23.9.2008

Olen kohdannut tämän katseen ennenkin

Sama yli-ihmisyys ja kaikkivoipaisuus loisti viime syksynä Pekka Eric Auvisen silmistä, sama katse loisti myös erään opiskelijan silmistä, kun hän katsoi minua luokan takapulpetista ja huusi kesken ammattikorkeakoulun luennon: Olet väärässä. Älä enää ikinä sano noin, saatana!"

Hänellä oli käsi koholla ja suussa sama jäätävän itsetietoinen hymy kuin kauhajokelaisella Matti Juhani Saarella. En muista enää mitä olin sanonut, mutta mieleen jäi vain se, että hän kuvitteli saaneensa minut kiinni jonkin kielioppisäännön osaamattomuudesta, koska hänellä oli tapana testata opettajia. Opiskelijalla oli saksankielinen sukunimi, ja hän oli hyvin natsihenkinen. Naisopettajat pelkäsivät häntä, ja näytin hänen esseensä rehtorille, koska se oli järkyttävän rasistinen. Tapauksesta on aikaa yli kymmenen vuotta, mutta se katse tuli mieleeni jo Pekka Eric Auvisen katseesta.

Mistä näitä hulluja sikiää, oikeasti? Mikä heidät synnyttää? Mistä tulee se ylimielisyys, se kaikkivoipaisuuden tunne, jota terveellä ihmisellä ei ole? Mikä menee pieleen, kun ihminen alkaa kuvitella olevansa jumala, joka voi säätää toisten ihmisten kohtaloita, toisten ihmisten elämisen ja kuolemisen?

Minä toivon vain, että Matti Saari jää henkiin täysissä hengenvoimissaan. Hänen on saatava kohdata tekonsa seuraukset. Hän ei ole syyntakeeton yhtään mihinkään. Ei kukaan ole syyntakeeton yhdeksän ihmisen kylmäveriseen teurastamiseen. Ei ole mitään syytä, joka armahtaisi hänen tekonsa, jonka nojalla hän voisi antaa itselleen anteeksi. Olisi myös hyvä, että tulevat hullut näkisivät, että kouluteurastaja ei kuittaakaan aina teostaan kuoleman gloriaa, vaan joutuu pentele vieköön vankilaan loppuelämäkseen.

Kenenkään päätä ei saa nyt silittää, ja laajamittaisen surupornon sijasta tulee mennä ytimiin, kadonneen moraali- ja etiikkakasvatuksen sijoille. Lapsille ei todellakaan riitä elämisen rajattomuus, musavideot ja high technical -vehkeet.

(Valokuva Ilta-Sanomien nettisivustolta 23.9.)

197 kommenttia:

  1. et taida olla koskaan kuullut mielenterveysongelmista? ei ne vanhempien kasvatuksella tule. Pekka-Erik Auvinenkin sanoi että turha syyttää vanhempia, musiikkia, elokuvia ym. järki käteen.

    VastaaPoista
  2. Mielenterveysongelmat nimenomaan ovat perua lapsuuden traumoista. Kuka siellä kotona sitten on niitä traumoja aiheuttamassa? Kotitonttuko?

    VastaaPoista
  3. mielenterveysongelmat eivät aina juonna juuriaan kotoota.. traumaattinen kokemus on voinnut tulla vaikka koulusta, tai jostain muusta yhtä neutraalista paikasta...
    Ihmisen mieli on silkkipaperia pienikin väärä liike voi aiheuttaa paperin repeämisen..

    VastaaPoista
  4. Kovaa puhetta niin kauan kun asia ei osu omaan nilkkaan. Jos oma lapsesi sairastuu psyykkisesti, niin kukahan siihen on syyllinen?

    Traaginen tapaus taas kerran, tuo paljon surua moneen kotiin, myös ampujan kotiin. Mieluummin säälin häntä ja hänen perhettään kuin syytän.

    VastaaPoista
  5. inoj,

    jos ihminen on saanut vahvan lapsuuden, jossa häntä on alusta pitäen kunnioitettu täysipainoisena, tuntevana ja kehittyvänä ihmisenalkuna, hänen minäkuvansa kehittyy terveen tasapainoiseksi, ja tulevat ulkopuoliset kolhut kyllä kestetään luhistumatta saati repeämättä.

    VastaaPoista
  6. Jos minun lapseni sairastuu psyykkisesti, menen tietenkin itseeni. Minähän hänet olen kasvattanut ja tarjonnut ympäristön kehittyä. Ei tulisi mieleeni hakea syytä mistään muualta.

    Eri asia ovat fyysiset sairaudet, se missä määrin ne voivat aiheuttaa psyykkistä sairautta.

    Minusta nyt vaan sääli ei auta ketään tässä asiassa. Enkä ole erityisemmin tällaisen jumalattoman yhteissurun ystävä. Suruporno puistattaa, ja sitä on taas edessä.

    VastaaPoista
  7. Esimerkiksi kunnon selkasauna auttaa, kun on tehnyt pahojaan, loppuu se ylimielisyys heti alkuunsa. Ja lopuksi, kaikki on niin moniselitteistä, mutta silti te (blogaajat) laitatte "ammattimaisia" kommentteja lapsuuteen yms. liittyen. Hyvää jatkoa vaan sinulle, vähän vielä kun mietit asioita niin hyvää tulee, on tärkeää että asioista puhutaan.

    VastaaPoista
  8. Toivot hänen jäävän eloon "täysissä hengenvoimissa" ja kiellät ettei hän voisi olla syyntakeeton heti sen jälkeen kun olet nimittänyt häntä hulluksi. Pientä ristiriitaa ilmassa?

    VastaaPoista
  9. En kannata kuritusta, etenkään ruumiillista - ei lasta saa missään oloissa lyödä tai edes tukistaa.

    Uskon läsnäoloon ja ihmisrakkauteen, ja ennen kaikkea, uskon siihen että jokaisella on kyky nähdä materian sijasta se, mikä elämässä on tärkeintä: toinen ihminen, ihmisyys, rakkaus, lämpö, läheisyys, yhdessäolo. Ei siihen materiaa tarvita. Kyse on perheen valinnoista ja arvostuksista.

    VastaaPoista
  10. Minusta hulluus ei ole suora pesti syyntakeettomuuteen, Matti.

    Olen sitä mieltä, että hullun paperit tulisi määrittää uudelleen.

    VastaaPoista
  11. En kannata kuritusta, etenkään ruumiillista - ei lasta saa missään oloissa lyödä tai edes tukistaa.

    Minä taas kannatan. Minusta opettajalla tai välituntia valvovalla erityisellä koulupoliisilla (sellaisia alkaisi pikkuhiljaa olla aika palkata) pitäisi olla sähköpamppu, jolla Jurskaa voisi huitaista kiveksille ennen kuin Jurska jurskauttaa heikompansa leukaluut pihalle.

    Syy siihen, että näitä natseja tulee, on se, että koulun ja nuorison maailmassa natsiksi alkaminen on rationaalinen strategia. Kun penska on tämän rationaalisen strategian oppinut, aikuisten maailman löpinä rakkaudesta, ymmärtämyksestä, lainkuuliaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta kuulostaa penskasta yksinomaan Todellisen Elämän Ankaria lakeja (lue: koulunpihan viidakon lakeja) ymmärtämättömien lällyjen lässytykseltä.

    Ja viime kädessä Jurska on oikeassa, jos te naisopettajatkin pelkäätte Jurskaa. Systeemin yksinkertaisesti kuuluu olla sellainen, että teillä naisopettajilla on sähköpamppu, jolla Jurska voidaan lyödä lyttyyn jos se alkaa terrorisoida. Jurskan pitää pienestä saakka ymmärtää, että esivallalla on ne kaikkein vahvimmat aseet ja että esivaltaa vastaan kapinoimalla saa vain sähkötärskyn perhekalleuksiinsa.

    VastaaPoista
  12. Minulla on tässä television ykköskanava auki, ja heureka - asiantuntija tiesi syyn tapahtuneeseen ja lääkkeen siihen: nuorten mielenterveystyöhön lisää Rahaa.

    Hallelujaa, keskustelu voidaan siis lopettaa. Niin kauan kuin terveys ja hyvinvointi voidaan ostaa kahisevalla, ei ole mitään hätää. Valtakunnassa kaikki hyvin!

    Onkohan kenenkään mieleen koskaan tullut kysyä, mikä saa nuoren ihmisen voimaan niin pahoin, että kokee sellaisen tunteen, että hän itse on ainoa vahva isossa maailmassa, hänen täytyy olla iso ja vahva, muuten ei pärjää? Onkohan kukaan ollut hänelle koskaan iso, vahva ja turvallinen, niin iso, että se turvaa hänetkin niin ettei hänen tarvitse ottaa vahvempaa roolia mihin rahkeet riittävät?

    VastaaPoista
  13. Onkohan kenenkään mieleen koskaan tullut kysyä, mikä saa nuoren ihmisen voimaan niin pahoin, että kokee sellaisen tunteen, että hän itse on ainoa vahva isossa maailmassa, hänen täytyy olla iso ja vahva, muuten ei pärjää?

    Oletko kuuro ja lukutaidoton? Kun nuoret jätetään vaille sellaista armotonta esivaltaa, joka estäisi sen koulukiusaajien ja heidän tyttöystäviensä hallitseman kärpästen herra -maailman syntymisen, nuoret sosiaalistuvat siihen kärpästen herra -maailmaan ja sisäistävät sen ajattelutavan, että vain raain ja armottomin ja kovin pärjää.

    Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että teini-ikäiset nuoret ovat määritelmällisesti psykopaatteja, joiden omatunto ei ole vielä kehittynyt. Omatunto kehittyy luomalla kakaroiden maailmaan ankarat, mutta oikeudenmukaiset säännöt. Ketään ei pidä lyödä aiheetta, mutta koulukiusaajia pitää lyödä sähköpampulla ihan vain tilanteen selvittämiseksi.

    VastaaPoista
  14. Sanalla sanoen: Ennen vanhemmat kurittivat lapsiaan oikeudenmukaisesti, eikä tullut koulusurmaajia. Nyt laki kieltää kurituksen, ja tulee koulusurmaajia.

    VastaaPoista
  15. Ei ihmisen kuulu pärjätä yksin, Panu, etenkään lapsen tai nuoren.
    Ei kenekään tarvitse siis luoda taistelustrategioita pärjätäkseen koulunpihoilla tai opiskeluympäristöissä.

    Jos lapsella tai nuorella on läsnäolevat aikuissuhteet, edes yksi turvallinen aikuinen, se riittää. Ei tunne tarvetta lähteä kiusaamisjuttuihin mukaan. Terve itsetunto ja aikuisen taustatuki antaa varmuutta, kilven, joka estää monet konfliktit ja kiusaamiset.

    VastaaPoista
  16. Ennenvanhaan myòs sairastuttiin aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin ja silti nykyisin vatkutetaan kuinka terveellistà ruokaa esi-isàmme sòivàt.

    Eikòhàn mietità asioita ihan niinkuin ne ovat NYT vaipumatta minkàànlaiseen kasvatusnostalgiaan.
    Jos lapsi tai nuori kàrsii mielenterveysongelmista, on hànen saatava asianmukaista hoitoa.
    Mutta mità tehdà persoonan hàiriòille? Minusta ei voida syyttàà patologista vàkivaltaisuutta vanhempia, mutta heità voidaan syyttàà siità, etteivàt ole osanneet puuttua poikansa kàytòkseen ennenkuin asiat menee tuolle tolalle.
    Mitààn patenttiratkaisua ei ole.

    Ja totta, tappaminen on hullua, mutta tappaja ei siksi ole vàlttàmàttà syyntakeeton.

    Ahdistavaa tàssà kaikessa on se, ettà tàssà on ilmeisesti vain jààtàvà odottamaan seuraavan koulutappajan ilmestymistà?

    VastaaPoista
  17. Jos lapsi tai nuori kàrsii mielenterveysongelmista, on hànen saatava asianmukaista hoitoa.

    Tämä on yhtä totta kuin se, että kenen tahansa sairaan, vanhuksen tai lapsen, on saatava yhteiskunnalta vaivaansa asianmukaista hoitoa.

    Joskus pitää kuitenkin pysähtyä kysymään, mikä sairauden aiheuttaa ja sitä, kannattaisiko kenties suunnata resursseja sinne, missä kipu syntyy. Näin voitaisiin ehkäistä sairauksia, ei vain hoitaa niitä.

    Keskustelussa (TV1) on jo useaan otteeseen sivuttu panostuskohteita, joista mm. vanhempien läsnäolo lapsen arjessa on korostunut merkittävästi.

    VastaaPoista
  18. Eivät mielenterveysongelmat aina juonnu kotoa. Kuin eivät myöskään kaikki persoonallisuushäiriöt.
    Osan näistä tiedetään johtuvan aivojen rakenne- ja toimintahäiriöistä.
    Aivot ovat monimutkainen kokonaisuus kemiaa ja sähkötoimintaa.

    Tietenkin vanhemmilla on vastuu lastensa kasvatuksesta, mutta aina eivät rakastavatkaan ja läsnäolevat vanhemmat ole tae lapsen mielenterveydelle.

    En halua ottaa suoraan kantaa Kauhajoen tapahtumiin, kun en tappajan perhetaustasta mitään tiedä.

    Sen verran kuitenkin, että vanhemmat voivat menettää otteen lapsesta ilman omaa syytään.
    Monet meistä ovat tavallisia tallaajia ja ns. pieneläjiä, joille omakin elämä on selviämistä päivästä toiseen.
    Halu tehdä oikein löytyy, mutta kyky puuttuu.

    Petri Gerd? Aiemmin tavallinen poika, jolla oli hyvät välit muuhun perheeseen.
    Jostain syystä poika liukui omaan maailmaansa ja räjäytti pommin kauppakeskuksessa. Vanhempien vika?
    Lehtijuttujen perusteella aivan normaali perhe, jonka muut lapset "terveitä".

    Työkaverini pojan persoonallisuus muuttui sen jälkeen kun häntä oli hakattu rautaputkella päähän, mistä aiheutui aivoverenvuoto.
    Jos poika nyt tappaisi jonkun, niin vanhempienko vika?

    VastaaPoista
  19. Tässähän taas kärsii ne oikeat aseharrastajat, joilla on terve käsitys aseeseen. Taas saa ilokseen huomata mitä mensalaisia Suomi on täynnä, eikun pakotteita ja kieltoja vaan kehiin, sillä hyvä tulee. Vai tuleeko?

    VastaaPoista
  20. - -aina eivät rakastavatkaan ja läsnäolevat vanhemmat ole tae lapsen mielenterveydelle.

    Toki näin on, mikään asia tässä maailmassa ei ole ehdoton ja yksiselitteinen.

    Rakkauttakin on monenlaista, ja lapsi mukautuu kaikenlaiseen kohteluun ja oppii pitämään sitä itselleen kuuluvana, jopa ruumiiillista kuritusta. Lapsi rakastaa hakkaavaa vanhempaakin, samoin ei voi kieltää, etteikö hakkaava vanhempikin silti rakastaisi lastaan. Rakkaus on siis kovin monenlaista, ja ulkopuolisen on vaikea arvioida perheessä vallitsevaa ilmapiiriä.

    On myös perheitä, joissa ulkoapäin kaikki on kunnossa, etenkin kysyttäessä, mutta joissa on paljastunut kaikkien hämmästykseksi ikäviä asioita, yllättäviä eroja, insestiä, kylmyyttä, murheellisia tapauksia.

    *

    Toinen anonyymi,

    minua jäi askarruttamaan, millainen on terve käsitys aseesta.

    VastaaPoista
  21. Minun on vaikea uskoa, että kodeissa oltaisiin oltu entisaikaan taitavampia kasvattajia. Tosin tämä väite on yhtä hankala perustella kuin päinvastainen väite (kotikasvatus oli ennen parempaa). Sen sijaan yhteiskunnan mahdollisuuksia puuttua oireilevan lapsen/ nuoren tilanteeseen on jatkuvasti kavennettu. Oppilaitosten on erittäin vaikea ohjata hoitoon oppilaita, jos oppilas itse tai hänen vanhempansa vastustavat toimenpidettä. Kyllä ennenkin vastustettiin, mutta virkamiehellä oli enemmän sananvaltaa tämänkaltaisissa asioissa. Nyt jo yksin tietosuojalaki estää tehokkaasti oppilaiden ongelmien pitkäjänteistä hoitamista. Ai miksikö? No, aika yleinen kaava on tämä: 1) oppilaalla on ongelmia 2) vanhemmat kieltävät ongelmat ja syyttävät koulua, 3) opettaja ehdottaa toimenpiteitä, psykologin konsultaatiota tms. 4) vanhemmat siirtävät oppilaan toiseen kouluun ja kieltävät tietojen siirtämisen, 5) uudessa koulussa havaitaan, että oppilaalla on ongelmia....

    Mainittakoon, että uudessakaan yliopistolain luonnoksessa ei ole muutettu opiskelijoiden rankaisemista koskevaa pykälää. Yliopistoasetus ei anna yliopistoille mahdollisuuksia ohjata hoitoon oireilevia opiskelijoita tai edes keskeyttää heidän opintojaan.

    Yksilön itsehallintaa ja perheen koskemattomuutta pidetään nyky-yhteiskunnassa ehkäpä liian pyhänä. "Selvissäkin" tapauksissa toisen elämään puuttuminen on virkakoneistolle erittäin vaikeaa. Ajatelkaa vaikka niitä kymmeniä lapsia, joiden huostaanotossa on viivytelty vuosikausia.

    VastaaPoista
  22. Tässähän taas kärsii ne oikeat aseharrastajat, joilla on terve käsitys aseeseen. Taas saa ilokseen huomata mitä mensalaisia Suomi on täynnä, eikun pakotteita ja kieltoja vaan kehiin, sillä hyvä tulee.

    No voi juupeli soikoon. Kyllä tuo saakelin aseharrastus jonkinlaisen moraalisen oikosulun tuntuu ihmiselle aiheuttavan, kun ihmisiä kuolee niin nämä ovat ensimmäisenä huolissaan siitä että heiltä viedään heidän ihanat lelunsa.

    Myös Tallinnan paloittelumurhaaja-pönkälemies oli "terve aseharrastaja" joka kirjoitteli alan lehtiin, kunnes tuli tehneeksi paloittelumurhan (tekevälle sattuu?).

    Eikòhàn mietità asioita ihan niinkuin ne ovat NYT vaipumatta minkàànlaiseen kasvatusnostalgiaan.

    Niin. Asiat ovat NYT sillä tavalla, että kouluissa hallitsee käytännössä se osa nuorisosta, joka aikuisena päätyy vankiloiden eristysselleihin ja mielisairaaloiden suljetuille osastoille. Se suuri enemmistö nuorista, joka hyötyisi kovasta kurista, joutuu elämään luonnevikaisen raakalaisvähemmistön ehdoilla. Veikkaan, että toisen polven maahanmuuttajanuorison ongelmana on juuri tämä: a) kotoa annettu kunnon ihmisen malli (esim. islamilainen käyttäytymissäännöstö) on selvästi tähän aikaan ja paikkaan sopimaton, ja b) ainoa koulussa oleva suomalaisuuden malli on nuorisorikollisten, urheilusankarien ja muiden roistojen antama malli.

    Tähän on yksinkertainen ratkaisu: ruumiillinen rangaistus, joka annetaan selkeiden ja vähälläkin järjellä ymmärrettävien sääntöjen mukaan ja oikeudenmukaisesti. Mutta koska kurittaa ei saa ja koska lainsäätäjä ei tee mitään eroa mielivaltaisen hakkaamisen ja oikeudenmukaisten rangaistusten välillä, valta luovutetaan roistoille.

    Ei koulukiusaaminen, rasismi eikä muukaan öyhöttäminen tarvitse mitään psykologista ymmärtämistä. Sen tulee olla yksinkertaisesti kiellettyä, ja siitä tulee seurata rangaistus, ja rangaistus tulee antaa robotin automaattisuudella - robotin kanssa ei voi väitellä - ja rangaistuksen tulee olla sellainen, että tyhmä kakarakin sen rangaistukseksi tajuaa, eli fyysinen kipu. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

    VastaaPoista
  23. Ammatti kasvattajana ja lastensuojelun melkoisen kirjon nähneenä taivun olemaan samaa mieltä Iineksen kanssa. Aika harva on niin sanotusti "syntymähullu". Toki kaikenlainen keskustelu on paikallaan eikä kukaan kistä joihinkin psyykensairauksiin vaikuttavia somaattisia tekijöitä. Lainasin Iines, sinua blogissani, kun en mitään omaa sanottavaa asiaan keksinyt :)Toivottavasti et pahastu.

    VastaaPoista
  24. Niin eikö vanhemilla ole mitään vastuuta? Muistatte Pekka-Erik Auvisen äidin "vihreä" Linkolan kovien aatteiden kannattaja. Voi tapaa jos se on oikeutettua ja maailama pelastuu..
    Kyllä se pieni siemen vahingossakin kasvaa pienen ihmisen sisällä.Kodin perintö tarttuu haluu sitä tai ei.
    Kodissa asutaan ainakin 18v jos ei enemmän.

    VastaaPoista
  25. Telemakhos, sinähän tyhjensit pajatson!

    Juuri noin se menee. Asia on vakava, mutta minua jopa huvitti tuo numeroitu listasi, sillä niin tuttu tuo esittämäsi kuvio on. Ja sitten syytetään koulua, opettajia ja yhteiskuntaa siitä, että nuoria ei pyritäkään hoitamaan. Muiltakin osin kirjoituksesi oli ansiokas ja asiat hyvin terävästi havaittuja ja yhteenkoottuja. Kiitos!


    Sanni,

    mielihyvin saat siteerata, sehän on vain ilo, että on joskus osannut pukea sanoiksi sen, minkä toinenkin allekirjoittaa.

    Panu, älä hermostu!

    Minäkin olen alkanut vakavasti pohtia, miksi eläinemo näykkäisee poikastaan, kun poikanen vaikkapa tekee väärin. Ja tämä vielä tuntuu tehoavan, sillä poikanen ei toista ei-toivottua käyttäytymistä, vaan jatkaa leikkiään iloisena. Kun ihminen läpäyttää lasta, se on väärin, minustakin, koska se tuntuu fyysisenä kipuna heikommassa.

    Mitä, jos itkupotkuraivarikersaa näpäyttäisi pyllylle tai antaisi luunapin ja ärähtäisi leijonaemon lailla että suu tukkoon, nyt et saa karkkia/lelua/katsoa telkkua tms. Jos toistaisi tämän systemaattisesti joka kerta, kun itkupotkuraivari alkaa, niin opettaisikohan se lasta kuitenkin, kun sen tekee rakastava ja läsnäoleva, hyvä äiti tai isä. Minä en siis tiedä, mutta olen alkanut kysyä. Miten pitkälle lasta tulee silittää ja sallia, ja syökö nimenomaan tämä löysyys joidenkuiden lasten persoonaa?

    VastaaPoista
  26. Iines, vaikutat lievästi sanottuna "hivenen yksinkertaiselta".

    Lapsi voi kasvaa onnellisessa ja turvallisessa perheessä, mutta esimerkiksi puhevika tms. muu keskivertotallaajasta erottava tekijä altistaa hänet helposti koulukiusaamiselle. Siinä ei vahvakaan itsetunto välttämättä riitä, jos elää välitunnit Panun kuvaamassa kärpästen herra -todellisuudessa.

    Itsekin pitkään jatkunutta koulukiusausta kokeneena voin ainakin omalta osaltani kertoa, ettei perusonnellinen ja ehjä koti estänyt minua kasvamasta armottomaksi, julmaksi ja täysin säälimättömäksi.

    iines: Ei ihmisen kuulu pärjätä yksin, Panu, etenkään lapsen tai nuoren.
    Ei kenekään tarvitse siis luoda taistelustrategioita pärjätäkseen koulunpihoilla tai opiskeluympäristöissä.

    Jos lapsella tai nuorella on läsnäolevat aikuissuhteet, edes yksi turvallinen aikuinen, se riittää. Ei tunne tarvetta lähteä kiusaamisjuttuihin mukaan. Terve itsetunto ja aikuisen taustatuki antaa varmuutta, kilven, joka estää monet konfliktit ja kiusaamiset.


    Hah! Juuri tällaiset kommentit kertovat yksiselitteisesti sen, ettet tiedä mistä kirjoitat. Kuka kiusattua sitten suojelee? Tulevatko vanhemmat vahtimaan koulupihan laidalle, että lapset leikkivät kiltisti?

    Todella säälittävää lässyn lässyn -kukkahattuilua, joka ei johda mihinkään.

    VastaaPoista
  27. En ymmärrä että joku voi kirjoittaa blogiin tällaisia juttuja mitä sinä Iines teet.Sitten ihmettelet jos sinua joku morkkaa.
    Kekity nyt ihmeessä johokin muuhun asiaan, kudo vaikkapa villasukkia ja kirjoita niistä.

    VastaaPoista
  28. Itsekin pitkään jatkunutta koulukiusausta kokeneena voin ainakin omalta osaltani kertoa, ettei perusonnellinen ja ehjä koti estänyt minua kasvamasta armottomaksi, julmaksi ja täysin säälimättömäksi.

    Anonyymi, minä voin vaikuttaa "hieman yksinkertaiselta", ja se on oikeastaan tavaramerkkini, josta olen ylpeä. Olisin hyvin huolestunut, mikäli minua pidettäisiin kultturellina älykkönä, jonka ajatuksiin yhdyttäisiin kumarrellen.

    Voin vain sanoa, että olen pahoillani puolestasi. Kyllä minä olen luullut aina, että hyvällä on parempi tarttumapinta ihmiseen kuin pahalla. Minun on vaikea uskoa, että paljo rakkaus ei muka antaisi kilpeä ilkeyttä vastaan. Kenties sinä olet sen sortin ihminen, että olisit tarvinnut vielä enemmän aikuisen läsnäoloa lapsena?

    Minuun jää hieman soimaan tuo sinun käyttämäsi termi "perusonnellinen" "ehjän perheen" yhteydessä, sillä eiväthän ne toisiinsa liity. Sananvalinatsi profiloituu mielestäni kulissirakennelmaan.

    VastaaPoista
  29. Anonyymi,

    en ole sukankutojatyyppiä ollenkaan, sillä minulla on edelleen vuonna 2005 aloittamani sukkapari puikoissa.

    Minun täytyy myöntää muuten, että olen enemmän kuin hämmästynyt siitä, millä hakulauseella blogiini tulee nyt jo tuhannen henkilön tulva yhden illan kuluessa. Hakulauseke on Matti Saaren vanhemmat.

    VastaaPoista
  30. Kasvatuksen a ja o on kohtaamisen autenttisuus: kun kohtaa, niin pitää kohdata niin, että lapsi kokee tulleensa kohdatuksi. Se on jotain muuta kuin kuunteleminen sillä pelkkä kuuntelu on myös jossain määrin käyttäytymistä, eli ulkoota opittua. Kohtaaminen on siis tärkeintä ja moni vanhempi ei sitä ole ikinä itsekään oppinut. Tietää milloin kohtaa, ja tietää milloin ihmiset ovat välttämässä toisen katsetta. Se rikkoo.

    Non grata on kompetenssi jota kaikkein sadistisimmat ryhmät ovat tuoneet meille tänne Suomeen. Se on hemmetin tehokasta kun haluaa savustaa ihmisiä pois; ja se käytetään koekaniinin omaisesti (kuten minulle) mutta minä olen ollut lian vahva heidän paskaa varten. Mutta jos en olisi ollut minäkin olisin voinut syrjäytyä kuten nämä lapset. Miten herkästi sitten todella rupeaa tekmään pahaa on toinen keskustelu; kaikki syrjäytyneet eivät rupea pahantekijäksi vaikka itsekseen ajatteleekin, että olisi ratkaisu.

    Näissä on siis kompetenssi takana ja se on pian levitetty myös useampaan paikkaan, ellei psykologit opi tajuamaan mitä on behaviorismi ja ulkoota oppiminen. Itsekin ovat usein täysin vietävissä, siis psykologit ovat itse pihalla ja täysin vietävissä niin kuinka he sitten mukamas voisivat mitään nähdä.

    Näin syvältä pitää arvioida! Non grata attituden leviämisestä kertoo mm Naomi Klein: se on kompetenssi, jolla värvätään sotilaita tuleviin sotiin: saadaan vihaa aikaan ja sitä he kasvattavat. Tämä on asia, josta olisin halunnut puhua ja varoittaa opettajankoulutuksessa mutta buuasivat minut ulos. Eivät ymmärtäneet, mitä manipulaatio on. Olivat koviksen mukaan menossa - ei siis älykkäämmän. MInulle väittivät, etten nyt oikein tiennyt ketä siinä koulutan. Mutta oli silti naisia (naisrehtoreita) jotka tajusivat mutta hekin vihasivat noin sen enemmän tietämättä mistään mitään, niin myös minua. Kunhan olin sopiva roskalaatikko heidän peloilleen.

    Mutta tämä on siis jäävuoren huippu ja Sinkkonen pitäisi jo tajuta sylttytehtaan jäljet. Ovat vain liian myöhässä: minä halusin jo 10 vuotta tänne nimenomaan kertomaan sillä mainonnan taustallani olisin voinut helposti kertoa mitä manipulonti ja indoktrointi oikein on. Se kun jäi minun haaveeksi ja heidän typeryydekseen, etteivät päästäneet.

    Näin pitää joskus käydä: liian monta suurta menetystä, ennenkuin aletaan oppimaan.

    VastaaPoista
  31. Panuhan kuulostaa seuraavalta kouluampujalta :S

    VastaaPoista
  32. HG, juuri noin: tärkeää on kohtaamisen autenttisuus, eli se, että lapsi kokee tulleensa kohdatuksi, kuunnelluksi, katsotuksi, kaikkea yhdessä. Juuri tätä minäkin tarkoitan läsnäololla. Se on kokonaisvaltaista lapsen kanssa olemista tai elämistä juuri siinä hetkessä, jossa silloin ollaan.

    Ei siis riitä se, että on perusonnellinen ehjä perhe, jos tämä kohtaaminen puuttuu.

    VastaaPoista
  33. Hmm... mielenkiintoinen keskustelu taas, Iines.

    Minusta Panunkin puheissa on pointtia. Tosin sitä väkivaltaa en kannata, mutta samaa mieltä olen siitä, että vaikka kotona olisi kaikki hyvin, koulukiusaajat aiheuttavat monelle terveellekin mielenterveysongelmia.

    Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kodin pitäisi olla lapselle turvapaikka. MUTTA näinhän ei aina ole. Minun on vaikea kuvitella, että vanhemmat tahallaan kasvattaisivat hirviöitä. Jos näin olisikin, niin silloinhan ongelma on jo vanhemmilla, jos ne eivät pysty antamaan lapselleen sitä rakkautta, jota ne tarvitsevat. Onko se siis vanhempien syy? Vai vanhempien vanhempien? Eihän niistä vanhemmistakaan ole tullut "viallisia" itsekseen.

    Lisäksi jokin näissä yhteiskuntamme työelämän vaatimuksissa, tuottavuuden lisäämisessä ja ikuisen nuoruuden tavoittelussa mättää, puhumattakaan siitä mikä mättää siinä, että rahan ansaitseminen ja jotenkin toimeentuleminen vie niin paljon aikaa, ettei sitä aikaa lapsille enää riitä.

    Tuskin siis kannattaa lähteä syyttämään pelkästään kotioloja. Kaikilla ei nyt vain yksinkertaisesti ole hyviä vanhempia eivätkä ne käskemälläkään hyviksi muutu. Sen lisäksi lapset viettävät pitkät päivät sellaisissa kouluissa, joissa kouluterveydenhoitaja käy kerran viikossa ja koulukuraattori kerran kuussa.

    VastaaPoista
  34. Kiitos rohkeudesta. On hyvä, että edes täällä ruohonjuuri tasolla uskaltaa joku sanoa asioista kuten ne ovat.

    VastaaPoista
  35. Paljon, liian paljon, mitä tällaisista tapahtumista jälkikäteen sanotaan, on lässytystä. Voiko sairauden diagnosoida etukäteen? (Voi, voi.) Entä terveyden?

    Poliisivaltiossa, jossa toinen vahtii toistaan, on rauha. (Pohjois-Koreassa esim. ei ketään ammuta koulussa, eikä koulun pihalla. Vaan muualla.)

    VastaaPoista
  36. Mitä, jos itkupotkuraivarikersaa näpäyttäisi pyllylle tai antaisi luunapin ja ärähtäisi leijonaemon lailla että suu tukkoon, nyt et saa karkkia/lelua/katsoa telkkua tms. Jos toistaisi tämän systemaattisesti joka kerta, kun itkupotkuraivari alkaa, niin opettaisikohan se lasta kuitenkin, kun sen tekee rakastava ja läsnäoleva, hyvä äiti tai isä. Minä en siis tiedä, mutta olen alkanut kysyä.

    Näkyyhän se sokea kanakin löytävän jyvän, kun osoitetaan.

    Penskojen oikeuksista selitetään itkua vääntäen kaikenlaista. Minä pyyhin lasten oikeuksien julistuksella perseeni ja sanon, että ainoa mihin lapsella on oikeus on juuri se läsnäoleva aikuinen, joka ei hylkää. Pikkupentuaikoina en ikinä saanut traumoja siitä, että tukistettiin, koska tiesin, että se ei merkinnyt hylkäämistä, vaan välittämistä.

    Sopii miettiä, mitä ne Brasilian katulapset ovat vailla. Ne olisivat ikionnellisia, jos niillä olisi läsnäolevat vanhemmat, jotka piiskaavat silloin (ja vain silloin) kun aihetta on.

    VastaaPoista
  37. Tämä on persona non grata -fenomeeni ja sitä ajetaan tahallisesti sisään: minäkin kävin psykologin luona, joka epäili minua ja minä taas näin, että juuri tämä ns. psykologi oli lähes hullu: hullu siitä, ettei oikeasti tajua tuon taivaasta mitään miten nämä lastenkasvatus-/kohtaamis-/mieliala-asiat oikeasti menevät (niistä on siis kirjoittettu kirjallisuutta mustan psykologian puolella mutta uusinta ei ole talitioitu tietääkseni mutta diplomaatit sen osaavat). Ks minun sivuni

    VastaaPoista
  38. Iines: "He ovat synnyttäneet ja kasvattaneet tämän teurastajanatsin."

    Niinpä niin, syytetään aina vain ja pelkästään vanhempia, siitähän se hyvä ole tulee -- syyttäjälle, jonka ei tarvitse sen jälkeen sen enmpää asiaa ajatella, hän kun on pyhittänyt vihansa oikeaan kohteeseen, vanhempiin. Julkinen lynkkaus tälläistä tekevien vanhemmille jotta meillä olisi hyvä olla.

    On aina helppoa mennä yksinkertaisinta tietä ja unohtaa se että ihmismieli on paljon monimutkaisempi asia kuin kukaan meistä voi kuvitellakaan.

    Iines: "Ei kenekään tarvitse siis luoda taistelustrategioita pärjätäkseen koulunpihoilla tai opiskeluympäristöissä."

    Tarvitsee, sillä opettajia ei kiinnosta se mitä lapset keskenään tekee. Ja nekin opettajat joita kiinnostaa eivät saa asioihin puuttua.

    Itse aloin pelleksi ja kiusaaminen muiden oppilaiden taholta loppui siihen, ei kukaan halua kiusata sellaista joka naurattaa häntä, mutta kaikki eivät sovi pellen rooliin, toisten on keksittävä muita selvitymisstrategioita.

    Iines: "Jos lapsella tai nuorella on läsnäolevat aikuissuhteet, edes yksi turvallinen aikuinen, se riittää. Ei tunne tarvetta lähteä kiusaamisjuttuihin mukaan.

    Ja mistähän saataisiin kaikille lapsille sellaiset vanhemmat jotka hoitavat tuon tehtävän? Sillä jos yhdenkin lapsen vanhemmat eivät sitä hoida on seurauksena kiusaamista ja kiusatun selviytymisstrategioita.


    Iines:" Terve itsetunto ja aikuisen taustatuki antaa varmuutta, kilven, joka estää monet konfliktit ja kiusaamiset."

    kuten omasta sanamuodostasikin käy ilmi, se taustatukikaan ei anna kilpeä joka auttaisi kestämään kaikki konfliktit.

    Sinua ei ilmeisesti ole koskaan kiusattu, sillä sinulla ei näytä olevan mitään käsitystä siitä mitä koulukiusaaminen on.

    Lasten maailma on monta kertaa aikusiten maailmaa raaempi.

    Ja vanhemmat eivät voi asialle mitään, sillä eivät vanhemmat voi kulkea 24/7 lapsensa takapuolta vahtimassa.

    Iines: ". Minun on vaikea uskoa, että paljo rakkaus ei muka antaisi kilpeä ilkeyttä vastaan."

    Ilkeyttä? Hmmm..

    Kuristaminen kunnes taju katoaa->ilkeyttä?

    Hampaan irti lyöminen->ilkeyttä?

    Koulun muiden oppilaiden läsnäollessa välitunnilla housujen alasvetäminen ja peniksen esittely muille ja sen pienen koon ilkkuminen->ilkeyttä?

    Uhkaaminen viiltää silmää linkkarilla->ilkeyttä?

    Puhumattakaan normaalista päivittäisestä hakkaamisesta, tönimisestä, älyn mollaamisesta, harpilla tökkimisestä jne.

    Tuollaista ilkeyttä vastaan koulukiusatun hyväkään itsetunto ei ole mikään kilpi.

    Ja BTW, sen enempää hänen vanhempansakaan kuin opettajatkaan eivät uskoneet ko. kaverin yllä mainitsemieni tapausten kuvausta, jälkikäteen katsottuna taisi olla onni että hän lopulta tyytyi vain itsensä tappamiseen eikä vienyt muita mukaanaan.

    Itse asiassa saattaa olla että entisaikaan nämä Auviset olisivat tappaneet vain itsensä ja ehkä yhden kiusaajistaan ja ketään ei olisi kiinnostanut (Paitsi ehkä vanhempia), mutta nyt kun Columbinessa pojat näyttivät kuinka mainetta saa muita tappamalla he päättävätkin että vittu viedään mukana joukko ihmisiä ja heti kiinnostaa muitakin.

    En väitä etteikö moista tekevillä ole jotain pahasti vialla päässään, pakkohan siellä on olla jotain pahasti vinksallaan. Mutta Iines, ei kaikkea syytä aina voi vanhempien kontollekaan pistää, vaikka se sinun lempiselityksesi kaikelle pahalle onkin.

    Tosin on myöskin totta että epäilemättä sillä, että vanhemmat ovat nykyisin vähemmän läsnä lastensa elämässä kuin ennen on vaikutusta asiaan, mutta se ei ole koko totuus.

    Perkele, ovat isossa maailmassa tutkineet vuosikymmeniä sitä kuinka näitä massamurhaajia ja sarjamurhaajia syntyy ja ainoa mistä näytetään olevan varmoja ja samaa mieltä on se, että n. 2/3 väkivaltaisista sosio- ja psykopaateista on nuorella iällä kokenut kovan iskun päähänsä, mutta siitäkin sanotaan ettei sekään välttämättä selitä mitään, kyse voi olla vain sattumasta.

    Joten jos kymmenien vuosien ja satojen tutkijoiden psykologisten ja fysiologisten tutkimusten jälkeen ei kukaan tiedä mistä tämä antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka laittaa ihmisen tekemään tälläisiä kauheuksia, syntyy niin tuskin selitys on niin yksinkertainen että me voisimme tässä sen keksiä.

    Lapsuuden tapahtumat ovat varmasti yksi osasyy, mutta vain yksi hyvin monien muiden syiden joukossa.

    VastaaPoista
  39. Kyllä minä olen luullut aina, että hyvällä on parempi tarttumapinta ihmiseen kuin pahalla.

    Juuso Hyvärinen, tuo blogimaailman viisain ja hyväsydämisin mies, siteerasi joskus jotakuta hyvistä kristityista kirjailijoistamme (Martti Lindqvistiä ehkä?): "Kun hyvä pettää, silloin turvataan pahaan, koska paha ei petä koskaan." Paha on aina luotettavan paha, kun taas hyvä on usein pelkurimainen eikä uskalla aktiivisesti taistella pahaa vastaan - jättäen heikot pahan kynsiin.

    Minun on vaikea uskoa, että paljo rakkaus ei muka antaisi kilpeä ilkeyttä vastaan.

    Todellisuudentajun puutteesi ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Se, että joutuu rakastavasta kodista säälimättömän pahan armoille koulun välitunnille, on elämää ravisteleva ja elämänkatsomuksen muovaava trauma - juuri siksi, että rakastavan kodin ja täysin amoraalisen ja armottoman ulkomaailman vastakohtaisuus on niin musertava.

    VastaaPoista
  40. telemakhos:"No, aika yleinen kaava on tämä: 1) oppilaalla on ongelmia 2) vanhemmat kieltävät ongelmat ja syyttävät koulua, 3) opettaja ehdottaa toimenpiteitä, psykologin konsultaatiota tms. 4) vanhemmat siirtävät oppilaan toiseen kouluun ja kieltävät tietojen siirtämisen, 5) uudessa koulussa havaitaan, että oppilaalla on ongelmia...."

    Voi se kaava olla tälläinenkin:

    1) Oppilaalla on ongelmia

    2) Vanhemmat ilmoittavat ongelmista opettajille

    3) Opettajat kieltävät tai vähättelevät ongelmaa

    4) Oppilaan ongelmat jatkuvat

    5) Opettajat hermostuvat oppilaaseen ja ilmoittavat vanhemmille

    6) Vanhemmat sanovat että "niinhän me jo vuosi sitten sanottiin, mitäs nyt, jokos se pääsisi pienryhmään?"

    7)Opettajat selittävät ettei pienryhmään tarvitse mennä koska ei oppilaan järjessä ole mitään vikaa, hänhän vain käyttäytyy huonosti

    8) Oppilas vittuuntuu kun kykene ei voi keskittymään tunnilla ja opettajakin haukkuu koko ajan ja hän häiriköi tarkoituksellisesti kun hän nyt kuitenkin on häiriköski leimattu.

    9)Oppilas häipyy kolmeksi kuukaudeksi luokasta

    10) Vanhemmat vaativat lapsensa siirtoa erikoisopetukseen

    11)Opettajat vastustavat

    12)Vanhemmat pyytävät kuvioon mukaan lastensuojeluihmiset

    13) Lasten- ja perhetyöntekijät suosittelevat uutta opetusmuotoa (Oma ura)

    14)Opettajat suostuvat vihdoinkin erikoisopetukseeen siirtämiseen

    15)Lapsi vihdoin siirretään erikoisopetukseen, jolloin kaikilla on hyvä olla ja lapsi saa samalla perskoulun päättötodistuksen ja on siinä sivussa käynyt vuoden ammattikoulua.

    Aikaa tähän kului vain kolme vuotta ja 15-vuotiaasta pojasta on kasvanut 18-vuotias perskoululainen...

    VastaaPoista
  41. Tämä ei ole vanhempien virhe niinkään kuin psykologien koulutusvirhe.

    VastaaPoista
  42. Johannes,

    ei se ole minun keksintöäni, että lapsen kieroon kasvaminen johtuu kaiken käsillä olevan tiede- ja tutkimusaineiston mukaan yleisimmin lapsen ja vanhempien välisestä suhteesta, ei siis lapsen ja kotitontun. Jos totean tämän seikan, ei se ole vanhempien vihaamista tai kiukun osoitusta, vaan se on tilastotieteellinen fakta.

    Luepas ylempää tuo Telemakhosin kommentti, jos olet kiinnostunut siitä, että opettaja muka "ei välitä" lapsen kiusaamisesta tai mielenterveyden hoitamisesta.

    Johannes, juuri tuo onkin ydinkysmys, että mistä saataisiin kaikille lapsille rakastavat ja läsnäolevat vanhemmat. Jos minä tietäisin vastauksen, kertoisin sen toki tässä kaikille. Tiedän vain, että niin tulee olla, se on juuri se kipupiste, kaiken alku, sillä näin ei synny kiusaajia eikä kiusattuja.

    Kyseessä ovat ihmisten moraaliset ja eettiset arvotukset ja valinnat, ihmisten henkisyyteen liittyvät harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, taiteen alueen toiminta, sillä kaikkiin näihin liittyy ihmisen tekojen pohdintaa ja arviointia, jota ilman ihminen ei kehity empaattiseksi ja sympaattiseksi lähimmäiseksi toiselle ihmiselle. Mikäli päivät täytetään vain aktiivisella fyysisellä toiminnalla ja vaikkapa pelkällä urheiluhartrastuksella ja konepeleillä tai musan kuuntelulla, saattaa ihmisyyten kuuluva arviointi ja pohdiskelu jäädä lapsen maailmasta kokonaan pois, ja hän oppii arvottamaan maailmaa vain omasta navastaan käsin, siitä miten hän pärjää peleissä, ei esimerkiksi siitä, miltä toisesta tuntuu, kun hän vaikkapa häviää. Lapsi opetetaan voitontahtoon ja fyysisyyteen henkisyyden kustannuksella, hiljainen miettiminen ja asioiden punnitseminen ovat nykylapsille vieraita.

    Jatkan noista koulukiusaamisjutuissa toiste, ja palaan muihinkin kommentteihin aamulla! Nyt tulee muuten liian pitkiä kommentteja.

    VastaaPoista
  43. Johannes Knektmanin kommenttiin viitaten: olet oikeassa, tuollainen tapahtumaketju ei varmaankaan ole aivan harvinainen. "Meidän koulussa ei kiusata" saattaa joissain koulussa tarkoittaa, että "Meidän koulussa ei puhuta kiusaamisesta". Tuossa sinun esimerkikssäsi vanhemmat olivat kuitenkin havainneet lapsensa pahan olon, vaikka koulu ummistikin siltä silmänsä. En tietenkään väitä, etteikö tilanne olisi silti vaikea ja seuraukset kauaskantoisia. Itse ajattelin esimerkissäni tilannetta, jossa lapsen hätään ei käytännössä kukaan puutu tai pysty puuttumaan. Esimerkkini opettaja on empaattinen, tarkka havaintojen tekijä ja rohkea. Näin ei aina ole.

    Mikäli ymmärsin HG:tä oikein, hän huomautti psykologien ammattikunnan tunteman hybriksen valheellisuudesta. En suinkaan väitä, että lasten ja kotien ongelmatilanteiden ratkominen pitäisi ulkoistaa psykologeille ja sosiaalitoimelle. Toisaalta se, jos lopulta kukaan ei ota asiakseen auttaa on vieläkin pahempi tilanne.

    VastaaPoista
  44. ei se ole minun keksintöäni, että lapsen kieroon kasvaminen johtuu kaiken käsillä olevan tiede- ja tutkimusaineiston mukaan yleisimmin lapsen ja vanhempien välisestä suhteesta, ei siis lapsen ja kotitontun.

    Eli siis koulukiusaajilla ei ole mitään vastuuta eikä heitä saa syyllistää, vaan syy on vanhempien. Vaikka vanhemmat tekevät oman käsityksensä mukaan parhaansa ja vilpittömästi välittävät lapsestaan, on silti heidän syynsä, jos käykin niin, että lapsi koulukiusataan hulluksi.

    Hyvä kun tämäkin tuli selväksi.

    VastaaPoista
  45. Iines: "ei se ole minun keksintöäni, että lapsen kieroon kasvaminen johtuu kaiken käsillä olevan tiede- ja tutkimusaineiston mukaan yleisimmin lapsen ja vanhempien välisestä suhteesta, ei siis lapsen ja kotitontun. Jos totean tämän seikan, ei se ole vanhempien vihaamista tai kiukun osoitusta, vaan se on tilastotieteellinen fakta."

    Panulla olikin jo hyvä vastine tähän, joten minä kirjoitankin sen sijaan typeryyksiä massamurhaajista.

    Nyt ei puhutaakaan mistään pikkasen kieroonkasvaneesta pikkupsykopaatista joka pärjää elämässä tallomalla muiden päälle (Psykopaatit kun tuppaavat pärjäämään hyvin elämässä, ainakin mikäli aineellisella hyvällä ja vallalla mitataan), kyse on paljon, paljon pahemmin niksahtaneesta maailmankuvasta.

    Yleensä nuo kieroonkasvaneetkin kun kykenevät hillitsemään itsensä ja kostavat sitten myöhemmin muilla tavoin kuin tappamalla.

    On käsitettävä, että ero "tavallisen" psykopaatin ja tälläiseen massamurhaan ryhtyvän ihmisen välillä on suuri, voisi sanoa että tavallinen kieroonkasvanut on se "köysi yli kuilun", mutta massamurhaaja - varsinkin kun kyse on suunnitelmallisesta massamurhasta - on jo kaukana sen kuilun tuolla puolen.

    Massamurhaajat ovat siis aivan oma lahkonsa, heidän käyttäytymiselleen ei ole olemassa vain yhtä yksinkertaista syytä tai ainakaan sitä ei tiedetä.

    Mitään selkeää syytä miksi jotkut syyllistyvät tälläisiin tekoihin ei ole kyetty esittämään, lapsuuden tapahtumilla ja vanhempien kylmyydellä on oma osuutensa asiaan, mutta se kelpaa selitykseksi vain pieneltä osalta. Koko selitys se ei ole kuin poikkeustapauksissa.

    (Kuten esim. Ed Geinin tai sarjamurhaaja Dennis Nilsenin kohdalla, tosin heitäkin lapsuus muokkasi vain isolta osaltaan, oma osansa oli aikuisuuden kokemuksilla)

    Massamurhaajista esim. Martin Bryantin vanhemmat tekivät jo varhaislapsuudesta asti parhaansa saadakseen "todellisuuspakoisen ja väkivaltaisen" - kuten Martinin opettajat häntä kuvasivat - lapsensa kasvatettua yhteiskuntaan sopivaksi mm. turvautumalla psykiatriseen hoitoon ja toisen vanhemmista kotiinjäämiseen (Itse asiassa kotiinjäänyt Martinin isä teki lopulta itsemurhan muutamaa vuotta ennen Martinin Killing spreetä) jne. siinä pahasti epäonnistuen.

    Aloitettuaan murhaamisen Martin lopulta tappoi 20 tunnin sisällä 35 ihmistä.

    Kaikkien lukemieni artikkeleiden ja tekstien mukaan hänen kasvatuksessaan ja hoitamisessaan oli yritetty kaikki mitä inhimillisesti katsoen oli mahdollista (Paitsi että hänen kiusaamiseensa ei ilmeisesti puututtu koska sitä ei koettu sellaiseksi asiaksi että siihen kannatti puuttua). Ala-asteikäistä (Hänen "omalaatuisuutensa" huomattiin hyvin nuorena) kun on hankala tuomita elinikäiseen mielisairaalahoitoon, vaikka jälkikäteen katsottuna se olisikin ollut oikea ratkaisu.

    Aina vika ei siis ole lainkaan vanhempien rakkaudessa tai parhaassa yrityksessä kasvattaa lastaan.

    Massamurhaajat kohdistavat vihansa kerralla joukkoon ihmisiä ja tappavat hyvin lyhyessä ajassa liudan ihmisiä, joskus suunnitelmallisesti joskus suunnittelematta. He eivät välttämättä ole varsinaisesti kieroutuneita, heiltä vain puuttuu jotain sellaisia pidikkeitä joita meillä muilla on.

    Missä syy moisiin tekoihin on, ken tietää, toivottavasti se joskus kyetään selvittämään, mutta epäilen etten sitä päivää näe.

    Ehkä jotkut todellakin vain syntyvät pahoina...

    VastaaPoista
  46. Eivät (!) synny pahoina, vaan tässä on kaksi päällekkäistä ns. sairautta tai tautia ja sen lisäksi välinpitämätön ympäristö:
    1. psykopatia tai narsismi (joka ei tarvitse olla yksinään tällä miehellä vaan myös hänen perheellään/hänen viiteryhmällään, jota hän kuuntelee ja jolta hän oppii elämänsä asenteet)
    2. se voi olla geneettisesti latentti ja se laukeaa siksi, että se saa otollisen ilmapiirin (uusnatsit jne)
    3. näitä tärkeämpi on koulun opetussuunitelmat, jotka suosivat teknisesti orientoituvia ja kun se yhdistetään tiettyyn pinta-ajatteluun (missä oma libido ei ole kytköksissä enää itseyteen eli syvimpään olemukseen, egoon) vaan käy omaa kortikaalista reittiä aivokuoressa syntyy rationaalista ajattelua, josta tunteet ovat lähtökohtaisesti poissa.

    Tämä löytyy aivotutkimuksen ja kehityspsykologian kirjoista. Mutta sitä ei sovelleta; tarkoitan, että kouluviranomaiset eivät välitä koska politikot vääntävät lobbareiden takia aivotoiminnan tälläiseksi ja nyt voitte jos haluatte niin miettiä MIKSIKÖHÄN?

    Jokela, Kauhava ja niin edelleen ovat luultavasti vain sytytyslangan alkupää: maamme on täynnä näitä väärin kasvatettuja, vinoutuneita persoonia mutta minä en pääse milloinkaan minnekään edustamaan ns. terveyttä tässä suhteessa ja siksi olen vakuuttunut, että tässä on suurempikin tarkoitus: ehkä sotilasrekrytoinnin suhteen (näin teettävät pahimmassa tapauksessa lapsisotilaita mm Afrikassa ja siihen liittyy silloin voimakas sitoutuminen yhteen tai muutamaan hyvin tarkasti harkittuun hoitajaan joka hieroo ja käyttää fyysistä kontaktia saavuttaakseen totaalisen lojaliteetin.

    En ollut silti uskonut, että näin pahasti on tilanne Suomessa. Olen ihmeissäni siitä, että opetushallitus ja opetusviranomaiset kuitenkin ovat pitkin vuosia suosineet joka kerta vääriä ratkaisuja, uudelleen ja uudelleen ja sen on täytynyt olla siksi, että muuten on pyssy ohimolla - mutta kellä? Kuka on se Juudas joka antaa tätä tapahtuvan koko ajan? Joku tai jotkut meidän korkeammasta poliittisesta johdosta.

    Nyt voi iines uskoa,että hourin; en houri. Olen nähnyt jo riittävästi ja yrittänyt kommunikoida: yrittivät sen sijaan saada minut falsifioitua.

    Outoa ja vaarallista peliä.

    VastaaPoista
  47. Tässä on vain se heikko kohta, että Suomessa ei juuri kukaan joudu vankilaan loppuelämäkseen.

    Auvinen taisi ainakin olla koulukiusattu, samanlaisia juttuja todennäköisesti löytyy tämän Saaren historiastakin. Se ei ole hyvä syy, mutta varmasti alulle panija kuitenkin.
    Toisaalta kaikista koulukiusatuista ei kuitenkaan tule massamurhaajia, joten kai se on joku monen tekijän summa, kun ihminen sekoaa tuolla tavoin.

    VastaaPoista
  48. Sinullakin on väärä tieto. Sitäpaitsi koulukiusauttja on lähes puolet kouluista, siitä ei vaan puhuta koska juuri tuo ylimielinen/itseä kieltävä asenne on se, mistä alienoituminen syntyy.

    VastaaPoista
  49. HG, ainakin niiden kirjojen mukaan joita olen lukenut - ja niitä on paljon, olen lähes sairaalloisen kiinnostunut massa- ja sarjamurhaajista - useimmiten juuri massamurhaajien kohdalla vanhemmat ovat vanhempina olleet samanlaisia kuin muutkin vanhemmat. Sarjamurhaajien taustalta taasen usein löytyy hyväksikäyttöä (Ei välttämättä seksuaalista) ja kylmiä, tunteettomia vanhempia.

    Toki voidaan ajatella että vanhemmat ovat tehneet niin suuria virheitä, että lapset ovat kavaneet kieroon, mutta yleensä massamurhajienkin vanhemmat kasvattavat lapsensa samalla tavalla kuin me muutkin; samoin kuin heidät on kasvatettu ja eihän heistäkään tullut massamurhaajia.

    Joten siinä mielessä, jos syyllistä haetaan vanhemmista voidaan syytä siirtää isovanhemmille tai jopa pitkälle koko sukuun, sillä kasvatustapamme usein ovat samanlaisia kuin miten meidän on kasvatettu.

    (Niin ja Iines, en muuten todellakaan väitä etteikö kasvatus olisi osasyy tälläiseen tekoon, mutta se lienee vain osasyy)

    Epäilemättä massamurhaajat ovat tavalla tai toisella normista poikkeavia, mutta kaikkea syytä ei voitane siirtää vanhempien niskoille.

    HG: "Olen ihmeissäni siitä, että opetushallitus ja opetusviranomaiset kuitenkin ovat pitkin vuosia suosineet joka kerta vääriä ratkaisuja, uudelleen ja uudelleen"

    Tätä olen minäkin ihmetellyt, en vain näissä tapauksissa vaan aivan yleisesti. Nykyelämän hektisyys ja hetkellisyys iskee jo hyvinkin pieniin lapsiin ja koska lasten maailma on hyvin raaka ja primitiivinen niin jollei väärinkäytöksiin heti ja kovalla kädellä tartuta aikuisten taholta on seurauksena helvetin huonosti voivia aikuisia. Kuten on jo nyt. Joista useimmat tosin eivät lähde tappamaan toisia vaan kärsivät hiljaa itsekseen.


    HG: "Sinullakin on väärä tieto. Sitäpaitsi koulukiusauttja on lähes puolet kouluista, siitä ei vaan puhuta koska juuri tuo ylimielinen/itseä kieltävä asenne on se, mistä alienoituminen syntyy."

    En tiedä puolesta, mutta kyllä koulukiusattuja on iso osa oppilaista. Mutta yhä edelleen iso osa kiusaamisesta kuitataan - vanhempien ja opettajien taholta - toteamalla että lapset ovat lapsia.

    Lapset ovat lapsia, eli narsistisia olentoja jotka eivät pahemmin välitä muista tai käyttäytymisnormeista ja jollei lasten maailmassa tapahtuviin pahuuksiin tartuta aina ja heti, sekä vanhempien, että opetushenkilökunnan taholta, oppivat lapset sen (lapsen) elämän tosiseikan jota Panukin toittottaa: Vahvin määrää ja vahvin saa rellestää kuten haluaa.

    Ja aivan liian usein kukaan ei puutu siihen mitä lasten maailmassa tapahtuu koska kenelläkään ei ole aikaa...

    VastaaPoista
  50. En haluaisi nyt tässä keskustelussa kulkea tuota koulukiusauspolkua eteenpäin, koska sitä tietä kulkien ei päästä eteenpäin.

    Koulukiusaus terminäkin on harhaanjohtava - koulukiusaus ei johdu miljööstä eli koulusta, vaan siihenkin vaikuttavat opiskelijan aiemmin opitut ja sisäistetyt käyttäytymiskaavat, joihin valokeila tulee suunnata. Puhumalla koulukiusaamisesta huomio saadaan pois kipukohdista, sillä paisehan puhkeaa aina siellä, missä on potentiaaleja objekteja pahoinvoivan henkilön toiminnalle. Kouluissa on. Koulu on myös paikka, jossa moni yksilö ensi kerran kokee olemassaolonsa rajat ja tuntee itseensä kohdistuvat velvoitteet ja vastuut.

    Aamuisen Hesarini lukeneena yhdyn Timo Purjon laajaan kirjoitukseen, jossa hän - kuin minua siteeraten - haluaisi aloittaa kansanliikkeen arvokasvatuksen palauttamiseksi koteihin ja kouluihin. Sen sijaan että tavoitellaan helposti katoavaa ulkoista menestystä, rahaa ja tavaraa, voisimme ryhtyä tavoittelemaan jotain pysyvämpää, sisäistä kypsymistä. Hyvyys, rakkaus, välittäminen, pyyteettömyys ovat arvoja, jotka edistävät ihmisiksi elämistä. Ihanteena voisi olla siis halu ryhtyä palvelemaan muita ihmisiä rakastamalla, välittämällä ja huolehtimalla heistä.

    Nythän edellä mainitut arvot nauretaan maanrakoon ja niitä pidetään lällyinä. Ihanteena on pärjääminen, kilpailu, markkinointihenkiset mainosarvot ja kaiken myyminen ja ostaminen. Aseenkin voi ostaa jo 15-vuotiaana, ja voi harrastaa ihmisvihaa vanhempien ja ympäristön huomaamatta tällaista seikkaa.

    VastaaPoista
  51. Johannes ja Iines: kyse ON koulukiusaamisesta mutta ei sillä sisällöllä mitä nyt ehkä kuvittelette: ei siis ole kysymys
    trobbning (trouble making) vaan assult, mobbning (mind making).

    Tästä pitäisi osata enemmän psykologiassa, eivät osaa. Minua kiusasi siksi psykologian professorikin; se oli jo aika paha paikka ja silti kuulin myös Kelan toiselta professorilta, että tämä joka minua ei ymmärtänyt on juuri joutunut saman asian uhriksi. Häntä siis pidetään piuhoissa saman takia.

    Minä vakuutan, että tiedän mistä puhun mutta pitää tietää mitä se on diplomaattiselta tasolta (Persona non grata -metodit joiden kompetenssia ollaan viljelty sodassa ja valtioiden välisissä taisteluissa diplomaattisilla tasoilla ja se heijastuu alas asti lasten luo).

    ...

    Sitten Johannes:
    "Joten siinä mielessä, jos syyllistä haetaan vanhemmista voidaan syytä siirtää isovanhemmille tai jopa pitkälle koko sukuun, sillä kasvatustapamme usein ovat samanlaisia kuin miten meidän on kasvatettu."

    -> termi kasvatus on yhtä vaikea kuin termi tai käsite "laatu" tai "demokratia" tai "oikeus ja kohtuus" sillä sisällöltään (essence ja substance) nämä ovat vietävissä ihan minne vaan, kuinka pitkälle vaan.

    Kyse ON silti kasvatuksesta, kohtaamisesta ja kyvystä "olla totta" - to be true.

    Se on vaikeaa jos ihanteet vievät vinoon.

    VastaaPoista
  52. HG,

    samalla perusteella kyse on myös kotikiusaamisesta. Miksi siitä ei saa puhua, se kun on monin verroin laajempaa mobbaamista?

    *

    Yleisesti:

    Minusta ei ole oikeastaan ollenkaan olennaista nimetä joku vikapääksi, vaikka itsekin näin olen tehnyt, tässä kirjoituksessani järkytyksen ja murheen vallassa.

    Jos mennään tuota sukupolvien ketjua eteenpäin, niin mieleenhän nousevat kristillisen etiikan mukaiset sanat: "Minä kostan teille kolmanteen ja neljänteen polveen..."

    Toisin sanoen syyllisyys ei pysähdy yhteen kohteeseen, vaan koskee sukupolvien ketjua ja lopulta ihmistä itseään, jokaista meistä. Kaikki me olemme syyllisiä pahaan.

    Raamattu puhuu varmaan perisynnistä, ja taidan käsittää, mitä se yrittää sanoa, koska samantyyppiseen ajatuskuvioon päätyy myös filosofiselta pohjalta.

    Kun tämän tiedämme, voimme muuttaa vain omia tapojamme ja sitä, miten kohtelemme muita ihmisiä, lähimmäisiämme, omia lapsiamme. Siitä kaikki lähtee, rakastamisen kyvystä ja pienenkin elämän kunnioittamisesta.

    VastaaPoista
  53. Tämä on niin järkkyttävä asia,sinä sanot itseäsi kasvattajaksi ja mitä kieltä käytät.
    Haetko tietoisesti tällaisilla jutuilla julkisuutta?
    Surullista että joku kirjoittaa tällaista.

    VastaaPoista
  54. Mitä kieltä minä käytän? Kerro!

    Nimenomaan kasvattajana asia on minulle tärkeä, koska välitän ihmisestä, ihmisyydestä ja uskon ihmisen kasvuun.

    Enkä minä tyydy nyt ollenkaan siihen surupornoon enkä uppoa siihen kollektiivisurun suohon, jota kansalaisille tarjotaan.

    Pohdin mieluummin sitä, miksi Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa ja miksi tämän tragedian syyt pyritään ulkoistamaan vain kouluun ja epämääräiseen yhteiskuntaan.

    VastaaPoista
  55. Kotikiusaamista nimenomaan; mutta kyse on siitä kuka kiusaa ketä!? Myös mykkäkoulu (joka kestää n. 5-10 vuotta on kiusaamista kun samalla ihmisellä on ainoana ihmisenä perheessä valtaa).

    Mene siis patriarkaalisen ihanteesi kanssa Iines kiusaamaan niitä, jotka aiheuttavat huorien syntymistä: nyt sinä tavallaan (minun silmissäni) kiusaat niitä, jotka tekevät työtä sinun ns. arvojesi eteen: ettei naisesta tulisi objekti.

    Mutta paradoksaalisesti haluat itse puhua siitä aiheesta (=antaa sinulle imagoa naisellisuudesta) mutta totuudessa kiusaat niitä, jotka ymmärtävät miten miehinen maailmamme juuri tekee naisesta objektin.

    Voisit nyt ainakin päättää mitä siis haluat, vai haluatko vain olla oikeassa; sama se, vaikka kyykistät siinä välissä myös vääriin asioihin. Jos puolestaan et jostain syystä usko, että minä tiedän sinua paremmin nämä kasvatukseen liittyvät asiat voisin samalla sanoa, että sinäkään et ole ammattilainen akateemisessa suhteessa ellet ymmärrä toisten akateemisuutta. Ja se ei ole pelkästään kirjoitusvirheiden perään katsomista, joka on äidinkielenopettajien pääkompetenssia (ja sihteerien) vaan myös sitä mitä ko. ihmiset todella OSAAVAT vaikka kirjoittaisivat kuinka väärin.

    Eikö siis ole tärkeämpää, että tehdään oikeita asioita eikä asioita oikein? Nykyään tuntuu siltä, että puuterit paskan päälle on se mitä sittenkin halutaan??

    Alan todella ymmärtämään mm Kompostia, sinä Iines et ole johdonmukainen.

    Kiusaamisesta pitää puhua lisää ja oikeilla termeillä: poishemmoteltu pentuhan pitää äitiään kiusaajana kun äiti ei anna karkkia ennen ruokaa.

    Kyse on siitä, ettei tee ihmisvihaajia ja minua kritisoivat aikuiset ovat lähes kaikki saaneet vihaisia lapsia: minulla on ihmisrakkaat ihmiset koska meillä (minä) olemme ihmisläheisiä. Vaikka huudamme (kuten katolisissa maissa missä ne jopa lämäyttävät lapsiaan poskiin jos puhuvat väärin) niin rakastamme yhtä paljon. Kyse on siis balanssista. Toisella kädellä torua ja toisella kehuja. Muuten saamme juuri "huoria" ja niitten ostajia. Kiusaajaia ja kiusattuja.

    VastaaPoista
  56. Helsingin keskustassa asuu myös perheitä, joiden suhteet mafiaan on olemassa: älä siksi luota ihan kaikkiin, jotka väittävät mm minusta jotain: ovat indoktrinoituneita koska oma raha täyttyy sillä, että Suomeen tulee huumeita kovalla vauhdilla. Minun elämäni heikkeni heti kun lähdin tätä aluetta tutkimaan ja tein oman työnäytteeni myös tällä puolella; oitis tuli vihamiehiä mersuissa; mutta eivät ole sivistyineitä sanan oikeassa merkityksessä mutta voit olla varma, etteivät nenäänsä kaiva. Ovat oppineet ja maksaneet konsulteille siitä, että saavat täydellisen ulkomuodon, asunnot, autot, veneet ja million-dollar-hymyn.

    Älä katso koiraa karvoista Iines. Kaikilla, joilla on rahaa ei ole sama tavoite kun sinulla (tai ehkä teillä on sama tavoite; kunhan puhutte siis koska rysä toimii?).

    VastaaPoista
  57. Mielenterveysongelmat Iines voi olla vaikka mistä peräisin. Miksi sinä äidinkielenopettajana uskot osaavasi kaikkien aloja?

    Korvasi on rysä. Thats it.

    VastaaPoista
  58. Tähän soppan laitan lusikkani minäkin, vaikka vaikea kai mitään tuoretta näkökulmaa on asiaan löytää. Luulen, että yleisesti tällaisten tapausten yhteydessä voi vain tuntea voimattomuutta.

    Syyllisten ja syyttömien etsiminen saattaa vatata siihen, mitä pitäisi tehdä toisin, mutta entä jos syyllinen onkin laajempi kokonaisuus, kuten vaikka yhteiskunta?

    Minua suomalaisessa yhteiskunnassa(kulttuurissa, miten vaan) nyppii sen yletön individualismi ja toisaalta luottamus instituutioihin. Nuoret lähtevät kotoaan, ovat ehkä (ainakin osittain) taloudellisesti riippumattomia ja hups, heistä tulee yht'äkkiä riippumattomia myös henkisesti = yksinäisiä. Suurin osa, "terveet", kykenevät luomaan oman sosiaalisen verkostonsa, mutta järkyttävän moni on käsitykseni mukaan aivan oman onnensa nojassa. Jos he eivät itse kykene pitämään jonkinlaista turvaverkkoa yllä, aina oletetaan että kai joku (koulu, viranomaiset, terveydenhuolto) lopulta katsoo perään.

    Miksi helkutissa ei kaikki voi vähän katsoa toistensa perään, huolehtia, puuttua toistensa asioihin, instituutioista ja viroista riippumatta. Ylenpalttinen toisen yksityisyyden kunnioittaminen on minusta silkkaa välinpitämättömyyttä.

    Ihminen ei ole luotu elämään yksin.

    VastaaPoista
  59. Olet Sari oikeassa; vika on systeemissä eikä ihmisissä mutta kyllä pirulliset naapurit osaavat rikkoa toisten sosiaaliset mahdollisuudet ja tehdä ihmisestä epäillyttävän kun soittaa ja ilmiantaa asioissa, joista he eivät tiedä yhtään mitään. Kuka kantaa sellaisista prosesseista sitten vastuun? Minä olen menettänyt 20 vuoden (ainakin 15) vuoden työuskottavuuden sillä että varhain elämäni alussa joudun ensin kärsimään isästäni ja sitten paskiaiset rupeavat töttöröö -aivoillaan yhdistämään minut häneen kun nämä v*n naapurit kehtaavat lähteä ilmoittamaan eteenpäin sellaista, joka on oikeastaan mieheni vika tai mieheni raukkamaisutta ja minä nostan siitä mekkalaa. Siinä siis minä kärsin, menetän uskottavuuteni, työni ja etenemismahdollisuuteni ja tämä v*n ääliösakki nostavat omia osakkeitaan sen ajan mitä yrittävät mollata minua. Siinä sodassa ei passaa tunteitaan edes näyttää (ja voit arvata,että kiehuu jo kun vuodete menevät ja juorut jatkuvat mutta oikeutta ei saa) sillä jos niitä näyttää saa taatusti häviäjän roolin.

    Kysyn siis arvon rouvat; mikä on oikeus silloin: nuolla niitä uroksia joiden asiantuntemus on ollut näennäinen (=eivät ota vastuuta) vai tukea niitä naisia joiden isät aiheutti in the first place pahaa elämää koska ympäristö uskoo, että minä olen yksi-yhteen isäni, joka siis pahoinpiteli. Minäkö olen siinä tapauksessa myös itse pahoinpitelevä? Tuskin, mutta olen yhtä paljon sosiaalisesta asisasta kiinnostunut kuin isäni, mutta en lyö. En ole ikinä mutta olen kasvattanut kaksi tyttöä, jonka isä puolestaan oli tehnyt heistä ensisijaisesti objekteja (merkkitavaroiden ja kaikenlaisen kasvattomuuden kautta) ja siihen minä sanoin myös jotain.

    Mutta nykyään minun miestäni ihaillaan vielä tästäkin. He siis halusivat välttämättä uhrin ja se olin minä. Ei ollut kyse siitä otinko itse sen uhrin roolin vaan en saanut keneltäkään tukea; en ystäviltä, en perheeltä enkä asiantuntijoilta.

    Joten c'mon: vähän sordiinoa tuolla itseylistykselle; ette te tiedä yhtään mitään sellaista, josta voisi itsensä laittaa toisen yläpuolelle.

    Pitäkää siis narsisminne kurissa ja Johannesta ihmettelen,mikä ihmeessä saa sinut sanomaan näin:
    HG, ainakin niiden kirjojen mukaan joita olen lukenut - ja niitä on paljon, olen lähes sairaalloisen kiinnostunut massa- ja sarjamurhaajista - useimmiten juuri massamurhaajien kohdalla vanhemmat ovat vanhempina olleet samanlaisia kuin muutkin vanhemmat. Sarjamurhaajien taustalta taasen usein löytyy hyväksikäyttöä (Ei välttämättä seksuaalista) ja kylmiä, tunteettomia vanhempia.

    -> miksi niin tärkeää? Onko haamuja omassa kaapissa kenties? Tai luurankoja?

    VastaaPoista
  60. Puhumalla koulukiusaamisesta huomio saadaan pois kipukohdista

    Tämä on kyllä uskomattoman törkeää ylimielisyyttä ja halveksuntaa koulukiusaamisen uhreja kohtaan.

    VastaaPoista
  61. On hyvä, että asiasta keskustellaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman avoimesti.

    Saaren tapauksessa on nähtävissä ehdottomasti ns. copy cat effect Auvisen tapauksesta.

    Ongelma on kuitenkin hyvin monikerroksinen, sekä suomalainen että kansainvälinen. Tulisi liian pitkä kommentti. Linkki on blogikirjoitukseeni tästä aiheesta.

    VastaaPoista
  62. HG;
    En puutu tragediaasi, koska suoraan sanottuna minulla ei ole siitä mitään sanottavaa.
    En tiedä kehen ja mihin viittaat puhuessasi itseylistyksestä tai itsensä muiden yläpuolelle asettamisesta; en näe tässä keskustelussa ketään joka mainitsemaasi syyllistyisi.

    Tekee mieli nyt vielä loruilla (onneksi HG kommentoit aina niin taajaan että se ikäänkuin antaa synninpäästön muillekin kommentoijilla kirjoittaa laajoja kommentteja):
    Mitä tulee rakenteisiin ja ihmisiin: on totta että yksityiset ihmisethän ne niitä rakenteita toteuttavat. Mutta jos media ja muut instituutiot kauppaavat vaikkapa individualistista maailmankuvaa sinä ainoana oikeana, on yksilön ja lopulta massojen vastuu kuitenkin aika suhteellista.

    Siksi ehkä tarvitaan riippumatonta älymystöä, ihmisiä jotka pohtivat asioita uusista näkökulmista ja osaavat myös ilmaista ajatuksiaan, vaikuttaa puheillaan. Politiikot eivät voi olla älymystöä roolinsa vuoksi, journalistien tehtävä taas olisi antaa älymystölle ääni; olisikohan älymystöä Suomessa joukko "taviksia", jotka blogeissaan puhuvat tärkeistä asioista niiden oikeilla nimillä ja yrittävät löytää ratkaisuja kipeisiinkin ongelmiin?

    Joka tapauksessa olisi lohdullista, jos voisi taata, että vanhempana ei voi epäonnistua kun vain rakastaa ja osoittaa sitä rakkautta. Panunkin esiintuoma rankaiseminen on lopulta sitä rakkauden osoittamista; minä välitän siitä mitä sinä teet. Aivan nikottelematta en kuitenkann niele sitä, että vain rangaistuksen kautta saa moraalia taottua nuoreen sydämeen. Eiköhän ihminen kuitenkin ole Pavlovin koiraa monimutkaisempi olento.
    Pikemminkin puhuisin syy-seuraus suhteen ymmärtämisestä, vastuun ja vapauden erottamattomuudesta. Tämä on nyt sanottu miljoona kertaa, mutta oikeasti se on minusta asian ydin: jos sinulla on vapautta, mutta ei vastuuta, kasvat kieroon. Ja toisinpäin.

    VastaaPoista
  63. Panu, Iines luultavasti itsekin vastaa sinulle, mutta etköhän nyt ymmärtänyt (tahallasi) väärin, mitä lause tarkoitti.
    Paino oli sanassa osassa KOULU. Olen Iineksen kanssa samaa mieltä siitä, että kyse ei ole siitä missä kiusataan (on tottakai ilmeistä että jos nuoret viettävät suurimman osan ajastaan koulussa, kiusaaminen tapahtuu siellä; niin taisi Iineskin jo sanoa), vaan siitä että kiusataan, ollaan pahoja, välinpitämättömiä, rakkaudettomia...

    VastaaPoista
  64. Juuri noin Sari: sekä että. Sekä kuria että vapautta. Ei mitään syytöksiä, sillä siinä ovat kaikki syyllisiä; mieheni siitä, että ei kasvata varsinaisesti (hemmottelee ja pitää tavaroissa, ja tavarat ovat aina koululuokan mageimmat josta minä saan näppylöitä; en pidä siitä, että lapsemme saavat asioita, joista toiset kärsivät koska voisimme olla myös matalaprofiilisia), ja minä siitä että olen yrittänyt kasvattaa.
    Mutta kun maailma on ego-trippimatkalla niin mieheni on se iiiiihana, ja kaikki sanoo, että se on se iiiiihana, niin sitten jostain syystä minä en ole edes vähänkään mitään, vaan se parjattu paha. Koska yhtä suuret egot ja vieläkin suuremmat egot lähti heittämään herjaa minun moraalistani ja sillä tiellä olen.
    Tosi kivaa ja kun hakee oikeutusta olemiselleen niin eikös nämä suurkenkäiset (hitto soikoon) mielummin yhdy siihen töttöröö-porukan ivailuun eli aikuisten kiusaamiseen - sen sijaan, että antaisivat oikeutta naiselle joka ON HYVÄ KASVATTAJA.

    EI PIRU SITÄ EIVÄT OLE TEHNEET JA PIAN OLEN ELÄKEIKÄINEN.

    NADA: EI ELÄKETTÄKÄÄN. KENEN VIKA?
    ROISTOJEN, SIKAMAISTEN ROISTOJEN JOTKA EIVÄT EDES ASU SUOMESSA ENÄÄ.
    NAPPASIVAT RAHAT SUOMEN KAUTTA JA LÄHTIVÄT VÄHÄN VIPELTÄÄ JA SIITÄ MINÄ MAKSAN VIELÄ JA EHKÄ LOPPULEÄMÄNI JA KAIKKI SUKULAISET JNE OVAT OLLEET RAUKKAMAISIA NÖSSÖJÄ. eivät uskalla puolustaa.

    VastaaPoista
  65. HG:"-> miksi niin tärkeää? Onko haamuja omassa kaapissa kenties? Tai luurankoja?"

    Ei haamuja eikä luurankoja (No piirongin päällä on pääkallo, mutta se on vain ihan kaupasta ostettu koriste), mutta itse asiassa kakarana epäilin olevani jonkinlainen psykopaatti, sillä sellaiset asiat jotka muissa näyttivät saavan aikaan tunnereaktion eivät saaneet minussa aikaan minkäänlaista mielenliikutusta ja tästä syystä kiinnostuin psykopatiasta ja sitä myötä sarjamurhaajista jne.

    (Ei, en ole psykopaatti, ehkä vain hivenen tunneköyhä silloin kun kyse on minulle tuntemattomien ihmisten kohtalosta)

    VastaaPoista
  66. Tämän tragedian yhteydessä on esitetty hieman homeisia käsityksiä siitä, että kyseessä olisi ns. laajennettu itsemurha.

    Olen toista mieltä, ja ilokseni lastenpsykiatri, Stakesin tutkimuspäällikkö Tytti Solantaus puhuu samasta asiasta (IS 24.9. s. 13). Hän on sitä mieltä, että vanhat käsitteet eivät enää sovi, vaan näissä joukkosurmissa on kyse elämän yläpuolelle asettumisesta, eräänlaisesta jumalan paikan ottamista - juuri kuten sanoin tuossa yllä.

    Kyse ei ole myöskään kiusaamistapauksista, sillä kenelläkään ei ole tietoa Saaren kiusaamisesta, vaan pikemmin siitä, että hänellä oli aina ystäviä, hän ei ollut yksinäinen. Mainitseepa joku hänellä olleen jopa laajan ystäväpiirin.

    Poliisejakaan ei ole tarpeen syyllistää, sillä Saari on Solantauksen mukaan voinut olla kuulustelussa täysin skarppi ja rauhallinen ja pystynyt piilottamaan pimeän puolensa. Poliisin tilanne on ollut melko mahdoton, sillä tuolloin netissä oli vain video, jossa oli kaukaa kuvattuna tavanomaista ammuntaharrastusta radalla.

    Kyllä suomalaisten on nyt aika katsoa tiukasti ja tarkkaan lapsiaan (R. B., The Times). Pohtia voi ensiavuksi sitäkin, että Suomessa jo 15-vuotias voi saada aseen ja että Suomi on yksityishenkilöiden aseistautumisessa poikkeus Euroopan muista maista: meillä yksityishenkilöillä on 1,6 miljoona luvallista tuliasetta. Suomen hallitus on jo pitkään kieltäytynyt nostamasta aseenkantoluvan ikärajaa 18 ikävuoteen, vaikka EU on vaatinut sitä. Nuorten kun pitää saada harrastaa ja metsästää. Vain Yhdysvalloissa ja Jemenissä aseiden yleisyys on suurempaa (Telegraph).

    Uusin syy on muuten löytynyt juuri tulleiden uutisten mukaan: Viha. Ampujan motiivina on aina ollut ampua mahdollisismman monta ihmistä (asunnosta löytynyt viesti).

    VastaaPoista
  67. Itse suosittelen vanhempia joskus perehtymään lastensa netin käyttöön; millä sivustoilla liikkuvat ja millaisissa yhteisöissä. No, tässä tapauksessa tekijä asui yksin, mutta oli haaveillut teostaan jo vuodesta 2002 asti, eli 16-vuotiaasta lähtien. Jos lapsi kuuluu johonkin ihmiskunnan vihaajien ja murhia ihannoivien yhteisöön on jotain pahasti vialla.

    -meirami-

    VastaaPoista
  68. En millään voi uskoa, että monien kommentoijien ehdottama kova ja väkivaltaan turvautuva rangaistusjärjestelmä auttaisi yhtään, kuten ei auta kuolemanrangaistuskaan niissä maissa, joissa sitä käytetään. Se lisää vain väkivaltaa ja se tulee esille sitten jossakin muualla.
    Itse olen elänyt väkivaltaisessa ympäristössä ja helposti itsekin turvautunut nyrkkeihin. En tiedä edes, pystyisinkö nytkään olemaan turvautumatta väkivaltaan vaikeassa paikassa. Mutta tiedän, että se on periaatteessa väärin.
    On olemassa muita keinoja. Rangaistuksia kyllä, mutta niiden on oltava kohtuullisia kuten ihailemassani Supernanny/ lapsityrannit ohjelmassa. Siinäkin rangaistuksia tarvitaan vain ääritapauksissa. Normaalissa, rakastavassa, rohkaisevassa ja toiset huomioon ottavassa ympäristössä niitä ei tarvita edes. Se on vaikeaa, koulutusta tarvitaan kasvattajille tällaisessa ongelmien käsittelyssä.

    Toinen asia on, että varmastikin suomalaiseen yhteiskuntaan ja koululaitokseen samoin kuin perheisiin sisältyy niin paljon rakenteellista väkivaltaa, jonka analysoimiseen yhteiskunnan pitäisi nyt keskittyä.

    VastaaPoista
  69. Meirami,

    olen samaa mieltä siitä, että vanhempien tulee perehtyä lastensa netin käyttöön. Miksi ei myöskin nettisivuista voisi keskustella oman lapsensa kanssa siinä missä mistä tahansa muustakin?

    Ei kai nyt omaa lasta pidä pelätä, että mitä se ajattelee, jos minä puutun sen netinkäyttöön, kun se näpyttää koneellaan vielä kello kaksi aamuyöllä? Jos tällainen tilanne on, on aikuinen jo osoittanut lapselle, että tämän tulee itse osata pärjätä maailmassa ilman ohjausta ja tukea.

    Jos 16-vuotias haaveilee jo monien ihmisten tappamisesta, voi todella kysyä, missä ovat vanhemmat, vahvat aikuiset olleet, kun eivät ole havainneet oman lapsensa järkyttävää liukumista synkkään maailmaan? Miksi lapsen kanssa ei ole puhuttu, miksi on päästetty asiat siihen pisteeseen, ettei lapseen ole keskusteluyhteyttä? Se ei todellakaan ole yhteiskunnan eikä koulun vika, vaan kapsahtaa omaan nilkkaan, koska asia on ehkäistävissä.

    VastaaPoista
  70. Paino oli sanassa osassa KOULU. Olen Iineksen kanssa samaa mieltä siitä, että kyse ei ole siitä missä kiusataan (on tottakai ilmeistä että jos nuoret viettävät suurimman osan ajastaan koulussa, kiusaaminen tapahtuu siellä; niin taisi Iineskin jo sanoa), vaan siitä että kiusataan, ollaan pahoja, välinpitämättömiä, rakkaudettomia...

    Kun siinä jumalauta on kyse just siitä. Iineksen ajattelutapa tuntuu olevan se, että kun ne todelliset ongelmakohdat ovat jossain muualla, koulukiusaamiseen puuttumisessa on kyse lillukanvarsista.

    Ja tämä on niin paskaa. Kun sen todellisen ongelmalapsen annetaan vapaasti toteuttaa itseään koulukiusaamalla, ne ongelmalapsen ongelmat satuttavat niitäkin, joilla on itsellään rakastava koti. Kyllä minusta jumankauta homman pitäisi mennä niin, että julkisessa tilassa, koulussa, ollaan niiden ehdoilla, joilla se terve koti on, ei sen koko koulua terrorisoivan roiston ehdoilla.

    Sillä roistolla voi olla hirveät kotiolot, en minä sitä sano. Mutta se ei ole mikään syy antaa sen roiston hallita koulumiljöötä! Luultavasti roistollekin olisi hyväksi se, että häntä kasvatetaan, holhotaan ja rangaistaan selvien ja oikeudenmukaisten sääntöjen mukaan edes koulussa.

    VastaaPoista
  71. Jos 16-vuotias haaveilee jo monien ihmisten tappamisesta, voi todella kysyä, missä ovat vanhemmat, vahvat aikuiset olleet, kun eivät ole havainneet oman lapsensa järkyttävää liukumista synkkään maailmaan?

    Minulla oli erinomainen keskusteluyhteys isovanhempiini, äitiini, tätiini. Minulla oli tuollaisia haaveita koko kouluikäni. Miksi? Koska kiusattiin. Toistan: Koska kiusattiin.

    Mikä tässä on nyt niin vaikeaa tajuta?

    VastaaPoista
  72. Panu, rauhoitu.

    Jos käytetään termiä KOULUkiusaus, pitää käyttää myös termiä KOTIkiusaus. Käytetäänkö sitä? No ei käytetä.

    Kyse on juuri siitä, millä tavalla Sari tulkitsi sanani. Kyse on kiusaamisesta ja väkivallan muodosta, joka ei sikiä koulusta, vaan sen harjoittajan omasta pahasta olosta, joka on voinut syntyä herra ties missä, mutta yleisimmin kotona vanhempien suosiollisella myötävaikutuksela, koska ei siellä kotona kotitonttujakaan ole.

    Kun siis käytetään termiä KOULUkiusaus, saadaan asia näyttämään siltä, että koulu synnyttää kaikki siellä tapahtuvat kiusaamiset. Oikeastihan ne pahat olot ovat yleisimmin muusyntyisiä ja puhkeavat koulussa sen vuoksi, että lapsi viettää siellä aktiivisimman osan päivästään.

    Ja kun käytetään termiä KOULUkiusaaminen, saadaan asiat vieritettyä epämääräisen instituution niskoille, jota voidaan kenenkään suuttumatta haukkua ropsia. Näin estetään myös kiusaamisen
    todellisten syiden selvittäminen,

    Perhe on pyhä. Sitä ei saa pöyhiä, sitä ei saa syyttää, koska vanhemmat eivät muutenkaan tahdo jaksaa raskasta taakkaansa työelämässä, kun pitää tienata, jotta saa ne lapset pidettyä kännyköissä ja iPodeissa ja iPhoneissa ja merkkivaatteissa ja perheen pidettyä autoissa ja omistusasunnoissa ja macdönaldseissa ja seinää suuremmissa taulutelkuissa ja dvd:eissä ja thaikkumatkoissa.

    VastaaPoista
  73. En tiedä liittyykö tämä mitenkään Kauhajoen tapahtumiin, mutta suomalaisissa perheissä mättää usein ainakin kaksi asiaa.
    Liiallinen alkoholinkäyttö ja liian aikainen lasten itsenäistäminen ja lapsuuden loppu.

    Viime aikoina naisten alkoholin käyttö on noussut rajusti. Eikä miestenkään ryyppääminen ole laskussa.

    Täällä on puhuttu psykopaattien taustoista. Usein tutkimuksissa mainittu piirre on hyvin varhainen itsestä huolehtiminen ja itsenäistyminen. Ihminen oppi luottamaan vain itseensä.

    Lisätään tähän vielä sylin ja halien puute. Niitä ei voi ostaa verovaroin koulukuraattorilta tai psykologilta.

    VastaaPoista
  74. Panu, viimeisimmän kommenttisi perusteella

    Olen pahoillani puolestasi, mutta sinä projisioit nyt omat traumasi tähän tapaukseen. Ei Matti Saarta kiusattu tähänastisten tietojen perusteella.

    VastaaPoista
  75. Samuli,

    kyllä, juuri nämä ovat tärkeitä asioita ja liittyvät tähän olennaisesti. Puheenvuorosi oli tärkeä, tästä on kyse.

    VastaaPoista
  76. Panun viimeisen kommentin vuoksi vielä

    Tuo, että vihaa kiusaamisen vuoksi, on minusta eri asia kuin systemaattinen viha ihmiskuntaa kohtaan.

    Kyllähän lapsikin voi toivoa jopa vanhempiensa kuolemaa, kun nämä kohtelevat häntä väärin.

    Raja kulkee kai juuri siinä, että sairas mieli tekee loogisia pitkän tähtäyksen suunnitelmia, joissa suuntaa yleisen ihmisvihansa tuntemattomiin ihmisiin, mistään rajoista piittaamatta.

    Minun tekisi mieleni kysyä lisätietoja kiusaamisestasi Panu. Mistä sinua kiusattiin? Mitä vanhempasi tekivät kiusaamisen vuoksi?

    VastaaPoista
  77. Jokelan tapahtumien jälkeen Kansallinen kivääriyhdistys esitti järkevän toimenpidelistan aselain uudistamiseksi. Ei kelvannut silloin, koska hyvätkin ehdotukset pitää torpata, jos esittäjä ei miellytä.
    Ja nyt taas ovat poliittisten irtopisteiden kerääjät liikkeellä ilman järkevää konkreettista ehdotusta.

    VastaaPoista
  78. Kyse on kiusaamisesta ja väkivallan muodosta, joka ei sikiä koulusta, vaan sen harjoittajan omasta pahasta olosta

    Ei herra jumala tätä iänikuista psykologista ymmärtämistä ja lässyttämistä.

    Harjoittajalla voi olla vaikka kuinka paha olo, mutta yhteiskunnan kuuluu tehdä selväksi, että pahaa oloa ei levitetä kaikkiin muihin.

    Aivan samalla tavalla rikollisella voi olla lapsuudessaan ollut vaikka kuinka ankeat kotiolot ja yksi ainoa lelu ja sekin lämpöpatterin takana, mutta se ei tarkoita, että rikollisen tulee antaa rauhassa hakata ja ryöstää ja murhata, kun se on niin traumatisoitunut.

    Aikuisia ihmisiä suojellaan aikuisilta rikollisilta, mutta lasten yhteisössä - joka realisoituu pitkälti koulun pihalla, koska se on se paikka, jossa koko ikäluokka joutuu olemaan yhdessä - ei ole minkäänlaista suojaa pahantekijöiltä. Näin suurta epäoikeudenmukaisuutta ei voida perustella sillä, että terroristi ja kiusaaja kärsii kotonaan ja on itse kiusattu. Ei myrkytystäkään hoideta siten, että annetaan kaikille muille kuin uhrille ruiske samaa myrkkyä.

    Kiusaaja voi olla traumatisoitunut. Tarkoittaako se, että muidenkin pitää traumatisoitua? Tarkoittaako se, että kiusaamisen uhreilla ei ole oikeutta traumatisoitumattomuuteen?

    VastaaPoista
  79. Minun tekisi mieleni kysyä lisätietoja kiusaamisestasi Panu. Mistä sinua kiusattiin?

    Olemassaolosta.

    Mitä vanhempasi tekivät kiusaamisen vuoksi?

    Minua eivät kasvattaneet vanhempani, vaan isovanhempani, jotka olivat arvostettuja vanhoja opettajia - isoisäni oli entinen kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja (maalaisliitto/keskusta). He tekivät suurin piirtein kaiken, mikä oli inhimillisesti mahdollista, alkaen minun psyykeni vahvistamisesta; he olivat yhteydessä kouluun, joskus isoisäni tuli kouluun seuraamaan opetusta (ja seurustelemaan siinä sivussa opettajan kanssa, vanhan ajan aidan yli rupatteleva maalaismies kun oli alkujaan), joskus keskusteltiin myös kiusaajien vanhempien kanssa.

    Mikään ei auttanut, koska yhteiskunnassa ei ollut ensimmäistäkään tahoa, jolla olisi ollut valtuudet estää koulukiusaaminen tarvittaessa väkivalloin.

    VastaaPoista
  80. Olen pahoillani puolestasi, mutta sinä projisioit nyt omat traumasi tähän tapaukseen. Ei Matti Saarta kiusattu tähänastisten tietojen perusteella.

    En minä sanonut että Matti Saarta olisi kiusattu, sanoin vain että joukkomurhahaaveet ovat täysin normaali ilmiö nuorten maailmassa, esimerkiksi koulukiusaamisen uhreilla. Nuorten maailma yksinkertaisesti on juuri niin raaka, siitä on annettu tulla niin raaka.

    Matti Saarella oli ehkä muita syitä omiin yli-ihmiskuvitelmiinsa. Mutta pointti on siinä, että siinä Kärpästen herran maailmassa, jossa nuoret elävät, elämä on juuri niin raakaa ja armotonta, että fasismi, natsismi, ihmishalveksunta, nietzscheläisyys ja nihilismi ovat täysin loogisia ja järkevästi perusteltuja sopeutumisstrategioita. Ei siinä maailmassa ole rakkautta, ymmärtämystä, ystävyyttä, toveruutta, moraalia, lakia eikä mitään. Tyypillisen yläastelaisen näkökulmasta nuo käsitteet ovat pelkkiä sanoja, joilla nynnyt ja lässyt yrittävät hämärtää näkyvistä oikean elämän ja oikean todellisuuden - siis sen säälimättömän viidakon lain.

    VastaaPoista
  81. Voi Iines, kyllä nyt olet väärässä. Tiedän varmasti, että rakastavassakin kodissa voi kasvaa tappaja. Ei elämä ole nustavalkoista.

    VastaaPoista
  82. En niinkään usko(jos nyt puhutaan vanhempien osuudesta siihen jos lapsi suistuu raiteiltaan), että syy on ajanpuute. Uskoisin, että se on silkka välinpitämättömyys ja ehkä väsymys vanhemmuuteen ja sen tuomiin haasteisiin. Jos lapsia on hankkinut pitäisi tajuta, että omaa aikaa ei enää ole samoin kuin ennen lapsia, vaan omista tekemisistä ja harrastuksista on tingittävä lapsen vuoksi. Ei lapsi päivässä tarvitse kuin vartin intensiivistä yhdessäoloa. Ei se, että ollaan samassa huoneistossa tarkoita, että oltaisiin läsnä. Nykyään ei enää juurikaan harrasteta yhdessä, vaan äiti tai isä istuu omalla koneellaan ja lapsi omallaan, että se siitä kiireestä.

    Itse useamman lapsen äitinä kovin mielelläni heittäisin välillä hanskat tiskiin ja antaisin lapsille periksi, mutta ei, tiedän, että se olisi karhunpalvelus. Kyllä lapsille aikaa löytyy jos vain on halua sitä omasta ajastaan puristaa.

    -meirami-

    VastaaPoista
  83. Sanot, että sinua kiusattiin olemassaolosta, Panu.

    En minä tätä nyt näin nielaise, vaan esitän jatkokysymyksen. Millä tavalla sinua kiusattiin olemassaolostasi? Haluaisin tietää tämän voidakseni muodostaa mielessäni kuvan tapahtuneesta. Minua kiinnostaa myös, miten itse reagoit tapahtuneeseen.

    Ymmärrän kyllä sen, että nuorten maailma voi olla juuri niin raadollinen kuin kuvaat ja ymmärrän jopa nuo joukkomurhahaaveet. Enhän minä pussissa elä enkä ole sinisilmäinen, vaikka kirjoituksistani saa sen vaikutelman monestikin. Tietynlainen naiviushan on tavaramerkkini, jota ylpeänä kannan. Olen lisäksi ikäni kuunnellut ja lukenut nuorten ajatuksia ja mielipiteitä, joten kyllä minulla on tuntumaa nuorten mielenliikkeisiin, jotka suinkaan eivät ole hempeitä ja ruusuisia, kuten eivät omanikaan.

    Kyllä minä uskon silti edelleen ihmisessä olevaan hyvään. Kun lasta on rakastettu, hänen minäkuvansa muodostuu vahvaksi ja auttaa häntä tarttumaan elämässään kaikkeen hyvään (esimerkiksi lähimmäisestä välittämiseen) ja kyseenalaistamaan pahan, (esimerkiksi natsismin).

    Jos taas tämä minäkuva ei kehity rakkaudellisessa ilmapiirissä, siihen tulee säröjä, ja lapsi altistuu pahalle, jonka ottaa suojamuurikseen, strategiakseen niin kuin Panu osuvasti sanot - tämän kuuntelin juuri taustalla olevasta radiosta (Nova).

    Ei väkivaltaa ja kylmyyttä murra vielä kovempi väkivalta, vaan ainoa, mikä sen voi tehdä, on lämpö ja ihmisrakkaus, syli ja suukottelu, aktiivinen läheisen kohtaaminen, oravanpyörän hidastaminen, vähempään aineelliseen tyytyminen. Meillä ei ole kiire minnekään! Eikä ole muuta tietä kuin uudenlainen arvokasvatus, jossa perusteemoina kulkevat mm. toisen ihmisen kunnioitus, huolenpito ja välittäminen lähimmäisestä.

    Akuuttiin koulukiusaamiseen tai havaittuun lähimmäisen synkkään oloon on tietenkin puututtava herkästi ja välittömästi kaikella osaamisella ja sydämellä, enkä toki tarkoita, että tässä tilanteessa ryhdytään pussailemaan ja halailemaan.

    Ei se siis mene niin, että kun osa nuorisosta nyt on valinnut helvetillisen nihilismin strategiakseen, niin meidän tulee vastata siihen samoilla aseilla. Mehän olisimme yhtä heikkoja ja avuttomia kuin he.

    VastaaPoista
  84. Lukutikku,

    rakastavassakin kodissa voidaan olla läsnä olematta läsnä.

    Aiemmin sanoin jo, että ei rakkaus ole yksiselitteistä. Pahoinpitelevä äitikin rakastaa.

    On myös niin, että en tarkoita toki ajatuksillani sitä, ettei ihminen esimerkiksi mielisairauden takia voisi murhata. On muitakin tuntemattomia aivosairauksia, jotka kehittyvät jossain vaiheessa ja muuttavat ihmisen persoonallisuutta.

    Arvelen kuitenkin vakaasti täysin terveen yksilön saavan varhaislapsuudessa osoitetusta rakkaudesta ja turvasta, täysipainoisesta lapsen kohtaamisesta sillä tasolla, jota lapsi tarvitsee sellaisen suojan, joka vahvistaa terveen minäkuvan.

    VastaaPoista
  85. En minä tätä nyt näin nielaise, vaan esitän jatkokysymyksen. Millä tavalla sinua kiusattiin olemassaolostasi?

    Lyömällä säännöllisesti turpiin, potkimalla kiveksiin, vetämällä housut kinttuihin, potkaisemalla ohiajavasta polkupyörästä selkään niin että lensin rähmälleni katuun, uhkailemalla tappamisella, hakkaamalla joukolla tyttöjen silmien edessä (tytöt kannustivat tupakoivia urheilijasankareita, jotka minua olivat hakkaamassa)...Riittäähän näitä menetelmiä. Henkinen väkivalta oli jatkuvaa, mutta ruumiillistakin piisasi enemmän kuin kerran viikossa.

    Haluaisin tietää tämän voidakseni muodostaa mielessäni kuvan tapahtuneesta. Minua kiinnostaa myös, miten itse reagoit tapahtuneeseen.

    Voi herranen aika. Miten muuten voi reagoida kuin muuttumalla hysteerisen säikyksi ja epäluuloiseksi sekä yleisesti katkeroitumalla? Miten SINÄ reagoisit, jos sinua säännöllisesti hakattaisiin, mitään turvapaikkaa ei olisi eikä liioin poliisia ja lakia?

    VastaaPoista
  86. Ei se siis mene niin, että kun osa nuorisosta nyt on valinnut helvetillisen nihilismin strategiakseen, niin meidän tulee vastata siihen samoilla aseilla. Mehän olisimme yhtä heikkoja ja avuttomia kuin he.

    Eli siis meidän on jatkettava entistäkin päättäväisemmin ja intensiivisemmin tähänastista välinpitämättömyyden, asioihinsekaantumattomuuden, vastuunkiertämisen ja yleisen lossiksilyömisen politiikkaamme? Sekö on sinun ihmelääkkeesi?

    VastaaPoista
  87. Panu, minulla olisi tuhansia kysymyksiä vielä ja tuhannesti haluaisin pyytää sinulta anteeksi tuota kohtelua. Kyllä minä näen sen, että siihen on syyllinen moni taho, yhtä lailla minä kuin kuka tahansa aikuinen, ja juuri se tekee minut voimattomaksi ja oikeastaan yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että väkivaltaa ei milloinkan voiteta väkivallalla.

    Jos minä tietäisin lääkkeen väkivallan ja kiusaamisen poistoon, tietäisi sen joku muukin.

    Jotakin me kuitenkin tiedämme, ja niitä asioita olen tässä keskustelussa esittänyt. Mitään ei korjata hetkessä, sillä vuosituhansien kuluessa mekin olemme tällaisiksi kehittyneet. Ja aina on olemassa hyvä ja paha, ja niiden taistelu.

    Uudenlaisen arvokasvatuksen lisäksi tulee tietenkin hoitaa akuutit tilanteet katkaisemalla pahan valta siinä missä voidaan, pahaa tekemättä. Ongelma on juuri siinä, minkä sinäkin pohjimmaltaan esität: yhden hyvä on toisen paha (kun pahantekijää silitellään, uhrin piina jatkuu), ja pahuus ei poistu komentamalla eikä piiskaamalla. Muuta en osaa sanoa.

    VastaaPoista
  88. H Knektman; minä en usko sinua vaan minä uskon, että sinä olet twisted siinä mielessä, että haet ja observoit ihmisiä ja yrität olla jotenkin ylitse? Itse lopetin kaikki ilmeilyt ja jokaisten tunteiden näyttämisen sen jälkeen kun minua ivattiin minun autenttisuudesta. Kun olin iloinen sanoivat, että en tiennyt missä kohtaan pitää nauraa. Kun itkin epäilivät, että brakaan tai olen hysteerinen. Kun join muutaman drinkin liikaa niin nauroivat koko kylässä ja sen tiesi kaikki.

    Nykyään en naura, en itke, en laula, en juo - en mitään. Olen vaan ja toivon, että elämä vaan loppuisi. Mutta itse en sitä aio lopettaa sillä minulla on lapset.

    Ei ole enää milloinkaan mitään minkä takia olla iloinen: veivät ensin autenttisuuteni ja rikkoivat kauneinta minuutta juoruillaan (ja ne juorut olivat pientä verrattuna niihin mitä sitten nousi kun rupesin kapinoimaan) ja sitten veivät ammatinharjoittamiseni, mahdollisuuteni saada työtä, olla yksityisyrittäjä jne - sillä nauroivat sitten lopulta uskottavuuteni. Nyt ei ole enää mitään ja nyt epäilevät että tämä ei-mitään on sairasta.

    No sitä se todella on. Mutta sairauden pää ei ole minussa vaan HEISSÄ.

    IHMINEN ON KOLLEKTIIVI JA sairaus on yhteiskunnassa ja näissä narsisteissa.

    Etkö näe?

    VastaaPoista
  89. Tänä vuonna on myönnetty yli 45000 uutta aseenkantolupaa.

    Kuka näitä tarvitsee? Ampumaharrastajat?

    VastaaPoista
  90. Tulkaa ulos piparkakkutalosta24 syyskuuta, 2008 20:33

    Katsokaa seuraavat linkit niin totuus löytyy sieltä.Ei filosofisista keskusteluista kuka on koulukisattu ja miksi.
    http://www.murha.info/
    ja näkyvyyttä

    http://spreekillers.org

    vielä kun lisätään että idolseihin ja Big brothersit ovat nurten unelmia kun sillä saa NÄKYVYYTTÄ JA KUULUISUUTA

    menkää nuorten pariin ihan aikuisten oikeasti

    VastaaPoista
  91. Piparkakkutalo,

    olisi parempi referoida tai keskustella omin sanoin kuin linkein.

    Vilkaisin niitä nopeasti. Eihän niissä ollut juurikaan mitään, jälkimmäisessä oli vain luettelo koulusurmaajista. Mitä totuutta tuosta listasta muka löytyy?

    Ensimmäisessä linkissä oli lueteltuna lapsensurmaajia, äkkivilkaisulta. - Miten se liittyy puheena olevaan asiaan?

    Tuokaan ei ole uutta, että nuorten unelmat ovat julkkikseksi tulo ilman mitään meriittejä ja Idolseissa pärjääminen ilman laulutaitoa.

    Mitä siis haluat opettaa meille aikuisille? Kiinnostuneena haluaisin tietää!

    VastaaPoista
  92. Sedis, ampujathan pyssyjä tarvitsevat. Tähtäimessä voi olla hirvi, karhu, pupu, metso, pyy, räksä. Joskus tähdätään myös tauluun. Ja naamatauluun.

    Pitäähän lupia siis myöntää.

    VastaaPoista
  93. Iines: kiusaaja on oikeastaan myös sairas, sekä kiusaaja että kiusattu potevat samaa ns. mielen tautia: toisella se lyö yli ja toisella se menee ali. Vain toiselle sanotaan, että pitää mennä lääkäriin: entäs nämä tuhannet kiusaajat joiden takia kauneus taittuu rumaksi, häviää ja on pian muisto vain.

    Eikö jonkun pitäisi raahata juuri heitä lääkäriin; hehän saastuttavat tämän maailman, rumentavat ja jatkavat valehteluaan.

    ..

    Mielenvikaisuus on siis mielestäni kulttuurissa, julistavissa ja itsevarmoissa omnipotenteissa ihmisissä; ei näissä, joiden mitta on täysi.

    VastaaPoista
  94. HG, tietenkin kiusaaja on sairas! Ei mielenterveydeltään terve ihminen tapa muita ihmisiä.

    Kenenkään asiaa ei edistä koko maailman leimaaminen hulluksi, sillä tässä yhteisössä sitä nyt pitää elää. Maailmassa on paljon sairasta ja hullua, mutta vähintään yhtä paljon on ihmisyyttä arvostavaa ja kasvua edistävää, hyvää ja positiivista ainesta. Sitä tulee tukea ja sen varaan voi rakentaa.

    VastaaPoista
  95. tappajan silmät? hmmm.
    televisiossa haastateltiin juuri jorma ollillaa, minusta hänellä on tappajan silmät.

    kaveri on aika cool. brändijätkiä.

    VastaaPoista
  96. Mutta hirlii, Ollilahan on tappaja! Sen elämänmuodon ja ihanteen, jota itse kannatan ja edustan.

    VastaaPoista
  97. Ihminen jolla on paljon haavoja on myös silmistään voimakas mutta voimakkuus ei ole pelottava. Kun ihminen on pimeä, synkkä ja pimeä, hänen silmänsä ovat lähes mustia; ei siis näe mitään eloa.

    Minun silmäni ovat tämän jättisurun myötä nykyään polttavia; polttavat sisältäpäin enkä saa sitä pois. Samalla silmäni ovat ehkä jopa kauniimmat kuin silloin nuorena vaikka silloin silmäni olivat myös kauniita mutta niissä kävi ikuinen leikkimieli ja hassutus. Nykyään silmäni ovat tyhjiä tavallaan mutta säihkyvät; suru ja pohjaton olo kaikesta minkä jouduin kestämään; kuin domino-peli, jonka palaset kaatuivat seuraavaan ja seuraavaan ja vaikka tästä puhuin ystävilleni niin nekin sitten vain jäivät hiljaisena taustalle. Joko pelästyivät mutta minä uskon, että minun epäonneni vain maistui heille entistä paremmin: heidän sadisminsa sai kukkia ja saivat nostaa hetken itsensä mutta se tuska ja se hylkäämisen puuska minkä ottivat toisiltaan ja hihittäen, nauraen, kuiskaen ja lopulta vihaen (kuten sinä Iines) niin poltti uudet reiät jonnekin silmien taakse.

    Uskomatonta eikä ole sanoja. On vain onneton olo; ikäänkuin minä en olisi minkään arvoinen sillä lailla, että vaikka teen tuloksia ja saan aina nopeammin kuin muut niitä niin tämä lapsuuden juoru on jotenkin painavampi ns. totuus kuin mitkään muut asiat.

    Silmistä siis. Muistan minkälaiset olivat ja kuvista näkee ja nyt ovat vain raskaat, sinisetk kylläkin ja joskus jopa puhuttelevat mutta samalla sellaiset, etten jaksa enää iltaisin mitään lukea, silmät särkevät.

    Ja paskiaiset ovat rilluttelemassa uusien ihmisten elämillä, jossain Dubaissa ja jossain Floridassa. Joillakin on siis ikuisesti karnevaali, mutta mitä teettävät muille - siitä eivät välitä. Ja typerät idiootit syövät täällä sitten paskojen vanhoja sanoja uudelleen ja uudelleen kuin lehmät.

    VastaaPoista
  98. siis tuolla kommentilla tarkoitin, että hän on jo ampunut eräät suomalaiset - toinen laukaus ei enää osu.

    VastaaPoista
  99. Jos minä tietäisin lääkkeen väkivallan ja kiusaamisen poistoon, tietäisi sen joku muukin.

    Eli siis edes akuutissa väkivaltatilanteessa ei saa väkivalloin pakottaa roistoja irrottamaan käsiään uhristaan, koska "väkivallalla ei milloinkaan voiteta väkivaltaa".

    Tuo on jotenkin niin väärin, ettei ole tottakaan. Ainoa, siis tasan ainoa syy, miksi järjestäytynyt yhteiskunta ylipäätään pysyy pystyssä, on, että armeijalla ja poliisilla on viime kädessä paremmat reikäraudat kuin roistoilla, ts. kaikki tietävät, että jos pullikoit sitä valtaa vastaan, käy lopulta hyvin ohrasesti.

    Esivalta ei kanna miekkaa turhaan ja silloin kun joku uhmaa esivaltaa ihan uhmaamisen vuoksi, silloin sitä miekkaa pitää käyttää.

    Yksi tärkeimpiä syitä siihen, että koulussa voidaan pahoin, on se, että siellä esivaltaa edustavat tuollaiset itkuiikat ja ininäiinekset, jotka eivät ymmärrä, että esivallan on suojeltava heikompia väkivaltaa vastaan.

    Jos opettamasi natsiopiskelija ryhtyy raiskaamaan sitä luokan hennointa ja heikointa tyttöä, oletko yhä sitä mieltä, että "väkivaltaa ei voida parantaa väkivallalla"?

    Sen häiriköivän roiston ongelmia ei ehkä voida parantaa väkivallalla. Mutta kaikkien muiden oppilaiden pääasiallinen ongelma on, että häirikön annetaan terrorisoida heitä, ja sopiva annos väkivaltaa häirikölle parantaisi sen ongelman. Mielestäsi kuitenkaan niiden muiden oloa ei saa helpottaa, vaan heidänkin elämänsä on pilattava siksi, että häirikön elämä on pilalla.

    Tuo on jotenkin niin moraaliton ja pelkurimainen asenne, että hyi olkoon.

    VastaaPoista
  100. Panu on oikeilla jäljillä. Katsotaan vaikka jotain Somaliaa. Siellä todella roistoilla on paremmat aseet kuin esivallalla. Ja tulos?
    Minuakin kiusattiin koulussa. Keräsin pienen porukan ja sitten hakkasimme pahimmat kiusaajat. He oppivat tietämään, miltä kipu oikeasti tuntuu. He muuten lopettivat pienempiensä kiusaamisen ja muutamista tuli ihan kelpo jätkiä.
    Me elämme myös aikuismaailmassa paljolti roistojen ehdoilla. Jos auto tai pyörä varastetaan, se on omistajan vika, koska hän ei köyttänyt omaisuuttaan kolmen tuuman kettingillä ratakiskoon. Jos konna tunkeutuu kotiimme ja mäjäytämme häntä kuonoon, tulee syyte pahoinpitelystä ja sakot päälle. Joka kylässä on noita hidastustöyssyjä muutaman harvan p-rinkiä kiertävän nulikan takia. Ja heillekään ei kukaan voi mitään?

    VastaaPoista
  101. Voi voi miten kovia asenteita myös sinulla iines.Vanhempien syytä ja siinä kaikki. Ratkaiseeko tämä syyllisen (=vanhemmat)löytäminen nyt ongelman eli estää uudet väkivallanteot. Viimeisen vuoden aikana olen kuullut Suomesta ainoastaan negatiivisia uutisia ja jos en olisi aikoinaan asunut Suomessa, en kyllä uskaltaisi koskaan muutaa noin vaaralliseen maahan. Miksi Suomessa edelleenkin sallitaan esim. koulukiusaus ja työpaikkakiusaus toisin kuin vaikkapa Ruotsissa?

    VastaaPoista
  102. Suomessa ihaillaan valtaa, siksi kiusaamista lähes opetellaan; pidetään sitä jotenkin älyn merkkinä tai ylvään (rikkaan) merkkinä.

    Mutta se vie sivistystä taaksepäin koska oikeasti sivistyneet eivät sitten enää viihdy. Sydämen sivistys siis.

    VastaaPoista
  103. iines kirjoitti: "Ei Matti Saarta kiusattu tähänastisten tietojen perusteella."



    "Iltalehdessä Saaren ystävä kertoo, että Saarta kiusattiin sekä koulussa että armeijassa. Kajaanissa ollessaan häntä muun muassa saatettiin heittää puupalikalla teltassa."

    http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194604797033&p=1194596029163&pagename=KSAWrapper

    VastaaPoista
  104. Joonas,

    asia selvä eikä tuo kiusaamistieto oikeastaan yllätä, koska löysin siitä itsekin yhden vihjeen jostain nettikeskustelusta. Kyse on kuitenkin siitä, mikä on syy ja mikä on seuraus, ja sitähän me emme voi tietää. Ja edelleen - runsaasti löytyy myös tietoa siitä, miten paljon kavereita Saarella oli.

    Nythän kävi ilmi, että hän ampui myös parhaan kaverinsakin, sen ainoan miesopiskelijan, kun muut ammutut olivat naisia koulun pidetyintä miesopettajaa lukuunottamatta. Tällainen ampumisprofiili ei kerro kiusaamisen aiheuttamasta kostosta.

    Ja mitä kiusaamiseen tulee, senkin jäljet johtavat ikävä kyllä - vanhempiin. Kyllä heidän tehtävänsä on opettaa lapsilleen lähimmäisen kunnioittamista ja sitä, että ketään ei kiusata. Jos vanhemmat eivät tätä opeta lapsilleen, kuka sen sitten opettaa? Kouluikään tultaessa opetus on jo myöhäistä tai ainakin vaikea sisäistää lapselle.

    Edelleen ajattelen siis kuitenkin niin, että varhainen henkinen tai fyysinen kotikiusaaminen altistaa lapsen merkittävästi enemmän minäkuvan vakaville vaurioille kuin myöhemmin sattuva koulukiusaaminen. Molemmat ovat kuitenkin äärimmäisen raunioittavia tapahtumia ja niitä ei saa sallia, jos ne suinkin estämään pystyy.

    Olen ajatellut, että vanhemmuuteen tulisi asettaa tarkat syynit, ennen kuin saa synnyttää maailmaan jälkeläisiä. Voisi ottaa ehkä mallia adoptio- ja hedelmöityshoitoprosesseista: samanlainen tentti ja samat vaatimukset kaikille lapsentekoa haluaville. Miksi kuka tahansa hörhö saa siittää maailmaan jälkeläisiä, kun todella lasta haluavat tentataan kuin rikolliset?

    *

    Anonyymi,

    kovia asenteita tässä nyt tarvitaan, ja jätän pehmoilut muille. Jonkun täytyy pysyä järjissään ja pystyä ajattelemaan rationaalisti elämää eteenpäin.

    Kosmeettiset kauneusleikkaukset jätän siis suosiolla muille - kunhan surustaan tokenevat. Itse etsiydyn aina mahdollisimman lähelle koneistoa, en sen refleksejä.

    Ja jälleen kerran kiteytän kirjoitusmottoni tähän tunnusrunooni:

    - - On pakko purra
    niin kauan kuin purema antaa elämän
    on repiminen pyhää
    niin kauan kuin mätä löyhkää
    on hajalle raadeltava elämän rumuus
    kunnes kauneus täydellisenä
    sen mullasta voi itää.
    - -
    (Elmer Diktonius, Runoja)

    VastaaPoista
  105. Lisäys vielä

    Kotikiusaaminen pitää sisällään myös piittaamattomuuden, sen, ettei lapselle olla läsnä, vaikka oltaisiin siis yhdessä, sen ettei lapsen tarpeisiin vastata, niihin tarpeisiin, joita juuri tämä lapsi tarvitsee. Kullakin lapsella on erilaiset tarpeet.

    Kuriositeetti: olemme unohtaneet muuten päiväkotikiusaamisen. Radiossa keskustellaan parhaillaan koulukiusaamisesta, ja tuli ilmi, että siellä on runsaasti kiusaamista ja että koulukiusaamisen juuret ovat siellä.

    VastaaPoista
  106. Jos opettamasi natsiopiskelija ryhtyy raiskaamaan sitä luokan hennointa ja heikointa tyttöä, oletko yhä sitä mieltä, että "väkivaltaa ei voida parantaa väkivallalla"? (Panu)

    Opettaja ei saa käydä käsiksi oppilaaseen missään tilanteessa.

    Jos minä menisin repimään natsipoikaa pois tytön päältä, natsipoika nostaisi minua vastaan syytteen ja saisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä rangaistuksen, ehkä viranmenetyksen. (Siis minähän en ole enää virassa, vaan fyysisen sairauden vuoksi pois työelämästä.)

    Olisihan oletettavaa, että en tyytyisi raiskaajaa irrottaessani pieneen olallekoputukseen, vaan käyttäisin riuskoja otteita, jotka tulkittaisiin väkivallaksi.

    Ainoa metodi olisi tietenkin soittaa poliisi paikalle ja juosta hakemaan apua.

    VastaaPoista
  107. Anja Snellman on keksinyt, että mm. raskas musiikki ja sen välittämät asenteet ovat syynä Kauhajoen kaltaisiin tapahtumiin.
    Mikä ihmeen raskas musiikki? Heavy?
    Metalli? Hard rock? Tyyliä löytyy joka lähtöön.
    Osa on sanoitukseltaan täyttä fantasiaa ja liirumlaarumia. Menninkäisiä sun muuta.
    Hyvin kapeasta marginaalista löytyy norjalainen kirkonpolttometalli, joka on oikeasti kahelia.

    Pojista metallimusiikkia kuuntelee niin suuri osa, että jos se on syynä murhenäytelmiin, niin pulassa ollaan.
    Viimeksi maanantaina kuljetin autolla kahta partiolaista(10- ja 11v.), joista toinen soittaa huilua konservatoriossa. Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi takapenkillä musiikkiin. "Mun kaveri konsussa osaa soittaa Dragonforcen soolon". Ilmiselvä tuleva koulusurmaaja.

    Samainen Snellman korotti sankariksi naisen, joka tappoi helsinkiläisellä ampumaradalla kolme miestä.
    Naisen todettiin sairastavan paranoidia skitsofreniaa, mikä Snellmannin mielestä oli loukkaus kaikkia naisia kohtaan.
    Ilmeisesti nainen olisi pitänyt korottaa patriarkaatin vastaisen taistelun sankariksi.

    Siis täysin sairasta miesvihan kylvöä, joka tuntuu olevan nykyään jonkinlaisessa virallisessa suojelussa.

    VastaaPoista
  108. Eipäs laiteta naiset vastaan miehet vaan puhutaan gender-ominaisuuksista: nainen hoivaa, luo ja antaa. Mies hyökkää, kontrolloi ja ottaa. Antamisessa ja ottamisessa en ole ihan varma ovatko toisinpäin: toisaalta nainen kun odottaa miestään (perinteisesti) hän antoi rakkautta kun mies tuli kotiin. Kun ei sitten antanut mies lähti muualle ottamaan itselleen naista. Näin karkealla tavalla siis.

    Nykyään nainen voi olla sotilas (ja suuryritysten raha-haukat ovatkin enemmän miehiä roolissaan vaikka kulkevatkin naisten näköisenä ja naisten symbooleja kantaen) ja mies voi olla hoivaaja, järjestäjä ja pikkutarkka etsijä, plockare. Plockkaa tavaraa sen sijaan, että tappaa mammutin. Miehiä on siis myös naisten kaltaisia; eivät myöskään tarvitse silti näyttää naisilta. Ovat vain hempeitä, södejä ja saavat biologisten naisten sympatiat: onpa ihana. Kun on niin söde. Kun on niin lempeä ja itkeekin. Koska monet naiset ovat hormonaalisesti vinksahtaneita siinä, että pitävät miehiä lapsinaan: lähes lapsinaan. Hoitavat ja pyykkäävät, ohjeistavat ja keittävät ruokaa. Pitävät kuin lapsiaan - ehkä siksi, että kroppa on syönyt hormooneja ja se on jatkuvassa "luomistilassa" eli uskoo olevansa raskaana.

    Hyvin on muinainen indoktrinaatio mennyt perille. Onkohan alkanut Freudin aikoihin? Niin uskon. Ollaan tajuttu miten valkoinen rotu tappaa itse itsensä hävittämällä miehet (tekemällä niistä infanteja) ja sitten naiset (tyhmentämällä ne ottamalla kirjastosta kirjat pois ja muutenkin vähentämällä oppimisen tuiki tärkeitä poikki- ja monitieteellisiä termejä ja käsitteitä).

    Nainen ja Mies ovat siis vastakkain mutta ei sillä lailla kuten silmät sen näkisi: antakaa siis naisten ja miesten olla; eivät edusta yksinään sitä mitä gender-jaottelu sanoo.
    Feminismi on jälkeenjäänyt tiede.
    Naiset ovat pelokkaita ja puolustavat miehiä ihan yhtä paljon kun islamissa. Äidit ovat ensimmäisiä tekemään hallaa omille miniöilleen, vain siksi, että se oma kullannuppu saisi huomiota. Naiset eivät (!) tue toisia naisia; se on fakta. Tukevat vain jos ovat liittoutuneet jonkun johtajahahmon myötä: ei siis muuten. Muuten puukottavat miehiä nopeammin selkään.

    Kun naiset tappelevat ovat silmät revitty pian: kun miehet tappelevat kuulostaa vain pahalta. Minä olen siinä mielessä mies: haukun vain.
    Muistakaa, että sanat eivät ole väkivaltaa vaan dialogin alku.

    VastaaPoista
  109. Voi iines iines! Nyt menit liian pitkälle! En ole koskaan jättänyt tänne minkäänlaista kommenttia teksteihisi, mutta nyt täytyy. Noin kovaa tekstiä opettajalta ja kasvattajalta, puheet teurastajanatseista ym. Eivät lapset synny tänne vanhempiensa kuviksi, myös 'hyviin' perheisiin syntyy ongelmaisia lapsia. Mistä kaikista asioista tuollainen kohtalo sitten muodostuu, siinäpä onkin pohtimista. Vanhempia ei voi automaattisesti syyllistää, heitä kohtaan tuntee vain myötätuntoa ja sääliä.

    VastaaPoista
  110. ^Mutta tässpä juuri kulminoituu suomalaisten ongelma. Asiasta ei saa keskustella, koska se on "turhaa lässytystä". Sen sijaan asia on kaikkien mielestä ratkaistavissa väkivallalla. Joku ehdottaa täällä fyysistä väkivaltaa ja bloginpitäja taas käyttää henkistä väkivaltaa nimittelemällä ja oikeuttamalla oman käytöksen tyyliin: minä vain puhun asioista niiden oikeilla nimillä, koska sitä nyt tarvitaan.

    Suomalaisten kyky käsitellä ongelmia ja vaikeita asioita ei tunnu kehittyvän. Tässäkään keskustelussa ei pyritä minkäänlaiseen yhteiseen näkemykseen ja oppimaan muilta. Tärkeintä on pyrkiä lyömään jauhot suuhun "vääriä mielipiteitä kirjoittaville".

    VastaaPoista
  111. Opettaja ei saa käydä käsiksi oppilaaseen missään tilanteessa.

    Tuo on ehdottomasti väärin ja epäkohta, jonka korjaamiseen on pyrittävä.

    VastaaPoista
  112. Niin, Panu. Minäkin lopetin hartioille taputtelut, halailut ja kädellekoskettelut, kun kielto tuli.

    Milloinkahan päiväkodissa kielletään koskettelu?

    VastaaPoista
  113. "Waltarin käsikirjoituksen kurittomat hahmot ovat menneen viattomuuden maailman reliikkejä, mikä tekeekin sen todellisuudesta niin typistetyn torson, kun taas nykytodellisuus on liian täydellinen, hienoviritteinen, aivan liian loppuun asti hiottu, jotta kukaan pystyisi sen vaatimuksiin, jolloin jokainen haava on aina katastrofi - ikkunan särö mökkituvassa on pikkujuttu, sen voi paikata teipillä, mutta jos särö ilmenee kymmenen kilometrin korkeudella huipputeknisessä lentokoneessa, jota nyky-yhteiskunta eniten muistuttaa, se aiheuttaa välittömän ketjureaktion ja turmion…"

    Ville-Juhani Sutinen

    VastaaPoista
  114. Ylempi Anonyymi

    kerrotko vielä lyhyesti yksilöiden, mikä kohta tai asia teksteissäni ei ole opettajan tai kasvattajan suusta sopivaa sanoa? Nyt en voi mitenkään tietää, mitä tarkoitat, kun olen kirjoittanut niin monta kommenttia itsekin.

    Vielä toinen asia: en lyö rumpua myötätuntoni edellä. Mistä siis päättelet, etten tuntisi vanhempia kohtaan myötätuntoa? Tai jopa murhaajaa kohtaan? Voin kertoa sinulle, että minua on siunattu jopa liiallisella eläytymiskyvyllä toisen tunteisiin eli empatian lahjalla, ja juuri siitä johtuukin se, että välitän asiasta oikeasti eikä minun tarvitse vakuuttaa sitä sytyttelemällä kynttilöitä ja osallistumalla yhteiseen surupornoon.

    *

    Alempi Anonyymi

    Hyvä dialogi ei mielestäni pyri konseksukseen, vaan asioiden monipuoliseen puntarointiin. Tästä johtuu, että hyvä keskustelu jää aina auki. Piste ja yksimielisyyden hyrinä on vaarallinen merkki.

    Yhteenvedon miettimisen aika on sitten, kun keskustelu on kokonaann loppunut.

    VastaaPoista
  115. Johannes --> Ville-Juhani Sutinen

    On lukuisia ihmisiä, jotka matkustavat mieluummin junalla Siperiaan kuin lentäen Thaimaahan.

    Ehkä elämässä kannattaisi kuunnella nimenomaan Siperian-matkaajia.

    VastaaPoista
  116. En kyllä tunne yhtään ihmistä, jonka mielenterveysongelmat eivät olisi suoraan pääteltävissä/kuunneltavissa kotiolojen ongelmista tai puutteista.

    Ja aika monta hassua ihmistä olen tuntenut, joilla on jossain kohtaa tyhjää päässä pyörähtänyt ja elämänhallinta joskus hatkahtanut.

    Psyyke on minäkuvan hallintaa.

    Mielenkiintoisimpia ilmiöitä ovat moraaliset suuren sukupolven edustajat, jotka väittävät ettei heidän harrastamansa kasvatusväkivalta olisi väkivaltaa, koksa se on tehty "hyvää tarkoittaen".

    Hitlerhän tunnetusti halusi tehdä äitinsä ylpeäksi ja pelastaa äidin unelman puhtaasta Saksasta, jossa olisi vain kasvissyöjiä.

    VastaaPoista
  117. Yksi testi aikuisten kasvatusmoraalille tosielämässä:

    Jos aikuinen ei uskalla toteuttaa kasvatusmetodiaan muiden aikuisten läsnäollessa, hän ei todellakaan koe toimittavansa moraalista kasvatusmetodia.

    Väkivallalla kasvattamisen semanttinen kehäpäätelmä on muuten seuraava:

    a) oikeassa oleva saa käyttää väkivaltaa ja
    b) väkivaltaa käyttävä osoittaa olevansa oikeassa.


    Eläinten näykkäily nyt johtuu yksinkertaisesti kielioppijärjestelmän vajavaisuudesta, joka usein on signaalipohjaista: kevyt näykkäisi on ainoa tapa osoittaa selvä raja pennulle. Pennut ovat tyhmiä kokemattomuudessaan, murahtelu ei auta, koska viestintä on muutenkin koko ajan murahtelua. Ihmislapsi sensijaan erottaa muutaman viikon syntymän jälkeen reaktioeron eri intonaatioille.

    Luontodokumenteissa (joissa hyvin mielellään näytetään groteskeimmat tapahtumat ja luonnonvaarat) emojen käyttäytyminen on ällistyttävän lempeää ja varovaista. Sitäpaitsi, pennuillakin on nahkanahka, joka ei ole lähellekään ihmisen tuntoherkkyyttä.

    Ihmisen aivot: ihminen on superspesiaalitapaus eläinkunnassa, koska meillä on aivokuori, joka on kehittynyt käsittämättömässä evolutionaalisessa hyppäyksessä juuri sosiaalisen/vuorovaikutteisen laskelmoivan ja arvioivan älyn toteutukseen ja kehittämiseen.

    Vuorovaikutuksen shakkioletukset ovat tehneet ihmisestä hyvin herkän pienen pienillekin sanoille.

    VastaaPoista
  118. Iines: "On lukuisia ihmisiä, jotka matkustavat mieluummin junalla Siperiaan kuin lentäen Thaimaahan.

    Ehkä elämässä kannattaisi kuunnella nimenomaan Siperian-matkaajia."


    Niinpä, tai ainakin kuunnella heitä enemmän.

    VastaaPoista
  119. Arhi Finnsanity: "En kyllä tunne yhtään ihmistä, jonka mielenterveysongelmat eivät olisi suoraan pääteltävissä/kuunneltavissa kotiolojen ongelmista tai puutteista"

    Minä tunnen. Tartun nyt tekstissäsi tuohon: eivät olisi suoraan pääteltävissä eli tunnen ihmisiä joiden mielenterveysongelmat eivät ole SUORAAN johdettavissa kotiolojen ongelmista tai puutteista.

    Eivät suoraan, mutta lapsuudella on vaikutusta.

    VastaaPoista
  120. Arhi finnsanity,

    minua hieman hämmästyttää se, että esität toisaalta ilmeisen syvältä pohdittuja näkemyksiä, mutta toisaalta tyydyt nopeaan huitaisuun, joka haiskahtaa ennakkoasenteiselta kliseeltä.

    Yksi tällainen valtava kupla on "moraaliset suuren sukupolven edustajat, jotka harrastavat kasvatusväkivaltaa, jonka selittävät hyvällä tarkoituksellaan".

    Ei tällaista ryhmää olekaan, vaan sanomasi koskee kaikkia ihmisiä, mitenkään lokeroimatta heitä ikäkarsinoihin. Minä olen suuren ikäluokan "edustaja", enkä ole milloinkaan läpsinyt ketään, minulla on paljon saman ikäryhmän ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, ja totta totisesti - eivät he ole ojentaneet lapsiaan tukkapöllyillä ja selkäsaunoilla.

    Tilanne on se, että meitä, suurta ikäluokkaa, on kyllä pöllytetty ohimohiuksista, minuakin muutaman kerran, mutta ei ole tullut mieleenkään jatkaa tätä nipistelyä itse, vaikka siitä ei traumoja jäänytkään, pikemminkin muutama hymyn nostattava muisto omasta "vituttelusta", jonka äiti katkaisi kaverin nähden.

    Kaikkien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan nimittäin kasvatusväkivalta - myös se hyvää tarkoittava - on nousussa ja sen muodot raaistumassa. Tämän täytyy koskea nuoria perheitä, koska suuret ikäluokat ovat jo saaneet lapset ulos pesästään.

    Kun lukee keskustelupalstoja tai pitää silmänsä auki elävässä elämässä, saa havaita luunappien, tukkapöllyjen tai läimäytysten olevan osa nuorten vanhempien kasvatusväkivaltaa, sen lisäksi, että lapsia uutisten mukaan myös pahoinpidellään ja jätetään pärjäämään yksin.

    Mitkään huostaanottopaikat eivät sitä paitsi enää riitä Suomessa. On siis hieman tekopyhää kohdentaa lausunnossaan kasvatusväkivalta tiettyyn ryhmään, ikään kuin sitä muualla ei olisi. Valokeilaan nosto jättää aina muut ehkä tärkeämmät ryhmät pois. Ja yhtä lailla nuoremmat ikäluokat selittelevät tekosiaan milloin hyvällä tarkoituksella milloin käämien palamisella kun oli nyt vaan krapula tai mase tai morkkis. Onko hyväksyttävämpää läpsiä lasta krapulassa kuin ns. hyvää tarkoittavassa opetusmielessä? - Korostan varmuuden vuoksi, anonyymien varalta, että itse en kannata edes läpsyä, vaikka olenkin kyseenalaistanut ja pohtinut asioita. Täytyy olla muita keinoja ohjata lasta!

    Toisen melko järkyttävän ennakkoluulon löysin blogistasi, jota uteliaana asken kuin, uusi tuttavuus kun olet. Käsittelet siellä hyvin monipuolisesti ja ansiokkaasti Kauhajoen tapahtumia, mutta poimin sieltä tämän:

    Opettajat tuovat selkeästi esille kovia arvoja: nuorten ei tule kuunnella "epämääräisiä" tunteitaan ja ongelmiaan vaan keskittyä tuottamaan tulosta ja parempaa keskiarvoa koululle. Suck it up!

    Tämä ei ole totta, vaan täyttä puppua. Oppilaan oman persoonallisuuden hyväksyminen ja tukeminen on ns. läpäisyteema joka aineessa, eli sen kautta suodatetaan kaikki opetettava, kaikki opettajan sanat, kaikki! Oppilaan henkinen kasvu omaksi itsekseen on jokaisen hiukankin työnsä tärkeäksi kokevan opettajan motiivi opetukselle. Olen tuhannesti nähnyt, miten opettajat iloitsevat, kun arasta ja ujosta oppilaasta alkaa nousta esille hymyä ja puhetta, uskallusta ottaa oma paikka yhteisössä. Viis aineellisista opetusmääristä.

    Vielä haluan sanoa jotakin tuosta eläinten signaalikielestä, jota pidät nähtävästi vain murahteluna. Kyllä eläinten ääntelykielessä on tavattoman paljon vivahteita, ei murahtelu ole monotonista yhden nuotin sambaa, vaan siinä on korkeus- ja sävyeroja, joita tehostetaan ilmein ja elein. Toisin sanoen ääntelykielikin periaatteessa riittäisi pentujen ohjaamiseen, sillä sen avulla voi luoda lukuisia eri symboleja, vrt. delfiinit. Kuitenkin leijonaemo valitsee näykkäisyn ja tassulla läpsäisyn vaaratilanteissa. - Mutta olkoon näin eläinmaailmassa, sillä olen itsekin sitä mieltä, että sanat ovat niin ilmaisuvoimaisia, että niiden avulla viestii parhaiten kaikissa tilanteissa.

    VastaaPoista
  121. Sanoissa on myös substanssinsa Iines. Käsitteet eivät ole objektiivisia.
    Pitää ymmärtää miten konnotaatiot syntyvät ja siinä ollaan taas ostensiivisess lastenkasvatuksessa missä äänet ja äänteet luodaan varhaislapsuudessa.

    Et ole asiantuntija hyvä Iines. Väität asioista, mistä sinulla on vain pinnallisia tietoja.

    VastaaPoista
  122. HG ja ylemmät anonyymit

    olisi varmaan hedelmällisempää, jos keskusteltaisiin asioista, ei minun tavastani keskustella tai ylipäänsä minusta.

    En minä ole kutsunut tänne ainuttakaan keskustelijaa, vaan he ovat tulleet jotakin tietä ja viivähtäneet täällä hetken merkkinsä jättäen, ilokseni.

    Jokainen voi siis omassa blogissaan tehdä saman perässä ja pystyttää oman keskustelunsa, sillä ei ole korrektia arvioida keskustelun kuluessa blogin pitäjää ad hominem -tyylisesti, vaan mieluummin pyytää selkeästi lisäargumentteja tämän esittämiin asioihin.

    VastaaPoista
  123. Iines, mitä suosittelet jollei sanat yksinkertaisesti tehoa lapseen? Lapsihan kokeilee rajojaan ja jotkut ovat valmiita menemään asetettujen rajojen yli vaikka kuinka yrittäisit puhua ja kieltää.

    -meirami-

    VastaaPoista
  124. Meirami, en ole kyllä edes vakuuttunut siitä, tuleeko lapsen aina totella ja uskoakaan vanhemman sanaa, mutta mietin tuota tilannetta nyt periaatetasolla ja vaikkapa viestinnän näkökulmasta, koska puhuminen lapsen kanssa on täysipainoista viestintää ja sisältää samat kohdat kuin aikuisten välinen viestintä.

    Kyseessä on siis viestintätilanne, jossa on jo konflikti.

    Tällöin voi tarkastella kolmea seikkaa: viestin lähettäjän tapaa lähettää viesti, itse viestin sisältöä ja lopuksi sitä, millainen vastaanotto viestillä on ja mikä on palaute.

    Kustakin kohdasta voi tehdä päätelmiä.

    Sanoman tulee olla selkeä, ja sen tulee olla yhteistä kieltä, ymmärrettävä ja riittävästi mutta mahdollisimman lyhyesti perusteltu. Jos kyseessä on vaikka kielto siitä, että toista ei saa lyödä, perustelut ovat varsin yksiselitteiset: toista sattuu ja toiselle ei saa tehdä kipeää, itseäkin sattuisi jos toinen löisi.

    Jos lyöminen ja raivari jatkuu, lapsi on tietenkin irrotettava tilanteesta ja tehtävä selväksi, että hän voi palata toisten luo, kun on valmis yhteistyöhön muiden kanssa. Raivoajan ehdoilla ei siis pidä mennä eteenpäin, vaan aikuisen on oltava vahvempi, koska se luo lapselle turvaa ja rajoja joita hän kiistatta kaipaa. Toiminta jatkuu siis normaalisti lapsen raivarista huolimatta, mutta lapsi on siitä hetken syrjässä.

    Viestin lähettämistapa on myös tärkeä. Kyse on asiasta, joten rauhallinen esittäminen normaalilla äänellä on selvyys.

    Lapsi tulee kohdata, ts. varmistaa, että hän on tilanteessa mukana, ymmärtää mistä on kyse ja mahdollisesti avautuu selittämään lyömistään. En ottaisi lyöjää heti syliin, koska se mielestäni vahvistaa teon hyväksyntää ja sitä, että huomiota saa raivareilla, vaan sylittely (ja suukottelu) tapahtuisi sen jälkeen kun asia on selvitetty.

    Lapselle voi myös puhua kuin tasavertaiselle, ts. kunnioittaa hänen ihmisyyttään ja puhua aina ehdottoman totta, ei mitään lapsenkieltä tai höpöhöpölässytystä. Kun lapsen kanssa puhuu paljon, vanhemman ja lapsen välille kehittyy toimiva dialogi, jossa konfliktit ratkaistaan keskustelun avulla. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuinen manipuloisi lasta valtansa alle, vaan nimenomaan sitä, että myös aikuinen voi "taipua" kannastaan, kun huomaa lapsen argumentit järkeviksi.

    PS Tarkoitus ei ollut opettaa tai mestaroida, meirami, mutta innostuin kysymyksestä! Lukisin mielelläni muidenkin selkokielisiä vastauksia meiramin kysymykseen. Kysymys on ydintä!

    VastaaPoista
  125. iines, väitätkö että 50-luvulla ei ollut rankempaa ja laajempaa kasvatusväkivaltaa kuin nyt? Mitähän tarinoita sinä et ole kuullut 50-luvun kasvatuksesta?

    Itse olen kyllä vilkuillut tilastoja, joissa väkivalta on vähentynyt 60-luvulta tasaisesti...

    Se, että nyt lapsia hylätään systeemin huomaan, ei johdu julmuuden lisääntymisestä vaan yhteisöllisen moralismin vähentymisestä.

    Ihmiset tyytyivät ennen vanhaan hakkaamaan ja raiskaamaan inhoamiaan lapsiaan takahuoneessa koska lapsen ulostaminen olisi ollut maineen ja työpaikankin kannalta vaarallinen ja leimattu teko.

    Kirjoitan provosoivasti, en kiellä mustavalkoisia reunoja verbaalisen riehumiseni myrskyissä.

    Yleistän, kyllä, mutta otan siitä vastuun. Minua saa moittia, yleistäminen on moitittavaa mutta toisaalta kulttuurinen sokeutemme on minusta enemmän moitittavaa ja siksi valitsen mieluiten ravistelevan provosoivan kärjistämisen kuin nöyrän kalpean toivon kulttuurimme erinomaisuudesta ja piilokristillisestä kirkastumisesta.

    On hyviä opettajia, on, on.
    Mutta harrastukseni on ruopata kulttuurimme pimeän nurkan kompostia. Jossa lymyää myös piparkakkutalon hyvän opettajan panssarin taakse naamioituneita psykopaatteja sukimassa nöyriä ja kilttejä lapsia.

    VastaaPoista
  126. Hyvistä opettajista voisi kysyä millä lailla hyviä ja kenen tulevaisuutta ajatellen hyviä?
    Konsensus palkkaa koko ajan vain myötäilijöitä; hampaattomia jees-jees ihmisiä ja näin myös opettajia. Voisi uskoa, että siinä on vallan oikea opettaja mutta mitäs kun vanhemmat eivät ole enää kasvattajia sillä kasvatus ja opetus ovat toistaan riippuvaisia termejä. Ei ole kasvatusta ilman opetusta ja ennen opetettiin kaikenlaista kotona; nykyään kaikki opetetaan ns. yhteisössä. Mutta samalla kasvatus kielletään.

    Tässä sairas paradoksi jota ei olla mietitty kun kehitettiin tietty nollatoleranssi. Haettiin lapsia suohon voisi sanoa. Toivottiin syrjäytyneisyyttä vaikka sitä on vaikea uskoa mutta kaupallisuden kannalta syrjäytyneet tuottavat enemmän rahaa kuin ei-syrjäytyneet sillä negatiivinen bisnis ja peilikuvateollisuus (kengittävät itsensä toisten ongelmia hyödyntäen) ovat kannattavampia lyhyessä tähtäimessä. Jos tälläisessä maassa sitten rahat valuu ulos maasta Suomi sen kun rikkoo omaa maata ollakseen ns. hyvä oppilas EU:ssa ja suhteessa ulkopuolisiin niin oma maa haurastuu ja murenee sisältäpäin kuten Argentina teki. Siinä meni 50:ssä vuodessa hyvä maa sohjoksi jota eivät meinaa saada jaloilleen enää. Pitäisi ensin sanoa goodbye riistäjille.

    Se on vaikeaa kun ihmiset ovat henkilökohtaisella tasolla ns. ystäviä ja silloin ollaankin yhtäkkiä systeemin kautta hakemassa näitä jees-jees opettajia.

    Tänk på detta. Olen kirjoittanut tuhat kirjettä; seurauksena minä syrjäännyin. Oli siis lian kova pala?

    VastaaPoista
  127. Arhi finnsanity,

    meillä ei kyllä ole luotettavaa ja 2000-luvun kanssa yhtenevää, vertailukelpoista tutkimustietoa lasten kotipahoinpitelyistä eli perheväkivallasta ennen kuin 70-luvulta alkaen. 50-luku ja varhaisempi aika on siis kartoittamaton alue, josta on vain joitain hajalukuja esillä.

    Joidenkin lähteiden mukaan lapsia kuoli vanhempien pahoinpiteleminä 50-luvulla 35, ja joidenkin 70 vuodessa, ja nyt heitä kuolee eri lähteiden mukaan 6 - 18 vuodessa.

    Näita eri vuosisatojen tilastolukuja ei kuitenkaan voi mitenkään rinnastaa toisiinsa yks yhteen -periaatteella, sillä tässä kohden pitää nyt kysyä, mikä osuus on huimasti edistyneellä lääketieteellä ja tehohoidolla lasten pahoinpitelykuolemien torjunnassa 1950-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Valppaiden naapureidenkin ansiosta viereisiin kerrostaloasuntoihin hälytetään 2000-luvulla poliisi ja ambulanssi toiseen malliin kuin 50-luvun syrjäiseen tölliin, jossa hakattu lapsi sai kuolla rauhassa peräkamariin äidin piileskellessä loppujen lasten kanssa liiterissä miestä paossa.

    Näin ollen nyt siistiytyneisiin kuolemanlukuihin voi olla yksinkertainen selitys: lääketiede on pelastanut pahoinpidellyn hengen.

    Pelkkiä lukuja ei siis todellakaan voi verrata toisiinsa, josa halutaan tarkkoja tietoja eksaktien päätelmien tekoon. Kyseessä on pitkä aikaväli ja suuri ajan ja tapojen murros, jotka muuntavat luvut toiseksi.

    Poliisilähteiden mukaan lapsiin kohdistuvat väkivallan muodot ovat sitä paitsi lisääntyneet vanhoista ajoista.

    Erään tutkijan (parisuhdeväkivaltaan erikoistunut tutkija, terveystieteiden tohtori Aune Flinck) mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta on myös sitä, että lapsi joutuu näkemään vanhempien välistä väkivaltaa, ja toisinaan lasta käytetään vanhempien välisen väkivallan välineenä, erikoisesti erotilanteissa.

    Flinckin mukaan lapset voivat joutua vanhempien välisen manipuloinnin, syyttelyn tai koston kärsijöiksi. Tämäntapaisesta lasten alistamisesta henkiseen pahoinvointiin on esimerkkejä päivittäin ns. julkkisten, Mika Häkkisten ja Susanna Sievisten, erojutuissa keltaisessa lehdistössä. Kysyä sopii, miten yleistä lasten henkinen hätä on sitten tavallisten pulliaisten keskuudessa, kun he jäävät katkerien vanhempien jalkoihin eroriidoissa.

    Itselleni kirkastui noita tilastoja äsken katsellessani muuten se, että äidit ovat suurempi lapsen pahoinpitelijä- ja tappajaryhmä kuin isät.

    Yleensäkin lasten pahoinpitely on vaiettu ja melko tutkimaton rikostutkinta-aihe. Merkittävää on siis myös pahoinpitelyjen muotojen laajentunut kirjo.

    Tässä linkissä on löytämäni tarkimmat tiedot aiheesta:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta

    VastaaPoista
  128. Syiden pohtiminen Kauhajoen tapahtumiin on pimeässä metsässä hapuilua ja kompastelua omaan itseensä.

    Kemppisen ja Iineksen blogit antavat kuitenkin binääristä ryhmäterapiaa etsiessään selitystä Pahalle ja puranpas minäkin angstiani.

    Parhain keino estää tulevia massamurhia vaatisi melkomädänneeltä medialtamme täyskäännöstä vasempaan.

    Seuraavan kerran median pitäisi hysterian lietsomisen sijaan vaieta asia pois. Vaieta se kuoliaaksi. Murhaajien nimiä ei mainittaisi. Kuvia ei missään nimessä saisi julkaista lehdissä eikä netissä.

    Tällä tavalla syrjäytyneiltä ja itsetuhoisilta
    vietäisiin pois mallit kyseiseen tappotoimintaan. Ilman julkisuutta murhaajat olisivat vain munattomia ja raukkamaisia tappajia vailla gloriaa ja messiaan viittaa.

    Hesarin etusivun kuva pimenneestä Matti-pojasta, jonka yläpuolella leimusivat kynttilät oli kuin muistolaatta murhaajalle.

    Arvostan Hesari lehtenä, mutta nyt Sanon Jannellekin:

    -SAAtanan tunarit!!

    VastaaPoista
  129. Hyvä Catullus!Joukkomurhalla mässäily mediassa tuo vain uusia ampujia kehiin. Kukapa ei haluaisi olla viikkotolkulla kaikissa viestimissä, ulkomaita myöten? Jos joku Bimbo Tukiainen pystyy tekemään itsestään kestojulkkiksen, miksi en minäkin...
    Pimahtaneet pyssypojat hoitavat homman karkeimman jälkeen, kun eivät silikonien puuttuessa pääse muuten otsikoihin. Minusta Hesarin päätoimittajan pitäisi erota!
    ps. Käykääpä ihmiset Finnsanityn sivuilla. Siellä on rohkea rinnastus: Tappaja Saari on tämän päivän Mannerheim! Paljon pienempi rikollinen tietysti, mutta itse asia pysyy samana: tarpeettomat ihmiset ovat sankarille vapaata riistaa.

    VastaaPoista
  130. Täytyy sanoa, Catulux ja Judge Redd, että ymmärrän Catuluxin esittämän ajatuskuvion - samoin jopa Finnsanityn Mannerheim-rinnastuksen - ja jopa yhdyn näihin, soveltuvassa reaalisessa määrin.

    Minulla oli nimittäin jemmassa itsellänikin vielä yksi paukku tähän keskusteluun, ja nyt sen aika tuli, koska odottamani näkökulma tuotiin esille:

    Minusta nimittäin valtakunnallinen suruliputus tulisi lailla kieltää tällaisten jumaliksi tekeytyvien märkäkorvien glorifiomisen estämiseksi.

    Samaten kaikki kynttilän sytyttämiset julkisissa medioissa ja muut viestinten surulaulut ja hymnit pyhitettäkööt henkilökohtaisen surun kokeneille, niistä ei pidä tehdä markkinatavaraa ja jokamiehenhuvia.

    Kriisiapua järjestettäköön hiljaisesti ja median riekkumatta vain lähiomaisille ja tapahtuman kokeneille, muut pärjätkööt omillaan. Hiljaisuus puhukoon puolestaan ja nämä jumaliksitekeytyvät surkimusraukat haihtukoot unohduksen yöhön niin nopeasti kuin mahdollista. Tärkeää ei ole siis muistaa vaan unohtaa, jotta sama ei toistuisi.

    VastaaPoista
  131. Hmm, lipsahti nimi väärin - anteeksi, Judge Dredd, silkka kirjoitusvirhe - huomasin vasta nyt vilkaistessani uudelleen.

    Hieman huvittaa tuo Amen-kommentti, kun nimittäin ajattelin itsekseni jo kirjoittaessani, että omaan manaukseeni tulee rukouksen sävy. Tai jotenkin raamatullinen jeesuksellinen sävy, kun hän opetti opetuslapsiaan. Ja sitten Dredd pamautti tuo aamenen perään.

    VastaaPoista
  132. Taidat olla ensimmäinen, joka kirjoitti nimeni oikein - vaikkakin toisella yrittämällä. No ei se mitään. Kiitokset silti. Luin ääneen tuon kommenttisi viimeisen kappaleen ja sehän oli kuin iltahartaudesta reväisty! Siksi amen.
    Kirjoituksissasi on usein raamatullisia sävyjä tyyliin "Voin kertoa sinulle, että minua on siunattu jopa liiallisella eläytymiskyvyllä toisen tunteisiin eli empatian lahjalla..."
    Voi hyvin kuvitella, että olet joskus toiminut opettajana.

    VastaaPoista
  133. Olen huomannut joskus itsekin, että taidan pitää aikamoisia vuorisaarnoja täältä peltojen keskeltä.

    VastaaPoista
  134. Ympäristön matala maisema se meidät saa näyttämään suurilta.

    VastaaPoista
  135. En minä "suuruuttani" tarkoittanut vertauksella, vaan puhtaasti kieltäni, johon tulee paatoksellisia sävyjä ja Vuorisaarnan verbinmuotoja.

    Vuorisaarnan mies oli kyllä suuri, oli sitten tarua tai totta.

    VastaaPoista
  136. Tätä loppupään konsensusta pitäisi ehkä hieman ravistella.

    Kirjoittamatta jättäminen, suruliputtamisen lopettaminen ynnä muu hiljainen vaikeneminen ovat kyllä todella vahvoja keinoja myös piilottaa ongelman ydin. Tätäkään keskustelua tuskin käytäisiin ilman minkäänlaista julkisuutta. Myös päättäjien herättäminen lasten ja nuorten pahoinvointiin tässä tilanteessa oli lienee jo aiheellista. Kyllä medialla on kaikesta huolimatta vaikutusta. On turha kuvitella, että vähäisemmällä uutisoinnilla joukko maamme älykköjä kokoontuisi yhteen ja keskittyisi lapsiin ja nuoriin samalla intensiteetillä kuin nyt.

    Itse asiassa surua ja sen kokemuksia on näinä päivinä ollut mediassa huomattavasti vähemmän kuin muuta keskustelua. Tappaja kyllä tunnetaan ja tiedetään laajalti joka paikassa. Surua ei niinkään.

    Kun kielletään suru ja sen kokeminen, peitellään sitä, ettei tämä suru koskettaisi. Suru ei saisi näkyä, ei koskettaa. Näin opetetaan lapsistamme varsin epäempaattista ja kyynistä porukkaa, joiden on vain jatkettava arkea niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

    VastaaPoista
  137. Muistanko väärin, että Auvisen linkolalainen äiti kantoi vastuunsa ja teki itsemurhan?
    Mistä tuli mieleen Linkolan kommentit massamurhien yhteydessä. Jotenkin tyyliin: "Oikean suuntaista toimintaa, mutta aivan riittämätöntä".
    Kyseinen heppu esiintyy usein erilaisissa intellektuellilistauksissa valtakunnan viisaana. Sitten vielä pohditaan, mistä tulevat nihilistiset aatteet.
    Käsittämätön maa tämä Suomi.

    VastaaPoista
  138. Hyvä ravistus, Saara!

    Haluan kyllä edelleen kyseenalaistaa kollektiivisurun aitouden. Minusta suremisen sijasta pitäisi käyttää hieman miedompaa verbiä, sillä suru tarkoittaa henkilökohtaiseen kokemukseen liittyvää pitkäaikaista murhetta. Siksi minäkin olen lanseerannut itselleni termin "suruporno" kollektiivisurun sijasta.

    Missä määrin suremme katastrofien yhteydessä todella katastrofien uhreja vai oman elämämme purkamattomia traumoja tai yleistä pahan äkkikuoleman pelkoa? Miten voimme surra, jos emme tunne uhreja?

    Ja lasketaanko suremiseksi julkinen kynttilän sytytys virtuaalissa ja pehmoilu siitä, miten tämä nyt taas koskettaa meistä jokaista ja hiljentykäämme tämän valtavan surun äärelle...

    On kai erilaisia tapoja olla murheellinen? Yksi niistä voisi olla toiminta, eteenpäin katsominen ja asian järkiperäinen pohtiminen surupornon huttuun uppoamisen sijaan. Minusta edelleen pätee se, että suurin suru on sanaton. Surija ei lyö rumpua, vaan vetäytyy hiljaisuuteen.

    En toki tarkoittanut sanojani kirjaimellisesti kielloksi suremiselle, koska ei ihmisiä pidä käskyttää, enkä usko Catuluxinkaan sitä tarkoittaneen, vaan pikemminkin tässä ajetaan massasuruhurmoksen aitouden kyseenalaistamista.

    On tietenkin kiva liittyä suruarmeijaan, kun muutkin ovat siellä, mutta tässä yhteissurussa on myös jotakin perin irvokasta. Minä ainakin näen sen takana nautintoa siitä, että taas jotakin yhdistävää tapahtui, halleluja, ja tulisi nyt telkusta suorana tunnelmat koulunpihalta, mieluiten suoraan luokasta. Päälle hörppy Cola-pullosta ja haukkapala subwaysta.

    Unohtaa ei sovi sitäkään, että tällainen valtava mediakoneiston luoma suruhärdelli kiistatta glorifioi tekijän pään päälle sädekehää. Hänestä tulee toisaalta sankari, toisaalta yhteiskunnan uhri, kun ei ole saanut mielenterveyspalveluita tai apua koulukiusaamiseen.

    Tällaisista tapahtumista pitää tiedottaa, ja sensuroida ei saa, mutta kaikki muu ylimääräinen häsmänkäkkärä asian ympärillä sataa ennen kaikkea markkinamiesten taskuun.

    *

    Samuli,

    jos Linkola on hyväksynyt Auvisen teon julkisesti, hänhän on yhteiskuntavaarallinen yksilö, etenkin koska on yhteiskunnallinen vaikuttaja. Eikö tuollaisesta lausunnosta tulisi saada jokin sanktio? Laissahan on kielletty yhteiskuntavastaiseen toimintaan yllytys.

    VastaaPoista
  139. Niinpä, mutta kun sitä sanktiota ei tule. Pappa vaan porskuttaa viisaana miehenä. Ja niljakkeella on lukuisia ihailijoita vihervasemmistolaisissa piireissä.
    Aivan kuin vaatisi jotain suurta älykkyyttä ja neroutta todeta, että ihmisiä alkaa olla vähän paljon verrattuna maapallon kantokykyyn.

    VastaaPoista
  140. IInes: Miten voimme surra, jos emme tunne uhreja?

    Niin, minusta tässä on se asian ydin. Me olemme kuitenkin kansakunta, jonka jäseninä olemme kaikki vastuullisia siitä, että meille on syntynyt ihmisvihaajien ryhmä, joka haluaa tappaa ihmisiä. Kyllä se minusta on henkilökohtaisen suremisen paikka ja sille voi kynttilänkin sytyttää, vaikka vanhan jörökulttuurimme koodistoon se ei ole perinteisesti kuulunutkaan. Ja tässä on takuulla yksi osasyy koko tragediaan. Meidän pitäisi kunkin tykönämme surra omat surumme vaivaamatta muita, vaikka surun syyt ja seuraukset ovat koko yhteiskunnan asia. Siinä on jotakin, joka "aiheuttaa levottumuutta", kuten The Timesin toimittaja Roger Boyes sanoi. Meidän ylpeytemme perustuu sille ajatukselle, että olemme sivistysvaltio ja koululaisemme ovat pisa-tutkimuksen kärkikaartia, ja että lapsistamme kasvaa tuottavia kansalaisia. Hyvinvointivaltio tarkoittaa meille sitä, että sosiaalitoimi hoitaa seuraukset, joita itsekäs voitontavoittelumme aiheuttaa.

    Me emme ole koskaan voineet ylpeillä sillä, että olisimme yhteisöllinen ja välittävä kansakunta, eikä siihen ole ollut aihettakaan. IInes: Minä ainakin näen sen takana nautintoa siitä, että taas jotakin yhdistävää tapahtui, halleluja, ja tulisi nyt telkusta suorana tunnelmat koulunpihalta, mieluiten suoraan luokasta. Minulle tuo kommentti ainakin aiheuttaa häpeää. Siis että surusta ja myötätunnosta tehdään näin jotakin häpeällistä ja väärää.

    Suomi kyllä voittaa, kun Lordi voittaa laulukilpailut tai Suomen jääkiekkomaajoukkue voittaa Ruotsin tai kun kahvilatyötenkijä saa olympialaisissa ammunnasta kultaa. Näistä saavutuksista kyllä iloitsemme, niin kuin ne olisivat omia saavutuksiamme. Ilopornoako?

    Mutta kun joitakin perheitä koettelee syvä tragedia, meidän ei pitäisi osallistua suruun vaan pitäisi vaieta se kuoliaaksi siksi, että tunne ei ehkä ole niin aito, että se kaikille kelpaisi.

    Jos alkaa miettiä mistä ihmisviha kumpuaa, niin kyllä syypäänä on suurelta osin se ihmisten empaattisuuden puute, kyky asettua jonkun tuntemattoman saappaisiin silloinkin kun ne saappaat ovat kyyneliä täynnä. Nyt jotkut ovat menettäneet lapsensa, ystävänsä tai läheisensä ihmisivihaajan päättömän teurastuksen takia. Jos tällainen asia pitäisi käsitellä vain rationaalisesti ja järkevästi, ilman että sen yksi ilmenemismuoto olisi yhteinen suru, minusta se tuntuu ajatuksena pelottavalta.

    Kauhajokelaisia tosin kehuttiin jossakin kolumnissa siitä, että he ovat toimineet niin järkevästi. Ihmiset eivät ole Jokelan tapaan itkeneet avoimesti kaduilla ja tiedottaminen on ollut ensiluokkaista. Koulun läheisyyteen kynttilätkin on laskettu hillityn hiljaisuuden vallitessa.

    Kynttilämeren kuvien julkaiseminen lehdissä, kynttilöiden sytyttäminen blogeissa, suruliputtaminen ja hiljaiset hetket kouluilla ja työpaikoilla ovat osoitus ennen kaikkea myötätunnosta surevia ihmisiä kohtaan. Ilman niitä koko mediailmasto olisi kalsea, teknisten tutkimusten etenemisestä raportoiva yksikkö. Tällainen tunneilmasto jättäisi käsittelmättä liian paljon yhteiskunnallisia epäkohtia.

    VastaaPoista
  141. Onko Linkolan opeissa erotettavissa mitään hyvää?

    Miten joku voi kannattaa miestä, joka julkisesti on tunnustanut haluavansa eliminoida heikommat yksilöt vahvempien tieltä?

    Haluaisin tietää, kuka vihreistä kannattaa Linkolaa, sillä olen itsekin jossain asioissa joskus ajatellut vihreästi, kun vielä luulin, että vihreys on raikasta ajattelua.

    VastaaPoista
  142. Ai niin, yhteenvetona siis sen verran, että periaatteessa uutisointi on nyt juuri ollutkin melko "surupornotonta". Uhreista ei ole kirjoitettu juuri mitään, mutta Saaresta ja teknisestä tutkinnasta kyllä. Melko siistiä ja kliinistä siis kaikin puolin.

    Joku saksalainen psykologi olikin siitä jo maininnut:
    http://www.ksml.fi/teemat/
    kauhajoki/lopettakaa-surmaajasta-
    kirjoittaminen(244002).ece

    VastaaPoista
  143. Kahta ihmisviharyhmäläistä haastateltiin ja molemmat sanoivat vihaavansa ihmiskuntaa eivätkä sure tätä tapahtumaa yhtään, tapahtuihan se kaukana. Molemmat korostivat kuitenkin välittävänsä läheisistään. Mietin mistähän se kertoo?

    He kyllä molemmat tuomitsivat tämän teon, lähinnä kyllä ilmeisesti onnettomana räpellyksenä vähän kuin Linkola?!?

    Itse kyllä koen ihan aitoa surua kaikkien omaisensa menettäneiden puolesta, siis kaikkien. Kyse on ehkä sanoista iines, läheisempien menettäminen aiheuttaa lisäksi voimakasta tuskaa, mutta kyllä tämä tunne on suru eikä sitä tee huonommaksi tunteeksi se, että moni tuntee sitä yhtä aikaa...

    Vaikea ajatella, että asiasta ei tiedotettaisi, mutta ehkä media voisi antaa oikeamman kuvan tekijästä - hän on kyllä mielestäni reppana tällaisessa tapauksessa aina. Ei saisi tulla kenellekään mielikuvaa sankariteosta.

    VastaaPoista
  144. Ai niin, se lapsen sairastuminen psyykkisesti ei tietenkään läheskään aina johdu vanhempien teoista tai tekmättä jättämisistä.

    Totta kai vastuullinen vanhempi silloin syyttää itseään ja miettii mitä teki väärin, mutta sama tapahtuu jos lapsi sairastuu muuten vakavasti.

    Tämä asia ei tule koskaan jättämään rauhaan tekijän vanhempia, mikäli he ovat terveitä ihmisiä, niin uskon. He ovat menettäneet lapsensa kahteen kertaan, sekä tälle kauhistuttavalle teolle että kuolemalle...

    VastaaPoista
  145. Saara,

    tuo että Kauhajoki-uutisointi on hoidettu paremmin kuin Jokelan, selittyy ehkä tapahtumien lähekkäisyydellä ja sillä, että Jokelasta otettiin kaikki irti, niin että siitä riittää tausta-atmosfääriä vielä Kauhajoenkin tapahtumaan. Jokelan uutisoinnin ylilyönneistä myös otettiin opiksi, ja pahin suruporno jäi nyt pois.

    Voi olla, että suuri osa ihmisistä tuntee tarvetta yhteiseen tilanteen kokemiseen, mutta onko se aitoa surua eli voimakasta pitkäkestoista murhetta (Suomen kielen perussanakirja), on kyllä toinen juttu. Jokainen meistä on surullinen, pettynyt ja turhautunut tilanteesta, mutta meidän elämämme sujuu luultavasti mitä mainioimmin eteenpäin, toisin kuin niiden omaisten, jotka ovat menettäneet rakkaansa ja joilla on suruaika ja joiden elämä on pysähtynyt kuin seinään - tätä on suru. Älköön siis verrattako omaa tunnetta surevan tunteeseen!

    Mailmassa kuolee joka hetki jossain päin lapsia ja aikuisia nälkään, pahoinpitelyihin, pommeihin ym. Maiden väliset rajat ovat vain ihmisen luomia esteitä laajemmalle ihmisyydelle, joten en ymmärrä, miksi asian tekisi tärkeämmäksi, että väkivallanteko sattuu pikkuisen lähempänä omaa napaa.

    Minua surettavat mm. ne pienet romanialaiset lastenkotilapset, jotka elävät romanialaisissa lastenkodeissa (tv-dokumentit). He ovat hengissä ja heillä on vammoja ja kivuliaita luunmurtumia, joita ei hoideta, ja he elävät häkkisängyissään hakaten itseään sen laitoihin koko pienen elämänsä. Heille voitaisiin jotain tehdä, sytyttää ehkä elävä liekki merkiksi siitä, että edes muistamme heitä. Minulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että heidän puolestaan suruliputettaisiin, sillä heitä kuolee koko ajan, pikkuhiljaa, kaukana mediasta ja surevista massoista.

    *

    Inkivääri,

    tietenkään tapahtuma ei jätä vanhempia koskaan rauhaan. On selvää, että tragedia murtaa heidät ja sekin on selvää, että he ansaitsevat kaikkien myötätunnon. Ihminen on niin pieni.

    Jos analysoi tapahtumaa, ja toteaa faktaksi sen, mitä kaikki mahdolliset tieteelliset tutkimukset todistavat: lapsen minäkuvan murtuminen juontaa varhaislapsuudesta, niin se toki ei ole samaa kuin vanhempien tuomitseminen. Ajattelen jopa niin, että vanhempien tulee armahtaa itsensä. Ei murhamieskään siis oikein syvästi ajateltuna ole syyllinen murhaan. Kaikki me olemme syyllisiä, me yhdessä.

    VastaaPoista
  146. "Kun kielletään suru ja sen kokeminen, peitellään sitä, ettei tämä suru koskettaisi. Suru ei saisi näkyä, ei koskettaa. Näin opetetaan lapsistamme varsin epäempaattista ja kyynistä porukkaa, joiden on vain jatkettava arkea niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan."

    En minä tuota tarkoittanut Saara-hyvä. Aito suru saa näkyä ja kuulua; ja itkeä pitää kun murhe painaa sydäntä.

    Suru on sielun sadetta, sen sanon oppilaille ja lapsilleni, jotka joskus häpeävät murhettaan ja kyyneleitään.

    Aito suru on täysin eri asia kun nykymedian luoma kenotekoinen massasuru.

    Nykymedia takoo näillä katastrofeilla surua suruttomasti rahaksi ja lietsoo kansamme ahdistusta täysin palkein. Saadakseen rahaa.

    Hesarin kansikuva oli kuin muistolaatta Matti-murhaajalle ja tänään ko.lehti julkisti suuren kuvan palaneesta ja hajotetusta luokkahuoneesta.

    Alkeellisellakin logiikalla voi päätellä, mitä tuntemuksia tuollainen kuva aiheuttaa pikkukoululaissa ja suuremmissakin oppilaissa. Kuvassa näkyy väkivallan kohteena se ynmpäristö, jossa lapsi viettää suuren osan viikottaisesta ajastaan.

    Ainakaan itse en kaipaa lähikuvia murhapaikasta; en särkyneitä ikkunoita, en nokisia tuoleja , enkä veritahroja.

    Monet kaipaavat BB:n tyyliin kurkistusta syvemmälle, mutta on hieman masentavaa, että laatulehdetkin menevät mukaan tähän lika ja lokajournalismiin.

    Tällainen lokajournalismi rakentaa murhaajien ympärille kultin ja tekee heistä monumentteja seuraaville syrjäytyneille sekopäille, jotka yhdistät teoissaan julkisuuden kipeyden ja itsetuhoisuutensa.

    Amen. Mukaillen jiideetä.

    VastaaPoista
  147. Iines ja Catulus, minusta te puhutte kahdesta eri asiasta. Se pahin "suruporno" ei minustakaan ole nyt ole ollut uutisoinnissa päällimmäisenä, joten oikeastaan surutermin halkominen tässä yhteydessä on hieman turhaa. Samoilla linjoilla olisin Inkiväärin kanssa siinä, että omaisten surussa on menettämisen tuskaa, sellaista, jota ei lehtien sivuilta mitenkään oppia ja mihin ei voi yhtyä. Äsken jo sanoinkin, että meidän kaikkien pitäisi olla surullisia näistä ihmisivihan syistä ja seurauksista, ja että näillä ulkoisilla teoilla, kynttilöillä ja suruliputuksilla yms. osoitamme omaisille myötäelämistä.

    Palaneet luokkahuoneet ja muut tekniset yksityiskohdat ovat puolestaan sitä raportointia ja ne ovatkin mediassa saaneet isomman osan kuin se varsinainen tässä nyt kyseessä oleva suruporno. Niiden ohella kuitenkin otsikointi on ollut paikoin jopa lakonista:
    http://www.iltasanomat.fi/
    uutiset/t/kauhajoensurmat/


    Iines: Mailmassa kuolee joka hetki jossain päin lapsia ja aikuisia nälkään, pahoinpitelyihin, pommeihin ym. Maiden väliset rajat ovat vain ihmisen luomia esteitä laajemmalle ihmisyydelle, joten en ymmärrä, miksi asian tekisi tärkeämmäksi, että väkivallanteko sattuu pikkuisen lähempänä omaa napaa.

    Miten voi auttaa muita, jos omat asiat ovat päin helvettiä? Mailla on rajat ja omat hallinnot ja päättäjät, omat säännöt ja kansalaiset. Tämä asia on suomalaisten asia. Kyllä minusta se on tärkeää, että hoidetaan omat asiat kuntoon. Ei niitä kukaan muu tule tänne hoitamaan.

    VastaaPoista
  148. Catulus: Ainakaan itse en kaipaa lähikuvia murhapaikasta; en särkyneitä ikkunoita, en nokisia tuoleja , enkä veritahroja.

    En tiedä mitä meistä kukaan sinällään tässä uutisoinnissa "kaipaa". Parempi kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan, mutta sitä minä oikeastaan tarkoitin, että jos koko uutisointi olisikin teknisistä asioista tiedottamista, palaneita luokkahuoneita, aseita, poliitikkoja, poliisiautoja ja murhaajia, niin se olisi todella kylmää uutisointia. Ilman kynttilämerta uutisoinnista jäisikin nimenomaan pois yksi tärkeä asia, eli tapahtuman seuraukset ja ne myötäelämisen tunteet, jotka tämänlaatuinen tragedia väkisinkin nostaa esiin. Toisten mielestä ne tunteet eivät ole näemmä aitoja. Ne jotenkin muka menettävät aitoutensa siinä, että tuodaan julki. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Ne tunteet ovat silti siellä, vaikka niillä joku tienaisi rahaa.

    VastaaPoista
  149. Sori tuo s, Catulux, sen pitäisi olla tietty olla x. No, turha tässä on selitellä. Ymmärrät varmaan, miten sen helposti ajattelee noin.

    VastaaPoista
  150. Saara,

    ymmärrän mitä tarkoitat, kun havainnollistat tuota asiaa palaneiden luokkahuoneiden kuvilla, ilman selittäviä taustoja. Karua sellainen tiedotus olisikin, ja pelottavaa, vähän samaa kuin ne mustavalkoiset valokuvat, joita katselin lapsena kirjahyllyssä olevasta talvisotaa esittävästä kuvateoksesta.

    Muistan, miten pelottavana koin autenttisen kuvan ilmatorjuntalotasta, joka oli korkealla puutornissa ja soitti puhelimella hälytystä esikuntaan. Kuvan alla luki vain jotakin, että viholliskoneet ovat jo horisontissa tai että vihollinen lähestyy taivaalta. Pelkäsin kuvan myötä koko kirjaa, mutta kaivoin sen aina esiin ja katsoin tätä lotan kuvaa uudelleen ja uudelleen.

    Edelleen, jos näen tiivistunnelmaisen painajaisen, siinä on yläilmoista lähestyvä hopeakylkinen lentokonesaattue, joka uhkaa pommittaa kaiken alleen, ennen kaikkea minut. Eli tuosta kuvasta jäi mieleeni ahdistus, enkä kysellyt siitä koskaan vanhemmilta mitään. Jokin taustoitus olisi tehnyt asian vähemmän pelottavaksi.

    Toisin sanoen, en tarkoittanut että pitää olla itäisen naapurimaamme kaltaista pimitettyä pätkätiedotusta, vaan hyviä reportaaseja, joissa on asialliset kuvaukset ja tarpeelliset taustoitukset kaikesta tapahtuneesta. Päivälehtien uutisointi on melko asiallista, mutta iltapäivälehdet ja esim. laajalevikkinen 7 päivää menevät jo rahastuksen puolelle lööppeineen. Uusimmassa Seiskassa näkyi kannessa Saaren kasvot ja kommentti: "Ammuin juuri 10 ihmistä."(Sitaatti muistinvarainen)

    On toisaalta niin, että Jokelan ja tsunamin yhteydessä tapahtuivat pahimmat ylilyönnit, mutta kyllä tässä Kauhajoenkin tapauksessa on nähty tarpeetonta detaljia ja hehkutusta, jota en usko omaisiaan surevien pitävän tarpeellisena.

    Tuosta vielä, että ensin pitäisi hoitaa oman maan asiat kuntoon. Tavallaan totta tietenkin, koska muutakaan emme voi.

    Voisi kuitenkin ajatella niinkin, että apua annettaisiin sinne, missä hätä on suurin, maiden rajoista riippumatta, muutakin kuin huopia ja näkkileipää (SPR:n katastrofiapu). Suomi on hyvinvointivaltio eikä muutenkaan ole hoitanut kunnialla apujaan kehitysmaille, eikä ottanut vastaan läheskään samaa määrää maahanmuuttajia kuin muut sivistysvaltiot. Summia ja määriä en nyt tätä varten netistä hae, mutta ne löytynevät helposti halukkaille. Käsitykseni mukaan Suomi saisi jopa hieman hävetä panostaan globaaliin hyvinvointiin.

    VastaaPoista
  151. Iines: "Mailmassa kuolee joka hetki jossain päin lapsia ja aikuisia nälkään, pahoinpitelyihin, pommeihin ym. Maiden väliset rajat ovat vain ihmisen luomia esteitä laajemmalle ihmisyydelle, joten en ymmärrä, miksi asian tekisi tärkeämmäksi, että väkivallanteko sattuu pikkuisen lähempänä omaa napaa."

    Surulla on erilainen intensiteetti nimenomaan etäisyyden tai tuttuuden, jopa tapahtumakertojen toistuvuuden perusteella. Suremme tuskaisesti läheisen poismennessä, ei kukaan jaksaisi jos jokainen kuolema sattuisi yhtä voimakkaasti.


    Minusta on suorastaan onni, että vielä suremme - se kertoo, että näitä tapahtumia on meillä ollut vähän. Silloin kun ne ovat arkipäivää ei enää jakseta, ehkä lasketaan kuolleet ja se on siinä. Välinpitämättömyys valtaa mielen eikä enää edes mietitä voisiko asiat olla toisin ja voisinko minä tehdä jotain ettei tämä toistu.

    VastaaPoista
  152. Inkivääri,

    tämä puolijulkinen (tai täysjulkinen, täällä on ollut 1.000 lukijaa päivässä muutamana päivänä) kirjoittaminen on minun tapani vaikuttaa, kun palavasti koetan valottaa niitä asioita, joiden koen olevan tärkeitä tällaisten tragedioiden ennaltaehkäisyssä.

    Lisäksi on niin, että meitä surettavat eri asiat. Minä itken, kun näen romanialaislapsen, josta edes hoitajat eivät välitä. Jos olisin nuorempi, haluaisin adoptoida Romanian lastenkodista lapsen tai kaksikin.

    Järkytyin syvästi tästä Kauhajoestakin, ja tunnen syvää myötätuntoa kaikkia menettäneitä kohtaan. Minun tapani surra ei vain ole sytytellä kynttilöitä, vaan koettaa puhkaista mätäpaise siellä, missä sen selvästi näen.

    Ehkä tässä on itse kunkin nyt hyvä nähdä, että me kaikki kirjoittajat teemme tässä eräänlaista surutyötä, kukin omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  153. Joo, Iines. Just näin. Ja Inkivääri myös kiteytti asian hienosti.

    VastaaPoista
  154. Jokaisellahan on oma tapansa surra ja ei kai hiljainen sureminen ole se ainoa sallittu tapa?

    Olen itsekin hyvin empaattinen ihminen ja tunnen kyllä suurta surua uhrien omaisia kohtaan. Tapoihini ei tosin kuulu kynttilöiden sytyttäminen, mutta puran tunteitani osallistumalla keskusteluihin ja joskus vuodattamalla ihan aitoja kyyneleitä.

    -meirami-

    VastaaPoista
  155. Saara et. al.

    Myönnettäköön, että armas mediamme on oppinut jonkin verran Jokelasta; tällä kertaa toimittajat eivät ilmeisesti työntyneet uhrien asuntojen sisälle kädessään kukkia ja taskussaan radionauhuri.

    Myös shokissa olevien pikkutyttöjen haastattelukin on jäänyt pois.

    Tunteisiin vetoava uutisointi ´(kynttilät etc.) ei minusta kerro lehtien ja toimittajien suuresta humaanisuudesta ja empatiasta, vaan taustalla vaanii myös kaupallinen näkökulma.

    Tietenkin toimittajat ovat myös tuntevia ihmisiä, enkä ole heitä demonisoimassa; kritisoin vaan surun muuttamista rahaksi.

    Näen myös näiden koulusurmien kietoutuvan niin tiivisti internetiin, julkisuuteen
    ja sitä kautta mallioppimiseen; että katson hiljaisen uutisoinnin olevan parasta lääkettä näiden tragedioiden vähentämiseen.

    VastaaPoista
  156. Joo, Catulux, mutta kynttilöiden sytyttämiset ovat yksi tämän tragedian seurauksista, siis empatiasta,joka ei suinkaan ole ihan vähäpätöinen uutisaiheenakaan. Kyllähän median on myös näytettävä tapahtuma ja sen syyt sekä seuraukset. Ja seurauksena tällaisesta tragediasta on ihmisten sureminen ja myötäeläminen, vaikka toimittajat eivät niin tekisikään.

    VastaaPoista
  157. Tekee mieli viikon sulattelun tuloksena kertoa omasta tunnereaktiostani.
    Kun kuulin paikallisista radiouutisista Tuusulan tapahtumista ja tästä Kauhajoen tragediasta, vatsassa vihlaisi aivan samoin kuin olisin kuullut jotain sukulaistani koskevan ikävän uutisen.
    Vaikka en olekaan erityisen kansallismielinen, tunnen kuitenkin korostetusti yhteenkuuluvuutta omaan kansaani. Sille ei voi mitään; klisee on totta kohdallani:oma kansallisuus tulee tärkeämmäksi, kun ei asu synnyinmaassaan.

    Tunnen surua, koska minulla on kamala tunne, että jotain hirveää on tapahtunut omalle kansalleni (kuulostaa mahtipontiselta, mutta näin ihan oikeasti tunnen) enkä tunnista enää niitä positiivisia ja minulle tärkeitä ylpeydenkin aiheita omassa synnyinmaassani. On kuin tuttu ihminen yh'äkkiä muuttaisi muotoaan ja persoonaansa.

    En osaa sanoa millaisia tuntemuksia nämä tapahtumat olisivat herättäneet, jos olisin vielä Suomessa; en tiedä olisiko pahoinvointi voimakkaampaa tai suhtautuisinko kriittisesti "surupornoon".
    Olen siis Saaran kanssa samaa mieltä: en osaa tuomita ihmisten halua ilmaista suruaan, enkä oikein tiedotusvälineittenkään intoa kuvata sitä. Suremista nimittäin riittää, yhteisönäkin.

    VastaaPoista
  158. En usko, että kukaan on tässä keskustelussa tarkoittanut tuomita ns. kollektiivisurun osoittajia.

    Omalla kohdallani ainakin olen pyrkinyt tuomaan esiin sen, että kyseenalaistan kyselemällä, sillä enhän voi tietää varmasti kenenkään tunteen aitoutta.

    Edelleen olen kuitenkin siinä käsityksessä, että kollektiivinen suru on huomattavasti kepeämpi kantaa kuin henkilökohtaisen suru - jota suru sanana mielestäni tarkoittaa.

    Kollektiivisurijat tuskin menettävät ruokahaluaan tai muuntavat merkittävästi rutiinejaan. Oletettavasti he tokenevat normaaliin toimiin melko nopeasti. Missä määrin surun oikeasti kohdanneet pystyvät normaaliin toimintaan - sitä sitää ehkä pohtia.

    Minusta on sääli, kun sanoja käytetään suruttomasti, tänä latteiden tunteiden aikakautena, jolloin mikään ei kuitenkaan riitä, ei edes se, että tunnemme ohimenevää murhetta ja surua, vaan meidän pitää oikein surra porukalla ja tehdä se näkyvin rituaalein ja symbolein, mielellään hieman rumpua lyöden, kun muuten ei ehkä surekaan. Eräänlaista ekstremen tavoittelua tämäkin, samaten kuin se, että on masentunut, kun on normaalin rytmiin kuuluva hetkellinen elämän aallonpohja. Vivahteiden taju hoi!

    Kyllä tässä Kauhajoki-tragediankin tiimoilla siis on ylilyöntejä tapahtunut ja lähes reaaliaikaista tyylitajutonta tiedottamista, joka on vain omiaan ruokkimaan ihmisten kiihotusta ekstremesuruun.

    Radiosta kirjasin pari päivää sitten nuoren tiedottajan iloisella äänellä sanoman repliikin: "Ruumiit tunnistettu, homma jatkuu." Varsin yleisesti kanavalla käytettiin ilmaisua: "Päivitämme" Kauhajoen tapahtumia...

    Minusta mm. nämä vainajien hammaskartta-asiat eivät enää kuulu tarpeellisen uutistiedotuksen piiriin, ja tämänkaltaista infoa satoi ainakin valtakunnallisislta radiokanavilta. Omaisena tuntuisi erityisen pahalta kuulla tällaista, ja kysyä sopii, että tätäkö kansa todella haluaa, vainajien hammaskarttoja, luodinreikien lukumäärä per ruumis ja muita yksilöityjä tietoja palaneista ruumiista.

    Sari, jos minulta kysyttäisiin, arvelisin, että reaktioosi on osaltaan vaikuttanut se, että tragedia tapahtui kotimaassasi. Oma Saksassa asuva siskonikin kokee Suomen tapahtumat väkevästi, kuin ne koskisivat hänen perhettään ja liittyisivät suoraan häneen. Ulkomailla ollessa kokee järkytyksen lisäksi ehkä alitajuisen henkilökohtaisen häpeäntunteen, että tällaista tapahtuu synnyinmaassani.

    En halua kuitenkaan vähätellä enkä tulkita liiaksi tuntemuksiasi, ja yllä on jo todettu, että tällaisten tragedioiden herättämät tunteet purkautuvat monin eri tavoin.

    Keskustelun lopuksi minussa on herännyt kysymys: entä jos tapahtuma ei herätäkään jossakussa surua. Voisiko tällaisessa tilanteessa kokea joitain muita tunteita kuin surua, joka nyt tuntuu olevan ainoa hyväksytty tapa kokea tämä tapahtuma? Kuuluuko siis surra, eli onko huono ihminen, jos ei sure?

    VastaaPoista
  159. Ainahan tällaiset tragediat, joissa menehtyy lapsia koskettaa kai eniten perheellisiä. Pelko siitä jos sama toistuu oman lapsen kohdalle ja samalla huojennus ettei näin käynyt.

    Kyllä mielestäni tunneterve ihminen kokee jonkinlaista surua tai ainakin empatiaa ja synnyttää halun ajatella ja pohtia tapahtumia. Asiasta spekulointikin on mielestäni ihan normaalia ihmisen käytöstä. Syy halutaan selvittää.

    Jokainen surkoon omalla tavallaan. Pahinta mielestäni on jollei tällainen tapaus herätä minkäänlaisia tunteita.

    -meirami-

    VastaaPoista
  160. Olen kyllä ohittanut jos jonkinmoisia kauhu-uutisia olankohautuksella; itseään kai sitä suojelee kun ei anna kaikkien uutisten koskettaa tunteitaan.

    Eikä siksi ole minusta outoa, vaikka joku ei tuntisi yhtään mitään. Luulen, että on ihmisiä, jotka kyllä itkevät (tai liikuttuvat ) elokuvista, mutta eivät ilmaise koskaan surua omista menetyksistään. Samalla tavalla voi olla helppoa vieraannuttaa itsensä, juuri koska asia ei todellakaan välttämättä kosketa. Eikä se tee ihmisestä vähemmän tai enemmän syvällistä. Herkkyys ei aina ole edes hyvaksi, varsinkin jos se lamauttaa.
    On totta mitä sanoit; jos sama ammuskelu olisi tapahtunut vaikkapa Saksassa, ei reaktioni olisi ollut niin atavistinen. Se on minusta aivan luonnollista. Emme me ole mitään jeesuksia, vaan mitä läheisemmäksi asiat koemme, sitä syvemmin ne meitä koskettavat.
    Jos en pysty samaistumaan tuskan kokijaan, voin kyllä tuntea myötätuntoa, mutta tuskin suren hänen kanssaan.

    Asian ydin kai onkin se, että meidän tulisi opetella välittämään tunteista riippumatta. Jos välittäminen on vain siitä kiinni, millaisia ja miten voimakkaita tunteita ihmiset tai asiat meissä herättää, tekee se helposti välinpitämättömäksi ja kyyniseksi.

    Pitääkin erottaa tunteet ja myötätunto. Auta armias jos autamme ja välitämme vain, kun tuntuu siltä!

    VastaaPoista
  161. Ehkä Sarin kommenttiin on sopivaa päättää tämä pitkä keskustelu!

    Kiitän kaikkia osallistujia ja lukijoita ajatustensa esittämisestä. Kiitos myös muutamasta sähköpostikirjeestä, joihin vastailen kyllä jokaiseen pikapuoliin.

    Yhteenvetona voi varmaan todeta sen, että kautta keskustelun kyseenalaistin vahvasti - ja niin teki muutama muukin - ns. kollektiivisurun aitouden. Tarkoitus ei ollut mitätöidä kenenkään tunteita.

    On siis niin, että jokainen suree - tai on surematta - omalla tavallaan, ja hyvä niin. Suremalla emme voi kuitenkaan estää yhtään mitään, joten tästä järkytyksestä toivuttuamme voimme suunnata voimavaramme niiden asioiden puolesta taistelemiseen, jotka omasta mielestämme tekevät tämän yhteiskunnan paremmaksi paikaksi lapsille.

    VastaaPoista
  162. Lisään tähän vielä, että toki tähän saa lisätä kommentteja, jos jotakin vielä ilmenee - keskustelu on toki avoin.

    Halusin tässä kuitenkin kiittää kaikkia keskustelijoita, kun näytti siltä, että tärkein on sanottu.

    VastaaPoista

  163. Ei voi olla myös niinkään, että Matti Juhani Saaren vanhemmat olisivat syyntakeettomia. He ovat synnyttäneet ja kasvattaneet tämän teurastajanatsin. Ei sellainen kasva rakastassa kodissa, jossa kunnioitetaan ihmistä ja tunnetaan moraalin aakkoset.


    Tähän haluaisin vielä lisätä, että kyllä kasvaa. Olen meinaan nähnyt, melko lähietäisyydeltä.

    VastaaPoista
  164. Niin, siis keskustelun aikana on ilmennyt, että itsestäänselvästi poikkeuksiakin on: olen täydentänyt ajatuksiani puhumalla mm. aivojen fyysisistä sairauksista, jotka voivat puhjeta milloin vain varoittamattakin, samaten kuin muutkin fyysiset sairaudet, jotka oirehtivat myös psyykkisellä tasolla - esimerkiksi jokuset neurologiset sairaudet. Nämä voivat aiheuttaa tragedioita.

    Tuo lause viittaa siis tilanteeseen, jossa on poissuljettu nuo sairastumisseikat.

    Tuolla kunnioittamisella ja moraalilla tarkoitan nimenomaan lapseen itseensä kohdistuvaa kunnioitusta ja häneen suuntautuvan käytöksen eettisyyttä ja moraalia, en ulospäin osoitettavaa käyttäytymistä.

    Jos lapsen fyysinen ja henkinen hyvinvointi on perheessä etualalla, ja perheen oma eettisyys ja moraali suhteessa muihin ihmisiin yksilöinä on kunnossa ja jos lapsi osataan kohdata, hänen kanssaan ollaan läsnä, todella läsnä ja puhutaan kaikista asioista yhdessä ja annetaan lapselle hänen tarvitsemansa turva ja rajat, syntyy terve ja syvä dialogi, jossa lapsi saa opetella tulemaan toimeen hyväksyttynä persoonana, omana itsenään, ja hän oppii että häntä kuunnellaan ja hänen sanansa otetaan huomioon yhtä tärkeinä kuin aikuisten sanat.

    On vaikea kuvitella, että tällaisessa ilmapiirissä lapsi valitsisi myöhemmin väkivallan kommunikointikeinokseen.

    VastaaPoista
  165. Saari oli uusperheestä. Näissä kukkii luvattoman usein kuoliaaksi asti vaiettu ilmiö nimeltä cinderella effect. Itse olen tämän ilmiön silmässä ollut ja siksi TODELLA VIHAINEN ja katkera nuorehko nainen. Ilmaisin jo lapsena hätäni ja pelkoni, mutta kukaan ei oikein kyennyt auttamaan. (=kollektiivinen väkivalta).

    VastaaPoista
  166. Olisi hyvä kuulla hieman lisää tuosta "cinderella effectistä". Täytyy myöntää, etten tarkkaan tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan. Voisitko kertoa lisää asiasta, tai omasta tilanteestasi?

    VastaaPoista
  167. http://en.wikipedia.org/wiki/Cinderella_effect

    Cinderella effect selittää uusperheiden lapsipuolten yleistä kaltoinkohtelua darwinistisesti. Itse suhtaudun tähän selitykseen varauksella, mutta kaltoinkohtelun yleisyys on silti tosiasia ja tilastollisesti merkittävä ilmiö. Itse olen julman äitipuolen ja puolustuskyvyttömän isän uhri. Nyt pitkässä terapiassa. Diagnoosini on keskivaikea masennus ja epävakaa persoonallisuus.

    VastaaPoista
  168. Anonyymi, puhut tärkeästä ja vaietusta aiheesta. En ole nähnyt tästä ainuttakaan blogikirjoitusta enkä juuri muitakaan kirjoituksia. Uusperheitähän on kasvavassa määrin eikä elämä niissä kaikissa toki ole mutkatonta. Tästä olisi hyvä saada lukea lisää.

    VastaaPoista
  169. Tuolla kunnioittamisella ja moraalilla tarkoitan nimenomaan lapseen itseensä kohdistuvaa kunnioitusta ja häneen suuntautuvan käytöksen eettisyyttä ja moraalia, en ulospäin osoitettavaa käyttäytymistä.

    Vanhempien kunnioitus, eettisyys ja moraali ei välttämättä pelasta lasta niiltä seurauksilta, joita koulun Öyhö-Örjan ja Möyhö-Martti hoveineen ja liehittelijänaisineen aiheuttavat hänelle.

    (ole hyvä ja poista edellä oleva versio tästä kommentista, selaimeni ei hyväksy tänään ns. evästetiedostoja)

    VastaaPoista
  170. Vanhempien kunnioitus, eettisyys ja moraali ei välttämättä pelasta lasta niiltä seurauksilta, joita koulun Öyhö-Örjan ja Möyhö-Martti hoveineen ja liehittelijänaisineen aiheuttavat hänelle.

    Se että vanhemmat ovat kunnioittaneet lastaan tasavertaisena ihmisenä kehdosta lähtien ja eläneet itse muita ihmisiä kohtaan eettisesti ja moraalisesti polkematta ketään kantapäänsä alle, halveksimatta muita ihmisiä tai vähemmistöryhmiä, keskustelemalla lapsen kanssa kaiken aikaa kaikesta mitä maailmassa tapahtuu ja kaikesta mitä lapselle tapahtuu, antaa lapselle sellaisen lämpimän varmuuden, että häntä on jopa vaikea kiusata, koska hän ei reagoi noihin negatiivisiin provosointeihin ainakaan niin, kuin örjanit toivovat. Hänellä on varmuutta ja keskustelukykyä enemmän kuin kiusaajalla. Hänellä on strategoita joilla päihittää jokuset häiriintyneet pikkukaapot rauhallisella varmuudellaan.

    VastaaPoista
  171. Hänellä on strategoita joilla päihittää jokuset häiriintyneet pikkukaapot rauhallisella varmuudellaan.

    Kun kyse ei todellakaan ole jokusista häiriintyneistä pikkukaapoista, vaan koko nuorison hengestä.

    Rauhallinen varmuus johtaa vain vastapuolen ärsyyntymiseen, niin että se turvautuu äärimmäiseen raakaan väkivaltaan.

    VastaaPoista
  172. Vaikka kotona oltaisiin kuinka rakastettu, keskusteltu ja itsetuntoa kohotettu, niin aina se ei riitä jos kiusatulla on vaikka puhevika, hörökorvat, ylipainoa, liian laiha jne. Kiusaaminen liittyy usein ulkonäköön ja olemukseen, mille ei välttämättä voi mitään. Ja valitettavasti aina tulee olemaan heitä, jotka saavat ns. huonommat elämänneväät, eli kiusaaminen ei tule koskaan loppumaan.

    -meirami-

    VastaaPoista
  173. Meirami, puheviat saa sataprosenttisesti korjattua, jos käy ilmaisessa puheterapiassa, jota koululta vuorenvarmaan järjestetään puhehäiriöisille lapsille. Kyse on kodin ja lapsen viitseliäisyydestä korjata tämä vika. Työtä se vaatii, mutta onnistuu, jos vanhemmat pitävät siitä huolen.

    Lapsen ylipainostakin voi huolehtia jättämällä ne mäkkärit väliin ja harrastamalla lapsen kanssa liikuntaa ja terveellisiä perheen yhteisiä aterioita.

    Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse korjata, mutta tukemalla ja vahvistamalla oman lapsen persoonaa ja minäkuvaa lapsi nimenomaan vahvistetaan uskomaan itseensä, vaikkei hän ole täydellinen. Tällöin kiusaajan provosointi valuu kuin vesi hanhen selästä.

    VastaaPoista
  174. Kun kyse ei todellakaan ole jokusista häiriintyneistä pikkukaapoista, vaan koko nuorison hengestä.

    En tiedä tuosta koko nuorisosta, mutta ehkä näitä ikäviä tihentymiä on ennen kaikkea pääkaupunkiseudulla ja isoissa kasvukeskuksisssa, joiden pakokaasuihin lapsiperheetkin jostain syystä änkeytyvät.

    Olen siis samaa mieltä, että kyse on laajemmasta hengestä, ikävä kyllä.

    On vaan niin, että Matti Saari oli aikuinen mies, ei koulupoika. Kukaan ei tiedä, johtuiko hänen tekonsa kiusaamisesta. Ja onko jollain tapaa hyväksytympää tappaa kymmenen ja haavoittaa sen lisäksi yhdeksää muuta tapppomielessä, jos on joskus kiusattu?

    Saarihan surmasi uhrinsa, yhdeksän hiljaista ja kilttiä opiskelijatyttöä äärimmäisen kylmäverisesti, lähietäisyydeltä, ja ampuen yhteen miespuoliseen ystäväänsä kymmeniä luoteja, kaikkien ylävartaloon ja päähän.

    Kyllä Saari on kylmäverinen ja murhaaja, ei minkään eikä kenenkään uhri.

    (Faktat peräisin Ulla Appelsinin kolumnista, IS 30.9.)

    VastaaPoista
  175. Niin, ja hörökorvatkin saa leikattua.

    Iines, jos itse on saanut hyvät eväät elämälle ja on ollut lapsesta lähtien vahva itsetunto ei välttämättä ymmärrä heitä, joilla ei ole samoin. Jos kaikki olisi noin yksinkertaista kuin sanot, ei kiusattuja pitäisi olla, eikö?

    Kuten sanoin, kaikilla ei ole eikä tule olemaan yhtä viitseliäitä vanhempia, esim. avioerolapsilla, huostaanotetuilla tai täysorvoilla.

    -meirami-

    VastaaPoista
  176. Meirami, sanoinhan että kaikkia ei tarvitse eikä pidäkään korjata.

    Puhevika on kuitenkin sellainen, että se seuraa ihmistä läpi koko elämän, ellei sitä lapsena viitsitä korjata. Kun se vielä on mahdollista täysin korjata, on mielestäni kummallista, ellei näin tapahdu.

    Ei minusta yksinhuoltajuus, avioero tai leskeys ole minkään sortin este lapsen täysipainoiselle rakastamiselle ja ohjaamiselle. Tottakai pitää viitsiä!

    VastaaPoista
  177. Totta kai pitäISI viitsiä, vaan kun kaikki eivät viitsi. Jos lapsi menettää kummatkin vanhempansa, se jättää taatusti ikuiset arvet, joita ei välttämättä minkäänlaiset sijaivanhemmat pysty parantamaan vaikka olisivat kuinka rakastavaisia (täallaisen tapauksen tiedän ystäväpiiristäni). Ymmärrätkö, "virhe" on tapahtunut jo ja sitä ei ole helppo korjata.

    Mutta juu, kun et haklua ymmärtää näkökantaani, niin antaa olla.

    -meirami-

    VastaaPoista
  178. Siis, meirami, toki ymmärrän mitä sanot, enkä halua väittää vastaan tai kinata. Satun vain uskomaan asiaani, mutta koetan pitää korvani silti auki.

    Tuossa että lapsi on sijaisvanhemmilla, on varmaan jotain surullista ja korvaamatonta jo päässyt tapahtumaan, ja ehkä myöhempi rakkaus ja hyväksyntä ei täysin pysty korvaamaan tuota menetyksen tunnetta, vaan pala lapsen sielusta on iäksi poissa. Tuleva hyvä kohtelu ja rakkaus menetyksen jälkeen pystyy paljoon, sillä ilman sitä voisi tapahtua vaikka mitä, miltä nyt estytään.

    En myöskään tahdo syyllistää vanhempia, vaan mieluummin niin päin, että tahtoisin pyytää vanhempia luopumaan turhasta häsläyksestä ja turhasta lapsen ohjelmoimisesta harrastuksiin. Ei mikään muu ole niin tärkeää kuin meille uskotun lapsen kuunteleminen ja hänen kanssaan oleminen. Kaikki muu saa olla ja jäädä, kunhan lapselle on aikaa.

    VastaaPoista
  179. No niin, kiva kun ymmärsit *hymy*

    Huomiota vaille jäänyt lapsihan hakee huomiota joko miellyttämällä ylenpalttisesti tai kiusaamalla, eli hyvällä tai pahalla.

    Siitä olen samaa mieltä, että lapselle pitää olla aikaa vaikka tinkien omasta ajasta. Ei lapsen vieressä tarvitse kuitenkaan tuntitolkulla kyhnätä, eli kyllä sitä aikaa löytyy jos haluaa sitä löytyvän.

    -meirami-

    VastaaPoista
  180. Huomiotalous itsessään aiheuttaa näitä räjähdyksiä mutta sen sanominen on minulle tuottanut pelkkää pahaa.

    VastaaPoista
  181. Meirami, kyhnääminen on varmaan täysin turhaa, sillä siinä ei välttämättä olla ollenkaan läsnä lapselle. Esimerkiksi kotiäiti voi olla kohtaamatta lastaan vaikka koko päivän, jos ei kohtaa lasta dialogissa, jos ei tavoita lapsen mieltä ja kieltä ja saa aikaan intensiivistä vuoropuhelua tai hiljaaoloakin.

    Asiasta toiseen. Radiossa käytettiin juuri kuvaavaa termiä "kodeissa tapahtuva väkivalta". Herätti vaan huomaamaan, että voitaisiin kait yhtä oikeutetusti puhua myös "kouluissa tapahtuvasta väkivallasta". Näin saataisiin teot irrotettua miljööstä, joka ei niitä suoraan aiheuta. Toinen vaihtoehto olisi siis kotiväkivalta ja kouluväkivalta.

    VastaaPoista
  182. Entäs kun naiset viettelevät miehiä poliittisessa tarkoituksessa? Tai niitä siis tilataan paikalle, jotta master saa olla rauhassa koirista?

    Mitä se kiusaa (demokratiaa, who cares?)

    VastaaPoista
  183. HG, nyt tipahdin kärryiltä tämän keskustelun suhteen. Ymmärrän mitä tarkoitat, muta en sitä, miten se liittyy aiheeseen.

    Ihmettelen nyt kuitenkin sitäkin, että joku nainen jaksaa olla niin itsestään piittaamaton ja omaa ihmisyyttään tuntematon tyhmyri, että antaa käyttää itseään hyväksi. Kyllä se on naisesta itsestään kiinni, miten itseään jakaa ja mitä valintoja elämässään tekee.

    Kyllä se riemurasia siis on ihan jokaisen naisen omassa hallussa, ei sitä yksikään mies voi määrätä käytettäväksi edes poliittisissa tarkoitusperissä! On naisen oma vika, jos soittaa peliään väärässä paikassa väärään aikaan. Opittu tyhmyys ei ole anteeksiannettavissa

    VastaaPoista
  184. Voitaisiin kai puhua sitten myös kotikiusaamisestakin. Monen nuoren mielestä vanhemmat kiusaavat erilaisilla kysymyksillä,kotiaskareilla ja säännöillä. Kiusaaminen muuttuu väkivallaksi jos tönäiset ja/tai näpsäiset lasta, eli samaa mitä koulukiusaaminenkin pitää sisällään. Kouluväkivaltaahan se on.

    -meirami-

    VastaaPoista
  185. No meirami, minähän lanseerasin sanan tuolla ylempänä. Se on vapaassa käytössä.

    VastaaPoista
  186. Juu, pointtini on lähinnä se, että jos puhutaan fyysisestä väkivallasta koulukiusaamisena, niin kai lasten läpsimistä ja tönimistä kotona voitaisiin kutsua myös vain kotikiusaamiseksi.

    -meirami-

    VastaaPoista
  187. Katolisissa maissa läpsitään ihan avoimesti eivätkä he siitä mitään psyykkisiä traumoja ole saanut: päinvastoin perheen yhteenkuuluvuus on ihan toista luokkaa kuin meillä.
    Suomessa ei saa tunteita edes tunnistaa taikka tunnustaa eikä reagoida.

    Sitten ammutaan vaan: pian lapset ampuvat vanhempansa koska vanhemmat eivät täällä välitä lapsistaan ollenkaan. Päälaella tämä metsäläiskansan näkemys oikeasta kasvatuksesta.

    VastaaPoista
  188. Meirami,

    minusta tuntuu, että tässä on puhutu koulukiusaamisesta koko merkityksessään, joka laajana käsitteenä pitää sisällään myös väkivaltaisia muotoja. Samoinhan on kotikiusaaminen: se voi olla sanallista laatua tai fyysistä kajoamista.

    VastaaPoista
  189. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse korjata, mutta tukemalla ja vahvistamalla oman lapsen persoonaa ja minäkuvaa lapsi nimenomaan vahvistetaan uskomaan itseensä, vaikkei hän ole täydellinen. Tällöin kiusaajan provosointi valuu kuin vesi hanhen selästä.

    Sinä ymmärrät nyt tilanteen täysin väärin. Ei kiusaaja provosoi, vaan kokee kiusatun pelkän olemassaolon provokaationa. Ja kiusaaja käyttää ruumiillista väkivaltaa loppumattomiin, koska koulun pihalla ei ole mitään, sanoo mitään, muuta lakia kuim kiusaajan lyövä nyrkki. Kiusatun henkinen ylivoima loppuu viimeistään siihen kun hänen aivomassansa alkaa valua ulos aukosta, jonka kiusaaja on hakannut hänen takaraivoonsa käsityötunnilta varastetulla taltalla, eikä ole mitään voimaa, valtaa eikä auktoriteettia, joka estäisi kiusaajaa sitä tekemästä.

    VastaaPoista
  190. Panu, tämä menee nyt överiksi.

    Ei koulun pihoilla voi toista hakata kenenkään huomaamatta tuohon malliin kuin kuvaat. Pihoilla on valvojat ja muut oppilaat, jotka eivät jää sanattomina katselemaan väkivaltaa. kaikkea ei tietenkään aina huomaa, mutta tuossa mitassa jossa kuvaat, se ei nykyään onnistu.

    VastaaPoista
  191. Lasteni koulussa ei ole valvojaa, ja ei tästä kauaa ole kun tappeltiin ja toisella oli puukko.

    -meirami-

    VastaaPoista
  192. "Tulosten mukaan perheessä tapahtuva kuritusväkivalta, kuten tukistaminen ja läimäiseminen, on vähentynyt kahdessakymmenessä vuodessa puoleen."

    mutta ulkomaailmassa yhä:

    "Pojista runsaat 20 prosenttia ja tytöistä noin 15 prosenttia ilmoittaa joutuneensa pahoinpitelyn kohteeksi viimeksi kuluneen vuoden aikana."

    http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1597881

    VastaaPoista
  193. Ei koulun pihoilla voi toista hakata kenenkään huomaamatta tuohon malliin kuin kuvaat. Pihoilla on valvojat ja muut oppilaat, jotka eivät jää sanattomina katselemaan väkivaltaa. kaikkea ei tietenkään aina huomaa, mutta tuossa mitassa jossa kuvaat, se ei nykyään onnistu.

    Minäkin olen huomannut, että lehmät lentävät näin syksyllä etelän maihin. Taivaalta kuuluu jatkuvasti niiden ammumista, ja kaduille tipahtelee vähän väliä ns. lehmänlällää, jolta ihmiset suojautuvat menemällä erityisten, tätä varten rakennettujen katosten alle.

    Paavikin tuossa juuri kääntyi protestantiksi.

    VastaaPoista
  194. Meirami,

    välituntivalvonta on säädetty joko järjestyssäännöissä tai koululaissa (nyt en muista kummassa vai molemmissako), joten väitettäsi valvonnan puutteesta on vaikea uskoa.

    Valvoja ei välttämättä aina näy jos hän yrittää vaikka parhaillaan estää koulun vessassa jotakin oppilasta upottamasta toisen päätä vessanpyttyyn, ja omien lasten kertomukset koulusta on joskus syytä kyseenalaistaa ja kysyä asiaa vaikka lapsen luokanvalvojalta.

    Mainittakoon, että kouluissa, jossa on isot oppilaat (ammattioppilaitokset/lukiot), ei nä'hdäkseni valvojia enää käytetä, koska oppilaat katsotaan itsenäisiksi ja isoiksi, monillahan on esimerkiksi vanhempien lupa tupakoida ja käyttää alkoholia, joten tällaisten isojen ihmisten valvonta tuntuisi kai turhalta.



    Arhi finnsanity,

    esität tuon tilaston luullakseni hieman suppeasti.

    Nimittäin pointti lienee se, että tuoreen lapsiuhritutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta on edelleen varsin yleinen ilmiö.

    Tutkimuksen mukaanhan suomalaiset lapset ja nuoret kokevat väkivaltaa useammin kuin aikuiset.

    Pojathan kokevat pahinta väkivaltaa kaveripiirissä ja tytöt kotona, ja pojat lisäksi myös koulussa.

    VastaaPoista