11.4.2007

Miksi aita kaadettiin?

Valokuvablogin puolella on kuva ja naapuritaloyhtiön kaadetusta unkarinsyreeniaidasta. Aita oli koko talorivin mittainen.

Minua kiehtoo arvailla syitä aidan kaatamiseen, päiväni kun ovat melko joutilaita tätä nykyä. Miksi siis hyväkuntoinen, korkea ja tuuhea, runsaasti kukkiva aitarivistö kaadettiin juurta myöten poikki, niin että vain sahanpurut jäivät koristamaan kunkin monihaaraisen syreenipensaan alustaa? Aitahan suojasi katupölyltä ja autojen melultakin varmaan aika tehokkaasti puhumattakaan näkösuojasta. Sitä paitsi unkarinsyreeniä ei kuulu leikata kokonaan alas, koska se kukkii edellisvuoden versoihin ja on yleensä terve ja roteva pensas.

Teoriani mukaan aita kaadettiin sen vuoksi, jotta taloa kansoittavat yksinäiset vanhukset saisivat kontaktipintaa ihmisiin. Kadun elämää on hauska seurata keittiön ikkunapöydän ääressä kahvikupposia siemaillen, kun kukaan ei kerran tule kylään, kodinhoitajaa lukuunottamatta. Korkea ja tuuhea aita esti mielenkiintoisen katunäkymän kokonaan. Kaipa vanhukset ovat tuohon ikään ehtineinä jo tarpeeksi tuijotelleet puitten latvuksia ja nuuhkineet niiden kukintojakin. Eikä niissä ole särmää, jota ihmisissä on, ei elämää eikä vuorovaikutusta.

Mainitussa talossa asuu liuta rollaattorikiitäjiä, vain yksi pappa ajelee enää kaksipyöräisellä, oli katu jäinen tai ei. Huutaa aina satulanselästä tervehdyksensä kohteliaasti ja kovaa, lisää joskus havaintonsa päivän säästä. Sinä päivänä, jona pappaa ei näy, hän makaa luultavasti sairaalassa tai on menehtynyt yksiöönsä. Yksi talon mummuista vihaa koiria. Kävi kylvämässä mm. kauniin vanhan lasimaljakkonsa sirpaleita siihen pensasaidan eteen kadun reunaan, muutaman koirankakkakasan viereen. Poimin sirpaleet ylös, ja kohta oli uusia sirpaleita ja mummun pää ikkunassa. Ruben-koira oppi nopeasti kiertämään talon edustan toiselta puolelta. No, nyt mummu näkee taas kakkivat koirat ja saa sisältöä elämäänsä.

Voisiko tämä siis olla pensasaidan kaatamisen syy? Toinen mahdollinen on tietenkin yleinen siisteys- ja sievyysintoilu. Ostetaan kalliita pensaita ja puita ja tartutaan sitten saksiin ja sahaan, kun pensas näyttääkin todellisen luontonsa eikä suostu olemaan vain sievä pikku pensas, jonka latvuksen yli voi hallita maailmaa.

(Maalaus M. E. Webb)

32 kommenttia:

  1. Minä aina kuvittelen, että tällaiset toimet tehdään siksi, koska vielä suurempia mullistuksia on tulossa. Eli julkisivuremonttia tai kadunlevennystä tai parkkipaikkaa.

    Pieniä pistoja tunsin taas lukiessani kuvaustasi yksinäisistä vanhuksista. Harmittaa sekin, että omat isovanhemmat ovat jo kuolleet, enkä ehtinyt (ja osannut) kuulla kaikkea, mitä heiltä olisin voinut oppia.

    VastaaPoista
  2. Samanlaista joukkotuhoa myös meilläpäin. Taloyhtiö kaatoi kadun ja talon väliltä kauniin rivistön nuoria vaahteroita, jotka suojasivat mukavasti katupölyltä ja lievensivät autojen meteliä. Rumat kannot vain jäivät muistoksi. Syyksi hävitykseen mainittiin mm., että puista tuli liikaa lehtiä haravoitavaksi. Tyrmistyttävää, eikö.

    VastaaPoista
  3. Puunvihaajia on kaikissa ikäluokissa ja kaikkialla maailmassa.
    Varmuudeksi tämä, jos linkistä ei pääse suoraan:

    http://amnellanna.blogspot.com/search?q=puunvihaajia

    VastaaPoista
  4. Oman taloyhtiöni pihalla on myös vaahtera, iso sellainen, ja siihen ovat siivoushysteerikot iskeneet jo kiinni nimenomaan "roskaamisen", lehtien haravoinnin vuoksi.

    Esimerkiksi valokuvaamaan en ole ehtinyt koskaan, kun haluaisin kuvaan koko lehtikomeuden, ja ne riivitään pois sitä mukaa kun niitä tippuu. Olisi hienoa saada kuvata alaston musta puu juurellaan punakeltainen lehtimatto.

    Anna puhuu puunvihaajista. Yhdyn ja allekirjoitan! On ihmisiä, joilla on korkeitten puitten pelkotila, puuviha, puufobia.

    Lähisukulaiseni on tällainen tapaus, pelkää puita. Hänen muuten viehättävän kesäparatiisinsa piha on niistetty autioksi jokaikisestä puunrungosta, paria omenapuuta lukuunottamatta. Kaikki kuuset on hävitetty, koska ne keräävät hyttysiä ja vanhat upeat koivut on kaadettu, koska ne voivat kaatua talon päälle.

    Nyt talo nököttää kuin nalli kalliolla, vapaana kaikille tuulille. Pihalta onkin vaikea löytää vilvoittavaa varjoa kesähelteillä. Ja kun tuulee, pihalla on läpiveto, tuuli pyörii talon ympärillä kylmästi.

    VastaaPoista
  5. Rollaattorikiitäjiä, khihihii.

    VastaaPoista
  6. Puidenrakastajana en tiennytkään että puidenvihaajia on olemassa, tämä oli aivan uusi havainto!

    VastaaPoista
  7. Ulla, kannattaa lukea blogisiskon linkissä oleva juttu, se on kerrassaan mainio kuvaus ihmisistä, jotka näkevät luonnon ja erikoisesti puitten ja pensaitten kasvamisessa uhan.

    Tunnistan kovin hyvin saman ilmiön omissa mökkinaapureissani, ja suurin puunvihaaja on valitettavasti hyvä ystäväni. Hän osoittaa minulle joka kesä ne puut, jotka varjostavat liikaa, keräävät hyttysiä ja uhkaavat kaatua talon päälle.

    Mainittakoon, että meillä on kotikoivu, joka on metrin päässä talon seinästä. Tytär sanoo, että jos puu kaadetaan, hän ei "koskaan enää astu jalallaan mökin kynnyksen yli", siskoni sanoo tämän puunvihaajatuttuni säestämänä, että se koivu on tänä kesänä kaadettava. Siskon mies sanoo, että oikeastaan koivu on aika kaunis, ja minä olen hiljaa niin kauan kun kukaan ei tartu moottorisahaan.

    VastaaPoista
  8. Maalla naapureiden kanssa nuo puunkaatojutustelut ovat usein puheenaiheina.
    Milloin puut varjostavat mitäkin, milloin ne roskaavat, vievat voimaa ja valoa kasvimailta jne.
    Sähkölinjojen läheisyydestä käyvät sähkölaitoksen miehet puita kaatamassa korvauksetta, pyydettäessä.
    Tuulien ja myrskyjen (ovat lisääntyneet!) vuoksi se onkin paikallaan, mutta vaikka lehtien haravointi pihalta, jossa on paljon lehtipuita teettää töitä, en itse sen vuoksi antaisi kaataa kauniita koivuja, vaahteroita, pihlajia, ja istuttamiani tammia vain oman mukavuuteni vuoksi.

    No nuo nyrsityt sireenien tyngät saattavat hyvässä lykyssä työntää entistä ehompaa kasvustoa. Joskushan pensaat on hyvä leikata, mutta miten radikaalisti, kai puutarhurien se pitäisi tietää.
    Eli toivokaamme parasta!

    VastaaPoista
  9. Sähkömiehiä ei kyllä saa kirveelläkään puita kaatamaan ainakaan Rauman talousalueen lähistössä.

    Tämä puunvihaaja naapurini (Sisääntulotien varrella on on vielä yksi koivu:) on tilannut sähköyhtiön miehen kaksi vuotta sitten, ja vieläkään ei ukkoa ole kuulunut. Yhtiön esimies ärisee puunkaadon tilaajille aina vakiovastauksen: sähköyhtiön miehiä ei saa käyttää metsureina. Pohjoisen puoleinen naapurini odotti sähköyhtiön metsuria kolmisen vuotta.

    VastaaPoista
  10. No taitaa näissäkin sähkölinjojen läheisissä puunkaato-asioissa hoitua asiat eri tavalla kotomaamme er alueilla. Täällä sentään tulivat muutaman päivän varoitusajalla.

    VastaaPoista
  11. Ai niin, tuskin ne sähkömiehiä täälläkään olivat, vaan sähköyhtiöllä on metsureiden kanssa yhteistyötä, vai peräti oma (t) metsurit.

    VastaaPoista
  12. Leonoora

    Me itäsuomalaiset ja pohjoiskarjalassa asuvat tai asuneet olemme kai tottuneet sanomaan sireeni.

    Vihta ja syreeni! Itä ja länsi eivät koskaan kohtaa.

    VastaaPoista
  13. Sireeni-muotoa minäkin kyllä käytän tavallisesti, mutta syreeni lie tartuntaa Perussanakirjasta, jonka mukaan se on tämän puskan ensisijaismuoto, ja sireeni "vain" rinnakkaismuoto.

    VastaaPoista
  14. En ole vieläkään toipunut siitä, että hopeapaju, joka oli lapsuuteni mahtava kiipeilypuu(istuin puussa jopa lukemassa) jouduttiin "murhaamaan", koska se oli saanut suuria vaurioita salamasta.Tyypillisesti sen pelättiin olevan sisältä laho ja kaatuvan millä hetkellä hyvänsä talon päälle. Kävi tietysti ilmi, että se olisi takuulla pysynyt pystyssä vielä seuraavatkin sata vuotta, salaman tuhot eivät olleet niin suuret miltä oli näyttänyt.

    Nyyh.

    VastaaPoista
  15. Syreeni kuulostaa meikäläisen korvaan herraskaiselta ja svetisimiltä.

    En ole koskaan käyttänyt sanaa syreeni, ei myöskään mieheni perheessä ole sitä käytetty, vaikka hänen äitinsä oli kotoisin Lohjalta.

    Syreeni on meille savolaisille tuttu vain harvinaisena sukunimenä.

    Nykysuomen sanakirja(1976):
    sireeni= syreeni
    syreeni (rinn. sireeni)

    Terho Itkonen: Uusi kieliopas (2000):
    sireeni= syreeni
    syreeni(myös sireeni)

    Syreeni ja sireeni ovat siis täysin rinnakkaisia muotoja.

    Hyvin usein tulee esille näitä samanarvoisia rinnakkaismuotoja, joista toinen tai toinen tuntuu "oikealta" riippuen siitä, mistä puhuja on kotoisin.

    Kiinnostavaa on, että ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa on
    syren=sireeni. On tainnut olla itäsuomalainen tekemässä sitä sanakirjaa.:)

    Moniarvoiseksi mainostetussa yhteiskunnassa suvaittakoon meille itäsuomalaisen murrepohjan omaaville oikeus omiin mieltymyksiimme suomessa.

    VastaaPoista
  16. Suomen kielen perussanakirjassa on siis näin:

    1. sireeni=voimakasääninen merkinantolaite
    2. sireeni=syreeni

    syreeni (rinn. sireeni) öljypuukasveihin kuuluvia pensaita t. puita; vars. Suomessa koristekasvina yleisestä pihasyreenistä. Syreenihortensia- -

    Olen päätellyt syreenin olevan ensisijaismuoto näistä kahdesta rinnakkaismuodosta, kun sen kohdalla vasta löytyy sanan selityskin. Sireenin selityshän ohjaa syreeniin.

    Summa summarum: kumpaa tahansa voi tietenkin käyttää murrealueensa ja mieltymyksensä mukaan. Esitin vain tulkintani Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen esityksestä. Samoin asian esittää Terho Itkonen Uudessa Kielioppaassaan. Sanan merkitys kerrotaan vasta syreenin kohdalla. Epäilen, että hän nojaa esityksessään yllä mainitun tutkimuskeskuksen kantaan, jonka vain toistaa.

    VastaaPoista
  17. Meillä Etelä-Pohjanmaalla olivat käytössä kummatkin muodot. Pienenä ajattelin, että violettikukkainen on syreeni ja valkoinen sireeni.
    ;-)

    VastaaPoista
  18. Assosiaatioita ovat aivot pullollaan, Iines. Olet voimakasääninen merkinantolaite, vaikka kähisetkin. Puolilihavalla painettu on huutoa ja kapiteeli jo karjumista.

    VastaaPoista
  19. Eikö tämä nätisti kukkiva pensas tullut meille Suomenlinnasta? Hieman bernadotteilta haiskahtaen? Ainakin siinä vaiheessa kun niitä Piperin puistosta Stadin lähiöihin (heh) pistokkaina siirrettiin.

    Kevään merkki on kuitenkin tuomen tuoksu, joka yhtenä ainoana toukokuun iltana auringonlaskiessa kulkijan yllättää.

    VastaaPoista
  20. Eikös eräässä vanhassa laulussakin lauleta: "Sireenien aikaan valkeaan, valkokukat puhkee kukkimaan..." Muita sanoja en sitten muistakkaan tästä iskelmästä.

    VastaaPoista
  21. A-k.h:lle tiedoksi, että Suomen kielen perussanakirja se huutaa ja mekkaloi. Lihavoinnit eivät olleet nimittäin minun. Otin lainauksen sellaisenaan, mitään muuttamatta.

    VastaaPoista
  22. Hallitset ansiokkasti vasta-argumentoinnin. Oks toi mummo jotenkin digitaalisesti pultattu tuohon ikiajoiksi?

    VastaaPoista
  23. Kiitos. Mummo näyttää nyt istuvan siinä hyvinkin sitkeästi. Saas nähdä, istuuko vielä sunnuntaiaamunakin. Toivon saavani taas langan päästä kiinni.

    VastaaPoista
  24. Yksinkertaisin vastaus aidan kaatamiselle on, että ne, jotka vaativat aidan kumoon, oli aidan kaatamisen tarve. Motiiveista voi keskustella.

    VastaaPoista
  25. Siis niillä. En kirjoittanut juovuskissa, vaan jäin väärä sana, kun korjasin virkkeen. Opimmeko tästä mitään? Antaa mummon miettiä.

    VastaaPoista
  26. Niin se käy. Motiiveja onkin aina kiva arvailla, kun ne ovat niin moninaisia.

    PS Ikuisena kielipoliisina olen mestari tulkitsemaan virheellisiäkin tekstejä; ei siis pidä vaivaantuman, vaikka virhe itselle tulisikin.

    VastaaPoista
  27. Joutaisi tuo kumoon, mutta sanon niin kuin oppilaat, että en tiedä mistä kirjoittaisin. En ymmärrä, mistä tämä pattitilanne on tullut.

    Kaikki aiheet tuntuvat typeriltä, ja minä vielä typerämmältä. Pitäisi voida uskoa itseensä ja asiaansa. :|

    Blogistanissa pitäisi olla aihepankki, josta voisi pahan paikan tullen napata aiheen.

    VastaaPoista
  28. SusuPetalilla oli tuolla taannoin mainio idea.

    Kutsui kanssaihmisiä antamaan hänelle aiheen, esim. yhden lauseen ja siitä hän sitten kirjoitti tarinan.

    Tarinat olivat hauskoja.

    Sitten aiheenantajat kävivät arvioimassa toteutuksen. Sellaista verbaalista ilotulitusta sekin sessio oli.

    VastaaPoista
  29. Valot kupeeks ja mummot kumoon.

    VastaaPoista
  30. Mainio, tuo SusuPetalin idea, Ripsa. Sopinee hänelle hyvin, kun kirjoittaa tarinoita. Meikäläiselle kävisi ehkä parhaiten suora aihe, mistä kirjoittaa, jokin teema tai kysely jostain asiasta, mielipiteeni, ajatukseni. Saa esittää, jos joku ehtii ja viitsii, otan mielelläni aiheita vastaan, kun oma pankkitili on nyt nollilla. Vaan tietenkin se on kunkin bloggaajan oma tehtävä keksiä aiheensa itse, sillä muutenhan bloggaaminen ei yksinkertaisesti kanna.

    Noh, minulla on taustalla tässä fyysinen väsyminen omaan tilaani, kun edelleen saan taistella oikean verenpainelääkityksen löytämiseksi. Nyt on menossa viides peräkkäinen kokeilu, ja tämäkin ahdistaa henkeä ja putkistoa pahan kerran. Toisaalta kuulin eilen ilahduttavan uutisen: verenpaineen kohoaminen ja sen hoito asettuu tulevaisuudessa uuteen valoon: se on brittitutkimuksen mukaan aivojen verisuonten tulehdustila, jolla ei ole mitään tekemistä sydänjuttujen kanssa. Hoito saattaa mullistua kokonaan. Syytä olisi, sillä Suomessa on puolella miljoonalla ihmisellä lääkitys ja toinen puoli miljoonaa tarvitsisi lääkityksen, mutta ei ole hoidon piirissä. Nykyisillä lääkkeillä on runsaasti karmeita sivuvaikutuksia ja minun elimistöni näyttää taistelevan raivokkaasti kaikkia pillereitä vastaan.

    VastaaPoista
  31. Olen asunut muutaman vuoden Suomenlinnassa Nooakin arkki-nimisessä talossa, joka on rakennettu 1700-luvulla.

    Suomenlinnassa sanottiin (mm oppaat), että sireenit olivat tulleet Suomenlinnaan ja sieltä muualle Suomeen Versailles'sta.

    VastaaPoista