7.2.2007

Punatulkkuja pihlajassa

Olen huolissani pikkulinnuista, näillä tulipalopakkasilla. Miten kummassa ne tarkenevat, kun pakkanen vaan kirenee koko ajan? Lauhoina talvipäivinä riittää, kun käyn aamulla ja iltapäivällä täyttämässä takapihan lintumökin. Nyt pitää täydentää yhdellä ylimääräisellä keskipäivän ruokintakerralla.

Mietin sitäkin, miksi olen huolissani linnuista, sillä ainahan ne ovat olleet ja selvinneet. Ja kai niillä on jokin vaihtolämpösysteemi ja lisäksi vaistonvarainen hakeutuminen lämpimien höyryputkien liepeille, rakennusten suojiin?

Mietin vielä sitäkin, kuvastaako linnuista huolehtimiseni maailmankuvani supistumista vai kenties avartumista, kun kumpikin tulkinta voisi olla pätevä. On tietenkin niin, että mitä enemmän ihminen touhuaa töissä ja ihmisten parissa, sitä vähemmän hän ehtii miettiä tällaisia triviaaleja kysymyksiä.

Onko lopultakaan niin, että ihminen ylipäätään on tärkeämpi kuin eläimet, tässä luomakunnassa? Ainakin ihminen on vallassaan saanut eläimet ahdinkoon peittämällä maanpintaa kivetyksellä ja kutistamalla näiden reviiriä vuosi vuodelta yhä enemmän. Sitten vaaditaan eläimiä vapautettavaksi, vaikka reviiriä ei enää ole. Ristiriitaista, samoin kuin se, että eläinsuojelijoilta löytyy mm. kaasuaseita (HS 7.2.).

Oli niin tai näin, pakkaset saisivat loppua, koska ei pääse edes lenkille eikä kuvausretkille. Patterit hehkuvat kuumina ja oloa ahdistaa sisällä oleminen ja seisova ilma, joka ei ehdi vaihtua lyhyillä tuuletuksilla. Otin käsipainot jo esille ja alan vetää punttisarjaa saadakseni hartialihakset rennoiksi. Sauvakävely - nordic walk - on kyllä imagoaan parempi kuntoilumuoto, ja teen yleensä päivittäin yhä piteneviä lenkkejä reppu selässä, ja siellä repussa siis kamera. Ostin myös vaakaan tuliterät patterit vahtiakseni painoani, joka näyttääkin positiivista suuntaa.

Haircut-osastoa tämä postaus... yhtä hömppää, mutta mitään merkittävää ajatusta ei päässäni liiku nyt ennen kuin lauhtuu ja pääsee ulos.


(Maalaus Ferdinand von Wright)

17 kommenttia:

  1. Jotain positiivista suuntausta sinussakin.

    Tällaisina talvina suurin osa talvehtivista hippiäisistä kuolee.

    VastaaPoista
  2. Linnut sopeutuvat pöyhistämällä höyhenpeitteensä väliini ilmaa. Lintujen pörröisyys onkin hyvä lämpömittari. Linnut selviävät, jos saavat tarpeeksi ruokaa, mahdollisimman rasvaista. Näin valoisalla niillä on jo monta tuntia aikaa etsiä ruokaa, joten selvitytyminen on todennäköisempää. Kaikki eivät tietenkään selviä.

    Jos siis haluat auttaa lintuja, vie niille rasvaisia siemeniä.

    Miksiköhän muuten yleensä asetetaan vastakkain ihmiset ja eläimet? Miksei kukaan kanna huolta kasvien oikeuksista? Kasveillakin on monimutkaisia tiedonkäsittelyjärjestelmiä, jotka voivat muodostaa tietoisuuden.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tästä kasvin tietoisuudesta yleisluontoisia artikkeleja. Kasvi mm. tunnistaa lähestyvät sakset, jos sen vartta on leikattu aiemminkin.

    Olen lisännyt linnuille nyt pakkasilla pähkinöitä, ja perusruokana ovat auringonkukan siemenet. Kaipa näissä rasvaa on.

    VastaaPoista
  4. Minä olen aina ollut siinä vakaumuksessa, ettei ihminen ole mitenkään muita arvokkaampi laji, vaikka onkin monella tapaa erikoinen. Mutta niin ovat lepakotkin. Olin melko hämmästynyt, kun joku kristillisen vakaumuksensa pohjalta syvästi paheksui ajatuksiani. Minusta asia oli jotenkin itsestään selvä. No, uskovaisilla on omat kummalliset ajatuskulkunsa monesta muustakin asiasta.

    VastaaPoista
  5. "Kasvi mm. tunnistaa lähestyvät sakset, jos sen vartta on leikattu aiemminkin."

    Ja mistä ihmeestä sen voi tietää? Osaavatko kasvit ajatella? Onko kasvi puhunut ja kertonut asian?

    Anteeksi, mutta minua alkoi naurattaa! :D

    VastaaPoista
  6. Eikö tietoisuus edellytä tajuntaa? Ei sitä mimosallakaan ole. Voin kyllä kuvaannollisesti ajatella kaadettua puuta puun ruumiina. Siinä mielessä minulla on ruumiita kukkavaaseissakin.

    VastaaPoista
  7. Siis mistäkö kasvi "tuntee" lähestyvät sakset?

    Nooh, olen tässä hyvin heikoilla jäillä, sillä minun pitää puhua vain muistinvaraisesti, enkä muista edes artikkelin tunnistetietoja.

    Kasvista oli mitattu elektronisilla laitteilla eri asioita, mm. pintajännitettä, joka muuttui saksien lähestyessä. Muistan artikkelissa mainitun, että kasvi sai stressireaktion.

    Siis en väitä mitään, kun en tiedä, mutta ehkäpä tähän ilmaantuu vielä joku biologi oikaisemaan, jos olen väärässä. Viitaan tässä myös tähden lausuntoon yllä.

    VastaaPoista
  8. Jeps. Minäkin olen lukenut siitä.

    :,:Tiu tau tilhi äidin ryytimaassa.:,:
    :,:Joko sinä lensit juomahan taas?:,:

    VastaaPoista
  9. Laillasi minäkin huolestuin linnuista. Onkohan niin, että kun lintuja alkaa ruokkia, niihin tavallaan kiintyykin ja tuntee vastuuta, kun ne ovat siinä näkyvillä. Totuus kai on, että metsät ovat täynnä hiljaista kärsimystä, josta ihmiset eivät tiedä mitään.

    VastaaPoista
  10. Ja pupun varpaita palelee...toivottavasti löytävät jonkun ladon, ja sen pohjalta vanhoja heiniä lämmikkeeksi.
    Muovipaaluihin niiden on vaikea kaivautua.

    VastaaPoista
  11. Minä en osta leikkokukkia enkä heitä kiviä veteen.

    VastaaPoista
  12. a-k.h

    Totta kai kasveilla voi olla tietoisuus. asettihan itse Mestari ne esikuviksi ihmiselle:

    "Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. kuitenkin minä sanon teille: ei edes SALOMO kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä."

    Vaikka itse en ole kuullut kielojen laulua ja ruusujen kuiskintaa, olisi ääriimäisen kiva kuulla, mitä niillä olisi sanottavaa?

    VastaaPoista
  13. Arru, tunnistan mm. mustarastaan lintupaikaltani. Tänä aamuna oli 25 astetta pakkasta ja olin iloinen kun näin tämän mustan kaunottaren elossa, nokkimassa maasta tinttien pudottamia siemeniä. Urpiaset ovat nyt vähentyneet ja tintit ovat todella pörheänpulleina, mutta hengissä siis. Nyt pitäisi pikkuisen onneksi lauhtua.

    Uskon kasvien tietoisuuteen. Voisikohan olla mahdollista, että kun kasvilla on tietoisuus, olisi myös jonkinlainen kieli, tapa viestiä, antaa signaaleja ympäristöön?

    Repardpo, minulla on parhaillan punainen tulppaanikimppu pöydälläni tuomassa iloista mieltä. Taitan myös luonnonkukkia ja heiniä kimppuun ja teen niistä asetelman vanhaan astiaan. En kuitenkaan revi kukkia tarkoituksetta enkä etenkään rauhoitetuja lajeja enkä sieltä, missä niitä on vähän, vain jos niitä on paljon ja tiedän niiden leviävän hyvin. - Ja olen heittänyt kivellä seitsemän leipää.

    VastaaPoista
  14. En viitsi surra repimiesi kasvien vuoksi, mutta se kivi minua kiusaa.

    Kuinka kauan kesti sen tulla vuoresta kiveksi ja asettua rantaan?

    Vaikka kuinka kaunispilluinen pamela sen olemiseen puuttuu, niin en sitä sittenkään hyväksy.

    Pitäkää turkkinne, ruusunne, timanttinne!

    VastaaPoista
  15. Mutta eihän kivi lakkaa olemasta, kun se muuttaa toiseen paikkaan. Pitäisikö ihmisenkin siis pysyä vain kotimaassaan?

    Tässä sinulle ihailtavaa. Joukossa varmaan jokunen leipäkivikin. Rannalla sitä ei ehkä kukaan huomaa, mutta kimaltaessaan vedenpinnan alla vihreässä auringonvälkkeessä se syttyy loistamaan kirkkaissa väreissä.

    Timantteja en kanna, koska en pidä niistä, enkä yleensä koruistakaan ihmisen yllä. Juhannusruusuni ei pahastu, jos taitan siitä oksan tuvan pöydälle. Leikkaanhan sitä muutenkin. Tiesitkö, hyvä urbaani city-ihminen, että jokaisesta leikatusta ruusunoksantyngästä kasvaa haarautuva oksa? - Ja se turkkini on vanha kierrätysturkki, tummanruskeaa maatiaislammasta, kotimaista valmistetta. Minkkiä en huolisi ilmaiseksikaan enkä myöskään muita villieläimiä.

    VastaaPoista
  16. Miksi pikkulinnut paleltuvat helposti kovilla pakkasilla?

    (Lyhyt vastaus olis kiva)

    VastaaPoista