3.9.2009

Mitä elämä on, oikeesti?

Elämähän on sitä, kun astuu matalasta majastaan ulos, ei jää sisään. Astuu ulos ja heti siinä on viulunsoittaja, joka hyppää katolta alas ja viitoittaa tien tuhansien tähtien kapakkiin, vielä elävien runoilijoiden seuraan.

Sitä liittyy sitten iloisten veljien pöytään, ja on siinä pari siskoakin, siemailee maljoja ja sanoo upeita lauseita, joita itsekin ihmettelee ja joita aamulla ei enää muista. Tätä elämä on. Veri kohisee suonissa ja virta, ja koko ajan soi, viulu, vaikka soittoniekkaa ei enää näy. Realisoituu paikassa ja ajassa, hei elämää, subjektius saa täyttymyksen, kun näkee sen heijasteen tupakinsavun lävitse vastapäisen rävähtäneistä silmistä:

"Niin kuin taivas tänä yönä
tuhlaa meille tähtiään

älä pihtaa enää, antaa maljan läikkyä yli
jos on läikkyäkseen,
voitetaan tai hävitään,
samantekevää,

tuhlattavaksi on meille elämä annettu,
ainutkertainen,
rakastetaan toisiamme yli varojen.
"

Mutta mitä tekee Sergei Aleksandrovitš Jesenin, Isadora Duncaninkin mies? Seuraa viuluniekkaa, nai useasti ja moniaita, sairastuu viinasta, ja päätyy elämänsä loppuvaiheissa ankaran hermoromahduksen saatuaan sairaalaan. Hirttäytyy 30-vuotiaana.

(Maalaus Marc Chagall, runo Arto Melleri, josta kiitos Catuluxille. Myös Mikikselle jaxuhali.)

50 kommenttia:

  1. Kovin moni nuori lahjakkuus kuvittelee, että elämä=viina. Ja oikeassahan ne ovat, eräällä tavalla.

    VastaaPoista
  2. Minusta ryyppy kirkastaa aivot. Vie sumean logiikan.

    VastaaPoista
  3. On mielenkiintoista havainnoida sosiologisten silmälasien läpi, kirjoituksista esiintyöntyvää, elettyä ja 'elämätöntä' elämää. Onko se sitä miten se on eletty vai sitä miten se on 'muistettu'.

    Miten muut sen muistanevat.

    Mieleen nousee taannoinen 'elämän täyttymys' -projekti. Merelle ja purjehdukselle sydämensä menettänyt pariskunta lähti maailmanympärysmatkalle purjehtien, päämääränään Cancunin -lahti. Iltaauringon laskiessa sadunhohtoiselle saarelle päätynyt matka kirvoitti onnentäytteisen, elämyksellisyydestä pakahduttavan purkautuman; tässäkö tämä olikin!

    Sykähdyttävää on myös havaita 'maailmanluokan' johtajien ammentavan voimansa läheisitään, perheestään, vaimostaan ja lapsistaan. Elähdyttävästi mieleeni nousee kuva pikkupojansta joka epävarmuuttaan turvaa äitiinsä ja hypistelee hänen hameenhelmaansa. En suinkaan arvostellakseni 'isoja poikia' vaan todetakseni luonnollisen emootiomme.

    Muistelen 'jonkun' blokkaajan maininneen elämänkaaren nurinkurisuuden. Miksi nuoret miehet ovat tavoittelemassa valkoisia Mersuja, purjeveneitä ja kesämökkejä kun heidän pitäisi juuri silloin olla perheensä kanssa ja 'käytössä'.

    Naisnäkökulmaa 'lasit' valaisevat huonosti.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  4. Elämä on
    - mustikkapiirakkaa
    - rokkia
    - pesemättäjääneitä ikkunoita
    - niistetty nenäliina
    - rakkaudenkaipuuta
    - vihainen ääni
    - sauvakävelyä
    - turtumista
    - sammakon sanomia
    - sinua ja
    - minua
    siitä on elämä tehty - ja liian painavaksi

    VastaaPoista
  5. Elämä on niistetty nenäliina ja pesemättömiä ikkunoita.
    Elämä on tukkeutunut viemäri ja pesukone, joka ei linkoa.
    Elämä on valokuvausretki, kun tuuli vie perhoset ja varjo peittää valon.
    Elämä on turvonnut nielu ja paukama iholla.

    Tätä elämä on.

    HG, sinä olet runoilija.

    VastaaPoista
  6. Milyj drug, ja znaju.

    Näkemiin, ystäväni, näkemiin. Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
    Ero joka ennalta jo arvattiin lupailee että vielä tapaamme.
    Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
    äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
    ei tässä elämässä ole uutta kuolla
    eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.


    Eilen join liikaa, aloin sääliä itseäni, se on typerintä mitä ihminen itselleen voi tehdä. No, ellei eilistä olisi, kaikki tapahtuisi tänään - tai en tiedä. Olen aina luullut että Jesenin ampui itsensä (Nagaanilla), mutta samapa kai tuo. Jos hän yhä eläisi, hän olisi 40 vuotta vanhempi kuin Elvis Presley. Siis aika iäkäs.

    VastaaPoista
  7. Kulman taakse,

    elämä on sitä, miten se on muistettu, ilman muuta.

    Minun elämäni on erilainen kuin Leenan elämä. Vaikka olemme kokeneet saman, olemme kokeneet toisin. Muistamme toisin.

    Ja mitä se elämätön elämä on? Onko elämisestä jäätävä tyhjiä tuoppeja, jotka joku laskee ja merkitsee kirjaan: tuo vasta elänyt on?

    VastaaPoista
  8. Mikis, itsesääli on ihanaa, sillä harvoin ihminen muutoin itseään rakastaa ja hellien aattelee. Yleensä rusikoi hieveriin.

    Sarkka pohjaan vaan!

    http://actuspurunen.blogspot.com/2008/02/nkemiin-ystvni-nkemiin.html

    VastaaPoista
  9. Mutta kun itsesäälistä tulee tahroja! (Ei lakanoihin vaan mieleen.) Se hermostuttaa. (Samoin kuin muukin päätön johon, voi hyvä jumala, silloin tällöin ajautuu!)

    VastaaPoista
  10. Jaa tahroja. No mutta.

    Elämä on tahra mielessä, parhaassa kaksi.
    Paikka paikan päällä ja saumoja ei.

    Nyt malja elämämme rikkaudelle!

    VastaaPoista
  11. http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F02148_1

    - elämä on lintsausta-

    VastaaPoista
  12. Elon maljasta juovu,
    taas siitä, jos tarpeen,
    kivutta luovu.

    Näinhän se Sarkia sanoi.

    VastaaPoista
  13. Tapsa P

    'jos tarpeen'

    Mitä tämä voi tarkoittaa? En ole koskaan ymmärtänyt juuri kyseistä kohtaa sinänsä loistavan Sarkian runoudessa. - - Se on tyhjä klishee (eikä edes tyhjä vaan pinnallinen). Kuten niin moni muukin runoilijoiden käyttämä ilmaisu.

    VastaaPoista
  14. "jos tarpeen" voi käsittää esimerkiksi syöpää (cancer), tai mitä tahansa (lat. muuta). Höh. On olemassa erilaisia tarpeita, kuten tarvekalujakin; niistä pitää osata luopua. Sanotaanhan, aika sattuvasti sitä paitsi, että "hän hukkasi lusikkansa...", tms. Siinä se kiteytyy.

    VastaaPoista
  15. "Elon maljasta juovu,
    taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
    On maailman rikkaus sinun,
    kun mitään et omakses ano."

    Kyyninen lausahdus keskellä resignaatiota. Pronomini viittaa yllättäen käskymuotoiseen verbiin.

    Jos unohdus ei suo enää lohtua, luovu siitä ja muista. Vasta kun olet menettänyt jalkasi, tulet todella tanssimaan (vrt. Gibran) viimeisillä porteilla. Kuolema korjaa jokaisen.

    VastaaPoista
  16. Lintsaaja,

    kiitos linkistä, se on aarre! 15-vuotiaan Mellerin haastattelu.

    Että lintsaus on kantanut tuommoista hedelmää!

    Tätä on varmaan kiva näyttää koulussa kirjallisuudentunneilla. Minä ainakin olisin näyttänyt, jos tämä olisi silloin ollut netissä.

    VastaaPoista
  17. anonyymi kirjoitti:

    'jos tarpeen,'
    ...
    "hän hukkasi lusikkansa...", tms. Siinä se kiteytyy.'

    Ehhehe! Räsänen kuittaa, kiittää ja pokkaa...

    VastaaPoista
  18. Korostan sitä, että tuo "Luovu siitä ja muista" minun kommentissani klo 16.44 tarkoittaa, että luovu unohduksen maljasta ja muista - huom. verbin käskymuoto.

    Näin ollen en ymmärrä lusikan hukkaamistasi, mutta ei kai sen väliä.

    VastaaPoista
  19. Runohan alkaa kehotuksella "Älä elämää pelkää", ja viimeinen säkeistö kuuluu kokonaisuudessaan näin:

    Älä koskaan sano:
    "Tämä on iäti minun."
    Elon maljasta juovu,
    taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
    On maailman rikkaus sinun,
    kun mitään et omakses ano.
    Elä pelotta varassa yhden kortin:
    Näet aina avoinna kuoleman portin.

    En ihan päässyt Iinukaisen kärryille tässä "muistamisessa".

    Minusta tuossa runossa sanotaan, että nauti elämästä täysin siemauksin, mutta älä takerru mihinkään.

    No, tuossa voisi olla muistamista: muista koko ajan, että olet kuolevainen.

    VastaaPoista
  20. Elä ilman yhtä korttia ja sitten olet pelkkä paska! Nii. Ei oo ekspressii mut kohta on pankrottii.. Ettäös tiijät sie saakelin sarkian turkia joka et ymmärrä elämäst ku pelkkii sanoi ja ähkyi. Sanomminä...

    VastaaPoista
  21. No Tapsa, eivät näkemyksemme ratkaisevasti eroa, vaikka en korostanut nautintoja edessä väijyvän Kuoleman vuoksi.

    Näen ehkä sen ilon Sarkialla vain pakenemiseksi, en todelliseksi iloksi.

    VastaaPoista
  22. Elonmaljasta ...luovu tarkoittaa tietysti sitä, että kossupullonkorkki, tai sitten Kiteen kirkkaan vastaava, kannattaa vääntää ajoissa kiinni.

    Ja luopua ihanasta, pehmeästä ja unhoituksen tuovasta kännistä.

    Elonmalja voi olla myös täynnä valtaa.

    Esimerkiksi Kekkosen olisi pitänyt luopua "elonmaljasta" ennen kuin äijä dementoitui täysin, kompuroi ja kaatui lentokentällä Porilaisten marssin soidessa ja adjuntanttien vetäessä lippaan (ei käteen);

    Ennen kuin Urho-setä luki ja änkytti kuin apina siellä Länsi-Saksassa tehdasta avatessaan ja juhlapuhetta yrittäessään.

    Olisi Urkki vain luopunut elonmaljasta, mutta kun perkele yritti olla kuolematon.

    Elonmaljasta luopuminen tarkoittaa, että ihminen on ymmärtänyt ja sisäistänyt mitä on elämä. Elämän ydin on lähinnä luopumista ja sopeutumista ja nöyrtymistä.

    Elämän eli kuoleman edessä meidän ei auta muu kuin nöyrtyä ja taivuttaa päänsä. Ja tietenkin rakastaa siinä välillä, silloin kun on sen aika.

    Amen----aa-aa-meeen.

    VastaaPoista
  23. Catulux,

    tuonhan minä juuri sanoin ylempänä, vaikka Rauno ja Tapsukka sitä eivät huomanneet:

    Jos unohdus [viina] ei suo enää lohtua, luovu siitä ja muista*! Vasta kun olet menettänyt jalkasi, tulet todella tanssimaan (vrt. Gibran) viimeisillä porteilla. Kuolema korjaa jokaisen.(Iines)

    * Huom. "muista" on verbinmuoto!

    Myönnän, että ilmaisuni oli puristeinen, mutta jetsulleen sama asia siinä on.

    VastaaPoista
  24. Eihän me väitellä, me keskustelemme henkevästi.

    Leino sanoo sen näin:

    "Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
    riemua ei suo rattoisa seura, ei viini."

    Viita näin:

    "Turha on syntyjä syviä hakea,
    silloin kun murhe on musta ja makea.
    Vasta kun totuus on karvas ja kirkas,
    allkavi on sinun tietäjän virkas."

    Hellaakoski:

    "Oi elon virta samea. Oi kuolon kirkas vuo."

    Rönkkö:

    "Elämä on."

    Rauno:

    "Ömphkhmmmp."

    VastaaPoista
  25. Siis ei toki väittelystä ollutkaan kyse, sillä samaa mieltä tuosta Raunon sanaparin perimmäisestä tulkinnasta näyttävät kaikki olevan, kukin omilla sanoillaan.

    Oikeastihan tuo sanoma on varsin iso klisee, toistettu aikojen alusta näihin päiviin, joten kovin omaperäisestä oivalluksesta Sarkiallakaan ei ole kyse. Hän on vain kirjannut tämän kliseen omalla runokielellään muistiin. - Ja tätähän runo onkin: arkkityyppisten, kaikilla kansoilla kaikkina aikoina toistuvien ajatusten kirjaamista uusin ilmaisuin, uusin rytmein.

    Joskus vaan tuntuu siltä, että on tärkeää, kuka sanoo, ei se mitä sanoo.

    VastaaPoista
  26. Ihan oekeesti, ja koko uamun:

    iskä, en jaksa nousta!

    äää äää äää

    äää äää äää

    äää äää äää

    iskä, näläkä!

    Yäk, en syö!

    iskä, G kaato puuron penkille!

    iskä, kakattaa!

    iskä, pyyhkimmään!

    iti, ä´ä vaippa!

    iskä, en laita tätä paitaa!

    iskä, anna tuo!

    iti, pikunalle, anna!

    iskä, en lähe!

    iskä, G pissi lattialle!

    iskä, ee pyörillä, vie autolla!

    Perkele!

    hys, pikkuveli! männään piiloon, iskä kiros!

    VastaaPoista
  27. Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa
    Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en"
    Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa
    Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen

    Ja myönsi: enää mistään mitään tiedä en

    VastaaPoista
  28. Valtolle, pikarynö MINUN AAMUNI ÄÄNET:

    Tuuli suhisee nurkissa
    sade rummuttaa ikkunapeltejä
    muutoin on hiljaista.
    Panen kahvin valumaan
    tip tip tip.

    Lehden sivujen rapinaa
    ja radiossa iloiset juontajat ja samat hitit. Onpa jotakin.

    Kun vielä oli koira,
    mentiin yhdessä keittiöön
    tassut rapisivat ja kuului kolinaa ja töminää ja maiskutusta.
    Sai aamupusun vaikka koira käänsikin päänsä pois.

    VastaaPoista
  29. Anonyymi

    tuo taitaa olla jonkun YUPin Nyrkkeilijä, pikaisen nettihaun perusteella.

    En tunne yhtyettä, mutta kai se laulaja yritti kovasti laulaa persoonallisesti. Sanat on hyvät.

    VastaaPoista
  30. Tapsa P siteeraa minua väärin.

    "Ömphkhmmmp."

    Ptää olla 'Öhmkpkömpönöhöhphmkö'

    *
    Mitä Valt(i)o Ensioon tulee, niin sympatiani ovat nyt todella merkittävää luokkaa. Juuri noin se menee. Kakaroitten kanssa eläminen. Ja rakkaus.

    VastaaPoista
  31. Öhmkpkömpönöhöhphmkö-kö?

    Ehei, Rauno, vaan tuossa pönön tilalla on ehdottomasti hönö, kas näin: öhmkpkömhönöhöhphmkö.

    VastaaPoista
  32. http://www.mp3s.pl/download/dw/9291/Yolinja_-_Nenatippuri

    . . . ihan vaan Ranelle,

    VastaaPoista
  33. Kiitos Rane & Iines! Nyt lähden vklopuksi mökille "vain" kahden pojan viikarin kanssa.

    Vien tekemäni talvivarman -lämpimän- koirankopin toiseksi vanhimman tyttären (27v) Siperian Hyskulle (mitenhän se tuokin kirjotettiin?) muuta kun minulla ei ole aikuisillekaan mukuloilleni antaa...

    Mökillä on pressusauna jonka ikkunan takana lyhty, kantovesi, ulkohuussi ja tohajavat kaasutuijut. Muistelen samalla äitivainajaani kuinka hän sillä samalla tontilla viitisenkymmentä vuotta sitten kymmenpäisen kakaralauman kanssa iliman yhtikäs mittään nykyvempeleitä on puuhastellut...

    Syyspimeitä, lämpimiä iltoja, lepakoitten odottamista kuistin eteen lentelemään, sitä noi poikaseni halajavat -lie sekin elämää, oikeesti.

    VastaaPoista
  34. Valto Ensio,

    mukavaa viikonvaihdetta siellä pressusaunalla, ja muistapa, että huussissa syntyvät parhaat runot. Minäkin keksin lapseni almanakassa olemattoman nimen tällaisella kesäisellä pikkulaistunnolla, kun katselin kukkivia kirsikkapuita ja koiranputkien pitsiä hyyskän ikkunasta.

    Jos sinulla on tyttäresi huskylle koppi viedä, niin hyvä tavaton! Sehän on paljon!

    VastaaPoista
  35. Minun täytyy nyt sanoa, että tuo anonyymin riettaahkonpuoleinen linkki kannattaa kuunnella alusta loppuun, se on niin mainio, etten osaa sanoakaan. Nauroin vedet poskella. Ihanaa murretta ja mikä tarina. Äijän pokka pitää koko ajan.

    Toivottavasti Ranekin huomaa tuon.

    VastaaPoista
  36. "Mitä elämä on, oikeesti?"

    - Näyttänyt harmaat kasvonsa.


    (Iines, olen pahoillani, kun kadotin vahingossa kommentin, joka ilmeisesti oli sinun. Huomasin sen teknisten vaikeuksien temmellyksessä. Ja kun ne olivat ohi, no comments. Tuuren sanomasta arvelen sinun olleen kuvasta kiinnostunut. Käytän kuvia, joista osa on valokuvia, itse otettuja tai lainattuja, osa on otettu googlesta, osa tuttujen tai omasta kuvavarastosta. Sen takia ne ovat niin sekalaisia. Olen aika varovainen kuvien kanssa, ja pyydän yleensä luvan, jos en ole sitä jo saanut. Muutamat tuttavistani ovat antaneet luvan käyttää kuviaan vapaasti. Jos nimeä ei ole mainittu, johtuu se siitä, että heillä ei ole mitään intressiä saada nimeään julkisuuteen. Heidän mielestään kuva riittää. Omat kuvani kuuluvat tähän joukkoon. Ne, jotka ovat omia, erottuvat kyllä joukosta. :)

    Iines, mitä tehdä silloin, kun ilo kuolee?

    VastaaPoista
  37. Avatar,

    kiitos kommentistasi ja siitä että mainitsit koomentista blogissasi.

    Hetken jo luulin olleeni palautteessani liian lähelle tunkeva, intiimi, kun poistit tekstin ja sen myötä kommenttini. Vaan eihän se niin ollutkaan - olemme kuitenkin molemmat ilmeisen herkkätunteisia.

    Mitä tehdä, kun ilo kuolee?

    On vain elettävä ilman iloa sekin aika, on pärjättävä, kyynelienkin läpi. Suru puhdistaa, ei se tapa iloa, vaan syventää sitä.

    Elämähän on myös aallonpohjia. Ilman niitä ei ole kuitenkaan aallonharjoja.

    VastaaPoista
  38. http://www.youtube.com/watch?v=dORz1G6dQI8&feature=related

    ...ihan vaan jeseninille ja vysotskille

    VastaaPoista
  39. Kiitos, Iines!

    up and down, niinhän ne menee, aallotkin

    Kävin katsomassa Anonyymin linkin, sopi tunnelmaan!

    VastaaPoista
  40. Anonyymi,

    minä kiitän sinua! Sain väristyksiä tuosta karheasta laulusta, siis jotain niin ihanaa että kyyneleet tulivat silmiin.

    Minulla on muuten yhdeksän LP-levyn kokoelma venäläismusiikkia, Venäjä tanssii ja soi (L'ame de la musique russe), jonka ostin kirpputorilta, vaikkei minulla ole levysoitinta. Kai sellaisen jostain vielä saa ostettua?

    *

    Avatar,

    tarinoimisiin!

    VastaaPoista
  41. anonyymi

    Kiitos linkstä. Naurattihan se, vaikka lienen kuullut tuon jutun aiemmin - jos en saman äijän kertomana niin jostain kuitenkin. 'Elävästä kansanperinteestähän' on kyse.

    VastaaPoista
  42. Vielä yksi linkki aiheesta venäläinen runoilija&malja, Anna Ahmatovan Viimeinen malja, jonka Marja-Leena Mikkola on suomentanutkin, mutta sitä ei löydy netistä: http://www.poetryloverspage.com/poets/akhmatova/last_toast_3.html
    Viimeinen rivi kuuluu venäjästä suoraan käännettynä, että "sille, että jumala ei varjellut".
    Sitä toisinaan käytän itsekin - kun sitäkin elämä joskus on.

    VastaaPoista
  43. Sokea kana, en löytänyt ainakaan vielä minäkään kyseistä runoa kokoomateoksistani, vain niitä tyypillisiä kielen ja maan menettämisrunoja. Katson vielä, löydänkö!

    VastaaPoista
  44. Käännös löytyy tästä kirjasta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513141284 - mutta minun kappaleenikaan ei ole täällä maalla.

    VastaaPoista
  45. Minulla ei olekaan erillistä Ahmatovan runokirjaa, huomasin, vaan vain useita kokoomarunoteoksia, joissa on paljon Marja-Leenan Mikkolan kääntämiä Ahmatovan runoja. Ei kuitenkaan tätä Viimeistä maljaa.

    VastaaPoista
  46. ei minusta elamaa voi maaritella, paitsi kullekin erikseen..on tehtavien jako. eikahan vanhat mitaan muista

    iineksella on selvasti tuollaista elamankateutta. tekisi mieli enemman..

    jonakin päivänä vaan katsot ihmisia uusin silmin, siina se on plus kaikki määrätön Viisaus..

    VastaaPoista
  47. viisvuotiaana kannattais kirjotta kirja. tai vanhemman kysya lapselta ja kirjottaa. silloin muistaa kaikki tunteet. koulussa se unhtuu

    VastaaPoista
  48. Ninni, olisiko elämänjano parempi sana kuin elämänkateus?

    VastaaPoista
  49. Meh i mkb i porn, franksxxxlinks. Oox o, ule iohery|kvs pgdjeyg b as ws.

    VastaaPoista