18.5.2007

Arvon ansaitsemisesta

Nykypäivän nuorison entistä vähäisempi auktoriteettien kunnioittaminen on terve ja positiivinen piirre. Kunnioitus on ansaittava, sitä ei saada aseman kautta. (HS/JRe 18.5.)

Miksi ihmisen pitää nykyään olla erityinen, jotta häntä voidaan kunnioittaa? Onko työn arvo sidoksissa persoonaan? Jos opettaja tai ministeri on huono, häntäkö ei siis tarvitse kunnioittaa, eli osoittaa hänelle arvoa työssään?

Mitä siis merkitsee sellainen tilanne, että kunnioitusta ei ole, että tietyn pestin haltijaa ei arvosteta työssään, koska muut ovat todenneet hänet kehnoksi? Sitäkö, että hänen ylitseen voi kävellä, koska hän ei ole ansainnut auktoriteettiasemaansa? Merkitseekö se peräti sitä, että hän on ansainnut kaiken sen arvostelun, joka on satava hänen ylleen? Eli kikkelis kokkelis, mitäs tuppasit tehtävään -meininkiäkö se merkitsee?

Minä väitän, että huononkin opettajan tunneilla voi oppia, jos keskittyy negatiivisen arvostelun sijaan asiaan. Ehkä on hyväkin, että opettaja ei ole liian hyvä, sillä joskus hyvä opettaja voi olla liian maksimaalinen ja tavallaan selkeydessään viedä itsenäisyyden oppilaalta, vaikka toimisikin tavalla, joka tähtää opiskelijan itseohjautuvuuteen.

Ovathan ihmiset yksityiselämänsä rooleissakin usein tavattoman huonoja, ja silti heitä tulee kaiketi rakastaa ja kunnioittaa inhimillisyyden nimissä. Miten työelämä tästä voi poiketa vaatimalla maksimaalisuutta yli rajojen? Eikö siellä ole sijaa erehdyksille ja pienuudelle? Onko sekään muuten vielä valmis asia, että mistä ihminen parhaiten oppii? Kasvaahan huonoista perheistäkin enimmäkseen kelpoja kansalaisia.

Sille, joka vaatii virkamiehiltä täydellisyyttä oman vaatimattoman pestinsä takaa sanoisin, että mene ja tee sama perässä. Valituta itsesi ministeriksi, opettajaksi, johtajaksi ja näytä maailmalle. Kenties et itsekään pysyisi parempaan, ja kenties olet huono omassa työssäsi. Sinulla vain ei ole alaisia, jotka arvioivat työtäsi.

(Maalaus Edward Blair Leighton))

24 kommenttia:

  1. Miksi ihmisen pitää nykyään olla erityinen, jotta häntä voidaan kunnioittaa? Onko työn arvo sidoksissa persoonaan?

    Tavallaan, vaikka en olekaan nuoriso. Kunnioitus on minun silmissäni sidoksissa persoonaan, ei työhön. Työssä voi saada kunnioitusta hoitaessaan sen arvostusta herättävällä tavalla, mikä taas liittyy persoonaan ja yksilöllisiin tavoitteisiin. Arvot vaihtelevat henkilöstä toiseen. Arvostan kyllä esimerkiksi johdonmukaisuutta, energiaa, oivalluskykyä ja vastuun itse valituista projekteista kantamista, mikä saattaa heijastua joidenkin ihmisten työn arvostamiseen. Ihmisen kunnioittamisella ei kuitenkaan onneksi tarvitse olla mitään tekemistä työn kanssa. Työhön voi suhtautua neutraalisti.

    Ovathan ihmiset yksityiselämänsä rooleissakin usein tavattoman huonoja, ja silti heitä tulee kaiketi rakastaa ja kunnioittaa inhimillisyyden nimissä.

    Ei tule, mutta saa toki ja on mukavaa jos niin tekee. Solidaarisuus, kunnioitus ja arvostus voivat kummuta vain yksilölliseltä pohjalta. Normatiiviset ja moralisoivat pyrkimykset kunnioituksen herättämiseksi tekevät karhunpalveluksen lähtökohtaiselle tarkoitukselleen. Kunnioituksen voi ansaita vain henkilökohtaisesti jokaiselta ihmiseltä. Tämä tuntuisi pätevän myös viestimiin välittäjinä.

    Eikö siellä ole sijaa erehdyksille ja pienuudelle? Onko sekään muuten vielä valmis asia, että mistä ihminen parhaiten oppii?

    Toista voinee kunnioittaa omista lähtökohdista saavutetuista asioista ja suhtautumisesta oppimiseen.

    Siitä, mitä sanot lopuksi virkamiehistä, olen itse samaa mieltä. Paljo panettelu on tietämättömyyttä ja sama pätee yleiseen korkeasti palkatuilla aloilla työskentelevien väheksyvään ’herroitteluun’. Saattaa olla, että esimerkiksi Lontoossa nuori analyytikko nukkuu muutaman tunnin yöunia pitkien ja yksitoikkoisten työpäivien välissä, joutuu heräämään neljältä ehtiäkseen lennolle tultuaan ensin keskiyön jälkeen firman kuljettajan kyydillä kotiin. Palkka on työtunteihin ja puutteelliseen työsuojeluun ja –turvallisuuteen nähden vähäinen, mutta muuta vaihtoehtoa ei anneta. Sityn rennoimmissa työympäristöissä, pääkallonmetsästäjinä, työskentelevät tekevät vain kahdeksasta tai yhdeksästä kuuteen viiva kymmeneen työpäivää, joka luultavasti seuraa itsen monivuotista alistamista kohtuullisen tiukkaan opiskeluun korkeiden arvosanojen saamiseksi. Moni ei tunnu edes ajattelevan, että on olemassa toimia, jotka valitessasi sitoudut niihin täysipäiväisesti, mahdollisesti ilman lomia ja pitkään ilman vakituista työsuhdetta. Minusta hinta vaikuttaa korkealta. Olin kerran itse vähällä lähteä mukaan, mutta jarrutin ennalta, ehkä ajoissa. Jonkinlaisen tilaisuuden tiedostaisesta tulee kuitenkin epämiellyttävä tunne, aivan kuin pitäisi varmistaa oma kunnioituksensa prostituoimalla itsensä CV-ralliin. Vaihtoehdot eivät ole järin houkuttelevia millään suunnalla. Ainoalta hyvältä tavalta tuntuu siis ihmisten muistaminen persoonansa kautta.

    VastaaPoista
  2. Normatiiviset ja moralisoivat pyrkimykset kunnioituksen herättämiseksi tekevät karhunpalveluksen lähtökohtaiselle tarkoitukselleen

    Onko tämä normatiivinen ja moralisoiva pyrkimys: Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi? Pitääkö rakkauskin ansaita, eli lähimmäisiä ei tulekaan rakastaa ennen kuin he ovat osoittaneet kelpoisuutensa suhteessa sinuun? Eikö näin ollen voikaan siis rakastaa vaikka tuntematonta vanhusta tai lasta?

    Minusta on muuten myös asioita, jotka ansaitsevat sinänsä kunnioitusta. Yksi sellainen voisi olla vaikka ministeriys tai opettajuus. Eiväthän noihin tehtäviin tolvanat pääse.

    Kyseessähän on vuorovaikutuksellinen työ, jossa on kaksi osapuolta, yksilö contra ryhmä. Vai menikö se niin, että enemmistö tietää aina paremmin kuin yksilö? Jos tehtävä epäonnistuu tai menee huonosti, se on automaattisesti sen yksilösuorittajan syy?

    VastaaPoista
  3. Yritin oikaista verotusta. Verovirkailija ei ymmärtänyt kysymystäni. Hän kutsui paikalle kanssasisarensa sermin takaa, joka mietiskeli ja sanoi että juttu on hieman tulkinnanvarainen.

    Sitten hän kohotti päänsä ja sanoi että 750 euron tuloista menee 40% vero. Minä nousin ylös tuoliltani ja sanoin että täysin mahdotonta.

    Se rupesi mutisemaan että kun edellisvuonna on kumminkin sellaista ja sellaista tuloa ollut, niin kyllä se nyt tähän asettuu, mutta pannaan nyt sitten 37%.

    Alkoi vaikuttaa huutokaupalta.

    Sanoin että 37% on liikaa sekin ja mitä valtio on tässä tekemässä on ottamassa minulta 37% pakkolainan?

    Virkailija sanoi kylmästä että sellaiset ovat säännöt.

    Minä sanoin että sääntöihin ja ylemmille kuuliaisuuteen vetosivat Nurnbergin oikeudenistunnossakin tuomitut.

    Ja lähdin pois.

    Sitten tuli veroehdotus, jonka mukaan sen edellisen vuoden veroja jo maksaneena ja yhteensä 1350 euroa tienanneena joudun maksamaan 106 euroa lisää.

    Tämä taitaa olla lisää niitä tulkinnanvaraisuuksia.

    Tarkoitin tällä nyt sitä vanhaa Olaus Magnuksen sanontaa että mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan.

    Sitä ei nähtävästi enää missään tässä maassa noudateta.

    VastaaPoista
  4. Ensinnä mitä tulee verotukseesi, se tuntuu kohtuuttomalta ja esittämäsi yhtälö tuntuu mahdottomalta ilman muita tulon- tai perinnönlähteitä.
    Toisaalta on kuitenkin niin, että kipeinkin verotus noudattaa vallitsevia verotusnormeja, joita ilman yksikään yhteiskunta ole taloudellisesti toimintakykyinen.

    Normien mukaan edellisen verovuoden tulot vaikuttavat seuraavaan veroprosenttiin, vaikka tulot olisivat muuttuneet merkittävästikin. Prosentit ovat kuitenkin taulukon mukaisia, ja taulukkoa käytetään kaikkiin Suomen kansalaisiin yhdenvertaisesti.

    Mitä tulee tuohon viittaukseesi Nürnbergin oikeudenkäynnistä ja sääntöjen ja normien kunnioittamisesta, niin sokea ei pidä olla. On asioita, joita ei tehdä edes itsesuojeluvaistosta, pyssynpiippu ohimolla. Ne asiat liittyvät toisen ihmisen ruumiin ja hengen suojelemiseen ja kunnioittamiseen ja yleensäkin eettisten arvojen tärkeänä pitämiseen.

    VastaaPoista
  5. Sille, joka vaatii virkamiehiltä täydellisyyttä oman vaatimattoman pestinsä takaa sanoisin, että mene ja tee sama perässä. Valituta itsesi ministeriksi, opettajaksi, johtajaksi ja näytä maailmalle.

    Helpompi on valituttaa itsensä luokanopettajaksi peruskouluun kuin ministeriksi tai johtajaksi. Näitä jälkimmäisiä kun ei edes kouluteta missään, paitsi peruskoulussa nykyään.

    VastaaPoista
  6. Voisitko Iines kiteyttää tämän päreen 'pointin' yhdeksi - enintään kahdeksi - argumentiksi.

    Jos itse ryhdyn tekemään sitä, vastaat minulle luultavasti, etten osaa lukea.

    Joten - please!

    PS. Toivon argumenttia siksi, että ihan varmasti voisin ymmärtää, mitä tarkoitat.
    Liiat sanat sen sijaan sotkevat asiaa entisestään.

    Sillä tavalla kyllä syntyy keskustelua, mutta mitään selvyyttä itse asiasta ei näin saada: päinvastoin!

    PPS. Olet kirjoittanut erittäin oleellisesta asiasta: pitäisikö virkamies ymmärtää ikäänkuin papiksi vai yleisen mielipiteen heittopussiksi?

    Eli jos virkamiehen persoonallisuus ei miellytä kaikkitietävää(?) kansaa - kansa on oikeassa.

    Mielipidetutukimus on Jumalan sanaan verrattava imperatiivi tässä lässähtäneessä demokratiassa, - joten 'ulos' vaan, jos 'Seitsemän päivää' lehden lukijat eivät virkamiehestä tykkää, koska hänellä on väärän värinen solmio ja mahdollisesti ylimieliseksi tulkittuja - siis ehkä jopa 'rehellisiä' mielipiteitä (?)

    VastaaPoista
  7. pitäisikö virkamies ymmärtää ikäänkuin papiksi vai yleisen mielipiteen heittopussiksi?

    Tämä on hieman arkipäiväistettynä ja karkeistaen kirjoitukseni ydin, että papiksi.

    Jatkan: minusta tehtävä saattaa olla korkeampi (pyhempi?) kuin ihminen, joka siihen määrätään/pääsee/valitaan. Kysyn itseltäni, tulisiko tehtävää kunnioittaa ja antaa anteeksi ihmiselle, että hän hoitaa sitä kenties huonosti? Tehtävässä on jotain sellaista, joka sinänsä kantaa eteenpäin, vaikka ihminen toimisi siinä huonosti.

    Ja vielä: jos joku valitaan tällaiseen tehtävään, jossa kuuluu käyttää valtaa, eikö häneen kuitenkin ensisijaisesti kannattaisi luottaa, vaikka hän ei vastaisi kaikkia odotuksiamme? Voihan meidän häneen kohdistuvissa odotuksissammekin olla vikaa. Kenties me emme olekaan sen osan tasalla, joka meillä tässä tapahtumassa on?

    Tämä nopeana ajatuksenvirtana samalla kun katson leffaa toisella silmällä

    VastaaPoista
  8. Arvon mekin ansaitsemme
    Suomen maassa suuressa.
    Ehk' ei rinnä riemuksemme
    leipä miesten maatessa.
    Laiho kasvaa kyntäjälle,
    arvo työnsä täyttäjälle.
    Trallalalalalalla,
    trallalalalalalla,
    trallalalalalallallallallallallei.

    Tilulilulei!

    VastaaPoista
  9. Nämä pienenpienet trallallait saa laulaa vähän niinkus tykkää. Kirjoitusvirheistä ei piä välilittää.

    VastaaPoista
  10. iines

    Katsot toisella silmällä lef(f)aa ja toisella blogia...

    Kumpi on kivempi...?

    RR

    VastaaPoista
  11. Ja vielä: jos joku valitaan tällaiseen tehtävään, jossa kuuluu käyttää valtaa, eikö häneen kuitenkin ensisijaisesti kannattaisi luottaa, vaikka hän ei vastaisi kaikkia odotuksiamme?

    Opettajastako nyt puhutaan? Mehän odotamme, että opettaja osaa opettaa ja tietää mitä opettaa.

    VastaaPoista
  12. "Minusta on muuten myös asioita, jotka ansaitsevat sinänsä kunnioitusta. Yksi sellainen voisi olla vaikka ministeriys tai opettajuus. Eiväthän noihin tehtäviin tolvanat pääse."

    Tolvanoita noissa molemmissa olemme varmasti kaikki nähneet. Ei toisen kunnioittaminen voi olla ammatista kiinni.

    VastaaPoista
  13. Nokulukeellli

    Opettajastako nyt puhutaan?

    Mehän 'odotamme, että opettaja osaa opettaa ja tietää mitä opettaa.'

    'Naassse seyä on ny niiin ssaatana vittunutunut sinut nott pwrkele!

    Menee sinnml vittsuu siitä. Tai ripeiANA TAPPAMMAAN...!!'
    *
    'Nöf....Uncle Nasse..kivat sulle Siiri ja Leevi ja Lauri...onkos äiti kotona?'
    ***
    KKKoookoooomus-pulue korottaa allalllallallallllallalalalipalkettttujen pallallakllakkkkkj €ja£$$ !!?!!,555555555555555555555555£$.

    KERTOO STT.

    VastaaPoista
  14. Opettajastako nyt puhutaan? Mehän odotamme, että opettaja osaa opettaa ja tietää mitä opettaa.

    Me odotamme niin kauhean paljon, kaikessa. Vaan toisin usein käy, ja silti elämä on siedettävää, paikoin jopa nautittavaakin. Lopulta ihminen voi luottaa vain omaan panokseensa kussakin tapahtumassa, jossa on mukana.

    En malta olla lainaamatta pitkästi Arvo Vatasen (graafikko, tietokirjailija) kirjoitusta aamuisessa Hesarissa:

    Minun luokkahuoneeni oli Joonas Väisäsen tupa ja opettaja ei ollut suinkaan "keskeinen sivistyshahmo" vaan Iisalmen maalaiskunnasta haalittu ylioppilastyttö. Mutta ei tullut kuuloonkaan, että häntä olisi arvosteltu, saati huudeltu.

    Hän hoiti virkaansa, asui Joonaksen vinttikamarissa veistosalin vieressä ja lukuvuoden jälkeen häipyi muille mailla. Seuraava epäpätevä opettaja tuli hänen tilalleen ja asui vinttikamarissa. Häntäkin kunnioitettiin opettajana, ja me opimme.

    Veiston opettaja oli Joonaksen veli Kalle. Ahtaassa vinttikamarissa me teimme kukkakepit, puukauhat ja mäkikelkat. Vaikka opettaja oli maanviljelijä, häntä kunnioitettiin, opittiin ja mieli oli hyvä."

    VastaaPoista
  15. Niin.

    Siis kukaan ei pitänyt pyssyn piippua sen neidin ohimolla kun minä sanoin että ylempiensä määräyksiin vetosivat Nurnbergin oikeusistunnonkin tuomitut.

    Päinvastoin. Tuli erittäin selväksi että kyse on täysin tulkinnanvaraisesta asiasta ja tämä pikkuneiti sen tulkinnan sitten teki.

    Kyllä, todennäköisesti sillä oli titteli. Ja tittelit oikeuttavat oikeudettomiin tulkintoihin. Pykälät ovat vain raami laeissa.

    Kumpikaan virkailija ei sanonut nimeään. Niiden rintamuksissa luki jotain, jota en nähnyt, joten pyysin niiltä niiden nimiä. Ei kuulemma tarvinnut antaa jos ei nimikilpeä näe. Se pöytä siinä välissä oli kumminkin niin iso, etten likinäköisenä nähnyt niin kauas ja ennen kaikkea, en päässyt toiselle puolen pöytää.

    Se oli semmoinen tarkoituksellinen linnake.

    Minusta ei tarvitse nyt takertua opettajiin. Kysymys on yleisesti suomalaisesta oikeudenkäytöstä. Ja että keitä sillä painetaan ja keitä nostetaan.

    En minä nyt niin tyhmä ole että kuvittelisin korppien nokkivan toistensa silmiä.

    Mutta joku roti tähän pitäisi saada.

    Tämä siis ei koske pelkästään kouluja ja verovirastoja, vaan terveyskeskuksia, sairaaloita, VR:ää, kaikki valtion n.k. liikelaitoksia, joiden muuttaminen liikelaitoksiksi oli vuosisadan möhläys.

    Hesassa ruvetaan nyt vääntämään kättä, kun huomattiin ettei se ulkoistaminen sosiaalijutuissa sitten oikein kannattanutkaan. Kumma että sitä piti kymmenen vuotta laskeskella. Eikä ennen huomattu?

    Suomi on pieni maa, ja täällä pienikin heilahdus oikeudenkäytössä vääryyden puolelle vaikuttaa ja nopeasti.

    Mitä taas tulee geopolitiikkaan, niin minusta on oikein hyvä, että Bushilta ei ole liiennyt aikaa Tarja Haloselle ja Erkki Tuomiojalle. Halonen ja Tuomioja ovat hyvässä seurassa. Tämän sanoi pari päivää sitten Jari Lindholm blogissaan. Olen samaa mieltä.

    Toivon että uuskolonialismin vastainen politiikka yltäisi jossain vaiheessa myös esimerkiksi sosiaali- ja terveys-juttuihin (tarkoitan nyt tässä Pohjois- ja Itä-Suomea), mutta siitä ei taida olla juuri toivoa.

    Jari Lindholm on käsittääkseni sama ihminen joka julkaisi ensimmäisen sellaista todellista globalisaatiota kuvaavan kirjan nimeltä Kalashnikov cocktail. Joskus 80-luvulla.

    VastaaPoista
  16. Haluan selittää vielä tuota verotoimisto-esimerkkiäni. Mutta toinen, vastaavanlainen on tuolla toisaalla Taivaansuden blogissa os.
    http://www.taivaansusi.net/archive/blogi.html ja se käsittelee Kelaa.

    Tuo 750e/vuosi on yhtä tuloa, eli kriitikon tuloni vuoden ajalta. Sen lisäksi saan 734e/kk työttömyyseläkettä ja 35 e/kk kansaneläkettä, jotka ovat nettosummia ja vero% on 16.5, eikä mielestäni kovin pieni sekään.

    Tarkoitukseni oli sanoa että olipa ihmisen titteli mikä tahansa, niin sillä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä hän tekee ja millä tavalla.

    Nyt vaikuttaa siltä, että nimenomaisesti "asiakkuus" alkaa tarkoittaa köyhyyttä ja virkamiehen asema hyvinturvattua elämää.

    Semmoinen heiluttelee tämän Suyomi-nimisen valtion demokratiaa aika pian.

    En tietenkään voinut ottaa kenenkään muun verotusta tai tuloja esimerkiksi. Mutta minusta on käsittämätöntä että nämä pikkuneidit käyttävät virkamiehen titteliään vallan käyttöön.

    Se ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Harkinnan- ja tulkinnanvalta, jota siis käytetään köyhempiä ihmisiä kohtaan.

    Eli saarnani ei ollut jeremiadi, eikä omasta puolestani, vaan käyttääkseni yhtä esimerkkiä siitä mitä tässä maassa tapahtuu nykyään kaikkialla.

    Minulla ei tule olemaan rahaa maksaa 106 euroa ylimääräistä veroa. Kertakaikkiaan ei ole. Että sitten on miettimisen paikka mitä sitten teen.

    VastaaPoista
  17. Olet, Ripsa, parhaimmillasi konepistooli tanassa. Viekö joku muistaa, kun Mikko Laaksonen kävi Helsingin Merihaassa sijaitsevan verotoimiston nurkilla lasettamassa pari paukkua haulikolla noin niin kuin malliksi.

    VastaaPoista
  18. Niinpä. Siitä oli joku juttukin, sen leski kertoi sen, olin jo unohtanut.

    Elämähän on tavattoman pateettista, suorastaan huvittavaa ja naurettavaa.

    Lukekaamme Tshehovia, tai ehkä vielä mieluummin Gogolia!

    VastaaPoista
  19. Ripsa,

    on hieman vaikea saada selkoa verotuksesi oikeellisuudesta, koska pitäisi tietää monia intiimejäkin seikkoja sinusta ja oloistasi. Jos verotuksesi lieneekin taulukonmukaisesti oikea, niin oikeudenmukaiselta se ei kuulosta, vaan mieluummin kohtuuttomalta.

    Olen itsekin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa silloin, kun tuloni ovat muuttunneet edellisvuoden tuloista merkittävästi. Veroasteeni nousi huikeat kuusi prosenttiyksikköä jouduttuani täydelle tk-eläkkeelle vuoden mittaiselta osa-tk-eläkkeeltä. Tämä johtui siitä, että en ollut ajoissa antanut korottaa veroprosenttiani tarpeeksi korkeaksi. Jos veroprosenttini olisi pidetty ennallaan, olisi ollut edessä suuri jäännösvero eli mätkyt, niin kuin sinullakin.

    Tulkinnanvaraisuus veroissa voi siis tarkoittaa sitä, että prosentin voi halutessaan pitää matalampana, mutta edestään löytää sitten mätkyt, joilta taas voi välttyä pitämällä veroprosenttinsa reaaliajassa tulojen suhteen eli korottamalla sitä parempina päivinä.

    Minun on vaikea nähdä tapauksessasi kuitenkaan suomalaisen oikeudenkäytön mielivaltaa, ehkä nimenomaan siitä syystä, että meitä kaikkia kohdellaan noissa linnakkeissa saman kaavan mukaan, samojen taulukoiden mukaan. Herroille ja narreille ei ole erillisiä taulukoita. Eikös se ole demokratiaa?

    VastaaPoista
  20. En lukenut kommenttiketjua, joten olen pahoillani, jos toistelen jo sanottua.

    Mutta.

    Ihmisen ja auktoriteetin kunnioittaminen ovat kaksi eri asiaa. Ihmistä on hyvä kunnioittaa, lähes aina. Hänen auktoriteettiaan sen sijaan ei: jotkut nyt vaan ovat väärässä, vaikka olisivat missä asemassa. Jos heitä silti kunnioitetaan auktoriteetteina, mennään helposti metsään.

    VastaaPoista
  21. Siskot ja veljet siellä eri puolilla aurinkoista ja auvoista isänmaatamme!


    Teidän auktoriteettikeskustelun yllä roikkuu uusliberalistinen suoritushenki. tuon auktoriteettiaseman ja kunnioituskliimaksin haku tuntuu loputtomalta ja tuskaiselta teräsmieskisalta, jonka jälkeen oma minuuskin lienee hukassa.

    Ollaan vain ihmisiksi. Elä ja anna toisten elää.

    "Kaikki minkä te tahdotte ihmisten tekevän teille; tehkää te samoin heille."

    Kas, tässä teille laki ja profeetat....Totisesti.

    VastaaPoista
  22. Jukka,

    tietenkin noin, että ihmistä tulee kunnioittaa, sillä ihmisyys menee aina kaiken arvon ja aseman yli, lähimmäisyys on tärkeintä.

    Miten oikein osaisin pukea ajatukseni sanoiksi - tuntuu että ne tämän asian tiimoilta katoavat itseltänikin. Jos minut nyt on käsitetty niin, että status on koskematon itseisarvo, niin en ole alkuunkaan pystynyt ilmaisemaan itseäni tässä asiassa.

    Koetan lopuksi vielä vähän täsmentää ajatustani, ehkä lähinnä itseäni varten. Haen muotoa sille ajatukselle, että ammattistatus ei ole arvoton, vaan ansaitsee sinänsä pelkällä olemassaolollaan arvon. Se pitää sisällään kaiken sen osaamisen, tiedon ja taidon, joka statuksen haltijalla pitää olla. Kannattaa huomata, että puhun vain ammatillisista statuksista.

    Nykyään eletään aikoja, joissa persoona ja pärstäkerroin korostuu liikaakin. Jos naama ei jostain syystä miellytä, työntekijä voidaan painaa moninkin keinoin alas, vaikka hänellä on osaaminen statukseensa. Näen tässä hyvä tyyppi -systeemissä omat vaaransa, ja oikeastaan näitä aikoja eletään jo. Tietyt johtoryhmät ja muut klikit ratkaisevat keskenään, kuka ja millainen on sopiva henkilö tiettyyn tehtävään, ja tällainen kapea ajattelutapa johtaa mielestäni kontrolllointiin ja ihmisen laaja-alaisuuden kaventumiseen.

    Catulux,

    minähän juuri haen arvoa ihmiselle, sille ihmiselle, jota kukaan ei ole määritellyt mihinkään raameihin, vaan joka saa olla oma itsensä missä statuksessa tahansa.

    VastaaPoista
  23. Hyvä Ripsa!"Elämähän on tavattoman pateettista, suorastaan huvittavaa ja naurettavaa."
    Varsinkin näinä hulluina aikoina, jolloin meidän pitäisi kaikkien yksilöinä todella tehdä jotakin, etteivät ennustetut kauhukuvat ilmastonmuutoksesta toteudu.
    Mutta ei. Jauhetaan paskaa jonninjoutavista asioista ja eletään kuin pellossa.
    Mitä helevetin merkitystä on sillä onko paskakuski vai ministeri tulevassa kaaoksessa.
    Kumpikin heistä ovat edesauttaneet ihmisten yhä lisääntyvää ahneutta, uskoneet liikemiseten ja kauppiaitten hölynpölyyn onnellisesta elämästä. Rahalla ostetun materialismin autuaaksi tekevään voimaan seurauksista piittaamatta.
    Hyvinvointiyhteiskunta! talouskasvu! Kuinka me kannatammekaan kaikki kirkkain otsin tuota autuutta ja onnea lupavaa uskontoamme!

    Se hyvä puoli tietysti katastrofeilla on, että ne lähentävät kummasti ihmisiä. Niitä, jotka selviytyvät, jos selviytyvät.

    VastaaPoista