2.1.2011

Tämä levy ei nyt oikein soi

"Ei kirkumista, vaan: Iines näki kissan hännän liekehtivän, ihmetteli tätä suuresti, meni lähemmäksi ja sanoi: "Tiedän, että olet se kissa mikä olet, mutta häntäsi ei pidä käristymän!" Ja hän otti kissan hännän käsiinsä. Ja katso: tuli ei häntä polttanut, eikä kissa ollut säihkähtynyt. He iloitsivat ylen suuresti, sekä kissa että emäntä että kaikki, jotka tästä kuulivat. Mutta Iines kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. " (Anonyymi)

Tutkistelu johti käytännön ongelmiin. Ihmeestä toettuani ja tuuletusikkunat suljettuani huomasin nimittäin, että tapahtumaketjulla oli arkisia seuraamuksia ja velvoitteita. Olin nimittäin laskenut märän talouspaperitollon avatun Kellokosken prinsessan päälle. Paperitollo oli ruskistunut ja nokinen, ja kaikki tämä oli tarttunut kirjan lehteen, kostuttanut sen ja muutkin lehdet ja saanut ne ikävästi kupruilemaan. Kirjastonhoitaja huomaisi heti vaurion.

Koetin puhdistaa sivua varovasti Fairyyn kostutetulla rievulla, mutta palaneet tahrat eivät himmenneet. Kävi sen sijaan niin, että sivun kulma irtosi kolmionmuotoisena palasena. Tököttelin sen takaisin märkään sivuun, ja painelin kiinni repeämään - paperihan on massaa joka puristetaan kokoon, järkeilin.

Tarvittiin vielä tuet, valkoiset, jotta painomuste ei tartu ja sivut suoristuvat. Irrotin seinäkalenterin taustapahvista palaset sivun murtumakohdan molemmin puolin ja suljin kirjan varovasti. Päälle asetin painoksi Ihmishirviöt - maailmanhistorian julmimmat ihmiset, Muinaisajan ihmeet ja Kotilieden vuosikerrat vuosilta 1945 ja 1932. Viritys tuntui hyvältä mutta sydänalaa kiersi raskas huoli, joka ei liittynyt rahaan, vaan kuvaani kirjaston asiakkaana. Tämä olisi jo kolmas kerta, jolloin olen tuhonnut kirjaston omaisuutta, tahtomattani ja kömpelyyttäni.

Ensimmäisen kirjani jouduin korvaamaan aika kauan sitten, ja tämä tapaus oli poikkeuksellisesti hauska ja tapahtui kaikenpuolisen huvittuneisuuden merkeissä. Jopa naurettiin siinä korvaustilanteessa, kun kaivoin seteliä lompakostani, varsinkin kirjastonhoitaja nauroi kovasti. Kirja oli nimittäin Koirankasvatuksen käsikirja, ja tuhonnan suoritti koirani järsimällä kirjan selkämyksen. Tämä on sama koira, joka joskus söi yöllisen miesvieraan nahkakengät ja minun punaiset korkonahkasaappaani.

Toinen korvaustapaus oli äärimmäisen nolo, sillä pilasin kirjaston Bach-levyn kaadettuani valkoviinilasini sen päälle. Kuivasin ja puhdistin levyä, ja mietin, ettei kukaan huomaa vähäistä vettynyttä cd-levyn pahvikuorta. En siis maininnut mitään palauttaessani levyä, vaan minut otettiin kiinni kirjaston hyllyrivien välistä, jossa virkailija sanoi, että tämä levy ei nyt oikein soi. Pulpahdin puhumaan hätääntyneesti joko kalvenneena tai punoittaen - en muista kummin - miten colani oli kaatunut levyn päälle ja miten olin sitä puhdistanut.

En ollut halunnut väistää rahallista korvausta, vaan häpeän, joka koitui nyt ylleni kaksin verroin. Samaista minut käräyttänyttä tukevaa ja tummakulmaista virkailijaa pelkään hieman vieläkin, ja ennen kaikkea sitä, onko hän taas vuorossa, kun menen palauttamaan Kellokosken prinsessaa. Kieltämättä olen miettinyt, voisinko vain palauttaa kirjan, muina miehinä. Vaan en pysty teeskentelemään. Jospa taas joudunkin kiinni, virkailija tulee perääni ja sanoo, että tämmöistä tuhrua ei tässä ennen ollut, kulmakin on irti.

Mitä te tekisitte minun tapauksessani?
Otan mielelläni vastaan neuvoja. Yksi kehittelemäni ratkaisumalli on se, että ostan kirjakaupasta uuden Kellokosken prinsessan ja tarjoan sen muitta mutkitta ja hymyillen kirjastolle. Pyydän tuhriintuneen laitoksen omakseni, koska kirja oli minusta hyvä ja sattui pieni vahinko, kissa syttyi tuleen. Toimisiko tuo?

(Maalannut Cornelius Arendtz
)

495 kommenttia:

  1. Itse ehkä kertoisin rehdisti, että kirjalle sattui nyt tällainen onnettomuus.

    Kerran tuhosin yhden koulun kirjaston kirjan (se jäi reppuun kesäloman ajaksi banaanin kanssa) ja lopputulos oli se, että pääsin huomattavasti halvemmalla ostaessani kyseisen tiiliskiven paksuisen atk-opuksen alennuksesta suoraan kustantajalta ja vein sen koulun kirjastoon tuhoutuneen tilalle, vaikka kyseinen kirja olikin niin vanhentunutta tietoa jo, että tuskin sitä kukaan lainasi enää sen jälkeen kun sen sinne toimitin. Muussa tapauksessa kirjasto olisi perinyt minulta kirjan ovh-hinnan joskus vuosia aikaisemmin, kun kirja oli vielä uusi, ja se hinta oli aika suolainen.

    VastaaPoista
  2. Vanha viidakon sananlasku kuuluu: kun kirjastonhoitaja hikeentyy, vapisee Vaasankin veri!

    Menet siis kiltisti kirjastoon ja ojennat kätesi, että lainuri näkee riittävän ajoissa hänelle tarjoamasi omenan! - Sitten aloitat ujolla äänellä: ...on se, tota, ilmoja pijelly viime aikoina.- Siitä pikkuhiljaa asiaan: ON TUO POLITTIIKKAKIN VIIME AIKOINA OLLU KUMMALLISTA, tapahtu pikku vahinko kirjalle, ONKOHAN SIELLÄ EDUSKUNNASSA KAIKKI KOHILLAAN...

    Tuommoisella pitäisi linnatuomiolta välttyä.

    Minulla on hyllyssäni vuosikerta -35, tarkistin.

    VastaaPoista
  3. Minä puolestani neuvon muistelemaan, että miten sinua kotona opetettiin käyttäytymään tällaisissa tilanteissa. Sieltä se vastaus löytyy.

    VastaaPoista
  4. Tässä tapauksessa vain tuhru on yhdellä sivulla eikä haittaa lukemista. Olen lisäksi onnistunut suoristamaan kirjan sivut pitämällä opusta yön yli painossa, mutta ruskeita viiruja sivulla on, samoin irronneen kulmapalan liitoskohta näkyy. Kirja on siis täysin lukukelpoinen, ja joskus näkyy pahempiakin suttuja ja jopa puuttuvia sivuja kirjaston kirjoissa.

    Lapsuudessani kirjoissa oli usein kirjoituksia, nyt ne ovat vessanseinissä. Saattoi lukea miehen elimen kansanomainen nimi, samaten naisen, mutta jostain syystä naisen luki harvemmin. Hyvin tavallisia olivat Huono kirja, tai Ei kannata lukea.

    Kyseessä onkin siis häpeän välttäminen ja mahdollisen tummakulmaisen tukevan kirjastovirkailijan arvioinnin kohteeksi joutuminen. Hän taatusti muistaa kostuneen cd-levyn.

    Tuo omenakonsti on liian läpinäkyvä, Riku. Ainakin opettajan silmiin. Mieluummin panen nastan kirjastonhoitajan paluutiskin tuoliin, niin että huomio kiinnittyy muualle. Yhden nastan olen pakaroistani poiminut nuoruuden tuikeudessani.

    Kotona minua opetettiin tunnustamaan syntini, mutta olemaan säästäväinen.

    Suoraan sanottuna, pelkään häpeäni olevan turhaa suorittamispainetta. Joku ei ehkä olisi moksiskaan sutusta lainaamassaan kirjassa. Teen ehkä kärpäsestä härkäsen, ja sekin on omituista hienonenäisyyttä.

    VastaaPoista
  5. Tuohon CD-levyyn liittyen..
    Sosasolat ja muut lähtevät kyllä CD-levystä helposti.
    Kannattaa muistaa, että kyseessä on pelkkä muoviläpyskä, jonka sisällä on alumiinia. Niin kauan kun sitä ei naarmuta tai syövytä, se kestää pitkälti melkein mitä tahansa. Sen voi siis pestä saippuavedellä ja huuhdella.

    Jotkin huonot levyt aikojen alussa ilmeisesti hapertuivat muovikerrosten välistä joko syöpymisen tai sienikasvun johdosta (jopa ihan itsestään!), mutta siitä ei kannata pahemmin huolestua. Jos se kuitenkin huolettaa niin levyn voi aina kuivata pesun jälkeen. (Se voi olla hyvä idea myös noin CD-soitinta ajatellen.)
    Kuivaamista ei sitten kovalla pyyhkeellä eikä myöskään uran suuntaisesti vaan esim. keskeltä uloispäin.

    VastaaPoista
  6. Itse ostaisin uuden kirjan ja veisin tummakulmatädille nätin kukkakimpun.

    VastaaPoista
  7. Tummakulmainen kirjastontäti varmasti lukee kirjansa säntillisesti, ilman viinilasia ja palavaa kissaa. Ei tuollaisen takia pidä tuntea alemmuutta vaan pikemminkin iloa viinilasista ja kissasta! Kuka nyt lukee kirjaansa säntillisesti (ilman mitään syötävää tai juotavaa, taittamatta hiirenkorville, tekemättä merkintöjä jne.) - paitsi tummakulmainen kirjastontäti, jolle neitseellinen kirja on arvo sinänsä.

    Joko viet kirjan takaisin sanomatta mitään (tekemäsi vahinko on tosi vähäinen) tai sitten menet seteliä heilutellen muttet piruuttaankaaan kerro että miksi kirja meni tärviölle.

    Annat siten tummakulmalle mahdollisuuden mielikuvituksen laukkaamiseen!

    VastaaPoista
  8. Jos onnettomat sattumat ovat suhteessa lukijan lainojen määrään, Sinulle on harvinaisen vähän sattunut.

    Ehkä on viisasta käydä kirjakaupassa ostamassa uusi Prinsessa ja varata sitä kirjastoon viedessäsi laukkuun suuri tuubihuivi. Jos tuima tummakulma seisoo tiskin takana (tarkistat asian ensin varovasti oven raosta), vedät huivin kasvojen eteen ja jätät vain silmät näkyviin. Tummakulmalla on hyvä päivä, koska hän on saanut levätä ja hän on myös tehnyt uudenvuoden lupauksia päättäen olla parempi asiakaspalvelija. Hän näkee vain epävarmat silmäsi huivin sisältä eikä muista entisiä tekosiasi. Pääset siis ilman toruja, luultavasti. ps. Voithan mainita, että Sinua itketti kovasti kirjaa lukiessasi ja kirja kastui, ellei Tummakulma usko häntäpaloa.

    VastaaPoista
  9. Delilahin ehdotuksessa on seikkailuhenkeä!

    Riski on se, että kirja jää käsiisi - mutta siinähän onkin oiva lahja seuraavalle merkkipäivänsä viettäjälle!

    Ellet sitten pidä kirjaa niin keskinkertaisena ettet kehtaa antaa sitä lahjaksi.

    VastaaPoista
  10. Tällä hetkellä arvelen meneväni sisään verhoitta, siis huiveitta, pari seteliä kukkarossani. Näytän sivun enkä jätä kirjoja ja pakene kirjastosta kohtaamatta ihmistä velvollisuutensa ääressä. Työtään hänkin vaan tekee.

    On aika kiintoisaa, mitä minulle tapahtuu, sillä vahinko on siis yhdellä sivulla ja lievää kuprua siinä lähimaastossa. Lukeminen ei esty millään tavoin, kirjan kulmankin voisi ehkä teipata selkeästi. Kukaan ei ostaisi tuon takia itselleen uutta vastaavaa kirjaa. Se vaan, että kirja on paljon luettu, siitä on kaiken aikaa tilauksia päällä. Kulutus on kova.

    Vahingon syyn ehkä pidän itselläni. Tummakulmaista kuitenkin ajattelin välttää. Voin mennä ensin lasiovien taakse tietokoneelle, ja siirtyä siitä sitten palautustiskille, kun näen, että siinä on joku muu kuin Rouva Kulmakarva.

    VastaaPoista
  11. Kirja ei tietenkään ole yksi yhteen elokuvan kanssa.

    Jäin miettimään että miksi elokuva ei oikein kolahtanut - se oli kuin vaniljajäätelö; ihan ookoo mutta parempaakin on syöty.

    Potilaat esitettiin mukavassa valossa (mikä oli plussaa) mutta tarina ei temmannut mukaansa, jäi ohueksi.

    Se ei voi johtua (pelkästään) siitä että aihepiiri oli vierasta maaperää.

    On sitä ennenkin nähty leffoja, jotka ovat osuneet jonnekin sydämen suuntaan vaikka aihe ei ole sivunnut omaa elinpiiriä.

    VastaaPoista
  12. Tuo oli hyvä tieto cd:eitten puhdistuksesta, että niitä voi siis varovasti pyyhkiä märällä rievulla.

    Niin muistaakseni kyllä tenkin, mutta ilmeisesti kuiva valkoviinikään ei lähde kevyellä kosteudella. Ja voi olla, että epämääräisen näköinen cd:n kotelo herätti Kulmakarvan kokeilemaan levyä. Korvaamaan kuitenkin jouduin, vaikken tiedä, älysikö kirjastoväki pestä levyä.

    VastaaPoista
  13. Kuunkuiske,

    en pidä kirjaa (Kellokosken morsian) kovin merkittävänä, sillä se oli jokseenkin siloteltu.

    Luin sen puhtaasti tarinana, silkasta mielenkiinnosta skitsofreniaa ja tätä henkilöä kohtaan. Joskus haaveilin psykologinkin ammatista.

    VastaaPoista
  14. Harrastaako täällä muuten kukaan uudenvuodenlupauksia?

    Lupaan ja vannon, että en, mutta vuodenvaihde on kyllä ihan pätevä kohta luoda katsaus menneeseen ja tulevaan.

    Minulla oli tänään kylässä nainen, joka kantaa murhetta kuvastaan muiden silmissä (Iineksen kertoma kirjastohäpeä potenssiin kymmenen) ja jättää siksi tekemättä asioita mitä oikeasti haluaisi tehdä ja toisaalta täyttää muiden tarpeita yli omiensa.

    Vaan se on kuulemma loppu nyt!

    Veikkaan, että samaan syssyyn loppuu myös epämääräinen ahdistus.

    VastaaPoista
  15. Nyt et ehkä ole tosissasi tuon epäitsenäisyytesi ja päättämättömyytesi kanssa ollekin kun edellisen kirjoituksen kommentissa tuota itsenäisyyttäsi juuri korostit

    VastaaPoista
  16. En ole koskaan uudenvuoden lupauksia tehnyt, vuoden vaihteesta ei ole minua motivoimaan muutoksiin.

    Katselin äsken, kuten varmaan monet muutkin, Baghin Mikko Niskasta.

    Ihmeellinen hahmo, kuin jostain sketsisarjasta. Ehkei ole hänelle oikeutettua, mutta pisti ajattelemaan kuinka paljon pateettisuudessaan oli suurta taiteilijaa, kuinka paljon huijaria.

    Elokuvansa eivät kuitenkaan surmanluoteja ja varhaistyötä Pojat lukuunottamatta häävejä olleet.

    VastaaPoista
  17. Kyllä minä olen tosissani, anonyymi, ja horjun eri vaihtoehtojen välillä.

    Tästä kertonee sekin, että vaikka juuri sanoin meneväni kirjastoon reilusti rahan kanssa, niin tilasinkin juuri Bookplus.fistä tuon kirjan. Haluan asian pois päiväjärjestyksestä, koska asia vaivaa minua, tuo kuviteltu häpeä tummakulmaisen kirjastonhoitajan kanssa - tai apulainen hän on.

    On ihan mahdollista, että olisin selvinnyt jopa korvauksetta, koska kirjan voi edelleen häiriöttä lukea. Nyt kirja tulee muutamassa päivässä, ja voin selvitä suuremmitta puheitta.

    Kuunkuiske, en ole vissiin koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Olen aika huono uskomaan, että vain päättämällä voisi jonkin huonon tavan lopettaa. Pitäisi olla vahva motiivi. Tupakanpolton lopetin kertalaakista kauan sitten, kun oli vahva motiivi. Aloin tuntea aina tupakoidessani suussani metallinmaun. Halusin siitä eroon.

    VastaaPoista
  18. Entäpä Niskasen naiset. Niistä oli enemmän juttuja kuin hänen tuotantonsa laadusta.

    Pojat on hyvä, mutta olen sitä mieltä että surmanluodeista olisi saanut vielä paremman, tiukemman ihmissielun kuvauksen. Nyt itse miehen tarina jäi kertomatta, keskityttiin vain ulkoisiin tapahtumiin ja silloin muodikkaaseen yhteiskunnalliseen kurjuuteen, joka toki oli dramaattista Pasasilla.

    VastaaPoista
  19. Jatko-osakin jäi Mikolta surmanluoteihin tekemättä, se missä Pasanen vapautuu vankilasta, aloittaa hillittömän ryyppäämisen aamusta iltaan joka päivä, kunnes tiloissaan kuristaa vaimonsa kuoliaaksi.

    Ja osa kolme, jossa vapautui jälleen vankilasta vaimonsa surman jälkeen ja tekee jotain.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Se ei toimi, että kirjastoon vie uuden kirjan, vaan kirjastoon on kirja hankittava omia kanaviaan pitkin niin, että kaikki paragraafit täytyy. Ainoa oikea tapa on siis mennä reilusti kertomaan miten kirjan tuli tärvänneeksi ja maksaa täydet korvaukset. Kirjaston kirjathan maksavat enemmän, kuin kirja kirjakaupassa, koska kirjaston kirjoihin sisältyy "hyvitysmaksua" kirjalijoille tuosta lainaustoiminnasta. Kirjailijathan menettää rankasti rahaa, kun kaikki lukee kirjan ilmaiseksi kirjaston kautta. Tämä on väärin.

    Siis tärvelty kirja kiltisti kainaloon, nöyrää asennetta, tukku kahisevaa käsiveskaan ja kirjastoon ripille. Kirjasto tilaa sitten kanaviensa kautta kirjan uudelleen.

    CD levyt voi pestä lämpimällä vedellä ja fairyllä. Ei makea viini pelkällä kostealla liinalla pyyhkimällä lähde. Tuollaisen makeaan viininlitkuun dipattu CD voi enneminkin hajoittaa CD-soittimen, mikäli sitä levyä ei ole puhdistettu kunnolla. Ei siis mitään omia viritelmiä ja peittelyä ettei tule enemmän vahinkoa.

    VastaaPoista
  22. Uudenvuodenlupauksia en aikuisiällä ole harrastanut, mutta tänään tein mielessäni yhden. Yritän muistaa, että aikuiset lapseni ovat tosiaan aikuisia ja osaavat elää elämäänsä ilman minun hyväätarkoittamiani neuvoja. Jos "lapsi" haluaa juoda esimerkiksi teensä tulikuumana, siitä vaan! On aivan hänen oma asiansa, jos kitalaki palaa. Se on hänen kitalakensa eikä minun.

    VastaaPoista
  23. Viini ei ollut makeaa litkua - en juo makeita viinejä ollenkaan, vaan kuivaa ja hapanta valkoviiniä.

    Mutta minähän siis ostin kirjan - tai tilasin sen juuri - ja maksan täyden maksun! Miten siinä voi kirjailija hävitä enemmän, kuin jos kirjasto ostaa kirjan?

    Jos siis maksan kirjastolle, mielestäni minun kuuluu edes saada tuo suttaamani kirja.

    VastaaPoista
  24. Delilah,

    sinussa on asennetta! Ja huumorintajua.

    Riku, unohdan aina, että Pasanenhan tosiaan tappoi vaimonsakin. Olisi uuden elokuvan paikka, ja siinä sitten vähän lankoja sinne Pasasen pään sisään ja lapsuuteen. Ainekset ovat mahtavat.

    VastaaPoista
  25. Miten siinä voi kirjailija hävitä enemmän, kuin jos kirjasto ostaa kirjan?

    Ystävä hyvä,

    Lue ja ymmärrä mitä jo kirjoitin. Vihje: "hyvitysmaksu" on avainsana.

    Jos maksat kirjastolle, varmaan saatkin pitää kirjan.

    VastaaPoista
  26. Minä olen päätynyt ainakin kahden uuden kirjan omistajaksi, kun olen ne hukannut, joskus myöhemmin löytänyt.

    Kirjastolle kirjoista joutui kyllä pulittamaan varmaan lähes kaksinkertaisen hinnan, kalliin joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  27. Jassoo, minulla taitaa kohta olla kaksi Kellokosken prinsessaa ja lovi lompakossa. Se oli kallis kissapalo.

    Taidan vuokrata kirpparipöydän, on muutenkin kertynyt paljon tavaroita, kirjojakin, joista voisin luopua.

    VastaaPoista
  28. Eli tällä hetkellä olenkin taas menossa kirjastoon pari seteliä lompakossa, ja postista on tulossa lisäksi yksi Kellokosken prinsessa.

    Olisin Hentun Liisa, ilmoittanut tietosi aiemmin, niin maailma olisi pelastunut.

    VastaaPoista
  29. Nämä valmiiseen maailmaan syntyneet nuoret ihmiset tapaavat yleensä sanoa, kun jotain rikkovat: en minä siihen edes koskenut, yhtäkkiä itellään meni rikki.

    Sitä mukaillen voisi yrittää myös pienoisella aggressiolla: On nämä TEIDÄN kirjat kummaa tekoa, kun hieman intensiivisesti luin tuota kohtaa kirjasta ja heti kului puhki!

    VastaaPoista
  30. Olisin Hentun Liisa, ilmoittanut tietosi aiemmin, niin maailma olisi pelastunut.

    Pahoittelen, mutta en ollut saapuvilla lukemaan kirjoitustasi ajoissa, kun olin "offline" ja netittömässä tilassa useamman päivän.

    Edellisessä bloggauksessa (keskustelussa) olisi ollut kiinnostava polveilu vaaleihin, josta olisin mm. Nasimasta ja Hetemajsta halunnut hiukan kirjoittaa, mutta taisin myöhästyä siitä, kun tuli jo tämä uusi bloggaus ja tuo vanha keskustelu kuolee pois...

    VastaaPoista
  31. On niin kuin meidän kissa kaatuneen joulukuusen vierellä: olen täysin viaton ympärilläni oleviin sirpaleisiin - viittaan Rikun kommenttiin.

    Hentun Lissuhan voi jatkaa edellisessä ketjussa, tai jos löytää kytkyn kirjastoaiheeseen, tässä, Hetemajsta. Jos on hyvät panokset, varmaan löytyy sanojia. Kehotan kuitenkin kunnioittamaan aihetta edes jollakin tapaa. Samaten Hetemajta.

    VastaaPoista
  32. Hei, huomaan olevani erinomaisen säntillinen ja tolkku mies, sillä olen ollut koko ikäni kirjastolaitoksen hevijuuseri, mutten ikinä ole vahingoittanut kirjaa edes vahingossa!

    Vastaavassa tilanteessa kuin Iines nyt olisinkin todella hermona. Miten kehtaisin kertoa, että turmelin kirjaa viinillä... no, tuon viinin kehtaisin kyllä kertoa. Pahempi se olisi, jos olisi käyttänyt kirjanmerkkinä makkaravoileipää.

    Toisaalta tuo Palavan Kissan Tarina on sen verran omalaatuinen, että se pitäisi ehdottomasti kertoa kirjaa palauttaessa. On se sen verran kirjallinen.

    Niitä tyyppejä en kyllä ikinä ole voinut ymmärtää, jotka kirjoittelevat kirjaston kirjaan merkintöjään - alleviivaajia olen pitänyt yksinkertaisesti tyhminä.

    VastaaPoista
  33. No jaa, en tiedä sitten jos etukäteen rajoitetaan ilmaisua. Kriittistä olisi ollut Hetemajn ja hänen tarkoitusperiensä käsittely. Nasiman kohdalla positiivisempia sävyjä olisi tullut esitetyksi.

    VastaaPoista
  34. Jape puhuu paskaa korvausasiassa.

    Korvaus kadonneesta tai turmellusta julkaisusta kirjaston käyttösääntöjen    mukaisesti teoksen arvon mukaan, kuitenkin vähintään:  50 €
    Lainaaja voi myös hankkia kadonneen tai turmeltuneen aineiston tilalle vastaavan kappaleen.

    Useimmissa kirjastoissa voi viedä vastaavan tilalle, ja se on jopa suositeltavaa.

    VastaaPoista
  35. Ano puhuu ihan paskaa. Ihan hevon kukkua veistelee, niin kuin yleensä.

    "Ahkera kirjastonkäyttäjä yritti lainata kirjaa, kun virkailija ilmoitti, että hän on lainauskiellossa. Lainauskiellon syyksi ilmoitettiin lainaajan palauttama turmeltunut kirja. Korvattavan kirjan hinnaksi kirjasto ilmoitti 33,50 euroa

    Kirjaston palvelupäällikkö Pirjo Rissanen sanoo, että uusissa kirjoissa korvausehdot ovat tiukat ja kirjaston kirjat ovat varsin puhtaat.

    –Jos emme puutu ensimmäisillä uuden kirjan lainakerroilla esimerkiksi kastumisiin, turmeltunut kirja voisi mennä muiden lainaajien piikkiin. Osa asiakkaista lainaa vain täysin puhtaita kirjoja.

    Päivittäin kirjastosta lainataan 2000-4000 kirjaa. Vuodessa lainauskertoja on yli kaksi miljoonaa. Kirjatoimittajat kilpailutetaan aina 3-4 vuodeksi kerrallaan.

    –Turmeltuneisiin kirjoihin törmätään päivittäin. Ennen kirjoja turmelivat koirat. Nyt ihmiset pitävät kirjoja, ruoka- ja juoma-aineita usein samassa kassissa lisääntyneistä kosteusvaurioista päätellen."

    VastaaPoista
  36. Aineiston korvaaminen ja maksujen maksaminen

    Sinun on korvattava kadonnut tai vahingoittunut aineisto maksamalla aineiston omistavan kaupunginkirjaston määräämä korvausmaksu. Mikäli haluat korvata aineiston toisella vastaavalla teoksella, on asiasta sovittava erikseen. Videokasetti, DVD-levy ja CD-ROM on korvattava maksamalla tallenteen omistavan kaupunginkirjaston määräämä korvausmaksu. Kirjasto ei palauta maksamaasi korvausmaksua, vaikka myöhemmin löytäisit korvaamasi aineiston.


    Hyvin selkeää tekstiä!

    VastaaPoista
  37. On muuten aika yleistä tuo kissojen syyttäminen kirjojen turmeltumisesta. Helppohan se puolustuskyvytöntä on syyllistää...

    Kysy kirjastonhoitajalta kysymys palstalta:
    "Hei. Valitettavasti kävi vahinko kirjan kanssa (kissa kaatoi kahvia päälle) ja se ei enää taida olla ihan hyväksyttävässä palautuskunnossa. Muistelisin joskus kuulleeni että suoran kirjastolle korvauksen lisäksi on mahdollista ostaa vastaava tilalle? Onko kirjoilla muuten joku kiinteä hinta vai vaihteleeko se kirjan mukaan?"

    VastaaPoista
  38. Saapas nähdä, mikä on nyt sitten kirjastojen käytäntö. Tässä tulee nyt niin erilaista tietoa tuosta korvausasiasta, ettei tiedä, mitä uskoa.

    On varmaan parasta ottaa se tilaamani kirja mukaan ja tarjota sitä. Ottavat jos ottavat. Tai eivät ota. Ehkä kirjastoilla on erilaisia käytäntöjä tässä.

    Nyt muuten se sivun kulma irtautui, kun avasin kirjan.

    Ja tässä on vielä sellainenkin häpeä, että jos ostamani kirja ei kelpaakaan, niin nolottaa tyhmyyteni, kun menin heti ostamaan uuden. Vaan kyllä tämä kestetään, pientähän tämä on isompien asioitten rinnalla.

    Kenties kerron Palavan kissan tarinan, jos ääntä riittää. Se voi pelastaa minut häpeältä.

    VastaaPoista
  39. Pannustakohan se kissa tuota kahvia kaatoi kirjan päälle?

    VastaaPoista
  40. Mikä sinua Anonyymi vaivaa?

    Kukaan ei ole syyllistämässä kissaa, jos kertoo tilanteen. En ajatellut sanoa, että kissa laski likaisen ja märän paperitollon avatulle kirjalle ja unohti sen siihen.

    Kummaa, miten jonkun mieleen aina tulee jokin negatiivinen puoli. Syyttää jotakuta. Hyi olkoon, eihän tässä siitä ole kyse, vaan tarinasta, niin kuin Tapani tuolla vihjasi puheessaan Palavasta kissasta. Tarina sattumoisin on tosi, mutta kirjallisesti esitetty.

    VastaaPoista
  41. Aika älytön yhtälö.

    Häpeä ei liene ainoa motiivi tässä asiassa koska yhden kirjastonhoitajan sijasta asiasta tietää nyt useampi sata – tuhat – ihmistä. Eikä hävetä yhtään. Sitäpaitsi, aiemmat vakuuttelusi ulkopuolisen ohjeistamisen tarpeettomuudesta ovat kumoamatta.

    Motiivi lienee kosmeettisempi.

    VastaaPoista
  42. Iines hoi!

    Otapa ja printtaa kissajuttusi sekä sen saamat kommentit paperille. Sitten liuskanipun kanssa kirjastoon tummakulman luo. Sanot vielä hänelle, että jos pystyt tämän nauramatta lukemaan, niin maksan mitä pyydät.

    VastaaPoista
  43. "CD levyt voi pestä lämpimällä vedellä ja fairyllä. Ei makea viini pelkällä kostealla liinalla pyyhkimällä lähde."

    Niin. Ei mitään tuputtelua, ei CD:t mitään vinyylejä ole. Se on kuitenkin aika kovaa muovia. Rohkeasti vaan likoamaan tarvittavaksi ajaksi ja sormella pyyhkimään. Miksei harjallakin vaikka ne voivat olla liian kovia.

    Tosiaan kuitenkin sen kuivaamisen kanssa kannattaa olla varovainen, koska kovilla pyyhkeillä saa levyyn pienenpieniä naarmuja aikaiseksi.

    Sitten myös tietysti kun "optiikasta" on kyse niin puhdistusalkoholit ja mikrokuituliinat käyvät.

    VastaaPoista
  44. Vaarin ehdotus on toistaiseksi hauskin ja paras, mutta toteutuessaan se paljastaisi minut, ja sitä en tahtoisi. Uskon, että Rouva Kulmakarvaakin juttu huvittaisi, sillä ei hän ole pahalta tuntuva, vähän vaan jähmeä, mutta palvelualtis. Taidan vähän jännittää sen viini-cd:n jälkeen häntä ja mietin, muistaako hän sen, miten tuli perääni kirjahyllyrivien väliin. Ehkä hän onkin unohtanut koko jutun.

    VastaaPoista
  45. Mikrokuituliina on ihan hyvä. Vessapaperilla tai talouspaperilla ei pidä mennä CD:tä pyyhkimään. Ne on siihen touhuun aivan liian karkeita. Melkein kuin hiekkapaperia.

    En suosittele myöskään alkoholin käyttöä CD:n puhdistukseen. Tietyt muovit, joita CD:ssä käytetään, eivät pidä alkoholista. Myöskin painatukset CD:ssä voivat olla liukenevaa sorttia, mikäli alkoholi on sopivaa. Lisäksi alkoholeissa on usein epäpuhtauksia, joten niistä voi jäädä CD:n pintaan tahroja.

    VastaaPoista
  46. Ehkä cd:t kuivaisi parhaiten hiustenkuivaimella? Ei jäisi kuivumisraitoja.

    En oikein ymmärtänyt anonyymin kommenttia klo 22.57. En kuitenkaan välitä palata siihen. Ei minulla ole mitään motiivia mihinkään, kunhan teen nyt oikein. Tarinaa tässä etupäässä kerroin Marian ilmestyksestä ja palavasta kissasta.

    VastaaPoista
  47. Totuus saattaa joskus olla taruakin ihmeellisempi.

    Van Vaarin machojutut naistenkaatoineen ja reaalimaailman pettymyksineen naiskatraansa kanssa ovat parasta tragikomiikkaa. Hänen Siperian junamatkat opettaa -tarinat ovat loistavia klisheitä luetusta kirjallisuudesta. Tai "Mikiksen" aikuisten oikeasti kyrpiintymiset "Topi-Pettereihin ja ja heitä suvaitseviin blogisteihin.

    Kun sisu on hieman laantunut kuin "Japella" konsanaan, voi vaivihkaa tulla muina miehinä takaisin, jopa anteeksipyydellen.

    VastaaPoista
  48. "Tarinaa tässä etupäässä kerroin Marian ilmestyksestä ja palavasta kissasta."

    Tässä tuo motiivi uudelle jutulle taitaakin olla. Mutta miksi nuo pyynnöt toimintaohjeiksi kun niitä et ole halunnut ennenkään vastaanottaa.

    Lukemisen ymmärtämisessä ei avuillasi pidä heittäytyä aivan hömelöksi.

    VastaaPoista
  49. "Ehkä cd:t kuivaisi parhaiten hiustenkuivaimella? Ei jäisi kuivumisraitoja."

    No kenties loppukuivauksen voisi tehdä hiustenkuivaimella. Suosittelen kuitenkin irtoveden pyyhkimistä ensin pois pehmeällä liinalla. On meinaan niin, jos vain pesee CD:n ja jättää vesipisaroineen kuivumaan ilmakuivaukseen liinan päälle, niin kuivuessa vesihelmistä jää tahra levyn pintaan. Siksi olisi hyvä pyyhkimällä kuivata.

    "En oikein ymmärtänyt anonyymin kommenttia klo 22.57."

    No ei sitä ymmärtänyt muutkaan. Älä välitä tuosta anonyymin tampio runkkarin kommentista.

    VastaaPoista
  50. "En suosittele myöskään alkoholin käyttöä CD:n puhdistukseen. Tietyt muovit, joita CD:ssä käytetään, eivät pidä alkoholista. Myöskin painatukset CD:ssä voivat olla liukenevaa sorttia, mikäli alkoholi on sopivaa. Lisäksi alkoholeissa on usein epäpuhtauksia, joten niistä voi jäädä CD:n pintaan tahroja."

    Niin no lähinnä tarkoitin näitä silmälasinpuhdistukseen tarkoitettuja alkoholeja (ja miksei optiikalle/elektroniikalle tarkoitettuja), mutta tosiaan helpointa on pestä niitä saippuavedessä tai fairylla.

    "Mikrokuituliina on ihan hyvä. Vessapaperilla tai talouspaperilla ei pidä mennä CD:tä pyyhkimään. Ne on siihen touhuun aivan liian karkeita. Melkein kuin hiekkapaperia."

    Jep. Mutta kun enimmät vedet ravistelee pois, niin noillakin voi kuivata, kunhan niillä ei pyyhi eli siis vain imeyttää veden painamalla niillä.

    VastaaPoista
  51. Meillä kävi kerran niin, että kun muutimme, muuttolaatikossa olleiden lainakirjojen päälle kaatui jotain mönjää. Oli kai ollut liian lähellä keittiön muuttotavaroita.

    Selvisin asiasta hommaamalla uudet vastaavat kirjat pilalle menneiden tilalle.

    VastaaPoista
  52. "Jep. Mutta kun enimmät vedet ravistelee pois, niin noillakin voi kuivata, kunhan niillä ei pyyhi eli siis vain imeyttää veden painamalla niillä."

    Totta, olet varmaankin oikeassa. Noin voi varmaan tehdä, kunhan tosiaan ei pyyhi.

    VastaaPoista
  53. Kirjastosi käyttösäännöissä määritellään että; kadonnut tai vahingoittunut aineisto on korvattava maksamalla siitä kirjaston määräämä hinta ja että; perittävistä maksuista päättä kukin kunta itse.

    http://www.youtube.com/watch?v=XcVBW9JMYdQ&playnext=1&list=PL243941540A82232D&index=9

    VastaaPoista
  54. Tuossa linkissä on mainio pätkä Ihmistenpuolueen kokouksesta, jossa vaahdotaan nettikirjkoittelusta. Sopii kuvaamaan tämänkin blogin pitkiä keskusteluja. Ja se perään tuleva Ope-komiikkajuttu on myös hyvä, siinä näkyy rehellisesti koulun kuva. Hassua vaan, että se on komiikkaa, kun se oikeasti on totta.

    VastaaPoista
  55. Kirjastomäärärahat ovat eri kunnilla erilaiset, joten sen mukaan korvausasiat järjestynevät.

    Asia selkiää kohtapuoleen, jahka saan postista tilaamani kirjan ja menen se korissani kirjastoon. Kerron teille, kuinka kävi.

    Ja jos minulle jää kuitenkin jäteen kaksi Kellokosken prinsessaa, lupaan panna myyntipöydän kirpputorille ja alkaa vilkkaan kauppiaselämän kevätkaudella. Tahtoisin muutoinkin heittää puoli huushollista tavaraa ulos ja remontoida huoneistoni valkoiseksi avotilaksi, jossa on vain niukalti kalusteita ja seinät paljaat mistään kuvista. Nyt huusholli on täynnä raskaita tummia huonekaluja ja paksuja nahkasohvia.

    VastaaPoista
  56. Hei Iines,

    toivottavasti saat sovittua asian "kirja kirjasta"-periaatteella.

    Minä en ole toistaiseksi hukannut tai sohlannut yhtään lainaamaani opusta, vaikka pienimuotoinen sivukirjasto minulla täällä kotona onkin. - Valmiiksi kastuneisiin tai muuten ei-priima-kunnossa oleviin kirjoihin olen kyllä törmännyt useinkin; niistä olen raportoinut palautusvaiheessa, ja ne on siirretty kunnostettavien kirjojen koriin (jos siis esim irtolehtiä olisi syytä teippailla kiinni).

    Ja yhden ikimuistoisen kerran sain noottia 1930-luvulla julkaistusta "varastokirjasta"; en olisi muka ollut palauttanut sitä. Yksi puhelinsoitto, ja rauhallinen, ystävällismielinen meilailu kirjaston johtajan kanssa, ja asia lopulta selvisi. Onneksi sattumalta muistin palautuspäivän (olin juuri tulossa lääkäristä), ja osasin selittää sen, että palautin kerralla kassillisen vanhoja kirjoja, ja nimenomaan tiskille, etteivät seniorikirjat joudu palautusautomaattiin liukuhihnalle ja putoilemaan, hauraita kun ovat. Ryhtyivät selvittämään asiaa kirjaston päässä, ja lopulta selvisi, että se oli vahingossa hyllytetty taviskirjojen joukkoon, eikä takaisin varastoon. Vuolaita ja sydämellisiä anteeksipyyntöjä johtajalta seurasi sähköpostiini. - En silti ymmärrä, miksei se ollut kirjautunut palautetuksi, kun se tiskillä kuitenkin vedettiin sen masiinan läpi. Mutta eiväthän nämä hienosäädöt meille maallikoille kuulu, ja pääasia on tietty se, että teos on turvallisesti omalla paikallaan, odottamassa seuraavaa vanhanajan viihderomaanien rakastajaa. :)

    Remonttivimmasi ymmärrän hyvin! Liittyneekö vuodenvaihteeseen, vai muuten vain sattumaan, mutta minullakin on kova halu raivata tilaa ja avaruutta ympärilleni! - Huonekaluja en haluaisi vaihtaa (minulla on 1700-luvulta peräisin oleva kustavilainen kalusto olo/makuuhuoneessa, ja rapistuneisuudestaan huolimatta se on vaalea ja kepeä, kuten tuon ajan muoti tuppasi olemaan, ja tunnearvoltaan mittaamaton). Tauluja en juurikaan omista, ja kaikenlaisen pikkukrääsän pyrin vaihtamaan sesongeittain, jos silloinkaan, koska en viitsi pyyhkiä pölyjä. Tarvitsisin lisää kirjahyllyä (nyt pinot rönsyilevät lattialla ja kasseissa sekä pahvilootissa), ja haluaisin kehystää ja ripustaa läheisten ihmisten kuvia ja muuten tärkeitä muistoja työhuoneen seinälle.

    - Puhuttaisiinko seuraavaksi vähän feng shuista; voin jo kuvitella sitä pullistuneiden otsasuonien määrää, jota täällä näkisimme, jos alkaisimme jakaa asuntojamme yhdeksään ruutuun, ja miettiä minne rahapuu ja roskakori kannattaa kenenkin sijoittaa... :D

    VastaaPoista
  57. Rätti käteen ja turhat tavarat pois nurkista, niin johan tulee hyvä olo! Kutsutaan sitä sitten vaikka feng shuiksi tai ihan vaan siivoamiseksi.

    Väljässä ympäristössä on helppo hengittää. Eikä ole pölynkerääjiäkään, pikkusälää.

    Varmasti ihmisen koti kertoo siitä miten hän voi.

    Niin kuin vaikka musiikkikin, mitä kuuntelee.

    Mustiin pukeutuvan, katsekontaktia välttelevän nuorison mielentilaa kuvaa hyvin se karsea, melodiaa vailla oleva räminä, joka pursuaa bussissa kuulokkeista sellaisella volyymillä että koko bussi sen kuulee.

    VastaaPoista
  58. Feng Shui kuuluu sarjaan hurumuijien, joilla ei ole mitään muuta tekemistä, harrasteet.

    Samaa sarjaa on Tarot-korteista lukeminen, horoskoopit ja astrologia.

    VastaaPoista
  59. Minä uskon Charin mainitsemaan fengshuihin, siihen että kodin sisustuselementtien muodoilla ja laaduilla on vaikutusta ihmisen mielialaan ja toimintakykyyn ja varsinkin energiaan.

    Yksinkertainen esimerkki on vaikka tiskivuori tiskipöydällä - se vaivaa ihmistä ja syö energiaa, koska sen paikka ei ole siinä. Se on fengshuin vastainen linja, este.

    Tavaroilla ja huonekaluilla on linjansa, niiden tulee olla rytmissä niin, että ne eivät ole poikkisuuntaisina esteinä, vaan eteenpäinvievinä linjoina. Veden solina rauhoittaa, kellon tikitys häiritsee.

    Eikö tämä kaikki ole jonkinasteista arkifengshuita?

    Haluaisin heittää kaikki kirjahyllyni ja taulunikin pois, olen jo katsellut ja lehteillyt niitä kylliksi.

    Tahtoisin vain valkeaa avaruutta, ja kaikki irtoesineet minimiin. Kirjoja saa kirjastosta, vain harva kirja on tarpeen omistaa - taidan päätyä lukulaitteeseen! Parempi on elää kuin lukea elämästä.

    Vain tilaa, valoa ja joitain kerrassaan mukavia istuimia ja työpisteitä tahtoisin. Huoneessa voisi olla yksi koristeellinen esine, valtava kristalli- tai lasihelmikruunu korkealla katossa.

    Tässä muuten linkki kuvaan olohuoneestani, joka on tumma ja ehkä vähän tsehovmainen. Juuri tämän tilalle se valo nyt olisi mieleen. Miten lie tämän fengshui?

    VastaaPoista
  60. PS Jos katsotte tuota linkin kuvaa, niin se on ikkunanheijastuskuva, siis peilikuva ja läpi näkyy taustan lumipuita. Kuvaa pitää myös vierittää sekä leveys- että pystysuuntaan ison koon vuoksi.

    t. hurumuija Iines

    VastaaPoista
  61. Kuunkuiske siellä palautti meitin maan kamaralle! :) :D

    Rätti kädessä heiluminen nyt ei vaan ole minun vahvin alueeni; jos joku - tai minä itse - keksii kirjan, jota lukea, tai leffan, jota katsella, siivoaminen jää!

    Ja luojan kiitos te ette näe kotiani: minussa on valtavasti hienoja ominaisuuksia, mutta siivoaminen omassa kotona ei kuulu niihin (työkseni olen kyllä siivonnut, ja saanut tippiäkin, mutta se on ihan eri juttu).

    Murrosikäisenä hoidin viikkosiivouksen silloin, kun vanhemmat olivat ruokakaupoissa. - Meillä siis lasten piti siivota omat huoneensa, ja osallistua sitten muihin kodin töihin tarpeen mukaan.

    Kun vanhemmat häipyivät ostoksille, minä keräsin isoimmat vaate- ja kirjakasat huoneeni lattialta. Joko pesukoneeseen, tai kassiin (siis ne kirjat). Sitten ämpärillinen lämmintä vettä, runsaalla mäntysuovalla tehostettuna, huoneen lattialle, ikkuna auki, ja ovi kiinni. Itse siirryin olohuoneen soffalle lukemaan. N. 10 min ennen vanhempien arvioitua saapumisaikaa keräsin itseni ja kirjani, kiikutin mäntysuopaämpärin kylppäriin, suljin ikkunat, ja näytin kiltiltä. :) Kodin yhteisiin töihin osallistuin mukisematta aina.

    Läpi meni, ja vasta aikuisena paljastuin, kun itse kerroin. :)

    Voi, mikä raggari olinkaan. ;) :) :D

    Eikä se "rätti käteen ja hommiin"-systeemi ollenkaan riitä silloin, jos tekemättömät työt tai ideat kasautuvat pahan olon takia. Varsinkaan, jos on lapsesta/nuoresta pitäen oppinut olemaan kiltti ja sopeutuvainen, ja ulkoinen kaaos, joka oikeasti häiritsee vain itseä, on ainoa tapa purkaa pahaa oloa.

    Kaikella ystävyydellä tämä vuodatus, Kuunkuiske. :)

    Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Minulle se rätin ottaminen käteen vaatii tällä hetkellä melkoisia ponnisteluja.

    - Rehellisyyden nimissä: olen aina inhonnut pölyjen pyyhkimistä! Tykkään kyllä tiskata, ja pestä & ripustaa pyykkiä! Vedessä on jotain rauhoittavaa.

    Plus että isäni kanssa hoidettiin joulutiskit aina kahdestaan. Hän ei pyytänyt apua, minä menin. Kynttilät paloivat, isä vihelteli joululauluja; minusta oli kivaa kuivata ja kiillottaa pöytähopeita ja parempia astioita. :)

    Ihana jouluhetki, joka toistuu kaikissa juhlissa: minusta on ihanaa tiskata, kun juhlat ovat ohi, vieraat lähteneet, ja hauska ilta takana. Poltan kynttilöitä, valitsen musiikin, ja juon lasin viiniä työnteon ohella. :)

    VastaaPoista
  62. Kirjaston DVD:t ovat sitten kalliimpia korvattavia, koska niiden tekijänoikeusmaksut ovat himpun verran kalliimpia kuin kaupasta ostetun dvd:n.

    Niitä ei sitten kannata kantaa ruokapöytään. :) Lasku voi olla useita kymmeniä, jopa satoja euroja, riippuen vähän elokuvasta.

    VastaaPoista
  63. Iines, olohuoneesi näyttää hyvin lämminhenkiseltä ja kutsuvalta, suorastaan aistilliselta.

    "Parempi on elää kuin lukea elämästä" - ten points!

    Tämä menee samaan sarjaan kuin parempi nauttia siitä mitä elämä tuo eteen kuin kuvata sitä.

    Ettei ole kuin japanilainen turisti joka missaa matkan kun tärvää sen linssin takana.

    Tuksuja, tunnelmia, hetkiä, naurunpurskahduksia, helliä hetkeä kun ei saa talletetuksi filmille tai nauhalle.

    Onneksi.

    VastaaPoista
  64. Char, en minäkään harrasta pölyjen pyyhkimistä - siksi minulla ei juurikaan ole pölyä keräävää sälää!

    En voi kehua siivousintoanikaan; pimeä vuodenaika on armollinen, sen kuin laittaa kynttilän palamaan ja mahdolliset toimintatarmoa vaativat kohteet jäävät pimentoon.

    JOS siivottomuus häiritsee, siihen kannattaa tarttua. Muuten se on hyvän olon este.

    Jos se ei häiritse, niin sitten ei ole mitään ongelmaa!

    VastaaPoista
  65. Iines,

    itsekin uskon siihen, että tekemättömät työt ahdistavat ja vievät energiaa.

    Katsellaan siis sitä verenpaineen kohoamista. - Minä veikkaan, että viimeistään huomenna joku ottaa esiin lämpökivien tai Rosen-terapian kamaluudet. :)

    Minusta kotisi näytti tunnelmalliselta - tummalta myös, ja tummemmalta kuin olisin osannut kuvitella!

    Minä näen sinut valkoisessa kesähuvilassa! Vähän villiintynyttä puutarhaa rehevän nurmikon keskellä; mukana myös tarkoin vaalittuja ruusupenkkejä! Siinä kesäkodissa en tummia sävyjä näe; talvikodissa se slaavilaiseen vilahtava romanttisuus (ilman mitään hömpötystä) voisi olla paikallaan. - Kynttilöiden valo tuovat parhaan esiin tummista tauluista. - Vaikka siis kisun kävikin vähän köpelösti!

    Ehkä se talvikodin tummuus onkin vain taustana elävälle valolle?

    VastaaPoista
  66. Hei Kuunkuiske,

    minua siivottomuus häiritsee, minun kodissani.

    Koetan madaltaa tänä vuonna omia vaatimuksiani - kukaan muu ei niitä minulle edes esitä, tai niistä piittaa. :)

    VastaaPoista
  67. Minullahan pursuavat paikat vanhoja esineitä, kirppiskamaa ja kaikenmaailman patsasta ja lamppua ja kuvaa ja kellastunutta kirjaa ja lehteä. Tämä on tulosta huutokauppainnostuksestani. Näitä ajattelin nyt kaupitella pois kirpputorilla, kevään mittaan. Ulkovarastonikin on niin täynnä kamaa, etten mahdu sisälle. Siellä on mm. lähes uusi kirjahylly ja lattiasta kattoon ulottuva peili + tyttären lapsuuskirjat, joilla olen tuon hyllyn täyttänyt.

    Lisäksi minulla on on kaksi vanhaa pöytätietokonetta ja kaksi viratonta tulostinta skannereineen komeroissa ja yksi peräti vaatehuoneen lattian nurkassa. En tiedä, minne panisin vanhat monitorit. Mieluiten murskaisin ne lekalla ja panisin mustaan jätesäkkiin.

    VastaaPoista
  68. Aika on kerätä, aika on päästää irti.

    On jännä huomata että miten maku muuttuu - minulla esim. tämä nykyisen kodin ilme on täysin toisenlainen kuin edellisen. Muutama uusi isompi huonekalu, vaihdettavia tekstiilejä ja that"s it. Vanha kerrostaloasunto (joka oli ihana mutta pieni) vaati toisenlaisen tunnelman.

    Char, kun päästät irti siivousvaatimuksistasi, haluat luonnostaan paikat kuntoon.

    Kun ei ole pakko.

    VastaaPoista
  69. Iines,

    muuten en osaa sanoa mitään, mutta laita tyttären kirjat hyvään säilöön!

    Tai vaadi häntä hakemaan ne, kohtuullisen ajan sisällä; lapsuusajan tärkeillä kirjoilla, ja sarjakuvilla, on tärkeä merkitys.

    Minun äitini vintiltä on kahden eri
    murron yhteydessä, kahdessa eri kaupungissa, varastettu leluja ja kirjoja, joita olimme tarkoittaneet meidän lapsillemme.

    Niitä varmaan myydään kirppareilla; näin poliisi arveli.

    Saimme pienen vakuutuskorvauksen, mutta olisimme halunneet pitää ne alkuperäiset kirjat ja lelut! - Se tunnearvo!!!

    VastaaPoista
  70. Kuunkuiske,

    uskon nyt sinua.

    - Oma systeemini ei ainakaan ole toiminut.

    Koetan päästää irti. :)

    VastaaPoista
  71. Suurin osa tyttären kirjoistahan on, Char, suojassa sisätiloissa ja osa hänellä itsellään omassa asunnossaan. Tuolla ulkovarastohyllyssä on eniten kuvakirjoja, Pupu Tupunat ja semmoiset, satukirjoja ja Akuja, sitten lisäksi mummin, siis äitini kirjoja, jotka pelastin kuolinpesän siivouksessa roskalavalta. Olen seuraillut kirjojen kuntoa, ja toistaiseksi ne ovat priimakunnossa, lukkojen takana. Hometta niihin voi kyllä tulla, sillä ulkovaraston katosta tuli hieman lunta viime keväänä sisään, tai siis sulavettä.

    VastaaPoista
  72. Kuulostaa tutulta, Iines. :)

    Ja hyvä, että omat kirjat ovat turvassa. :)

    Meiltäkin varastettiin juuri sarjakuvia (minulla oli täysi kokoelma Aku Ankan Taskukirjoja, jotka vanhempani olivat ostaneet).

    Sekä pari laatikollista Barbi-tyyppisiä nukkeja, vaatteineen ja varusteineen. - Hekin olivat meille kuin ihmisiä, ja tarkoitus oli antaa ne lapsillemme.

    Rosvoilu ja varastaminen on siis kurjaa, jos nyt tiivistän.

    VastaaPoista
  73. Ja vakavasti puhuttuna: en jaa kotiani ruutuihin.

    Yllättävää on se, miten monenlaisiin juttuihin ihmiset saa mukaan.

    Etäinen tuttavani kirjoitti joulukuussa siitä, kuinka olla Juhlan Prinsessa.

    Jutun loppupuolelle piti lisätä se, että mielikuvaharjoittelua ei sovi silmät kiinni harrastaa ulkona/liikenteessä.

    - Että näin.

    Että pidetään silmät auki julkisilla paikoilla. :):D

    VastaaPoista
  74. Kierrätyskeskukset = ent. kaatopaikat ottavat monitorit vastaan maksutta. Nakkaa sinne.

    Muut sekatavara, niin paljon kuin ha = farmari mahtuu 12-17 ekee.

    Edullista eikö totta.

    VastaaPoista
  75. "Tuksuja, tunnelmia, hetkiä, naurunpurskahduksia, helliä hetkeä kun ei saa talletetuksi filmille tai nauhalle."

    Tuksu on kylläkin tallennettu filmille tai nauhalle tuskallisen monta kertaa. Että pysyhän asiassa.

    VastaaPoista
  76. Tunnearvo ei ole tärkeää, sen voi tunteilla aina uudelleen. Ei siihen niitä rojuja tarvita.

    VastaaPoista
  77. "Lisäksi minulla on on kaksi vanhaa pöytätietokonetta ja kaksi viratonta tulostinta skannereineen komeroissa ja yksi peräti vaatehuoneen lattian nurkassa. En tiedä, minne panisin vanhat monitorit. Mieluiten murskaisin ne lekalla ja panisin mustaan jätesäkkiin."

    Tuo olisi ympäristörikos. Ennemmin kannattaa formatoida noiden koneiden kiintolevyt, antaa niille varmuuden vuoksi tehokas vaihtovirtamagnetointikäsittely ja viedä kunnan eletroniikkaromun kierrätyspisteeseen. Sinne voi viedä myös monitorit ja skannerit, ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  78. Voi varjelkoon.

    Vuosi voi vaihtua, mutta Iineksen kommenttilootassa ollaan yhtä ankaria...

    - Jos nyt hymyillään vähän kaikelle. Ei kai tämä kirjoittaminen niin vakavaa ole?

    Sitä kaikkea muuta elämää harrastan aina ennenkuin siivoan.

    - Kaikki kunnia siivoukselle!

    Kirjat ja leffat ovat silti kivempia! :)

    VastaaPoista
  79. Ohoh, kukas täällä ankara on, Char? En ole huomannut.

    Minustakin siivous on niitä asioita, jotka tulevat tärkeydessä muun jälkeen. Imurointi on inhaa ja saan siitä aina selän kipeäksi, jotenkin en kestä imurointia ollenkaan, vaan kömpelöin siinä touhussa. Peseminen on mukavampaa, varsinkin kun voi nykyään käyttää helppoja suihkeaineita ja rätti vaan toiseen käteen.

    Minäpäs formatoinkin koneitteni kiintolevyt ja annan niille varmuuden vuoksi tehokkaan vaihtovirtamagnetointikäsittelyn ennen kuin vien ne kunnan eletroniikkaromun kierrätyspisteeseen.

    VastaaPoista
  80. "Minäpäs formatoinkin koneitteni kiintolevyt ja annan niille varmuuden vuoksi tehokkaan vaihtovirtamagnetointikäsittelyn ennen kuin vien ne kunnan eletroniikkaromun kierrätyspisteeseen."

    Hienoa! Varmuus on aina paras. Muista käyttää kuitenkin varmuusvälinettä ja ottaa talteen arvokkaat kuvat, muistot ja tekstit, siis kaikki ne mitä et voi elää koskaan uudelleen, ennen kuin annat lopullisen voitelun.

    Jos sinulla on porakone, niin voit porata myös, varmuuden vuoksi, kiintolevyn magneetiherkät kiekot täyteen reikiä. Katso kuitenkin että se tietokone/kiintolevy ei ole verkkojännitteessä kiinni kun poraat.

    VastaaPoista
  81. Siirrän aina konetta vaihtaessani korvaamattomat aarteet uudelle koneelle. Kyse on vain siitä, ettei minun mihinkään tietoihini voi päästä sieltä enää käsiksi.

    Arvelen, ettei sähköporia tarvita, vaan jokin aine kaadettuna sinne uumeniin tuhoaa tiedot. Ikkunanpesuaine voisi olla tehokasta, tai vaikka litra piimää.

    VastaaPoista
  82. Hei, Iines,

    varmaan projisoin, tai jotain:

    luulin, että täällä joku sanoi, että me muka voitais siivota useammin ja puhua vähemmän...

    Ja varmaan voitaiskin; itse suunnittelen samaa. - Siihen kuvien valintaan ja kehystykseen on ehkä aikaa; moppaus toteutunee helpommin. :)

    - Ano huomautti, klo 20.25, ettei tunnearvo ole tärkeää; jokainen voi tunteilla aina uudelleen.

    Osin olen samaa mieltä, osin mielipide oli "ankara".

    Minä pidän mielelläni kyllä ne kamatkin, henkisen tunteilun lomassa. :)

    VastaaPoista
  83. Fengshui, reiki- ja kivihoito, tarot, vyöhyketerapia, homeopatia, releasin, nlp, yin ja yang tai chaka?


    Monelle peräkamarinpojalle/tytölle saattaisi noista "uskomushoidoista" löytyä samanlainen apu kuin yhteiskuntaan pettyneille, persuista.

    Subjektiivisen pahoinvoinnin tyydyttämiseksi tarvitaan aimo annos uskomusta puolueen määrittelemään objektiiviseen tarpeeseen.

    Tuo persujen määrittelemä tarve parantaa: ajankäytönhallinnan, väärät ruokailutottumukset, valvomisesta aiheutuneen väsymyksen, yksinäisyyden alakulon, liikunnan vähyyden, korvaaa alkoholin stimulanttina ja mikä parasta, vastaa libidon vaateisiin.

    VastaaPoista
  84. Onko "chaka" ehkä "chakra"? Niistä olen kuullut.

    Vaan mikä on "releasin"? - En viitsi googlettaa, kun täällä Iineksellä me keskustellaan, eikä linkitellä. :) "Relaaminen" tekisi varmaan hyvää minullekin; turhaan pingotan. :)

    Puoluepoliittiseen vaalikeskusteluun en jaksa osallistua; näin tietokoneaikana tykkään tosi paljon vaalikoneista: vastaan itse rehellisesti kaikkiin kysymyksiin, ja äänestän sitten sitä ihmistä, jonka mielipiteet ovat lähinnä omiani.

    En tiedä, onko ehdokkaani koskaan päässyt läpi, mihinkään, mutta en nyt parempaakaan ratkaisua tähän hetkeen keksi. Äänestän kuitenkin aina.

    Eilen kauppamatkalla tapasin kaksi iloista jehovantodistajaa; he olisivat mielellään puhuneet uskonnosta, mutta reppu painoi, ja kotihommat odottivat, eli keskustelu jäi lyhyeen. Sain lehden, ja me kaikki toivottelimme hyvää alkanutta vuotta.

    Kukin taaplaa tavallaan. :)

    VastaaPoista
  85. Char, tuossa sanomassasi huomaa, miten tekstejä luetaan monin tavoin.

    Summa summarum: parempi pöly lattialla kuin aivoissa. Jos valita siis voi, mutta molempi pahempi, toki. Itse olen huono siivoaja, vaikka rakastan järjestystä, ja tavarani ovat kyllä järjestyksessä. Imuroida ja puunata voisin kyllä useammin.

    En pidä fengshuita hoitomuotona, vaan esteettisenä asiana. Minusta kyse on virtaavista sulavista linjoista ja tilan ja energian tunnusta. En kyllä tunne asiaa alkuunkaan, enkä ole miettinyt sitä kotiani sisustaessani. Ajatus tuntuu kuitenkin hyvältä, esimerkiksi puutarhaan soveltaessa.

    Minusta ei ole eroa, uskooko Taroteihin, tantraseksiin vai vihreään politiikkaan tai vapaamuurareihin.

    VastaaPoista
  86. Saahan täällä panna linkin, kunhan ei pane vain linkkiä! Joskus linkki on hyvä. Älkäät nyt käsittäkö sanojani kärjekkäästi.

    VastaaPoista
  87. 95E10 bensiiniletku tekee temput "korkokenkähutsulle"

    http://www.youtube.com/watch?v=JbBfF7Cy368

    VastaaPoista
  88. "Saahan täällä panna linkin"

    Kokemukseni mukaan ei saa laittaa. Puhut muunneltua totuutta. Laitoin esim. eilen hauskan linkin ja sinä poistit sen. Että kuka käsittää sanasi kärjekkäästi? Itse taidat ne ottaa sananmukaisesti...

    VastaaPoista
  89. http://www.youtube.com/watch?v=udVbOB8WpFk&NR=1&feature=fvwp

    Tässä on oikeasti jytyä Jumaleisson! Hah hah haa. Onnittelut äitille.

    Kuka enään voisi olla huonolla tuulella?

    VastaaPoista
  90. Ylempi anonyymi, kauniin pakkaspäivän kunniaksi osallistun linkkeilyyn ja jopa korotan panoksia, sarjassa nainen ja auto.

    VastaaPoista
  91. Vaaleista puheenollen pidän Fatbarthe Hetemajta, Sellon murhaaja, kosovon albaani Ibrahim Shkupollin maannaista, sutena lampaan vaatteissa. Ensinnäkin Fatbarthen puolue on Kokoomus, vaikka nainen taustoineen on selkeän vasemmistolainen. Lisäksi, mikä ihmeellistä, tuo nenäkäs kosovon albaani on innokas pakkoruotsin kannattaja ja puhuu suvaitsevaisuudesta, vaikka itse ei suvaitse serbejä ja kanta-suomalaisia.

    VastaaPoista
  92. Huomenta, Iines,

    en tarkoittanut piruilla, kun en jaksanut alkaa googlettaa jotain termiä, joka on minulle täysin vieras (ja josta en ehkä jatkossakaan tule nauttimaan).

    Epäilemättä Ano kertoo, mitä tarkoittaa, kunhan herää. :)

    Feng shui: siitä ymmärrän sen tilan, avaruuden ja vapauden. Varauksella suhtaudun sitten taas niihin kasvien ja huonekalujen sijoittelukysymyksiin.

    Ja jos heti aamusta oikein graafisiksi mennään: yksikin mieskaveri valitti, kun tyttöystävä poisti peilin sängynpäädystä, feng shuin nimissä. - Mies tykkäsi peilistä, nainen ei, näin asian ymmärsin. Niin tai näin, peili lähti.

    Tosin pariskunta myöhemmin avioutui, ja toinen vauva on jo syntynyt, eli ei se sisustaminen ja virtaaminen varmaan niin tärkeää loppupeleissä ole. :)

    VastaaPoista
  93. Muutoin en kannata keskustelua, jossa linkit puhuvat. Välipalana ne toki ovat mainioita tunnelmannostajia tai asian syventäjiä.

    Huomatukseni on koskenut sitä, kun asiakeskustelussa heitetään puheenvuoroksi linkki, jota ei sanallakaan referoida, ja oletetaan, että keskustelijat alkavat lukea kymmenen sivun mittaista tutkimusta itsekseen sukkaa kutoen.

    VastaaPoista
  94. "nenäkäs kosovon albaani"

    Tässä tuli tuli nyt tämän aamun helmi.

    Ei sentään, kyllä nauravat vauvat ja onnellinen äiti ja isä veivät voiton.

    VastaaPoista
  95. Näkisin feng shuin ja grafologian hieman samankaltaisina tieteen lajeina - molemmissa on varmasti jotakin perää, mutta mitä.

    Täällä on puhuttu ihan järkeviä, mutta siinä vaiheessa kun sanotaan, että sänkyä pitää siirtää, koska tuosta kulkee paha virtaus, tai että tämä koukero jiissä kertoo vahvasta seksuaalisuudesta, epäilen.

    Epäilen siitä huolimatta, että itsekin katselen niitä jiin koukeroita naisten käsialoista... muistanette, että olen vanha kädestä ja korteista ennustaja?

    VastaaPoista
  96. No nythän "Jape" kääntelee takkiaan kuin Jorma Uotinen Sentimental Secrets esityksessään.

    En ole kissa kerennyt sanoa kun mies kiitteli Fatbarthe Hetemajta Uudessa-Suomessa, ja toivotti hänenlaisensa pärjääjät tervetulleeksi Suomeen.

    VastaaPoista
  97. Peili sängyn päädyssä?

    Eipä ihme että ukko poistatti sen koska minustakin on vähän pornoa että "altavastaaja" katsoisi sitä kautta "peräpeiliin" koko ajan.

    Emootioita pitäisi olla sen verran pelissä mukana ettei libidoa tarvitse peileillä ladata.

    VastaaPoista
  98. "muistanette, että olen vanha kädestä ja korteista ennustaja?"

    Muistetaan, muistetaan Tapsa, tänä vuonna tulee 65.

    VastaaPoista
  99. Tietänet, Tapsa, että esim. Saksassa on yliopistoissa grafologia oppiaineena. Käsialatutkimusta on Suomessakin käytetty avuksi esim. valittaessa työntekijää vastuulliseen virkaan.

    Näyttää perin oudolta nähdä rinnastettavan Feng shui ja grafologia.

    VastaaPoista
  100. Työnhaku valinnoissa noista grafologiatesteistä pitäisi nimenomaan luopua.

    Neter ja Ben-Shakhar, Parker, Hanson ja Hunsley, Weiner, lonen, Tuimala ja Uhinki tai McClelland, Koestner ja Weinberger -tekemät tutkimukset osoittavat kiistatta kysymyksessä olevan uskomushoitoihin rinnastettavan "tieteen".

    VastaaPoista
  101. Huomenta, Ano,

    kuten sanoinkin, tähän tullaan. :)

    Pieni korjaus: rouva sen peilin poistatti, herran mielipahaksi.

    VastaaPoista
  102. Täällä on puhuttu ihan järkeviä, mutta siinä vaiheessa kun sanotaan, että sänkyä pitää siirtää, koska tuosta kulkee paha virtaus - -

    Tästä muistuukin mieleeni Elviira-tätini, joka taannoin siirtyi tuonpuoleisiin.

    Kun uusi kesämökkimme oli valmis ja puupinnat hohtivat kirkkauttaan, Elviira tuli katsomaan sängyn paikat. Hän kiinnitti vihkisormuksensa ompelulangan päähän ja kulki makuukammarit läpi tarkistaakseen maasäteilyt.

    Hän tuli siihen tulokseen, että äitini sänky oli risteävässä säteilykohdassa, koska sormus heilui siinä vimmatusti. Niinpä äiti siirsi makauksensa keskelle lattiaa, ettei olisi alttiina maasäteilylle, radonille, niin kuin Elviira valisti. Muiden sänkyjen kohdalla Elviiran vihkisormus ei heilunut merkittävästi.

    Sekin oli ihmeellistä, miten enon pajunvitsa heilui vesisuonten kohdalla. Eikä ihme, meidän rinteemme on edelleen täynnä pihlajia, jotka perimätiedon mukaan kasvavat vesisuonten päälle. Sellaiseen paikkaan ei myöskään saanut sijoittaa makaustaan.

    VastaaPoista
  103. Ymmärrän hyvin "Japea" koska hänellä oli "kyntöhommat" mielessä tuossa Uuden-Suomen Hetemaj asiassa.

    Ajatuskulku, että lansimaisella ATM:kin on tasa-arvokäytännöissä paljon annettavaa tietämättömille sulottarille, on hurmaava. On helppo nakki tehdä ruokaa ja käydä kaupassa, antaa naiselle vapaus vaateostoksiin, ehostamiseen ja kouluttautumiseen.

    Pelkäämättä että naisella on ihokkaan alla pieni suutarinveitsi jolla esinahka silpaistaan pois. Naps!

    VastaaPoista
  104. http://www.skepsis.fi/jutut/maasateilyraportti.pdf

    Masentumatta itse tutkimustuloksista on hyvä todeta empiirisen tutkimuksen totuusvoima: Potentiaalinen mahdollisuus yleensä kyllä "värisyttää viisaria".

    VastaaPoista
  105. Tämä Elviira-tätini suuri maasäteilyoperaatio tapahtui 70-80-luvun taitteessa.

    Tuo linkin maasäteilyraportin tiivistelmäosio on varsin valaiseva kuvaamaan ilmiötä, joka jo silloin tuntui minusta peräti hauskalta. Kannattaa lukaista, vaikka sukkaa kutoen.

    Tuo enoni, joka hallitsi taikavarpupuuhat, tapasi muuten istua kesäshortseissaan niin, että "se" paistoi suoraan silmään lyhyestä lahkeesta. Kun me sitten naurettiin "sitä", eno sanoi vain, että samaa nahkaa se on kuin nenänpää. Ei ollut kovin nuuka vehkeestään, jonka oli kyläläisten puheiden mukaan palelluttanut nuorna miesnä viinapäissään hangessa maatessaan. Lapsettomaksi jäi.

    VastaaPoista
  106. Se, että Suomessa on käytetty käsialatutkimusta/grafologiaa apuna valittaessa jotakin henkilöä vastuulliseen virkaan, kertoo, että kyse EI VOI OLLA vastuullisesta virasta. Kas, kun ei ole käytetty valintaprosessiin tähtien asentoa ja luettu vihjeitä tuhkasta.

    Naisia tuntuu olevan helppoa vetää nenästä kaikenlaisella hyvinvointihömpällä. Monet naisethan menee ihan sekaisin kun heille vaikkapa mainitsee yrttinyyteillä hieronnasta tai mutakylvystä.

    Mitä taas tulee Fatbartheen, niin hän on kaiken muun lisäksi rasittava feministi.

    VastaaPoista
  107. ...ja eihän Fatbarthe ole edes viehättävä. Itse kiinnittäisin huomiota ennemmin vaikkapa US-blogeissa vaikuttavaan Helena Eroseen, joka on tolkkunainen.

    VastaaPoista
  108. Anonyymi 10.44, grafologia perustuu nimenomaan tutkimuksiin. Suomessa sitä suoritti esimekiksi vuosikymmenien ajan Leo Pennanen. Muita mainittavia grafologeja edustaa esim. Pentti Vaarama.

    VastaaPoista
  109. Grafologia on ehkä samanlaista rajamaailman tiedettä kuin astrologia. Näiden tieteiden tulokset jäävät väistämättä uskon varaan, vaikka saattavat hyvinkin sisältää lainalaisuuksia.

    Minusta on nimittäin ilman grafologiaakin sanoittakin selvää, että ahdistunut ja kireä ihminen kirjoittaa pientä ja piukkaa käsialaa, ja painaa kynällä kunnolla ja ehkä vähän kulmikkaasti, kun taas vapautunut, rauhallinen, avoin ihminen vetää sulavaa ja avointa viivaa.

    Koukuista ja silmukoista en osaa sanoa mitään, mutta kyllä mahtipontisuus ja uhokin käsialasta voi näkyä, samaten tarkkuus ja suurpiirteisyys, kuin myös arkuus ja liika kiltteyskin.

    En vannoisi grafologian nimeen työnhakuprosessissa, sillä taitava ihminen pystyy muuntamaan käsialaansa halutessaan.

    Työnhakuprosessissa itse kiinnittäisin huomiota henkilön avoimuuteen ja rehellisyyteen. Arvostaisin sitä, jos henkilö sanoisi, että en ole erityisen sosiaalinen, mutta hoidan työni hyvin enkä harrasta kahnauksia. Nimittäin se on jo nähty, että kaikki tulevat kauhean hyvin toimeen kaikkien kanssa.

    VastaaPoista
  110. Noihin empiirisiin tutkimuksiini vedoten toivoisin Ciceron (De officiis) tavoin kehitettävän ruumiilliset tarpeet tättävän virgula divinan, "jumalaisen varvun", peräkamarinpoikien avuksi. Esimerkkinä vain, Ctesias mainitsee parebus-puusta valmistetun sauvan, joka vetää puoleensa kultaa, hopeaa, muita metalleja, kiviä ja useita muita esineitä.

    Jospa tuon takarivin Taavin "taikasauvan" voisi voimaannuttaa vetämään puoleensa vaikkapa näin menneen joulun kunniaksi, ylijäämä "tortut".

    VastaaPoista
  111. Pst Delilah,

    löysin juuri hyllystäni Osmo Oksasen grafologiakirjan. Mies on valtiotieteen maisteri ja kansiliepeen mukaan Suomen tunnetuimpia alan tutkijoita. Häntä nimitetään grafologiksi, eli grafologi voi olla siis, jos vain merkittävästi harrastaa alaa.

    VastaaPoista
  112. Iines, käsialassa toki näkyy mielialan vaihtelut, ja käsialaansa voi yrittää muuttaa harhautusmielessä. Viime mainittu ei kuitenkaan onnistu, jos tarkastelijana on oikea grafologi eikä pelkästään yhden tai pari kirjaa lukaissut tai kurssin käynyt harrastelija, joka vasta tavallaan perehtyy alkeisiin.

    On todettu, että ihmisen käsiala on aivokirjoitusta. Jos vaikka menetät kätesi ja joudut opettelemaan kirjoittaa jalallasi, ennenpitkää käsialasi alkaa muistuttaa tietyiltä osin entistä käsialaasi.

    Grafologeja on käytetty myös apuna selvitettäessä esim. testamenttien ym. asiakirjojen / allekirjoitusten väärennösyrityksiä.

    Mainitsemani Pennanen pystyi näkemään käsialassa myös merkkejä vakavista sairauksista.

    VastaaPoista
  113. Linkistä voi ihmetellä yleisemminkin grafologian validiteettia.

    "Kun selaa Osmo Oksasen (1996) Suurta käsialakirjaa, joutuu ihmetyksen valtaan. Kun A-kirjaimesta puuttuu poikkiviiva ja se on oikealle vino, tulkinta kuuluu: "Epätarkkuutta, huomaamattomuutta, myös häikäilemättömyyttä". Alhaalta avoin pieni a kuvastaa "teeskentelyä, petollisuutta" (ss. 117-119). Samanlaisia mahdottomuuksia on tarjolla Psykologi-lehden numerossa 1/1999."

    http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/projektiivisten-testien-validiteetti.php

    VastaaPoista
  114. "Grafologeja on käytetty myös apuna selvitettäessä esim. testamenttien ym. asiakirjojen / allekirjoitusten väärennösyrityksiä."

    Tämä on pelkästään visuaalinen kasiala-analyysi.



    No täytyy tunnustaa, käsiala on hieman huonontunut: vain vaivoin pystyn enää "kirjoittamaan" hankeen: RAKASTAN SINUA!

    Huutomerkin piste jää usein liian kauas, joskus jopa kengänkärjen viereen.

    VastaaPoista
  115. Sikäli, Kuunkuiske, yhdyn tyohon näkemykseen siitä esim. "hankeenkirjoitus" sattaa toimia jonkinlaisena "työnäytteenä" ja puolustaa siten paikkaansa. Eritoten siinä paljastuu erittäin helposti huikentelevaisuus jota ei ole helppoa peitellä eikä salailla kuten ei myöskään pidättyvyyttä.

    Painoittaisin kuitenkin tässäkin kehon kielen ja äänen merkitystä visuaalisena ja fyysisenä kokonaisuutena.

    VastaaPoista
  116. No nythän minä pissin itseäni silmään.

    Dilailalle tuo vastaus pitikin "kirjoittaa".

    VastaaPoista
  117. Olisiko päässä enemmänkin sitä pissiä, kun noin sekoilet?

    Riittokamaa tuo pissisi, joten sillä voit taiteillen "kirjoittaa" vaikka romania reiteen jos haluttaa.

    Ja kyllä muuten haluttaa...

    VastaaPoista
  118. Ihan vain vinkkinä toivoisin Japen tutustuvan "chakroihin" eli energiakeskuksiin.

    Sakraalichakra (n. neljän sormenleveyden verran navan alapuolella) voisi olla avain tyytyväisyyteen ja tasapainoon. Energiaa voi olla joko liikaa tai liian vähän (kun chakra pyörii liian hitaasti). Epätasapainot saattavat aiheittaa riippuvuutta vanhoista ideoista ja käsitteistä, niistä olisi pitänyt ehkä luopua jo aikaa sitten.

    Mottona voisi olla:

    Valo
    Kun valosi tulee voimakkaammaksi, sinusta tulee "majakka"
    joka muistuttaa muita saatavilla olevasta jumalallisesta avusta.

    VastaaPoista
  119. Keskikoulussa sain kotiläksyksi kirjoittaa sata kertaa eräs pitkä lause. (En enää muista mikä.) Ryhmittelin sen viiteen eri ryhmään, á 20 lausetta, ja kirjoitin ne eri käsialalla. Suomenkielenopemme, Jaakko S. - äärimmäisen tiukka ukko - ilmoitti, että olen käyttänyt neljää eri apuria kirjoittaessani ko. lauseita. "Me opettajanhuoneessa keskustelimme tästä asiasta. Eräs heistä on perehtynyt grafologiaan. Hänen mielestään nämä 'ehdottomasti on eri ihmisten kirjoittamia'". Sitten se, Simojoki J., mulkoili minua. Ajatteli varmaan, että käräytin tuon näsäviisailijan. Pyysin kynää ja paperia ja menin rauhalliseen nurkkapulpettiin istumaan. Kirjoitin kymmenellä AIVAN erilaisella käsialalla saman lauseen. Kun annoin paperin J.S:lle, se meni hiljaiseksi. En tiedä mitä keskustelivat opettajien huoneessa seuraavalla välitunnilla, varmaan säästä.

    Ps. Minähän kouluaikana sain tupakkarahat sillä kun väärentelin oppilaiden poissaolotodistuksiin tai jälki-istuntoihin ja vastaavin heidän vanhempiensa nimikirjoitukset. Ihan sama millä käsialalla ne oli kirjoitettu. Ei koskaan tullut valituksia.

    Pss. Näyttää tuossa hyllyssäni olevan Leo Pennanen: Käsiala kertoo. En ole kyllä lukenut. (Varmaan Tapsa tuntee teoksen.)

    VastaaPoista
  120. "voit taiteillen "kirjoittaa" vaikka romania reiteen jos haluttaa"

    Mannea reiteen? Tatuointiako meinaat?

    VastaaPoista
  121. Leo Pennasen analyysit ovat samanlaisia "arvailuja" kuin projektiivinen testi.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Projektiivinen_testi

    Poliisin tutkinnat mikroskoopein, kemiallisin ja fysikaalisin keinoin antaa 100 % tuloksen jos vertailumateriaalia on riittävästi.

    VastaaPoista
  122. "Mainitsemani Pennanen pystyi näkemään käsialassa myös merkkejä vakavista sairauksista."

    Pennasen analysointi voisi toimia myös valheenpaljastustestinä.

    Jos tutkittava väittää ettei ole reumasairautta vaikka "käsialatesti" niin kertoo niin, – "Sehän toimii!"

    Puhumattakaan hankitestistä, se paljastaa armottomasti pienetkin poikkeamat hienomotoriikan hallinnassa. "Pilkuttaminen" kankein nivelin on aivan mahdotonta.

    VastaaPoista
  123. Anonyymi, keskustelu selkeytyisi ja rakentuisi luettavammaksi, jos keksisit jonkin nimimerkin kohtaan Nimi/Url-osoite. Samalla erottuisit toisesta anonyymista. Nyt keskustelua on työlästä koettaa hahmottaa.

    Muistutan myös siitä, että emme kalva täällä blogimaailmassa ketään nimellä mainiten, vaan salaa iskien. (Sis. sat. + iron. + huum. + hartaan toiveen eli käskyn)

    VastaaPoista
  124. Mikael, noin minäkin sen arvelen menevän, grafologiassa. Itsekin olen ollut mestari käsialojen kanssa, samoin taideväärennösten.

    Kirjoitin poissaolovihkoon nimittäin itse äidin nimen, useasti. Tein lisäksi tilaustöitä lukion piirustustunnilla, ylemmälle luokalle. Minä piirsin ja maalasin, asiakas kirjoitti nimensä taideteoksen taakse.

    VastaaPoista
  125. Myöhemmin erään paperikonsernin luottamusmiesköörin piti matkustaa Moskovaan. Jostain syystä, en tiedä miksi, viisumianomus piti uusia. Ja sillä oli jumalaton kiire, se piti samana päivänä faksata (tai postittaa?) Helsinkiin. Ongelmana vain oli että kahdestatoista lähtijästä neljään ei saatu yhteyttä; jokaisenhan olisi pitänyt allekirjoittaa ko. pumaska. Silloin joku muisti mikiksen. Kerrottiin tilanne. Minä pyysin äijien (tai yksi niistä oli ämmä) nimikirjoituksia malliksi. Ei se sen kummempaa ollut väärentää ne, vähän skarpimpi vaan (= piti hengittää pari kertaa rauhallisesti sisään/ ulos) täytyi olla. Se oli neukkuaikaa nääs. Mutta kyllä ne kaikki Neuvostoliittoon pääsi, ja mikä parasta, myös pois sieltä.

    Ps. Joillakin on absoluuttinen sävelkorva, joillakin muilla joku muu synnynnäinen vika. Mulla on/oli tämä. ("oli": en ole enää kokeillut. Kun kirjoittaa muutenkin niin vähän käsin.) Millään lailla se ei korreloidu piirustustaitoon; olen huono piirtäjä.

    VastaaPoista
  126. Mikael, ei korreloidukaan: minä olen hyvä piirtäjä, tai ollut, mutta sävelkorvani on kehno, vaikka ääni, se mitä on jäljellä, voi olla kaunis.

    VastaaPoista
  127. Joskus - hyvin harvoin - kun humallun ja samanaikaisesti teen muistiinpanoja, käsin, niin (myöhemmin kun katsoo) näkee 0,2 promillen tarkkuudella missä mennään. Siinä käsiala vie miestä..!

    VastaaPoista
  128. Minä olen tehnyt samaisen havainnon isäni käsialasta Vauva-kirjassani. Jopa muistan muutamat humalat hänen kirjoitettujen kertomustensa kautta.

    Mm. merkinnät musikaalisuuteni kehityksestä on kirjoitettu aluksi selvin päin: keskikokoisella käsialalla, että Iines on mitä todennäköisimmin hyvin musikaalinen ja siitä sitten suurentuen vuosi vuodelta todetaan, että ei edelleenkään merkittävää kehitystä Iineksen musikaalisuudessa, kunnes lopuksi lukee kissankorkuisilla kirjaimilla: Iinukka osaa viheltää!

    VastaaPoista
  129. Tuo Jaakko S., oli värikäs persoona. Kerran se piti niin tiukat kielioppikokeet, että ainoastaan luokan priimus pääsi plussan puolelle, sai jotain 5 1/2. KAIKKI muut saivat miinusta, minä -2+. Ei se silti ennätykseni ollut; kerran sain ainekirjoituksesta -4. Olin kirjoittanut että "Annetut aiheet eivät kiinnosta minua." No, hän arvosteli sen aineena, kai? Hän oli hyvin verbaalisesti lahjakas, ja tiesi vaikka mistä; mm. sanaristikkojen SM-kisoissa hän menestyi hyvin, oliko joskus jopa kolmas? (Ja ne oli todella vaikeita.) Mielellään hän myös valvoi jälki-istuntoja; yhdessä vaiheessa tapasinkin häntä niissä melkein yhtä usein kun tunnilla. Aluksi hän kertoi aina jonkun sadun jolla oli opettava/kasvattava merkitys. Sitten hän piirsi selkänsä takana olevalle taululle pisteen *, ja ilmoitti, että jokainen tuijottaa sitä. Ei mitään muuta! Sitten hän istuutui ja alkoi korjata kokeita. Aina välillä, täysin sattumanvaraisin ajanjaksoin, hän äkkiä tuijotti jotain jälki-istujaa. (Ennen istuntoa hän oli määrännyt missä kukin istui.) Jos se henkilö, jota hänen silmiensä kirkas majakanvalo pyyhkäisi, ei tuijottanutkaan sillä hetkellä suoraan taululle piirrettyyn pisteeseen, kajahti "puoli tuntia lisää".

    Minä tykkäsin siitä kaljupäästä, siinä oli tyyliä. (Millä muullakaan tavalla meitä villejä puberteetti-ikäisiä poikakersoja olisi kurissa pitänyt? Siihen aikaan.)

    VastaaPoista
  130. Kommenttisi 15:15. Olipa hauskasti!

    VastaaPoista
  131. Vertaamalla feng shuita ja grafologiaa tarkoitinkin juuri sitä, että molemmissa on helppo nähdä järkeä.

    Siitä huolimatta grafologiaa pidetään ymmärtääkseni tiedeyhteisössä jonkinlasena huuhaana.

    Tunnen toki suomalaiset grafologit. Vaari voi hyvinkin muistaa Osmo Oksasen, kolleegamme, tunsitko miehen?

    Minä tunsin hänet mutkan kautta eli hän oli erään ex työkaverini ex työkaveri.

    Meitähän on sitten täällä koossa kelmien kerho, sillä minäkin harrastin nuorena nimpparien ja henkkarien väärennöstä.

    Vielä viime kesänä huitaisin kälyni nimen yhteen paperiin, kun häntä ei näkynyt - mutta sitten hän tulikin ja hämmästeli, että ai jaa, minä olenkin jo kirjoittanut tähän nimeni... Kun kysyin, että katsopa tarkemmin, onko se varmasti sinun tekemäsi, hän vakuutti että on varmasti, että kyllähän hän nyt oman nimikirjoituksensa tuntee...

    VastaaPoista
  132. Iines, tiedän toki Oksasen ja hänen kirjansa. Jostain syystä "omat" asiantuntijani ovat Pennanen ja Vaarama. Oksaselta on ilmestynyt grafologian alalta kirjoja, joista yhden hän (tai ehkä kustannusyhtiö) oli nimennyt Käsiala, tähdet ja kohtaloni, tai jotain siihen suuntaan. Nimi ei mielestäni ole onnistunut, sillä se on kovin raflaava ja tuo tosiaan mieleen ns. huuhaan.

    Anonyymi 12.38, voin vakuuttaa, että osaava grafologi (ei Oksanen eikä kukaan muukaan) tee analyysia käsialasta yksittäisten merkkien perusteella. Sellainen ei ole oikeata tutkimista.

    Kun tulkintaa tehdään, pitäisi olla jo selvillä hallitseva aivokeskus (pallidäärinen, striaarinen, kortikaalinen, subkortikaalinen), motiivi, liittymämuoto, nopeus, dominantit jne. Em. mainitut asiat tutkitaan tarkasti tietyin kriteerein, eikä niiden kohdalla ole tulkinnan varaa, vaan selkeät säännöt määräävät tuloksen. Vasta näiden tietojen jälkeen voidaan lähteä tulkitsemaan tarkemmin. Eri henkilöiden kohdalla samannäköinen merkki saatetaan jättää toisella huomioimatta, jos se ei muutoin sovi kokonaisuuteen tai kuulu dominantteihin. Toisella se taas otetaan huomioon. Tulkinnassa vaikuttaa osaltaan käsialan muototaso.

    Jos jotakuta oikeasti kiinnostaa grafologia, kannattaa lukea alan kirjallisuutta. Itselleni ovat Pennanen ja Vaarama tutumpia.

    VastaaPoista
  133. Unohdin mainita, että jotkut ovat pyytäneet grafologin apua (vielä nykypäivänäkin) ammatinvalinnassa. Käsiala paljastaa paitsi luonnetta, myös taipumuksia.

    VastaaPoista
  134. Delilah,

    tuo minun opukseni näyttää olevan Mitä käsiala paljastaa, grafologian taito.

    En halua leimata grafologiaa huuhaaksi, vaan olen itsekin kiinnostunut käsialojen tulkinnasta. Kuten ylempänä sanoin, grafologiassa on lainalaisuuksia, mutta silti grafologia ei ole tiedettä. Tästä on todisteena sekin, että opiskelu tapahtuu itse oppien, grafologi ei ole oppiarvo.

    Kun lukee noita käsialojen tulkintoja, ne ovat uskottavia päälinjoittain ja vastakkainasetteluiden tulkinnassa - avoin/sulkeutunut, itsevarma/epävarma, rohkea ja luova/arka ja perinnäinen jne.

    Kun tullaan ihmiseen, joka ei ole stereotyyppinen, joka onkin esimerkiksi avoin mutta epävarma, sulkeutunut mutta rohkea, rohkea mutta perinnäinen, arka mutta uudismielinen, ollaankin jo vaikealla alueella tulkinnoissa.

    VastaaPoista
  135. Tapsa, kuvailustasi muistin yhden väärennökseni lisää.

    Nimittäin minulla ja serkullani oli opiskeluajoista lähtien vapaa sopimus toistemme nimien allekirjoituksiin vapaasti sitoumuksetta, kun tarvittiin todistajaa. Asuimme eri paikkakunnilla. Muistan vieläkin miten kirjoitin Maija Mursu aina samanlaisesti eri papereihin. (Nimi tietenkin muutettu, mutta kymmenkirjaiminen sekin oli, muistuttaa tuota.)

    VastaaPoista
  136. Luin vanhoja kommentteja, siitä kun keskustelitte käsikirjoituksen arvostelusta... Muistiko teistä kukaan mitä Mark Twain vastasi eräälle kirjoittajalle joka oli lähettänyt hänelle kässärinsä (valtavan nivaskan) arvosteltavaksi liitekirjelmällä: "Voisitteko vastata nopeasti kun minulla on niin monta rautaa tulessa." M. Twain vastasi nopeasti, samalla kun lähetti paketin takaisin: "Ottaa ne raudat pois ja pankaa tämä tilalle."

    VastaaPoista
  137. Kerran kun pörräsin Pietarsaaressa, kirjoitin eräälle ystävälleni (jonka kanssa olin kirjeenvaihdossa) kortin. Ei siinä mitään kummallista. Mutta kirjoitin sen 1:1 hänen käsialallaan, ja käytin juuri niitä kliseitä mitä hän välillä käytti. No. Paljon, paljon myöhemmin kun vertailtiin siitä kumpi joskus on ollut enemmän "eksyksissä", niin tämä kertoi että "minäkin kävin kerran Pietarsaaressa ja lähetin sieltä itselleni kortin. Enkä muista yhtään."

    VastaaPoista
  138. Iines, mitä tarkoitat "itse oppien"? Pennanen esimerkiksi tutki valtavia määriä käsialoja menetelmin, joilla melkein uskaltaisi sanoa olevan vertailukohtia tieteelliseen tutkimukseen. Lisäksi Saksassa on vuosikymmeniä ollut mahdollista opiskella grafologiaa ja tietääkseni edelleenkin voi.

    VastaaPoista
  139. Minustakin Jaakko S (kommentti klo 15.33) oli hieno opettajapersoonallisuus, kuvaamasi valossa.

    Lisää tuollaisia suoraselkäisiä rohkeita opettajia esikuvaksi veltolle nuorisolle, joka makaa tupakkamassi taskussaan ja kuulokkeet korvilla vetelänä jälki-istunnoissa naureskellen ja valaistuneita (opettajia) pilkaten.

    Ja mikä arvostelulinja! Juuri noin, hädin tuskin vitonen parhaalle ja siitä sitten miinuksen puolelle, kun se kuitenkin on osaamisen tosiasiallinen taso.

    PS Yksi opettajatoverini oli tuollainen, siis nyt vielä 2000-luvulla. Hän oli hyvin vihattu, kun huonot numerothan johtuvat siitä, että opettaja on huono.

    VastaaPoista
  140. Delilah,

    tiedät selvästi minua enemmän grafologiasta. Tietoni ovat suppeat.

    Minulla on siis käsitys, että grafologia ei ole Suomessa virallinen tai tunnustettu tiede niin, että sitä voisi opiskella yliopistotasoisesti - mikä on tieteen yksi tuntomerkki. Voin olla väärässäkin, muttei ainakaan Turussa voi opiskella arvosanoja grafologiassa. Voiko muualla? Kuka voi käyttää titteliä grafologi tai astrologi?

    Onko grafologian ja astrologian rinnastaminen siis väärin? Eivätkö kumpikin kuulu termin näennäistiede alle? Astronomia eli tähtitiede sitten taas on oppi, tieteen ala.

    VastaaPoista
  141. Äsken keskustelin ihmisen kanssa joka halusi kuulla mitä hänen entiselle oppilaalleen kuuluu. (Hällä kun ei ole nettiä.) Kävin katsomassa, soitin puhelimen avulla uusimman levytyksen. En tätä, tämä on vanha.

    http://www.youtube.com/watch?v=VfPgLj4MlfQ&feature=related

    Piano on epäilyttävä soitin, täynnä katteetonta hellyyttä, mutta Chopinia ei voi kuin rakastaa. Etenkin, kun sitä käsitellään näin.

    VastaaPoista
  142. "Wikipedian mukaan työhön otossa käsialanäytteitä tutkittiin Ranskassa kymmenen vuotta sitten yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mutta kaikkialla muualla maailmassa käsialan ”tulkitseminen” on tätä nykyä täysin poikkeuksellista ja moissa maissa kiellettyä."


    Näin Kemppinen blogissaan. Asialle on omistettu kolme eriaikaista blogikirjoitusta. Elikkäs täyttä tuubaa.

    Uskomus on kokonaan toinen juttu.

    VastaaPoista
  143. Iines, Suomessa ei tietääkseni grafologia kuulu yliopistojen oppiaineisiin. Oma suhtautumiseni astrologiaan on epäilevä. En siis mitenkään rinnastaisi sitä grafologian kanssa.
    Titteleistä en osaa sanoa. Itse olen vain graf.harrastaja, ollut jo kolmattakymmentä vuotta ja asia kiinnostaa edelleen.

    VastaaPoista
  144. Käsialan tulkinnan pysyviä malleja vaikeuttaa mielestäni se, että käsialamallit ja käsialaihanteet ovat eri maissa erilaisia.

    Esimerkiksi Saksassa käsialaihanne on aina ollut pystympi ja pulleampi kuin Suomessa, ja Suomessa taas on ihannoitu oikealle kallistuvaa ja hieman hillitympää kasialan linjaa, ikään kuin kauniimpaa ja klassisempaa.

    Tulkinnassa ei siis mielestäni voi mitenkään noudattaa kansainvälisiä, vaan korkeintaan maakohtaisia standardeja. - Juuri tämä horjuvuus tekee grafologiasta näennäistieteen. Huom. silti en kiistä, etteikö tulkita voisi, jopa hyvinkin osuvasti.

    Ja nythän jälleen käsialan malli Suomessa on muuttunut. Koululaisille opetetaan erilaista kaunokirjoitusta kuin ennen, kurinalaisen ja pelkistetyn tekstauskirjainten näköistä ja pystympää, ja silmukat on karsittu minimiin tai pois. Miten siis enää voi tulkita jatkossa silmukoista muuta kuin että ne ovat koukeroisen ja teeskentelevän luonteen merkki? Tai kirjoituksen kallistumisesta yhtään mitään?

    VastaaPoista
  145. Tämän tietokoneistumisen myötä olen huomannut, että käsialani on muuttunut yhä huonommaksi ja huonommaksi.

    Käsin on jopa vaikea kirjoittaa.- Onneksi ei nykyään paljoa tarvitsekaan.

    VastaaPoista
  146. Saman havainnon tein koettaessani pitkästä aikaa kirjoittaa kirjettä etanapostitse. Oli jopa vaikeaa kirjoittaa, vaikka minäkin olen työkseni heilutellut punakynää ja täyttänyt paperit huomautuksillani. Tietokoneella käy ajatuskin jo nopeammin kuin sulkakynällä.

    VastaaPoista
  147. Kaunista, tuolla mikiksen linkissä. Se sai minut etsimään cembalosointujakin.

    Minulla on nimittäin yksi unohtumaton sävellys cambalolle, jota olen hakenut koko aikuisikäni. Nauhoitin sen radiosta Tandberg-magnetofoniin muinoin muinoin, tietämättä sävellyksen nimeä. Kuuntelin sen tuhannesti ja nauhurin mentyä se katosi, mutta se soi yhä mielessäni. Odotan, että joskus löydän sen, yllättäen.

    VastaaPoista
  148. Ajelin tänään KARISTON ohitse. Siitä mieleeni kirposti eräs nuori runoilija. Tästä taasen tuli mieleeni luovuttaja. Miksi ihmiset antaa niin helposti periksi?

    Aiheesta käsiala/grafologia voin kertoa, että ns. kaunokirjoitusta en ole tarvinnut, enkä harjoittanut, sitten ylioppilaskirjoituksen. Kuinka turhaa ajan ja resurssien tuhlausta oli edes moista opetella. En kaunokirjoitusta käsin enään osaakkaan, kaikki kun melkein tulee kirjoitettua konella/tietokoneella.

    VastaaPoista
  149. Tämä on minulle rakkaimpia kipaleita mitä tiedän. Olin nuorempi kuin Werther, kun kuulin sen ensikerran; enkä tiennyt Elämän kärsimyksistä paljoakaan. (Tässä YouTuben versiossa voi lukea samalla nuotteja, ei se käy vaikeaksi.)

    http://www.youtube.com/watch?v=ZnAEe8Ayxa8

    Šostakovitš (ei näin kirjoitettuna vaan Shostakovitshina), sen concerto no. 1 for cello and orchestra (solistina Mikhail Khomitser) on minulle järkyttävin kokemus musiikista. Enkä halua etsiä parempaa esitystä; Mikhailin soittaessa sello yskii kerran kaksi väärin (minäkin, puolikuuro kuulen sen), mutta juuri se tekee siitä niin itkettävän!

    VastaaPoista
  150. Mikael, uskon, että Gergely Boganyin herkät Chopinit soivat sinun korvillesi! Häntä ei nykyään juuri Suomessa kuule.

    Grafologia ei ole millään muotoa alaani. Silti minullekin on selviö, että käsiala paljastaa ihmisestä paljon. Esim. lapsekas kirjoitus ei kerro mitän kovin imartelevaa ihmisen henkisestä kapasiteetista.

    Tunsin joskus nuoren miehen, jonka käsiala oli kaikkea muuta kuin harmonista; Gikkonaista, sinne tänne kallellaan.

    Hänellä diagnosoitiin skitsofrenia.

    VastaaPoista
  151. Heti, ennen kuin ehdin edes etsiä, löytyi maailman parhaan sellistin versio ko. kipaleesta.

    http://www.youtube.com/watch?v=MBR4cn2flRU

    Saa nähdä, täytyy kuunnella moneen kertaa, saako siihen samaa läheisyyttä.

    VastaaPoista
  152. Tämä olikin vasta allegretto, ei koko teos. Teos kasvaa, ja sello alkaa oikeasti itkeä, myöhemmin. (moderato, cadenza, allegro von moto)

    VastaaPoista
  153. Voi miten mukavaa saada noita klassisen musiikkilinkkejä. Kuuntelen ne huomenna isolta koneelta, sillä haluan kuulla miten sello alkaa itkeä - iholtani nousevat jo ihokarvat pystyyn myötätunnosta.

    Nyt avasin telkun josta tule Sir Robert Atterboroughin lintudokumentti. Tykkään miehestä, elehtii niin söpön estoisesti, vaikka on niin tietäväinen ja viisas mies.

    VastaaPoista
  154. Power Balance -yritys on Australiassa myöntänyt, etteivät väitteet Power Balance -tasapainorannekkeen väitetyistä tasapaino-ominaisuuksista pidä paikkaansa.

    12 % uskoo yhä rannekkeen voimaan ja 88 % ei, lehden 12756:sta kantaa ottaneesta.

    Höynäytettäviä riittää.

    VastaaPoista
  155. Tässä on tuon sellokonserton III osa (cadenza) jossa sello "itkee". Mutta siinä minun versiossani, jossa Mikhail soittaa, kuuluu kesken dramaattisimman kohdan katsomosta "KHÖH" - se on siis autenttinen taltiointi, livekonsertti. (Tämä versio on, ikävä kyllä, parempi mutta steriilimpi.)

    http://www.youtube.com/watch?v=nO9Rs_vQvjs&feature=related

    VastaaPoista
  156. "Nyt avasin telkun josta tule Sir Robert Atterboroughin lintudokumentti"

    Minä puolestani katson Sir David Attenboroughin "Lintujen elämää" -dokumenttia. Se on hyvä.

    VastaaPoista
  157. Anonyymi,

    etsin kaikista ihmistä jotain kehnoa/huonoa/epämiellyttävää. (Kuten esimerkiksi paiseita.) Etten itse olisi tämän mitättömämpi kuin olen.

    VastaaPoista
  158. Tarkoitin, että Sinä etsit - rakas Anonyymi, pahaa toisista. Se ei ole kauaskantoista puuhaa; usein pääsee vähemmällä kun katsoo peiliin. Ps. Itse tulen toimeen itseni kanssa ihan hyvin. Kiitos kysymästä. (Ellei joku muu esiinny minuna.)

    VastaaPoista
  159. Anonyymi,

    kyllä minä tiesin jo nimeä kirjoittaessani, että siinä todennäköisesti on virhe.

    Ja mikä hassuinta, arvelin juuri ärrää ja ännää sukunimessä, ja etunimeksi mietin myös Davidia.

    En kuitenkaan viitsinyt tarkistaa enkä korjata. Minulla oli kiire jo alkanutta ohjelmaa katsomaan. Se oli tärkeämpää.

    Muuten - jos minulla olisi ollut tuo asenne, joka sinulla on, opettaessani oppilaille äidinkieltä, en olisi luultavasti pärjännyt työssäni.

    VastaaPoista
  160. Mielenkiintoista Uutta Vuotta sinulle Iines!
    Yritän tekohengittää blogini taas elävien kirjoihin!

    VastaaPoista
  161. Hei, Leonoora, hyvää uutta vuotta Sinullekin! Olenkin miettinyt, missä blogisi on.

    VastaaPoista
  162. "Muuten - jos minulla olisi ollut tuo asenne, joka sinulla on, opettaessani oppilaille äidinkieltä, en olisi luultavasti pärjännyt työssäni."

    En pohdi tässä nyt miten hyvin olet ylipäätään voinut menestyä työssäsi, jos sinulle on samantekevää että kirjoittaa kovasti tohisten esim. Robert Kennedystä vaikka tarkoittaa John F. Kennedyä. Ei kai äidinkieli ja viestintä voi olla fiktiota, ainakaan ihan aina? Asiaviestinnässä tosiasiat ovat tärkeitä ja epävarmuuden vallitsessa ne tarkistetaan. Tässä on se asenne jota tule vaalia. Kysy vaikka Osmo A. Wiiolta.

    VastaaPoista
  163. "etsin kaikista ihmistä jotain kehnoa/huonoa/epämiellyttävää."

    No tuo on erikoinen harrastus. Sinulla ei varmaankaan ole juurikaan ystäviä? Oma peilikuva?

    Kiss sikim!

    VastaaPoista
  164. Ei sen vaihtoehto, ettei kiireessä tarkista vapaa-ajan blogikirjoitteensa yhtä nimeä, ole se, että kirjoituksen oikeellisuus ylipäänsä on samantekevää.

    Konteksti ja asioiden tärkeys ratkaisee tässäkin - ihmisen on hyvä olla myös joustava. Yleensä olen huolellinen, ja työssähän ei voinut höllätä yhtään, sillä se olisi tullut bumerangina takaisin.

    VastaaPoista
  165. Jape se osaa aina kääntää tekstit toisin päin. Hänestä olisi tullut hyvä konelatoja. (Siihen aikaan kun kirjaimet vielä ladottiin nurin.)

    Mutta minäpä en tämän tästä enempää.

    VastaaPoista
  166. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  167. Itse asiassa, asiasta kuultuna, osaan itse rajata tyhmyyteni. En todellakaan tarvitse siihen toista ihmistä joka esiintyy minuna.

    Ps. Iines, epäilen, ettekö tietäisi mistä IP-osoitteesta tuo "mikis" tuli? Nimittäin, jos se on tuttu, tiedän kenestä on kyse.

    VastaaPoista
  168. "Tuo viimeinen anonyymi oli Mikael."

    Ehei. mikis, sikim, mikis-sikim, ex-mikis, ummikko, persanonyymi, mikael jne. on ilmoittanut, että hän ei esiinny anonyyminä, vaan se on aina joku muu.

    VastaaPoista
  169. Mikael - mikis, olen nyt ymmälläni tämän anonyymin kanssa. Minusta tässä on joku muu kuin mainitsemasi henkilö. Tämän kieli on liukkaampaa.

    Hän ei kuuntele minua, vaikka aivan ystävällisesti ja kiihkotta pyydän, että hän ottaisi nimimerkin yleisen selkeyden vuoksi. Mietin siis, että hän ei taida olla hyväntahtoinen, vakka on hyvin paljon äänessä täällä.

    VastaaPoista
  170. "ole se, että kirjoituksen oikeellisuus ylipäänsä on samantekevää.

    Konteksti ja asioiden tärkeys ratkaisee tässäkin - ihmisen on hyvä olla myös joustava."

    Hyvä, että Sinä olet joustava. Joillekin puristeille - joita tässä blogissa totisesti on (nimiä mainitsematta) - pienet kirjoitusvirheet tuntuu olevan ainainen narinan aihe.

    VastaaPoista
  171. Robert Kennedystä vaikka tarkoittaa John F. Kennedyä.

    Bobilla ja Jackilla oli sama kohtalo.

    VastaaPoista
  172. Oli niillä kait samat naisetkin, ainakin osittain, mutta eri ihmisiä he kuitenkin olivat. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Robert Kennedy ei ole John F. Kennedy. Dead Kennedys taas oli bändi.

    VastaaPoista
  173. "Käsky" on (mielestäni) hyvä elokuva. Se tuli eilen, ja tulee uusintana perjantaina. Suosittelen. Sisällissodat ovat sodista säälimättömimpiä, kumpikin osapuoli tietää ettei voi kuin voittaa, koska häviäjän kohtalo on julma. Niin Suomessakin. Armoa ei annettu. Ja vähiten voittajien puolella sääliä saivat osakseen punakaartilaisnaiset, ns. "susinartut". He olivat saastuneempia kuin ryssät... tuo elokuva on faktaa siinä mielessä. (Jyrkimmät oikeistolaiset olisivat halunneet "likvidoida" heidän lapsensakin, koska he äidinmaidossaan olivat saaneet "punaista myrkkyä".)

    Filmi kyllä käsittelee muutakin kuin kansallissotaa. Hyvä niin. Se on moraliteetti. (Loppu on silti käsittämättömän huono.)

    VastaaPoista
  174. mikis-sikim, joko olet sitä peiliä ja kuvastusta siitä katselut? Miltä näytti?

    http://www.youtube.com/watch?v=D-LeJS1VoDU

    VastaaPoista
  175. Hyvä jos Käsky tulee jo perjantaina uusintana, sillä se oli katsontalistallani jo eilen, jolloin juutuinkin kirjaan. Käsittääkseni siinä puitiin mm. punikkinaisia, heidän huoritteluaan ja muuta kaltoinkohteluaan.

    Anonyymi - puhut pienistä virheistäsi. Kyllä ne ovat suuria, väliin, mm. nyt sinulla on karmea kongruenssivirhe. En näistä yleensä enkä toiste huomauttele, mutta itsepähän aloittelit Sir David Attenboroughinesi. Eikö noin taitavan henkilön tulisi osata ensin äidinkieltään?

    PS Muutoin en ole vaatimassa kenenkään kieleltä yhtään mitään. Kunhan kirjoittelette ajatuksianne, se riittää.

    VastaaPoista
  176. Terve, Tapsa! Kyllähän minä Osmo Oksasen muistan. Juteltiin paljon grafologiasta ja siihen liitttyvistä aiheista. Lainasin häneltä muutamia amerikkalaisia ja saksalaisia alan kirjoja ja itse asiassa harrastin grafologiaa useiden vuosien ajan.

    Siihen aikaan palavereissa tehtiin vielä muistiinpanoja käsin ja usein pyysin joltakin lausunnon tai vastaavan kirjallisena vain voidakseni hiukan tutkia hänen käsialaansa. Usein hämmästyin, kuinka lapsellista ja alkeellista käsialaa monet huippujohtajat piirtelivät.

    Joskus käsialanäytteistä oli selvää hyötyä mainospalavereissa asiakkaan kanssa, toisinaan ei.

    Ei kai kukaan grafologiaa tieteenä pidä, mutta on siinä jotain todellista sisältöä, kuten näissä feng shuissakin. Tarkoitan, että jos asettelee huonekalut niin, ettei kompastele niihin yöpissalla pimeällä käydessä, niin onhan siinä jotain hyötyä koitunut.

    Siksi toisekseen: jokainen meistä on varmaan vieraillut kodissa, josta tekee heti mieli lähteä pois, vakka ihmiset ovat aivan mukavia. Toisissa kodeissa taas viihtyy mainiosti tietämättä itsekään miksi. Talo joko "henkii" vieraanvaraisuutta tai sitten ei.

    Kerran minulla oli auto, Fiat, joka tuntui oikein hakevan onnettomuuksia ja rettelöitä. Se tuntui kulkevan jotenkin vinossa, vaikka korjaamo vakuutti, että akselit ovat niinkuin pitääkin. Kävin sillä kahdesti ojassa ja myin sitten pois.
    Fiiun tilalle ostin Peugeot 404:n, jolla ajoin yli puoli miljoonaa kilometriä ilman ainuttakaan naarmua. Kun lähdin pitkään ajoon läppäsin kojelautaa ja sanoin, että aletaan poika painua. Sitten aloimme laulaa yhdessä virsiä. Pösön kone osasi parhaiten laulaa "Sua kohti herrani."

    Varmasti kaikki tämäkin on humpuukia, mutta entäs sitten? Monesti humpuuki on ihan kivaa.

    VastaaPoista
  177. Nyt kun mietin niin ensimmäinen nainen (tosin silloin vasta tyttö) johon tutustuin, oli sirkuslainen. Hän oli 10 v., minä 12 v. (Kopioin englantilaisia lauluntekstejä ja yöllä ryömin heinikon läpi hänen asuntovaunulleen ja työnsin niitä lappusiani oven raosta sisälle. Poika parka.) Sitten sirkus muutti Somerolle. Seuraava feminiini johon tutustuin oli taidemaalari. Sitten oli toinen kuvataiteilija, oli näyttelijätär, ja tämä pianisti (joka ensimmäisenä opetti Mertasen Jannea), oli maisema-arkkitehti, ja sitten tämä teatteriohjaaja (joka kanssa tehtiin Saaga); Tallinnassa oli tyttö joka näytteli nukketeatterissa... Mutta ei ketään kirjailijaa tai runoilijaa, eikä äidinkielenopea minulla ole ollut, voihan pahus! Niin, 'tavallisista ihmisistä' Sari oli kampaaja ja hänellä oli hyvin, hyvin pitkät jalat. - Myöhemmin, kun asuin muualla, luin lehdestä (Aamu-) että minulle hyvin tutussa paikassa, Jokioisilla, nuori nainen oli jäänyt auton alle ja loukkaantunut vakavasti. Ennekuin soitin kellekäkään ystävälleni, tiesin, että... Niin kuin olikin. (Hän kuulema halvaantui.) En pystynyt ottamaan yhteyttä. Ja nyt tästä on paljon aikaa.

    Minulla on aina ollut hyviä naisia, mutta aina heidän kanssa on saanut olla surullinen.

    VastaaPoista
  178. "Anonyymi - puhut pienistä virheistäsi. Kyllä ne ovat suuria, väliin, mm. nyt sinulla on karmea kongruenssivirhe."

    Jaa, voi olla, en osaa sanoa. En niin välitä tuosta, ei ole niin nöpönnukaata. Nuo sanataiteilut ja possessiivikongruenssit sun muut, niin nauran niille. Ei maailma niihin kaadu, ainakaan minun. Toisaalta taas on olemassa sanonta, että jos mikään muu asia jutussa ei ole oikein, niin katso, että henkilön nimi sentään on oikein. Tämä on monille julkkiksille erityisen tärkeää.

    "Eikö noin taitavan henkilön tulisi osata ensin äidinkieltään?"

    Miksi? Tavallisia pulliaisia tässä ollaan, ei mitään taitavia.

    Täydellisen äidinkielen sijaan tarvitsisin nyt motivaatiobuustia. Pitäisi pari juttua ja 5-6 kalvoa kirjoittaa muutaman päivän sisään...

    Ja lopuksi, vaikka en Kirsi Virtasen feminismistä pidäkkään, niin pidin hänen pakkoruotsipakinastaan ja sen johdannaisena syntyneestä tilanteesta, jossa "svedupetturit" veti hernettä nenään...

    Ylen pakkoruotsipakinassa ei syyllistytty rikokseen

    VastaaPoista
  179. Jos osaisin soittaa, soittaisin näin. Jos osaisin laulaa, en ehkä laulaisi näin. (Yleisö tuntuu tykkäävän. Ja onhan tässä, hyvänen aika, soulia!)

    http://www.youtube.com/watch?v=6EU87jBW_GM&feature=related

    VastaaPoista
  180. Kun kuunteli tämän useamman kerran, ei tämä niin improvisoidulta enää kuulostanutkaan. Enempi opetellulta. (Ja on huonosti äänitetty kun nuo soolot tulee niin karkeasti läpi.)

    VastaaPoista
  181. "Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä enemmän kuin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus.. (Ilmari Kianto)



    "Käskyn" katsottuaan tulee mieleen onko ohjaajalla "inhottava" halun nähdä alastomia naisten ruumiita ja tarve luetella "kaikki ne hävyt joita ahnas silmäsi kuoleman kentillä huomasi". Näin siis totesi Eino Railo, Kiannon kustantaja, hänen naarassusi tematiikastaan.

    Vaikka Eero Aho tekee järisyttävän suorituksen niin homokohtaus vaikuttaa kuitenkin tarkoitushakuiselta väritykseltä. Vauramon ja Viitalan roolihahmot vaikuttavat aika ontoilta ja hengettömiltä kuorilta.

    Moraliteetin ohuus ja vastikkeettomuus konretisoituu Vauramon "antautuessa" Aholle.
    Kokonaisuutta häiritsevät ilmeettömät ja päälleliimatun tuntuiset raiskaus ja teloituskohtaukset jotka hyväksytetään "viinan juonnilla".

    VastaaPoista
  182. Jumankek, Mikael, tuossa Waits/Torres-esityksessä on otetta, minä laulaisin juuri noin, jos osaisin. - Sitäpaitsi juutuubi-pätkänä sille iso plussa, ettei mukana ollut mitään ärsyttävää dia-esitystä.

    Ei tänään, mutta huomenna on loppiainen. Moni ei tiedä juhlan alkuperää, se sai tiettävästi alkunsa, kun joku totesi kaikkien joulujen, uusienvuosien ja muiden kärsimysnäytelmien jälkeen: "Mä oon ihan loppiainen, ei enää pitkään aikaan!"

    Eikä olekaan, päästiäinen taitaa olla seuraava.

    VastaaPoista
  183. Anonyymin kritiikissä (6:46) on erittäin painavia huomioita. Ajattelin itsekin niin. Mutta sitten ajattelin että kehutaanpa kerrankin jotain juttua ilman reunaehtoja. Ei tuo elokuva todellakaan mitään maailmanluokkaa ole: päälle liimattuja kohtia on vaikka kuinka. (Se taitaa olla suomalaisten leffojen perussynti. Tai no, miksei myös falklandialaisten leffojen.) Mutta on tuo raina minusta ehdottomasti katsomisen väärti! (Eikä sen väliä vaikka olisinkin väärässä.)

    VastaaPoista
  184. Lopella on Mannerheimin metsästysmaja, lahja jonka hän sotureiltaan sai kun täytti 75 v. Se siirrettiin sinne Rukajärveltä. Lopella on myös kuulu urheiluseura, "Uupuneet". Kerran kun ne pelasi pesäpalloa "Vetelin Kuivien" kanssa, hävisivät 1-19.

    VastaaPoista
  185. Voi pojat, pitääkö laulaa noin raskaasti ja röheästi kuin Tom Waits? Ihan kuin mies olisi kiinnitetty maahan rautakahlein. Oh ja voi.

    Minusta musiikki on parhaimmillaan, kun kukaan ei ponnistele, röhise eikä yritä. Tällä en tarkoita makeutta, sillä siirappi on yhtä kamalaa.

    Esimerkiksi Leonard Cohenissa on hyvää se, että mies ei yritä, vaan laulaa ponnistuksitta ja keveästi. En silti sano, että Leonard Cohen on mielilaulajani, sillä en ole fiksoitunut laulajiin tai joihinkin paaluihin, vaan mielentilaan ja tunnelmiin, enemmän sävellyksiin ja sanoituksiin kuin esittäjiin eli välittäjiin.

    Jaa että loppiainen? Kas vaan, niinpäs onkin. Minulla on vielä kuusi koreudessaan ja joulutorttuja pakastimessa. Piparipurkkikin on edelleen melkein täynnä.

    VastaaPoista
  186. Ei elokuvan tarvitse olla hyvä, jotta sen voisi katsoa. Kirjankaan ei tarvitse olla klassikko, tai kohuttu maineteos, jotta sen voi lukea.

    Kannnattaa lukea ja katsoa myös huonoa, sillä ihmisen elämäkin on joinain päivinä peräti mitätöntä, jopa huonoa. Liika hyvä vieraannuttaa ihmistä norsunluutorniin.

    VastaaPoista
  187. Georg Ots laulaa välillä sillä lailla että "voisin mää laulaa paremminkin... mutta näyttää että tää riittää". Ei vaineskaan. Harmi, että niin kaunis ääni lauloi liikaa yhdentekeviä juttuja. (Siis mun mielestä.)

    VastaaPoista
  188. Niin lauloikin, yhdentekeviäkin, Georg Ots. Vaan millä paatoksella.

    Saarenmaan valssista en pidä, mutta Kaipuun syömmeen syksy toi mullesta pidän ja Moskovan valoista.

    Ääni on kyllä muikea, siinä on voimaa, joka pursuaa iskelmissäkin ihanana melankoliana ja paatoksena.

    VastaaPoista
  189. Jos Tom Waits ei kuole levyepiteelisyöpään, niin... Voi tietysti joku Bemari ajaa hänen yli kun hän kävelee suojatiellä. Tai jääpuikko tippua räystäästä päähän.

    VastaaPoista
  190. Jääpuikot ovat vaarallisia!

    Lukiossa meille tuli kaunis uusi jumppamaikka. Hän kertoi tositarinan talonmiehestä, jonka päähän tippui ihan pieni mutta napakka jääpuikko koulun katolta. Mies kuoli siihen paikkaan. Olimme kauhuissamme. Kauhuni lientyi jostain syystä kun kuulin, että kaunis jumppamaikka polttaa salaa tupakkia, vaikka on jumppamaikka. Jotenkin aloin epäillä jääpuikkokertomustakin.

    Opettajat olivat tuolloin kunniallisia mutta salakähmäisiä. Piirustuksenopettajamme, myös nuori kaunis nainen, alkoi salaa seurustella erään lukion pojan kanssa. Siitä kohistiin, myös selän takana supatellen. Päivänvalossa näitä tapauksia ei puitu. Kiva ja jännää aikaa, ei mitään pedofiliapuheita ja revittelyä, vaan kaikki jännäsivät hiljaisesti, kuinka romanssin käy. Ja jumppamaikan tupakanpoltosta ei huudeltu. Katsottiin vain opettajaa viattomasti ja mietittiin hiljaa itseksemme maailman ihmeellisyyksiä.

    VastaaPoista
  191. Järkevä puheenvuoro

    http://abdirahim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57074-uussuomalaisena

    VastaaPoista
  192. 1. Mikä on järkevä puheenvuoro?

    2. Mikä on puheenvuoron sanoma?

    3. Miksi puheenvuoro on järkevä?

    VastaaPoista
  193. Sain muuten nyt tilaamani Kellokosken prinsessan, ja vein sen samantien kirjastoon.

    Vaihto kävi ilman muuta, ja sain vahingoittuneen kirjan itselleni poistettu-leimalla varustettuna.

    VastaaPoista
  194. Meidän jumppamaikkamme, Hirtsu, kertoi terveysoppitunnilla että "eräs mies kuoli verenvuotoon kun se nykäisi karvan pois nenästään"... Parempi Hirtsu olikin jumppasalin puolella: vielä yli 5-kymppisenä ja potkupallomahaisena ukkona se veti rekillä jättiläisiä. Vanha olympiatason voimistelija.

    Ja arvaa mitä? Piirustuksenopettajani, nuori ja nätti ja kamalan siro, seurusteli erään koulumme lukiolaisen kanssa. Tiesin sen, kun asuin samassa talossa. Kadehdin (silloin osasin vielä kadehtia!) aina kun näin että oppilas meni C rappuun sisälle.

    VastaaPoista
  195. Ei kai me mikis olla käyty samaa lukiota?

    Minun piirustuksenopettajani oli vaaleatukkainen, lyhyt valkoinen tukka. Hänellä oli mm. hemaiseva keväänvihreä lyhyt kapea minihame ja siinä aivan ihana upeasti leikattu tiukka jakku. Katselin häntä lumoutuneena.

    Muistan, että hän ei suvainnut väriyhdistelmää puna-keltainen, vaan haukkui sen rumaksi. Kukaan ei uskaltanut sitten käyttää punaista ja keltaista samasssa työssä. Hän on se, joka antoi minulle kympin ja kehotti pyrkimään Ateneumiin. En minä pyrkinyt.

    VastaaPoista
  196. "Järkevä puheenvuoro

    http://abdirahim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57074-uussuomalaisena"

    Puheenvuoron esittänyt "kunniakansalainen" on erittäin vaarallinen

    Lehdet: Somalian terroristeilla yhteyksiä Suomeen

    VastaaPoista
  197. "Vaihto kävi ilman muuta, ja sain vahingoittuneen kirjan itselleni poistettu-leimalla varustettuna."

    Koska saat kirjastokorttisi takaisin? Se kait otettin sentään kuivumaan...

    VastaaPoista
  198. Ehei, lainasin pinon uusia kirjoja.

    Ja se Tummakulmainen Rouva (viini-cd) oli kyllä paikalla ja katsoi suoraan minua, kun odotin virkailijaa, joka oli lyömässä poistettu-leimaa kirjaan takahuoneessa. Sanoin että minua palvellaan jo.

    Jaaha, anonyymi, että vaarallinen on. Vaarallinen on palava kynttiläkin. Kerro lisää, jos haluat jonkun kommentoivan aihettasi. Mitä oikein on tapahtunut ja missä mättää? (Lyps lyps).

    VastaaPoista
  199. Tuosta tilanteesta jäi nyt väärä signaali ilmaan, jos yhteisen omaisuuden tärvääjää ei mitenkään rankaistu.

    Mahdollisista karmeista kongruenssivirheistä huolimatta hiukan muutakin:

    Nykyään odotetaan, että kaikki annetaan valmiiksi paloiteltuna ja muussattuna, kuin banaanit pikkulapsille ennen vanhan (voi olla kyllä nytkin, en sitä sano). Ihmisiä kannustetaan - ja tuleekin kannustaa - omatoimiseen asioiden selvittämiseen ja taustoihin perehtymiseen. Siksi tuon "kunniakansalaisen" puheenvuoron ja linkatun uutisen kautta asiaa tutkimalla saa mielenkiintosia asioita selville. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja kaikkea ei pidä ottaa annetuna.

    VastaaPoista
  200. Haista sinä kukkanen yhteiskunnan omaisuuden tärväämisestä. Yhteiskunta sai entistä ehomman ja vielä uudemman kirjan tilalle, ja minä maksoin sen, vaikka "tärvätystä" kirjainkaan ei jäänyt piiloon, ja suttu oli yhdellä sivulla.

    Minähän kasvatin myytävän kirjallisuuden määrää yhdellä! Pyöritin yhteiskunnan rattaita omalla rahallani.

    En edelleenkään ymmärrä, mistä puhut, sillä en suostu kutomaan sukkaa yksin nurkassa keskusteluissa, eli en keskustele linkkien kanssa. Joku muukin olisi jo voinut tarttua asiaan, jos olisit viitsinyt virittää aiheesta pienen alustuksen. Linkki ei houkuta ketään, se on vain lähdeviite sanotulle. Nyt ehkä hyväkin asia menee haaskioon, ja ainakin vesittyy.

    VastaaPoista