24.11.2008

Näsäviisaudesta Ina Mikkolalle

"Pakko keskustelijana sanoa, että minusta oli vain parempi, että puhuttiin, mitä yhteiskunnallisella tasolla voitaisiin tehdä, vaikka päättäjiltä ei kunnon vastauksia saatuukaan. Mutta ehdotuksia kyllä muilta keskustelijoilta tuli.

Kukaan ei kiellä, etteikö kasvatus kotona ole suuressa osassa kehityksessä, mutta siihen on niin paljon vaikeampi yhteiskunnan vaikuttaa kuin esimerkiksi kouluun ja nettiin, jotka vaikuttavat myös kehitykseen. Ja eiköhän koulumurhaajiin ja pahoinpitelijä tyttöihin ole enemmän vaikuttanut muu ympäristö kuin koti tai ken tietää, mutta vahvasti kyllä tuntuu siltä.


Olisi myös mukava kuulla sinulta, miksi olin mielestäni näsäviisas ja onko siinä jotakin pahaa :D

Terveisin Ina Mikkola"


Tällaisen kysymyksen esittää Ajankohtaisen kakkosen suuressa Kasvatusillassa esiintynyt lukiolaistyttö Ina Mikkola minulle pari pärettä alempana, keskustelun viimeisessä kommentissa. Nostan kysymyksen ja vastaukseni Inalle uuteen päreeseen, jottei se huku.

Ina!

Olen kirjoittanut kilometrikaupalla kasvatusasioista, joten niistä ei nyt sen enempää - sinulle sanon vain sen minkä blogini lukijat tietävät varsin hyvin, että peräänkuulutan vanhempien vastuuta nimenomaan siitä syystä, että varsin usein syyttävä sormi osoitetaan kouluun tai internetiin, kuten nytkin Kasvatusillassa nähtiin.


Se tie on kuitenkin jo tavallaan kuljettu loppuun, sillä ei koulu voi poistaa kiusaamista kokonaan, koska kiusaaminen ei johdu koulusta eikä synny siellä, vaan sen syntymekanismi on monimutkaisempi ja juontaa sekä kiusaajien että myös kiusausta kokeneiden varhaisiin vaiheisiin ja minäkuvan kehitykseen kolmena ensimmäisenä elinvuonna. Jos ihmiselle kehittyy terve ja itsetuntoinen minäkuva, hän ei kiusaa muita ja pystyy torjumaan kiusaamista myös itsenäisesti ennen kuin se ryöstäytyy hallitsemattomiin. Katsonkin, että paukut pitäisi suunnata enemmän kiusaamisen ennaltaehkäisyyn kuin jo tapahtuneen kiusaamisen paikkaamiseen - mikä tietenkin myös täytyy tehdä nollatolenrassilla: kiusausta ei saa sietää missään, siihen pitää puuttua aina.

Se mitä tarkoitin näsäviisaudella, oli aika miedosti sanottu, sillä veit välillä jopa röyhkeästi muiden puheenvuorot. En kuitenkaan raaskinut kirjoittaa heti näin, koska näen sinussa myös suloutta ja nuoruuden innokkuuta ja halua parantaa asioita. En ole kuitenkaan tietoinen, millaisiin asioihin energiasi suuntaat, ja nyt näin lähinnä sen vimman, jolla estit muita puhumasta. Asiasi hukkui hieman sen alle, ja on jopa mahdollista, että muita kunnioittavammalla asenteella olisit saanut asiaasi edistettyä paremmin. Saamasi palaute kertoo tästä.

Opettajana näen, että olet erityisen aktiivinen opiskelija, ja myös ilmaisukykyinen ja äärimmäisen rohkea. Siitä sulka hattuusi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asioita hoidettaessa on muut otettava huomioon, ja mietittävä, että kuunnellessaan saa joskus enemmän kuin puhuessaan. Kuitenkin haluan kiittää sinua esiintymisestäsi ohjelmassa ja uskon, että sinua tullaan vielä näkemään ja - kuulemaan. Jos olisit oppilaani, olisin sinusta ylpeä, vaikka oletkin tuollainen näsäviisas lukiolaistyttö itseäsi huomattavasti vanhempien ja tietävämpien edessä. Huomauttaisin kyllä silloinkin huutelusta.

Ohjelmaa katsoivat muutkin blogini kommentoijat ja aiheesta kirjoittaneet, ja uskon, että moni on eri mieltä kanssani tuosta näsäviisaudesta, kuten olet ehkä huomannutkin. Onnistuit jakamaan mielipiteet, mikä on omalla tavallaan hyvän keskustelijan tuntomerkki.

T. Iines

PS Kyseinen Kasvatusilta on katsottavissa Ylen Areenalla.

(Valokuvassa Lillian Gish, mykän filmin tähtinäyttelijä)


34 kommenttia:

  1. Mainiota, että keskustelu jatkuu! Ja tässä sen säikeitä metsästäessä törmää kiinnostaviin blogeihin, joista ei ole ennen tiennyt.

    Mitä koulun vastuuseen tulee, minä komppaan Inan yhteiskunnallista perspektiiviä tässä kahdesta syystä:

    1) Koulu on kouluikäiselle se yhteisö, jossa kaikista eniten vietetään aikaa. Perheen kanssa aikaa vietetään paljon vähemmän, vaikka vanhemmat olisivat kuinka aktiivisia.

    2) Kouluun voidaan vaikuttaa rakenteellisesti. Jos näyttää siltä, että tie on kuljettu loppuun, kannattaa kysyä tietä nuorilta itseltään: esimerkiksi Inalla oli Kasvatusillan keskustelussa erittäin tärkeitä pointteja siitä, mitä vielä voidaan tehdä terveemmän kouluyhteisön eteen.

    Netin suhteen tietä ei ole edes aloitettu, ja toisaalta siinä korotustuu sitten myös se vanhempien vastuu. Tällä hetkellä sitä vastuuta ei ole kannettu lähestulkoon laisinkaan. Tässäkin viranomaisten pitäisi totta kai patistaa vanhempia nettiin, mutta kuten sanottu, vanhempiin on vaikeampi vaikuttaa kuin julkiseen sektoriin. Sillä välin kun vanhemmat pyörittelevät päätään, täytyy saada ainakin kaikki kasvatusalan ammattilaiset mukaan netin yhteisöihin.

    Siinä olet varmasti täysin oikeassa, että kouluikää edeltävänä aikana tapahtuu jo aika paljon asioita, ja siihen pitää kiinnittää myös huomiota. Kasvatusillan rajaus näytti kuitenkin enemmän keskittyvän murrosiän ympärille teemojen ja keskustelijoiden valinnan perusteella.

    Jatkomme Inan kanssa keskustelua muuten myös täällä: http://timpu.blogspot.com/2008/11/kapinallisuus-kuuluu-kaikille.html

    VastaaPoista
  2. En tietenkään lähde kyseenalaistamaan lapsuuden merkitystä, mutta valitettavasti hyvä lapsuus ei riitä. Mikä on hyvää lapsuutta ja hyvää kasvatusta riippuu myös meidän vajavaisista käsityksistämme, me vanhemmatkaan emme ole täydellisiä ja tuomme väkisinkin mukaan myös haitallisia vaikutuksia.

    Uskon, että huumeiden käyttäjäjillä ja muilla riippuvaisilla, rikollisilla voi olla ihan yhtä hyvä lapsuus kuin niillä, jotka ovat selvinneet. Voi olla kyse sattumasta, perintötekijöistä, sairauksista jotka edesauttavat huonoon kehitykseen.

    Koulu on varmasti monella tapaa hyvä, siellä on paljon todella hyvää tarkoittavia opettajia, mutta ei se niin hyvä kauttaaltaan ole kuin jotkut kuten sinä Iines, tuon tv:n kasvatuskeskustelun opettajaosallistuja ja yleensä ammattiliittojen ja viranomaisten edustajat väittävät. Kansan eri tahoilla antamat todistukset puhuvat myös kieltään.

    Sitä paitsi, tämä on aivan alkeellista, peruskurssitason tietoa, yhteiskunnassa on paljon ns. rakenteellista väkivaltaa, joka vaikuttaa kouluun, perheisiin ja kaikkiin muihinkin rakenteisiin, mikä saattaa vaikuttaa nuoren raiteilta menoon. Ei voi syyttää pelkästään kotikasvatusta, mihin sinulla, Iines on taipumus.

    Lintukoto ei takaa lapsen menestystä elämässä, auttaa kyllä merkittävästi, koska elämässä tulee eteen niin paljon odottamatonta, sellaista joka ei mene sääntökirjojen mukaan. Epätäydellisyys, ristiriidat ja ikävystyminen ovat myös sellaista, mikä lapsen on opittava kokemaan ja kestämään. Päiväkoti on sellaiseen yksi hyvä väline.

    Tämän usein sanomattoman, mutta myös useimmiten ilmaistun syytöksen, kokevat raskaana vanhemmat, joiden lasten elämä on jostain syystä mennyt huonoon suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Itsekin vastaaviin panelikeskusteluihin osallistuneena voisin sanoa että Inan esiintyminen oli sellaista joka soveltuu kaveripiiri- tai kapakkakeskusteluun, mutta tuollaisessa tilanteessa on otettava muut huomioon ja odotettava vuoroaan.

    Näsäviisautta en Inan käytöksessä nähnyt, vaan tottumattomuutta tuollaiseen julkiseen keskusteluun.

    Iines: "kiusaajien että myös kiusausta kokeneiden "

    BTW, Iines, tuntien kirjoitustyylisi uskon tuon "kiusausta" olevan vain lipsahdus, niin haluan kuitenkin sanoa että minua ärsyttää tuo "kiusaus" sanan käyttö koulukiusaamisen yhteydessä, ei kyse ole kiusauksesta, vaan kiusaamisesta, jotka mielestäni ovat kaksi aivan eri asiaa.

    VastaaPoista
  4. Tuon ohjelman keskustelijoista voisi nostaa esiin monta muutakin. Esim. Eero Lehden?!!(Ö).

    Mikä tässä uudelleen keskusteluun nostetussa on se varsinainen poitti: näsäviisaus?

    Moni meistä on todennut 'kyvyttömyytensä' julkisuuteen ja 'esilläoloon'. Nuoruuden into sysää vallitsevaa tapaa, uhmaa käytäntöjä. Peittelee kokemattomuuttaan.

    Mitä väliä?

    VastaaPoista
  5. Muuten, tuollainen toisten päällepuhuminen näyttäisi olevan anglosaksinen tapa, ainakin Yhdysvaltalaisilla ja Englantilaisilla satelliittikanavilla näkee tämän tästäkin kuinka hyvinkoulutetut ja esiintymään tottuneet ihmiset huutavat toistensa päälle niin ettei aina edes pysty "keskustelua" seuraamaan.

    Ja Ina, jos seuraat tätä, et ollut ainoa joka puhui toisten päälle, olit vain näkyvin heistä. (Ja itsekin olisin epäilemättä parissa kohtaa Lehden puhuessa idioottimaisuuksia¹ syyllistynyt samaan)

    ¹ Internet ei ole media! Millä sen saisi iskostettua päättäjien päähän?

    VastaaPoista
  6. ismo: "Mainiota, että keskustelu jatkuu! Ja tässä sen säikeitä metsästäessä törmää kiinnostaviin blogeihin, joista ei ole ennen tiennyt."

    Heh, et sattunut syyllistymään egogooglailuun? Blogiini kun on tultu mm. "Ismo Kiesiläinen" hakusanoilla.

    ismo: "Netin suhteen tietä ei ole edes aloitettu, ja toisaalta siinä korotustuu sitten myös se vanhempien vastuu. Tällä hetkellä sitä vastuuta ei ole kannettu lähestulkoon laisinkaan."

    Mielenkiintoista on että uusimman postaukseni jälkeen on blogiini tultu usein hhakusanoilla jotka liittyvät vanhempien huoleen siitä mitä lapset netissä tekevät.

    Ilmiselvästi vanhemmilla olisi tarvetta löytää jokin taho joka kädestä pitäen näyttäisi kuinka kirjaudutaan lasten suosimiin palveluihin ja kuinka siellä toimitaan.

    VastaaPoista
  7. Ismo,

    ajattelen niin, että kodilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta ja kasvamisesta, koululla opetuksesta. Nämä asiat tulee myös selkeästi erottaa, vaikka ne käytännössä limittyvätkin: myös koulu kasvattaa ja koti opettaa.

    Kodin ja koulun lisäksi lapseen vaikuttaa yhteisö, jossa hän elää, ja tämän piirin avautumisessa kodilla on avaimet käsissään ja koululla taas enemmän maailmanselittäjän rooli.

    Se miten lapsi kohtaa median ja internetin tai muut viihdemaailman elementit, on riippuvainen siitä, millaisia ovien avaamis- ja sulkemistaitoja lapsi on kotoaan saanut.

    Mikään mikä internetissä, mediassa tai viihteessä tapahtuu, ei ole internetin tai viihteen vika, koska ne kumpuavat niitä säätelevien ihmisten motiiveista ja liikkeistä, jotka puolestaan syntyvät kysynnän laeista. Kysyntä taas on lähtöisin meistä, noiden elementtien kuluttajista. Ei meille tarjota sellaista, jota emme osta, jota emme halua, eli media ja internet ja viihde ovat oma kuvamme, ei muuta.

    Vika onkin siinä, että olemme mystifioineet esimerkiksi internetin elolliseksi olennoksi, jolla on autonominen asema ja joka tekee itsenäisiä tekoja, kun se onkin vain oma habituksemme, jolle tahdomme rajattoman vapauden mielemme mustienkin lonkeroiden temmellyskentäksi.

    Juuri tästä syystä perään laaja-alaista ja arvovaltaistakin uudenlaisen arvokeskustelun herättelemistä, en ikuista ja mihinkäänjohtamatonta uhoamista koulun vioista ja kosmeettisista paikkauskeinoista. Haluan haastaa filosofit ja tieteen- ja taiteentekijät keskustelmaan perimmäisistä kysymyksistä ja saattamaan tämän keskustelun kentälle kaikkia kanavia käyttäen.

    Ei paikkka paikan päällä siis poista kiusaamista ja lasten pahaa oloa, koska paha olo ei ole versonut koulusta, ei internetistä, ei mediasta, ei mistään syyllistämästämme. Nuo ovat todella vain kanavia, joiden avulla pahaa oloa puretaan, miljöitä, tapahtumia, joissa paha olo uskalletaan purskauttaa ulos.

    Kukaan ei koskaan ole kysynyt hurskastelematta ajankohtaisessa hätätilakeskustelussa, millaista ihmiskuvaa olemme nyt rakentamassa, millaisia arvoja ja ihanteita ihmisillä todellisuudessa on. Kukaan ei edes kyseenalaista varastamista, jota nimitetään eufemistiseksi ja romantisoidusti vaikkapa nettipiratismiksi. Harva kyseenalaistaa ottamisen, jos siitä on itselle hyötyä, harva kyseenalaistaa röyhkeyden, jos sillä saa naisia, menestystä ja vaikutusvaltaa, harva kyseenalaistaa lyömisen tai väkivallan, jos sillä puolustetaan aatetta tai omaisuutta - kukaan ei koskaan puhu lähimmäisyydestä iltahartauksia lukuunottamatta, tai nöyryydestä, joka antaa arvon toisellekin, kukaan ei puhu siitä, miten ohikiitävä ja korvaamaton hetki lapsen elämä on.

    Ja ehkä tärkeintä tämän asian kannalta: kukaan ei puhu kasvatuksesta eikä moraalista, sillä kasvatuksen tulee olla jos ei nyt rajatonta niin ainakin sallivaa, siihen saakka kunnes lapsi voidaan ulkoistaa koulun kasvatettavaksi. Kun pieleenmenot sitten alkavat pulpahdella siellä, turvallisessa ympäristössä, onkin syyllinen kätevästi hahlolla, ja kolhuja voidaan alkaa paikata rahalla.

    VastaaPoista
  8. Johannes,

    kyllä koulukiusausta voi käyttää koulukiusaamisen sijasta. Siinä on haluttu ottaa käyttöön lyhyempi substantiivi, jolla on myös erillismerkitys (viettelys). Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni estä sanan käyttöä, jos lauseympäristöstä selviää, että kyse on kiusaamisesta, jota jälkimmäistä muotoa pidän kyllä itsekin täsmällisempänä.

    Vertaa vaikka muotoja

    korjaaminen ~ korjaus
    meikkaaminen ~ meikkaus
    leikkaaminen ~ leikkaus.

    Näistä esimerkeistä voi päätellä, että lyhyempi substantiivi korostaa enemmän teon lopputulosta, pitempi muoto taas toimintaa. Ja tämä oli omasta päästä, ei kirjoista, joten oikaista saa, ken tahtoo!

    Vielä Johannes, ei tuo nyt niin vakavaa ole, että "internet on media". Tahdot varmaan sanoa, että internet on median väline?

    Mitä muuten Eero Lehden kommentteihin tulee, olen minäkin tyytyväinen, että hän puhui niin vähän. Itseäni ei kovastikaan kiinnostaa tuonkaltaisen hapatuksen kommentointi, koska se ei edistä millään tavoin asiaa. Puutun siihen, missä on valoa näkyvissä.

    VastaaPoista
  9. Iines: "Vielä Johannes, ei tuo nyt niin vakavaa ole, että "internet on media". Tahdot varmaan sanoa, että internet on median väline?"

    Yleensä kun käytetään sanontaa "internet on media" tarkoitetaan sitä, että internet on samanlainen joukkoviestin (Joukkotiedoitusväline) kuin tv tai sanomalehti ja näinhän ei ole.

    Internet on media siinä mielessä että se on viestinnän välittäjä, mutta se ei ole joukkoviestin jolla olisi, tai jolla edes voisi olla vastaavaa päätoimittajaa.

    Iines: "kyllä koulukiusausta voi käyttää koulukiusaamisen sijasta.

    Juu tiedän, siksi kirjoitinkin että mielestäni ne ovat kaksi eri asiaa, se vain kuuluu henkilökohtaisiin ärsytyksen kohteisiini.

    VastaaPoista
  10. On tämäkin päivä: HG pommittaa tätä kommenttilaatikkoa herjoillaan ja sähköpostilatikossa oli kirje P. E. A:n isältä. Taidan siirtyä täyspäiväiseksi valokuvaajaksi.

    VastaaPoista
  11. Minusta asia on varsin yksinkertainen:
    jos joku muu taho vaikuttaa lapseen enemmän kuin rakastava koti, on jotain pielessä. Lapset tarvitsevat muitakin kuin omia vanhempiaan kasvaakseen tasapainoiseksi ja eettiseksi aikuiseksi, mutta kodin/vanhempien roolin pitäisi mielestäni olla ratkaiseva.
    Ihannetapauksessa.

    VastaaPoista
  12. Juuri noin, Sari, tämä on niin selvää kauraa, että miten tätä voidaan olla näkemättä?

    Ei yhteiskunta voi tehdä ikuista ranneliiketta raha-automaatilla ja syytää rahaa hölmöläisten peiton jatkeeksi. Kaikki yhdessä vaikuttaa, mutta kodin osuus on ratkaiseva kivijalka.

    VastaaPoista
  13. Välillä näissä monenmoisissa kaikkialla vellovissa kiusaus-keskusteluista tulee tunne, että niissä monissakin puhutaan ikään kuin asian vierestä.

    Pitäisi enemmänkin puhua siitä millaisista asioista puhutaan, kun puhutaan kiusaamisesta.

    Mitä ei-toivottava, tuomittava, kiellettävä kiusaaminen oikein on?
    Fyysisenä ja psyykkisenä ilmiönä ja kokemuksena?
    Mitä kaikkea se pitää sisällään?
    Ja mitä seurauksia siitä pahimmillaan on kiusatuksi tulleelle?

    Nyt me kaikkitietävät kasvattajat loistamme tiedoillamme ja ohjeillamme, tiedämme varmasti miten asia pitäisi korjata.

    Pystytäänkö koskaan kokonaan kitkemään lapsista kiusoittelevaa leikinomaista yhdessäoloa?
    Pitäisikö kaikkien lapsien seista sojottaa yhdessä kohtaa tumput suorina uskaltamatta ottaa minkäänlaista kontaktia toisiin.

    Eikö usein juuri pojat osoita kiinnostustaan toiseen sukupuoleen pienellä kiusoittelulla? Miten tämä tulisi muuttaa? Ja missä menee kielletyn raja?
    Voiko jonkin lajiominaisuuden noin vain kitkeä pois?

    Kissan, ketun tai minkä tahansa poikaset leikkivät rajustikin toisiaan vetäen hännästä, purren korvasta, hyökkäillen holtittomasti. Oppivat elämää varten pitämään puoliaan.

    Eittämättä tulee usein mieleen se, mitä isot edellä sitä pienet perässä.
    Armeeja, sotaoperaatiot, työpaikat, valtiot...missä ei kiusaamista esiinny?
    Mitenkäs me hoidamme nämä asiat kuntoon?

    VastaaPoista
  14. Leonoora,

    hyviä kysymyksiä, joita niitäkään en ole havainnut julkisuudessa liiemmin pohditun. Jotenkin tähän julkiseen keskusteluun on nyt syöksyttty suinpäin, ja näyttää jopa siltä, että ihmiset tarkoittavat eri asioita luullessaan puhuvansa samasta asiasta.

    On totta, että kiusaaminenkaan ei ole yksiselitteistä. Sekin on totta, että on tiettyjä asioita, jotka provosoivat kiusaamista esiin.

    Tuokin on hyvä kysymys, että onko kiusaaminen niin syvällä yhteiskuntarakenteissamme, että on hurskastelua vaatia lapsia olemaan kiusaamatta, kun itse näytämme esimerkkiä työpaikoilla, armeijassa, sallituissa kiusaamisriiteissä (mopotukset, kastajaiset, polttarit jne.) ja ihan varmaan kotonakin, neljän seinän sisäpuolella suojatuissa oloissa.

    VastaaPoista
  15. En yleensä seuraa talomme pihalla telmiviä iltapäiväkerholaisia, mutta tänään satuin seuraamaan poikien rajua lumisotaa parvekkeeni alla. Kirjoitin siitä sivullenikin.

    Tietysti on hyvä, että kaikenlaisesta kaltoinkohtelusta yhteiskunnassamme puhutaan, ja siten kenties saadaan asenteitakin muutettua, edes jonkin verran parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
  16. Pohjustukseksi voisi lukaista ajatuksella linkin:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvatus

    . . . tunteella tämän:

    Lainaa vain
    Sä maailmaani katsot kummallista niin
ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin
ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen
    Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
en tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen
    Toiveesi kannat maailmaan
ne murtuu kun törmäät ihmisiin
nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan
ei lapsuuttaa voi elää uudestaan
    Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.
    Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

    . . . sen jälkeen koota yksilöllisyyden varaan rakentuvan globaalin yhteiskunnan moraaliset ja eettiset rakennuspuut, eetoksen yhteisestä hyvästä.

    – Kenen?

    VastaaPoista
  17. Anonyymi,

    et kai pahastu kun alla jaksotin tuon kauniin laulun sanat vähän luettavampaan muotoon? Tuossa leikkaa ja liimaa -jutussa rivit heittävät.

    Lainaa vain

    Sä maailmaani katsot kummallista niin

    ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin

    ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten

    oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

    Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan

    en tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
    
sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
    
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

    Toiveesi kannat maailmaan
    
ne murtuu kun törmäät ihmisiin
    
nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan
    
ei lapsuuttaa voi elää uudestaan

    Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
    
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin

    mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen

    oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.
    Lainaa vain, lainaa vain.

    Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.


    Tässä se ydin on - ei lasta voi kasvattaa ohjaamalla, vaan olemalla läsnä, niin että syntyy elävä dialogi lapsen kanssa.

    Luen kyllä tuon Wikipedian kasvatus-artikkelinkin, mutta ehkä myöhemmin. Kyse kun ei nyt ole mistään teoreettisesta asiasta. Mutta laulusta kiitos, siinä tiivistyivät esittämäni ydinajatukset hienosti.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. En ehdi lukea koko kommenttirimpsua, mutta puolustan nyt hieman Inaa. Ensinnäkin, kaikkina niinä kertoina kun olen ollut vastaavissa ohjelmissa keskustelemassa - tai niitä tekemässä-, on tekijöiden puolelta aina nimenomaan toivottu, että puhutaan päälle ja keskeytetään. Sillä saadaan katsojiin vauhtia ja vipinää. Jos Ina on mennyt pyynnöstä niin tekemään, tuskin häntä kannattaa syyttää. Eikä siellä puheenvuoroa yleensä saa, jos jää vain odottelemaan. Kokeneemmat ketut osaavat hoitaa asian niin, että se ei näytä ruudussa puheenvuoron "viemiseltä". Siksi toisekseen, kun nainen käyttää puheoikeuttaan, se tulkitaan äärimmäisen herkästi "aggressiivisen ämmän" käytökseksi, saman tekevä mies on vain määrätietoinen. Miettikääpä asiaa kun seuraavan kerran katsotte jotain keskuteluohjelmaa - vertailkaa omia reaktioitanne miesten/naisten käytökseen.

    Kolmanneksi. Kodin kasvatustehtävä on itsestään selvä. Sitä ei kai kukaan ole kiistänyt. Sen LISÄKSI tarvitaan sitä kasvaustyötä, vastuunkantoa jne. MYÖS kouluta ja kodin ulkopuoliselta maailmalta.

    Kumma, minusta koulua ei syytetä edes tarpeeksi nuorten ongelmista... niin monen nuoren elämä on siellä mennyt pilalle. Tällä en TIETENKÄÄN tarkoita, että kaikki opettajat olisivat taulapäitä, mutta niitä on ihan tarpeeksi - ja liikaa. Opettajat käyttävät älytöntä valtaa, jonka kyseenalaistaminen johtaa aina hillittömiin kinoihin.

    Kodin ja koulun yhteistyö ei onnistu ennenkuin opettajat astuvat korokkeeltaan alas.

    VastaaPoista
  20. Leonoora,

    on hyvin mielenkiintoista, että päiväkodin täti täti ei millään tavoin puuttunut poikien heittelemiin jääkokkareisiin (kuvaus blogissasi). Esimerkiksi koulujen pihalla ei saa heittää lumipalloakaan, koska se voi satuttaa jotakuta.

    VastaaPoista
  21. Tiina,

    on käsittämätöntä katsojien aliarviointia, jos ohjaaja tai juontaja kehottaa keskustelijoita puhumaan päälle tai keskeyttämään toisia puhujia. Mikään kun ei katsojasta ole ärsyttävämpää, ja sen huomasi tämän keskustelun palautteistakin varsin selvästi.

    Tämä ärsytysilmiö on todettu yhä uudelleen erilaisten keskustelujen jälkipuinneissa, ja myös viestinnän alan kirjoitteissa: Katsoja tahtoo kuulla, ja päällepuhumisessa hän ei yksinkertaisesti kuule.

    Keskeytyksissä taas ärsyttää se, että tuntee myötähäpeää keskeytetyn puolesta kun on ollut ehkä jopa kiinnostunut tämän sanoista. Kaikkein ärsyttävintä kuitenkin on - ja samalla huonon keskustelun merkki - että on niin jumalaton kiire uusiin kysymyksiin, että mitään ei ehditä keskustella kuin pintakliseitä hipaisten.

    Se mitä katsojalle tulee tarjota, on mahdollisuus kuulla ja nähdä ja ajatella - peruselementit debateissa ja kaikenlaisissa keskustelumuodoissa. Juontaja pitäköön tarvittaessa huolen keskustelun sujumisesta. Se ei ole keskustelijan tehtävä, sillä jokaisella keskustelijalla on oma lehmä ojassa ja mielestään kirkkain näkemys asiasta.

    Eikä tässä ollut nyt kyse mistään "ämmän" puhumisesta yli äijien -ärsytyksestä. Äijäthän eivät edes aina päässeet yrittämään, vaan olivat harvinaisen hiljaa jotain Hoikkalaa lukuunottamatta, joka ei osannut katkaista puhettaan kerran vauhtiin päästyään.

    Mutta kun olisikin saanut kuulla niitä kaikkia "ämmiä", joilla tuntui olevan paljon sanomista ja hyvä ulosanti, mm. muuan nuori vaaleatukkainen tyttö ( kaupunginvaltuustoon päässyt?) jäi taustalle, ja häntä juuri olisi mielellään kuullut lisää, samoin kuin muutamaa muutakin naisihmistä. Olisin myös halunnut, että Eero Lehdelle olisi esitetty tarkentavia kysymyksiä. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella, miten mies olisi perustellut oudot ajatuksensa.

    Tiina - nyt rehellisyyttä peliin - kodin ja koulun yhteistyö ei onnistu ennen kuin vanhemmat ottavat siihen osaa. Opettajat ovat jalkautunet oppilaiden keskuuteen jo vuosikymmenet sitten. Haloo.. Se ei silti tarkoita, ettei koulussa olisi ongelmia, sillä niitähän on kotona ja työpaikoillakin.

    VastaaPoista
  22. Minusta tuossa Leonooran kommentissa kiusoittelusta ihmisen perikäyttäytymisenä oli asiaa.

    Huumori ja kiusoittelu on ollut vanhassa kasvatuksessa tärkeällä sijalla. Lasta on haluttu kasvattaa olemaan suuttumatta ja ehkä antamaan samalla mitalla takaisin. Jos se tapahtuu rakastavassa ilmapiirissä, se on varmaankin käyttökelpoista tänäänkin.

    Joskus lapsi on nyrkit pystyssä vähästäkin, se kertoo osittain tosikkomaisuudesta. Kasvatuksessa pitää leikillä on suuri osansa. Leikkisyyshän on lapsijoukossakin aina mukana.

    Epäilen, että kiusatut lapset tulevat joskus liian ihanteellisista, tosikkomaisista kodeista. Vielä pahempaa on jos on neuvottu turvautumaan nyrkkeihin heti. Silloin lapsi on menettänyt kasvonsa ja on altistunut kiusaamiselle, lapset osaavat olla myös julmia.

    VastaaPoista
  23. Maalainen, kiusoitteluhan on hyväksytty muoto mm. eri kulttuurien heimotavoissa, lähinnä siirtymävaiheessa, initiaatioriiteissä ja häämenoissa, joissa suvut sättivät kilpaa toisiaan. Jäänteitä meillä ovat polttarimenot, ja monet eri yhteisöihin liittymiset. Näiden perimmäinen sosiaalinen merkityshän on yksilön sietokyvyn kasvattaminen, jotta hän selviää tulevista koettelemuksista paremmin.

    Tuo Leonooran esiinnostama ajatus kiusaamisen olemuksesta kiusoitteluna ja sen sietämisestä on siis hyvin mielenkiintoinen ajatus.

    VastaaPoista
  24. No,

    Josko tyo parjattu, häpeällinen; yhteisöllisyys toisi avun.

    Emme luo sitä, rakenna tai vaadi. Se syntyy 'neitseellisenä' – sisältäpäin, sisällöstä.

    Eeettinen ja moraalinen koodistomme on pirrtaloitunut yhä pienemmille 'porukoille'.

    Humanismi ja taloudelliset 'faktat' on asiantuntija arvioiden mukaankin syvässä ristiriidassa. Inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus ovat vain ekonomisia suureita.

    Hyvinvointi on osallisuutta, mahdollisuutta olla mukana. Toisen keksimä ei ole 'omani'. Tuon 'oman' saaminen 'valjastaminen, yhteisön käyttöön on yhteisöllisyyttä. Hyvinvoiva yksilö on suuri haaste.

    Auktoriteetit ovat kärsineet haaksirikon tiedonjaossa. Internet on mullistanut informaation saannin. Asiantuntijuuden.

    Spontaani vaikuttaminen on osallisuutta johon netti suo oivat mahdollisuudet ulkoisesta statuksesta riippumatta. Äänioikeus ei riitä – me haluamme äänen.

    Valtakulttuurin eetos kaiken kilpailuttamisesta pirstaloi kansan moniin kulutussegmentteihin ja moniarvoistumiseen. Koossapitävä voima vähenee entisestään ja muutosturbulenssi vetää yksilöä marginaalikuluttajaksi ja ulkopuoliseksi.

    Säästöohjelmina annettavan 'shokkihoidon' oletetaan yhä vain tehoavan yksilön hyvinvointiin ja vastuunkantoon.

    Yhteikunnan pitää tukea yksilön mahdollisuuksia ilmaista omaa identiteettiä, mahdollisuutta kokea olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen osa yhteisöä. Kasvattamaan voimavaroja yhteiseksi hyväksi.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi,

    yhdyn tarkkanäköiseen analyysiisi siitä, miten maa makaa.

    Keinoista olen ehkä hieman eri mieltä, jos tarkoituksesi oikein ymmärsin.

    Uskon nimittäin myös yksilön omaan valtaan ja valintaan. Jokainen valinta kun on omatekemämme - kukaan ei valitse puolestamme. Jos valitsee, ketä voimme syyttää oman eetoksemme murtumisesta?

    VastaaPoista
  26. Iines, olen taas täysin samaa mieltä kanssasi. Etenkin tuosta kasvatusvastuun jakamisesta.

    Toki on sekin pöyristyttävää, että joissain kouluissa sanoudutaan täysin irti kaikesta kasvatusvastuusta, välituntivalvonta poistetaan ja opettajat lymyilevät piilossa jossain. On nostettu kädet pystyyn.

    Sarinkin mielipiteeseen yhdyn täysin. Häiriöitä koulussa aiheuttavat eniten ne lapset, joiden kotona kaikki ei ole hyvin. Näin oli silloin, kun itse kävin peruskouluni ja näin on nyt!

    VastaaPoista
  27. Anonyymi,

    Minusta tuo juttu todistaa sen, että koulukiusaaminen nimenomaan ei ole enää tabu.

    Et sitten huomannut, että olen kertonut juuri tästä tapauksesta aiemmin, ilman yksilöitäviä tunnistetietoja tosin?

    Voin kertoa tapausta samassa maakunnassa seuranneena tietäväni jutun taustat. En katso kuitenkaan voivani paljastaa niitä. Tarkka lukija kuitenkin siis huomannee, että olen viitannut tähän erikoiseen tapaukseen aiemmin.

    *

    Sanni,

    on selvää, että häiriökäyttäytymiseen on aina jokin häikkä lapsen minäkuvassa ja itsetunnossa. Merkillistä on se, että oireilusta syyllistetään siis tahoja, joilla ei ole tekemistä minäkuvan kehityksen kanssa.

    Muuten - käsittääkseni välituntivalvonta oppivelvollisuuskouluissa on lakisääteinen juttu. Sitä ei siis voi jättää tekemättä.

    VastaaPoista
  28. "Toki on sekin pöyristyttävää, että joissain kouluissa sanoudutaan täysin irti kaikesta kasvatusvastuusta, välituntivalvonta poistetaan ja opettajat lymyilevät piilossa jossain. On nostettu kädet pystyyn."

    Juuri tuollaisesta olen valitettavasti kuullut entisestä koulustani. Koulu on pienen paikkakunnan yläaste. Taannoin rehtori vaati yhden oppilaan siirtämistä toiselle paikkakunnalle, kouluun jossa on erityisopetusta saava luokka. Omassa koulussa sitä vähän ihmeteltiin, sillä oppilas pärjäsi koulussa ihan hyvin. Paitsi rehtorin opettamissa aineissa. Vanhemmat toimivat kuten parhaaksi siis uskoivat ja kuljettivat lasta toiselle paikkakunnalle. Jonkin ajan kuluttua uudesta koulusta alettiin ihmetellä, miksi lapsi on siirretty sinne kun mitään oppimis- tai muita vaikeuksia ei ilmennyt. Oppilas tuli takaisin omaan kouluunsa. Rehtori kiljui luokassa, muiden oppilaiden todistaessa, kuinka kyseinen oppilas on idiootti josta ei koskaan mitään parempaa voi tulla. Kyseisessä koulussa on myös kesken episodi jossa rehtorin erikoinen tapa toimia tuli hyvin esiin: Opettaja oli kadottanut avaimensa. Rehtori oli varma , että tietty oppilas on ne vienyt. Oli jo soittamassa virkavaltaa apuun. Opettaja kuitenkaan ei uskonut, että avaimet olisi varastettu vaan että ne olisivat vain tippuneet jonnekin. Siivooja ne sitten löysikin. Rehtori oli kuitenkin edelleen sitä mieltä että poliisille on soitettava ja epäiltyä oppilasta kovisteltava, sillä tämä voisi silloin tunnustaa muita kolttosiaan! Rehtori oli ehtinyt muiden seläntakana kun poliisin jo kutsumaan eikä halunnut kutsua perua. Asian käsittely on nyt kesken.
    Rehtori on jo muutaman vuoden ajan suorastaan terrorisoinut kouluaan ja opetusta ottamalla muutamia oppilaita hampaisiinsa. Osa opettajista ilmeisesti odottaa vaan eläkkeelle pääsyään eikä jaksa enään touhuun puuttua. Touhua on järkyttävä kuunnella, varsiknkin kun läheisiä lapsia siellä käy kouluaan. Osa vanhemmista on päättänyt siirtää lapsensa naapurikuntien yläasteille ehkä jo vuoden alusta, mutta viimeistään ensi syksynä. Ko kunnassa on vain yksi yläasta ja siellä 2 ryhmää/luokka, siis vain A ja B. Eli kaikki tuntevat ja tietävät toisensa hyvin.

    Tämä ei kyllä ole nyt kommentti Inalle, vaan tuohon edelliseen kommenttiin...

    Anneli

    VastaaPoista
  29. Samalla tavalla kuin kodeissa on sopimattomia vanhempia, on kouluissa tietenkin sopimattomia opettajia tai rehtoreita.

    Pysyn edelleen arvelussani, että välituntivalvonta on lakisääteinen juttu, sillä kyseessä on turvallisuusnäkökohta.

    Kodeissakin väkivalta on lailla kielletty, ja silti lapsia hakataan ja pahoinpidellään. Mielestäni tämän on vakavampi ongelma.

    Ihmettelen vähän kansalaisten laiskuutta. Naristaan jostain, muttei hoideta asioitakuntoon. Kouluasioihin voi puuttua vaikka paikkakunnan koulutuslautakunnan kautta. Tai kunnanvaltuustolle kysely. Se on vanhempien velvollisuus lasten puolesta.

    VastaaPoista
  30. "On selvää, että häiriökäyttäytymiseen on aina jokin häikkä lapsen minäkuvassa ja itsetunnossa."

    Näkisin asian hieman toisin. Huonoon tai vääristyneeseen itsetuntoon viittaaminen on psykologisointia, joka ei johda todellisiin tuloksiin.
    Kiusaajat ovat tyypillisesti kohtuullisen suosittuja koulutovereidensa joukossa, he ovat alfa-yksilöitä ja porukkansa johtajia, ja eräiden tutkimusten mukaan heillä onkin keskimääräistä parempi itsetunto. Osasta tulee ulkoministereitä, osasta jotain aivan muuta.

    Lapset ovat laumaeläimiä siinä kuin aikuisetkin. Tai simpanssit. Ja tappelevat sosiaalisesta asemasta juuri niillä keinoilla, jotka ovat käytössä. Kiusaaminen, raakakin sellainen, on yleistä kaikissa ihmisyhteisöissä, ja voimakkaampaa sellaisissa yhteisöissä, joihin on pakko kuulua, kuten koulussa, vankiloissa, armeijoissa. Se ei poistu psykologisoimalla vaan sillä, että sitä ei sallita.

    Jos toista tönitään, ei yksinkertaisesti pitäisikään puhua "kiusaamisesta". Pitäisi puhua pahoinpitelystä ja väkivallasta – rikollisuudesta! – jota ei missään tapauksessa hyväksytä. Sitä ei suvaita eikä selitellä huonolla itsetunnolla aikuisten maailmassa, enkä näe mitään syytä siihen, että siihen tulisi suhtautua lasten maailmassa jotenkin toisin.

    VastaaPoista
  31. Jukka,

    aloin pohtia käsitteitä "hyvä itsetunto" ja "terve minäkuva". Molempia olen käyttänyt, useammin kuitenkin minäkuvailmaisua.

    Sanoisin niin - pohdiskelen siis näin - että hyvän itsetunnon omaava lapsi ei välttämättä ole minäkuvaltaan terve.

    Hyvän itsetunnon omaava nuori voi olla nimittäin mielestäni myös narsistinen tyyppi eli äärimmäisen itsevarma ihminen, mikä kääntyy jo hivenen kielteiseksi ominaisuudeksi. Tällaista en siis tarkoittanut omalla hyvä itsetunto -maininnallani.

    Esimerkiksi jos ulkoministeri on kiusannut sokeaa, hän on voinut hyvinkin olla hyvän itsetunnon omaava, mutta minäkuvaltaan jopa häiriintynyt, koska ei tunnista kiusaamansa kärsimystä ja pysty eläytymään tähän omakohtaisesti.

    Summa summarum: paras yhdistelmä lienee se, jossa hyvään itsetuntoon yhdistyy terve minäkuva, jolloin ihminen on empatia- ja sympatiataitoinen lähimmäinen toiselle.

    VastaaPoista
  32. Hyviä täsmennyksiä.

    (Useinhan nimittäin kiusaajan itsetunto-ongelmalla yritetään vihjata siihen, että kiusaaja yrittää purkaa omaa mitättömyyttään muihin.)

    Käsiteanalyysi kannattaa aina.

    VastaaPoista
  33. Hehee kuten Tiina jo sanoikin, niin aivan noinhan siellä sanottiin, kuten myös aina kaikissa keskusteluohjelmissa; "puheenvuorotsaa kolmella tavalla: joko sinulta kysytään, viittat ja ne annetaan tai OTAT SEN. Ottaminen on suositeltavaa, jos haluaa puhua." itse sitten käytin kaikkea.
    Ja anteeksi vain, mutta minkä takia pitäisi olla jotenkin niin hemputin korrekti??? Kuten joku jo mainitsikin, että muissa maissa puhutaan hieman päälle, niin sehän on just jees (tietty niissä rajoissa ettei saa yhtään mtn selvää, mutta niin ei tuossa aiankaan käynyt) Suomalaiset on yleistäen tälläsiä yli kilttejä; joo hei ootetaan omaa vuoroa ja ei nyt oikeen uskalla sanoa, ku jokuhan vois kelata siitä jotain. SIIIISS HALOOOOO!!!! Jos on jotain sanottavaa tai mieltä, niin oletteko te tosiaan sitä mieltä, että pitäis jotenkin venailla, että joku sanoo sulle, että sano! vai eikö ite saa omatoimisesti sanoa?! En vaan tajua tällästä. Ja just ku ite tota katoin, niin ihan yhtä lailla muut niitä puheenvuoroja "vei". Ja just hyvä vaan!!! Ja kun Iines sanoit, et ois kiva ollu kuulla jotakin lisää, niin ne oli just niitä ihmisiä, mitkä ei omatoimisesti sanoneet ja siinäpähän oli heidän ja muiden menetys sitten. Ja Iines väitän, että olen paljonpaljon asiantuntijampi henkilö esimerkiksi koulun sisäisissä asioissa kuin joku ministeri tai opetushallituksen jäbä, jotka näytti olevan aivan pihalla.
    Ja muutenkin todella naurettavaa, et mun tai jonkun muun pitäs olla suu supussa ja kuunnella kun joku "ylenpiarvonen" tai "kokeneempi" tai "vanhempi" tai "elämänkokemuksenomaavampi" puhuu ja siinä olla ite sitten niin tyhmä automaattisesti, kun ei oo titteliä tai sattuu olemaan nyt eri-ikäinen. Ollaan aika pahasti ojassa muutenkin, jos yhtään missän asiassa ruvetaan arvottamaan ihmisiä yhtään millään tavalla ja etenkin, jos "ylempiarvoinen" puhuu paskaa.
    Ite kyllä mieluummin katon keskustelu ohjelmaa, jossa on vähä vipinää ja vilskettä, ku sitä et kaikki korrektisti oottelee ja istuu kiltisti. Toki, jos haluaa olla ylikonservatiivinen niin siitä vaan ole hyvä ja sulje vaikka televisio!

    Kasvatukseen sen verran viel, et tottakai on selvää, et se mitä vanhemmat tekee on sussa loppuelämän. Onneks ei ole kuitenkaan vain näin, vaan suurempi vaikutus alkuvuosien jälkeen tulee muualta.
    Ja aina, kun mietitään, miten tätä yhteiskuntaa vois niin sanotusti tehdä paremmaksi, niin silloinhan nimenomaan yhteiskunnan rakenteisiin pitää puuttua. Ja tässä kasvatuksessa nimenomaan kouluun ja muuhun, mihn päättäjät voivat vaikuttaa.
    Sillä siihen, mitä kotona tapahtuu, on huomattavasti vaikeampi puuttua päätöksen teon osalta. Aina voi antaa kasvatusvinkkejä ja jauhaa siitä kuinka pitäisi kasvattaa, mutta kun kaikki eivät kuitenkaan niitä noudata. Sillon on juuri hyvä se, että meillä on tämä yhteiskunta ja sen instituutiot, joihin me voimme vaikuttaa ja jotka voivat olla sellaiseten ihmisten pelastus, jotka on kotona saaneet huonoa kohtelua!
    Miettikää vielä kaikki vaikka itseänne, niin alkaa jo näkee, mistä koostuu. Itse ainakin nään ympäristön vaikutuksen merkit enemmän itsessäni kuin kotikasvatuksen. Mutta en kuitenkaan kiistä etteikö se ois vaikuttanu. Todellaki on, mutta onneksi ei vain se, sillä muuten olisin täysin jotain muuta, mitä en todellakaan kenenkään toivo olevan. Ja oon huomannu myös sen, kuten varmasti kaikki, että ei oo päättäjät tai muutenkaan mitkään päätökset meijän perheen seinien sisälle päässy ainakaan kasvatuksen osalta, ne kohtaa vasta, kun astuu ovesta ulos.

    -Ina Mikkola

    VastaaPoista
  34. Ina,

    keskustelun seuraajalla on muutama perusodotus, kun hän valitsee keskustelun katsottavakseen.

    Tärkein on puhujan kuuleminen, ja toinen on puhujan näkeminen mielellään suun liikkeitä myöten, koska se edesauttaa mm. mutinan tai liian nopean puhumisen seurantaa. On siis syytä ajatella myös katsojia ja antaa ensisijaisesti noiden perusodotusten täyttyä.

    Keskusteluissa voi saada puheenvuoron kättä nostamalla tai sovittamalla sanansa puheen väliin, ei päälle. Ei tässä, Ina, ole kyse mistään konservatiivisesta säännöstä, vaan yksinkertaisesti kuulijoitten huomioonottamisesta. Valtaosa kuulijoista haluaa kuulla puheenvuoron loppuun - ei mistään tule niin paljon kielteistä palautetta kuin päällepuhumisesta, joka antaa puheenvuoron varastajasta hätäisen ja ylimielisen, jopa röyhkeän kuvan - kuten sinunkin on täytynyt huomata luettuasi palautteet keskustelusta.

    Ina, jos luit tarkkaan puheeni sinulle, niin oletan sinun huomanneen, etten tarkoita suu supussa oloa.

    Sait muuten ehkä eniten kaikista myönnettyjä tai sinulle osoitettuja puheenvuoroja, joten pääsit kyllä puhumaan, koska olit keskustelussa ainoa teininuorison ääni. Ja jos palautetaan mieleen juontajan osuus - naisjuontajahan myös joutui ojentamaan sinua keskustelun loppupuolella, ja tästä voinet tehdä rehellisiä päätelmiä.

    Tuo mitä juontajat sanovat puheenvuoron ottamisesta, ei muuten ole varmaankaan kehotus puhua haittaavasti päälle, ja on vielä niin, että keskustelussa jossa on kymmeniä osallistujia, on itsekin huomattava antaa muille aikaa ja tilaa - ei kukaan meistä ole niin viisas, että tietää enemmän kuin muut. Jokaisella on tärkeää sanottavaa, ja katsojat toivovat usein, että kaikkia kuultaisiin. On suorastaan noloa havaita, että on keskustelijoita, joille osoitetaan vain yksi tai kaksi kysymystä, kun jatkuvasti äänessä olevat antavat palaa. Eri asia on selvästi pitkäänpuhuva keskustelija, joka puhuu usein, on hölö, etenee liian laajalle tai jopa asian viereen - hänet voi keskeyttää. Lisäksi repliikkipuheenvuoro on aina lyhyt välihuomatus - se ei ole varastamista edes kokoustekniikan sääntöjen mukaan, mutta sen on oltava hyvin lyhyt huomautus puheenaolevaan asiaan.

    Muuten - mitä pahaa on vanhemman ja kannuksensa osoittaneen henkilön kunnioittamisessa? Kaikissa meitä vanhemmissa sivistyskulttuureissa tämä on yleistä. Ei kunnioitus tarkoita kritiikittömyyttä.

    Mitä tulee yleeensä noihin tv-keskusteluihin, niin niiden puhekulttuurissa on paljonkin kehiteltävää. Ohje napata puheenvuoro ei sovi suuriin keskusteluihin ollenkaan. Muutenkin kuulijoiden odotukset tuntuvat jäävän usein täyttymättä liian valmistellun kaavan vuoksi.

    VastaaPoista