8.11.2007

Kullervon kirous

Kullervo oli poika, jolle ei koskaan mikään onnistunut. Koko lyhyen elämänsä hän käytti vihaamiseen, kosto mielessään.

Luonto Kullervon ympärillä ennusti tulevat kohtalot, mutta merkkejä ei osattu lukea. Tuhoutuvien puunrunkojen tavoin on hänkin kuoleva, koska hänellä ei ole osaa maan kamaralla massan joukossa, rajuilma on tulossa, palaa jo. Kirkkaanpunainen taivas, muinaisten tarinoiden varoitusmerkki, ennakoi suurta murhenäytelmää.

Kerran Kullervo unelmoi onnesta, rakkaudesta elämässään, jolla oli kuitenkin tarjota hänelle vain leipään leivottuja kiviä. Ehkä hän oli herkistä herkin, särkyvistä särkyvin, meni palasiksi jo varhain eikä kukaan huomannut koota häntä ehjäksi. Lähellä ei nähty, kauempana ei osattu. Tuli vieras taloon, outo esikuva, vei mennessään, houkutti onnenkuvillaan, antoi käskyn. Se oli Kullervon kirous.

(Kansikuva Erkki Tanttu)

51 kommenttia:

  1. Hyvä rinnastus, Iines. Kullervoja on aina keskuudessamme, mutta kaikki eivät saa yhtä pahaa jälkeä aikaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Kun 18-vuotias päättää ryhtyä myyttiseksi sankariksi ja moraalisena ohjenuorana on viha...
    eikö kukaan kuunnellut?

    VastaaPoista
  3. Tuon pojan maailmankuva on minusta tässä keskeisen tärkeää.

    VastaaPoista
  4. Kirous se oli tietysti pojalla mielessä.

    Toivoisi että pojat saisivat jonkun kaverikseen, oppisivat puhumaan itsekin. Että koulut saisivat kerhonsa takaisin ja taideaineet.

    Nythän ei ole lama enää.

    VastaaPoista
  5. Monet puhuvat nyt rahasta ja heitteille jätetyistä nuorista, jotka kamppailevat mielenterveysongelmiensa kanssa. Opettajilta tivattiin jo eilen television suorissa lähetyksissä, eivätkö nämä huomaa nuorten mielenterveyden horjumisia koulussa.

    Eihän tässä ole nyt kyse rahasta ja mielenterveyshoitojen määrärahoista, vaan elämän suurista linjoista, arvoista, joita ihmiset valitsevat.

    Tämä on perhetragedia, sisältä siinnyt. Tämä ei ole tapahtumamiljööstä huolimatta koulutragedia, sillä ampuminen ei johtunut koulusta.

    Minua jäi mietityttämään tämä kuulemani lausahdus: Lapsi joka tuntee olevansa aikuista vahvempi, on onneton, koska turvaa ei ole missään muussa kuin itsessä, omassa turvattomassa itsessä.

    Lapset tarvitsevat tässä kovien arvojen maailmassa entistä enemmän aikuisen roolin sisäistäneitä vanhempia, ei kaverivanhempia. Aikuisten tulee vahvan läsnäolon lisäksi uskaltaa asettaa lapselle rajoja, koska aikuisen tehtävä on turvata lapsen elämä, se ei ole lapsen tehtävä.

    VastaaPoista
  6. Ajoissa näkeminen on tärkeää, ettei yhtäkkiä rysähdä kuin "yllätyksenä".

    VastaaPoista
  7. tämä on tapahtunut yhteisössä ja on sen yhteisön ja sitä ympäröivän yhteisön asia - mitä suuremmassa määrin.

    VastaaPoista
  8. uuh!

    voi Iines miten hienosti kirjoitit...


    Myös kommentaattorit ovat (toistaiseksi) olleet 'iholla'.

    VastaaPoista
  9. Hirlii, en tarkoittanut koulun vastuun välttelyä, kun sanoin, että tapahtuma ei johtunut koulusta, vaikka tapahtui koulussa. Rehtorihan uhrasi henkensä, samoin terveydenhoitaja nuorten puolesta, mikä kertoo koulun henkilökunnan vastuunkannosta ja ammattietiikasta omaa kieltään.

    Tragedia harvoin johtuu miljööstä, jossa se tapahtuu - siksi tätä ei mielestäni kannata nähdä sidoksissa vain kouluun, joka tarjosi ainoastaan otolllisen näyttämön tragedian teeman - vihan kohdentamiseen ja purkamiseen.

    Jos jotakin halutaan nyt kysyä, kysyttäköön arvojen perään. Mitkä ne ovat perheissä? Mitkä kaikki seikat kävelevät perheen lasten yli? Mitkä kaikki toimet ovat tärkeämmät kuin lasten kanssa läsnäollen vietetty aika? Paljonko rahaa oikeasti tarvitaan elämiseen ja paljonko tavaroita oikeasti tarvitaan? Paljonko yhteistä puhetta perheessä käydään, mitkä ovat perheenjäsenten ajatukset ihmisyydestä, elämästä ja kuolemasta?

    Koulun oviin asennettavilla metallinpaljastimilla ja mielenterveyteen korvamerkityillä rahatukuilla tällaisia tragedioita ei voida poistaa.

    VastaaPoista
  10. Iines, kirjoitit:

    "Eihän tässä ole nyt kyse rahasta ja mielenterveyshoitojen määrärahoista, vaan elämän suurista linjoista, arvoista, joita ihmiset valitsevat."

    Juuri näin. Pojan maailmankuva on järkyttänyt ulkomaiden uutistoimistojakin, meillä vain harvat ovat siitä puhuneet.

    Poika oli imenyt itseensä myrkyllisen yhdistelmän nykyajan kyynisistä ajatusrakennelmista, joita ihaillaan ja palvotaan.

    Ripsa,
    olen aivan samaa mieltä kerhoista ja taideaineista. Niissä oppilailla on mahdollisuus tutustua toisiinsa.

    VastaaPoista
  11. Anna, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että poika on imenyt itseensä sairaan maailmankuvan internetistä.

    Kyse on vain siitä, miksi tuo karmea maailmankuva sai hänet valtaansa. Mikä oli tehnyt pinnan sellaiseksi, että siitä löytyi tarttumakohta? Tämä on se ydinkohta, jonka ratkaisu on mielestäni avain teon ymmärtämiseen. Vasta kun ymmärrämme, voimme miettiä tulevaa.

    VastaaPoista
  12. Ripsalle vielä taideaineista, piti jo aiemmin mainita!

    Minulla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten syrjäytynyt ja hiljainen oppilas saadaan esimerkiksi näyttelemisen ja tanssin tai maalaamisen avulla "auki"ja muiden oppilaitten yhteyteen. Itselläni oli viisas rehtori, joka jopa talutti kädestä pitäen näitä vaarassa olevia tapauksia luovan ilmaisun kurssille, koska oppilas ei pysynyt missään muualla tai oli häiriöksi itselleenkin. Tulokset olivat rohkaisevia: nuori sai itseluottamusta omaan pärjäämiseensä, oman persoonansa esille tuomiseen ja jopa tuotoksensa palautekeskustelun vastaanottamiseen. Kritiikinsietokykyhän on yksi terveyden mittareista.

    Minusta taideaineissa olisi yksi tärkeimmistä avaimista lapsen sisäiseen maailmaan, sen purkamisen, esilletuomiseen ja hänen oman persoonansa tukemiseen. Omat kurssini olivat valinnaisainetarjottimella, kerran vuodessa. Ehdottomasti lisää tällaisia aineita ja kursseja joka asteelle, alaluokilta alkaen. Monia muita aineita joutaa panna vähemmälle, jopa teoreettisia aineita ja matematiikan tuntejakin.

    VastaaPoista
  13. taideaineiden puolesta on koulupuolella sekä vapaa-aika puolella (taideopetusta antavat ryhmät ja yhteisöt) jouduttu taistelemaan toivottoman paljon aina.

    itse, poistuin erään organisaation taide-taistelurintamasta noin viisi vuotta sitten. tietotekniikan oppiminen oli kasvatuslinjana paljon tärkeämpää. ja puissa kiipeily.

    koulu, laitoksena tai systeeminä, joutaisi suureen remonttiin. nuorisopsykiatrit varoittelivat jo silloin kun tätä luokatonta lukiota ryhdyttiin toteuttamaan, mutta heidän puheitaan ei haluttu kuunnella.

    koulu on yhteisö. mutta minkälainen yhteisö se oikeastaan tänä päivänä on?

    VastaaPoista
  14. Hirlii, vielä kerran, ei tämä nyt millään tavoin koulusta juonnu eikä johdu, joten ei tässä ole suuren koulukeskustelun paikka - muuten toki yleisellä tasolla koulukeskustelu on aina paikallaan.

    Kysyt lisäksi hyviä kysymyksiä, joita kyllä kannattaa pohtia, vaikkapa sitten hieman Jokelaakin ajatellen.

    Luokattomuus ja kurssimuotoisuus ajettiin väkisin läpi, vaikka enemmistö opettajista epäili ja vastusti sitä. Suurimpana vastustuksen syynä oli luokkien särkeminen ja yhteisöllisyyden katoaminen, koska luokkahan on oppilaan koti, turvapesä.

    Luokattomassa ja kurssimuotoisessa koulussa oppilaat ajelehtivat laskelmoiden, mikä kurssi kannattaa ottaa, jotta pääsee tietylle alalle opiskelemaan. Päätökset uravalinnasta aikaistuvat kauteen, jolloin oppilas ei tunne vielä itseään, ei kykyjään, ei halujaan. Samaan aikaan työympäristö saattaa vaihtua joka tunti, kaverit eivät ehdi käydä tutuiksi, ei synny yhteenkuuluvuutta, ei turvallisuudentunnetta.

    Sanon suoraan, että olen aina ollut luokattomuutta ja kurssimuotoisuutta vastaan, koska tällainen opintojen palapelirakenne sotii ihmisen luontaista kumuloituvaa oppimista vastaan. Parhaiten oppii useimpia aineita, kun ainetta on tasaisesti koko vuoden, jolloin luokkayhteisö voisi olla sama jopa koko kouluajan. Tämä lisäisi oppilaitten kokemaa sitoutumista kouluun ja yleistä turvallisuudentunnetta. Samalla opettajan suhde oppilaaseen syvenisi, kun näkisi oppilasta jatkuvasti, eikä pätkissä silloin tällöin.

    VastaaPoista
  15. Tuon pojan maailmankuva on minusta tässä keskeisen tärkeää.

    En tähän nyt muuta kehtaa laittaa kuin linkin blogiini.

    VastaaPoista
  16. Tom,
    minä tarkoitin niitä asioita, jotka ovat tuossa linkissäni.

    Iines,
    nuo kyyniset ajatusrakennelmat ovat valitettavan yleisiä ainakin tällä Internetissä. Suuri osa niistä on suorastaan muotia.

    En ole ollenkaan yllättynyt siitä, mitä tapahtui. Oli odotettavissa, että joku nuori toteuttaa sen, mitä isommat puhuvat.

    VastaaPoista
  17. Pojan maailmankuva oli sekava ja epälooginen: poika kannatti sekä äärivasemmistoa että äärioikeistoa, ihaili Hitleriä samalla kuin Stalinia, uskoi yli-ihmisyyteen, muttei lopulta omaan jumaluuteensa.

    Tämä todistaa mielestäni sen, että tragedia johtui lopulta psykoosin kaltaisesta tilasta, ei yksin netistä saadusta maailmankuvasta. Ehkä psyyken särkyminen juuri aiheutti sen, että poika poimi netistä nuo ääriainekset manifestiinsa. Kaikki yhdessä johti sitten psykoottiseen tilaan ja maailman särkymiseen.

    VastaaPoista
  18. Kirjoitit:
    ''Hirlii, vielä kerran, ei tämä nyt millään tavoin koulusta juonnu eikä johdu, joten ei tässä ole suuren koulukeskustelun paikka - muuten toki yleisellä tasolla koulukeskustelu on aina paikallaan.''

    Monilla, pitkillä tapahtumaketjuilla on seurauksensa, kirjoitukseni tarkoitus oli ilmaista se, että kyseessä ei ole vain-yksittäinen-ohimenevä-tapaus vaan kyse on kyllä kokonaisuudesta: yhteisöstä, yhteisöistä joissa elämme.

    Tämän kyseisen pojan teko haluaa kertoa meille myös jotain. Se on silmiemme edessä.

    VastaaPoista
  19. Ehkäpä oli niinkin. Mutta silloin suuri osa nykyajan filosofeja on ollut psykoosissa.:) Niin sekavia ja outoja he kirjoittavat (!). (vrt. Derrida: "me luomme niin monta totuutta kuin ´tarvitsemme" ;Foucault: "Minuus on vain jälki meren rannan hiekassa." jne)

    Minusta yhdistelmä Hitler ja Stalin oli täysin looginen. Hitler ja Stalin olivat molemmat tappajia, ihmisiä, jotka katsoivat, että heillä on oikeus eliminoida "sopimatonta väestöä" eli vähentää ihmisiä.

    Poika sanoi nettisivuillaan olevansa jumala ja yli-ihminen. Hän sanoi myös olevansa eläin, mikä ei ole ristiriidassa, sillä darvinismin mukaan ihminen on eläin.

    Blogisisko

    VastaaPoista
  20. Lehdistä olen saanut lukea poliisitietoihin viitattuna, että rehtorinnan ampuminen ei ollut sattumanvaraista.

    VastaaPoista
  21. blogisisko,

    ihmisiä, ihan oikeita ja tavallisia ihmisiä 'eliminoidaan', tänä päivänä tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

    se harha, että täällä elettäisiin kuin 50-luvun suomileffassa on kauan aikaa sitten jo mennyt. kannattaa panna bertoluccin 1900 osat 1 ja 2 pyörimään kotikatsomossa sekä katsoa näitä elokuvia ajatelemalla.

    sitten sen jälkeen kieslowskin kymmenen käskyä ja kaikki värit sekä tarkovskyn elokuvat.

    keskustellaanko sitten tämän jälkeen, jooko?

    VastaaPoista
  22. JM, rehtorinna oli kovin helppo saalis. Tukevahko nainen, johon oli helppo osua, etenkin kun hän tarjoutui lähietäisyydelle puolustaessaan oppilaita henkensä uhalla.

    VastaaPoista
  23. Hirlii, minua huolestuttaa se, että tarjoilet nyt tuon väkivallan Blogisiskolle todellisuudesta etäännytettynä. Sitähän elokuvan väkivalta on, ja juuri se on vaarallista. Kuvallinen väkivalta on aina glorifioitua verrattuna toteen.

    Ei Suomessa ole ennen ollut todellista väkivaltaa, ja tämä kertoo vain sen, että teininuoriso on nyt ehkä omaksunut tämän glorifioidun väkivallan veriinsä.

    VastaaPoista
  24. bertolucci, kieslowski ja tarkovksy elokuvan tekijöinä kertovat sellaista, mikä olisi aikuiskatsojan hyvä katsoa ja käsittää.

    ei muuta.

    VastaaPoista
  25. Hirlii, usko pois, Bertoluccit, Kieslowskit ja Tarkovskit on varmaan nähty. Ne ovat silti fiktiota, ohjaajan kuvaa, hänen käsitystään, eivät reaalista elämää.

    Pst Kaksi ensin mainittua lukeutuu elokuvahistoriassa Top 10:iini, viimeinen ei.

    VastaaPoista
  26. Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun kaupungissamme samanlaisia ihanteita palvova poikajoukko häiriköi.
    Syitä on analysoitu ja pohdittu paljon julkisuudessa.
    Heidän aseinaan olivat etupäässä pesäpallomailat. Mitä olisikaan voinut tapahtua pahimmillaan, jos heillä kaikilla olisi ollut jollakin hetkellä tuliaseet.
    Hyvä ettei ollut, niin helppoa kuin tuo aseiden saanti näyttää olevan maassamme, jossa on maailmassa kolmanneksi eniten aseita!

    VastaaPoista
  27. noh.

    nuorisotutkimus-seura tekee hyvää työtään, johon (myös)kannattaa tutustua.

    http://www.nuorisotutkimusseura.fi

    VastaaPoista
  28. Sietää kysyä, mitä niillä aseilla tehdään. Miksi käsiaseita myydään ja kuka niitä ostaa? Miksi ihminen valmistaa murha-aseita?

    Hirlii, kiitos linkistä, katson sen läpi huomenissa, päivänvalossa!

    VastaaPoista
  29. Ei Suomessa ole ennen ollut todellista väkivaltaa...

    Ei edes keväällä 1918?

    VastaaPoista
  30. En ajatellut sotiin verrattavissa olevia ajanjaksoja tässä, sillä väkivalta liittyy olennaisesti sotaan.

    Ajattelin paljasta väkivaltaa, joka on riisuttu aiemmin mainitsemastani yhteisöllisestä glorifioinnista, siis yksilötasolla syttyvää vihan laajamittaista purkautumista.

    VastaaPoista
  31. Aamun lehdet lukeneena alan yhtyä lääkäri Hannu Viertolan kantaan (HS), jossa hän sanoo, että tietoyhteiskunta tarvitsee kontrollia. Hänen mukaansa lähes kontrolloimaton YouTube on tällaisenaan yhteiskuntavaarallinen ja lasten kehitykselle vahingollinen tiedonvälitysmuoto. Allekirjoitan tuhannesti! Kysyn edelleen, miksi internetin tulisi olla viidakko, jossa saa julkaista sellaistakin aineistoa, mitä reaalisessa todellisuudessa ei saa.

    Toinen asia, joka aamun lehdistä nousi esille, on Suomen aselainsäädäntö. Viisitoistavuotias lapsi saa ostaa tappoaseita kaupasta jopa vanhempien tietämättä. Ja Suomessa on kolmanneksi eniten maailmassa aseita! Hävettää olla suomalainen

    VastaaPoista
  32. Jokelan ampuja hankki aseensa vasta 18-vuotiaana, joten Suomen vastustama ikärajan nosto 18-vuoteen ei olisi tätäkään tekoa estänyt.
    Itse kyllä kannatan jonkinlaisia aserajoituksia. Ei ole mitään järkeä myydä tavallisille ihmisille itselataavia paljon patruunoita vetäviä pistooleja.
    Tarkkuusammuntaan riittää kertalaukeava lippaaton pistooli, joka on itseasiassa tarkin asetyyppi.

    VastaaPoista
  33. No minä pasifistina ja eläinystävänä olisin valmis luopumaan kaikista aseista. En osaa nähdä tarkoitusta yhdellekään pyssylle.

    En pidä kovin loogisena sitäkään ajatusta, että aseita tarvitaan itsepuolustukseen, tarkkuusammuntaan tai metsästykseen.

    VastaaPoista
  34. Aivan oikea väkivalta-aalto oli kyllä olemassa Etelä-Pohjanmaalla joskus 1820-50-luvuilla.

    Sillä myös kehuttiin. Isoo-Antti ja Rannajjärvi, miesten laulamana.

    Kyseessä oli joukkomittainen ihmisten jahtaaminen tarkoituksessa vahingoittaa ja surmatakin. Osin joukkiot kulkivat myös ryöstämässä ja varastamassa.

    Heikki Ylikangas (Härmästä kotoisin) on käsitellyt häjyilyn olemusta historioitsijana ja katsonut hyvin tarkkaan oikeuden pöytäkirjat. Pahoja poikia olivat olleet.

    Jukka Kemppinen esitti sellaisen ajatuksen tässä taannoin, että väkivalta poistui siinä vaiheessa kun junarata tuli Seinäjoelle.

    Väestö alkoi sekoittua. Nuorison piti ruveta taas töihin hillumasta.

    Samantyyppistä käyttäytymistä (en nyt muista tarkkaan tutkimuksia) on ollut aivan sodan jälkeen 1950-luvulla, kun väkivaltaan tottuneet nuoret miehet, entiset sotilaat, käyttivät edelleen väkivaltaa. Rauhaan sopeutuminen on voinut olla vaikeata. Tämä väkivalta tapahtui lähinnä kaupungeissa.

    Asuin vv. 1947-50 Sukevan keskusvankilassa, joka oli täpötäynnä noina vuosina. Isä oli siellä opettajana ja kertoi myöhemmin, kun olin jo iso, että köyhyydestä ja turhautumisesta ne murhat kertoivat.

    Sen sijaan häjyjen joukossa oli paljon talollisten suht. rikkaita poikia.

    VastaaPoista
  35. Ajoin takaa irrationaalia, järjetöntä väkivaltaa, jolla ei minkäänlaista yhteisöllistä pyhitystä eli glorifiointia takanaan, kuten vuoden 1918 kansalaissodan väkivallalla oli - tai Pohjanmaan monimuotoisilla väkivallan teoilla. Kumallakin väkivallalla oli takanaan siis yhteisönsä hyväksyminen.

    Irrationaali väkivalta sen sijaan on vielä kauhistuttavampaa, koska siinä ei ole mitään logiikkaa, se ei noudata minkäänlaisia sodan lakeja, minkään yhteisön normeja. Tai tietenkin voi osittain noudattaakin, kuten Jokelan tapauksessa surmaaja nojasi USA:n väkivaltamalliin. Hänellä ei ollut kuitenkaan edeltäjiensä hyväksyntää, eli hän toimi yksin ja teko oli siinä mielessä irrallinen teko, joka voi aina kohdistua kehen vaan, ennalta arvaamattomaan uhriin. Tämä tässä juuri onkin kauhistuttavaa.

    VastaaPoista
  36. "teko, joka voi aina kohdistua kehen vaan, ennalta arvaamattomaan uhriin. Tämä tässä juuri onkin kauhistuttavaa."
    On aivan yhtä kauhistuttavaa, jos väkivalta on järjestelmällistä ja kylmän suunnitelmallista tuhoamista, eikö vaan. Uskoisin, että se, mitä ajat takaa on sama, minkä tähden mediakin jauhaa tätä tapahtumaa. Haluamme lopultakin ymmärtää tekijän motiiveja tai löytää edes jotain; vaikkei se oikeasti tee asiaa yhtään helpommaksi, mutta haluamme jonkin järjestyksen palasen loksahtavan takaisin paikalleen palasiksi menneestä maailmankuvastamme.

    VastaaPoista
  37. Väkivalta on tietenkin aina kamalaa. Juuri katsoin vilaukselta Teeman ohjelmaa vangeista, ja eräältä vangilta alettiin juuri leikata päätä pois, elävältä ja nähdäkseni päätä peittämättä. Lopetin ohjelman katsomisen siihen paikkaan. Eli tässä väkivalta oli yhteisön hyväksymää (tsetseenijutut), ja se kohtasi tietyssä roolissa olleita ihmisiä.

    Irrationaali väkivalta ei kysy rooleja, ja se voi tulla todeksi kelle vaan, se tulee lähelle. Minusta on hyvä, että media ottaa myyttisen maailmanselittäjän roolin, sillä ihminen tarvitsee myös yhteisöllistä tulkitsijaa turvatakseen olonsa ja tyynnyttääkseen mielensä. Siinä ei pitäisi kai olla mitään pahaa.

    Suruporno on sitten taas kokonaan toinen asia, ja sitä vastaan olen. Jossain on siis raja, kun Jokelankin tapahtumista puhutaan. Tsunamiuutisoinnissa mentiin mielestäni jo surupornon puolelle.

    VastaaPoista
  38. Olen pohtinut paljon sitä, miksi sekä Pekka-Eric että nyt jälkikäteen "surupornoilijat" hakevat voimakkaita tunne-elämyksiä. Oma selitykseni koko ilmiölle on nimittäin se, että voimakkaat tunteet tuovat mielihyvää, vaikka ne olisivatkin negatiivisia (viha, suru, pelko). Siksi teloituksia katsotaan, siksi vihasta voi tulla riippuvaiseksi.Ja myös surupornosta.

    Olisi helppo sanoa, että ihmiset elävät emotionaalisessa tyhjiössä ja siksi tarvitsevat kaikkea tätä, mutta luulen asian olevan paljon monimutkaisempi.

    Netin vaikutuksesta sen verran, että nähdäkseni ainoa oikeutettu syytös on se, ettei pojan viestintä mennyt perille niille, joilla olisi voinut olla mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin. Onko se sitten välineen vika? Julkinen mutta kuitenkin salainen väline kun on, internet (joka kai tarkoittaisi palvelun tarjoajia, vaikkapa youtube:a)ei voi mielestäni olla vastuussa muusta kuin siitä, että se mahdollistaa niin hyvän kuin pahankin salaisen "massoittumisen", paradoksaalisesti.

    VastaaPoista
  39. Juuri näin se minunkin mielestäni menee. Ihminen hakee voimakkaita elämyksiä, kun mikään ei enää riitä. Ihminen on kasvanut kiinni väkivaltaan, jota tulvii päivittäin joka puolelta, jopa lasten peleistä. Kaivataan jotain, joka todella liikuttaa, tulee lähelle, saa oman olon yhtaikaa kiihtyneen pelkääväksi ja samalla nauttivaksi.

    Juuri näin kävi tsunamiuutisoinnissa. Kaivettiin kinkuntähteet, tortut ja suklaat jääkaapista ja avattiin colapullot tai kaljapullot, ja asettauduttiin sohvalle mutustelemaan ja kuulemaan uutisia kasvavista kuolonuhriluvuista, näkemään tulva-aaltoa, itkuisia kasvoja ja hätää. Tämä liikutti, ja hyväntekijät päristelivät netissäkin edellään rumpua ja huhuilivat kaikkia auttamistalkoisiin. Kun kirjoitin tällöin yhden nettiartikkelin surupornosta eräälle foorumille, sain päivänsäteiset hyväntekijät raivon valtaan. Heidän aggressionsa olivat oikeastaan aika käsittämättömiä, kun niitä nyt jälkeenpäin muistelen.

    Minustakaan internet ei voi olla yksin vastuussa, mutta kannatan tälle viestintäareenalle samanlaisia sanktioita kuin muullakin julkaistavalla aineistolla on. Eihän julkisessa sanassa tai puheessakaan saa levittää yhteiskuntavastaista aineistoa, samaten yhteiskuntavastaisten yhdistysten perustaminen on kielletty laissa. En osaa pitää internetiä enää erillisenä saarekkeena yhteiskunnasta.

    VastaaPoista
  40. Ei aseiden kieltäminen mitään auttaisi. Seuraavaksi pitäisi laittaa lannoitteet ja useat kemikaalit luvanvaraisiksi. Pommin teko on hyvin helppoa.
    Jos joku henkilö on tarpeeksi hullu ja päättäväinen, niin joku parikymmentä henkeä on helppo tappaa.

    Tossa 70-80-luvuilla rakensimme kaverini kanssa melko voimakkaita pommeja ihan apteekkitavarasta.
    Räjäyttelimme pommeja kaverin perheen kesämökillä ihan omaksi huviksi.
    Salpietarin saanti meinasi tyssätä apteekissa, mutta minä tuijotin apteekin tätiä viattomalla katseellani ja sanoin, että äiti tarvitsee sitä lihan suolaukseen.
    Sillä irtosi muistaakseni 200 grammaa.

    Onneksi viimeisen pommin kohdalla tajusimme, että tämä ei olekaan ihan turvallista touhua ja lopetimme puuhastelun pommien kanssa. Oli sen verran kova paukku, että kesämökissä astiat helisivät kaapissa, vaikka matkaa pommiin oli melko paljon.

    Nykyään homma on vielä helpompaa, kiitos internetin.

    VastaaPoista
  41. Iines

    Ajatellaan näin - hypoteettisesti tietenkin: minä tulen joku päivä sinun luoksesi, koska en päässyt kafkaesquen luokse (hän kieltäytyi kun on niin sitoutunut 'täti' (en tuomitse) - mitäs siihen sanot?

    Voit tietysti halveksua minua, että valitsin ensin kafkaesquen (mikä ei ollut lainkaan itsestään selvää: se nainen on minulle ehkä liian 'akateeminen').

    Totuus: tässähän minä poika olen: sun ovesi edessä ja vonkaamassa myötätuntoa: mitäs siihen sanot?

    (Kaikki tämä on leikkiä - mutta ei tappavaa leikkiä - toivon niin...)

    VastaaPoista
  42. Rablee. Kerran kait se päättyy etsintä ja rakkauden kaipuu kaikkoaa. Vai loppuukos se milloinkaan?

    Ei Kullervon kirousta, vaan Leinoa tilanteeseen sopien:)



    "Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt
    olen koirana lempeä täällä,
    miten rikasten portailla pyydellyt
    olen tuiskulla, tuulissäällä,
    vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain -
    ja kun minä muistelen, mitä mä sain
    ja mitä mä nielin ja vaikenin
    ja mitä mä ajattelin!"

    VastaaPoista
  43. Pirrrrrrrrkl kun terä katkes!

    Se on siinä.


    Moni on kakku päältä kaunis,
    vaan on silkkoa sisältä.

    VastaaPoista
  44. Noh, Rane, vastaan -hypoteettisesti tietenkin ja leikinpäiten, mutta niin kuin minulle ominaista on, tosissani:

    Minusta sinä teit hyvän valinnan, sillä minäkin olisin pannut mainitsemasi naiskirjoittajat juuri tuohon järjestykseen. Onnittelen sinua siis hyvästä mausta.

    Tuossa te miehet vaan tunnutte eroavan meistä naisista: harvalla meistä on jonossa seuraavaa kokeiltavaa, kuten teillä tuntemillani nettimiehillä aina on. Pitkä jono jota käydään läpi. Se on teidän kirouksenne - viittaan päreen otsikkoon - ja juuri siksi teille luultavasti jää loppupeleissä luu kouraan. Niin surullista. Ja juuri siksi minä pysyn teistä nettimiehistä erossa enkä jaa teille lohtua, vaikka laulaisitte seppele päässä runoilijan sulosäkein ikkunani alla. :)

    VastaaPoista
  45. Iines

    Voi kiitos. Sykolookisesti terävä vastauksesi kyllä tyydyttää minun romantiikan nälkääni, vaikka pakit - jotka ennalta jo arvattiin - tulikin ;)

    Ollaan yhteyksissä edelleen...kaivaten - ihailijasi Rablee.

    *
    Et sä kuitenkaan vielä ihan noin vaan helpolla minusta pääse. Kirjoitan sinusta vielä pateettisen (potenssiin 100) runon.

    Työnimeksi harkitsen aluksi vaikkapa: 'Oodi Inkerille - tuolle sydämeni (n)maittavalle rinkelille' :/(huumoria pitää olla)

    VastaaPoista
  46. Herra on hyvä vaan. Mielenkiintoisia nämä testisi.

    VastaaPoista
  47. Täällähän on taas kotoisa tunnelma!

    VastaaPoista
  48. No on. Vaan odottelen yhä Ranen runoa. Ei taida enää runosuoli pulppuilla.

    VastaaPoista
  49. Iines

    'Ei taida enää runosuoli pulppuilla.'

    Ei hoppuilla nyt. Se tulee kyllä, jos on tullakseen.
    Kukkokaan ei laula käskien...

    VastaaPoista