13.9.2010

Sinulla on kauniit posket, Kerttu.


Edelliseen keskusteluun syntyi mielenkiintoinen väittely siitä, saako vauvalle lässyttää. En halua välttämättä toistaa siellä sanottuja teesejä, mutta en malta olla kokoamatta asiaa tänne, koska oma puheenvuoroni on kommenttia pidempi.

Olen siis sitä mieltä, että vauvalle saa ja kenties jopa pitää lepertää, lässyttää, jokeltaa, miten vaan. En tarkoita tällä sitä, että leperrys olisi ainoa kielimuoto vauvan ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa, vaan lähinnä sitä, että siitä ei ole vauvalle vahinkoa, vaan iloa, ja se edistää hänen tunnemaailmansa rikkauden kasvamista. Onhan muitakin kielimuotoja, joita vauva kuulee - pääpiirteittäin varmaan normaalia yleispuhekieltä, jota muillekin perheenjäsenille puhutaan, eikä ole mitään syytä olla puhumatta lapselle yleensä ottaen kuin täysipäiselle ihmiselle.

Puheen kehityshän alkaa jo kohdussa, jonne lapsi kuulee äidin puheen, kenties isänkin, jos tämä vaan keksii huudella vauvalle vatsan läpi terveisiään. Minun mieheni keksi ja jutteli Percivalin - hän luki tuolloin Kärpästen herraa suorittaessaan kesken jäänyttä lukiota yksityisesti - kanssa kauan ja hartaasti minusta piittaamatta, maaten vatsani päällä. Hän sanoi, että ole sinä nyt hiljaa, tämä on hänen ja Percivalin juttu. Minä olin. - Maailmalla on tehty tutkimuksia, joiden mukaan vastasyntynyt vauva pystyykin erottamaan rytmin perusteella äidinkielensä toisesta kielestä – jokaisella kielellä on oma rytminsä ja äänneasunsa.

Jokelteluhan on eräänlaista puheen harjoittelua, ja vauva oppii äidinkieltään varhaisten hoivatilanteiden aikana, pyllynpesussa ja vaipanvaihdossa, sylitellen ja hyväillen. On havaittu, että mitä enemmän vanhemman ja vauvan välillä on myös ei-kielellistä vuorovaikutusta – vanhemmat hymyilevät jokeltelevalle vauvalle tai koskettavat häntä – sitä enemmän vauvat jokeltelevat, ja jokeltelu on myös äänteellisesti rikkaampaa.

Vanhemmat ja jopa sisarukset puhuvat usein luonnostaan vauvalle eri tavalla kuin isommille. Puhutaan hitaammin ja korkeammalla äänensävyllä, liioitellaan ja painotetaan äänteitä, toistetaan sanoja ja käytetään hyvin yksinkertaisia lauseita: –NO MISsä on Musti? NO sIELlä se Musti on, kAtsOppa SIELtä MUSti TUlee. Tämä on tyypillistä hoivakieltä.

Joskus kuulee sanottavan, että vauvalle ei saa lässyttää, mutta vauvalle nimenomaan pitää puhua hoivakieltä, saa lässyttääkin, sanoo mm. kehitys- ja kasvatuspsykologian professori Maarit Silvén. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän vanhemmat hoivapuheessaan korostavat vokaaleita ja tavujen eroja, sitä paremmin vauvat hallitsevat niitä. Hillitty kirjakielen suoltaminen on siis veden heittämistä kaivoon.

Itseäni vauvalle lespaaminen ei siis närkästytä, vaan enemmän se, jos perheessä kielletään lepertely ja valitaan tietoisen huoliteltu kieli vauvadialogiin. Samoin minua epäröittää se, jos lapsen sanavaraston määrää lasketaan ja kirjataan ylös tyyliin: Kertun sanavarasto puolivuotiaana on kuusi sanaa, yksivuotiaana viisikymmentä sanaa. Miksi laskea sanojen määrää tai miksi miettiä sitä, miten vauvalle pitää puhua? Asetetaanko tällä puheen valinnalla ja lapsen kielen tarkkailulla ensimmäiset suorituspaineet lapsen harteille ja kerrotaan hienovaraisesti, mitkä arvostukset ovat oikeat?

Itselleni on leperretty ja höpsötetty ja kutitettu mahaa ja jodlattu mielin määrin, ja silti minä opin esimerkiksi lukemaan hyvin varhain, kenenkään opettamatta, katsellessani kotiin tulevia lehtiä. Kieleni oli myös lähes kirjakielistä, on aina ollut, tahtomattani. Minun tyttäreni taas, jota minä hiillostin lukemaan, oppi taidon vasta vähän alle seitsemänvuotiaana, vaikka puhui heleällä äänellään kaunista pitkävirkkeistä äidinkieltä jo alle kaksivuotiaana. Minä myös laskin hänen sanavarastoaan ja vertailin sitä ikätason suorituksiin. Lapset pitäisi saada vasta viisikymppisinä!

Lepertelypuheessa on sitä paitsi mukana tunneaspekteja, jotka huolitellusta ja kultivoituneesta kielestä puuttuvat. Jos ihastelet vauvasi paksua poskea ja sanot pussaten ja mussuäänellä että voi äidin pikku nasupossua, niin voi olla, että hurmos ja onni lapsesta menee paremmin hänen tajuntaansa kuin jos sanoisit kirjakielellä: Sinulla on kauniit posket, Kerttu.

(Maalaus Jarmo Mäkilä, Koulun kopla 2010)

Lähteet
http://agricocacola.vuodatus.net/blog/2483839/saako-lassyttaa/
http://www.digipaper.fi/pilttipiiri/13756/index.php?pgnumb=10

116 kommenttia:

  1. Kertomasi, Iines, ei pidä paikkaansa, mikäli uskomme alan parasta asiantuntijaa, nimimerkki Kuunkuisketta. Hänhän totesi jo tuossa edellisessä ketjussa "viisaasti" näin: "Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään."

    VastaaPoista
  2. Vauvassa lähes suloisinta on paksut posket - jos ei lasketa pyöreitä pohkeita, muhkuraista polvimakkaraa, tuhtia takalistoa, herkkää niskaa, kirkasta katsetta ja maidontuoksun tuulahdusta untuvapeitteisessä päässä.

    Jos äiti tai isä ei tuollaisen edessä helly lepertelyyn ja maiskutteluun ja söpöstelyyn, niin taitaa olla sydän supussa ja tunteet lukossa.

    Saapi sitten vauva aikuisena jonottaa terapeutille.

    VastaaPoista
  3. Minä kutsuin lapsiani tuhansilla juuri tuollaisilla nimillä aina siihen asti kunnes tulivat täysikäiseksi. Olivat nasse, nasuli, grisen, lillaråtta jne eli käytin näitä hassuja nimiä siksi,että äänensävystä kuuli, että kyseessä oli rakas äidille.

    Mutta jos näitä ottaa irti ns. kontekstistaan ja referoi, että se puhui näin ja näin se sama tulee rivoksi, ivokkaaksi ja rumaksi. Minun mieleen tulee tilanteita, joissa minua on yritetty juuri siksi falsifioida, että sanon väärinpäin oikeilla asenteilla koska sekin on tapa kertoa jotain - mutta minua on siis siteerattu tahallaan väärin (irti kontekstistaan myös normaalipuheessa) ja se on luonut aivan uudelleen uudet kontekstit miksi siteeraaminen on pahasta ellei siinä halua tarkoittaa hyvää. Raukkamaiset vellihousut siteeraavat oman mielen mukaan, että se raukka oma mieli saisi tukea jostain. Radiosta tuli ruotsinkielinen olisiko ollut hbl:n journalisti joka sanoi, että ironia on liian helppo alue; sen avulla voi kääntää kaikki asiat päälaelleen niin, että sen sijaan että kuulisi mitä toinen sanoo alkaakin väännellä ja kierrellä ns. mukamas-huumorin avulla jotain kun oikeasti on jäykkä pelosta tai ei muuten vaan uskalla sanoa mitään kunnolla. Tästä ilahduin, että on vielä rehellisiä journalisteja.

    Ironia on siis turvapaikka vellihousuille.
    (Vaikka sillä on tilaus ystävien keskuudessa illallispöydässä, niin juridisesti tai myös kansalaisena ei saisi hyödyntää irvaa ja ivaa heti kun tulee passeli paikka saada kokea toisten kuolema pelkän huvin vuoksi).

    VastaaPoista
  4. Kuunkuiske: "Jos äiti tai isä ei tuollaisen edessä helly lepertelyyn ja maiskutteluun ja söpöstelyyn, niin taitaa olla sydän supussa ja tunteet lukossa."

    Edelleen Kuunkuisketta: "Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään."

    Mitä elämäntaidon oppaasi sanoo tuollaisesta tuuliiviritoiminnasta, jota sinulla tuntuu olevan? Eilen viirisi näytti pohjoiseen ja nyt etelään, vaikka käsiteltävä asia on ihan sama.

    VastaaPoista
  5. Jape,

    Kuunkuiskeen veljen lapsi ei ollut käsittääkseni enää vauva. Kirjoitukseni tarkoittaa nimenomaan vauvoja, ei isoja lapsia.

    Mutta - en menisi silti sanomaan ehkä mitään lepertelyyn, jota äiti tai isä suustaan suoltaa vähän isommallekin - se loppuu aikanaan. Se on kuitenkin pienempi paha kuin välinpitämättömyys, jota nykyään on hyvissäkin perheissä - sanon tahallani "hyvissä".

    Vieraan tädin tai sedän lepertelyt saavat kyllä minutkin näkemään punaista.

    Ja vielä, en silti sano, että Kuunkuiskeen huomautus oli millään tavalla asiaton, vaan kyllä se ihan asiantunteva sanominen oli. Lepertely isolle lapselle voi estää lapsen kehitystä itsenäisyyteen.

    VastaaPoista
  6. Iines: "Kuunkuiskeen veljen lapsi ei ollut käsittääkseni enää vauva."

    Lapsen ikä ei käynyt Kuunkuiskeen kommentista ilmi.

    Iines: "Vieraan tädin tai sedän lepertelyt saavat kyllä minutkin näkemään punaista."

    Entä miehen siskon ohjeistukset ("minä tiedän paremmin kuin sinä, lapsen vanhempi")?

    Iines: "Ja vielä, en silti sano, että Kuunkuiskeen huomautus oli millään tavalla asiaton, vaan kyllä se ihan asiantunteva sanominen oli."

    Olen voimakkaasti eri mieltä!

    VastaaPoista
  7. HG,

    käyttäsi nimet ovat minusta kaikin tavoin ihania, rumankauniita ja juuri siksi kiintymystä ja rakkautta ilmaisevia.

    Minähän sanoin vauvaani nasuksi juuri poskien tähden, jotka olivat maailman kauneimmat, pyöreät, kuten vauvoilla on.

    Jokuset lapsuuden jodlausnimet jäivät sitten pitkiksi ajoiksi käyttöön, mm. juuri tuo Nasu, jolla olin kuulemma huudellut tytärtä isossa marketissakin turhan lujalla äänellä. Ymmärsin tietenkin lopettaa, kun tyttären kaveri alkoi nauraa nimeä.

    Tyttärelläni on muuten oikea nimi, joka ei ole almanakassa. Hän käytti sitä ylästeelle siirtymiseen saakka, jolloin halusi ottaa toisen nimensä (Nana, nimi muutettu mutta käytössä tässä blogissa) käyttöön. Muutokset kielenkäytössä ovat tapahtuneet ympäristön painostuksesta, tai halusta olla muista erottumaton nimensä vuoksi. Erikoinen nimi voi olla lapselle silkkaa kärsimystä.

    VastaaPoista
  8. Jape,

    se, että lapsi ymmärtää jo tavallista puhetta, kertoo, ettei hän ole ihan pelkkä sylivauva - tämä ilmenee kyllä Kuunkuiskeen kommentista.

    Kuunkuisketta muuten kiitän tästä pitkästä aikaa itseäni sytyttäneestä asia-aiheesta! Minusta teit järkevästi ja ilmeisen hyvin tunsit, että tälle äidille voi sanoa, hän ymmärtää kyllä. Itse sytyin aiheesta siis hieman toisesta näkökulmasta - tunnekielen merkityksestä vauvan kehityksessä.

    VastaaPoista
  9. Insinööri ei taas ymmärrä.

    Luepa kommenttiSI eilen klo 21. ("Vauvoille puhutaan vauvankieltä, mutta pari-kolmevuotiaalle voi jo puhua normaalisti."

    Ehkä, mahdollisesti, kenties viittasin pari-kolmevuotiaalla EDELTÄVÄN kommenttini veljeni lapseen?

    Itsestäänselvä viittaus vaan ei näköjään kaikille.

    VastaaPoista
  10. Niin, Iines - jos veljeni vaimo ei olisi hyvä ystäväni, en tietenkään olisi sanonut noin henkilökohtaista asiaa.

    Suhteen laatu määrittää sen mistä asioista ja millä tasolla puhutaan.

    Onneksi veljelläni oli silmää vaimon valinnassa! :)

    Ja Japelle - vaikka kommentoisit ja tuttuun tapaasi vääntäisit kommenttejani ja syyttäisit jeesustelusta jne. tms., tee se. En ala kommentoimaan takaisin, enää.

    Toivotan sinulle onnea valitsemallasi tiellä!

    Olet varmasti onnellinen mies.

    VastaaPoista
  11. Kuunkuiske: "Ehkä, mahdollisesti, kenties viittasin pari-kolmevuotiaalla EDELTÄVÄN kommenttini veljeni lapseen?"

    Ehkä. mahdollissti, kenties ovat täysin epämääräisiä määreitä eivät faktoja siitä mitä tarkoit. Mistä kuulija voi tietää mitä tarkoitat kun et sitä kerro? Jos pelaisit rehellistä peliä, kertoisit täsmällisesti minkäikäisestä henkilöistä on kyse etkä täydentelisi juttujasi jälkikäteen.

    Kuunkuiske: "Itsestäänselvä viittaus vaan ei näköjään kaikille."

    Sellaisia asioita, kuin itsestäänselvyys, ei ole, kun sinusta on kyse. Juttu muuttuu sinulla sitä mukaa kun epäkohtia tarinoissasi osoitetaan.

    Pari kolmevuotiaalle voi aivan hyvin puhua mainittua "lässtyskieltä", ei hän vielä kovin vanha ole. Tiedetäänhän tapauksia äideistä, jotka puhuvat niin vielä 16-18 vuotiaille lapsilleen, mikä voi joissain tilanteissa olla hiukan hassua ja noloa, ainakin sen 16-18 vuotiaan kannalta jos joku kaveri sattuu kuulemaan. Mutta onko tuossa jotain väärää? En minusta.

    VastaaPoista
  12. Kuunkuiske: "Ja Japelle - vaikka kommentoisit ja tuttuun tapaasi vääntäisit kommenttejani ja syyttäisit jeesustelusta jne. tms., tee se. En ala kommentoimaan takaisin, enää."

    Hyvä ystävä, ei sinun juttujasi tarvitse vääntää. Lukee vain ne niin kuin ne on sanottu ja kirjoitettu, niin asia on siinä edessä kuin avoin kirja.
    Se on aivan sama kommentoitko takaisin vai et. Toivotan sinullekin menestystä valitemallasi tiellä. Sinulla on varmaan ymmärtäjäsi, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Toivottavasti pysytyt vastavuoroisuuteen.

    VastaaPoista
  13. Onkohan tuolle Jarmo Mäkilan maalauksessa olevalle pojalle kukaan koskaan lepertänyt? Tuskinpa vain. Niin jäykkänä ja vaitonaisena (lannistettuna?) hän istuu selkä kohti ikkunaa.

    VastaaPoista
  14. Muistaakohan kukaan 60-luvun Aasi Kultasuuta, joka esiintyi radiossa ja puhui ihanan lapsellisella nassutusäänellä - tulee mieleen näyttelijä Elina Salon lespaava puhe? Voi olla, että aasi esiintyi alunperin jo 50-luvulla, mutta 60-luvulla ainakin tuli sarja tarinoita uusintana.

    Aasi puhui siis hunajaisesti lespaten, itserakkaalla äänellä ja kertoi olevansa maailman kaunein ja paras aasi. Tarinan viehätys perustui mielestäni nimenomaan lepertävään äänenkäyttöön, ei niinkään pelkkään sisältöön. Aasiin suorastaan rakastui!

    Yritän vaan siis perustella lisää sitä, miten lässytyskieli oikeassa paikassa oikeaan aikaan aiheuttaa tunne-efektejä, jotka stimuloivat aivolohkoja - tämä edistänee monlaista kehitystä lapsessa.

    VastaaPoista
  15. Maalaus onkin kiinnostava, Delilah!

    Miksi siinä on monta samannäköistä jäykkää poikaa? Yksi on nurkassa pää alaspäin. Miksi maalausteline, ainakin siltä se näyttää äkkikatsomalta - ja mitä sinä on? Kuvaa pitää katsoa uudelleen, monta kertaa.

    Upea maalaus, ja tällä Mäkilällä on nyt ollut jokin iso näyttely.

    VastaaPoista
  16. Pienikin empiirinen tutkimus "hiekkalaatikolla" vauvojen huoltajia tarkkaillen, paljastaa lepertelyn merkityksen. Vuorovaikutus on lähes yksinomaan "äänen" varassa. Etäisyys ja viileys tai jopa tunnekylmyys rajoittavat puheen tunnetason vuorovaikutusta ja estävät lepertelyn. Syynä voi tosin olla estyneisyys ja sosiaalinen taitamattomuus joka persoonallisuuden rakenteena on voimakas ja rajoittava luonteenpiirre.

    Lepertelyn välttäminen tai lopettaminen ei tee lapsistamme "Indigolapsia" mutta sen sijaan se saatta auttaa ADHD, Aspegren tai autismin oireissa.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  17. Ns. lepertely vauvaikäisille on yleismaailmallinen ilmiö.
    Siitä EI ole haittaa vauvalle, eikä se haittaa lapsen kielellistä kehitystä.

    Ei saa lepertää vauvalle. Ei saa pitää liikaa sylissä. Imetys hoidetaan sekunttikello kädessä tiukalla aikataululla.
    Luulin jo, että tuollaisesta ajattelusta on päästy eroon kasvatustieteessä, ja enimmäkseen em. ajattelusta kait onkin luovuttu.

    Kun on saanut sivusta seurata miten kahden kasvatusalan ammattilaisen lapset on kasvatettu kirja kädessä oikein kunnolla kieroon, niin tuo JA:n besserwisseröinti alkaa vituttamaan.
    Tiukan teoreettisella ja tunnekylmällä otteella lapsesta saa kitkettyä kaiken ilon ja empatiakyvyn.

    VastaaPoista
  18. http://www.youtube.com/watch?v=DHyndWj1CPo&feature=related

    Ketkä ilmoittautuikaan tälläisen kommunikaation kieltäjiksi?

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  19. "Ketkä ilmoittautuikaan tälläisen kommunikaation kieltäjiksi?"

    Kuunkuiske. Hän haluasi estää tuonkin hauskan tenavan itseilmaisun ja hoitajan lepertelyn "itsestäänselvyytenä", koska "Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään."

    Näin meidän oma "ohjeistamispäällikkö" naulasi asian pöytään.

    VastaaPoista
  20. Katselin äsken yllä olevan linkin ja muita samalta aukeamalta olevia vauvalinkkejä.

    Niissä näkyy hyvin vanhempien ja vauvan välisen vuorovaikutuksen läheinen, melkein ihonmyötäinen kontaktipinta. Varsinkin äidit pehmentävät ääntään, puhuvat korkeammalta ja pehmentävät konsonanttejaan. Tämä ei voi olla uhka lapsen tulevalle kielenkehitykselle, vaan sen pohjakivi.

    Tuntuukin siltä, että lapsen iholle ei pääse, ellei antaudu tuohon hoivakieleen, joka vaikuttaa minusta biologiselta - ja sen puute taas vaikuttaa infantiililta.

    Lapsi ottaa viestejä ihollaan ja korvillaan, ja erottaa parhaiten vaihtelevat sävyt, jollaisia vanhemmat luonnostaan käyttävät. Ellei siihen pintaan pääse äiti tai isä, siihen ei pääse kukaan ja syntyy vajausta. Se näkyy sitten myöhemmin terapeuttien pöydillä tai yksityisinä oireiluina. - Kerttu, sinulla on kauniit posket -viesti ei välity vauvalle sellaisenaan.

    VastaaPoista
  21. Oli muuten mielenkiintoista verrata keskenään Youtuben suomalaisia ja ulkomaalaisia vauvavideoita.

    Suomalaiset olivat lähes kaikki hauskoja ja vauvaa rakastavia, ihmistä kunnioittavia.

    Ulkomaalaisissa on hämmästyttävän paljon lapselle nauramista, kakka- ja pieruvideoita, joissa normaaleja toimintoja kuvattiin lähikameralla ja lisättiin tehosteääniä. Kokonaisuus oli mielestäni lasta aliarvioiva.

    VastaaPoista
  22. Hauska kirjoitus.

    Normaalissa perheessä vauvalle sekä leperrellään että puhutaan kirjakieltä. Isommillekin lapsille vaihdellaan vaistomaisesti kielen tasoja.

    Nabokov kertoo muistelmissaan, että hänen äitinsä teititteli häntä, kun oli oikein hellällä tuulella. Nabokov oli silloin hyvin pieni, hän kertoo muistavansa monia asioita ajalta, jolloin oli alle 3-vuotias.

    Nabokoveilla puhuttiin tietenkin ranskaa niin kuin muissakin sivistyneissä perheissä sen ajan Venäjällä - ja italiaa ja saksaa jne. Isä Nabokov hankki pojilleen kansakoulunopettajan yksityisopettajaksi, kun huomasi, että pojathan eivät osanneet venäjää. Lapset oppivat vaikka mitä. Suosittelen Nabokovin muistelmia: Puhu muisti.

    Minäkin merkitsin muistiin lasteni viisauksia.Tyttären ensimmäisiä lauseita oli "Minä olen nainen". En voi tarkistaa ikää, sillä vauvakirja on jossain hänen tallessaan.

    VastaaPoista
  23. Joissain amerikkalaisissa tutkimuksissa todettiin kielen oppimisesta, että se ensisijainen kieli, äidinkieli siis, (ne muut opitaan sitten myöhemmin) opitaan fyysisesti, koskettelun ja mm sylissä olon avulla. Aivan pieni lapsihan ryömii, koskettelee esineitä, tavoittelee sanoja, laittaa esineen suuhun, sanoo jotain, osoittaa sormella jotakin ja muodostaa sanoja, hakee yhteyttä äänteiden ja sanojen avulla toiseen olentoon (joko toiseen lapseen, eläimeen tai leluun tai vanhempiinsa). Se miten hänen äännähdyksensä otetaan vastaan vaikuttaa häneen kokonaisvaltaisesti. Ja eiköhän tämä ole aika tuttua monissa lapsiperheissä: vanhemmat alkavat käyttää lapsen keksimiä sanoja puhuessaan lapsen kanssa. Koko perhe tavallaan luo kieltä yhdessä. Pienten lasten kanssa elävät vanhemmat alkavat vain puhua vain vähän hassua kieltä, ja se unohtuu ajan myötä. Ikävä kyllä, koska kieltä juuri opetteleva on luovimmillaan suhteessa kieleen.

    VastaaPoista
  24. Tuo "Minä olen nainen" on aikamoinen oivallus ihmisen ensimmäiseksi lauseeksi. Yleensähän kai lapsi sanoo "Minä olen tyttö".

    Piti kaivaa tyttären "Oma kirja" esille ja tarkistaa hänen varhaisia sanontojaan. Ensimmäinen lause tuli puolitoistavuotiaana, jolloin hän oppi yllättäen puhumaan, jouluna mummilareissulla.

    Ensimmäinen lause oli: "Pasi-poika ei oo täällä."

    Sen jälkeen mm. "En mä vielä lopeta [itkemistä], älä pyyhi kyyneliä pois."

    "Kuka mun sisälläni asuu?" (Kyynelistä versonut ihmettely.)

    "Olinko mä kuollut ennen kuin mä synnyin? Missä mää olin silloin?"

    "Susannalle kasvaa isot lihat tisseihin." (2-v.)

    Kerran kysyin kaksivuotiaalta "Otatko omenan?" Kaksivuotias vastasi vakavana: "Mä olen jo syönyt baarissa."

    Näitä lauseita olen kirjannut ahkerasti ylös. Ja hauskahan näitä on hänen itsensäkin lukea myöhemmin - monesti näitä on naurettu.

    VastaaPoista
  25. Mökin akka,

    puhut nyt kyllä niin ydintä, niin viisaita, ettei voi muuta kuin sanoa, että amen, juuri noin minunkin mielestäni kieli opitaan, ja juuri noin se luodaan, perhe yhdessä, lapsen kanssa. Sinä vain osasit kuvata koko prosessin lattiatasolta. Se on kielitaiturin merkki.

    Tekisi mieli taputtaa, kun niin moni brassailee tieteellisillä diskursseilla tällaisissa asioissa, joissa voidaan viestiä oikeasti hyvin ja selkeästi.

    VastaaPoista
  26. Eihän aikuistenkaan välisessä viestinnässä puhuttu kieli, sanat, ole kuin pieni osa viestistä - olisiko 15 %, en muista nyt tarkkaan.

    Suurin osa viestistä välittyy muuta kautta - eleinä, äänenpainona, ilmeinä jne.

    Lisäksi äidinkielessä välittyy niin paljon muuta, sellaista joita ei sanoissa itsessään ole, tunnetta, muistoja, arvostuksia.

    VastaaPoista
  27. Tapsa, 90-luvulla opetettiin, että 7 % viestinnästä tapahtuu sanojen kautta.

    On se sitten tuo tai 15 % mutta joka tapauksessa varsin pieni osa.

    Jo ääni kertoo hurjan paljon.

    Olen puhunut työasioissa puhelimessa paljon ihmisten kanssa, jotka olen sittemmin tavannut.

    Hyvin pitkälti pelkästään puhelimen kautta välittynyt olemus on pitänyt paikkaansa.

    Joo, tuo on juuri niin kireä kuin äänensä. Tuo taas vallan hurmaava; rennosti itseensä ja muihin suhtautuva - kuulihan sen jo äänestäkin.

    Syyllistyin muutama päivä sitten vieraalle lapselle pelehtimiseen :( Poika (ehkä puolivuotias) istui rattaissa viereisen penkin kupeessa ja alkoi hymyillä ja äännehti niin kuin vain juuri kielensä ja huulensa ihmeet oppinut voi. Klonksutteli, pärisytteli, naureskeli ja katsoi samalla koko ajan päin.

    Pakkohan siihen oli vastata samalla mitalla!

    VastaaPoista
  28. Voin vain vahvistaa täällä sanottua siitä näkökulmasta, jonka olen viestinnästä itsekin oppinut ja eteenpäin välittänyt.

    Esimerkiksi esitystilanteessa kuulijan huomiosta jopa 90 prosenttia suuntautuu sanattomaan oheisviestintään eli puhujan habituksen, eleiden ja ilmeiden tarkkailuun ja vain kymmenisen prosenttia puhujan sanojen sisältöön.

    Tilanteen jatkuessa tosin oheisviestinnän tarkkailun osuus pienenee ja sisällön osuus kasvaa, etenkin jos sisältö on kuulijaa kiinnostavaa.

    On niinkin, että kuulija uskoo ensisijaisesti sanatonta viestiä, sitten vasta puheen sisältöä, jos puhe ja eleet ovat ristiriidassa. Esimerkiksi jos suu ja sanat hymyilevät mutta silmät eivät, kuulija uskoo silmiä eikä hymyä; jos otsa rypistyy mutta sanat siloittelevat, kuulija uskoo otsanrypistyksen viestiä, joka kertoo jonkinlaisesta negatiivisesta suhtautumisesta. Käsien levoton liikehdintä ja jäykkä ryhti kertoo enemmän kuin rempseä puhe.

    Tuo on mielenkiintoinen, tuo tiedoton arvostusten välittäminen, jonka Tapani mainitsee. Nimittäin sen avulla manipuloidaan lasta kuin pajunvarpua mihin suuntaan vain tahdotaan, yleensä oman maailmankatsomuksen suuntaan.

    VastaaPoista
  29. Kuunkuiske: "Pakkohan siihen oli vastata samalla mitalla!"

    Lässyttäjän paluu!

    Kuunkuiske: "Veljeni vaimolla oli tapana lässyttää heidän lapselleen. Sanoin hänelle, että anteeksi kun puutun asiaan, mutta Napero ymmärtää jo ihan tavallista puhetta ja normaali puhe edesauttaa hänen kielenkehitystään."

    Kuunkuiske: "Syyllistyin muutama päivä sitten vieraalle lapselle pelehtimiseen"

    Tätä pidän jo melko huolestuttavana, lapsen edun - ja muunkin - kannalta.

    VastaaPoista
  30. Hyvä uusi tunnari tuo "keskustelkaamme asiasta, älkäämme toisistamme"!

    On varsin järkkyä huomata miten pieni - ja isompikin lapsi - imee kaiken ympäriltään kuin pesusieni, suodattamatta.

    Olen ollut hiukan yllättynyt siitä, että varsin isokin lapsi (alakoululainen) saattaa ottaa sanotun täysin kirjaimellisesti.

    Ei siis parane vitsailla lapselle muuta kuin muistamalla mainita, että tämä on sitten vitsi.

    VastaaPoista
  31. Lisäsin tunnarin hiljakkoin. Koin sen tarpeelliseksi keskustelujen mielekkyyden kannalta.

    Tämä ei tietenkään tarkoita, että persoonista ei voi ollenkaan jutella, toki voi ja hassutellakin saa.

    Asiat ovat kuitenkin kiinnostavampia kuin persoonien heikkouksien osoittamiset kalvumielessä. Piilovittuilu on joskus toki virkistävää, mutta se vaatii osaajia.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Mökin Akan kommentti oli minustakin oivallinen! :-)

    Noin yleisesti ottaen en kyllä oikein ymmärrä, miksi vauvalle höpöttely olisi hänelle jotenkin haitallista. (Okei, jos tapaa jatkaa vielä 13-vuotiaallekin, sitten ollaan toki hakoteilla. ;-) Sehän on sellaista vanhemmilta/huoltajilta luonnostaan tulevaa läsnäoloa, yhteisen kielen rakentamista.

    Kyllähän siinä rinnalla sitten itse kukin alkaa lapsen varttuessa käyttää enemmän ja enemmän muodollisempaa yleiskieltä. Mutta ei kai pienokaiselle sentään tarvitse puhua kuin yo-lautakunnalle?

    VastaaPoista
  34. Niin noissa lähdeviitteissänikin sanotaan, Myytinmurtaja, että haittaa ei ole, kunhan lopettaa täysi-ikäisyyteen tullessa.

    Ja eipä näytä haittaa olevan vielä täysi-ikäisenäkään, Tapsan kertoman mukaan.

    Minä en siis pahemmin lespannut tyttärelle, vaan ehkä mieluummin pelleilin ja esitin rooleja lukuhetkinä.

    VastaaPoista
  35. Minun pitäisi kai osata sanoa tähän(kin) asiaan jotakin, mutta enpä tiedä...

    "Saatanan paakapiät...", huusi isä ja kynsi korvallistaan. Oltiin tehty jotain laitonta, tai jotain väärin, mutta ei isän huuto oikeastaan pahalta kuulostanut. Joskus nauratti vain kun juostiin nurkan taa piiloon.

    "Mitteepä ruhveltajat..?", oli toinen aloitus kun hän tuli pitkältä työreissulta kotiin ja otti polvelleen niin monta kuin mahtui. Hieraisi sitten vähän viinalle tuoksuvalla poskellaan "partaa" pienimmänkin naamaan ja alkoi loputoman jutustelunsa jossa ei ollut sen enempää lespausta kuin lepertelyäkään. Ihan niitä juttuja joita se jutteli miestenkin keskuudessa.

    Tulos on minussa nähtävissä, jos se sen tulos on?

    Tätä samaa kai minä omille kakaroillenikin teen. Vitsailen ja hupsin ja joskus noitua perkelöittelen niin että tupa raikuu.

    "Ikkä hupattaa", osaa sanoa jo pieninkin.

    VastaaPoista
  36. Valto,

    minusta tuo "saatanan paakapiät" on hellänkarhea ilmaisu, vähän sama kuin leijonan ärähdys pennuille, hampaat esillä, mutta ei purrakseen.

    Aihe on sinänsä vähän kapoinen, huomaan, ja vaikea tähän on varmaan enää mitään sanoa. Lisäksi kaikki tuntuvat olevan koko lailla samaa mieltä asiasta, suurempia eroja en näkemyksissä havaitse.

    Ja on varmaan niin, että tässä ei tarvita mitään teorioita, maalaisjärki sanoo, miten vauvaa kohdellaan ja kohdataan, perheillä on omat kielimuotonsa ja tapansa. Näin on paras.

    VastaaPoista
  37. En malta olla panematta tähän ketjuun juuri lukemaani runoa, vaikka se poikkeaakin aiheesta. Olkoon loppukaneetti tai välipala, miten vaan.


    "PIKKUVELI VALVOO

    meillä oli koulukuvaus

    kesken englannintunnin
    pienen iranilaistytön kännykkä soi
    luon häneen ärsyyntyneen ilmeen
    ja kiukustun kun tajuan hänen
    aikovan vastata puheluun

    muu luokka ehättää apuun:
    ”hänellä on luokanopettajan lupa vastata
    se on hänen isänsä
    joka hakee tytärtään valokuvattavaksi”

    no jo nyt on perhana ajattelen
    helvettiäkö ne tänne tunkee
    vahtimaan pienten lastensa siveyttä
    ei ole kuvaajillakaan helppoa
    olla epäluottamuksen kohteena

    minun on vaikea hyväksyä
    näitä vahtijusseja
    ja tahti tuntuu kiihtyvän

    maahanmuuttajatyttöjen keskenkasvuiset veljet
    koputtelevat luokan oveen kesken tunnin
    viedäkseen ja saattaakseen ISOsiskojaan
    milloin minnekin

    eli minulla taitaa olla ongelma
    avarakatseisuuteni alkaa muuttua tunneliksi
    jonne ei päivä paista."
    (Koulukinkku, Suomen Kuvalehti 13.9.)

    VastaaPoista
  38. Minusta tähän aiheeseen sopii hyvin 1980-luvun puolivälistä 90-luvun alkupuolelle vaikuttaneen Peräseinäjokelaisen Noitalinna huraa! -yhtyeen kappale nimeltä Pikkuveli

    ---
    Noitalinna Huraa - Pikkuveli
    Sanat: Sari Peltoniemi

    Tumma on taivas ja pimennetyt puut
    kun matkustan pikkuveljen luota kaupunkiin
    Olisin jo halunnut jäädä kotiin
    herätä aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiin

    Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty
    En meidän taloon lisää aikuisia halua

    Tiedän kyllä että undulaatit tapaavat
    miestenvessoissa turpiinsa saada
    Mutta vielä pikkuveli lukee aamulla
    sängyssä mun kanssa sängyssä mun kanssa sarjakuvia

    Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty
    En meidän taloon lisää aikuisia halua.
    ---

    VastaaPoista
  39. Nyt kyllä yllätit, Jape, tekisi mieli piirtää hymiö. Vai liekö tässä jokin koukku, jota nyt en hokaa?

    Asiasta toiseen, olen aina ihmetellyt tämän infantiilin Pikkuveli-laulun suosiota. Nättihän se on mutta.

    Sekin on hirveä laulu se Zen Cafen Älä koskaan ikinä muutu. Kaamea!

    Minusta kaikki muutosvastarintaiset tulisi viedä navetanseinustalle ja kutittaa leuan alta.

    VastaaPoista
  40. Muutosvastarinta on sana, joka saa minussa aikaan muutosvastarintaa. Sanaa käytetään, kun taloon tulee oppitehtaista taas uusi teoreetikko johtohommiin, ja sillä on kauhea tarve keksiä pyörä uudestaan. Sellaiselta oppimistehtävä pohjalta.

    Muutosvastarintaa esiintyy maailmaa enemmän nähneillä, joiden mielessä välähtää: ei stana, ei taas!

    Toisaalta alituiset organisaation muutokset firmoissa ovat yrityksen keino ottaa tekijöistään kaikki irti, ettei kenenkään itsevarmuus riittäisi pitämään itseään kovin osaavana.

    Hajoita ja hallitse!

    VastaaPoista
  41. Minäkin inhoan muutosvastarinta-sanaa, ja koulussa, varsinkin koulutuspäivillä ollessani, tunsin itsessäni muutosvastarintaa.

    Juuri kun oli oppinut yhden uuden jutun, tuulet pyörähtivätkin toiseen suuntaan, ja sinne piti kiirehtää. Jossain oli joukko propellipäisiä huru-ukkoja, jotka vissiin leipätyökseen uudistivat asioita.

    Ja sitten kuulee lauluista, että koskaan et muuttua saa ja älä koskaan ikinä muutu ja pikkuveli pysy aina pikkuveljenä, älä koskaan kasva. Voi jessus, mitä satua.

    VastaaPoista
  42. Nostalgia on ihmisen ilo. Mukavaa se olisi, jos lapset eivät kasvaisi,mikään ei muuuttuisi, kaikki olisi niinkuin ennen.

    Ainakin siksi, että aika ihanasti kultaa muistot. Ei muista niitä kauheita harmituksia.

    Jatkoaika oli ensimmäisiä televisiokokemuksiani, vaikka se tuli myöhään, enkä sitä saanut katsoa kuin korkeintaan vähän alkua. Joskus muistan oven raosta salaa katsoneeni, kunnes jäin kiinni ja jouduin nukkumaan.

    Siksi niitä on ollut mukava katsella elävästä arkistosta, jossa on jopa lähes kokonaisia jaksoja.

    Nostalgian lisäksi toinen syy niistä pitämiseen on, etten sen jälkeen muista toista yhtä laadukasta keskusteluohjelmaa, jossa myös viihde yhdistyy.

    Loiri on kovin nuori, Jarno Hiiloskorpi oli lapsena ihailemani hauskuuttaja.

    Hannu Taanilan terävyyttä on kiva kuunnella myös elävän arkiston radiotallenteista.

    VastaaPoista
  43. Minulle vissiin suurinta tv-nostalgiaa on Allison McKenzie, Peyton Placesta.

    Muistan miten kuvittelin olevani Allison panemalla Allison-villatakin päälleni ja ottamalla pinon kirjoja syliini, molempien käsivarsien väliin vatsan päälle. Kuljin tukka auki selässä roikkuen ja kirjat vatsan päällä ja olin niin Allison, joka jutteli ujosti Rodneyn kanssa.

    Jatkoaika oli kova juttu, ja parhaiten muistan siitä Lenita Airiston, joka taisi olla Suomen ensimmäisiä tv-feministejä.

    VastaaPoista
  44. Allison hurmasi Frank Sinatran, myöhemmin myös Woody Allenin. Frank ainakin oli luultavasti kirjaorientoitunut.

    Rodeneystä muistan kun kävi Tappi-Suojasen tuottamana Suomessa. Olin kaljapullon kokoinen, en käynyt katsomassa, mutta lentokoneesta pudottivat mainoslehtisiä, joissa Rodneyn kärsävärkki.

    Niitä keräsimme veljeni kanssa ison pinon jostain pellolta ja joitain saimme myytyäkin Rodneytä ihaileville teinitytöille.

    VastaaPoista
  45. Iines: "Nyt kyllä yllätit, Jape, tekisi mieli piirtää hymiö."

    Millä tavoin yllätyit?

    Iines: "Vai liekö tässä jokin koukku, jota nyt en hokaa?"

    Ei tietoista - vissiin - mutta voidaan keksiä, jos tarve ja tilanne vaatii...

    Zen Cafen manittu biisi on omasta mielestänikin kuuntelukelvoton, mutta tämä Pikkuveli on hyvä. Tykkäisin enemmän PMMP:n versiosta, mutta kun Paula Vesala on feministi, niin se aiheuttaa vastareaktion ja heikentää ratkaisevasti kuuntelukokemusta...

    VastaaPoista
  46. Muutosvastarinta on kovasti inhimillinen piirre.

    Kun asiat ovat "niin kuin ne ovat aina ennenkin olleet", saa pitää kiinni siitä illuusiosta että elämää voi hallita, mikä luo valheellista turvallisuudentunnetta.

    Todellisuudessa kaikki muuttuu koko ajan eikä mistään ole takeita.

    Paitsi muutoksesta.

    Symppis Erkki Lampen kirjoitti viimeisimmässä KK:n kolumnissa niin, että pelon takia ei pidä jättää asioita tekemättä ja tärkeät asiat kannattaa tehdä heti.

    Tai jotenkin sinne päin.

    Että on edes sen verran oman laivansa kapteeni kuin aavalla merellä seilatessa on mahdollista.

    VastaaPoista
  47. Tarkistin puhelimessa broidilta tuota lentolehtisjuttua, kun on vanhempi ja muistaa paremmin.

    Orivedellä niitä keräsimme.

    Yhden lentolehtisen saimme myytyä: polkupyöräilevä teinityttö piti hintaa kalliina (20 penniä), mutta sanoi sitten: "Täytyyhän mun Rodneyn kuva saada!"

    Muita emme saaneet myytyä, kun koulun pihalla alkovat valittamaan, ettei niitä saa myydä, kun ovat ilmaisia. Turpaammekin kai meinattiin saada.

    Rodney kuuleman mukaan vähän pelkäsi juopuneen Tappi-Suojasen kiertueella, että hänet on kaapattu Venäjälle.

    VastaaPoista
  48. Yllätyin vain siksi, Jape, että mielessäni oli juuri tuo PMMP:n äkkimakea Pikkuveli-kipale, ja en heti osaa yhdistää sinua siitä tykkääjäksi. Itse en ole koskaan siitä pitänyt - sen sijaan pidän Tehosekoittimen Pikkusiskosta.

    Tuo Pikkuveli, samoin kuin PMMP, on minun makuuni liian sievä ja steriili, enkä pidä siitä ideasta, että pikkuveli on nukke, joka ei saa olla ihminen ja kasvaa. En lisäksi noteeraa duon laulutaitoa kovinkaan korkealle. Suomessa on hirveän vähän loistokkaita laulajia, varsinkin naisissa.

    VastaaPoista
  49. Varsinkin opetusmaailmassa kaikki virtaa, minkä kyllä toisaalta ymmärtääkin, KK.

    Se vaan tuntuu hassulta, miten kaikki ei kuitenkaan virtaa eteenpäin, vaan muutos voi olla myös paluu vanhaan. Vanha vain esitetään uudella nimellä, uudessa kuosissa, ja taas mentiin propellit pyörien.

    Sekin on hassua, että monesti jokin idea syötetään työntekijöille uutena nerokkaana oivalluksena, ja työntekijä tunnistaa sen juuri siksi metodiksi, jota on tietämättään käyttänyt itsenäisesti ja suvereenisti, omana keksintönään. Nyt se vain on saanut vierasperäisen nimen.

    Riku, hyi teittiä! Tuommoisia villit pojat juuri ovat. Myyvät ilmaista tavaraa kahdellakymmenellä pennillä ja menevät sitten ostamaan itselleen tikkareita tai autonkuvapurkkaa.

    VastaaPoista
  50. Asioiden muuttaminen - esim. työpaikalla - pelkästään muuttamisen ilosta ei tunnu järkevältä, ei.

    Onhan noita esimerkkejä tilanteista, joissa Kalliisti Palkattu Konsultti kertoo suurena viisautena asian, joka on alemmalla tasolla ollut tiedossa / käytössä.

    Vaan jopa on arvoa ihan toisella tavalla kun "auktoriteetti" kertoo, vaikeasti ja monimutkaisesti. (Ja kalliilla hinnalla.)

    VastaaPoista
  51. 20-pennisen kohtaloa en muista, luultavasti broidini osasi käyttää sen paremmin kuin minä, pienempi kun olin.

    Nostalgiaa Orivedeltä vielä: Kerran tappelimme broidin kanssa oikein kovaa koulumatkalla olevalla sillalla. Tappiolla olin reilusti.

    Kuinka ollakaan, paikalle osui meitä erottamaan minun opettajani. Tokaluokkalaisena hävetti kauheasti, kun olin häneen ihastunut ja ajattelin, että luulee minun olevan ihan napero.

    VastaaPoista
  52. Olisikohan se ollut Kalliisti Palkatun Konsultin tähtihetki, kun hän kerran kysyi meiltä opettajilta - joita oli rahdattu täysi salillinen kuuntelemaan konsultinsanaa - että keitäs te olittekaan, minka alan ihmisiä.

    Aiheena oli opettajapersoonan johtajuuskoulutus/jämäköimiskoulutus.

    VastaaPoista
  53. Iines: "Yllätyin vain siksi, Jape, että mielessäni oli juuri tuo PMMP:n äkkimakea Pikkuveli-kipale, ja en heti osaa yhdistää sinua siitä tykkääjäksi."

    No olisin voinut toki mainita PMMP:n, mutta halusin antaa krediitit alkuperäiselle esittäjälle, eli Noitalinna huraa! -yhtyeelle, joiden kappale tuo Pikkuveli alunperin on. Minähän olen hevimies pääasiassa, vaikka kuuntelen kyllä musiikkia monipuolisesti. PMMP:n versio Pikkuveljestä on moderni, mutta kuten sanoin, tietoisuus siitä, että feministi Paula Vesala laulaa biisissä, niin se laskee fiilistä. Mira Luoti on aika hyvä laulaja kumminkin...

    En PMMP:tä muuten kuuntele jos ei sattumoisin radiosta tule...

    VastaaPoista
  54. Sitäpaitsi eikun: olin vielä ekaluokkalainen. Muistan, että harmitti kauheasti kun veljeni ilkkui: ekaluokkalainen, kävelee kuin nainen!

    Olin sentään kova jätkä.

    VastaaPoista
  55. Riku, minulla oli ekaluokalla Liisa-niminen opettaja, jolla oli hyvin kapea vyötärö ja isot pystyt rinnat. Olin ihastunut hänen vartaloonsa! Se oli kaunis, kuin Nardalla sarjakuvassa.

    Jos olisin ollut poika, olisin taatusti ollut rakastunut, vaikka opella oli hieman huono iho.

    VastaaPoista
  56. Täytyykin kuunnella tuubista joskus tuo Noitien Pikkuveli - luulin sitä PMMP:n omaksi tuotannoksi.

    Yleensä ottaen suomalaisten naislaulajien musiikki on keskinkertaista, nimenomaan loistokkaiden laulajien puuttumisen vuoksi. Myös laulajien tulkinta on sulkeutunutta ja kapeaa, äänestä ei oteta volyymeja tai sävyjä irti.

    Olen alkanut tykätä yllättäen Maarit Hurmerinnan tulkinnoista ja laulutavasta, sillä hänessä on volyymia. Ruotsalaisista joku Lisa Nilsson on aivan omaa luokkaansa, persoonallisuus ja mestarillisen lyyrinen laulaja. Hänenlaisiaan Suomessa ei ole yhtään.

    VastaaPoista
  57. Tuohon "Japen" tarjoilemaan lyrikkaan saattaa avainsana olla tuo "undulaatti" joka miestenvessoissa tapaa saa turpiinsa. Assosiaatioksi kelvannee; kokematon, "lapsellinen", nörtti, hintelä, ujo tai muuten "epämiehekäs".

    Toisaalta . . . mielenkiintoinen metafora: Pikkuveli on kuollut, kertoja oli halunnut jäädä kotiin eli "taivaaseen". Taivasmatkalta palattuaan voisi palata lohdulliseen arkeen, "sarjakuvia lukemaan pikkuveljelle". "Undulaatin" maallinen matka näyttäytyy "vapaana" lintuna.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  58. Minä muistan ekaluokkalaisena opettaja-rouvan kasvoja katselleeni lumoutuneena, ne olivat ihanan kauniit.

    Ja sitten se antoi kiiltokuvia vihkoon liimattavaksi, palkaksi siististä kirjoituksesta.

    Sitten muutimme vähäksi aikaa Mouhijärvelle, maailman kakka-aukkoon. Traumoja on vieläkin opettajarouvasta, joka osallistui koulukiusaamiseen vielä keskivertomouhijärveläistä koululaista pahemmin. Mouhijärvihän jouduttiin myöhemmin kuntana lopettamaan kokonaan.

    Kotikaupunkiini sieltä taas muutettuamme, muistan opettajalleni ihmetelleeni: "Miten nämä numerot ovat nousseet näin paljon?"

    Vanhoja muistelevia tikulla silmään.

    VastaaPoista
  59. Ei ole muuten hassumpi tuo Kauko Putken tulkinta - pikkuveli onkin kuollut ja laulu kertoo syvästä kaipuusta. Näin se saisi syvyyttä, ja muuntuisi ymmärrettäväksi.

    Laulussahan on säe "Olisin jo halunnut jäädä kotiin--".

    No nyt ymmärrän senkin, mistä tuo Mouhijärvi on tullut erään blogin osoiteriville. On se nimi vähän paha; siis Mouhijärvi ei lupaa mitään hyvää.

    VastaaPoista
  60. Joskus järjen käyttöäkin voidaan erehtyä pitämään muutosvastarintana. Ei asioita pidä pelkän muutoksen takia muuttaa,pitää siitä olla jotain hyötyäkin. Siis muuta hyötyä kuin että joku pääsee käyttämään valtaansa. Isoja rahoja on hukkunut konsulttien taskuun toteutumatta jääneiden muutoshankkeiden myötä. Yhteishenkikin on saatu murenemaan keskinäisen kilpailun tiimellyksessä. Vaan niinhän joskus sanottiin: Hajoita ja hallitse.

    VastaaPoista
  61. Iines: "Täytyykin kuunnella tuubista joskus tuo Noitien Pikkuveli - luulin sitä PMMP:n omaksi tuotannoksi."

    Hemmetti, miten tällaiseen luuloon voit päätyä, kun jo tuossa klo 12:09 viestini johdannossa kerroin kuinka asia on: "Minusta tähän aiheeseen sopii hyvin 1980-luvun puolivälistä 90-luvun alkupuolelle vaikuttaneen Peräseinäjokelaisen Noitalinna huraa! -yhtyeen kappale nimeltä Pikkuveli"

    Siis 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkupuolelle vaikuttaneen Noitalinna huraa! -yhteyeen kappale nimeltä Pikkuveli. Selvä kuin pläkki!
    Tuohon aikaan ei PMMP:stä ollut mitään tietokaan, liekö tytsyt syntyneetkään vielä? no ehkä olivat eskarissa jo...

    VastaaPoista
  62. Pienessä kyläkoulussamme vuosikymmeniä sitten opetti kaksi naisopettajaa, vaalea lempeä alaluokkia ja tumma tuima yläluokkia. Molemmat olivat varmasti päteviä työssään, mitä tiedollisiin taitoihin tuli, ja jos oppimishalua oli, tärkeät asiat opittiin jatko-opintoja silmällä pitäen. Lempeä opetti omalla käytöksellään lisäksi kanssakäymisen taitoa, ystävällisyyttä ja teki työtään iloisin mielin. Tuima ei samaan yltänyt. Häntä monet pelkäsivät.

    VastaaPoista
  63. Delilah:
    Kyse ei ikinä kehittämisessä ole sitä, että pitäisi kyydittää niin nopeasti, ettei muut ehdi mukaan. Kehitys ei ole nopeutta lisäävä eikä edes muutosta lisäävä mutta suuntaa lisäävä. Se on jotain ihan muuta. Kun kapteeni, jolla on todella suuri laiva haluaa siirtää muutaman asteenkin laivaansa, hänen on ryhdyttävä siihen ajoissa koska hyvinkin pienet muutokset alkavat jossain ja loppuvat johonkin. Jos se paikka ,joka on ensimmäkseen vastuussa tiedosta ei välitä tästä vaan junnaa ja junnaa ja junnaa niin ei voi vaatia että pienet perässäkään sen tekisi, eli vastuu on aina tietyissä paikoissa ns. ensin.

    Ensin pitää jonkun tajuta jotta loput tajuavat sitten vuosien päästä. Mikään ei uppoa heti ja mitä suurempi massa sitä hitaampi muutos. Jos sossarit haluavat muutosta ilman että tämä on tajuttu he pidättävät maata onnistumasta ja haluavat vaatia rahaa ulkoota eli muiden työstä.

    Se ei voi olla oikein vaikka kuinka puhutaan tasaaamisesta. On siis väärä politiikka koska aika menee aina eteenpäin, ei siis sivuille tai taakse. Aika on yhdensuuntainen, tieto 360 astetta.

    VastaaPoista
  64. Mouhijärveläisiä en halua liikaa haukkua, minkä ne sille mahtaa.

    Vaikka linkityksiäni hieman protestoitiin, laitan silti vielä yhden laulutaiteen helmen.

    Tsaikovskia, sivistää väkisinkin.

    Isoäitipuoleni toimi pienen kyläkoulun opettajana. Hallelujaa ja herranjestas sentään, miten ovat pienet koululaiset täysipäisinä selvinneet.

    VastaaPoista
  65. Opetus ei ole vain aineen kaatamista, mallien matkimista ja hyvän olon saamista. Opetus on myös jotain, joka koskettaa - eli pitää saada yltämään ettei Suomen käy kuin
    - romaanien
    - kreikkalaisten
    - islantilaisten
    eli on olemassa alueita, joiden koulutus on ollut diibadaaba-pidetään-hauskaa jookoskookos
    ja sitten mennään ja tehdään diilit venäläisten entisten huumediilereiden kaa ja saadaan rahaa, rahaa ja rahaa ja sitten tehdään sopimus karkkikauppiaiden kaa ja sitten tehdään sopimus ralliautokauppiaiden kaa jooooooo mennään kouluun kuvittelemaan itsemme rikkaiksi.

    - Kunnes realismi paukahtaa päähän.

    Då är det för sent att stiga tidigt upp.

    VastaaPoista
  66. Koulutus ei ole mikään kauneushoitola.

    Koultus ei ole mikään yksityisasia.

    Koulutus ei ole mikään leikin asia vaikka leikki on kivaa.

    Koulutus ei ole mikään mutu-juttu myöskään koska maapallon ilmasto kertoi mihin oliis voinut mennä ellei joku olisi vähän uskaltanut ajatella lottokupongin ja hernekeiton välissä ja miten löytäisi sopivan hetken mennä bongaamaan pimuja baanalle. Kyse on siitä, että ruoan hinta on heikentänyt maapallon balanssia entisestään eli köyhällä on vain enää yksi ateria per päivä kun ennen oli kolme.

    Samalla kuilu kasvaa eli rikkaat olivat ajatelleet, että muodostavat aallon omilla neuvoillaan kun oikea aalto on semmoinen, että se on tai olisi äly edellä eikä raha edellä.

    Tässä olemme siis eri mieltä, jotkut meistä.

    VastaaPoista
  67. Oli minulla siellä ystäviäkin, kirjaston tätiä Uotsolassa muistan kiitollisuudella.

    Varasi minulle uudet, kun hyllyt olin lukenut Esa Anttalaa myöten.

    Veijo Meren jääkiekkoilijan kesästä en silti tykännyt silloin.

    Myöhemmin kotikaupungissa hävetti, kun menin aikuisten kirjojen palautettujen hyllylle, ajaako joku pois. Pitäisikö minun sittenkin olla tuolla lastenosastolla.

    VastaaPoista
  68. Riku: "Pitäisikö minun sittenkin olla tuolla lastenosastolla."

    Mihin lopputulemaan päädyit?

    VastaaPoista
  69. Kyllä minäkin muuten tunsin vapautuneeni, kun painoin koulun oven yo-keväänä perääni kiinni. Oli kuin olisin päässyt vankilasta.

    Näin jälkikäteen ajateltuna koulu oli kammottavaa aikaa, kaikki se opin kaato, niin kuin HG sanoo, oli minun aikanani totta. Opettajat pakottivat ulkolukuun - toki siinä oppii, muttei sisäistä oppimaansa. Osaan vieläkin ulkoa joitain an auf hinter in neben üben unter zwischen -jutskia, mutta mitäpä niistä hyötyy.

    Minäkin olen siis koskettamisen linjoilla - HG:n puhe on viisasta juuri tältä osin. Asiat tulee kohdata niin että ne koskettavat, merkitsevät elämystä itselle. Se on oppimista.

    Tummat tuimat opettajat voivat tietenkin osata koskettaa, mutta lempeitä vaaleita voi päästä lähemmäs ihoa.

    Ja kyllä minua tuo On suuri sun rantasi Mouhijärvi Innasen esittämänä kosketti. Ja se Tsaikovskin sävelhän on vallan kaunis ilman Innastakin.

    Muuten, Veijo Mereltä minä tykkäsin eniten ehkä, jos muistan, Peiliin piirretystä naisesta.

    VastaaPoista
  70. Olisikohan se ollut Kalliisti Palkatun Konsultin tähtihetki, kun hän kerran kysyi meiltä opettajilta - joita oli rahdattu täysi salillinen kuuntelemaan konsultinsanaa - että keitäs te olittekaan, minka alan ihmisiä.

    Aiheena oli opettajapersoonan johtajuuskoulutus/jämäköimiskoulutus.


    Tämä on uskomaton kommentti koska tässä heijastuu se, että ihmiset eivät edes aio ajatella vaan liukuvat vaan päivästä toiseen ja toivovat,että oikea johtajuus olisi jonkun käsissä tai omankin kunhan saa diilata fyrkat mafian kanssa idässä (tietokonealustat, kontrollimekanismit) tai lännessä (we give what you want and when you start trusting we take advantage of your stupidity and take what you have).

    Kumpi on Iineksen malli? Rahaa mafialta (IMF jne eli maapallon ympäri pyöritettyä rahaa ,jonka tarkoitus ei ole elättää ihmisiä vaan tulla ROI:n merkeissä takaisin aika äkkiä sille, joka sen mukamas lainasi: kyse on vivusta.)

    Kyse on ajasta koko ajan: ihme, jos on enää suomalaisia Suomessa vuonna 2100 tai jotain ja silloin en tarkoita, että uhka olisi suomenruotsalaiset vaan diilit, joiden avulla annetaan yhdellä kädellä ja he ottavat kahdella. Tämä trendi näkyy jo nyt.

    VastaaPoista
  71. Jape, silloin en ehkä, mutta nykyään ajattelen, että ihan mielellään lastenosastolle kiitos.

    Ja kiitos ja anteeksi noista linkityksistä, minulle kun menit sen tekemisen vahingossa opettamaan.

    VastaaPoista
  72. HG,

    käsky opettajien johtajuus-jämäköittämiskoulutukseen tuli rehtorilta, joka oli kauppatieteiden maisteri ja itse suuren marketketjun omistajasukua, suurta liikemies-johtajasukua. Hän oli kutsunut tästä kaupallisesta osaamispiiristä erikoiskonsultin kouluttamaan meistä opettajista jämäkämpiä persoonia.

    Koulutus ei ollut siis suinkaan opettajien toive.

    VastaaPoista
  73. Silmiini sattui Kuunkuiskeen 18.26 -kommentti muutoksesta ja sitä omallani myötäilin. Oli niin asiaa.

    Aika menee eteenpäin, sille emme mahda kukaan mitään, kuten HG totesit. Muutoksiin on totuttava, vaikka hammasta purren. Jotkut niistä ovat välttämästtömiä, jotkut jopa parannusta entiseen.

    VastaaPoista
  74. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  75. Jämäköitykää tai jämätöitykää, sanoi Kekkonen.

    Juhani Suomi, arvostettu tiedemies, sanoi: I love you Urkki, älä jätä!

    VastaaPoista
  76. Minulla on ollut työssäni kaksi elämää suurempaa muutosta.

    Ensimmäinen oli ammattikorkeakoulujen tulo keskiasteen kentälle ja opetuksen eriyttäminen "yliopistotasoiseksi", niin kuin meiltä yhtäkkiä vaadittiin. Arvata sopii, miltä se tuntuu opettajasta, kylmiltään, että alapa nyt opettaa kuin yliopiston opettaja ja mene tohtorikoulutukseen. Yksikään ei mennyt, kun se leipätyökin piti hoitaa suunnittelun ohella.

    Toinen muutos oli moduulijärjestämän tulo opetukseen, eli asioita alettiin opetettiin kokonaisuuksina, ei vain aineittain. Koko opetusmateriaali oli uusittava ja työskentelytavat ja ajanjaksot menivät kerralla uusiksi.

    On siis ihan sama, onko muutosvastarintaa, kun se muutos kumminkin tulee. Paras olisi koettaa suhtautua myönteisesti.

    VastaaPoista
  77. Riku: "Ja kiitos ja anteeksi noista linkityksistä, minulle kun menit sen tekemisen vahingossa opettamaan."

    No, eipä sinun niitä minulta anteeksi tarvitse pyytää. En kai nyt ole muuten niistä mitään maininnut?
    Mainitsen kyllä - usko pois - jos on aihetta...

    Ja ole hyvä vaan - eipä kestä, on se ilmoja pidellyt jne, jne.

    VastaaPoista
  78. Kuule, kun tää käsitetään nykyään ikäänkuin moduuleitten jatkumoina, ymmärräthän?

    Ja lisäkoulutusta on tarjolla hurumycket, tohtorikoulutukseen pääset, jos vain tajuat homman cluen.

    Myönteisesti ajatellen, myönteisyys on ihan myönteistä. Ja on mukavampi olla hyvien asioiden puolesta, pahoja vastaan.

    Nekatiivisuus syö ihmistä.

    VastaaPoista
  79. Älä nyt Jape iäti kaunaa kanna, rienata tykkään eniten itseäni. Sen Kunta Kinten kuvan löytymisen blogistasi voinemme unohtaa.

    Kuvasi blogissasi ovat hienoja tekniikaltaan, tykkään niitä katsella.

    VastaaPoista
  80. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  81. Iines: "Arvata sopii, miltä se tuntuu opettajasta, kylmiltään, että alapa nyt opettaa kuin yliopiston opettaja ja mene tohtorikoulutukseen. "

    Minulla on varmaan aiheesta tuorein käytönnön kokemus. Se minun kurssin vetäjä - ja huom. nyt on puhe YAMK:sta, ei "vaivaisesta" AMK:sta - on joku tohtori ja kummallinen hehettelijä ja hihittelijä. Opetustaidoiltaan vaatimaton, lieko edes opekorkeeta käynyt, jotta olisi opetuspätevyyden saanut? No tuskin on. Ei tohtorius mitään takaa, niin kuin ei muukaan koulutus sinänsä.
    Tuo tohtori oli kutsunut kaverinsa eräästä isosta teleyhtiöstä luennoimaan meille viime lauataina. Varmaan sellaista jos minä järkkään sinulle 100€/tunti luentoja niin järkkää sä mulle, jooko?
    Tuo luennoitsija kertoi mahtipontisesti 100 megan langattomista yhteyksistä ja niiden markkinoinnista. Kerroin, että pistäkää ensiksi 1 megan perusmokkulaliittymänne kuntoon, jotta sieltä tulee se mega alas eikä 100 kiloa. Hän ei halunnut lähteä tuohon keskusteluun. Hän on kiinnostuneempi suuremmista linjoista. No ehkä se on sitten parempi jättää suuremmat linjat toimimatta ja vain vetää kalvolta, että meillä on 100 megan yhteys, langattomana. Pienellä präntillä lukee jossain, että 100 megaa on saavutettu jossain laboratorio olosuhteissa...

    VastaaPoista
  82. Riku, nyt on hieman vaikeaa päästä mukaan juttuun. En minä mitään kaunaa kanna sinulle. Olen ihan ymmällään tuosta viestistäsi muutenkin - siis ihan hoo moilasena.

    VastaaPoista
  83. Oolright Jape, turhia jahkailin, tarpeettoman laajaa kaartaen.

    VastaaPoista
  84. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  85. Paitsi tämä on tietty, Riku, on ihan hienoa jos olet vilpitön mielipiteessäsi: "Kuvasi blogissasi ovat hienoja tekniikaltaan, tykkään niitä katsella."

    Postasinkin juuri tuossa hieman aiemmin erään kuvan, joka vastaa hyvin tuohon "Kuvasi" juttuun sananmukaisesti ja tekniikaakin oli käytetty. Olenhan "välineurheilija" erään täälä ahkerasti esiintyvän asiantuntijan mukaan :)

    VastaaPoista
  86. Välineurheilija on sellainen, jolla on hienot välineet, tulokset niillä jotain muuta.

    Erot mielipiteissä, tai muut tykkäämiset eivät asioita muuta, taidokkaita kuvasi ovat.

    VastaaPoista
  87. Vielä lisään, että valokuvien tekemisessä olet ilmeinen, kiistaton tekninen lahjakkuus, Jape.

    Iineksen, Valton, Kuunkuiskeen tai muiden mollaamisesta sitävastoin en pidä.

    Ovat hienoja ihmisiä.

    Sinäkin, jos hiukan hillitset.

    VastaaPoista
  88. Olen samaa mieltä kuin yllä ollaan, paitsi välineurheilusta myös siitä, että ei tohtorius sinänsä takaa hyvää opetusta eikä ehkä aina opetuksen tiedollisen osuuden syventymistä - usein se väitöskirja on aiheesta, josta ei ole pienintäkään hyötyä opetuksessa tai, no, hmm, missään. On minusta silti ihan mukavaa, että tutkitaan vaikka hyönteisen silmän verkkorakenteen mahdollisia signaalivalmiuksia. Sen avullahan voidaan parantaa vaikka tietoliikenneyhteyksiä. Eihän voi olla sattumaa sekään, että helikopterilla on hyönteisen rakenne ja liikeradat.

    Olen itsekin nähnyt levottomasti hihitteleviä tohtoreita ihan väärässä paikassa.

    VastaaPoista
  89. Maailmassa ei ole enää intelligentiaa; ei kirjallisuuden kautta (vaikka sieltä se todennäköisin löytyy ja silloinkin lukijalla pitää olla jotain analyyttisuutta ja holistisuutta ja poliittista snajua ennenkuin ryhtyy lukemaan kirjoja). Akateemisuus on virka-koneiston osaajat. Ovat täsmällisen tismallisia, typeriä usein sillä eivät tajua tuon taivaasta mitään koska ovat elänneet kirjastoissa, kirjaston vessassa, kirjaston aulassa, kirjaston luukulla ja joskus kävelleet ulos kirjastosta.

    Se on heidän elämäntieto.

    Muu on fantasiaa ja näitten ihmisten elämä on jotenkin uskomattoman söde; eivät tajua mitään ihmisluonteesta vaikka sanovat olevansa humanisteja. Ovat vain pässejä. Mutta on niitä vastakkaisiakin - jotkut tietävät jotain ja sitten niitä jotka tietävät paljon ja heidän rooliin kuuluu pitää suu kiinni koska kaikki on rakennettu suuren bluffin päälle ,jota pienet miehet raukkamaisuudessaan uskovat, että on tärkeää.

    Muutenhan he itse joutuisivat jonnekin aivan muualle ja sitä eivät voi antaa tapahtuvan. Jos joku miettii miksi pienet (munattomat) saavat pian kaikki paikat se johtuu tästä attachment-ominaisuudesta; tarraavat kiinni kuin viimeistä päivää.

    Ovat siis hyviä tarraamaan.
    Intelligentiaa ei enää ole.
    On luuloja.
    On varkaita.
    On typeriä.

    VastaaPoista
  90. Korkeasti koulutettujen lisääntyvästä työttömyydestä kertonee jotain myös tittelien ja oppiarvojen "alennusmyynti".

    Jos Jorma Ollila käyttää titteleitä "Chief Executive Officer" tai "Chairman of the Board" jokainen ymmärtää niihin liittyvän kompetenssin. Sen sijaan monelle "yhdenmiehen" yrittäjälle ne ovat enemmänkin lainmukainen velvoite. Kovimmat hemmot heittäytyvät niinkin proosallisen ammatin taitajiksi kuin tutkija (researcher).

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  91. Mutta intelligentsija ja sen ratsuväki älymystöhän on aina ollut sidoksissa rahaan ja valtaan?

    Olisiko peräti niin, että intelligentsija on versonut hyvinvoinnista, sen liepeillä ja seurauksena?

    Kirjallisuuhan on tullut uskonnon myötä ja uskonto taas on tullut rahan kanssa ritirinnan. Sivistys ja raha lyövät edelleenkin kättä. Etteikö siis kirjastossa ja Parnassossa asuisikaan intelligentsijaa?

    VastaaPoista
  92. Valkokaulusköyhälistö on edelleen tuntematon käsite, ja meillä ajatellaan niin, että työttömien armeija muodostuu laiskoista duunareista, jotka eivät viitsi tehdä töitä. Valkokaulusväki siivotaan kortistoista pätkätöihin, pikkuisen koulutustaan alempaan palkkkausluokkaan ja tämän pesun seurauksena he eivät näy tilastoissa niin suurilukuisesti. Oikeasti he ovat kirjattomia ja karjattomia ihmisiä.

    VastaaPoista
  93. "Valkokaulusköyhälistö on edelleen tuntematon käsite, ja meillä ajatellaan niin . . . ."

    Sinä sanoit tuon!



    Hyvä että sanoit, näin se menee.

    2000-luvun työelämäuudistuksen "hyppy tuntemattomaan" oli kategorisesti luopua työnjohto ja esimiesosaamisesta. Suoraan koulunpenkiltä tulevat "osaajat" generoitiin "tiimi"uudistuksen täytäntöönpanijoiksi. Kykyä ja intoa oli yllinkyllin mutta taitoa ja kykyä oleellisesti vähemmän. Nyt on huomattu tiimityömallin toteuttavan kilpailumetodia "kolhoosin" -malliin.

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  94. Mutta eikös tiimityö olekaan demokratiaa, joka on tasa-arvoisen työelämän ja siis yhteiskunnan kivijalka?

    Olisiko parempi, että olisi vain johtaja, joka käskee isoa laumaa tottelevia alaisia? Eikös näin tapahtunut naapurissa vielä jokin aika sitten?

    Ja kun se iso kiho sitten heitti lusikan nurkkaan, kokonaiset perheet vaelsivat hänen avoarkkunsa ohi itkien ja surren, että miten nyt pärjätään, kun Ainoa Oikea kylmeni.

    VastaaPoista
  95. Noh?

    Tämä tiimiarvio ponnahti esiin Nokia uutisoinnissa. Joku kolumnisti arvioi Nokian heikkoudeksi juuri nuo "tiimit". Kaikki työskentelevät "tiimin" hyväksi ja parhaaksi – kukaan ei vastaa kokonaisuudesta – yrityksestä nimeltä "Nokia".

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  96. Mutta herran pieksut, mitä se Kallasvuo sitten teki? Tai Ollila? Tai se syötävän näköinen Vanjoki/Vanjoku?

    Jospa se vaan on niin, että Samsung tai Apple on parempi. Kadehdin tyttäreni Applen iPhonea (sekö se oli?), kun itselläni on Nokian EJoku, jossa tökötetään ja odotetaan.

    Tai jospa se on niin, että Nokian tiiminvetäjät eivät tyydy olemaan tiimin vastaavia, vaan ovat Loistavia Polkuja, kukin tahollaan, tiiminsä yläpuolella. Jospa johtajia onkin liikaa?

    PS Saa nauraa vapaaasti, en tunne talouselämää. Silti keskustelen siitä jokseenkin mielelläni ja suvereenisti.

    VastaaPoista
  97. Riku: "Iineksen, Valton, Kuunkuiskeen tai muiden mollaamisesta sitävastoin en pidä."

    En tiedä miksi asiasta minulle mainitset? Luulisi, että voisit tämän jollekin muulle kertoa, mutta ei ole näkynyt... hiljaa kuin kusi sukassa kuten sanonta kuuluu. Toivottavasti et pahastu suorapuheisuudesta.

    Minulla ja Kuunkuiskeella on hiukan tämän blogin ulkopuolista historiaa ja vääntömme, näkemyseromme ja elämänkatsomustemme erot juontavat jo noista toisista paikoista. KK tökkii, piilovittuilee ja elää kuin pumpulissa. Luuletko että annan tuolaliselle periksi? En anna.

    Valto soluttautuja- ja natsiteorioineen saa myös vain tasan samalla mitalla mitä itse antaa. Ihan tasapuolisuuden vuoksi.

    Iinestä en mollaa, vaan kommentoin ja kerron oman mielipiteeni ja näkemykseni hänen välillä äkkivääriin ja virheellisiin näkemyksiin ja oletuksiin sekä ennakkoasenteisiin. Aina näkemyksemme jne. ei kohtaa, mutta ei se ole vakavaa.

    Jos sinulla on Riku esittää jotain mollausta taholtani iinestä kohtaan niin ole hyvä ja esitä. Samoin esitä "tai muiden mollaamisesta" näyttöjä, siis vakavasti otettavia näyttöjä ja tositeita. Anojen näyttöjä ja huuteluita en näytöksi laske.

    Kuunkuiskeen ja Valton "pöljäilyihin" reagointi ei ole mollausta.

    VastaaPoista
  98. Olen ollut osa työtiimiä, oman alani asiantuntija minäkin. Meitä tiimin jäseniä juoksutettiin valtakunnan eri kolkista tiimikokouksiin pisteeseen A ottamatta kunnolla edes huomioon sitä, etttä osallistuminen oli työmme kannalta hädin tuskin mahdollista. Kun sitten kokoustimme, kuten tuo hieno termi kuuluu, ja esitimme oman näkemyksemme asioihin, tuo Iineksen mainitsema Loistava polku kyllä oli kuuntelevinaan. Loppujen lopuksi asiat oli kuitenkin jo muualla päätetty, ja olisimme voineet tehdä töitämme oman työpöytämme ääressä ja hyödyttää työnantajaamme paljon tehokkaammin.

    Kun hienoja systeemejä rakennellaan, olisi viisasta ottaa suunnitteluryhmään jäseniä ruohonjuuritasolta asti ja ennenkuin päätöksiä tehdään myös kuunnella, mitä he sanovat.

    Tiimityöstä voisia melkein sanoa kuin tulesta; se on hyvä palvelija mutta huono isäntä.

    VastaaPoista
  99. Kalle Isokallion eilinen toteamus että Nokia tekee parempia puhelimia kuin muut kilpailijat tiivistää oivallisesti Nokian jälkeenjääneisyyden. Nuoriso haluaa (hehän vaihtavat useimmin) nimenomaan puhelimen millä voi tehdä kaikkea muutakin kuin vain "soitella". iPhone on käyttäjäystävällisyydessä ja "disainissa" 10-vuotta edellä "Noksua". Valitettavasti.

    Kellään ei tietysti ole kykyä kyseenalaistaa Ollilan ja hänen "dream teaminsa" ansioita.

    PS. Jape, pamautahan asiantuntijalausuntosi tähän paikkaan ja jätä pilkunviilaus ja rupea "höyläämään".

    Kauko Putki

    VastaaPoista
  100. Okei Kake!

    Isokallio on väärässä, niin kuin yleensä. Yhdenmiehen Dream Teamin jäsen Jape käyttää Samsungin puhelimia. On meinaan hyviä.

    Jape
    chairman of the board
    CEO
    Shareholder
    Insinööri (2x)

    VastaaPoista
  101. Jyrki Lehtolalla oli Aamulehden kolumnissaan (löytynee edelleen netistä) juttua Nokiasta ja Applesta.

    Kun se nyt vaan on niin, että Nokialla ei ole tarjota millään lailla Applen tasoisia tuotteita, niin se on sitten niin.

    Tämänpäiväisessä Iltsikassa joku Nokiassa aikanaan työskennellyt miekkonen totesi, että talossa on 500 keskijohdon hemmoa, jotka tulisi vaihtaa.

    Liikaa kaavamaista insinööriajattelua, liian vähän luovuutta.

    Ei niillä eväillä kilpailla Ompun kanssa.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  102. Lehtolan kolumni ei taidakaan näkyä vielä netissä, luin sen paperilta viikonloppuna.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  103. Yleensähän se menee niin, että mitä messevämpi titteli, sitä vaatimattomampi homma.

    Jollakin kun pitää yrittää päteä.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
  104. Höperöä meininkiä. Puhelin on PUHELIN, eikä lelu. Miksi sen pitäisi muuta olla?

    VastaaPoista
  105. Okay Jape!

    Menit sitten vaihtamaan tuon tutkijan tittelin osakkeenomistajaksi. Asuntonsa omistavalle ja piensijoittajalle relevantti "arvo" tuokin. Voisit kyllä huoletta lisätä tuohon luetteloosi "photographer" ja "business consultant" sillä tietämyksesi on niissä niin hyvällä tasolla kuten olet tuolla koulutustilaisuuksissa antanut kertoa.

    Kake

    VastaaPoista
  106. "Anojen näyttöjä ja huuteluita en näytöksi laske."

    Paraskin puhuja. Selkeästi Japen anoilu ja sivunimimerkit on oman selustansa turvaamista.

    Onkohan hän omissa silmissään "hyvä tyyppi"...

    VastaaPoista
  107. Kake: "Menit sitten vaihtamaan tuon tutkijan tittelin osakkeenomistajaksi"

    Täh? Vaihtamaan? En minä mitään ole vaihtanut. Nuo chairmanit sun muut - jotka tuossa yhdessä viestissä lisäsin nimeni perään - ovat, vaikka teknisesti ovat faktaa kohdallani, tarkoitettu erilaisten tittelien sun muun tekotaiteen halveksunnaksi. En pidä koreilijoista ja/tai tittelituureista.
    Kuten todettua ovat nuo faktaa kohdallani, mutta mielummin olen nuo kaikki tiivistävä pienyrittäjä, joka onkin jo kova jamppa. Insinööri toki olen mielelläni.

    En taida noita ehdottamiasi juttuja luettelooni lisätä, koska valokuvaajanakin olen vasta aloitteleva harrastaja, kehityskaareni alussa.

    VastaaPoista
  108. Munatonta touhua, Kuunkuiske, esiintyä kirjautumatta. Sinut tuntee helposti, kun olet niin läpinäkyvä.

    VastaaPoista
  109. Anonyymi sanoi...

    "Anojen näyttöjä ja huuteluita en näytöksi laske."

    Paraskin puhuja.


    Juuri näitä tarkoitin. Ei näyttöä. Anolle aasihattu päähän ja nurkkaan.

    VastaaPoista
  110. Siis Nokiassa on liikaa johtajia - luin juuri iltapäivälehdestä. Johtajia on, oliko se nyt yli 700. Herran pieksut, ei ihme, että menee huonosti. Johtajat pois, ja lisää raakaa työntekoa joka tasolla: ihmistuntemuksen lisäämisessä, suunnittelussa ja toteutuksessa.

    VastaaPoista
  111. Harvardin professorin Bengt Holmströmin mukaan Applessa Steve Jobs on the Pomo, joka kertoo mitä ominaisuuksia hän haluaa uusilta tuotteilta, joiden kehitystyölle asetetaan tiukat rajat ja resurssit.
    Apple käyttää myös hyväkseen muiden kehittämää teknologiaa, joka on osoittaunut toimivaksi, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Sen sijaan keskitytään ohjelmistoihin ja niiden käytettävyyteen, joissa Apple on Nokiaa edellä.

    Applen työntekijöillä ei ole toimistoissaan riippumattoja, säkkituoleja, pelikonsoleita ja ilmaisia cokisautomaatteja, joita esiteltiin männä vuosina eräissä suomalaisissa it-yrityksissä.

    Rajattomat resurssit ja löysät aikataulut eivät saa luovuutta kukkimaan, päinvastoin. Näin Holmström sanoi suomalaisessa innovaatioseminaarissa, jossa häntä ennen puhuneet suomalaiset asiantuntijat väittivät juurikin päinvastaista.

    VastaaPoista
  112. Juuri näin minäkin näkisin työkulttuurin parhaiten toimivan.

    Kun päälliköitä on liikaa, työ hajoaa käsiin ja päälliköt päällikköytyvät liikaa omiin luksushuoneisiinsa laskemaan omia voittojaan ja etuisuuksiaan.

    VastaaPoista
  113. Päällikkö on ihana titteli ja jäänyt vissiin pois?
    Minä olin päällikkö ennen vanhaan ja se tarkoitti lähinnä postinkantajaa.Se huomattiin ja sitten se korjattiin suunnittelupäälliköksi niin pystyi rököttämään asiakasta siitäkin. Sai enemmän fyffeä sillä että nimettiin postinkantajat päälliköiksi. Hyvä kikka eix vaa.
    Nykyään olen intiaanipäällikkö. Mies tekee töitä rosvopäällikön leivissä. Päällikkökö sekinkö?

    VastaaPoista
  114. Suomenkielessä on paljon kkkörkkörröökkkkööö-kirjaimia.

    Kivoja.

    VastaaPoista
  115. Minä näin joskus unta, että olin askartelupäällikkö. Olin silloin opiskelemassa, ja opinnot tuntuivat turhauttavilta ja valmistuminen tavoittamattomalta.

    VastaaPoista
  116. What's up, I read your blog like every week. Your writing style is witty, keep it up!

    Look at my page; http://www.sfgate.com/business/prweb/article/v2-cigs-review-Authentic-smoking-experience-or-4075176.php

    VastaaPoista