2.5.2007

Miten olla, kuin eleä?

Mitä enemmän sisintään avaa, sen parempia neuvoja saa. Iineskin on saanut narinoistaan ei nyt ihan tappotuomioita mutta hyviä neuvoja, miten tulisi kirjoittaa. Toisaalta on tullut ruusujakin, että kiitos ja jatka samaan malliin, älä muutu.

Ihmiset ovat kauhean varmoja siitä, mikä heidän mielestään on hyvää, mikä on kiinnostavaa ja ennen kaikkea siitä, miten ei pidä kirjoittaa. Tässä menee ihan nuppi sekaisin ihmiseltä, joka alati epäilee muun ohella myös omia kykyjään.

Kummaa sekin on, että uskotaan vain positiiviseen kasvuun ja eteenpäinmenoon, jonkinlaiseen ihmisen täyteyteen, määritettyyn raamiin. Mitä jos sitä kypsyykin kohti tyhjyyttä tai menee väärään suuntaan tai siis suuntaan, joka on itselle ihan hyvä ja oikea, mutta valtavirrasta poikkeava? Miksi aina uskotaan vain maksimaaliseen parhauden kasvuun, kun yhtä lailla voi kasvaa normeista ohi, vinoon. Ja miksi ihmisen epävarmuutta ei hyväksytä, miksi pidetään selvänä, että tulee olla itsevarma?

Minusta ujo ja epävarma ihminen voi olla monin verroin viehättävämpi ja kiinnostavampi kuin positiivisella energialla valaistunut hymynaama. Luoja varjelkoon minua elämäni lopputaipaleella muuttumasta kauhean varmaksi ihmiseksi.

34 kommenttia:

  1. Niin sitten. Itse epäilen kiinnostavan ihmisen olevan herkkä reagoimaan, valpastui sitten ujouttaan, varmuuden tunnettaan tai ihmettelyään, mutta ehkä ennen kaikkea kärkästä silmäänsä. Luoja tai kuka hyvänsä minua varjelkoon enimmältä aapailuun harvassa kuusikossa unohtumiselta. Toistaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Saatat olla epävarma ihmiseksi, mutta on sulla kyllä kauhean varmoja mielipiteitä ihan ventovieraistakin.

    VastaaPoista
  3. - - valpastui sitten ujouttaan, varmuuden tunnettaan tai ihmettelyään, mutta ehkä ennen kaikkea kärkästä silmäänsä - -

    Miksei noinkin ja ehkä juurikin noin. Avainsana lienee valpastua, kyky reagoida, eläytyä havainnoista.

    Voin olla väärässäkin, mutta kestotilainen itsevarmuus näyttää usein toimivan tulppana valppaudelle ja uusille oivalluksille.

    Epävarmuus on hyvä uuden kasvualusta, eikä sitä pidä torjua tai paikata positiivisen ajattelun kurssilla. Se on väkivaltaa ja raiskausta. Elämä kun on jatkuvaa rytmiä: varmuuden ja epävarmuuden tunteet mahtuvat samaan junaan.

    VastaaPoista
  4. Saatat olla epävarma ihmiseksi, mutta on sulla kyllä kauhean varmoja mielipiteitä ihan ventovieraistakin

    Niin, toivon että pysyn epävarmana ihmisenä enkä koskaan tulisi varmaksi ja valmiiksi. Varmuushan merkitsee sitä, että välität itsestäsi ylitse muiden. Samalla se merkitsee sitä, että sinulla on valmiit reitit, valmiit päämäärät ja paljon rutiinia, olet laskelmoiva ja ennakoit tapahtumia suhteessa itseesi, siihen, mikä on sinun osasi tulevasta jaosta.

    Tämä hieman kärjistäen.

    Jos ihminen ottaa toiset ihmiset huomioon kuten itsensä, jos ottaa huomioon tämän maailman realiteetit, jos välittää, jos omistaa elävät tunteet, ei voi olla sataprosenttisen itsevarma ja ehkä tässä mielessä kova.

    Itsevarmuuden huippuhan on psykopaatti, esimerkiksi tunnettu elokuvahahmo Hannibal Lecter. Tämä kertoo mielestäni jotain tästä varmuusasiasta.

    VastaaPoista
  5. En ole tuosta psykopatia-termistä koskaan järin hyvilläni. Ei riitä että sen etiologia on hataralla pohjalla, vaan lisäksi se on popularisoitu möröksi. Tuntuu reilummalta luonnehtia ihmisten persoonia ilman vetoaista häiriintyneisyyteen. Tällöin ei myöskään viedä pois sitä Iineksenkin peräänkuuluttaaa mahdollisuutta kasvaa norien ohi vinoon. Psykopatian määritelmähän perustuu juuri tämän vinoon kasvamisen moralistiselle suoristamiselle. Sallitaan ihmisten olla hyvinkin erilaisia ja silti terveitä.

    Lääketieteen auktoriteettia käytetään retorisesti hieman harmillisella tavalla sellaisten 'häiriöiden' perusteluun, joita ei kuitenkaan voi lääketieteellisesti eikä lääketieteellisen yksilökeskeisen sen kummemmin etiikan kuin epistemomlogiankaan puitteissa varmentaa.

    En ole muuten aivan varma edes tuosta populaaripsykopaatin itsevarmuudesta, sillä hahmo tuntuu hyvin usein elävän kilvoittelun luomassa epävarmuudessa.

    VastaaPoista
  6. "Ja miksi ihmisen epävarmuutta ei hyväksytä, miksi pidetään selvänä, että tulee olla itsevarma?"

    Eikös usein koulussa jo saa tuta huonommuutensa, mitättömyytensä, toiseutensa, juuri epävarmat, pelokkaat oppilaat.
    Itsevarmat punaposket, hehän ovat usein paremmista perheistäkin.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Psykopatian määritelmähän perustuu juuri tämän vinoon kasvamisen moralistiselle suoristamiselle.

    No, enpä tiedä tuosta moralismista, sillä psykopatia on ehkä ainoa mielen sairaus, joka on suureksi vaaraksi psykopaatin läheisille ja jopa ulkopuolisille.

    Käytin psykopaatti-termiä kuvaamaan itsevarmuuden ääripäätä, sitä mikä voi olla varmuus maksimissaan - psykoottinen tunnekylmyys. Tunnekylmyyshän liitetään usein psykopaatin määritelmään, määritellään sitten millä tavalla tahansa.

    Ei raskas psykopatia ole siis enää sitä, mitä tarkoitin vinoon kasvamisella. Ehkä psykopaatin kasvu olisi tällä asteikolla kivettynyt ja pysähtynyt, kun vinoudessa taas on vielä kasvua.

    Leonoora, koulu tai lastentarha on yhteisö, jossa lapsi joutuu kohtaamaan maailman sellaisena kuin hän on omien vanhempiensa jäljiltä. Jos hänet on kotona särjetty, kärsimyksiä on toki koulussakin edessä. Lapsia särjetään yhtä lailla "paremmissakin" perheissä.

    VastaaPoista
  9. Psykopatiahan on persoonallisuushäiriö ja persoonallisuushäiriötä ei voitane kohtuudella kutsua sairaudeksi. Psykopatian määrittely on läheisessä yhteydessä kriminologiaan ja kriminologia taas lainsäädäntöön ja lainsäädäntövalta demokratiaan. Ei liene kohtuullista äänestää siitä mikä on sairasta. Tai ainakin lääketieteen rooli tulee tällöin rajusti muuttumaan poliittisten diagnoosien yleistyessä.

    Rikollisuus rikollisuutena. Tällä tapaa on ennenkin kyetty ilmaisemaan verrattaen rehdisti se, mitä ei voida suvaita, kuitenkaan väittämättä sitä objektiiviseksi ja eväämättä yksilön valtaa tietää omasta itsestään.

    Vielä ongelmallisemmaksi erottelun 'psykopaatin' ja 'terveen' välillä tekee se, että testikysymykset ovat käytännössä hyvin intuitiivisia, eivätkä kykene erottamaan psykopaattisesti häiriintynyttä vastaavankaltaisen, mutta mahdollisesti ei-väkivaltaisen arvomaailman muita reittejä rakentaneesta henkilöstä. Tahdon lähinnä alleviivata käsitteen vakavia teknisiä hankaluuksia, joilla on seuraamuksia sen käytännön soveltamiseen. Sinun en voi enkä halua sanoa kaikkea tätä implikoineen.

    No, tämä tästä. Tarkoitukseni ei ole aikaansaada hyvän huomiosi peittävää psykopatiakeskustelua.

    VastaaPoista
  10. I Itsepäisesti iines inttää.

    K Kauheasti kalevi kalkattaa.

    VastaaPoista
  11. Sotketaan tähän nyt lyhyesti vielä kielitiedekin kriminologian lisäksi. Tarkoitan sanaparia häiriö ~ sairaus.

    Sairas on vähän sama kuin neekeri. Kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa, mutta sitä ei saa käyttää mielleyhtymien vuoksi. Siispä ilmaisu on kuohittava, jolloin siitä saadaan ensinnäkin täsmällisempi, toisekseen steriilimpi. Persoonallisuushäiriöinen, ei mielisairas. Oikosulku on persoonallisuuden kasvun jäätymisessä (ei siis vinoon kasvussa), ei korvien välissä - tämä kai se ydin on.

    Minua muuten kiinnostaa paljon enemmän ero psykopaatin ja sairaan välillä, kuin psykopaatin ja terveen välillä. Ei ole kai tarpeen todistella sitä, että psykopaatti on häiriöinen mutta terve, jos kerran syöpäsairaskin on sairas eikä soluhäiriöinen. Onko sairaudessa jotakin hävettävää? En ole tiennytkään!

    Siis minä en tiedä mitään persoonallisuushäiriöistä enkä niiden kytkyistä kriminologiaan. Tuntuu vain hätävarjelun liioittelulta tuo näkökulma. Kai se on myönnettävä, että häiriöinenkin voi tehdä rikoksen, jolloin astutaan sinne kriminologian puolelle. Eiköhän sieltä eristysselliä+ hoitoa tule, kuten terveellekin rikoksentekijälle.

    VastaaPoista
  12. Kevennys tähän melko raskaaseen, mutta mielestäni antoisaan keskusteluun tulilinnun kanssa:

    Tästä linkistä löytyy halukkaille Psykopaatti-testi. Oma psykopaattiasteeni oli 22 prosenttia.

    Pst Ellei linkki johda suoraan testiin, se on sivun alalaidassa viimeisenä.

    VastaaPoista
  13. Post Scriptum. Pointtini oli myös se, että psykopatian määritelmää käytetään aivan kuin se olisi lääketieteellisesti validi. Ei minun tekisi samalla tapaa mieleni vikistä jos sitä määritelmää otettaisi viranomaisten taholta yhtä vakavasti. Britanniassa oli jopa hanke ihmisten liikkuvuuden rajoittamiseksi jos he saavat virallisessa testissä psykopaatiksi määrittelemisen vaatiman pistemäärän. Tämä sotii tietenkin sitä ajatusta vastaan, että vain tehdystä tai todistettavasti suunnitellusta rikoksesta voi rangaista.

    Terveisin 30% psykopaatti.

    VastaaPoista
  14. Ymmärsin kyllä esityksesi, ja luin sen tarkkaan. Uhkakuvia toki on, ja ne tuntuvat pelottavilta, joskin huomaan olevani äärimmäisen valoisa ja ehkä sinisilmäinen tällaisten asioitten edessä.

    VastaaPoista
  15. Psykopaattiudesta en tiedä(siis minäkin olen käsittänyt, ettei luonnehäiriöinen ole sairas; sillä kai tarkoitetaan sitä, ettei luonnehäiröstä voi parantua eikä siihen ole hoitoa)
    mutta siis olen sitä mieltä että kyse ei niinkään ole siitä, että haetaan itsevarmuutta, vaan siitä, että erilaisuutta ei siedetä. Olen ollut huomaavanani, että sekä tavallisuudesta poikkeavaa varmuutta että epävarmuutta vieroksutaan lähes yhtä innokkaasti.

    Itse olen yleensä (itse)varma, mutta en siksi, että tuntisin jonkinlaista ylemmyyttä (tai ainakaan en sitä myönnä), vaan siksi, että suuntaan kiinnostukseni toisiin, en itseeni.
    Joskus tietoisuus itsestä johtaa epävarmuuteen ja sitä kautta, kuin puolustusreaktiona, liialliseen itsekorstukseen, joksi luen Iineksen "liiallisen itsevarmuuden".

    Tulikohan tästä nyt tolkkua.

    VastaaPoista
  16. itsekorostukseen, piti oleman

    VastaaPoista
  17. Piti tietysti testata tuo psykopaattiuteni. Tulos 26 %!

    Tunnen ihmisiä jotka ovat ensivaikutelmaltaan niin itsetietoisia ja varmoja, että minua on alkanut pelottaa heidän erinomaisuutensa.
    Tosin muutaman tällaisen ihmisen kääntöpuolellekin olen sittenmmin pässyt kurkistamaan, ja tiedän mistä nuo erinomaisuuden tunteet kumpuavat.
    Psykopaatti-aiheesta on taidettu vaihtaa mielipiteitä täällä joskus aiemminkin.
    Pahimmillaan tuon sairauden omaava ylittää ja rikkoo yleisesti hyväksyttävien käyttäytymissääntöjen rajat, häikäilemättä, niin teoissaan kuin ajatuksissaankin. Jokunen näitäkin tosi tunnistettavia on tullut vastaan. Ja tuskin sitä voi vältää
    tulevaisuudessakaan, sillä näyttäisi että tunnevammat ei kun lisääntyvät.

    VastaaPoista
  18. Sydämen kyllyydestä suu puhuu,
    sielun täyttymättömistö toiveista sormet kirjoittavat.

    VastaaPoista
  19. Itse olen yleensä (itse)varma, mutta en siksi, että tuntisin jonkinlaista ylemmyyttä (tai ainakaan en sitä myönnä), vaan siksi, että suuntaan kiinnostukseni toisiin, en itseeni.

    Piti poimia tämä vielä esille, koska tässä on kiteytettynä jotakin tärkeää, ydintä. Ja tämähän on ihannetila vuorovaikutuksessa. Sitä vaan mietin, onko sillä kuitenkaan tekemistä itsevarmuuden kanssa, sillä epävarmakin ihminen mielestäni pystyy tähän erinomaisen hyvinkin.

    Näkyisikö itsevarmuus enemmän niissä tilanteissa, joissa pitää olla esillä ja tehdä aloitteita ja ratkaisuja?

    VastaaPoista
  20. Kyllä kait "aito" itsevarmuus liittyy enimmäkseen siihen, että on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa.
    Parhaimmassa tapauksessa tällainen ihminen usein joutuu esilläolijaksi, epävarmojen vastuunkantajaksikin.
    Toisaalta esilläolijaksi ja voi oppiakin. Varsinkin pakon edessä.
    Ja onhan meillä aikuisilla näitä rooleja mistä valita.
    Kai jokaisen työminä eroaa ainakin hieman siitä kotona tukka kampaamatta/nenänkaivaja-roolista.

    Moni julkisuuden henkilö saattaa olla ammatissaan varma ja ammattitaitoinen, mutta privaatissa ihmisuhteet ovat juorujen mukaan yhtä sotkua.

    VastaaPoista
  21. Kukaan ei ole aina itsevarma. Pieni emmintä on aivan tavallista. Vaikka olisi lapsena kehuttu.

    Mutta ei kyllä ole järkeä olla aina epävarmakaan. Eikä itse asiassa edes kovin usein.

    VastaaPoista
  22. Sedis, ihmettelen joskus itseäni, lähinnä epävarmuuttani, sillä olin esimerkiksi työssä, jossa olin kaiken aikaa esillä, puhuin muiden edessä, olin laumanjohtaja, sillä kyllä oppilaslaumakin kaipaa johtajaa, muuten ei tule mitään.

    Olin myös näkyvissä luottamustehtävissä, joissa oikeastaan unohdin itseni ja epävarmuuteni ja pärjäsin hoidettujen juttujen perusteella hyvin.

    Kuitenkin olen epävarma. Vai - nyt tulee uusi oivallus - olisinko vain herkempi aistimaan epävarmuuden tunteita kuin moni muu? Sanonpa tähän vielä sen, että epävarmuuteni on kai sisäistä laatua, sillä se ei tiettävästi näy päällepäin. Se näkyy vain tietynlaisena käytöksen turhana vaatimattomuutena ja itsensä aliarvioimisena.

    Leonoora, ajattelen niin, että epävarmuutensakin kanssa voisi olla sinut, jolloin ei tarvitse enää kaiken muun häpeämisen ohella hävetä häpeämistään ja epävarmuuttaan.

    VastaaPoista
  23. Oioioioiooooooooooiiiiiiiiioi!:)

    t anonyymi Komposti

    VastaaPoista
  24. En sitten tiedä, miten paljon se, että ainakin teoriassa monissa asioissa valinnanvaraa riittää, ruokkii nykyisin epävarmuutta. Varsinkin tietoisuus siitä, ettei mikään saata olla varmaa voi nakertaa myös vahvasti sisäistettujä varmuuksia.
    No Sedis kiteytti mielestäni asian hyvin.
    Joskus näkee esim. vaatekaupoissa ihmisiä, jotka eivät osaa päättää minkä paidan esim. valitsisi. Sitä kierrellään rekkejä, hypistellään, pyydetään kenties neuvoja myyjältä, tai mukana olevalta makutuomarilta. Itsellänikin menee sormi suuhun usein näissä tilanteissa. Tiedän kyllä myös päinvastaisiakin tapauksia, tosin vähemmistö, heitä taitaa olla, varsinkin naisia, jotka tietävät jo mennessään kauppaan mitä haluavat -ja näkevät ensisilmäyksellä haluamansa.
    Kenties taustatyötäkin he ovat esim. lehdistä ja mainoksista hakeneet.
    Ihan vaan esimerkkinä tuo tuli mieleen melko tavallisesta epävarmuutta aiheuttavasta tilanteesta.

    VastaaPoista
  25. Kävin rehupäreissäsi ja tulin tänne vain tukkimaan turpani.

    VastaaPoista
  26. En voi kyllä välttää huomauttamasta, että tässä tulee esiin eräs kulttuuriimme liittyvä juttu; puheliaisuutta ja itsevarmuutta vierastetaan minusta paljon enemmän nimenomaan suomalaisessa kulttuurissa. Olen myös huomannut, että itasuomalainen rempseys luetaan usein etelä- ja länsisuomalaisessa ympäristössä röyhkeydeksi, ja monet pohjois-karjalaiset tuttavani ovatkin etelään muutettuaan huomattavasti hillinneet "itsevarmuuttaan". Kyse on siis jopa alueellisesta ilmaisutyylistä.

    Ulkosuomalaisena sitä tottuu ulkomaanelävien ilmaisutyyliin ja Suomessa kieltämättä pistää silmään eräänlainen keinokainous, varovaisuus mielipiteiden ilmaisemisessa ja aloitteenteon väistäminen.

    Siis todella rankasti yleistäen sanon tämän, noin niinkuin ytimen selkeyttämiseksi.

    VastaaPoista
  27. Miten eleä ja olla eheä? Kas siinä pulma.

    VastaaPoista
  28. Ei veli akh, vaan kansalliseepoksemme tyylin:

    "Arveleepi, ajattelevi,
    miten olla, kuin eleä?

    oi sie ukko ylijumala, taivaan taatto korkehinen!
    Tuo minulle.....etc."

    (Liittyi Sammon ryöstöön...)

    Niin, mitäs sitä toivois, jos sais jotain muuttaa/toivoa uutta?

    feeniks onnellisen piti muistaakseni tehdä näin:

    "mene siis ja tee elämäsi uudelleen!"

    VastaaPoista
  29. Taisi olla eri mies tämän Feniks kuin Waltarin Felix Onnellinen, ja olihan sitä Felix-ketsuppiakin. Vanha savolainen sananlasku sanoo, että röyhkeys muan perrii ja ahneus kovankin onnen voettaa. Olen sen itse keksinyt ja toivon siitä muodostuvan yhteistä kulttuuriperintöämme.

    VastaaPoista
  30. Miten eleä ja olla eheä? :D

    Kas siinäpä pulma! Ja tuossa kalevalaisessa lohkaisussa miten olla, kuin eleä on kait sama perimmäinen kysymys kuin ollako vai eikö olla -lausahduksessa.

    VastaaPoista
  31. Niinpä niin. Kiitos veli akh. Felixpä hyvinkin.

    Tuo myöhäinen ajankohta sekoitti sormet, laannutti mielen ja tylsistytti ennen niin; niin terävät ajatukseni...

    Felix se tais nähdä sen palavan pensaan. Onkos samanlaisia ihmeitä näkynyt Kuopijossa???

    VastaaPoista
  32. Ihan samaa mieltä Iineksen kirjoituksen kanssa.

    VastaaPoista
  33. 情趣用品,情趣用品,情趣用品,情趣用品,情趣用品,情趣用品,情趣,情趣,情趣,情趣,情趣,情趣,情趣用品,情趣用品,情趣,情趣,A片,A片,情色,A片,A片,情色,A片,A片,情趣用品,A片,情趣用品,A片,情趣用品,a片,情趣用品

    A片,A片,AV女優,色情,成人,做愛,情色,AIO,視訊聊天室,SEX,聊天室,自拍,AV,情色,成人,情色,aio,sex,成人,情色

    免費A片,美女視訊,情色交友,免費AV,色情網站,辣妹視訊,美女交友,色情影片,成人影片,成人網站,H漫,18成人,成人圖片,成人漫畫,情色網,日本A片,免費A片下載,性愛

    情色文學,色情A片,A片下載,色情遊戲,色情影片,色情聊天室,情色電影,免費視訊,免費視訊聊天,免費視訊聊天室,一葉情貼圖片區,情色視訊,免費成人影片,視訊交友,視訊聊天,言情小說,愛情小說,AV片,A漫,AVDVD,情色論壇,視訊美女,AV成人網,成人交友,成人電影,成人貼圖,成人小說,成人文章,成人圖片區,成人遊戲,愛情公寓,情色貼圖,色情小說,情色小說,成人論壇

    免費A片,AV女優,美女視訊,情色交友,色情網站,免費AV,辣妹視訊,美女交友,色情影片,成人網站,H漫,18成人,成人圖片,成人漫畫,成人影片,情色網

    A片,A片,A片下載,做愛,成人電影,.18成人,日本A片,情色小說,情色電影,成人影城,自拍,情色論壇,成人論壇,情色貼圖,情色,免費A片,成人,成人網站,成人圖片,AV女優,成人光碟,色情,色情影片,免費A片下載,SEX,AV,色情網站,本土自拍,性愛,成人影片,情色文學,成人文章,成人圖片區,成人貼圖

    VastaaPoista