
Uni saattoi tulla eilisestä Rikos ja rangaistus -kirjoituksesta, sillä tein unessa rikoksen, jota en ilmoittanut poliisille ja mietin Raskolnikovin tavoin, pystynkö elämään loppuelämäni asia tunnollani.
Jätin nimittäin vauvani johonkin kuoppaan tai pitkulaiseen ojaan, jonne se minulta putosi. Vauva oli ehkä viiden sentin mittainen, oikeastaan vasta sikiö, joka oli riippuvainen hoivastani. Se lipesi sylistäni ja etsin sitä ojaa hapuillen, mutta en löytänyt. Viereeni tupsahti Kjell Westö, joka sanoi, että vauvan katoamisesta pitäisi ehkä ilmoittaa poliisille. En pystynyt puhumaan - unessakaan - ja Kjell sanoi soittavansa puolestani. Odotin ja tuskastuin, että lapsi kuolee kohta, ellei se pian löydy. Kävi ilmi, että Kjell ei ollutkaan saanut soitetuksi ja minun piti vain lähteä pois. Tai minä siis lähdin pois, ei pitänyt, olisinhan voinut jäädä sinne. Tässä vaiheessa tiesin, että olin tehnyt rikoksen, kun annoin lapseni kuolla. Kuljin eteenpäin ja kahlasin jossain ja odotin bussia tyttäreni kanssa. Häpeäni ja pelkoni oli suuri tyttären edessä, ja muiden ihmisten. Kukaan ei tiennyt, että olin hylännyt lapseni kuolemaan ja pelkäsin vain, koska poliisit seisovat ovellani ja tyttäreni saa tietää, että hänen äitinsä on tehnyt kauhean teon. Tähän ansaittuun häpeään heräsin siis helpottuneena.
Niin, mistä Kjell Westö tuli uneeni? Minäpä kerron, sillä tiedän sen. Luin nimittäin eilen juuri tullutta Yhteishyvää (2/2007), jossa Westö kolumnoi. Ihmettelin, lukeeko Westö kenties minun blogiani. Joulukuisessa jutussani Muuttuuko ihminen esitin nimittäin saman kysymyksen kuin Westö tuoreessa kolumnissaan, samoja esimerkkejä käyttäen. Rinnastin Saddamin hirttämisen samaan aikaan näytettyyn Helen Mirrerin tähdittämään Elisabet I-televisioelokuvaan ja sanoin, ettei ihminen ole muuttunut 500 vuodessa ollenkaan. Westö rinnastaa myös Saddamin ja näytetyn Elisabet I-elokuvan ja sanoo saman lausahduksensa samoin: emme ole kehittyneet neljässäsadassa vuodessa ollenkaan. (Westö laskee ajan Elisabetin kuolinvuodesta, minä syntymävuodesta + pyöristys.)
Ihmeellisiä ovat unen tiet. Mutta tuo oma uneni jää minulle käsittämättömäksi, ellei joku lukija osaisi sanoa siitä jotain. Mitä uni voisi merkitä? Mitä toiveita tai pelkoja se voisi kuvastaa?
(Maalaus Gustav Klimt, yksityiskohta teoksesta)