27.1.2007

Vanhemmuus kateissa?

Aikamoinen älämölö on noussut Opettaja-lehden päätoimittajan, Hannu Laaksolan pohdiskeluista siitä, tulisiko kouluihin palkata turvamiehet opettajien ja oppilaiden fyysiseksi turvaksi.

Selasin maan antoisinta keskustelupalstaa, Helsingin Sanomien Keskustelut-foorumia, jossa asiasta oli värikäs keskustelu. Turvamiesajatus koetettiin osittain tyrmätä ennakkoluuloisten intohimojen saattelemana. Tosin maltillisen perusteltuja kannanottoja taitaa olla enemmän - kaikkea en ole ehtinyt lukea, mutta tunteiden kuumentamat heitot erottuvat tietysti aina näkyvämmin.

Turvamiehet nähtiin mm. lihaskimppuisina väkivallan lietsojina, jotka lisäävät yhteiskunnassa muutenkin rehottavaa valvontaa ja kontrollia. Tilalle tarjottiin mm. tällaisia ratkaisuja: kameravalvontaa, seurantaranneketta riehujille, perheneuvojia kouluihin, opettajiksi vahvoja yksilöitä ja miehiä eikä hysteerisiä pieniä naisia, hyssyttelyn lopettamista ja niska-perseotteen harjoittelua, talonmiehiä kouluihin, vanhemmille ravitsemusvalistusta, koska lapset ovat aliravittuja. Nämä keinot kahdelta ensimmäiseltä sivulta, joten niitä riittää, kun tällä hetkellä keskustelua taisi olla jo kaksitoista sivua.

Itse en pidä turvamiesten tuloa kouluun pahana, päinvastoin. Jotain pitää tehdä parempia aikoja odotellessa. Kestää ehkä ikuisuuksiin saada vanhemmat tajuamaan vastuunsa jälkeläistensä hyvinvoinnista. On mielestäni turha syyttää yhteiskuntaa, joka vaatii 12-tuntisia työpäiviä. Jokuhan niihin näyttää aina suostuvan lisätienestien toivossa.

Oma elintaso on myös valintakysymys. Asua voi muuallakin kuin pääkaupunkialueella - sinne ongelmat ovat tutkimusten mukaan kasaantuneet - jossa asunto maksaa käsittämättömiä summia asunnon kokoon, laatuun ja ympäristöön nähden. Asumisen hinnalla maksetaan lapsen hyvinvointia, ja samalla tarjotaan hänelle kasvuympäristöksi turvaton ja yksipuolinen kaupunkiympäristö, kenties betonilähiö, jossa virikkeet haetaan ostetuista harrasteista - kenellä niihin on varaa.

Aika järkyttävää on lukea Viikin normaalikoulun nuorten opettajien kertomusta siitä, miten lasten rajuus on lisääntynyt ja miten jokuset eivät yksinkertaisesti tiedä sitä, että toista ei saa lyödä. Kun opettaja menee väliin, sattaa riehuja potkaista päällään opettajaa leukaan. Itse muistan omalta uraltani tapauksen, jossa ovi oli irrotettu saranoiltaan, kun menin luokkaan. Sain painavan oven osittain päälleni, mutta valppauteni ansiosta pääsin pois kaatuvan oven alta. En puhunut tapauksesta kenellekään, koska häpesin sitä, että ovi oli irrotettu minun tuntiani varten. Toisen kerran tuolillani oli nasta ja se todella pisti minua pakaraan, kipeästi. Siitäkään en tietenkään puhunut kenellekään, koska vian täytyi olla minussa. Eihän hyvän opettajan tuolille panna nastaa.

Osaan eläytyä hyvin siihen edelleen vallitsevaan opettajan tunteeseen, että opettaja on todella yksin ongelmineen, ajattelee ensimmäiseksi sitä, että ongelmat ovat hänen vikansa, hän ei osaa hoitaa tilannetta. Vanhemmat ovat mestareita syyllistämään opettajaa, ja mikä pahinta, myös rehtori ja kollegat. On kunnia-asia osata "pitää kuri" luokassa, ja siksi ongelmista ei aina puhuta, vaan kärsitään yksin. Sääliksi käy opettajaparkaa, joka ei aina tajua, että kyseessä ovat työsuojelulliset asiat. Kenenkään ei tarvitse tulla lyödyksi tai haistatelluksi työpaikallaan, työtään tehdessään. Eikä kenenkään pitäisi joutua altavastaajaksi selvitellessään itsestään riippumattomia riehuntakohtauksia.

(Maalaus Nick Feldaeff)

16 kommenttia:

  1. En ole seurannut Hesarin keskustelua enkä ole opettaja, mutta minusta turvamies koulussa on hyvä idea. Suomalaisissa opinahjoissa ei ole vielä yhtä turvatonta kuin monessa muussa maassa (eikä toivottavasti ikinä olekaan), mutta nuoret käyttäytyvät nykyään härskimmin kuin me kiltit 60- ja 70-luvulla koulumme käyneet. Turvamies ei olisi pelkästään opettajien vaan myös niiden lasten ja nuorten turvana, jotka vielä haluavat käydä koulunsa rauhassa.

    VastaaPoista
  2. Suurin osa koululaisista haluaa rauhallisen oppimisympäristön. Ehkä eniten valituspuheluja kouluille tuleekin juuri siitä, että opettajat eivät osaa "pitää kuria".

    Keinot vaan ovat vähäiset, kun opettajilla ei juurikaan ole työkaluja. Opettajat on sisäistetty siihen ajatukseen, että homma hoidetaan pieteetillä ja mieluiten yksin. Sekin ajatus on vallitseva, että asiakas on aina oikeassa. Esimerkiksi riehujaa ei pysty poistamaan luokasta, koska oppilaaseen ei saa kajota ja aina ei ehdi (eikä ennen kaikkea kehtaa) hakea toisesta luokasta opettajaa todistamaan tapahtumaa mahdollista vanhempien nostamaa rikossyytettä varten.

    Mikäli suurimpien kaupunkien kouluissa olisi turvamiehiä tai joitain kouluisäntiä, kaikilla osapuolilla olisi turvallisempaa, myös riehujalla itsellään.

    Vika on tietenkin myös opettajien auktoriteetin puutteessa. Monilla lapsilla ja nuorilla ei ole muita auktoriteetteja kuin vahvemman voima ja väkivalta. En tiedä, miksi toisen ihmisen kunnioittaminen on niin tyystin kateissa. Vallalla ovat kovat ja aineelliset arvot - tämä usein toistettu fraasi on tietenkin totta. Se vaan, että miksi se ei vähene, vaikka se on todettu?

    VastaaPoista
  3. Kyllä on aikoihin eletty jos kouluihin pitää turvamiehiä palkata, vielä ala-asteille.
    Luulisi tyhmänkin tajuavan, että vika on järjestelmässä joka sallii tuollaisen.
    Mitkä rajoitukset/ vapaudet annetaan turvamiehelle? Saako hän viedä kurittoman lapsen kulman taakse yksityisopetukseen? ei varmasti ja hyvä niin.

    Kyllä opettajille kuuluu vastuu tuntiensa rauhallisuudesta ja myös työkalut joilla se mahdollistetaan.

    VastaaPoista
  4. "Mikäli suurimpien kaupunkien kouluissa olisi turvamiehiä tai joitain kouluisäntiä, kaikilla osapuolilla olisi turvallisempaa"

    Tuo on jo rajua yleistystä, omat lapseni ovat käyneet koulua Helsingissä ja uskallan väittää, ettei kummankaan kouluihin ole olllut tarvetta palkata henkilökuntaa erikseen pitämään yllä koulurauhaa.

    Yhteiskunta jossa jokaisessa kioskissa ja koulussa on turvahenkilöstöä tuntuu kamalalta ajatukselta, jo nyt miltei jokaisessa Alepassa pyörii vartija. Tätäkö halutaan lisää?

    VastaaPoista
  5. Edellinen Ano, koulujen välillä on suuret erot.
    Oma poikani käy 4. luokkaa Turussa rauhallisella ala-asteella, jossa ei tietääkseni ole tapahtunut mitään yhteenottoja sinä aikana kun poikamme on kyseistä koulua käynyt.
    Tiedän, että Turussa on toisenlaisiakin kouluja.
    Hesarin jutun mukaan Helsingissäkin on kouluja, joissa ei ole ongelmia.
    Eli se oman lapsen koulu ei ole koko totuus.

    Vartijat Alepassa ja muissa liikkeissä ovat varmasti tarpeellisia. Usein näissä pienemmissä liikkeissä on vain yksi työntekijä(nainen) kassalla.
    Eivät ne vartijat siellä ole Sinun kiusaksi, vaan turvaamassa työrauhan.
    Tätäkö halutaan lisää?
    Ei sitä varmasti kukaan halua, mutta tähän on tultu. Ja on niin kovin trendikästä valittaa tästä aiheesta.

    VastaaPoista
  6. Oiskohan vikaa myös itse tuotteessa eli peruskoulussa? On aika lailla masentavaa seurata sivusta, miten lahjakkaat tympääntyvät ja heikot/tyhmemmät putoavat teoreettispainoitteisen koulumme kyydistä.

    Miksi opettaa vieraita kieliä oppilaalle, joka nipin napin osaa suomen kieltä?

    Miksi opettaa fysiikan ja kemian kaavoja ja toisen asteen yhtälöitä kaverille, joka ei osaa kunnolla edes kertotaulua??

    Yläkouluun pitäisi saada nopeasti käytännönläheisempi opintolinja, joka painottaisi käden taitoja ja arkipäivän osaamista. Siellä ne viimeisetkin oppilas Mulkvistit tuntisivat itsensä tarpeellisiksi ja saisivat edes sen gramman verran itsetuntoa, ettei sitä tarvitsisi häiriköinnillä hankkia.

    VastaaPoista
  7. Ameriikan perässä tullaan.

    Siellähän lapsilta otetaan metallinpaljastimen kohdalla pyssyt pois. Niin oli jo silloin kun itse asuin siellä 1969-71. Mutta ehkä enemmän tappoveitsiä kuin pyssyjä, silloin.

    Väkivallan ihannointi taitaa olla tosiasia ja kyllä sitä tuosta televisiossa istuvasta toosasta tulee. Amerikkalaisia sarjoja, nimittäin. Osaisivat varmaan venäläisetkin, jos osaisivat sellaisia meille myydä.

    Tuolla Käymälässä Sven pohdiskeli venäläistä sielua. Minä luen parastaikaa Anna Politkovskajan opusta Toinen Tshetshenian sota.

    Olen varma siitä että sota tulee väkivaltaistamaan naapurimaatammekin. Sielulle voi käydä huonosti.

    Vaikka Suomi kävikin lähinnä puolustussotaa II maailmansodan aikaan, niin 40-50-luvuilla kaupunkien kadut olivat täynnä veteraanialkoholisteja ja -narkkareita (johtui heroiinin lääkintäkäytöstä sodan aikana).

    Monilla oli myös pyssyjä ja vankilat olivat täynnä.

    Sota demoralisoi. Ja ehkäpä sen kaiutkin sitten.

    Opettajia ja vanhempia en syyttäisi, syyttäisin mielikuvaa, minkä lähinnä televisio ja elokuvat antavat todellisuudesta. Lapsi ei kykene läheskään aina erottamaan totta ja realistista kuvittelua - esimerkiksi kovan nyrkiniskun jälkeen tyyppi vain heiluttelee vähän aikaa päätään ja nousee sitten ja kävelee tiehensä kuin ei mitään.

    Esikuvien vastapainona on siis mitä? Uupuneet vanhemmat ja tehdasmaiset koulut, joissa kukaan ei enää voi hyvin. Ennen kaikkea taideaineiden vähentäminen tässä tilanteessa on katastrofaalista ja tulee taatusti näkymään.

    Siinä olen Iineksen kanssa samaa mieltä, että elintasosta olisi lasten hyväksi tingittävä. Jotenkin olisi päästävä takaisin terveisiin yhteisöihin.

    Ei minulla ole siihen vastausta että miten.

    VastaaPoista
  8. Veikkaan, Iines, että tästä postauksestasi tulet saamaan paljon kuraa niskaan. Vaikka minun nähdäkseni kirjoitat täyttä asiaa. Ja kokemuspohjalta, kun opettajan työssä olet pitkään toiminut.

    Minusta vähän tuntuu, että nykyisin aikuiset ovat niitä ongelmaisia ja ne ongelmat heijastuvat lapsiin. Esimerkiksi Siippasen kollegat (hyvin koulutetut, pärjäävät ihmiset) ovat aivan mahdottomia lastensa kanssa. Koulun opetukseen ja auktoriteettiin puuttuminen on jatkuvaa. Kaikki, mitä oma lapsi kertoo, on tietysti aina totta - paha opettaja valehtelee koulupäivän kulusta.. tai sitten valehtelija on aina se naapurin kersa, tai naapurin kersan tyhmät vanhemmat. Oma puudeli on aina virheetön!

    Minusta on iso erehdys alkaa vanhemmilta nakertaa opettajan auktoriteettia. Jos opettajaa ei ammattilaisena kunnioiteta koulukkaan kotona, niin miksi oppilas itsekään niin tekisi? Seuraa vain vanhempiensa esimerkkiä.

    Lähipiirissäni on parikin ihmistä, jotka opettavat tavallisilla suomalaisilla yläasteilla eri aineita. Säälin heitä oikein todella - mikään rahallinen korvaus ei ainakaan minulle hyvittäisi sitä epäviihtyisää työympäristöä ja jatkuvasti valittavia vanhempia, joille pitäisi olla saatavilla 24/7.

    Siis todellakin! Eräs opettajatuttuni sanoi säännöllisesti pistävänsä kännynsä pois päältä kello 22 jälkeen illalla, koska kuulemma saatetaan soittaa senkin jälkeen. Ja viikonloppuisin. Ja juhlapyhinä. Ilmeisesti opettajalla ei ole oikeutta lomiinkaan...?

    Jos vanhemmat pitävät opettajia sylkykuppeinaan, niin eipä pidä ihmetellä näitä purevia ja hakkaavia kultsipuudeleita. Kyllä näiden asioiden välillä nimittäin on selkeä syyn ja seurauksen suhde.

    VastaaPoista
  9. Niin ja lisäänpä vain: turvamiehet kouluihin ihan siinä missä sairaaloihinkin, jos tähän kerran on tultu. Opettajilla, lääkäreillä, sairaanhoitajilla, ihan kaikilla pitää olla oikeus tehdä työnsä rauhassa. Hakkaamista ja haistattelua ei tarvitse sietää.

    VastaaPoista
  10. En tiedä, catulux, onko se vika lopulta itse tuotteessa eli koulun opetussuunnitelmissa ja tarjonnassa, koska lähes kaikkea on jo kokeiltu.

    Opetussisältöjä ja oppikursseja on vaihdeltu jatkuvasti, tasokursseja on kokeiltu, on tehty hopseja eli henkilökohtaisia opetussuunnitelmia, jotka on mittatilaustyönä valmistettu erilaiselle oppijalle, jolla on rajoituksia vastaanottaa ns. normaalipakettia. On moponrassauskursseja, kokkauskursseja, kädentaitoa ja muuta kivaa niin paljon kuin säästökuurilla pystytään järjestämään.

    Kyse ei ole siis oivalluksen puuteesta, vaan ennen kaikkea rahasta, jota erilaisten oppijoiden huomioiminen vaatii. Jokainen normaaliryhmästä poikkeava oppilas kun vaatisi eriytetyn opetussuunnitelman mukaisen opetuksen. Mistä tähän rahat ja opettajat?

    Vielä catulux - yläkoulun tehtävänä on koettaa antaa pohjat eli jonkinlainen minimiyleissivistys jokaiselle kansalaiselle, myös erilaiselle oppijalle, eli tässä vielä luotetaan ihmisen kykyyn omaksua edes osa yhteisestä opetuksesta.

    Yläkoulun jälkeen sitten alkaa eriytyminen, jolloin mennään taitojen ja kapasiteetin mukaan joko käytännöllisiin eli ammatillsiin kouluihin tai yleissivistävään eli korkeakoulukelpoisuuden valmentavaan lukioon. Niin, ja ammatillisistakin on väylä yliopistotasolle asti, jos kyvyt ja motivaatio kehittyvät normaalia hitaammin.

    Panen erillisen kommentin Ripsalle ja Peggylle, koska tästäkin tuli näin pitkä.

    VastaaPoista
  11. Ripsa, sanot että vika on ennen kaikkea mielikuvissa, joita televisio ja elokuvat syytävät, ei esimerkiksi vanhemmissa tai koulussa.

    Nyt on pakko kysyä, että kuka sille lapselle valikoi ne televisio-ohjelmat ja elokuvat? Jos tätä valintaprosessia ei saateta hyvään alkuun, media pääseekin jylläämään ja tekemään väkivaltaa lapsen kehitykselle ja mielelle. Ei ole mikään selviö, että kun sitä viihdettä ja väkivaltaa nyt on, niin se on vain nielaistava ja totutettava lapsi siihen. Minusta tämä on aika laiskaa ajattelua ja käsiennostoa, sillä mediahan esittää juuri sitä, mikä myy, mitä ihmiset ostavat ja haluavat.

    Sen lapsen kanssa voi mennä metsään keräämään aarteita mieluummin kuin Puuhamaahan tai Linnanmäelle, sille lapselle voi lukea ja esittää satuja ja tarinoita mieluummin kuin iskeä kaukosäädintä käteen, sen lapsen kanssa voisi viettää illat mieluummin kuin juosta palavereissa tai kapakeissa.

    Nämä ovat vanhempien valintoja, eivät median. Lapsi, jolle ollaan läsnä, oppii tekemään valintoja varsin nopeasti ja ymmärtämään oman parhaansa itsekin, jolloin hänen kykyynsä arvioida median antia kriittisesti voi luottaa.

    *

    Peggy g, kyllä tunnistan nuo kirjoituksesi realistisiksi. Noin siellä kouluissa nykyään voidaan, juuri noin se kentällä menee. Se vielä, että eihän turvamiehiä (tai naisia yhtä hyvin) joka kouluun tarvittaisi. Isojen kaupunkien kouluissa tilanne on kuitenkin välillä aika kaoottinen, jos käytetään herkkiä mittareita eikä hyväksytä hälyä ja häirintää normaaliksi osaksi elämää ja koulupäivää.

    PS Luin mainion ehdotuksen tuolta Hesarin keskustelusta: Lisää opettajia ja pienemmät luokkakoot - eli lisää rahaa niin kaikki järjestyy. Itse ajattelen, että voisi olla esimerkiksi kahden opettajan systeemi, jossa apuopettaja (pätevä kasvatusalan ammattilainen tai aineenopettaja) kiertäisi eri luokissa tarpeen mukaan.

    VastaaPoista
  12. Minusta kuvaava muutos on siinä, että joskus ennenvanhaan, kun opettaja otti yhteyttä kotiin, vanhemmat huusivat lapselle "mitä sinä nyt olet tehnyt!" ja opettajien sanaa kuunneltiin; nyt, kun opettaja ottaa vanhempiin yhteyttä, vanhemmat vaahtoavat opettajalle.

    Aina pitää mennä huonosta ääripäästä vielä huonompaan toiseen ääripäähän.

    VastaaPoista
  13. Totisen totta Sari, ja johtuisiko kuitenkin siitä, että vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, ja yrittävät kieltää sen syyllistämällä koulun. Muutenhan he joutuisivat myöntämään, että vika pulmusensa hihhulointiin on heidän.

    VastaaPoista
  14. Joo, tottakai, vanhempien pitäisi olla se auktoriteetti joka katsoo mitä lapsi katsoo telkkarista tai netistä tai elokuvateatterista.

    Mutta jos siis se vanhempi ei ole kotona? Eikä toinenkaan? Muistan että oman lapsen (poika, ei tyttö, mikä tekee hesalaisnarinan sen suusta entistä hassummaksi!) kohdalla siellä kommuunissa oli se sääntö että lastenohjelmat, ei muuta.

    Mutta en muista että nuo muut ohjelmat, aikuisten viihde, olisi ollut niin väkivaltaista kuin se on nykyään. Olen asiasta kutakuinkin varma. Että raa'istunut se on.

    En tiedä saako murrosikäisille mitään enää. Katsovat juuri sitä mitä haluavat.

    Tarkoitan tässä nyt sitäkin että miksi kukaan aikuinenkaan tarvitsee väkivaltaviihdettä? Eihän sille voi olla mitään syytä.

    Tai tietokoneen räiskintäpelit. Olen kuullut aikuistenkin miesten sanovan että ne ovat hauskoja.

    Vähän aikaa katseltuani en ole tajunnut missä on se pihvi. Ellei sitten tappamisessa.

    Se oli se pääasiallinen juttu jota halusin tuoda esiin: syntyykö välinpitämättömyydestä tarve väkivaltaan?

    Olen tietoinen siitä että tästä on erilaisia tutkimustuloksia.

    Asun kahden ison koulun naapurissa ja kesti pari vuotta muuton jälkeen ennen kuin sain ajetuksi häiriköt ja pienten lasten kiusaajat tästä omasta pihasta pois. Siis korttelipihasta.

    Kukaan muu ei ollut uskaltanut sanoa/tehdä mitään.

    VastaaPoista
  15. Ajattelen niin, että kun vanhempi, isä tai äiti tai holhooja, on lapsen kanssa, on vahvasti läsnä lapselleen, rakastaen ja tukien, ohjaten valinnoissa, tarjoten monipuolista hengen ja ruumiin ravintoa, lapsen oma itseys, oma minä kehittyy niin vahvaksi, että hän oppii erottamaan jyvät akanoista, tuli niitä sitten idästä tai lännestä.

    Tämä edellyttää tietysti sen, että vanhemmat ovat valveutuneita ja suhtautuvat itse kriittisesti median antiin - ei hysteerisesti mitään tuomiten, mutta rauhallisen johdonmukaisesti arvioiden ohjelmien ja viestinnän sisältöä ja sopivuutta lapsen ikä- tai kehitystasolle.

    Luulen, että juuri kriittisyys, kaiken arvioiminen, kaikesta keskusteleminen, olisi se piirre, jota lapsessa tulisi pienestä pitäen pyrkiä vahvistamaan. Lapsi kyseenalaistaa itsekin asioita melko herkästi, ja mielestäni tätä tulisi mieluummin tukea kuin saattaa naurunalaiseksi.

    VastaaPoista
  16. Obeesia,
    jäi huomaamatta vielä tuo kysymyksesi, miten lapset ovat selviytyneet näyttelemisestä tässä rankassa elokuvassa.

    Varmaan hieman paremmin kuin ne tuhannet ja taas tuhannet suomalaislapset, jotka kokevat väkivaltaa kotonaan. Näistä asioista on siis enemmän kuin tärkeä kirjoittaa näytelmiä ja tehdä elokuvia.

    VastaaPoista