28.12.2010

Vääränkokoinen puku

Minua surettaa, että se Hymyilevä Apollo ei olekaan totta. Olisi niin sopivaa ja säädyllistä sanoa, että paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toistaan. Ja huudahtaa kauniisti, että oi ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi.

Pitkään uskoin, että kaikki ihmiset ovat hyviä. Oikeastaan Internetin tuloon saakka. Kohtasin nimittäin omassa elämässäni etupäässä ihmisiä, jotka olivat ystävällisiä, hyviä ja kohteliaita vieraille. Jos joku teki pahaa, se oli satunnainen teko ja hän oli vain olosuhteiden heittelemä ja kohtalon ja kenties sosiaaliväen murjoma. Teot olivat näin pahan olon purkauksia, jotka menisivät ohi, kun kohtelisi ihmistä oikein ja auttaisi hänet raiteilleen, tukisi ja olisi ystävä, näyttäisi tälle tien valoon.

Uskoin myös, että ihminen on syntyessään tabula rasa, kirjoittamaton taulu, vain geeniensä armoilla tai armoittamana. Olosuhteet ja saadun rakkauden määrä sitten vain piirtäisivät tauluun kuvioita ja merkkejä ristiin rastiin, ja koko absurdi taideteos olisi sitten valmiin ihmisen sielu, pääasiassa hyvä, tai ainakin hyvään ohjattavissa, oikean kohtelun avulla.

Vaan ei se mene näin. Internet on tuonut eteeni suuren maailman ja ihmisen salatutkin puolet. Olen nähnyt, että on pahaa, joka yhtäkkiä hyökkää kimppuusi, puskan takaa ja vetää oikean suoran päin kasvoja. Oikea pahuus onkin työkalu, jota käytetään toisten tuhoamiseen ja alistamiseen ja manipulointiin, ehkä muulloinkin kuin silloin, kun jollain on paha olla. Olen alkanut miettiä, ovatko sielut kuolleet ja hymyilevä Apollo alkanut näyttää kieltä ja vähän potkia heikompia sivuun.

Ihminen voi saada osakseen kohtelua, joka on ikään kuin väärin mitoitettu, vähän kuin saisi vääränkokoisen puvun luottoräätäliltä, joka odottaa palkkaansa ja kiitollisuutta, kenties kehujakin. Voi olla myös niin, että asia käännetäänkin nurinpäin, niin että liian iso puku onkin oma vika, puvunhaltijan vartalo on tehnyt tietämättään tepposet. Vaikka olisi seissyt miten pienenä ja hiljaisena tahansa räätälin edessä, räätäli voi sanoa, että mitäs liikahdit mittoja otettaessa. Tai että mitäs kutistuit eilisestä! Kukin saa minulta juuri sellaisen puvun, kuin mitat näyttävät. Turha valittaa, olen hyvä räätäli ja reilu ihminen, jos sinä vain teet kuin sanon, seisot liikkumatta.

Tämä on aika kammottavaa, jopa pelottavaa. Tuntuu, että elinpiiri supistuu, kun pahan silmään voi joutua vähän kuin huomaamattaan. Se joka on viihtynyt pitkään ystävänäsi, sanookin että näkemiin vaan, tämä on niin huono blogi, että lähden nyt, sillä tulen puhuneeksi minäkin paskaa, kun huonon blogin huono ilmapiiri tarttuu. Minusta tämä on hyvin pahasti sanottu, ja panee ihmisen polvilleen ja itkemään, sillä harva tietää kirjoittavansa huonoa blogia.

Miksi tällaista pitää toiselle sanoa? Eikö sanoja voisi vain poistua ja panna oven kiinni perässään, hiljaa ja rumpua lyömättä? Tuntuu vaikealta kuvitella, että itse lähtisi muiden blogeihin sanomaan, että koska tämän blogin taso on kakkaa, minä korkeine tasoineni lähden pois. So long! Mieluummin antaisin luultavasti leikata sormen itseltäni. Kaikille blogi ei ole vain pieni ylimääräinen kirjoitusprojekti pokerinpeluun ohella.

(Eino Leino maaliskuussa 1912. Kuva: SKS:n kok. )

135 kommenttia:

  1. Tekisi mieleni sanoa, että älä välitä, mutta ei se taida auttaa.

    Olen kyllä itsekin ihmetellyt aina niitä ovet paukkuen lähtijöitä. Tai niin ne ainakin sanovat, että lähtevät. Epäilen monen kovaäänisimmän lähtijän jäävän kuitenkin hiljaiseksi taustalta seuraajaksi, jotta voi jatkaa ärsyyntymistä siitä "huonosta blogista".

    Äh. Meitä on niin moneen junaan, ja jotkut jää asemallekin.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu vaan niin oudolta, kun ihmiset ovat niin arvaamattomia. Minusta on outoa sekin ajatus, että netissä kehenkään ei saisi luottaa, kehenkään ei saisi kiintyä, koska kuka tahansa voi olla muuta ja lähtiessään iskeä puukon selkääsi.

    Ei kai kukaan jaksa blogia pitää ja ystävystyä virtuaalisti, jos kehenkään ei voi luottaa. Sehän on sama kuin istuisi koko ajan sirkushevosen selässä.

    VastaaPoista
  3. Tunnen tunteen. Sen haluan kuitenkin sanoa, että ainakin itselleni netti on myös tarjonnut toivoa ja lohtua: maailmassa on myös rohkeita, sankarillisia ja myötätuntoisia ihmisiä! Myös he kirjoittavat nettiin, myös he tekevät työtä - eivät vain ne julmat ja itsekkäät hölösuut.

    Minusta sinun blogisi on tärkeä ja hieno, ja itse olet vahva ja rohkea kun kirjoitat sitä. Kiitos bloggaamisesta. :-)

    Luulenpa, että nuo huutelijat ja niskojaan nakkelevat nirppanokat ovat vain kateellisia voimastasi: on valitettavasti olemassa ihmisiä ihmisiä, joiden onnettoman elämän suurin ilo on turmella muiden into ja yrittää lannistaa näiden rohkeus.

    Se on halveksittavaa ja se on säälittävää, ja ennen kaikkea se on lyhytnäköistä, mutta kaikki eivät vaan syystä tai toisesta aina pysty parempaankaan. Ravista ne tyypit harteiltasi.

    VastaaPoista
  4. Sitä paitsi: Jos joku henkilö oikeasti olisikin sitä mieltä, että blogissasi olisi jotain, noh, korjattavaa - niin eihän silloin mikään ovet paukkuen pois marssiminen olisi se hyödyllinen ratkaisu!

    Ei, pikemminkin tällainen ihminen esimerkiksi lähestyisi sinua suoraan ja ystävällisesti, ja esittäisi ne konkreettiset parannusehdotuksensa sinulle. Tai jotain vastaavaa. Keskustelemallahan aikuiset ihmiset epäkohdat korjaavat.

    VastaaPoista
  5. Sitä minäkin odottaisin, että sanottaisiin, missä on vika ja mitä se paska on. Kun nyt jää tyhjän päälle ja on tunnelma pilalla ja paha mieli.

    Minusta on ok, että väkeä vaihtuu, blogeissahan tapahtuu tätä jatkuvasti. Ymmärrän myös sen, että joku on hyvin lahjakas. Mutta se, että miksi lähdetään ovea paukuttelemalla? Onko se kutsu muillekin: tulkaa tekin?

    En ymmärrä sitäkään, että on lupa olla ilkeä, jos on humalassa tai krapulassa. Ikään kuin viina aiheuttaisi syyntakeettomuutta. - Tällä viittaan asiaan yleisesti, en tässä tapauksessa.

    VastaaPoista
  6. Tuo kateus vie kyllä kalatkin vedestä, olen huomannut.

    Siellä missä kadehditaan ja mollataan muita bloggaajia, väki yleensä vähenee, sillä ihmiset eivät välitä lukea pilkkaamista kovinkaan pitkään, etenkään, jos sille ei ole katetta. Onneksi!

    VastaaPoista
  7. Luottamus pitää ansaita, eikä olettaa, että sellainen status vain on valmiiksi päällä.
    Erittäin haasteelliseksi tilanne muodostuu silloin, kuin bloginpitäjä pettää lukijan luottamuksen. Yleensä luottamuksen voi menettää vain kerran, mutta aina tilanne ei ole näin lohduton.

    Voi saada uuden mahdollisuuden, mikäli pystyy kääntämään katseen itseensä ja peilaamaan sieltä esiin missä teki väärin. Jos vielä pystyy mukauttamaan toimiaan siten, että voi korjata virheitään, niin mahdollisuudet on olemassa. Ellei pysty, niin silloin viat jää korjaamatta ja sen arvaa mitä siitä saattaa olla seurauksena...

    Luottamus on arvokas asia, niin arvokas, että hölösuisen lienee sitä mahdotonta saada.

    VastaaPoista
  8. Tämä edellinen kommentti kaikkineen on sitä käänteismanipulaatiota, josta alustuksessani puhun näin:

    Voi olla myös niin, että asia käännetäänkin nurinpäin, niin että liian iso puku onkin oma vika, puvunhaltijan vartalo on tehnyt tietämättään tepposet. Vaikka olisi seissyt miten pienenä ja hiljaisena tahansa räätälin edessä, räätäli voi sanoa, että mitäs liikahdit mittoja otettaessa.

    VastaaPoista
  9. Iines, kuvaamasi ilmiö (se, että asia käännetään nurinpäin ja ollaan niin uhria) on juuri äskettäin puheena olleen narsisti-ihmisen touhua.

    Eli ihmisen, jossa itsessään ei ole koskaan mitään korjaamisen varaa vaan kaikki johtuu aina kaikesta muusta kuin ihmisestä itsestään.

    Hallituksen / naapurin / naisten / miesten / ilmastonmuutoksen / ties minkä syytä vaan ei koskaan omaa osuutta asiaan.

    Voi vaan kuvitella miten tyhjänä sellaisen ihmisen sisin soi.

    Jos sellaiseen törmää niin ei kannata jäädä ihmettelemään vaan juosta pois ja lujaa.

    VastaaPoista
  10. Olen kierrellyt nettielämäni aikana kymmenissä blogeissa, joihinkin jäänyt, osaan lyhyemmäksi aikaa, osaan pitemmäksi, ja jos jutut ovat alkaneet tuntua vierailta ja seura oudolta, olen jatkanut hiljaa matkaani, joskus ehkä käyden kurkkaamassa tilannetta.

    Tännekin Iineksen verannalle tulin aikani akkunan alla kuikuiltuani ja heti ensi töikseni moitin blogiemäntää, lempeästi toki, liiallisesta sinnikkyydestä omien näkemyksien puolustamisessa.

    Iines tietysti tyylilleen uskollisena sinnikkäästi argumentoiden kumosi väitteeni.

    Jäin tänne jaarittelemaan, koska täällä oli mukava tunnelma, hauskaa seuraa, ihania naisia ja kiinnostavia aiheita sekä emäntä itse kipakkuudestaan huolimatta hyvin herkkä ja herttainen.

    Kerron näin laveasti omista kokemuksistani siksi, että kuvittelen tuon mainitsemani Iineksen sinnikkään tavan argumentoida olevan osasyyllinen joidenkin kokemaan "väärään kohteluun" ja "luottamuksen pettämiseen".

    Jälkimmäistä en tosin oikein ymmärrä, sillä eihän tämä blogi mikään raastupa ole, jossa päätuomari Iines I Oikeudenmukaisuus jakaa vieraat lampaisiin ja vuohiin?

    Olen itsekin käyttäytynyt joissakin keskusteluissa kuin pahainen vuohi (pökännyt salakavalasti emäntäämme takapuoleen), mutta turha niitä omiakaan hölmöyksiä on jäädä itkemään ja parkumaan - saati että kääntää ne toisen syyksi.

    Mitä tulee kotijärveni suuren pojan Hymyilevään Apolloon, niin minä haluan uskoa sen yhä pitävän paikkansa.

    Ihmiset voivat olla oikeastikin pahoja, mutta se on jokin valuvika psyykessä. Se mikä meissä on ijäistä, se on hyvä.

    Pokerinpelaajan ovien paiskomisen taas kuvittelen olevan väärinkäsitys?

    VastaaPoista
  11. Hymyilevän apollon googletin, kun en viitsinyt hyllyistä etsiä. Toisena antoi hakukone tämän Iineksen kirjoituksen, lukijoita kuitenkin on.

    Ja epäilemättä siihen lukijoiden määrään sisältyy ihmiskunta pienoiskoossa; kaikenlaisia.


    Ei hyvä ole kenkään ihminen,
    vaan toinen on kauheempi toista.
    Paljon pahaa on rinnassa jokaisen,
    vaikk’ ei aina esille loista.


    (kenkään kenkäkään?)

    VastaaPoista
  12. Tämä edellinen kommentti kaikkineen on sitä käänteismanipulaatiota

    Tuota ei voi kyökkipsykologisin menetelmin tulkita niin kuin yrität. Toki pakotie on helppo, kun ei edes yritä katsoa itseään peilistä silmiin, vaan kääntää katseen pois. Jokin siellä kuvajaisessa hävettää, mikä kullakin.

    Kyökkipsykologian vaarallisuudesta on hyvänä esimerkkinä suomalainen sarjamurhaaja Aino Nykopp-Koski, joka ei itsekään ymmärtänyt tekevänsä väärin vaan perusteli järjettömiä toimiaan nyt puheena olevan kaltaisella kyökkipsykologialla, jolla oikeutti toimiaan. Hänhän esitti että tapaukset ovat luonnollisia vaikka kadunmieskin näki että nyt raato haisee ja pahasti. Ketä kyökkipsykologi huijaa? Eniten itseään, sillä vääryys lähtee oikenemaan vain sieltä missä se on syntynyt.
    Ehkä turmiollisinta kyökkipsykologille on hänen ympärillään parveilevat neuvonantajat, jotka ovat yhdestä muotista valettuja tampioita, mutta joilta puuttuu se vähäinenkin kyky katsoa asioita muusta kuin omanapaisesta vääristyneestä perspektiivistä, kitkerän sapen poltellessa tampion lipevää kieltä. Tämä on tragedia ennen kaikkea kyökkipsykologimme kannalta. Tuossa jäätyy vähäinenkin luovuus ja toive paremmasta.

    VastaaPoista
  13. Minäkin tahtoisin, että pokerinpelaajan paiskonta olisi väärinkäsitys, mutta selvää kieltähän tuo oli ja minulle aikamoinen yllätys.

    Olen varmaan asiakeskusteluissa sinnikäs argumentoija, mutta luullakseni ystävällishenkinen paria hiiltymistä lukuunottamatta. Kenelläpä eivät käämit palaisi 1 x sadasta tulisesta keskustelusta. Minun virheeni vain tunnutaan muistettavan siksi, että yksi tai kaksi jäynääjää on nostanut ne tuhannesti päivänvaloon kopioimalla virheitäni. Onnistumisiani sen sijaan ei kukaan kopioi. Näin muuttuu blogiväen muisti.

    Luottamuksen pettämisestä on puhunut yksi minun viitattuani yhteen sähköpostiviestiin ja oltuani poistamatta kaikkia anonyymin/Perskärpäsen viestejä, joita on kymmenittäin ja jotka ovat usein taitavasti kirjoitettuja humoreskeja. Useimmissa ei irvailtu ketään nimellä, joten en katsonut asialliseksi poistaa kirjallisesti hauskoja ja hyviä juttuja.

    VastaaPoista
  14. Kyllähän tuo pokerinpelaaja-mikiksen teksti hyvin selvää on, nyt sen huomasin itsekin. Ehkä hän on olettanut hehettelijä pellen roolinsa olevan jotenkin merkittävä ja näin antavan hänelle muskeleita paiskoa ovia?
    Ei hän oikeasti ole kuin Michelin-mies, josta venttiilistä ylimääräiset paineet laskettua paljastuu pelokas hiiri ja uhokin surkastuu samoin tein, kun hänet voi asettaa oikeaan kontekstiin.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi miksi sanoi...

    kauan (huokaus) tässä mullittelen. miksi? En ymmärrä itsekään, pölvästi, miksi kyselet, honey pussy? se on nimittäin juuri ja juuri sillä rajalla että sinun blogissasi viitsii enää edes käydä. täällä puhutaan aina samaa paskaa. täh? jaa puhun itsekin paskaa? no niin teen, kun en ymmärrä paremmasta. helppo kopioida blogin hengen johdattamana. no niin onkin. olen ihan kypsä. täh?

    28. joulukuuta 2010 1.33


    HALUAN HUOMAUTTAA, ETTÄ TÄMÄ TEKSTI EI OLE MINUN TEKEMÄÄ!! JOKU ON KÄYTTÄNYT NIMIMERKKIÄNI. IÍNES, OTA IP-NUIMERO YLÖS! TÄMÄ ON RIKOLLISTA TOUHUA.

    VOI HYVÄNEN AIKA!

    mikis

    VastaaPoista
  16. Tulin vasta äsken tänne palstalle ja kauhukseni luin ko. vuodatuksen. Et kai nyt VOINUT kuvitella, että se minun kirjoittamaani olisi ollut?

    Anna minulle tuon hyypiön IP-osoite.

    Ps. Täytynee rekisteröityä. Tämä on viimeinen tällä nimimerkillä kirjoitettu juttu. mikis

    VastaaPoista
  17. Ohhoh, onpa mennyt hävyttömksi - imitoida toisen nimimerkkiä.

    Ei voi kuin sanoa että päänsisäiset palikat ovat menneet pahasti sekaisin.

    Niin kuin sillä narsistillakin.

    Ettei olisi sama tyyppi.

    VastaaPoista
  18. Sinua on Iines loukattu. Mutta niin on minuakin! Ikään kuin käyttäytyisin noin...!!

    Haluan asian julkiseksi.

    (Ps. Nimimerkki jota joku toinen käytti.)

    VastaaPoista
  19. No niin, mikis on nyt ummikko. Ja rekisteröitynyt.

    Voit uskoa Iines että minua korpeaa tämä juttu. Se on niin halpamainen.

    Mutta sitä iloa en mikis-nimimerkin väärinkäyttäjälle suo, että siitä loukkaantuisin.

    Pahoittelen että olet joutunut, ikään kuin minun kauttani, terrorihyökkäyksen kohteeksi. Mutta kun en ole voinut siihen millään lailla vaikuttaa!?

    VastaaPoista
  20. Toivottavasti ummikon vetoomus hyväksytään!

    VastaaPoista
  21. Sen haluaisin vielä sanoa - teille jotka ehditte minut (ex-mikis) jo ristiin naulata... että, sattuuhan sitä. Samalla vimmalla minäkin olisi Iinestä puolustanut jos olisin OLLUT VARMA että joku, jo kauan hälle kirjoitellut, äkkiä tuolla lailla käyttäytyisi.

    VastaaPoista
  22. Ei ummikko vetoa mihinkään eikä kehenkään.

    Hyvä juttu, että asia selkisi - sekä Iines että ummikko pääsevät mielipahasta.

    VastaaPoista
  23. Hymyilevä eläkeläinen28 joulukuuta, 2010 20:14

    Mielestäni ei sinun kannata surra jostain rääväsuusta.Poista vain niitä kommentteja, jotka tuntuvat älyttömyyksiltä. Eikös se ole blogin pitäjän oikeus, hän voi vapaasti valita kommentoijat ja kommentit.

    Tämä on suosittu, hyvä blogi. Kommentoijia on useimmiten niin paljon, että kaikkia kommentteja ei edes jaksa lukea. Mutta tuo sinun blogikirjoituksesi on aina lukemisen arvoinen, hyvä.

    VastaaPoista
  24. No niin, nyt alkaa nähdä asiassa jo huvittaviakin puolia. Meinaan, että minä kun luulin väsääväni niin ala-arvoista tekstiä ettei sitä kukaan pysty alittamaan... Luulin väärin.

    VastaaPoista
  25. Kas, meikäläisen netti-ihmistuntemus ei pettänyt vieläkään... niin monessa blogiliemessä olen Mikis-sikimiin törmännyt, että tiesin satavarmasti, että hän ei ole mulkku.

    Vaan muuten vaan outo.

    VastaaPoista
  26. Luonnosta minä löydän hyvän vertauksen nimimerkkivarkaalle: hän on loispistiäinen. Sen olemassaolo, siis lisääntyminen, perustuu niin vastenmielisiin asioihin, että antaa niiden olla. (Charles Darwinille loispistiäisten oleminen oli yksi osoitus siitä ettei Jumalaa voi olla olemassa. Koska sehän olisi silloin kauhea sadisti, vähintään.)

    VastaaPoista
  27. Siis olette aikuisia ihmisiä koko höpisevä porukka täällä? Vaikealta tuntuu uskoa. Iineksestä ei asiaa tarvitse niin ihmetellä, joka nyt on päässyt mielirooliinsa taas. Mutta te muut?

    VastaaPoista
  28. Anonyymi käyttää vaan reilusti vapautuneita nimimerkkejä...

    Aika monet mikis-jutut olivat "sepitteitä". En usko että se edes tietää miten päin kortteja pidetään kun pelataan pokeria? Luuli vaan.

    VastaaPoista
  29. Mieliroolini tällainen henkilökohtainen vuodatus ei ole, vaan muuten vaan minulle ominainen, persoonani mukainen. Minun on purettava aina murhe ulos itsestäni, ja siksi minussa ei olekaan vihaa eikä kostonhalua, vaan mieleni puhdistuu, kun asiat puhutaan suoraan halki. Mitään ei jää kaivamaan.

    Nyt siis järkytyin, sillä olen pitänyt mikiksestä kuin ystävästä (siitä Vysotskin, joka ei ruikuta, vaan tulee veneeseen). Olen jopa kiintynyt hänen veikeään virtuaalipersoonaansa ja siihen, joka sieltä alta kuultaa. Siksi tunsin olevani kuin lyöty, kun luin nikkivarkaan viestin. Mietin, onko mikis tullut hulluksi!

    En osaa sanoa, miten iloinen ja helpottunut olen, kun se ei ollutkaan hän, joka läimäytti heiluriovet läpättämään päin näköäni. Tuntuu, että virtuaalisessa maailmassa on vielä toivoa ja iloa, niin kuin Myytinmurtaja ylempänä sanoo. Iloahan tämä etupäässä on ollutkin, suurta iloa.

    Vaan se, joka noin sikamaisen tempun teki, on alhainen roistomainen persoona, jota tämän kirjoituksen pahuusosio koskee nyt osuvammin kuin arvasinkaan. Hän on vielä niljaisempi ja pahempi, vielä mustempi kuin ikinä luulinkaan.

    VastaaPoista
  30. Tiedän, että tuo voro seuraa koko ajan tätä keskustelua. Kieli pitkänä. Siksipä sanon hälle: sinä et minua loukannut millään lailla. Et, etkä pystyisikään.

    Mutta se, että Iines uskoi minusta tuollaista, se vähän loukkasi.

    Annettiinks me jo toisillemme anteeksi? Hyvä.

    VastaaPoista
  31. Minä en näe Site Meteristä yöllisiä tietoja enää, ne ovat häipyneet näkymättömiin, enkä huomannut niitä aiemmin katsoa.

    Tuon nikkivarkaan persoonasta minulla ei siis ole tietoa, epäilyni vain.

    VastaaPoista
  32. Ummikko, minähän luulin sinun tulleen hulluksi, tai ihmettelin, oletko. En siis osannut uskoa sinusta sinuna sellaista. Luottamukseni hyvään on palautunut, mutta se on surullista, että paha elää hyvän rinnalla.

    VastaaPoista
  33. Lisään vielä, mikis ummikko, että olen kokenut täällä virtuaalissa hyvältä ystävältä sellaisen selänkäännön ja myös selkäänpuukotuksen, taatusti ilman aihetta, että se vei minulta sinisilmäisyyden ja uskon minkään hyvän pysymiseen. Nyt vasta toivo ja usko myös virtuaali-ihmiseen alkaa pikku hiljaa palautua, tai asettua reaaliselle tasolle.

    VastaaPoista
  34. mikis ummikolle tuli housuun liiasta kakanjauhamisesta? Alkoi olla jo 100% proof, että tursusi hiukan yli?

    VastaaPoista
  35. Anonyymi,
    tuo oli hyvin sanottu! Taidan panna sen Top Ten listalleni heti Kemppisen jälkeen (=kuudes), mutta ennen Jari Tervoa (=kahdeksas).

    VastaaPoista
  36. Inhoan tätä uutta nimimerkkiäni. Se on kuin villapaita joka kutittaa. Voiks sen vaihtaa toiseks? minä en näistä googlen säädöistä mitään tiedä?

    Ps. Halusinkin olla "Lumikko" mutta se oli varattu. "Koomikko" olisi vain osoittanut tyhmyyttäni. (Jonka mieluummin näytän teksteissäni itse.)

    VastaaPoista
  37. Minuakin mikis ummikkona vähän vaivaa. Onko mikis varattu?

    Toisaalta sinulle sopisi Mio tai Teo. Mao ei.

    VastaaPoista
  38. Sehän olikin helppoa kuin rovastin aivastus. (sananlasku, keksitty 28.12.2010) Tästä lähin olen sikim. (Koska se on mikis toisin päin.)

    VastaaPoista
  39. Tässä on sekin kiva puoli, että ei tarvitse katsoa kuin peiliin niin näkee kuka siellä on. Ymnh, mikis.

    VastaaPoista
  40. Sata ritariperhosen toukkaa -
    vain yksi ritariperhonen.

    Se on saatanallista, sanoi hän.
    Sata ritariperhosen toukkaa-
    ja yhdeksänkymmentäyhdeksän
    loispistiäistä,
    vihoviimeistä hyönteismoukkaa,
    raatokärpäsmäistä -
    vain yksi ritariperhonen!

    Ja maisteri pisti sen.

    (Lauri Viita, kuten kaikki tietävätkin.)

    VastaaPoista
  41. sininen mikis/testing...? Ja tuo Ummikko jonka äsken hylkäsin? Joku, joka osaa, hakkeroi nyt tätä sinun sivustoasi, Iines. En osaa sanoa siihen tämän enempää. Ikävää, että olen tuonut ne tänne (nuo hakkerit?) niin kuin hevoset tuovat kärpäsiä.

    mikis ei ole enää "Ummikko" vaan "sikim".

    Ps. Jos minä osaisin käyttää tietokonetta noin hyvin kuin nyt joku sitä käyttää, käyttäisin sitä hyväkseni. Tuskin viitsisin pelleillä.

    VastaaPoista
  42. Luontodokumentissa tänään näytettiin, miten käki söi ruovikosta kerttusen pesästä kaksi pientä munaa ja munaisi siinä toista syödessäään oman ison käenmunansa kerttusen pikku pesään.

    Kerttunen tuli sitten pesälle, ei huomannut mitään ja hautoi käenmunasta käenpojan, joka heti kuoriuduttuaan potkaisi ne kaksi kerttusen munaa siitä yli laidan. Pesään jäi siis vain käenpoikanen, valtava kromosomivauva, jota puolta pienempi kerttusemonen ruokki suoraan suuhun.

    Ihmeellinen on eläinmaailma. Ja tämä tuli mieleeni Tapsan kommentista ja siis Lauri Viidan hullun nerokkaasta loispistiäisrunosta.

    VastaaPoista
  43. Mikis sikim, arvasin, että tuossa oli taas joku hakkeri asialla. Nyt osaan haistaa. Ja varmaan muutkin. Kyllä tuossa insinöörintaitoja jo tarvitaankin, kaikessa tässä nikkivarkaudessa.

    VastaaPoista
  44. Tilanneallergisena ihmisenä sanon nyt että: vastaan vain nimimerkistä SIKIM joka on SINISELLÄ pohjalla kirjoitettu. Kaikki muu on muuta.

    Ps. Koska nyt meinaan mennä maate. Ja nähdä unta jossa mikis ajaa perhoshaavi kädessä iinestä takaa.

    VastaaPoista
  45. mitä tulee mikis-ummikko-sikim -tyypistä mieleen?

    kts. tuo rutja oikealla

    VastaaPoista
  46. T: nimimerkki SIKIM joka on SINISELLÄ pohjalla kirjoitettu

    VastaaPoista
  47. skiim (sinisellä pohjalla): kaunis luontokuva.

    "T: nimimerkki SIKIM joka on SINISELLÄ pohjalla kirjoitettu"
    Viestisi jäi vähän avaraksi. En oikein ymmärrä sitä. Avautuisitko vähän enemmän?

    VastaaPoista
  48. Mietin näitä asioita, kauan. Olen aika karaistunut tyyppi, etenkin vastoinkäymisissä - se ei ole välttämättä hyvä piirre ihmisessä. Mutta jos joku pystyy minua loukkaamaan (ja tietysti pystyy, kuka tahansa), niin en minä siitä mitään meteliä nosta. Päin vastoin haihdun hyvin, hyvin hiljaa muualle.

    Siis, jos olisin kyllästynyt tähän blogiin, niin sittenhän olisin jättänyt sen. Ajasta on aina puutetta - se ei ole uusiutuva luonnonvara. Iines, minä olen täällä ollut sun luona siitä asti kun Rauno Räsäsen kautta tänne eksyin. Eli monta vuotta. Ja viihtynyt. Eikä minua ole diagnosoitu masokistiksi.

    (Tosin viimeisestä lääkärikäynnistäni on jo aikaa.)

    VastaaPoista
  49. Mikis. Keskustelen sinun kanssasi juuri sillä tasolla kun haluat keskustelun käytävän. Tosin ei rimaa voi enempää alittaa kuin mitä sinun kohdallasi pitäisi voida. Homma menee ihan tasottomaksi. Siihen en lähde.

    Tapaus tuli nyt todistettua, se riittäköön ja on aika mennä virvoittavampien aiheiden ääreen.

    Iso jabi sopivaan paikkaan olisi kuin kirsikka piirakaan tai nenä Nasse-sedän nenään. Visualisoi, ollaan virtuaalissa.

    Tehtävä suoritettu, paska löydetty (puhutaan susta, mikis). Case closed.

    Voimahali!

    VastaaPoista
  50. Hei Iines, anteeksi, etten jaksanut lukea koko kommenttirimpsua, vaan rupesin tässä vain kohta kirjoittamaan Sinulle, että tuo kokemasi "ovien paiskominen ja loan heittely" on sitä julkisuuden tuomaa sivutuotetta. Tämä blogisihan on julkinen eli luettavissa koko maailmassa, ei pienen sisäpiirin blogi. Joudut tässä ottamaan vastaan kaikki julkisuuden kirot ja kukkakimput myös, mitkä julkisuuden henkilötkin saavat. Sinulle on muodostunut yleisö, jossa on meitä joka junaan. Ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti kaikkea, muuta en nyt tähän osaa sanoa. Sinulle toivotan antoisaa ja onnellista vuodenvaihdetta ja vuotta 2011!

    VastaaPoista
  51. Kuten "Kunta Kinte" osoitti tämä sama tampio-Jape pystyy asiat kääntämään päälaelleen kuin mainitsemansa insuliinipiikittäjä.

    VastaaPoista
  52. Insinöörin potentiaali on niin pikkiriikkinen, ettei hän pysty kuin uusia instutkintoja hankkimaan. Ja kalvamaan.

    Päänsisäisten asioiden ammattilainen (psykiatri) pystyisi varmaan tekemään diagnoosin ihan virtuaalisesti, materiaalia on niin paljon.

    Veikkaan, että lakisääteinen pillu ei parantaisi.

    VastaaPoista
  53. On se ihme runkkari.
    Ei ihme sillä ainoat naissuhteet ovat äiti ja sisko.

    Jape luuraa aina muualla silloin kun tampio-Jape iskee.

    VastaaPoista
  54. Luin alustuksen nyt uudemman kerran.

    Ystävällisyys ja kohteliaisuus voivat olla naamio, jonka ihminen vetää kasvojensa peitoksi hyvien käytöstapojen nimissä tai manipuloidakseen. Hyvin pian tietenkin selviää onko kyseessä kohteliaisuuystävällisyys / manipulaatio vai aito halu asioiden jakamiseen.

    Virtuaalissa on toisin; kun kommunikaatio on vain kirjoitetun sanan varassa, se jää tyhjäksi oheisviestinnästä joka kielii enemmän kuin tuhat sanaa.

    VastaaPoista
  55. Eikös anonyymi eräälle juuri heitetty heipat joten mitäpä muistella vanhoja? Kun paskakasaa tonkii, se alkaa haista.

    VastaaPoista
  56. "Eikös anonyymi eräälle juuri heitetty heipat joten mitäpä muistella vanhoja? Kun paskakasaa tonkii, se alkaa haista."

    Sinä olet ammttilainen paskakasan tonkija - heh heh hee - hyvin huomaa, että sinulla ei ole tuo äly päässyt kehittymään, kun ihan hiljan kerroit jollekin että koitat välttää, mutta kokoajan olet ihastuneena iholla kiinni. Onko se "mies" joka teillä maksa vuokrat laittamassa sinua ulos kun olet noin hätääntynyt?

    Ota hiukan itumehua ja rauhoitu, ei sinua huolita, eihän tuollaista kalvaja-rissajaa kukaan katsele kortteerissaan. Hae muualta elättäjäsi.

    VastaaPoista
  57. Luin tuossa juuri uudelleen edellisen keskustelun ja tämän keskustelun, eikä voi muuta kuin hämmästellä kuinka huonosti ja vielä väärin ihmiset osaa lukea. Blogistikin, vaikka on viestinnän kanssa tiemmä ollut tekemisissä. Sen ymmärtää, että tampio neuvonantajat, joista aiemmin jo mainitsin, ovat perseen ympärillä surisemassa disinformaatiotaan, mutta että blogisti itse ei osaa lukea oikein. Se on hämmentävää.

    Näyttäisi siltä, että vaikka lukee paljon, niin pitäisi osata myös ymmärtää lukemansa. Sitä voi harjoitella, myös blogisti. Jos noin väärin tekee päätelmiä, voi olla haasteita myös muualla.

    VastaaPoista
  58. Insinööri ei ymmärrä että hänellä ei ole asiaa Iineksen blogiin nimimerkillä eikä ilman.

    Eivätköhän kaikki saa kiinni kirjoittajan henkilöllisyydestä jo ensimmäisestä lauseesta joten skippaavat loput :)

    VastaaPoista
  59. Tämähän on avoin blogi, eikö totta?
    On erikoista, että joku tampio neuvonantaja, jolla ei ole itsellä kykyä eikä halua, on nimennyt itsensä blogipoliisiksi. Todennäköisesti uransa huipulla?
    No, ei hänestä luottamustehtävän olisikaan, koska ei osaa noudattaa edes omia neuvojaan. Järkyttävää sinänsä.

    VastaaPoista
  60. Kuunkuiske,

    Sinun ja tuon tampio runkkarin läsnäolo on kuin kutsu. Noudatan sitä kernaasti.

    VastaaPoista
  61. Savonlinnasta perhelomalta derveisiä! Pakkasta 13. Ei tämä kotielämästä muuten eroa kuin ettei tartte ruuanlaittoon alkaa. Noh, kokovartalohieronta on klo 16, sitä ei kotona ole tarjolla, eikä altaissa rypemisiä. Niin ja eihän täällä ruuanlaittoon tartte alkaa. Lihominenkin täällä nopeutuu...

    Iines on joutunut täällä aiheettoman "kurmootuksen" kohteeksi. Lumipesuja toisten kustannuksella tyhjän elämänsä täyttäjille!

    VastaaPoista
  62. Tuolta voi itse kukin lukea kuka se oikein runkkari ja tampio on:


    https://www.blogger.com/comment.g?blogID=10391241&postID=4300910067471475639

    "Pääsin ja tuli. Ei vaan ollut ihan sellainen lopputulema kun olin toivonut. No aina ei voi onnistua, vaikka yleensä homma on kyllä toiminut, vähintäänkin tyydyttävästi."

    7/06/2008 11:58 ip.

    VastaaPoista
  63. Vai että Valto lilluu perheineen makeissa vesissä ja kokovartalohieronnassa. Mikäs sen somempaa, kiitos vain terveisistä.

    Itsekin olen käynyt vireinä työssäoloaikoinani kerran vuodessa hemmottelu- ja hierontalomalla Viron kylpylöissä. Oli ihanaa, paitsi ne virolaiset aamiaispöydät olivat aika apeita. Silliä aamiaisella, ikään kuin kaikki porot olisivat juoppoja. Eikä viipalettakaan juustoa. Tuohon sillin ylenpalttiseen tarjontaan sitten loppuivatkin tämän juustonystävän Viron-reissut.

    VastaaPoista
  64. Iines, pidän blogistasi ja kirjoituksistasi. Pidän myös henkilöstä, joka niiden perusteella on itselleni Sinusta hahmottunut.

    En ymmärrä, mitä iloa joillekuille tuottaa toisten tahallinen loukkaaminen, nimimerkillä tai anonyymisti. Ei se omaa arvoa nosta eikä toisen arvoa laske.
    Kukaan lukutaitoinen ei lue pelkkiä sanoja, vaan osaa käyttää omia hoksottimiaan ja tehdä omat päätelmänsä.

    VastaaPoista
  65. Marja-Leena, kiitos! Samoin sinulle hyvää uutta vuotta!

    Sepäs siinä onkin, että minä otan henkilökohtaisesti täällä virtuaalissa asioita, kun kirjoittelen ja vuodatan paljon myös itsestäni ja tunnoistani ja väkisinkin ystävystyn jollakin tasolla monenkin kanssa. En osaa ajatella, että täällä ei saisi ottaa mitään vakavissaan tai tunteella ja että täällä pitäisi vain kekkaloida rooleilla ja leikkiä tai hyötyä toisista minkä voi.

    Juuri siksi olenkin altis kaiken maailman narsistien potentiaaliksi uhriksi: minulla on lukijoita ja osaan kyllä sanansäilän heilutuksen, joten se myös vetää puoleensa. Tästä blogista tai minusta voi kuvitella saavansa itselleen hyvän narsistin lähteen eli peilin, josta heijastaa omaa erinomaisuutttaan, jota itsekin ihailla.

    VastaaPoista
  66. Kuunkuiske, usko lakisääteiseen pilluun on käsittämätön ajatusnyrjähdys siltä, joka sellaista tosissaan ajattelee ja kehtaa ääneen lausua.

    Se on sama kuin määrättäisiin nainen nuolemaan miehen haiseva elin puhtaaksi suullaan aina kun mies tahtoo, sen lakisääteisyyden ajan, vaikka nainen olisi matkalla pitämään luentoa tai laatimaan finanssilaskelmia yrityksen hallinnon kokousta varten tai hakemaan lasta päivähoidosta.

    Ei ihme, ettei ole sitä vapaaehtoista seksiä herunut, kun tuommoinen tulee edes jonkun miehen mieleen. Nainen tunnistaa usein vaistollaan nuo kylmät tyypit, jotka eivät pidä naista ihmisenä.

    VastaaPoista
  67. Tuon tampio runkkarin läsnäolo on kuin kutsu. Noudatan sitä kernaasti.

    VastaaPoista
  68. Nyt loppuu se runkkaaminen jokaikiseltä tampiolta. Lähtekää vaikka hiihtämään tai ihailemaan talvista metsää.

    Eilen minun takapihani tuomipihlajaan istahti varpushaukka (luulo, tunnistus epävarma). Kun syöksyin kameralleni, se hilpaisi pois.

    VastaaPoista
  69. Delilah, kiitos! Nyt menee makeaksi, mutta voisin sanoa sinulle samoin kuin sinä minulle. Uskallan sanoa näin, koska osumatarkkuus lienee ilmeinen.

    VastaaPoista
  70. Hyvää Huomenta Iines, rakas. Tulin vain kurkkaamaan että olenko jälleen viime yönä kloonaantunut?

    En, näemmä. Kun en välittäisi. Ja keskustelunaiheena olen samplelin tylsä.

    VastaaPoista
  71. Klooneja ei näy, sikim, menivät vissiin ulos run.. tuota hiihtämään.

    Kerro sen sijaan, voisiko se viiruinen harmaanruskea iso lintu olla varpushaukka, joka laskeutui eilen kehää kiertäen takapihani tuomipihlajaan. Tytär sanoi, että hän luuli sen ajavan takaa pikkulintua, joka söi tarjoamaani ateriaa.

    Mainittakoon, että asun asvaltin keskellä ihan kaupungin keskustavilinän lähellä.

    VastaaPoista
  72. En tunne lintuja. Mutta varpushaukka ei kamalan iso ole, tietysti isompi kuin varpunen. Kova peto se on, nappasee linnun kuin linnun. Mutta kerran näin kun kolme varista kimpassa ahdisteli varpushaukkaa; se oli ihan hätää kärsimässä. (Sitten ne häipyivät kuusten taakse enkä nähnyt miten siinä kävi. Veikkaisin, että haukalle huonosti.)

    VastaaPoista
  73. Varpushaukka on muuten sellanen että kun se pöllähtää pihapiiriin, kaikki muut linnut singahtavat silmänräpäyksessä muualle. Olen seurannut asioita.

    VastaaPoista
  74. Mitä helvetin hysteriaa nyt taas. Luoja armahda näiltä blogidraamoilta...

    VastaaPoista
  75. No, piha tyhjeni muista linnuista kyllä, kun tämä isohko pullukka istahtihe oksallen. Siinä oli tavaton viserrys ja tinttikuhina, noita ed. postauksessa kuvaamiani lintuja.

    En osaa sanoa, mikä muu se voisi olla, sellainen pilkullisraidallinen ruskeahko kauniin pyöreä lintu, olisiko variksen kokoinen mutta nätimpi. Nokkaa en ehtinyt nähdä.

    Eilen tuli televisiosta kaksikin lintudokumenttia, joista toinen kertoi suomalaisesta varpushaukasta, jota kaikki linnut pakenevat aina nähdessään.

    *

    PST Jaaha, tunteisiin liittyvät asiat eivät ole hysteriaa.

    Ihminen saa tuntea surua ja järkytystä olematta hysteerikko. Vain kylmä ihminen nimeää ylipäänsä kaikki tunteenilmaisut hysteriaksi tai draamaksi.

    VastaaPoista
  76. No, olisiko kuitenkin pikkuisen ylimitoitettua tuntea surua ja järkytystä siitä, että anonyymi kommentoija ilmoittaa olevansa kyllästynyt tämän blogin muihin kommentoijiin?

    Anteeksi nyt tämä tavaton kylmyys.

    VastaaPoista
  77. Jaaha,

    ei mikis ollut anonyymi kommentoija, vaan mikis, tuttu ja ystävä, sydämen tuttu, jos näin kauniisti saan sanoa. Tietysti virtuaalinen hahmo, mutta jokaisesta virtuaalihahmosta on luettavissa enemmänkin sille, joka lukea osaa.

    VastaaPoista
  78. Käyttäytymistieteiden tohtorin ja maisterin tutkintoihin olisi pantava pakolliseksi a) blogin pitäminen, b) blogien lukeminen sekä c) blogeihin osallistuminen.

    Täällä on yhteiskunta pienoiskoossa kertomassa mallisuorituksin, miten ryhmädynamiikka, vuorovaikutussuhteet, kiusausprosessit, ja mitä saatanaa niitä nyt onkaan, toimivat todellisessa elämässä.

    Olen joskus sanonut, ja varmaan moni muukin, että blogi on kantakapakka tai kantapöytä kirkonkylän essolla, mutta nytpä sanonkin, että blogi on kuin työpaikka tai kyläyhteisö tai suku tai jopa perhe.

    Minkään kirjallisen tai kirjoittamisen kanssa millään seuraamillani blogeista ei ole mitään tekemistä. Ihmissuhdepuuroa tämä on.

    Voisi blogi olla tietysti pihapiirin ja lähimetsän lintuyhteisökin. Sievät tipuset sirkuttavat, pikkulinnut laulavat, harakat hyppelevät, välillä joku vanha varis rääkyy ja joskus hiirihavukka ampaisee kuusen latvukseen tähyilemään.

    VastaaPoista
  79. Melko erikoista, että eräs kertoo nähneensä varpushaukan pihapiirissään heti kun ko. linnusta tuli ohjelma TV:ssä. Nimitäin eilen Sir David Attenboroughin "Lintujen Elämää" ohjelman jälkeen tuli lyhyt luontodokumentti varpushaukasta. Ja eikös mitä, heti tuli täällä eräällä oma livehavainto. Luulen, että unimaailmasta tuli tuo toiveikas havainto.

    Tarkkailemisiin...

    VastaaPoista
  80. PS. Kannattaa tutustua Sigmund Freudin tutkimuksiin hysteriasta, erityisesti naisten hysteriasta. Myös joukkohysteria, joka täällä on ollut päivän pari päällä, sopii hyvin diagnoosiksi.

    VastaaPoista
  81. Hysterialle on altis tietty luonnetyyppi, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen.

    Aivan, tismalleen.

    VastaaPoista
  82. Anonyymi,

    ei pitäisi vastata sinulle ollenkaan, sillä harrastat selvästi nakertamista.

    Tietenkin näin linnun, jonka kaartelevan laskeutumisen tytär oli havainnut ja huusi minut paikalle. Hänen mukaansa lintu ajoi pikkulin tua takaa, sillä tintit karkasivat pihasta, minä esitin teoriaksi, että linnut vain pelästyivät isoa outoa lintua.

    Kun ryntäsin kameralleni, lintu lennähti tiehensä, ilmeisesti äänten pelästyttämänä. Hain lintukirjani ja sen mukaan samanlainen lintu olisi varpushaukka tai sitten ehkä hiirihaukka.

    Huomasin tietysti luontodokumentit ja mainitsinkin ääneen varpushaukkaohjelmasta, joka sitten katsottiin sen lintujen vanhemmuuselämää kuvaavan mainion dokkarin jälkeen.

    Vaan mitäs minä näitä sinulle selitän. Eiköhän se palaa. Kamerani on nyt ikkunan vieressä valmiina.

    VastaaPoista
  83. Jälkimmäinen anonyymi,

    hysteria on minusta kaukana kuin Australia. Minä olen nimenomaan se, joka ei hysteroi, vaan menee ja toimii ja hoitaa asian.

    Minähän synnytinkin suurin piirtein hiiskahtamatta niin että kätilö sanoi, että olipas siinä hiljainen synnyttäjä.

    VastaaPoista
  84. Tapani,

    olet oikeassa siinä, että tämä blogimaailma on yhteiskunta pienoiskoossa.

    Se vaan, että täällä on vapauden illuusio, joka tuo esiin luonteenpiirteet ja monet ominaisuudet voimakkaampina ja terävämpinä, ikään kuin kontrastisempina kuin luonnossa. Valot ja varjot ovat häikäisevämmät ja välimaasto, pehmeät sävyt puuttuvat.

    VastaaPoista
  85. Täälläpä on kuohunut. - Mielestäni Tapsan perhe- ja sukuvertaus on sangen osuva; joulunahan kaikilla tuntuu olevan tunteet pinnassa ja asiat kärjistyvät helposti.

    Minä pidän blogistasi kovasti, Iines!

    Sitä en ihan ymmärrä, miksi blogin suosio oikeuttaisi ilkeilyn tai piikittelyn. Eri mieltä asioista voi ja saa olla reilusti; henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä, eikä yrittää lyödä vyön alle. - Eihän Iines nyt kuitenkaan mikään julkkis tai yhteiskunnallinen vaikuttaja ole, jonka roolissaan täytyisi olla varautunut vaikka mihin!

    Muutama vuosi sitten kirjoittelin ahkerasti eräälle amerikkalaiselle, erittäin suositulle forumille. Meitä ydinjoukkoa oli siellä pari tusinaa, mutta lukijoita lähes 300 000. Siellä oltiin automaattisesti kohteliaita ja mukavia toisillemme - joukkoon eksynyt trolli pantiin tarvittaessa kipakasti kuriin kertomalla mikä palstan henki on. Uudesta "rikkeestä" ilmoitin välittömästi moderaattorille, ja trollin kirjoitusoikeudet peruttiin (minä vanhana lastenhoitajana ja opena otin tuon välituntivalvojan roolin; amerikkalaiset ystäväni olivat enemmän hippihenkisiä, eivätkä tohtineet raportoida ikävyyksiä, ettei kiusaajalle tule paha mieli).

    Joukossamme oli noin puolet teinejä, loput eri-ikäisiä aikuisia. Yhdessä vaiheessa murkkuikäiset tytöt innostuivat kertoilemaan sangen graafisesti seksifantasioistaan, missä vaiheessa me aikuiset huolestuimme nettipedofiilien takia, ja pidimme yksityisposteissa kokouksen. Lopputuloksena oli se, joukkomme ihanin mies (tosin olen täysin puolueellinen ja jäävi arvostelemaan ;)), ohjelmoija, rakensi salaisen forumin, salasanan taakse, tytöille. - Heille markkinoimme sen pienten pilttien huomioimisena; kyseessähän oli avoin kirjoittelupaikka, jonne joku vasta lukemaan oppinut muksu saattaisi eksyä, ja hämmentyä lukemastaan... Täydestä meni, ja likat siirsivät kirjoittelunsa turvallisempaan paikkaan.

    Meille aikuisille tehtiin samalla oma osasto, jossa sitten juteltiin isojen juttuja, tarvitsematta miettiä miten murkut asiat ottavat. :)

    Se oli kiva ja turvallinen yhteisö; sain sieltä monta ystävää, yhden hyvin läheisenkin :).

    Monien kanssa soittelimmekin joskus, ja vaihdoimme joulu-ja synttärikortteja.

    VastaaPoista
  86. Kylään mennessäni yritän katsoa, että hiukseni ovat edes jotenkin ojennuksessa ja pahimmat fläkit vaatteista puuttuvat: ujon kohteliaasti ja hieman jännittäen.

    Täällä potkaistaan ovi auki niin, että lukko murtuu ja huudetaan "onko sapuska jo valmista, ekkö sä saatanan hysteerikko osaa lukea keittokirjaa, vai miksi ei pötyä ole jo pöydässä!"

    VastaaPoista
  87. Täällä potkaistaan ovi auki niin, että lukko murtuu ja huudetaan "onko sapuska jo valmista, ekkö sä saatanan hysteerikko osaa lukea keittokirjaa, vai miksi ei pötyä ole jo pöydässä!"

    Tätä helmeä sovittelin jo keskustelualueen motoksi. Sitten päätin valita sen Päivän helmeksi, sillä on se niin laittamattomasti lohkaistu.

    VastaaPoista
  88. Char, kiitos sanoistasi!

    Tuo foorumi, jolla operoit, kuulostaa selkeästi järjestyneeltä. Siellä ei vissiin tultu ovi saappaankoron alla sisään, jussipaita rinnan kohdalta koholla ja väreillen.

    VastaaPoista
  89. Enkä oikeasti tekopyhästi väitä, että aina itsekään innostuessani muistaisin. Tukka on välillä sekaisin ja tahroja vaatteissa.

    Jonkinlainen keskinäinen kunnioitus, kunnioitus etenkin tämän foorumin emäntää kohtaan kuitenkin tarvitaan, muuten ollaan kuin Koreoiden rajalla.

    VastaaPoista
  90. Äh. Älkää vaan ruvetko kunnioittamaan minua, vaan mieluummin ihmistä itsessänne. Eikös yhteistoimintakin onnistu näin parhaiten?

    Eli siis tuo keskinäinen kunnioitus, vaikka kuulostaa kiiltokuvamaiselta sokerikuorrutteelta, ei ole sellaista, vaan se on ihan kuulkaas elämän ja olemisen suolaa. (Ymmärsittekö? En minäkään.)

    VastaaPoista
  91. Iines,

    minunkin teki mieli kirjoittaa siitä, kuinka olemme täällä kylässä; Riku on fiksu mies, ja panosti siihen ensin. :)

    Juu ei, siinä jenkkiforumissa ei tultu kamanat ryskyen sisään, eikä minkäänmoista piruilua suvaittu (meidän aktiivikirjoittajien ansiosta: me määräsimme tahdin, ja mode poisti kaikki ilkeydet ja hävyttömyydet. - Siis jenkkipalstalla, Sananvapauden Luvatussa Maassa). - Varmaan lainsäädännön vuoksi kaikki yksilöön menevät herjat, ja mm. loukkaavat kuvat koettiin vaarallisiksi, siviilikanteiden kannalta. Modet poistivat kaiken nimittelyn, ilkeilyn ja rumat kuvat.

    Miksi me kaikki aktiivikirjoittajat emme tarvinneet modeja, juttelimme vaikka mistä, ja yritimme auttaa toinen toisiamme? - Varmaan siksi, että ihmiset ovat yleensä kivoja. Oli hienoa jutella nuorten kanssa, ja jakaa asioita aikuisten kanssa, hyvässä hengessä. - Itse aktivoiduin palstalla, kun eräässä suomalaisessa lehdessä julkaistiin artikkeli, jolle etsittiin leikkisästi kääntäjää (olin eka ja ainut suomalainen siellä). - Jänskätti kirjoittaa, ihan niinkuin ensin tännekin, mutta sen tein, ja loppu on historiaa! :)

    Ja kyse oli siis vielä paljon laajemmasta ihmismassasta kuin lukijakunnastasi: on se nyt ihme, jos me emme pienellä porukalla osaa kirjoitella täällä toisiamme kunnioittaen!

    Ihan kaikkea, mitä päähän pälähtää, ei ole pakko sanoa. Ja jos se oma sanottava on Tosi Tärkeää, varmasti löytää rakentavan, muita loukkaamattoman keinon tuoda mielipiteensä esille. :)

    VastaaPoista
  92. Jestas, aalloissa näkyi selvästi pieni anonyymien armeija, sotapäällikkönä lapsenkasvoinen tuo hmm, no jaa, vänrikki.

    Vaan hienosti majakka kesti ja myrsky oli komia, musiikki hieno.

    VastaaPoista
  93. Iines,

    kunnioitan kaikkia ihmisiä; en arvosta niitä, jotka pistävät asiat lekkeriksi, tai yrittävät säheltää anoina puiden takaa.

    Eli arvostan sinua siinä kuin itseänikin. :)

    Minusta palstasi henki liittyy ennenkaikkea meihin kommentoijiin: miten me käyttäydymme täällä "kylässä". - Viime kuussa huonosti.

    Ihan samoin kuin sen jenkkipalstan kirjoittelu liittyi ydinjoukkoon; siellä me määräsimme tahdin.:)

    Siellä oli ulkopuolinen mode, ja täällä sinä joudut suurennuslasin alle, jos poistat tekstejä.

    - Tosin: olin minäkin se kamala natsiämmä, varmaan useimpien trollien mielestä, jotka yhden varoituksen jälkeen saivat bannin.

    Pari kaveria palasi takaisin, lauhkeina kuin lampaat, ja valmiina olemaan ihmisiksi, ja juttelemaan kunnolla. Ne olivatkin kivoja hetkiä! :)

    VastaaPoista
  94. Kun olisi kiva, jos olisitte kuin kotonanne, Char!

    Saapi kaivaa napaa, mutta vain omaansa, saapi pieraista, kunhan korjaa päästönsä lähtiessään ja tuulettaa tilan, saapi röyhtäistä, jos on liian hapokasta ja saapi nauraa ja heittää mustaa huumoria (joka minusta on kivaa), saapi löysätä vyön kunhan ei hirtä siihen ketään.

    Eli olkaat kuin kotonanne!

    VastaaPoista
  95. Luotan siis kuitenkin ihmisiin, kirjoittajiin täällä, enkä pidä blogia siksi, että täällä olisi puhdasveristä ja kaunista jutustelua.

    Uskon siihen, että vapaudestakin voi versota hyvää ja mukavaa kirjoittelua ja nettioleilua, kun asioista puhutaan ja näytetään tunteet. En siis pelkää ajoittaisia myrskyjäkään, sillä ne ovat välttämättömiä siellä, missä pyritään avoimuuteen ja rehellisyyteen ja missä on joitain tiukoiksi koettuja normeja tai säädöksiä - kuten vaikkapa moraalinen (ei moralistinen) toisten kohtelu, eettinen katsanto asioiden yli.

    VastaaPoista
  96. Puhdasveristä tms jutustelua en kaipaa, normaali käyttäytyminen on minusta oletusarvo.

    "Normaali" tarkoittaa sitä, että kaikki kohtelevat ymmärryksellä ja kunnioituksella kaikkia. - Jos jokin mättää, voidaan joukolla huolestua.

    - Ja aina on kivaa, jos vitsaillaan!

    Vitsailu on kivaa; se naurattaa kaikkia, eikä nolaa yhtään ketään.

    VastaaPoista
  97. Juuri noin, Char, tuota arvelin sinun tarkoittavan, mutta koska ihmisiä on monenlaisia, täsmensin.

    Luotan sinuun, sillä koen sinut suurisydämisenä ja lojaalina ihmisenä, joka ei nipota sääntöjen vuoksi vaan toimii laajemmin kaarin.

    Vitsailusta minäkin tykkään, olen tykännyt aina, hyvin pienestä pitäen. Isä oli vitsinkertoja, äiti muikisteli suuta suppuun ja koetti olla nauramatta, ajan hengen mukaisesti. Minä nauroin ja olin pelle, josta kasvoi myöhemmin tosikko. Vai kasvoiko? Joskus epäilen vakavasti tosikkouttani.

    VastaaPoista
  98. Joskus epäilen vakavasti tosikkouttani.

    Älä epäile. En ole löytänyt huumoria sinussa. Jos sitä olisi, eikö se näkyisi päälle?

    VastaaPoista
  99. Tosikkoutesi on vaarallisesti uhan alla, Iines!

    Ainakin minä, kokeneena kasvattajana, huolestun suuresti kepeästä asenteestasi blogikirjoitteluun.

    Että vallan kirjoitat, mitä haluat?!? Blogin-pitäjänä?!?

    - Anarkismiahan se on!!! Ja lasten pahoinpitelyä. Sekä miesvihaa, ja ehkä pahimmillaan jopa feminismiä. Eläinrääkkäyskin ehkä tulee kyseeseen.

    Jään miettimään eri syytekohtia; aihetta kyllä on!

    :)

    VastaaPoista
  100. Nyt menen paistamaan päivälliseksi kinkkukastiketta ja pastaa; jatkakaa te toki täällä irvimisiä.

    - Tuliko kenellekään hassuttelijalle mieleen, että me voitaisiin tämän forumin kautta saada oikeita ystäviä, ja tärkeitä ihmissuhteita?

    Siis että me kaikki voitaisiin saada niitä? Jos vaikka juteltaisiin välillä ihan ihmisiksi, ja unohdettaisiin nokittelu?!

    VastaaPoista
  101. Juu, anonyymi, näkyisi se, oikein selkeästi, sillä huumorihan on selvästi yksiulotteinen juttu, joka paistaa kauas mukavasta ihmisestä. Vähän samoin kuin teksti on joko huumorillista tai sitten ei. Ei siinä mitään tasoja tai vivahteita ole. Että se on niin kuin jompi kumpi, ei mikään kampi.

    VastaaPoista
  102. Char, täällä on vähän puhuttu, että mitäs jos suoritettaisiin kokoontumisajot Torronsuolla jonain kauniina päivänä. Löytäisitkös sinä sinne?

    VastaaPoista
  103. PS. Torron pitkoset voi olla nyt vaikea löytää, mutta on siellä varmaan latu nyt...

    Ei ollut kurkia (pettymys) syksyllä kun kävin katsomassa.

    Lintutorniin saisi hyvän majan, tosin sen juurella on nuotiopaikka/laavu ja kunnon pöllejä...

    VastaaPoista
  104. Iines, onnistuin eksymään kartan ja kompassin kanssa jopa alakoulun suo/patikkaretkellä... Päästiin jopa ystäväni kanssa Hesariin. Monica hukkasi saappaansa suonsilmäkkeeseen, ja eikös lehtikuvaaja ollut valppaana.. Päästiin kotimaan uutisiin seuraavana päivänä, oikein valokuvalla. :D

    Mutta mukana olen, Torronsuolla! :)

    Ilmoittakaa aika! Minä tuon ylimääräisiä eväitä ja filttejä! :)

    VastaaPoista
  105. Ihan vain kun kiinnostaa: koska väsytte?

    VastaaPoista
  106. Torronsuon kävijä ilmoittautuu. Ehdotan kesää. Etkot & jatkot Keppanakellarissa.

    Koskako väsymme?

    Mihin? Sinuunko Char?

    VastaaPoista
  107. Char, anonyymi ei väsy vissiin koskaan - tiedä sitten, mikä häntä ajaa. Minäkin olen hyvä eksymään, jopa liikenneympyrässä, Char, tai jossain Helsinki - Vantaan liittymissä. Torronsuolla on kuitenkin hienot pitkospuut, joita pitkin liikkuessa ei pääse eksymään.

    Tapsa, Char tarkoittaa käsitykseni mukaan väsymistä anonyymin väninään - poistin tuosta välistä pari viestiä.

    VastaaPoista
  108. Jos se "varpushaukka" ei näyttäydy ennen nukkumaan menoa, niin älä lannistu.

    Mikäli sinulla on ideat lopussa (ja vaikka ei olisikaan) niin....
    - kuvaa tuttuja aiheita uudella tavalla
    - kuvaa uusia aiheita tutulla tavalla
    - kuvaa uusia asioita uudella tavalla
    - lue hyvä kirja ja luettuasi sen kokonaan ota sen ensimmäinen lause ja toteuta se valokuvana, sitten toinen, sitten...
    - laajenna kaveripiiriä (<-- tämä on tärkeää!)
    - ala katsoa erilaisia tv-ohjelmia kuin tähän asti
    - opettele valoa
    - opettele varjoa
    - opettele luomaan kolmiulotteisuusvaikutelmaa
    - opettele käyttämään epäterävyyttä terävästi
    - opettele katsomaan kaikkia asioita eri tavoin, eri suunnasta ja eri rationaliteettien läpi kuin tähän asti
    - koita tuoda kuvillasi esiin jännitteitä, konnotaatioita, saturaatiopisteitä (siis substanssiin liittyviä)
    - katsele hyviä nettigallerioita läpi
    - ala rakentaa omaa tyyliä
    - opettele sanomaan asioita kuvalla hienovaraisesti, lähes huomaamatta
    - opettele pelkistämään mutta niin että kuva rikastuu pelkistämisestä
    - luo valmis kuva ensin päässäsi ja ota se sen jälkeen kuvausvälineistölläsi
    - pidä tauko kuvaamisessa ja piirrä, maalaa, muovaile savea tai muovailuvahaa, hakkaa kiveä tai veistä pölkyistä veistoksia
    - vaella luonnossa
    - vaella kaupungissa - kaikkina kellonaikoina ja kaikenlaisissa paikoissa
    - etsi rumuudesta kauneutta
    - etsi kauneudesta rumuutta
    - koita kuvata asioiden paradoksaalisuutta
    - luo kauneutta
    - mene assariksi jollekin hyvälle kuvaajalle (<-- Huom. Vinkki!)

    VastaaPoista
  109. Kiitos listasta, anonyymi, sehän on mainio.

    Monta tuttua kohtaa siinä on, sellaista joita itsekin olen hoksannut, mm. rumuuden kauneus tai kauneuden rumuus - tuossa on juuri se vino näkökulma, josta olen puhunut ja joka minua kiehtoo ilmaisussa.

    Tuo huvitti, että lue hyvä kirja ja ota siitä ensimmäinen lause ja kuvita se. Luen parhaillaan lahjaksi saamaani Essi Kummun Karhun kuolemaa, ja sen ensi virke kuuluu näin:

    "Karhu oli metsä itse, ja kun karhu liikkui, koko metsä liikkui sen mukana."

    Voisin kuvitella, että kun peto liikkuu, sen edeltä lakoaa ruoho ja se herättää metsän muissa eläimissä kauhua, ne pakenevat ja eläinten paosta syntyy valtava liikesarja, kuin perhosen siipien lepatus, joka panee maanvyöryt ja tsunamit liikkeelle..

    VastaaPoista
  110. Kiitos turhan rönsöilyn poistamisesta, Iines.

    Muuten tekisi mieli sanoa, että älä välitä, kuten Tiina, re: eka teksti.

    Missä maailmassa me kaikki joristaan, jos kaikki nämä viestit ovat turhia?!

    - Jossain universumissa minunkin postini ovat olleet nuorelle tärkeitä. Ollaan oikein puhuttu anoreksiasta, ja muista jutuista, joista ei juuri silloin voitu vanhempien kanssa puhua.

    VastaaPoista
  111. Herranen aika, arvatkaapas mitä!

    Katselin kaikessa rauhassa Seitsemää samuraita (varmaan kuudennen kerran), kun kissan häntä syttyi kynttilästä tuleen! Se paloi liekeillä sähisten ja kipinät lensivät.

    Sammutin sen paljain käsin, hädissäni, ja nyt huusholli haisee kuin rankkitynnyri, mutta kissa ei ole moksiskaan, vähän vain pöllähtänyt. Ilmeisesti liekit eivät ehtineet nahkaan asti.

    Char, en välitäkään, enää, koska asia selvisi. Vähän vain surettaa se, että maailma ei toimi niin kuin minä haluan: avoimesti ja rajoitta.

    VastaaPoista
  112. "Kiitos listasta, anonyymi, sehän on mainio."

    Ei mitään, ole hyvä vaan.

    "Tuo huvitti, että lue hyvä kirja"

    Valokuvaukseen liittyen voin suositella lämpimästi Michael Freemanin Valo - aika, aukko & herkkyys -kirjaa. Se on hyvä, niin kuin useimmat Michael Freemanin kirjat ovat.

    VastaaPoista
  113. Minusta olisi kivaa, jos olisimme kaikki itseohjautuvia henkilöitä. :)

    - Telkkarista tulee joku nörteistä-pilaileva sarja: näin olkoon.

    Kuittaan ja kiitän. :)

    VastaaPoista
  114. Herranjessus, Iines - tulipalojuttua en äsken huomannutkaan!

    Oletteko kaikki okei?!

    Jatketaan me kaikki huomenna!

    VastaaPoista
  115. Kissalla on niin mittavat ulokkeet että ne ylettyvät kynttilään saakka! (Hyvä kun selvisi säikähdyksellä.)

    Joulun piikkiin menköön tämä tarina, vaikka ei tarina olekaan vaan ihan tosijuttu.

    Olen saanut ainakin kymmenenä viime vuonna joulukortin nuoruudenystävältäni, johon yhteys jäi vähitellen reippaasti toistakymmentä vuotta aikaa. (Hän perusti perheen hyvin nuorena; elämämme jatkoivat omanlaisiaan polkuja kun siinä vaiheessa lapsellisuudessani en olisi voinut kuvitella umpitylsempää elämää kuin mihin hän ryhtyi.) En lähettele kortteja ihmisille, keiden kanssa en ole muutenkaan tekemisissä - en harrasta kohteliaisuuskortteja - joten korttien lähettäminen hänelle on jäänyt jo aikapäiviä.

    Edelleen tänäkin jouluna kortti löysi uskollisesti tiensä perille, tosin jälkijunassa käytyään ensin kääntymässä postissa.

    Eilen etsin hänen numeronsa ja soitin.

    Ja kyllä meillä oli sitten mukavaa! Naurettiin melkein pissat housussa vanhoja yhteisiä touhujamme ja päivitimme nykykuulumiset lyhyen kaavan mukaan.

    Kun seuraavan kerran jommallakummalla on asiaa toisen paikkakunnalle - jos ei muuta niin vaikka tikusta asiaa - niin tapaaminen on taattu.

    Ihminen on sama kuin ennenkin, vaikka elämänpolut ovat edenneet eri tavalla!

    VastaaPoista
  116. Ollako vai ei, siinä pulma, jumaleisson


    Iines: Pois, tiehes! Älä kauemmas mua seuraa.

    Jape: Mua vedät, kovakiskoinen maneitti!
    Et toki rautaa vedä: sydän mull’ on
    kuin teräs luja. Heitä vetovoimas.
    Niin mull’ ei voimaa sua seurata.

    Iines: Sua houkuttelinko? Sua liehakoinko?
    Totuuden suoraan sulle sanoin, ett’en
    Sua lemmi enkä lempiä sua voi.

    Jape: Ja siksi minä enemmän vaan lemmin.
    Min’ olen pikku koirasi, Iineksein;
    Mua vaikka ruoskitkin, ma kättäs nuolen
    Mua pidä niin kuin koiraas, lyö ja potki,
    Unohda, hukkaa minut; vaan mun salli
    Sua seurata, vaikk’ olenkin ma halpa.
    Parempaa paikkaa lemmessäs en pyydä
    Suur’arvoinen on sekin paikka mulle,
    Kuin että mua kohtelet kuin koiraas.

    Iines: Äl’ inhoani liiaks’ koittele:
    Sairaaksi tulen, jos vaan silmiis katson.

    VastaaPoista
  117. Persus näkyy vaikka pää on puskassa.

    Jape kirjoitti…

    "Itse voisin suositella Michael Freemanin kirjaa
    Valo - aika, aukko & herkkyys.
    Hommasin tuon aikanaan itselleni ja siinä käsitellään samoja asioita, joita tuossa toisessakin kirjassa. Itse ostin tuon kirjan "täydellä" hinnalla, mutta nyt ko. kirja näyttää olevan kampanjahinnalla saatavissa Docendon verkkosivuilta 19€:n hintaan (norm. 49€)."

    VastaaPoista
  118. Vaan ken on tää runoratsu reima,
    Pegasos siivin leyhyvvin -
    häll oiva kynänjälki on
    ma oon sanaton
    ihailust runouttaan kohtaan
    mun meni lemmennuoli ohtaan,
    ma hälle kuulun -
    muut jäädä saa.
    Ainakin toistaiseks,
    ma luulen ja häntä seuraan
    näin nousten orhin oivan selkään.

    Siis - ken verhon taakse lymyy
    ken kasvot peittää
    ja kummallist iipeetä käyttää
    nii ettei tolkkuu saa.
    Tää on kamalaa.
    Ma riudun.

    VastaaPoista
  119. Ai niin, siitä tulipalosta piti mainita, että kaikki hyvin, huusholli tehotuuletettu keskellä yötä. Palokuntaa ei kutsuttu.

    Se oli siis vain kissa, joka syttyi tuleen. Palo sai alkunsa kissan huolimattomasta hännänheiluttelusta kynttilän välittömässä läheisyydessä.

    Kissan emäntä oli valppaana ja sammutti sihisevän karvapalon paljain käsin, jotka eivät kärsineet vahinkoja. Kissa selvisi vähäisellä karvojen menetyksellä eikä menettänyt ruokahaluaan.

    VastaaPoista
  120. Olipa hyvä, että sekä katti että emäntänsä säästyivät pahemmalta palolta! Onkohan kissaparalla palovammoja hännässään, vaikka uljaasti ei ollut muka moksiskaan?

    Lukupiirin tiedoksi: Sain joululahjaksi Tuula-Liina Variksen kirjan Muotokuvamaalarin tytär. Se sisältää novelleita. On nautinnollista lukea Variksen tekstejä. Hänellä on sana hallussaan ja ajatuksia päässään. Suosittelen hänen kirjojaan.

    VastaaPoista
  121. Delilah,

    tämän karvapalon jälkeen ymmärrän hyvin sen, että ihminen voi kuolla nopeasti tulipalossa syntyviin kaasuihin ja savuihin, niin mahtava oli karvojen kärähtämisestäkin syntynyt kitkerä haju, joka piti tuulettaa pakkasyössä ristivedolla pois, sitä ei voinut hengittää.

    Kissa selvisi vahingoitta, sillä palo eteni karvojen yläpintoja pitkin alhaalta ylöspäin. Se oli kuin iso tähtisadetikku! Itse säikähdin sen verran, että minulla ei ole selkeää muistikuvaa siitä, miten tartuin häntään paljain käsin, mutta niin minä tein, ja vasta jälkeenpäin hain kastellun rätin. Käteni haisivat pesunkin jälkeen, mutta en tuntenut kipua eivätkä ne edes mustuneet, palo sammui heti kun puristin häntää molemmin käsin.

    Tuula-Liina Variksen Muotokuvamaalarin tyttären ehdin lukaista juuri ennen joulua - tykkäsin kovasti, kuten yleensä Variksen kirjoista - ja nyt luen Essi Kummun Karhun kuolemaa ja seuraavana odottaa Riikka Pulkkisen Totta, lahjakirjoja molemmat.

    VastaaPoista
  122. Palaan eiliseen/toissapäiväiseen. Eli nyt ex-mikis on rekisteröitynyt tänne "mikael" nimellä. Ja on ja viihtyy.

    Toisin sanoen, jos joku kirjoittaa nimimerkeillä "mikis" tai "ummikko" tai "sikim", EN ole ko. henkilö. (Enkä tietysti millään muillakaan nimimerkeillä kuin omallani.

    Ps. Tässä kävi nimittäin niin, että "sikim" on turkin kieltä ja tarkoittaa turhan söpöä asiaa.

    http://www.sanakirja.org/search.php?id=22450&l2=17

    No, oppia ikä kaikki. );-

    VastaaPoista
  123. Ohoh, jopas sattui, mikis, siis mikael. Mikael on kaunis nimi. Muistaakseni Ruusubaletissa oli Schaggin Leenalla senniminen arkkienkeli, johon hän ensin rakastui, kunnes otti sitten sairaalan ruumispinosta itselleen oman sotilaan, rakastetukseen.

    Googlen kääntäjän mukaan "sikim" muuten näyttäisi tarkoittavan ensinmainitun tarkoitteella suoritettua toimintaa: http://translate.google.fi/?hl=fi&tab=wT#tr|fi|sikim%0A

    VastaaPoista
  124. Korjaan: Se ei ollutkaan Ruusubaletissa, vaan teoksessa Arkkienkeli Oulussa, joka mukaili erään Sara Wacklinin tarinoita.

    VastaaPoista
  125. Jos sikim on turkiksi naida, niin mikis on sitten naida takaperin?

    Parempi naida kuin palaa, ennusti Apostoli Paavalikin viitaten tietysti Iineksen kissan hännän palamiseen.

    Kukas kissan hännän polttaa, ellei kissa itse - mutta kukas sen sammuttaa, jos emäntä uskoo Paavalia?

    Mikikselle olisi sopinut nimeksi myös Lammikko, sillä eikös hän nuorena koululaisena esittänyt Joutsenlammessa sitä lampea? Näin kylillä puhuttiin. Vai olikohan se sittenkin Sinisalon Veikko...?

    VastaaPoista
  126. No Tapsukainen, jos uskon kilpeen uskoo, niin kissan häntä palaa, ja kissasta tulee joulukinkkku.

    VastaaPoista
  127. Se oli merkki. Palava kissan häntä. Se, jolla on näkemisen lahja, selittäköön sen muille. No, yritetään:

    Silloin enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä kissan hännässä; ja hän näki, että häntä paloi ilmitulessa, mutta kissa ei ollut moksiskaan.

    Niin iines sanoi: "Minä käyn lähemmäksi ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei kissa pala poroksi."

    Kun kissa näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, kissa, hänelle sohvalta ja sanoi: "Iines, Iines!" Hän vastasi: "Tässä olen."

    Hän sanoi: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä permanto."

    Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun vanha kissasi." Ja Iines kirkui kauhusta, sillä hän pelkäsi katsoa palavahäntäistä kissaa.

    Totisesti.

    VastaaPoista
  128. Hehheh.

    Jumaleisson että sinä osaat, Tapsa.

    VastaaPoista
  129. Ei kirkumista, vaan: Iines näki kissan hännän liekehtivän, ihmetteli tätä suuresti, meni lähemmäksi ja sanoi: "Tiedän, että olet se kissa mikä olet, mutta häntäsi ei pidä käristymän!" Ja hän otti kissan hännän käsiinsä. Ja katso: tuli ei häntä polttanut polttanut, eikä kissa ollut säihkähtynyt. He iloitsivat ylen suuresti, sekä kissa että emäntä että kaikki, jotka tästä kuulivat. Mutta Iines kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

    VastaaPoista
  130. Tämä on hieno kiteytys, anonyymi. Palaan siihen luultavasti seuraavassa jutussa.

    VastaaPoista