3.2.2007

Hattutätien touhuja?

Muuan kommentaattori kertoi edellisen juttuni keskusteluosiossa vaativansa oppilailtaan teitittelyä. Hyvä! Upeaa ammattirohkeutta ja selkeä kannanotto myös ihmisyyden kunnioittamisen puolesta - oman tulkintani mukaan; sanoja itse voi olla eri mieltä.

Euroopan vanhoissa sivistysmaissahan mm. opettajaa teititellään, samoin vanhempia ihmisiä tai tuntemattomia, joiden kanssa joudutaan puhekosketukseen. Minusta tässä on jotain viehättävää, eettisesti toiselle arvoa antavaa ja pysähdyttävää. Ja näinhän Suomessakin tehtiin ennen Ruotsin tapojen aikaa, kuusikymmentälukua, jolloin noustiin barrikadeille kaikkea vanhaa vastaan, ei oikeastaan mielestäni minkään uuden puolesta. Elin itse sitä aikaa, ja liehui se punalippu minunkin kädessäni, joten tiedän mistä puhun.

Pyrittiin murskaamaan mm. käsitys rakkaudesta, ja tilalle tuotiin rakkauden Vapaus. Mieleen on jäänyt niiltä ajoilta ennen kaikkea se, miten naisen ihmisarvo aleni tasa-arvon nimissä humahtamalla, ja se arvo mitattiin lähinnä siinä, miten auliisti ja missä asennossa nainen jakoi rakkauden Vapauttaan vanhan valtaajille ja kaiken kyseenalaistajille.

Häpeällä muistan sitäkin kertaa, kun istuttiin turkulaisessa krouvissa kaljalla, ja pöytäämme istahti muuan sotaveteraani. Toverini suorastaan häpäisivät tämän miehen änkätessään häneltä syytä siihen, miksi tämä meni sotimaan ja tarttui aseeseen. Olen itsekin pasifisti, mutta mielestäni rauhan aatteeseen sisältyy ihmisyyden syvä kunnioittaminen ja laaja-alainen ymmärrys kaikissa tilanteissa. Toverien käytös oli riitaa haastavaa ja oman ajatusmallin jäärämäistä tuputtamista. Jälkeenpäin ja etäältä näkee jälleen kerran kokonaisuuden paremmin.

Teitittelystä piti puhumani! Nimittäin eikö ihmistä tule lähestyä varoen, pienin askelin eikä tunkea heti hänen reviirilleen? Eläimetkään eivät ryntää toistensa luokse, vaan kiertävät ja kaartavat, nuuhkaisevat varovasti kuonoa ja perää, ennen kuin antavat pusun.

Ja lopulta, onko se kuitenkin vain klisee, että sinuttelu lähentää ihmisiä toisiinsa? Tai että teitittely vanhentaa ihmistä, sekä käyttäjää että teitittelyn kohdetta? Tai että teitittely on kukkahattutätien touhuja?

Lopuksi teitittelyn kaava, jota moni nuori ei osaa: Oletteko Te ollut tyytyväinen palveluumme? Teitittelyssä on kyse yhdestä persoonasta, joten pääverbin partisiippimuoto on yksikössä, ei monikossa kuten usein näkee (olleet). Te-pronomini kirjoitetaan lisäksi isolla kirjaimella esimerkiksi yrityskirjoitteisiin ja kirjeisiin yleensäkin.

(Maalaus Danny McBride)

59 kommenttia:

  1. Minusta teitittely on vain ja ainoastaan hyviin tapoihin kuuluvaa käyttäytymistä, jos ei sinunkauppoihin asti olla vielä sosiaalisessa kanssakäymisessä ehditty.

    Itse opin teitittelemään jo muksuna, kun Isomummivainaalta sai kipakan korvatillikan, jos erehtyi sinuttelemaan.

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan, hyviin tapoihin kuuluvaa teitittely on. Nyt voisi tietenkin kysyä, että milloin hyvät tavat eivät olisi tarpeen oman tutun reviirin ulkopuolella liikuttaessa.

    No nyt selvisi traumojesi syy...;)

    PS Turisti haloo, minne blogisi on kadonnut!

    VastaaPoista
  3. Arvoisa Rouva!

    Tapanne kuvittaa postauksenne on ihailtava. Nämä kuvat ovat kauniisti täydentäneet mielenkiintoisia ja virkistäviä sekä usein myös yllättäviä mielennne ilmauksia joita olen menneen, runsaan vuoden aikana päässyt lukemaan.

    Toivossa, että tämä nyt syntynyt suhde tulee säilymään myös tulevina aikoina pyydän sulkeutua suosioonne ja kirjoitan teidän

    HannuHoo

    VastaaPoista
  4. Ei se ole minnekään kadonnut. Ilmaisin vain mieltäni nimeämällä sen uudelleen Lankaturistiksi. Kun noita lankahamstereita lappaa sisään ovista ja ikkunoista.

    Kiusaa se on pienikin kiusa...

    VastaaPoista
  5. Hannu Hoo, arvoisa herra,

    kiitän nöyrimmin sanoistanne ja kätken ne sydämeeni tarkempia tutkisteluja varten.

    Siis, öh, täällä blogimaailmassahan olemme kaikki sinuja. :)

    Turisti, huomasin kyllä nyt että olet laihtunut Lankaturistiksi. Oletkos itse huomannut, että tuo kommenttilinkkisi ei johda uusnimiseen blogiisi, vaan ilmeisesti vanhannimiseen. - Muuten hyvä nimi, hieno oivallus, ja sopii teikäläiselle hyvin.

    VastaaPoista
  6. Enhän minä sentään uutta blogia ole perustanut, en. Kunhan kujeilen.

    Liian paljon vapaa-aikaa, näemmä. ;)

    VastaaPoista
  7. Siis kommentissa oleva turisti-linkkisi johtaa tänne. Tämä available-ilmoitus harhautti meikäläisen, kunnes Lankaturisti löytyi.

    VastaaPoista
  8. Katsos vain. Johtunee varmaan siitä, ettei Turisti ole majaillut Bloggerissa enää herran aikoihin, enkä ole tajunnut naksauttaa tuota identiteettipallukkaa oikeaan osoitteeseen. Asia korjattu.

    Oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
  9. "Blogimaailmassa olemme kaikki sinuja", Suomessa olemme kaikki! Niinpä. Siihen juuri vihjaisin ja siihen kuinka kömpelöltä teitittelyn renesanssi tuntuu.
    Muistan hyvin mikä vaiva (ja pulina) siitä oli ennenkuin 60-luvulla sinuttelun, siis Sinuttelun opimme, meni vissiin 70-lukukin samaan harjoitteluun. Lopulta se muuttui luontevaksi ja tuntui hyvältä.
    Ja nyt! Piru vie jotkut keksivät, että , juu mehän oomme eeurooppalaisia ja eeurooppalaisuuteen siis kuuluu että Teeititellään!
    Hitto. Tärkeilyä.

    Teitittelyhän on vanha hallitsijoiden lanseeraama puhuttelumuoto, keino ylläpitää etäisyyttä ja siis lisätä valtaa yli alamaisen.
    On totta tietysti sekin mitä monet puhuvat kauniisti teitittelyyn liittyvästä toisten huomioon ottamisesta tai "hyvistä " tavoista. Silti siellä on aina matkassa se eron tekeminen, "me kontra nuo". Luokkajako. Alitajuinen kyykytys, von oben asenne!
    Tai ...
    Taas kerran meille opetetaan tapoja, pannaan B-luokan kansalaisia hämilleen, otetaan pieni lisäpala tasa-arvosta ja pannaan se hyllylle. Katsoa saa, siellä se on mutta älä koske!
    Sanon mieluummin :"Oi kuningas, kuule minua ..." kuin "Herra presidentti, tahtoisitteko olla hyvä ..."
    (enkä halua että minua simputetaan)

    Älä nyt vaan loukkaannu, Iines. En Sinua itseäsi syytä ja ymmärrän kyllä monen opettajan kannan tässä asiassa.
    Ja niin! Suhteessamme säilyy sopiva välimatka, sinuttelusta huolimatta. :)

    VastaaPoista
  10. Toit tärkeän asian esille. Minusta ei näytä eikä kuulosta hyvältä, kun parikymppinen asiakaspalvelija sanoo kuusikymppiselle asiakkaalle: "Kiitti sulle moi!" Itse olen teititellyt aina itseäni vanhempia henkilöitä, joten teititeltävien määrä vähenee koko ajan... Saas nähdä, suuttuuko joku kuuskymppinen mulle, kun mä sanon hänelle joskus 20 vuoden kuluttua: Kiitti sulle ja moi!

    VastaaPoista
  11. Teitittely on tapa ilmaista paitsi hierarkiaa, niin myös etäisyyttä yleensä. Kaipaisin sellaisia tapoja suomalaiseen kulttuuriin enemmänkin. Johtuukohan suomalaisten vaikea lähestyttävyys juuri siitä, että täällä ei osata läheisyyden eri asteita, vaan on vain kaksi muotoa: joko ollaan täysin kommunikoimatta, tai sitten sinuja (eli läheisiä)?

    VastaaPoista
  12. Kukkahattu-iines on ihan oikealla asialla kielipoliisina ja tapakasvattajana. Täytyy olla perustelu syy sinutteluun. Se ei ole vaikeaa, jos on sisäistänyt asian kasvatuksellisesti tai muuten. Suomalaisuus tai savolaisuus ei riitä sinuttelun perusteluksi, eikä satunnainen blogituttavuuskaan. Örveltäjien sinuttelut jätän omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
  13. Katselin eilen saunan kypsymistä odotellessani Suomen Euroviisu-karsintaa, jossa juontajina toimivat Heikki Paasonen ja se tumma pieni nainen, jonka nimeä en koskaan muista.

    He sinuttelivat kaikkia muita artisteja, mutta kun upea madame Anneli Sari oli haastatteluvuorossa, he teitittelivät häntä aluksi, kunnes siirtyivät yllättäen sinutteluun: "sinä Anneli" -linjalle. Näin vaikeaa teitittely voi olla.

    Toinen havainto samalta päivältä, Ilta-Sanomien Lukijan palstalta, jossa anonyymi luokaopettajaopiskelija sinuttelee opetusministeri Antti Kalliomäkeä työtäessään häntä seinää vasteen:"-- peräänkuulutan Sinua ottamaan vastuun ministerinsalkustasi - -". En ota kantaa opiskelijan esittämään´asiaan, joka voi olla tärkeäkin. Mietin vain, kokeeko Kalliomäki sinuttelun tunkeiluksi. Minä olisin kokenut hyvinkin nokkavaksi ja moukkamaiseksi, etenkin kun vastassa oli pussipäinen salailija.

    Kaimalleni Iines Jalokivelle ja arvoisalle herralle Hannu Hoolle haluaisin vielä sanoa, että itse miellän teitittelyn muuksi kuin ikä- tai valtakysymykseksi, joskin korkea ikäkin on kunnioitettavaa - monien alkuperäiskulttuurien etiikan mukaisesti. Valtaa en osaa nähdä tässä kuviossa ollenkaan. Yhtä hyvin voisi nähdä katkeruutta siinä, että teitittely on herrain houretta.

    En kannata teitittelyä kuitenkaan esimerkiksi kouluun tai blogimaailmaan, joissa se olisi teennäistä. Mutta sinne minne se luontevasti istuu olematta naurettava eli ennen kaikkea uusien ihmisten kohtaamiseen.

    VastaaPoista
  14. Anteeksi tietämättömyyteni, mutta tietääkö muuten kukaan, että miksi, miten, milloin ja minne teitittely katosi englannin kielestä?

    VastaaPoista
  15. Repardpo, englanninkielessä ei juuri muuta tehdäkään kuin teititellään, you on teitittelymuoto josta siis on tullut "sinuttelumuoto".
    Vanhaa sinuttelusanaa thou tarvitaan kai vain jumalaa puhuteltaessa ja runoudessa.

    VastaaPoista
  16. Poliitikon siniutteleminen suomessa on ok. ovathan he "kaikki" presidentistä rivikansanedustajaan valinneet sinuttelun kampanjoissaan ja näin sen sallineet.

    Ruotsin malli jossa kuninkaallisia sinutellaan tunuu oudolta, muistan hyvin ensimmäisen kuningashaastattelun jossa toimittaja aloitti kysymyksensä sanoilla - Hör du kungen.

    Teitittely on paikallaan ja itsekin teitittelen tilanteen mukaan mutta kuten sanoin, kansanvalittuja en.

    VastaaPoista
  17. Nooh, ministeri nyt kai kuitenkin on eri kuin tavallinen äänestäjiä kosiskeleva kansanedustaja?

    Kyllä minä sanoisin kaikille ministeriä sinutteleville anonyymeille ja toimittajille, että mene ja tee sama perässä.

    VastaaPoista
  18. Sinuttelut ja teitittelyt ovat tyylilajikysymyksiä. Joiltakin tyylitaju puuttuu kokonaan. Onhan vielä niitä eläimistä omien lasten korvikkeen tekijöitä, joille "äitin mirri on niin viisas. Hän osaa kaiken. Melkein jo sanoo äiitiii". Sitten ovat ne, jotka eivät edes ystävää sinuttele tai teitittele eikä hänestä puhuta omalla nimelläkään, vaan se on se ja siitä ja siitä puhutaan. Herroittelu ja rouvittelu on kai jäänyt saksalaisen kauden mukana menneisyyteen. Pitkän saksan koulussa lukeneena oli armeijassa helppo herrotella kaikkia.

    VastaaPoista
  19. Itselleni oli aluksi vaikea olla "rouva", kun muutin tähän nykyiseen kotimaahani. Kaikkialla nimittäin rouvitellaan kaupoista virastoihin.
    Mutta kouluista teitittely on kadonnut ihan parissa sukupolvessa(ja sitä kyllä päivitellään, oikeutetusti). Ope on "prof". Ilmiötä kuvaillaan täälläkin yleiseksi toisen kunnioituksen vähenemiseksi, ja totta se minustakin osittain on.
    Itseään iäkkäämpien arvostus myös kielenkäytön kautta on minusta kaunista käytöstä, ei jäykistelyä.

    VastaaPoista
  20. Sinuttelu ei sovi kouluihin eikä aikuisoppilaitoksiinkaan, jollei asiasta sovita tai jos sille ei ole luonnollisia edellytyksiä. Kakaroiden ei sovi sinutella opettajaa. Opettajan ei pidä tehdä sinunkauppoja kersojen kanssa. Haloskan kanssa olen sen verran ollut puheväleissä, ettei tulisi mieleenikään teititellä häntä, vaikken ole aikohin tavannut. Minusta olisi tyylikästä, jos tv-haastatteluissa, vaikkapa Punainen lanka, olisi teititelty haastateltavaa. Se olisi osoittanut kunnioitusta haastateltavaa kohtaan. Sinunkaupat pitäisi tehdä itse ohjelmassa, vaikka ohjelman ulkopuolella olisikin sovittu typerästä sinuttelusta haastattelijan osalta. Yleissääntönä pitäisin teitittelyä. Koen tunkeilevana sen, että haastateltava sinuttelee televisiossa haastateltavaa, joka on katsojan ja kuulijan arvioinnin ja mahdollisesti jopa empatian kohde. Jokainen vieras, aikuinen ihminen, on teitittelyn arvoinen, jos hän sen sallii, mutta meitä on moneksi; yhdessä Siina Taulamon kirjassa mummo sanoi teitittelevälle (työtöttelevälle) pikkutytölle, että mie oon mie ja sie oot sie ja työ on se mikä tehhää.
    Ruotsalaissinuttelu on ihan iineksen koti-maakunnasta. Saksalaissarjoistakin voi näköjään opetella kohteliasta puhetapaa. Teitittelyväleissä olevaa on vaikeampi haukkua päin silmiä, kuin sellaista, jota sinuttelee.
    Isäni teititteli aina vanhempiaan. Tulin kerran vaistomaisesti teititelleeksi muuatta tätiäni, joka oitis huomautti, ettei häntä tarvitse työtötellä.

    VastaaPoista
  21. Sananjalka, meidän Ruben oli kyllä Persoona, jota teititeltiin. Vanha lordihan poistui taivaallisille laitumille kohta vuosia sitten.

    Onkohan a-k.h nyt ihan tosissaan? Olisi hauskaa jos olisi! Jotenkin tulee mieleen ärhentelevä Kari Suomalainen.

    VastaaPoista
  22. Täytyy olla perustelu syy sinutteluun.

    Täytyy olla perusteltu syy teitittelyyn. Pelkkä olkiukkohölinä arvostuksesta ei riitä. Katson teitittelyn olevan pohjimmiltaan lipevän maireahkoa nöyristelyä, joka "kumma kyllä" myy itsekorostuksesta eläville.

    Etäisyyden olemassaoloa on turha korostaa, paitsi idiooteille. Täten teitittelevä suhtautuu halventavasti lähimmäiseen. "Minä nyt haluan tässä teitittelyllä korostaa, että olemme etäisiä." Vastaus: Ihan kuin en olisi sitä tiennyt.

    Siksi toisekseen, poliitikoiden pitäisi olla kansan valitsemia nöyriä palvelijoita. Eli jos joku antaa luvan sinutella, niin se on haastattelija, ei poliitikko. Kansa maksaa poliitikoiden palkan - ja hyvä niin - siispä poliitikkojen tulisi käyttäytyä asemansa mukaisesti.

    Sori Iines, mutta tässä asiassa mielipiteemme eriävät täydellisesti.

    VastaaPoista
  23. Kysäisin erikseen vielä tuota englannin kielen teitittelyä henkilöltä, jolla on tutkinto tässä kielessä. Hänen mukaansa englannin kielessä ei ole teitittelyä kielitieteellisenä ilmiönä, vaan esim. muoto you have been there voidaan suomentaa sekä yksikön että monikon toisena persoonana. Suomen teitittelymuoto Te olette ollut siellä eroaa sen sijaan monikollisesta te olette olleet siellä rakenteellisestikin.

    Jos englannin teitittely halutaan osoittaa, pronomini kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja siihen liitetään henkilön arvo/asema + nimi.

    VastaaPoista
  24. Minusta yllä oleva tähden kommentti sisältää totuudensiemenen.

    - - täällä ei osata läheisyyden eri asteita, vaan on vain kaksi muotoa: joko ollaan täysin kommunikoimatta, tai sitten sinuja (eli läheisiä)?

    Summa summarum: Minusta teitittely on tilannekohtaista, ei mikään normijuttu, joka kaivetaan esille tarvittaessa. Se vaatii hienovaraista vaistoa, jota monella ei tunnu enää olevan, ikävä kyllä.

    En näe kuitenkaan mitään pahaa siinä, että teitittelyä olis enemmänkin, sillä se sallii toiselle tilaa, aikaa miettiä. Ei ihmisen tarvitse olla kaikkien ystävä ja tuttu, Amerikan malliin.

    Jos teitittely tuntuu lipevältä, se voi johtua siitäkin, että sitä ei yksinkertaisesti osata.

    VastaaPoista
  25. En näe kuitenkaan mitään pahaa siinä, että teitittelyä olis enemmänkin, sillä se sallii toiselle tilaa, aikaa miettiä.

    Miksi sinuttelu ei sallisi?

    Minusta teitittely on tilannekohtaista, ei mikään normijuttu, joka kaivetaan esille tarvittaessa. Se vaatii hienovaraista vaistoa, jota monella ei tunnu enää olevan, ikävä kyllä.

    Muinaisessa ranskan hovissa oli aikaa perehtyä pelehtimiseen. Onneksi siellä olleet tavat ei ole kokonaan siirtynyt rahvaan rasitteeksi. Pohjimmiltaan tämä 'tapatietous' on astrologiaan verrattavissa olevaa huuhaata, mikä tosin luo useita tilaisuuksia nostaa nokkaa pystyyn ja puhista harhaisessa ylemmyydentunteessa.

    Jos teitittely tuntuu lipevältä, se voi johtua siitäkin, että sitä ei yksinkertaisesti osata.

    En viitsi oksentaa tähän, että miltä kaikelta teitittely tuntuu ja miksi.

    VastaaPoista
  26. Mikko, nyt tämä menee ehkä liialliseksi kärjistämiseksi, sillä toki minäkin ajattelen niin, että sinuttelu on ensisijainen puhuttelumuoto ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kannatan teitittelyä uusia ihmisiä kohdatessa.

    En nimittäin osaa pitää sinuttelua oikeasti ihmisiä lähentävänä tekijänä, vaan vallan muut seikat syventävät kanssakäymistä kuin jokin pronominin käyttö.

    Minusta kaikkien automaattinen sinuttelu on pikemminkin etäännyttävää ja luotaantyöntävää, koska se osoittaa, että sanoja ei näe ihmisiä yksilöinä vaan tasaisena massana, jota kohdellaan saman kaavan mukaan.

    Teitittely taas osoittaa, että sanoja on nähnyt toisen ihmisen, kenties hänen ikänsä tai sen, että kyseessä on vieras ihminen. Teitittelemällä voi osoittaa tunteitaan ja arvostustaan, enkä näe siinä mitään pahaa. Se on mitä ystävällismielisintä toimintaa.

    Jos arvostan viisautta, teitittelen viisasta, kunnes hän pyytää minua sinuttelemaan. Tai jos arvostan jotakuta saavutetun aseman, esimerkiksi ministeriyden tai esimieheyden kautta, teitittelen, kunnes toisin sovitaan. Tai jos arvostan vain ikää, teitittelen kaikkia harmaapäitä kunnes jne.

    Ymmärrän kyllä senkin, että teitittely voidaan kokea teeskentelynä, koska sillä on outo kielelinen analogia: käytetään monikkoa yhdestä puhuttaessa. Tästä voisi siis päätellä, että jotkut ihmiset vastaavat kahta tavallista pulliaista. Nooh - siksipä sinuttelu onkin yleisempää, koska se on kielellisesti johdonmukaisempaa.

    VastaaPoista
  27. Minä kirjoitin tästä aiheesta ihan oman jutun. Innostuin!

    VastaaPoista
  28. Mikko Moilanen on katsonut liikaa vahoja suomalaisia elokuvia, joissa on tuhottomasti äklöttävää teittelyä, joka vaikuttaa lähinnä parodialta. En tiedä, millaisen kasvatuksen Suomisen Olli sai, koska en ole jaksanut katsoa uusintoja, mutta kun parikymmentä vuotta sitten soitin hänelle, ei olisi tullut mieleenikään sanoa, että moi, mä haluisin tehä jutun susta. Keskustelu olisi varmaan loppunut siihen.

    Ammattikuntainen tai poliittinen yhteenkuluvuus luovat tavallisesti soveliaan sinutteluilmapiirin, vaikkei olisi kyse työtoveruudestakaan. Myös yhteinen slangi yhdistää, ja erilaisissa alakulttuureissa on tapansa puhua. Ikinä en ole saanut selvää Remu Aaltosen puheesta, mutta saattaisin sinutella takaisin.
    Kun iines väitti aikoinaan, että puhun hänen ylitseen, kuten nyt, se ei johtunut ylitsepuhumisesta, vaan sinutteluarkuudesta.

    VastaaPoista
  29. "Nooh, ministeri nyt kai kuitenkin on eri kuin tavallinen äänestäjiä kosiskeleva kansanedustaja?"

    Se samainen Tarja, Sale, Matti...
    on kuitenkin kysessä.

    Tietenkin virallisessa tilanteessa ja esim. haastattelusaa on luonnollista, että myös rivikansanedustajaa teititellään. Kuten itse totesit kysymys on pitkälti tilanteen mukainen käyttäytyminen.

    VastaaPoista
  30. Tilanteestahan se johtuu. Kun maakunnan miehet tulivat pitkien matkojen takaa parhaissa mustissaan tapamaan työvoimaministeri Jouko Kajanojaa, niin tämä otti valtuuskunnan vastaan rennosti villapaita päällään. Se oli kyllä minusta pahimmanlaatuinen etikettivirhe ministeriltä.

    VastaaPoista
  31. Minusta kaikkien automaattinen sinuttelu on pikemminkin etäännyttävää ja luotaantyöntävää, koska se osoittaa, että sanoja ei näe ihmisiä yksilöinä vaan tasaisena massana, jota kohdellaan saman kaavan mukaan.

    Niinkö? Tiedätkö mitä. Olen useita vuosia yrittänyt kasvattaa itseäni suhtautumaan muihin ihmisiin saman kaavan mukaisesti. Tämän kaavan mukaisesti me kaikki ollemme vain ihmisiä. Kliseisesti siis, ei sen enempää eikä vähempää. Mutta mikä nostaa kliseen todelliseen arvoonsa pateettisuuden suosta on kyseisen kaavan ottaminen käytäntöön. En todellakaan näe mielekkääksi muutella suhtautumistani sen mukaan, että mitä joku ihminen on tai ei ole, tai on tehnyt tai ei ole tehnyt. Arvostusta kaikille, eikä niin, että minä jollain kummallisella tavalla olisin oikeutettu tekemään olemattomien tietojeni ja erittäin vähäisen ymmärrykseni perusteella jotain muuta. Tekoja voi tuomita, ihmisiä ei.

    Mikko Moilanen on katsonut liikaa vahoja suomalaisia elokuvia, joissa on tuhottomasti äklöttävää teittelyä, joka vaikuttaa lähinnä parodialta.

    Heh, onhan niitä tullut katsottua ja kokemus niistä on kuvauksesi kaltainen.

    VastaaPoista
  32. Mikko,

    ihmiset ovat erilaisia! Ei kaikkia pidä kohdella saman kaavan mukaan! Ei se ole mitään tasa-arvoa, vaan voi pahimmillaan olla jopa itsekkyyttä.

    Joku on heikompi kuin toinen, joku on vanha ja hidas, ja ansaitsee että tämä otetaan huomioon. Ei ihmistä voi pakottaa yhteen muotoon ja määrittää, että tämän osoitetun muotin mukaan kohdellaan nyt teistä jokaista, olitte sitten vaikka minkä mallisia tai muottiin sopimattomia.

    Se on tasa-arvoa, että antaa ihmiselle hänen eikä oman mittansa mukaan.

    Puhe teitittelystäkin vaatii siis tilannetajua ja herkkävaistoisuutta, eikä teitittelyä voi normittaa mihinkään tilanteeseen sitovasti.

    Se että teitittely on syntyjään herrojen houretta ja kuninkaiden käytäntöä, ei estä sen käyttöä, koska motiivit ja käyttötavat ovat muuttuneet, menettäneet alkuperäisen merkityksensä.

    Yhdyn M. A. Nummisen lämpimiin ajatuksiin teitittelystä puhuttelumuotona: se on viehättävä tapa. Lisäksi se antaa toiselle tilaa, mahdollisuuden vastata tutustumisyritykseen tai hienovaraisesti olla siitä välittämättä.

    VastaaPoista
  33. Haluaisin tähän loppuun vielä pienen idyllin: ajatelkaa, miten viehkeää olisi aloittaa rakkaustarina teititellen ja edetä siitä sinuttelun kautta koko ajan intiimimpään suuntaan...

    Paljon enemmän jännitettä ja seksuaalista värinää kuin tutustumisiltana suoritetussa aktissa.

    VastaaPoista
  34. Ja minä haluaisin vielä viimeiseksi lopuksi sanoa, että toveritar lankesi taas lopuksi kukkahattu päässä ja karttakeppi kourassa opeilemaan.

    VastaaPoista
  35. Ja mitä ne herrojen huoratkin...

    VastaaPoista
  36. a-k.h,

    nyt en ymmärrä. Tuo on vähän kuin puskasta ampuisi kun vihjaa eikä sano suoraan, jättää tyhjän päälle ilman puolustus- tai selitysmahdollisuutta. Missä mahdan opeilla ja missä kohdassa se karttakeppi heiluu, jää mystiikaksi.

    VastaaPoista
  37. Kaikkia pitää kohdella saman kaavan mukaan. Jos luet tarkemmin, niin kaavassa oli ainoastaan arvostaminen ja tuomitsematta jättäminen. On nuorempana tullut tehtyä sen verran human resource managementtiä, että tiedän sen johtavan tuloksiin (mm. sali-isäntänä Korson nuorisotalolla sekä siellä täällä erilaisten ihmisten kera. Huvittavaa oli, että huomasin hankalimmiksi ja vaikeimmiksi ihmisiksi itseään kunnon ihmisenä pitäviä työssäkäyviä henkilöitä. Nuorten ja vanhojen sekä kaikenlaisten ongelmaisten kanssa on todella helppo tulla juttuun, mutta standardin mukainen työssäkäyvä ihminen on niin itseään täynnä, että sitä on vaikea ymmärtää.)

    Jos voi arvostaa muita, niin helpottuu omakin olo. Mieli syöttää vähemmän puppua siitä, että miten kurja maailma on. Kyseessä on ns. win-win. On se vaan kumma, että miten tuomitsematta jättäminen lopettaa tarveen arvostella ja arvioida. Tulee itselle ja muille parempi olo.

    VastaaPoista
  38. Mikko, luin uudelleen koko keskustelun ja huomaan, että emme puhu tarkalleen samasta asiasta. Puhut luullakseni ihmisten tasa-arvosta, kun minä taas koetan parhaani mukaan selventää käsitettä tasainen arvo.

    Itse lähden siis siitä, että tasa-arvo on kaiken pohja ja teitittely on sen päälle tuleva herkku, ansaittu herkku.

    Tällainen ajattelu ei vie tasa-arvoa pois, vaan antaa lisää, sillä teitittely ei sisällä toisen osapuolen vähättelyä eikä alistamista. Miten se olisi keneltäkään pois, että minä teitittelen viisasta vanhusta, kunnes toisin sovitaan?

    On kai aika jääräpäistä pitää kiinni teitittelyn historiallisesta taustasta, sillä käytänteet saavat uutta ilmettä uusissa käyttöympäristöissä. Se mikä päti 300-luvulla Konstantinopolissa, ei päde 2000-luvulla.

    Ja miten muuten monet muut hoveista ja piireistä tulleet tavat - mm. ruokailutavat, pöytätavat - eivätkö nekin lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta? Eikö olisi hyvä, että kaikki käyttäisivät vain puulusikkaa syödessään ja söisivät samasta astiasta?

    VastaaPoista
  39. Heh, lol, kuka nyt meni ja minne >.>

    VastaaPoista
  40. Lol itsellesi :), minä ainakin selvensin kantaani riittävästi, joten on aika miettiä uutta aihetta. Ja kyllä muutkin selvensivät.

    Lopputulemahan on se, että teitittely on herkkä aihe, ja kenties elää uutta tulemistaan.

    Tähän ovat tietenkin syyllisiä erään lähteen mukaan (Repardpon blogissa) suuret ikäluokat, kuten eläkepommiin ja työpaikkojen valtaamiseen ja nuorison kurjistumiseen ja ahneuteen - mitä niitä nyt vielä olikaan?

    Mutta, päivä on kaunis ja huurteinen, ja me lähdemme nyt ulkoilemaan.

    VastaaPoista
  41. Olemme siirtymässä taas luokkayhteiskuntaan.

    VastaaPoista
  42. Niin kuin HannuHoo, niin myös minä olen lukenut pitkän saksan ja sen lisäksi latinaa ja englanti tuntui sitten alkaapäätä tavattoman lapselliselta, että kaikki ovat you. Kunnes siis luin Raamattua englanniksi ja huomasin että siellä on se tuo Thou.

    Henkilökohtaisesti olen ollut ällistynyt siitä miten nopeasti vuodet ovat kuluneet. Olen jo kohta 62-vuotias ja yhtäkkiä minua teititellään.

    Ruotsissa tuli opiskeluaikoina olluksi kesätöissä (ei siis ollut opintolainoja eikä mitään, eikä rikkaita vanhempia), ja siellä äksyt systrarna sairaaloissa sanoivat että du där, ja käsittääkseni siinä oli kyse siitä että taas siinä on joku finn jävel.

    Kyllä, kyllähän ne siellä rupesivat ensin sinuttelemaan ja minä perässä.

    Pidän vanhojen ihmisten kanssa puhumisesta, pysäyttelen niitä kaupan penkille istumaan jatkuvasti ja teitittelen ja näen että katsovat kiitollisesti.

    Nuo likat, joita on pantu kamala määrä yleisönpalvelijoiksi, yleensä kyllä sinuttelevat ja jollain lailla en siitä pidä, koska siinä kuuluu taas puolestaan terminaattorin ääni: miten helevetissä toikin ämmä on vielä elossa, ja mun pitää maksaa sen säädytön työttömyyseläkekin vielä.

    Jostain syystä suurin osa yleisönpalvelijoista jotka ovat nuoria miehiä, teitittelevät ja avaavat oven ja ovat kohteliaita.

    Vaikka se nyt kuinka olisi vanhanaikaista, pidän siitä.

    Iines! Huomasin että annoit ohjeita miten voin edelleen esiintyä Ripsana, mutta en onnistu pitämään blogiani auki samalla kun kommentoin.

    Kai tässä pitää ruveta anonyymiksi!

    Terv.

    Ripsa

    VastaaPoista
  43. Anonymoukselle sanon että höpön pöpön luokkayhteiskunnallesi. Sitä näkee, mitä ajattelee, eli itse taidat jaotella ihmisiä!

    Ripsa, en muista mitään ohjeita antaneeni. Ethän sinä ole anonyymi, vaan Ripsa, koska allekirjoitat juttusi aina. Tyylisi on lisäksi riemukkaan pistämätön.

    VastaaPoista
  44. Annoit sinä sellaisen ohjeen, että pitää pitää oma blogi auki kun kommentoi jonkun postilootaa.

    Minullahan on blogi mutta se on tyhjä, ja perustin sen juuri sen vuoksi, että monet eivät tahtoneet anonyymeja kommentteja. Pääsee sieltä kotisivulleni.

    Uuden bloggerin myötä tuo allaoleva username/password ei enää tule hyväksytyksi.

    Eikä myöskään kirjainrimpsu kertaakaan eka kerralla, siis jos anonyyminä kirjoittaa.

    Anita Konkka tuolla epäili että mahtaa olla Blogger2:n lastentauti. Minä taas siihen epäilin että jos se johtuukin siitä että blogger meni naimisiin googlen kanssa.

    Jotain häikkää siinä nyt on.

    Eli allekirjoitan

    Ripsa

    VastaaPoista
  45. Totta, tämän ohjeen muistan, kun itse olen tuskaillut kommentoidessani muiden blogeihin. Esimerkiksi maalaisen blogiin en päässyt ollenkaan kommentoimaan, ellen ollut valmiiksi kirjautuneena omaan blogiini.

    Kyllä se blogger2:n lastentauteja lienee. Saisi hoitua pois, niin paljon siitä on haittaa varmaan kaikille bloggerlaisille.

    Ja tuo kirjainyhdistelmän vaativa kerberos, sehän on takapuolesta. Miksi sitä käytetään? Ei minulle ainakaan tule roskapostia, vaikken sitä käytäkään.

    VastaaPoista
  46. "tasainen arvo". heh heh! en tunne miestä.

    VastaaPoista
  47. Englanninkieliset "teitittelevät" sanomalla Mr. Smith tai Mrs. Smith, ja "sinuttelevat" puhuttelemalla etunimellä, jonka he painavat mieleen heti esittelyssä - ja muistavat sen.

    Teitittely ei ole ainakaan ranskassa välttämättä etäisyyden ottamista. Mm Nabokov kertoo muistelmissaan, että kun hänen äitinsä halusi olla erityisen ystävällinen pienelle pojalleen, hän teititteli tätä - ranskaksi, jota he puhuivat.

    Tuoreempi esimerkki muistuu mieleen. Kanadanranskalainen sukulaiseni, vanha rouva, huudahti minulle kerran puhelimessa vähän aikaa Suomessa käyntinsä jälkeen (jolloin hän oli asunut meillä useita viikkoja): "Madame, je vous aime." Teitittely merkitsee edelleen myös ystävällisyyyttä, kohteliaisuutta.

    VastaaPoista
  48. Teitittelen vain parhaita ystäviäni ventovieraiden lisäksi. On vielä harkinnassa, kuuluuko iines ventovieraisiin vain parhaimpiin ystäviini. Ehkä kehittelen ventovieraitten parhaitten ystävien kategorian ja istutan iineksen siihen.

    VastaaPoista
  49. Suomalaisia blogikeskusteluja lukiessa minulle tulevat usein mieleen Kiplingin balladin sanat

    "East is East, and West is West, and never the twain shall meet".

    Itä ja länsi eivät kohtaa, eivät varsinkaan Suomessa. Tässä en tarkoita maantiedettä vaan mentaliteettia.

    VastaaPoista
  50. Näyttää siltä, että monilla onkin tiukat ennakkoluulot teitittelystä: se on herrasväen touhua, jolla käytetään valtaa ja etäännytetään köyhemmät sivummalle. Tai että se luokittelee meidät ikäisiksemme, eli vanhoiksi. :) Voi noita tiukkoja mielipiteitä, jotka pitelevät luulojen vallassa eläviä!

    Uskon tuon, että teitittely voi toimia myös erityisenä lämpimänä tunteenilmauksena. Toinen on ikään kuin paljon, kun on Te. Kuten minun rakas Rubenini oli Te ja Lordi.

    VastaaPoista
  51. Iines,

    teitittelyssä ei ole todellakaan mitään ikä- eikä luokka-ajattelua.

    Minusta tuntuu monesti siltä, että yleinen töykeyden lisääntyminen johtuu siitä, että pitää olla muka kaikkien kaveri, jota ihminen ei missään nimessä jaksa eikä halua olla ainakaan suurkaupungeissa.

    Kun ihmisen reviiriä ei suojata hyvillä tavoilla, ruvetaan tönimään ja jöröttämään.

    VastaaPoista
  52. Kun ihmisen reviiriä ei suojata hyvillä tavoilla, ruvetaan tönimään ja jöröttämään.

    En kyllä ymmärrä, kuinka teitittäminen minua suojaa tönimiseltä, tuuppimiselta tai jörötykseltä. Pitäisikö kaikki antaa anteeksi heti kun tuuppija, tönijä tai jöröttäjä puhuttelee minua teitittäen?

    Antakaa mun kaikki kestää.

    VastaaPoista
  53. Kuten minun rakas Rubenini oli Te ja Lordi.

    Jumankekka! Täti teititti koiraa. Kiva kun et mua.

    VastaaPoista
  54. Jumankekka! Täti teititti koiraa. Kiva kun et mua.

    Setä laskee nyt leikkiä! Papaksi meinasin puhutella. Johan ne vaihde- anteeksi viihdevuodet repardponkin ovat saaneet kiinni. ;))

    VastaaPoista
  55. Teitittely kuuluu yhtenä osana kulttuuriin, jossa toista ihmistä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti, annetaan hänelle myös yksityisalue. Ainakin näin yritetään tehdä.

    Mutta tietenkin aina ja kaikissa kulttuureissa on ilkeitä ihmisiä ja ystävällisiä ihmisiä.

    Hyvät tavat voivat helpottaa kanssakäymistä silloin kun ihmiset ovat väsyneitä tai kun jotain hyvin ongelmallista tapahtuu, sellaista jota ei voi noin vain ratkaista ja selvitttää hetkessä. Siinä saa tavallaan miettimisaikaa.

    VastaaPoista
  56. Johan ne vaihde- anteeksi viihdevuodet repardponkin ovat saaneet kiinni. ;))

    Käytit tässä tyylikkäästi suomalaista tapaa puhutella minua kohteliaasti teitittämättä! Minä en kuitenkaan tartte vielä viagraa, vaan armeijan kiisseliä mieluummin.

    VastaaPoista
  57. No jaa, Tummeli ei sottaisi niin kovasti..

    VastaaPoista
  58. Ei rakkauden töissä kai jarruja tarvita? Pitää vähän katsoa, missä sahaa.

    VastaaPoista