeton en ole. Minulla on sen sortin tunne-elämä, että maljat ovat useimmiten täynnä lämmintä tunnetta, jolle aina on myös kaksisuuntaisia kohteita.

    VastaaPoista
  82. No niin, samaan aikaan toisaalla--
    Olen kierrellyt lähinnä neuleblogeja kommentointeineni. Iineksen jätin loppiaisena odottamaan, sillä hyvää kannattaa odottaa. Ja mitä näenkään täällä? Se älähtää, johon kalahtaa. Itse älähdin vuosi itten samasta aiheesta.
    Koska käsityskykyni on parhaillaan taas asiantuntijoiden lausuttavana, kiinnityn tssä vain muutamaan asiaan.
    Minulle sana on missio. Blogin kirjoittaminen on yksi media (tie, väylä), ei niinkään keino vaan reitti. Yhteisöllisyys juuri sai minut valitsemaan tämän kirjoittamisen muodon. Yhteenkuuluvuus ei niinkään paljoa kuin yhteisyys. Vuorovaikutus, dialogi. Olenko minä ilman toista? Tulenko todeksi vasta, kun tulen kuulluksi? Voinko nähdä itseni, ellen suhteuta sitä muuhun? Missä menee raja? Aiemmassa kirjauksessa helanes kommentoi seuraavasti:

    "Itsensä heijastamista muiden kautta" Eikö yhtä hyvin maailman peilaamista itsensä kautta?


    Sepä se. Onko toinen olemassa ilman toista? Onko reaaliaikainen itsereflektio mahdollista?

    VastaaPoista
  83. Sisäpiireistä.
    Jokaisessa yhteisöissä on sisäpiirinsä.
    Sisäpiirien rakentuminen on rakennettu ihmisen ohjelmistoon, eikä siinä tarvi olla pitään pahaa.
    Riippuu yhteisön funktiosta, mutta periaatteessa sisäpiirien muodostuminen alkaa kun jäseniä on yli 7, siis periaatteessa ja käytännössä kun yhteisön jäsenmäärä ylittää 40 niitten muodostuminen on jo suorastaan elinehto.
    Yli 200 jäsenen yhteisö hajoaa, jos siinä ei ole sisäpiiriä tai kahta.

    VastaaPoista
  84. Kyse ei ehkä ole niinkään sisäpiireistä, vaan vallankäytöstä ja valtaa käyttämättömien ohjautumisesta päätöksenteossa.

    Yritys tai miksei yhdistyskin tarvitsee johtoryhmän, joka määrittää itselleen lähetit ja ratsut: avainhenkilöt, joille annetaan rajoitettu määrä valtaa, jotta he toimisivat johtoryhmän tahdon mukaan. Avainhenkilöiden tehtävänä on taivuttaa valtaa käyttämättömät noudattamaan ylhäältä tulevaa käskytystä.

    Valtaa käyttämättömät kuvittelevat saavansa osansa loisteesta noudattamalla ohjeita ja liimautumalla valtaapitävien liepeisiin. Niin se on aina ollut ja tulee kait olemaankin.

    VastaaPoista
  85. Sisäpiirit ovat juuri vallan ytimiä.

    VastaaPoista
  86. Nimenomaan. Kansa tarvitsee isän ja johtajan.

    VastaaPoista
  87. Sori, nyt se löytyikin, hain ikkunalla ja isolla alkukirjaimella.

    VastaaPoista
  88. Tunnetusti suurin osa bloggaajista kaikkialla maailmassa on nuoria ihmisiä.

    Sen huomaa, kun katsoo Suomessakin suosituimpia blogeja. Mitvit ja Marinadi ym, älkää pahastuko, mutta taisin vilkaista ensi kerran blogejanne. Ymmärrän miksi ne ovat suosittuja.

    Tutustun nuorten maailmaan selaamalla silloin tällöin City-lehteä yms. Kieli ja mielenkiinnon kohteet ovat nuorille luonteenomaisia. Se on ihan luonnollista.

    Jotkut bloggaajat pystyvät ylittämään jatkuvasti sukupolvien väliset rajat, vanhemmat ihmiset kestämällä nuorten käyttämän kielen ja puheenaiheet ja nuoret vanhempien ihmisten "tylsyyden": ei yhtään v-sanaa eikä aiheita, joita Iines on värikkäästi kuvannut näissä blogianalyyseissaan.

    Tietenkin on joitakin kaikille yhteisiä "suuria" aiheita.

    Katsoin varsin suosikkiblogieni tilaajamääriä. Ne vaihtelivat parista vähän yli kolmeen sataan.

    Muistettakoon kuitenkin, että jo lukijamäärä Blogilistalla poikkeaa usein tilaajamäärästä. Lukijamäärä saattaa olla kymmenenkertainen verrattuna tilaajamäärään. Joitakin blogeja pidetään tilattujen listalla, vaikka niitä ei lueta tai vaikka niihin kirjoitetaan harvoin.

    Jokaisen kannattaa pitää kunnon mittarit blogissaan/blogeissaan. Silloin ei tarvitse ajatella tilaajamääriä, joihin vaikuttaa vain pieni Blogilistan joukko, mutta todellisen lukijamäärän takana voivat olla suuret ihmisjoukot, jotka käyvät lukemassa blogiasi säännöllisesti. Blogeja luetaan nimittäin yllättävän paljon.

    Parasta on, jos pitää bloggaamisesta. Meidän tarpeemme blogata ovat erilaisia.

    Jos ehtii lukea muiden blogeja, voi kurkistaa mitä erilaisimpien ihmisten "sieluihin". Sellaista ei tapahdu yleensä tavallisessa elämässä.

    VastaaPoista
  89. Hei Anna Amnell! Ihq et tsekkaat meidän nuorison blogei ja jaksat silleen pysyy vireenä, vaik oot varmaan jo ainenkin yli 30-kymppinen elikkä aikas käpy.

    VastaaPoista
  90. mitvit,
    yhä nuoremmat eli lapset ja yhä vanhemmat eli 90-vuotiaat (ihmisten elinikä kasvaa kovaa vauhtia) alkavat blogata entistä enemmän.

    Joustavuutta ja toisten huomioonottamista tarvitaan, jotta blogimaailma ei pirstoutuisi pieniin ryhmiin, jotka eivät tiedä mitään toisistaan.

    Bloggaamalla on mahdollisuus ylittää rajoja. Ikä ei erota ihmisiä niin paljon kuin monet muut tekijät. Yleiskieli auttaisi paljon asiaa - suomesssakin.

    VastaaPoista
  91. Mä niinq komppaan tota Mitvitii, johon me kaikki teinipissikset ollaan ihan lääpällään!

    - - -

    Anna, toivottavasti vilkaisit muitakin kuin sen vittuilu-tekstini :)

    Enkä minä todellakaan oleta, että kaikki ovat blogiani lukeneet (eihän se edes ole top-listan kärkikymmeniköissä). Iines vaan täällä kommenttiosastollaan joskus levitteli punaista mattoa tms. kun sanasen tänne tipautin, joten oletan, että hän suhtautuu minuun yhtenä miittihakuisena sisäpiiriläisenä.

    Ehdottoman samaa mieltä olen siitä, että erilaisia blogeja tarvitaan, ja jokainen voi seurata lukijoitaan monin tavoin, jos sitä haluaa.

    Henkilökohtaisesti koen Kulutusjuhla-blogimme tärkeämmäksi kuin Marinadin, ja sehän on asiablogi, joka ei todellakaan ole listojen kärjessä. Silti se on minulle tärkeä.

    VastaaPoista
  92. Ihmiset tulevat jakaantumaan yhä enemmän harrastusten mukaan. Jos joukko ihmisiä on kiinnostunut samasta asiasta, vaikkapa postimerkeistä, vanhojen autojen kunnostamisesta, Tintti-sarjakuvista tai nukketaloista, ikä ei ole erottava tekijä.

    Kieli voi erottaa. V-sanat karkottavat heti osan lukijoista Ne ovat sanallista lemua, mutta niillähän houkutellaan mukaan toisenlaista yleisöä kuin meitä kukkahattutätejä, jotka arvostavat yleiskieltä tavallisimpana kommunikaatiovälineenä.

    Kannattaa muistaa myös se, että slangi vanhenee nopeasti.

    VastaaPoista
  93. Marinadi, onhan blogisi kohtsillään luetuimpien listan kärkikymmenikössä. Tällä hetkellä kunnioitettvalla sijalla 11 ja nuoli ylöspäin. Onnea vaan!

    VastaaPoista
  94. Anna: Niinpä, verkon myötä iällä, sukupuolella tms. tekijällä on yhä vähemmän merkitystä. Onhan miiteissäkin ollut ikähaarukka n. 20-60 vuotta, vaikka toki me pari-kolmekymppiset olemme olleet se suurin massa.

    Slangi vanhenee nopeasti, enkä minä sitä osaa riittävän hyvin käyttää, että se olisi onnistunutta. Siksipä tekstini lienevät varsin yleiskielisiä. Ja v-sanoja en ole tuota yhtä tekstiä lukuunottamatta viljellyt, koska en koe sitä mielekkääksi.

    Iines: No joo, turhan ahkera päivittäminen on tainnut sijoitustani Luetuimmissa nostaa, mutta ei se tilaaja- tai kommentoijamääriä ole kyllä juuri lisännyt. Kuulunen siihen Seiska-lehden tyyliseen sakkiin, jota voidaan paremman puutteessa käydä tirkistelemässä, kun tunkee itseään vähän joka paikassa esiin. :)

    VastaaPoista
  95. Minulle on mysteeri, miksi nimimerkillä kirjoittavat haluavat tavata toisiaan. Eivätkö he haluakaan pysyä nimettöminä? Oikeaoppinen nimimerkki menisi tapaamiseen naamioituneena. vai kuinka???

    VastaaPoista
  96. Hyvä kysymys, Anna!

    Itsekin olen miettinyt tuota kaksinaamaisuutta, sillä sitähän se on, että paljastetaan kasvot, mutta ei luovuta nimimerkistä. Pidän sitä älylllisenä epärehellisyytenä enkä löydä perusteita sille, miksi sitten ei blogata reilusti omalla nimellä.

    VastaaPoista
  97. A.A: "Minulle on mysteeri, miksi nimimerkillä kirjoittavat haluavat tavata toisiaan."

    I-I:"Itsekin olen miettinyt tuota kaksinaamaisuutta, sillä sitähän se on, että paljastetaan kasvot, mutta ei luovuta nimimerkistä. Pidän sitä älylllisenä epärehellisyytenä"

    Tiedättekö, te vaikutatte olevan sellaisella suloisen pörröisellä tavalla aika hupsukoita leidejä.

    VastaaPoista
  98. Höpsistä hupsukoillesi, kas kun ei tupsukoille..

    Kai bloggaaminen on joillekuille larppaamista, tajunnan räjäyttämistä roolipersoonan avulla. Sitä saa siivet selkäänsä, kun astuu rooliinsa, pystyy pakenemaan harmaata arkiminäänsä. Onhan se kyllä kivaa.

    VastaaPoista
  99. A.A: Useimmat blogaajat varmaan ymmärtävät sen, että on eri asia näyttää naamansa 50 ihmiselle kuin kirjoittaa omalla nimellään nettiin kaikenlaista höpönlöpöä.

    Minun koko nimenihän saa kuka tahansa yhdellä klikkauksella selville ja sitä kautta hyvinkin paljon nippelititetoa Marista. Marinadi on blogirooli, ihan niin kuin minulla on vähän eri rooli tyttärenä, siskona, ystävänä, työntekijänä jne.

    VastaaPoista
  100. Rooleista minäkin puhuin, marinadi. Blogiroolissa on mielestäni mahdollisuus olla enemmän oma itsensä kuin julkisuudessa. Roolin turvin voi paljastaa sellaista, mistä reaalissa ei puhu.

    VastaaPoista
  101. mitvit,

    suloisen höpsykkänä blogiasi lukemattomana bloggaajana en tiedä vielä edes oletko gentleman vai lady. Mutta etkö tajua epäjohdonmukaisuutta näissä bloggaajien tapaamisissa?

    Henkilö A. haluaa ehdottomasti varjella yksityisyyttään ja kirjoittaa nimimerkillä. Hän haluaa kirjoittaa vapaasti sellaista, jota sukulaiset/ystävät/työtoverit/esimies eivät saa missään nimessä tietää.

    Kun hän menee tapaamaan viittäkymmentä muuta bloggaajaa, hänen henkilöllisyytensä paljastuu. Osoittaa aikamoista luottamusta/naiviutta/epäloogisuutta kuvitella, että tieto ei leviä.

    Me muutkin olemme jo saaneet ehkä tietää, mitä väriä hänen hiuksensa ovat, missä hän on työssä jne.

    Iineksen ajatus bloggaamisesta roolipelinä tuntuu hyvältä oivallukselta. Mutta leikki lyhyeen lysti.

    Ehkä olen "suloisen pörröisestä leidimäisyydestäni" ja optimismistani huolimatta sen verran realisti ja jopa kyyninen, että tiedän, että sellaiset salaisuudet eivät säily. Jos haluaa todellakin kätkeä henkilöllisyytensä, se kannattaa tehdä huolella.

    Ehkä kysymys on vain klikkiytymisestä: me tiedetään, ketä me kukin ollaan, mutta "nuo muut" eivät tiedä.

    Ajatelkaa asiaa "suloisen pörröisesti" tai realistisesti, mutta ajatelkaa, ettei tule itku pitkästä ilosta.

    Uusien keksintöjen kaikkia puolia ei tulla aina ajatelleeksi. Eräs esimerkki: nainen kertoo ystävättärelleen yksityisasioitaan kahvilassa. Aviomies soittaa kännykkään. Sitten nainen jatkaa juttujaan ja mm kertoo olleensa uskoton miehelleen.

    Kun hän menee kotiin, hänen tavaransa on heitetty pihalle. Nainen oli unohtanut painaa nappulaa, joka olisi katkaissut yhteyden aviomieheen. Tositapaus.

    Blogisisko/Anna Amnell

    VastaaPoista
  102. Anna: Blogitapaamisessahan paljastaa vain kasvonsa. Kenenkään ei ole velvollisuus kertoa omaa nimeään tai edes sitä, mitä blogia kirjoittaa (olen esim. tavannut Mitvitin monta kertaa, mutta en tiedä hänen sukunimeään, työpaikkaansa tai mitään sellaista, enkä ole niin utelias, että alkaisin selvittelemään).

    Ne, jotka tiukimmin haluavat varjella yksityisyyttään, eivät miitteihin tule. Muut varmasti tiedostavat sen "paljastumisen" riskin. Kukaan tapaamani blogaaja ei ole paljastanut kirjoittavansa mitään sellaista (tyylin pettämisjuttuja), jonka paljastuminen olisi oikeasti todella vahingollista.

    Ainahan voi esimerkiksi pitää kahta blogia: toista asiallista, miittikelpoista tuotantoa, ja toinen sitten angstien purkua tms. anonyymisti.

    VastaaPoista