8.10.2010

Hiljaisuuden päivänä 8.10.

Tänään on hiljaisuuden päivä.

Minua sanottiin lapsena hiljaiseksi, ja tämä oli moite. Olisi tullut olla reippaan puhelias, mikä oli hyve.

Siskon mies oli sanonut, että suomalaiset ovat kauheita, kun ovat hiljaa, eivät puhu mitään minuuttikausiin. Itse se kyräilee mykkänä, jos kukaan ei puhu sen kanssa saksaa.

Hiljaisella on jotain salaamista. Hiljaisesta ei oikein tiedä, se on kuitenkin huonompi kuin muut, arka ja tyhmä. Se voi myös hautoa jotain; omituinen se ainakin on.

Kun kaikki äänet eliminoidaan, ihminen kuulee verensä virtauksen. Se on kauheaa kohinaa. Voi kuulla myös korviensa soivan, voi kuulla sydämensä lyövän, voi kuulla niveltensä narinan, voi tulla paniikki siitä elämästä, joka itsessä jumputtaa. Voi myös alkaa pelätä, että kohina loppuu yhtäkkiä, jumputus taukoaa, ja hiljaisuus tappaa siltä seisomalta, tai istumalta - missä ihminen nyt onkin. Niin se oli pudonnut minun kolleganikin tänä syksynä, kirjaston lukusalin tuolilta. Siitä vaan lattialle ja kaikki seis, ikuinen hiljaisuus. Oli kuollut jo ennen kuin kolahti maahan.

Hiljaisuus tulee täyttää äänillä, ja ellei muuta ole, on musiikki, jolla hiljainen huone täytetään. Silloin ei ole enää myöskään yksin. Ääni kertoo, että jossain on joku, sitä eletään järjestyneessä kosmoksessa, josta tiedetään jo kaikki. Ihminen on oppinut ja kehittynyt kukkaan. Kaikki on valmista, ihminen on herra.

Ääniä on tullut jopa niin, että tarvitaan laitteita niiden vahventamiseen tai hiljentämiseen. On kuulokkeita ja on kuulosuojaimia. Kuulokkeet eristävät muilta ääniltä paitsi yhdeltä, jonka volyymia sitten taas halutaan vahvistaa. Kuulokkeet suojaavatkin esimerkiksi oppilasta tylsältä opetukselta ja antavat hänelle yksityisyyden musiikin maailmassa, jossa voi unelmoida, turvallisesti muiden elävien keskellä, yksin yhdessä. Jos menet raottamaan kuuloketta, sinua katsoo koomasta herännyt.

Sitä minä en vain vieläkään ymmärrä, miksi puhelias ja jopa meluisa lapsi on parempi kuin hiljainen lapsi. Miksi ektroverttius on plusmerkkinen, mutta introverttius negatiivinen ominaisuus - ominaisuus, jonka kasvattajat kaikkialla koettavat kitkeä lapsesta pois?

(Kuvassa puolalainen juliste)

(Aihe saatu blogin sivupalkin kautta.)

245 kommenttia:

  1. Taas kerran, asiaa.
    Ellen

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Ellen.

    Minusta hiljaisuus on kultaa, niin kuin vaikkapa sadekin. Asioita, jotka ovat monesti epätoivottuja, mutta joita ilman ei voi elää.

    VastaaPoista
  3. Kannatan hiljaisuutta. Minulla se on kuulovamman kautta. Mutta kummallista kyllä, vamma tekee sen että erityisen kovat äänet, joita on kaikkialla tässäkin kaupungissa, iskevät rumpukalvoihin kuin puukot ja saavat pään sätimään.

    Rakastin musiikkia, mutta en voi enää kuulla sitä niin kuin se oikeasti on. Kuuntelen sitä pääni sisällä. Aina kuuluvat mielimusiikit.

    Harmittaa että päässä ei ole Ristilukkia, Sibeliuksen laulua, joka tuli ajankohtaiseksi kun yhtäkkiä muistin sellaisen ötökän tapaamisen kauan sitten mökillä.

    Se on lievästi myrkyllinen. Mutta ei ehtinyt minua puraista.

    Kuulovamma tekee näkökyvystä entistä tärkeämpää, joten alkava kaihi on oikea huolenaihe.

    VastaaPoista
  4. Paras, ja suurimman osan ihmisistä ainakin itselleen hyväksymä lähtö kertomasi esimerkki kollegasi kuolemasta.

    Kituminen on viheliäistä, ainakin kun korvat ovat aina soineet eikä hiljaisuutta koe enää koskaan.

    VastaaPoista
  5. Ripsa,

    minäkin siis kannatan hiljaisuutta, ja minulla se on puhevammani kautta - meillä on yhteistä, Ripsa. Molemmilla ilmeisesti aistia tai kykyä tallella, mutta niin, että normaali toiminta sillä elimellä ei käy, enää koskaan.

    Luulen kyllä, että olen aina pitänyt hiljaisuudesta. Kenties kasvoin siihen kiinni ullakoilla, huusseissa, talon katolla, piilopaikoissani, joissa olin ja luin, paossa humalaista isää. (Isä ei olut paha, mutta eihän sitä kukaan jaksanut. Ennen kaikkea häpesin, koska tuohon aikaan viinan juonti ei ollut hyväksyttävää, vaan valtava heikkouden osoitus ja rappion merkki.)

    Nytkin olen lähdössä luonnon hiljaisuuteen, kuvaamaan sadepisaroita. Minä janoan hiljaisuutta, jonka löydän luonnosta. Ihmiset ovat betonin keskellä, kirkkaissa valoissa, cityissä, teknisten laitteiden äärellä - minä pakenen heitä etsiäkseni rauhaa ja hiljaisuutta.

    VastaaPoista
  6. Valto,

    tuo kollegan kuoleminen oli vaan kovin ennenaikainen ja surullinen tapaus. Ihminen oli vain 52-vuotias, tunnetusti terve. Yksin elävä nainen, ja jos hän olisi pudonnut kotona keittiön tuolilta, häntä ei olisi kukaan kaivannut hetkeen, sillä hänellä oli meneossa etäkurssit, jolloin ei ole koulussa tapahtuvia tunteja, vaan tietokoneella.

    Hänestä ei ollut edes kuolinilmoitusta. Joku hänet oli kuitenkin haudannut.

    VastaaPoista
  7. Hiljaiset ja harkitsevat, tarkkaavaiset henkilöt, kuten allekirjoittanut, ovat rautaa.

    Egosentriset, mölisevät riikinkukot(kanat), ovat ympäristösaastetta.

    Mieleen muistuu eräs kerta, kun olin luonnonsuojelualueella tarkkailemassa lintuja ja kyttäsin hyvää kuvaustilannetta (pajusirkku), niin paikalle tuli nainen, joka kailotti kännykkään niin, että varmasti kuului koko ruovikkoalueelle ja kahisutti perse keikkuen citytuulipukuuan niin perkeleesti. Lisäksi hänen piskinsä oli irti alueella, jonne koirien tuonti oli kaiken lisäksi kielletty. Siinä tällainen hiljaisempi ja rauhallisempikin jamppa alkaa hiukan nostaa painetta...

    VastaaPoista
  8. Taisi keikuttaa persettään sinulle, Jape. Ja sinä vain otat pulttia jostain kälätyksestä.

    No siis, ärsyttävää käytöstä luonnossa tuo oli, tietenkin.

    Tuossa on muuten syy, miksi en taida ottaa koiraa, vaikka nyt olisi villakoira samassa talossa minua varten. Koira on liian vilkas ja äänekäs, se pelottaa kuvauskohteet pois eikä osaa olla hiljaa.

    No, nyt minä lähden hetkeksi hiljaisuuteen kameran kanssa.

    VastaaPoista
  9. Tuskin keikutti minulle, vaikka olin kyttäysasemassa. Minun viisaria eivät tuollaiset, säännöistä, jotka on laadittu kaikkien eduksi, piittaamattomat ihmiset saa värähtämään. (hankala pilkutus)

    Raivostuttavia yleisestikkin ne ihmiset, jotka julistaa kaikki asiat kaikelle kansalle, esim. puhuessaan puhelimeensa bussissa tai junassa.

    VastaaPoista
  10. Olen aina luuullut ettà oman sukupolveni lapsuudessa hiljainen lapsi oli se paras lapsi: ei hàiritse, ei kysy kummia, ei ole egosentrinen mòlisevà ympàristòsaaste (Japea lainatakseni).

    Kai se sitten on niin, ettà itsekukin meistà on saanut negatiivista palautetta juuri omasta persoonallisesta tavastaan kohdata maailma. Itse opin olemaan hiljaa "julkisissa tilaisuuksissa" aika pian, vaikka olisi ollut niin paljon kysyttàvàà ja juteltavaa.

    Ehkà siksi olen kotonani maassa jossa olen se hiljainen ja rauhallinen, kun enemmistò mesoaa.

    Hiljaisuus on minulle kuitenkin yhtà tàrkeàà kuin musiikki.

    VastaaPoista
  11. Mutta eikö toisaalta ennen vanhaan lapset kasvatettukin olemaan hiljaa ja siivosti etenkin vieraiden aikana.

    Muistan kuinka lapsuudessani eräs naapurin täti oli hämmästellyt kuinka hiljaista meillä oli, kun kaikki neljä lasta istuvat vain omissa nurkissaan lukemassa.

    Se oli kehumista. Kuulin sen äitini äänestä, kun hän kertoi sitä tutuilleen.

    VastaaPoista
  12. Toisaalta reipas käytös on toki aina ollut hyväksyttävää.

    Kun olin oman poikani, silloin 14 v, kanssa kerran kotiseuduillani, ja hän kävi kysymässä jotain asiaa uimahallin kassalta, niin kuulin kuinka kassatäti sanoi kaverilleen poikani lähdettyä, että "tuo nuorimies ei ollut kyllä kainuulainen".

    Tunsin tiettyä ylpeyttä, sillä oletin hänen tarkoittaneen sitä, että poikani hoiti asiansa rennosti, silmiin katsoen ja iloisesti hymyillen.

    VastaaPoista
  13. Tuubavoittoisista kontrabassokonsertoista minä tykkään. Niistä, joissa yksinäinen haitaristi (Jape) soittaa kontrapunktia, yhä uudestaan ja uudestaan "Eikun"...

    VastaaPoista
  14. Tuo mennyt hiljaisuus-kiltteyskasvatus on minusta suuresti liioiteltu ja karikoitu asia, vaikka kyllä tunnistan sen, ja myönnän, ilman muuta. Siivosti piti olla, ja vanhemmille ei saanut sanoa vastaan.

    Kuitenkin samaan aikaan painotettiin reippautta ja suun avaamista, rohkeutta. Hiljaista lasta pidettiin arkana ja nynnynä, häntä saatettiin nauraa ja pilkata porukalla, ja kotona annettiin ymmärtää, ettei maailmalla pärjää, jos ei saa suutaan auki.

    Lukemista pidettiin turhana silmiennpilauksena, laiskuutena, ja lapsia kehotettiin mieluummin ulos pallopeleihin ja urheilemaan.

    Nytkin kasvatus tähtää lapsen hiljaisuuden eliminoimiseen, vireyden ja aktiviteetin kasvattamiseen - hiljainen mietiskelevä lapsi ei ole trendikäs ihminen.

    Minun koulussanihan oppilaille annettiin arvosana vireydessä, mikä oli minusta kammottavaa nuorten luonteiden ruotimista ja sättimistä opettajainkokouksissa!

    Edelleenhän hiljaisuus on luuserin ominaisuus kaikissa ikäluokissa.

    Työhönottohaastatteluissa hakijan pitää korostaa olevansa vilkas, ulospäinsuuntautunut, avoin ja kaikkien kanssa toimeentuleva, sopeutuva ja joustava yksilö. (Kammottava tyyppi! En koskaan palkkaisi ihmistä, joka täyttää nuo kriteerit. Häneltähän puuttuu persoonallisuus.)

    VastaaPoista
  15. Tapsa, katselen "Ihmisten Puolue" -ohjelmaa. Täällä olet jämäkkä, siellä et, välillä ihmettelen pitääkö minun uskoa enemmän silmiä vai korviani vai eikö kumpiakaan?

    Äärimmäisen kummallista.

    VastaaPoista
  16. PS

    Koulullani tarkoitan siis opettajuusaikaani. Oppilaista puheltiin aika rumastikin, että se ja se kävelee (ujouttaan) pitkin seiniä ja se ja se punastuu kuin tomaatti ja se ja se hyppää säikähdyksestä ilmaan kun ope astuu luokkaan.

    Hiljaisuus ja aktiviisuuden puute laski meillä myös oppilaan numeroa, vaikka hän olisi saanut kokeista kympin. Jos oppilas ei viitannut, hän ei taatusti saanut hyvää numeroa opettajilta. Minä ainakin huomasin, että hiljaisten ja arkojen joukossa oli hyvinkin älykkäitä oppilaita.

    VastaaPoista
  17. Minusta Tapsa on ihana, molemmat heistä. Varsinkin se Ihmisten Puolueen. Ja tämä saippuakauppias.

    VastaaPoista
  18. Äitikin aina sanoo, että meidän poika on hyvä poika.

    Rautaa, jumaleisson!!!!

    Jumalattoman kekseliäskin olen kun keksin vetää parran päälle ja esittää jeesusta. Ei ne vaan pöllöt tajua että sama tyyppihän se siellä kirjoittaa taas nimmarilla ja ilman.

    Vedän niitä kaikkia höplästä!!!!

    Persanonyymi

    VastaaPoista
  19. Mikä päivä tänään on?

    VastaaPoista
  20. Minulle annettiin heti harvinainen lintu objektiivini eteen, kun olin hiljaa metsässä. Puukiipijä, jota en ole ennen bongannut.

    Valitettavasti olin niin täpinöissäni, että objektiivi heilui kuin heinämiehen hanko, ja kuvasta tuli epätarkka, puukiipijän siitä kuitenkin tunnistaa. Lahja hiljaisuudelta ja Tapiolta.

    VastaaPoista
  21. Maailmassa perinteisesti ovat voittaneet ne, jotka huutavat kovimpaa:"EIKÄ OLLA, ITE OOT"!

    Uudempaa, keväällä voimistuvaa kansanperinettä on sananlasku: "Hävis, ku kepu Töölööstä!"

    VastaaPoista
  22. Meillä polkaistiin vielä jalat ristiin ITE OOTin jälkeen ja hihkaistiin, että LUKKO KII!

    Minuakin on aina naurattanut se, kun helsinkiläiset menevät Töölööseen. Ovat ne aika kielipuolia siellä Kehä kolmosen sisäpuolella. Mutta pääasia kai, että nousevat oikeaan bussiiseen.

    VastaaPoista
  23. Melua on - kiitos kännyköiden - joka paikassa. Ihmettelen Japen tavoin, miksi tosiaan kännykkään pitää puhua niin, että kaikki ulkopuolisetkin kuulevat? Kiersin taannoin erään kirpputorin tuhatta ja sataa, kun yksi muija kulki takanani ja kailotti kännykkäänsä tosi kovalla äänellä. Olisi edes ymmärtänyt pysähtyä yhteen kohtaan huutamaan, mutta ei! Perässä piti pinkoa. En kuullut omia ajatuksiani!

    VastaaPoista
  24. Itse en koskaan ole asunut Helsingissä, töitä ajoittain tehnyt ja nuorempana muuten luuhannut.

    Ne hyryrysyt eivät ole onnikoita, joissa on sähköjohto katolla - ei edes dösiä - vaan ratikoita.

    Paitsi ne Helsingistä pois kulkevat kotelot, ne ovat niitä VR:n junan korvikkeita, joissa välillä pimeän aikaan joutuu Tikkurilaan asti matkustamaan ilman pienintäkään valoa matkustamossa. Lue siinä sitten varhaisaamulla ilmestyneitä iltalehtiä.

    VastaaPoista
  25. Muijat ovat monesti pahoja kännykailottajia - se on totta Delilah.

    Itselle sattui yksi äijä (ei sis. miesvih.), joka kälätti koko bussimatkan Pikkukaupungista Poriin. Valitsi välittömästi uuden numeron, kun entinen loppui. Pilasi matkani, minusta kun on hauska matkustaa linja-autossa ja katsella maisemia.

    VastaaPoista
  26. Kerran istuin linja-autossa jossa yksi akka (= nuori nätti neiti) alkoi pölistä kännykkäänsä. Ei siinä mitään pahaa, luin lehteä ja suljin itseni kaikelta hälyltä. Mutta... kun tuo nuorikko vielä 1/2 tunnin kuluttua kailotti samoja asioita kun... Lehdenlukuni häiriintyi. Vaihdoin paikkaa, istuuduin hänen taakseen, soitin mielikuvituspuhelun jossa....NYT MÄ TULEN JUST HEINOLAAN, OOTA HETKI, EIKUN ME MENNÄÄNKIN TONNE S-MARKETILLE... Kun se sanoi, tai siinä vaiheessa enää yritti, että 'sano Kirstille terveisiä', niin minä sieltä hänen takaansa sanoin että KISULLE TERKKUJA... Häirikkö pani puhelimensa kiinni, minäkin menin sinne missä matkalaukkuni oli, takaisin. Ja noin jo tunnin kuluttua tultiin Helsinkiin.

    VastaaPoista
  27. Iltalehdistä - muistan miten pettynyt olin, kun huomasin, että nehän painetaan jo edellisiltana, ihan kuten päivälehdetkin. Minusta ne kuuluisi painaa aamulla! Päivälehdet taas kuuluisi painaa hieman myöhemmin. Nyt kaikki painetaan tiedon tulvaan nähden liian aikaisin, jos ajatellaan lehden jakaoaikaa. Kyllä internet on pesemässä sanomalehdet tyystin.

    VastaaPoista
  28. "Aaamulehti kertoo, että tänään ilmestyvässä Iltalehdessä paljastetaan..."

    VastaaPoista
  29. Ihmiset ovat typeriä. (Huokaus.) Onneksi he eivät sitä itse tiedä. (Haukotus.) Jokainen joka on eri mieltä on (hoh hoijaa) ...

    VastaaPoista
  30. Tulee mieleen toinenkin ajattelematon ja - voi suoraan sanoa idioottimainen - kailottaja ja KILJUJA joukkio, nimittäin pissikset.

    Olin näet erään toisen kerran samoilla pitkoksilla keskellä ruovikkoa kytiksessä, kuin missä se citytuulipuvun suhuttelijanainen kailotti kännykkäänsä. Tarkkailin ruovikossa lentelevää ruokokerttusta toivoen saavani sen kameran tähtäimeen, kun tarkkailupaikalleni lompsi pitkoksia pitkin kaksi pissistä, about 18v. Siinä sitten ajautuivat pieneen harmittomaan mytiäispilveen ja alkoivat kiljua ja huutaan niin perkeleesti, ettei mitään älyä. Sitten kaivoivat jostain sitruunatuoksuista hyttyskarkoitetta ja sohivat sillä joka puolelle. Mytiäiset ei kaikonnut, mutta linnut kaikkosi ja minä myös. Kusiais pesään ilman housuja pitäisi moiset kiljuvat pissikset istuttaa. Etten paremmin sano...

    VastaaPoista
  31. Minun tietoisuuteeni on tullut mm. että Dickursbystä junaan nousseen -hieman anorektisen oloisen rouvan- perheessä jälkikasvu syö liikaa, vielä yhdentoista jälkeen illalla niille piti tehdä hampurilaisia. Vaikka olivat syöneet jo tukevasti illalla. "Tuskin olivat koulussa syöneet mitään"

    Rouva oli menossa farkkuja ostamaan Itikseen.

    Seuraava puhelu puhuttiin espanjaksi, joten en ymmärtänyt siitä mitään.

    Tämä oli ikuistettava.

    VastaaPoista
  32. Kamalia kerttusia sinun tiellesi aina osuukin, Jape..

    Ihmiset ovat tosiaan typeriä, kuten mikiskin sanoo. Mytiäiset ja ötiäiset ovat ainakin viisaita.

    VastaaPoista
  33. hablo usted castellano?

    VastaaPoista
  34. Minusta ihmiset EIVÄT ole typeriä (vaikka niin sanonkin). Ihmiset on liikuttavia! hellyttäviä! ja ihania (paskiaisia)! Inhimillisiä, heitä he ovat, heikkouksineen.

    VastaaPoista
  35. Pidetään nyt vaan kiinni siitä, että ihmiset ovat kivoja, kerttusetkin ja kaikki pissikset ja suhuttelijatuulipukunaiset.

    Mutta hampurilaisten yösyönti ei ole kivaa, siitä menee tiehyet tukkoon ja lasten nervit kiristyvät, ja ne ovat sitten hankalia kouluissa.

    VastaaPoista
  36. Ihmiset on kauhistuttavan kivoja!

    Kerron vielä Kervoosta junaan astuneesta lievää(minä) runsaammin alkoholisoituneesta henkilöstä, jolla oli koko ajan asiaa, mutta haisi pahalle. Istui viereeni jääkiekkoilijan taklaustyylillä.

    Kun en oikein innostunut juttuihinsa, viimeisenä vetonaan kehoitti minua olemaan lähentelemättä.

    Katsoin pahalla silmällä, pelästyi.

    Syytä olikin, koska ajattelin lyödä vain kerran, otsaluuhun,siitä ne putoaa.

    Tämä tarina on tosi.

    VastaaPoista
  37. "Kamalia kerttusia sinun tiellesi aina osuukin, Jape.."

    Sanos muuta, ei ole tuurit kohdillaan. Tykkään itse kyllä kuitenkin Nelosen säätyttö Kerttu Kotakorvesta.

    VastaaPoista
  38. Jos jotain muuta askarutti, sain sähköpostiini vastauksen IGS:ltä(Hikin kaupunginkirjasto) kysymykseeni.Se on hyvä palsta, sieltä voi kysyä, kun omat keinot internetin ihmeellisessä maailmassa loppuvat kesken.

    Hei
    Tämä on vastaus iGS-palveluun jättämääsi kysymykseen.

    Kysymyksesi: Kuinka suuria/korkeita ovat Helsingin tuomiokirkon katolla olevat patsaat? - Netistä en tietoa osanut löytää.

    Vastaus:Helsingin tuomiokirkon kahdellatoista sinkkisellä apostolipatsaalla on korkeutta neljä metriä.

    ---
    Sitä ajattelinkin, ovat ne isompia kuin alhaalta näyttää.

    VastaaPoista
  39. IGS on hyvä palsta, siellä kysymykseen vastaaja suositti kerran Iineksen blogia esimerkkinä poikkeavan raikkaasta suhtautumisesta Esko Kiesi -tapaukseen, josta joku kyseli. Kröhöm.

    Ovat ne patsaat korkeat, 4 metriä! Kaikkea sinunkin tulee mieleesi kysyä.

    VastaaPoista
  40. Koskapa oma uskottavuuteni tässä blogissa ei ole kovin korkealla, niin joudun aloittamaan asiaan liittyvän kommenttini pitkällä lainauksella:

    Terveyden kaupittelusta on hyvä esimerkki ujous, tuo suomalaisten "kansallispiirre" (ainakin italialaisten mielestä). Suomessa ujous on toistaiseksi pysynyt terveyden kauppiaiden tutkan ulkopuolella, mutta muutos voi olla tulossa.

    Yhdysvalloissa ujoutta on markkinoitu voimakkaasti diagnoosilla sosiaalinen ahdistushäiriö (Suomessa vastaava termi on sosiaalisten tilanteiden pelko).

    Syy ujouden brändäykseen oli masennuslääke paroksetiinia valmistavan monikansallisen lääkeyrityksen halu löytää uusia asiakasryhmiä ja maksimoida tuotteensa myynti. Ujous on kaupustelijan kannalta ihanteellinen luonteenpiirre, koska hyvin moni meistä voi tunnistaa itsessään tämän "sairauden" oireet.

    Yhdysvalloissa ja muualla anglo-amerikkalaisessa maailmassa ujouden medikalisointi sairaudeksi (uhka) ja sitä seuraava terveyden kaupustelu (pelastus) on ehtinyt pidemmälle kuin Pohjoismaissa. Joidenkin huolestuneiden tiedeyhteisön edustajien mukaan Yhdysvalloissa riippumaton lääketiede alkaa olla pelkkä fraasi.
    Amerikkalaisten tieteentekijöiden ja viranomaisten on muun muassa ollut vaikea löytää täysin ulkopuolista lääkkeiden vaikutusten arvioijaa, koska lähes kaikilla arvostetuilla psykiatreilla on merkittäviä taloudellisia kytköksiä lääkeyrityksiin.

    Tiedettä halvaannuttaa myös julkaisemattomien (lääke)tutkimusten suuri määrä sekä se, että julkaistuista (lääke)tutkimuksista merkittävä osa on ns. haamukirjoittajien eli käytännössä lääketehtaan palkkaamien ammattikirjoittajien kirjoittamia. Moinen kytkös saattaa lääketieteen objektiivisuuden kyseenalaiseen valoon ja vääristää tietoa lääkkeiden tehosta.

    Terveyden muuntamisesta kauppatavaraksi ei voi syyttää pelkästään lääketeollisuutta. Maailman terveysjärjestön WHO:n terveyden määritelmä vaati alun perin lähes täydellistä oireettomuuden ja onnellisuuden tilaa. Siihen emme koskaan pääse, sillä kivut, kolotukset, kriisit ja ahdingot kuuluvat elämään. Ei valoa ilman varjoa.

    Petteri Pietikäinen
    Jari Turunen

    (Pietikäinen on aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa, Turunen apulaisylilääkäri ja kuntoutuslääkäri Vervessä.)


    http://www.yrittajalinja.fi/blogi/2009/11/12/264

    Ainoa Keltikangas-Järvisen mielipiteistä, joita hän viimeaikaisissa ulostuloissaan julkisuudessa on esittänyt, on että ujous ei ole sairaus.

    Yhteiskunnallinen varhaiskasvatus kootessaan pienokaisia vertaistensa joukkoon koulutettujen pedagogien ohjauksessa, kehittää pienissä ihmisissä sitä uskaliaisuutta, assertiivisuutta, mitä demokraattinen yhteiskunta toimiakseen tarvitsee.

    VastaaPoista
  41. Joissa siis olen yhtä mieltä hänen kanssaan.

    VastaaPoista
  42. Se vielä, että tuo Riku ei ollut moite: Kaikkea sinunkin tulee mieleesi kysyä. Päinvastoin, hauska kysymys ja hauska tieto.

    VastaaPoista
  43. Sinun blogisi tunnetaan!

    IGS:kään ei löytänyt vastausta internetistä, lähteeksi olivat laittaneet: Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tiedotus.

    VastaaPoista
  44. En minä sitä minään moitteena ajatellut, muutenkin pyrin elämään kaikkien päivän polttavien, ns. tärkeiden kysymysten ulkopuolella, vaikkei sitä ehkä heti uskoisi.

    Päivittäiset uutiset ovat vain viihdettä.

    VastaaPoista
  45. Blogger söi pitkän kommenttini - tässä on nyt jotain häiriötä. Äsken monisti, nyt söi.

    Puhuin kommentissani siitä, että hyvä kirjoitus tuo Pietikäisen ja Turusen. Lääketeollisuushan tunkee jokaiseen mahdolliseen markkinarakoon. Ujoudesta ja hiljaisuudesta on tehty poikkeustila, joka pitää eliminoida pois, vaikka sitten lääkkeiden avulla.

    Keltikangas-Järvisen uusimman tietoteoksen sosiaalisuudesta olen muuten juuri tilannut kirjastosta. Siitä on puhuttu eri viestimissä jo melko paljon.

    VastaaPoista
  46. Näin muuten hiljan Kari Uusikylän siellä tsadissa. Ei näyttänyt yhtään niin tyhmältä kuin vaikuttaa.

    Pietikäisistä viisas on se Sirpa, kun sanoi että maa- ja metsätalousministeriö tulisi muinaisjäänteenä lakkauttaa.

    Siellä on se ministeri jolla on katuvalot omilla kotipelloillaan. Vastaa mm. Suomen porojen spermatuotannosta.(toivottavasti virolaiset eivät tuota lue)

    VastaaPoista
  47. Minusta pitäisi perustaa Eettisten asioitten ministeriö, jota johtaisi etiikkaministeri. Tämä tulisi sen lakkautetun maatalousministeriön tilalle.

    Voisin kuvitella, että koko eduskuntatyöskentelykin muuttuisi, kun etiikkaministeri katsahtaisi iltalypsyjä ja lisäeläkkeitä hamuavia kollegojaan. Eivät enää kehtaisi.

    Kari Uusikylästä tulee mieleen jotakin, en muista mitä. Pahin opetusalan propellipää hän ei kuitenkaan kai ollut?

    VastaaPoista
  48. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  49. Minä kannattaisin moraalisten asioiden ministeriötä!

    Onko moraali kunnossa, vai napsaistaanko pihdeillä sieltä?!!

    "Moraalinne on moraalisesti katsoen huonoa moraalia."

    VastaaPoista
  50. Rakkaat kameran taakse piiloutuvat pörröpäät, ja muut kameraadit...

    (No nyt tuli niin nätti aloitus että en osaa jatkaa. Täytyy koittaa.)

    Ystäväni, tekin joita en vielä toistaiseksi tunne, tekin tuuppimalla tuupitte minua pois täältä - voi hitsi - ja sanotte, että tulisitte toimeen keskenänne ilman minua paljon, paljon paremmin.

    Tottakai tulisimme.

    VastaaPoista
  51. Rinssi Rohkea on lehtitoimittaja? Hän ei ota kantaa, sanoo vaan miten on. (Äärimmäisen epäillyttävää?) Sitäpaitsi hänellä on venyyyyyyvä huumuuuumorintaju. Kummalista sekin? Taitaa olla KePun KGB:n ukkoja?

    VastaaPoista
  52. Meillä KGB:ssä on ihan toisin, nykyään olemme FSB, vai mikäseoli. Tuemme vain hyviä, vaimikäseoli, asioita.

    Ja minä nyt olen vain rinssi Pelokas, jos minua tarkotit.

    VastaaPoista
  53. Täällä, oi Iines kinuskini, on lisää AIVAN MAHTAVAA puolalaista julistetaidetta.

    http://www.tendreams.org/olbinski.htm

    VastaaPoista
  54. Tunsin eteläpohjanmaalaisen joka tykkäsi Roosis Reistä; hänestä se oli nätti. Meni kauan, melkein ijäisyys, ennen kuin tajusin että hän tarkoitti Doris Deitä... Rikkaan sinua, Diku Diemu!

    VastaaPoista
  55. Tässä teille aito doris day.

    http://4.bp.blogspot.com/_jbuYCFeKHIY/SnMBs6zTU6I/AAAAAAAAAEA/pT4XxSU2BPk/s400/DorisDay.jpg

    VastaaPoista
  56. Älkää uskoko Mikistä!

    Aito Doris Day löytyy täältä:

    http://www.youtube.com/watch?v=j7bfudsfZjw&feature=fvw


    And I love her...

    VastaaPoista
  57. Mikikselle kiitos linkistä - tuo Rafal Olbinski on vanha suosikkini, ja olen vissiin jotakin häneltä käyttänytkin tässä blogissani - ellen, on ollut vaihtoehtona ja kuva-arkistossani. Tykkään muutenkin kuvista, jotka ovat tavallaan aistiharhoja - ne voi nähdä eri tasoilta.

    Puolalaisissa julisteissa on erityistä voimaa ja vimmaa, syvää väriä ja muotoa, ja kaiken rikkomista, joka vetoaa minuun.

    VastaaPoista
  58. Tiedän, Riku Raikas, kallistut sentimentaalisuuteen. (Joskus jopa kellahdat kumoon.) Älä välitä, niin minäkin.

    VastaaPoista
  59. Ja minähän olen mikis vaikka äsken olinkin anonyymi. Herra ties mitä olen huomenna, muuta kuin vainaa, varmaan aavistus Harilyn Honroesta.

    VastaaPoista
  60. Jos palaamme tähän ujousjuttuun ja siirrymme siitä tyttöjen ja poikien erilaiseen koulumenestykseen, miesten ja naisten erilaiseen yhteiskuntamenestykseen asti, niin joudunpa jälleen palaamaan Keltikangas-Järviseen. Hänhän noin lonkalta teilasi Lise Eliotin vakuuttavat aivotutkimustulokset Hullussa jutussa ma 27.9.2010, joka käsitteli sukupuolineutraalia kasvatusta (po. sukupuolisensitiivistä!). Judith Rich Harrisistakaan ei Liisa tunnu tietävän mitään. Hänen argumenttinsa on perin konservatiivinen: Äidit ja lapset kotiin kasvamaan! Kortisoli pitoisuudet naisten ja lasten elimistöissä pienenevät! Ei ole ihme, jos tällä tosiasiassa vallitsevalla* menetelmällä tytöistä tulee introvertteja ja pojista ekstrovertteja, kun tyttö saa mallin suomalaisesta äidistä ja poika suomalaisesta isästä (kulttuuri).

    *Suomessahan alle kuusivuotiaisista on yhteiskunnallisen varhaiskasvatuksen tai opetuksen piirissä vähemmän lapsia kuin Euroopassa yleensä.

    VastaaPoista
  61. Doris Day on vallan ihana nainen, ja siitä harvinainen, että hän ei ole tympeän seksikäs, vaan iloinen ja raikas. Oikein kelpo opettaja.

    Ja mikä ääni. Tuo Rikun linkkaama on kyllä kaunis kipale.

    VastaaPoista
  62. Mikis,
    sentamentaalisuus on juuri se miksi olen keikahtanut kumoon. Vai olikohan se juuri tuo Doris Day? En muista- menköön.

    VastaaPoista
  63. En tiedä, en osaa sanoa. Mutta kinuskikarkit olivat UPEINTA mitä puberteetti-ikäisenä tiesin. Ostin niitä Rönnin Lempin kioskilta kun menin keräämään perhosia. Kun pani viis kinuskia suuhun, ja vähän sen jälkeen 'toisen mokoman', oli 1/2 tuntia mykkä. Suu ei auennut. (Ps. Mutta tuli perhosia. Sehän se oli pääasia.)

    VastaaPoista
  64. Sitäpaitsi oikeasti en ole kumossa, seison vain vinossa.

    VastaaPoista
  65. Jaa jaa, JA, hm.

    Minähän tunnustaudun vauvojen kotihoidon kannattajaksi. Ja vauva on jokainen alle kolmivuotias. Siitä alkaen sitten vaan päiväkotiin sosiaalistumaan ja harjoittelemaan jakamista muiden kanssa ja toisten huomioonottamista.

    Paras hoitaja imeväiselle on tietenkin äitiliini tisseineen. Tottakai hän on vauvalle rakkain ja läheisin, se on puhdasta biologiaa. Isä tulee hyvänä kakkosena, yleensä, ja hänen roolinsa vahvistuu tietenkin nopeasti, kun vauva kasvaa leikki-ikään.

    Tuo esittämäsi tavallaan hämmästyttäväkin luku johtunee siitä, että lasten koulu alkaa monissa Euroopan maissa jo viisivuotiaina, jossain maissa jo nelivuotiaina - siis koko ikäluokilla.

    Minua kiinnostaisi sen sijaan tietään, montako prosenttia alle nelivuotiaista on hoidossa Suomessa ja eri maissa.

    Vielä: On selvää, että jos äiti on pöllö, tai lapsen muut hoitajat, lapsestakin tulee pöllö. Kotihoito sen sijaan tuskin lisää lapsen pysyväisluonteista arkuutta tai ujoutta, sillä ei nykyajan koti mikään pussinperä ole. Lapsihan on lähes aina hieman ujo uusissa tilanteissa, ja päiväkodissa tietenkin asiaa on kohdattu enemmän. Ei tämä silti tarkoita, että lapsi ei saisi ujostella myöhemmin päiväkodissa - ei kai se ujous siis ollut sairaus tai vika?

    VastaaPoista
  66. Me teimme kinuskia itse, yhden Mallun kanssa. Sulatettiin sokeria paistinpannulla ja pantiin sitten ruskeaan sulaneeseen mönjään maitoa ja mantelimursketta, Jäähdytettiin ja leikattiin palasiin. Jaettiin puoliksi.

    VastaaPoista
  67. Ja:alla on kiva lippalakki. Jos osaisin kadehtia, kadehtisin tota lätsää. En osaa, onnekseni. Minua pidetään materialistina (kun pelaan nettipokeria?), ei se niin ole. Inhoan tavaroita, minulla on niitä liika, niiden järjestelemistä minä inhoan. Enkä omista osakkeita. (Jos Alkosta sais ostaa osakkeita niin ostaisin niitä mutta nyt täytyy tyytyä vain pulloihin.) Kävelen paljon, myös edes takaisin, mutta ei minulla kenkiäkään ole kuin vain yhdet.(Tai on minulla juhlakengätkin mutta kun en käy juhlissa niin ne on käyttämättömät.) En ole materialisti. Rahaa pitää olla sen verran ettei ole kellekkään velkaa, siis ettei tarvitse valehdella. Ja juuri sen verran minulla on, ei enempää.

    VastaaPoista
  68. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  69. Minua sitävastoin kiinnostaisi, kuinka monta prosenttia yli nelikymppisistä on hoidossa.

    Ja saadanko me tissiä riittävästi, vai voisiko jostain saada lisää.

    VastaaPoista
  70. Jos ajatellaan pokeripeluria, siis tarkoitan himokasta pokeripeluria, niin eihän voi ollakaan materialisti, sillä materialisti ei vaaranna rahojaan. Peluri taas pelaa pelaamisen jännityksen vuoksi. M.o.t.

    Minäkään en ole materialisti. En omista muita osakkeita kuin S-kaupan. En ole koskaan ajatellutkaan ostaa.

    VastaaPoista
  71. Kotihoito sen sijaan tuskin lisää lapsen pysyväisluonteista arkuutta tai ujoutta, sillä ei nykyajan koti mikään pussinperä ole.

    Ei ehkä lisää eikä ehkä vähennäkään. Varmaa on vain, että sitten kun äiti tulee kouluun opettajaa neuvomaan, niin kriisi on valmis. Tämä on OAJ:n virallinen mielipide.

    VastaaPoista
  72. Vika lapsen kurittomuuteen opettajien mielestä on tietysti kotona, jossa lasta tulisi kasvattaa. Koulussahan häntä vain opetetaan.

    VastaaPoista
  73. No mitäs mieltä sinä sitten olet, mistä se "kurittomuus" koulussa johtuu, JA?

    Luet nyt OAJ:tä kuin Piru Raamattua. Vanhempia ei haluta kouluun kuria pitämään, muutoin kyllä, vaan eipä heitä siellä näy edes kutsuttaessa tai vanhempainilloissa. Eihän opettajiakaan haluta kotiin iltaisin autamaan vanhempia kurinpidossa - tästä olen saletti.

    VastaaPoista
  74. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  75. Eihän opettajiakaan haluta kotiin iltaisin autamaan vanhempia kurinpidossa - tästä olen saletti.

    Oletko aivan varma? Minä taas tiedän, että opettajiin vedotaan kotona iltaisin, aamuisin ja iltapäivisin. Opettajien luomiin luokan ja koulun sääntöihin vedotaan: "Kuule kulta mussukka kun äiti ei voi antaa sun koska ope on kieltänyt..." "Koska sun ope ei tajuu, että ne järjettömät säännöt ja kamala koulukuri nostaa sun kortisolitasoa, niin äti antaa sulle tis.. eiku mitä vaan sä tahdot."

    "Sun on pakko mennä kouluun, koska isän ja äidinkin on pakko mennä töihin."

    VastaaPoista
  76. No vetoaminen on eri asia kuin se, että opettajat tulisivat kotiin iltaisin kuria pitämään. Luulenpa, että monessa perheessä menisivät mm. nukkumaanmenoajat uusiksi, jos opettajat tulisivat koteihin. Mahtavatko vanhemmat siis tätä haluta?

    Jos vanhemmat puolestaan tulisivat kouluun pitämään kuria, saattaisi jollain vanhemmalla olla käytössä ihan omat ankarat kurisysteemit, joita ei voi pedagogisesti perustella. Häslääjiä saatettaisiin haukkua ja uhkailla vanhempien toimesta, ja näin opettaja joutuisi kahden tulen väliin.

    Voi miettiä, kauasko tunnin teemasta eksyttäisiin, jos opettajat joutuisivat ojentamaan vanhempiakin. Se kun ei mene niin, että kaikki tietävät automaattisesti, kuinka ryhmätilanteissa kasvatetaan ja opetetaan.

    VastaaPoista
  77. Opettajat nyt eivät haluakaan kasvattaa missään tilanteessa.

    VastaaPoista
  78. Häh?

    Opettaminenhan on kokonaisuudessaan kasvattamista. Ei se ole tiedon kaatamista avoimeen leiliin.

    VastaaPoista
  79. JA on ollut Japettajan kanssa samalla luokalla?

    Pillu on kuin lohta ja sitä tulee aivan kohta.

    VastaaPoista
  80. Iines tekee näemmä kinuskinkin väärin...
    ...kermaahan siihen käytetän, eikä maitoa. Tsekaa vaikka OAJ:sta tai mielummin joltain asiantuntijataholta.

    Mikiksen provokatiiviset huhuilut on varsin ponnettomia, kaverihan on pannassa ja nyt on suru puserossa.

    VastaaPoista
  81. Ihmettelen, kuinka ja miksi JA:n ylipitkä lainus sallittiin (olisi pitänyt referoida ja pistää lähde, kuten säännöissä sanotaan), mutta toteasisin, että kasvatusvastuu on ilman muuta koululla ja opettajalla, varsinkn siinä tärkeässä ala-aste iässä. Jos opettaja on taitamaton, jopa ei-ammatti-ope, niin lapsukaiset ovat mennyttä kauraa yläaset ikään tullessaan, eikä heille enään mitään mahda. Tästä vastuustahan OAJ jäsenineen mielellään laistaa. Olen monta kertaa nähnyt sen Kangasniemen TV:ssä, mutta ei hänellä ikinä ole olut mitään opetukseen ja velvollisuuksiin liittyvää asiaa, vaan lakkoa ja palkkaa on aina suu narrimaisessa, v-mäisessä, virneessä karehtien ollut mankumassa.

    VastaaPoista
  82. Minäkin sanon "Häh?". Yö on parasta aikaa huhuilla... ei kun pelata. Minäkö prokova... kovati...tiivinen oon? Pois se minusta, siirtyköön se takasin Japeen. En kadehdi yksityisyrttäjiä, en edes maatalousyrittäjiä. Näkeehän sen toveri Nalle Wahluusistakin miten vittumaista hommaa maatalous ja pankin pitäminen on: koko ajan pitää itkeä että valtiovalta verottaa. Samperi, jos on mistä ottaa, niin pitäisi antaa, se on sosialismia. (Sen minäkin ex-kommunistina ymmärrän. Mutten muuta.)

    VastaaPoista
  83. Jos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää.

    Halleluja. Ja pahoitteluni niille lapsille. (& Opettajalle.)

    Mitä tulee ujouteen, niin on eri asia olla luonteeltaan tyytyväinen hiljaisensorttinen tarkkailija - ei koko ajan suuna päänä - kuin nitistetty ja hiljainen.

    Jälkimmäinen ei ole temperamenttia, vaan seuraus lapsen hylkäämisestä tunnemielessä. On hän saattanut saada puhtaat päälle ja ruokaa lautaselle, mutta hänen ihmisyytensä on sivuutettu. Niinpä hänellä ei ole juuri sanottavaa, kun hän on jäänyt näkymättömäksi. Tyhjästä on paha nyhjästä.

    JA linkittää omalla nimimerkillään & kyseessä olevasta asiasta puheenvuoronsa tueksi; siitä ei ope (Iines) ole aiemminkaan huomauttanut.

    Kuunkuiske

    Ps. Kiitos jo etukäteen irvailuista siitä, etten viitsinyt kirjautua nimimerkilläni.

    VastaaPoista
  84. Opettajalla on vastuu koulussa työrauhasta ja myös opetuksen suurimmasta mahdollisesta perillemenosta kunkin oppilaan, myös erityisoppijoiden, kohdalla. Opetus ei ole irti kasvatuksesta, vaan opetus on kasvatusta. Kasvatus ei ole mikään päälleliimattava säännöstö, joka erikseen opetetaan lapselle.

    Juuri tämän opettajien vastuun vuoksihan esimerkiksi OAJ ei halua vanhempia kouluun kuria pitämään, muuten he ovat enemmän kuin tervetulleita, jopa oppitunneille. Tunkua ei ole koskaan ollut, joten tämä lienee turhaa pähkäilyä!

    Opettajan opetus- ja kasvatusvastuu ei poissulje oppilaan omaa vastuuta, sillä ei lapsi ole mikään riepunukke, joka ei pysty tekemään moraalisia ja eettisiä valintoja ja päätöksiä.

    Pystyy niillä eväin, joita siihenastisen pienen elämän varrella on kertynyt kodista, päiväkodista ja ympäröivästä maailmasta, jonka osuus alle seitsenvuotiaalla tietenkin on vielä suppea. Kodin vaikutus on ratkaiseva, koska kotiväkeen on voimakas emotionaalinen ja fyysinen tunneside, voimakkaampi kuin ikinä hoitajiin ja opettajiin.

    Se, että opettajalla on vastuu koulukasvatuksesta, ei tarkoita sitä, että työrauhahäiriöt ovat opettajan taitamattomuuden syytä.

    Huono kuri kouluissa ei tule siis opetuksesta tai opettajista, vaan, ikävä kyllä, se versoaa oppilaiden pahastaolosta, jonka syyt ovat syvemmällä kuin koulun lepsuudessa tai ankaruudessa. Se on totta, että yksi opettaja osaa toimia taitavammin kuin toinen, mutta se ei poista häiriöiden syntymekanismia ja toistuvuutta. Opettajia ei myöskään voi luokitella hyviksi ja huonoiksi sen mukaan, miten he saavat luokkaan työrauhan. Useimmiten hyvä työrauha näyttää syntyvän vanhanaikaisin ja vaativin menetelmin, jotka luottavat lapsen kykyyn kestää hiljaisuutta ja työntekoa.

    VastaaPoista
  85. Jos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää.

    Ei koulun, opettajien ja oppilashuollon, kasvatusvastuu kodin ja perheen vastuita vähennä! Sitäpaitsi ei tässä syyllisiä etsitä, vaan ratkaisua, joka on kasvatuskumppanuus. Pallo on opettajilla.

    VastaaPoista
  86. Haluan sanoa vielä erikseen sen seikan, että kasvatusvastuu lapsen kouluaikananakin on tietysti vanhemmilla, ja koulun tehtävä on opettaa. Opetus kuitenkin on aina myös kasvatusta, jossa eettisyys ja ennen kaikkea toisten huomioon ottaminen ja kaikkien ihmisten tasa-arvoiseen kohteluun ohjaaminen sisältyy kaikkeen koulun käytösmalliin sisäänrakennetusti.

    Näin ei aina ole kotona, ja täältä juontaa rauhattomuus ja oppilaiden paha olo. Tällöin koulu tietenkin sille myönnettyjen resurssien mukaisesti auttaa erityistuen tarvitsijoita korostetuilla kasvatus- ja ohjaustoimilla erikoishenkilökunnan avulla.

    VastaaPoista
  87. Pallo on opettajilla? Kyllä se pallo, JA, on vanhemmilla! Opettajat ottavat kaiken aikaa hiki hatussa yhteyksiä koteihin saadakseen lapsen asioita kuntoon. Usein suurin este lapsen kasvuun yhteistyökykyiseksi ja reippaaksi ryhmän jäseneksi on siellä kotioven takana. Opettajilla on kyllä taitoa ja haluja.

    VastaaPoista
  88. Sanon esimerkin: Tämä Habib - Habsu, jonka muuan opettaja nosti seinälle ja joka on käynyt mm. rehtorin kimppuun ja on aggressiivinen ja erittäin rauhaton, on nyt saatu erityistuen piiriin opettajien toimesta, kun vanhemmat (lue isä, äiti ei saa liikkua kodin oven ulkopuolelle) suostuivat vihdoin perheterapiaan. Mainittakoon, että Habsu on syntynyt Suomessa ja on siis syntyperäinen suomalainen.

    Kun vanhemmilta kysyttiin Habibin asioita, vika oli aina koulussa ja Habsu oli kuulemma täydellinen poika, jossa ei ollut mitään vikaa. Ongelmat olivat kuitenkin niin suuret ja Habsun ryhmässä alkoi muillakin olla pahaa oloa, että isän silmät avautuivat pätevien ja sitkeiden opettajien ansiosta.

    VastaaPoista
  89. Minäkin vähän jankutan ja toistan aiemmin sanomiani, kokemuksesta.

    Perheessäni ainakin yhteistyö toimii kodin ja koulun välillä just silleen sopivasti. Ei "häiritä" toisiamme (opettajat ja vanhemmat) muuna aikana kuin virka-aikana jos on aihetta.

    Ja lapsethan "häiritsevät" päivällä opettajia koska se on heidän työnsä. Ja vanhempiaan muina aikoina koska se taas on vanhempien ilo, kunnia, velvollisuus ja ainoa hyvää mieltä tuottava toimi koko saatanallisen elämänkaaren aikana. (Plus tietenkin lasten alullesaattamisen vaihe...)

    Vanhimman pojan (3 lk) opettaja sanoi viimeksi vanhempainillassa (johon meiltä osallistuu aina joku) että hänelle SAA/ja mieluummin PITÄÄ soittaa mieluummin iltaisin koulua ja oppilasta koskevissa asioissa koska luonnollisesti päivällä on keskityttävä oppilaan opettamiseen. Se on minusta hyvä tieto vaikka sitä ei tarvitsisi koskaan hyödyntää. (Opettaja on mies)

    Voi olla, että isommissa kaupungeissa ongelmatkin kouluissa ovat suuremmat, ja lukemani perusteella niin onkin.

    Mutta myös Treella 27 vuotta sitten alkanut kodin ja koulun yhteistyö toimi silloisen perheeni kohdalla aivan hyvin.

    Miksi nuo yhdet ovat niin saatanan negatiivisesti suhtautuvia tähän asiaan?

    Me ollaan tultu kauaksi niistä karttakeppiä sormille-ajoista, että on olemassa aivan toinen maailma ja sitä on myös kehitettävä sen ehdoilla.

    Kerrankin on oikeaan keskusteluun mahdollisuus ja on mentävä keskustelemaan sinne, missä aihekin on: kouluihin ja koteihin, eikä jankattava vain omia näkemyksiään hyödyttömissä yhteyksissä.

    Ei pidä antaa asioiden mennä äärimmäisyydestä toiseen.

    "Japekin" (sekä JA) tekee Power Point-esityksen siitä, kuinka koulujen toimintaa on tästä etiäpäin vietävä ja hankkiutuu luennoimaan estradeille kun sitä tietoa kerran tuntuu insinjöörin aivoissa läjäpäin olevan.

    VastaaPoista
  90. "Jos kasvatusvastuu on opettajalla ja koululla, niin se ei ole ollut kenelläkään ennen kouluikää."

    Tämän taki KK:sta ei voi pitää vaikka kuinka yrittäisi, hän on yksinkertaisesti typerä. Jos näin oikoen menee elämässä, niin ei voi muuta kuin pahoitella niiden puolesta jotka moista homma joutuu seuraamaan tai oleman ko. toiminnan kohteena.

    "JA linkittää omalla nimimerkillään & kyseessä olevasta asiasta puheenvuoronsa tueksi; siitä ei ope (Iines) ole aiemminkaan huomauttanut."

    Älä valehtele jälleen kerran. Tämä aihe, josta ei ollut muuten tässä keskustelussa keskeisest puhe (mutta siksi se näyttää nyt muodostuvan jälkeenpäin), meni läpi siksi kun siinä puhutaan Iinekselle niin rakkaasta opetuksesta. Jos aihe olisi ollut muu, ja jonkun muun kirjoittama, niin poru olisi ollut suuri ja viesti olisi deletoitu. Tästä on kymmeniä näyttöjä, paitsi että konkreettine näyttö puuttuu kun Iines on deletointut viestit.

    Iineshän puhuu avoimesta viestinnästä, mutta on tuntemistani blogisteista pahin sensori (jaa no, toinen feministi, eli Myytinmurtaja on ehkä pahin).

    Hallelujaa!

    VastaaPoista
  91. Heh, aina palataan vanhoihin hyviksi havaittuihin keskusteluaiheisiin!

    Sketsaan nopeasti, miltä tämä näyttäisi: Neuvola aloittaa perheen tukemisen tarjoamalla perhesuunnittelupalveluita. Raskautta seurataan äitiysneuvolassa, joka valmentaa perhettä myös synnytykseen. Oikeus vanhempainlomaan annetaan velvoittavasti lapsen vanhemmille ja päivähoitopalvelujen kirjoa lisätään. Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa. Peruskoulussa iltapäivisin tarjotaan leikkimuotoista harrastustoimintaa.

    Nuorisoaste olisi opetustoimen alaista. Lukioissa olisi mahdollista valita enemmän “akateemisen” ja enemmän “ammatillisen” suunnan vaiheilla. Koulu johtaisi työelämään, ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin tai jopa sivistysyliopistoon.


    Asiasanoja ovat perhekasvatus, kotikasvatus, varhaiskasvatus, koulukasvatus, esi- ja alkuopetus jne.

    VastaaPoista
  92. Luin erään artikkelin siitä, että opettajat pitäisi laittaa sukupuolikouluun. Tämä siksi, että valtaosa opettajista on naisia, eivätkä he osaa opettaa poikia vaan syrjivät heitä. Nyökyttelen päätäni hyväksyvästi tälle toteamalle.

    Huumorimielessä lueskelin mitä pöllöä feministilehti Tulva on tuoreeltan keksinyt. Se oli oivallissti keksinyt, että koulussa on epätasa-arvoa, mutta oli pöllömäiseen ja eministiseen tyyliinä kysynyt havaintoja koulun epätasa-arvosta vain tytöiltä.

    Tässä on jotain korkeampaa logiikaa, jota ei normijamppa ymmärräkkään.

    VastaaPoista
  93. On mielenkiintoista, kun aletaan puhua vastuusta, vetävät opettajat länget korville.

    Muuten ollaan julkisuudessa, puheessa ja teksteissä niin kasvattajia että...

    Hupaisaa, kunka tuuliviirin suunta muuttuu heti kun mennään kivasta opettajanhuoneen umpiosta,jossa ollaan niin kasvattajaa että, ulos, niin sitten vastuu onkin kodilla. Jos näin on, niin mihin koulua tarvitaan? Kaikki vaan kotiopetukseen, niin saa "opettajatkin" (he mitään opettajia enään ole kun eivät opeta) laajemmin lomailla pitempään, vaikka ympäri vuoden.

    VastaaPoista
  94. Kansakoulunopettaja kysyi häiriköivältä oppilaaltaan, se oli kolmas luokka, eli yläkansakoulu, että "Kumpi täällä opettaa. Sinä vain minä?". Ja kun oppilas edelleen jäkätti vastaan, opettaja toi hänet opettajanhuoneen puolelle ja antoi sotilasremmistä niin että soi. Sen jälkeen se oppilas enää ei juputtanut. (Vaan oli keväällä luokan toiseksi paras.) Isäni oli hyvin oikeudenmukainen, sen takia niin ehdoton: "Jos muut oppilaat haluavat kuunnella minun opetustani niin ei sitä yksi saa häiritä. Silloinhan hän pitäisi ne tunnit."

    Tiedän, että ajat ovat nyt toiset. Ja hyvä on että ovat. Jos nykyisin opettaja edes vahingossa hipaisee oppilastaan, siitä seuraa heti 20 vuotta ehdonalaista, ellei sitten teloiteta, välittömästi.

    VastaaPoista
  95. Opettajat ottavat kaiken aikaa hiki hatussa yhteyksiä koteihin saadakseen lapsen asioita kuntoon.

    Mieleeni tästä hauskasta väitteesta tulee takauma (flashback) omalta ala-aste ajalta. Minun muistin mukaan ne hikihatussa yhtyden otot kotiin oli muikkareita ja jälki-istunto lappuja, joihin piti oppilaan itse hakea vanhempien nimi. Eräänkin kerran opettaja kirjoitti minulle muikkariin että "Olimme aloittamassa syysmaiseman väritystä, kun xxxxx alkoi huomauttelemaan..." (xxxxx on allekirjoittneen nimi ja ikää oli n. 10v.). Että siinä se kodin ja koulun yhteispeli oli, oppilas kuriirina, laitettiin lapsen asioita kuntoon jälkkärillä ja muikkareilla.
    Muistan kerran, kun olimme komennettuna ulos oven taakse kaikki luokan pojat, paitsi se hymypoika patsaan saanut kympin poika.

    VastaaPoista
  96. JA, tietosi eivät ole ajan tasalla. Tässä jonkin verran päivitystä:

    Raskautta seurataan äitiysneuvolassa, joka valmentaa perhettä myös synnytykseen.

    Näin tehdäänkin, jo minun raskausaikananani miestä pyydettiin mukaan. Neuvola passitti minut myös sairaalaan hyvissä ajoin ennen synnytystä, raskausmyrkytysvaaran vuoksi, vaikka voin hyvin. Verenpaine vain oli hieman koholla. Neuvolan toiminta oli ensiluokkaista.

    Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa.

    Miksi opetuksen hyvää tasoa tulisi laskea alakoululaisilla? Nythän heitä kouluttavat pedagogisesti huippupätevät kasvatustieteen maisterit.

    Ja mistä rahat päiväkotihenkilökunnan uudelleenkoulutukseen? Sylilasten kasvatus on tyystin erilaista kuin kouluikäisten opetus - ei se mene saman kaavan mukaan siitä vaan. Edessä olisi valtava uudelleenkoulutuksentarve, kun päiväkotihenkilökunnasta koulutettaisiin kasvatustieteen kandeja + pantaisiin opetusharjoitteluun.

    Peruskoulussa iltapäivisin tarjotaan leikkimuotoista harrastustoimintaa.

    Oppilaat eivät itse ole kyselyjen mukaan halukkaita jäämään koululle ohjattuun harrastustoimintaan. He tahtovat mennä kotiin rauhoittumaan. Tähänkin iltapäiväpuuhasteluun tarvittaisiin lisäksi pätevät ohjaajat ja opettajat - nykyresursseista ei opettajia riitä venymään toiseen työpäivään. Entä uudistuksen hinta? Olisiko se pois päiväopetuksesta?

    Nuorisoaste olisi opetustoimen alaista.

    Olin työikäni nuorisoasteella eli toisella asteella, ja se oli kaiken aikaa opetustoimen alaista, aivan kuin peruskoulukin.

    Lukioissa olisi mahdollista valita enemmän “akateemisen” ja enemmän “ammatillisen” suunnan vaiheilla. Koulu johtaisi työelämään, ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin tai jopa sivistysyliopistoon.

    Miksi koetat tupata ammatillisen opetuksen lukioihin? Kaikki eivät tahdo lukioihin. Tätä varten on ammatillinen toinen aste, jonne on vuosittain yhä kovempi tunku. Opetus siellä on yhtä korkeatasoistakuin lukioissa, opettajina yhtä pätevät maisterit ja ammatilliset opettajat. Toinen aste johtaa oppilaan innostuksen ja kykyjen mukaan aina yliopistoon asti! Toisella asteella voi suorittaa myös lukion samaan aikaan ammattitutkinnon kanssa. Toiselta asteelta pääsee ammattikorkeakouluun ja sieltä edelleen yliopistoon. Lukio ei siis tänä päivänä ole ainoa tie onneen.

    VastaaPoista
  97. Mikis,

    minäkin luulin, ettei opettaja saa hipaistakaan oppilasta.

    Saa hipaista, jos oppilas on päällekarkaamassa. Tästä on esimerkkinä muuan Habsu, tyttäreni koulusta.

    Habsu oli hyökkäämässä erään nuorehkon naisopettajan päälle, mutta tämäpä otti Habsusta otteen ja nosti pojan seinälle, piti siinä paikallaan polvensa ja käsivartensa avulla, käsivarsi kurkun päällä. Hän ei satuttanut poikaa, joka aikoi satuttaa häntä.

    Minua nostan hattua tälle reippaalle naisopettajalle. Habsu rauhoittui. Kyseessä on sama opettaja, joka löi ruokalassa nyrkin pöytään ja huusi niin paljon kuin kurkusta ääntä lähti, että JUMANKEKKA, HILJAA!!!! Koko ruokala hiljeni ja ateria nautittiin rauhallisesti.

    VastaaPoista
  98. Minusta Jackin maalailema kasvatusmaisema on kiinnostava. Vanhoista väreistä sekoitetaan uusia ja kirkkaampia.

    Miksi opetuksen hyvää tasoa tulisi laskea alakoululaisilla?

    Missä kohdassa Jack näin väitti? Esi- ja alkuopetus voidaan järjestää jo nyt moniammatillisena tiimityönä ilman, että opettajakoulutusta tarvitsisi heti drastisesti ja kalliisti muuttaa.

    VastaaPoista
  99. Miksi opetuksen hyvää tasoa ei saa alakoulussa entisestään nostaa?

    VastaaPoista
  100. Iineksen tiedot ei tunnu olevan ajantasalla. Kannattaa perehtyä mm. "Tasa-arvoministeri" Wallinin (RKP) mielenkiintoisina pitämiin EU-direktiiviehdotuksen mukaisiin tissivapaisiin, jossa äiti saisi pitää päivittäisen 2 tunnin tissivapaan keskellä työpäivää ja palkka juoksisi. Mielenkiintoista tasa-arvonkannalta. Toinen mielenkiintoisen tasa-arvoinen EU-parlamentin direktiiviehdotus puolestaan antaisi vähintään 20 viikkoa vapaata täydellä palkalla ja vain äidille. Isät jäisivät siis direktiivin ulkopuolelle.

    Päivitäppä Iines hiukan tietojasi siis...

    VastaaPoista
  101. Jackin käyttämä sanamuoto "kootaan päiväkotiin" antoi ymmärtää, että opetus siirretään päiväkotiin:

    Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus kootaan päiväkotiin. Luokkamuotoinen opetus aloitetaan vasta 9-vuotiaiden lasten kanssa.

    Meillä on siis erinomaisen pätevä alakoulun opettajakunta, maailman korkeimmin koulutettu. En siis suoraan sanottuna tiedä, millä tavalla alakoulun opetus paranisi, jos osan siitä vetäisikin lastentarhanopettaja.

    VastaaPoista
  102. Tissivapaita on turha kadehtia Jape, harva nainen niitä käyttäisi muuta kuin pakon edessä. Nythän meillä on suuressa suosiossa kolmen vuoden hoitovapaa, eli naisten ei tarvitse juosta märin rinnoin leipää tienaamassa.

    VastaaPoista
  103. Onko sinulta Iines jäänyt huomaamatta, että päivähoidon piirissä pedagoginen kehitys on siirtymässä maistereiden käsiin? Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa voi opiskella kasvatustieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi, pääaineena varhaiskasvatustiede.

    VastaaPoista
  104. En siis suoraan sanottuna tiedä, millä tavalla alakoulun opetus paranisi, jos osan siitä vetäisikin lastentarhanopettaja.

    Ainakin lastentarhanopettajat ovat sitoutuneet kasvatuskumppanuuteen paremmin kuin luokanopettajat...

    VastaaPoista
  105. Tiedän kyllä, ja siihen viittasinkin, kun puhuin lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksesta.

    VastaaPoista
  106. Luokanopettajille ei ole nähtävästi pystytty esittämään, mitä sillä voitettaisiin, että alakoulun opetus siirrettäisiin päiväkoteihin.

    Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?

    VastaaPoista
  107. Tiedän kyllä, ja siihen viittasinkin, kun puhuin lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksesta.

    Toki lto:t voivat osallistua täydennyskoulutukseen, mutta jo vuodesta 1995 ylioppilaat ovat voineet opiskella yliopistoissa varhaiskasvatustiedettä ja valmistua kasvatustieteenmaisteriksi.

    VastaaPoista
  108. Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?

    Alkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää ja jo varhemmin alkanut yhteistyö kodin ja perheen kanssa jatkuisi katkeamattomana.

    VastaaPoista
  109. Nyt on pakko ottaa yhteyttä tasa-arvovaluutettuun. Herran jumala, pitäähän miestenkin käydä wessassa vetämässä kuivat. Siihen ei - ja nyt en tarkoita amatöörejä - ei mene kahta tuntia. Mutta menee kumminkin oma aikansa. Tätä MISSÄÄN nimessä EI saa vähentää PÄIVITTÄISESTÄ työajasta. Enemmän päin vastoin. Ps. Vapaa-aikanahan ihminen saa tehdä mitä haluaa, esim. pukeutua käärmeeksi. Jos se häntä jostain syystä huvittaa.

    VastaaPoista
  110. Ei tässä kateudesta ole kyse, Iines, vaan tasa-arvosta. Koita - joskus edes - ymmärtää asioita syvemmin ja vaikka ihan tasa-arvon kannalta.

    Hoitovapaalle jäänti on ihan oma valinta, siihen ei käsittääkseni kukaan pakota. Hoitovapaa ei liity imetykseen mitenkään, eikä tähän nyt puheena olevaan asiaan.

    Lasten hankinta on oma vapaa valinta ja jos työnantajan pitää siitä maksaa että joku menee työajallaan tissivapaalle kotiin imettämään, niin eihän tämä oikein ole. Lisäksi sitä voisi muutkin työntekijät alkaa kysellä itselleeen "tissivapaata" 2 tuntia päivässä, kun toisetkin saa.

    VastaaPoista
  111. Ei kannata ottaa yhtettä tasa-arvovaltuutettuun, mikis. Hän on femakko, eikä hän ymmärrä.

    VastaaPoista
  112. Mielestäni voitisiin pitää, kunnon kommunistiseen tyyliin, kaikki 2 tunnin tissivapaa päivittäin. Valtio maksaisi liksan tuolta ajalta. Perunoita ja nauriita.

    VastaaPoista
  113. "Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?"

    Opetusta olisi myös kesällä. Opettajien ylipitkät lomat poistuisivat tai ainakin vähenisivät radikaalisti. Päiväkodit pyörii ympärivuoden. Kokonaislaatu paranisi kertaluokkaa paremmaksi.

    VastaaPoista
  114. Alkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää...

    Tällä tarkoitan, että jos lapsi saa pitempään ominaisimmillaan tavoilla eli leikeillä oppia oppimaan, niin sitä paremmin hän viihtyy ja oppii myöhemmin luokkaopetuksessa.

    VastaaPoista
  115. Kerropa sinä, milla tavalla opetus paranisi! Mikä epäkohta poistuisi?

    Alkuopetuksesta tulisi lapsilähtöisempää ja jo varhemmin alkanut yhteistyö kodin ja perheen kanssa jatkuisi katkeamattomana.

    Nyt et vastaa, vaan puhut suunnittelukieltä, josta OAJ:läisiä juuri on syytetty. Millä tavalla siis lapsilähtöisempää? Kerro jokin konkreettinen esimerkki, miten jokin kahdeksanvuotiaan tilanne hoidettaisiin toisin, jos sen tekisi lastentarhanopettaja.

    Muuten: Samat vanhemmat, jotka ovat yhteyksissä päiväkodin kanssa, ovat mitä todennäköisimmin yhteydessä myös alakoulun opettajan kanssa. Yhteydenpito on vilkkaampaa, mitä nuorempi oppilas, ja jossain vaiheessa minusta alkaa olla aika luottaa oppilaaseen ja antaa hänelle enemmän vastuuta - vanhemmat jäävät luonnolllisen kehityskulun myötä taustalle, ja niin sen kuuluu ollakin.

    Koulu on lapsen työpaikka, ja hän kypsyy tehtäviensä hoitoon itsenäisesti, ilman vanhempien vetämistä joka tilanteeseen.

    Se, että kodin ja koulun yhteistyö vähenee vuosien ja koulun myötä, ei siis ole merkki siitä, että päiväkoti osaa asian paremmin, vaan luonnollisen kehityskulun seurausta. Niin sen kuuluu ollakin.

    Koulu kasvattaa lasta omaan vastuuseen itsensä hyväksynnän kautta. (Joskus roikkuvat vanhemmat ovat pahanlainen tulppa ja este tälle irtautumisprosessikehitykselle!)

    VastaaPoista
  116. Jape,

    minä olen usein ehdottanut, että koulua käytäisiin esimerkiksi kesäkuu, aina juhannukseen asti, ja aloitettaisiin eurooppalaiseen malliin vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ei ole saanut kannatusta. Työpäiviä on oltava 192, suurin piirtein sama kuin monissa muissakin maissa.

    Koulutyö on kuitenkin niin raskasta, että kasvava nuori tarvitse pidemmän levon kesäaikaan täällä kylmässä ja pimeässä pohjolassa. Se on ennen kaikkea kotien tahto.

    VastaaPoista
  117. Työtoverini, kahden fiksun, nyt jo aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti sanoi aina, että lasten kasvatuksessa riittää rakkaus ja terve järki. Minusta se oli hienosti sanottu.

    Kasvatusvastuu on tottakai kodin ja koulun yhdessä. Ensisijainen vastuu on kuitenkin kodin. Ei sen vastuu siihen lopu, kun lapsi kouluun menee. Jos lapselle jo pienestä pitäen kotona opetetaan esim. rehellisyyttä, toisten huomioon ottamista ja vastuuntuntoa elämään kuuluvina itsestään selvinä asioina, on siltä pohjalta opettajan helpompi tehdä oma osuutensa. Minusta opettajan ensisijainen tehtävä on kuitenkin opettaminen. Kasvastus tulee siinä ikään kuin kylkiäisenä.

    Ihanneopettaja on mielestäni ihmisenä / kasvattajana tasapuolinen, oikeudenmukainen ja jämäkkä. Hän osaisi kannustaa ja rohkaista. Mahdottoman hyvä lisä olisi huumorintaju. Se auttaisi häntä itseään jaksamaan vaativassa työssään.

    VastaaPoista
  118. Minulla on vankka käsitys, että pätevä alakoulun opettaja hallitsee ekaluokkalaisten viihdyttämisenkin taidot. Kyllä hän tietää, miten oppiminen käy leikin avulla parhaiten. Hän osaa myös nähdä oppilaitten erilaisuuden ja ottaa sen huomioon työssään - tätä vartenhan hän on opiskellut pitkän tien.

    On myös niin, että seitsenvuotiaan on aika oppia sietämään sitä, että kaikki ei aina käy leikkien ja laulaen. Seitsenvuotias pystyy jo erottamaan oikean ja väärän, oppimansa mukaan, hän osaa ajatella eettisesti ja tajuaa, että pitää myös odottaa ja antaa toisellekin parhaat palat.

    Pitkästyminen on muuten erittäin hyvä omatoimisuuden kasvattaja!

    VastaaPoista
  119. Delilah,

    räjäytit pajatson selkeällä ja yksinkertaisella kommentillasi, ei tuossa muuta tarvita! Allekirjoitan sanasi.

    VastaaPoista
  120. Kerro jokin konkreettinen esimerkki, miten jokin kahdeksanvuotiaan tilanne hoidettaisiin toisin, jos sen tekisi lastentarhanopettaja.

    Et taida nyt olla parhaimmassa keskustelukunnossasi? No vetäydyn toistaiseksi ja myönnän että elämme nyt parhaassa mahdollisessa maailmassa.

    VastaaPoista
  121. Delilah puhuu viisaita, lisäisin vain että minusta opetus = kasvatusta ja se miten opetuksen tekee määrittää myös osaltaan kasvatusta.

    Iineskin puolustaa urheasti kantaansa, joten en nyt tässä vaiheessa haasta häntä enempää, vaikka aiheita kyllä olisi. Ei siis Iineksessä (no joitakin on, mutta ei kuulu nyt tähän asiaan), vaan koulu- ja opetus(kasvatus)maailman kummastelussa.

    Oppilaat tarvitsevat toki ansaitsemansa loman, mutta opettajat voisivat sillä ylipitkällä lomalla (osalla siitä) valmistella parempaa ja tuoreempaa opetusmateriaalia ja powerpoint esityksiä, nykyisin ne on aika kirjavaa sorttia...
    Lisäksi jotkin laiskat opettajat pyörittelee 10+ vuotta vanhoja kalvoja (powerpointteja) ikään kuin tieto ei olisi mihinkään muuttunut ja/tai kehittynyt. Pitäisikö kenties heidän palkkansakkin taannuttaa 10 vuotta vanhalle tasolle? Hyvä idea!

    VastaaPoista
  122. Ehkä ajatukseni ei selkiytynyt edellisessä kommentissani. Blogiemännän suosioon sulkeutuen lainaan lisää itseäni:

    Opettajat, entiset ja nykyiset, levittelevät käsiään ja julistavat liitoissaan sekä blogeissaan, että kotikasvatus on kriisissä ja koulutyö vaikeaa. Asenteesta näkyy, että kasvatus edelleen nähdään kotien tehtävänä ja opetus koulun. Antonio Gramsci, “Lännen Lenin”, totesi aikanaan, että opetusta [läntisissä teollisuusmaissa] määrittelevät yhteiskunnalliset ja sosiaaliset valtasuhteet tekevät lähtökohtaisesti onnistuneen koulukasvatuksen erittäin vaikeaksi ellei jopa mahdottomaksi.

    Olemme pattitilanteessa! Minusta onkin käsittämätöntä, että tyypit, jotka syyttävät kotikasvatusta kaikesta, haluavat sysätä kasvatuksen koteihin kokonaan. Akuutteihin kouluongelmiin ei nyt vain ole mitään eduskunnassa mahdollisesti keksittävää instantpulveria. Krooninen sairaus (kapitalismi) vaatii pitkän hoidon.

    On katsottava, mitä hyvää meillä nyt on ja kehitettävä niistä toimiva yhteiskunnallinen kasvatusjärjestelmä perheitä tukemaan. Meillä on hieno äitiys- ja lastenneuvolasysteemi. Meillä on laadukasta varhaiskasvatusta päivähoidossa (Vaikkakin lastentarhanopettajat viestivät hätääntyneinä päivähoidon kriisiytymisestä.) ja meillä on PISA-tutkimusten valossa erinomaisen toimiva peruskoulu. Tarjoan ratkaisuksi ykskantaan sitä, että nämä puuhat yhdistettäisiin samaan hallinnonalaan, joka luonnollisestikin on sosiaalitoimi. Yhteiskunnan on taattava lapsille lapsuus, jos markkinat eivät sitä tee.
    (JH, Uusi koulu)

    Lisäksi lisään listan linkkejä opettajuutta ja kasvatusta käsitteleviin kirjoituksiini, ketä ne sitten saattavatkin kiinnostaa. Mainittakoon, että mm. Iines on kommentoinut kirjoituksia.

    Armottomat ulkonäköpaineet

    Tyynysota

    Lapsen aivot

    Uusi koulu

    Luomukasvatusta

    Hyvinvointiyhteiskunta, perhe ja julkinen kasvatusvastuu

    Ruokatunti ei ole oppitunti

    Japelle suosittelen luettavaksi Hysterian itsehoito-opasta!

    VastaaPoista
  123. Pysyn linjassani - en nyt noita linkkejä lähde kommentoimaan, sillä keskustelijan tehtävä on mielestäni lähinnä ottaa kantaa sanottuun eikä linkkeihin. Näin keskustelu säilyy rakenteellisesti luettavana, kun porukkaa ei ajeta nurkkaan lukemaan linkkejä, yksinään höpötellen.

    Lasten kasvatusvastuu on ja pysyy vanhemmilla, mitä asiaa kukaan ei ole koskaan onnistunut kumoamaan. Koulun tehtävä on opettaa lapsia, ja kasvatus on sisäänrakennettu näkökulma kaikkeen opetukseen, se ei ole erillinen säännöstö, jota silloin tällöin ongelmatilanteissa harjoitetaan.
    Samalla tavoin kuin vanhemmilla on kotikasvatuksen vastuu, on kouluilla vastuu koulun työrauhasta kasvatuksellisin keinoin.

    Kukaan tuskin haluaa sysätä kasvatusta kokonaan koteihin lapsen paria kolmea ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Tällöinkin vanhemmilla on oltava valinnanvaraa lapsen hoidossa. Esimerkiksi yksinhuoltaja harvoin pystyy jäämään hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi kotiin.

    En ymmärrä alkuunkaan ajatusta peruskoulun siirtämisestä pois koulutoimen hallinnonalalta, sosiaalitoimeen. Sosiaalitoimi ei ole asiantuntijaelin koulutusasioissa - sen kompetenssi ei riitä opetusasioista päätettäessä.

    VastaaPoista
  124. Koulu koulii, Siperia opettaa ja elämä kasvattaa!

    VastaaPoista
  125. Somahan siinä on ihmisen olla. Yhteiskunta kun vielä maksaa viulut.

    VastaaPoista
  126. "Pysyn linjassani - en nyt noita linkkejä lähde kommentoimaan, sillä keskustelijan tehtävä on mielestäni lähinnä ottaa kantaa sanottuun eikä linkkeihin."

    Lisäksi raskauttavana tekijänä tuossa kaiffari linkkaa - mainosmielessä tietenkin - omaan blogiinsa, jota voi pitää törkeänä.

    "Somahan siinä on ihmisen olla. Yhteiskunta kun vielä maksaa viulut."

    Kuinka sattuvasti sanottu. Ryhdymmekö luettelemaan "yhteiskunta maksaa" eritysryhmään kuuluvia henkilöitä, ryhmiä ja ammatteja? Tästä voisi saada Pronominirallin kaltaisen kivan pelin. Kuka aloittaa?

    VastaaPoista
  127. Emme ryhdy luettelemaan, sillä tottakai kansalaisen kuuluu maksaa yhteiseen pottiin. Tasan kun eivät käy onnenlahjat, täällä. Ja kun sitä vastinetta itse kukin saa jonkin verran, huomaamattaankin. Ilmaista koulutustakin saa niin paljon kuin perslihakset kestävät.

    VastaaPoista
  128. Minähän se ylivertainen mitä tulee elämänkokemukseen ja koulutukseen. Lasketaanko muiden elämän seuraaminen elämänkokemukseksi vai pitäisikö olla omaa kokemusta naisen kanssa elämisestä ja lasten kasvattamisesta? Äidin kanssa olen elänyt ja vieläkin tiiviisti roikun rinnalla! Heh heh hee olimpa taas hauska tuon rinnan kanssa.

    Päivät pyöritän lelliä ja telliä ja istun pienyrittäjän pallin päällä. Joku elli kun vielä istuisi illalla pallien päällä niin voi poijat se olisi elämää!

    Noita koulutuksiahan on tullut hankittua ja lisää menee yhteiskunnan pussista tähänkin koulutukseen. Se on minun oikeuteni! Valkoista heteromiestä kun koko aika pannaan halvalla - heh heh hee kyllä antaisin ilmatteeksi kun joku ottaisi - niin jumaleisson, kyllä kaikki koulut käyn ja edut otan mitä vaan irtoaa.

    Lakupetterit kuuseen ja pöllöt suomalaiset naiset, jotka eivät ymmärrä ylivertaisen päälle! Vaikka siis minähän olen niin vaatimaton että sädekehä hohtaa ja kauas, jumaleisson!

    Persanonyymi

    VastaaPoista
  129. Japelle suosittelen luettavaksi artikkeliani Kulttuurin oppimisesta oppimisen kulttuuriin.

    Muille riittänee ingressiksi:

    Enkulturaatio on yleisinhimillinen kaikille kulttuureille ominainen vuorovaikutteinen prosessi, jossa uudet sukupolvet ja tulokkaat oppivat ja omaksuvat kognitiiviset karttansa, joiden mukaan sitten kulttuurissa suunnistavat. Enkulturaatio on elinikäistä oppimista, sillä kulttuurit kehittyvät, kiertelevät ja kaartelevat maapalloistumisen tahdissa. Maailmasta on tullut kylä, jossa oppimaan oppineet pärjäävät.

    Oppimisen kulttuurilla tavataan tarkoittaa kunkin kulttuurin tapaa ohjata enkulturaatiota, mutta minua se houkuttaa ajattelemaan sivistystä, joka auttaa kohtaamaan toiseutta. Oppimisen kulttuuri voisi olla yleismaailmallinen kulttuurien kulttuuri, joka olisi mainio työkalu kotouttamisessa. Maailmasta on nimittäin tullut niin paha ja pieni ja Suomesta niin hyvä ja suuri, että pakolaiset ovat ennättäneet tänne asti. On epäilty, että joillakin tulijoilla ei olisi edellytyksiä kotoutua Suomeen kulttuurinsa vuoksi. Nämä epäilyt eivät kerro tulokkaista mitään, mutta epäilijöistä paljonkin. He eivät usko ihmiseen, eivät varsinkaan suomalaisiin ja meidän kulttuuriimme, sen enkulttuuriseen voimaan. Toisaalta he itse tosiaan ovat esimerkki suomalaisen enkulturaation heikkoudesta, mikä pistää pohtimaan kotouttamisen pulmia vakavasti, sillä syrjäytyminen varmaan radikalisoi myös maahanmuuttajia.


    Tämä liittynee keskusteluun siten, että tosiasioista ja tiedosta vaikeneminen on sairautta päinvastoin kuin ujous. Huomata myös pitää, että kotikasvatus, yhteiskunnallinen varhaiskasvatus, koululaitos oppivelvollisuuksineen jne. ovat enkulturaation toimivia koneita yhteiskunnassamme, joka uusintaa suomalaisuutta joka päivä ja yö 24/7.

    VastaaPoista
  130. "Työtoverini, kahden fiksun, nyt jo aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti sanoi aina, että lasten kasvatuksessa riittää rakkaus ja terve järki. Minusta se oli hienosti sanottu."

    Miten niin OLI? Siis tarkoitat että NYT lapsia pitää kasvattaa ilman rakkautta ja terveä järkeä? Mielipiteesi on kammottava.


    Eräs ihminen argumentoi näin. En sano kuka.

    VastaaPoista
  131. Välillä hän tietysti hymyilee plastiikkamaisesti; hän haluaa näyttää miten tasokkaalla hammaslääkärillä hän käy.
    Oikein.
    Ps. Katso tiikerin hampaita, älä sen tassuja. (Vanha Wiidakon sanalasku jonka keksin äsken. Mutta kumminkin.)

    VastaaPoista
  132. Mikis, pane piiskasi piiloon äläkä briljeeraa.

    Kun D. sanoo, että se "oli" hienosti sanottu, hän viittaa sillä siihen nimenomaiseen hetkeen, jolloin viisaus sanottiin. Voi kertoa, miltä juuri silloin tuntui. Ei se sulje sitä pois, että kyseessä on looginen kestopreesens.

    Opetus: Olisi hyvä olla laaja ja humaani.

    VastaaPoista
  133. On upeeta, että täällä tiedetään, mitä rakkaus on. Ja terve järki!

    VastaaPoista
  134. Nyt käsitit kyllä Iines väärin? Tai sitten minä?

    Minä tarkoitin tuolla esimerkilläni että nimimerkki "Jape" vääristelee asioita tuolla tavalla kuin esitin!

    (Delilah on järkevin kommentoija mitä täällä, tai oikeastaan muuallakaan, on.)

    VastaaPoista
  135. Minä käsitän rakkauden ja järjen kasvatuksessa luottamukseksi ja uskoksi lapsen ihmisyyteen.

    VastaaPoista
  136. Onko ihmisyys essentialistista, individualiststa vai jotain muuta, kehittyvää ja kasvavaa?

    VastaaPoista
  137. Harmi, kun yrittää sanoa jotain eri lailla, se käsitetään samalla lailla kuin että "hauki on kala". Totta jumalauta on! Ja ikkuna = ikkuna ja ovi = ovi = ovi = ovi.

    VastaaPoista
  138. Mikis, se oli Dellun kommentti, jota Jape vain lainasi.

    Käsitin siis, että arvostelit D:aa hänen pluskvamperfektistään.

    Mutta, olen iloinen, jos käsitin väärin, koska hämmästyin. Sinä harvoin pistelet ketään. Joskus kyllä.

    VastaaPoista
  139. En tiedä, Jack. En tiedä edes, mitä enkulturaatio on, mutta lupaan perehtyä asiaan.

    Koetan ottaa selvää myös essentialistisesta ja individualistisesta ihmisyydestä, ja sanon sitten jotain viisasta, jos uskallan.

    VastaaPoista
  140. Ps. Luen juuri nyt kirjaa "haavikko-niminen mies". Kohta heitän tämän tietokoneen seinää päin. En suinkaan vertaa itseäni Tsaari Suureen, en ole diagnisoitu hulluksi, mutta on se kummallista ettei sanoja ymmärretä? (Eihän ne koostu kun konsonanteista ja vokaaleista ja huokauksista niiden välillä. Ja välimerkeistä molemmin puolin. Perkele.)

    VastaaPoista
  141. Helppo ja nopea tapa tutustua asian pulmallisuuteen on lukaista Sami Pihlströmin powerpoint esitys peedeeäffänä: Tieteen haasteet filosofisille ihmiskäsityksille

    Keskeinen pointti on Heikki Kanniston nelikenttä: Ihmiskäsitysten, ihmisyyden käsittäminen, lähtee neljästä suunnasta. Essentialismista, naturalismista, eksistentialismista ja kulturalismista.

    Heikki Kannisto, ”Filosofisen antropologian mahdollisuudesta”, Ajatus 41 (1984)

    VastaaPoista
  142. Jokin meni pieleen, mutta toivottavasti tämä linkitys toimii: Tieteen haasteet filosofisille ihmiskäsityksille

    VastaaPoista
  143. Käsitän. Kyllä minä sen käsitän kun minulle sanotaan asiat hitaasti, tavu tavulta. Käsitän toki. (Ja sen että olen väärässä, sen minä tiedän muutenkin.) Ei minulle tarvitse sanoa kuka minä olen, itse en sitä tiedä, mutta jos joku toinen sen sanoo, se voi pitää paikkansa. Olen kyllästynyt mielipiteisiin, niitä on liikaa, jokaisella omansa, on järjetöntä vertailla niitä keskenään. Elämme futuurissa. Kun menee hyvin, ihminen on heikko, vasta vastoinkäymisten kohdalla koko kapasiteetti tulee käyttöön. Hän onkin vahva, ällistyksekseen! (Koska ei ole muita vaihtoehtoja.) Solumme eivät tee itsemurhaa, ei ihminen ole muuta kuin läjä soluja, ja aina hän soutaa rakkansa luo... "vaikka airot olisivat poikki ja järvessä metri jäätä". Olen pannut sen merkille.

    http://www.youtube.com/watch?v=prggWK3wIyI

    VastaaPoista
  144. Takavuosina kohistiin eräästä jenkkileidistä (?), jonka mukaan lasta ei kasvata koti eikä koulu - vaan kaverit.

    Onhan siinä pointtinsa. Luulisin että kaikki kolme kovaa koota vaikuttavat - koti, koulu, kaverit. Plus se paljon puhutta neljäs koo - kulttuuri.

    Liittyyköhän enkulturaatio mitenkään tähän?

    VastaaPoista
  145. Ei taida olla hiljaisuuden päivistä apua melusaasteen vaivaamaalle maailmallemme. Itse veikkaan virran kääntyvän siinä vaiheessa kun nykyinen korvanappinuoriso jonottaa tinnitysklinikalle. Vai tinnitusko se on?
    Toisaalta näyttää siltä, että ihminen kestää hirvittävän määrän melua vaurioitumatta. Ajatellaan vaikka miehiä, jotka olivat sodassa 4-5 vuotta. Luulisi, että joka ukko olisi palatessa kuuro, mutta vielä mitä.
    Itsekin tapasin nuorena istua yökerhoissa hirvittävässä metelissä enkä menetänyt kuuloani kuin ihan hiukkasen vaan.
    Sitä oikeastaan piti kysyä Iinekseltä, mistä hänellä on tuo käsitys, että äänekkäitä ja meluavia lapsia pidetään hiljaisia parempina. Ainakin kun itse olin koulussa hiljaiset saivat parhaat numerot ja opettajan rakkauden. Meidät meluajat pantiin usein ulos luokasta.
    Ovatko siis ajat muuttuneet vai muistanko vain väärin?
    Nykyisin kammoan kaikkea melua ja yritän olla hiljaa itsekin.

    VastaaPoista
  146. Kännykailotuksesta tuli mieleen tositapaus muutama vuosi sitten.

    Aamusporassa istui nuori nainen, tyylltään ehkä pissis. Hän kailotti kännykkään kovalla äänellä edellisyön tapahtumia, kun hän oli lähtenyt kapakasta vieraan miehen matkaan ja pettänyt poikafrendiään ja sitten aamulla poikafrendi oli soittanut ja hän oli valehdellut tälle ja pälä pälä, kaikki likaiset pikku yksityiskohdat kuuluivat takasillalle asti.

    Sitten seuraavalta pysäkiltä vaunuun astui hänen tuttavansa, samanlainen nuori nainen, pissis oletan.

    No, nyt ensimmäinen pissiksemme sulki kännynsä, alensi ääntään, pani käden suunsa eteen ja alkoi salaperäisenä kuiskia toisen pissiksen korvaan sitä samaa stooria edellisyöstä.

    Mitä tästä opimme? He eivät tiedä, mitä tekevät.

    VastaaPoista
  147. Tästä me opimme... välttämään julkisia liikennevälineitä. En minäkään, moneen vuoteen tästä päivästä taaksepäin, ole käyttänyt muita ajoneuvoja kuin pidennettyjä Mersuja. (Mielummin mustia. Mutta saa ne olla pinkinvärisiäkin.) Siellä on kiva takapenkillä polttaa sikaria, siemailla skuppaa, ja syljeskellä tuhkakuppiin. Eihän se muilta pois ole.

    VastaaPoista
  148. Ei tässä nyt kuulkaa vallan nuorilla ja vallattomilla varsoilla ratsasteta! Sallittakoon ote Elise Lujalan väikkäristä Lastentarhatyö, kansanopetuksen osa ja kotikasvatuksen tuki - Toiminnan päämäärät ja toteutuminen Pohjois-Suomessa 1800-luvun lopulta vuoteen 1938:

    Lasten oppimisen erityispiirteitä, toiminnallisuutta ja havainnollisuutta, korostava Friedrich Fröbelin Saksassa kehittämä varhaisvuosien pedagogiikka alkoi tulla tutuksi jo Suomessakin. Kun maamme kansanopetusjärjestelmää ryhdyttiin kehittämään Uno Cygnaeuksen ehdotuksen mukaisesti, hän liitti Keski-Euroopasta saamiensa kokemusten pohjalta kansakoulun ensimmäiseksi asteeksi lastentarhan ja sisällytti kokonaisuuteen myös lastenseimen.

    Cygnaeuksen suunnitelmaa puolsivat innokkaasti mm. Sakari Topelius ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, joka kuvaili Mehiläisessä 11/1860 julkaistussa matkakirjeessään Hampurissa saamaansa lastentarhakokemusta seuraavasti: "Minä en muuta voi kuin kokonaan yhtyä siihen kiitokseen, minkä Uno Cygnaeus tämmöisille laitoksille antaa. Siinä on järjestystä, mutta ei mitään ahdistavaista eksierausta, vaan hyvä lapsellinen vapaus, vaikka säännöllinen vapaus. Paraana todistuksena oli lasten iloinen ja tyytyväinen muoto, ja se vapaa luottamus, jolla hyväilivät holhoajinsa. Se puhe, että lapset tällä tavoin vieraantuisivat kodistansa, on tuulen tuomaa. Mikä on se äiti, joka ennettää aamusta ehtooseen johdatella lastensa leikkiä, ja joka ei mielellänsä näe että ne aamupäivin, kun äidillä on enimmät talouden askareet, saavat olla hyvän järjellisen holhouksen alla."


    Ja Tapsalle: Judith Rich Harris on mainittu.

    VastaaPoista
  149. Pissisten lisäksi monet muutkin ihmiset puhuvat kovalla äänellä kännykkään julkisilla paikoilla. Olen miettinyt johtuuko se siitä, että heillä on jo nuorena huono kuulo vai siitä, että pitävät omaa asiaansa niin tärkeänä, että koko vaunun on se kuultava.

    VastaaPoista
  150. rakastan Delilahia

    VastaaPoista
  151. Älä kiiruhda (взят здесь)

    Kiirehtäin,
    riennä ystäväin,
    syttyneet jo on lamput puistohon.
    Sydän on
    täynnä ikävää,
    täällä yksinään se jyskyttää.

    Siksi kiirehdi nyt joutuen,
    lyhyt niin on aika ihmisen.
    Saavu luokseni nyt rakkahin,
    kaiken saat, kaiken saat.

    Saavu kiirehtien luoksein mun,
    täällä on kaikki sun.

    Ystäväin,
    vaikka pyydän näin,
    tiedän että on kiire tarpeeton.
    Päivin öin
    vaikka ikävöin,
    luoksein kiiruhtaa et silti saa.

    Älä kiirehdi, kun tiedän sen,
    tuskaa vain ois tiemme yhteinen.
    Älä kiirehdi nyt luoksein mun,
    varjot vain peittäis sun.

    Älä kiirehdi näät kauniit maat,
    kyyneleet täällä saat.

    VastaaPoista
  152. Kiitos, Jack, kauniista kappaleesta!

    Pyyhkeet esittäjän valinnasta. Paula Koivuniemi on hyvä laulaja ja upea esiintyjä, mutta Älä kiiruhda on Georg Otsin biisi.

    Lujalla volyymillä.

    VastaaPoista
  153. Minäkin kiitän Jackia Georg Otsista, lempparistani.

    Lisää slaavilaista syyskaihoa tässä..

    VastaaPoista
  154. Ai, se ei ollutkaan Georg Ots, tuo Jackin kipale!

    Huomasin nyt vasta Kuunkuiskeen kommentin. Hienoa Kuiske, olemme aikas samanlaiset!

    Luin siis alkuun vain laulun sanat, ja pidin siis selvänä, että se on Otsia.

    Mutta, kuuntelen nyt Paulaa - loistava laulaja hänkin.

    VastaaPoista
  155. Sitä oikeastaan piti kysyä Iinekseltä, mistä hänellä on tuo käsitys, että äänekkäitä ja meluavia lapsia pidetään hiljaisia parempina. Ainakin kun itse olin koulussa hiljaiset saivat parhaat numerot ja opettajan rakkauden. Meidät meluajat pantiin usein ulos luokasta.

    fauFau,

    puhun yleisellä tasolla, ja olen lievää enemmän hämmästynyt siitä, että kukaan ei tunnu tunnistavan esittämääni ilmiötä: Aktiivisuus on arvossaan, hiljaisuus on epätoivottava ominaisuus ihmisessä.

    Minulle sanottiin lapsena, että älä nysvää, ole kuin siskosi. Olin siis ujo ja vieraassa seurassa arka. Sisko taas oli pienestä pitäen reipas ja rohkea ja aina äänessä, joka paikassa, huippusosiaalinen yksilö. Kuitenkin minä olin meistä se lahjakas, vaikka tein kaikkeni salatakseni viisauteni, joka oli kyllä ilmeinen ja ilmeni kaikessa, mitä minun huomattiin osaavan, vaikkei kukaan ollut opettanut minua koskaan missään.

    Opin kai tarkkailemalla, havainnoimalla sieltä hiljaisuudestani käsin. Kaikkea ei siis taidakaan oppia näennäisesti eläen ja kokien!

    Aktiivisuus ja reippaus oli myös koulussamme numeroon positiivisesti vaikuttava seikka. Tyhmillä reippaus nosti numeroa, viisailla hiljaisuus laski sitä. Tätäkö seikkaa muka kukaan ei tunnista?

    VastaaPoista
  156. Sanokaa nyt joku muukin mielipiteenne, ettei meidän Iineksen kanssa tarvitse kahdestaan ratkaista hiljaisuuden - mölyävyyden arvoitusta.
    Nimim. Tapsa jo tuossa kuvasi metelöivän nuoren naisen ja jos ymmärsin oikein, Tapsa ei häntä kovin viisaana tahi lähiympäristönsä rakastamana pitänyt. Nimim. Mikis meni vielä pitemmälle ja osti pitkän Mersun päästäkseen pakoon metelöitsijöiltä (vai metelöijiltä?).
    Omalla luokallani lukiossa oli poka, joka oli jopa sairaalloisen hiljainen. Ja kymppi joka aineessa. Tytöt kikattelivat hänen selkänsä takana, nimittivät "muumioksi" ja yrittivät kiusata. Muumiosta tuli kansainvälisesti tunnettu fyysikko. Hän asuu nykyisin Yhdysvalloissa yhdessä kuvaamattoman kauniin vaimonsa kanssa.
    Nähdäkseni opettajat tajusivat pojan nerokkuuden eivätkä yrittäneetkään opettaa hänelle sosiaalisia taitoja. Meitä metelöitsijöitä he kyllä yrittivät (turhaan) hiljentää. Minäkin sain kahdesti käytöksen alennuksen.
    Siis: edelleenkään en tunnista Iineksen koulukäytäntöä.

    VastaaPoista
  157. Sunnuntaiaamu on hiljaista aikaa, fauFau, monet nauttivat raukeasta aamusta kiireettä ja koneitta. Tai sitten tukka kipeänä.

    Minun keskiasteen oppilaitoksessani ja ammattikorkeakoulussa, joissa toimin opettajana siis, oli aktiivisuus eli siis puheenkälätys korkeassa kurssissa.

    Oppilaiden kurssiesitteisiin ja arvosanatasojen kuvauksiin oli liitetty usein jopa kirjallisesti maininta, että tuntiaktiivisuus tai sen puute voi nostaa tai laskea kurssiarvosanaa, joka lasketaan pääsääntöisesti kirjallisten kokeiden tai projektien keskiarvona.

    Pelkillä kiitettävillä koesuorituksilla ei siis saanut kiitettävää arvosanaa, jos istui tuppisuuna tunneilla haaveilemassa.
    Hiljaisuus oli mitä epätoivotuin ominaisuus, ja siitä paasattiin jatkuvasti, että pitää puhua, pitää olla reipas.

    Samoin työhönottohaaastatteluissa harvoin kukaan sanoo, että olen rauhallinen ja sisäänpäinkääntynyt, hiljainenkin. Sen sijaan kaikki korostavat olevansa avoimia, vilkkaita, aktiivisia ja reippaita, tulevansa toimeen kaikkien ihmisten kanssa.

    Mitä harrastuksiin tulee, trendikkäitä ovat ennen kaikkea vilkkautta ja reippautta korostavat urheilulliset liikuntaharrastukset.

    Hiljaisuus on trendikäs vain ostettuna retriittinä Valamon-luostariin, tai sitten pyhiinvaellusmuodossa jonkun suuren filosofin jalanjälkiä pitkin. Jonkin verran vaelletaan myös trendikkäissä varusteissa Vatnajökullille asti, kuten tuttavani tytön poikakaveri.

    VastaaPoista
  158. Olen näköjään pudonnut kehityksen kärryiltä. Uskon toki mitä äsken koulumaailmastasi kerroit. Miksi valehtelisit?
    Oli meilläkin jokunen opettaja (entisiä armeijan kantapeikkoja ylensä), jotka arvostivat oppilaissa "napakkuutta." Vastatessa piti katsoa silmiin ja suurin piirtein karjua opettajalle. jotenkin nän: "Napo-leon oli Rans-kan kei-sari, herra yli-luutnantti!"
    Toisaalta jos veistotunnilla löi vasaralla sormeen tai veisti puukolla kämpäleen lihaa kämmenselästä ei saanut puhua mitään vaan mennä hiljaa opettajan luo, näyttää vammaa ja sanoa rauhallisesti mutta selvällä äänellä: olen kenties haavoittunut.
    Naisopettajille taas ei saanut karjua. Tuntiaktiivisuus merkitsi sitä, että napotti hiljaa silmät kirkkaina pulpetissaan ja viittasi aina kun jotain kysyttiin.
    Juu, olen kyllä aika vanha...

    VastaaPoista
  159. FauFau, hauska kuvaus, naureskelin täällä ääneen, varsinkin tuota "olen kenties hieman haavoittunuttta".

    Meillä oli muuan kielten opettaja, jolla oli hieman kuri- ja muita ongelmia oppilaitten kanssa.

    Kun hän sitten antoi yhdelle muitten opettajien suosikkipojalle hylätyn arvosanan keväällä todistukseen, häntä pyydettiin nostamaan se, jotta poika saisi valmistumistodistuksensa. Opettaja ei suostunut.

    Rehtori ja johtoryhmän opettajat nostivat sitten omavaltaisesti tämän hylätyn hyväksytyksi arvosanaksi sillä perusteella, että poika on aktiivinen ja reipas yleiseltä käytökseltään.

    Toisin sanoen vaikka poika oli hylätyssä aineessa (ruotsissa) osaamaton ja mitään tekemätön - häneltä mm. puuttui vaadittavia suorituksia, koska hän oli pinnanut tunneilta - hänet pelastettiin kuiville yleisen reippauden vuoksi.

    VastaaPoista
  160. No nyt minuakin alkoi naurattaa. Olin saamassa kahdet ehdot lukiossa, molemmista matematiikoista. Muistahan: geometria ja algebra. Nyt kai kaikki on yhtä ja samaa joukko-oppia.Vai onko sekin jo hyljätty?
    No, yhtäkaikki koko opettajanhuone alkoi parkua kun kuuli matikanopettajan aikeet. Hänen oli pakko antaa minulle viitoset, koska muuten olisin taas häirinnyt vakavia opiskelijoita ja opettajia aktiivisuudellani yhden vuoden lisää siinä koulussa.
    Kerroit, että "tuttavani tytön poikakaveri" oli vaeltanut Vatnajökullille asti. Nyt haluaisin kysyä, vaelsiko hän V:kullille vai V:kullilla? Siinä on nimittäin iso ero. Voin tyydyttää uteliaisuutesi saatuani reippaan, napakan vastauksesi esittämääni kysymykseen.

    VastaaPoista
  161. Lisäys aiempiin:
    Poika, jonka luulit tulleen pelastetuksi aktiivisuuden ja reippauden takia lempattiin luultavasti koulusta ulos samasta syystä kuin minutkin aikoinaan pelastettiin: kukaan ei enää kestänyt hänen nk. reippauttaan.
    Alan epäillä, että "aktiivisuus ja reippaus" onkin vain poliittisesti korrekti ilmaus "sietämättömälle näsäviisastelijalle."

    VastaaPoista
  162. Kuunkuiske: "... Älä kiiruhda on Georg Otsin biisi."

    Minäpä menen maanantaina Georg Otsin muistokonserttiin.

    VastaaPoista
  163. Minua häiritsee että tämä on livahtanut mukaan myös viralliseen koulutusliturgiaan. Painotetaan osallistuvaa opetusta, keskustelua, jne. Mitä vikaa on kirjan lukemisessa, luennoissa ja kotitehtävien tekemisessä?

    Ja sitten koko sosiaalinen media. Onpa kiva, että normi on nykyään että kaikki asiat pitää jakaa muiden kanssa ja pulista turhanpäiväistä tuntemattomien kanssa. Entäs jos ei kiinnosta?

    VastaaPoista
  164. Anonyymi,

    no johan joku tunnisti, mitä tarkoitan! Olen iloinen tästä.

    Minäkään en ymmärrä, mitä vikaa on lukemisessa ja luentojen kuuntelussa ja muussa hiljaisessa työskentelyssä. En ole ollenkaan edes ryhmätyöihminen, inhoan niitä, toimin aina parhaiten yksin.

    VastaaPoista
  165. Minähän sain, fauFau, ehtoja sekä aljasta että jommasta, ja olin vaarassa jäädä luokalleni suorittamattomien ehtojen takia.

    Oikeasti olen matematiikkatyhmä, en tajua abstrakteja asioita, en osaa laskelmoida enkä ennakoida kaavoja. Minulta oletettavasti puuttuu R-faktori - näin olen päätellyt. Minusta maailma olisi parempi ilman matematiikkaa.

    Joku Islannin kulli se oli mihin, tuttavan lapsen poikakaveri vaelsi, Vatna se ei ollut, mutta tarina vaati sitä.

    VastaaPoista
  166. Judith Rich Harris on täysin oikeassa. Kaveripiirillä ON valtava merkitys lapsen tulevaisuudelle.

    Eikä Harris väitä kotikasvatusta merkityksettömäksi.
    Vanhemmat voivat vahvistaa omaa kotikasvatustaan valitsemalla lapsille oikean kasvuympäristön(asuinalueen), jossa kaikki vanhemmat jakavat suunnilleen saman kasvatuskäsityksen ja arvostavat koulumenestystä.
    Tuon luulisi olevan täysin selvää lähes kaikille.

    Tunnen itse parikin lahjakasta miestä, joiden elämä olisi taatusti mennyt eri tavalla paremmassa kasvuympäristössä.

    Mitä liikkuu sellaisen koulutetun ihmisen päässä, joka vie perheensä Turun pahimpaan ongelmalähiöön ja vielä pahimmalle kadunpätkälle?

    Tyhmyys tiivistyy joukossa, samoin viisaus.

    VastaaPoista
  167. Iinekselle, kulleista.
    Monta vuotta sitten Reykjavikissä heräsi kaveriporukassa kumma hinku päästä vaeltamaan Vatnajökullille. Sanoin, että lähden kyllä kuskiksi V:kullille, mutta en kävele metriäkään itse V:kullilla.
    "Lälläri", minulle ilkuttiin. Kun sitten palasimme V:kullilta oli kahdella vaeltajalla nyrjähtänyt nilkka ja yksi oli saanut kiipeilyhakusta kylkeensä aimo haavan. Minä olin ainoa haavoittumaton, mikäpä oli olla mörönvahtina maasturissa.
    Ilmeisesti tuttavasi tyttären kälyn poikaystäväsikin oli vain katsellut V:kullia, mutta ei mennyt sen päälle kävelemään. Vai...eikö hän ole vielä palannut sieltä?
    Joka tapauksessa: vaarallista seutua.

    VastaaPoista
  168. No siis -kullia en pysty nyt yksilöimään, en yksinkertaisesti muista, oliko edes puhe vuoren nimestä, mutta tapahtuman ajankohta oli keväinen Islanti ja vaellus tapahtui Vatnajökullilla, minun mielestäni, koska minä olen tarinankertoja.

    Oikeastaan, jos ollaan hyvin tarkkoja, tiedän vain sen että kyseinen nuorukainen oli lähtenyt vaaralliselle vaellukselle yksinään Islannin tuliperäiseen maastoon. Nuorukaisen tyttöystävä oli huolesta suunniltaan, ja tämän siis kuulin tyttöystävän äidiltä, joka päivitteli nuorison extremesuuntatuneisuutta.

    (Mainittakoon, että tuo pari erosi reissun jälkeen, eli taisi siellä Vatnajökullilla asiat seljetä.)

    VastaaPoista
  169. Minustakin Harris on oikeassa - viittaan Samulin kommenttiin.

    Perustelen lausuntoani sillä, että kaikki mikä tulee lasta lähelle, vaikuttaa häneen.

    Minua huolettaa kuitenkin eniten sellainen vanhempien vaikutus lapseen, jossa valitaan jo varhain lapsen tulevat suhtautumistavat eliminoimalla olemassaolevasta todellisuudesta vaihtoehtoja, jotka hän voisi itse halutessaan eliminoida, kun on saanut ensin tutustua niihin rauhassa.

    Tarkoitan esimerkiksi sitä, että vanhemmat valitsevat lapselle uskonnottomuuden jo ennen nimiäisiä.

    Olen sitä mieltä, että lapselle tulee antaa kasvurauha, ja antaa hänen rauhassa elää siinä yhteiskunnassa, siinä yhteiskunnallisessa atmosfäärissä, jossa hänet on siitetty ja jossa hän on syntynyt.

    Hän tekee itse sitten tästä normiyhteiskunnasta poikkeavat valintansa. Tekee siis, jos häneen luotetaan, jos hänen ihmisyytensä nähdään. Lapselle harvoin on vahingoksi kasvaa kuten valtaosa lapsista kasvaa.

    VastaaPoista
  170. mikis: "Minä tarkoitin tuolla esimerkilläni että nimimerkki "Jape" vääristelee asioita tuolla tavalla kuin esitin!"

    "Mikikselle" pitää kirjoittaa valkoinen keppi, rollattori ja opaskoira. Saa kyllä maksaa ne omasta pussistaan (onko hänellä omaa pussia?), tietenkin, kun on niin ymmärtämätön ja valehteleva pöllö.
    Opi poika painimaan - omassa sarjassasi.

    VastaaPoista
  171. Patologinen sisäänpäinkääntyminen / kyvyttömyys läheiseen kontaktiin on ... patologista - siitä oli kyse niiden kahden nuoren kouluammuskeluissa. Ja kenties sen yhden kauppakeskuspommitteluissa jo vuosia sitten.

    VastaaPoista
  172. Iines: "...antaa hänen rauhassa elää siinä yhteiskunnassa, siinä yhteiskunnallisessa atmosfäärissä, jossa hänet on siitetty ja jossa hän on syntynyt."

    Tuo sopii länsimaiseen vapaaseen demokraattiseen kulttuuriin, mutta monessa muussa kultturissa ei kyse ole "rauhassa kasvamisesta" vaan armottomasta aivopesusta.

    Usko ja pysy uskossa tai kuole.

    Voihan uskonnottomuuttakin opettaa avarakatseisesti. Miksi sen pitäisi tarkoittaa tynnyrissä kasvattamista?

    PS. En puhu omassa asiassani. Tein juuri niin kuin kehotatkin.

    VastaaPoista
  173. Sorry, Jape, että jouduit kärsimään Mikiksen osoittelun, vaikka minua hän oikeasti osoitteli. En vaan tiedä, miksi kommenttini häntä ärsytti.

    Kuunkuiskeen kommentti ampumatapauksista toi mieleen koulukiusatut ja kiusaajat. Puskaradiosta kuultua: Lähikoulun (yläaste) pihamaalla erään pojan pyörä rikottiin kaksi eri kertaa muutaman viikon sisällä.(En tiedä, oliko kyse samasta pyörästä vai kahdesta eri pyörästä.)Toista oppilasta kiusattiin (käytiin käsiksi, tuupittiin ja lyötiin) välitunnilla. Ympärillä oli rinki koulutovereita katsomassa. Kukaan heistä ei asiaan puuttunut. Tämmöisiä tapauksia sattuu varmaan päivittäin eri kouluissa. Miten koulutoverit voivat olla niin raukkamaisia? Kiusaaja saa hiljaisen hyväksynnän ja hänen kaverinaan halutaan olla.Onko se vääränlaista itsesuojelua, pelkoa, että itse joutuu kiusatun osaan?

    VastaaPoista
  174. Ei Dellun kommentti ollut ärsyttävä, se vain sattui kohtaan jossa Mikis halusi esimerkillä osoittaa millä tavalla Jape vääntää ja mulkkaa tekstiä kääntäen asian ylösalaisin.

    VastaaPoista
  175. Tapsa,

    uskonnottomuus oli vain yksi esimerkki asiasta, jonka vanhemmat valitsevat lapselle jo silloin, kun lapsi ei voi käsittää ideologioita - kantaaottava uskonnottomuus on ideologia siinä missä uskontokin.

    Toinen esimerkki voisi olla sukupuolineutraali kasvatus, johon sen valinneet vanhemmat lapsensa pakottavat, vaikka yhteiskunta on rakennettu sukupuolijaon tunnustavaksi.

    Minulla ei ole kuitenkaan mitään aikuisen ihmisen uskonnottomuutta tai sukupuolettomuutta vastaan - kyse on vain näiden ideologioiden valitsemisesta lapselle lapsen puolesta.

    Toistan: minusta lapselle tulee antaa kasvurauha vallitsevassa yhteiskunnallisessa miljöössä, jossa hän kasvaa. Ja puhun nyt suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta ajatuksen voi käsittää ehkä laajemminkin. Luotan lapseen, ja siihen, että hän pystyy tekemään eettisiä ja jopa ideologisia valintoja itse jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Minusta on sitä paitsi hyvä elää läpi monenlaisia ideologioita, ihan itse kokien ja tutkien.

    VastaaPoista
  176. Iines: Vaikka monesti toisin väitetään, kyllä V:kullilla asiat selviävät. Mainitsemasi nuori mies teki varmasti oikean päätöksen.
    Palaan vielä hiljaisuuteen. Vaikka se on (ainakin joillekin meistä) arvokas asia, on jatkuva hiljaisuus, kuurous tosi hankala juttu. Luin taannoin kyselytutkimuksesta, joka kertoi, että jos ihminen saisi päättää, kumpi hänen on pakko menettää, näkö vai kuulo, useimmat luopuisivat näöstä.
    En kyllä oikein luota tutkimukseen. Jos edessäni seisoisi välskäri, joka kysyisi puhkaistaanko silmät vai korvat, mitä itse vastaisin? Antaisin korvien mennä.

    VastaaPoista
  177. Delilah: "Sorry, Jape, että jouduit kärsimään Mikiksen osoittelun, vaikka minua hän oikeasti osoitteli. En vaan tiedä, miksi kommenttini häntä ärsytti."

    No ei se mitään Delilah. En minäkään tiedä miksi Mikis sinun asiallisesta kommentista pillastui, mutta Mikis on sellainen hemmetin tohottaja että saattaja hänelle pitäisi saada.

    Siksi ehdotin ilmeisen aiheellisesti, että hänelle pitäisi kirjoittaa valkoinen keppi ja rollaattori. Lisäksi voisi saattohoitaja olla ihan paikallaan, on nimittäin niin sekavaa settiä hänellä että. Avohoidossa taitaa tyyppi olla? Huomisessa MOT:ssä muuten juttua aiheesta.

    Iinekselle TV-vinkki:

    SuomiTV tänään klo 23. Anja Snellmannin Saanko Esitellä -ohjelmassa on Iineksen suosikki Henry Laasanen kertomassa Naisten seksuaalisesta vallasta.

    VastaaPoista
  178. Kyllä minäkin luopuisin mieluummin kuulosta kuin näöstä, sillä näön menetys olisi sellainen katastrofi, etten ehkä edes haluaisi elää enää.

    En voisi lukea, en kirjoittaa, en valokuvata - näissä on kaikki se tekeminen ja työ, mikä on minulle rakasta ja elintärkeää.

    Siskoni mies kärsii tinnituksesta, ja se on helvetillinen vaiva. Voi olla, että hän ottaisi jopa kuurouden mieluummin.

    VastaaPoista
  179. Kiitos vinkistä.

    En tiedä uskallanko katsoa kyseistä herraa telkusta. Valokuvasta päätellen näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta.

    Ei vaan ei, olen kyllä nähnytkin hänet telkussa.

    VastaaPoista
  180. Olin kerran nuoruudessa toista kuukautta sokea, tarkemmin sanoen minun piti pitää mustaa sidettä silmien päällä. Lääkärin kielto oli ehdoton: jos edes kurkistelet näkösi voi mennä lopullisesti.
    No, se palasi kyllä. Mutta tuo pimeä aika oli varmaan kiintoisin elämässäni. Muutamassa päivässä muut aistit herkistyivät suunnattomasti. Kuulin askelista kuka kulkee, ja kun tulija oli lähellä pystyin haistamaan, oliko hän syönyt lihapullia vain porkkanoita. Tuntoaisti valpastui sekin, jotenkin aistin edessä olevat esteet. Parissa viikossa opin liikkumaan kotona ja lähiympäristössä yhtä varmasti kuin näkevänä.
    Mutta silti...äänestän yhä näköä. Kuitenkaan en rohkenisi sanoa, että kuolisin mieluummin kuin olisin sokea.
    Täällä on mainittu Judith Harris. Olen kyllä aika lailla hänen kannallaan. Kun oikein lapsen kannalta asioita ajattelee: millaisia roolimalleja me vanhemmat oikeastaan olemme? Kun sitä kerran murehdin, muuan lapsistani sanoi minulle valoisasti: no, no, isukki, opetithan sinä minut sentään tupakoimaan.

    VastaaPoista
  181. "Valokuvasta päätellen näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta."

    Mikähän kommentti tämä on?
    Mielenkiintoista, että itseään valokuvaajaksi tituleeraava arvioi amatöörimäisesti henkilön habitusta kuvasta, varsinkin kun itse lymyilee kännykän takana niin että pörrö vain hauraana mättäänä vilkuu kännykän takaa...
    Siis kerrassaan amatöörimäinen kommentti kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
  182. Hyvä kirjoitus! pitkästä aikaa. kyllähän se niin on että me suomalaiset ollaan ja tehdään ennätystä etäsiyyksissä, hiljaisuudessa, tehokkuudessa ja monessa asiassa. ja onhan se niin, että sitä on ylpee eikä puhu. eikä sitä muut tajua varsinkaan muunmaalaiset. siksi olisinkin tässä nyt sitä mieltä että on hyvä
    puhua kuten ulkomailla, jos muuta sitä selvästi odottavat. säästää hiljaiset hetket surun murtamille ja yksinäisyyteen.
    hiljaisuus yhdessä muitten kasnna on kyllä hienoa, sitä harjoitetaan erityistilanteissa enimmäkseen
    kyllä kansainväliseenkin tapoihin voisi tulla uutta suomesta . .

    VastaaPoista
  183. Kilpirauhaskommenttini on asiaton, muttei perätön, jos painottaa sanaa "näyttää".

    Minua on vaan katsotuttanut se hänen toisen bloginsa kuva, jossa mies on etunojassa melko kiihkeä ilme kasvoillaan ja silmissä jokseenkin tyhjä katse. Anteeksi. Näin kuvaa luen. Habitukseltaan kyllä komea ja näyttävä mies.

    VastaaPoista
  184. Olen, fauFau, silmilläkatsoja, esteetikko, kuvien katsoja, valokuvauskohteiden rekisteröijä - teen tätä kaiken aikaa. Mitä kuvallisesti orientoitunut ihmisen menettää, jos hän ei voi katsoa kuvia? Mistä vastaava aistillinen nautinto?

    Uskon kyllä, että muut aistit herkistyvät, ja siihenkin, että uusia merkityksiä elämälle voisi tulla. Mutta vaikeaa se olisi, kenties lähes ylipääsemätöntä.

    VastaaPoista
  185. Anonyymi,

    suomalaisethan tilaavat ulkomaillakin kuulemma lihapullia ja menevät suomalaishotelleihin ja baareihin..

    Minusta hiljaisuus ei tarkoita surua. Minulla yksinäisyyteen sisältyy nautintoa ja rauhaa, iloa ja onneakin. En silti sano, että yksin on paras, mutta tarvitsen yksinoloa päivittäin. Mielellään myös toisten kanssa oloa, päivittäin.

    VastaaPoista
  186. Iines, kuvailit hiljaisuuden ilot suurin piirtein samoin kuin itsekin ne käsitän. Minullekin hiljaisuus merkitsee iloa - oikein annosteltuna.
    Silmistä ja korvista ei kannata eikä voi kiistellä. Ilman sokeuskokemustani olisin takuulla kanssasi täsmälleen samaa mieltä aistien tärkeysjärjestyksestä.

    VastaaPoista
  187. Ehkä pahin lihapulla-kausi Kanarialla meni jo 70-luvulla.

    Mutta ei se kotoperäinen ruoka ole tuntematonta meidänkään maahamme tulijoille. Hämeentien alkupää on täynnä erilaisia ulkomaan ruoka-aineita myyviä liikkeitä.

    Ja kuulemma joillakin lihakin pitäisi teurastaa jollakin kotikylän raa'alla perinnetavalla.

    Mutta tämä on siis monikulttuurisuuden ihanaa värinää, kun meidän tapamme taas ovat vain hävettävää junttiutta.

    (Anteeksi provokaatio. Minusta on vain mukava aina hetkeksi muka hiiltyä ja vaahdota - se on vieraissa ihailemamme temperamentin kotoperäinen takapuoli.)

    VastaaPoista
  188. http://karva.sarjakuvablogit.com/tag/henry-laasanen/

    Jape "Japsukka" näyttää käyneen Henry-sedän käytöskoulun.

    Henkilöpalvonnan kadottua lähes kokonaan länsimaista loytyy sentään vielä korkeakulttuuria Pohjois-Koreasta ja Tukmenistanissa.

    Heaven's Gate

    VastaaPoista
  189. Tottahan se on, että Pikkukaupunkiinkin on tullut kebabliha. On sellainen ruokabaari tai pitseria Kebab-Xxx. Se on erikoisesti poliisin suosiossa, sillä siinä on usein poliisien auto parkissa ja miekkoset tulevat ulos tyytyväisesti suupieliään pyyhkien. Vanhanaikainen lihapullabaari vieressä on jäänyt kakkoseksi.

    Olen hieman kummastellut kebablihan suurta suosiota marketin einesaltaissakin. Oliko se jokin valmis leipä vai mikä, jota oli ainakin kuusi eri lajia, ja jokaisessa oli kebablihaa.

    Miksi kebab on niin suosittua? Maistoin sitä kerran tukholmalaiskojussa, ja se oli kammottavaa sitkeää ja mautonta riistan makuista harmaata lihaa. (No, olen huono punaisen kokolihan syöjä muutenkin.)

    VastaaPoista
  190. Tämän kasvatuskeskustelun jälkeen palaan vielä hiljaisiin ihmisiin.

    Konteksti vaikuttaa todella paljon. Jos ihan vähän yleistän, niin edelleenkin hiljainen itäsuomalainen on puhelias länsisuomalainen ja hiljainen amerikkalainen puhelias suomalainen. Kaikki puhuvat, jopa paljon, jos heihin tutustuu.

    Karjalaisen suvun keskellä Satakunnassa asuneena tiedän tuon. Lapseni tietävät sen samoin suomalaisesta kodista lähteneinä amerikkalaisessa kansainvälisessa koulussa käyneinä.

    Kun taustani tiedän, en ihmettele, että minäkin välillä pelkään hiljaisia: "Se voi myös hautoa jotain." Omituisina en hiljaisia pidä, erilaisina kyllä.

    Kaikki hiljaisuus ei ole ujoutta. Sekä hiljaisuus että ujous ovat luvallisia luonteenpiirteitä, samoin äänekkyys ja rohkeus...

    VastaaPoista
  191. Hiljaisuutta on eriasteista, ja olen näissä kirjoituksissani puhunut aika yleistävästi hiljaisuudesta ominaisuutena verrattuna aktiiviseen puheliaisuuteen.

    On tietenkin pelottavaakin hiljaisuutta, sellaista kyräilevää tai tyystin erilleen vetäytyvää erakkomaisuutta, jossa näyttää siltä, että henkilöllä on pahoja ongelmia. Nämä ovat ehkäpä sitten patologisia tapauksia, joissa henkilö itsekin kärsii, vaikkei sitä itse tiedostaisi.

    Tarkoitukseni on lähinnä kyseenalaistaa ylettömän aktiivisuuden ja vireyden arvostaminen, ja hiljaisen ihmisen painaminen ja aliarvostaminen. Huomaan kuitenkin tästäkin keskustelusta, että aika moni ei tunnista asiaa ollenkaan - niin syvään juurtunut on aktiivisuuden ja menevän ihmisen ihanne yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
  192. Tunnistin kyllä, mistä puhuit. Luokkatilanteissa sitä aina joskus mietin. "Opetuskeskusteluissa" piti pitää varansa, etteivät "ylettömän aktiiviset ja vireät" päässeet ratkaisemaan keskustelun kulkua.

    Yleensäkin, jos jossain tilanteessa, luokassa tai seminaarissa kysytään, onko jollain jotain kysyttävää, ne vireät ovat aina äänessä. En usko, että heillä on sen parempia kysymyksiä kuin hiljaisemmillakaan. Miten aktivoida hiljaisempia? Pitäisikö etsiä ja löytää uusia ja parempia metodeja? Oma opettaja varmaan löytää sopivia muotoja, mutta vierailijat menevät helposti lankaan.

    VastaaPoista
  193. Mikäs "pallinaama" sieltä puskista huutelee.
    Laiskanpulskea jalliko myös?

    VastaaPoista
  194. Ei kannata huolestua, arvoisa anonyymi, joku siellä vain koettaa kertoa - te lukijat kun ette osaa itse lukea - että Iines solvasi Suomen johtavaa tasa-arvotieteilijää kilpirauhasen liikatoiminnasta (10.10. klo 22.02).

    Tämä joku sitten vastasi herjuuseen nimittämällä Iinestä robotiksi, jonka päähän on nostettu hauraannäköinen moppi.

    Että tasoissa kai ollaan, vaikken olekaan Suomen johtava moppitukka.

    VastaaPoista
  195. mm,

    noinhan se monesti menee, että äänekkäimmät ohjaavat junaa minne tahtovat. Valitettavasti joskus väärään suuntaan.

    En osaa sanoa, pitääkö hiljaisia aktivoida. Voisiko ajatella niin, että miten saada ne äänekkäät olemaan hiljaa ja kuuntelemaan muita. Kyllä ne hiljaiset puhuvat, jos ilmapiiri on otollinen.

    VastaaPoista
  196. Olen samaa mieltä Iineksen kanssa: Henry Laasanen on ruma ja näyttää kärsivän kilpirauhasen liikatoiminnasta.

    VastaaPoista
  197. Ei ruma, vaan hän on ihan kivan näköinen poika.

    Viittasin lausunnollani pojan kiihkeään etunojaan yhdessä tietyssä kuvassa, jossa myös silmien ilme oli hieman pullahtanut. Vika voi tietenkin olla myös katsojan silmässä.

    VastaaPoista
  198. Yhdyn Iinekseen ja olen lisäksi samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Henry Laasonen on inhottava plösö. Hänellä on limainen katse.

    VastaaPoista
  199. Ei inhottava plösö, vaan selvästi terve suomalainen mies.

    Tuossa kuvassa, johon lausuntoni viittaa, on ollut varmaan jokin kiinnostava nähtävyys.

    VastaaPoista
  200. Iines: "Huomaan kuitenkin tästäkin keskustelusta, että aika moni ei tunnista asiaa ollenkaan - niin syvään juurtunut on aktiivisuuden ja menevän ihmisen ihanne yhteiskunnassa."

    Tottahan toki me suomalaiset, Iines, keitä sitten lienemmäkään, tunnistamme ja ymmärrämme erittäin hyvin tämän hiljainen/aktiivinen-problematiikan.

    Kaikkihan me törmäämme siihen jossakin vaiheessa, koska pseudofakta on, että suomalainen/kainuulainen/peräkyläläinen/meikäläinen/maalainen on hiljainen.

    Tai sanotaan niin, että me kaikki muut sen ymmärrämme, mutta eivät ne torvelot, jotka laativat paikanhaku-ilmoituksia.

    Olen itsekin usein nauranut rekryilmoituksille, joissa haetaan esim. kirjanpitäjää, mutta vaatimuksina luetellaan ulospäinsuuntautuneisus, aktiivisuus, sosiaalisuus jne.

    Kuka hullu todellakin palkkaisi rahojaan laskemaan jonkun ADHL-tapauksen? Koska sellaisiahan sitä muka haetaan.

    No, todellisuudessa tietysti haastattelussa kiinnitetään huomiota muihin asioihin. Sellaisiin, joissa pärjäävät etenkin narsistisen luonnehäiriön omaavat.

    Sitä paitsi ujous, hiljaisuus, sosiaalisuus ja aktiivisuus voivat yhtyä samassakin henkilössä. Tässä on yksi sellainen.

    VastaaPoista