1.6.2007

Mietteitä loman alkaessa*

En olisi uskonut, että kaipaan niin kovasti työpaikalle takaisin. Näen jatkuvasti unia, joissa olen koulussa, yleensä vaeltamassa käytävillä ja hakemassa epätoivoisesti luokkaa, pahasti myöhässä tunnilta.

Nyt harmittaa, että kaksi vuotta sitten tuhosin kaikki kouluarkistoni silpuksi mustiin jätesäkkeihin saadakseni hyllytilaa kirjoille. Vanhoja monisteita olisi nyt kiva selailla. Löysin vain yhden tuholta säästyneen monistenipun, jossa päällimmäisenä oli erään kurssin ilmoitustaulutiedote, tenttitulokset, joiden perään olin kirjoittanut: Hyvää kesää! Olette lomanne ansainneet! Tippa tuli silmään, ei voi mitään.

Luin juuri eräästä blogista kuvauksen, joka oli kuin suoraan kouluni kevätjuhlista. Juuri noin se meni, että rehtori puhui pitkään ja hartaasti, ja aina hyvin virallisena, puhujanpönttöön asetellun kukkakimpun takaa. Vuosi vuodelta kimppu muuttui omituisemmaksi, luonnottomammaksi asetelmaksi, jotenkin kovaksi. En pitänyt ollenkaan niistä kukkakauppiaitten sitomista tiukoista tekotaiteellisista kimpuista, joissa oli omituinen kaalinlehti ja joista pursusi pitkä heinä ja joitain risuja yli laidan.

Valmistuvat opiskelivat jännittivät salin etupenkeissä juhlatamineissaan ja hiukan vieraan näköisinä meikeissään ja kampauksissaan. Taaempana istuivat omaiset ja rapistelivat kukkakääröjään. Jokuset pikkulapset itkivät. Ilmassa oli ruusujen ja kahvin tuoksua, koska tilaisuus päättyi aina yhteisiin kakkukahveihin. Suvivirren aikana, seisomaan noustessa, mietin joka kerran, miten rypyssä hameeni mahtaa olla ja oioin pukua varovasti kädelläni.

Kotona oli sitten ensin tyhjä olo, kun kiire ja hälinä loppui kertaheitolla pitkäksi aikaa. Yleensä pari ensimmäistä lomaviikkoa kuluivat niin, ettei vielä tajunnut olevansa vapaa, irti jatkuvasta kiireestä ja hässäkästä. Vasta loppukesästä oli täysin vapautunut, ja silloin alkoi jo koulukin. Opettajat ovat kyllä pitkän lomansa ansainneet, siinä kuin oppilaatkin. Ei sitä työtä jaksaisi, jos kesäloma olisi neljä viikkoa. Lähes joka kesä jouduin myös puolustelemaan pitkää lomaani kepulaisia viljelijäsukulaisiani vastaan.

Nyt tuntuu kuin alkavasta lomakaudesta olisi terä pois, kun itse ei saa lomaa. Elättelen hassua toivetta, että jonain aamuna herätessäni ääneni kulkisi entiseen malliin ja saisin olla taas mukana työelämässä, vielä aika monta vuotta. Mietin jopa, miten tulee menetellä, jos työkyky yllättäen palautuukin. Kuvittelen, miten ilmoitan Kelalle, että eläkkeen saa lakkauttaa, menen takaisin töihin. Niin, että mihin töihin? Lehtoraattini kun juuri täytettiin vakinaisesti. Tuntui tosi haikealta. Ettäs kehtasivat täyttää minun virkani. En ollutkaan korvaamaton. Ja nyt en saa koskaan enää kesälomaa, vaan olen ikuisella lomalla, ja varustettuna tällä energialla ja lievää kohonnutta verenpainetta lukuunottamatta täysin terveellä, jopa erinomaisessa kunnossa olevalla kropalla, hyvin veriarvoin ja matalin kolesteroli- ja sokeriarvoin. Ja tässä minä istun pers homeessa koneen vieressä ja puran energiaani blogissa. Enkä koskaan enää saa kokea kesäloman alkamisen riemua.

* Mukaelma perinteisestä kouluaineen aiheesta Mietteitä koulun alkaessa. Suosituin aineen aihe kautta aikojen lienee kuitenkin Mitä tein kesälomallani.

(Maalaus Grant Wood)

39 kommenttia:

  1. Oli pakko päivittää päre uudelleen, kun juttuun pujahti tilastovirhe.

    Jos oikein tulkitsen laskuriani, kävijöitä on 150 - 200 päivittäin, ei viikossa, niin kuin tekstissä luki. Poistin kohdan tekstistä kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Muinoin koulussa en tullut miltei koskaan ajatelleeksi, kuinka tärkeää opettajalle voi olla luotsata oma luokkansa halki opin polun. Omat huolenaiheet olivat toisaalla ja vasta myöhemmin tuli vastaan opettajia, joiden kanssa jaoin innostukseni heidän oepttamiinsa aineisiin. Opettaja oli auktoriteettihahmo ja 'vahingoittumaton'. Aivan muuta paistoi läpi silloin, kun joku luokalta sanoi opettajalle jotakin harkitsematonta, joka selvästi teki kipeää. Tai kun luokanvalvoja yläasteen päätteeksi vei luokkansa jäätelölle ja takarivin pojat, jotka hekin olivat tulleet opettajalle rakkaiksi, vaikka yksipuolisestikin, rehvastelivat kioskin tiskillä, että "ottakaa kaikki jotakin tosi kallista, xxxx maksaa!" Hiljaisen surun tunsi.

    Oletko harkinnut mahdollista toisenlaiseen opettamiseen ympäristössä, jossa aikaisemman opetuspaikan työkyvyn rajoitteet eivät vaikuttaisi? Ajattelen jopa kuurojen opettamista. Myönnän hieman arastelevani tiedustella, koska tiedän sinun olevan ylpeä roolistasi opettajana.

    VastaaPoista
  3. En oikeastaan ole harkinnut enää opettamista, koska rakastan puhumista, äänenkäyttöä, ja ilmaisen sillä itseäni mieluiten. Oikeastaan ääneni ja puhumiseni on aina ollut valttikorttini, ja tuntuu, että minun pitäisi saada ilmentää sillä itseäni, tai sitten ei millään. Enkä viihdy nyhertävässä nettiopettajan roolissa, jossa korjataan vain kirjallisia tuotoksia - se ei ole minua varten. Elävä vuorovaikutus, nopea viestiminen, se on ominta alaani.

    Eniten tykkäsinkin puheopin kursseista ja luovasta esiintymisestä, teatterista ja show'sta. :)

    Jos sitä en saa tehdä, on ihan sama, kirjoitanko itsekseni jotakin koneella, bloggaanko tai väännänkö omaa elämääni kansien väliin tai keksinkö tarinaa - muitten papereita en enää välitä korjailla tai arvioida.

    Minua ihmetyttää suuresti se, miten helpolla korkeasti koulutettu työvoima päästetään käsistä. Olen nähtävästi niin ylikoulutettu, että minua ei voitu työllistää uudelleen, koska koulutustani vastaavaa työtä ei niin vain löydy tuolla puherajoituksella, ja muussa työssä palkka olisi ollut pienempi kuin eläkkeeni. Tämä on kylmä totuus.

    VastaaPoista
  4. Jotenkin mielessäni kuvittelinkin sinut vahvaksi äänenkäyttäjäksi. Se paistaa läpi. :)

    Tuo ylipätevyys on hurja asia ja ihmiset tuntuvat usein törmäävän siihen. Oletetaan kai, että henkilö ei voisi olla tyytyväinen vähempään palkkaan, eikä motivoitua ensisijaisesti tekemästään työstä. Itseään toteuttava ennuste.

    VastaaPoista
  5. Mietipä mitä töitä yleensä on, joissa ei tarvita kohtuullista äänenkäyttöä. Vähäistäkin äänenkäyttöä vaativat työtehtävät ovat usein sellaisia, joissa ollaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Harva yritys tahtoo esimerkiksi koulutussuunnittelijaa, jonka puhekyky ei ole uskottava. Tässä palkanlasku olisi kohtuullinen, eikä laskisi liiaksi tulevaa eläkettä. Ainoakaan yritys ei tahdo asiakaspalvelijaa, joka puhuu huonosti. Kustannustoimittajaltakin vaaditaan sujuvaa puhetaitoa.

    En keksi muuta kuin arkistonhoitajan, enkä ole vakuuttunut, pärjääkö hänkään töissä ilman puhetaitoa.

    Mikäli menisin suorittavan työn puolelle kokoamaan mykkänä jotain teknistä laitetta, koituva palkka laskisi melkoisesti tulevaa eläkettä. On pakko ottaa huomioon se, että ansaitsen edelleen tk-eläkkeelläkin tulevaa vanhuuseläkettä, jonka suuruuteen nykyisen eläkkeeni taso vaikuttaa.

    VastaaPoista
  6. Taas kukkasilla kukkulat. Täh?

    VastaaPoista
  7. Et Akh muuten ymmärrä sitä tyhjyyden tunnetta, kun siivoaa luokkaansa kevätlukukauden viimeisinä päivinä.

    Olen aina miettinyt, mistä se tunne tulee.

    Se on haikeaa luopumista menneestä vuodesta, jäähyväisiä oppilaille, jotka ovat tulleet tutuiksi/rakkaiksi. Nyt ja tässä he sitten yhtäkkiä karkaavat omille teille, elämänsä poluille ja kaikkoavat opettajansa elämästä/vaikutuspiiristä.

    Tämän käsittämättömän haikeuden taustalle piirtyy opettajan oma elämä ja hiekan vääjäämätön valuminen kohti loppuaan siinä tärkeimmässä tiimalasissa. Lukuvuoden päättyminen liittyy mystisesti myös kuolemaan.

    Näin olen tämän tunteen analysoinut. Ja tutkiskellut sydämessäni.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen analyysi, ja noinhan se on, että jokaisessa lopussa on kieltämättä pieni kuolema, ja ei pidä unohtaa - myös syntymä.

    Itselleni päällimmäisin tunne oli valtava irtonaisuuden tunne, kun oli edessä pitkä vapaa, eikä siinä vapaudessa osannut alkuun olla, vaan se tuntui jopa ahdistavalta, kunnes siihen tottui. Loppukesästä oli sitten taas haikea luopua kesästä ja loman vapaudesta.

    VastaaPoista
  9. Olin kerran puoli vuotta työttömänä ja näin jatkuvasti unia, joissa etsin luokkaani päättömästi pitkillä pimeillä käytävillä. Olin aina myöhässä.

    Kyllä kesäloman ensimmäinen kuukausi menee toipumiseen. Sitten alkaa vasta loma.
    Hyvää kesää kuitenkin.

    VastaaPoista
  10. Taitaa olla tyypillistä opettajalle (meillähän on kutsumus:) tavallaan syyllistää itsensä unessakin, eli itse on myöhässä, vaikka voisi hyvin olla, että seisoisi luokassa odottamassa, kunnes arvon teinixit malttavat kerätä luunsa ja lihansa ja merkkivaatteensa ja saapua tunnille.. :)

    On meidät hyvin aivopesty - oppilas/asiakas on aina oikeassa.

    VastaaPoista
  11. Missä eliitti koulussa oikein olet opettanut?

    Oliko siellä vain rikkaiden lapsia?

    sanot usein vastaavaa kuten:

    "kunnes arvon teinixit malttavat kerätä luunsa ja lihansa ja merkkivaatteensa ja saapua tunnille.. :)"

    VastaaPoista
  12. Trendien perässä juoksu ei näytä kysyvän koulumuotoa tai papan tilipussia.

    Jos pappa ei maksa, eikä yksinhuoltaja repeä tähän saumaan, teinixi menee töihin. Tämä on aivan yleistä keskiasteen oppilaitoksissa ja lukioissa, jos nuo trendit koetaan tärkeämmiksi kuin opiskelun saattaminen loppuun tehokkaasti ja normiajassa. Ei ollut tavatonta, että oppilas sanoi olevansa pois tentistä töitten takia. Ei ole myöskään harvinaista, että yo-lakki ei irtoa keväällä huolimatta suoritetusta yo-tutkinnosta. Opiskelija kun ei töiltään ole ehtinyt suorittaa kaikkia vaadittavia kursseja.

    VastaaPoista
  13. catulux

    Ja kun minä olen olen ajatellut opettajan ajattelevan, että pääsipä niistä pirulaisista edes vähäksi aikaa eroon, mutta ilmeisesti on vielä olemassa opettajia, joille työ on kutsumusammatti, niin kuin varmaan sillekin opettajalle, joka oli sanonut, että olisi kasvattanut kolme poikaa siinä missä Kalevia yritti. Olin kolmannella ja se oli jo kolmas kouluni tiheän muuttamisen takia.

    VastaaPoista
  14. Laitoin tämän päreesi Google Reader Shared Items-listaani lukijoitani varten. Tuntui niin tutulta. Kiitos!

    Unetkin ovat samanlaisia - vieläkin.

    VastaaPoista
  15. Kiitos Liisa!

    Ekaa päivää lomalla (vanhan kalenterin mukaan)! :)

    VastaaPoista
  16. Eipä ole enää edes Hesarin vanhaa Nytin ryhmää missä voisit kiusata ihmisiä siitä etteivät nämä ole olemassa - elämäsi mahtaa olla tosi tylsää.

    Mitä jos kuitenkin nostaisit sen oikeusjutun joutessas?

    VastaaPoista
  17. Taidan luovuttaa tämän blogin. Ihmisen jaksamisella on rajansa.

    VastaaPoista
  18. Toistuva naljailu jostain vuosien takaisesta väärinymmärryksestä ja sen kummallisista jälkinäytöksistä on mielestäni turhanpäiväistä. Erityisen hölmöltä se vaikuttaa kun siihen ei edes provosoida ja naljailun ainoana tarkoituksena selvästikin on aiheuttaa pahaa mieltä.

    Iines, mitä jos kuitenkin kokeilisit sellaista strategiaa, jollaisesta koetan puhua tuoreimmassa postauksessani ja sen kommenteissa: ole ihan piruuttasi piittaamatta?

    VastaaPoista
  19. Kyseessähän ei ole naljailu, Eufemia, vaan useita vuosia kestänyt pahantahtoinen kalvaminen, jota harjoittaa muutama nuorehko nainen ja heidän kannanottojaan tukeva vanhempi mies. Uskon sinun tietävän tämän piirin koostumuksen hyvin, olithan itsekin tuolloin Helsingin Sanomien Nyt-keskustelupalstan kirjoittajia.

    Minun väärinymmärryksenihän oli se, että luulin jonkun multinikkeilevän tällä palstalla, ja totuudentorvena toin tämän esiin, joskus vuonna 2002 - 2003, eli viitisen vuotta sitten, jolloin keksin keskustelupalstat ja innostuin kirjoittelemaan juttujani.

    Oudoksi tämän vuosia kestäneen seurailuni ja kalvamisen tekee se, etten koskaan ole sanonut ilkeästi tai henkilökohtaisesti solvannut ketään, kunhan toin julki epäilyni multinikkeilystä.

    Henkilökohtaisuuksiin meneminen on muutenkin minulle vierasta, ja olen vakuuttunut siitä, että mitään raskauttavaa ei yhdestäkään sanomisestni voida koskaan osoittaa, jos HS:ien arkistoja katsotaan. Kyllä ne tallella ovat.

    Onko tämä multinikkiepäilys muuten edes kummallista nettimaailmassa? Antaako se syyn usean vuoden mittaiseen kalvamiseen?

    En ymmärrä seurailijoitteni hyytävää pahantahtoisuutta, joka saa kylmät väreet selkääni. Miksi edelleen tämä henkilökohtainen vainoaminen, vaikken todellaakaan ole millään tavoin antanut aihetta saatikka provosoinut? Ainoa haluni on saada kirjoittaa omia juttujani, joissa tuonkaltaisella rumuudella ei ole mitään tekemistä? Jos olen tästä asiasta ennen puhunut, on se ollut kiusaamisen vuoksi pahan mielen purkamista nettipäiväkirjassa, kuten tapana muillakin on.

    En jaksa ymmärtää, mitä minussa on, miksi nuoret, sähköpostiini saamieni valokuvien perusteella kuvankauniit ja kertomustensa mukaan halutut rikkaat naiset kulkevat kannoillani loksuttamassa leukojaan. Minähän olen heihin verrattuna vanha nainen, mitättömän näköinen, täysin vaaraton ja taatusti viaton siihen räksytykseen, joka perässäni seuraa. Olen lisäksi puhevammainen henkilö, joka on vailla foorumia, jos tämä käy mahdottomaksi.

    Totuus on se, että minulle jää vain hiljaisuus, jos tämä sulkeutuu. Uutta blogia en avaa, koska en osaa teeskennellä, ja tyylini on tunnistettavissa, kuten olen havainnut.

    Onko tätä taustaa vasten yhtään ymmärrettävää, että olen lähes epätoivoisena miettinyt jopa lakimiehen apua saadakseni kirjoittaa? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Miettikääpä, arvoisat seurailjat, omalle kohdallenne tilannetta, että teiltä vietäisiin normaali puhekyky, ja sitten saisitte porttikiellon nettifoorumeille. Miten mahdettaisiin suu panna? Tulisiko lakimies mieleen?

    Itse näen seinän edessäni. Oma maailmankuvani poikkeaa niin paljon siitä, millaiseksi blogini on tullut. En tahdo tällaista, vierasta ympäristöä, jossa yhtäkkiä on julmia, täysin asiattomia pahuuksia, joissa minusta yritetään tehdä muuta mitä olen. Se on henkistä väkivaltaa, iskuja ja lyöntejä, joita en taatusti ole ansainnut.

    VastaaPoista
  20. Toivottavasti jaksat, Iines.
    Ymmärrän turhautumisesi, mutta minusta "palstasi" on virkistävän maanläheinen ja sopivasti provosoiva keskustelun virittäjä.
    On turha vähätellä kummajais-kommentoijien negatiivista vaikutusta, mutta vuosien takaisten kaivelu on kyllä aika pateettista ja joutaisi jättää omaan arvoonsa.

    Olet myös oikeassa siinä, että multinikkiys on ollut iänkaiken "normaalikäytäntö" keskustelupalstoilla, joten sen epäileminen ei tee kenestäkään vainoharhaista. Tottakai olet nähtävästi tehnyt sen virheen, että olet avoimesti ilmaissut ajatuksesi; sitähän ei anteeksi anneta!

    Olen saanut sen vaikutelman, että sinuun liitetään ominaisuuksia, jotka eivät perustu mihinkään konkreettiseen, eivät ainakaan kirjoituksiisi. Kun sitten valitat tästä, olet vaarassa näyttäytyä "urhiksi heittäytyjänä", vaikka minusta on oikein ilmaista mielipahansa senkin uhalla, että siitä yritetään tehdä naurettavaa la liioiteltua.

    Sinulla ja minulla ei ole mitään henkilökohtaista sidettä, joten kaikki mitä tässä kommentissa kirjoitan perustuu lukemaani. On siis mahdollista nähdä asiat näinkin päin tuntematta sinua, sen halusin sinulle sanoa.

    VastaaPoista
  21. Olet tarkkanäköinen, Sari, ja olen sen ennenkin huomannut. Katsot asioita asioina, ja teet niistä omat päätelmät. Tällainen yksinkertaisen selkeä kyky ei ole aivan tavallista virtuaalissa, jossa on usein vahvoja sidonnaisuuksia vakavana esteenä asioiden kiihkottomalle ja puolueettomalle tarkastelulle.

    Toivon että muillakin olisi tuo puolueettoman näkemisen kyky, joka virtuaalissa merkitsee päätelmien tekemistä henkilön tekstin perusteella, ei sen perusteella, mitä muut hänestä sanovat.

    Olen tietoinen tuosta vaarasta ajatua uhriksi, ja se vaivaa minua, koska en edes tahdo olla hymistelevän myötätunnon kohde. En siis hae myötätuntoa, vaan oikeutta olla oma itseni ja kirjoittaa sen mukaan. Sitä voisi kyllä antaa takaisin tai olla pirullinen, kuten neuvotaan. En ole täällä kuitenkaan esittämässä mitään roolia tai pelaamassa, enkä osaa siis noita pelejä.

    VastaaPoista
  22. Itse laittaisin niin sanottuun kill fileen sekä Tristanin että Kompostin ja jatkaisin bloggaamista. IP-osoitteiden bannaaminen ei ole vaikeaa, tai sitten voit moderoida kommenttejasi siten, että päätät itse julkaistaanko ne.

    Ei tarvitse olla psykiatri tajutakseen, että kummallakin kiusaajastasi on mielenterveysongelmia. En tarkoita että se olisi lieventävä asianhaara, myös viiripäät ovat vastuussa sanoistaan, mutta ehkä tämä antaa perspektiiviä siinä mielessä, että nuo kyseiset bloggaajat ovat yleensä sodassa koko maailmaa vastaan.

    Olen nauttinut blogistasi, toivottavasti jatkat!

    Mirkka

    VastaaPoista
  23. Iines, muistan kyllä ne tapahtumat, joista tämä sai alkunsa. Muistan ne henkilötkin, jotka tapahtumista erityisesti närkästyivät; olen tavannut kasvokkainkin useat heistä. Minun ymmärrykseni mukaan närkästyneet eivät kuitenkaan koskaan muodostaneet mitään joukkoa. Pikemminkin osa heistä tuntui olevan keskenäänkin huonoissa väleissä. Lisäksi he ovat käyttäytyneet selvästi eri tavoin: en esimerkiksi usko, että kuvansa sinulle lähettänyt olisi kommentoinut täällä aikoihin. Ainakin minun käsittääkseni heistä vain kaksi on jatkanut satunnaista naljailuaan täällä ihan nimimerkillä - enkä osaa mitenkään nähdä, että heitä kukaan "tukisi".

    VastaaPoista
  24. Mirkka, kiitos sanoistasi! En ole tiennyt, että IP-osoitteen voi itse bannata, enkä osaa sitä tehdäkään. Jotenkin vaan pieninkin moderointi sotii avoimuutta vastaan. En tahtoisi kontrolloida mitään, vaan tahdon uskoa ihmisen omaehtoiseen tekemiseen.

    *

    Eufemia, toivon että suostuisit luopumaan tuosta termistäsi satunnainen naljailu, sillä tästä on hyväntahtoinen kiusoittelu kaukana, samoin satunnaisuus. Etkö näe sitä?

    Joukon kiinteydestä en tiedä, enkä ole sitä varsinaisesti esittänyt. Itse he ovat kuvailleet tapaamisiaan ja keskinäisiä ystävyyksiään. Tietenkin heillä siis on yhteinen tausta, vaikkakin osa lienee erkaantunut fyysisestikin toisistaan.

    Ilkeyksien hiljainen hyväksyntäkin on tukea, Eufemia. Sekin, että ei sano mitään, vaikka lukee ilkeydet ja tietää, että voisi vaikuttaa niiden lopettamiseen.

    VastaaPoista
  25. Kiitos taas Mirkkalle ja iinekselle ja muille ystävilleen!

    VastaaPoista
  26. Ok, Iines, nimetään toisin. Kieltämättä Komposti kirjoittelee blogiisi usein, ei satunnaisesti. Yleensä en oikein ymmärrä hänen kommenttejaan (sori vaan Komposti), en siis tiedä tarkoittaako hän ne ilkeämielisiksi. Trisin en ole huomannut harrastavan blogisi kommentointia usein; siitä alkujaan sanavalintani "satunnainen", hänen kommenttiaanhan kommentoin. "Naljailu" oli arvolatautumaton ilmaus, olisin yhtä hyvin voinut puhua esim. vittuilusta.

    Olen ollut mainitsemissasi tapaamisissa. Komposti ei ole ollut niissä, Tris on. En kuvittele, että esimerkiksi minä voisin mitenkään vaikuttaa siihen, mitä kumpikaan heistä kirjoittaa tai on kirjoittamatta, tai ylipäätään siihen, mitä kukaan muu kuin minä kirjoittaa blogisi kommentteihin. En usko, että kellään muullakaan on sen kummempaa valtaa vaikuttaa asiaan.

    VastaaPoista
  27. Minä huomasin hiljakkoin kävijävirran suuntautuvan blogiini Tukiasemalta, ja kun seurasin linkkiä, se johti Trisin tuoreeseen linkitykseen, jossa hän oli linkannut Ikkunaiineksen blogin ankarasti kiroten ja nimitellen. Muuallakin voi siis herjata kuin asianomaisen omassa blogissa.

    Näin kauan jatkunut samojen henkilöiden harjoittama kaunanpito on kai jo kaikkea muuta kuin satunnaista, vaikka sitä tapahtuisi vain sopivan tilaisuuden tullen. Minusta se täyttää jonkinlaisen vainon tuntomerkit, ja olen sitä mieltä, että tällaisia asioita ei saa vähätellä. Virtuaali ei todellakaan ole viidakko, jossa ollaan jokaisen hihhulin mielen mukaan.

    Usein sanotaan, että virtuaali on samanlainen paikka kuin reaali, mutta olen eri mieltä. Virtuaali on pahempi kuin reaalinen maailma, sillä näillä laineilla ihmisen pahuus tihentyy aivan eri tavalla kuin reaalissa, jossa minä ainakaan koskaan en ole koskaan kohdannut sellaista kieroutta ja ilkeyttä - uskallanko sanoa pahuutta - kuin täällä.

    Se on ollut suuri ihmetyksen ja uuden oppimisen paikka.

    PS Jos näkee jossain netissä jonkun huonoa kohtelua, voi puolustaa häntä, edellyttäen, että tuntee asiaa ja on objektiivinen. Näin tekee kiusaajalle edes tiettäväksi sen, että kiusaaminen on huomattu ja että sitä ei hyväksytä. Jokainen kannanotto on tärkeä, jos halutaan nauttia vapaasta ja avoimesta virtuaaliviestinnästä.

    VastaaPoista
  28. PS 2 Naljailu ei voi olla arvolatautumaton ilmaisu, sillä emme mitenkään voi yhtäkkiä päättää sanojen merkityksistä ja niihin liittyvistä mielikuvista.

    Naljailuhan sisältää itsessään merkityksen hyväntahtoinen kiusoittelu. Vitun naudassa tai helvetin ämmässä tai saatanan kusimulkussa en näe tällaista funktiota.

    Tässä keskusteluyhteydessä naljailun käyttäminen voisi olla jopa manipuloivaa viestintää, kiusaamisasian vähättelyä. En kuitenkaan sano, että se on sitä. Kunhan ihmettelin sanataiturin sananvalintaa. Jokin merkitys tuolla valinnalla oli..

    VastaaPoista
  29. Ah, tuollaisista kirjoituksista muualla en tiennyt mitään. Ja tietysti valitsin sanani melko harkiten. Pyrin nimenomaan valitsemaan sanan, jolla en tekisi liian suurta numeroa sellaisesta käytöksestä, jota pidän tympeänä. En tiedä oliko minun hyödyllistä ylipäätään huomauttaa siitä, että kommentoimani kommentti tympi minua, sillä huomauttaminen eli numeron tekeminen kokemukseni mukaan useimmiten lisää ei-toivottua käytöstä ja saattaa innoittaa siihen muitakin. (Jos ikävän käytöksen pontimena on halu aiheuttaa pahaa mieltä, reaktio on merkki siitä, että keino on hyvä ja sen käyttöä kannattaa jatkaa. Mitä isompi reaktio, sen selvemmin näin.) Lisäksi onnistuin näemmä pahastuttamaan sinutkin, vaikka päätös avata suuni johtui aivan päinvastaisesta pyrkimyksestä. Taidan vaieta.

    VastaaPoista
  30. Eufemia, voit vaieta toki, mutta se ei taida estää minua pohtimasta asiaa vielä himpun verran.

    Minua kiinnostaa sanataiturin sananvalinta - ota se kohteliaisuutena. En pohdi tässä sinua siis, vaan rooliasi sanankäyttäjänä.

    En nimittäin taida nyt nielaista sitä, ettei asiantunteva sanankäyttäjä tuntisi naljailla-sanan kirjamerkitystä, kiusoitella hyväntahtoisesti ja jopa hymyssäsuin.

    Sananvalinta on aina arvottamista ja vallankäyttöä, se on myös manipulaatiota, jolla ajamme omaa näkemystämme jopa huomaamattamme tai koska olemme vakuuttuneita omasta ajatuksestamme.

    On paljon vaihtoehtoja, jotka sisältävät kuvaamasi kaltaisen tympeän merkityksen: vinoilla, vittuilla, ilkeillä, kuttuilla, louskuttaa (leukojaan), märistä, marista, ärhennellä, kritisoida, arvostella, tuoda esille oma kantansa jne.

    Sinä valitsit naljailun, ja se kertoo jotain suhteestasi tähän asiaa, tahdoit tai et.

    Valintasi on toki sinun ja kunnioitan näkemystäsi, jossa suhtaudut asiaan kaikesta huolimatta hyvinkin eri tavoin kuin minä. Tämäkin pohjaa todennäköisesti ajatukseen siitä, että blogihenkilöä ei voi loukata, ainakaan toinen blogihenkilö, vaan loukkaantumiselta voidaan välttyä itsehillinällä. Mutta - tämä asia on jo keskusteltu, joten se siitä.

    VastaaPoista
  31. Missä olen julistanut sinut loiseksi emäntäblogissani, TN? En ymmärrä tätä väitettä ollenkaan.

    Olen hakenut kohtaa pitkistä keskusteluista, mutten löydä. Silti muistan käyttäneeni ilmaisua hiljakkoin, mutta taatusti en sinun yhteydessäsi, sillä en ajattele niin. Olisiko kyseessä ollut jokin kysymys?

    Mitä tuohon muuhun viittaamiseen tulee, niin sinua minä tietenkin tarkoitin. Sinä olet ainoita tuosta vanhasta Nytin piiristä, joka tietää ja tunteekin nämä vanhat keskustelijat ja olet ollut yhteydessä heihin kaikkiin, myös näihin nyt nimettyihin.

    Sanojen käyttö on valtaa. Se kannattaa muistaa, sillä en minä muuta valtaa oleta kenelläkään virtuaalissa olevankaan. Samoin kuin virtuaalissa ei ole ystävyyttä, on vain kuvitelma ystävyydestä. Ja mikä tärkeintä - virtuaalissahan ei voi loukata ketään, koska blogihenkilöä ei ole olemassa. Eikö se näin mennyt?

    VastaaPoista
  32. En ole koskaan tavannut 'Komposti'a ja tunnen hänet huonommin kuin sinut, jota en tunne.

    VastaaPoista
  33. Sinä olet sanonut:

    Hankalia ovat vittuilijaloiset, jotka takerttuvat isäntäblogiin kalvamaan sitä ravinnokseen.

    Ja sitten:

    Lopuksi Tom Nokkelin (alias repardpon alias piparkakkupojan alias Jack the Bloggerin etc.) kommenttien pohjalta

    On omaa tunne-elämän kapeutta, jossei kykene kokemaan tunnetasolla tai ylipäänsä myöntämään nimimerkkibloggaajan loukkaamista.


    Tein tästä sellaisen johtopäätöksen, etten ole tervetullut. Blogilistan suosikeissa olen sinua kyllä pitänyt ja omassa blogissani yrittänyt vastailla kysymyksiisi. Mutta ethän sinä sitä lue.

    VastaaPoista
  34. Mikä sinua nyt mahtoi loukata, kun vaadit saada tulla esiin kertomaan, ettet tunne ketään? Eihän sinua kukaan tunne.

    VastaaPoista
  35. En minä sinua sillä vittuilijaloisella tarkoittanut, vaan juuri silloin uudelleen aktuaalistunutta kalvajaa.

    Sinä esiinnyit keskustelussa hyvin kärkevästi kyseenalaistamassa nimimerkkibloggaajan tunteet, joita ei mielestäsi saa olla kuin ristimänimellä bloggaavilla. Tämä on niin loukkaavaa aliarviointia, että vedin kaikki nimimerkkisi esiin näyttääkseni ne sinulle tarjottimella. Muu tulkinta on omaasi.

    Olen saanut niin monta sätkyä teikäläisen blogissa, että pelkään lukea sitä.

    VastaaPoista
  36. Hm. Ei niin. Toista ei voi koskaan kokonaan tuntea.

    VastaaPoista
  37. Jaha. Punainen sarvikuono on luonut nahkansa ja esiintyy taas "omana itsenään". Hyvää ja aurinkoista kesää myös Tomille!

    Ja myös Iinekselle.

    Blogiasi on kiva lukea, joten ei muuta kuin lisää lujia lauseita Iines.

    Äläkä provosoidu, jos provosoidaan. Muistathan tämän Koiviston kuolemattoman lauseen?

    VastaaPoista
  38. Enhän minä provosoidukaan! En kommentoi noita mitenkään, en ota niihin osaa, eli en provosoidu syöteistä.

    Olen kuitenkin sellainen, etten kovasti arvosta itsehillintää ja mielen kontrolliinottoa, koska se on väkivaltaa itselle ja kostautuu ennen pitkää jollakin tavoin. En pidä myöskään itsehillintää rehellisenä, vaan ongelmia säilyttävänä käyttäytymismuotona.

    Hyvää kesää itsellesikin, catulux! Elellään, ollaan.

    VastaaPoista