5.11.2011

Keikauskakku

Pyhäinpäivänä muistelemme poismenneitä läheisiämme.

Ensimmäisenä tulee mieleen Kusti, joka poisnukkui kesällä. Kaipaus on vielä ilmassa, se leijuu tyhjissä huoneissa, joissa luulee harmaata lankavyyhteä nukkuvaksi kissaksi. Miettii vain, tekikö tarpeeksi syvän kuopan metsän villipetojen varalta. Katsoi jälkeenpäin jopa netistä, mikä on oikea hautaussyvyys. Kyllä, sellainenkin tieto siellä virtuaaliviidakossa on. Olisiko pitänyt mitata, kun se on siinä ja siinä, menikö neljäänkymmeneen senttiin? Joka tapauksessa sitä sytyttää alakerran lipaston päälle kynttilän kuvan eteen. Siinä poismennyt äiti pitää sylissä poismennyttä Kustia, ja heidän vieressään ruskealla nahkasohvalla on poismennyt kultainennoutaja Ruben. Niin monta nukkunutta enkeliä.

Onko henki sidottu aineeseen? Onko henki vain aivopieru? Kun ihminen kuolee fyysisesti, aivot lakkaavat tuottamasta energiaa. Jos näin on, ei ole mitään kuoleman jälkeen, ei ole myöskään uskontojen jumalia. Tämä menee minun järkeeni, mutta en minä sitä toivo. Toivon sitä, että henki on vapaa ja yläpuolella ruumiin. Että se jää elämään, että se on voimakkaampi kehoa, että on enkeleitä ja johdatusta ihmisen elämässä.

Jos tämä onkin vaan tätä, tämä on suoraan sanottuna helkkarin tylsää elämää, maallista ähellystä materian perässä, pientä pätemistä henkisellä saralla ja sitten kaikki romuna, loppu. Ymmärrän juomareita ja pilviveikkoja ennemmän kuin hyvin. Heillä on kaipuu korkeampiin sfääreihin, he tahtovat palan taivasta, he ovat oikeasti niitä, joista tulee enkeleitä. Ne pyhät kirkossakävijät ja yhteiskunnan tukipilarit kieltävät elämisen korkeuden ja keskittyvät oman tomumajansa paapomiseen ja taivaspaikkansa varmistamiseen. Minusta se on aika kauheaa itsekkyyttä. Maailmaa pitäisi katsoa peilistä, nurinpäisenä kuvana, niin että katosta tulisi lattia ja lattiasta katto, vähän kuin keikauskakku, jota Sirkka tarjosi nimipäivänsä kunniaksi. Nyt Sirkka on kuollut, vaikka oli Pikkukaupungin äyrikuningatar ja vanhanakin sai miehen, rikkaan miehen, entisen tehtaanomistajan. Niin, jos maailma olisi keikauskakku, voisivat asiat loksahtaa uomiinsa.

Helsingin Sanomissa muuan vanha nainen odottaa saattokodissa kuolemaansa. - Olen ihan valmis, mutta ei tämä vartoominen kivaa ole, hän tokaisee ja jatkaa, että jos voittaisi lotossa, lähtisi Sveitsiin, kun siellä saa eutanasian. Toisaalla lehdessä kuolleen lähiomainen valittaa kunnioituksen puutetta. Sotaveteraanin kalmoa oli makuutettu sairaalassa vessassa, pää avonaisen vessanpöntön vieressä. Onhan se kamalaa. Muistan, miten Pikkukaupungin eläintenhautaajakin tarttui vasta poismennyttä Rubenia kintuista niin että pää retkahti. - Sinne pääsee, nätin koivun alle, sanoi minulle.

113 kommenttia:

  1. Aina kun minulle tulee tunne, että henki on vain materian synnyttämä kuvajainen, ajattelen maailmankaikkeutta ja mielialani kohenee: koska en pysty tajuamaan universumin rakennetta, en takuulla pysty tajuamaan myöskään olemassaolon ihmettä.

    Ovi jää avonaiseksi ja hyvä niin.

    VastaaPoista
  2. Avoin ovi on hyvä. Minua epäilyttää vain se, että joku sulkee oven jollain teorialla ja sanoo, että näin se on.

    Kuuntelin juuri radiosta (Nova), kun joku nainen puhui enkelikokemuksistaan. Hän näkee enkeleitä tai hahmoja ihmisten lähellä. Lopuksi hän lauloi, kuin enkeli. Miksi tällaisista ihmisistä tulee äärettömän hyvä olo, saa ikään kuin voimaa?

    En pidä itseäni hörhönä enkä haihattelijana, olen itse asiassa kauhean järkevä ja rationaali tyyppi. Kuitenkin nämä tällaiset enkelijutut ovat kiinnostavia, kiehtovia, houkuttavia.

    VastaaPoista
  3. Koskettavaa tekstiäsi lukiessa ajattelin omaa muisteloa tälle päivälle.
    Ei tainnut mennä aivan 'putkeen'...!
    Kymmeniä vuosia valokuvien parissa pyörineellä ei pyöri-päässä kuin - valokuva...!
    Olisi ehkä kohta alkaa ajattelemaan hieman 'hengen-asioitakin' - vaikka onhan se valokuvauskin 'henkeen ja vereen' menevä asia...?
    Siitä huolimatta - räntäsateiset Terveiset...

    VastaaPoista
  4. Kiitos, ja terveisiä sinne räntäsateeseen. Täällä on tasaisen harmaata ja juuri mietin, että mitenkäs kuvata näin pimeällä kun ei ole mitään, linnutkin ovat hiljaa ja piilossa.

    PS Oliko teksti koskettava? Noh, hyvä sitten, itse arvelin, että siitä saattaa joku hyvä ihminen pahastua.

    VastaaPoista
  5. Rauhan saivat pyhät Herran, Jotka kerran taistelivat päällä maan.
    Kun me heitä muistelemme, Kaipailemme Sinne taivaan kunniaan.

    Auta, Herra, aina meitä Elon teitä Uskossa vain kulkemaan.
    Auta, kun mä täältä lähden, Haavais tähden Pyhäis joukkoon joutumaan.

    VastaaPoista
  6. Liityn ensimmäiseen kommenttiin.

    Tämän päivän Hufvudstadsbladetissa kerrotaan englantilaisen neuropsykiatrin Peter Fenwickin ja tutkijaryhmän teoksesta, joka käsittelee kuolevan viimeisiin hetkiin liittyviä tapahtumia.

    Kun on haastateltu kuolevia hoitavia ja kuolevien omaisia on havaittu usein seuraavaa: kuoleva ilmaisee sanoin tai käytöksellään, että hän kokee, että joku omainen tulee noutamaan häntä rajan taakse. Joskus jopa koira on ollut vastaanottamassa. Nämä potilaat eivät ole olleet minkään lääkkeen vaikutuksen alaisia.

    Samassa kirjoituksessa kerrotaan myös tapauksista, joissa kuoleva on ottanut henkisen yhteyden poissa olevaan omaiseen, joka on ehkä kaukana sairaalasta.

    Rationaalisuudestaan ylpeilevä aikamme on esteenä sille, että näistä asioista keskusteltaisiin. Ainakin sen voi sanoa, että kuoleva ei tunne itseään yksinäiseksi, kun hänellä on kokemus siitä, että joku on vastassa, kirjoittaa Gustaf Molander.

    Kuolemantutkija eli tanatologi Gustaf Molander, psykologi ja lääkäri: "När döden inte skiljer oss åt" (HBL/I dag 5.11.2011).

    Tämä on täysin samanlainen kokemus, josta äitini kertoi usein. Hänen 10-vuotias veljensä, iloinen ja tasapainoinen poika, oli sairastunut espanjantautiin ja oli kuolemansairaana kotonaan. Koko perhe oli samassa pirtissä. Poika vaikutti olevan jo poissa. Yhtäkkiä hän nousee istumaan vuoteessa ja huudahtaa iloisella pojanäänellään: Nyt Jeesus tuli hakemaan minua!

    Tuollaista tapausta ei voi unohtaa. Siitä kerrottiin usein suvussa. Samasta perheestä kuoli yhden viikon aikana kaksi lasta, tuo 10-vuotias poika ja teini-ikäinen tytär. Äiti oli silloin 8-vuotias, hänet puettiin jo kuolinpaitaan, mutta hän parantui ja eli 97-vuotiaaksi.

    Me nykyajan ihmiset emme näe yleensä kuolemaa läheltä. Kuolevien hoito on annettu ammattilaisille. He ovat alkaneet nyt puhua kokemuksistaan.

    VastaaPoista
  7. Minun isäni näki oman isänsä kuoleman unessa edellisyönä. Tästä on merkintä minun Ensiaskelia kuva-albumissani, jossa uni on kuvattu hyvinkin tarkasti.

    Itselläni ei ole mitään mystisiä kokemuksia, mutta yhden unen muistan selvästi. Pari päivää sen jälkeen kun äiti oli kuollut, hän liukui unessa ohitseni ojentaen epätoivoisesti kättään minua kohti, kuin hyvästelläkseen. Minä ojensin käteni vastaan ja koetin tavoittaa äidin käden, mutta hän liukui vain pois, en tavoittanut häntä enää.

    Näihin kaikkiin on varmaan hyvin järkevä selitys. Ihminen näkee unta siitä, mitä ajattelee, pelkää tai toivoo. Kun uni sitten joskus osuu kohdalleen samanlaisen tapahtuman kanssa, se nähdään erityisen merkitsevänä ja se saa enneunen tai jonkin henkiviestiunen merkityksen.

    Luin hiljakkoin elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan kirjan hänen enkelikokemuksistaan. Kirja oli hyvin kaunis ja mielenkiintoinen, mutta minä luin sitä kyllä farisealaisesti: epäilin, että Juurikkala vain yhdistelee asioita haluamallaan tavalla. Ajattelenkin melko pitkälle niin, että ihminen näkee enkeleissäkin omaa sisäistä maailmaansa, omaa viitekehystään, jonka hän elämässään on sisäistänyt.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Anteeksi lyöntivirheet. Luulen nähtävästi osaavani kirjoittaa katsomatta näppäimistöön, ja väärin menee.:)

    VastaaPoista
  10. Kreikkalaisen Sapphon runoutta (kts. kuva)


    Lapset, kiirehtikää saamaan
    punasylisen Muusan kauniit lahjat
    ja heleä laulua rakastava lyyra.

    
Minun ihoni oli ennen pehmyt,
    nyt vanha,
    hiukset kasvaneet harmaiksi.

    
Sydän painaa, polvi
    ei enää nouse
    kuin tanssivan eläimen.

    
Voihkin sitä. Mitä teen?
    Ei ole ihmistä
    vailla vanhuutta.

    
Tarinan Tithonosta rakasti
    ruususyli Aamu ja vei
    hänet maailman ääriin

    
nuorena, kauniina. Sitten
    Tithonos vanheni, mutta
    Aamu on edelleen aina nuori.

    J. Kemppinen

    VastaaPoista
  11. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä.

    Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin.

    Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi.

    Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ikäänkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi,

    ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui.

    Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin.

    Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.

    Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.

    Ja minä näin, ja minä kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella äänellä: "Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!"

    VastaaPoista
  12. Kun minulla on vaikeuksia maallisen elämäni keskellä, menen illalla tuijottelemaan tähtitaivasta. Ongelmat asettuvat sopiviin suhteisiin. Se, mitä tällä Telluksella tapahtuu, on aika pientä koko universumissa - mutta silti ainutlaatuista täällä tarpovalle. Ole siinä sitten kysymyksinesi minkä vain dogmin tai ismin kannattaja, kuolevainen olet varmasti. JA mitä sen jälkeen tulee kun hengitys lakkaa, en ainakaan minä tiedä - varman päälle - joten olen kai agnostikko? Toisaalta koen jumalyhteyttä tai universaalia olemisen riemua luonnossa, honkien keskellä metsässä tai aavan meren rannalla. Siis panteisti? Vai onko syytä lokeroida itseään mihinkään? Tärkeintä on, että ihmettelee ja arvostaa elämää, ja "jättää portit auki" kaikelle. Toivotan kaikille enkeleille hyvää pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
  13. Taisin laittaa vähän turhan pitkän pätkän ilmestyskirjaa, halusin vain näyttää kristinuskon enkelikuvan, siihen kun kai nuo erilaiset enkeliuskomukset kai ainakin etäisesti perustuvat.

    -73 kuollut isoäitini kutsui minua pastoriksi, kun se hänen ajattelunsa mukaan oli parasta miksi voi alkaa. Hänen vuokseen olisin halunutkin, mutta myöhemmin en enää kun veljeni nimitystä tykkäsivät viljellä.

    Huono pappi minusta olisi tullut, tulta ja tulikiveä olisi pakko päästellä, kun tuomiokapitulin "sijoitetut" huutaisivat, taivaan tasakäpälää hyppien, ohjeita: "Muista sit kysyy niiltä ekaks, et mitäs me tänään puhuttais!"

    Missään tapauksessa en ole uskomusten tai uskontojen vastainen, niitä tullaan tarvitsemaan aina. Kolme metriä syvä kylmä kuoppa on aika synkkä ajatus...hmmm. laittasivatkohan minulle ainakin villakalsarit jalkaan, jos testamentissa erikseen mainitsisi?

    Sympaattinen on tapahtunut muutos ns. uskonasioissa. Ennen tylsästi palveltiin Jumalaa, nykyään on hyvin tajuttu, että uskomuksista kannattaa valita itselleen parhaiten soveltuvat osiot, siten saadaan jumalat parhaiten palvelemaan itseä.

    VastaaPoista
  14. (Korjasin virheeni.)

    Minusta tuntuu siltä, että on paljon sellaista, mitä emme vielä tiedä. Ei ole vielä keksitty esimerkiksi sitä, miten vaisto, "etiäinen" toimii.

    Uskon, että ihmisen vaisto on rappeutunut. Eläimet vaistoavat, tietävät asioita, jotka tapahtuvat kaukana. Niin myös jotkut ihmiset. Uskon, että siinä ei ole mitään yliluonnollista. Se on jotain samaa kuin sähkö tms.

    Olen itse kokenut muutaman kerran aivan selvästi saaneeni "viestin" - ei ole ei mitään mystiikkaa. Kerran poikani oli lomalla Pariisissa, ja hänen oli määrä olla siellä kuukausi.Mutta myöhään eräänä iltana sanoin miehelleni: Minusta tuntuu, että N. tulee tänään kotiin. Laitetaan huone tuulettumaan ja petataan sänky,

    Mieheni sanoi, että se oli täysin mahdoton ajatus. Mutta olin oikeassa. Poika tuli myöhäislennolla. Hän oli päättänytkin lähteä aikaisemmin eikä ilmoittanut meille mitään.

    Aivan samanlaisen asian koin sisareni pojasta, joka oli muuttanut matkalta paluunsa. Silloin mieheni uskoi minua, ja huone oli valmiina ja me olimme hereillä, kun hän tuli.

    Kumpikin nuori mies oli jossain Pohjois-Saksan kohdalla, kun aavistin heidän olevan tulossa.:)

    Kaikkein hurjin juttu tapahtui, kun tyttäreni asui Kiinassa. Soitimme kumpikin kerran kuussa toisillemme, sillä puhelut olivat kalliita. Olin soittanut pari päivää aikaisemmin, mutta tunsin äkkiä aivan fyysistä levottomuutta. Minun oli pakko soittaa tytölle Kiinaan.

    Siellä olikin menossa katastrofi. Kuului melua, vieraita ääniä ja tytär melkein huusi puhelimessa: Kaikki keittiön kaapit romahtivat alas. Kaikki astiat menivät rikki. Talon huoltomiehet ovat keräämässä lasinkappaleita lattialta!

    Tytär asui vuokralaisena hienossa ulkomaalaisille tarkoitetussa asunnossa, mutta kiinalaiset eivät ole varautuneet länsimaisten ihmisten astiapaljouteen. Tyttäreni on samanlainen astoidenkerääjä kuin minäkin.:)

    Uskon, että noissa tapauksissa oli kyse samanlaisesta vaistosta, jolla kissa tietää, että isäntä on tulossa kotiin ja menee ovelle odottamaan.
    Siinä ei ole mystiikkaa.

    Mutta nuo Melanderin kirjoittamat tapaukset ovat eri asia. Joskus kuoleva on nähnyt sellaisen henkilön olevan vastassa, jonka kuolemasta ei ole tiennyt. Tässä mennään uskon alueelle, jossa ei voi kiistellä. Emme voi todistaa mitään varmuudella.

    Enkelijuttuihin en ole perehtynyt, mutta onhan Vatikaanillakin enkeliosastonsa. He eivät ole tyhmiä ihmisiä.:)

    VastaaPoista
  15. Riku,

    vilkaisin jo aiemmin tuomiopäivän julistustasi.

    Ihan asiallinen pätkä, sillä juuri tuommoisella minuakin vielä peloteltiin alaluokilla. Luulin maailmanlopun tulevan siihen paikkaan ja tuomionenkelien nostavan valitsemansa syvän kääntymyksen tehneet uskovaiset taivaisiin ja muut jäisivät helvetin tuleen.

    Juuri tuo on muuten nykyajalle tyypillistä, että haetaan vain hyviä enkeleitä, ei niitä tuomionenkeleitä tai mustia enkeleitä. Tai ehkä niitä jossain saatananpalvontamenoissa onkin.

    Kyllä minäkin olen Maisan tapaan agnostikko, en voi uskoa oikein mihinkään, ellei se ole reaalisesti todistettavissa. Tämä ei ole valintakysymys, niin vain on. Tämän järkevyyden vuoksi minua ei myöskään voi jymäyttää.

    VastaaPoista
  16. Maisa,

    mukavaa, kun kommentoit.

    Juuri noin kannattaakin tehdä, aina välillä, oli ongelmia tai ei: katsoo tähtitaivasta, tai katsoo luontoa ja vaikka omaa kättään siinä kaiken kosmoksen keskellä.

    Nytkin juuri jokin asteroidi on syöksymässä maata kohti, ohittaa sen suhteellisen läheltä. Näkyisiköhän se tähdenlentona?

    Agnostikko - panteisti, nämä minäkin tunnen omikseni, mutten sitoudu mihinkään. Lokerointi ja kontrollointi ovat joutavanpäiväistä turhuutta. Kaikki virtaa kaiken aikaa, joten miksi ei ihmisen mielikin.

    VastaaPoista
  17. Anna,


    nuo ovat aivan uskomattomia nuo kokemasi etiäiset! Olen vaikuttunut, enkä siis tarkoita, etten usko. Uskon ja suhtaudun kokemaasi aktiivisella uteliaisuudella.

    Toisilla ihmisillä on selvästi henkisiä kykyjä, peittelemättömämmät vaistot ja jokin sisäinen kyky tulkita ihmisten mielentiloja ja käyttäytymistä.

    Olen vakuuttunut, että olemme henkisessä ulottuvuudessamme vasta tasolla "maapallo on pannukakun muotoinen".

    VastaaPoista
  18. Minä en valitettavasti omaan tietojenkäsittelyyni voi riittävästi luottaa, minut on helppo harhauttaa.

    Bittejä tuli ehkä syntyjään liian vähän. Kovan puolen puutteiden lisäksi softaankin on jäänyt jotain ihmeellisiä bugeja.

    Olen mennyt myös lataamaan aivan omituisia ohjelmia, niittenkin mukana on saattanut tulla vaikka minkälaisia pöpöjä.

    VastaaPoista
  19. Ai niin, unohtui mainita että koneeni on jo monta vuosikymmentä vanha. Päivityksiä ei enää moniinkaan käyttämiini ohjelmiin saa, ja jos saakin ne aiheuttavat huomattavaa hidastumista. Lisäksi tuuletin huutaa täysillä, mutta lämmöt vain nousevat. - Tällainen nauhurista ladattava tämä vain.

    Haudoilla en tänään ehtinyt käydä, käyn kun siltä tuntuu, harvoin näinä "täytyy-päivinä."

    Yhden hyvän ystäväni haudalle sukulaispoika käy joskus valuttamassa purkin olutta. Ottavat sitten yhdessä ja pohtivat niitä näitä.

    VastaaPoista
  20. Monta vuosikymmentä vanha tietokone?

    Tuo on jo kunnioitettavaa. Siis mikä merkki on noin hyvä, että kestää yli viisi vuotta. Minulla ei yksikään kone ole kestänyt viittä vuotta kauempaa. Olet taitava, kun olet pärjännyt vanhalla koneella noin kauan.

    Oma pöytäkoneeeni on nelisen vuotta, ja viime vuonna siinäkin tuuletin huusi hulluna. Nyt kesätauon jälkeen huomasin, että tuuletin on hiljentynyt, kone käy hyvin ja hiljaa.

    Muodon vuoksi ei mitään pidä tehdäkään. Juhlapäivät ovat kuitenkin tavallaan hyviä, sillä ne ehkä antavat kiireisille ihmisille tilaa rauhoittua, jos muuten ei osaa päästää irti.

    VastaaPoista
  21. Ei kun mietin oman koneeni, 49v, resursseja elämän suurien kysymysten äärellä. Eihän nämä nykyiset tiukkaan viritetyt kestä kuin muutaman vuoden, sitten jo kovalevy pamahtaa tai muuten nollista ja ykkösistä jäävät ne ykköset pois.

    VastaaPoista
  22. Höh minua,

    huomasin kyllä tuosta klo 21.08:n kommentista, että puhuit itsestäsi vertauskuvallisesti, mutta tein tässä välissä vähän muuta ja luin irrallisesti tuon jälkikommentin - siitä konkreettinen käsitys. Anteeksi, toivoo uuno.

    VastaaPoista
  23. Kyllä minä sen huomasin, että katselet televisiota samalla kun minä puhun vakavia!

    VastaaPoista
  24. No juu, kieltämättä taisin nauraa yhtä ohjelmaa, en huomannut vakavoitua kyllin.

    Lupaan parantaa tapani jatkossa ja keskittyä paremmin kulloiseenkin tekemiseen!

    VastaaPoista
  25. Olenhan minä tähän ikään jo tottunut.

    Naiselle kun sanoo: "Kuule, keskustellaanko vähän?". niin vastaukseksi tulee "ÄLÄ NYT KUN SUOMI TEKEE KOHTA MAALIN!", tai "keskusteltaisko vaikka huomenna, kun sieltä alkaa juuri yks tärkee ohjelma...?"

    VastaaPoista
  26. Uskomuksiin minä joudun elämäni pääosin perustamaan.

    Ihminen on joutunut Turun Myllysillalla kävellessään luottamaan siihen, että silta kestää, ovathan lujuudet suurella asiantuntijuudella laskettuja, ei monilla sellaiseen kykyjä ole. Tai kaksoistorneissa täytyi vain luottaa siihen, että alansa huippua edustavat teräsrakenteet kestävät aina.

    Veden päällä kävelyä en epäile yhtään, olen televisiossa nähnyt kun amerikkalainen Chris Angel sen tekee, ei se ollut vaikeaakaan, kun sen osasi.

    Tilastoihin ja tieteellisesti faktillisiin tosiasiafaktoihin minä luotan erityisen lujasti, siinä "Tuntemattomassakin" on kohtaus, jossa Lahtinen sanoo: "Menes valittaan
    nälkääs, ni sulle tuodaan sellanen rätinki etees, jossa todistetaan, että sulla ei voi olla nälkä"

    Tai jos töissä purnaa, niin pomo sanoo: "Nyt mä lyön sua kuule yhdellä kovalla tilastolla päähän!"

    VastaaPoista
  27. En olekaan ehtinyt käydä täällä hetkeen kun olen päivittänyt niin hulluna omia sivujani. Kannatti tulla. Tämä oli hyvä.

    Steve Jobsin siskon laatima muistokirjoitus päättyy muisteloon Steve Jobsin viimeisistä sanoista. Mies oli katsonut ensin yksi kerrallaan jokaista läsnäolevaa läheistä. Sitten hän oli katsonut heidän ohitse, heidän taakseen ja sanonut "Oh wow! Oh wow! Oh wow!"

    Jäi mietityttämään mitä mies näki.

    Kaija Juurikkala puolestaan on ns. real deal eli todella aito ihminen. En ole kirjaa lukenut, mutta tein hänen kanssaan töitä niihin aikoihin kun hän alkoi avautua henkimaailmalle. Hurjia juttuja.

    Itse epäilen että kaikki on kuitenkin vain energiaa, mutta tavallaan "koodaamme" tietyt vähemmän konkreettiset energiat (vrt. enkelit, henget) mielessämme (?) symbolisiksi hahmoiksi, koska pelkän energian hahmottaminen on liian vaikeaa. Siis samaan tapaan kuin televisio koodaa saamansa televisiosignaalin valopisteiksi, jotka meidän aivomme tulkitsevat kuviksi.

    Mutta en väitä tietäväni mitä me olemme, mistä me tulemme ja mihin me menemme. Onneksi tässäkin hetkessä on riittävästi ihmeteltävää.

    VastaaPoista
  28. Vaan voiko tilastoihinkaan luottaa?

    Numerot varmaan ovat totta, mutta entä jos ne on koottu virheellisesti? Ihminenhän sen päättää, mitkä suureet otetaan mukaan laskentaan.

    Esimerkiksi voidaan laskea ns. sinkkutalouksien määrää, kun halutaan tutkia vaikka liittojen ja yksinäisten ihmisten onnellisuuden määrää ja vertailla asioita keskenään.

    Sinkkutalouksiin lasketaan sitten kylmästi kaikki täysikäiset yksinään asuvat, esimerkiksi opiskelijat, joiden periaatteessa "kuuluukin" asua yksin, koska he suunnittelevat perustavansa perheen myöhemmin, opintojen jälkeen. Oikeasti tämä ryhmä ei ole aito sinkkuryhmä, vaan sen asumisenmuodon määrittää jokin muu kuin yksin - kaksinsektori.

    Eli tilastoissa voi olla mukana sellaisia laskentakohteita, jotka muuntavat reaalista totuutta jollakin tapaa. (Mahtoiko kukaan ymmärtää, mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä vanhaa hokemaa, että tilastokin voi olla emävale tai jos ei nyt emä-, niin totuutta muuntava kuitenkin.)

    VastaaPoista
  29. Tapsa, eikö mieluummin toisin päin: materia on vain hengen synnyttämä kuvajainen?

    Mielen salattu voima -sarjan kolmannessa osassa (meni jo Areenalta) oli punnittua puhetta siitä, että kun aivot eivät saa happea, viidentoista sekunnin päästä ei ole enää aivotoimintaa.

    Eli jos tietoisuus olisi aivoissa, minuuttien mittaiset kuolemanrajakokemukset eivät olisi mahdollisia. Kokemukset, joista henkilö kertoo jälkikäteen yksityiskohtaisesti vaikkapa kaikista niistä toimenpiteistä mitä keholle on tehty sillä aikaa kun hän on tarkkaillut tilannetta - ja lavitsalla makaavaa kehoaan - katonrajasta.

    Yksikin suloinen harmaahapsipapparainen (siis joku fiksu tiedemies) sanoi joutuneensa muuttamaan käsityksensä aivojen ja tietoisuuden suhteesta saatuaan niin paljon todisteita tietoisuuden elävyydestä sillä aikaa kun keho on ollut kliinisesti kuollut.

    Tekisipä mieleni sanoa, että tavallaan ko. kokemuksen omaavat ovat hurjan onnekkaita - heille ei ole jäänyt epäselväksi että kumpi on tärkeämpää: materia (keho) vai aineeton (tietoisuus)!

    VastaaPoista
  30. Katri,

    minäkin huomasin noiden Steve Jobsin sanojen sisällön ja juuri noin kuin esität!

    Mietin, minkä enkelin tai ihanuuden Jobs mahtoi nähdä, kun hän selvästi näki jotain ihanaa ja jopa riemastuttavaa. Tekniikan ja teknologian kuningas, modernin ihmisen esikuva näkee noin. Ei sellaista esitetä kuoleman hetkellä.

    Olen vaikuttunut myös Kaija Juurikkalasta persoonana. Että hän meni valitsemaan elokuvakseen juuri sen ihmisen teoksen, jota olen ihaillut ja josta en ole kuullut kenenkään koskaan puhuvan: Aleksanteri Ahola-Valon Koulupojan päiväkirjan.

    VastaaPoista
  31. On tietysti lohdullista "uskoa" että äyrikuningatar Sirkka saisi synninpäästön, säilyisi muistoissamme hyvänä ihmisenä rahamassistaan ja tehtaanomistajan "panoista" huolimatta. Aivojaan tuhoava ryyppyveikko ei varmaankaan juo sen takia että tulisi lopullisesti korkattuaan enkeliksi. Ensinnäkin, koska edes uskonto ei tue sellaista metamorfoosia, tai, ettäkö ryyppääminen olisi tuon tehtävän täyttämistä.

    Erittäin lohdullinen on myös Steve Jobsin viimeisiin sanoihin liittyvä "unihiekka". Viimeisillä voimillaan, raskaasti ja katkoilevasti hengittävä mies on ikäänkuin kiipeämässä korkealle vuorelle ja huipulle päästyään toteaa kolmesti: "Oh wow!", saavutettuaan päämäärän . . . kuoleman . . . tai vain lumoonnuttuaan avautuvasta näkymästä.

    Saattaa olla helpottavaa mietiskellä ja arvottaa ihmisiä, suhteessa omaan hyveellisyyteensä, heidän tomumajansa mukaan. Oivallisia kohteita ovat vaikkapa nuo jo mainitut Sirkka, Ryyppyveikko ja Steve, puhumattakaan keskiverto Kainosta. Kaino vain "on" hetken ja sitten "ei häntä nenää ole".

    Eutanasia ei ymmärtääkseni ole mikään taikasauva millä "elämänliekkiä" jotenkin hallittaisiin tai säädeltäisiin. Jos potilas ja omaiset yhteistuumin haluavat aktiivisen pitkittämisen lopetettavan, niin sopivalla kivunlievityksellä, olemassaolo voi päättyä hyvänäkin.

    Ei ihme, että lemmikeistämme on tullut pyyteettömän rakkauden esikuvia ja muistojen vaalimisen kohteita. Nehän ovat pelkkien tunteittemme kohteita ja siten osa "minuuttamme", itseisarvon sijasta.

    VastaaPoista
  32. Arska,

    Suomessa ei saa eutanasiaa, vaikka potilas itse sekä hän en lähiomaisensa ja lisäksi hoitohenkilöt tahtoisivat ja haluaisivat. Kuolinavusta voi saada murhasyytteen. Koneita ei katkaista siis potilaankaan pyynnöstä, vaikka elämä olisi pelkkää kidutusta vailla toivoa paranemisesta. Tämähän on kauheaa. Sitä en itse tiedä, onko Sveitsissä sitten tilanne toisin, niin kuin nainen sanoo.

    Nuo Steve Jobsin viimeiset sanat jäänevät historiaan, ja on onni ihmiskunnalle, että ne ovat niin valoisat. Ehkä myös Aleksi Kiven väitetyt viimeiset sanat "Minä elän" kertovat jostakin valoisasta, mikä odottaa ihmistä. Mitä hän lienee kokenut ja nähnyt tuossa?

    Vielä, Arska - tietenkään ryyppyveikko ei halua tulla enkeliksi eikä ikinä uskoisi, että juuri hän voisi olla se enkeli. Luultavasti hän arvelee olevansa helvetin porteilla kuoltuaan, jos nyt lähdetään tästä' taivas - helvettiasetelmasta. Eikös Jeesus muuten sanonut, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi?

    VastaaPoista
  33. Siis, kyllä Suomessa voidaan ihminen irroittaa koneista ja letkuista. Ei se ole kiellettyä.

    Eutanasiassa lääkäri aktiivisesti tappaa ihmisen lääkeaineilla. Se on Suomessa kielletty.

    VastaaPoista
  34. Mutta ei kai tajuissaan olevaa henkilöä, vaikka hän pyytäisikin, Samuli?

    Käsittäisin, että näin voidaan tehdä esimerkiksi syvässä koomassa olevalle, jolla ei katsota olevan toivoa tajuihinsa tulemisesta.

    Eli missä tuo raja kulkee, kuka voidaan irrottaa letkuista? Onko se juuri tuo tiedottomuuden, taju(a)mattomuuden raja?

    Jotenkin en osaa uskoa, että sellainen henkilö voidaan irrottaa letkuista, jolla taju pelaa. Vai?

    VastaaPoista
  35. http://www.hoitotahtoni.fi/hoitotahto/hoidon_lopettaminen/

    Googlesta löytyy haulla, hoidon lopettaminen, lisää tietoa.

    VastaaPoista
  36. Aivan, on olemassa tuo hoitotahto, josta olen kuullutkin. Sen mukaan potilas kieltäytyy tehottomista ja raskaista hoidoista ja elämän pitkittämisestä esimerkiksi hengityskoneessa.

    Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni voi aiheuttaa sitä, että tajuissaan oleva potilas irrotetaan letkuista eli hoito lopetetaan kokonaan, mikä olisi tietynlaista eutanasiaa, kuolemaan saattamista välittömästi toimenpiteen ansiosta.

    Hoitotahdonkin tehneiden potilaiden perushoitoa jatketaan - käsitykseni mukaan - mutta ei pitkitetä. Potilaan annetaan kuolla, mutta itsestään.

    Sarjassa Kotikatu oli vanha nainen, joka tahtoi kuolla, maatessaan sairaalassa. Hän oli halvaantunut ja puhekyvytön ja pyysi hoitojen lopettamista. Sairaala ei voinut kuitenkaan lopettaa hänen perushoitoaan ja päättää hänen elämäänsä, vaan hänen vanha ystävänsä toi hänelle pillerit, ja hän sai toivomansa levon. Kotikatu-sarja on melko asiantuntevasti käsikirjoitettu, joten liekö tuo yleinen käytäntö?

    VastaaPoista
  37. Olen itse ollut toteamassa tilannetta, jossa aktiinen hoito halutaan lopettaa. Kovin monella omaisella ei ole kykyä tai halua ryhtyä "lääkäriksi" tai "luojaksi".

    Lääketieteellinen arvio hoidon tarpeettomuudesta (mikä muu se voisi olla) on täysin riittävä. Jos eutanasia olisi sallittu ei se toisi juurikaan muutoksia kuolemaa aktiivisesti haluavien määrään. Itsemurhat ovat vakiinnuttaneet joukon suhteellisen pysyväksi.

    VastaaPoista
  38. En vielä katsonut Samulin linkkiä, mutta totta kai järjissään oleva ihminen voi kieltäytyä hoidosta. Se on ihan eri asia kuin aktiivinen eutanasia.

    Eikö Juicekin kuollut tällä tavalla?

    Niin, Kuunkuiske - juuri noin yleensä ajattelenkin eli materia on "hengen" kuvajainen, mutta joskus voi iskeä epäilys, että se olisikin päinvastoin. Siitä selviän ajattelemalla avaruutta.

    Iines - muutama vuosi sittenhän Ahola-Valosta puhuttiin paljonkin. Ja kyllähän me vanhat kvasiteosofit Aleksanterin tunsimme.

    Liitän tähän vielä uskontunnustuksenikin: jos joku termi valita pitää, niin tunnustaudun panteistiksi oikein laajasti ajateltuna. Ei ole mitään muuta kuin olemassaolo.

    Se iso asteroidi, joka pyyhkäisee ensi viikolla ohitsemme, on vain 400-metrinen ja ohitusetäisyys on 300 000 kilometriä. Sama kuin kanuunan kuula ohittaisi 3-kilometrisen pallon 75 kilometrin päästä. Ei siis suurta paniikkia, ellei vanhan vihtahousun tähtäys parane.

    VastaaPoista
  39. Kotikadun jakso oli käsikirjoittajapapin kannanotto mahdolliselle kuolinavulle, joka ei ole rangaistava teko.

    VastaaPoista
  40. Olematta kohtuuttoman kyyninen, niin hyvän ihmisen dilemma nousee vääjäämättä mieleen. Jokunen aamu sitten aamu-tv oli joukko vuoristokiipeilyyn innostuneita hyväntahdon ja auttamisen lähettiläitä, riehakkaissa tunnelmissa, lähdössä keräämään apua nepalilaisille. Matkan suurin extreem näytti olevan se, että joka päivä ei pääse edes suihkuun.

    Sponsoreiden ja huipputeknologian turvin ja paikallisten avustajien taidoin on kymmenettuhannet ihmiset hakeneet kuohuvaa sisältöä latteaan elämäänsä. Elämän rikkauksien hankinta on nytkin johtanut 2500 ihmisen loukkuun sumun takia. Heitä avustetaan helikopterilennoin turvaan Katmanduun. Helikopteripaikoista on käyty jopa käsirysyä. Helikopteriavustukset ovat yleisestikin lähes jokapäiväisiä.

    Roolit ovat kääntyneet nurinkurisiksi.

    Matkaa voisi luonnehtia hyväksi vaikkapa ruokamatkaksi, ensin karvasta ja sitten makeaa. Nälkäisten katulasten kohtaaminen saattaa olla emotionaalisesti raskasta, mutta kaiken voi hyvin turruttaa fyysisellä rääkillä ja kulinaarisilta nautinnoilta kieltätymisellä Kilimanjaron rinteillä.

    "Once in a Lifetime". Miten sympaattista ja jalostavaa käydä inhimillisyyden ja omien rajojen äärellä.


    http://areena.yle.fi/video/1320304835197

    VastaaPoista
  41. Joitakin vuosia sitten ilmestyi Englannissa sanomalehdissä (ainakin näkemässäni lehdessä virallisesti etusivulla) lontoolaisten lääkärien lausunto, jossa he ilmoittivat, että olisi moraalisesti väärin, jos he eivät kertoisi julkisesti, että lukemattomilla potilailla on todistetusti kuolemanjälkeisiä kokemuksia. Ne eivät riipu potilaan uskonnosta.

    Tästähän oli TV-dokumentissakin: Lääketieteellisesti kuollut potilas pystyy kuvailemaan herättyään instrumentin, jolla lääkäri kaivoi hänen aivoistaan kasvaimen. Lääkäri kertoi, että kukaan ei voi tietää, millainen se instrumentti on, koska se on umpipaketissa ja leikkausta suorittava lääkäri avaa paketin juuri ennen leikkausta.

    Samoin ikänsä sokeana ollut potilas kuvailee herättyään leikkausta suorittaneiden henkilöiden ulkonäköä ja jopa solmion kuvioita tai kotikaupunkiaan, jonka "näkee" silloin ensi kerran.

    Luin siihen aikaan säännöllisesti The Times ja Observer- lejhtiä. Tämä on aikaisempi kommentti keskusteluun kuolemasta. (Blogisisko-blogi 4/2007, ks linkki)

    VastaaPoista
  42. Jos ruumis pysyy biologisesti hajoamattomassa tilassa, niin mihinkäpähän ne muistijäljet het' sillään katoaisivat. Onhan tunnettua että amputoitu jäsen saattaa elää omaa elämäänsä pitkäänkin

    VastaaPoista
  43. Minua niin suuresti huvittaa ne julkimot, jotka lööppien mukaan "taistelevat" elämästään viruessaan tiedottomina letkuissa.

    VastaaPoista
  44. Hyvä Valto Ensio, nyt olet julma ja kovasydäminen.

    VastaaPoista
  45. Maailmalla tunnetaan kolme eri tapausta, että ihmisellä ei sydän toimi ollenkaan mutta verisuonet pumppaavat kuitenkin verta.

    Myös tuossa "Val Thomasin" tapauksessa ei ihan kaikki tosiasiat ole tiedossa. Ironista kyllä, hän odotteli "letkuissa" omaisiltaan päätöstä sydämensä irroittamisesta tutkimustarkoituksiin. Hengenmeno oli todella lähellä.

    Valto Enskan huomautus oli paremminkin lohdullinen. Riippumatta siitä, taisteleeko vai vai ei, niin fysiologisille realiteeteille ei useinkaan voi mitään, halusipa tai ei.

    Jos ei haluaisi elää, niin vain päättämällä ja taistelemalla tekisi myös eutasian tarpeettomaksi.

    VastaaPoista
  46. Minusta oivallinen esimerkki hyvästä ihmisestä, sanansaattajasta, lähes enkelistä, on Tapani Ylä-Saunamäki. Hänen altruisminsa saattaa osakeyhtiölain ja rikosoikeuden alisteiseksi pyyteettömyydelle ja inhimilliselle halulle auttaa kanssapolitikoijaa.

    "Pyytäkää, niin teille annetaan . . . sillä jokainen pyytävä saa . . ."

    Epäilevän hän luokittelee uskossaan horjuvaksi kyynikoksi, toteamalla haastatteluissa asettaneen, jopa henkiset kuormituskykynsä rajat koetukselle.

    VastaaPoista
  47. --"mutta totta kai järjissään oleva ihminen voi kieltäytyä hoidosta. Se on ihan eri asia kuin aktiivinen eutanasia"

    Siis tämä jutussa mainitsemani vanha nainen sanoi Hesarin eilisessä artikkelissa olevansa valmis kuolemaan ja että jos voittaisi lotossa, lähtisi Sveitsiin, kun siellä saa eutanasian. Hän odotti saattokodissa kuolemaa ja oli kieltäytynyt raskaista hoidoista lääkärien ollessa samaa mieltä. Hänelle ei siis riittänyt kivuton kuolema, vaan hän halusi lähteä heti ja tätä taas käsittääkseni Suomen laki ei salli toivottomasti sairaallekaan. Ihminen pakotetaan odottamaan kipupumpuissa, kunnes kuolema korjaa.

    VastaaPoista
  48. Tapsa, en kyllä huomannut mitään syvempää keskustelua Ahola-Valosta, mitä nyt vain sen hyvin mitättömän mediahuomion, kun Juurikkala teki elokuvan Ahola-Valon päiväkirjojen pohjalta.

    Arska, minusta tämä kommenttisi on aika käsittämätön: "Kotikadun jakso oli käsikirjoittajapapin kannanotto mahdolliselle kuolinavulle, joka ei ole rangaistava teko."

    Kuolinavulle, joka ei ole rangaistava teko?

    Eihän käsikirjoittaja ole se, joka määrää, mitä sarjassa tapahtuu. Ei sarja ole hänen agendojensa temmellyskenttä. Käsikrijoittaja kirjoittaa yhteisten suunnitelmien pohjalta.

    VastaaPoista
  49. Tuo Annan kertoma tapaus potilaasta, joka kertoi yksityiskohtia leikkauksesta nukutuksen aikana tai sokean näkemisestä, voisi olla yhteydessä tuohon Kuunkuiskeen mainitsemaan asiaan, että tietoisuus olisi muualla kuin aivoissa.

    Tämä on aika järisyttävää, olemassaolon mullistavaa ajatuskulkua ja voisi johtaa siihen Tapsan mainitsemaan asiaan, että lopulta olisi olemassa vain "olemassaolo" - .

    Olisi siis jokin aineeton olemassaolon muoto, joka voisi olla ikuinen tai ainakin monien elämien yli liukuva. Tässä jää kiusaamaan vain yksi asia. Miksi se aineeton olomuoto kiinnittyisi välillä mitättömään lihaiseen olentoon, asuisi jähmeässä ja kärsivässä lihassa?

    VastaaPoista
  50. "Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa 8 vuotta vankeutta. Rikoslain 21. luvun mukaan myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa. Sen sijaan toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei ole rangaistavaa."


    Mitä taas tulee muuhun käsittämättömään, niin tottakai sarjan teema oli kannanotto ja kukapa muu kuin pappi oli parempi asian esille nostamiseen. No totta munassa jaksojen pitää olla loogisesti toisiinsa liittyviä, siis suunniteltuja.

    VastaaPoista
  51. Vierelläkulkijan ja hyväntekijän voi assosioida vaikkapa Tamara Lundin iki-ihanan "Jäljet hiekassa" lyriikoin:

    Taas kuljen tyhjää hiekkarantaa
    yksin vain
    Pois rannan päivä laskee
    taas yön tyhjän saan
    pois rannan tuuli jälkes vei
    hän kauas lähti
    koskan enää saavu ei

    tai uskonnollisempaa tarinaa mukaillen:

    Näin unta, että kuljin merenrannalla, jossa elämäni oli jalanjälkinä rantahietikolla. Ihmeekseni huomasin että useimmiten jälkiä oli kahdet rinnakkain, tosin toiset niistä olivat hennommat. Sadun tapaan ymmärsin niiden kuuluvan tuolle "vierelläkulkijalle". Inhimillisyyden upein puoli paljastui niissä yksinäisissä askeleissa, jotka kiinnittyivät elämäni raskaimpiin ja vaikeimpiin aikoihin. Joku oli kantanut minua hennoin askelein yli niiden aikojen.

    Elämä on . . . ja jättää jälkensä.

    VastaaPoista
  52. Jos kuolinapu ei ole rangaistava teko, niin miksi sairaalat eivät anna sitä toivottomasti sairaan yksinäisenkään potilaan niin toivoessa? --> Vrt. Helsingin Sanomien mummo, joka tahtoo lottorahoilla Sveitsiin, koska siellä saa halutessaan eutanasian.

    Siis eiköhän tässä ole kyse noiden kummankin teon rajanvedosta, koska eivät nuo lakipykälät mitään selviä vastauksia anna.

    Kuka määrittää sen, milloin kyseessä on kuolinapu, milloin aktiivinen eutanasia? Molemmissa avustetaan kuolemaan.

    VastaaPoista
  53. Minua niin suuresti huvittaa ne julkimot, jotka lööppien mukaan "taistelevat" elämästään viruessaan tiedottomina letkuissa.

    Minun täytyy vielä palata lyhyesti tähän Valton kommenttiin ylempänä.

    Kyllä tämä on totta, tämä kommentti, niin julmalta kuin se voikin kuulostaa. En tarkoita tuota huvittamispuolta - siihen en ota kantaa. Tarkoitan tuota taistelua elämästä, tuossa vakavasti kriittisessä tilassa.

    Ei siinä mitään taistella. Siinä ei tiedetä, missä ollaan ja mitä on tapahtunut, vaikka saatetaankin jopa puhua järjellisin lausein. Ollaan ajan ja paikan tuolla puolen, kuten toipuneet potilaat ovat tilaansa kuvanneet, mm. Eija Kiviniemi, Ajan ja paikan tuolla puolen.

    VastaaPoista
  54. Arska, minä panen nyt vuorostani tähän linkin, niin kauniita nuo kuvaamasi asiat tuossa viimeisimmässä kommentissasi kommentissasi ovat.

    VastaaPoista
  55. Kannattaa ehkä kuitenki perehtyä hieman tarkemmin asiaan.

    Etanasia, armuolema avustettu itsemurha ei ole mikään lopullinen "tili" elämästä ja kuolemasta. Niinkuin aiemmin totesin ei eutanasia klausuulilla ole mainittavaa muutosta nykykäytäntöön. Nyt saa sellaisen kuvan että Suomessa varta vasten kidutetaan ihmisiä hengissä. "Kipupumppuja" ei ole olemassakaan vaan ovat tietenkin edesauttamassa hyviä viimeisiä hetkiä.

    Kokonaan toinen juttu on se että monet ihmiset eivät halua tulla nähdyksi tai olla passattavina ja autettavina, fyysisesti avuttomina ja heikkoina, toisten ihmisten armoilla. He haluavat säilyttää "rippikoulu" kuvansa.

    VastaaPoista
  56. Julma ja kova sydäminen olen lööppimaakareita kohtaan; he eivät ansaitse millään mittarilla mitattuna armoa.

    Ja epäilen, että ansaitsisivatko nekään lukijat eli näiden paskalehtien rahoittajat sitä kun mässäilevät moisilla uutisilla?

    Letkuissa makaavat eivät paljoa enää kenenkään muun julmuudesta välitä, tiedosta (omaisensa korkeintaan), joten en ehkä tarkoittanut heistä kaikkia ainakaan. Mutta sitähän ne ovat ikänsä tilanneet niin kestäkööt loppuunsa saakka moisen.

    Minusta kuoleman kauhistuttavuus näkyy tällä hetkellä esimerkiksi nälän, sodan ja kuivuuden runtelemassa Somaliassa, joten ei heru kyynelen kyyneltä lopunaikojaan lämpimissä petilöissään pulleiden vuosiensa päätteeksi muutaman hetken kituvien puolesta.

    VastaaPoista
  57. Niin totta, Valto, asiat eivät välttämättä ole edes suhteellisia, vaan raakoja totuuksia.

    Me näemme parhaiten sen tuskan ja kurjuuden, joka tuodaan hyvinvoinnin keskelle makupalaksi, sosiaali- tai intiimipornoksi.

    VastaaPoista
  58. Jokainen voi miettiä kuinka kauaksi perimmäisistä kysymyksistä olemme ajautuneet. Pelko, nälkä, suvun jatkuminen on hautautunut paksujen kulttuurikerrostumien alle. Nautinnonhalu ja sen tyydyttäminen on kaikkien aistiemme kohteena. Ruuista ja juomista etsimme yhä merkityksettömiä vivahteita ja makulämyksiä. Trimmaamme aistejamme havaitsemaan yhä pienempiä ja epämääräisempiä nautintoja.

    VastaaPoista
  59. Aika usein sosiaalipornossa ja muussa ns. turhassa julkisuudessa on kyseessä myös kohteensa toimeentulo.

    Glamouria saattaa olla olevinaan, mutta missukalla saattaa mennä puolen vuoden ansionsa yhteen Siwassa käyntiin.

    Kun jo entisestään heikoilla tuloilla elävä perhe menettää elättäjänsä, voi olla pakko myydä lehtiin tragediaa nin paljon kuin ostavat. En minä sellaista paheksu, kaikki me leipää joudumme syömään.

    Mutta keitä ihmettä nuo lehtijutut valokuvineen oikein kiinnostaa??

    Sinua ja minua.

    VastaaPoista
  60. Sosiaalipornoa, varsinaista hardcorea, esitettiin Ruotsissa noin vuosi sitten, kun 21-vuotias mies hirtti itsensä suorassa nettivideolähetyksessä. Useat katsojat kannustivat kilvan ehdokasta, keksivät mieluusti sopivia tapoja täytäntöönpanoon. Useat jo hermoilivat, kun mitään ei heti ruvennutkaan tapahtumaan. Parissa tunnissa ensikehoituksista, kaveri olikin "keinumassa".

    Hymylehden "Miss Pullukka", "Minulla on maailman pienin" tai "Mökin akka alastonmallina" olivat tietysti aika pieniä esimerkkejä median uhreista verrattuna Ruotsin tapahtumiin.

    VastaaPoista
  61. Ööh, olen 2002 ollut "viransijaisena" kirjoittamassa yhdeksän osaa Kotikatua ja äitini kirjoitti sarjaa sen ensimmäiset kahdeksan vuotta kolmen muun kirjoittajan kanssa. En seuraa enää sarjaa, enkä ehkä siksi ymmärtänyt näitä kumpaakaan kommenttia:

    ---

    "Kotikadun jakso oli käsikirjoittajapapin kannanotto mahdolliselle kuolinavulle, joka ei ole rangaistava teko."
    --

    "Eihän käsikirjoittaja ole se, joka määrää, mitä sarjassa tapahtuu. Ei sarja ole hänen agendojensa temmellyskenttä. Käsikrijoittaja kirjoittaa yhteisten suunnitelmien pohjalta."

    --

    Onko joku sarjan nykyisistä (tai ainakin tuon jakson) käsikirjoittajista pappi? Vai tarkoitettiinko tuolla sitä että sarjassa pappia näyttelevä henkilö oli toteuttanut kuolinavun?

    En tiedä millä metodilla sarjaa nykyään kirjoitetaan, mutta tuohon aikaan sitä kirjoitettiin niin että käsikirjoittajat tosiaan suunnittelivat yhdessä niin pitkät kaaret kuin osakohtaiset juonet. Eli käsikirjoittajat määräsivät yhdessä mitä sarjassa tapahtuu. Toki tuottajalla saattoi olla asiaan sanottavansa, mutta yleensä osat tehtiin käsikirjoittajien ideoiden ja tahdon mukaan.

    Keksittyään osakohtaiset juonet käsikirjoittajat jakoivat juonilinjat keskenään niin, että jokainen kirjoitti yhden osan yhden juonilinjan kaikki kohtaukset. Sitten kohtaukset "letitettiin" kokonaiseksi osaksi ja yhdessä katsottiin kuka korjauskirjoittaa minkäkin kohtauksen.

    Koska sarjassa oli tuolloin(kin) vain 3-4 kirjoittajaa plus script editori, yksi käsikirjoittaja saattoi hyvinkin saada henkilökohtaista agendaansa läpi, jos vain onnistui vakuuttamaan muut. Esimerkiksi äitini oli joskus silloin 2000-luvun alussa olleen syöpäjuonen takana ja oli siitä päävastuussa alusta loppuun, toki muitakin konsultoiden.

    Eli kyllä kyseessä voi olla yhdestä käsikirjoittajasta lähtenyt juonikaari.

    VastaaPoista
  62. KORJAUS:

    sarjassa pappia näyttelevä henkilö oli toteuttanut kuolinavun?

    PO sarjan pappi-hahmo oli toteuttanut kuolinavun?

    VastaaPoista
  63. Kotikadun käsikirjoittaja Veli-Pekka Hänninen on "myös" pastori.

    VastaaPoista
  64. Kotikatu nyrvähti "salatut elämät" kokeiluun. Uusi ohjaaja oli erotettu aikaoja sitten kaikessa hiljaisuudessa ja sarjaa yritettiin palautta entisille uomille mutta katsojat kerkisivät kadota. Katsojaluvut lurpsahtivat lähes puoleen.

    Ylellä ei ollut varaa flopata kahdessa panostuksessa: Moskassa ja Kotikadussa.

    VastaaPoista
  65. Kiitos Katri mielenkiintoisesta selvityksestä. Aika monia erilaisia kaupallisia kässäreitä tehneenä olen joskus ohimennen miettinyt sitäkin, että miten sarjaohjelmat suunnitellaan ja kirjoitetaan. Tuo vaikuttaa hyvin järkevältä ja toimivalta tavalta.

    VastaaPoista
  66. Tuo Veli-Pekka Hänninen, yksi Kotikadun käsikirjoittajista on nettiselaamisen perusteella aika räväkkä pappi, ja hänen uskonnollista elämää käsittelevät kirjalliset tuotoksensa ovat herättäneet kiistoja. Itse en tiedä, mitä hän mahdollisesti ravistelee.

    Sen vain tiedän, että Kotikatu oli ennen mukavaa katsottavaa, mutta viime vuosina sen käsikirjoitustaso ja ennen kaikkea henkilögalleria muuttui niin rajusti, että se ei ollut enää uskottava eikä kiinnostava.

    Katri, halusin sanoa sen, että minulla on sellainen käsitys, että käsikirjoituskin pohjautuisi tiimityöhön, jossa yhteiset linjat ja juonikuviot sovitaan, toki niin, että yksikin kirjoittaja voi vastata laajemmista kokonaisuuksista.

    Voin olla väärässäkin, kun arvelin, että yläpuolella on joku, joka vastaa kokonaisuudesta ja sanoo viimeisen sanan. En arvellut, että yksi käsikirjoittaja voisi "määrätä" tuollaisen pitkän jatkuvan sarjan etenemisjuonen.

    VastaaPoista
  67. 14.10.2010 antamassaan draamatarjonnan uudistamistiedotteessa YLE häveliäästi vaikenee Marko Rauhalan osuudesta (2008-2010) vastaavana tuottajana. Suurella kohulla Kotikadun kuvallisen ilmaisun uudistajaksi ja säästöbudjetin toteuttajaksi kutsuttu mies on romahduttanut katsojaluvut ja häipynyt vähin äänin takaisin "Salkkareihin". Vaivihkaa vastaavaksi tuottajaksi on valittu Marina Meinander.

    Erittäin suositun sarjan romuttaminen on tyypillinen esimerkki siitä, kun katteettoman optimismin omaavaa "taiteilijaa" kannustetaan hyvin ohjeistettuna "vapain käsin" toteuttamaan omaa visiotaan.


    Eipä silti . . .

    Tv-mainonnassa törmää todella usein asiakkaan rahoja tuhlaaviin, tulosvastuuttomiin itsensä toteuttajiin. Esimerkiksi sopii hyvin K-kaupparyhmän naivit (ei edes naivistiset) pläjäykset. Sama taso on jatkunut niin kauan, kuin muistan. On ollut jos minkälaista palloukkoa pomppimassa ja "minä itse" -kauppiasta. Ymmärrän kyllä, että kysymys on yksityisten kauppiaiden varaan rakentuvasta ketjusta, mutta, että kaikki olisivat niin lapsellisia.

    VastaaPoista
  68. Katsoin alkuun Kotikatua, mutta en nykyään, ja nythän sarja on lopetuslistallakin. Minulla on kyllä samanlainen käsitys sarjan suosion romahtamisesta: se tapahtui tämän Rauhalan aikana. Vaan väliäkö hällä, sarjoja tulee ja menee, ja yhtäkään en seuraa tällä hetkellä säännöllisesti.

    Mainoksistahan selviää kääntämällä kanavaa. K-kaupan neuvova ukko tekee tosiaan asiakkaasta idiootin. Muutenkin mainokset useimmiten aliarvioivat katsojaa. Itselleni mainoksen suurin viehätys onkin juuri siinä mainoksen epäuskottavuuden tarkkailussa. Toisaalta mainokset siis ovat hauskoja.

    VastaaPoista
  69. Valto: "Minua niin suuresti huvittaa ne julkimot, jotka lööppien mukaan "taistelevat" elämästään viruessaan tiedottomina letkuissa."

    Kuulostaa julmalta ontuvan muotoilunsa takia. Ymmärtääkseni Valto yritti sanoa, että häntä "huvittavat" lööpit, joissa hehkutetaan jonkun julkimon taistelevan elämästään. Ja kun "huvittavat" korvaa sanalla "vituttavat", niin olemme lähellä alkuperäistä tarkoitusta?

    Arska: "Tv-mainonnassa törmää todella usein asiakkaan rahoja tuhlaaviin, tulosvastuuttomiin itsensä toteuttajiin. Esimerkiksi sopii hyvin K-kaupparyhmän..."

    Mainonnan teon prosessista jotakin tietävänä lohdutan Arskaa sillä, että nimenomaan mainonnassa ostajan - siis tässä tapauksessa K-ryhmän jäppisten - osuus ja vastuu on suuri.

    Eivät mainostoimistojen luovat pellet määrää, millaisia mainoksia K-ryhmä esittää. He tekevät ehdotuksia ja ostaja päättää ostaako. Ei ole pakko. Voi vaihtaa vaikka tekijöitä ja toimistoa, jos jälki ei miellytä. Tämä on arkipäivää ja kaupallisuutta raa'immillaan.

    Ostaja määrittelee tavoitteet, kohderyhmät, pääviestit, budjetin, usein mediankin jne, ja mainostoimisto tekee näillä reunaehdoilla parhaansa.

    Todennäköisesti K-ryhmän lapsekkaat mainokset toimivat joten kuten, koskapa sarja jatkuu.

    (Minun aikanani K-ryhmän mainonta oli tietysti parempaa.)

    VastaaPoista
  70. Televisiossa on juuri nyt menossa suloinen mainos, joka hellyttää ja liikuttaa. Tosin minulla ei ole käsitystä siitä tuotteesta, jota siinä mainostetaan. En tällä hetkelläkään muista, mikä on tuotteen nimi ja mitä sen purkin sisällä on ja missä sitä myydään.

    Kyseessä on se englanninkielinen (? tämäkään ei jäänyt mieleen) mainos, jossa suloinen suurisilmäinen apinanpoikanen kysyy hellyttävästi, että et kai tapa minua tms. Mainos tuli kerran suomeksiki, mutta silti liikuttavasti lespaava apinavauveli lyö niin yli kaiken somuusasteen, että tuote hukkuu.
    Mikä se mahtaa olla, ja miksi siinä on se apina? Luonnonsuojelua?

    VastaaPoista
  71. K-kaupan Väiski oli hyvä. Vittu, se romautti koko Neuvostoliiton.

    VastaaPoista
  72. No, aivan sivustakatsojana ja pelkkänä kuluttajana en K-ryhmän mainontaa arvostellut.

    Rautapuolen tuotemainonta ja lanseeraus ovatkin kokonaan toisen jutun väärti.

    VastaaPoista
  73. http://apinablogi.blogspot.com/2008/11/ylisp-apinamainos.html

    Tuosta tuota "apinamainosta" voi ihailla.

    VastaaPoista
  74. K-kaupan Väiskiä pitäisi edelleen iskeä ruutuun, varsinkin nyt lihan- ja rasvansyönnin kulta-aikana. Tämä nykyinen neuvonantaja jorpakkoon!

    No juuri tuo apinamaininos. Pysäyttävä kyllä, mutta mutta.. Tuote taitaa olla energiajuoma, jota myydään luonnonsuojelulla.

    VastaaPoista
  75. Mainokset saattavat olla myös taidetta - en kiistä niiden arvoa enkä merkitystä. Voisin varmaan itsekin tehdä niitä.

    On kuitenkin niin, että yhä harvemmin viitsii katsoa netistä uutisvideoklipsiä, tai pelata nettipeliä, kun jokaisen asian edessä on pakkomainos.

    VastaaPoista
  76. Enpä ole eläissäni nettipelejä pelannut, enkä toista kertaa pelaa. Sensijaan olen räpsinyt parin viimevuoden aikana 30 000 kuvaa, arvelen koko kuva-arkistoni olevan luultavammin tuplamääräinen.

    En tarkemmin kerro, mitä kuvaan, sillä kuvaan kaikkea, ei ole päässyt tulemaan kammoa, ettei suljin painuisi alas tai sormi koukistuisi.

    VastaaPoista
  77. Aika kultaa muistot - tietäisittepä kuinka halveksittuja K-kaupan Väiskin mainokset olivat tekohetkellä alan piireissä. Ne olivat suurinta roskaa ja ikipäivänä ne eivät voittaneet yhtään alan palkintoa.

    K-kaupan Väiski oli aikansa mainospersu.

    Tuon söpön apinamainoksen rinnalla pitäisi ajaa joka päivä teeveessä sitä videota pienestä kiinalaistytöstä, jonka päältä auto ajaa ja ihmiset kulkevat vierestä auttamatta.

    Mikä noita kiinalaisia oikein vaivaa? Vastaan itse: niillä on sielussaan vakava Mao-tartunta.

    VastaaPoista
  78. Minä olen pelannut mahjongia ja Kultaheppua, mutta en mitään räiskintä- tai nopeuspelejä.

    Tämä ei ole estänyt valokuvaamista. Kuviani en ole laskenut, niitä on monella koneella ja myös koneitten hautausmaalla. En esimerkiksi kovastikaan välitä kuvata matkakohteita, sillä kohteista löytyy kuvia netistä, ja postikortteja saa ostaa paikan päältä. Kuvaan mieluummin vaikka sadepisaraa risuaidan nokassa Luhangalla kuin Pariisin riemukaarta.

    VastaaPoista
  79. K-kaupan Väiskihän nousi virolaisten ansiosta kulttimaineeseen, ei tosiaankaan ennen. Nyt Väiski-hahmo saattaisi purra jälleen, kun K-kauppa vain älyäisi käyttää karppausbuumin hyväkseen.
    Minulla oli, Tapsa, muinoin Mao-pinssi peessinvärisessä trendilaukussani. Se sopi sen väreihin, kun Maon naama oli samanvärinen.

    VastaaPoista
  80. Oli minullakin opiskeluaikoina seinälläni Maon, Leninin ja Marxin kuvat. Olin kyllä jo silloin oikeistodemari, joten se oli vain diivailua, mutta olihan se niin trendikästä.

    Siihen aikaan Maon tuntemus tuli Snow'n Punatähdestä Kiinan yllä ja Leninin Poika Tuomisen Kremlin kelloista. Ensimmäinen on uskomatonta propagandaa ja toinen muuten kyllä aika totta, mutta Leniniä myötäilevä.

    Marx puolestaan oli filosofi, ei poliitikko, joten hänen osaltaan en tunne jälkihäpeää.

    VastaaPoista
  81. Minulla ei ollut mitään julistetta seinälläni, sillä olin suuri taiteellinen sielu. Yhtenä keväänä tapetoin kyllä huoneeni kokonaisen seinän sanomalehtiaukeamilla, mustavalkoteksteillä.

    Che Guevaaraa kyllä ihailin, kun hän oli niin kaunis ja sankarillinen - sitä yhtä tiettyä julistetta, kylläs tiedätte.

    Olin täysin sekaisin poliittisista suunnista, ja ostin mm. kerran ystävälleni vahingossa oikeistolaisen kirjoittaman kirjan, kun luulin sitä vasemmistolaisen kirjoittamaksi. Ystävä luuli, että panen häntä halvalla.

    VastaaPoista
  82. Tuli mieleeni elävästi se kun itsekin lemmikintuhkausjutussani näitä haudan syvyyksiä yms luopumisen lisäksi käsittelin, ja lemmikeitä haudanneena muistan ajatelleeni kipeästi samoin. Ja aika usein ne, jotka ovat eläneet kauan kanssamme tuntuvat kulkevan jotenkin kuvaamallasi tavalla vielä pitkään mukana, eli luulee jotakin näkevänsä, vaikka se onkin sitten jotain konkreettista ja arkista asiaa..tai mistä sen tietää. josko se naamioituvat vain lankakeräksi:)

    VastaaPoista
  83. Eikö sellainen ruokakauppojen mainostus ole jo vähän vanhanaikaista?

    Mehän olemme jo kaikki ASIAKKAITA.

    Kyse on enää asiakasvirtojen ohjailusta, eikö siinä paras konsti kuitenkin ole kohderyhmän oikea valinta: "Ai että olet oikein poliitikko, kuule kun meillä olisi tarkoituksena perustaa sellainen Sinulle kokonaisedullinen hehtaarikauppahalli, kiinnostaisko?"

    Che Guevara oli hieno ihminen ja lääkäri. Kuumaverisesti kiersi eri maissa pahiksia tapppamassa - miten hieno esikuva hän nykynuorille olisikaan.

    Chegestä voisi joku tehdä kunnon räiskintäpelin tietokoneelle, siinä hän romanttisesti ampuisi lähes kaikkea mikä liikkuu, pisteitä saisi pahiksista, miinusta taas näyttöön ilmestyneiden vauvojen ja vanhusten lahtaamisesta.

    Peli päättyisi välittömästi, jos Chege joutuisi takaisin Kuubaan, jossa hänellä ei olisi enää toimintamahdollisuuksia. "Kuule Chege, älä viitti hei kaikkii ampuu, me ollaan jo voitettu!"

    VastaaPoista
  84. Mustaleski,

    lemmikkien hautausmaita ei ole täälläpäin juurikaan, joten ellei lemmikkiään halua antaa kaupungin "yhteishautauspaikkaan", se pitää haudata itse.

    Onneksi olimme mökillä, ja pystyimme hautaamaan Kustin pihapiirissä olevaan aurinkoiseen perennapenkkiin. Päälle leviää myöhemmin kukkia itsestään.

    Lemmikistä luopuminen on niin surullista, että en taida ottaa nyt uutta eläintä, lisäksi se kun saattaa elää parikymmentä vuottakin.

    VastaaPoista
  85. Kylläpäs Blogger taas oikuttelee minulle, en tahtonut millään päästä kirjautumaan blogiini ja lähettämään edellistä kommenttiani. Tätä on sattunut jo parisen viikkoa. Kuudennella yrittämällä vasta onnistui.

    En minä tiedä, Riku, mikä on vanhanaikaista ja mikä ei, mainoksissa. Minusta oikein raavas liha- ja rasvamainos olisi vaan tässä ajassa mainio.

    VastaaPoista
  86. Olen oppinut kopioimaan, kun muutamankin kerran on kommentti häipynyt taivaan tuuliin: "Pyyntöjänne ei huomioida"

    Meinaat sellaista mainosta, jossa joku k-väiski söisi ahnaasti käsistään sisäelimiä ja kyljystä haukkaisi sitten pätkän hampparinmakkaraa. Lopuksi kulauttaisi kannusta lämmintä laardia ja ähkäisisi tyytyväisenä: "Hyvää K-kaupasta!"

    Tai sitten k-väiski makaisi uimahousuissa lihatiskissä lihojen päällä. Sanoja ei tarvittaisi, kun hymyilisi maireasti ja nostaisi peukalon pystyyn.

    VastaaPoista
  87. Ei, Riku,

    vaan sellaista, jossa nuori arkkitehdin näköinen hoikka vaaleaverikkö pyytäisi Väiskiltä makkaroita ja kyljyksiä ja 24 kananmunaa ja kilon irtovoita.

    Väiski olisi jonkinlainen terveysintoilijan perikuva, lihaksiskas ja nuori Väiski.

    VastaaPoista
  88. Minusta muuten on tullut innokas karppaaja.

    Näin kun jälkeenpäin ajattelee, aika epäinhimillistä suorastaan on läskille sanoa, että "liikus enemmän ja syö vähemmän!"

    Ei oikein sovi nykypäivään. Miten sellaisen sovittaa nykyihmisen kiireiseen opiskelu- tai työrytmiin - ei mitenkään!

    Hoikkuus on itsestäänselvästi synonyymi sanalle terveys, kyse ei ole mistään ahdistustiloista tai honkkelimallien tyhjäpäisestä ihailusta!

    Syö läsää ja laihdu! - Kyllä kehitys kehittyy, kyynel multa tulee, kun ajattelen miten paljo eteenpäin ollaan menty!

    VastaaPoista
  89. Parhaat vinkit tässäkin olen saanut noin 18-vuotiailta mannekiineilta ja glamourkuvien säteileviltä takapuolen vilauttelijoilta.

    "Totanoin, kaheksan kertaa viikossa käyn kuntosalilla, lisäksi spinnaan, spannaan ja spennaan, samalla poljen kuntopyörää! - Hikoilua kuitenkin vältän, koska siitä tulee näppyjä ihoon. Vettä pitää pyrkiä juomaan kaheksan litraa päivässä, ei mulla muuhun oikein olis varaakaan, kun just uuden talon ja mersun Börjen kanssa ostimme! - Suurimman onneni saan, kun mä tunnen et mä oon taas kehttyny ihmisenä - Börjekin niin sanoo - vaikeudet on mua kasvattaneet ihmisenä!"

    VastaaPoista
  90. Ai oliko kahdessa edellisessä kommentissani jotain ristiriitaa?

    Ei ollut, varmuuden vuoksi sovellan kaikkia trendejä ja teorioita samanaikaisesti, siten takaan itseni kannalta parhaan lopputuloksen!

    VastaaPoista
  91. No minusta ei karppaajaksi olisi, kun en pysty syömään lihaa, jos se on hiukankin mehevää tai märkää, siis mediumia, sellaista kuin sen kokkien mukaan pitää olla. "Sisältä punerva" liha aiheuttaa minulle inhoreaktion. Syön kyllä pihvin (mutta en kyljystä), jos se on kuivaksi kärvennetty. Makkaraa en saa alas muuta kuin lähes mustaksi kärtsättynä muutaman kerran kesässä.

    Minusta vilja on hyvää, samoin hedelmät ja vihannekset, myös maan sisällä kasvaneet. Näitä maan sisällä kasvaneita karppaajat eivät kai syö, kun niissä taitaa olla niitä hiilareita.

    VastaaPoista
  92. Eettisistä kysymyksistä huolimatta lihansyönnin asettaa mielenkiintoiseen asemaan jatkossakin se seikka että, lihansyönti takasi varhaisille esi-isillemme lihan energiapitoisuuden vuoksi, ylivoimaisen kehityksen taakaavat, muita "eläimiä" suuremmat aivot.

    Hetikohta voikin ruveta kyselemään, lähtevätkö aivot ja "tietotaso" kutistumaan jos totaalinen kasvisravintoon siirtyminen tapahtuu. Tai, etteikö tuota energia- ja valkuaispaukkua voida korvata vaikkapa jalostetuilla soijatuotteilla.

    VastaaPoista
  93. Mutta eikös se Paratiisin käärmekin syönyt lihaa?

    VastaaPoista
  94. Minusta "skarppaaminen" on parasta terveyden- ja painonhallintaa.

    Syö normaalia sekaruokaa ja jos vyötä joutuu löysäämään, niin on syönyt liian paljon.

    VastaaPoista
  95. Iines: "Mutta eikös se Paratiisin käärmekin syönyt lihaa?"

    Mistäs sinä tämän kekkasit?

    Muistan kyllä käärmeen suositelleen luonnon idyllissä elävälle avoparille terveellistä omenaa, mutta tuo lihansyöntikohtaus meni kai rippikoulussa ohi...

    Liha kasvattaa ehkä aivoja, mutta Raamatun mukaan omena laajentaa tietoisuutta. Lieköhän sekään totta?

    VastaaPoista
  96. Niin, totta mooses - tuon omenankin muistan väärin, sillä eihän Raamatussa itse asiassa edes mainita mikä se hedelmä oli. Puussa se kuitenkin kasvoi.

    VastaaPoista
  97. Laihtuminen on yksinkertaista. Kun katsoo porukkaa keskitysleireillä, ei niissä - enkä nyt tarkoita vartijoita - näy yhtään liikalihavaa ihmistä.

    Ei tosiaan tarvitse kuin syödä vähemmän kuin kuluttaa.

    VastaaPoista
  98. Minä nyt kekkaan milloin sitä, milloin tätä, Tapsa.

    Tarkoitukseni oli kuitenkin vain oikaista Arskaa, joka antoi ymmärtää, että ihmisellä on lihansyönnin ansiosta muita elollisia isommat aivot. Kun siis popsiihan pieniaivoinen käärmekin lihaa, mm. myyriä ja hiiriä.

    VastaaPoista
  99. Minusta laihtuminen on helppoa. Keneltä tahansa onnistuu muutaman kilon, ja useammankin karistaminen jopa helposti. Vaikeus on pysyä saavutetussa painossa. Se on se, missä useimmat laihtuneet lipsuvat.

    VastaaPoista
  100. "Tarkoitukseni oli kuitenkin vain oikaista Arskaa, joka antoi ymmärtää, että ihmisellä on lihansyönnin ansiosta muita elollisia isommat aivot. "


    Tosiasioista on paha oikaista.

    VastaaPoista
  101. - -lihansyönnin asettaa mielenkiintoiseen asemaan jatkossakin se seikka että, lihansyönti takasi varhaisille esi-isillemme lihan energiapitoisuuden vuoksi, ylivoimaisen kehityksen taakaavat, muita "eläimiä" suuremmat aivot."

    Entä petoeläimet? Käärme? Nehän ovat lihansyöjiä jos mitkä? Missä niin on todettu, että ihminen on suurin lihansyöjä? Ja missä on todettu, että juuri lihansyönti on se seikka, joka vaikuttaa aivojen kehittymiseen? En nyt oikein usko lihansyönnin voimaan.

    VastaaPoista
  102. Tuo tieto ei ole minkään lähdesuojan piirissä.


    Tämän päivän "homo sapiensin" osalta on aivan yhdentekevää onko kasvis- vai lihansyöjä.

    VastaaPoista
  103. Hiljulleen tuhoutuvan maapallon, tai kehitysmaiden nälkäisten kannalta, se ei ehkä ole yhdentekevää.

    Juice &co saattoivat tässä olla väärässä, emme me mitään velkaa ole. Ei siinä velkaa jää, kun köyhältä leivän suusta nappaa.

    Ihminen ei ole lihansyöjä, vaan sekaravinnon käyttäjä. Esimerkiksi c-vitamiinia emme pysty petojen lailla itse tuottamaan.

    VastaaPoista
  104. Arska, en nyt ymmärrä ristiriitaista viestintääsi.

    Sanoit, että lihansyönti on kasvattanut ihmisen aivot suuremmiksi kuin muiden "eläinten".

    Kun esitin asiallisen vasta-argumentin viitttaamalla muiden eläinten lihansyöntiin ja aivojen pienuuteen, alat puhua lähdesuojasta (?) ja siitä että ihmisen kannalta on samaa, onko liha- vai kasvissyöjä.

    Eli lihansyönti ei olekaan kasvattanut ihmisen aivoja isommiksi kuin muiden "eläinten"?

    Karppauksesta tiedän sen verran, että se voi kasvattaa liiaksi valkuaisainemääriä elimistössä, mikä lisää kuolemanriskiä ja sydän- ja verisuonitauteja sekä infarktien vaaraa. Panee kyllä ajattelemaan, kun lukee perheistä, joissa lapsetkin jo karppaavat ja puhuvat hiilareista niin kuin ne olisivat myrkkyä. Aika käsittämätöntä, että C-vitamiinipitoista perunaakaan ei saa syödä, eikä porkkanaa tai punajuurta!

    VastaaPoista
  105. Kannattanee perehtyä Ihmisen evoluutioon.


    Kasvissyönti tai lihansyönti ei todellakaan ole yhdentekevä asia. Sensijaan niiden vaikutus ihmisiän aikaina, aivojen kokoon, on merkityksetön.

    VastaaPoista
  106. Eihän tässä kukaan epäile, että jotakin vaikutusta aivojen kokoon tapahtuu ihmisiän aikana. Ei näin tyhmiä saa toisista epäillä.

    Väitteesi oli, että ihmisen lihansyönti on kasvattanut hänen aivonsa eläinten aivoja suuremmiksi. Tietenkin tämä pitää sisällään pitkän historian.

    Minua kiinnostaa vain yksi asia: miksi muiden lihansyöjien aivot eivät kehittyneet yhtä suuriksi ja kykeneviksi? Mikä ihmisen lihansyönnissä oli se erilaisuus, joka turvotti hänen aivonsa, mutta ei esimerkiksi käärmeen?

    PS Ovatko käärmeen aivot muuten suhteessa eläimen kokoon pienemmät kuin ihmisen?

    VastaaPoista
  107. Kasvisravinto kivikaudella ja kasvisravinto nykyään länsimaissa saattavat olla vähän erilaisia.

    Mielestäni on täysin naurettavaa vedota esi-isiemme ruokavalioon karppausväittelyssä, kuten Antti Heikkilä on tehnyt.
    Olosuhteet olivat täysin erilaiset ja ihmiset kuolivat nelikymmppisinä.

    Itse olen saanut painoni hallintaan vähentämällä hieman hiilihydraatteja.
    Päivän aloitan kahvilla, täysjyväruisleivällä ja Becelillä.
    Lounaalla syön paljon salaatteja ja keitettyjä kasviksia yms. Lisäksi kalaa, broileria tai punaista lihaa. Ei perunaa, riisiä tai pastaa.

    Illalla syön hedelmiä, myös banaania(karppaajan kauhistus), pähkinöitä, juustoja, marjarahkaa ja salaatteja.

    Joinakin päivinä syön pelkkää kasvisruokaa ja viikonloppuisin saatan syödä perunaa tai riisiä.
    Sunnuntaisin ja juhlissa en kieltäydy herkuista, mutta pysyn silloinkin kohtuudessa.
    Lisäksi D-vitamiinia purkista.

    Tällainen ruokavalio sopii minulle ja toimii. En joudu panttaamaan syömistä, vaan syön terveellisesti ja monipuolisesti ja ennen kaikkea herkullista ruokaa.

    VastaaPoista
  108. Tuo ohje vähentää hiilihydraatteja on tuttu minulle jo tyttöajoilta, jolloin muistan Lenita Airiston pitäneen painonsa kurissa syömällä aina ison pihvin salaatin kanssa, mikä siihen aikaan oli uutta. Puhuttiin myös kananmuna-valkoviinidieetistä.

    Mikä lie karppaajien suhde alkoholiin, mallas- tai rypäletuotteisiin? Kaiken järjen mukaan kielteinen, mutta uskoisin, että tässä on se kompastuskivi monelle.

    Kyllä se niin onkin, että jos tahtoo laihtua, hiilihydraatteja pitää tarkkailla. Kaikkea kohtuudella. Itse en kuitenkaan usko siihen, että voin syönti pitkän päälle on hyväksi. Kyllä kovat eläinperäiset rasvat kovettavat verisuonia, selvähän se. Uskon rypsiöljyyn ja kevytlevitteisiin leivän päällä. Voi on kuitenkin kalan ja sienien paistamisessa ehdoton asia, jos tarjoan ruokaa vieraille.

    Samuli, maitotuotteita ei ole juurikaan tuossa listasssasi, mutta onhan siinä D-vitamiini. Tältä osin oma ruokavalioni on samanlainen, sillä korvaan vähäistä maitotuotteiden syöntiä D3-vitamniinilla, jossa on kalsiumia (Calchichew).

    VastaaPoista
  109. Kaikkein parasta kirjallisuuden Finlandia palkinnon saajalistassa on se, ettei siinä ole Jari Tervon nimeä.
    Eipähän tarvitse spekuloida sen enempää.

    VastaaPoista
  110. Itse yhdyn Kurt Vonnegutin "Galabgos"-teoksen miljoona vuotta tästä hetkestä etiäpäin irvailuun (satiiriin/kuvitelmaan) ihmispoloisen (-lajin) tempoiluun aivojensa kasvun kanssa.

    Paskat karppaustenne kanssa siis.

    VastaaPoista
  111. "Samuli, maitotuotteita ei ole juurikaan tuossa listasssasi, mutta onhan siinä D-vitamiini".

    Onhan tuossa rahkaa ja juustoja. Lisäksi kahvin(puolet maitoa) kanssa kuluu noin puoli litraa rasvatonta maitoa päivässä.

    VastaaPoista
  112. No juu, Samuli, rahkan kyllä huomasin, mutta ajattelin, että se on sitten vain se iltarahka marjojen kera.

    Oma maitotuotteiden syöntini on niukahkoa, ja saan patistaa itseäni juomaan rasvatonta piimää lasillisen päivässä, sekä yhden jogurtin ja yhden Gefilus-tehojuoman. Juustoa menee kyllä päivittäin.

    Jostain syystä en oikein siedä maitoa. En tykkää maitopohjaisista keitoistakaan. Esimerkiksi kalakeitto on minusta keitettävä aina vereen. Kermapohjaisista mössökastikkeistakaan en tykkää.

    VastaaPoista
  113. Suomen lääkäriliitto pitää ennenaikaista kuolemaa lääketieteen perinteisenä vihollisena, sillä lääkärin etiikan lähtökohta on ihmisen palveleminen elämää kunnioittaen. Lääketieteen kehittyessä ja ihmisen keski-iän huomattava pidentyminen on herättänyt lääkäriliitossa myös keskustelua, että onko pitkitetty elämä aina ihmisarvoista.

    Suomen potilaslaki (785/1992) ja lainsäädäntö ei hyväksy eutanasiaa ja lain mukaan potilaalla ei ole oikeutta vaatia eutanasiaa. Suomen rikoslain mukaan potilaan elämän lopettaminen on rangaistava teko, joka luokitetaan tappo- tai surma-nimiseksi rikokseksi.

    Suomen lääkäriliitto suhtautuu kielteisesti aloitteisiin eutanasian laillistamisesta. Lääkärien ammattikunta pidättäytyy toimenpiteistä, joiden ensisijainen tarkoitus on potilaan kuoleman jouduttaminen. Maailman lääkäriliitto (WNA) kehottaa lääkäreitä pidättäytymään itsemurhan (eutanasia) avustamisesta, vaikka se ei olisikaan maan lakien mukaan kiellettyä. Amerikassa Oregonin osavaltiossa eutanasia on laillistettu, samoin Euroopassa Hollanti, Belgia ja Sveitsi ovat hyväksyneet eutanasian.

    Maailma on menossa koko ajan moraalittomampaan suuntaan kaikilla rintamilla. Jossakin vaiheessa myös eutanasia tullaan hyväksymään maailmanlaajuisesti kuten moni muukin väärä asia, joka on ensin nostatettu keskustelunaiheeksi ja sitten sen johtopäätöksenä asia on hyväksytty.

    Lääketieteen pitäisi suojella elämää ja ylläpitää sitä kaikin mahdollisin tavoin, eikä surmata potilasta, vaikka potilas sitä toivoisi. Kivunhallinta ja kipujen lievittäminen on nykyään lääketieteessä korkealla tasolla. Lääketiede kehittyy tässä suhteessa huimaa vauhtia ja kivuissa sekä kärsimyksissä kamppaileva potilas voi saada vaivoihinsa apua hyvinkin pian sekä jopa parantua niistä.

    Kivuista kärsivä potilas voi parantua Jumalan tai lääketieteen avulla. Tällaisia tapauksia on useita. Myös tästä syystä eutanasia on väärä ratkaisu, sillä parantuminen voi olla edessäpäin. Kenenkään kohdalla emme koskaan voi tietää mitä heille tapahtuu, siksi eutanasia on aina surma ja eettisesti väärä teko.

    Monet lääkärit ovat nähneet omin silmin potilaita, jotka Herra Jeesus on parantanut yliluonnollisesti. Aina kun on elämää jäljellä, niin on toivoa jäljellä. Eutanasia on eettisesti väärin sekä syntiä Jumalan kasvojen edessä.

    tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/eutanasia.html

    VastaaPoista