22.5.2007

Herkistynyt kunniantunto?

"Kunnianloukkaus taas on syyte, jonka voisi omasta puolestani pyyhkiä lainsäädännöstä kokonaan tai muotoilla uuteen vain konkreettista vahinkoa painottavaan muotoon."

"- voiko tunnistettava henkilö ynnä nettipersoona kasvaa ja kypsyä netissä niin, että hänen kunniantuntonsa vallan yliherkistyy?" [kysyjän oma vastaus: voi]

Lainaukset ovat edellisen keskustelun kommenteista. Poimin ne valtavasta tulvasta tähän, koska haluan vielä erikseen suunnata huomion käsitykseen ihmisen kunniasta, jonka ymmärtämisen taju on hämärtänyt.

Ensimmäinen lainaus kylmää minua, sillä kunnian loukkaamisista koituvia kärsimyksiä ei kai mitenkään voi osoittaa konkreettisiksi. Kukapa voisi mitata mielipahan syvyyttä?

Toinen lainaus taas vihjaa siihen, että kunnianloukkaus onkin oma vika ja johtuu liiasta herkkyydestä, kenties vainoharhasta. . Lausuja tuntuu olettavan, että ihmisellä on jokin kompleksi kunniastaan, jota hän tavoittelee kiivaasti kuin Napoleon voittoa sotatantereella. Patologisen kylmääviä väitteitä molemmat lainaukset, hyytäviä kuin Antarktiksen tuuli. Ei hiventäkään ihmisrakkaudesta tai ymmärryksestä. Olen näistä lausumista oikeastaan aika järkyttynyt, mikä saa näkyäkin päreessäni.

Jos minä olen ollut mukana kasvattamassa sukupolvea, joka ajattelee näin ulkokohtaisesti ja julmasti arvoista ja asioista, olen tehnyt suuria virheitä. Voi kysyä, onko se virhe liiallinen hyvinvointi, liika sallinen, liian vapaa ja hymistelevä kasvatus, jossa pidetään itsestään selvänä, että lapsi oppii erottamaan hyvän ja pahan ja oppii kunnioittamaan lähimmäisiään itseohjautuvasti.

Hämärtyneestä kunnian käsitteestä tai siis kunnioituksen puutteesta johtunee myös alentunut kynnys sietää yksittäiseen ihmiseen kohdistuvia kunnian loukkaamisia ja osallistua niihin jopa itse. Toisen loukkaamista ei yksinkertaiseti tunnisteta enää, vaan loukkauksia pidetään korkeintaan huonona käytöksenä, vaikka ne täyttäisivät rikoslain kunnianloukkauksen tuntomerkit. Loukatun perätessä oikeuksiaan häntä pidetään joko tyhmänä, nipottavana moralistina ja ainakin ihmisenä, jolla on yliherkkä mieli ja joka mitä ilmeisimmin on ansainnut niskaansa satavan paskan. Loukkaaja ei näe rikostaan, vaan taistelee henkeen ja vereen oikeudesta saada harjoittaa mielivaltaista sanankäyttöään, jota mieluusti kutsuu sananvapaudeksi.

(Maalaus tuntemattoman muunnos Jacques-Louis Davidin Napoleon-maalauksesta)

91 kommenttia:

  1. i like that photo in this post...though i don't understand your language...

    :)

    VastaaPoista
  2. Yes, nice photo, and the original artist of the painting is Jacques-Louis David. More nice pictures here. :)

    VastaaPoista
  3. Ok, näyttää siltä, että kunnia-näkökulma ei herätä keskustelua ja selvennyksiä noihin sitaatteihin ei tule, ja hyvä niin. Tarkoitus ei ollut loukata "lainattuja", vaan ymmärtääkseni heidän kantaansa saada lisävalaisua asiaan.

    Toisaalta on niin, että kunnia-asia liittyy alempaan keskusteluun, joka alkaa olla jo puissa, tai ainakin väsyttävissä mitoissa.

    Haluaisin tehdä keskustelusta itselleni yhteenvedon, mutta kun nyt mietin keskustelun tulosta, huomaan, että kaikki kaatuu muka lain hämäryyteen - ja tämä huolestuttaa minua suuresti, sillä asia on lopulta perin yksinkertainen.

    Lapsikin tietää, mitä on kaverin haukkuminen ja nimitteleminen - ehkäpä asiaa pitäisikin kysyä nimenomaan lapsilta.

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa se minkä kokee loukkaavaksi on osittain kulttuuriin koodattu, miten käyttäydytään monikulttuurisessa keskustelussa?

    Voiko kuka tahansa väittää että jokin loukkaa häntä?

    VastaaPoista
  5. Ei jaksa enää edes loukkaantua!

    VastaaPoista
  6. Siis tarkoitan että onko moderaattorin poistettava kaikki viestit joiden poistoa häneltä pyydetään?

    Tuolloinhan keskustelu menisi hankalaksi, tai siitä tulisi vain hymistelyä.

    VastaaPoista
  7. Vaadin poistamaan kaikki viestini, ne loukkaavat syvästi minua!

    VastaaPoista
  8. Suomessa kulttuuri taitaa olla niiden sallivimpien joukossa, ja hyvä niin, ja loppujen lopuksi luulen muiden maiden kunnianloukkauskäytäntöjen olevan paljon tiukempia. Monikulttuurisessa keskustelussa varmaan oppii pikemminkin varomaan sanojaan. Siis luulen.

    VastaaPoista
  9. Kyllä minusta se että väittää ihmistä kepuliksi on hirmuinen loukkaus, mutta vielä kamalampi on jos väittää kepulia ihmiseksi.

    Mutta kun laki ei vain salli tappamista, vaikka se minusta oikein olisikin, aina kun jokku väittää kepulia ihmiseksi, aina seitsemänteen polveen.

    VastaaPoista
  10. Suomessa ollaan sallivia kyllä, mutta myös sivistyneempiä: ketään harvoin herjataan päin naamaa, paitsi humalassa ja sukujuhlissa.

    Ainakin nykyisen kotimaani (julkisessa) kulttuurissa suoraan puhumista arvostetaan vähän liiankin innolla; kun haukut jonkun oikein kunnolla, saat laakerit 'rehellisyydestä'. Mieluummin olen sitten vaikka tekopyhä, jos kiltteys ja ystävällisyys ja toisen tunteiden kunnioittaminen luetaan siksi.

    Ehkä nimenomaan suomalaiselle seläntakana-puhumistyylille on ollut tervetullutta tämä uusi uljas virtuaalimaailma, jossa voit haukkua seläntakana ja suoraan samanaikaisesti?

    VastaaPoista
  11. Se on muuten totta, Sari, mutta pätee myös myönteiseen kritiikkiin.

    VastaaPoista
  12. Onkohan muissa maissa samanlaista nettisolvaamisilmiöitä esimerkiksi blogeissa kuin Suomessa? Olen ollut huomaavinani enemmän omalla nimellä kirjoittelua kuin meillä ja vähemmän anonyymeja kommentteja, mutta vieraskielinen blogiotokseni on aika suppea.

    Johanneksen kysymykseen oma ajatukseni, että miksi ihmeessä moderaattori ei voisi poistaa pyynnöstä viestejä, siis jos kirjoittaja pyytää. Toisaalta voisi olla ohjeistus, että poistoon pitää olla selkeä perustelu, jottei keskustelu rikkoutuisi poistojen vuoksi.

    VastaaPoista
  13. Oikein räväkkä maskuliinisuuden symboli tuo kuva. Jaa mikä kunnia?

    VastaaPoista
  14. Kunnia-sana on turhaan kärsinyt inflaation aikana, jolloin kunnioittamisesta tuli tabu ja turha asia.

    Käsitän kunnian jonkinlaisena peruskunniana, joka jokaisella ihmisellä on ja jota ei saa keneltäkään repiä alas. Kunnialla ei mielestäni ole mitään tekemistä ansioitumisen tai mitaleiden ja palkintojen kanssa. Sen ulkoisiin seikkoihin perustuvan kunnian voi tietenkin kyseenalaistaa.

    Siksi ihmettelenkin käsitettä "herkistynyt kunniantunto", joka viittaa ulkokohtaiseen ja pinnalliseen kunnia-käsitykseen.

    VastaaPoista
  15. Iines: "Johanneksen kysymykseen oma ajatukseni, että miksi ihmeessä moderaattori ei voisi poistaa pyynnöstä viestejä, siis jos kirjoittaja pyytää."

    Tarkoitan että onko minun poistettava kaikki muiden loukkaaviksi kokemat viestit?

    Esim. (katolisilla)uskovaisilla on tapana vaatia lähes kaikkia ateistisiksi kokemiaan viestejä poistettavaksi.

    VastaaPoista
  16. Iines: "Onkohan muissa maissa samanlaista nettisolvaamisilmiöitä esimerkiksi blogeissa kuin Suomessa?"

    On ainakin ameriikan ihmemaassa, aina välillä törmää blogeihin joissa käydään kiivsta solvauskampanjaa toista vastaan, ja kumma kyllä ne useinkin liittyvät feminismiin (kuten täälläkin olen huomannut), ja kuuleman mukaan myöskin Brasiliassa, jossa meno välillä yltyy (paikallisten standardien mukaan, sillä esim. homottelu on käsittääkseni useita kertoja pahempi solvaus siellä kuin Suomessa) kuulemma hyvinkin rankaksi (Brasilian suhteen joudun luottamaan tuttavani sanaan, sillä en ymmärrä juuri lainkaan portugalia).

    Eiköhän tuo liene globaali ilmiö.

    VastaaPoista
  17. Niin joo, totta kyllä jenkeissä useinkin esiinnytään ilmeisesti omalla nimellä, mutta John Smithiä on hivenen hankalampi jäljittää kuin Jussi Virtasta.

    VastaaPoista
  18. Nimimerkki ja anonyymi ovat verrattavissa toisiinsa ja niitten kunniaa ei voi loukata.
    Kuka vaan voi perustaa blogin ja esittää siinä haluamansa roolia.

    Eihän kukaan voi tuntea itsensä loukatuksi jos kritiikki kohdistuu keksittyyn persoonaan, sellaiseenkaan joka on hyvin lähellä luojaansa.

    VastaaPoista
  19. Harvinaista se kai on, omata vahva itsekunnioitus, omanarvontunto, itsetuntemus, ettei ulkopuolisten arvostelu satuta, koske kipeästi.
    Tarvitaan myös ihmistuntemusta, ilkeilyjen, väärien todistusten antajien, herjaajien ja haukkujien motiivit ymmärtääkseen.
    Mitä se on lopulta se kunnia?
    Suoriutua töistään kunnialla...
    Kunniaksi oleva, mainetta tuottava,
    säädyllinen...?
    Itse kunnioitan kyllä luontoa, sen ihmeellisiä erilaisia ilmentymismuotoja.
    Luontohan moderoi meitäkin joskus melko häikäilemättä.
    Pahansuopuus, se kertoo ainakin ihmisten kanssakäymisissä sen, että jotakin todella vaikeasti hallittavaa hänellä omassa elämässään.

    VastaaPoista
  20. ...on. Viimeinen sana edelliseen on siis on :)

    VastaaPoista
  21. Anonyymi, en ymmärrä sananvalintaasi "keksitty persoona" enkä ajatusta, ettei nimimerkkipersoona voi loukkaantua nettisolvauksista. Aliarvioit tällä mm. suurinta osaa blogeista, jotka ovat nimimerkkipersoonien kirjoittamia. Minulla tulee aina tämän käsittämättömän väitteen lukiessani kylmät väreet selkääni, ikään kuin juttelisin tunnekylmän ihmisen kanssa.

    Useimmat päiväkirjablogit ovat nimimerkkibloggaajien kirjoittamia ja puhtaasti omasta eletystä ja koetusta elämästä, samoin mielipide- ja käsityö- ja muutkin blogit. Kokeneena ja vanhana konkarina ja ikäni tekstejä lukeneena osaan kyllä tulkita blogien totuudellisuutta melko pitkälle, vaikka itse sanonkin. Ammattitaitoa, ja onhan tuo totuudellisuus usein havaittavissa ilman ammattitaitoakin.

    Ei blogeissa joka sana ole aina totta, sillä muunnellaanhan totuutta puheessakin yhtä lailla. Ytimeksi jää useimmiten kuitenkin selkeä vastaavuus henkilön omaan elämään, usein jopa yks yhteen -tasolla.

    Nimimerkkibloggaajalla on usein ystäviä blogimaailmassa, jotka tietävät bloggaajan nimen ja kotipaikan tai muita tunnistetietoja, jotka tarvittaessa saa nopeasti selvitettyä. Useilla nimimerkkibloggaajilla on lisäksi pitkä blogihistoria, joka ei kestäisi jatkuvaa keksimistä.

    VastaaPoista
  22. Johannes, jatkoinkin kommentissani, että viestejä voisi pyynnöstä poistaa, mutta toisaalta poistolle pitäisi olla selkeä perustelu. Mielestäni esittämäsi erilainen uskonnollinen näkemys ei ole mikään syy poistoon. Lisäksi pitäisi huolehtia, ettei keskustelun kokonaisuus rikkoonnu.

    Leonoora, totta, pahansuopuus toiselle kumpuaa aina omasta pahasta olosta, ja sehän asian tekee syväksi, kun tajuaa sen. Kohteeksi ei silti kenenkään tarvitse jäädä, ja toisen auttaminenkin on nettimaailmassa vaikeaa, vaikka haluja voisi löytyäkin.

    VastaaPoista
  23. Juupa juu... mutta on tietty olemassa ihmisiä, jotka huoneeseen astuttuaan pilaavat ilmapiirin jo pelkällä läsnäolollaan. Siihen ei tarvita edes sanoja.
    Ja poissuljettu ei ole sekään ihmisten maailmassa, että on persoonallisuuksia jotka itse projosoivat käyttäytymisellään toisissa agressioita tai vähemmän kunniakkaita käytöstapoja.
    No, kenties se on tarpeellista, molemmille osapuolille, ja terveyttäkin edistävää kaiketi!

    VastaaPoista
  24. "Nimimerkkibloggaajalla on usein ystäviä blogimaailmassa, jotka tietävät bloggaajan nimen ja kotipaikan tai muita tunnistetietoja, jotka tarvittaessa saa nopeasti selvitettyä. Useilla nimimerkkibloggaajilla on lisäksi pitkä blogihistoria, joka ei kestäisi jatkuvaa keksimistä."

    Totta. Onko Iinekseen kenelläkään toisella bloggaajalla tunnistetietoja tai henkilökohtaista kosketusta ?

    Noinkin pitkän nettiuran aikan luulisi tällaisten syntyneen.

    Anonyyminä kirjoitan nimimerkeille tunnekylmänä, ainakin sellaisille jotka koen täyssynteettisiksi.

    Itse asiassa en seuraa blogeja kuin muutamaa ja näitten toisten kirjoittajiin suhtaudun eri tavalla, tiedän heidän olevan oikeita ihmisiä eikä pelkästään netin multinikkejä.

    Minusta bloggaajan joka on valinnut eristäytymisen ja anonyymyyden tulee suhtautua saamaansa palautteeseen eri tavalla kuin omalla nimellään tai yleisesti oikeaksi henkilöksi tiedetty.

    Tietenkin on mahdollista, että olen väärässä ja Iineksen takana onkin oikea elävä omasta elämästään kertova ihminen.

    "Toivon, että jatkossa keskitytään persoonien sijasta asiaan, ja pelastetaan yhdessä maailmaa."

    Tuon lainasin yhdestä edellisen keskustelun kommenteista.
    Olet siis itsekin, ainakin osittain, oivaltanut, että netti on foorumi jossa ainoastaan asioilla on merkitystä, henkilö nitten asioiden takana voi olla kuka tahansa.

    VastaaPoista
  25. Mitä se on lopulta se kunnia?

    Leonooran kysymys on hyvä. Selaamatta yhtäkään etymologian käsikirjaa, arvelisin sanan juontuvan kunnosta ja kunnollisuudesta. Kunnollinen on kunniallinen mutta tietenkin kaikissa nokkimisjärjestyksissä toiset ovat kunnollisempia kuin toiset. Näissä pakkotilanteissa kunniantunto herkistyy.

    Ja se on hyvä! Kahdeksantena päivänä Jumala loi luokkataistelun.

    VastaaPoista
  26. TN,

    kunnialla ei ole kytkyä kuntoon eikä kunnollisuuteen, vaan sana on germaaninen laina, joka tunnetaan myös useissa suomen lähisukukielissä. Sen merkityksinä mainitaan mm. gootin kuni = suku, sukukunta ja kantagermaanin *kunja = merkki, tuntomerkki. (Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja 2004)



    Anonyymi,

    minulla on oikeastaan vain yksi kysymys. Kertoisitko, miksi nimimerkkibloggaajiin tulee mielestäsi suhtautua eri tavalla kuin ristimänimellä kirjoittaviin. Mikä on se seikka, joka sinussa aiheuttaa mainitsemasi tunnekylmän suhtautumisen?

    Tarkoitan tässä kohtuullisen kirjoitteluhistorian omaavia nettimaailman tuntemia blogikirjoittajia, joita on paljon. Voimme varmaan jättää uudet ja vielä tuntemattomat nimimerkkikirjoittajat pois tästä.

    VastaaPoista
  27. Eikö olisi parempi kirjoittaa omalla nimellään pöytälaatikkoon?

    VastaaPoista
  28. ... kuin ängetä blogiin loukkaantumaan, nimimerkillä tai ilman.

    VastaaPoista
  29. Hm.

    Sen merkityksinä mainitaan mm. gootin kuni = suku, sukukunta ja kantagermaanin *kunja = merkki, tuntomerkki.

    Minä kuuklasin Wikipediaa:

    "Sanan kunta etymologia

    Sanaa kunta arvellaan suomalais-ugrilaisissa kielissä omaperäiseksi sanaksi. Sanalle on esitetty myös indoeurooppalaisia etymologioita, mutta niitä pidetään epätodennäköisinä.

    Sanalla on muitakin merkityksiä kuin hallinnollinen kunta. Se on useimmiten tarkoittanut jollain tavoin toisiinsa liittyvien asioiden tai olioiden joukkoa, esimerkiksi sukulaisia. [lihavointi TN] Sukulaisia tai näiden haamuja onkin sanottu omakuntaisiksi.

    Sana kunto on ilmeisesti johdos sanasta kunta. Tämä ilmeisesti liittyy kunnan merkitykseen suurena joukkona. Samaa tapaan voimaa merkitsevä väkevyys on johos suurta joukkoa merkitsevästä sanasta väki.

    Sana kunta kuuluu moniin yhdyssanoihin, jotka yleensä viittaavat suurehkoon joukkoon, kuten kirkkokunta, maakunta, kansakunta, eläinkunta ja kymmenkunta (noin kymmenen). Etäsukukielissä sanan vastineet merkitsevät myös esimerkiksi sotajoukkoa, valtakuntaa ja ihmistä."


    Ihmiskunta, valtakunta, yhteiskunta,...

    Näyttää nyt kantagermaani lyövän kättä suomalais-ugrilaisen kanssa.

    VastaaPoista
  30. Huomasin, että kuuluisa anonyymi kysyi:

    Onko Iinekseen kenelläkään toisella bloggaajalla tunnistetietoja tai henkilökohtaista kosketusta ?

    Tähän voisi lisätä kysymyksen, että onko Iineksellä toisen bloggaajan (toisten bloggaajien jne.) tunnistetietoja tai henkilökohtaista kosketusta ?

    VastaaPoista
  31. Kunnia on mennyt jo aikoja sitten, mutta maine on kyllä kasvanut.

    Koen itseni täysin Sivulliseksi tässä kunnia/moraali/sananvapaus-keskustelussa.

    Olen ulkona kuin lumiukko tai lintulauta tai puhelinpylväs.
    Kuin risaiset kalsarit silkkipyjamoiden joukossa.

    Mutta se johtuukin varmaan siitä, että elän elämääni 95 prosenttisesti virtuaalimaailman/netin ulkopuolella. Kommentoin siis noin 5 %:n tarmolla.

    Tärkein johtopäätös tästä koohotuksesta lieneekin se, että nettimaailman osuuden (arkielämästä) saavuttaessa 95 %:n kipurajan suhteellisuudentaju alkaa vaarallisesti heittää. Näin katson ainakin tämän blogin keskustelujen empiirisesti ja virallisesti osoittaneen.

    Toivon, ettei havaintoni loukkaa ketään and as devils`s son said: Iines...you`re beautiful. Amen.

    VastaaPoista
  32. Koen itseni täysin Sivulliseksi tässä kunnia/moraali/sananvapaus-keskustelussa.

    Oletko nyt rehellinen? Uskallatko tässä sanoa, että esiinnyt verkossa vain ja ainoastaan 'catulux'ina. Etkä koskaan ole kirjoittanut toisella nimimerkillä ainakaan huumorivihablogia?

    VastaaPoista
  33. Tom-hyvä! Ota vuoteesi ja käy kohti räsäsen blogia! Siellä perustelen, miksi kirjoitan nimimerkillä...

    Ja tosiaan toivoisin, että hieman skarppaisit tekstiäsi; lakonisuus ja sarkasmi sopivat sinun moniin kommentteihin kuten petroli sopii kaurapuuroon...

    Mutta ollaan ystäviä ja syödään pullaa näissä hautajaisissa....

    VastaaPoista
  34. Ymmärsin nyt, että et kirjoita muilla nimimerkeillä etkä pidä muita blogeja kuin catulux.

    VastaaPoista
  35. Kiitos mainoksesta!!!

    Aion kirjoittaa kerran vuodessa; vain ja ainoastaan juhannuksena.

    Laatu tulee korvaamaan määrän. (Suosittelen.)

    Mutta pelkään Tom-hyvä! Pelkään ja syvästi... Tyhjien tynnyreiden joukossa on vaikea olla kolisematta. Ja senhän sinä tiedät jo.

    VastaaPoista
  36. Höm, minusta on aika kummallista, että pidetään jotenkin 'epäaitona' sitä, että esiintyy nimimerkillä.
    Omasta päästään sitä kaikki kuitenkin juttunsa kirjoittaa, vaikka ne olisivat fiktiota, raportteja todellisista tapahtumista tai jopa lainauksia muiden kirjoituksista.

    Myös teeskennellessään ihminen kertoo itsestään; jos teeskentelen olevani vanha mies, kerron, miten luulen vanhan miehen ajattelevan. Jos joku luulee minua vanhaksi mieheksi, jakaa hän minun käsitykseni siitä, mitä on olla vanha mies. Tietysti voi miettiä, miksi haluaisin teeskennellä olevani vanha mies; sekin kertoo jotain minusta: jos pidän sitä hauskana pilana, kertoo se huumorintajustani (tai sen puutteesta) jos haluan huijata muita, kertoo se moraalistani, jne.

    Tämä nyt vain tällaisena postmodernina pohdintana identiteetin arbitraariudesta.

    Ja nyt poistun vähin äänin...

    VastaaPoista
  37. Totta Sari, ja mietin juuri tuon anonyymin kommentin kohdalla, miten ristimänimen ilmoittaminen muka tekisi tekstistä todemman. Kaiken aikaahan totuutta muunnetaan puheessakin, samoin kirjoituksissa, oli sitten nimimerkillä tai kuuluisalla ja arvostetulla ristimänimellään.

    Samoin on perusteetonta sanoa, että ristimänimeään ilmoittamattomat eivät voisi tuntea tunteita, jos tekstiä tai tekstin kirjoittajaa mollataan. Minä sanon, että saa tuntea ja on hyvä kun tuntee, sillä se todistaa sen, että bloggaaja on sanojensa takana aidosti ja elävästi.

    VastaaPoista
  38. Kuten minä KOMPOSTI! Öhöm, mulla on tunteita ja palijo! Oikein sylin täysi tunteita ihan varmana on niin! Tunteita on!

    Fiilings ouououou fiilings jeejeejee fiilings...........

    Tunteet ne on kompostillakin! Kyllä jämpti on niin!

    VastaaPoista
  39. Anonyymius ja alati vaihtuvat nettinickit mahdollistavat "puskista hyökkäämisen". Useat seuraamani blogit (myös minä itse) ovat valinneet vakituisen yhden nettinickin jota käytetään kaikissa yhteyksissä. Usein he myös kirjoittavat myös reaalielämästään melkein yksi yhteen. Usein näillä kirjoittajilla on viiteryhmä joka tietää myös oikean nimen ja muita tunnistetietoja. Minusta siinä ei ole mitään hankaluutta hahmottaa mikä on totta ja mikä on fiktiota. Tällaista nickia myös suojelee (esim. herjaukselta) kuten ristimänimeään. Itseasiassa koen että vakituinen "verkkonimeni" on osa persoonaani. Näin varmaan Iineskin.

    Siis mikä on pointtini? Tarkoitus on sanoa että anonyymiudessakin on aste-eroja.

    Terveisin Halo Efekti (joka ei kerkeä kirjautumaan)

    VastaaPoista
  40. Niin onkin, Halo, anonyymiudessa on aste-eroja.

    Täydellisin anonyymi tässä keskustelussa on yllä oleva nimimerkki anonyymi, joka sanoo suhtautuvansa kylmästi nimimerkkibloggaajiin.

    Itse olen ilmaissut kysyttäessä ja luottamuksellisesti eksäni (ja samalla tietenkin samansukunimisen itseni) fyysisen koordinaatiopisteen mm. Aforismiblogin pitäjälle S. Feiringille, koska ex-mieheni on julkaissut omakustanteena aforismikokoelmia ja muutakin.

    Olen myös vaihtanut puhelinnumeroita blogimaailmassa, äänestäni huolimatta, joten sekin on tullut testattua ja äänisairauteni havaittua.

    On varmaan jokaisen oma asia, miten paljon haluaa konkretisoitua näkyväksi täällä Blogistaniassa. Itse en välitä suurista tuttavajoukoista, muuta kuin kirjallisella tasolla. Olen aina ollut tarkkailija ja havainnoija, joten minulle sopii paremmin muutama hyvä ystävä kuin suuri ystävälauma, joka tasolla.

    Se vaan hieman harmittaa, että muutama kiinnostava tuttavuus on karissut pois, koska en heti ole kertonut nimeäni. Toisaalta tämä on ehkä hyväkin, sillä näin jyvät karsiutuvat akanoista.

    VastaaPoista
  41. Panen vielä tähän anonyymi-nimimerkki-ristimänimibloggaamisteemaa koskevan linkin Nono-blogin tuoreeseen kirjoitukseen, jonka on kirjoittanut Kilttinä tyttönä tai Hahmona tunnettu Heidi Rundgren.

    Haluan poimia Heidin jutusta erikseen vielä lauseen mietittäväksi kaikille niille, jotka eivät arvosta nimimerkkibloggaajien tuotoksia, vaan pitävät ristimänimellä bloggaavien juttuja uskottavampina:

    Monet anonyymibloggarit kirjoittavat julkiseen päiväkirjaansa sellaisia asioita, joita ei edes kotona sanota ääneen.

    Minäkin olen kirjoittanut tähän blogiin sellaisia asioita, joita en koskaan voisi kertoa yhdellekään ihmiselle. Mm. isäni alkoholismista en ole koskaan puhunut kenellekään niin kuin tässä blogissa.

    VastaaPoista
  42. Tässä vielä erikseen linkki, koska Vuodatus ei jostain syystä nyt näytä juttua edellisestä kommentistani, vaikka olen tarkistanut sen:


    http://www.nono.vuodatus.net/blog/595555

    VastaaPoista
  43. Sari"Tietysti voi miettiä, miksi haluaisin teeskennellä olevani vanha mies; sekin kertoo jotain minusta: jos pidän sitä hauskana pilana, kertoo se huumorintajustani (tai sen puutteesta) jos haluan huijata muita, kertoo se moraalistani, jne."

    Minulla on toinen (Tai oikeastaan neljäs) blogi jota kirjoitan toisella nimimerkillä ja jossa valehtelen suut silmät täyteen elämästäni, tai siis sen blogin kuvitteellisen pitäjän elämästä.

    Kokeilen huvin vuoksi saanko luotua olennon jonka persoonallisuus on täysin omastani erillinen, ja näyttää siltä ettei se olekaan niin helppoa kuin luulisi, oma persoona pullistuu esiin väkisin, sitä kun joutuu kuvitteellisetkin tapahtumat perustamaan oman elämänkokemuksensa pohjalle.

    Joten valheellisen persoonan luulisi olevan suhteellisen helppo tunnistaa.

    On muuten jotenkin vapauttavaa häikäilemättömästi ja moraalittomasti valehdella ihmisille, tosin sitä blogia lukee vain muutama ihminen joista niistäkin kaksi tietää kuka olen.

    VastaaPoista
  44. Satuinpa lukemaan vanhan Annan (4.4.2007) haastattelun pappi Jaakko Heinimäestä missä häneltä kysytiin suhdettaan naisiin.

    Oli hauska lukea kuinka pappi Jaakko Heinimäki ihmetteli sitä kuinka nainen kääntää kritiikin joka kohdistuu naisen mielipiteeseen siten että se kohdistuukin muka naiseen itseensä.

    Mies taas kääntää asian siten että kritiikki kohdistuu asiaan eikä häneen itseensä.

    Niinhän iines väittää etenkin minun kommenttieni AINA kohdistuvan hänen persoonaansa eikä asiaan mitä päreessä ja keskustelussa tulee esiin.

    Tässäkö on naisen ja miehen ero? Olipa helpottavaa lukea oikein pappismiehen kokeneen näin, en ole ajatuksineni yksin.

    Herrat Catulux, Räsänen ja AKH eivät tiedä sukupuoltani. Olen ylpeä tästä tiedosta!:)

    VastaaPoista
  45. Valheellisen persoonan erottaa kyllä, kun seuraa blogia vähän aikaa. Tyypillistä on myös, että keksitty blogipersoona ei ei ole kovin pitkäikäinen, sillä uskottavan hahmon luominen on vaikeaa todelliselle kirjailijallekin.

    Eniten minua suututtaa keksityissä hahmoissa se, että oletusarvoisesti hahmoon uskoo, ja kun kaikki paljastuu fiktioksi, harmittaa se, että on viety toisen aikaa.

    Olen itsekin pari kertaa aloittanut fiktiivisen blogin, mutta hahmojen uskottavuuden kehittely osoittautui niin totiseksi työksi, että luovuin siitä, koska en halunnut mitään nopeaa kevytversiota.

    Kielipoliisiblogissahan minut nimitettiin sovinistimieheksi, joten se taisi upota lukijoihin parhaiten, kuitenkin. Ne, jotka eivät pitäneet minua sovinistina, nimesivät minut vittumaiseksi pilkunviilaajaksi. Tällainen luonteelleni vieras roolin kantaminen osoittautui niin työlääksi, että se oli pakko lopettaa, vaikka blogi oli edelleen nousukiidossa korkealla listoilla.

    VastaaPoista
  46. Heh, et taida olla kovin suuren luokan blogihuijari, Johannes!:)


    IRL olen nähnyt läheltä muutaman aika pahan huijarin, ja jälki on ollut pahannäköistä. En ehkä siksi jaksa päivitellä nimimerkillä puskista ampumista, koska se kuitenkin loppujen lopuksi on aika helposti kuitattavissa. Kukaan ei ole koskematon, mutta kuten ihan fyysisesti läsnä olevien kanssa, on virtuaali-ihmistenkin kanssa pidettävä pipo viileänä, ja muistettava pitää ohjat omissa käsissään.
    En tarkoita sitä, ettei pitäisi loukkaantua esim. kommenteista, vaan sitä, että pitää huolta siitä, ettei ainakaan anna kenellekään aseita ihan ilmatteeks.
    Jos siis kirjoittaisin todella tulenaroista asioista, en todellakaan tekisi sitä omana itsenäni. Joku tolkku sentään.

    Tai sitten voi tietenkin tehdä kuroset, ja sallia elämänsä muuttua lööpiksi. Kukin tyylillään.

    VastaaPoista
  47. Komposti, olit pannut saman pitkän kommentin kuin tuossa yllä myös alempaan keskusteluun. Poistin sen sieltä, koska massapostitus ei kait ole hyvän blogitavan mukaista. Kertasanominen varmaan riittää.

    VastaaPoista
  48. Olisit poistanut tästä! Tässä se uppoaa eikä sitä huomata.

    Eikös ollut hyvä oivallus Jaakko Heinimäeltä, lukiessani sitä tulit heti mieleeni!

    VastaaPoista
  49. Komposti, Heinimäen oivallus on varman ollut hänelle itselleen ahaa-elämys, mutta en tiedä onko se yleispätevä.

    Luulen kyllä osaavani erottaa asiaan ja henkilöön menevän arvostelun, koska olen aina korostanut noitten asioitten eroa. Olen oppilaillekin yrittänyt takoa tuon asian takaraivoon, koska tuota erottelutaitoa tarvitaan kipeästi kaikissa viestimissä. On kait jopa sivistyksen mitta osata erottaa toistaan henkilökohtaisuus ja asiakritiikki.

    PS Ajattelin, että kommenttisi näkyy tuoreemmassa keskustelussa paremmin.

    VastaaPoista
  50. Nopeasti lukiessa ja kiihdyksissä (nopeatempoisessa nettikeskustelussa) väittäisin, että sitä ymmärtää tekstinkin helposti miten sattuu vähän kuin pirun lukiessa raamattua (etenkään kun ei näe koko ihmistä samalla)?

    Tuo Heinimäen huomio miehen ja naisen eroista kritiikin sietoon oli kyllä mielestäni oivalta ja selittää riitojen syntymistä sukupuolien välilläkin? Allekirjoittaisin sen täysin.

    "pappi Jaakko Heinimäki ihmetteli sitä kuinka nainen kääntää kritiikin joka kohdistuu naisen mielipiteeseen siten että se kohdistuukin muka naiseen itseensä.

    Mies taas kääntää asian siten että kritiikki kohdistuu asiaan eikä häneen itseensä."


    Jaakko Heinimäen mielipiteet suhtautumisestaan naiseen olivat muutoinkin mielenkiintoisia. Yritin etsiä haastattelua netistä vaan en löytänyt, eikä minulla ole lehteä omana.(Anna 4.4.2007)

    En viitsi kinata aiheesta vaan poistun ulkoilmaan.

    VastaaPoista
  51. komposti kirjoitti

    'Herrat Catulux, Räsänen ja AKH eivät tiedä sukupuoltani. Olen ylpeä tästä tiedosta!:)'

    *
    Vähänx mä olen kiinnostunut sun sukupuolesta ;&-].

    (Nainen mikä nainen...sukupuolesta niin väliä...)

    VastaaPoista
  52. Minusta tähän keskustelusta ei löydy päätä eikä häntää, ellemme saa aikaan jonkinlaista yhteistä käsitystä kunniasta.

    Keskustelupalstat ja blogit koostuvat teksteistä. Onko teksteillä kunniaa? Jonkun tekstin voi mainita kunniakkaaksi, mutta voiko sen kunniaa loukata?

    Blogikin voi olla kunniakas, mutta voiko blogin kunniaa loukata?

    Tekstien skribentti voi ilmaista henkilönsä tai esiintyä nimimerkin suojassa. Kunniakkaat tekstit tuovat kunniaa skribentille joko henkilönä tai nimimerkkinä. Tästä seuraa, että vähemmän kunniakkaita tekstejä ei kannata julkaista, jos on huolissaan henkilönsä kunniasta. Niinpä on kunnian kannalta turvallisempaa esiintyä nimimerkkinä, varsinkin jos haluaa vapaasti kirjoittaa itselleen. Jos taas haluaa kirjoittaa itselleen kunniaa, tulisi esiintyä henkilönsä nimellä ja kirjoittaa kunniakkaasti.

    Tähän mennessä esitetyt kunnian etymologiat väittävät sanan juontuvan kuulumisesta isompaan joukkoon, sukuun, kuntaan, sukukuntaan. (Hic Rhodos, hic salta!)Onko siis niin, että kunniaansa hellivä bloggaaja on alituiseen huolissaan siitä, että pitääkö blogiväki häntä kunnollisena?

    Omasta puolestani sanon, että tämä paikka ja nämä seudut sallivat minun kulkea itseni kanssa.

    VastaaPoista
  53. Koska minua ei kiinnosta kunnia, kait!? Kirjoitin päreen vierestä tähänkin juttuun koska halusin ilmaista tuon mikä mieltäni jäi kaivelemaan.

    Herra Räsäselle sanoisin, että olette tyypillinen väärin kasvatettu ärjy karju, teidän ei tarvitsisi julkaista kuvaanne tai etunimeännekään niin en sekoittaisi teitä Päivi Räsäseen!

    Minusta Tom Nokkeli tiivisti olennaisen eli:

    "Niinpä on kunnian kannalta turvallisempaa esiintyä nimimerkkinä, varsinkin jos haluaa vapaasti kirjoittaa itselleen. Jos taas haluaa kirjoittaa itselleen kunniaa, tulisi esiintyä henkilönsä nimellä ja kirjoittaa kunniakkaasti."

    Jos aikoisin ryhtyä kansanedustajaksi alkaisin kirjoittamaan kunniakkaasti omalla nimimerkilläni, tähtäimenä seuraavat vaalit! Ai seuraavat lienevät kunnallisvaalit!? No olkoon!

    Lisäksi jos haluaisin julkisuutta kirjailijana, valokuvaajan tai minä tahansa julkisuuteen hamuavana kirjoittaisin omalla nimelläni kunniakkaasti.

    VastaaPoista
  54. Siis korjaus omalla nimellä eikä nimimerkillä! Haloo mua taas! Kömköm!

    VastaaPoista
  55. Paskis, että pitäis olla bloggerilainen, että vois korjailla jäkikäteenkin tekstiään!

    Tiivistys:
    Siis jos julkisuutta, hyviä virkoja ja vaikutusvaltaa hamuan kirjoittaisin ristimänimelläni. Leikkisillä ollen nimimerkilläni!

    VastaaPoista
  56. Siis sillä tavalla leikkisillä, etten ota kauheita pultteja vaikka nikkiäni Komposti solvataankin.

    Omalla nimellä kirjoittaessani voisin olla herkempi arvostelulle kuten joku Kuronen! Toisaalta ajattelen myös niin, että ken leikkii ryhtyy luokoon vahvan panssarin samalla siis julkuksi. Julkut saa paljon paskaakin päälleen. Yllättävän paljon ihmiset ovat valmiit kaikenlaisiin tositeeveisiin kuitenkin.

    VastaaPoista
  57. Nyt huomaan kuinka hyvä olisi jos blogin pitäjä esimoderoisi tekstini koska en tarkistanut edellistä tekstiäni ja siihen tuli virheitä! aina sitä oppii kaikenlaista.

    Siis alla oleva teksti pitäisi moderoida!

    "Toisaalta ajattelen myös niin, että ken leikkii ryhtyy luokoon vahvan panssarin samalla siis julkuksi."

    Kuuluisi olla:

    Toisaalta ajattelen myös niin, että ken leikkii ryhtyy luokoon vahvan panssarin samalla kun ryhtyy/joutuu julkuksi.

    Jatkakaa nyt keskustelua, poistun netistä tältä erää.

    VastaaPoista
  58. Jos taas haluaa kirjoittaa itselleen kunniaa, tulisi esiintyä henkilönsä nimellä ja kirjoittaa kunniakkaasti.

    Jos minä Ikkunaiines haluan blogikirjoittamisellani kunniaa, haluan sitä Ikkunaiinekselle, joka olen minä (L.... H........). En tahdo minkäänlaista kunniaa L.... H.......n maailmaan, koska siinä maailmassa kukaan ei tiedä Ikkunaiineksestä. Minulle riittää Ikkunaiineksen kunnia, koska minä olen Ikkunaiines.

    Kunnialla tarkoitan tässä sitä olemassaolon oikeutusta, jossa minun oikeuttani olla Ikkunaiines ei loukata, vaan se sallitaan kaikin humaanein oikeuksin. Jää minun asiakseni sitten vain näyttää, millaiset vuorovaikutustaidot minulla on, koska blogi on aina taidonnäyte tästä taidosta. Se on se kunnia, miten siinä onnistuu. Ja sen saa skribentti.

    HUOM! Viis kunnian etymologisesta taustasta, sillä etymologia on kiinnostavuudestaan huolimatta vain kuriositeetti, se ei voi selittää minkään sanan nykymerkitystä.

    VastaaPoista
  59. Komposti, sinulta on viisi kommenttia peräkkäin. Pyydän sinun keskittävän sanomistasi, jottei keskustelu leviä läjäksi.

    VastaaPoista
  60. En tahdo minkäänlaista kunniaa L.... H.......n maailmaan, koska siinä maailmassa kukaan ei tiedä Ikkunaiineksestä.

    Siis sinun mielestäsi on ainakin kaksi maailmaa. Kummassa kärsit kunniasi puolesta enemmän?

    VastaaPoista
  61. On kaksi maailmaa, mutta ne ovat sisäkkäin, eivät erillisiä. En voi siis vastata kysymykseesi, koska ne ovat yhdessä yksi maailma.

    Muutenkaan en oikein tajua kunniakäsitystäsi, koska tunnut viittaavaan sillä johonkin ulkopuolelta tulevaan niinsanotusti ansaittuun muiden ihmisten osoittamaan pokkurointiin.

    Minulle kunnia on ihmisyydessä, oikeudessa olla se mikä on. Sitä kunniaa ei saa riistää.

    Tämä kunnia hajoaa nyt, ja tiedän sen itsekin. Kunnia on nimittäin minulle aika tuntematon käsite, kun sitä aletaan operoida ulkokohtaisesti.

    VastaaPoista
  62. Piikki?

    Uppiniskaiseksi tavataan sanoa tyyppiä, jonka niska ei taivu "kunnianarvoisten" edessä.

    VastaaPoista
  63. Höpsistä. Piikki oli matematiikanopettajani, joka sanoi minua uppiniskaiseksi, kun en mennyt taululle munaamaan itseäni.

    VastaaPoista
  64. Tom Nokkeli sanoi...

    'Tekstien skribentti voi ilmaista henkilönsä tai esiintyä nimimerkin suojassa. Kunniakkaat tekstit tuovat kunniaa skribentille joko henkilönä tai nimimerkkinä.
    Tästä seuraa, että vähemmän kunniakkaita tekstejä ei kannata julkaista, jos on huolissaan henkilönsä kunniasta.
    Niinpä on kunnian kannalta turvallisempaa esiintyä nimimerkkinä, varsinkin jos haluaa vapaasti kirjoittaa itselleen.
    Jos taas haluaa kirjoittaa itselleen kunniaa, tulisi esiintyä henkilönsä nimellä ja kirjoittaa kunniakkaasti.'
    ###

    Nyt en hauku en solvaa, en väitä vastaan älyllisesti enkä epä-älyllisesti, sillä tuon sitaatin perusajatus (mikäli oikein sen ymmärrän) osuu kohdalleen.

    Nokkeli osoitti, että hän osaa analyseerata tätä identiteettiasiaa terävästi.

    Fakta on joka tapauksessa se, että jokainen skribentti elää vähintäinkin kaksoiselämää kirjoittaessaan blogiaan tai kommentoidessaan. Tuo 'peruskaksoiselämä' on riippumatonta siitä, kirjoittaako nimimerkillä vai ei, sillä:

    I
    Jos olet bloggarina se, joksi itseäsi kutsut, eikä identiteetistäsi siten muodostu 'suurempaa' ongelmaa, elät 'normaalia' kirjoittajan kaksoiselämää - elämää, jonka jokainen joka käyttää teksteissään vähänkin fiktiivistä ainesta - vaikka vain tyylittelyä romaaneista nyt puhumattakaan - joutuu kohtaamaan.

    'Persoonakohtainen' kirjoittaminen merkitsee siis minun mielestäni väistämättä tietynlaisen kaksoiselämän elämistä (kaksoisidentiteetti), koska kirjoittaessa emme oikeastaan 'elä' itse vaan pelkästään reflektoimme itseämme ja ajatuksiamme kieleen/kielessä (een/ssä sisältävät muuten kaksi hyvin erilaista ontologiaa!), mitä voi aina pitää sekä vieraantumisena että autenttisuuden ilmentymänä - ja vieläpä samanaikaisesti.

    Varmaa kuitenkin on, että me itse emme ole siinä tekstissämme läsnä kuin enemmän tai vähemmän keinotekoisesti, enemmän tai vähemmän vieraantuneesti, enemmän tai vähemmän autenttisesti - mutta ilman muuta me silti jollain tavalla olemme siinä myös itse.

    Tätä tarkoitan skribentin väistämättömällä kaksoiselämällä.

    (En laske tässä yhteydessä kirjoittamisen piiriin logiikkaa tai edes tiukoin kriteerein tehtyä tieteellistä tutkimusta, joskin filosofia voi olla sekä persoonakohtaista että formaalia - miksei myös joko/tai).

    II
    Mutta jos kirjoitat nimimerkillä, jossa et paljasta itseäsi millään muulla tavoin kuin tekstillä, jota kirjoitat, joudut ylläpitämään ikäänkuin useampia identiteettejä: 1) sinä itse, 2) tekstisi, jonka voi olla 2a) pelkkä dramaturgia/trolli/rooli jne. tai 2b) sinä omana itsenäsi - tai sitten 2c) näitä molempia, mikäli sellainen sukkulointi ylipäätään onnistuu ilman, että kommentointi ja bloggaaminen muuttuisi hallitsemattoman epäkoherentiksi ja inkonsistentiksi.

    III
    Kolmas ongelmallinen tilanne bloggarin/skribentin identiteetin suhteen on niin sanottu 'puolittainen nimimerkki', jossa henkilö kirjoittaa omana itsenään, mutta ei kuitenkaan omalla nimellään eikä myöskään täysin anonyymina - kuten vaikkapa Iines tekee.

    Tällaisen 'puolianonymiteetin' tai puolinimimerkin (on ehkä liioiteltua sanoa 'puoli-identiteetin') hankaluus muille kirjoittajille on edelleen siinä, että puolianonymiteetin takana olevaan oikeaan minään on vain uskottava - tai sitten ei, eli tällainen nimimerkin sisältämän minän aitouden tunnistaminen/tunnustaminen on sekä uskon että intuitiivisen kokemuksen asia.

    Minä olen kyllä täysin vakuuttunut esimerkiksi siitä, että 'oikea' Iines on juuri se ihminen, joka hän näissä teksteissäänkin on, eli samalla tuota 'normaalia' kirjoittajan kaksoiselämää elävä skribentti.

    Myös Kompostin 'ääni' vaikuttaisi olevan juuri se, mikä hän todellisuudessakin on.

    Mutta esimerkiksi Tom Nokkelin suhteen en kuitenkaan toistaiseksi vielä ole varma.
    Ehkä hänen 'äänensä' on vielä niin uusi, etten ilman epäilyjä osaa olla vakuuttunut sen aitoudesta eli nimimerkin ja tekstin välisen yhteyden vahvasta, positiivisesta korrelaatiosta.

    Antaa siis ajan kulua ja tekstien viuhuta...

    VastaaPoista
  65. Pakko ottaa kantaa abstrahoivien herrojen korkealentoisiin analyseerauksiin ja todeta, että nainen on ilmeisen näkymätön näissä yläkäsitteellisissä keskusteluissa, tai ainakin hänen ylitseen on helppo kävellä.

    En tahdo mitenkään halveerata Tom Nokkelin erittelyä, mutta minusta siinä ei ollut mitään uutta, kuten ei RR:nkään. Se vaan, että perin selkeät ja yksinkertaiset asiat saadaan näyttämään hienoilta ja sivistyneiltä, kun asia etäännytetään pilviin ja jutellaan yläkäsitteillä siitä, mikä voitaisiin todeta yksinkertaisen konkreettiseti vaikkapa meikäläisen kirjoituksesta, joka on ilmeisen näkymätön.

    Lisäksi herrojen analyseeraukset lähtevät yksioikoisesta olettamuksesta, että nimimerkkikirjoittaminen merkitsee aina kaksoiselämää, jota eletään siksi, että pelätään ulkokohtaiseksi käsitetyn kunnian menetystä. Ristimänimellä kirjoitetut tuotokset olisivat sitten taas merkki yhdeksi sulautuneesta elämästä.

    Hohhoijaa, mitenkähän usein ristinmänimellä kirjoitetut blogit vastaavat henkilön todellisuutta yksi yhteen -tasolla? Näissähän sitä ulos suollettavan totuuden karsintaaa vasta harjoitetaankin, koska ollaan julkisessa valokeilassa! Näissä näen enemmän kaksoiselämää, eli toinen on se elämä, mikä annetaan julki, toinen on se, josta vaietaan visusti.

    Nimimerkkiblogeissa taas saatetaan kertoa oman elämän salatuimmatkin traumat ja häpeät, kuten Heidi Rundgren Nono-blogissa toteaa. Mitä kaksoiselämää tällainen on?

    Ja lopuksi, minä olen Ikkunaiines enkä elä kaksoiselämää, vaan blogimaailmani on sulautunut reaalimaailmani sisälle, eli ne muodostavat yhden ison maailman, jossa olen yksi ja sama Ikkunaiines ja L.... H........, joka todellakin saa loukkaantua, jos häntä loukataan tai iloita, jos hänen juttunsa herättävät keskustelua.

    VastaaPoista
  66. Iines

    Tämä on todella hankala ongelma ilmaista selkeästi.
    Yritin kirjoittaa sekä kirjoittajan että lukijan perspektiivistä, mikä kyllä helposti sekoittaa asiaa.

    Mutta kun väitän, että omalla nimellään kirjoittava oletettavasti kirjoittaa omana itsenään, en väittänyt että hän edes voisi kirjoittaa 'yksi yhteen itsensä kanssa'.
    Se nyt vain on mahdotonta.

    Minun olisi kuitenkin pitänyt korostaa enemmän sitä (mitä sinä painotit), että myös omalla nimellään kirjoittava voi olla eräänlainen nimimerkki, joka kirjoittaa ikäänkuin harhauttavasti - oman itsensä fiktiivisesti dramaturgisoiden.

    Ja että nimimerkillä kirjoittava taas saattaa kirjoittaa mitä rehellisintä tekstiä omasta elämästään juuri sen vuoksi, että nimimerkin takaa uskaltaa helpommin näin tehdä, koska silloin voi säilyttää ehdottoman tuntemattomuutensa.

    Entä mihin tällainen tilanne sitten johtaa?
    Annoin jo itse vastauksen, mutta rajasin sen vain nimimerkkeihin ja puolianonyymeihin.

    Nyt laajennan sen myös omalla nimellään kirjoittaviin.

    Kukaan ei voi tietää kenestäkään yhtään mitään - kirjoittipa hän sitten omalla nimellään, täysanonyymina tai puolianonyymina.

    Voimme vain kukin kohdallamme intuitiivisesti uskoa tai olla uskomatta siihen, että kyseinen kirjoittaja on 'rehellinen' - mitä rehellisyydellä tässä (keinotekoisten tai ei) identiteettien sekavassa kaaoksessa sitten enää tarkoitetaankin.

    Kelpaako tällainen johtopäätös?

    VastaaPoista
  67. Kelpaa, sillä minäkin uskon, että kaikki blogikirjoittaminen, myös ristimänimellä kirjoitettu, on fiktiivistä sillä tavalla, että kirjoittaja luo aina oman todellisuutensa, josta kukaan ei voi tietää, millainen siivu se on kirjoittajan elämää.

    Täällä vain on esitetty asia niin, että nimellä kirjoittaminen pyhittäisi totuuden, mitä se todellakaan ei tee. Ja että nimimerkillä kirjoittaminen olisi automaattisesti epäuskottavampaa, mitä se todellakaan ei ole.

    VastaaPoista
  68. Hetkinen!

    Täällä vain on esitetty asia niin, että nimellä kirjoittaminen pyhittäisi totuuden, mitä se todellakaan ei tee.

    Kuka noin väitti? Blogin otsikon mukaan täällä keskustellaan kunniasta eikä totuudesta. Omalla nimellään kirjoittavan henkilön kunniaa voidaan loukata mainitsemalla se nimi solvauksen, herjauksen jne. jne. yhteydessä.

    Ja että nimimerkillä kirjoittaminen olisi automaattisesti epäuskottavampaa, mitä se todellakaan ei ole.

    'Todellakaan' ei liity tähän keskusteluun mitenkään. Nimimerkki on useimmiten keksitty kirjoittamista varten. Mikä on nimimerkin totuus? Sekö, ettei lukija edes tiedä kuinka monta skribenttiä nimimerkissä on? Tai kuinka monta nimimerkkiä skribentillä on?

    Minä nyt toivoisin, että sinä, Ikkunaiines, yrittäisit selittää, mikä se nimimerkin loukattava kunnia oikein on. Tähän asti olen ymmärtänyt vain, että jos nimimerkin skribentin henkilö päättää olla henkilökohtaisesti loukkaantunut, niin kaiken maailman ihmisten kunniaa on loukattu.

    VastaaPoista
  69. Kuka noin [nimellä kirjoittaminen pyhittää totuuden]väitti?

    Mm. kuuluisan Anonyymin lausahdus pitää sisällään tämän ajatuksen: ”Minusta bloggaajan joka on valinnut eristäytymisen ja anonyymyyden tulee suhtautua saamaansa palautteeseen eri tavalla kuin omalla nimellään tai yleisesti oikeaksi henkilöksi tiedetty.”

    Tämä lausunto on se, joka sotii oikeustajuani vastaan. Se antaa ymmärtää, että lausujan mielestä tunteet ovat valinnaisia, joista otetaan käyttöön kulloinkin tarkoituksenmukaisin.

    Blogin otsikon mukaan täällä keskustellaan kunniasta eikä totuudesta.

    Toisaalta on niin, että tässä ollaan koko ajan peräämässä nimimerkkikirjoittajan peruskunniaa eli oikeutta omaan henkilöyteen kirjoittajan takana.

    Omalla nimellään kirjoittavan henkilön kunniaa voidaan loukata mainitsemalla se nimi solvauksen, herjauksen jne. jne. yhteydessä.

    Toki, mutta pitääkö tämä käsittää niin, että Tom Nokkeli ei tunnista muuta kuin juridisesti pätevän solvauksen = kunnianloukkauksen? Kunniaa loukkavaa solvaus voi toki olla myös juridisesti invalidi.

    Mikä on nimimerkin totuus? Sekö, ettei lukija edes tiedä kuinka monta skribenttiä nimimerkissä on? Tai kuinka monta nimimerkkiä skribentillä on?

    Eiköhän se mene niin, että kukin suhtautuu tähän asiaan oman toimintamallinsa ja maailmankuvansa mukaan. Se kenellä on monta nimimerkkiä ja joka jakaa nimimerkkinsä jonkin koplan kanssa, epäilee toki muitakin tästä. Minulle ajatus on vieras, sillä en harrasta pelaamista enkä nauti petkuttamisesta. Käytän mallina itseäni,ja nautin vuorovaikutuksesta blogiväen kanssa – mitä en tietenkään tekisi, jos olisin trolli. – Sitä paitsi, eihän kirjailijallakaan ole totuutta, sillä totuus on aina lukijan.

    Minä nyt toivoisin, että sinä, Ikkunaiines, yrittäisit selittää, mikä se nimimerkin loukattava kunnia oikein on.

    On tuhansia nimimerkkibloggaajia, jotka kirjoittavat omasta elämästään ja on monia, jotka saavat myös solvauksia esimerkiksi sähköpostiinsa. Tällainen on nimimerkkikirjoittajan kunnianloukkaamista, oli se juridisesti validia tai invalidia. Minulle molemmat ovat sama asia, koska en kiinnitä huomiota muuhun kuin asiaan itseensä.

    Tähän asti olen ymmärtänyt vain, että jos nimimerkin skribentin henkilö päättää olla henkilökohtaisesti loukkaantunut, niin kaiken maailman ihmisten kunniaa on loukattu

    En ymmärrä tätä täysin, mutta tämä muistuttaa hämmästyttävän paljon yllä olevan Anonyymin ajatuksia. Viitaan sinne. Tunnetila ei koskaan voi olla valinnan tulos, niin kuin sinä ja anonyymi sanotte.

    VastaaPoista
  70. Tunnetila ei koskaan voi olla valinnan tulos, niin kuin sinä ja anonyymi sanotte.

    Ehkä ei, mutta inhimillisen kasvun (hyvän kasvatuksen) seuraus voi olla impulssikontrolli ja välittömän tarpeentyydytyksen lykkääminen oman ja yhteisen hyvän nimissä.

    VastaaPoista
  71. Kunniaa loukkavaa solvaus voi toki olla myös juridisesti invalidi.

    Jos kunnia viimein määriteltäisiin, niin invalideista kunnioista päästäisiin.

    VastaaPoista
  72. Mitä tekemistä impulssikontrollilla ja tarpeentyydyttämisen lykkäämisellä on surun ja järkytyksen tunteen kanssa? Tunteethan ohjaavat ihmistä, ei ihminen tunteita, jos ei ole tunnekuollut tai psykopaatti. Tunteita ei tarvitse peitellä, joskaan raivonpuuskassa murhaa ei tietenkään tehdä tai toisia lyödä.

    Kunnian olen määritellyt parikin kertaa keskustelun aikana, joten en toista itseäni, sanon vain, että kunnia on ihmisen fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden kunnioittamista, arvon antamista ulkoisista seikoista piittaamatta. Olomuotoni voi olla siis fyysinen tai voin ilmentää itseni virtuaalisesti, sanoin tai kuvin. Ne ovat loukkaamattomat, koska niillä on oma kunniansa, koskemattomuutensa.

    Kyse on nyt siis etiikasta, ihmisen moraalista eikä niinkään perässä laahaavan lain kirjaimesta. Minua eivät kiinnosta tuomiot, vaan ihmisen vapaaehtoinen käyttäytyminen.

    VastaaPoista
  73. Tunteita ei tarvitse peitellä, joskaan raivonpuuskassa murhaa ei tietenkään tehdä tai toisia lyödä.

    Eikö?

    VastaaPoista
  74. Olomuotoni voi olla siis fyysinen tai voin ilmentää itseni virtuaalisesti, sanoin tai kuvin. Ne ovat loukkaamattomat, koska niillä on oma kunniansa, koskemattomuutensa.

    Kunnia koskemattomuutena?

    Jos bombaan tagini toisen tagin päälle, niin loukkaan ihmisyyttä?

    VastaaPoista
  75. En ymmärrä kieltäsi, mutta etpä sinäkään nähtävästi minun. En ole puhunut kunniasta koskemattomuutena, vaan koskemattomuudesta kunniana. Ei sen ihmeempää kuvailmaisua kuin tagien bombaaminen.

    Terve ihminen ei raivostuessaan tapa eikä lyö.

    VastaaPoista
  76. Ahaa! Niin kauan kuni koet olevasi koskematon, on kunniasikin säilyvä.

    VastaaPoista
  77. iines, nokkeli

    Olen kirjoittanut keskittyen bloggaajan aitouteen tai 'keinotekoisuuteen' etenkin sen vuoksi, etten näe kunniakeskustelussa oikein mitään selkeää perustaa, mikäli tuota ongelma ei ensin kyetä ratkaisemaan.

    Ja koska sitä ei näköjään kyetä ratkaisemaan millään tavoin yksimielisesti, herää väistämättä kysymys: kenen kunniaa on loukattu, jos emme tiedä edes sitä, kuka oli se, joka loukkasi ja ketä.

    Tämä näin kieli poskessa kärjistäen sanottuna mutta toisaalta myös vakavasti - juridiikan kannalta katsottuna.

    Intuitiivisesti eli 'uskon' ja 'terveen järjen' kannalta asia näyttäytyy hyvinkin toisessa valossa, mutta sellaisilla perusteilla ei oikeuslaitos ryhdy tutkimaan yhtään mitään.

    Toki on myös selvää, että oikeusjärjestelmä on näissä asioissa pudonnut aikaa sitten kehityksen kelkasta.
    Kemppinen on aivan oikeassa jaksaessaan muistuttaa siitä asiasta.

    Ymmärrän kyllä Iineksen huolen, koska kuka tahansa pahastuu, jos häntä mollataan härskisti (siis pekästään pahansuovasti; mutta toki kyse on myös toleranssista: joku sietää kritiikkiä enemmän kuin toinen) puhumattakaan siitä, että joutuu systemaattisen kiusaamisen kohteeksi.

    Mutta en minä näe tähän asiaan oikeastaan muuta 'ratkaisua' kuin 'Lehden' esittämän Julkisen Sanan Neuvoston 'kehotuksen', jossa määrätään, että 'tyhmät ja vittumaiset' pysyköön poissa keskustelufoorumeilta muiden rauhaa häiritsemästä.

    Hmm...siis ketkä..? Kysyy hän ja vilkaisee peiliin...

    PS. Tarkoitan sitä, että Blogistanissa tulisi noudattaa hyviä tapoja - ihan niinkuin muuallakin yhteiskunnassa.
    Hyvästä mausta sen sijaan ollaan niin montaa mieltä, etten edes yritä 'mainostaa' sitä.

    VastaaPoista
  78. En ole puhunut kunniasta koskemattomuutena, vaan koskemattomuudesta kunniana.

    Blogiasi voi kosketella vain kommentoiden tai linkittäen. Tarkoitatko, että vain hyväellen saa Ikkunaiinestä koskettaa? Tai että kosketella ei ollenkaan saa?

    VastaaPoista
  79. Tulee tietysti mieleen myös tämä tytön koskemattomuus, tytön kunnia.

    Minkälainen on neitseellinen, koskematon, kunniallinen blogi?

    VastaaPoista
  80. Minusta nimimerkki on kuin suojakilpi kirjoittelijalle. Siihen tulee iskuja, naarmuja ja jonkun peitsi voi sen jopa lävistää.

    PS Miksi poistit ylemmässä päreessäsi olleen viestini?

    VastaaPoista
  81. En poistanut, vaan yritin vastata siihen ja tulin painaneeksi väärää nappia, palautin sen välittömästi. Harmittelen sohlaustani!

    Minulle nimimerkki ei ole suojakilpi, vaan koti.

    VastaaPoista
  82. RR, minäkin kannatan Lehden mainitsemaa JSN:n ratkaisua, että tyhmät ja vittumaiset pysykööt poissa netistä.

    Toisaalta en välitä siitä, jos tyhmä vittuilija vierailee ohimennessään blogissa oksentamassa. Se ei haittaa.

    Hankalia ovat vittuilijaloiset, jotka takerttuvat isäntäblogiin kalvamaan sitä ravinnokseen.

    VastaaPoista
  83. Hei sinähän olet kehittynyt, aiemmin tyhmät yms. vittuilijat tulivat kalvamaan pelkästään sinun persoonaasi nyt sanotkin seuraavasti:

    "Hankalia ovat vittuilijaloiset, jotka takerttuvat isäntäblogiin kalvamaan sitä ravinnokseen."

    VastaaPoista
  84. Komposti, en jaksa tällaista. Minun tulee paha olo tällaisesta keskustelusta, jossa joudun puolustautumaan olemassaoloani ja itseäni koko ajan, milloin sinua, milloin Tom Nokkelia, milloin anonyymia vastaan. Liittykää yhteen tai etsikää uusi uhri.

    En tahdo jutella itsestäni enkä blogistani, vaan asioista. Ellei tämä nyt kerta kaikkiaan sovi, älkää tulko enää tänne.

    VastaaPoista
  85. Lopuksi Tom Nokkelin (alias repardpon alias piparkakkupojan alias Jack the Bloggerin etc.) kommenttien pohjalta

    On omaa tunne-elämän kapeutta, jossei kykene kokemaan tunnetasolla tai ylipäänsä myöntämään nimimerkkibloggaajan loukkaamista.

    Olen koko ajan puhunut loukkaamisesta miettimättä sitä, onko loukkaus a) juridisesti validi vai b) juridisesti invalidi. Väliäkö hällä, kun loukkaaminen on se ydin ja loukata voi siis invalidistikin.

    Rangaistushan ei ole olennaista, vaan teko tai tekemättä jättäminen, joka tehdään omaehtoisesti, ei sanktioiden pelottamana.

    VastaaPoista
  86. Väitätkö nyt, että sinun tunteesi on erehtymätön moraalin mittari? Kun sinä loukkaannut, niin joku on jossain tehnyt ehdotonta pahaa.

    VastaaPoista
  87. Sehän meni niin, että että jos loukkaantuu sananvapauden nimissä harjoitetusta vittuilusta, on ylikehittynyt kunniantunto ja herkkyys. Ja ylivirittynyt moraalimittari (kuumat aallot ja kukkahattu?).

    Pitää siis osata suhtautua, ottaa impulssikontrolli käyttöön ja paskalapio käteen, niin eiköhän se siitä.

    VastaaPoista
  88. Oh, löysin maininnan itsestäni tästä mielenkiintoisesta ketjusta.

    Itse asiaan minulla ei ole lisättävää. Täällä tuntuu olevan kaikki maailman mielipiteet jo paikalla. :)

    VastaaPoista