22.2.2010

Elämäni karttakepit

Ensimmäinen karttakeppi, johon kiinnitin huomiota, oli Liisan, alakoulunopettajan. Liisalla oli isot ja pystyt rinnat, jotka huomasi. Vyötärö oli kapea, ja hänellä oli tyköistuva vihertävä jakkupuku, jonka kapean hameen takana oli halkio; helma ulottui pohkeen puoliväliin. Kasvoissa hänellä oli finnejä, ja hiuksissa permanentti, kuten kaikilla muillakin naisilla, äidilläkin. Koskaan kukaan ei ollut laulanut yhtä kauniisti kuin Liisa, jonka ääni helisi kuin enkelin. Vain Niemisen Maarit lauloi yhtä kauniisti, mutta hän oli vasta lapsi ja lisäksi lihava.

Koulussa oli kivaa olla järjestäjänä. Järjestäjiä oli aina kaksi, viikon kerrallaan. Tehtäviin kuului luokasta huolehtiminen välitunnin aikana. Taulu piti pyyhkiä märällä sienellä, ja sieni tuli pestä huolellisesti liitujauheesta. Sientä ei saanut jättää liian märäksi, niin että vesi valui kengille, kun opettaja tarttui sieneen. Näin tapahtui, kun Ukkonen oli järjestäjänä. Ikkunat piti avata tuuletusta varten, ja niissä oli kiva roikkua ja kurkkia pihalle, että hei me ollaan täällä sisällä. Piti myös katsoa, että taululla oli aina liitua ja puinen metrimitta, jossa oli keskellä tarttumakahva. Sillä opettaja piirsi suoran viivan, ja pätki sen houkuttavasti erilaisiin osiin, mihin milloinkin tilanteen mukaan. Odotin aina, että opettaja tarttuu metrimittaan ja merkitsee pystyviivat.

Järjestäjillä oli siis tärkeitä töitä vastuullaan, kun lisää edelliseen rimpsuun vielä opetustaulujen ja karttojen haun karttahuoneesta. Oli hienoa hakea valtava karttarulla, asettaa se narukoukusta telineeseen, leväyttää komeus auki ja lopulta hilata teline ylös ja kiinnittää tapilla sopivalle korkeudelle. Piti vielä katsoa, että karttakeppi on valmiina taululla.

Kun kaikki oli valmista, sopi leikkiä. Mentiin taululle ja kirjoitettiin kaikkea ja pyyhittiin samantien pois. Saatiin kerrankin luvan kanssa piirtää liidulla tauluun. Piirrettiin naisen kasvoja ja kaikkea. Mikään ei ollut hienompaa. Saatiin myös ottaa karttakeppi ja tököttää sillä paikkoja. Karttakepillä ei saanut kuitenkaan koskettaa, ettei kartta kulu. Kaupunkeja ei ollut niin kiva näyttää, kun se oli vain lyhyt pisteen osoitus kartalla. Maa oli jo parempi, kuin voi kuljettaa karttakepin kärkeä maan rajoja pitkin. Kaikkein hienointa oli kuitenkin näyttää jokia, mahdollisimman pitkiä, ja kokonaisia jokireittejä, kuten vaikka Ähtärinreittiä.

Eräällä välitunnilla katsoimme sitten toisen järjestäjän kanssa opettajanpöydän laatikkoon. Siellä oli muistikirja, kalenteri, jota lehteilimme epäröimättä. Opettaja oli kirjoittanut vinoon, pitkin ja poikin erästä aukeamaa, että Liisa ja Kalevi, Kalevi ja Liisa, Oi rakas Kalevi, Liisa ja Kalevi X:nen. Kun opettaja sitten pian alkoi odottaa vauvaa, hän piti usein karttakeppiä kevyesti vatsansa alapuolella, niin että hame kiristyi reisiä vasten ja muhkea vatsa pullistui esiin. Mietin oi rakasta Kalevia.

Karttakepistä muistan vielä sen, että opettaja johti sillä myös laulua. Koskaan hän ei lyönyt sillä ketään, sillä hän oli hyvä opettaja ja rukoili Jeesusta ja lauloi kirkkkokuorossa. Sen sijaan toisessa koulussa myöhemmin muuan miesopettaja löi kerran karttakepillä pöytää niin että luokka kajahti, ja minä pelästyin kauheasti. Hartiani nytkähtivät refleksinomaisesti ylöspäin, ja taisin pompahtaa tuolillani. Opettaja huomasi säikähdykseni, nauroi ja sanoi, ettei halunnut pelästyttää. Voi olla, että olen yliherkkä koville äänille, sillä inohan niitä. Hätkähdin kerran myös huutokaupassa, kun meklari pamautti traktorin peräkärryn laitaa juuri siitä, missä seisoin. Elokuvateatteriinkaan en tahdo mennä, koska niissä äänentoisto on säädetty maksimiin, ihan kuin ihmiset olisivat kuuroja. Joudun pakokauhun valtaan siitä metelistä. Rokkikonsertissa luultavasti pyörtyisin.

Itse en kotiutunut koskaan karttakepin varteen, vaan minusta keppi oli hankala, tiellä, vaati hakemista ja tököttämistä, vei aikaa, kun tilanne oli oikeasti jo ohi, ja oppilaiden mielenkiinto muualla. Näytinkin mieluiten kädelläni, ja olin se opettaja, jonka hihansuissa ja harteillakin oli aina vähän liitujauhoa. Ostin kyllä sitten oman, metallisen karttakepin, jonka kokoontaitetttavat osat menivät sisäkkäin. Hukkasin sen, varmaan onnekseni, sillä joskus yllätin itseni lipsuttamasta sen osia edestakaisin, sisään ja ulos, puheeni tahdissa. Mikään ei liene kuulijoista ärsyttävämpää.

(Piirros Norman Rockwell)

158 kommenttia:

  1. Teleskooppikarttakeppi minullakin oli silloin, kun jouduin urani alussa toimimaan kouluttajana.

    Nykyäänhän on laserkepit. Tai en tiedä, onko niitä kouluissa.

    VastaaPoista
  2. Oli meillä, minun työpaikallani joillakuilla tietotekniikan opettajilla sellainen laservempain.

    Minusta muuten parasta opetusta on se, kun ei ole mitään havaintovälinettä. On vain opettaja, ja hänen kehonsa, ja se vuorovaikutustilanne. Siinä on ainekset mestarilliseen opetustapahtumaan.

    VastaaPoista
  3. Iines kirjoitti:

    'On vain opettaja, ja hänen kehonsa, ja se vuorovaikutustilanne. Siinä on ainekset mestarilliseen opetustapahtumaan.'

    *
    ...opettajan kehon avulla kohti mestarillista vuorovaikutusta..(?!)

    Eh - tuota - kyllä sinä Iines olet todellakin uudenaikainen opettajatar. Ihan niinkuin siinä mun unessani. - Karttakepit olivat tietysti pelkkää roolipeliä, sillä itse opetustapahtuma hoitui yksinomaan (elävän) ruumiin eli kehon kieltä käyttämällä. - Vähän niinkuin suusta suuhun...

    VastaaPoista
  4. Olen tosissani, Rauno.

    Ja puhun nyt kuivaa asiaa: oppilaat ovat jokseenkin kyllästyneitä Power Pointeihin ja kalvosulkeisiin ja menemiseen sinne ja tänne, poukkoilevaan ja levottomaan koulupäivään. He ovat kyllästyneet myös jatkuvaan kyselemiseen ja keskustelemiseen ja virikkeellistämiseen.

    Kerran eräs ryhmä pyysi minulta väsyneenä: pidä meille hyvä luento. Puhu ja anna meidän vain kuunnella.

    Tämä avasi silmäni, sillä itsekin kaikkein mieluiten kuuntelen ihan hiljaa, ja mietin samalla asiaa.

    VastaaPoista
  5. Olen sitä sukupolvea, joka sai vielä karttakepistä sormilleen. Kummallista, että silloin se ei ollut minkään sortin väkivaltaa...?

    VastaaPoista
  6. Itse muistan, että yhden Juhanin ja Ilkan suu pestiin saippualla, kun he kiroilivat. Opettaja oli pessyt, ja tapa oli silloin hyvin yleinen kotikasvatuksessakin.

    Meillä oli kotona käytössä tukistaminen ja luunapit, mutta ei mitenkään kauhean kovakouraisesti. Pidin niitä luonnollisina, ansaittuina.

    VastaaPoista
  7. Jossain aikuiskoulutuksessa suurin hupini oli seurata eri opettajien maneereita. Tuo teleskooppikepin ronaaminen on aika yleinen.

    Parhaan huvitukseni sain kuitenkin näistä "kehonkieli-uskomuksista", jotka näyttävät saaneen vankan kannatuksen.

    Pitääkö niillä opettajilla aina olla se vapahtaja-asento, kuin Rio de Janeiron patsaalla?

    VastaaPoista
  8. Voi olla, Riku, että tuo riodejaneirolainen Kristus-asento on monen open helmasynti, mutta itse suosin aikoinani mieluummin Vapaudenpatsas-asentoa.

    Kronikassakin minusta tehtiin Milla Magia, kun opettajille annettiin Ankkalinnan hahmot. Selitys oli ilmeisesti se, kun Milla heiluttaa kättään ja taikasauvaansa kuten minäkin. Olen kädellä puhuja, eli sain pitää itsestäni kiinni, ettei käteni nouse yläviistoon tehostamaan sanojani.

    VastaaPoista
  9. Aikanaan meillä oli rehtorina "niksunaksureksi", joka ymmärsi oppilaiden hauskuuttamisen merkityksen.

    Sattui omaamaan erikoisen natisevat nivelet ja laittoi kätensä ristiin venyttäen sormiaan, jolloin kuului rutina ruotsiin asti.

    Tiesi, että luokka räjähtää nauramaan joka kerta.

    Sitäpaitsi tuo teleskooppikarttakeppi on jo aikaa sitten vanhentunut, kun nykyisin jokaisella opettajalla pitää olla laser: ihan, kuin Danny-showssa.

    VastaaPoista
  10. Lasertökötin on varmaan kiva lelu, ja luulen, että minulla voisi olla sellainen, jos olisin vielä remmissä, sillä sehän on ääntäkin nopeampi. Tykkään kyllä uusimmasta tekniikasta, ja minulla oli mm. opettajakuntamme ensimmäinen kotitietokone tietotekniikkaopettajien lisäksi joskus ammoin. Siinä oli kaksi väriä, oranssi teksti mustalla pohjalla. Internetistä ei vielä tiedetty.

    Laserkarttakepissä on sekin hyvä puoli, että sillä voi leikkiä. Voi vaikka läpivalaista häirikön hiustupsun. Ja se hyvä puoli, ettei sillä voi lyödä sormille.

    VastaaPoista
  11. Jos aikoo pitää hyvän luennon pitää ymmärtää jotain myös eikä vaan avata suutaan tai puhua triviaalia. Silloin ihmiset kuuntelevat mutta entäs jos sinä askultoisit ja ensimmäinen ns. johtaja on täysin umpi-indoktrinoitu, uskoo että jumalauta on väännettävä kunnes hiki virtaa otsassa, rikkoa powerpointit, huutaa ääneen, kieriä lattialla pikkukivien kesken, laulaa lastenlauluja ja lopulta heittää pari käsittämätöntä vitsiä ja pyytää arvio 1-5 ....

    ...ja kun siihen ei osallistu vaan aikoo vaan avata suunsa ja pitää luento koska on tajunnut jotain - niin ei ei ei, sitä vastustetaan käsi suun päällä, hirvittävä ilme kasvoissa, nyt se, oi ei, oi ei ei ei, kamalaa, täysin ala-arvoista : se ei kysy mitään; se ei kysy....

    ...saa siis leiman totaalisesta ala-arvoisuudesta koska arvioija on itse lapsi.

    Kun sellaiseen on päänsä työntänyt ei ole enää montakaan tahoa jotka tajuavat, että paras on luento mikäli opettajuus on kehittynyt.

    Siinä on vika eikä lapsissa. Tätä olen inttänyt täällä sivuillasi tuhat kertaa monella lailla ja olet kuten nuo infantit aina hätytellyt, viileän tyylikkäästi ja ilkeän ylimielisesti minut vain pois,,,,oi oi mene nyt HG siitä puhumasta ihan vääriä...voi voi ilmankos et ole opettaja (itsetyytyväinen virnistys huulillasi).

    Näin olen kokenut lähes joka paikassa ja ainoa keino viedä sitä eteenpäin oli antaa.

    give them what they need - satan jag gav - och de skrattade och jag gav och de skrattade och skrek och menade att jag behöver psyktabletter och jag gav gav och gav....

    Nyt on Rauno uutena miehenä täällä sinun luona taas: tunnelma on ihan toinen. Herra on nyt samoissa kuin minä; paitsi, ettei kylläkään tiedä vielä miten asiat ovat yhteenkuuluvia: sen herra RR ei vielä osaa yhdistää. Hän tietää, että on avaruus mutta ei ole perillä miten se liittyy ihmiseen, hän tietää, että on systeemi mutta ei ole perillä miten se liittyy ihmiseen..jne jne

    VastaaPoista
  12. HG,

    olet aina tervetullut puhumaan tänne. Koskaan en ole poistanut viestiäsi asioiden takia, vaan ainostaan sättimisesi vuoksi. Jos viestissä on ollut mukana jokin opetus, niin toki se menee mukana.

    Älä säti minua, armas HG, sillä minä pidän sinusta, ja luen mielelläni viestejäsi, ja mietin kirjoittamaasi. Minusta sinä olet viisas, ja taiturimainen sanankäyttäjä. Toivoisin, että näkisit minut niin kuin olen.

    VastaaPoista
  13. Voi olla, että kaiken pedagogiikan ja tekniikan riemukulkueen keskellä kaivataan sitä vanhanaikaista luennointiakin.

    Itse muistan tietotekniikasta oppineeni eniten erään kuivan asiallisen opettajan tunneilla, vaikkei hän taukojakaan muistanut pitää, kuin muutaman tunnin välein.

    Toisaalta itselleni tärkeää oli opettajan innostavuus, en minä usein tunneilta paljoakaan asiaa pystynyt omaksumaan.

    Itse aikanaan lukemaankin opettelin isoveljen harjoittelua seuratessa.

    Joku sellainen vika päässä.

    VastaaPoista
  14. Minusta tuntuu, että minä opin sitä mitä tahdoin, opettajasta huolimatta. Kiinnostus kai se avainsana on.

    Kun oppilaat tulivat joskus valittamaan, että sen ja sen tunneilla ei opi mitään, se on huono, en lähtenyt oppilaiden kelkkaan kollegaa mollaamaan, vaan sanoin, että huononkin opettajan tunnilla voi oppia, jos malttaa kuunnella. Opettaja on kuitenkin aina aineensa asiantuntija.

    Innostava opettaja on tietenkin kiva, ja hänen tunneillaan aika kuluu, mutta aika kyynistä sanoa - en usko, että opettajan osuus oppimisprosessissa on kaikkein merkittävin tekijä.

    Minäkin muuten seurasin isonsiskoni lukuharjoituksia. Opin itse lukemaan ennen häntä ja luin hänelle satuja.

    VastaaPoista
  15. Niin Iines, mutta minä oli vasta neljä, kun sinun on täytynyt olla ainakin viisi:):)

    Kehun tässä itseäni, kun tuohon ne enimmät taitavat jäädäkin. Minä vain saavutin huippuhetkeni aiemmin, kuin monet:)

    VastaaPoista
  16. Totta, Riku, en minä tietääkseni nelivuotiaana vielä lukenut, vaan minulle on vain sanottu, että paljon ennen koulua ja että luin kouluun jo menneelle siskolleni satuja, joka kuunteli hartaasti. Arvelisin olleeni siis viisi- tai jopa kuusivuotias.

    Sen jälkeen siirryinkin sitten lähes asumaan lähellä olevaan kirjastoon niin että kirjaston täti otti minut lapsityövoimaksi kirjaston takahuoneeseen. Sain leimata uusia kirjoja: sivulle 99, 199, 299 jne, ja yksi nimiölehdelle. Vähän isompana sain muovittaa uusia kirjoja.

    VastaaPoista
  17. Minä opin lukemaan Synnytysosastolla kun näin lääkepurkin kyljessä NOIRO sanan ja uloskäytävän kohdalla oli SOLU. Sen takia minusta kai tuli OKKIM? - Ps. Veljeni Pekka, joka teki suiciden paljon ennen minua, väitti että oppi tavaamaan jo siittiöaikanaan. Kuulemma ei siinä kelluessa ollut järkevämpääkään tekemistä..?

    VastaaPoista
  18. Mutta Pekka olikin intellektuelli. Itse en muista noin vanhoja juttuja, hyvä kun edes huomista.

    VastaaPoista
  19. Äläs nyt, mikis. Tämä juttelu varhaisesta lukemaan oppimisesta on tärkeä. Se nimittäin kuvastaa, kuinka paljon täällä kunnioitetaan kirjasivistystä ja yleensä painettua sanaa, paljon enemmän kuin pelkkää tekemistä, vaikka kyllä sitäkin kunnioitetaan.

    Minä muistan sen kun opin lukemaan. Ensimmäinen lukemani lause oli Mika Waltaria: Kieku näyttää aitoa/ pituushypyn taitoa.

    Minulta teki suiciden isoisän veli. Hirttäytyi navetan orsipuuhun, kuten niin moni suomalainen.

    VastaaPoista
  20. Onkohan tehty tutkimusta siitä, moniko on oppinut lukemaan Aku Ankasta tai Nakesta tai muusta sarjakuvasta? Näin kävi minulle.

    VastaaPoista
  21. Tämä olisikin hauska tutkimusaihe!

    Minä siis opin lukemaan Kotilieden sarjakuvasta Kieku ja Kaiku, jossa on Mika Waltarin tekstitys. Myös Aku Ankkaa luin hillittömästi. Muistan vieläkin Akusta yhden kuvan, jota en vissiin ikinä unohda, ukkospelko kun olen: kuvassa on valtava tummanvioletti pilvi, joka vyöryy kohti Akua. Katselin sitä varmaan satoja kertoja.

    VastaaPoista
  22. Tehokkaimmat opetusvälineet: Leuka ja Liitu

    VastaaPoista
  23. Jos saan (vaikkei tämä nykyisin olekaan korrektia) kertoa, että isäni, kansakoulunopettaja, käytti opetuksessa myös sotilasremmiä hyväksi. Kerran kun eräs oppilas jatkuvasti häiriköi isäni opettamista, hän toi hänet meidän (sic!) olohuoneeseemme ja antoi sille kunnolla, todella kunnolla selkään. Sitten mentiin takaisin luokkahuoneeseen.

    Tapasin ko. oppilaan 20-vuotta myöhemmin - hän tunnisti minut, en minä häntä, ja hän sanoi että isäsi oli hyvä opettaja. Hän, varatuomari nykyisin, sanoi että "isäsi teki minusta ihmisen".

    No, niinhän isäni teki minustakin, paitsi että käytti äitiä siinä välikappaleena.

    VastaaPoista
  24. No leuka ja liitu -menetelmä on kyllä pistämätön. Live-kontakti voittaa etukäteen väkerretyn kalvon tai Power Point -jutun kevyesti, jos yleisöltä kysytään.

    Mitähän näille nykyajan vapaan kasvatuksen hedelmille tekisi tuo remmisysteemi? Kutkuttava ajatuskuvio. Nöyryytys ja häpeän kyyneleet ja fyysinen kipu. Joutivatko ne mennä?

    VastaaPoista
  25. "Nöyryytys, kipu ja häpeän kyyneleet, joutivatko jo mennä?"

    Kyllä.

    Annetaanpa ihmiselle "lupa" mihin tahansa fyysisen kivun avulla hankittuun "hyötyyn" (kasvatuksellisiin jne), ei se pysy kohtuudessa koskaan, sillä aina on ääritunteita kokevia jotka saavat siitä myös päidensä sisällä perversioiden tyydyttämiseen verrattavia tyydytyksen tunteita, "aivo-orgeleita" kuten mie sanon.

    Guantanamo lienee yksi nykyajan esimerkki valtiollisesta toiminnasta vankileirien saaristoista muistuttelemattakaan.

    Minulla itselläni on niin karmeita, koko ikäni muistissa pysyviä kipeitä kohtia "mieleni iholla" koulussa saadusta kurituksesta, kuten olen kertonut, etten suin surminkaan olisi äänestämässä valtaan sellaista valtaklikkiä, joka koululaisen, ja yleensäkään lasten, fyysisen kidutuksen kriminalisointiin olisi lakimuutosta ehdottamassa.

    Sananruoskat ovat yhtä pahoja puolustuskyvytöntä kohtaan ja ne ovat edelleen arkipäivää kaikkialla.

    Pitää vain itsellekin toivoa vielä voimia, etten näitä omia viikareitani kovin kaltoin tule koskaan kohtelemaan.

    VastaaPoista
  26. Parempi kuiva ja asiantunteva opettaja kuin sulava tyhjänpuhuja.

    Surkeimpiahan ainakin näissä yrityspiireissä ovat sellaiset esiintyjät, jotka heijastavat pp-sivuja täynnä tekstiä seinälle ja sitten lukevat sitten sieltä ääneen kaiken.

    Kuviot kyllä selventävät. Sekä esitystä että ajattelua. Tykistökenraali Nenonen, neroksi mainittu, opasti kuulemma piirtämään kaiken minkä pystyy. Se pakottaa pelkistämään.

    Mutta kaipaako nykynuoriso remmiä vai rakkautta?

    Toisaaltahan ne ovat koppavia röyhkimyksiä ja toisaalta koulukiusattuja ressukoita. Vetoan aina mielelläni Gaussin käyrään eli niin tässäkin - löytysikö suuri enemmistö näiden ääripäiden väliltä?

    VastaaPoista
  27. Komppaan Valtoa.

    Kyllä kuri pitää saada aikaan muuten kuin kurittamalla.

    VastaaPoista
  28. Olen samaa mieltä kuin Valto Ensio. Ehdottomasti. (Eli ilman ehtoja.) Ei ketään saa kurittaa, syystä tai mistään, esimerkkini oli huono. Se kuvasi aikaa joka oli.

    Tänään eletään tätää.

    VastaaPoista
  29. Mietin vaan sitä, että eläinkin röykyttää pentuaan näykkäisyin ja läpsyin, vaikka pystyy monipuoliseen äänimaailmaviestintään. Pennut oppivat nopeasti eikä niillä ole frekkiä käyttäytymistä pienen höykytyksen jälkeen.

    Minut ainakin napsahtava luunappi ohauksille sai lopettamaan vitutttelun tyystin. Vai - herää karmea epäily: olisiko kenties parempi, jos vituttelisin oikein railakkaasti?

    PS Minä olen samalla pehmeällä linjalla kuin kaikki muutkin, mutta mikäs estää pohtimasta. Kun sanotaan, että oikein levoton ja tuskainen lapsi tai oppilaskin rauhoittuu parhaiten tiukalla syliotteella.

    VastaaPoista
  30. Niinpä, luunappi tekisi eetwarttia varsinkin keskimmäisellemme, joka on luonteeltaan aivan toisenlainen kuin muuta muksut.

    Tarkoitin painottaa nimenomaan sitä, että kohtuus olisi käypä keino kasvatettaessa villejä tenavia, mutta koska aina joku menee liiallisuuksiin, niin parempi on, että pidättäydytään me, jotka väkivallanhaluillemme jotain voimme.

    Olen katsonut joskus gorilladokumentteja ja niissäkin leppoisa isä(?)gorilla antaa liikaa villihteville kakaroille joskus raikuvan korvatillikan ja meno rauhoittuu välittömästi.

    Isäni ja äitini antoivat joskus kintuille ravauksen koivuvitaksesta, mutta heidän silmissään ei erottunut koskaan lyömisenhimoa. Äitiä päinvastoin taisi surettaa hirmuisesti jos väsymyksessään joutui joskus niin pitkälle menemään.

    Kun taasen se Hirmuisin, Pelottavin ja Vavisuttavin Opettaja-Auktoriteetti, Lilieros Olle kun oli sillä päällä, että jota kuta piti koulupäivänä saada kurittaa, silminnähden nautti vallantunteestaan, oikeassaolemisestaan ja siitä, että sai kenenkään häiritsemättä tehdä korpikoulussa niille lapsille,jotka "elinkelvottomiksi" katsoi, mitä halusi.

    Siinä ei ollut edes kasvatukselliset päämäärät kysymyksessä vaan sodantraumojaan (tai minkä hyvänsä vastaavan elämänjaksonsa) viattomiin purkavan sadistin rajoittimeton väkivalta.

    VastaaPoista
  31. Mutta Iines, minä olen ilmeisesti sinut tämän kokemukseni suhteen, sillä en leimaa koko opettajakuntaa, vaan sen ainoan yksilön (oli epäilyttäviä kyllä muitakin siihen aikaan), joka väärin lapsia kohtaan toimi. Sinäkin olet opettaja ja jos vihaisin kaikkia, en tänn kirjoittelisi näinkäään "mukavia".

    Samahan se varmaan on mainosmiestenkin suhteen Tapani. Ei heitä/teitä työnsätekijöinä pidä ruveta "vihaamaan" vaan yrittää minunkin ajatella sitä kokonaisuudeksi, joka johtuu taas kaikista meistä jotka mainokset maksamme. Pitänee vain hölömönä kysellä, että miksi maksamme kun se tuntuu niin turhalta siinä mitassa jota silläkin alalla esiintyy?

    VastaaPoista
  32. Siis tuo, että opettaja tai päiväkodin hoitaja napsaisee tai kurittaa lasta, on ehdottoman väärin. Siinä on kyse hermojen menettämisestä ja vallankäytöstä.

    Mielestäni kotona annetut entisajan pienet tukkapöllyt, luunapit ja risulla huiskaisut eivät lasta vahingoittaneet, joskaan en niitä siis kannata. Ne olivat kuitenkin nähdäkseni ns. argumentoituja tekoja, eli kiinnittyivät johonkin satunnaiseen pahantekoon, kuten nyt vaikka siihen, että minä rei'itin suksenporkan piikkipäällä meidän talvituulessa narulla jäätyneet flanellipyjamat. Sain risusta, mutta en pahasti, ihan kevyesti. Enemmän pelotti äidin suuttumus ja itku, pyjamat kun olivat kalliita.

    Eri asiat ovat ne lukuisat lasten hakkaamiset ja pahoinpitelyt remmillä, joista paljon on puhuttu ja kirjoitettu. Ne ovat iso rikos.

    VastaaPoista
  33. Tuli mieleen kaksi koulumuistoa: ensinnàkin se, kun vahingossa jàrjestàjànà ollessani onnistuin katkaisemaan karttakepin kàrjen ja itkun kanssa seisoin opea odottamassa joka armeliaasti antoi vahingon anteeksi.

    Toinen muisto liittyy lukio-opettajaani, joka hermostuneena pyòritti kàsissààn mustekynià purki luennoidessaan.

    Itse opetan koukoushuoneen tapaisissa tiloissa, joissa ei juuri keppejà kaivata, vaan juuri haikailemaasi henk.koht. omaa pàrstàà ja puhetta.
    Vaikka itse kyllà hòykytàn koko ajan opiskelijoita puhumaan ja keskustelemaan, mutta opetankin kielià, joten se kai on vàhàn pakko. Luennoiminen tuskin toimisi!

    Ja nyt taas sulkeudun tuonne koppiini, seuraava potilas tulee kohta.

    VastaaPoista
  34. Sari,

    sanonpa tähän heti sen, että olen linjoillasi tuossa oppilaiden aktivoinnissa ja puhuttamisessa, koska sinähän olet vieraiden kielten opettaja. Siinä luento ei ole tarkoituksenmukainen.

    Meillä oli englanninopettajalla metodina suggestopedinen opetus. Hän mm. lauloi oppilaille kielioppia. Siinä mielessä hassua että hän on persoonana aika jäykkä, muta kylläkin uudismielinen.

    VastaaPoista
  35. Minäkin pidin Kanadasta tultuani useitten vuosien ajan suggestopedisia englannin kursseja, mutta kylläkin aikuisille.

    Se oli tavallaan kuin teatteria, kullakin oli oma rooli, joko kirjasta tai itse keksitty, opettaja luki ääneen tekstit ja taustalla soi tarkoin valittu klassinen musiikki. Seinillä oli julisteita, piirrettiin, keskusteltiin pareittain ja ryhmässä, yhdellä kurssilla oltiin olevinaan maailmanympärysmatkalla.

    Eräs kollegani houkutteli minut käyttämään tätä metodia, johon suhtauduin alussa epäluuloisesti.

    Olin itse ensin oppilaana sekä viron että ranskan kursseilla ja kävin sitten kurssin, jossa opetettiin metodi. Ranskan kurssin kävin useamman kerran, koska se oli hauska tapa kerrata ja oppia uutta.

    Kunakin päivänä kurssi kesti neljä tuntia. Sellainen kurssi oli eräänlainen matka kieleen. Viihdyin hyvin sekä oppilaana että opettajana. Sovelsin osittain samaa metodia myös muihin oppitunteihin.

    Olen ollut kauan poissa opettajantyöstä, joten en tiedä, käytetäänkö suggestopedista metodia edelleen.

    VastaaPoista
  36. Ihana ajatuksenakin, että opettaja laulaisi kielioppia. Pitänee ehdottaa harrastuspiirin opettajalle. (hymiö) Hän on ihana, huumorintajuinen ihminen, jonka tunnilla oppii kyllä muutenkin, ihan ilosta ja pelkästä hyvästä olosta. Opiskelumme on kallellaan suggestopediseen, jos tunnelmaa vertaa. Uskallamme esiintyä omana itsenämme. Opettajamme ei nolaa ketään, vaikka virheemme korjaakin. Ranskaa haluaisin joskus oppia, se kuulostaa niin mukavalta korvaan ja olisi hyödyllinen reissussa sinne suuntaan.

    VastaaPoista
  37. Luulen, että suggestopedia on edelleen hengissä, ehkä osittain vapain sovelluksin, opettajan mukaan. Mikään trendimetodihan se ei ole ollut enää aikoihin, niin kuin alkuvaiheessaan.

    Tuosta on väännetty kättä, että saako opettaja korjata virheet. Kielissähän se on mielestäni hyvä, sillä jokainen haluaa oppia kielen oikein. Pelkkä sinnepäin puhuminen ei riitä, sillä solkkaaminen antaa puhujasta huonon kuvan. Pelkkä ymmärretyksi tuleminen ei siis suinkaan riitä, sillä alkeellinen kielitaito ei houkuta toista osapuolta kovinkaan kummoiseen ajatuksenvaihtoon.

    Se vaan, että korjaamisesta ei saa tehdä numeroa, ettei nolaa ketään.

    VastaaPoista
  38. Ei pidä korjata virhettä, vaan käyttää pian sen jälkeen mahdollisimaan luontevasti jotain lausetta, jossa sama kohta on oikein. Näin myös pikkulasten kanssa.

    VastaaPoista
  39. Näinhän meitä opetettiin, ja tätä tarkoitinkin, ettei huudeta niin kuin me oppilaat alakoulussa, kun joku luki väärin: VIRHE!

    Oppilaat vaan joskus pyytävät itse, että virheet korjattaisiin selkeästi.

    VastaaPoista
  40. Huonolla omallatunnolla minäkin muistan alaluokalla yhtyneeni riemukkaasti muiden joukossa huutamaan VIRHE. Siihen aikaan ei puhuttu lukihäiriöstä, eikä taidettu semmoisesta vielä tietääkään. Joka ei osannut sujuvasti lukea, oli muiden mielestä laiska tai tyhmä tai molempia.

    VastaaPoista
  41. Kaipa sen virheen huutamisella yritettiin pitää muita tarkkaavaisina ja seuraamassa lukemista. Se oli sen ajan eriyttämistä: tekemistä jokaiselle.

    Jotenkin muuten tuntui hassulta se, että kun luokassa oli pari kolme suoraanlukijaa, niin heille ei ollut mitään ohjelmaa tarjolla siksi aikaa, kun muut tavasivat viikkotolkulla. Minäkin sitten taisin tavata jouluun saakka, kun vielä salasin sen, että osasin lukea.

    VastaaPoista
  42. "Rokkikonsertissa luultavasti pyörtyisin."

    Rammsteinin konsertti olisi sitten sinulle varmaan mieleen. Mehevää meininkiä.

    VastaaPoista
  43. Varmaan tavaaminen tuntui turhauttavalta, kun olisi osannut lukea. Toisaalta se ehkä vahvisti oikeinkirjoitusta. Muistan kuulleeni, että jos lapsi oppii itsekseen lukemaan, se voi haitata kirjoittamisen oppimista. Liekö niin?

    VastaaPoista
  44. Siis rokkikonsertissa luultavasti pyörtyisin äänen volyymista, siitä, että konsertin järjestäjät säätävät nupit väärin, siis kaakkoon, en musiikista. Haluan kuulla sitä niin, että kuulen kappaleen ja sanat, en meteliä.

    Delilah, en osaa sanoa, vaikuttaako varhainen lukeminen joillakuilla lapsilla kirjoitustaitoon huonontavasti. Luulisin, että se on urbaanilegendaa, sarjaa "sängyssä lukeminen pilaa silmät", mutta en siis tiedä tieteellistä totuutta.

    VastaaPoista
  45. Hemmi-täti pesi suuni mäntysuovalla. En tiedä oliko hän näiden Vihreiden Edellä Kävijä? ("Älä vahingoita vesistojä".) Ehkä, ehkä ei. Jos syntyi liikaa kissanpentuja, hän pisti ne nippuun ja upotti järveen.

    VastaaPoista
  46. Hemmi-täti oli vihreä, jos käytti Mäntysuopaa. Jos hän sen sijaan käytti Sunlight-saippuaa, hän ei vissiin ollut Täti Vihreä.

    Minun lapsuudenystäväni, Pikku-Lolitan äiti, ampui lapsena kissanpennut isänsä kanssa navetan seinää vasten. Muutkin eläimensä hän lopetti aina ampumalla, mutta viimeisimmän koiransa hän ammututti naapurilla. Kuopan oli kaivanut valmiiksi jo viikkoa ennen.

    VastaaPoista
  47. Minä olen kerran joutunut ampumaan siilin - siilin poikasen... Voi että se painostaa minua yhä. Mutta kun sen jalat oli tarttuneet nailonlankoihin - jotka oli, en tiedä minkä takia, ripustettu mansikkamaan päälle ettei rastaat söisi marjoja... Voi että minä yritin, tavallaan tuntitolkulla, saada sen siilin jalkoja irti niistä köysistä. Mutta se meni aina kippuraan. Hain minä vettäkin ja heitin sen päälle, ja salaman nopeasti yritin... ei onnistunut. Toista tuntia minä hänen kanssaan kamppailin. Sitten hain isäni laatikosta pistoolin ja ammuin sen, varmuuden vuoksi moneen kertaan. Koska tiesin, että luonnossa se olisi kitunut.

    Ps. Muistaakseni sellainen näytelmä on olemassa kuin "Mies joka ampui kissan". Muistaakseni olen myös sen katsonut.

    VastaaPoista
  48. "Mies joka ampui kissan" on muuten netissä ladattavana, kokonaan, Pekka Lounelan kirjoittama näytelmä.

    Voi siili rukkaa, vaikka siis eihän saisi sanoa suoraan herkkyyttään, vaan pitää näyttää se herkkys kovuuden kautta kiepsauttamalla. Että mikä perkeleen siili siellä verkossa kieppuu jne.

    Minä voisin jollakin tapaa koettaa pilata nyt Sirkka-Liisa Anttilan kalavedet ja katsoa pahalla silmällä sikalan ikkunasta sisään, mutta kun se pilaus kohdistuisi sikoihin eikä emäntään, jolle pilausta toivon.

    VastaaPoista
  49. Tunnen sanan "pilaus". Mutta tiedätkö mitä tarkoittaa "vunukkani"? Sananakin se on kaunis. Entäs "emäskoinie"... tämä on ruma sana, kainuusta.

    VastaaPoista
  50. Olisit kysynyt "käppiä", sillä sen olisin tiennyt lonkalta. "Vunukka" on tuttu, mutta merkitys (lapsenlapsi) piti tarkistaa Googlesta, yhtään itämurteista kun ei kuulu tuttavapiiriin tai sukuun. Tuo toinenkin sana on ennenkuulematon. Kai se jokin soittorasia on?

    Tuo pilaaminen on hauska juttu, ja luen parhaillaan siitä muhevia esimerkkejä suomalaisia eläinuskomuksia käsittelevästä kirjasta.

    Tiesitkös sinä, mikis, että oman rysän kalaonnea saattoi parantaa panemalla siihen kissan, joka esti myös kateellisten rysänpilaukset? Naapurin rysäonnenhan saattoi pilata kätkemällä rysään kotkankynnen tai kiertämällä kolme kertaa rysän ympäri keväisiä käärmeitä käsissään. Tuokin on jotenkin hauskaa, että onnea oli vakiomäärä. Jos naapurilla oli saalisonnea, onni meni sinne ja oli itseltä pois.

    VastaaPoista
  51. No voipas helvetti... googlasin nuo sanat, ja ne löytyi heti. Pirskatti! Ennen piti tietää, tai ainakin muistaa, että tiesi jotain. Nyt kaikki löytyy kun menee nettiin. Pirskatin pirskatti!

    VastaaPoista
  52. Ei tuo jälkimmäinen sana selviä, vaan siellä on verbi "koinia", joka tarkoittaa toimintaa, eli kun mies harjoittaa sukupuoliyhteyttä.

    Sitten on selitys, että "emäskoinie" on kirosana. Niin, niin, mutta mikä kirosana? Tahtoo tietää.

    VastaaPoista
  53. Soittorasia on... hyvin sympaattinen arvaus. Mutta väärä. Emäs = äiti. Ja koinija = nussia. Siitä syntyy ruma yhdyssana.

    Jostain syytä, en tiedä minkä takia, kun musta kissa juoksee tien poikki, olen sylkäiseväni kolme kertaa vasemman olkani yli.

    Äärimmäisen kummallista.

    VastaaPoista
  54. No minua kiinnostaa sanaluokka, eli onko kyseessä substantiivi vai verbi-ilmaus, eli vittu tai nussi äitiäs. Paheksujille huomautus, että kirosanat kuuluvat kielitieteen alaan. Niistä on vissiin väiteltykin, ja ellei ole, pitäisi.

    VastaaPoista
  55. Anonyymi, selkisi, eli tuon mukaan kyseessä on substantiivi-ilmaus, henkilö joka tekee jotakin.

    VastaaPoista
  56. Jos esimerkiksi Brasiliassa (olen käynyt) tai Argentiinassa (samoin) sanot satunnaiselle miespuoliselle vastaantulijalle että olet 'motherfucker', ja vielä espanjaksi tai portugeesiksi, luulen, että hän ei kutsu sinua käymään kylässä. Voi olla että hän lyö sinua turpiin.

    Tuo on pahin loukkaus mitä mies voi miehelle siellä sanoa. Mutta tänne kotiSuomeen se ei ole onneksi kotiunut.

    Emme ole niin machoja, me suomalaisMiehet?

    VastaaPoista
  57. Suomalaismiehissä on muita vikoja, samoin kuin ampiaisissa. Jotka pistelee.

    VastaaPoista
  58. Suomessa vissiin pahinta mitä miehelle voi sanoa, on homo, tai v-tun homo.

    Naiselle on pahinta mitä voi sanoa, että hämy. Lesbossa olisi ytyä, mutta että hämy. Minulle ja yhdelle kollegalleni sanottiin kerran koulun käytävällä, että hämyt menee, vaikka meillä oli lyhyet vekkihameet ja pehmeät angorapuserot. Edestä napitettavat.

    VastaaPoista
  59. Nyt on pakko lisätä, että tämä hämy sanottiin samaan aikaan, kun eräs poikaluokka kutsui minua nimellä Pamela. Yhtään en kerro, miksi.

    VastaaPoista
  60. Tissien, tai tussunko takia?

    VastaaPoista
  61. Kuulin ihmeekseni eräiltä kielen taitajilta, että "vanhus" on halventava nimitys. Käytin sitä eräästä85-vuotiaasta vanhasta herrasta kirjoitelmassani.

    Miksi vanhus on halventava? En ymmärrä. Eikö sen ennemminkin pitäisi herättää kunnioitusta?

    VastaaPoista
  62. Näinhän se menee; ensimmäinen kommentti teleskooppikarttakepistä, tätä edellinen jo tisseistä ja tussusta...

    VastaaPoista
  63. Kariav, kun me naiset nyt ollaan niin aistillisia olentoja.

    Karttakepistä tulee mieleen eräs kerta yläasteella, jolloin kiva poika "ahdisti" minut nurkkaan sulkemalla ulospääsyn kädellä ja karttakepillä. En pannut pahakseni.

    Vanhusta ei voine pitää halveeraavana sanana? Silloin kun sitä käytetään yli kahdeksankymppisiin.

    Tuntuisi hullulta sanoa virkeää ja aktiivista ihmistä vanhukseksi, on hän sitten minkä ikäinen tahansa. Ei sen puoleen.

    VastaaPoista
  64. Olisiko tuon vanhuksen kanssa niin, että sanaa rasittaa se mikä meitä ihmisiäkin, vanhuus ja heikkous ja kuolema, ikäviä asioita. Kukaan ei siis tahdo olla vanhus, vaan keski-ikääkin on venytetty kuudenkympin ylikin. Oikeastihan keskimääräinen keski-ikä on 35 - 40 vuotta ja siitä alkaa sitten lipuminen kohti kolmatta ikäkautta eli elämän jälkipuoliskoa, ehtoopuolta.

    Oikeastihan vanhus on kaunis ja raukea sana. Ja oikeastihan vanhus voi olla vaikka kiroileva siili, joka tinttaa nuoremmat nurin.

    Enemmän minua naurattaa ikuiseen nuoruuteen jämähtänyt nainen - poikkeuksetta hän on nainen - joka pukeutuu kuin teinixi, ja kun tämä takaa kaunis sitten kääntyy, naama ei vastaa takanäkyä.

    VastaaPoista
  65. Juu, siis parempi puhua tisseistä ja tussusta kuin maahanmuuttajista..

    VastaaPoista
  66. "En pannut pahakseni." Kuunkuiske.

    Muistan kun me, kansakoululaisina, ahdistettiin yks tyttö voimistelusalin nurkkaa ja riisuttiin siltä pöksyt pois. Tai en oikeastaan minä. Ujompana minä vain katselin... että taitaa tulla täysikuu.

    VastaaPoista
  67. Tosi on, että muoti on vapauttanut ja villiinnyttänyt vanhemmatkin mammat. Kesällä, jolloin päällysvaatteet eivät peitä näkymää, melkein kiemurtelee myötähäpeästä nähdessään jos jonkin näköistä hepenettä ja leggingsiä keski-iän ylittäneiden pursuilevien muotojen kumppanina. Itsekritiikkiä soisi jokaisen omaavan ihmisten ilmoilla liikkuessaan ja pukeutuvan sen mukaisesti.

    VastaaPoista
  68. No aivan Delilah, enkä ajattele niin, että kun on iällä, ei saa tehdä sitä ja tätä - päinvastoin, saa rokata.

    Se minua hämää, että iän karttumista peitellään monin keinoin. Itsekin vetelen vaaleita raitoja hiuksiini jokusen harmaan päälle - minun siskoni harmaantui nelikymppisenä - että on sitä vikaa minussakin. Miehillä taas harmaa on pelkkää lumoa.

    Ja totuus on, että kyllä kroppa ja iho alkaa rupsahdella jo keski-iässä, ja kun siinä veltostuneen ihon ympärillä on teinimäinen look, niin ristiriita korostuu, eikä sille mitään voi. Näin käy myös miehillä, mutta heillä kaikki elähtäminen on siis vain charmia. Tätä en sano katkeruudella, sillä itsekin olen siis mukana tässä oravanpyörässä, kuten jokainen yli kolmevitonen, tai oikeastaan jo kolmikymppinenkin.

    Madonnasta m uuten näkee, että pelkkä timmi kunto ja laihuus ei riitä - Madonna on timminäkin ryppyinen ja jopa ikäistään vanhemman näköinen, jos katsoo stilisoimattomia lähikuvia kasvojen ihosta ja vaikka korkkareissa olevista jaloista. Naisen jalkapöytä paljastaa vartalon kunnon paremmin kuin mikään muu!

    VastaaPoista
  69. Mikis, sinäkin hyväkäs olet kuin muinoinen meidän luokan Ukkonen, joka katsoi tyttöjen housuja ja huuteli suureen ääneen, että sillä on kusi housussa.

    Noh, kyllä jokuset katsoivat pepunkin, vetivät housut alas. Vieläköhän lapset harjoittavat tällaista varhaisseksualismia?

    VastaaPoista
  70. Pilaus vai pilluu, kas siinä pulma.

    Silloin tietää tulleensa vanhaksi, kun poliisit ovat nuoria pojannulikoita ja opet - ja varsinkin toimittajat tytönhuitukoita.

    Sellainen voi hyvinkin kirjoittaa, kuinka 56-vuotias vanhus ja 52-vuotias iäkäs nainen tekivät jotain mainittavaa, katosivat, kolaroivat tai koinivat kedolla.

    Muistan kerran nuorena kilpailun, kapakassa kai, jossa piti luetella 10 armastelutermiä mahdollisimman nopsaan. Voitin kisan ajalla 6,8 s. Nykyään joutuisin miettimään ehkä sekunnin kauemmin.

    Iineksen eräs lempirunohahmohan harrasti tuota "armastelua".

    VastaaPoista
  71. No johan pahan pistit, Tapani, tuon armastelun, ja että joku lempirunohahmoni. Hahmo?

    Tätä olen miettinyt jo varmaan 5 min.

    Siis kyllähän runoilijat armastelevat ja armastavat alkaen kalevalaisesta kansasta Leinon ja Koskenniemen kautta uudempiin runoilijoihin ja virolaislaulajiin kuten ihanaan Georg Otsiin, mutta että kuka runohahmo armastaa? Minulla lyö nyt tyhjää, joten kerro pian! Asia on merkittävä.

    Siis en miettinyt nyt armas-substantiivin käyttöä, vaan nimenomaan verbiä "armastella".

    VastaaPoista
  72. Helepottaakos jos ilimanpilluun tuoksut tulloo Kuopiojon Savon Sellulta päen?

    Minulloon semmonen haeku runopersukissanj´, että tästä on ollunna ennenniinj´ polemiikkija?

    VastaaPoista
  73. Tulj´ virhheitä savonnuksessanj´ melekosesti äsköseenj´, vuan siinähän niättä, miten vaekeeta murre on muistoo karttakepin uhan alla...

    VastaaPoista
  74. Johan nyt on, kun minun pilauskertomuksenikin väännetään tuhannen pillun päreiksi.

    Kun minua oikeasti huvittaa suuresti se juuri lukemani, että muinaiset esi-isämme pyrkivät pilaamaan naapureittensa vilja- ja karja- ja kalaonnet pilaamalla heidän eläimiään ja rysiään erilaisilla taikakeinoilla.

    Vähän sama kuin se, että pari henkilöä yrittää kauheasti pilata minun rysääni, aika ajoin. Hymiö.

    Valto, täydestä tuo sinun savosi minulle käy.

    VastaaPoista
  75. Suanko lähettee Tapanille terveisijä?

    Tämmösiä: http://areena.yle.fi/audio/773655

    VastaaPoista
  76. No minä uteliaana kurkistin terveisten laadun, mutta se ei johtanut mihinkään. Jokin virhe osoitteessa!

    VastaaPoista
  77. Ellei tämä ollut eräs mielihahmoistasi runouden saralla, niin sitten minulla meneekin yö miettiessä, että kuka se sitten oli - siis hän joka tykkäsi tästä partasuu-uroosta:

    Kun iltaa viel’ on hetkinen,
    Ja huvitusta muisto suo,
    Ma Kulnevista juttelen,
    Lie sulle tuttu tuo.

    Sep’ oli oikein kansan mies,
    Hän elää ja hän kuolla ties,
    Mies parhain missä taisteltiin,
    Tai maljaa maisteltiin.

    Yöt, päivät yhä taistella,
    Sit’ ilonansa piti hän,
    Ja kaatumista kukkana
    Vaan sankar-elämän.

    Mi aseheksi puuttuikaan
    Ol’ yhtä, kunhan kaatui vaan,
    Jos miekka taikka pikari,
    Jos joi tai tappeli.

    Hän harras myös ol’ lempimään,
    Nopeesti kullan valitsi,
    Sodasta tuskin pääsikään,
    Niin tanssit toimitti.

    Yön sitten armasteltuaan,
    Hän kengän riisui kullaltaan,
    Sen viinaa täydellänsä toi
    Ja lähtömaljan joi.

    Jos kasvons’ oisit nähnynnä!
    On kuva outo laatuaan
    Monella nytkin seinällä,
    Paljasta partaa vaan;

    Mut astu liki, näetpä kuin
    Se parran alta hymysuin
    Ja silmin loistaa lempe’in,
    Se Kulnev ompikin.

    Mut kylläp’ outo vaalistui
    Kun Kulnev päälle karkasi,
    Ken hiukan hiittä kammoksui,
    Se pelkäs häntäki.

    Viel’ enemmän kuin piikillään
    Peloitti hän jo näöllään,
    Miekkaansa katsoit mielemmin
    Kuin hiuksiin mustihin.

    Näin näytti hän, kun ratsuaan
    Kädessä miekka kannusti,
    Ja näinpä myöskin, sanotaan,
    Kuu joskus lepäili –

    Kun, lyhyt turkki päällähän,
    Talosta toiseen kulki hän,
    Ja missä piti parhaana
    Viivähti vieraana.

    Mon’ äiti kertoo tauhuaan,
    Kun kursaamatta Kulnev tuo
    Kehdolle astui suorastaan
    Laps’-armahaisen luo,

    Mut lisää: ”lasta suuteli
    Hän vaan ja nauroi lempeesti,
    Kuin kuvansaki seinällä,
    Jos astut lähemmä”.

    Se varma, että luonnettaan
    Ol’ ukko Kulnev herttainen,
    Hän liioin joi, niin moititaan,
    Syy oli sydämen;

    Tään sydämenpä kanssahan
    Hän rauhaan vei ja sotahan,
    Hän suuteli ja surmasi
    Ain’ yhtä hartaasti.

    Mon’ oli Ryssäin päällysmies,
    Mi historiassa mainitaan,
    Jost’ ennen täälläkin jo ties,
    Kuin sota alkoikaan.

    Kamenski, Bagration, Barclay,
    Ne oli meille tutut kai,
    Ei tule lasten leikki tuo,
    Sen ties, kun ryntää nuo.

    Vaan Kulnevist’ ei tiettykään
    Kuin vasta sodan syttyen,
    Hän silloin tuli äkkiään
    Kuin myrsky merillen,

    Kuin pilvest’ ukon salama,
    Niin ankarana, outona,
    Ja tunnettiin ens-lyönnistä,
    Mit’ oli miehiä.

    Illalla leikist’ uupunut
    Ol’ Suomen mies kuin Ryssäkin,
    Jo luullen: ”kaikk’ on loppunut”
    Vaivuimme unihin;

    Mut kultaa, hopeita kun vaan
    Unissa näimme parhaillaan,
    Niin vahti huusi: ”aseihin!”
    Ja näimme Kulnevin.

    Tai Ryssäin teiltä kaukana
    Kun kuormain kanssa kuljettiin,
    Ja syöden, juoden parhainta
    Juur’ oikein ahmattiin;

    (jatkuu)

    VastaaPoista
  78. Niin Kulnev kuokkavieraaksi
    Paraasen riemuun joutuvi,
    Tomua pilvi pölähtää
    Ja piikit välkähtää.

    Jos vankkaan silloin seisottiin
    Ja tehtiin mikä tehtävä,
    Niin parta kyllä poltettiin
    Ukolta kestissä;

    Mut tuimana jos oltu ei,
    Niin hän se viinat meiltä vei,
    Ja lupas lainan kuitata
    Don-virran rannoilla.

    Jos oli kesää, talvea,
    Yö, päivä, tuiskut, satehet,
    Ain’ nähtiin jokapaikassa
    Kulnevin kujehet.

    Ja myös kun rivit armeijain
    Järjestyneet ol’ vastakkain,
    Niin tunnettiinpa otteistaan
    Tuo poika aromaan.

    Vaan Suomen koko joukossa
    Eip’ ollut miestä yhtäkään,
    Jok’ ei ois Kulnev ukkoa
    Pitänyt veljenään.

    Kun kasvot nuot hän huomasi,
    Niin iloissansa irvisti
    Tuo karhu Saimaan seutujen
    Kasakka-veljellen.

    Ja kokemiinsa kämmeniin
    Tää myöskin katsoi ilolla,
    Ja kun hän ryntäs, oli niin
    Kuin maksais vaivoja.

    Sitäpä nähdä kelpasi
    Kuin Suomen mies ja Kulnevi
    Ne kilvan kamppaelivat,
    Ne vahvat molemmat.

    Jo aikaa raukes kätensä,
    Hän kaatui miekoin taistellen,
    Mut loistoks’ yhä nimensä
    On hänen maallehen.

    Ja missä häntä mainitaan,
    Hän ”sankariksi” sanotaan,
    Oi kallis sana: ”sankari!”
    Kun saat sen maaltasi.

    Syviä meille haavoja
    Vaikk’ usein löikin piikillään,
    On rakas meille maineensa
    Kuin meidän oisi hän;

    Ei lippu niin eik’ isänmaa
    Voi veljeyttä vahvistaa
    Välillä sotamiehien,
    Kuin miehuus yhteinen.

    Siis Kulneville hurraamme,
    Et usein mointa löytää voi;
    Jos vuodattikin vertamme,
    Sen sota hälle soi.

    Hän oli meille vihamies,
    No, senpä hänkin meistä ties,
    Jos hän, kuin me, löi riemuten,
    Ken siit’ ois vihainen?

    Vihattakohon pelkuri,
    Häpeä, pilkka hälle vaan;
    Mut eläköhön sankari
    Jos missä tavataan.

    Iloisen hurraan saakohon
    Ken sodass’ uljas ollut on,
    Jos oli meille veikkona
    Tai vihollisena!

    VastaaPoista
  79. Tuosta Kulnevista osaan kunnolla ulkoa vain tämän armastelusäkeistön:

    Yön sitten armasteltuaan,
    Hän kengän riisui kullaltaan,
    Sen viinaa täydellänsä toi
    Ja lähtömaljan joi.

    Muutenhan osaan kyllä Stoolini.

    (Mainonnasta Valton linkki kertoi, kuulokuvina kai.)

    VastaaPoista
  80. No niin tietenkin, tuon runonsäkeenhän itse kirjoitin juttuuni Nunnien laulua.

    Ja samaa runoa analysoin yhdessä työssäni, kun pohdin tietyn kirjailijan myyttisiä kuvioita hänen tuotannossaan, ja löysin sieltä Kulnevin ja Torpan tytön yhdeksi kehykseksi. Kiitos, Tapani!

    VastaaPoista
  81. "Knalli ja sateenvarjo" -kuunnelmaan viime launtailta se linkkini vain oli Ylen Areenalle. Tuli mieleen mainosmiehet sitä kuunnellessa, ei siis mitään sen vakavampaa, eikä ihmeempää.

    Tykkään niistä kuunnelmista, aenakin siihen saakka, kuin Kauko Helovirta oli vielä Mr. Hamiltonina.

    Minulla on lisäksi näihin kuunnelmiin vuodelta 1983 ainakin 1 henkilökohtainen, eroottinen muisteluslataus Kuopion Väinölänniemeltä...

    ...voe jos saesj´ wielä kerran kokkeee....

    VastaaPoista
  82. Juna vislas jo pois Kouvolasta,
    ja jytkyttel Kuopijoon päen.
    Vaunusillalla yhtä tyttölasta
    minä joutessain jututtammaan jäen.

    Niis kaunis oli ilima,
    mutta kauniimpi oli Hilima,
    ja helemat sen hempeesti tuulessa heilahtel,
    Oe oe jos saes tuntee nuo tuhannet tunteet,
    jotka minun sielussaen aelahtel...

    Jotennii näinikkään se menee. Väinölänniemeltä minullakin on muistoja, niiltä ajoilta kun asustelin Mölymäellä samassa talossa josta Rytkösen Aulis lähti Ranskaan.

    Helovirran Kaukon kanssakin olen muuten hommia tehnyt. Oli mukava ukkeli luonnossakin.

    VastaaPoista
  83. Taas rupeaa tuntumaan, että on jostakin vajaa, kun ei ole mitään siteitä savolais- tai karjalaismurteisiin. Kukaan suvustani ei ole itäisjuurinen, samoin ei kukaan tuttavistani. Kaikki ovat vankkaa hämäläis- ja länsisuomalaisjuurta, jotenkin tylsän kunniallista talonpoikais ja rusthollarisukua, joitain kanttoreita ja opettajia ja muita virkamiehiä 1800-luvulta alkaen. Yksi hirttäytynyt, pari meren viemää ja joku hevosenpotkaisema.

    Vaan yksi heikko toivonsäde on. Isoisäni isä on Suikki ja ihan lappalaisen näköinen, pieni ja musta mies. Suikit ovat tulleet joko Lapista tai Venäjältä, tai Skandinaviasta. Tämä on minulla vielä selvittämättä, ja se voi tuoda vähän väriä tähän maatiassukuun.

    VastaaPoista
  84. Tulipa Suikista mieleen Kittilän ajat ja Hullun Poron Päivikki sekä hänen "adjutanttinsa" Gunnar Suikki.

    Suikki tarkoittaa savossa (jos vähän muotoillaan) miestä, jolla on vähän "semmoinen" virne suupielessä...

    Käypä katsomassa Gunnar (pukin) kuvaa:

    http://www.levinyt.fi/archive.php?id=867

    Nykyinen vaimoni oli Päivikillä pääpuutarhurina töissä siihen aikaan kun alettiin "oleen silleen"...

    VastaaPoista
  85. Tarkoittaakop Tapani "sitä" Rytkösen Aulista joka oli helekutin kova sana juoksijana paikallisessa TUL:n seurassa? Ja aika kova juomaan muutakin kuin lähdevettä?

    VastaaPoista
  86. Nimillä on alkuperänsä, Valto, ja Suikki on jotenkin virnu ja sutki, jos miettii sanan merkitystä.

    Suomalaisen nimikirjan mukaan Suikki on samaa alkuperää kuin Suikka, ja tulee skandinaavisen Sven ~ Swen-nimen puhuttelumuodosta. Toinen vaihtoehto on myös skandinaavinen, Suni < Sone. Sukunimeen tämä Suikka/Suikki on sitten voinut päästä isän- tai talonnimestä.

    VastaaPoista
  87. Kun olin nuorena kollina Olofströmissä Amazonien koreja prässäämässä, "suikki" tarkoitti meidän mamujen slangissa sairauskassaa - tuli sanasta sjuk.

    Toulousen Mösjöö Makkiikia meinottelin Auliksella. Muutenkin eppäilen Valton kysymystä savolaiseksi huumoriksi, kun en ihan ymmärtänyt.

    Minunkaan suvussani ei muuten savolaista verta ole nimeksikään, ihan ehtaa pohjalaista sukujuurta ollaan.

    Vaikka eihän savolaisuus synti ole, ainoastaan helevetin iso häpeä. Näin me vitsailtiin jo nuorena Iisalmen torilla.

    VastaaPoista
  88. Iines, sutkia reissaajaa tarkoitinkin omalla "suikillani" joka virne suupielessä käy kanssakulkijaa naruttamaan.

    Nimillä on alkunsa, tiedän. Kaikkien kuuden lapseni nimenantoon olen ollut vaikuttamassa ja on tullut selattua jos jonkinlaista opusta sen vuoksi.

    Mr G:n toiseen nimeen on ollut vaikuttamassa mm. Erasmus Rotterdamilainen.

    Lapsuuteni naapurissa asui muuan Einari, mutta häntä kutsuttiin Letukseksi koska hän "letustelj`". Eli jos jollekulla oma nimi ei kuvannut mitenkään hänen persoonaansa hänelle muotoutui ns. korkonimi. Letuksen veli oli Torikainen, ja samaa sukua erääälle oli korkonimeksi tullut
    Titjonen jonka nimi taasen on saanut edelleen elää siirtyneenä nuoremmalle kaverille "Pikku-Titjosena".

    Yksillä korhosveljeksillä taasen on korkonimi joka on voimissaan myös: Namikorhoset. Johtuu siitä, että pari vanhempaa veljestä imeskelevät huultaan, tai kieltään, kuin heillä olisi aina nami suussa...

    Tapani, en nyt sutkia juttua päästellyt Aulis Rytkösestä. En tunne ketään muuta sen nimistä kuin oli 70-luvulla Kuopiossa ja juoksi lujaa. Silloinen vaimoni juoksi naapuriseurassa Siilinjärvellä ja minä siksi muutamia kovia urheilijalupauksia muistan. He varmaan sitten jäivätkin lupauksiksi. Muuten en urheilusta enkä yksittäisistä suorittajista kyllä tiedä yhtään mitään.

    VastaaPoista
  89. Uskottava se kai on, että Kupsin ja Mölymäen ylpeys Aulis Rytkönen on Valtolle tuntematon...

    Hän oli Suomen ensimmäinen jalkapalloammattilainen, 50-luvulla Ranskan Toulousessa vuosia menestyksellä pelannut pallotaituri.

    Pelasi yhtä aikaa Suomen maajoukkueessa tyrmääjäksi kutsutun stadin kundin, Åke Lindmanin, kanssa.

    Luulin todella, että kaikki savolaiset ovat tämän "älä laakase, naatitaan" -pelin ystäviä.

    VastaaPoista
  90. Norjalaiset ovat tutustuneet Timo Hännikäisen tuotantoon ja raikkaisiin ajatuksiin...

    Mitä ihmettä? Norjaan avataan ilmaisia bordelleja

    Hienoa, että jossain on ennakkoluulottomuutta ja tuoretta otetta asioihin.

    VastaaPoista
  91. Tervemenoa Jape sinne Norjan ilmaisiin bordelleihin. Kirjoituskieltosi ei ole vielä päättynyt.

    VastaaPoista
  92. Laasasen blogissa (jonne Jape oli myös laittanut Norjan bordellilinkin) on tapana heitellä mihinkään puheena olleeseen asiaan kuulumattomia linkkejä, mutta tämä ei ole Laasasen blogi.

    VastaaPoista
  93. No Anonyymi, alempi, emme voi olla varmoja nyt kenenkään japuudesta, sillä Laasasen blogista on käynyt/käy täällä muitakin anonyymejä. En ole nyt seurannut Laasasen keskusteluja, kun niissä on niin homogeenista hyminää.

    Tuota linkkiä en avaa, koska lainaaja ei vaivautunut referoimaan sisältöä. Sanonpa vain, että mitäs uutta siinä nyt on, että saapi ilmaiseksi? Eikös se ole se luontaisin tapa?

    VastaaPoista
  94. Niinpä, ilmaiseksi tai ei ollenkaan! Molempien osapuolten vapaasta tahdosta ja SUUUURESTA halusta. Rakkaudesta.

    Jape on laittanut mainitun linkin Laasasen blogiin, nimellään ja kuvallaan.

    VastaaPoista
  95. Vilkaisin bordellijuttua ja se paljastui puhtaaksi kansalaistottelemattomuudeksi eli sinänsä kannatettavaksi toiminnaksi.

    Se on vastaisku Norjassa voimaan tulleelle seksin oston kieltävälle laille. En lukenut pitemmälle.

    Sanoin "sinänsä kannatettavaa", mutta ei ehkä tässä tapauksessa. Kiellolla kai pyritään ehkäisemään ihmiskauppaa ja naisen alistamista.

    Mikseivät meikäläiset kapakat tajua vastustaa älyttömiä aukiolo- ja tarjoilualuelakeja jakamalla kaljaa ilmaiseksi läpi yön takapihallaan?

    Se olisi kunnon kansalaistottelemattomuutta.

    Nimim. Holhoojat meillä on aina keskuudessamme

    VastaaPoista
  96. No minä olin lukenut tuon jutun lehdestä jo aiemmin, joten tiedän mistä on kyse. En vain tykkää siitä keskustelutyylistä, että heitellään linkki ja oletetaan, että lukijat painuvat perässä. Linkin sisältö tulee aina selvittää, ja linkki on tarvittaessa todiste sanotusta.

    Kansalaistottelemattomuutena minäkin tuon hieman hurmokselliselta vaikuttavan liikkeen näen. Siinä on kyse prostestista seksinoston kriminalisointia vastaan. En lisäksi usko tuon liikkeen kantavuuteen jatkossa. Kukaan ei suostu jatkuvaan seksityöhän pitkiksi ajoiksi, kukaan ei jaksa antaa ruumiistaan vieraitten käyttöön jatkuvalla tolkulla, omalla ajallaan ja ilmaiseksi, sillä sitä tolkkua kyllä tarvittaisiin kaikesta päätellen runsaasti. Luulenkin siis, että liike on pelkkä protestiliike, joka sammahtaa omaan mahdottomuuteensa.

    Se tässä tietenkin on hyvä, että kun oman ajatusmallini mukaan ruumistaan jakava on kylmä eikä lämmin, niin tuota palvelua haluavalle homma hoituu selkeästi masturboimalla toisella ruumiilla. Ei synny enempää vaurioita.

    VastaaPoista
  97. En vain tykkää siitä keskustelutyylistä, että heitellään linkki ja oletetaan, että lukijat painuvat perässä.

    Miten noihin Valto Ensio Heikkisen pistämiin, omaan blogiinsa osoittaviin linkkeihin tulee suhtautua?

    Hän olettaa, että lukijat menee perässä?

    Tykkäätkö sellaisesta keskutelutyylistä?

    VastaaPoista
  98. Moi, Iines!

    Olipa mukava tulla tänne blogiisi pitkästä aikaa! Olin lomalla ja luin nyt viimeaikaiset kirjoituksesi. Hyviä taas kaikki, sekä tekstit että kuvat, erinomaisia!

    Sama tässä viimeksi julkaisemassasi.
    Nauratti kun luki. Saat luotua mainion kuvan sen aikaisesta koulusta. Liekö asiat sen jälkeen kauheasti muuttuneetkaan. Koululaitos on sen verran jähmeä, että se pysyy perusrakenteeltaan varmaan samana iät ja ajat. Ja henkikin sen sisällä varmaan säilyy, eri asteilla erilaisena, mutta pysyy kokonaisuutena hämmästyttävän samana.
    Oppilaat ja opettajat muuttuvat eri ihmisiksi ulkoiselta hahmoltaan, mutta henki sinnittelee vuodesta toiseen samalla tavalla vaihdellen.

    Ennen kunnioitettiin opettajia ehkä enemmän. Nykyisin kuulostaa että he ovat usein hätää kärsimässä, oppilaat ovat jotenkin asettuneet heidän yläpuolelleen. Ovat tietoisia oikeuksistaan, ja opettajat taas on tehty lähes hampaattomiksi.
    Häirintä ja kiusaaminen ovat lisääntyneet. Tai tarkemmin ajatellen, kyllä niitä on varmaan esiintynyt kautta aikojen, niistä ei ole ehkä vain puhuttu siinä määrin kuin nykyisin.

    Mielestäni asetelma luokassa on perusajatukseltaan ihmeellinen. Iso lauma lapsia, monet vastahakoisesti kouluun tulleita, istuu peräkkäin tai vierekkäin eri asetelmissa, ja heistä erotettuna yhden pitäisi olla yli muiden. Häntä kutsutaan virallisesti opettajaksi. Hän opettaa. Toiset, joita kutsutaan oppilaiksi, oppivat. Ainakin se olisi tarkoitus. Asetelma on pysynyt samana vuosikymmeniä, ihan vain totutun tavan vuoksi.

    Tekisi mieli potkaista hajalle koko systeemi, sehän on luonnoton. Mutta mitä muuta tilalle?

    Ja jäähän kouluajasta muistoja. Hyviä tai huonoja. Ja taitavasti sinä, Iines niitä omalta osaltasi kuvasit. Hauska oli lukea.

    VastaaPoista
  99. Onkohan se sittenkään luonnoton, Avatar?

    Näen sen jatkumona cromagnonien leirinuotiolta vuosituhansien takaa, jossa vanha viisas kertoi ja nuoret kuuntelivat.

    Ehkä koululaitoksessa tämä perusasia vain hämärtyy. Antoivathan Seitsemässä vejeksessäkin muut veljekset selkään nuorimmalle, Eerolle, kun tämä opettaessaan asettui heidän yläpuolelleen.

    Nöyrä halu välittää oppi, se on opettajan paras keppi.

    VastaaPoista
  100. Avatar,

    ei siinä ole mitään pahaa, että opettaja kertoo ja oppilaat kuuntelevat. Se on oikein hyvä opetusmuoto, sillä oppilaat osaavat kyllä olla juonessa mukana ja kysellä ja viedä opetusta sopivasti vaikka sivuraiteille, joilta voi löytyä yllättäviä kiinnnostuksen kohteita. Sitten taas takaisin pääraiteelle ne sivuraiteen eväät mukana, niin hyvä tulee.

    Itse vierastan hörhömäisiä uusia metodeja, jotka räjäyttävät tajunnan, kunnes kuopataan uuden tieltä.

    Ei mikään korvaa elävää vuorovaikutusta luokassa, eikä siihen tarvita muuta kuin opettajan vilpitön kiinnostus ja innostus ja luontainen empatiakyky.

    Tuosta kunnioituksesta sen verran, että minusta siinä ei ole mitään pahaa, että osataan kunnioittaa tietoa ja taitoa. Ja muuten, kyllä minusta osataankin. Hyvää opettajaa kuunnellaan ja hänen tunneillaan viihdytään. Tuo vaan pitää itse ansaita.

    VastaaPoista
  101. Minulla oli opettajana nainen, jota sanottiin Tantaksi (tanttamainen kun hän oli; sekä pukeutumiseltaan, olemukseltaan, että ajatusmaailmaltaan). Talvella välitunnilla hupina oli se, että yritimme, Tantan ollessa välituntivahtina, heittää lumipallolla hatun päästään. Kivaa oli.

    VastaaPoista
  102. Tanttoja ovat suomalaiset opettajainhuoneet olleet pullollaan maailmansivu.

    Vaan nythän tilanne korjaantuu, kun saadaan joukkoon vähän kiintiökukkakeppejä. Täydentävät toisiaaan, eikös vaan?

    VastaaPoista
  103. Olitko sinäkin Tantta?

    En tiedä kukkakepeistä, mutta kukkahatut ja kukkahattutäteily on lisääntynyt hälyttävästi opettajakunnassa. Tämä on huolestuttavaa.

    VastaaPoista
  104. En tiedä, olinko tantta, kun Pamelaksi mieluummin kutsuivat ja Milla Magiaksi ristimänimestä väännetyn lempinimen lisäksi.

    Kerran yksi sanoi tädiksi, kun annoin hänelle hylätyn. Olin silloin joku kolmikymppinen.

    VastaaPoista
  105. Jape on näemmä päässyt taas pujahtamaan Iineksen suojauksien läpi. Ilmeisesti joku takaportti falskaa, vai mistä lienee sisään ujuttautunut?

    VastaaPoista
  106. No johan. Kuka näistä anonyymeistä voi tietää, kuka kukin on. Nämä tässä voisivat olla kenen tahansa kirjoittamia. Olen Japen kirjoituskiellon aikana poistanut vain ne, jotka varmasti tiedän hänen kirjoittamikseen. (Ja niistäkään en voi olla vuorenvarma.)

    Toivon pääseväni pian takaisin normaaliin vapaaseen päiväjärjestykseen. On ikävää, kun kaikilla eivät ole sananvapauden olemus ja hyvät kirjoitustavat korvien välissä automaattisesti.

    Tiedätkö, Anonyymi, alin, minun tulee sinusta mieleen se kiltti tyttö, joka kertoo opettajalle, että Nico heitti Yessicaa liidulla.

    VastaaPoista
  107. Mistä sellainen mieleesi tulee?

    Ajattelin vain informoida, että peräpäänsä kannattaa varmistaa, jos ei halua että käy hassusti.

    Kaikki ei halua ja toiset taas ovat leväperäisiä ihan luonnostaan.

    VastaaPoista
  108. Kiitos huolenpidosta, Anonyymi, mutta voisin olla ihan suosiolla vaikka se leveäperäinen. Ja jos naisia tarkoitat, haluttomia ei olekaan. Kaikki me haluamme, vaikkei meitä niin viriteltäisikään.

    VastaaPoista
  109. Ei, kun miten minusta tulee mieleesi se kiltti tyttö, joka kertoo opettajalle, että Nico heitti Yessicaa liidulla?

    VastaaPoista
  110. No kun sinä pidät huolen siitä, ettei Jape vaan pääse luikahtamaan tänne pukinparta kasvoillaan.

    Minulla oli kerran oppilas, tyttö joka kulki kannoillani ja kertoi aina, että pinnarit olivat tietokoneluokassa pelailemassa tai lähteneet Heseen syömään. Minun piti sitten toimia, kun muuten olisin saanut olla rauhassa toimenpiteiltä.

    VastaaPoista
  111. Luin lehdestä tietoja jostain pölhöläisten raadista, vai miksi turvallisuuskomiteaksi sitä kutsuttiin. Tekivät riskianalyysin koulujen tilanteista näiden ikävien tapahtumien jälkeen.

    Ihan varma en ole, mutta sellaisen käsityksen sain, että tulevaisuudessa karttakeppinä suositellaan käytettäväksi sähköistä etälamautinta.

    Muuten olen sitä mieltä, ettei Soneralta kannata tilata mitään. Eivät osaa edes tasaista yhteyttä toimittaa, vaan tässä tuntuu olevan taas kohtuuttomasti niitä Maurin mentäviä aukkoja. Pelaa mitä pelaa. Ehkä tämä tulee perille...

    VastaaPoista
  112. Ajattelin vain auttaa sinua, kun olet niin kuormitettu, ja koska arvelen, että et kaikkia koiruuksia huomaa. Ne ovat niin ovelia nykyään ja luikahtavat heti sisään jos vähänkään raottaa, tai jättää takapään suojaamatta. Koska kielto on päällä, on siitä pidettävä kiinni. Muuten se menettää tehonsa.

    VastaaPoista
  113. Joku anonyymi oli huolissaan kuinka suhtautua "Valto Ensio Heikkisen linkkeihin omille sivustoille."

    Toivon, ettei mitenkään.

    En halua häiritä hyviä keskusteluja omilla mitättömyyksilläni.

    Blogiemäntä rankaiskoot minua muutamalla karttakepin sivalluksella karvaisiksi käyneille kintuilleni. Mutta kiedo se ensin violettiiin silkkihuiviin...

    Hankala kysymys silti.

    Ja oikeasti palautti minut miettimään asiaa koska olen ollut yksi ärsyyntyjistä kun yritetään käydä linkeillä taistoon tuimaan jos muuta ei voida.

    Muutaman kerran olen esittänyt omat sivuni, se on tosi ja syystä että, koska on keskusteluissa tullut ilmi samoja viehtymyksiä johonkin aiheeseen.

    Kuinka muuten olisin Tapanille vinkannut Haanpää-pyöräilystäni kuin tätä kautta? Olen kyllä muistaakseni myös jokusen kerran pyytänyt nöyrimmäisen alamaisesti opettajaltamme anteeksikin tämmöistä poikkeusta.

    Anteeksi siis kovasti vielä kertaukseksi (=opintojen äiti kun Iines ei riitä), mutta minulle esimerkiksi tuo pyöräretki oli tosi elämää rikastuttava juttu, ja hyvinkin kirjallinen, sillä päivitinhän erään merkittävimmän kirjailijamme kahdeksankymmentä vuotta sitten tekemän pyöräretken eikä siihen tietääkseni kukaan muu ole kuin puoleen matkasta aiemmin tarttunut. Lisäksi matkakertomukseni hyväksyttiin Kaltio-lehteenkin painettavaksi ja muutakin mainintaa siitä minulle tuli, ettei se nyt olankohautuksella ohitse mennyt.

    Polokaskeepa sama perässä kaikki te 5-kymppiset!

    Karttakepeistähän sekä niiden käyttäjistä olisi minunkin omien "sääntöjeni" mukaisesti tietenkin pitänyt vain keskustella...

    VastaaPoista
  114. Sähköinen etälamautin olisikin kätevä opettajalle, Riku. Siinä olisi eri asteita pienestä kutituksesta täydelliseen lamautukseen. Kalapuikkopoikia voisi vähän rauhoitella, ja pyssypojat lamauttaa kättelyssä.

    Ja minä kun juuri ajattelin vaihtaa mokkulani Soneran tikkuun kesäksi, kun mökkikausi lähestyy. Tämä Dna:n mokkula ei ole kyllä koskaan reistaillut, mutta hidastelee joskus eikä päästä kirjoittamaan kommentteja tietynmallisiin blogeihin. Juuri sen mallisiin kuin on vaikka Riku Riemulla ja Avattarella ja useilla valokuvaystävillä.

    Anonyymi, minusta on hauska antaa anonyymien luulla, että en muka tunnista heitä. Vanha pieru (äikänope) kyllä tuntee tyypit tekstien perusteella. Että se siitä oveluudesta. Hymiö.

    VastaaPoista
  115. Siis en pitänyt tuota anonyymin Valton linkkimainintaa edes kommentoinnin vaivaisena, jos nyt suoraan sanon.

    Valtohan selostaa asiat, kirjoittaa ja perustelee, ja linkki on juuri niin kuin pitääkin, todisteena ja lisäosoitteena, ei kommentin ainoana tai edes tärkeimpänä antina.

    Enhän toki kaikkea linkkaamista tuomitse, vaan vain sellaisen, jossa heitetään linkki ilman lauseenkaan viittausta siihen. Linkit ovat hyviä lisätiedon hakupaikkoja.

    VastaaPoista
  116. Se komitean loppuraportti on mielestäni siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen ainoa todellinen kehitysehdotus oli tallentavan kameravalvonnan lisääminen kouluissa.

    Vaikka maailmalla saatujen tutkimustulosten mukaan kameroiden ennaltaehkäisevyys kaikkeen on väliaikainen ilmiö. Ja massamurhaaja tuskin ajattelee: "Ei tätä voi tehdä, kun ujostuttaa filmaaminen..."

    Tulee kyllä laadukkaita värikuvia, ei niiden tarvitse sellaisia huonolaatuisia olla, kuten Columbinesta.

    PS. Vaihtaisin sen kommenttipohjan, jos osaisin. En osaa.

    VastaaPoista
  117. Esim. Valton linkitykset eivät tosiaan haittaa!

    On eri asia linkittää omaa elämää koskettavista asioista muun jutustelun jatkeeksi kuin anonyymin (=Japen) lähes riitaahaastavat linkit aina samoista aiheista.

    Humooria sieltä mainostetusta Laasasen blogista: markkina-arvoteoriasta puhuvat miehet, jotka eivät ole nähneet pillua kuin kuvassa.

    Taitaa pitää paikkaansa.

    VastaaPoista
  118. Ei kameravalvonnasta taida olla konkreetttista hyötyä tositilanteessa. Korkeintaan jälkikäteen siitä voi tunnistaa rosmot. Vaan en minä poliisejakaan oville kannata. Syyt väkivaltaan ovat syvällä, mutta hyvä kun komiteoilla riittää pohdiskeltavaa.

    Riku, ei sitä kommenttilootaa kai voikaan vaihtaa, sillä se on blogipohjaan sidottu. Tuo malli on aika suosittu. Valtollakin on samanlainen pohja.

    VastaaPoista
  119. Arvelen, että äikänopen nenä on yhtä tukossa, kuin Sami Jauhojärven reidet. Lepoa, lepoa! Muuten menee ylikunnon puolelle.

    VastaaPoista
  120. Kommenttilootan käyttäytymistä voi muokata asetuksista.

    VastaaPoista
  121. Kiitos Kuunkuiske, kommenttisi oli hyvä TUKIkeppi "aralle" itselleni.

    Minusta jokaiselle miehelle jo "alussa" (yläasteella) tulisi näyttää peruteellisesti kuvattu synnytysvideo ja kertoa, että pillusta on moneksi.

    Minäkin tajusin sen vasta sitten, kun ensimmäisen lapsen syntymähetkeä seurasin vuonna 1980, 21:n vanhana ja aina halukkaana jäpimään missä vain hame heilahti.

    Ei se alkukantaista himoa, jota ei järjellä kaikistellen voi selittää, mihinkään kadota, mutta perspektiiviä se lisää. Ainakin sellaiselle ihmiselle jolla on taipumusta ajatteluun.

    Kyllä minäkin niin raadollinen edelleen olen, että suurimmat kiistat sänkypuuhista pidättyväisemmän vaimoni kanssa käyn. Eikä se ole herkkua se.

    Mutta helpompi tätä kaikkea silti on ymmärtää/kestää, kun tietää, mihin pillun on venyttävä meitä mulkkuja maailmaan ängetessään.

    Anteeksi ruma kilenkäyttöni. Se tulee rakennuksilta.

    VastaaPoista
  122. Kuunkuiske, minä uskon tuon pilluteoriasi. Olen ajatellut samaa. Niillä miehillä on oikeasti pillunpuute. Siksi ne ovat niin kiukkuisia.

    Pst Anonyymi, minulla ei ole ole ollut nuhaa eikä flunssaa moneen vuoteen.

    VastaaPoista
  123. Tässä taitaa nyt olla Jape anonyyyminä.

    Malta mielesi, maaliskuu koittaa ylihuomenna, ja saat tilaisuuden näyttää, että olet kiva ja kiltti poika. Hieman kyllä kulmieni väli kurtistuu, kun tätäkin postailuasi nyt tässä katselen, ja poistelen.

    VastaaPoista
  124. Olen minäkin sen nähnyt!

    Kerran aamuyöllä kotiinpäin mennessäni näin kahden tytön keskustassa seinää vasten pyllistelevän, ja heti tuli mieleen, että taitaa olla syksy ja karvalaukkujen aika.

    Markkina-arvoista en mitään tiedä, kun on heikko laskupää muutenkin.

    Ite aloititte!

    VastaaPoista
  125. Millähän vuosikymmenellä, Riku, niitä karvalaukkuja katselit? Meinaan, eihän nykyään kukaan enää kai karvalaukkuja syö.

    En tiedä kuka aloitti..

    VastaaPoista
  126. No en minäkään sitä tarkoittanut, että nälkä tuli.

    Vuosikymmentä en enää muista, mutta kun tarkistin internetistä, niin Kyösti Kallio taisi olla silloin presidenttinä.

    VastaaPoista
  127. Prkle!

    Pillu ja pillunpuute on pelkkä fantasia. Tai enintään oire. Ei siitä älykäs mies vihaiseksi tule. Se tietää, ettei harhan perään kannata itkeä.

    Prkle!

    VastaaPoista
  128. Fantasiaa on puolet elämästä, Rauno, ja hyvä niin. Kukas tavallista arkea muuten jaksaisi. Tämä bloggaaminenkin on pelkkää näppäinten helskyttelyä. Tekstiä tulee, vaan mihin se kaikki joskus joutuu?

    Siis karvalaukuthan ovat mainoita suolasieninä, Riku. Vaikka itse tykkään tateista ja vahveroista sekä herkkusienistä.

    VastaaPoista
  129. Nyt punkkaan, sehän on jo sunnuntai! Hyvää yötä ja huomenta!

    VastaaPoista
  130. Sunnuntai niin, siis elin eilen mielessäni jotenkin lauantaita. Ja pelkän vihreän teen voimalla.

    VastaaPoista
  131. Kunpa erottautuisitte, anonyymit, jollakin nimellä, niin teihin olisi helpompi viitata.

    VastaaPoista
  132. Samaa toivon minäkin, vaikka en nyt tässä keskustelussa näe ainuttakaan älyllistä anonyymiskommenttia, johon kannattaisi viitata. Mutta jatkossa sitten!

    VastaaPoista
  133. Tässä nyt näyttäisi olevan vähän ristiriitaa, ensin kirjoitat:


    "No johan. Kuka näistä anonyymeistä voi tietää, kuka kukin on. Nämä tässä voisivat olla kenen tahansa kirjoittamia. Olen Japen kirjoituskiellon aikana poistanut vain ne, jotka varmasti tiedän hänen kirjoittamikseen. (Ja niistäkään en voi olla vuorenvarma.)"

    ja vähän myohemmin:


    "Anonyymi, minusta on hauska antaa anonyymien luulla, että en muka tunnista heitä. Vanha pieru (äikänope) kyllä tuntee tyypit tekstien perusteella. Että se siitä oveluudesta."

    Yritä nyt päättää, tunnistatko vai et?

    Minunkin kommenttejani on poistettu, vaikka niistä näkee selvästi, että ne eivät ole nimimerkki Japen kirjoittamia, vaan oivaltavia ja älyllisiä. Siis ominaisuuksia, mitä nimimerkki Japen suolloksilla ei ole.

    Huomasin, että nimimerkki Japen ahdistus iinesin kirjoituskiellosta on niin valtava, että hänen pitää käydä esimerkiksi Kemppisen blogissa oksentamassa, nimettömänä tietenkin, ja kun hänet sitten paljastetaan, niin kirjautunut nimimerkki Jape antaa lisäoksennuksen asiasta. Ihmeellistä vain on, että nimimerkki Jape sattui samaan blogiin tuon "anonyymin" kanssa. Kemppistä vuosia lukeneena nimimerkki Japea ei siellä ole pahemmin näkynyt. Go figure.

    VastaaPoista
  134. Minunkin kommenttejani on poistettu, vaikka niistä näkee selvästi, että ne eivät ole nimimerkki Japen kirjoittamia, vaan oivaltavia ja älyllisiä.

    Tämä on ihana kommentti. Rakastan tällaista. Kiitos vain Anonyymi, että sait minut iloiseksi. Tai et saanut, olin jo, mutta vahvistit iloani.

    Minun täyhtyy tunnustaa, että olen luullut ilmeisesti väärin, ja poistanut viattomien anonyymien älykkäitä oivalluksia. Juuri siksi aionkin luopua kaikesta kielto- ja estotoiminnasta keskusteluissa, näistä, jotka nyt Japen vuoksi ovat olleet helmikuussa voimassa. Se sama pätee, minkä Takkiraudan blogiohjeesta voi lukea ja jota olen itsekin ennen noudattanut.

    VastaaPoista
  135. Yritä nyt päättää, tunnistatko vai et?

    Ei hän tunnista. Hänen nenänsä on tukossa, kuten Sami Jauhojärven reidet. Selitystä löytyy Iinekseltä aina, mutta kun pitäisi perustella ja argumentoida miksi suorituskyky on niin heikko, ei löydykkään muuta kuin että veti hapoille.

    Minunkin kommenttejani on poistettu

    Olet joutunut mielivallan kohteeksi. Kunpa erottautuisit, anonyymi, jollakin nimellä, niin sinuun olisi helpompi viitata. Nyt voimme vain päätellä, että sinulta tulee asiattomuuksia ja rikot sääntöjä, joita ei tiedetty olevan olemassakaan. Kehoitan sinua kuitenkin lopettamaan herjaamisen välittömästi! Rikot sääntöjä!

    Olet sen verran sokea, anonyymi, että sinulle pitää ehdottomasti kirjoittaa valkoinen keppi. Sinunkaan tunnistuskyvyssä ei ole kehumista.

    VastaaPoista
  136. PS Anonyymi, kertoisitko, miksi et voi merkitä itsellesi erottuvaa nimimerkkiä kohdasta Nimi/Url-osoite? Näin en sotkisi sinua kehenkään. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, merkitset.

    VastaaPoista
  137. Oikeastaan te anonyymit olette hyvin hauskoja, kuin pieniä ovelan älykkäitä kääpiöitä, riiviöitä, jotka pomppaatte esiin milloin mistäkin. Kun teitä kutittaisi, olisitte sulaa vahaa, mutta muuten leikitte hupikauhuleffan monstereita.

    VastaaPoista
  138. Harmi jos olet hukannut tuon "lipsuttimen". Puinen tai tuo hukkaamasi metallinen, sisäkkäin työntyvä karttakeppi olisi mitä eroottisin väline. Voin vain kuvitella, ja niin teenkin, mitä melessäsi on liikkunut kun olet lipsutellut karttakeppiäsi. Mielikuvani yltää jopa Freudin perinteisen "junan ajamista tunneliin" tasolle. Ehkä moni Laasasen blogiin kirjoittaja "poika" on aikanaan kokenut tuon "lipsuttelun" sukupuoliseksi ahdisteluksi.

    Kokonaan oma lukunsa on tanakka , puinen karttakeppi. Kämmenosan hively ja muljauttelu peukalonhangassa on saattanut olla monelle esipuberteetti-ikäiselle vihjaileva toimintamalli. Samalla moni pieni lettipää on ehkä tullut tietoiseksi miehen "akilleen kantapäästä". Opettajanpöytään tanassa nojaavaan kerttakeppiin alahuultaan tukeva nutturapäinen opettajatar on ollut feministien esiäiti. Siveyden ja pornon arkipäiväistäjä.


    didaskaleinofobiaa . . .vai?

    toiset kitaraa, toiset karttakeppiä heiluttaa
    
vuodesta toiseen sama fallos laivaamme keinuttaa
ajatuksen paikalla on edestakainen liike
    
edes, takas, ylös, alas

    täältä tulee kermavalas
    (Do Huonot)

    ®Tuntema Ton

    VastaaPoista
  139. Minä voisin kyllä mielelläni merkitä nimi/url -kohtaan nimeni. Silloin minut olisi helpompi tunnistaa ja poistaa.

    En vain uskalla tehdä näin.

    VastaaPoista
  140. No voi anonyymiä, kun sinulla ei nyt mene jakeluun, että viestejä ei poisteta. Vain, jos rikot lakia tai menet henkilökohtaisuuksiin, leikkuri heilahtaa.

    Tuntema Ton, sinullapa on mehevät fantasiat karttakepistä. Joskus opettajana mietin, että uskaltaako kynääkään hyplätä sormissaan, ettei viettele myöhäispuberteetteja.

    VastaaPoista
  141. Iines,

    minä olen pieni punainen anonyymi. Arvaapa kuka. Kyllä sinä arvaat...

    VastaaPoista
  142. Ai kun kiva leikki.

    Pieni ja punainen? Voisit olla Rauno, mutta hän on iso vahva mies kuvasta päätellen. Toisaalta hän on saunan jälkeen vahvasti punainen, kuten me kaikki.

    Olisitkohan sinä kuitenkin se, joka on äreänmurea?

    PS Jos kysyy, pitää myös vastata.

    VastaaPoista
  143. Miksi viestini on poistettu?

    VastaaPoista
  144. Jape kommentoi ärripurrityyliinsä (alatyylisesti) Kemppisen blogissa helmikuussa otsikon "Kaksi lintua" alla.

    Veikataanko kauanko hän saa kirjoitella täällä maaliskuun alusta aggressiopurkauksiaan? Arvaan että ei mene viikkoakaan, että hän ei voi olla herjaamatta.

    VastaaPoista
  145. Anonyymi 26.2. klo 14.11 Haluaisin tietää, mitä ainetta sinun Tanttasi opetti. Kas kun minullakin on ollut joskus naisopettaja, jonka lempinimi oli Tantta. Hän opetti mm. luonnonhistoriaa. Erityisen vaikeata hänen oli kertoa lisääntymisestä, siis kasvien. Posket helottivat punaisina ja katse harhaili, kun hän selitti meille emin sikiäintä. Ovatkohan Tanttamme yksi ja sama henkilö?

    VastaaPoista
  146. Jape solvaa Laasasen blogissa. Ei se opi ihmisten tavoille.

    VastaaPoista
  147. Delilah,

    noita Tanttoja lienee tosiaan vähän siellä sun täällä konkreettisesti. Emin sikiäin.. noh, kyllä se oppilaita hihityttääkin vielä tänä päivänäkin.

    Itse muistelen omaa "radikaaliuttani", kun opetin ensimmäisessä paikassani vuoden uskontotiedettä, tai siis uskontoa virallisesti, mutta uskontotieteenä minä sen vedin, yläasteella Turun Puropellon peruskoulussa.

    Otin nimittäin uskonnon opetusohjelmaani sukupuolivalistuksen, kun liikunnan ja terveystiedon opettajat eivät halunneet. Muistan, että käytin oikeita sanoja, puhuin itsetyydytyksestä ja yöllisestä siemensyöksystä kuin leivästä. Yhdyntä oli peruskauraa, jossa ilmeeni ei varmaan värähtänytkään. Tunteista puhuin kovasti, miten ne tulee ottaa huomioon ja miten tulee olla kypsä.

    Nyt ei menisi samalla rämäpäisyydellä, vaan minua varmaan naurattaisi kuin varhaisteinixiä.

    VastaaPoista
  148. Iines, olet varmaan osannut juuri parhaalla tavalla opettaa asioita, joista ei edes vielä joitakin vuosiakaan sitten ei murrosikäisille nuorille kotona puhuttu. Tiedot saatiin, jos saatiin, toisilta nuorilta, parhaassa tapauksessa koulun terveysoppitunneilta. Uskontotunneillasi (aika erikoista muuten!) asiallinen, oikeilla sanoilla puhuminen kiertelyn ja kaartelun sijasta on varmasti ollut parasta valistusta.

    VastaaPoista
  149. No, Delilah, idean tuohon sukupuolivalistukseen sain, kun keksin jokusen tehtävän etiikasta tunnille, ja kun samaan aikaan sain tietää, että terveystiedon tunneilla ei käsitellä sukupuoliasioita, vaikka pitäisi. Kukaan ei kyllä kysynyt mitään, mistä olin vähän pettynyt. Toisaalta ajattelin, että ne ujostelivat kuitenkin.

    VastaaPoista
  150. Olisikohan Iineksen tunneilla voinut käydä läpi vaikkapa tällaista asiaa?

    Kävi nimittäin niin että . . .

    Sisäliikuntatunnilla olimme muodostaneet viestijoukkueet joiden tehtävänä oli nousta köystä pitkin koskettamaan kattoa. Joukkueeni oli hieman perässä johtavaa joukkuetta. Jännitys oli aivan huipussaan. Olin oppinut kuinka paljailla jalkapohjilla sai hyvän otteen köydestä ja hyvien käsivoimien turvin pääsin ketterästi kiipeämään. Sain läpsyn lähteä kiipeämään. Kilpailijani oli mittansa minua ylempänä. Hyppäsin köyteen kiinni ja lähdin kapuamaan kuin orava kohti kattoa. Hirmuiset kannustushuudot saivat minut pinnistelemään äärirajoille.

    Olin juuri läpsäisemässä kämmeneni kattoon kun se tapahtui. Sukupuolikypsyydestä kertova järjestelmä oli aktivoitunut. Jotain läpimää ja kosteaa purkautui verkkareiden etumukseen. Muistan kuinka kotimatkalla otin luokkatoverieni kanssa asian puheeksi. Keskustelimme asiasta huvittavana ja harmittomana juttuna vaikkakin itse tunsin jonkinmoista ylpeyttä.

    ®Tuntema Ton

    VastaaPoista
  151. Tulipa mieleen kommentointipolitiikasta.

    Yhdessä blogissa sanotaan jotenkin niin, että kiltit ja kannustavat kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan; poikkipuoliset voi sijoittaa vaikka jonnekin keskustelupalstalle.

    Ei tietenkään niin, että blogin tehtävä olisi olla jokin keskinäisen kehumisen kerho (taputapuselkääntapu) vaan ehkä niin, että toisen ihmisen ylläpitämän blogin ilmapiirin tärveleminen on raukkiksen tekosia.

    Että oikein leppoisaa ja mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

    VastaaPoista
  152. No tuskinpa vaan minun tunneillani olisi tapahtunut, tai mistäs minä sen tiedän, jos tuota sinunkaan tapaustasi ei opettaja huomannut, Tuntema Ton.

    Minua kiinnostaa tuossa se ilmiö, että pojilla tai siis miehillä purkaus voi tapahtua myös silloin, kun yläpää tekee jotain muuta kuin seksuaalista ajatustoimintaa. Naisillahan näin ei kai voi käydä, muuta kuin unessa, ja silloinkin unenaikainen aivotyö oletettavasti fantasioi seksuaalisesti.

    Noh, olipas tässä pyhäaamun tunnelmointia.

    VastaaPoista
  153. Kuunkuiske,

    olen kyllä samaa mieltä tuosta kiltistä ja kannustavasta kommentoinnista. Bloggaaja on sen ansainnut, ja useimmissa blogeissa tällainen käytäntö näyttää vallitsevankin: bloginpitäjälle ollaan ystävällisiä ja häntä jopa kehutaan. Se tuntuu hyvältä, ja levittää epäilemättä myös bloginpitäjän entistä ystävällisempää suhtautumista kommentoijiin ja koko bloggaamiseen.

    Riskiryhmässä ovat kaltaiseni bloggaajat, joilla on hengen palo asioihin ja joille on tärkeää pohtia asioita monipuolisesti ja kaunistelematta. Tällöin on selvää, että väärinymmärtäjissä ja toisinajattelijoissa voi herätä suurtakin negaatiota blogia kohtaan.

    Minkäs teet, sillä virtuaalissa on enemmän ristiriitoja ja negatiivista viestintää kuin missään reaalissa tai muussa mediassa. Virtuaali ei siis ole koko kuvamme, vaan se antaa suojan myös pimeimmille voimille, se turvaa myös pahan.

    Tämä blogeissa ilmenevä kiusaaminen ja toisten pilkkaaminen on siinä mielessä hassua, että aina olisi sanallisia keinoja olla eri mieltä ystävällisesti, toista kunnioittaen. Eihän kyläänkään mennä riitelemään, miksi siis toisen blogiin?

    VastaaPoista
  154. Se mitä riitelyksi tulkitaan on täysin subjektiivista. Kun osuu oikeaan nousee viha: puolustautuminen on siis oma reaktio; olipa oikea asia. Kalikka kolahtaa ja koira älähtää, vai miten se meni?

    Psykologiassa opetetaan, että pitää oppia puhumaan eikä lyömään. Jos puhmisen kautta saa selkään ja saa kuulla, että pitää hakea pillereitään jne en tiedä enää kehen uskoisi? Miksi siis ns. aikuiset saavat kadulla tehdä sairaita diagnooseja, joiden avulla pilaavat toisen elämän? Vain sen takia etteivät näe sitä suurempaa roskaa omissa silmissä.

    Ketä siis kiusataan? Minua pitivät monta vuotta karanteenissä, en päässyt ulos enkä töihin, en minnekään ja kun ahdingosta lihoin sanotaan, etten pitänyt kropastani riittävästi. Herranen aika tätä superinfantiilista kakaravaltaa joka levitetään ja joka on levinnyt.

    VastaaPoista
  155. Sitten kun alkaa selvitä on jo liian myöhäistä. Kuka maksaa? Se, joka selkään sai.

    VastaaPoista
  156. Homppa (HG) on onnistunut luomaan blogin jossa ylläpitäjään ei kohdistu herjakirjoittelua ja häriköintiä juuri ollenkaan. Hyvä niin, koska menettely paljastuisi omaan taskuun "pissaamiseksi".


    "Vapaan sanan" äärelle netissä häiriköimään etsiytyy oman asiansa "evankelistoja", kuten Hyde Parkissa konsanaan. Kohteet saattavat valikoitua sattumanvaraisesti mutta bloginpitäjän haavoitettavuus on yksi uhriuttava tekijä. Häiriköijät ovat kuin laumastaan eriytyneet sudet jotka hakevat uutta reviiriään "hajumerkkejään" jättämällä. Useat toimivat yksittäisinä saalistajina toivoen muiden "lajitoverien" ajautumista uudelle reviirille.

    PS!.
    ATS (alemman tason sudet) osoittavat alfaurokselle kunnioitustaan pitämällä häntänsä matalana.

    ®Tuntema Ton

    VastaaPoista
  157. bloginpitäjän haavoitettavuus on yksi uhriuttava tekijä

    Tämä on valitettavan totta. Samalla se paljastaa alhaiset ihmiset, sellaiset, jotka pokkuroivat ylempiään ja vahvempiaan, mutta käyvät niiden kurkkuun, jotka näyttävät herkkyytensä.

    VastaaPoista