16.4.2007

Niin se käy

Joka kerran, kun perun tekstini, toisin sanoen, vedän sen julkaisemisen jälkeen pois, joku tuohtunut lukija lopettaa tilauksensa. Muuan toinen bloggaaja kertoi samaa taannoin turhien päivitysten kohdalla. Ei voi muuta sanoa kuin että onpas siinä tilaus ollut heikosti perusteltu, kun palvelukatkokseen kaatuu.

Minä kun en kirjoita tekstejä brassaillakseni tai luennoidakseni tässä yksinäni, vaan keskustellakseni, enkä viitsi kauan tuijotella juttua, jonka perässä komeilee 0 kommenttia joka kerran kun vilkaisen. Pois siis huono juttu vaan ja mahdollisimman pian uutta kenties parempaa putkeen. Eihän blogi ole yhtikäs mitään ilman kommentteja. Korkeintaan se on pystyyn kuollut blogi.

On tietenkin yksi keino, jolla moni on luistellut pois häpeällisestä tilaajien tippumisesta. Se on blogin vetäminen pois listoilta ja tilastoseurannasta, jolloin oma mielenrauha säilyy, samaten ehkä sanonnan vapaus ja riemullisuus, kun ei tarvitse piitata siitä, ottiko joku taas nokkiinsa ja kävi sanomassa tilauksensa irti. Tätä rajoitteisuutta olen itsekin harkinnut, mutta enpäs teekään sitä, vaikka virta veisi vasemmalle ja oikealle! Seison tässä urheasti viimeiseen mieheen, tai naiseen tässä tapauksessa. Milloinkaan en tee itsestäni rajoitteista, koska blogin perusidea on mielestäni olla lukijan palveluksessa ja esillä niin hyvin kuin mahdollista on. Ja kyllä se on aina pohjimmiltaan bloggaajan omaa mahoutta, jos tilaajat tippuvat ja kommentit ehtyvät. Niin se käy, ja minä olen ainakin taittanut peitseni äskeisessä sairastelussani ja valituksissani. Vahvahan ei saa sairastua eikä hän saa myötätuntoa, kuten heikot ja toisiin turvautuvat nöyrempiniskaiset bloggaajat.

Minua vaivaa se, miten häpeäväinen olen ollut juttujeni suhteen, vaikka ne eivät ole piiruakaan huonompia kuin muitten jutut. Suoranaisia horinoitakin täällä Blogistanissa on, joita suolletaan täysin estoitta eetteriin ja joiden perässä on yhtä horisevia kommentteja. Sitten on leegio korkean tason luentoja, joita tilataan kyllä, mutta ei juuri kommentoida = ei juuri lueta, mikä näkyy tilastoista luetuimpien kohdalta. Mitä arvoa niillä on? Miksi siis häpeäisin? Kyllä minun juttuni päivänvalon kestävät näiden jaarittelujen rinnalla.

Kummastuttaa sekin, miten olen panikoinut tilaajien tippumista. Helkkari soikoon, omapa on häpeänsä, jos huonosti ovat valinneet. Minä ainakin mietin niin tarkoin, etten juuri koskaan lopeta ainuttakaan tilausta. Minulla on nytkin suurin piirtein samat tilaukset kuin Illuusian aikoihin. Lisää vain on tullut. Että harkintaa ihmiset, älkää tilatko ensi huumassa, kun se rakkaus, mikä on hiekalle rakennettu, ei kuitenkaan kestä hätäisessä maailmassa. Kosiskelevat Tilaa tästä -nappulat pitäisi lailla kieltää blogien kyljistä.

32 kommenttia:

  1. Parhaat juttuni jäävät kommentoimatta. Jos jään nollille, tiedän onnistuneeni. Hävettää nytkin pilata hyvä juttusi tarpeettomalla kommentilla, mutta minkä sitä huonolle luonnolleen voi.

    VastaaPoista
  2. Ei parhaalla, tuskaisimmalla sydänverelläkään aina saa kiinnostusta tai kommentointia :) se on todettu..

    Pitkin poikin nettiä se uneton vaan surffaa.

    VastaaPoista
  3. Tunnustan poistaneeni blogini sieltä tilastoseurannasta. En sen vuoksi, että tilaajat olisivat tippuneet, vaan havaitsin itse painelevani sitä i-pyörylää liian usein.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista tuo nolluus kommentointimäärässä. Mielestäni se kertoo useimmiten siitä, että juttu ei kiinnosta lukijakuntaa eikä siitä, että juttu on niin hyvä, ettei sanotuksi saa.

    On kai hyvin harvoja blogeja, jotka jatkuvalla nollakommentoinnilla pystyvät saavuttamaan lukijakuntaa. Joitain poikkeuksia toki lienee, joissa kirjoittaja on niin merkittävä asiantuntija, ettei juttuun ole mitään lisäämistä. Mutta - enpäs tiedä, onko tämäkään hyvä.

    Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että blogikirjoituksen tehtävä ei ole tyhjentää akkuja kertarysäyksellä eikä pitää luentoa. Bloggaaminen on herra paratkoon vuorovaikutusta, sillä muutoinhan sitä voisi kirjoittaa pöytälaatikkoon. Tällaiset asiantuntijablogit ovat usein niitä, joiden nimi näyttää sivistyneeltä ovipielessä, mutta jostain syytä niiden lukijamäärä on joskus tilaajamäärää pienempi.

    Irtileikattu, olen hieman eri mieltä tuosta sydänverestä! Minusta hyvissä jutuissa on aina sydänverta, aidosti ja inhimillisesti. Pidän itsensä likoonpanemisesta, heittäytymisestä, mutta kaipa mukana pitäisi olla itseironiaa tai sarkasmia, jotta juttu ei huku itsesääliin ja nyyhkytyksiin.

    Liisa, tämäpä unohtui minulta: sinisen napin omaehtoinen klikkailu. Se on vissiin Blogilistan suosituin klikkaus. ;)
    Edelleen harmittelen sitä, että muutamat suosikkiblogini ovat pois listalta, sillä en aina jaksa klikkautua itse listalleni, vaan poimin luettavaa Blogilistan kautta.

    VastaaPoista
  5. Tekee mieli kommentoida, vaikka en taaskaan ole ihan varma, mikä on kirjoituksessasi sarkasmia ja mikä jotain muuta.
    Kyllä me kirjoittajat olemme kovin erilaisia ja kirjoitamme kovin eri syistä. Itse en ole ajatellut keskustelun herättämisen olevan kovin oleellista. Olen myös eri mieltä siitä, että jos ei piittaa lukijoista, voisi yhtä hyvin kirjoittaa pöytälaatikkoon. Ei se vaan mene niin, vaikka en oikein osaa tätä juttua selittää.
    Kommentit ovat minusta ihan oma, usein outo maailmansa. Nehän elävät tavallaan aivan omaa elämäänsä. Usein tuntuu, että jos joku on jotain ymmärtänyt, niin senkin väärin. Mielenkiintoista kommentteja on kuitenkin lukea.

    Vähän sekavia ajatuksia tässä aamukiireessä.

    VastaaPoista
  6. Tietysti näinkin on, meirami. Esimerkiksi sinun blogisi on selkeästi tarinaa (faktakertomuskin on tarinaa), joka kulkee omaa latuaan sen mukaan, mitä sinulle tapahtuu ja miten sen koet, eivätkä kommentit tarkkaan ajatellen ole edes tarpeen - joskin ovat toivottavia toki. Tarkoitan sitä, että keskustelu ei voi muuttaa mitenkään tapahtumia, jotka vyöryvät omaa uomaansa, vaikka kommenteissa tapahtuisi mitä tahansa. Kommentit voivat jopa sekoittaa tarinaa, jonka täytyy saada kulkea, niin kuin elämäsi menee.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. A-k.h: Sama karaokessa. Kun tietää laulaneensa hyvillä säädöillä tavallista paremmin, eikä yksikään taputa, on kaikki briljantisti kohdallaan.

    Mykistyneisyys on reaktio. Sinä näytät ajattelevan siitä vain sitä toista, kielteistä puolta.

    Suomessa soittavan katusoittajan ympärillä voi olla kymmeniä sanattomia kuulijoita. He lähtevät kiireesti ennen kuin kolikko pitäisi antaa. Tuskin edes loppuun kuuntelevat.

    Tämä loppuun ehtimisen ongelma on blogeissakin. Aina kirjoitukset ovat "liian pitkiä". Kenelle?

    Suomensin aikanaan ystäväni kanssa kirjaa, jota ei ole tekijänoikeussyistä julkaistu. Siinä puhutaan koirista ja kiowa-intiaaneista. Kiowat ovat aina olleet koirien kanssa. He eivät hoida niitä lainkaan. Koirat vain oleskelevat liepeillä. Ja "silti he luultavimmin olisivat surullisia jos koiria ei olisi". That's the Blogger Way.

    VastaaPoista
  9. Minä vedin blogini pois tilastoseurannasta, mutta vain siksi että se alkoi kiinnostaa minua itseäni aivan liikaa...

    Pitäisi oikeastaan ruveta kirjoittamaan kärkevämpiä juttuja, jotta saisin jälleen edes muutamia kommentteja. Taidankin seuraavaksi kirjoittaa kuvauksen siitä miten minulle kävi kun erehdyin Manji elokuvan paita päälläni käymään lipastolla, ja samaan syssyyn virittää keskustelua eri symbolien - ja ehkä sanojenkin - käyttö"oikeudesta".

    VastaaPoista
  10. Muuten, yksi sana joka tuntuu pitkälti kadonneen kirjoitetusta tekstistä on ruveta, mikä siinä rupeemisessa nyt niin kammottavaa on? Miksi käyttää alan sanaa kun oikeesti, Aikuisten Oikeesti, alkaa rupeemaan?

    VastaaPoista
  11. Ajattele nyt itsekin, Johannes Knektman: minä rupean nyt runoilemaan. Tai rupeanpa tästä menemään kampaajalle. Hyi miten ruma sana!

    Kai se on tuo analogia ruveta ~ rupi. Ja rupea lähellä taas on se mitä lapsena hoettiin: rupirupirupirupirupiru...

    Myöntääköhän kukaan koskaan, että veti bloginsa pois tilastoseurannasta, koska ei kestänyt sitä että suosio laski tai sitä, ettei sitä suosiota koskaan tullut kuten ei Rafaelin kesääkään.

    Eikös sen oman kiinnostuksen takanakin ole juuri se, että olenko minä suosittu vai en? Vetääkö kukaan koskaan blogiaan pois ollessaan aallonharjalla? Näkisipä vaan tämänkin ihmeen.

    Kuten sanottu, meikä on päättänyt kestää. Jopa sen, että se pärsuuna, joka panee minulle aina välillä kerrallaan kolme uutta tilaajaa, on taas liikkeellä. Viimestään huomenna hän vetää ne kolme - nimenomaan kolme tilausta - taas pois. Ähäkutti, siitäs sait. En välitä enää.

    VastaaPoista
  12. Olen hieman eri mieltä siitä, että vain kommentoitu postaus olisi jonkin arvoinen. Tiedän omasta blogistani, että suurin osa lukijoistani ei kommentoi koskaan. Blogeilla on muitakin tarkoituksia kuin herättää keskustelua!

    VastaaPoista
  13. Minä en ymmärrä. Minun mielestäni ei missään nimessä kannata poistaa kommentoimatonta juttua. Ei juttu ole huono, vaikkei sitä ole kommentoitukaan. Ja voihan joku kommentoida myöhemmin.

    Itse käyn täällä lukemassa joka jutun. Ei aina ole kommentoitavaa: voin lukea jutun ja hyväksyä sen. Tai sitten juttu ärsyttää, mutta hillitsen kieleni (tai siis sormeni) enkä lähde aukomaan päätäni hetken mielijohteesta. Joskus jään vielä miettimään, ajattelen, että luen uudestaan ja harkitsen paremmin, miten vastaan. Ja sitten tuleekin jo uutta juttua.

    VastaaPoista
  14. Monesko kerta tämä on sivullasi Iines, pohtia kyseisiä asioita, kolmas, ellei neljäs kerta.
    Eikä olla taidettu päästä "puusta pitkälle", vai miten se sanonta kuuluu?
    Onko tarkoituksesi projosoida ko. aiheella herättääksesi keskustelua?
    Tuskin tämä aihe kuitenkaan lisää tilaajia. Vai miten lie?
    Huomion kärttäminen, kuuluuko se hyvään itsetuntoon? Vai päinvastaiseen, ja siitä seuraavaan epärealistiseen egoismiin.
    Itse saatan käydä lukemassa monia blogeja, joita en ole "tilannut", ja joita en myöskään kommentoi.
    Milloin kirjoitus ei anna aihetta, ja toisinaan on parempi pitää mölyt mahassaan.
    Harmittaa hitosti vain se, ettei todellakaan ehdi seurata, ja lukea kaikkia kiinnostavia blogeja useammin, saati kommentoida niitä.

    Täytyisiköhän minunkin etsiä se paikka, josta näkee tilaajat ja kävijät?
    Tai taitaa sittenkin olla parempi kun ei tiedä :)

    No sinulle Iines joka tapauksessa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

    VastaaPoista
  15. Vielä: pettymys on tietysti ymmärrettävää, jos mieluinen tilaaja kääntää selkänsä.
    Toisaalta asianomaisen poistumiseen ei monessakaan tapauksessa liity suurta dramatiikkaa.

    VastaaPoista
  16. Tuota noin niin, blogilistan tilastoseuranta seuraa vain listasijoitusta, se ei poista blogia listalta. Eli päivitykset tulevat kyllä ilmi ihan normaalisti.

    Itse olen poissa tilastoseurannasta ihan kapinamielessä. Minusta bloggaaminen ei nyt vaan ole kilpailua ja sillä siisti.

    VastaaPoista
  17. Iines, epäsäännöllisesti Blogilistaa käyttävät tilaajat näkyvät tilastoissakin epäsäännöllisesti. Näin ainakin oli aiemmin, vanhalla Pinserin blogilistalla, ja käsittääkseni näin on edelleen myös Suomen Blogilistalla. Niinpä vaihtelu tilaajamäärissä ei välttämättä merkitse sitä, että joku olisi perunut tai alkanut tilauksen.

    Kuvitellaan esimerkkitapaus: Neiti x rekisteröityy blogilistan käyttäjäksi. Hän tilaa muutamia blogeja listan kautta; nämä blogit saavat uuden tilaajan. Sitten neiti x unohtaa koko Blogilistan. Kun hän ei ole kirjautunut Blogilistalle yli viikkoon (ainakin aiemmin tämä aikaraja oli juuri viikko), hänen tilauksensa eivät näy enää tilastoissa, sillä neiti x:ää ei enää lasketa Blogilistan aktiivikäyttäjäksi. Näyttää siltä kuin neiti x:n tilaamat blogit olisivat menettäneet kukin yhden tilaajan. Kuukauden päästä neiti x kuitenkin muistaa Blogilistan ja kirjautuu sisään. Näyttää siltä kuin kaikki neiti x:n tilaamat blogit olisivat taas saaneet uuden tilaajan.

    Olen huomannut oman blogini tilaajamäärissä ainakin seuraavanlaista vaihtelua:
    - Joululoman aikana tuli uusia tilaajia, jotka karisivat pois tai ei-aktiivisiksi kun työt alkoivat taas.
    - Muutama tilaaja luultavasti käyttää Blogilistaa säännöllisesti mutta vain noin kerran kahdessa viikossa; he saavat aikaan säännöllistä heilahtelua.

    VastaaPoista
  18. Iines: "Myöntääköhän kukaan koskaan, että veti bloginsa pois tilastoseurannasta, koska ei kestänyt sitä että suosio laski tai sitä, ettei sitä suosiota koskaan tullut kuten ei Rafaelin kesääkään."

    No just ni! Toi vimonen koskee meikkistä. Meinasin alkaa rupeen väsään tahallisen porvokatiivisii tekstei ja ku mä rupesin tosissani funtsiin et voisin lisäillä sinne tänne liioiteltuja pätkiä perheeni tragedioista ni mä huomasin olevani ajatumassa populistiksi ja siinä kulkee mun rajani: Minen o koskaan yleisöä kosiskellu, enkä perkele kosiskele!

    Joten yötyytyväisyyden ylläpitämiseksi blogiyhteisössäni päädyin kustannustehokkaaseen, ja samalla sekä siakkaiden, että yöntekijöiden mielenrauhaa edistävään ratkaisuun ja epäluonnollisen poistuman avulla vähensin tilastoinnin aiheuttamat mielenrattaiden kulumisesta aiheutuneet kulut minimiiin.

    VastaaPoista
  19. En ikinä hae luettavaa blogilistan kautta. Sen verran turhamainen olen ollut, että olen pannut blogini listalle, mutta kyllä ne siellä pysyvät katsomattakin. Höö!

    VastaaPoista
  20. En suhtaudu listaan ollenkaan negatiivisesti, mutta käytän sitä vain tarpeeni mukaisesti. Sedis näkyy olevan tuossa vasemmassa palkissa ja vilkuilen joskus, mitä on sanonut. Tavallisimmin minulla ei ole lisättävää, edes sitä, että yhtyn etellisen kirjoittajan puheenvuoroon.Iinestä kommentoin, koska sillä on niin paha psoriasis korvassa.

    VastaaPoista
  21. Olen hieman eri mieltä siitä, että vain kommentoitu postaus olisi jonkin arvoinen.

    Sari, tämä ajatus kiinnostaa minua suuresti. Nimittäin eläinkin jättää hajumerkin, kun se löytää kiinnostavan hajun. Miksi ihminen poistuu jälkiä jättämättä, jos juttu kiinnostaa? Jokainen bloggaaja kaivannee palautetta, jos sallii kommentointimahdollisuuden. En nyt kuitenkaan ihan sitäkään tarkoittanut, että juttu olisi arvoton, sillä voihan "vika" olla kommentoijassakin. Aina ei vissiin rohkene tai edes ehdi.

    Leonoora, jotkut aiheet ovat kestoaiheita, kuten tämä Blogilistaussysteemi minulla. Yhtenä blogini aihepiirinähän on blogikirjoittaminen, joten palannen tähän vielä monesti.

    Saara, sanot, että tilastoseuranta seuraa vain listasijoitusta. Juuri niin, ja tämä on koko systeemin heikkous. Nimittäin syön kukkahattuni, jos nämä tilastolistat eivät ole Blogilistan luetuita ja haetuinta antia. Harvempi vissiin kurkkii päivitettyjen blogien tuorelistaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi tilastovapaan blogin näkyvyydelle jää se, että tilaajat näkevät blogin päivittymisen omalta suosikkilistaltaan. No, onneksi edes sieltä, mutta ainahan ei viitsi kirjautua blogilistalle.

    Niinpä vaihtelu tilaajamäärissä ei välttämättä merkitse sitä, että joku olisi perunut tai alkanut tilauksen.

    Eufemia, eihän tämä ole mahdollista. Kyllä tilaukset astuvat heti voimaan, ja vastaavasti tilausten irtisanomiset. Kun tilaan uuden blogin, se näkyy lähes samantien listoilla uutena tilaajana.

    Johannes Knektman, sitä Rafaelin kesää ei tule koskaan valtavalle enemmistölle bloggaajista. Olisi enemmän kuin kiinnostavaa saada tutkimustietoa blogisuosion syistä. Mikä teke blogista luetun ja/tai tilatun, kun se selvästikään ei ole blogin ansiokkuus?

    VastaaPoista
  22. A-k.h. Senkin kanalja! Minulla ei ole psoriasista vaan muinainen nokkosihottuma korvassani, joka näkyy kuvassa. Nyt korva ei punoita enää.

    VastaaPoista
  23. Iines, nyt et lukenut tarkasti mitä sanoin. Totta kai tilaukset ja tilausten irtisanomiset astuvat heti voimaan. En väittänyt tätä vastaan. Väitin, että vaihtelu tilaajamäärissä voi johtua muustakin kuin siitä, että joku olisi tilannut blogin tai irtisanonut tilauksen.

    Lue uudestaan esimerkkini neiti x:stä: hänen tilaamiensa blogien tilaajamäärä vaihteli vaikka neiti x ei irtisanonut tilauksiaan eikä tilannut blogeja uudestaan.

    VastaaPoista
  24. Luin kyllä, Eufemia, mutta minulla on toisenlainen tieto tai mielikuva asiasta.

    Arvelenkin, että tarkoitat neiti X:n tapauksessa lukijamääriä etkä tilaajamääriä. Eiväthän tilausmäärät voi vaihdella muista syistä, jos tilaukset kerran syttyvät ja sammuvat reaaliajassa, kun niitä tehdään.

    Otetaan esimerkiksi neiti Y, jonka blogilla on 50 tilaajaa ja enempää ei tipu vaikkapa kuukauden jaksolla. Useimmitenhan tavallisen blogin tilaajamäärä pysyy jokseenkin samana viikkotolkulla.

    Jos neiti Y:n tilaajat eivät lue blogia säännöllisesti, vaan jopa unohtavat blogin olemassaolon, se ei vaikuta tilaajamäärään ennen kuin tilaajat lopettavat tilauksensa. Sen sijaan se kaiken järjen mukaan näkyy lukijamäärissä, jotka laskevat unohduksen myötä. Lukijamäärissähän näkyvät vain Blogilistan ja kirjautumisen kautta tulleet lukijat. Paljonhan on puhuttu siitäkin, että muuta kautta tullaan tietoisesti ja laskelmoiden, kun ei haluta kartuttaa tiettyjen blogien lukijamääriä.

    Näin olen ymmärtänyt Blogilistan idean.

    VastaaPoista
  25. Itse en seuraa tilaaja- tai lukijamääriä oikeastaan ollenkaan blogilistasta. Laskurin tilastot ovat kiinnostavampia, kun voi ihmetellä, miksi niin moni kiinalainen käy blogilla. Eikä tämä ole ylimielistä itseriittoisuutta, vaan valinta. (Ja laiskuudellakin osuutta asiaan; en jaksaisi uhrata aikaa "vakavaan polkkaamiseen")

    En usko että olen ainoa "itseriittoinen" polkkaaja, aika moni tuntuu suhtautuvan varsin yliolkaisesti mahdollisiin lukijoihin. Itse olen siltä väliltä; olen iloinen kommenteistani (ja juuri huomasin, että vastaukseni esim. sinun kommenttiisi on jäänyt jostain syystä julkaisematta), mutta ne ovat pikemminkin iloinen yllätys kuin edellytys kirjoitusvireen ylläpitämiseksi.

    Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kirjoitan todellakin enemmänkin omaksi ja läheisten iloksi kuin suurelle yleisölle. Julkisuus on kiva bonus, sanotaan nyt sitten vaikka näin.
    Aivan kuin kirjoittaisin julkisen vessan seinään; tiedän että joku muukin kirjoitukseni lukee, ja voin kuvitella osittain kuka. Ja joskus joku vastaakin!

    VastaaPoista
  26. Sari,

    kirjoittamisen lähtökohtia on tosiaan monia. Itselleni tämä on henkireikä, ja kirjoitan varmaan todentaakseni olemassaoloani itselleni hyvin sopivan viestintävälineen kautta.

    En minäkään sinun tilanteessasi varmaan välittäisi mistään blogimääristä. Nauttisin elämästä Italiassa täysin siemuksin. :)

    VastaaPoista
  27. Tuli tuosta Italiasta mieleeni, että ajattelin joskus pistää pystyyn blogin joka olisi kertonut Lontoossa asumisen kommervenkeistä. Olisin sinne laittanut vanhoja päiväkirjamerkintöjäni ja katsonut kuinka kauan kestää että joku huomaa merkintöjen olevan 1980-luvulta.

    VastaaPoista
  28. Johannes, hieno idea! Minulla oli hyvin samantyylinen idea vuosi sitten ja tein jo blogipohjankin valmiiksi ja annoin blogille nimenkin: Pahvilaatikko-Paavo.

    Minulla on nimittäin tallella päiväkirja raskausajaltani, alkaen ensimmäisestä neuvolakäynnistä aina lapsen yksivuotissynttäriin, samassa kirjassa. Ajattelin myös, että vedän sitä pokkana, ja vaihdan vain vuosiluvun.. ;)

    VastaaPoista
  29. Iines, ainakin vanha blogilista toimi tilaajamääriä laskiessaan kuvaamallani tavalla: vain ne tilaajat laskettiin, jotka käyttivät listaa aktiivisesti. Oletan että niin on edelleen. Koska en ole täysin varma, kysyin. Toivottavasti joku vastaa.

    Minusta olisi täysin järkevää, että blogilista laskisi vain aktiivikäyttäjien tilauksia, sillä mikä tilaaja se sellainen muka on, joka ei ole käyttänyt koko blogilistaa esim. vuoteen.

    Lukijamäärä taas kertoo siitä, kuinka moni klikkaa itsensä blogiin saakka. Esimerkiksi minulla on tilauksessa blogeja, joita en lue suinkaan aina kun ne päivittyvät, vaan ainoastaan välillä. Näiden blogien tiedoissa näyn tilaajana mutten kovin säännöllisesti kävijänä. Toisaalta luen blogilistan kautta melko usein sellaisia blogeja, joita en tilaa; en esimerkiksi välitä tilata luetuimmat -listan kärkipään blogeja, löydänhän ne muutenkin ja tilauslistani on jo liiankin pitkä. Näiden blogien tiedoissa näyn satunnaisena lukijana mutten tilaajana.

    Lukukertojen määrään vaikuttaa paljon myös se kuinka usein blogia päivittää. Kun päivitän omaa blogiani, kävijälaskurini paljastaa, että sinne tulee blogilistan kautta tilaajieni suma; selvästi useimmat tilaajani ainakin vilkaisevat blogiini päivittäessäni. Blogilistan kautta tulee muutenkin väkeä silloin kun blogini on merkitty vastapäivittyneeksi. Jos päivitän monta kertaa viikossa, blogilistan rekisteröimä lukijamäärä kasvaa nopeasti. Jos taas olen viikon päivittämättä, se putoaa nopeasti. Tietysti, sillä "Luvussa ovat mukana lukijat, jotka ovat klikanneet blogilista.fi:ssä blogiin johtavaa linkkiä edellisen 7 päivän aikana."

    VastaaPoista
  30. mikä tilaaja se sellainen muka on, joka ei ole käyttänyt koko blogilistaa esim. vuoteen.

    Ymmärän Pinserin listan periaatteen ja jään odottamaan vastausta tekemääsi kysymykseesi, Eufemia.

    Minusta kuitenkin tilaaja on tilaaja, vaikkei lukisikaan blogia. Eihän lehden tilaajaltakaan kysytä, lukeeko hän lehtensä vai käyttääkö sen biojätekääreeksi.

    Jos Blogilista.fi tulkitsee tilaajia muusta kuin tilausfunktiosta käsin, on se kyllä varsin persoonallinen käsitys tilaaja-sanan merkityksestä. Lukijamäärähän on listalla erillisenä ja se kertoo lukemisinformaation. Miksi se risteytettäisiin vielä tilaamiseen?

    Voi olla, että tilaajamäärän ja lukijamäärän erillinen ilmoittaminen on siis teennäistä ja tarpeetonta, harhaanjohtavaakin. Ne voisi sitten kunnolla risteyttää ja nimetä uudelleen, vaikkapa TOP-listaksi vain. Ryhmiä on nytkin paljon: kuumat, tilatuimmat, luetuimmat, linkatuimmat. Jos näin tarkkoja ryhmiä on, pysyttäköön sitten pilttuussa sanan merkityksen mukaisesti.

    Kaiken kaikkiaan: asia ei ole mailman tärkeimpiä, mutta miksei tämäkin voisi olla yksiselitteinen?

    VastaaPoista
  31. Tilaaja on toki tilaaja vaikkei lukisikaan blogia. Kuitenkin on kyseenalaista onko sellainen tilaaja, joka ei enää lue blogeja ylipäätään lainkaan, tai ei ainakaan blogilistan kautta. Se on vähän kuin tilaisi lehden johonkin osoitteeseen ja unohtaisi peruuttaa tilauksen muuttaessaan muualle: lehti putoilee tyhjän asunnon postiluukusta eteisen lattialle pinoon eikä kukaan koskaan huomaa.

    VastaaPoista
  32. Olisi kuitenkin hyvä saada vastaus tuohon kysymykseesi. Näyttää kuitenkin siltä, että Kahvilan pannun kylki on kylmennyt pahasti.

    Minulle tämä tilaaja - lukija-asia on merkitysopillinen juttu. Tilaaja on tilaaja, vaikka voissa paistaisi, ja lukija lukija. Tahtoisin ettei käsitteitä sotketa.

    VastaaPoista