28.5.2007

Rahasammon ryöstö?

Harvinaisen pimeä päivä. Ei oikein ole intohimoja asioihin, vaikka aika kiinnostava juttu on monissa blogeissa tuomittu lasten kokopäivähoidon ilmaismaksuluokan poistuminen. Pelätään kai ennen kaikkea köyhien yksinhuoltajaäitien köyhtymistä ennestään, kun Katainen & Co näyttää kyntensä ja ryöstää sammon.

Olen käsittänyt asian niin, että puolipäivähoidossa säilyy ilmaismaksuluokka ja se olisi näin vaihtoehto työttömille yksinhuoltajille ja opiskelijoille, ja vain kokopäivähoidosta joutuisivat kaikki maksamaan. Olen lisäksi antanut itseni ymmärtää, että tämä olisi lapsen kannalta hyvä asia.

Kuulee kyllä sanottavan, että monilla lapsilla on niin huonot kotiolot, että heille on turvallinen tarhaympäristö parempi. Näin toki voi olla, mutta ei se mikään yleispätevä mantra voi olla. Kenties vanhemmille pitäisi näissäkin tapauksissa ojentaa toisenlainen auttava käsi.

Yksinhuoltajaäitien osa askarruttaa eniten, ei yksin sen vuoksi, että itsekin olin aikoinani sellainen. Minä vain maksoin korkeinta mahdollista tarhamaksua, paljon isompaa kuin perheellinen rouva, joka toi lapsensa tarhaan mersulla ja jonka mies oli paikkakunnan suurimpia maanomistajia. Ovat sitten nähtävästi nuo maksuperusteet muuttuneet.

Ajatuksena se, että pyritään ohjaamaan vanhemmat kasvatusvastuuseen, on minusta kannatettava asia. Sitäkään en pidä pahana, että rahasampoja eli ilmaisautomaatteja tarkistellaan aika ajoin.

(Maalaus Akseli Gallen-Kallela)

39 kommenttia:

  1. Ohoh!

    Hämmästyttävää, miten usealla on sellainen mielikuva, että kokopäiväpaikalla tarhassa oleva lapsi on kasvatusvastuuta pakoilevan vanhemman lapsi. Niin syvällä on asenteet...

    Sellaisia lapsia, joiden vanhemmat ovat työttömiä ja lapsi päiväkodissa kokopäiväpaikalla EIKÄ lapsi ole siellä lastensuojelullisista syistä, on todella vähän.

    Voi olla hyvinkin kasvatusvastuullisen vanhemman päätös, antaa lapsen olla päiväkodissa jos oma kyky huolehtia lapsen ruoasta, puhtaudesta jne. on rajallinen. Esimerkiksi köyhyyden vuoksi. Tai masennuksen, tai...

    Useimmiten nollaluokassa olevan lapsen vanhempi on pätkätyöläinen, pienellä palkalla osapäivätyössä ahertava (jonka osapäivään ei tarhan osapäiväjärjestely istu) tai opisekelija. Tai näiden erilainen yhdistelmä.

    Minä olen maksanut kalleimmissa luokissa lasteni päivähoidosta, enkä kadehdi mitenkään nollamaksuluokan vanhempia. He ovat tilapäisessä elämäntilanteessa, jossa kaikki tuki lapselle on perusteltua.

    Nollamaksuluokan poisto ja ph-maksujen korottaminen kauttaaltaaan tosiasiallisesti tarkoittaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistoa vähävaraisilta, ei rikkailta.

    Vanhempien oikeus määritellä itse hoidon tarve on paitsi halvempaa, myös oikeudenmukaista ja humaania.

    Onko kaikilla opettajilla jokin über-asenne, jonka mukaan vanhemmat lähtökohtaisesti ovat väärässä?

    Vihainen.

    VastaaPoista
  2. Tiina,

    minä en ole vihainen, vaikka maksuton ilmaisluokitus säilyisi.

    Kysyn kirjoituksessani eniten itseltäni, onko minulla tiedoissa vajausta, kun arvelen työttömien vanhempien voivan hoitaa lapsensa itse, jos he ovat totaalisesti kotona eivätkä esimerkiksi opiskele päätoimisesti.

    Tämä ei ole toivottavasti ehtinyt muodostua asenteeksi, sillä olen valmis hyväksymään sen, että en tunne suomalaisen köyhän lapsiperheen todellista nykyarkea. Työssäni en nimittäin koskaan nähnyt köyhää lapsiperhettä, vaan ilmeisesti hyvinvoivia perheitä, joiden lapsilla oli kännykät, soittimet, pelit ja merkkivaatteet - oli sitten työttömän tai yksinhuoltajan tai kaksinhuoltajan lapsi. Olen nähnyt köyhiä vain televisiouutisissa, kun Helsingin leipäjonoja on näytetty.

    VastaaPoista
  3. Työttömän vanhemman tehtävänä on hakea itselleen töitä. Työttömyyskorvauksia maksetaan työttömille työnhakijoille, joiden täytyy olla valmiina ottamaan tarjottu tai osoitettu työpaikka vastaan. Onko tarkoituksenmukaista, että työtön istuu kotona tarhaikäisen lapsensa kanssa odottamassa, että 500 päivää täyttyy ja hänelle osoitetaan joku lappuliisan tukityö kunnan/kaupungin taholta? Ei alle kouluikäistä lasta kotona hoitaessa haeta töitä, varsinkaan yksinhuoltajana.

    Mitä on se "totaalinen kotonaoleminen"? No minun käsittääkseni vanhempainloma, äitiysloma tms, jolloin hoidetaan alle kolmevuotiasta lasta kotona. Se ei ole työttömyyttä, mutta on saattanut olla sitä ennen lapsen syntymää. Siis kun perheeseen syntyy vaikka toinen lapsi, ensimmäinenkin otetaan tarhasta pois, koska kotihoidontuilla yms. ei makseta päivähoitomaksuja, jos ne perustuvat työttömyyskorvaukseen..

    Entä pätkätyöläinen? Pätkätyöläisen lapsi on sitten pätkätarhalainen. Se ei yleensä ole varmaankaan tarkoituksenmukaista, että lasta hoidetaan välillä kotona ja välillä tarhassa eripituisissa pätkissä. Lapsi pitää saada työtilaisuuden ilmaantuessa nopeasti hoitoon ja se ei yleensä ihan hetkessä onnistu. Henkilö, joka kieltäytyy tarjotusta työstä(vaikka sitten lapsenhoito-ongelmiin vedoten), ei saa myöhemmin enää tarjouksia ja pahimmassa tapauksessa joutuu työkkärin rangaistustoimenpiteiden uhriksi.

    Ja miten työtön vanhempi etsii töitä itselleen, jos hänellä on lapsi hoidettavanaan päivisin? Ei ainakaan tehokkaasti, sen voin luvata.

    Minusta on aika kummallista nimittää minimituloilla elävien päivähoitoa rahasammoksi tai ilmaisautomaatiksi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja nollaluokka ovat sellaisia toimenpiteitä, joilla on mahdollistettu työllistymistä ja opiskelua, ynnä muuta. Nyt, kun se otetaan pois, seuraukset näkyvät varmasti pian ja selvästi. Nollaluokka ei tarkoita mitään rahan jakamista ilmaiseksi ihmisille. Eikä sillä ole oikeasti tässä keskustelussa mitään merkitystä, mitä joku on maksanut hoitopaikasta 20 tai 30 vuotta sitten. Nyt on nyt.

    Tarha on lapsille myös paikka, jossa on kavereita ja jossa opetellaan sosiaalisia taitoja, sekä opitaan olemaan erossa vanhemmista joitakin tunteja päivässä, eli ei sitä voi sanoa miksikään säilytyspaikaksi, kuin harvoissa ongelmatapauksissa. Normaaleissa perheissä lapsi haetaan tarhasta mahdollisimman aikaisin ja viedään, kun pitää viedä, ettei päivistä tulisi mahdottoman pitkiä. Uskon ihan täysin, että ylivoimaisesti suurin osa vanhemmista pitää lapsiaan päivähoidossa vain sen ajan, kun on pakko, eikä siksi, että saisivat olla mahdollisimman paljon erossa lapsistaan, kuten näissä keskusteluissa usein väitetään.

    Lasketaanko tämän nollaluokan poistamisen myötä myöskin toimeentulotukea ja minimillä elämisen tasoa, vai maksaako sossu sitten köyhien yksinhuoltajien tarhamaksut? Jälkimmäisessä tapauksessa tämä leikkaus on vain kosmeettinen, eikä sillä ole muuta, kuin byrokraattista merkitystä.

    -minh-

    VastaaPoista
  4. Käytetyn kännykän hankkiminen ei liene kovin mahdotonta köyhällekään, käyttömaksujen maksaminen taas voi jo olla, tosin jos osaa taitavasti vaihtaa liittymiä voi soitella ilmaiseksi vaikka kuinka kauan.

    Merkkivaatteita saa kirppareilta ja Virosta piraattituotteita (etelän ihmiset) jos pystyy siellä käymään. Köyhä ei siis välttämättä kauheasti eroa ulkoisesti rikkaasta.

    En tiedä olisiko köyhän lapsen syytä näyttääkin köyhältä, kasvattaisiko se sisua? Aiheuttaisiko köyhyyden näkyminen päällepäin kiusaamista vai sääliä tai kenties molempia?

    Työttömyys voi aiheuttaa monia ongelmia köyhyyden ohella kuten masennusta eikä masentunut vanhempi ole paras lapsensa hoivaaja. Luultavasti säästöt tulevat kostautumaan myöhemmin erilaisina ongelmalapsina.

    Tosin lapsilisähän nousee 10€ ja päivähoito 20€, köyhä työtön-/opiskelijalapsiperhe menettää 10€ kuussa jos lapsi on hoidossa ja tienaa 30€ kuussa jos pystyy hoitamaan itse lapsena.

    Kannattaisi tosiaan miettiä mikä on lapselle parasta masentunut äiti/isä hoivaaja vai ammattitaitoinen ihminen joka osaa käsitellä lasta hyvin.

    VastaaPoista
  5. Minh,

    miksi työtön vanhempi ei panisi lastaan ilmaiseen puolipäivähoitoon? Ehtisikö siinä kuitenkin hakea töitä ja silloin, kun lapsi on tarhassa? Miksi pitäisi olla kokopäivähoito? Kun kerran työttömällä vanhemmalla on aikaa – tätä ei voine kiistää? – jäisi sitä siis sekä lapselle ja työnhakuun.

    Eikö vanhempikin lapsi voisi olla kotona itsestäänselvästi, jos perheeseen syntyy toinen lapsi? En osaa heti nähdä syytä, jonka vuoksi lapsi viedään tarhaan, kun äiti jää vauvan kanssa kotiin.

    Rahasampo-nimitys tuli mieleeni Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisesta kuvasta, ei niinkään itse asiasta. Kannan kuitenkin vastuun sanomisestani ja totean, että nimitys on sarkastinen lausahdus kliseisestä ilmaisesta ”rahanjaosta”. Kun mikään ei siis ole ilmaista, joka pennille löytyy jostain maksaja.

    Siis Minh, enhän minä tarhaa vastaan ole, sillä luotan päiväkotiin enemmän kuin yksityisiin perhepäivähoitajiin. Sosiaalisia taitoja voi kuitenkin opetella myös muualla kuin tarhassa, sillä kaveriverkostoa löytyy kerhoista, pihalta, kaikkialta, missä vanhempi liikkuu lapsen kanssa. Ei sosiaalisuuden opetus voi olla yksin päiväkodin asia, joskin se siinä on kiistattoman hyvä. Lisäksi vauvaikäiselle riittänee sosiaaliseksi verkostoksi oma perhe.


    Komposti, en puhu kirpparikännyistä enkä virolaisista piraattikopioista enkä rantarolexeista, vaan statusliikkeistä ostetusta kamasta.

    VastaaPoista
  6. Olen aina ihmetellyt lapsilisien maksamista kaikille, tulotasosta riippumatta. Tasapuolisuuden ja samanarvoisuuden nimissähän näin tehdään.
    On se vaan kumma, että edelleenkin niillä keillä jo on, heille annetaan, mutta niillä joilla on vähän, sekin vähä heiltä revitään käsistä.
    Olisi helkkarin hienoa tietää kuka näiden päättäjien päitä pyörittää.
    Riittääkö, että joku soittaa ministerille, että päivähoidossa on "paljon" lapsia, joiden vanhemmat istuu päivät kaljalla, piittaamatta penskoistaan.
    Onko asiasta tehty maankattavaa selvitystä? vai tehdäänkö näitä esityksiä vain muutaman tapauksen mututuntumalla, eli siis kateudesta, ja pahansuopuudesta.
    Eduskunnassa monet edustajat ovat kansalaisten täyspalkkaisessa päivähoidossa. Otetaan sieltä näille raukoille rahat.

    VastaaPoista
  7. Sanon vielä sen, että ydin ajatuksessani on se, että JOS vanhemmilla on kerran tilaisuus olla lastensa elämässä vahvasti läsnä päivittäin, niin miksi ihmeessä he eivät olisi esimerkiksi työttömyysaikanaan?

    Sehän on ainutlaatuinen tilaisuus saada olla rakkaimman ihmisensä seurassa, katsoa hänen kasvuaan ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä, mennä ulos, lukea, katsoa telkkua jne...jne.. Itse olen aina surrut sitä, että minulla on ollut vain yksi lapsi.

    VastaaPoista
  8. Eikös sitä ole torvin toitotettu, että vanhemmuus on nyky iskiltä ja äiskiltä hukassa.
    Ennen lapset oli pakko ottaa navettaan ja pelloille mukaan, ja useinhan sisarukset tai isovanhemmat toimivat päällekatsojina ja päivähoitajina.
    Itselleni ei myöskään tulisi kuuloonkaan, että jos olisin kotona syystä tai toisesta pitempiä jaksoja, ja lykkäisin lapseni pois jaloista päiväkotiin. Tosin poikani oli pienenä hyvin vähän naapurin tädin hoidossa. Elin köyhästi, mutta halusin hoitaa elämäni tärkeimmän henkilön itse. Enkä ole katunut hetkeäkään!

    Nämä nykyiset ihmeelliset säännöt ja määräykset! Voi jumankauta!
    Ne joilla on varaa, palkatkoot kotiinsa koulutetun lastenhoitajan vaikka. Säästyy nekin hoitopaikat rupusakin pienokaisille.

    VastaaPoista
  9. Niin, esimerkiksi kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja tarvitsee yksinkertaisesti hieman lepoakin sen lisäksi, että hakee töitä ja hoitaa kotiasiat ja kaupassa käynnit. JA tiedättekö kuinka monimutkaisia ovat köyhän yksinhuoltajan virastokyykytyksetkin nykyään! Leipä on pieninä palasina maailmalla. Lastenkin leipä.

    Miten muuten nykyään voi mennä pienten lasten kanssa kauppaan. Ostoskärryihin ei mahdu kuin yksi lapsi eikä kärryosaan saa laittaa enää lapsia (lintuinfluenssan vuoksi). Jos kaksi muuta on vapaana ja villinä, ei ostoksia pysty tekemään. Toinen juttu on raahata vielä lapset ja ostokset kotiin ilman autoa, jota työtön yksinhuoltaja ei tietenkään pysty hankkimaan eikä pitämään.

    Meni vähän sivuun, mutta kun seuraan tyttäreni elämää (autan missä voin), olen tyytyväinen, että hän voi viedä lapsensa tarhaan. Lapsillekin se on parempi kuin loppuunuupuneen äidin kanssa kotona.

    Asioilla on monta puolta, ja perheitä on niin monia.

    Jäljet muuten johtavat Sailaksen sylttytehtaalle. Hän on jo vuosikausia pitänyt mekkalaa päivähoitoasioista(kin).

    VastaaPoista
  10. Jaa, riippuu varmaan minkä ikäisiä lapsia olet tarkkaillut ja millaisessa koulussa olet opettanut!

    Lisäisin vielä, että nollamaksuluokan lapset saavat kaksi ilmaista välipalaa sekä yhden aterian 0 eurolla. Köyhälle se on suuri asia, lapsi saa ainakin kunnon ruokaa viisi kertaa viikossa. Se ei ole vähän.

    Työttömyys voi todellakin aiheuttaa masennusta, masentunut vanhempi ei ole hyvää seuraa lapselleen.

    VastaaPoista
  11. Montakohan kunniamerkkiä Sailas on saanut köyhien kyykytys ehdotuksillaan. Kyllä se poika osaa hoitaa virkansa hyvin, mutta kenen pussiin?

    VastaaPoista
  12. Obeesia, ei tuo ole mikään ehdoton totuus, etteikö kauppaan voisi kolmen lapsen kanssa mennä, pienenkin. Kyllä minä vain tiedän monia, joilta se onnistuu. Jos lapset joskus kiukuttelevat tai muuten ovat hankalia, sille ei voi mitään.

    VastaaPoista
  13. Miksi työtön ei voi hoitaa itse lastaan kotona? Siksi, että hän hakee työtä tai on pätkätyöläinen. Osa työttömistä on myös tosiaan niin köyhiä, että lapsen on saatava päiväkodissa ruoka. Masennus on myös eräs syy lapsen päivähoidon tarpeeseen jne.

    Paljon, paljon huolestuneempi pitäisi olla niiden lasten tilanteesta, jotka jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle...

    Anna Väinälän Sosiaali- ja terveysministeriölle ja kuntaliitolle tekemä tutkimus kertoo, että kotona syystä tai toisesta olevien lasten päivähoitopäivä on keskimäärin vain kuusi tuntia. Osa-aikahoidon raja on viisi tuntia ja siinä on erilaisia aikatauluja.
    Tämä kertoo järjestelmän joustamattomuudesta, ei suinkaan vanhempien haluttomuudesta viettää aikaa lastensa kanssa.

    Kotona olevista vanhemmista suuri osa on muuten maahanmuuttajia. Lapsen kokopäivähoito on heillä erittäin perusteltua.

    Väinälän selvityksestä ilmenee myös, että päiväkodit painostavat ilmeisen tehokkaasti vanhempia ottamaan vastaan osa-aikahoitoa tai turvautumaan muihin palveluihin - siitäkin huolimatta, että lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan.

    VastaaPoista
  14. Typo: "kotona syystä tai toisesta olevien vanhempien lasten hoitopäivä on vain keksimäärin kuusi tuntia"

    VastaaPoista
  15. Tuossa olen ihan samaa mieltä Iines sinun kanssasi, että toki on ihanaa voida hoitaa lasta kotona ja minä tein niin kolme vuotta. Sitten loppuivat kotihoidontuet ja kortistoon olisi pitänyt mennä, kun työpaikkaa ei ollut enää olemassa siinä vaiheessa. Kävin tarhassa juttelemassa ja todettiin, että on parasta, että Laps menee sinne kolmevuotiaana kokopäivähoitoon, joka kuitenkin käytännössä oli 5 tuntia, kun kävin koulussa ja jumpassa päivisin. Välillä olin töissä, välillä opiskelin ja välillä työttömänä, mutta työttömyysaikoina en halunnut ottaa Lasta pois tarhasta, jossa hän tykkäsi käydä ja joka toi hyvän rutiinin päivään ja mielekästä tekemistä pojalle. Minua ei koskaan kiinnostanut hiekkalaatikon reunalla istuminen ja olin varsin tyytyväinen siitä, että meidän aikamme kului tavallista arkea pyörittäessä ja molempia kiinnostavia juttuja tehdessä ja ammattilaiset lastenhoitajat suorittivat sen hiekkalaatikko-osuuden.

    Jos kävisi niin, että saisin vielä lisää lapsia, hotaisin ne kotona mahdollisimman pitkään, mieluiten kouluun asti. Rahatilanteesta riippumatta, koska olen elänyt köyhyysrajan alapuolella monta vuotta, tiedän, miten pärjään.

    En silti kadu ratkaisujani Lapsen kanssa, olin parikymppinen yksinhuoltaja ja siinä vaiheessa kolme vuotta poissa työelämästä/opiskelusta tuntuu pitkältä ajalta.

    Työttömyysaika on tarkoitus käyttää töitä etsiessä ja jokainen työtilaisuus hyväksikäyttäen; käytännössä työtön juoksee päivät virastoissa hoitamassa rahaa taloon, pyörittää huushollia ja mahdollisesti ehtii/jaksaa hakea välillä työpaikkoja.
    Mutta kun sitä masennusta ja lamaantumista on niin paljon! Varsinkin laman aikaan ja jälkeen on muodostunut melkein säännöksi, että työttömyys on pitkäaikaista ja siihen liittyy kaikenlaisia ongelmia.Se, mikä minusta on väärin tässä koko jutussa, on se, että lapsilisien korotuksista(naurettava summa!)joutuvat köyhimmät maksamaan ja se, että lapsia laitetaan tarhaan, otetaan pois, laitetaan taas tarhaan ja otetaan pois, sitämukaa, kun vanhempia työllistetään tai ovat työttöminä. Se ei voi olla kovin terveellistä lapsille.

    Maksaja löytyy toki kaikelle, mutta muista, että veroja maksavat kaikki, opiskelijat, työttömät ja myös kuntoutuksessa olevat.
    -minh-

    VastaaPoista
  16. Piti tulla vielä jatkamaan perustelluista tapauksista, joissa vanhemmat ovat kotona ja lapset tarhassa, kuten esim. maahanmuuttajat, mutta Tiina ehti ensin ja paljon paremmin selostamaan, mitä tarkoitin.

    Kyllä vauvaikäisen sosiaaliseksi ympäristöksi riittää oma perhe ja suku, mutta kolmevuotias haluaa ja tarvitsee yleensä muiden lasten seuraa. Viimeiset puoli vuotta kotona Lapsen kanssa oli kieltämättä rankkaa, kun päivittäin käytiin kerhossa tai avoimessa päiväkodissa, jossa minulla ei ollut mitään tekemistä eikä puhuttavaa kenenkään kanssa, mutta joka oli Lapselle joka päivän kohokohta. Olin nuori ja kärsimätön, toimisin toisin nyt, mutta en kadu Lapsen päiväkotiaikaakaan.

    Keväällä hän oli vanhassa tarhassaan TET:issä ja käy siellä säännöllisesti tapaamassa hoitajia ja leikimässä lasten kanssa, sekä leirikoulussa avustajana joka vuosi. Tarha on ollut suuri juttu hänelle.
    -minh-

    VastaaPoista
  17. "Eikö vanhempikin lapsi voisi olla kotona itsestäänselvästi, jos perheeseen syntyy toinen lapsi?"

    Meidän seusullamme suurin osa perheenäideistä jää kotiin kun uusi lapsi syntyy.

    "Sehän on ainutlaatuinen tilaisuus saada olla rakkaimman ihmisensä seurassa, katsoa hänen kasvuaan ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä, mennä ulos, lukea, katsoa telkkua jne...jne.."

    Kolmen lapsen äitinä voin kertoa, ettei kahden pienen lapsen hoito vastasyntyneen kera ole kovinkaan helppoa, saatika "ihanan rentoa vauva-aikaa". Siinä ei paljon "kivaa yhdessä" vietetä, lähinnä komennetaan isompia lapsia, jotta vauvanhoito sujuisi. Se on kaikille, sekä lapsille että äidille, erittäin stressaavaa aikaa.

    "Obeesia, ei tuo ole mikään ehdoton totuus, etteikö kauppaan voisi kolmen lapsen kanssa mennä, pienenkin. Kyllä minä vain tiedän monia, joilta se onnistuu. Jos lapset joskus kiukuttelevat tai muuten ovat hankalia, sille ei voi mitään."

    Voi jestas! Sinulla ei taida olla kolmea pientä lasta, joiden kanssa käyt "shoppailemassa"? Kokeilepa joskus itkupotkuraivaria x 3 siellä ruuhka-ajan kassajonossa.....

    Juu, olen edelleen hengissä - ja valintakin oli ihan oma. Ottaa vain pannuun teidän, ilmeisesti tasan yhden tai nolla lasta omaavien, lastenkasvatusneuvot.

    Nm. Kolmen lapsen yh-äiti

    VastaaPoista
  18. Juu, minä olen kuullut kaikenlaista hurskastelua siitä, miten kamalaa on kun äiti on vauvan kanssa kotona ja isoveikka tai -sisko pannaan tarhaa.

    Siinä puhuu aikuinen omasta turvattomuudestaan, lapsi on pelkkä väline.

    Minä olen nähnyt 1,5-vuotiaan purskahtavan itkuun kun pikkuveljen perkele vielä kaiken lisäksi riisti lapselta päiväkodin kaverit ja koko sosiaalisen ympäristön. Isompikin mies itkee yhteisönsä menetystä! Joka aamu poika kysyi, pääseekö hän takaisin päiväkotiin. No, pääsihän se sitten kun äitiä oli nöyryytetty ihan kunnolla sen aikaisella "tarveharkinnalla".

    Perheiden tilanteet ovat erilaisia, hyvinkin monien muuttujien summia. Parasta asiantuntijuutta perheen tarpeesta edustavat kyseisen perheen vanhemmat ja lapset.

    Vanhasen ja Kataisen lapsilinjoja määrittää pelkkä hallinnon rationaliteetti ja rahan kiskominen köyhän selästä, että rikas voi rikastua. Jollainhan noi perintöverolaskut pitää maksaa.

    Uskooko joku hetkeäkään, että heitä kiinnostaisi aidosti lapsen etu? Ehkä Vanhanen olisi siinä tapauksessa hoitanut itse omia lapsiaan kotona tai edes lukenut oman hallituksensa teettämät selvitykset tästä asiasta.

    VastaaPoista
  19. Mikäli nyt oikein ymmärrän, kolme lasta ja yksinhuoltajuus tarkoittaa mm. sitä, ei äiti ei pääse kauppaan, koska hänellä on kolme lasta, jotka saavat itkupotkuraivareita kaupassa.

    Päiväkoti on kieltämättä kätevä tällaisissa tapauksissa, sitä ei käy kieltäminen. Itse olen napannut kirkuvan kersan syliini ja kantanut hänet tyynesti kaupasta ulos, jättänyt ostokset tekemättä, karkit ostamatta. Jääkaappi oli sen illan tyhjä, mutta toista kertaa ei kaupassa raivottu.

    Uskallan sanoa tämän: jos lapsi turvaa toistamiseen itkupotkuraivareihin, voi kysyä, millä tasolla lapsen kunnioittaminen on, miten hänet otetaan huomioon, ollaan aidosti läsnä, ei vain fyysisesti, miten paljon hän saa lämpöä ja ennen kaikkea huomiota, jonka antaminen ei ole rahasta kiinni.

    Vanhemmuus ei totisesti ole helppoa, mutta kun lapsia tekee kolmekin kappaletta, olettaisi vanhemmalla olevan kiinnostusta ja tietoa lapsen kasvusta ja kasvatuksesta - en tarkoita opillista kasvatusta, vaan lapsen kanssa kunnioittaen olemista. Kasvatus ei voi olla käskyttämistä ja ohjeistusta. Lapsi on myös perheen ilmapuntari, jonka viisaria pitää tarkkailla siinä kuin omaa huonoa oloaankin. Ihminen voi muuttaa asioita ja elämäänsä eikä jäädä tuleen makaamaan.

    *

    Tiina,

    en huomannut sinun kommentoivan sitä, että työtön vanhempi turvautuisi ilmaiseen puolipäivähoitoon.

    Sanoit muuten jotain sellaista, joka ansaitsisi oman päreensä:

    Paljon, paljon huolestuneempi pitäisi olla niiden lasten tilanteesta, jotka jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle...

    En ymmärrä nimittäin tätä ollenkaan, ja kysynkin, eikö kotona kasvu ole varhaiskasvatusta? Onko lapsi todella varhaiskasvatuksen ulkopuolella, ellei ole ammatttilaisten hoidossa?

    Maahanmuuttajien lapset ovat poikkeusryhmä, ja sanomatta on selvää, että heille maahanmuuttomaan päiväkoti tarjoaa parhaan mahdollisen ympäristön oppia kieltä ja maan kulttuuria. Luulen sitä paitsi, että maahanmuuttajat ovat yksi ryhmä, joilla ilmainen kokpäivähoito säilyy.

    Kello kahdeksan uutisissahan sanottiin juuri, että ilmainen kokopäivähoito säilynee tietyillä ryhmillä, eli sosiaalisilla ongelmaryhmillä, opiskelijoilla ja kotona työtä tekevillä. Juuri näin ajattelinkin tämän olevan. Jäljelle jää siis juuri tämä huhuilemani tavallisten työttömien ryhmä, joiden lapsille jäisi ilmainen puolipäivähoito tai sitten maksullinen kokopäivähoito.

    Valtakunnassa kaikki hyvin?

    VastaaPoista
  20. Tässähän on kyse ennenkaikkea periaatteesta, kuuluuko vastuu lapsenhoidosta etusijassa yksilölle vai yhteiskunnalle. Minulla on tullut tunne, että yhteiskunnan järjestämä lastenhoito ei ole pelkkä etuus, vaan myös vallansiirto. Vanhempien annetaan ymmärtää, että he eivät ole maalaisjärjellään kykeneviä hoitamaan omia lapsiaan. Näin minullekin on suoraan ja monesti sanottu. Itse hoidin omat lapseni kotona. Jälkeenpäin ajatellen se oli ainakin taloudellisesti järjetön ratkaisu. Penniäkään en saanut mitään hoitotukea siihen aikaan. Se oli minun ratkaisuni. Uskoin tekeväni lapsilleni parhaan mahdollisen päätöksen. Nyt tekisin ehkä toisin. Kuitenkin ajattelen, että päävastuu on vanhemmilla.

    VastaaPoista
  21. Lisäpähkäily edelliseen kommenttiini, jossa sanoin, että ilmainen kokopäivähoito säilyisi siis tulkintani (radiouutiset klo 8) mukaan "tavallisilla työttömillä".

    Rupesi vain epäilyttämään, lasketaanko työtöntä koskaan sosiaalisesti ongelmattomaksi. Jos ei, niin keneltä kummalta se ilmainen kokopäiväpaikka sitten menisi?

    VastaaPoista
  22. Minusta siinä ei ole juurikaan kommentoimista, jos työtön vanhempi käyttää osapäivähoitoa. Niinhän he tekevät tällä hetkellä.

    Se, että kuuden tunnin hoitopäivä määritelläänkin kokopäivähoidoksi on hallinnon ongelma, samoin kuin se, että osapäivähoidolla on tarkat alkamis- ja lopettamisajat, jotka eivät tunnu sopivan perheiden aikatauluihin. Miksi esimerkiksi repiä lapsi hoitoon aamukahdeksaksi jos perheelle sopisi paremmin hoito klo 10-15?

    On myös huomattava se, että työttömien naisten lapset ovat vähemmän hoidossa kuin työttömien miesten. Hallituksen toimet tuskin tähtäävät tasa-arvoistumiseen ja nollamaksun poistaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa työttömien miesten vaimotkin palaavat kotiin kannustusloukun vuoksi.

    Päivähoidon ulkopuolelle jää koko joukko lapsia, joiden olisi parempi olla päiväkodissa kuin kotona. Siitä kertovat lastensuojelutilastot: huostaanottojen määrä on kasvanut tasaisesti kotihoidontuen käytön lisääntyessä nimenomaan alhaisesti koulutettujen naisten perheissä.

    Tähän toki vaikuttaa STM:n mukaan yleisemmin myös köyhyyden ja ongelmien kasaantuminen vähävaraisiin perheisiin. Hallituksen kaavailut korottaa ph-maksuja ja rajata vähävaraisten perheiden lasten subjektiivista ph-oikeutta kärjistää tätäkin kasautumista.

    On myös huomattava, että ph-maksujen korotushalu liittyy laajemmin kunnallisten palvelumaksujen korotushaluun: sekin kasaantuu eläkeläisten ja vähävaraisten lapsiperheiden maksettavaksi ja pahentaa tilannetta entisestään.

    VastaaPoista
  23. Täällä oli puhetta siitä, että jos työttömiltä yksinhuoltajilta poistuu ilmainen maksuluokka, heillä ei ole varaa päivähoitoon ja he eivät pääse kolmine lapsineen edes kauppaan, kun lapset saavat siellä itkupotkuraivareita.

    Tätä taustaa vasten olen kysynyt, miksi ilmainen puolipäivähoito ei olisi tässä tilanteessa sopiva. Ehtisi siinä käydä kaupassa, hakea töitä, levätäkin ja samalla olla lasten kanssa. En ole saanut tähän ainuttakaan suoraa vastausta.

    Lehtitiedon mukaan Suomessa on 14 000 lapsiperhettä, jotka pitävät lasta ilmaisessa kokopäivähoidossa, vaikka toinen vanhemmista on kotona. Minusta tätä ryhmää voidaan hyvin tarkastella. Vai eikö se kestä päivänvaloa?

    Jos tarkastelun tulos kertoo, että perheet tarvitsevat ilmaispaikan, niin tyytykäämme siihen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, päinvastoin, maksan mielelläni veroja suomalaisen hyvinvoinnin, kasvatuksen, koulutuksen ja terveydenhoidon ylläpitoon.

    On selvää, että kun saavutettuja etuja tarkistetaan, nousee meteli. Ehkä se on hyväkin, sillä nytkin on nähtävästi asiasta tulossa kompromissiratkaisu, jonka luulisi tyydyttävän kaikkia osapuolia.

    Uusimpien uutisten mukaanhan vähävaraiset yksinhuoltajat kuuluvat poikkeusryhmiin, joilla säilyy edelleen ilmainen kokopäivähoito. Tähän ryhmään kuuluvat myös mm. opiskelijat ja sosiaaliset ongelmaperheet. Ketä siis ilmaispaikan menetys jää koskemaan?

    VastaaPoista
  24. Ilmaispaikan menetys jää koskemaan ehkä kipeästikin ainakin isommissa kaupungissa eläviä työttömiä, jotka toivovat saavansa töitä. Olen seurannut kuinka eräät ystäväni ovat metsästäneet lapselleen päivähoitopaikkaa. Helsingissä ainakin tarhoihin on jonot - vaikka oikeus tarhapaikkaan on, ei se suinkaan järjesty heti.

    Puolipäivähoidossa oleva lapsi tarvitsee vähemmän tarhaväen työtunteja kuin kokopäivähoidossa oleva. Työtunteja ei niin vain lisätä, varaa ei ole. Toisin sanoen kun lapsen kotona oleva isä tai äiti saa työpaikan, kokopäiväistä tarhapaikkaa ei ole varalla odottamassa. Tämä voi ikävimmillään merkitä sitä, ettei vanhempi voi ottaa työtä vastaan - mikä ei tietenkään ole kansantaloudellisesti järkevää.

    VastaaPoista
  25. Eufemia,

    minua kiinnostaa, olisiko ystäviesi (käsitän, että pariskunta) lapsi saanut ilmaisen puolipäiväpaikan? Käsittääkseni puolipäiväpaikalta voisi päästä paremmin töiden löytyessä kokopäiväpaikalle, kun tarha on tuttu.

    Ja kenties noita kokopäiväpaikkoja on kipeämmin tarvinnut juuri se työtön yksinhuoltaja, ja on ollut pakko priorisoida.

    *

    Minh,

    palaan vielä hetkeksi ylimpään kommenttiisi, jossa sanot minun omiin päiväkotikokemuksiini viitaten:

    Eikä sillä ole oikeasti tässä keskustelussa mitään merkitystä, mitä joku on maksanut hoitopaikasta 20 tai 30 vuotta sitten. Nyt on nyt.

    Näyttää siltä, että noista muinaisfossiilisista ajoista ei ole kuitenkaan edistytty yhtään, sillä

    "Pienituloinen yksinhuoltaja täyttää tulotasoltaan usein liian helposti saman täyden maksuluokan kriteerit, kuin esimerkiksi kahden hyvätuloisen palkansaajan taloudet."

    Lähde:
    http://www.stkl.fi/kannanotto_paivahoito.html

    VastaaPoista
  26. En kehtaa enää tuolle karvapersemiehelle sanoa, että kun olit pieni, niin panin sinut ruokailun jälleen mahallesi olkapäälleni ja taputin pyllyäsi, kunnes röyhtäisit.

    Jos työ sallii, niin koti-isänä olemista ei voita mikään. Siinä saa itselleen toisen lapsuuden vanhemmuuden lisäksi. Hiekkaa en syönyt, mutta olin kova neppaamaan.

    No, tämä oli vain subjektiivinen kokemukseni.

    VastaaPoista
  27. "Toinen lapsuus" ei lopultakaan taida vanhempia kiinnostaa, sillä tilaisuuteen ei selvästikään haluta tarttua.

    Ilmainen puolipäivähoitokaan ei taida olla kyllin hyvä omalle lapselle, vaikka olisi kotona vailla työtä ja opiskelua.

    Onkohan muuten mitään korvausta vanhemmille tai sanktiota kunnalle siitä, jos lainmukaista päiväkotipaikkaa ei pystytä järjestämään, ja vanhempi joutuu luopumaan työstä?

    VastaaPoista
  28. Luojan kiitos järkevälle ja liberaalille hallituksellemme, joka vilpittömästi yrittää parantaa sos.dem-taudin oireita!

    Kyseinen rutto on syönyt ihmisiltä kaiken vastuun elämästään; kyllähän lapsia on mukava tehdä lähetyssaarnaaja/kyökinkautta-asennoissa, mutta niiden kasvatus on tunnetusti raskasta ja vaativaa työtä.

    Ja sitä vastuuta on työnnetty täysin yhteiskunnan piikkiin jo parin vuosikymmenen ajan.

    Kiitos Matti ja Jyrkiboy järkevästä ja luontevasta askeleesta.

    Isät/äidit kasvattamaan, ei velttoilemaan yhteiskunnan kustannuksella!

    VastaaPoista
  29. Isät/äidit kasvattamaan, ei velttoilemaan yhteiskunnan kustannuksella!

    Varhaiskasvatusvalinta ei sillä tavalla ole veltto, etteikö pirttiviljelystä tienaisi kotihoidontukena enemmän.

    VastaaPoista
  30. Sanoisin vielä lisää, että 'catulux'in argumentein kotiopetuksen pitäisi olla parempaa ja yhteiskunnallisesti suotavampaa kuin perkeleen peruskoulun.

    VastaaPoista
  31. "Sanoisin vielä lisää, että 'catulux'in argumentein kotiopetuksen pitäisi olla parempaa ja yhteiskunnallisesti suotavampaa kuin perkeleen peruskoulun."

    Ito-hyvä! Ei nyt sentäs.

    Kunhan nyt äidit/isät jaksaisivat hoitaa omansa edes tuonne 3-4 ikävuoteen asti kotosalla, niin olisi hyvä näin...

    Se vain on varsin kamalaa, jos työttömät "vanhemmat" änkevät alle yksivuotiaansa ilmaiseen päivähoitoon, sinne 3-vuotiaan sisko ja 5-vuotiaan veljen kera.

    Kaipaan sitä vanhemmuutta...ilman lainausmerkkejä.

    VastaaPoista
  32. En vieläkään ymmärrä, mitä on varhaiskasvatus, saatikka varhaiskasvatusvalinta. Mikä sen vaihtoehto on?

    Miten kasvatus ylipäänsä voidaan valita? Eihän se ole valintakysymys, siis että valitaanpa nyt tällainen kasvatus, kun on alemyynnissäkin tms.

    Minkälaisia kasvatuksia kaiken kaikkiaan on?

    kysyy nimimerkki sanoista kiinnostunut

    VastaaPoista
  33. Kaipaan sitä vanhemmuutta...

    Mee itkeen äitis haualle!

    VastaaPoista
  34. "Kaipaan sitä vanhemmuutta..."

    Ja huomatkaa kyseisen sitaatin fontti "anonyymin" viestissä ...

    Kädet ovat Eesaun kädet, mutta ääni on Jaakobin ääni!

    Rakas-Tom? Olethan se sinä?




    P.S. Iines, oletko onnellinen??
    Minulla itselläni kevät on aina ja alati vaikeaa aikaa. Kaipuu nousee ylitse vuorien....

    VastaaPoista
  35. Tämä keskustelu on minulle aivan muusta maailmasta. Asun maassa, jossa päivähoitopaikkaa ei saa, jos joku isovanhemmista on siinä kunnossa että voi hoitaa lasta, saatikka sitten että vanhempi, joka ei ole töissä (käytännössä äiti) voisi edes kuvitella saavansa lapselle päivähoitopaikan, kun niitä ei riitä töissäkäyvillekään. Ja mikä nollaluokka?

    Olen samaa mieltä siitä, että saattaisi olla hyvä tutkia nollaluokan tarvitsijoita, mutta nollaluokan poistaminen on väärin.
    Olen omien lasteni kohdalla ollut sitä mieltä, että kolmevuotiaaksi kasvatetaan suurinpiirtein omin voimin (ja köyhiä opiskelijoita oltiin) ja sitten kun lapsi alkoi tarvita sosiaalisia siteitä muihin lapsiin, lykättiin päivähoitoon. Ne ensimmäiset vuodet olivatkin minusta ratkaisevat lasten kehitykselle. Turha inistä siitä, että vanhempia syyllistetään aina kun kehotetaan vanhempia vastuullisuuteen; minusta lapsen ensimmäiset vuodet ovat ne tärkeimmät ja se pitäisi ottaa huomioon, kun lapsia hankkii. (Nykyisinhän niitä hankitaan, ennen lapset tulivat.) Jokainen voimavarojensa mukaan.
    Aika usein juuri ne varakkaimmat tosin löytävät jopa 'kasvatuksellisia' syitä, miksi yksivuotiaan on paras olla päiväkodissa.

    VastaaPoista
  36. Ei ole oikein himoja yksinhuoltajaäiteihin.

    VastaaPoista
  37. Sarin puheenvuoro on mielestäni terveellinen muistutus erilaisesta kulttuurista, ja samalla tietenkin erilaisesta naisen asemasta yhteiskunnassa. Italiahan on varsinainen "takapajula" naisten ja miesten tasa-arvossa.

    On silti aika helppoa tuomita italialainen lastenhoitomalli naista alistavana. Jotenkin tuntuu siltä, että tasa-arvon kytkeminen jokaiseen lapsiasiaan saattaa olla lapsen asialle karhunpalvelus ja se voi estää asian käsittelyn, sokeuttaa silmät ydinkohdilta.

    Näissä vanhan kulttuurin eurooppalaismaiden oloissa on tuomitsemisen sijaan myös paljon opittavaa siinä, miten lapsia ja vanhuksia kohdellaan, joskin epäkohtiakin tietenkin löytyy. Minua ainakin kiinnostaa ajatus siitä, että lasta ei "oteta varhaiskasvatuksen piiriin", vaan hänen annetaan kasvaa ja olla kaikessa mukana ilman metodeja ja oppeja.

    Lapsen paras ei aina ole sama kuin naisen tai äidin paras kiinteästä symbioosista huolimatta. Naisen asemalla ratsastettaessa lapsi voi mennä pesuveden mukana. Näin käy ennen kaikkea, jos katsotaan lapsen onnen olevan suorassa riippuvuussuhteessa äidin työelämätyytyväisyyteen. Ajatellaan niin, että kun äiti on tyytyväinen, hän voi sitten viettää laatuaikaa lastensa kanssa.

    Kukaan ei kysy, haluaako lapsi laatuaikaa ja isoa omaa asuntoa ja uutta autoa, vai yksinkertaisesti vain vanhempiensa läsnäoloa, tukea ja turvaa. Nykyinen hoitomalli on jokseenkin isä- ja/tai äitikeskeinen.

    Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että jos lapsi saisi itse valita, hän olisi mieluiten kotona tai viettäisi enemmän aikaa äidin tai isän kanssa. Tätä kiistatonta totuutta ei usein kuule keskusteluissa, vaan sitä pidetään lähinnä kristillis-keskustalaisena hurmoksena, jonka katsotaan yrittävän ajaa äidit pois työelämästä miehen vallan alle. Isyyslomien huomattavasta pidentämisestä en silti ole huomannut vakavaa keskustelua.

    *

    A-k.h,

    toki asia ja keskustelu kiinnostivat, sillä tässä on ollut on hyviä pointteja. Ei se määrä, vaan laatu. Asia on lisäksi loppuunpureskeltu eri palstoilla ja jo valmista kauraa, hallituksen vastaantulevia hyviä kompromissiehdotuksia on tullut. Eiköhän se lapsen paraskin sieltä pikku hiljaa kirkastu, kun oikein puserretaan.

    VastaaPoista