Äiti on suomen kaunein sana

Eilisessä Sanakirja.Nyt-ohjelmassa lueteltiin suuressa kansalaisten äänestyskilpailussa voittaneita suomen kielen kauneimpia sanoja: äiti, rakkaus, lumi, kiitos, kulta, koti, kaunis, usva, aamu.

Ohjelmassa esiintyneen Apulannan Toni Wirtasen mielestä kaunein sana on kohtalo, kirjailija Kaarina Hazardin mielestä tumma, professori Pauliina Raennon mielestä läänineläinlääkäri. Muusikko Heikki Salon nimeämä sana oli myös tummasävyinen, ehkä kuolemaankin viittaava, mutta se ei nyt tule ulos muistini lokeroista!

Ohjelman ideana oli keksiä uusia sanoja käsitteille, joilla ei vielä ole nimeä, tai käsitteille, joiden sisältö on muuttunut. Näin mm. käsite työväenluokka määriteltiin uudelleen, kun ensin nähtiin kuvakierros siitä, minkä ammatin yksi työläinen itse määrittelee työväestöön kuuluvaksi, ja nimetyksi joutuneen ammattiryhmän edustaja puolestaan määritteli seuraavan. Kiinnostavaa oli, että työväestöön määriteltiin nyt perinteisten putkimiesten ja kirvesmiesten rinnalle sairaanhoitaja. Kirvesmiehellä oli puolestaan laajasisältöisin määritelmä: kaikki palkanansaitsijat kuuluvat työväestöön. Jos minulta olisi kysytty, olisin vastannut perinteisen kaavan mukaan: kaikki suorittavan työn tekijät. Tämä on kieltämättä ahdas tapa ajatella, mutta haluan olla rehellinen ajatuksilleni.

Hazard ehdotti työväestön käsitteeksi sanaa sä, joka on työväestöläisen tapa puhua itsestään: Kun sä aamulla heräät, sä viet lapset hoitoon-- . Tai Kun sä mietit, mitä sä söisit, sul ei o paljon vaihtoehtoja tms. Suorastaan nerokas oli Heikki Salon keksimä sana tavaristo, koska se viittaa niin monelle taholle. Voiton vei kuitenkin Toni Wirtasen rasitto, jonka johdinta -tto raati kehui mainioksi ja yleensä turhan vähän käytetyksi.

Mietin jo eilen hieman kriittisesti noita nyt valittuja suomen kielen kauneimpia sanoja, äiti, rakkaus, kaunis, kiitos, koti ja kulta. Tuntuu siltä, että ihmiset ovat nyt äänestäneet kauneimpia asioita, ihanteitaan, ei äänteellisesti kauneimpia sanoja, mikä kai olisi ollut tarkoitus. Kun tarkastelee noiden sanojen sisällöllistä maailmankuvaa, se on auvoinen, puhdas, tahraton, positiivinen, pyyteetön. Miten muka rakkaus tai rakas voi olla kaunis sanana? Sehän on hirveä, karahtavan kova ja ruma sana. Vaikka toisaalta - tyttäreni mielestä kaunein ja herkullisin sana on litra. Tätäkään en pysty täysin ymmärtämään, vaikka koetankin olla lyttäämättä hänen ehdotustaan.

Äiti-sanassa hämää ä-kirjain, josta en pidä, koska se on mauttoman leveä, ja suu ja kituset ovat ammollaan äätä sanottaessa. Ei ihme, että Hämäläinen on muualla Haemaelaeinen. Olen Hazardin, Wirtasen ja Salon linjoilla, sillä pidän takavokaalisista sanoista ja pehmeistä konsonanteista, kuten m ja h. Äänteiltään kaunein runo on Kiven Sydämeni laulu, ja kukkasen nimistä kaunein on vanamo ja lumme, miksei ulpukkakin. Ihanaa soinnuttelua on myös Leinon Nocturnessa.

(Maalaus Harry Andersson)