7.6.2007

Mistä köyhyys syntyy?


Minua pohdituttaa perin yksinkertaiselta, jopa simppeliltä tuntuva kysymys, joka koskee köyhyyttä.

Mistä köyhyys johtuu, jos se ei johdu hengen ja ruumiin velttoudesta, eli luuseriudesta?

Huomautan heti, että tämä ajatus ei ole syntynyt minun aivoissani, vaan se on napattu erään sanomalehden keskustelupalstalta, jossa muuan tietäväinen kirjoittaja esitti sen epäilynään muiden ajatuksista köyhyyden synnystä.

Tietäväinen kirjoittaja nimittäin oletti niiden ajattelevan näin, jotka kannattivat päivähoitomaksujen nollamaksuluokan tarkistamista tai poistamista. Tämä olisi hänen mukaansa motiivi maksuluokan poistohaluille.

Myönnän, että tunsin piston omassatunnossani. Olen syyllistynyt epäilemään köyhien ihmisten yrityshaluja. Puolustuksekseni sanon, että käsitykseni ei ole valmis, eli se ei ole edes käsitys vaan epäilys, joka ikävästi nostaa päätään kuin piru suosta. Hakkaan sitä kaiken aikaa lapiolla takaisin suohon.

Mistä köyhyys siis johtuu ellei yrityshalujen puutteesta? Onhan kuitenkin totta, että jos kaksi ihmistä pannaan täysin samanlaisiin oloihin, samoille vanhemmille, niin heistä toisesta voi tulla rikas, toisesta köyhä. Miksi? Miksi erään vauraan kodin Marjalla on talot ja tavarat ja paksut pankkitilit ja hänen veljellään Markulla on eläke ja vanhainkotipaikka viisikymppisenä? (Marja ja Markku ovat todellisia henkilöitä suvustani.) Onko ihminen kuitenkin oman materiaalisen onnensa seppä? Nyt olisi tilaisuus oikaista väärät käsitykset ja kertoa, mistä se köyhyys sitten syntyy ellei ihmisen omasta heikkoudesta.

PS Köyhyys = suomalainen, arkipäivän köyhyys, ei globaali köyhyys esim. kehitysmaissa

(Maalaus Clarence Holbrook Carter, Poor Man's Pullman)

35 kommenttia:

  1. Ihmisyhteisö on erilaisten suhteiden verkosto, jossa on tutkitusti solmukohtia l. ts. sellaisia ihmisiä, joilla on enemmän linkkejä muihin ihmisiin kuin toisilla.

    Erikseen voi ajatella talouden olevan myös oma verkostonsa ja samalla tavalla siinäkin on solmukohtia, joihin kontaktit ja sitä kautta raha kerääntyy. Osa ihmisistä on sitten sen verkoston laitanappuloita -ihan luonnostaan - kontakteja ei ole, ei solmuja, ja raha virtaa itseltä pois, mutta ei tule takaisin.

    Omilla kyvyillä tai kyvyttömyydellä voi jonkin verran muuttaa asemaansa suhteessa toisiin, mutta rahan tasainen jakautuminen ei ole tällaisissa verkostoissa koskaan itsekseen tasaista.

    (verkostojen tutkimus on todella mielenkiintoista, ja niitä on kaikkialla ravintoketjusta Internettiin)

    VastaaPoista
  2. Se juuri onkin kiinnostavaa, että noihin verkoston tihentymiin osuessaankin samamunaiset kaksosetkin saattavat singahtaa eri suuntiin.

    Tuo köyhyyden synty tai määrä ei siis voine johtua verkoston kudoksesta, varallisuustihentymään osumattomuudesta tai osumisesta? On jokin liikkeellepaneva voima, joka on merkitsevämpi.

    VastaaPoista
  3. Lisäys: Jankkaan vielä yksinäni:

    Tuo solmukohtiin osuminen/osumattumuus selittää mielestäni paremmin rikkauden syntyä kuin köyhyyden, koska verkostohan elää ja liikkuu koko ajan, muuttaa muotoaan kuin ameeba; se ei voi olla mitenkään staattinen verkosto, johon vain osutaan.

    Mutta se siitä. Uskomattoman kaunis ja sireenintuoksuinen helleilta ulkona.

    VastaaPoista
  4. Yrittämistä ja energiaa voi sunnata monella tapaa, eivätkä kaikki niistä ole taloudellisesti tuottavia. Eikä niiden ole välttämättä tarkoituskaan olla. Saattaapa olla jopa niinkin, että joidenkin energiaa ja aikaa ansaitsevien asioiden luonne vaatii, ettei niitä tahrata rahalla.

    VastaaPoista
  5. Verkostot selittävät miksi rahaa ei jää kaikille tasaisesti ja miksi se kerääntyy solmuihin.

    Siihen taas, miksi jotkut tietyt yksilöt ovat köyhiä, on monia syitä esim.
    -lähtötaso (kun on köyhästä perheestä on vaikeampi rikastua, tietyillä alueilla on työttömyyttä enemmän)
    -omat kyvyt eivät ole taloudellisesti hyödynnettävissä
    -ei suuntaudu alalle, josta tienaisi
    -elämäntyyli (alkoholismi, osaamattomuus taloudenpidossa jne) tai sattuma (sairaudet, yksinhuoltajuus, velkaantuminen jne) pitää huolen, että aina pitää elää kädestä suuhun

    Se on niin sattumanvaraista. Yhteiskunta tietysti tasoittaa rahatilannetta, mutta se ei tue rikastumista tai köyhyydestä pois pääsyä, vaan siitä oikeastaan rangaistaan. Sosiaalitukea voi saada vain, jos ei ole omaisuutta, eikä tuloja, ja jos niitä sattuu saamaan, niin ne on käytettävä elämiseen, ei tulevaisuuden varalle elintason nostamiseen. Köyhyys on sellainen loukku, josta ei pääse pieninkään askelin pois.

    VastaaPoista
  6. Köyhyys syntyy puutteesta. On puhuttu myös syömäköyhyydestä. Huittisista oli se mies, joka söi enemmän kuin tienasi. Autuaita ovat hengellisesti köyhät. Köyhä saa olla, muttei kipeä. Köyhyys ei ole ilo, vaikka se naurattaakin.

    VastaaPoista
  7. Mistä köyhyys syntyy?

    Mistä se sikiää? Mihin niitä köyhiä oikein tarvitaan?

    VastaaPoista
  8. Kyllähän Suomesta rahaa löytyy. Sieltä Helsingistä. Herrat eivät vain suostu sitä köyhälle kansalle jakamaan.

    Näin opetti Isä Vennamo ja ääniä tuli ihan kahmaloittain. Ja kyllä minäkin äänestäisin miestä, jos hän ehdokkaana olisi. Ainakin hienon retoriikan vuoksi...

    VastaaPoista
  9. "Hakkaan sitä kaiken aikaa lapiolla takaisin suohon." Niin, jos tämän ulkoistaisi, niin ainakin työttömyys katoaisi.

    VastaaPoista
  10. Olen paljon köyhempi kuin sisareni, vaikka meillä on samatasoinen koulutus, yhtä monta lasta ja kumpikaan ei ole esim. yksinhuoltaja. Olen vain sattunut
    1. menemään naimisiin köyhemmän miehen kanssa
    2. "tuhlaamaan" energiaani sellaiseenkin työhön, josta ei ole ansainnut rahapalkkaa, tai josta korvaus on ollut lähinnä nimellinen

    3. hankkimaan lapset vielä opiskellessani (sisareni oli viisaampi, ja hankki lapsensa vasta sitten, kun oli vakityössä)

    Ja ylipäänsä olen ehkä ollut todella epälineaarinen esim. urani suhteen. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa; ei edes luokanopettajana toimiessani.

    VastaaPoista
  11. Aha Sari. Ammattisi puolesta. Otan osaa.

    VastaaPoista
  12. Omakohtainen selitys köyhyydelle:
    menin yksiin miehen kanssa, joka oli energinen self made man, rakensi yrityksiä, sai ideoita. Olin mukana hengessä, omaisuudellani ja nimikirjoituksillani. 90-luku vei kaiken, kodinkin, mieheltä myös terveyden. Velkajärjestelyn ja sukulaisille sen ulkopuolella hoidettujen velkojen jälkeen onnistuin yli viisikymppisenä päivätyöllä ja sivutöillä raapimaan kokoon se verran, että pankki antoi lainan vaatimattoman asunnon ostoon. Vapaudun veloista 85-vuotiaana.
    Asun ja syön, vanhoja vaatteita on. En käy koskaan teatterissa, elokuvissa tai konserteissa, lainaan kirjastosta näytelmiä ja kuuntelen radiota. Jostakin kai pitäisi syyllistyä vallitsevan filofian mukaan…

    VastaaPoista
  13. Anonyymi, kirjoituksesi sai minut ajattelemaan, että suomalainen köyhä taitaa olla kehitysmaiden rikas. En tarkoita nyt sinua näillä lauseillani, vaan pohdin asiaa yleisesti.

    Mietin, onko köyhyyttä se, ettei ole rahaa kalliisiin konserttilippuihin. Ja onko köyhyyttä se, ettei ole varaa ostaa uusia vaatteita? Eihän vaatteita saa nykyään millään konstilla edes rikki. Vai katsotaanko köyhyydeksi se, ettei ole varaa muodinmukaisiin vaatteisiin kausittain?

    Tuntuu siltä, että köyhä on nykyään jo se, jolla ei ole rahaa massiiviseen hyödykkeiden ja turhakkeiden kulutukseen, sillä hyvinvointivaltiossahan kukaan ei kai voi kärsiä nälkää? Katsotaan ikään kuin köyhyyteen kuuluvaksi omistaa samat tavarat kuin muillakin, vaikkakin ehkä vanhempaa vuosimallia. Ja köyhyyttä on ehkä niomenomaan se, että ei voi heti ostaa itse tuota uutta hyödykettä. Rikas voisi olla se, jolla on aina varaa ostaa heti haluamansa hyödyke.

    VastaaPoista
  14. Se on niin monesta asiasta kiinni. Jotkut valitsevat omasta mielestä mielenkiintoisen ja mukavan, mutta vähäpalkkaisen työpaikan, toiset taas tylsemmän tai muuten vain ikävän mutta parempipalkkaisen.

    Tuleeko lapsia, miten monta, missä asutaan, mitkä ovat milläkin paikkakunnalla elinkustannukset. Onko vakityössä vai pätkissä, sattuuko työt loppumaan juuri kun lainanlyhennyksiä on jäljellä vino pino ja tulee konkurssi, pettääkö terveys... ja jotkut tietysti saavat perintöjä, joita voi sijoittaa ja kartuttaa varallisuutta.

    Itse olen rikkaan perheen kakara, kotoisin kolmen sadan neliön omakotitalosta, ja nyt asun alle 30 neliön yksiössä jossa eteisen lattialta pitää pyyhkiä vesilammikko joka kerta kun käy suihkussa, koska vesi valuu oven alta eteiseen. Loppukuusta ei tahdo aina löytyä kaapeista syötävää, kun kotona asuessa käytiin ravintoloissa hintoja katsomatta.

    Ja silti minä olen nyt rikkaampi kuin koskaan ennen.

    VastaaPoista
  15. Kommunismi sikiää köyhyydestä, sanovat imperialistit.Heikäläisten mielestä kuollut kommunisti on paras kommunisti.

    VastaaPoista
  16. Hyvinvointimaitten köyhyys voi olla tätäkin: Floridassa käyvät enää köyhät. Näin sanoi muuan ex-kollega toiselle, joka kertoi menevänsä lomallaan Floridaan.

    Köyhyys on arkisessa kielenkäytössä kummasti tullut merkitsemään sitä, ettei ole varaa tehdä parhaimpia hankintoja. Kaipa se johtuu siitä, että Suomessa ei ole enää oikeaa köyhyyttä. Sana on silti jäänyt kieleen elämään, koska köyhyys ei ole maapallolta poistunut. Sen merkitystehtävän on ensin ottanut köyhyydestä seuraava aste eli pienituloisuus tai vähävaraisuus ja nyttemmin jo keskituloisuuskin.

    Hassua, mutta töissä ollessa minulla oli koko ajan tunne, että se mikä minua köyhdytti eniten, oli huiman korkea veroaste. Kouluttautuneena ja töissä käyvänä henkilönä minua siunattiin aina korkeimmalla mahdollisella veroprosentilla, joinain vuosina jopa yli 40 prosentin poistolla palkastani. Kun sitten asuntolainan lyhennys nappasi tilistä alkuun jopa 60 prosenttia, sopii ihmetellä, miten elin. Minkään valtakunnan tukia en ole koskaan saanut ja maksumiehen osa on aina ollut minun, yksinhuoltajuudesta huolimatta.

    Minulla oli kaiken aikaa vertailukohde saksalaisessa siskossani, joka on tienannut luokanopettajatyössään baijerilaisessa alakoulussa enemmän kuin minä täällä Pisa-menestyneessä maassa maisterin tutkintoineni ammatillisilla korkea-asteillakin, joissa palkat ovat usein lukiotakin korkeammat. Lisäksi siskon veroprosentti on pieni suomalaisittain ajateltuna. En kadehdi hänen rahaansa, päinvastoin, enkä oikeastaan ole kovinkaan materialistinen, mutta tulkoon tämäkin seikka mainituksi köyhyysaiheisessa keskustelussa.

    Hyvinvoinnin maksumiehenä olo ei ehkä tee ihmistä köyhäksi, mutta kummasti taittaa kärjen henkilökohtaiselta vauraudelta. Säästöön ei jää mitään ja hyvä kun pärjää omillaan ja pankin lainarahalla, sopii ehkä useimmille motoksi nykyään. Ja hyvä kun saa olla kustantamassa sitä, ettei kukaan näe nälkää ja kuole katuojaan.

    VastaaPoista
  17. On pelottavaa, kuinka halpaa tavara on. Ihan siistejä huonekaluja saa roskalavalta ja parilla kympillä kierrätyskeskuksista. Vaatteiden kanssa sama juttu; kohtuullinen käytetty nahkatakki voi maksaa vain 10 €. Ruokaa on kuitenkin ostettava joka ikinen kuukausi kuten on maksettava vuokra. Jotkut tarvitsevat vielä lääkkeitä ja silmälasit - jotka eivät valitettavasti olekaan puoli-ilmaisia - voivat hajota.

    Ehkä kenenkään ei tarvitse elää ilman ruokaa mutta toisaalta olisiko epävarmuus ensi kuun vuokranmaksukyvystä köyhyyttä?

    VastaaPoista
  18. No jaa. Minulle minun köyhyys on juuri sitä, että tili on satasen tai kaksi miinuksella, eikä ole tietoa, milloin rahaa saa lisää. Vuokra pitää maksaa visalla kerta toisensa jälkeen, kun tukipäätökset viipyvät, sosiaalitoimistoon ei ole asiaa, ja kun sitä rahaa sitten tulee se minimipäiväraha, se juuri ja juuri nollaa ne miinukset, jonka jälkeen taas saa ostaa ruokaa velaksi ja pyytää äitiltä rahaa.

    Vai vielä Floridaan. On meitä aika köyhiä ilman Floridan matkojen häpeääkin.

    Köyhyys on sitä, kun raha ei riitä edes peruselämiseen, huolimatta siitä, mitä se peruseläminen missäkin kulttuurissa nyt sattuu olemaan.

    VastaaPoista
  19. Annikki, minulla on hassu tunne, että suurimmalla osalla suomalaisia tili on kaiken aikaa miinuksella, luoton puolella.

    Ei kai se voi olla köyhyyden merkki, vaan voisiko ajatella, että se on merkki yli varojen elämisestä, kulutusmarkkinoille ajautumisesta?

    Huom! En nyt viittaa sinun tilanteeseesi, sillä en tunne sitä enkä syitäsi. Mutta yleisesti monilla on kaiken aikaa luotto päällä, ja se ei voi mitenkään olla köyhyyden mittari.

    VastaaPoista
  20. Joo, totta on tuo, että ihmiset, joilla on talot ja autot ja floridanmatkat, ei myönnä olevansa rikkaita, vaan vetoaa siihen, että velkaa on. Ero onkin siinä, että vaikuttaako siltä, että sitä velkaa saadaan maksettuakin, vai ollaanko silkassa velkakierteessä.

    Itse olen melkein aina ollut köyhä sen jälkeen kun kotoa lähdin. Välillä huonopalkkaisissa töissä, enimmäkseen en. Ulkoapäin katsottuna, ja osittain niin itsekin uskoin, se oli omaa valintaa ja laiskuutta. Vasta viime vuosina on selvinnyt, että oon sairas, enkä ois näinkään hyvässä kunnossa, jos olisin väkisin yrittänyt suorittaa kaikki nää vuodet.

    Köyhyyden mahdolliset syyt on niin moninaisia, että yleistettävän vastauksen etsiminen lienee ihan turhaa. Eri ihmisillä on eri syyt. On tässä tullut mietittyä sitä, että kun köyhyydestä voi meillä kunnolla nousta vain työtä tekemällä, niin ihminen, joka ei koskaan ole työkykyinen ollutkaan, ei siitä suosta oikein nouse.

    Entiset yrittäjät on sitten ihan luku sinänsä. Ei mennä niihin nyt. Mutta ei ole kadehdittavaa sekään.

    Mutta iines, onko reilua, että ensin sanot, ettei nyt puhuta kehitysmaista vaan ihan meikäläisestä köyhyydestä, ja sitten alat kuitenkin itse verrata kehitysmaihin? Mun mielestä köyhyyden kokeminen ja määrittely olis ihan toinen keskustelu, eikä suoranaisesti liity siihen, mistä köyhyys (meidän yhteiskunnassa) johtuu.

    Ja kun mä sanon, että olen ollut köyhä, en tarkoita, että on ollut kauheaa kärsimystä pelkästään koko elämä (tai johtunut juuri taloudellisista olosuhteista se, jos onkin). Tarkoitanpa vaan sitä, etten aina ole voinut syödä tarpeeksi (kulutan hirveästi energiaa ja olen välillä liian laiha, ja tarvitsen myös monipuolista ruokaa pitääkseni sairauteni kurissa) ja että mitään yllättävää menoa ei ole saanut ilmaantua, koska sellaisiin ei ole varaa. Huonekaluja en ole ostanut, vaatteita käytettynä tai saanut lahjaksi jne. Tavaraa ei paljon tarvitse, ja se on halpaa. Ruoka on se, mihin rahaa sais menemään loputtomasti. Että jos tämä nyt yhtään selventää, valitetaanko floridanmatkoista vai mistä.

    Mielelläni maksaisin veroja, jos olis mistä maksaa. Meneehän ne kuntoutusrahastakin, mutta ei se tunnu ihan samalta...

    VastaaPoista
  21. Komppaan toisaata: juuri näin!

    VastaaPoista
  22. Toisaa,

    kirjoituksesi oli selvää kauraa. Mikäli oikein tulkitsin, sairaus on johtanut sinut köyhyyteen tai tilaan, joka ei ole vaurautta. Tämän ymmärrän.

    Sairaus on siis syy köyhyyteen. Mennäkseni ytimeen, puhut kuitenkin myös saamattomuudesta ja laiskuudesta. Minua kiinnostaa juuri tämä - asioiden summa. Miksi sieltä pitää nostaa siis sairaus suurimmaksi syyksi? Miksei yhtä hyvin laiskuutta tai saamattomuutta?

    Älä nyt ota tätä henkilökohtaisesti, kunhan kyselen lähinnä itsekseni.

    VastaaPoista
  23. Voisin vaikka arvata, että syy siihen, miksi mikään ei onnistunut, ei ollutkaan saamattomuus ja laiskuus, kuten toisaa luuli vuosia, vaan sairaus, joka oirehti "saamattomuutena ja laiskuutena". Ei siis niin, että olisi saamaton, laiska ja sen päälle sairas, vaan että on sairas ja siksi näennäisesti saamaton ja "laiska".

    Ja vielä kerran rautalangasta: saamattomuus ja laiskuus eivät ole sairauden kanssa syitä köyhyyteen, vaan köyhyyden ohella seurauksia sairaudesta.

    Kyllähän sen nyt sokea Reettakin näkee.

    VastaaPoista
  24. Ymmärrän ymmärrän, Annikki, mitä tarkoitat. Ei tässä idiootteja olla eikä luulla noin kuin luulet minun luulevan.

    Minun nyt on vaan vaikea ymmärtää sellaisia sairauksia, jotka vuosikausia oirehtivat saamattomuutena ja laiskuutena ja johtavat elämän mittaiseen köyhyyteen tai taloudelliseen niukkuuteen.

    Ei tässä kellään helppoa ole ja elämä on välillä yhtä shittiä. Silti minusta minun tulee kantaa korteni kekoon, vaikka hammasta purren ja pää huimaten.

    Mikä lie sitten kasvatuksen ja kodin osuus tässä elämänvalinnoissa? Sitä voi oppia vaikka valitsemaan sen sairaudenkin. Tai voi oppia senkin, että tuleen ei jäädä makaamaan vaan sitä mennään aina kuitenkin eteenpäin. On mentävä.

    Nyt, kun minua on verenpainelääkekokeilujen jälkeen hirveästi huimannut ja on ollut paha olo, ajattelin yksinkertaisesti niin, että sama se, huimaako minua kotona vai ihmisten parissa, jossain harrastuksessa tms. Jos olisin jäänyt vain kotiin makaamaan, olisin ollut todella kipeä. Tällä reseptillä menen nykyäänkin, en jää tuleen, vaikka voisin.

    VastaaPoista
  25. Sellaisia sairauksia ovat esimerkiksi depressio, PTSD (posttraumaattinen stressihäiriö) ja monet muut mielenterveyden ongelmat tai aivoihin /mielentilaan vaikuttavat sairaudet (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta).

    Ja se nyt vaan sattuu olemaan aika kapeakatseisen ja suorastaan sivistymättömän ihmisen merkki, ettei tiedä, että tällaisia sairauksia on ja että ne ovat todellisia ja että niissä ei mikään tavanomainen "puskeminen" ja "hammasta purren yrittäminen" auta.

    Ihmiset voisivat paljon paremmin ja lakkaisivat menemästä niin tolkuttoman huonoon kuntoon, kun lopettaisivat sen helvetillisen yrittämisen ja sen sijaan hakisivat apua ja parantuisivat.

    Esimerkiksi minun depressio on ilmennyt juuri vuosikausien alisuoriutumisena, ja olen pitänyt itseäni vain laiskana ja saamattomana ja opiskellut, opiskellut ja yrittänyt ihan vitusti ja tuloksena on se, että minusta ei ole enää mihinkään, aivot eivät toimi enää ja parantumiseen menee vuosia.

    Että voin ihan kokemuksesta suositella, että yrittää ei tarvitse siinä mitassa, että pää tai kroppa hajoaa. Jos on yrittänyt jo vuoden tai kaksi, kannattaa ottaa selville, mikä siinä oikeasti mättää sen sijaan, että yrittäisi vielä kolmannen, neljännen ja viidennen vuoden kunnes löytää itsensä kylpyhuoneen nurkasta tärisemästä.

    Meillä on vaurautta ihan tarpeeksi, ettei ihmisten tarvitse enää kärsiä kuten ne entiset torppien kurjat, ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  26. Minusta taas on pikkuisen kapeakatseista ja sivistymätöntä nähdä maailma noin mustavalkoisena, että panee toisen päähän ajatuksia hänen puolestaan. Täyttää tyhjiä aukkoja omilla ajatuksillaan, oletuksillaan ja hyvin usein ennakkoluuloillaan. Tämä on kauhean tavallista ja valitettavaa keskusteluissa.

    Ei tässä ole missään sanottu, että sairauksia ei ole. Tässä on annettu ymmärtää - luetun ymmärtäminen hoi Annikainen - että on vaikea ymmärtää, että kaikki laiskuudet ja saamattomuudet olisivat sairauden aiheuttamia. Uskallan väittää, että laiskuutta ja saamattomuutta on ihan pulskan terveilläkin ihmisillä. Tai korkeintaan lievästi masentuneilla.

    Kun nyt vihdoinkin uskottaisiin, että ihmisen elämä on rytmiä (by Kyllikki Villa). Siihen kuuluu nousuja ja laskuja, masentumisia ja sitten taas nousuja. Ei elämä voi olla tasaista tyyneyden kiitorataa, eikä siihen tule edes pyrkiä. Sallikaamme ihmisen masentua ja surra! Usein siihen auttaa aika ja oma yritys paremmin kuin pilleri.

    Ai että minua kiehtoo tämä elämän rytmisyyden aihe!

    VastaaPoista
  27. "Minun nyt on vaan vaikea ymmärtää sellaisia sairauksia, jotka vuosikausia oirehtivat saamattomuutena ja laiskuutena ja johtavat elämän mittaiseen köyhyyteen tai taloudelliseen niukkuuteen."

    tähän vastasin.

    VastaaPoista
  28. ja ajattelin, että tieto - faktat - auttaisivat ymmärtämään.

    VastaaPoista
  29. Mutta ei minun vastaukseni mitenkään osoita kapeakatseisuutta tai sivistymättömyyttä - mikä voin tiettenkin muuten olla, mutta tuskin tämän vastaukseni perusteella.

    Sairautta on, ja on sen mukana tullutta köyhyyttä, mutta yhtälaisesti on terveen ihmisen saamattomuutta ja sen mukanaan tuomaa köyhyyttä. Saamattomuus tuskin aina on siis sairautta.

    VastaaPoista
  30. No siinä tapauksessa et ilmaissut ajatustasi riittävän selkeästi. Jos kirjoitat, että sinun on vaikea ymmärtää sairauksia, jotka oirehtivat vuosikausia saamattomuutena ja laiskuutena, en minä voi ymmärtää, että tarkoitatkin sillä sitä, että kaikki saamattomuus ja laiskuus ei johdu sairaudesta.

    Niin, kaikilla on laiskuutta ja saamattomuutta aika ajoin, eikä se elämää haittaa. Mutta jos ne (saamattomuus ja laiskuus) tekevät elämästä vaikeaa ja taloudellisesti epävarmaa jatkuvasti ja vuosia, kyseessä tuskin on mikään normaali laiskuudenpuuska, vaan joku hoitamaton ongelma, sairaus tai häiriö.

    Ja juuri köyhyydestähän tässä keskusteltiin, eikä laiskuudesta? Joten ei ole mitään syytä sotkea sellaisia tavallisen elämän asioita tähän, jotka eivät sitä köyhyyttä aiheuta.

    VastaaPoista
  31. En ehkä ilmaissutkaan, sillä minusta tällainen blogikeskustelu on dialogia, jossa asia käsitellään osio kerrallaan, ja siirrytään pikku hiljaa lajempiin kokonaisuuksiin. Fakta faktana, askel askeleelta.

    Tätä dialogia ei oikein hallita nettikeskusteluissa, vaan usein kiirehditään tapahtumain edelle, ja hätäisinä täytetään tyhjät aukot omilla ajatuksilla toisen keskustelijan ajatuksista. Tässä mennään monesti hyvinkin harhaan. Kaikki eivät tyhjennä akkujaan kertarysäyksellä, vaan säästelevät paukkujaan.

    Jos siis sanon, että minun on vaikea ymmärtää sairauksia, jotka oirehtivat vuosikausia saamattomuutena ja laiskuutena, ei kai tämän voida mitenkään olettaa tarkoittavan sitä, että minusta saamattomuus ei koskaan voisi johtua sairaudesta?

    VastaaPoista
  32. Juu, ei voida olettaa näin. Minä en olettanut niin. (Enkä mene täällä enää siihen halpaan, että olettaisin ihmisten ajattelevan yhtään mitään [no pun intended], vaan pyrin aina vastaamaan täsmälleen siihen, mitä on kirjoitettu, enkä omiin oletuksiin siitä, mitä joku on ehkä kirjoittaessaan ajatellut.)

    Sen sijaan oletin tässä, että sinun on vaikea ymmärtää sairauksia, jotka oirehtivat saamattomuutena ja laiskuutena, kuten sananmukaisesti kerroit. Ja koska minä henkilökohtaisesti ymmärrän erittäin hyvin sellaisia sairauksia, jotka oirehtivat vuosikausien saamattomuutena ja laiskuutena, arvelin, että tässäpä on hyvä tilaisuus avata suunsa ja kertoa muillekin, kun sattuu tuota tietoa ja kokemusta tästä nimenomaisesta asiasta olemaan enemmän kuin tarpeeksi.

    Että niinkö mikä tässä meni sitten metsään?

    VastaaPoista
  33. Annikki, kiitos kun avasit suusi. Tarkoitukseni ei ollut tyrmätä sinua - uskon sanojasi - vaan kumota se ajatus, että olisin kapeakatseinen ja sivistymätön. Niin kuin sanoit.

    Taatusti en ole.

    VastaaPoista
  34. En tainnut eksplisiittisesti missään sanoa, että juuri sinä olisit sivistymätön ja kapeakatseinen, vaan että sellainen ihminen on, joka ei tiedä tuollaisia perusasioita ja siksi satuttaa sairaita ihmisiä entisestään. Lyö lyötyä.

    Kyllä sydämen sivistykseen kuuluu tietää, etteivät ihmisten ongelmat ole aina oma vika ja yrityksen puutetta, ja toisaan tapauksessa on todellakin raakaa kysellä sillä sävyllä, ettäkö oletko varma, että laiskuudella ja saamattomuudella sittenkin tekemistä toisaan köyhyyden kanssa, jos toinen on jo kertonut, että ne johtuivat sairaudesta.

    Ihmisten potkiminen ja syyllistäminen epäonnistuneestä elämästä on niin yleistä ja niin perseestä, että siitä on ihan oikein sakottaa. Voisi jopa ajatella, että niissä kärsimyksissä on jo riittävästi rangaistusta sille ihmiselle ilman että tullaan vielä erikseen mainitsemaan.

    Ja jos ei tunnu pisto sydämessä, niin ei silloin tarvitse provosoitua. Eiköhän kaikki sinut tuntevat tiedä, että olet sivistynyt, ja vieraille sitä on turha todistaa. Minulle kaikista vähiten.

    VastaaPoista
  35. Heitänpä vielä mausteeni soppaan:

    Tässä lähipäivinä oli varsin mielenkiintoinen uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan ujot saavat samasta työstä vähemmän palkkaa kuin sosiaaliset.

    Näinollen enää ei riitä, että on ahkera, vaan on mukauduttava myös muihin vallitseviin arvoihin, kuten sosiaalisuuden korostamiseen.

    Näin ainakin tutkimusta tulkitsisin.

    VastaaPoista