10.11.2009

Rakastatko minua?



"Tiberiaanjärven rannalla kaksi miestä lämmittelee ja paistaa kalaa nuotion hiilloksella
.

Simon Johanneksen poika, rakastatko minua?
– Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas!" (Avatar)

Sehän menee niin, että vain epävarma kysyy. Tietävä ei kysy, ellei hänellä ole ketunhäntä kainalossa.

Jos Jeesus siis kysyy Simon Johanneksen pojalta, rakastaako tämä häntä, hän ei ole vakuuttunut joko omasta rakkaudestaan Simonia kohtaan tai Simonin rakkaudesta itseään kohtaan. Minua askarruttaa, kummin päin tuo asia tässä kysymysformaatissa menee.

Jos nainen siis kysyy mieheltä, rakastaako tämä häntä, niin arvelen naisen olevan epävarma enemmän omista tunteistaan miestä kohtaan kuin miehen tunteista itseään kohtaan.

Esittämällä tuon klassisen kysymyksen nainen heittää toiselle nyrkkeilyhanskat käteen. Hän tahtoo kuulla miehen puolustavan rakkautta, jota siis joko on tahikka ei ole; ja hän tahtoo lukea vastuksesta sen, rakastaako hän itse miestä. Jos mies sanoo, että tottakai hän rakastaa, se merkitsee, että tottakai nainen rakastaa miestä - sillä tärkeämpää on saada rakastaa kuin olla rakkauden kohde. Vain nymfomaani tyytyy olemaan rakkauksien kohteena, koska ei itse pysty rakastamaan, samoin donjuan. Ja narsisti.

Oikeastihan ei lisäksi ole mitään tunnistettavaa rakkautta, se on mielen harha jota runoilijat ruokkivat, ja halu saada kiinni rakkauden liepeestä ja tuntea itse tämä tunne on se, mikä ajaa ihmistä liikkeelle. Juuri siksihän näitä kysymyksiä kysytään, epävarmuudesta ja jotta rakkaus edes sanoilla saataisiin hitusen lihallisemmaksi ja uskottavammaksi asiaksi.


321 kommenttia:

  1. Alat oppimaan. Hyvä Iines. Näin se juuri on ja kun minä olen ollut hiljaa ja nuorempi lapsi käy kuumana saan kuulla, että minä täällä ainoa olen se inhottava. Johan siis pomppasi nämä tunneasiat jos ei hokaa omaa osuuttaan. Mutta ulkomaailmahan kyselee ja voivottelee ja uskoo (!) nuorta, joka oikeastaan vaan käy kuumana oman edistyksensä osalta ja antaa tulla - niitä joita rakastaa uskaltaa kritisoida. Jos ei uskalla, ei ole varma miten käy.

    Tosi rakkaus vaatii sen, että osaa olla vihainenkin sille - mutta ei pidä langettaa vääriä tuomioita niille, joilla ei ole osaa eikä arpaa.

    Sitä olen karvaasti saanut kokea

    VastaaPoista
  2. HG,

    olen aina ajatellut näin. Sinä toivottavasti alat oppia sen, että olen viisaampi kuin sinä luulet.

    Toivon että näet minut oikein, sellaisena kuin olen. Minä en juokse miesten perässä enkä toisaalta keitä heitä hiljaisella tulellakaan. Minusta nainen on monessa vahvempi.

    VastaaPoista
  3. "Näin on miltä näyttää", sano jo Kekkonenkin.

    VastaaPoista
  4. Uskotkos sinä rakkauteen, kivakoo?

    VastaaPoista
  5. Minusta olisi hyvin kummallista kysyä että "rakastatko minua". Tai että sitä kysyttäisiin minulta.

    Sen sijaan on hyvin luontevaa ja ihanaa sanoa rakastavansa ja kuulla sanat toisen, rakkaan suusta. Ei välttämättä samalla kertaa kuin sanojen vaihtokauppana. Eikä välttämättä juuri niillä sanoilla.

    VastaaPoista
  6. Totta kai! Rakastakaamme kaikkia ihmisiä!

    VastaaPoista
  7. Voiko rakkaus ylipäänsä valikoida kohteensa? Eikö ihminen rakastaessaan yhtä rakasta kaikkia?

    Voiko rakastava ihminen tehdä pahaa, ja eivätkö rakkaus ja viha ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia? Ei voi vihata toisella kädellä ja rakastaa toisella, sillä se tarkoittaisi sitä, että tunteita voisi säädellä.

    VastaaPoista
  8. Melkein naurattaa, kun huomaa, miten miehet eivät tohdi sanoa, mitä rakkaus heille merkitsee.

    Että onko se hurmaa vai surmaa, ja mikä osuus rakkaudessa on pillulla. Anteeksi suora ilmaus, mutta en korjaa sitä, sillä olisi hyvä saada rakkausaiheeseen suoraa puhetta.

    Erikoisesti minua kiinnostaa, uskooko ainutkaan mies enää romanttiseen rakkauteen. Tai myös nainen. Nuoremmat naisethan vannovat monesti vallan muun kuin rakkauden nimeen. On vakipanoja, fuck buddyja ja naimisiin ei nykyään kukaan enää mene ennen kuin on muutama lapsi, jos sittenkään.

    VastaaPoista
  9. Iines sanoo: on tärkeämpää rakastaa kuin olla rakkauden kohteena.

    Tuntuu, että sen täytyy olla totta. Sillä jos ei ole rakkautta, on kylmä ja tunteeton.
    Kuka haluaisi olla kylmä ja tunteeton? Ei varmaan kukaan haluaisi (vaikka sattuisi olemaan).

    Iineksen esseen (päreen?) nimi kysyy: Rakastatko minua?

    Jos joku kysyisi tuota minulta, en varmaan osaisi vastata. Se on vaikea kysymys, vaikka tuntuu yksinkertaiselta.

    Homo Garrulus on mielestäni oikeassa siinä, että rakkaus on myös luottamusta. Ja se oikeuttaisi olemaan kriittinen rakkautensa kohdetta kohtaan. Lapsi pystyy siihen, kiukuttelee. Ehkä perheriidatkin ovat vain rakkaudenmittaustilanteita. Mikä helpottava ajatus.

    VastaaPoista
  10. Jos on saanut osakseen rakkautta, se läpäisee - jossakin määrin - koko olemuksen ja välittyy kaikkeen. Muussa tapauksessa kenties värjöttelee kylmissään seinän vierellä, osattomana.

    VastaaPoista
  11. Tuota juuri ajattelin, Avatar. Onnellisempi on se, joka rakastaa kuin se jota rakastetaan!

    Ihminen ilman rakkautta tarkoittaakin minulle ihmistä, joka ei rakasta eikä ihmistä, jota ei rakasteta. Jälkimmäinen voi siis itse rakastaessaan olla rikkaampi.

    VastaaPoista
  12. Kuunkuiske, ilman muuta ihmisen onni ja osa on saada rakkautta - apinanpoikakin menehtyy ilman rakkautta.

    Rinnastan tässä vastakkain rakkauden kohteena olon ja itse rakastamisen kuvitteellisesti sen vuoksi, että minusta enemmän puhutaan siitä, että suurin onni on olla rakkauden kohteena. Olen siis toista mieltä: suurin onni on itse rakastaa.

    - rakkauden kohteena oleminen on siis perusedellytys lapsenkin terveelle kasvulle, mutta aikuisen rakkaudessa asia on mielestäni vivahteikkaampi.

    VastaaPoista
  13. Jatkakaa te vain keskustelua, rakkaat keskustelijat! Minä vain rakastan!

    VastaaPoista
  14. Totta - jokainen kokee vain oman rakkautensa. "Oma" rakkaus saa sydämen lämpiämään ja kasvot hehkumaan.

    Hiukan hankalaa rakkaus niille, jotka eivät ole saaneet kokea sitä. Siis lapsena. Kun se lienee - huokaus, taas vanhempien syyllistämistä - jonkinmoinen edellytys sille, että uskaltaa aikuisena antautua rakkaudelle.

    VastaaPoista
  15. Onnellisempaa on itse rakastaa, kuin että saisi rakkautta tuntematta vastaraukkautta. Sanotaan myös, että onnetonkin rakkaus on parempi, kuin että sitä ei olisi koskaan kokenut. Delilah

    VastaaPoista
  16. Kyllä, Delilah!

    Minä olen onnellisin rakastuessani; ja silloin taas kun minua on ihailtu ja rakastettu mutta en ole itse pystynyt rakkauteen, mikään ei ole tuntunut kovinkaan merkilliseltä ja olen turvautunut temppurakkauteen tehdäkseni itseni haluttavaksi.

    Kun nainen rakastaa, hänen korkokenkänsä laulavat asvaltilla, kun hän palaa rakkaansa luota aamuyöllä.

    VastaaPoista
  17. No, Kuunkuiske, onhan se nyt vanhempien vika, jos lapsi ei saa rakkautta. Ei niin, että vanhempia ei ymmärtäisi, sillä tarinansa heilläkin.

    VastaaPoista
  18. Voi hemmetti Iines; minun korkokengät ovat vielä kaupassa.

    VastaaPoista
  19. Minulla on yhdet korkokengät, joilla viimeksi lensin kaaressa, oppilaitten edessä, matkalla kevätjuhlasaliin. Tämän jälkeen en ole niitä jalkaani laittanut.

    Joskus taas tanssin korkokengillä mukulakivien päällä, kaatumatta, ja katselin heräävää kaupunkia. Laukkukin keinui olalla ja takkini helmat heilahtelivat.

    VastaaPoista
  20. Ilmoitan ihan ensiksi, että olen ollut elämäni aikana useasti rakastunut ja saanut vastarakkautta ehkä saman verran osakseni. Minua rakastetaan tälläkin hetkellä ja minäkin rakastan. Sanon tämän näin, koska rakkauden selittämisen toisena kielenä on sitten se, mistä yritän seuraavaksi ajatuksiani ilmaista. Luvassa on siis savolaista tekstiä, mutta en siirrä vastuuta sanoistani kuulijalle.

    Jos oikein tarkasti, omiin kokemuksiinsa viittilöiden tahtoisi puhua rakkaudesta, joutuisi ensin pohtimaan viikon verran Iineksen sanomia: "Melkein naurattaa, kun huomaa, miten miehet eivät tohdi sanoa, mitä rakkaus heille merkitsee... Että onko se hurmaa vai surmaa, ja mikä osuus rakkaudessa on pillulla." Ja: "Erikoisesti minua kiinnostaa, uskooko ainutkaan mies enää romanttiseen rakkauteen."

    Rakkaus käsitteenä sisältää niin laajan alueen jopa yhteiskuntaan vaikuttavia tekijöitä, että oikeastaan sen analysointiin tarvitaan muutakin hyvin paljon ajattelutyötä.

    Avattaren blogikirjoitukseen "Mitä sinulle merkitsen" kirjoitin kommenttini aluksi, että "rakkaus on luonnon katala keino taata suvun jatkuminen", jonka sanonnan tiedän olevan jo vanha oivallus, mutta edelleen pätevä yhdeksi rakkaudesta käytävän keskustelun lähtökohdaksi, tai sitten vain sivujuonteeksi täälläkin.

    Joten Darwininkin tähän voisi sekoittaa sekä Freudin ja miksei kuunnella myös aikansa seksityöläistä Casanovaa.

    Nykyisillä aivotutkijoilla olisi tähän teemaan pätevää sanottavaa, jopa voisi kuvitella, että enemmän, kuin jollakin psykologian, filosofian ja tutkimuksen kautta aiheeseen perehtyneellä.

    Me tunneihmiset, joihin itseni edelleen luen vaikka kyynistynyt jo hieman olenkin, me ehkä osaamme rakastaa ja ehkä tulla rakastetuksikin. Täten olemme alttiita tekemään myös suuria virheitä ihmissuhteissamme ja joudumme tosiaankin opiskelemaan kaiken kantapään kautta. Eikä se suinkaan ole vain oma asia, sillä usein näistä suhteista poikii sananmukaisesti muitakin huomioonotettavia tekijöitä, eli uusia ihmisiä. Tämä on totta omalta kohdaltani, joten puhun vain omasta puolestani vaikka monikkoa tuossa käytinkin.

    Tekniikan, rahan ja omaisuuksien kanssa pelaavat ja konkreettisten kaavojen sekä tilastolukujen taitajat -tekijät, jotka ajattelevat enimmäkseen vain toisella aivopuoliskollaan, laskevat ensin rakastumisensakin kannattavuuden ja tekevät siitä lujuuslaskelmia ennen kuin antavat rakkaudelle edes pikkusormen kynttään. He ehkä pelastuvat monelta harmilta ja yllätykseltä elämässään ja osaavat pitää takaoven raollaan siltä varalta, että lujuuslaskelmat pettävät, ja että voivat livahtaa karkuun tulvan alta joka meitä tunnepuolellaan ajattelevia niin kovasti viskelee.

    Insinööri ehkä osaisi laskea senkin, mikä % -osuus pillulla on meidän miesten rakastumisissa. Minä en osaa, sillä aina kun olen ollut rakastunut, olen huomannut ensin silmät ja miten nainen tanssii, miltä tunnumme toistemme sylissä.

    Sitten, kun suhde ei ole enää pelkkää rakkautta vaan siihen on tullut muita elementtejä mukaan, on minunkin helpompi lihallisen puolen prosentit laskea. Onko se sitten enää rakkautta vai arkirutiineja, se on jo sitten toinen juttu.

    Enkä täten, romantiikkajaksoni jo kokeneena, osaa vastata Iineksen kysymykseen, uskooko mies enää tänään romanttiseen rakkauteen.

    Tai perhana, se minä, mikä vielä eilen olin, se uskoi. Joten uskon, että vielä joku minun jälkeeni ollut, oleva ja tuleva tulee siihen uskomaan. Se kun on niin yksinkertaistakin: hämärää ja kynttilä ikkunalaudalla.

    Olisi se vielä mukavaa kokea semmoistakin.

    VastaaPoista
  21. Kun minä olin viimeksi rakastunut, hymyilin kaikille ihmisille, jotka tulivat vastaan kadulla.

    Kun se rakastuminen loppui (surkeasti) irvistelin käytännöllisesti katsoen kaikille vastaantulijoille, tai näytin ainakin synkkää naamaa.

    Näin minun rakkauteni on yhteiskunnallinen tekijä.

    VastaaPoista
  22. Tiedän erään kiihkeän naisen, joka rakastui autistiin. Autisti ei voinut kuitenkaan sanoa rakastuneensa naiseen, vaikka nauttikin suuresti hänen kiihkeydestään. Viimein nainen alkoi pettää miestä tämän ystävän kanssa. Asian paljastuttua hän selitti miehelle: "Ystäväsi sanoi rakastavansa minua. En välitä siitä, onko se totta vai ei. Halusin vain kuulla sen."

    Maria

    VastaaPoista
  23. On moni tullut, on moni mennyt, / yks oli, yksi, mun kohtaloni.

    VastaaPoista
  24. Vielä Valtolle

    Lujuuslaskelmia tekevät tilastoihmiset voivat todellakin seurata itsemurha-, alkoholismi-, väkivalta- ynnä muista tilastoista noita tunneihmisten suhteista poikineita huomioon otettavia tekijöitä. Noihin huomioon otettaviin tekijöihin saavat kyllä monet muutkin kiinnittää huomiota, halusivatpa sitä tai eivät. Tämän lisäksi he saavat tehdä noiden huomioon otettavien tekijöiden puolesta edes jonkinlaisia lujuus- ja todennäköisyyslaskelmia tulevaisuutta varten, kun kaikki on näiltä romahtanut eivätkä he itse osaa.

    Maria

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Maria,luin juuri vähän aikaa sitten Paavo Haavikon kirjoittamamia muisteluja elämästään. Paavo Haavikon sanotaan olleen lievästi autistinen. Hän kertoo suhteestaan vaimoonsa Marja-Liisa Vartioon hyvin ulkokohtaisia asioita luetellen, mutta on sisällyttänyt kirjaansa vaimon kirjeitä. Niitä lukiessa tulin kauhean vihaiseksi. Että hän antoikin Paavon kohdella itseään niin huonosti. Vai olisiko pitänyt olla vihainen P. Haavikolle. Tuli mieleen, että olikohan se vain pakkoavioliitto, siis moraalisista syistä solmittu, kun ML odotti Haavikolle lasta, joka syntyi kuolleena.

    VastaaPoista
  27. Valto, ihana mies joka uskaltaa puhua rakkaudesta!

    Miehisin on ainakin minun mielestäni mies, joka kulkee omia polkujaan ja uskaltaa puhua siitä mistä muut "uroot" vaikenevat: rakkaudesta. Heikkolibidoiset miehet puhuvat sen sijaan kyllä seksistä, mikä mielestäni usein voi todistaa nimenomaan vajeen rakkauselämässä vuoteenkin puolella.

    Minua on alkanut kiinnostaa entistä enemmän joku tällainen Ville Hytönen -miestyyppi, runoilija, joka sanoo että romantiikka on keino ironiaa vastaan, ja että häntä suututtaa ironia; se että kaikesta voi tehdä leikkiä.

    Juuri katselin viimeisen Tuomas Enbusken Epäkorrektinkin, jossa Enbuske totesi, että on muotia olla vittumainen ja sanoa ilkeästi - sama kliseinen trendi vallitsee mielestäni myös suhteessa rakkauteen.

    Sana rakkaus koetaan turhaksi, koska ihminen ei tarvitse rakkautta vaan pillua tai kyrpää. Näistä asioista vittuilutrendin satuttamat sitten puhuvat kun leivästä huomaamatta, että paljastavat itsessään vain jonkinlaisen ajalle ominaisen kyynisen kylmyyden, ja kenties kyvyttömyyden rakastaa.

    VastaaPoista
  28. Avatar,

    on rakkaus yhteiskunnallinen tekijä!

    Kun minä viimeksi olin rakastunut, olin niin onnellinen ja säteilevä, että jaksoin seurustella ikävänkin ihmisen kanssa, jolla oli tapana kylään (kutsumatta) tullessaan istua niillä sijoillaan jopa neljäkin tuntia, kälättämässä koko ajan omia asioitaan.

    Kuuntelin häntä siis autuaasti hymyillen ja varmaan silmät sädehtien, ja annoin hänelle näin sitä mitä hän tarvitsee ja tahtoo. Muulloin tahtoisin juosta mieluusti karkuun, jos näen hänen olevan tulossa.

    Avatar, oletko sinä lukenut nuo Vartion päiväkirjat Nuoruuden kolmas näytös ja Lyhyet vuodet, joista jälkimmäinen kertoo mm. ajasta Haavikon kanssa? Teokset sijoittuvat aivan peräkkäin.

    VastaaPoista
  29. Maria,

    kuvaava tuo kertomasi tapaus autistin rakkaudesta. Autistinen Haavikkokin kokee vihan rakkautta todellisemmaksi: "Viha voittaa rakkauden, vihaan voi luottaa."

    Tähän kyyniseen lausahduksen on pakko yhtyä, sillä jos viha tulee, se tulee rakkauden jälkeen ja pyyhkii sen pois. Rakkaus ei koskaan voi tulla vihan jälkeen ja pyyhkiä vihaa pois.

    VastaaPoista
  30. Hauska kuvaus korkojen laulusta asfaltilla! Minulla ei ole korkokenkiä, mutta onneksi rakkaani on kotona, ei kaupungilla. :)
    Delilah

    VastaaPoista
  31. Tuo nainen käveli horjumatta mukulakivillä päällystetyn aukion yli, suoraan päin nousevaa aurinkoa, kepeästi ja korot kopsuen, ketään pelkäämättä kasvot hymyyn rävähtäneinä mitään näkemättä ja kaiken silti rekisteröiden. Maitoauto kaartoi sairaalan takaovelle kuin lapsuudessa meijerin pihalle. Linnut Hämeenkadun lehmuksissa. - Voisitsää kuvitella rakastuvasi minuun, kysyi toinen kun itse oli jo pakahtumaisillaan rakkaudesta.

    VastaaPoista
  32. Iines, en ole lukenut Vartion päiväkirjoja, yritän saada ne seuraavalla kerralla kirjastosta.

    Minusta Haavikko kohteli Vartiota tylysti. Tämän piti pyydellä ja pyydellä, koska saa tulla kotiin, pitäisi päästä lääkäriinkin, kun vauva ei enää potki. Kun hän sitten vihdoin päätti lähteä välittämättä Haavikosta, olikin vauva jo kuollut. Ja paljon muuta, joka ei juuri rakastamisesta kielinyt.

    Minä muuten mietin kerran aikaisemmin ihan tosissani eroja (sanojen välillä):

    1. Ystävyys on minusta lahja.

    2. Rakastuminen on minusta mysteeri.

    3. Rakastaminen on minusta ihme.

    Kaikki kolme ovat energiaa luovia ja vakavasti otettavia asioita.

    Minkä näistä valitsisit? Minä ehkä ottaisin ystävyyden, sillä se ei ole niin rajoitettu kuin rakastaminen. Rakastumista en ottaisi. Se voi johtaa jopa mielenhäiriöihin, ihminen tulee hulluksi. Ainakin minä olen ollut täysin pöhkö parikin kertaa, kun olen ollut umpirakastunut. (Olin mm. valmis vaihtamaan uskontoa sellaiseen, jonka seurauksena minulla olisi ollut myöhemmin ainakin 13 lasta! Hyvä, jos yhden pystyn hoitamaan. Onneksi - ja kuinkahan monta päivää itkin - hänen oli pakko naida seurakuntaansa kuulunut nainen.)

    VastaaPoista
  33. Katselimme saksalaista elokuvaa, jossa kaunis nainen tanssi yksikseen. "Autoeroottinen tanssi, siksi hän ei anna miehen koskea itseensä", kuulin vierestä sanottavan.

    Ja näin kävi. Kohta mies televisiossa läheni viettelevää kuvaa ja yritti ottaa kiinni. Tuli ajetuksi pois. "En tarvitse kosketustasi."

    Keski-ikäinen nainen on kehittymässä Suomessa ja vähän muuallakin autoeroottiseksi (itsehoitajaksi).

    VastaaPoista
  34. Sedis,

    miten minusta tuntuu, että tuo autoeroottisuus tulee enemmän nuoremmasta päästä. Nuoret naisethan eivät tarvitse enää rakkautta, vaan seksiä vaan vakipanon tai satunnaisen fuck buddyn kanssa. Tuosta on askel siihen että seksikin hoituu ilman auttavaa kättä, itse. Osin jo havaintojeni mukaan hoituukin. Leluteollisuus kehittyy ja virtuaalikin pelaa.

    Yhä itseriittoisemmaksi käy nainen. Miehestä en tässä suhteessa osaa sanoa.

    VastaaPoista
  35. Avattarelle

    Kiihkeän naisen ja autistin suhdetta pohtiessani löysin kiinnostavan artikkelin siitä, miten autisti kokee rakkauden eli millaista on rakastaa ilman tunteita. Tässä linkki tuohon artikkeliin:

    http://www.aspires-relationships.com/articles_how_to_love_without_emotions.htm

    Ja tässä muutamia otteita:

    "Edgar Schneider, in his discussion of autism, refers to the Greek definition of love. This definition involves three levels or types of love. The first is philos, or love of the mind; the second is agape, better understood as love of the heart or soul; the final element is eros, which refers to sexual or physical love."

    "The agape version of love is beyond me, and always has been. […] My emotions and everything they entail are purely logical in nature."

    "Love for me is purely intellectual, which is often accompanied by aesthetically pleasing elements. Each situation in which I have ever used the term love had an intellectual appeal for me. The love I generate does not arise from the heart, but comes almost purely from my mind, for that is where I live most of the time."

    Tuo edellä mainittu kolmijako pätee kertomukseni naisen ja autistin suhteeseen, joka oli älyllinen ja eroottinen mutta josta puuttui juuri tuo sydämen tai sielun rakkaus. Ehkäpä Vartion ja Haavikon suhde oli samantapainen.

    Maria

    VastaaPoista
  36. Tässä toivoakseni toimiva linkki:

    http://www.aspires-relationships.com/articles_how_to_love_without_emotions.htm

    Maria

    VastaaPoista
  37. Kolmas kerta. Linkki päättyy näin (jostain syystä loppu jää aina pois):

    emotions.htm

    Maria

    VastaaPoista
  38. Avatar sanoi:
    "minä muuten mietin kerran aikaisemmin ihan tosissani eroja (sanojen välillä):

    1. Ystävyys on minusta lahja.

    2. Rakastuminen on minusta mysteeri.

    3. Rakastaminen on minusta ihme. "

    ....
    Koen kuten sinä, että oikea ystävyys on hyvin tärkeää etenkin naiselle. Kun nainen pettää toisen naisen sen suhteen - ei enää uskalla pitää naisia ystävinään. Näin on minulle käynyt ja joka kerta kun avaudun naiselle olen vakuuttunut nykyään, että pettävät sopivan paikan tullen : (kun jopa 40 v vanha ystävyyssuhde meni puihin, että ystävätär korotti omia osakkeitaan kun hän puolestaan oli aivan varma, että minä joudun tappiolle ja vaikka mitä - ei siis aikonut tukea ja taistella vaan luopua ja vähätellä vallitsevan vallan kanssa vaikka meillä kaikilla on ollut vaikeaa niin hänen mielestä nyt hänen vaikea olo oli tietysti pahempi kuin muitten paha olo jne jne eli aika egoistinen ja itserakas oli sittenkin vaikka ei ollut vaivannut minua näinä 40 vuoden aikana ennen).

    Sarkastista siis. Mistä meitä naisia oikein tunnistaa ja miksi miehet haluavat meidät työhön? Olisiko se siitä, että kun mies ei enää kehtaa olla hävytön niin nainen puskuttaa rikki mitkä verkostot tahansa. Sinänsä nyt kun verkostoja on liikaa ja strategiat ovat kuin vankiloita ristiin-rastiin niin tarvitaan tätä naisten destruktiivista voimaa. Mutta naiset itse voisivat lopettaa inisemisen ja naisliikkeet voisivat joskus katsoa itseäänkin peiliin - kuten bruukataan sanoa. Itse en sellaiseen pedagogiikkaan ollenkaan luota joissa pyydetään katsomaan peiliin koska kyse on ymmärryksestä ja se ei tule reflektiosta ellei siinä ole jäsennelty mitä peilistä pitää ymmärtää katsoa (auktoriteetti ei siis voi kokonaan poistua ellemme halua totaalista sekularisaatiota mitä ollaankin ajamassa täydellä teholla).

    Masters voice ei silti ole oikea reitti sekään.

    Ystävyys on siis kallein ja haurain. Rakastaminen on yhden suunnan toiminta tai tunne; minä rakastan, joten toimin kohti rakasta. Rakas on mielessä. Rakas on tärkeä. Rakas on erilainen ja tuo uskoa.

    Rakastuminen on silti toive. Kaikilla ihmisillä on toive yhtyä rakkaansa kanssa koska se on korkein kauneus mitä voimme löytää. Kun pornoteollisuus teki rakkaudesta arkisen puuhastelun ja itseisarvon sovinistisesti ajatteleville miehille se menetti juuri sen "eläimellisen" eli suuruuden ja hulluuden. Kun eläin tilaa naaraan se ei ole enää rakkautta vaan korkeinta valtaa.

    Mies väittää omistavansa naanaan, jonka elättää. Ei ajattele, että naisen kyky elättää itsensä olisi ollut moninkerroin miehen - mutta sovinistisesti ajatteleva mies näkee vain omat tarpeet ja vähättelee kaikki muut keskustelut.

    Mies ottaa silloin rakkauden eli tappaan sen.

    VastaaPoista
  39. Avatar,

    minä olen tosissani miettinyt, surmasiko Haavikko Marja-Liisa Vartion. Hänhän antoi vaimolleen yliannoksen lääkettä, johon tämä kuoli. Tämä seikka selittäisi kaiken Haavikon käytöksessä ja viimeaikaisessa kirjataistelussa.

    Kyllä minäkin valitsisin tuon ykkösen, ystävyys on lahja. Se on suurinta mitä voi saada, ja sehän juuri on tie rakastamiseen, tai jopa ihan vaan liittyy siihen. Ystävää rakastaa.

    Rakastuminen on kamalaa, se on mielen häiriö. Minä olen ollut rakastuessani houkka, mieltä vailla, sokea, kuin riivattu, raastettu, rienattu ja räytyvä riepu vailla itsekunnioitusta ja kontrollia, vaikka toinen ei olisi ansainnut kaikkea tätä tunneskaalaa. Mutta en tietenkään aina, vain kerran.

    VastaaPoista
  40. Rakkautta ei voi ottaa tai vaatia. Rakkautta on pakko odottaa tai toivoa. Rakkaus on ensin antamista ja toisekseen pyytämistä. Pyydettäessä rakkaus menettää.

    VastaaPoista
  41. HG, pyytääkö rakkaus? Ei kai?

    Rakkaus ei pyydä, mutta saa.

    VastaaPoista
  42. Ihminen pyytää rakkautta joka menettää siksi. Sitä tarkoitin, ei itse rakkaus mitään tee - se ON.

    VastaaPoista
  43. Liian lähellä omaa itseyttä on aina yhtä paljon poissa rakkaudesta.

    Liian lähellä rakkautta on aina yhtä paljon lähellä itseä. Näinpäin.

    VastaaPoista
  44. Rakkaus ei kysy lupaa, kun se asettuu taloksi. Minusta tämä on rakkaudessa kauheinta. Tunne on kaiken säätämisen ulkopuolella.

    VastaaPoista
  45. Eikä ole. Tunne on runnottava kenkälusikan kanssa sinne minne tuli sanottua Kyllä.

    (ja siksi sukkahiki haisee; ei sovi materiaalit yhteen)

    VastaaPoista
  46. Pietarin korinttolaiskirjeen luvussa 13 luetellaan agapé- eli jumalanrakastamisen ominaisuudet:

    Rakkaus on pitkämielinen
    Rakkaus on lempeä
    Rakkaus ei kadehdi
    Rakkaus ei kerskaa
    Rakkaus ei pöyhkeile
    Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
    Rakkaus ei etsi omaansa
    Rakkaus ei katkeroidu
    Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
    Rakkaus ei iloitse vääryydestä
    Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
    Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
    Rakkaus ei koskaan häviä

    Se muu on sitten jotain muuta.

    VastaaPoista
  47. Kauheinta rakkaudessa on mustasukkaisuus, sitä ei pysty hallitsemaan. (Muut kuin me, van ja Vaari ja minä.)
    Rakkaudesta kun puhutaan, huudetaan usein vastatuuleen... en uskalla sanoa mitään, vaikka olenkin kokenut koko letun (so. yhtälön/kaavan): ensirakkaus/pänks/tokarakkaus/pänks/se TOSI ISO/pänks sekin/TOINEN aikatosi iso/pänks pänks/... etc. Jossain vaiheessa sitä tuli mentyä naimisiinkiin, tietysti rakk... ei! (Eikä rahasta eikä pakosta, ei!) Muuten vaan.

    Löysin aika kauniita lauseita - vakuuttavia ne on sen takia kun ne on niin lyhyitä: siksi tietysti pitäisi tietää mitä on "tapahtunut todella" sitä ennen... No, eletään 1500-lukua, opuksen päähenkilön vaimo on "pettänyt" (sic!) häntä kirjeitse (sic sac). Hän kiertelee Toompen muureja ja miettii, ja miettii mitä sanoisi kotona...

    "Minun on koottava voimia vastausta varten. Mutta nyt minä menen kotiin ja istuudun vanhaan ilkikuriseen tyyliini Elsbetin vuoteenreunalle, katson häntä silmiin ja kysyn:
    Rakastatko sinä häntä?
    Ja hän puistaa päätään ja minä kysyn:
    Mutta miksi?
    Ja hän vastaa: Koska minä olen sinun vaimosi.
    Ja minä sanon: Ole sitten.
    Ja hän on."

    VastaaPoista
  48. En minä ole m:kis. Tai jos olen niin voihän persè.

    VastaaPoista
  49. Tällaisen huoneentaulun näin kerran:

    Kun olet nuori, minä rakastan vain sinua.
    Kun olet keski-ikäinen, minä vain rakastan sinua.
    Kun olet vanha, vain minä rakastan sinua.

    Kun keskustelu alkaa opetuslapsen rakkaudesta Kristukseen ja etenee pillun kautta autistisiin rakastajamiehiin, niin kaari on aika laaja.

    Entäpä muuten autistiset rakastajanaiset - eikö heitä olekaan?

    Yleensä mistä tahansa rakkauskeskustelusta saa sellaisen kuvan, että naiset tietävät mitä rakkaus on, mutta miehet eivät - tai eivät ainakaan osaa tietoaan ilmaista.

    Rakkautta on niin monenlaista. Niin kuin rakastajiakin. Vanha kyynikko sanoikin, että rakkaus on parasta mitä rahalla saa.

    Haavikko sanoi, että parhaat herkut nautitaan raakana: osterit, valta, rakkaus.

    (Totta puhuen en ole varma, kuuluiko rakkaus Haavikon listaan. Millaista on raaka rakkaus?)

    VastaaPoista
  50. Rakastan Olemista. Ollaan sitten.
    Heidegger is my middle name: olenko Hei Degger? Rakastatko Deggeriäsi, your degi dogiasi siis?
    hei dogi, hei degi - what's the difference? But Hän on difference.

    VastaaPoista
  51. Raaka rakkaus? Voiko se kypsyä kuten raaka omena, tulla vihreämmäksi tai punaisemmaksi?
    Tai juusto? Onko juusto raaka - ei kun juusto on kypsymätön lähtökohtaisesti eli mikä on juuston ja omenan ero koska molemmista tulee pehmeämpiä? Juusto döfää ja omppu ei.

    VastaaPoista
  52. Minä rakastun vanhoihin juustoihin.

    VastaaPoista
  53. Osoitan niitä sormillani ja kysyn, entäs tuo?

    VastaaPoista
  54. Ei vaisiskaa, minä sanon, että minulla on kymmenen kysymystä ja loput jää lounaaksi.

    VastaaPoista
  55. Kyllä minun on yhdyttävä tuohon Sediksen agapeen, joka on kristinopin mukaan rakkauden korkein muoto.

    Ajatelkaa nyt itsekin: jos rakastaa itse, niin tahtoo noita kaikkia rakkaalleen ja itselleen:

    # Rakkaus on pitkämielinen
    # Rakkaus on lempeä
    # Rakkaus ei kadehdi
    # Rakkaus ei kerskaa
    # Rakkaus ei pöyhkeile
    # Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
    # Rakkaus ei etsi omaansa
    # Rakkaus ei katkeroidu
    # Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
    # Rakkaus ei iloitse vääryydestä
    # Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
    # Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
    # Rakkaus ei koskaan häviä.

    Vain tuohon viimeiseen kohtaan en usko. Kyllä se häviää, jos hävitetään. Muutoin jos noita kohtia ei tunnista, ei taida rakastaa? Minusta rakkauden tuntee siitäkin, että kerta kerran jälkeen antaa anteeksi, koska ei muuta voi. Rakkautta ei voi säätää. Se joko on tai ei, mutta ei siltä väliltä.

    VastaaPoista
  56. Agape tarkoittaa siis jumalallista Jumalan rakkautta, jota luonnehdittiin ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä. Kreikan kieltä tuntevat erottavat myös muita sanoja, joihin rakkaus eri muodoissaan liittyy.

    Fileo merkitsee ystävyteen ja sukulaissuhteisiin perustuvaa rakkautta. Tällöin on kyseessä lähinnä myötäeläminen ja huolehtiva rakkaus. Sana tarkoittaa myös, että pitää jostakin, iloitsee, on mieltynyt johonkin, rakastaa ja jopa suutelee. Sanan merkityksiin kuuluu myös rakkaus, johon sisältyy sydämellisyyttä ja lämpöä sekä rakastamista siinä merkityksessä, että suosii tai pitää eniten jostakin ja jostakusta. Lähi- ja sisäpiirin rakkautta siis.

    Filanthropia merkitsee ihmisrakkautta, auttavaisuutta sekä ystävällisyyttä eli sitä mitä ei kriitikkojen mielestä nyky-yhteiskunnassa ole enää helppo löytää. Tämän vaikutusalue on siis mahdollisimman laaja.

    Verbi erao sekä siitä seuraava substantiivi eros tarkoittavat intohimoista ja aistillista rakkautta. Siihen kuuluu se, että haluaa toisen itselleen. Näitä käytetään, kun kuvaataan miehen ja naisen välistä rakkaudesta. Sana tarkoittaa lisäksi kiihkeää ja jopa hurmoksellista rakkautta. Tämä on Iineksen aluetta.

    Stergo ilmaisee luontevaa rakkautta läheisten kesken. Näihin lasketaan sekä lasten ja heidän vanhempiensa että alamaisten ja hallitsijan välinen rakkaus. TÄmä on jälkimmäisen osalta poliittista rakkautta, jonka ideologia on selvä: rakkaus omaan lapseen kuvaa jumalalta valtansa saavan hallitsijan rakkautta alamaisiinsa. Jälkimmäinen lienee valhetta alusta loppuun ja on korvattavissa käytännön sosialidemokratialla. Edellinen on okei.

    VastaaPoista
  57. mikis, minä koetin miettiä, onko tuo sinun katkelmasi kenties Aino Kallasta, mutta ei taida olla.

    Kuinkahan monta pänksiä minulla on elämässäni ollut?

    Pari PÄNKSIÄ ja monta pänksiä. Ensimmäinen PÄNKS oli kauhein ja niin kuin olen kertonut, näin kaiken jonkin aikaa ruskeana, kuin vanhoissa valokuvissa, jopa käärmeet käärmenäyttelyssä, mikä hieman harmitti, sillä joukossa oli vihreä mamba ja muuan sininen hieno laji.

    Toinen PÄNKS oli aivan hirveä ja pänksit sitten taas menivät jo rutiinilla.

    VastaaPoista
  58. Vielä, mikis,

    mustasukkaisuus on kauheaa, se syö ihmistä, varsinkin minua. En ymmärrä sitä, joka ei ole rakkaastaan mustis.

    VastaaPoista
  59. Tapsukka, älä yritä tehdä tästä nyt sukupuolittunutta juttua. Hymiö.

    On varmaan autistinaisiakin, mutta kun tämä Haavikko nyt tiedetään ja muut narsistimiehet. Lienee naisilla kuitenkin harvinaisempaa. Minunkin autistioppilaani olivat kaikki poikia.

    Tuo oli hauska, että vanhana vain minä rakastan sinua.

    VastaaPoista
  60. Iines, jumallinen Jumalan rakkaus voi olla ikuista, koska rakastaja eli Jumala on ikuinen. Ihmisten välinen rakkaus on maksimissaan elämän mittainen ja päättyy toisen tai molempien kuolemaan. Jos se on lyhempi, niin kuin usein on, kyse ei ole rakkauden ideaalista, joka muutenkin toteutuu harvoin jos koskaan.

    Mustasukkaisuus on kuin bitti poikittain. Mikään ei toimi.

    VastaaPoista
  61. Jaan Krossia se kuule on, "Kolme katku vahel" ("Uppiniskaisuuden kronikka") kolmannen osan loppu. Eikä siinä ole sentimentaalisuutta, tulevaa surua vain. (Kross on aika kyyninen kertoja-minä.)

    VastaaPoista
  62. No juu, Sedis, ei tuo jumalisuus rakkaudessa tietenkään toteudu kaikilta kohdiltaan ja läheskään aina - pikemmin ehkä harvemmin.

    On se kuitenkin hyvä huoneentaulu kelle tahansa pariskunnalle. Minä olisi valmis sanomaan, että ellei noista 99 prosenttia toteudu, kyseessä on jokin muu suhdetila kuin rakkaus. Mikä vika kiintymyksessä on? Se on armollisempikin.

    Taitaa olla ihminen liian pientä tekoa Rakkauteen.

    VastaaPoista
  63. Krossipa Krossi. Mitenkähän minä selvisin kirjallisuuden tutkinnostani lukematta ainoatakaan Krossia? Kerro, mikis, miksi tällainen munaus kirjallisuuden opinto-ohjelmassa! Jälkeenpäinkään en ole kotiin asti kantanut edes tuota Uppiniskaisuuden kronikkaa. Taidan korjata erehdyksen, etenkin kun Jape moittii minua uppiniskaiseksi alemmissa keskusteluissa.

    VastaaPoista
  64. Iines: "Jälkeenpäinkään en ole kotiin asti kantanut edes tuota Uppiniskaisuuden kronikkaa. Taidan korjata erehdyksen, etenkin kun Jape moittii minua uppiniskaiseksi alemmissa keskusteluissa."

    Olin kuin olinkin siis jossain oikeassa :D

    VastaaPoista
  65. Mitä on (deletoin kaikki rakkauteni Eestiin ja eestin kieleen, mitä ne tähän kuuluvat)
    naisen ja miehen välinen rakkaus? En tiedä. (Enkä kiimasta välitä niin kamalasti jutella, se on itsestään selvää.) Rakkaus... (tyhjä kumiseva tynnyri?) Sitä ajattelee, ja toivoo - tai niin kuin nyt ihminen vain voi toivoa - että "ei tapahtuisi mitään pahaa, hänelle... (Paitsi että jos hän on minulle uskoton niin kuristan hänet.) Nyyhkytettävää, täytyy myöntää.

    Vaikka sitä on kokenut kuinka paljon iloa ja surua yhtä aikaa, meriadin molemmin puolin, kun on "rakastanut" - ehkä surua enemmän - haluaa aina uudestaan samaa?
    (Mitä vikaa välinpitämättömyydessä muuten on?)

    VastaaPoista
  66. Minut ymmärretään nähtävästi usein väärin, ainakin tuossa uppiniskaisuudessa.

    Kun matematiikan lehtori Piikki pyysi minut taululle laskemaan algebran tehtävää, jalkani kieltäytyivät ottamasta niitä askeleita, jotka etupulpetista taululle olisi ollut. Nauliuduin paikalleni, sillä minulla ei ollut mitään ehdotusta yhtälön ratkaisemiseksi, vaan olin kauhusta jäykkä. En tiennyt edes, mikä muodostelma yhtälö oikein oli.
    - Ellet sinä nyt tule, olet uppiniskainen, tokaisi Piikki ja sylki roiskahtaen p:n kohdalla.

    VastaaPoista
  67. Rakkaus on sairaus, josta voi nykylääketieteen avulla parantua.

    Kyseessä on erittäin pahanlaatuinen psykosomaattinen ihottuma, joka saattaa ärtyä avohaavaksi emootiokeskuksessa.

    Märkivän haavan arpeutuminen kuitenkin kestää jonkin aikaa - jopa vuoden verran.

    Myös rumentavaa arpikudosta saattaa kehittyä sielun syrjään, eikä se taas parane kuin rakastumalla plastiikkakirurgiin (mieheen tai naiseen).

    Mutta tiede voi siis yhä tehokkaammin auttaa meitä näissä herpes-tyyppisissä ongelmissamme. - - Sitä huippumytol - eh - reduktionisti, phfyysikko Kari Enqvist ei vielä tiennyt, kun häneltä asiaa kysyin.

    VastaaPoista
  68. mikis, minusta tuntuu, että minä alan väsyä tuohon alituiseen pettymiseen ja alan sisustaa tätä linnani tornia varsinaiseksi viihdekeskukseksi, enkä katsele enää edes tornikammarin ikkunasta ulos. Miehet ovat kaikki samanlaisia. Ei ole olemassa sellaista miestä, joka olisi vain sinun, vaan kaikki ne ovat myös jonkun toisen. En minä semmoista miestä tahdo, ja muunlaisia ei ole.

    VastaaPoista
  69. RR, minusta pitäisi keksiä ehkäisypilleri rakastumista vastaan.

    VastaaPoista
  70. Ei, ei, ei, Iines! Ja yhden kerran vielä (ehkä vähän uskottavammin), ei!

    (Älä ny perkele pilaa hyvää plokiasi).

    VastaaPoista
  71. Iines, ne tapaukset täällä, josta voi vetää jotain johtopäätöksiä uppiniskaisuudestasi, ei johdu yhtälön ratkaisemattomuudesta. Se yhtälö on jo ratkaistu, avattu ja esitelty, mutta sinä et usko näkemääsi: Oliko se noin yksinkertainen?
    Suljet silmäsi; ei, ei voi olla...en usko...kieltäydyn uskomasta...ei, ei ja ei.

    VastaaPoista
  72. No, johan nyt kieltosanat raikaa.

    Mikikselle, että en tietenkään, mutta Japelle täytyy sanoa, että ei, uppiniskainen en ole, vaan en ole vain vakuuttunut sinun linkeistäsi, kun mulla on omat, paremmat. (Hymiö)

    VastaaPoista
  73. Ai niin, miehet ovat uskottomia (uskomattomia?), he ovat siis jaollisia (eri yhtälöihin?). Vai niin, vai niin. (Kamalasti ajatusraksutusta.) Onko oikeasti niin, tai jos niin on, todennäköisesti on myös päin vastoin (lisää raksutusta). Onko muuten tehty tilastoja siitä miten paljon naiset pettävät miehiä, eipä ole, ja arvaa miksi? En osaa arvata... Siksi, kun Suomen kaikkien paperitehtaitten varastot ei siihen riitä! (Ohoh.)

    Ja arvaa, kummatko tässä häviää enemmän? (Varmaan vientiteollisuus..?)

    VastaaPoista
  74. Tuota, en tiedä mitään uskottomuudesta, mikis, vaan siitä, että mies harvoin tahtoo vain yhtä naista. Minua vaivaa tämä ajatus, että miten mies sitten sen valinnan tekee, kun hän ei luonnostaan tahtoisi sitoutua yhteen naiseen vaan menisi mieluiten muuallekin, yhtaikaa. Kuitenkin suurin osa on tehnyt valinnan, mutta hinkuaa silti muuallekin, ja moni meneekin.

    Tämä mahdollisuus, uhka, minua vaivaa. Pidän siis miestä vähän heikkona. Harmi vieköön.

    VastaaPoista
  75. Lisään vielä, että tuo miehen halu minua riepoo, vaikkei mies menisikään, sillä tiedän, että mies aina tahtoo mennä. Se tahtominen on minusta ydin, ei teko.

    En voisi kunnioittaa miestä, joka olisi uskolinen minulle vain minua miellyttääkseen, jos hän kerran tahtoo muuallekin. Minusta tahtoaan pitää noudattaa, jos on rehellinen.

    VastaaPoista
  76. Mitä tarkoitat sillä, että mies haluaa naisia vaikkei menisikään vieraisiin?

    Lähes kaikilla ihmisillä on fantasioita muistakin ihmisistä kuin omasta puolisosta, sukupuoleen katsomatta. Kyseessä ei ole erityisesti miehinen ominaisuus.

    Mitä tulee varsinaiseen pettämiseen, niin sekään ei ole mieserityinen teko.
    Asiasta tehdään (kysely)tutkimuksia vähän väliä ja niissä naiset ovat ottaneet miehet kiinni pettämisessä. Tulokset vähän vaihtelevat eri tutkimusten välillä, mutta suunta on sama.

    Sukupuolten väliset erot kaventuvat oikeastaan kaikessa negatiivisessa käytöksessä, alkoholin käytössä, tupakoinnissa, väkivallassa ja löyhässä seksuaalimoraalissa.
    Ja niinhän sen täytyykin mennä tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassa, jossa sukupuoletonta kasvatusta pidetään ideaalitilana.

    Alkuperäiseen aiheeseen vastaan, että rakastan, rakastan.

    VastaaPoista
  77. Kun minä en kestä sitä ajatusta, että minun rakkaani haluaisi jotakuta muuta kuin minua. Minusta se on kauheaa, ja koen sen suurena uhkana.

    Miten voi haluta jotakuta muuta, jos kerran rakastaa minua? Ja jos näin on, niin eihän rakkaudella ole oikeastaan mitään väliä, vain himolla on merkitystä, sillä se on rehellistä, rakkaus ei.

    VastaaPoista
  78. Maria,

    "Love for me is purely intellectual, which is often accompanied by aesthetically pleasing elements."

    Älykkäät miehet ovat ainoita, joihin voisin rakastua. Ystävinäkin he ovat hyviä. Mutta älykkäät naiset ovat joskus sanavalmiudessaan "veitsenteräviä" ja joskus pelottavia sen tähden.

    Yllä oleva lainaus tekstistäsi voisi olla kuin minun suusta.
    Nyt käyn katsomassa tuon linkkisi.

    VastaaPoista
  79. Iineksen päättelyt menee kehää ja hän tietää (luulee tietävänsä) miehen halut ja teot jne. Murheellisinta asiassa on se, että hän ahdistaa itsensä ja ajatuksensa nurkaan päättelyillä, joita ei ole todennettu oikeiksi, ja joita ei ainakaan voi yleistää.

    Sitten sama hävytön vielä kehuu omia linkejään paremmiksi. =8-S
    Itseluottamusta hänellä kyllä on...

    VastaaPoista
  80. "Älykkäät miehet ovat ainoita, joihin voisin rakastua. Ystävinäkin he ovat hyviä. Mutta älykkäät naiset ovat joskus sanavalmiudessaan "veitsenteräviä" ja joskus pelottavia sen tähden."

    Minusta ihmiset ovat kivoja. Jotkut puukottavat (ouh auch), toiset taas eivät. Mutta minkä takia meidän, vaatimattomien, pitäisi huolehtia "älykkäistä ihmisistä"? Eikö ne löydä itse toisiansa.

    VastaaPoista
  81. Kun nainen kysyy mieheltä "Miltä uusi kampauksni näyttää?" tai "Does my butt look big?", niin rehellisesti vastaaminen, jo miettiminen, on vaarallista. :)

    VastaaPoista
  82. Minä kimppaan kompsuni nyt mikiksen kanssa yhteen (vain kommentin ajaksi, älä säiky) ja sanon että ihmiset ovat kivoja, olivat he älykkäitä tahikka eivät.

    Kivoimpia ovat sellaiset, jotka eivät tiedä olevansa älykkäitä mutta ovat silti.
    Ja kaikkein kivoimpia ovat ne, jotka eivät ole ilkeitä, vaan kilttejä ihmisiä, ja voiko kauhean älykäs olla kiltti? Vastaan että voi.

    Puukkojunkkareita on myös miehissä, minullekin on tullut selkäänpuukotuksia parhailta miesystäviltä, naiset taas puukottavat suoraan ja kierosti hymyillen.

    VastaaPoista
  83. Buji,

    minä ostin kerran ystävättäreni kanssa peruukin, ja kysyin sitten poikaystävältäni, että miltä minä näytän. Poikaystävä sanoi, että Ragni Malmstenilta. En sitten pitänyt peruukkia sen jälkeen.

    VastaaPoista
  84. Jape, itseluottamusta minulla ei ole, on vain vissiin tämä sanankäyttö napakkaa. Oikeasti olen kiltti ja vähän arka mieluummin.

    VastaaPoista
  85. Kun edetään aiheessa uskottomuuteen, niin pitäiskö pohtia sitä, että suhteessa väestöjakaumaan mies/nainen, uskottomuuden täytynee olla melkolailla fifty-fifty.

    Miksikö?

    Kenenkäs kanssa uros vierasta seksiä harrastaa ellei naaraan ja päinvastoin? Onko jotkut nimenomaan erikoistuneet naimisissaoleviin ja heidän luonaan käy useampi samaa koodia käyttävä vai onko hajaannus tässä uskottomien laajassa joukossa tasaista?

    Kuinka on tilastotieteilijät, olisiko tästä linkkejä uskottomuustutkijoiden kammareihin, ja kuinka paljon?

    Ehkä muita, kuin heterosuhteita ei tähän "tilastointiin" kannattaisi vetää?

    Sitäpaitsi olen ajatellut, että ehkä rakkaus on aidompaa samaa sukupuolta olevien keskuudessa? Vai onko niin, että homon tai lesbon on roikuttava vielä tiukemmin kiinni solmimassaan parisuhteessa kuin heteroparin koska uutta on vaikeampi solmia ihan jo tilastollisen harvalukuisuuden vuoksi?

    Avatar, tarkoitatko tunneälykkäitä vai ihan "oikeasti" älykkäitä? Millä sen luotettavasti mittaisit?

    Huijareita on niin älykkäissä kuin tyhmissäkin ja molemmista aivojen kokoluokista löytyy myös lahjakkaasti "erikoistuneita" huijareita.

    VastaaPoista
  86. Upeeta, Iines! Olit siis etupulpetin tyttöjä? Voi hitsi. Minä istuin takapenkillä, ikkunapaikalla, ja katselin kun tytöt pelasivat pesäpalloa. (Siis miten terhakkaasti heidän rinnannyppylänsä pomppivat.) Oikea ensirakkauteni oli yksi sirkustyttö; hän oli ehkä 9 v, minä olin 10 v. Hän teki mitä teki, ja poltti sydämeni, ja kun sirkusteltta lähti F:kauppalasta pois S:kuntaan (jonne oli 29 km), minä kävelin sinne (ja takaisin) että olisin nähnyt hänet. - Ps. Hän puhui saksaa. Itse en siihen aikaan puhunut mitään. Mutta kopsasin koulun laulukirjasta englanninkielisiä tekstejä, mm. ramblin' rose, ja ujutin niitä hänen vaununoven alitse.. erittäin salaisesti tietysti. No, voihan vohveli!

    En ole ketään rakastanut niin paljon kun häntä! (Paitsi Saagaa, tietysti.)

    VastaaPoista
  87. Minä olin pieni etupulpettilainen, mutta minulla oli korkea rusetti, mikis. Vieressäni istui Raimo, joka oli minuakin pienempi. Paikat jaettiin pituusjärjestyksessä, ja sain aina jakaa riville kaikenlaista. Takapulpettilaiset taas keräsivät valmiita tuotoksia.

    Tuo pieni Raimo oli ensirakkauteni, ja hän ja hänen veljensä Juhani, josta tuli myöhemmin helluntailaissaarnaaja, vangitsivat minut kerran huoneeseensa ja meinasivat pussata minua ja vissiin katsoa housut. Muistan että olin oudolla tavalla kiihottunut, mutta sitten joku tuli, ja minä menin kotiini, samaan taloon. Raimo lähetti minulle myöhemmin terveisiä, kun oli muuttanut pois.

    Kuules mikis, sinä olet tainnut katsella tyttöjä vähän samoilla seuduilla kuin minäkin olen lapsuuteni viettänyt ja poikia katsellut, tosin hyvin kilttinä loppuun saakka.

    VastaaPoista
  88. Valto,

    ei aavistustakaan, kumpi sukupuoli enemmän syrjässähyppää, ja olisikin hauska nähdä tästä joitain tilastolukuja. Mahtaako olla tutkittukaan, kun ei kai nykyään oikein mitään syrjähypyksi lasketakaan. Kuuluu kai olla suvaitsevainen, kun sitä toista ei voi omistaa (miten se mantra menikään).

    Noh, minä en pysty monirakkauteen tai moniseksiin, niin kristillistä kuin se olisikin.

    VastaaPoista
  89. Jos ihmiset eivät olisi evoluution häirikköinä, teknisine pyrkimyksineen tehdä itsestään kuolemattomia kehittelemiensä robottien ja koneiden kautta, pilannut rakkauden valtavaa potentiaalista voimaa sotien ja ahneuden yhtä suurten intohimojen näyttämöillä, olisi varmasti mukavaa kuunnella tätä laulua toinen toistaan kädestä pitäen:

    http://www.youtube.com/watch?v=RmVFG2tBLHA&feature=related

    … ja kaiken ohitse mentyä, voisi hiljentyä rukoukseensa tätä kuunnellen:

    http://www.youtube.com/watch?v=RAgbR4npwow&NR=1

    …tai kukanenkin mieltymystensä mukaan mitä missäkin...

    Rakasteltiin juuri vaimon kanssa. Se tekee minutkin yhä enemmän naivimmaksi, että kuuntelin nuo laulut. (Simo Salminenkin lauloi "...ne on niitä naivia ihmisiä...")

    Viime aikoina on meillä keskitytty kaikkeen muuhun kuin petipuuhiin. Lasten sairastumisten (H1H1) tuomiin huolien ja yövalvokkien jälkeen ajattelen, että varmaankin rakkautta on meilläkin, kun yhdessä huolehdimme lapsesta, joka yökkii kaksi vuorokautta kaiken, mitä sisälleen saa niellyksi niin että viimein tulee verta suusta ja nenästä samalla kun muut lapset toisissa sängyissä vääntelehtivät kuumeisina eikä omakaan olo ole hääppöinen.

    Saa sanoa, että selvittiinpäs taas, joten: "Lyyli tänne äkkiä/ nostapas täkkiä/korvessa totuttu on toimintaan!"

    ...ja äskeinen oli meistä molemmista mukavaa...

    VastaaPoista
  90. "Rakastuminen on positiivinen elämys, jossa rakastumisen kohteesta vallitsee suhteellinen riippumattomuus. Se on kiintymystä, huolenpitoa, kunnioitusta. Rakastumisen syyt ovat tunnistettavissa ja seuraukset niveltyvät yhteiskunnassa periintyneisiin arvoihin: rakastan tätä henkilöä, koska pidän hänen elämäntavastaan ja kunnioitan hänen ominaisuuksiaan. Hänen kanssaan voin toteuttaa asettamiani päämääriä. Luonnollinen seuraus on perheenperustaminen."

    Crazy love?

    http://dissidentti.googlepages.com/limerenssinpauloissa

    VastaaPoista
  91. Valto,

    mainiota. Rakkauden korkeat laineet sopivat hyvin tähän keskusteluun. Oli hyvä lukea tällaisesta hyvästä hetkestä, vaikka vähän tunsin itseni tirkistelijäksi. Kovaa aikaa tuo, kun kaikki sairastavat yhtaikaa. Sitä kai toivoo, että itse ei sairastuisi ennen kuin saa lapset huolehdittua. Vaan sinähän taisitkin jo sairastaa possulenssun?

    Itselläni on ollut vetämätön olo pari päivää ja niska ja yläselkä kipeä, kuin tulessa, siis ne lihakset ja kaikki nivelet arkoina. Samalla kurkku on karhea ja hengitystiet vähän tukossa ja kuumeinen olo. Mutta ei kai sikatauti näin oireile, vaan kaataa laakista?

    VastaaPoista
  92. Anonyymi,

    jännä poiminta. Ensin nousivat karvat pystyyn, että ei se noin mene, ei rakastumisessa mitään kunnioita ja ihaile kohteen elämäntapaa, vaan sitä voi rakastua vaikka sikaan, joka kannattaa linkolalaisia oppeja, joita itse pidät fasistisina.

    Toisella lukemalla alkaa nyökkiä. Juuri noin. Noin sitä voi hurahtaa rakastumisessaan. Juuri noin menee toiseen ihmiseen ja alkaa sulautua häneen.. Viis fasismista, häntä minä rakastan. Lopulta fasismillekin voi löytyä järkevä peruste. Onhan se nyt kauheaa että maailma ylikansoittuu, joten myrkkyä vaan sikarokotteeseen..

    VastaaPoista
  93. Jos kysyy, niin se on jonkinlainen peli

    VastaaPoista
  94. Siitä mistä lähdit liikkeelle, pakko sanoa seuraavaa.
    Vahvemmassa asemassa oleva vahvistaa heikoilla olevassa toisinaan kysymyksellä sellaista, joka toisessa on, mutta jota toinen ei tohdi uskoa.
    Tiberiaanjärven tapahtumaa on luonnehdittu korjaavaksi sielunhoitokeskusteluksi. Pietari oli kieltänyt Jeesuksen kolmasti ja kolmasti hän saa tilaisuuden vakuuttaa rakastavansa kuitenkin.

    VastaaPoista
  95. Vahvemmassa asemassa oleva vahvistaa heikoilla olevassa toisinaan kysymyksellä sellaista, joka toisessa on, mutta jota toinen ei tohdi uskoa

    styrvainen,

    nyt ratkean riemusta, että tämäkin tuli esiin.

    Nimittäin näin minä tämän Tiberiaanrannalla vuonna 30 jälkeen Kristuksen esitetyn kysymyksen ensiaistimalta tulkitsin: vahvemman ja viisaudessaan lempeämmän pitää toiselle kertoa, että kyllä se on rakkautta, mitä sinussa on, usko pois, se on rakkautta mitä meissä on, kyllä, rakkautta tämä on.

    Sijoitin sitten ajatukseni nykyaikaan ja sinne Avattaren kertomuksen ykköskohtaukseen, jossa nainen istuu ruttaantuneessa miljöössä pienessä valokeilassa ja kysyy tuon kysymyksen mieheltä, joka tuskastuu itsestäänselvyyttä. Tottakai, mutta millaista rakkautta tarkoitat? Seksuaalistako? Vai x-ko vai x-kö jne.?

    Ihminen komplisoi perusasiat ja perustuntemukset etäälle itsestään, niin ettei tunnista enää rakkautta edes itsessään..

    VastaaPoista
  96. Tulin sanoneeksi, että älykkäät miehet ovat ainoita, joihin voisin rakastua.
    VALTO ENSIO kysyy tarkoitanko tunneälykkäitä vai ihan "oikeasti" älykkäitä, ja millä sen voisi luotettavasti mitata.

    Ensinnäkin, vastaan, kysymys on SEDIKSEN mainitsemasta EOS-rakkaudesta.
    Yleensä rakastan koko ihmiskuntaa (jos omat asiat ovat hyvin) ja vihaan koko maailmaa (jos omat asiat ovat huonosti), mutta Eoksen (taivutus?) kohdalla vaikuttaa älykkyys, tai oikeammin: VIISAUS, sillä se on laajempi käsite; siihen sisältyvät kaikki älykkyyden lajit, myös tunneäly.

    En voi sille mitään, mutta tyhmyys ei vetoa minuun EOS-rakkauden kohdalla. Minun pitää voida KUNNIOITTAA ihmistä, jonka hengen ja ruumiin lähellä haluaisin olla.
    Tämä on humoristista, sillä tunnen itseni tyhmäksi ja tietämättömäksi, ja ehkä siksi haluaisin lähelleni itseäni viisaamman kumppanin. Haluaisin kehittyä, ja tyhmän rinnalla tyhmyys vain tiivistyisi. (Tässä suhteessa minulla ON ollut onnea.)

    Miten mitataan? Minulle riittää silmät. Jos silmissä on paljas, valpas katse, jos niissä pilkahtaa jotain muuta kuin tyhjyyttä ja tietämättömyyden hämärää, niin IN!
    Mutta jos ne muistuttavat enemmän härän kuin ihmisen silmiä, niin: OUT.

    Paitsi kunnioitusta, ja viisautta, pitäisi olla myös INHIMILLISYYTTÄ lähikumppanilla kuin myös muilla lähellä olevilla ihmisillä. Se onkin paljon vaadittu, myös itseltä. Sillä inhimillisyyteen kuuluu myös asioita, jotka on hyväksyttävä vaikka ne ovat negatiivisia – uskottomuus, valehtelu, huonot tavat… mutta ei koskaan väkivalta, tunnekylmyys, äärimmäinen itsekkyys… ne ovat sairauksia.

    Ja vielä yksi asia, joka tulee parhaiten esiin, jos puhutaan SEDIKSEN lanseeraamasta FILEO- rakkaudesta:
    HOMO GARRULUS sai minut ymmärtämään, että LUOTTAMUS, on tärkeä.

    Olen aina ihmetellyt, miksi minä olen se, jolle kaadetaan omat turhautumiset ja vihaisuudet perhepiirissä. Miestä ei näin kukaan kohtele. Homo Garrulus sen selitti: esim. lapsi voi hyökkäillä sanallisesti rumastikin äitiä kohtaan, sillä hän luottaa, että äiti ei siitä mihinkään katoa. Hän uskaltaa purkaa omaa pahaa oloaan jollekin. Tietysti hän voisi tehdä sen kauniimmallakin tavalla. No, tämä tieto joka tapauksessa helpotti. Kysymys onkin luottamauksesta.

    IINESKIN kysyi jotain tuolla aikaisemmin kaukana, mutta en muista mitä. Jos tulee mieleen käyn vastaamassa.

    No Iines, kiva kun kävit lukemassa blogiani, ja sait siitä innostusta. Huomaatko, miten paljon täällä on aina ihmisiä? (Tyhmä kysymys, tietysti sinä huomaat.)

    Kuka se täällä sanoikaan: Ihmiset kerääntyvät torille, sillä siellä missä on paljon ihmisiä, tapahtuu aina jotain. Totta!

    VastaaPoista
  97. Kyllä minä huomaan, Avatar, että väkeä käy, ja olen siitä iloinen. Siitä olen taas jopa pikkuisen ylpeä, että täällä käy erilaisia ihmisiä, ei mitään yhtä kuppikuntaa tai samoin ajattelevia tai vanhoja tuttuja, vaan uusiakin putkahtelee tuon tuostakin, ja nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia. Mikäs sen hauskempaa.

    Siitäkin iloitsen, että keskustelut ovat ihmisennäköisiä, eivät rienaavia tai ylen henkeviä, vaan käsittääkseni melko maan tasalla liikuskelevia, tästä maailmasta, faktapohjalla ja sopivasti pientä irtiottoakin siellä täällä. Välillä mennään toki riman ali jankkaamaan sarvia vastakkain - itse kukin minä mukaanlukien - tai riman yli niin ettei taida kirjoittajakaan ymmärtää kommenttiaan.

    VastaaPoista
  98. Ja vielä varsinaiseen asiaan, Avatar! Tässä alempana tulee tärkeä kysymys sinulle ja kaikille muillekin, miehille ja naisille.

    Kyllä minä siis olen aika kaltaisesi tuossa kun kuvaat, Avatar, omaa rakkaustapaasi, mutta yksi siitä puuttuu: HULLU RAKKAUS.

    Etkö sinä muka ole vietävissä pelkän fyysisen vetovoiman kutsusta? Tarkoitan oikein siis niin, että se ei ole vain himoa, vaan halua täydempään sulautumiseen tuohon huonosti käyttäytyvään sikaan, joka saa sinun luusi sulamaan ja poskille lämmön?

    VastaaPoista
  99. IINES, kysyt: "Etkö sinä muka ole vietävissä pelkän fyysisen vetovoiman kutsusta?"

    Tämä kysymys on tarkoitettu muillekin, mutta vastaan omalta osaltani.
    - Ei, en.

    Kaksi poikkeusta on tosin sattunut. Toinen oli naapurinpoika. Jostain käsittämättömästä syystä hänestä tuli ns. Ensirakkaus. Seurasin häntä kuin karitsa pässiä. Hän käyttäytyi kopeasti. (Ehkä hän oli ujo). Mutta jos hän jotain sanoi, kirjasin sen heti päiväkirjaani. Niinpä siellä lukee tähdellä merkittynä esim.: HÄN sanoi, että se pitää viedä takaisin metsään." Hämärästi muistan, että nämä kuolemattomat sanat kaikuivat korviini kun olin 12 v ja ne liittyivät jäniksen poikaseen, jonka joku oli tuonut metsästä ja laittanut häkkiin.

    Toinen oli myöhemmin. Olin 15-16v. Komea, tai ainakin hauskannäköinen nuorukainen vilkuili minua kun istuttiin leiritulilla. Yhtäkkiä vain pamahdin rakastumaan häneen ilman mitään syytä. Mutta kun ensi kerran olin kahdestaan hänen kanssaan, petyin syvästi. En muista enää syytä, mutta epäilen että se liittyi jotenkin hänen puheisiinsa. Hän ei päässyt edes päiväkirjaan. On vain muuten muistissa ylimääräisenä painolastina.

    VastaaPoista
  100. Todellinen rakkaus

    Tantra-seksin filosofisen oppi-isän, intialaisen Osho Rajaneeshin mukaan seksuaalisuus typistyy nykyään mielihyvän ympärille: seksuaalisia nautintoja etsivä ihminen rakentaa alituisesti perustaa, mutta ei koskaan pystytä taloa tälle perustalle.

    Oshon mukaan käytetään sanoja “seksi" ja “rakkaus" ikään kuin niiden välillä olisi jokin sisäinen yhteys. Niin ei hänen mielestään kuitenkaan ole. Rakkaus syntyy vasta kun seksi on mennyt. Se tarvitsee johdannon ja omat esileikkinsä. Erona rakkauteen rakastuminen on houkutin, esileikki. Se on maaperän valmistelua yhdynnälle. Seksi on sellaisenaan liian äkillistä ja liian väkivaltaista.

    http://dissidentti.googlepages.com/tantralainenajatusseksuaalisuudesta

    VastaaPoista
  101. Hullu rakkaus -kysymykseen vastaus: En voisi mennä takuuseen, jos en olisi onnellisessa parisuhteessa. Nyt voin sanoa, että EN olisi vietävissä. Parisuhteessa elävällä rakkaus on tahtolaji, ei pelkästään hormonien hyrinää. Jos olisin sinkku ja vielä nuorikin, kuka tietää mitä tapahtuisi. Delilah

    VastaaPoista
  102. Hiukset kasvavat uudelleen ja voit ajatella sen asian toiseenkin kertaan. Jos ehdit.
    http://sv.wikipedia.org/wiki/Simson

    VastaaPoista
  103. Se mitä kuulemme illalla (tänään klo 17-) tulee menemään vielä kerran lisäksi eteenpäin tavalla, joka heittää tuon sinun tahtolajin toiseen suuntaan mutta olen samaa mieltä, että on harvoin mitään niin taistelemisen arvoista kuin eheä perhe ja perhearvot: lapsille ja lapsenlapsille erittäin tärkeitä. Meidänkin lapset ovat käyneet kylässä varmaan kerran vuodessa - vaikka vanhat ovat nykyään täällä ihan vieressä. On siis paljon odotettavaa.

    VastaaPoista
  104. Avatar, olen paljon heikompi sinua tuossa hullussa rakkaudessa, tai sopimattomassa rakkaudessa.

    Kyllä minuun kunnon härkä vetoaa, kovastikin, ja minua viedään kuin pässiä, vaikka huomaan, että nyt minua viedään. Miten tunteita muka voi säätää? Käyttäytymistään voi, ei tunteita.
    Tätä älköön nyt luettako niin, että olisin huolimaton nainen. Mutta siis tunteista puhuin ja muutamasta käytännön toteutuksestakin.

    VastaaPoista
  105. Anonyymi,

    nuo tantra-jutut ovat aika viisaita. Tuokin, että "Seksi on sellaisenaan liian äkillistä ja liian väkivaltaista".

    Niinhän se kyllä onkin, mutta aivothan virittävät elimistön valmiiksi jo siitä kun katsoo silmiin. Ei siinä mitään muuta tarvita kun hitautta.

    VastaaPoista
  106. Hullu rakkaus on aika hassu ilmaus; eihän se ole rakkautta nähnytkään. Lihan iloja ilman syvempää kohtaamista.

    Eikä siinä mitään, jos toinen ei luule rakkaudeksi sitä minkä toinen tietää "vain" intohimoksi.

    Rakkaus haluaa antaa ja jakaa, intohimo haluaa saada.

    VastaaPoista
  107. Ehkä kuvasin hullun rakkauden väärin, romantisoidusti.

    Tarkoitin sellaista rakkautta, että rakastuu henkilöön, josta tajuaa sen, että tuo on oman itsen alapuolella a) älyllisesti b) eettismoraalisesti c) opillisesti d) ilmaisukyvyllisesti e) ulkonäöllisesti f) taloudellisesti g) iältään (tarpeeton ylivedetään sen mukaan, mitä henkilö noista tahtoo korostaa).

    Tässä kuviossahan yleisesti hyväksyttyä on, että mies voi rakastua noista kaikkiin muihin paitsi e-kohtaan, ja nainen ei voisi mihinkään - siksi ne ovat hulluja rakkauksia ja koskevat vain naista.

    VastaaPoista
  108. Kukakohan älähtää ensimmäisenä ilmauksesta itsen alapuolella... :)

    VastaaPoista
  109. Kuunkuiske,

    sinähän sen teit. Hauskaa!

    Siis eikö sopimaton tai hullu rakkaus tarkoita nimenomaan tuota: joku ei sovi henkilön maailmaan samalle tasolle, jolla hän kokee olevansa. Siitä syntyy hulluuden efekti? En minä siis tiedä, kunhan koetan hahmottaa kieli keskellä suuta.

    Sen vain unohdin, että voihan sopimaton rakkaus olla myös ns. mahdoton rakkaus, jolloin rakastuu itselleen aivan liian hyvään: kuuluisaan kirjailijaan tai tähteen.. Tasoista tässäkin on kyse.

    VastaaPoista
  110. Let it be vaan ; maailma on terroristien ja huijareiden.
    Siellähän se mafia istui keskellä riviä ivallinen hymy suupielessä. Onhan hänellä a) kirkko sormen ympäri b) valtio sormen ympäri ja c) kunnat ja infra ja d) yliopisto sormensa ympäri. Kilpikonna zenonin paradoksista: se, joka tulee viimeiseksi ja voittaa silti. Koska fyffe oli heidän alusta alkaen.

    VastaaPoista
  111. "Tasoista tässäkin on kyse"

    Totta, kuten myös HG:n kommenttien kohdalla: Ne on ihan omalla astraalitasollaan ja normijampaan tajunnan tavoittamattomissa.

    Vaikka en teatteriihmisiä olekkaan, tulee jotenkin mielleyhtymänä mieleen venäläinen klassikko Mielipuolen päiväkirja.

    VastaaPoista
  112. Niinpä taisin tehdä!

    Jotenkin tuntuu esineellistävältä ajatella ihmisiä sen kautta, että "yltääkö" tuo toinen siihen ihanaan illuusioon, jonka olen itsestäni luonut.

    Rakkauden ajattelisi olevan vapaa arvottamisesta. Olisiko niin, että se, mikä pitää mitata ja punnita, on sitä hullua sorttia "rakkautta"?

    VastaaPoista
  113. Hei, tästähän saisi hauskan leikin: mikä kirjan nimi kustakin tutusta kirjoittajasta tulee mielee? Hmm.. tulisikohan tästä päre?

    Voi olla, että tulisi liian henkilökohtainen, ja voisi tahtomattaan pahoittaa jonkun mielen.

    Tuosta HG:n nimestä olen kyllä eri mieltä, Jape.

    VastaaPoista
  114. Kuunkuiske, jos sinä vaikkapa lakitieteen tohtorina ja juristina rakastut nuubialaiseen pizzalähettiisi, se on hullua rakkautta nimenomaan teidän asemienne eritasoisuuden takia.

    Tuo asemien eritasoisuus on fakta, eikä sille mitään voi, sitä ei kukaan voine kieltää.

    Tässä en siis arvota minä ihmisiä, sillä minulle juristi ei ole piiruakaan parempi kuin nuubialainen pizzalähetti. Tuo asemapaikka vain on erilainen, eritasoinen.

    VastaaPoista
  115. Iines: "Tuosta HG:n nimestä olen kyllä eri mieltä, Jape."

    En ole ollenkan hämmästynyt, että olet eri mieltä kanssani. Tässähän olisi ollut maailmankirjat sekaisin, jos olisit ollut edes melkein samaa mieltä kanssani.

    Lisäksi korostan, että en ole ketään tässä nimitellyt vaan puhun mielleyhtymästä.

    Iines: "Tässä en siis arvota minä ihmisiä, sillä minulle juristi ei ole piiruakaan parempi kuin nuubialainen pizzalähetti. "

    Entä miten arvotat vanhan suomimiehen ja nuoren thaitytön?

    VastaaPoista
  116. http://lyrics.filestube.com/song/fc2660fb78db35e203ea,Now-or-Never.html

    Lisa Ekdahl - soi kevyen oikealla tavalla -

    VastaaPoista
  117. Itte oot Jape, Itte oot mielipuoli minä olen puolimieli eli vain puolet toimii enää koska loput jazzaaaa

    VastaaPoista
  118. HEI HAH HAH HAA

    Hei hah hah haa,
    onko hullumpaa,
    kun poika on rakastunna,
    poika rakastaa,
    tyttö hakastaa
    ja on kuin oikea nunna.

    Hei hah hah haa,
    onko hullumpaa,
    hän on mulle kuin abbedissa,
    risti rinnallaan,
    pyhä pinnaltaan,
    silmät Neitsehen rukouksissa.

    Hei hah hah haa,
    onko hullumpaa,
    kun vaikka sen valheeksi tiedän,
    minä uskon niin
    silmän rukouksiin,
    että suunsakin pilkkaa siedän.

    (Eikka Leikka)

    VastaaPoista
  119. Entä miten arvotat vanhan suomimiehen ja nuoren thaitytön?

    Toisella on elämä edessä, toisella tukka takana. Molemmat ihan ok.

    VastaaPoista
  120. Tiedän, Iines, ettet tuota tasoajatusta tarkoita niin kylmällä tavalla kuin miltä se näyttää.

    Että ihminen olisi kuin paketti lihatiskillä, joita vertailee ja mittailee mietiskellen, että hmmm...mikäköhän sopii minun pirtaani; millaisen haluan valita, jotta voin antaa itsestäni kuvaa sellaisena ihmisenä kuin haluan muiden minut näkevän.

    Varmasti kukaan ei ole täysin vapaa ihmisten lokeroimisesta ja arvottamisesta. (En ainakaan minä.)

    Eräs ystäväni puhui pitkään ja hartaasti rakkaasta miesystävästään. Hän kehui tyypin olevan fiksu "vaikka ei ole käynyt paljon kouluja". Samaan syssyyn tuli mainittua, että hän kuitenkin jo nuorena perusti oman firman ja on pystynyt työllistämään itsensä ja muutaman muun jo vuosikymmeniä.

    Ystäväni sanoi, että on se nyt kumma, kun pitääkin puolustella (itselleenkin?) sitä, että mies ei ole kovin koulutettu...

    VastaaPoista
  121. "Toisella elämä edessä, toisella tukka takana" sai naurun raikaamaan! Kun se on vielä niin totta.

    VastaaPoista
  122. Tulee tuosta Rikun
    HEI HAH HAAn mainiosta rakastumisen kuvauksesta mieleen se kansanruno, jossa suuta suikkajataan ja kättä käpsähdytetään, vaik ois vierus verta täynnä ja pielus kylpisi kyissä. No ei nyt ihan noin, vaan näin:

    Jos mun tuttuni tulisi,
    Ennen nähtyni näkyisi,
    Sille kättä käppäjäisin,
    Vaikk ois käärme kämmenpäässä,
    Sille suuta suikkajaisin,
    Vaikk ois suu suden veressä,
    Siitä kaulahan kapuisin,
    Vaikk ois kalma kaulan päällä,
    Vielä vierehen kävisin,
    Vaikk ois vierus verta täynnä.

    Leinokin vakuuttaa, että nainen on kuin nunna ja paha suustaan, mutta kun ei voi mitään, se nyt vaan on se jonka silmät kutsuvat. Ihan samoin kuin tuo Kantelettaren rakastumiskuvaus.

    VastaaPoista
  123. Iines: "Toisella on elämä edessä, toisella tukka takana. Molemmat ihan ok."

    Ihan OK? Et taaskaan vastaa kysymykseen. Kysyin arvotuksesta, sinä kerroit toteamuksen.

    Aiemmin olit sitä mieltä, että juristi ei ole parempi kuin nuubialainen (varmaan musta mies?) pizzalähetti. Tuossa oli kyse arvotuksesta.

    VastaaPoista
  124. HG "Itte oot Jape, Itte oot mielipuoli"

    Älä viitsi lällätellä HG!

    HG: "minä olen puolimieli eli vain puolet toimii enää koska loput jazzaaaa"

    Jep, huomaan, kovasti jazzaa. Ja jalat sekoaa toisiinsa ja jazzaaja menee nurin, pyllylleen. Ei ymmärrä pysyä kanveesissa, vaan kapuaa takaisin ylös...kohta kaatuu taas...moksis!

    Luuppi, ikuinen silmukka, on valmis.

    VastaaPoista
  125. Kantelettaresta:
    Suuta voisin suikata, mutta sitten juoksisin karkuun. Ja kovaa.

    VastaaPoista
  126. Kyllä Kalevalan naiset sinut kiinni pinkoisivat, Riku.

    VastaaPoista
  127. En todellakaan tarkoittanut, että ihmisiä voi jakaa eri tasoille niin että niitä tasoja arvotettaisiin paremmusjärjestykseen.

    Tiedän, että tuo jako kuulosti pahalta, mutta kun nuo tasot ovat tosia. On vain niin, että tuo arvotus tulee sitten jokaisen omasta päästä.

    Nykyään tahdon vain, että kumppanillani olisi suuria ja pieniä ajatuksia päässä ja taito ja into ja kyky ilmaista niitä ja tehdä ihan omia kytkyjä, joissa on kyllä aina mukana humaani eettisyys ja ihmispolon raadollisuuden ymmärrys ja lopuksi - kyky nauraa itselle ja kaikelle tälle mitä on. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä.

    VastaaPoista
  128. En halua Iines sen enempää hiillostaa sinua tästä, mutta eikö ajatus tasoista sisällä väistämättä ajatuksen eriarvoisuudesta?

    VastaaPoista
  129. Kuunkuiske,

    sana "taso" onkin varmaan väärä, ja sen tilalle pitäisi keksiä parempi. Tasohan tuli tuosta, kun yritin määritellä hullua rakkautta.

    Kävisikö lumpeenlehti? Juristinainen ja pizzalähetti ovat eri lumpeenlehdellä. He kohtaavat, ja kurkottavat toisiaan kohti omilta lehdiltään. Täytyy vain toivoa, ettei jompikumpi pulahda mustaan veteen.

    VastaaPoista
  130. Lumpeenlehti on hyvä!

    Näen sieluni silmin erilaisia lumpeenlehtiä, eri kohdissa - kaikki osa samaa kokonaisuutta.

    VastaaPoista
  131. Kaikki samassa lumelammessa. Ja pieniä keijuprisessoja ja sammakkoja siellä suutelemassa toisiaan omilta lumpeenlehdiltään. Juuri näin, Kuunkuiske!

    VastaaPoista
  132. Eikka Leikka honey mussukka marshmellowkarkki vaaleanpunainen pantteripylly -

    Milloin suuuuudellaaaaaan?

    VastaaPoista
  133. HG: Jaa mää vai?

    Jos, niin: Minä nyt alan olemaan jo siellä vähempään vastikkeeseen pystyvän osassa.(lue Henry Laasanen)

    VastaaPoista
  134. Noilla kasvoilla vastikkeettomuus ei enää haittaa, Riku.

    Mutta varo nyt vähän noita Kalevalan impiä.

    VastaaPoista
  135. Varon, mutta kun ne on niin ihquja!

    VastaaPoista
  136. Luulet vaan, noitia ovat Kalevalan immet. Parasta olisi panna korvatulpat ja sitoa itsenä paaluun ja purjehtia ohi..

    VastaaPoista
  137. Kuten Odysseus-vainaa muinoin, en enää kuule seireenien ääntä. Paitsi ehkä sinun...

    VastaaPoista
  138. Niin se Odysseuskin päätyi Kirken kamareihin, vaikkei kuullut mitään, ei nähnyt mitään. Miestä vietiin kuin pässiä, ja Penelopen puut helskyivät, kangas kasvoi.

    VastaaPoista
  139. Luoja varjele ja Herra armahda! Noin meille käy!

    VastaaPoista
  140. Minunkin mieleeni tuli tuo suomalainen kansanruno Jos mun tuttuni tulisi.
    Loituman upea versio siitä hivelee korvia ja sielua:
    http://www.youtube.com/watch?v=64Hilbd_jMg

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

    Minä olen tietenkin nuori, naiivi ja rakastunut, mutta minusta ehkä vahvimmalla pohjalla on nimenomaan rakkaus, joka on syntynyt ystävien välille, ystävyyden pohjalta. Ystävyys auttaa toiseen tutustumisessa, luottamuksen synnyttämisessä ja toisen kunnioittamisessa paljon. Nämä auttavat rakkauden säilymisessä.

    Mutta rakkaus ei säily itsestään vaan sitä täytyy vaalia ja hoitaa, mm. anteeksiantamisella ja -pyytämisellä.

    Omien vanhempieni nyt lähes 30-vuotinen avioliitto on kannustava. Etenkin silloin, kun vanhemmat tulevat kahdenkeskiseltä lomalta hymyillen toisilleen jälleen kerran uudelleen rakastuneina keittiön pöydän ja kahvikuppiensa ylitse. Silloin lapsenkin sydämessä läikähtää lämpö - nehän rakastavat toisiaan, huonoistakin ajoista huolimatta.

    Rakkaus näkyy myös tekoina. Rakkautta on se, että säästää toiselle sen palan ruisleivästä, mistä toinen pitää, vaikka se olisi omakin suosikki (olipa se sitten kantapala tai ruispalan ylempi puoli).

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

    Kun rakastaa oikein paljon, tuntuu kuin sydän pakahtuisi ja rintaan koskisi. Silloin rakkaus on suorastaan fyysistä kipua.

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

    Hajanaisia ja naiiveja ajatuksiani rakkaudesta näin yömyöhällä.

    VastaaPoista
  141. Ei ollenkaan hajanaisia eikä naiiveja, vaan viisaita ajatuksia, Elean!

    Tuossa on monella tekemistä, että rakkautta täytyy hoitaa, niin kliseinen kuin tuo ohje onkin. Itse olen ainakin juuri tuossa jopa erehtynyt, kun olen vain todennut että jahas, tämä oli sitten tässä ja adjö. En ole pannut kortta ristiin korjatakseni yhtään mitään.

    Jotenkin vieläkin ajattelee jotenkin, että ei se ole rakkautta, jos sen eteen täytyy tehdä töitä. Kai siinä on ihmisen kypsyydelläkin jotain tekemistä. Ja valmiudella symbioosiin, kun toiselle se vaan on vaikeampaa, elää lähellä toista, kun itse on mielestään niin kauhean kokonainen ja koko maailma. Itsekkyys. Se kai meitä riivaa. Ellei toinen vastaa enää mihinkään tarpeesen itsessä, niin mitäs teet.

    VastaaPoista
  142. Tässä yhteydessä voisi Haavikon innoittamana keskustella myös vihasta. Vihaatko minua, rakas?

    Muistan erään ystävän, joka petetyksi tultuaan aikoi vainota rakastettuaan kaikin mahdollisin keinoin. Hän käytti muun muassa telepatiaa (rakastettu menetti kuulemma telepatian ansiosta ajokorttinsa), lähetti sopivan määrän tunnistetietoja sisältäviä runoja paikallislehteen ja postitti katkeria kortteja rakastettunsa työpaikalle. Yrittäessäni puuttua asiaan hän sähähti raivostuneena: "Etkö sinä hyvä ihminen tiedä mitä viha on!"

    Tuosta on jo vuosia, mutta se on jäänyt mieleen.

    Hän teki kieltämättä hyvin paljon töitä vihansa eteen.

    Maria

    VastaaPoista
  143. Olen miettinyt, että viha ja rakkaus ovat samalla janalla, Maria. Ihminen joka kykenee rakkauteen, kykenee myös vihaan. Ja päinvastoin, sillä kyseessähän on vain saman tunteen intensiteetti.

    Olen myös sanonut, etten vihaa ketään, en osaa sitä, ja nytpä joudun vastuuseen sanoistani: enkö siis osaa myös rakastaa ketään. Enkö uskalla paljastaa sisintäni?

    En vihaa nimittäin niitä, jotka ovat kiusanneet ja kalvaneet ja kalvavat edelleen minua täällä blogimaailmassa voimallisestikin - reaalimaailmassa minua ei ole kiusannut kukaan, vaan olen saanut osakseni ystävällisyyttä ja monenlaista hyvää. Olen minä kyllä jotakuta vihannut, mutta vain yhtä, sitä jota olen rakastanut, joten tämäkin minusta todistaa sen, että viha ja rakkaus ovat samalla akselilla, saman tunteen ääripäitä.

    Kun rakkaus kuolee, kuolee vihakin, ja kun viha kuolee, et enää rakasta.

    VastaaPoista
  144. "En vihaa nimittäin niitä, jotka ovat kiusanneet ja kalvaneet ja kalvavat edelleen minua täällä blogimaailmassa voimallisestikin "

    Kenestä oikein puhut?

    VastaaPoista
  145. Älä tästä välitä, en minäkään välitä. Ja riittää, että ei kukaan sellainen, joka ei tiedä tätä tekevänsä.

    VastaaPoista
  146. "Ja riittää, että ei kukaan sellainen, joka ei tiedä tätä tekevänsä."

    Mitä tuossa lauseessa sanotaan?
    Ei ymmärrä...

    VastaaPoista
  147. No, ajattelin sanoa vain sen, ettei kukaan arvuuttele suotta, että tarkoittaako tuo nyt häntä. Jos kysyy asiaa itseltään, ei taatusti tarkoita.

    Mitäs sinä, Anonyymi, arvelet vihan ja rakkauden perimmäisestä olemuksesta? Ovatko ne samalla janalla?

    VastaaPoista
  148. Minusta rakkaus ja viha ei ole ollenkaan samalla janalla. En käsitä miksi voisi edes ajatella että olisivat.

    VastaaPoista
  149. Jap; kehitä joskus noita kuviasi - alat näkemään jotain muuta kuin linssin.

    VastaaPoista
  150. No HG, sinä voit varmaan antaa kuvien kehitysideoita, sinulla kun tuota näkemystä ja visiota on, selvästi. Olisi jännittävää nähdä/kuulla osaako se näkemyksesi ja visiointisi purkautua järkevänä, tolkullisena, tekstinä josta saa selkoa.

    VastaaPoista
  151. No kun voi vihata sitä, jota rakastaa tai joka vie sinun rakkautesi sinulta.

    En vihaa Hitleriä, en islamisteja, en sitä joka ei pidä minusta, en käärmeitä. Näitä kaikkia minä joko säälin, kammoan tai halveksin, mutta en vihaa. Puhdas viha on sen janan toisessa päässä, jonka toisessa päässä on rakkaus. Miksei olisi?

    Ihminen, joka ei rakasta, ei osaa myös vihata. Minä luulin itse, että kuulun tähän ryhmään, mutta en minä kuulukaan. Kyllä minä kai elossa olen.

    VastaaPoista
  152. Miksi säälit, kammoat tai halveksit sitä joka ei pidä sinusta?

    VastaaPoista
  153. Sikaflunssaa röhkiessäni en tässä jaksanut luke aihan kaikkia kommentteja, vaikka todella kiinnostavia ovatkin.

    Halusin vain tuode esille sen, mitä itse ajattelen rakkaudesta. Korinttolaiskirjeen lista kertoo minulle sen, miten rakastaa ja miten tunnistaa rakkaus. RAkkaus on minulle tekoja, vaikka toinen raamatunkohta sanookin, että kaikki on vain kulkusen helinää ilman rakkautta. Itse sanoisin että rakkaus on sanana vain kulkusen helinää ilman tekoja.

    Se ei kuitenkaan tarkoita, että rakkauden ilmaiseminen myös sanoin olisi turhaa. Luulen senkin olevan tärkeä TEKO. Itselleni on vaikeaa sanoa vaikkapa isälleni ihan suoraan sanat "rakastan sinua", koska se kuulostaa jotenkin niin teatraaliselta. Ehkä olen tottunut perhseessäni sanomaan asiat kiertotietä, mikä sinänsä ei ole aina se paras tapa.
    Omine lasten kanssa olen hieman avoimempi, se on toisen vanhemman ansiota.

    Rakastan, tai oikeammin haluan rakastaa monia ihmisiä lähelläni. Luulenkin, että rakkaus on ikuista vain, koska halu rakastaa ei koskaan lopu.

    VastaaPoista
  154. Kirjoitusvirheet tekevät kommentistani ihan kauhean, mutta kai ajatus on tärkein!
    En ole ihan niin huonossa kunnossa, ettenkö osaisi enää kirjoittaa, mutta asentoni on sohvalla kirjoittamiseen epäsopiva...

    VastaaPoista
  155. Miksi säälit, kammoat tai halveksit sitä joka ei pidä sinusta?

    Jape,

    ajattelin tässä vain niitä muutamia kalvajia, joista on ollut puhe ylempänä. Heitä säälin, koska he eivät todellakaan tiedä, mitä tekevät.

    Huomaan nyt, kun nostit asian esille ilman kontekstia, että ilmaisuni "ne jotka eivät pidä minusta" on siis väärä, turhan hienotunteinen. Heitä en sääli, kammoa tai halveksi. En pystyisi sellaiseen, koska en osaisi perustella noita tunteita mainitussa tilanteessa. Luulen, että heitä pikemmin arvostan ja samalla vähän pelkään, jos nyt pohdin tuon asian loppuun asti ja olen tarkka.

    VastaaPoista
  156. Sari,

    en edes huomaa kirjoitusvirheitäsi, koska imaisen aina kommenttisi tietäen, että siellä on helmiä.(Älä kiemurtele, niin se vain on, olet viisas eikä tuolle kannata pyristellä.)

    Rakkaus on tekoja! Juuri niin. Puhe on kulkusen helinää, ja teoista luemme rakkauden. Jos rakas sanoo, että rakastan, olet ihana, ja toisella silmällä katsoo toisaalle, tietää, että toisaalle katsominen on se totuus.

    Ja kyllä, rakkaus on ikuista, koska ihmisessä on kyltymätön rakastamisen halu.

    Tsemppiä paranemiseen! Pikkukaupungissakin on jo viisi possutautista. Yksi mies oli luullut, että hänellä on vain virkayskää, mutta tauti olikin sikatautia, luki paikallislehdessä. Pelottaa tuo sikatauti kovasti.

    VastaaPoista
  157. Ei parisuhde ole mikään työleiri, jossa raadetaan niska limassa.

    On eri asia tehdä toinen toiselleen pieniä mukavia tekoja arjessa, vaikka tiskata tiskit. Ei pakosta vaan halusta. Paljon arvokkaampaa kuin merkkipäivänä ostettu puolipakollinen lahja tai väkinäinen rakkaudentunnustus.

    Jos suusta tulee että kiitti vaan ja adjö, niin suhde on silloin varmasti jo loppuunkaluttu. Maailmat eivät enää kohtaa. Toinen juttu on se, että olisiko ollut mahdollista tehdä korjausliike aikaisemmin - tuossa vaiheessa se on jo turhaa. Se juna meni jo.

    VastaaPoista
  158. Minunkin on vaikea ajetella, että rakkauden vastakohta olisi viha. Mieluummin vaikka välinpitämättömyys.

    Vaikea siksi, että se vie rakkaudelta sen ylimaallisen hohdon, jota siinä kuitenkin haluan nähdä.

    Täällä ei ihmeekseni ole vielä käsitelty sitä, että monihan rakastuu nimenomaan omaan rakkauteensa - siis siihen ihanaan tunteeseen. Kohteella ei ole niin väliä.

    Niinhän sitä sanotaankin: rakkaus on ikuista, kohteet vaihtelevat.

    Usein romanttinen rakkaus on juuri tätä lajia. Paremmin sitä kuvaisikin sana ihastuminen.

    Opin jo nuorena joltakin viisaammalta, että kaksi ensimmäistä vuotta on ihastusta ja vasta sen jälkeen tulee rakkaus (jos on tullakseen).

    Iines - etkö itse ihmettele, että olet jo etukäteen mustasukkainen kuvitteellisen rakkaasi kuvitteellisista vilkuiluista kuvitteellisiin muihin naisiin?

    Pieni kyökkipsykologi sisälläni sanoo, ettei virtuaalinen mustasukkaisuutesi johdu luottamuksen puutteesta miehiin - vaan itseesi.

    VastaaPoista
  159. No jaa, en kiistele näistä, kun en tiedä, mutta mietin pohjaksi omaa tapaani reagoida.

    Ne tapaukset, joissa ei ole ollut vihaa tai mustasukkaisuutta, eivät ole kovin merkittävästi jääneet edes mieleeni. Mitä lojaalimpi olen ollut miehelle, sen vähemmän olen hänestä välittänyt. Mitä kiihkeämmin olen välittänyt tai rakastanut, sen mustiksempi olen ollut ja sen enemmän olen tuntenut myös vihantunteita.

    - En muuten ymmärtänyt viittaustasi virtuaaliseen mustasukkaisuuteen. Olen mustis kyllä kuvitellusta - jos tätä tarkoitat - omien ajatusteni pohjalta siis, mutta luulen, ettei minua ole koskaan reaalisesti petetty. En ainakaan tiedä sellaisesta.

    Tuosta romanttisesta rakkaudesta en tiedä mitään, siis että olisi rakastunut rakkauteen, mutta kai sitäkin voi olla. Oma rakkauteni on riemun ja tasaisen lisäksi aina ollut myös tuskaa, ei mitään vaaleanpunaista hörhöä.

    VastaaPoista
  160. Minäkin vain suun osalta :siis sen sisältä tulevan äänen tai oikeastaan hampaiden takia. En siis ikinä voisi rakastaa koko ihmistä; ei ei - korkeintaan statusta ja jos ei ole toimitusjohtaja vähintään niin ei, ei. Nada.
    Ei tule vaihtokauppaa - imua ei ole. Imu loppuu heti jos lompsa on liian ohut. Tai jos kengät ovat rikki, jojo ei tule silloinkaan mitään rakkaudenkipua. Kipu on suorassa suhteessa ulkomuotoon ja etenkin lompakon luomaan pullehtumaan, ei siis mikään muu pulleuma aiheuta sitä tykytystä...

    Nainen tietää mitä haluaa: timantteja ja edustusta: lyx lyx och sen lite pengar så hinner hon hitta lite sexiga typer vid sidan om....är det inte så? Aj?
    Ja trodde.

    VastaaPoista
  161. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  162. Höpsistä, HG,

    köyhä ja vähän renttu taiteilija on jokanaisen ihannetyyppi. Minunkin. Timantit heittäisin jorpakkoon ja miehen lompsineen perään, ja tiedän vuorenvarmaan, että niin tekisi leegio naisia, jotka tiedän ja tunnen.

    VastaaPoista
  163. Iines: "köyhä ja vähän renttu taiteilija on jokanaisen ihannetyyppi. Minunkin."

    Juu, näin puhessa, mutta ei käytännössä.
    Eräs miestyyppi, joka tuntuu naisia kiinnostavan, ja jota itse olen suuresti ihmetellyt, on kaikenlaiset rikolliset ja murhmiehet, vangit jne. Naiset menee ihan veteliksi näiden edessä.

    Josef Fritzl saa valtavati fanipostia naisilta, Juha Valjakkala samoin, Chareles Manson on aivan ihqu. Mitä tämä kertoo naisista?

    Iines: "Timantit heittäisin jorpakkoon ja miehen lompsineen perään, ja tiedän vuorenvarmaan, että niin tekisi leegio naisia, jotka tiedän ja tunnen."

    Jaa jaa, uskoiskohan? Juuri hiljan oli lehdessä juttua eräästä naisten ihanne miehestä Briteissä. Kyse oli 79 vuotiaasta komeasta kurppasta nimeltä Bernie Ecclestone (F1 mies). Mikähän hänessä kiinnosti? Olisko ollut lompsa, jossa on muutama miljardi rahaa?

    Entä mitä sanoo vanhoihin miehiin ja nuoriin naisiin erikoistunut Iines Playboy moguli Hugh Hefneristä (83 v) joka pyörittelee noin 20 v typyjä?

    Entäpä se hiljan lehdesä ollut juttu, jossa todettiin, että nainen jättää herkästi työttömäksi jäävän miehen (jos nainen on itse töissä) mutta kun tilanne on päinvastoin, eli nainen jää työttömäksi niin mitää muutosta ei tapahdu suhteessa. Mistä tämä kertoo?

    Joka tapauksessa voitaneen todeta että "leegio" ei liene kovin monta, joten ei riittäne yleistykseksi?

    VastaaPoista
  164. Onneksi en ole jumiutunut uskomuksiin, joiden mukaan "kaikki miehet" ovat epäluotettavia, aina valmiina lähdössä toisen naisen matkaan jne. Varmasti löytäisin väittämien tueksi paljon "tutkimustietoa", jos olisin kiinnostunut paperinmakuisesta "elämästä".

    Jos olisin päättänyt uskoa siihen, olisin oletettavasti kokenutkin sellaista.

    Onneksi jokainen saa valita oman ajatusmaailmansa ja sitä myötä hyvin pitkälti myös ne kokemukset, jotka elämä tuo kohdalle!

    VastaaPoista
  165. Niin sitä voisi luulla, mutta kun ollaan totälitäärisessä elämässä missä rasistit tehtailevat ihmisten elämää eli osallistuvat riistämään heiltä oikeita suhteita, sijoittamalla heille täysin epämiellyttäviä ihmisiä, joihin kuulemma sopisi jne jne eli pieni ryhmä ihmisiä, joilla suuret avaimet mm tekniikan suhteen LEIKKIVÄT JUMALAA pahalla seurauksella koska autenttisuutta rikotaan ja sen mukaan rakkautta kovalla vauhdilla.

    Katsotaan miten käy kun riistetään ihmisiltä loputkin kunnioitukseen liittyvät asiat - miten monta koulumurhaajaa saadaan ja itse toivon, että osaavat suunnata toimintojaan tiettyyn piiriin ei muuten mutta se on viruspesäke tämän hyvin sadistisen asian suhteen.

    Eikä uskalla puhua eikä voi oikein reagoida. Minä en myöskään aio.

    VastaaPoista
  166. Iines et al.

    Lieneepi eräs ongelma siinä, ettemme monikaan oikein tiedä mitä se rakkaus oikeastaan on muille kanssaeläjille? Eli rakastamista ja ns. rakkautta on olemassa yhtä montaa lajia kuin on meitä rakastujiakin.
    Eiköhän suurin osa rakkauksista perustu kuitenkin illuusioille, unelmille romanttisesta rakkaudesta, ja kuinkas ollakkaan myös seksuaalisille haluille. Varsinkin nuorena, ja ensialuksi.

    Raamatussa kirjoitetaan että meidät luotiin mieheksi ja naiseksi, ja että ihmisen ei pidä meitä Jumalan yhdistämiä erottaman.
    Eikös tätä tulkittu kauan niin, ettei avioliitosta sitten erotakkaan noin vain.
    Harmi vain, että sen ihku oikean puoliskon löytäminen, ja varsinkin elämän loppuun asti tätä yhtä ja samaa rakastaminen on melko harvinaista, mutta kaiketi mahdollista kuitenkin.

    VastaaPoista
  167. Lisätään nyt vielä, että en tiedä mitään karmeampaa kuin elokuvissa naisten kärttämät tunnustukset miehiltä: juuri nuo repliikit: Rakasastathan minua, sano, että rakastat minua jne!
    Helkkari mitä äklöä,itsekästä kerjäämistä!

    Mustasukkaisuus on karmea sana!
    Tuolle tunnekokonaisuudelle pitäisi keksiä uusi otsikko.
    Sen taakse piilotetaan hirveitä asioita!?
    Eikös "mustasukkaisuus" pohjimmiltaan ole itsetunnon, itsearvostuksen puutetta. Myös itsekästä,jopa sairalloista, pikkusieluista kateutta vallan- ja omistamisen halua: minä omistan tuon ihmisen, ja määrään mitä hän saa ja voi tehdä...?

    No, kirpaseehan se hieman, jos jää toista viulua soittelemaan, mutta eikös todellinen rakkaus suo rakastetulleen kaiken, myös uuden onnen!? :)

    VastaaPoista
  168. Jape,

    rikollinen on eri kuin lievästi renttu, joka on kiltti mutta erehtyväinen ihminen. Naiset eivät rakastu pedofiileihin ja murhaajiin silloin kun puhutaan kuvaannollisesta renttutaitelijoihin tai runoilijoihin rakastumisesta. Kyseessä on eri asia. Minä en tiedä mitään Juha Valjakkalaan rakastuneista naisista, enkä pystyisi itse edes ihastumaan vastenmielisiin ihmispetoihin.

    Kyllä se leegio on edelleen leegio puheessani. Olen käynyt kymmeniä keskusteluja niin nuorten kuin vanhempienkin kanssa aiheesta, ja niissä saavat kyytiä rahojaan vilauttelevat typerysmiehet. Suurimman osan ihanne on rehellinen, ajattelevainen ja käsistään taitava tavallinen kiltti mies tai sitten se ilmaisukyvyltään omaperäinen runoilijanrenttu.

    Taidat puhua vain joidenkin mediamissien ihannetyypeistä, varakkaista formulakuskeista ja urheilijoista, kun puhut timanttien väläyttelyistä? Nämä mediamissit kun edustavat joillekuille miesryhmille alfanaarasryhmää, jonka mielipiteet yleistetään koskemaan fiksumpienkin naisten mielipiteitä.

    VastaaPoista
  169. Kuunkuiske,

    tuo on niin totta, että minkä tahansa mielipiteensä tueksi löytää netistä tilastotietoa, jonka kuvittelee lyövän toisilta jauhot suuhun. On ikävää keskustelua, kun pannaan porukat lukemaan linkkejä johonkin nurkkaan ja kuvitellaan, että linkit osaavat puhua.

    Paras kommentti on linkitön kommentti, ja minusta linkit pitäisikin kieltää lailla keskusteluissa. Linkki on parhaimmillaan vain viitteenä tekstin lopussa, todisteena, ja asia on itse selvitetty lukijoille.

    VastaaPoista
  170. Leonoora,

    rumaahan tuo mustasukkaisuus on, ja nimenomaan sen kokijan virhe, josta itse kärsii eniten. Eiköhän siinä ole takana jokin lapsuuteen ulottuva hylkäämisen pelko.

    Vaan ei niitä tunteita ihmispolo voi säädellä tai hallita, jos on itselleen uskollinen. Käyttäytymistään voi säätää, toki.

    VastaaPoista
  171. Yleensä linkkejä käytetään niiden väitteiden tueksi, joihin ihminen on totaalisesti jumiutunut. Hän on "päättänyt" esim. että naiset tai miehet ovat aina ja ikuisesti altavastaajia toiseen sukupuoleen nähden eikä mikään pysty kumoamaan sitä väitettä. (Voitaneen puhua toiseen sukupuoleen kohdistuvasta vihasta.)

    Jokainen seuraa maailman tapahtumia sen minkä seuraa ja tietää kyllä epäkohdista. Ja toimii mahdollisuuksiensa mukaan niiden epäkohtien eteen, mitkä kokee itselleen tärkeimmiksi. Samat ikuisuusaiheet saa tuotua ainakin mutkan kautta mukaan jokaiseen keskusteluun, jos haluaa. Surullista, jos elämä on kaventunut niin pieneksi.

    Usein kai sairaalloisesti tutkimuksiin tuijottavat ihmiset ovat niitä, joilla on omassa elämässään aihepiiriin liittyviä angsteja. Linkkien kautta saa huomiota ja "oikeutuksen" angstiinsa - tai siis luulee saavansa; kuka niitä viitsii lukea.

    Eräässä blogissa oli jossakin vaiheessa puhetta siitä, että naiset suosivat "hyvinvarusteltuja" miehiä. Moni nainen pyrki kumoamaan väitteen, mutta se ei vaan miehille kelvannut. Suhteessahan on kyse vain sukupuolielimistä! :) Noille miehille ei ilmeisesti ollut tullut pieneen mieleenkään, että suosion puute naismarkkinoilla johtui aivan muista asioista kuin meisselin koosta. Peiliin saattaa olla ikävä katsoa.

    Mitä tulee mustasukkaisuuteen...Hylkäämisen pelkohan siellä taustalla luuraa. Jos kumppanilla on puhtaat jauhot pussissa, mustasukkaisuus tod.näk lientyy ajan myötä, koska siihen ei ole aihetta. Vilkkusilmän vilpittömyyteen on vaikea uskoa - eikä varmaan ole syytäkään.

    VastaaPoista
  172. Juuri noin ainakin minun mustasukkaisuudelleni on käynyt, Kuunkuiske. Kun tunnen toisen, suhteessa vallitsee luottamus,ja uskon täysillä, kenties jopa sinisilmäisesti kumppaniin, mutta siinä vaiheessa, kun vielä ottaa toisesta selkoa, on epävarma toisen vilpittömyydestä ja siitä, kelpaako tuolle.

    Nimenomaan, linkeillä pönötetään sitä omaa ainoaa oikeaa mielipidettä, ja kun toinen vastaa siihen omalla linkkirepertuaarillaan, ollaan jo härkätaistelussa, ei debatissa. Olen tähän itsekin pariin otteeseen sortunut noissa alemmissa mammuttikeskusteluissa, mutta huomasin tyylin ahdistavaksi. Siitä jäävät puuttumaan omat ajatukset ja levollinen toisen esitttämien teesien harkinta varteenotetavana vaihtoehtona. Se on kuin talvisota ryssää vastaan.

    VastaaPoista
  173. Eräässä blogissa, jonka keskusteluun eräs tässä Iineksen blogissa kirjoittava nainen osallistui myös, oli jossakin vaiheessa puhetta siitä kuinka ko. blogia pitävä nainen piti ns. erilaista miehistä. Tämä ei ollenkaan käynyt tälle eräälle kielitieteilijänäkin esiintyvälle naiselle. Hän kovasti ihmetteli että kuinka moisista luusereista voi kukaan pitää?
    No tämä kielitieteilijä itse oli keskityynyt ns. alfamiehihiin, joita kertoi iskevänsä taktiikalla, joka koostui silmien räpsyttelystä ja merkitsevien katseiden luonnista.
    Ko. nainen ilmeisesti osallistui myös peniskeskusteluun, mutta ei ollut niiden "monien naisten joukossa" kumoassa mitään väiteitä. Mielipide, tosin vanhakantainen, tältä kielitieteilijältä kyllä löytyy vähän joka asiaan ja tuossa nyt puheena olevassa blogissa hän riitautuikin säännöllisesti blogiapitävän naisen kanssa. Eikö olekin mieleinkiintoista?

    VastaaPoista
  174. Iines: "rikollinen on eri kuin lievästi renttu, joka on kiltti mutta erehtyväinen ihminen. Naiset eivät rakastu pedofiileihin ja murhaajiin silloin kun puhutaan kuvaannollisesta renttutaitelijoihin tai runoilijoihin rakastumisesta."

    Nämä "lievästi" rentut taiteilija tyypit on sellaisia jotka ei pysty itseään elättämään eikä muutenkaan huolehtimaan itsestään. He ovat joko yhteiskunnan elättinä tai sitten ainakn osittain jonkun naisen elättinä. Ihmetteln mitä hienoa siinä on kun nämä elämäntapauntiaanit hakee inspiraatiota ja visiota baarista kuukausikaupalla ja se purkautuu sitten yhteen helvetin toteeminveistämiseen sähkösahala ja sitten se mustataan kosanipullolla ja voila, taideteos on valmis. Minusta tuo on taidetta ilman aivoja, mutta kai se on naista ihanaa, vaikka kukaan ei tuosta taiteesta mitään maksakaan. Sanoinko, että tuon taitelijan vaimo oli opettaja? Englanninopettaja mm. minulla. En tiedä mistäj ohtuu, muta tuo opekin haisi usein viinalta ja valkosipulilla sitä koitti peittää, ilmeisesti visiota oli haettu yhdessä miehenkanssa?

    Muistan vielä ku tämä taiteilija teki erään suurtyönsä, iski 550 vaarnaa maahan kehäksi. No tuossa kyllä voidan puhua jo työntesta, mutta kuka tuollaisen taideteoksen ostaa? :)
    Ei mitään järkeä.

    Näitä ja paria muuta elämäntapaintiaania olen seurannut pitkän ja läheltä, joten tiedän mistä puhun. Lisäksi on ne muut rentut, pikkukriminaalit (ja isommatkin), jotka oli aina pahanteossa. Töihin heitä ei saanut, mutta jostain kummasta oli aina rahaa istua baarissa ja naiset ihaili, on niin lutuisia.

    Runoilijoista vielä, etät mitä hienoa on olal runoilija jos et pysty elämään runoilemalla? Kunka moni elossa oleva suomalaisrunoilija elää runoilemalla? Tabermann? (No ei hänkään, kun pitää olla kansanedustaja). Heli Laaksonen? Kuka?

    VastaaPoista
  175. Minne se rakkaus katosi? Hmmmm sellainen koira, joka repii koloistaan pahat myyrät ja muut jyrsijät ei halua naida näitä reptiilejä. Koiras haluaa naaraan ja naaras koiraan mutta oman lajin sisältä. Reptiilit ja jyrsijät pariutuvat muiden reptiilien ja jyrsijöiden kaa.

    Mustasukkaiseksi ei tulla - korkeintaan mustaksi.

    VastaaPoista
  176. Linkeistä vielä sen verran, että jos esittää väitteitä, eikä esitä mitän väitteensä tueksi, niin huono homma minusta. Jos hyväksytään sellsinen keskustelukulttuuri, ttä voi esittää ihan mitä vaan ilman veloitetta esittää väitettään edes jotenkin todeksi, niin hulinaksi menee.

    Se että joku sanoo, että ei lue linkkejä ja niiden takana olevia tekstejä, niin kuinka ko. henkilö voi osallistua koko keskuteluun, kun hän ei tiedä mistä on kyse. Se että joku mataa poterossan, ei avaa linkejä ja niien takan olevai taustoja vaan hokee kädet silmillä ja korvilla, että en usko ja tankkaa omaa mantraansa, niin hohoijaa...
    Kannattaako tuolloin edes osallallistua keskusteluun? Ehkä ei. Jos haluaa pitää omista luutuneista, vanhakantaisista ajatuskista kiinni, niin siitä vaan. Mutta onko silloin oikeassa? Todennäköisesti ei.

    Tässä Iinekselle yksi hyvä linkki, josta voit lukea Arawnin hyvä kannanoton mieliteemaasi: "vanha suomimiese ja nuori thaityttö"

    Nuo onnettomat thaivaimot eli monikulttuuristen liittojen kauheus ja ihanuus

    Tuskin luet tuota kun se tuli linkkinä, mutta oletpa ainakin tietoinen...

    Iines: "Taidat puhua vain joidenkin mediamissien ihannetyypeistä, varakkaista formulakuskeista ja urheilijoista, kun puhut timanttien väläyttelyistä? "

    Ei pelkästään mediamisseistä, mutta ei tästä tämän enempää, kun näyttö ei kelpaa kuitenkaan.

    Iines: "Nämä mediamissit kun edustavat joillekuille miesryhmille alfanaarasryhmää, jonka mielipiteet yleistetään koskemaan fiksumpienkin naisten mielipiteitä."

    Keitä ne fiksummat naiset on?
    Eikös nuo "mediamissit" ihan ihmisiä ole siinä missä muutkin?

    VastaaPoista
  177. Iines: "Tarkoitin sellaista rakkautta, että rakastuu henkilöön, josta tajuaa sen, että tuo on oman itsen alapuolella a) älyllisesti b) eettismoraalisesti c) opillisesti d) ilmaisukyvyllisesti e) ulkonäöllisesti f) taloudellisesti g) iältään (tarpeeton ylivedetään sen mukaan, mitä henkilö noista tahtoo korostaa). "

    Miksi vain alapuolella? Itse olen vahvasti ihastunut ihmisiin, joiden koen olevan itseni YLÄPuolella. Se voi olla todellista tai olla olematta, mutta jo pelkkä sellaisen kokeminen tekee tasa-arvoisesta suhteesta mahdottoman.

    Silti, vain yksi tällainen vei minua kuin pässiä narussa ja sekin ehkä siksi, että hän oli ensimmäinen mieskokemukseni koskaan. Ei ollut kokemusta eikä tietotaitoa minulla hoitaa tilannetta. Enää en ole vietävissä, jo siksikin, että seurustelen. Pitäydyn miehessäni.

    Mistä muuten tuli mieleeni, että taitaa se enemmistö naisistakin joskus haluta muitakin miehiä kuin omaansa. Vieraan himoaminen ei siis ole erityisesti miehinen ominaisuus.

    VastaaPoista
  178. "Miksi vain alapuolella? Itse olen vahvasti ihastunut ihmisiin, joiden koen olevan itseni YLÄPuolella"

    Arawn,

    kyllä minä sanoin tuon YLÄpuolella olevaan ihastumisen jo 12.11. klo 19.05 kommentissani. Tässä vielä tuosta kommentistani tarkempaa määrittelyä:

    "Iines sanoi...

    Siis eikö sopimaton tai hullu rakkaus tarkoita nimenomaan tuota: joku ei sovi henkilön maailmaan samalle tasolle, jolla hän kokee olevansa. Siitä syntyy hulluuden efekti? - - - voihan sopimaton rakkaus olla myös ns. mahdoton rakkaus, jolloin rakastuu itselleen aivan liian hyvään: - - . Tasoista tässäkin on kyse.

    12. marraskuuta 2009 19:05
    "

    Sanot Arawn vielä, että Vieraan himoaminen ei siis ole erityisesti miehinen ominaisuus". Tästä olen samaa mieltä. Käy se naisiltakin.

    VastaaPoista
  179. Jape,

    anteeksi, mutta en ymmärrä hölkäsen pöläystä vihjailevasta kommentistasi "eräästä blogista" ja "kielitieteilijästä".

    Eikö olisi reilumpaa puhua nimillä, siis bloginimimerkeillä, jos nyt sitten tuossa asiassa on mitään keskustelemista - selän takana juoruilusta kun en tykkää ja toivon, ettei sitä tässä blogissa harrasteta.

    Kyllä minä olen lukenut Arawnin jutun ihan oma-aloitteisesti jo aiemmin. Pruukkaan muutenkin lukea Porttia Ukrainaan.

    Jaa että keitä ne fiksummat naiset ovat? No, ne ovat niitä naisia, jotka elävät muualla kuin median juorupalstoilla.

    VastaaPoista
  180. Iines: "anteeksi, mutta en ymmärrä hölkäsen pöläystä vihjailevasta kommentistasi "eräästä blogista" ja "kielitieteilijästä"."

    Ai minäkö vihjailen? Erikoista, että kun MINÄ puhuin "eräästä blogista" niin se on ongelma, mutta kun Kuunkuiske puhuu vihjailevasti "eräästä blogista", niin se on OK? Kummallisen epätasinen ote asioihin sinulla kun minun sanomiset on punainen vaate ja muiden jorinat menee ihan ässänä läpi.

    Ole kuitenkin huoleti, Iines, sinä et ole "kielitieteiljä".

    Iines: "Eikö olisi reilumpaa puhua nimillä, siis bloginimimerkeillä"

    Olisi.

    Iines: "selän takana juoruilusta kun en tykkää ja toivon, ettei sitä tässä blogissa harrasteta."

    Sinun kannattaa suunnata puheesi tuolle besserwisserille, Kuunkuiskeelle, ja tarkkailla hänen jorinoitaan.


    Iines: "Kyllä minä olen lukenut Arawnin jutun ihan oma-aloitteisesti jo aiemmin."

    OK - hyvä. Halusin vain pönöttää omaa ainoaa oikea kantaani Arawnin erinomaisella kirjoituksela johon yhdyn.

    Iines: "Jaa että keitä ne fiksummat naiset ovat? No, ne ovat niitä naisia, jotka elävät muualla kuin median juorupalstoilla."

    Ympäri pyöreää pallottelua, josta ei saa kiinni.

    VastaaPoista
  181. Jape,

    miksi sinä yrität tehdä keskustelukumppanistasi hakkelusta?

    VastaaPoista
  182. Sitten kun et enää jaksa leikkiä tuota kissa-hiiri -leikkiä cat-i:n kanssa niin sitten voit tehdä jotain parempaa. Hän on nimittäin ikuisesti pitämässä sinua siinä, sen takia hänen egonsa löytää inspiraatiota joka päivä. Mutta sinä tapat jotain muuta samalla: tapat oikeaa rakkautta, oikeaa uskallusta olla oikeasti rehellinen jne siinä kun vaihdat nikki-nimiä, väläyttelet ja käytät lähes sataprosenttisesti aikasi tähän mikä ei ole älykästä. Kuten joku sanoi Kemppisen blogissa matemaattinen osaaminen on oikeastaan tekiikkaa; ihminen joka on matemaattisen lahjakas kuten sinä on oikeastaan kadottanut sydämensä ja osaa ulkoa mutta ei näe mitä on itse asiassa joskus itse kirjottanut. Odottaa, että joku minunlainen tulisi ja kirjoittaisi kasaan sen ,mikä olisi niin tärkeää. Ja minäkin odotan, että löytäisin sitä kipinää ja iloa sen tekemiseen. En löydä niin kauan kun näen miten leikitte. Se turruttaa ja masentaa, vie ilon ja nostaa surun. Tulee lisää ja lisää pohdintaa, ei silti yhtään oikeaa kirjaa.

    Ei voi enää syntyä, eikä voi mitään muutakaan koska viimeiset oljenkorret tuli käytettyä - turhaan.
    Jää puolitiehen, ja se on ensimmäinen kerta ja ainoa kerta joka sitten sillä lailla jäi.

    Masentavaa.

    Muaddib, rabies, maladroit...jne jne eli you name it.
    Mistä saat aikaa tähän kaikkeen? Eikö ole työtä? OIkeaa työtä, missä jotain menisi eteenpäin eikä vain kohti lisää rahaa joka on vanhan paskavallan käsissä ja vievät meiltä hengityksen, sydämen ja mahdollisuudet todella rakastaa. Ja sitä palvot?

    VastaaPoista
  183. Kunpa lakkaisit hourimasta, HG.

    Jape on Jape, ihan oma itsensä, eikä hänellä ole mitään tekemistä minkään mainitsemiesi maladroitien tms. kanssa. Ihmistuntemus, ohoi!

    Mutta varo ihmeessä tätä korvarysää, Jape, Iines kun on himokas viettelijätär ja miehet vain tahdottomia riepunukkeja täällä Rysänperällä. HG & Cumpp. pitävät yleensä huolen tästä varoitus- ja torjuntapuolesta.

    VastaaPoista
  184. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  185. Minä ihailen tässä vaan Tanja Saarela Karpela Saarela Niinistö Karpela Saarela Niinlaudan koiraa tuolla autossa.

    Korvarysän taustalla on arabit; ne maksavat koko ajan tästäkin. Onhan täällä ns. kirjoituksia tullut lisää vai mitä? Kannattaa siis juosta pururadalla kun kiimaiset koirat (kissat?) juontavat sen minkä muuten joutuisi itse.

    Sääli vaan että se on jo tiedossa. Kaikille.
    Tässä leikissä on näet vain kaksi osapuolta: arabit ja juutalaiset.

    Näitä me kutitamme sinä aikana kun lapsia kuolee kuin kärpäsiä maailmassa Iines.

    Mitään sen romanttisempaa ei näytä olevan.

    VastaaPoista
  186. Iines: "Mutta varo ihmeessä tätä korvarysää, Jape, Iines kun on himokas viettelijätär ja miehet vain tahdottomia riepunukkeja täällä Rysänperällä. HG & Cumpp. pitävät yleensä huolen tästä varoitus- ja torjuntapuolesta."

    Pitääpä olla varuillaan. Aina ei huomaa kaikkia suojakilpiä pitääkkään esillä. Siksikin on kenties hyvä, että on valppaita, HG:n kaltaisia tarkkailijoita, jotka hoitavat hälytykset sun muut varoitus merkit, joita ei näin taviksena huomaa. Ihmistuntemusta hänen soisi kylläkin oppivan, ettei ihan outoja nimimerkkejä yhdistelisi kehen vaan.

    VastaaPoista
  187. hoho, menenpä juomaan kahvia, kuten bruukataan sanoa. Mitäs siis sen enempää: minä toivon, että politikot voisivat vetää vielä härskimmin välistä: oikein superhärskisti koska idea ei ole sen enempää väärtti. Voi meitä rassukoita ja voi teitä pahoja ihmisiä - voi voi.

    Mutta sainpa sanoa. Onneksi en sanonut mitään sen enempää. Olisi voinut avata jotain todellisen suurta; never again. Nada. Keksikää itse.

    VastaaPoista
  188. Korvarysän taustalla on arabit; ne maksavat koko ajan tästäkin. Onhan täällä ns. kirjoituksia tullut lisää vai mitä?

    Arabithan ne tätä korvarysää pyörittävät, armas HG.

    Minullakin on suora linja Pensseli-setään, joka tehtailee näitä kommentteja. Iltaisin laulan Niilin hanhia.

    VastaaPoista
  189. Sinä olet uskomaton. Oletko punatukkainen myös?

    VastaaPoista
  190. Älä laula liian kovaa. Naapurit häiriintyvät. ;)

    VastaaPoista
  191. Mikäs tämä korvarysä on ja missä on Rysänperä?

    Täällä puhutaan ihan salakielellä...

    VastaaPoista
  192. Korvarysä on blogini brändi, siis fanien antama lempinimi blogilleni. Tulee tuosta kuvastani, jossa esiinnyn nokkosrokkoinen korva tyrkyllä. Se viettelee miehiä tänne. Ja siksi tämä blogin paikkakunta on Rysänperä.

    Olen tavattoman otettu ja ylpeä tästä korvarysä-brändistä. Hellittelynimen lanseerasi muistaakseni faniklubin ylläpitäjä kivakoo, ent. komposti ja sitä markkinoi nyt aisapari HG. Lopuksi kiitänkin heitä. Ja aivan aluksi tietenkin, myös.

    VastaaPoista
  193. "Eräässä blogissa, jonka keskusteluun eräs tässä Iineksen blogissa kirjoittava nainen osallistui myös, oli jossakin vaiheessa puhetta siitä kuinka ko. blogia pitävä nainen piti ns. erilaista miehistä."

    Onko kyse nimimerkistä Kuunkuiske?

    Hänen muistan eräässä mm. BDSM seksiin erikoistuneessa blogissa esittäneen ujoista miehistä halveksuvia kommentteja. Samoin muisteleen hänen riidelleen blogia pitävän naisen kanssa, joka usein preferoi ja oli mm. ihastunut ujoihin nörtähtäviin (ja huonosti pukeutuneisiinkin vielä, Kuunkuiskeen mielestä) miehiin. Tämä oli Kuunkuiskeen mielestä outoa ja väärin, että nainen pitäisi, ei normimiehestä vaan jostain hieman erikoisemmasta, ujosta ja hiljaisesta flanellipaitaisesta miehestä.

    Tuossa blogissa taidettiin lanseerata muuten käsite pillukartelli, jonka eräs edustaja Kuunkuiske on. Pillukartelli nimittäin pitää yllä haukkamaista vahtimis- ja rankkaussysteemiä siitä millaisille miehille sitä pillua oikein saa antaa ja kenet jätetään ilman.

    VastaaPoista
  194. Anonyymi,

    sanonpa nyt suoraan tämän keskustelupaikan hengen luojana, että en ollenkaan pidä siitä, että jostakusta kirjoittajasta keskustellaan yli hänen päänsä, kohdistamatta sanoja suoraan hänelle.

    En halua estää minkäänlaista keskustelua, mutta tehdään se reilusti kohdistamalla kysymys suoraan sille, josta puhutaan. Ja mieluiten oma nikki avoimesti esillä.

    VastaaPoista
  195. Minusta muuten käsite pillukartelli kuulostaa hyvältä, jos sen oikein ymmärsin.

    Tietysti naisella on oikeus päättää, kenelle sitä pillua oikein annetaan. Hänenhän se on, ja hänen elämänsä on hänen. Vai pitäisikö olla Timo Hännikäis -malli: kaikki nuoret naiset pillunjakovelvollisiksi asevelvollisuuden tapaan. Kun maa eikun mies on hädässä, pillut olkoot rivissä valmiina.

    VastaaPoista
  196. Täälläpä aatos sinkoilee - pillukartelliin on vastattava kai munaleikkurilla.

    Mutta jos miehet luulevat, että meisselin koko ratkaisee, niin samalainen luulohan on naisillakin: kupin koko ratkaisee.

    Suhteutan hieman yhtä asiaa: kun Iines mainitsi monestikin sen, että Suomeen naidaan yksi thaityttö päivässä, niin luin juuri teksti-tv:stä että meillä menee yksi kuljetusyritys konkkaan päivässä.

    Pitäisin tätä jälkimmäistä huomattavasti suurempana uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle.

    Muuten olen sitä mieltä, että Jape-Iines-keskustelussa on kaksi kovaa vastakkain. Pitäkää peli reiluna.

    VastaaPoista
  197. No se menee kai niin, Tapsa,

    että miehet tosiaan luulevat, että meisselin koko ratkaisee. Sen lisäksi he luulevat myös, että naisille on kupin koko tärkeää. - En usko, että on. Jos nainen ottaa silikonit, hän tekee sen ollakseen haluttu ja kelpoisa miehen silmissä. (Kysyn vaan, milloin mies suostuu ottamaan silikonit penikseensä naisten vuoksi.)

    Miehet siis kupin kokoa kyselevät, eivät naiset tarvitse moista tietoa muuhun kuin sopivien liivien löytämiseen. Menepäs johonkin chattihuoneeseen, niin 90 prosenttia miehistä kysyy naiselta kuppikoon, jotkut jopa kättelyvaiheessa. (En chattaile, vaan olen vain kokeillut uteliaisuuttani muutama vuosi sitten.)

    Olen ihan samaa mieltä kanssasi Tapsa: kuljetusyritysten huonot ajat ovat suurempi ongelma kuin mainitsemasi thaityttöjuttu, jota en pidä yhteiskunnallisena ongelmana ollenkaan. Se oli vain jokin esimerkki toiseen aiheeseen, ja sai kohtuuttomat mittasuhteet.

    Asiat pitäisikin mieluiten esittää oikeassa kontekstissaan, niin ei tehdä kenellekään vääryyttä. Usein jokin asia tai mielipide irrotettuna toiseen yhteyteen tai itsenäiseksi asiaksi saa kohtuuttomat efektit, joita sillä ei ollut.

    Ja mikä kumma on Jape - Iines-keskustelu? Minähän olen kieltäytynyt hakkelustyyppisestä "Minä kysyn ja linkkaan linkin - sinä vastaat ja linkkaat vastalinkin"-sarjatulituksesta. Asioista sen sijaan voidaan jutustella vähän leppoisammin.

    VastaaPoista
  198. Tämä rakkaus-aihe taitaa olla ihan ehtymätön, mutta nyt alkaa jo kyllästyttää. Mielestäni pillukartellilla ja sanonnalla "...mutta suurin niistä on rakkaus" ei ole mitään tekoa keskenään. Jälkimmäisen allekirjoitan. Luulisi jokaisen suomenkieltä taitavan aikuisen tietävän, että pelkkä seksi on eri juttu kuin rakkaus.
    Delilah
    ps. Sinulla on, Iines, hyviä keskusteluaiheita. Saapa nähdä, mitä tulee seuraavaksi.

    VastaaPoista
  199. Delilah,

    mielelläni aloitan uuden aiheen, kunhan innoitun jostain. Monesti se on jokin ajankohtainen aihe ryyditettynä vinolla näkökulmalla, tai sitten jokin henkilökohtainen muistelus elämästäni. Mistäs sinä tykkäisit jutella tai lukea?

    PS En minä näitä keskusteluja tahdo venyttää, vaan en vain ole "päre päivässä"-tyyppiä jonkun Kemppisen mallin mukaan. Ja olen iloinen, että keskustelut elävät vilkkaasti. Tosin tällainen mammuttikeskustelu on jo hankala seurata, ja etenkin nyt, jos se menee uudelle sivulle.

    VastaaPoista