15.8.2007

Pelkkiä poistoja

Anteeksi hyvät lukijat se, että poistelen juttujani ja blogejani. En vain kerta kaikkiaan usko omaan bloggaamiseeni, enkä voi sille mitään. En halua juoksuttaa teitä turhaan päivityksen perässä, joten siksi pieni selvitys - kaikki on kiinni vain minusta itsestäni. Henkilökohtainen päiväkirjakin poistui samantien, samalla kaikki tänään ja eilen kirjoittamani jutut. Harmittelen hieman tämänpäiväisen runojuttuni poistamista, sillä siinä oli linkki toiseen bloggaajaan. Anteeksi! Ihmisen pitää uskoa itseensä. Ei tästä muuten mitään tule. Minun pitää palauttaa uskoni itseeni bloggaajana. Tunnen edessäni niin korkean kynnyksen, etten uskalla kirjoittaa tänne mitään.

(Kuvan tekijä Tiffini Elektra X)

41 kommenttia:

  1. Iines kuule, poistot ovat ristiriidassa listaamasi kymmenen kyvyn kanssa. Äläkä vain sitä listaa nyt poista.

    VastaaPoista
  2. Liinu, niin ovatkin, sillä minussa on myös asioita, joista en pidä - kenties teenkin niistä listan, niin ei ainakaan kukaan voi syyttää patsastelijaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Monet ovat varmasti suorastaan kateellisia kirjoitustesi synnyttämästä vuoropuhelusta. Silloin saa tietenkin myös vinosti kirjoitettuja kommetteja, mutta ainakin sinun pitäisi ajatella olevasi kiinnostava, kun ihmiset jaksavat vaivata itseään kirjoittamalla kritiikkiä(kin).

    VastaaPoista
  4. Iines.

    Muista, että blogeihin kirjoitetut kommentit on kirjoitettu hyvän ja pahan tuolla puolen.

    Tässähän liikutaan Dionysoksen jäljissä; kuulemme erilaisia ääniä ja näemme kaikenlaisia kolisevia kommentteja; mutta jokainen meistä tarvitsee naamion, jonka välityksellä voi kirjoittaa julki asiansa.

    Sinäkin.

    Ja sanamme on kirjoitettu salaamaan, eikä paljastamaan, mitä meissä itse asiassa on.

    VastaaPoista
  5. Siinäpäs se, Laura! Olen niin herkkä, että koen karmeaa epäonnistumisen tunnetta heti, kun päreeseen ei tulekaan kommentteja, niin kuin tänään, kun kirjoitin mielestäni hyvän ja syvällisen päreen eikä kukaan kommentoinut - paitsi hädissäni minä itse. Poistin siis päreeni ja samalla huitaisulla päiväkirjablogini ja yhden valokuvajutun, koska mihinkään ei ollut kukaan sanonut mitään.

    Koen etten kelpaa, ellen tee näkyviä juttuja ja koen, että minulta odotetaan aina vain räväkkyyttä ja paukkujuttuja, ja tunnen riittämättömyyttä tällaisiin odotuksiin. En minä ole mikään pankin posauttaja, vaan hiljainen runotyttö mieluummin.

    Ongelmani on kuitenkin se, etten kelpaa kaikille kirjallisille tahoille ankarasta halustani huolimatta. Esimerkiksi joku Kirjailijan häiriöklinikka ja suosittu Susupetal eivät huomaa meikäläistä, koska minussa on vika ja vaikka he listaavat lähes kenet tahansa - minua eivät kuitenkaan koskaan. Siispä minun täytyy kelvatakseni yrittää kirjoittaa paukkujuttuja, vaikka tahtoisin kirjoittaa vain kauniista asioista ja keskittyä vaikka runon kirjoittamiseen.... En siis näy runotyttönä ja tahdon olla näkyvä, koska tahdon vuorovaikutusta. Minulla on siis ongelma.

    VastaaPoista
  6. Catulux,

    sanot että sanamme on kirjoitettu salaamaan on minulle kyllä hepreaa, sillä minä viitoitan sanani merkein, joilla tahdon ohjata luokseni. Se on toiveeni ja suurin ilon aiheeni, kun joku ottaa kontaktin sanojeni perusteella!

    Minun sanani ovat aina tarkoitetut paljastamaan, avaamaan verhon, repimään esiripun alas

    VastaaPoista
  7. Sinulla on yksi viehättävimmistä luettavista blogeista mitä suomenkielisissä on tarjolla! Ja se on paljon se!

    Ps. Kuvan tekijä on Tiffini Elektra X [Tartx]

    VastaaPoista
  8. Voi iines! Mulla on pitkään ollut sama fiilis.. olen jättänyt monta liian huonoa fiilistä ja samoin niitä iloisempiakin kirjoittamatta, kun tuntuu että aina tulee jotain ilkeää kommenttia tai että blogi on itsensä toistoa jatkuvasti..

    Voi yhyy.

    VastaaPoista
  9. C!

    Kiitos kuvan tekijän tiedosta. Hurmaannuin kuvaan jossakin yhteydessä, jossa ei ollut tekijän nimeä, ja otin sen, koska koin sen hyvin voimakkaasti.

    Oletkohan sinä oikeasti niin vahva ihminen kuin näytät olevan? Täysin vapaa kaikista Blogistanin kytköksistä. Ihailuni, mutta kysyn: Voiko niin elää, ellei ole kauheasti muuta elämää? Sinulla täytyy olla.

    VastaaPoista
  10. Tiia, Wicked Child - mistäs teitä vanhoja blogikamuja nyt yhtäkkiä putkahtelee? Sinulle ei kenenkään luulisi olevan tuhma, kun olet kuitenkin perusmyönteinen suhtautumisessasi ihmisiin ja asioihin.

    VastaaPoista
  11. No hemmetti, ilmankos täällä on vaikuttanut olevan niin hiljaista. Enkä minä edes ehtinyt vilaukselta nähdä jo poistamaasi kirjoitusta. Toivoisin sinun kyllä jaksavan jatkaa, koska ilahdutat kirjoituksinesi minun lisäkseni varmasti myös muita kommentteja jättämättömiä tarkkailijaluonteita.

    Lämmöllä,
    Sari

    VastaaPoista
  12. Iines, ymmärrän ahdistuksesi, kun blogi alkaa olla vuorovaikutusta, sen puuttuminen jää vaivaamaan. Muista kuitenkin, että se, ettei kukaan kommentoi, ei tarkoita ettei kukaan lukisi! Eilinen kirjoituksesi oli hieno, kuten myös runo, johon linkkasit.

    Sitten vähän ikävämmästä asiasta, tuosta, kuka on kenenkin suosikkilistassa. Sinä olit aikasi vanhan blogini suosikkilistassa, mutta jossain vaiheessa täällä tunnuttiin aina käytävän jotain tosi offensiivista ja henkilökohtaisuuksiin menevää riitaa, enkä omasta puolestani halunnut "osoittaa hiljaista tukeani" linkkaamalla riitaisaan blogiin. Mainitsemiesi blogien pitäjillä saattaa olla sama motiivi olla pitämättä sinua listallaan, ainakin Susupetalin myönteiseen tyyliin ei varmaankaan kuulu riitaisuuden tukeminen?

    Äläkä pahoita mieltäsi, blogissasi on paljon mielenkiintoisia pohdintoja, oikeasti! Riitojen syvyys ja äkeys saattaa vain karkoittaa niitä kaihtavia ihmisiä...

    Minerva

    VastaaPoista
  13. Kiitos palautteesta anonyymi ja Minerva!

    Tuo blogini riitaisuus on vissiin sitten se syy, etten pääse listoille. Nyt sen tiedän, ja mietin, miten parantaa tapani ja mistä saisi sellaisen hevosenpuhdistusharjan (= suka), jonka jouhet ovat valmiiksi myötäsukaisia.

    Joskus kyllä mietin sitäkin, kumpi on tärkeämpää: valo vai varjot, ja aina päädyn samaan lopputulemaan: ne tarvitsevat toisiaan.

    Valo ilman varjoa on räikeää ja varjo ilman valoa on ankeaa. Tämä valon ja varjojen leikki on johtoajatuksiani blogissa: elämä on moninaista, ja halaan myös niihin varjoisiin nurkkiin hevosenpuhdistusharjani kanssa. Jos siinä tomut nousee, niin sehän on vain hyvä! Tuntuu perin oudolta, että tätä ei ymmärrettäisi - etenkin kun on kyse kirjallisesti lahjakkaista ihmisisistä, joita olen aina pitänyt myös filosofian (älyn?) jättiläisinä.

    VastaaPoista
  14. Iines, olet loistava kirjoittaja. Tartut arkoihinkin aiheisiin ja lähestymistapasi niihin on usein suorastaan nerokas.

    Luen aina bloggauksesi. Kiitos tähänastisesta. Olen nauttinut.


    Toivottavasti löydät Akusi.

    - Prospero

    VastaaPoista
  15. Iines, olet valtavan avoin tämän asian kanssa. Olen itsekin hyvin epävarma ihminen, vaikka voisinkin ehkä kirjoittaa itsestäni samanlaisen kykylistan. :) Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi haluan sanoa, että älä pelkää sitä ettet kelpaisi. Sinä kelpaat, ja enemmänkin! Minusta on ollut kiva lukea myös sinun kesä- ja syyspäiväkirjasi haircuttia, ehkä juuri sen lämpöisyyden vuoksi. Tykkäsin myös eilisestä runopostauksesta, rakastan kaikkea kaunista. En ole pitkään aikaan kommentoinut tänne mitään osittain siitä syystä, että usein täällä joutuu väittelyyn - väittelyssä ei ole vielä mitään vikaa, mutta se kääntyy helposti riidaksi, ja se on aika raastavaa.

    Jossain UT:ssa sanotaan, että "voita sinä paha hyvällä". Siis varjon tunnistamisen ja tunnustamisen ei tarvitse merkitä sitä, että täytyisi upota siihen kokonaan. Kirjoita myös valosta, ja varmasti se on yhtä koskettavaa ja vaikuttavaa kuin varjon tomuttaminen - vaikka vaikutus ei ehkä tule niin helposti ilmi. Mutta se, että tuot kauneutta ihmisten sydämiin, ei ole missään tapauksessa mitätöntä!

    VastaaPoista
  16. Valo ja varjo eivät ole vain vastavoimia vaan suorastaan sisaruksia. Minä en kaipaa mitään niin kuin vuorovaikutusta. Juuri nyt tuntuu, että en sitä saa. Näin on omissa kirjoituksissani, enkä saa itsestäni irti että kirjoittaisin. Voi kun saisi suoran piuhan päähänsä.

    Kelpaaminen on siitä kumma juttu, että ei voi kelvata muille ellei kelpaa itsellensä. Muu on tekopyhyyttä. Hiljaisuus (siis kommenttien puute tai pinnallisuus) voi johtua kateudesta. Sitä on liikkeeellä, se tuntuu olevan katoamatonta.

    Olet rehellinen, olet avoin. Nykyistä McMaailmallista maailmaa ei olekan rakennettu niin, että joku olisi vilpitön. se että tarjoaa itsensä avohaavoin on masokismia. Mikä saa meidät tekemään iin kerta toisensa jälkeen? Usko ihmiseen, hyvään, elämään.

    VastaaPoista
  17. Iines hyvä, yritä lohduttautua sillä, etten minä ole minkään sortin kirjallinen taho.

    Muistaakseni sinulla oli jotain noita ovenpielilistoja vastaan, etkä sellaista halunnut omaankaan blogiisi. Koit linkkaamisen jotenkin uhkaavan sanomisen vapauttasi ja kynäsi terävyyttä. Julistauduit itsenäiseksi ajattelijaksi, toisin kuin me, jotka kilpaa nuoleskelimme toisiamme.

    Minusta on hankala linkittää ihmiseen, jolla on niin negatiivinen näkemys linkittämisestä. Vielä hankalammaksi tilanne muuttuu, jos välillä on kauheaa kun linkitetään ja sitten taas jos ei linkitetä. Eihän tässä ihmisparka tiedä kuinka pitäisi tehdä, koska aina tulee loukanneeksi.

    Siitä kuka on linkkilistallani ja kuka ei, ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Blogini on retuperällä, hyvä kun keksin sinne jotain latteaa sanottavaa aina joskus, ei puhettakaan että ehtisin ja olisi kiinnostusta pohtia linkkaamiseen liittyviä monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Blogeja näyttää olevan blogilistalla yli kymmenen tuhatta, ei siis voi sanoa, että linkkaan kehen tahansa paitsi sinuun.

    VastaaPoista
  18. Tuo on kyllä hyvin mieleenpainuva kuva. Muistin heti sen olevan Tiffinin.

    Mutta mitä minuun tulee. Esitit haasteellisen kysymyksen, jota minun tulee nyt mielessäni tutkia.

    VastaaPoista
  19. Kiitos Prospero, kiitos Pälli, kiitos Liinu ja kiitos Kirsti. Arvostan sitä, että jaksatte kommentoida tällaisen sydänverivuodatuksen perään. Arvostan myös asiallista ja paneutuvaa suhtautumista, joka huokuu vastauksista.

    Olen tietoinen siitä, että teen blogilleni hallaa olemalla näin avoin ja tarjoamalla kurkkuani purtavaksi. Liinu puhuu masokismista, jota ihminen harjoittaa kerta toisensa jälkeen ja kysyy, mikä saa meidät tekemään niin. Allekirjoitan täysin sen, mitä hän vastaa. Se on juuri se: positiivisuus, usko ihmiseen ja elämään, periksiantamattomuus, kaikesta huolimatta. On vain äärimmäisen murheellista, että positiivisuutena pidetään vain harmitonta näppiksen räpläämistä ja kevyttä pintaliitoa ketään oikeastaan koskettamatta, mitään liikauttamatta. Se on tismalleen päinvastoin!

    VastaaPoista
  20. C,

    mainitsemasi kysymys kiinnostaa minua suuresti ja tahtoisin kirjoittaa siitä päreen, siis asiasta, mutta rima on nyt korkealla, kynnys ulottumattomissa; en yksinkertaisesti pysty, koska pelkään, ettei kukaan sanoisi siihen mitään. Painajaismainen tilanne.

    VastaaPoista
  21. Iines, olet liian ankara itsellesi ja muillekin. Minäkin ehdin lukea sen runojutun, mutten ehtinyt ajatella. Sehän oli syvällistä. Ei sellaisiin tässä nopeassa vuorovaikutuksessa monillakaan ole aikaa just heti vastata, eikä välttämättä ollenkaan. Se taas ei mitenkään tarkoita sitä, että päre olisi ollut huono tai arvoton. Se on ihan yhtä tärkeä postaus kuin kenen tahansa, tuli kommentteja tai ei.

    VastaaPoista
  22. koen itse huonoa omaatuntoa tästä kirjoituksestasi. Itse lueskellut blogiasi silloin tällöin ja välistä ihmetellyt postitulvaa ja joskus toivoin ettei kukaan enää kirjoittaisi tänne tai kommentoisi.. Syystä koska mielestäni et aina arvosta tai jaksa ymmärtää muitten ihmisten mielipidettä ja tyrmäät monet ihmiset mennen tullen..

    Nyt sitten kirjoittelit itsestäsi ja niinhän se vähän olikin juuri niin mitä ajattelin. Haluat huomiota kirjoituksillasi ja kirjoitat tahallasi kovin kärkkäästi.. NÄmä kirjoituksesi (paljastukset?) tekevät sinusta niin paljon sympaattisemman ja ymmärrettävän mitä aiemmin :) Ja kuka kommentoi niin lukee, mikäs siinä, oma valintahan se on.

    kaikkea hyvää, olethan sinä ihan hyvä ja näkyvä ihminen vaikkei aina ne kaikki 20 ihmistä ns. "päreisiisi" vastailekaan.. vai?

    VastaaPoista
  23. Niin olenkin Saara, ankara ennen kaikkea itselleni, ja olen sitä täälläkin monesti sanonut, että olen itseni suurin teilaaja ja kriitikko. Minua ei oikeastaan tarvitse haukkua, sillä teen sitä koko ajan itselleni, olen aina tehnyt. Ehkä se herkkyys tuleekin juuri siitä, että en kestä enää sitä, jos joku muukin haukkuu minua, koska olen niin kova itselleni, että se kyllä riittää. Taatusti annan itselleni turpiin jokaisesta jutustani ennen kuin muut ehtivät.

    Anonyymi, en minä silti valehtele enkä teeskentele, vaikka välistä kirjoitankin paukkujuttuja. Ne ovat tosia ja kaivan niissä aina todellisia ajatuksiani esiin, mutta usein käy niin, että se ajatus tule kapeasti, en esitä mitään laaajempia ajatusteni taustoja, jotka saattaisivat muuttaa näkemyksiäni melkoisesti avarampaan suuntaan. Jokin tahtoo minussa katsoa, mihin suuntaan keskustelu kulkee, kun en avaa kaikkea heti, vaan jätän keskustelun virran vietäviksi.

    En halua, anonyymi, oikeastaan huomiota sinänsä. En halua olla keskipisteessä enkä katseiden ristitulessa. Huomio on vain väline, jolla saa vuorovaikutusta, joka on tavoitteeni, saadakseni keskustella ihmisten kanssa. Jos kirjoitan "syvällisiä", se harvoin herättää Blogistanissa keskustelua - kuten Saara totesi.

    VastaaPoista
  24. Minusta on kiva, että joku kirjoittaa ihan oikeasti kommenttiystävällistä blogia(siis mitenkään väheksymättä niitä blogeja, joiden kommenttiosuus on enemmän tai vähemmän suhdetoimintaa); siis kirjoituksia, jotka provosoivat keskustelemaan ja kinastelemaankin.

    Itse en oikein ehdi(jaksa/viitsi/kykene) ylläpitää "nettisuhteita", ja en siksi luokaan niitä; on siis kiva, että täällä on voinut vierailla ja "jutustella" kun siltä tuntuu.

    Ymmärrän kynnyksesi, mutta toivon että pääset siitä yli, vaikka nyt näiden kommenttikannustusten kepittämänä!

    VastaaPoista
  25. Nämä ovat minulle tärkeitä kommentteja, jotka palauttavat uskoani kirjoittamiseen. Olen oikeastaan hämilläni siitä, että niin moni "vanha tuttu" bloggaamiseni alkuajoilta putkahti esiin kannustamaan. Kun vaan aina muistaisi sen, että kommenttien määrä ei kerro lukijoitten määrää. Silti kynnys jatkaa ja tehdä seuraava juttu on äärimmäisen korkea, mihin osaltaan vaikuttaa tämä avautuminen. Minulla on sataprosenttinen rimakauhu, päreenkirjoittamisfobia. Auttaisikohan siihen jokin pieni punainen pilleri?

    VastaaPoista
  26. Tämä on sitä tavanomaista iinestä, joka toistuu silloin ja tällöin. Kukin taaplaa tyylillään.

    Tuus

    VastaaPoista
  27. Niin, ja toistuessaan menettää tehonsa (Pekka ja susi -ilmiö), tahdot kai sanoa.

    Veli Hotanen, ihminen ei voi aina kontrolloida tunteitaan eikä hillitä sisintään - luulen ettei se ole edes hyväksi ihmiselle. Minä en yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan pärettä ikkunaiinekseen, tunnen paniikinsekaista kauhua sen edessä, että juttuni menisi eetteriiin ja sitten katsoisin, miten sen perässä komeilee tunnista toiseen 0 kommenttia. Usko tai älä.

    Tämä kait todistaa sen, että kyse ei ole tyylillä taaplaamisesta, vaan asiasta, joka ei ole hallinnassa.

    VastaaPoista
  28. Tämän kaiken kirjoitti Iines,suomalainen, ei itsensä tähden, vaan kommenttien lukumäärän ja toisten ihmisten tähden; säilyttääkseen nimensä ikuisesti blogien kivisillä seinillä....

    VastaaPoista
  29. Ei kommenttien suuren lukumäärän tähden, Catulux, sillä summa ei ole tärkeää. Minulle riittää yksi ainoa kommentti, sillä siitä pääsen jatkamaan keskustelua, saan lukon auki, paniikki poistuu.

    Kun sitä yhtäkään ei tule, ja katselen nollaa pitkin päivää, tunnen itseni hylätyksi, vaikkei se tietenkään niin mene.

    VastaaPoista
  30. Syyspäiväkirjaasi olin pariin otteeseen aloittanut kommentin julkisesta sairaanhoidosta.
    Jouduin runsas viikko sitten tutustumaan Porin sairaalan ensiapuun ja aihe kokonaisuudessaan nousi perheemme ykköspuheenaiheeksi.

    Kesäpäiväkirjaan kirjoitin jostakin yhden kommentin.

    Kuten jo aikaisemmin olen sanonut päiväkirja on henkilökohtainen ja mielestäni on turha edes odottaa kommentteja sellaiseen.

    VastaaPoista
  31. Iines

    Kyllä minunkin teksteistäni löytyy sellaista 'pöperöä', että en sitä enää selvin päin siedä lukea, ja usein pohdin, josko jättäisin koko tämä pseudosivistykseksi haukkumani jaarituksen pelkkänä itseään muita fiksumpina pitävien 'kansankynttilöiden' (minä mukaanlukien vaikken opettaja olekaan) distinktion eli bourdeaulaisen erottautumisen tarpeen 'nettikettinä' ;)

    Mutta aina mä kuitenkin palaan näppiksen ääreen ja löydän jotain päretettävää - joskus jopa kirjoitettavaa, ja kirjoittamishetkellä teksti tai mitä sinne blogiin sitten ilmestyykin tuntuu usein hyvältä ja mukavalta, mikä riittää aina motivoimaan omat tekemiseni ja oman paikkani.

    Eikös bloggaaminen tuota sinullekin samantyyppistä mielihyvää - ainakin silloin tällöin?

    VastaaPoista
  32. Bloggaaminen tuottaa mielihyvää, selvä se. Tämähän on meikäläiselle henkireikä, tapa keskustella, tapa ajatella, tapa vaikuttaa. Ja suhtaudun tähän kirjoittamiseen kuin työhön, mieluisaan työhön, joka vie mukanaan.

    Oletko kuullut pianistista, joka ei yhtäkkiä pystynyt soittamaan yleisön edessä? Tai kirjailijasta, joka ei pystynyt kirjoittamaan seuraavaa teosta?

    Olen kerännyt nyt tiedostoihini inspiroivia kuvia odotellessani lukon aukeamista ja rohkeuden palaamista. Uskon kyllä, että sanomisenhaluni palaa jonain kauniina aamuna.

    VastaaPoista
  33. Sinusta on tullut nisti
    pahinta laatua: narsisti.

    VastaaPoista
  34. Havaitsen, että mitä kommentteihini tulee, sopisi päreen otsikoksi "Pelkkiä pistoja". Hymyä huuleen.

    VastaaPoista
  35. Jos minusta on tullut nisti, niin sinusta on tullut kvisti. August Ahlqvist.

    JK Pitää sisällään myös kuvablogin kuvakritiikit.

    VastaaPoista
  36. Jaha, täällä on tämä vaihe menossa. No, kyllä se ohi menee, ja kaikki on taas parhain päin.

    Otihan sentään kopiot poistamistasi teksteistä, jos vaikka saisimme lukea ne myöhemmin.

    VastaaPoista
  37. "Kyllä minunkin teksteistäni löytyy sellaista 'pöperöä', että en sitä enää selvin päin siedä lukea, ja usein pohdin, josko jättäisin koko tämä pseudosivistykseksi haukkumani jaarituksen pelkkänä itseään muita fiksumpina pitävien 'kansankynttilöiden' (minä mukaanlukien vaikken opettaja olekaan) distinktion eli bourdeaulaisen erottautumisen tarpeen 'nettikettinä' ;) "


    Ai perkeles! Tuo kyllä sattui.

    Ja tämän jälkeen kyllä poistan "Funeral Bluesin" ja Rasasen ruman naamankuvan
    (joka joutui siihen sanojen ja sanojen tuoman valon ja tunteiden vuoksi, valitettavasti!!)

    työtilani seinältä, jossa olen sitä säilyttänyt ja samalla maistellut ankean työni ohessa Audenin runojen ydinmehua; kylläkin.

    Kukaan collegoista ei liene lukenut sitä loppuun saakka?

    Palakoot he, kaikki ihanat tummat collegat, kauniit naiset, ruiskukan värisine silmineen(joihin haluaisin hukuttautua:(

    ja kauniine vartaloineen, vaikka helvetin tulessa......

    ja iines kirjoittakoon kauniin korvansa kanssa blogiinsa; niin kuin ennenkin.

    Totisesti.

    VastaaPoista
  38. Leonoora, ymmärrän vihjeesi.

    Minulla on ollut ennenkin rimakauhu, mutta en sanoisi tätä miksikään vaiheeksi. Ei nyt tarvitse enempää loukata vihjeillä "oikkuiluista", sillä siitä ei todellakaan ole kyse.

    Minulla vaan on takki aivan tyhjä ja suuni ei muodosta sanoja, kun katson tänne. Ei pienintäkään aihetta mielessä, ei mitään annettavaa.

    VastaaPoista
  39. Ei se ole ollenkaan epätavallista, ettei tekstiä aina synny. Ihailtavastihan sinä olet kirjoittanut kiinnostavista aiheista, ja hyvin, ja monipuolisesti.
    En vain aina ymmärrä mistä nuo epävarmuuden puuskasi oikein tulevat. Ihailijoillesi on ihan sama vaikka et aina niin huikeita keskustelunavauksia alustaisi.
    Vähempikin riittää meille maan matosille.
    Käy vaikka googlen avulla Youtubessa ja seikkaile hetki siellä.
    Parhaiten sieltä voi siirtää materiaalia siten, että maalaa sen object-alkuisen ja loppuisen osoitepalkin kopioiden ensin ctrl ja c painikkeilla ja siitää omalle sivulle ctrl ja v näppäimillä.
    Tallentaa se pitää sitten tietysti kuten kirjoituksetkin.
    Olisi hauska nähdä mitä löydät sieltä iloksemme, vaikka auttaako tämä nyt yhtään piristämään mieltäsi. Vai joko olen myöhässä neuvoineni :)

    VastaaPoista
  40. Liittyykö asia mitenkään koulujen alkamiseen.

    VastaaPoista
  41. Anonyymi, en usko, että koulun alulla on tekemistä rimakauhuni kanssa. Kyllä tämä on mielialakysmys, psyykkinen juttu, jonkinlainen masentuminen ja turhautuminen sen edessä, että mitä tämäkään kannattaa.

    VastaaPoista