1.1.2012

Manulle illallista eli mietteitä vuoden vaihtuessa


31.12.2011 Pikkukaupunki vihertää vuoden viimeisenä päivänä. Iltapimeällä napattu kuva paljastaa nurmikot, mustat puut ja ikään kuin jonkin yliluonnollisen voiman merkitsemät valaistut ristit valopisteissä, menneen päällä. Olkoot vaikka Norjan tragedian muistoksi, koska se oli vuoden kamalin tapahtuma.

Raivostuttavin oli vaikka sellainen uutinen, miten vantaalainen pariskunta hakkasi koiransa kuoliaaksi. Siis vantaalainen ja vielä pariskunta. Yhdessä. Kaksi typerää ja julmaa ihmistä, joita antaisin luvan ruoskia samalla tavoin, jos se minun vallassani olisi. Antaisin heidän kokea pelon ja kivun, tuollaisten, joita ei ihmisiksi voi kutsua. Eläimen tuskassa on jotain, joka saa minut parkumaan ja kääntämään katseeni pois, en kestä sitä. Ihmisen tuskaan on jo turtunut, se ikään kuin kuuluu asiaan, koska ihminen on tasavertainen lajitoveriensa kanssa. Mutta että heikompaa, puolustuskyvytöntä eläintä rääkätään - se voisi saada minut lyömään lyöjää.

Kumma, miten mieleen jäävät huonot uutiset ja ikävyydet, kuolemat ja onnettomuudet. Mitään erityisen hyvää tai ihanaa en viime vuodesta muista.

1.1.2012 En oikein ymmärrä, miksi Halonen puhuu uudenvuodenpuheessaan lapsiköyhyydestä. Eivätkö lapsiperheet olekaan aina hieman köyhiä? Ollaan nuoria, ammattiura juuri aloitettu, päällä opinto- ja asuntolainat, paljon hankittavaa. Eihän siinä voi olla rikas mitenkään.

Pitäisikö kaiken muka olla heti valmiina, oman kodin ja kalusteet ja autot ja kaikki tietoliikennevälineet neljänkymmenenkuuden tuuman televisioineen ja älypuhelimineen? Ovatko kaikki nämä jo peruselintasoa, joiden pitää tulla kuin manulle illallinen? Eikö ihmisen pidäkään enää ponnistella omaisuutensa hyväksi? Kuuluuko sen olla niin, että kaikki ovat automaattisesti yhtä varakkaita - en nyt tarkoita tietenkään niitä kauas karanneita sikarikkaita? Ja ne, jotka eivät heti saakaan kaikkea hankituksi, ovat sitten näitä köyhiä lapsiperheitä, joissa on lapsiköyhyys.

Minusta olisi hyvä, jos tavaran ja leivän perään pitäisi vähän yrittää ja ponnistella, kouluttautua ja lukea. Vai onko se vaan nyt niin, että ihmisen oma ponnistelu on mennyttä hapatusta, joutaa unohduksen yöhön kuin edellinen vuosi?

Jos lapsiköyhyys ei tarkoita tavaravarannon automaattiomistusta, niin miten on mahdollista, että lapsilla ei olisi leipää ja vaatetta? Eivätkö vanhemmat pidä huolta itsestään ja lapsistaan? Ja eikö ennen kaikkea nykyajan nainen ymmärrä sitä tosiseikkaa, että pitää olla kohtalaisen korkea koulutus, koska sitä voi milloin tahansa jäädä yksin huoltamaan lapsia. On aika riski panna toivo parisuhteeseen ja ikuiseen liittoon ja mennä suoraan työelämään. Jos jossain on köyhyyttä, se on kuitenkin yksinhuoltajaperhe, nainen parin lapsen kanssa.

(Valokuva Iines, Vanha vuosi kuolee pois. Kuva kannattaa katsoa suureksi klikattuna.)

210 kommenttia:

  1. No eipä sillä koulutuksella tänä päivänä lapsia ruokita. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa koko ajan ja aika moni meistä valmistuu suoraan kortistoon. Nykyisin myös työpaikka voi lähteä alta ihan koska vaan eikä työllistyminen ole enää ollenkaan helppoa. Varsinkaan naiselle, jolla on pieniä lapsia tai joka on lisääntyvässä iässä.

    VastaaPoista
  2. Koulutuksella sinänsä ei ketään ruokita. Kouluttautunut nainen kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä saa huomattavasti paremmin palkatun työn kuin kouluttautumaton suoraan työelämään hankkiutunut kassatyöntekijä tai vaikkapa myyjä tai siistijä-siivooja.

    Olot ovat toki toisenlaiset kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta edelleen koulutus on - etenkin globaalisti ajatellen - naiselle tie parempaan toimeentuloon esimerkiksi yksinhuoltajuuden yllättäessä.

    Jos ihmisellä on korkeakoulututkinto ja alla koulutusta vastaava virka tai tehtävä, niin työpaikan pysyvyys on varmempaa kuin vähän koulutusta tai ei ollenkaan koulutusta vaativissa pätkätöissä.

    Esimerkiksi pätevää opettajaa ei uhkaa juuri mikään, jos hänellä on virka. On aloja, joissa työ ei tekemällä lopu.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitan epämukavassa asennossa, mutta en nyt sentään ihan niin vihreellistä toivotusta halua tänne kuin poistamani; otetaan uusiksi:

    Oikein hyvää Uutta Vuotta sinulle Iines! Pidät minulle seuraa terävillä postauksillasi ja hörsyvillä keskusteluilla jotka niitä seuraavat. Jos olisin innokkaampi verkkoilija, roikkuisin täällä joka päivä; nytkin vilkaisen kaikki postaukset, vaikken ehdikään keskustelemaan.

    Terveiset myös vakikommentoijille, olette hauskaa porukkaa ja teitä lukee mielellään!

    VastaaPoista
  4. Sari,

    minä kirjoitan kauheasti virheitä, mukavassakin asennossa. Olen niin innostunut monesti, että kirjoitan liian nopeasti, sormet sekoavat toisiinsa. Poistan joskus kommentin kolmekin kertaa ja korjaan.

    Kiitos sanoistasi! Minustakin kommentoijat ovat hauskaa ja teräväpäistä väkeä, sekä vanhemmat että uudemmat, joita ilokseni silloin tällöin putkahtelee, samoin jokuset tuntemattomat anonyymit aina silloin tällöin. Kunpa kaikki uskaltautuisivat sanomaan, jos vain mieli tekee. Ei täällä kuitenkaan mitään umpiklikkiä ole, vaan olen havainnut, että uudet saavat vanhemmilta kyllä huomiota ja tilaakin.

    Söpölle Pino-kisulle terveisiä. On ikävä kisua, kissuutta taloon. Joskus olen kuulevinani, miten Kusti tömähtää pöydän päältä lattialle. Voisin ottaa jonkin löytöeläimen jostakin.

    VastaaPoista
  5. Uudenvuoden aaton kuvasta pidän, liian teräviä sanomalehtikuvia maailmassa on liikaa. Otoksessa on myös hauskaa kelien absurditeettia. Kuvablogisi kuva on suorastaan loistelias.

    Mielenkiintoista olisi kuulla, jos joku tietää hyväpalkkaisen myyjän tai siivoojan. Vaikka tiedän minä kyllä yhden, PAM:n puheenjohtaja kuulemma tienaa yli kahdeksantonnia; volvon lisäksi työsuhde-etuihin kuuluu kolme tilattua sanomalehteä.

    Koulutus epäilemättä.

    Mielenkintoista oli kuitenkin seurata erään suuryrityksen toimintaa viimeisen alaansa koskevan taantuman aikana. Surutta kengittivät ja lomauttivat toimihenkilöitä - heitä kuitenkin opetustehtaista saa uusia nopealla toimitusajalla ja riittävästi.

    Edellisen laman aikana kun kohdistivat duunareihin, homasivat ettei ammattiosaavia työstäjiä suuret yritykset saa, menevät pieniin, jotka maksavat paremmin. Tilalle palkattiin sekalaista seurakuntaa, joukossa oli mm. yksi entinen tarjoilija. - Suma seisoi, pilattujen aihioiden määrä oli kammottava; kustannukset ja vaikeudet suuria.

    Omasta mielestäni en tässä edes kärjistänyt, näin se meni. Jokaisessa ajassa elää rinnakkain erilaisia ilmiöitä.

    Tulevaisuudenennustusta harrastan sen verran, että saattaa olla, ettei uusia opettajan virkoja ole juuri olemassa kahdenkymmenen vuoden päästä. Aamuisin menevät koululle isossa porukassa, josta viskaali osoittaa sormellaan päivän tarpeen ja onnekkaat livahtavat peremmälle päiväksi kouluun opettamaan.

    VastaaPoista
  6. Mina joka olen itsekin koira(kulkukoira) lyon kuoleella sijalla kaikia niita, jotka piinaavat elukoita.

    VastaaPoista
  7. Tuo kuvahan on oikeaoppisesti kyseenalainen - pimeässä kamera tärähtää ja liikkuu helposti ilman jalustaa. Pidän itse siitä, että kuvasta tulee toisenlainen todellisuus.

    Vähän samaan tapaanhan kunnallinen terveydenhuolto toimii kuin tuo Rikun kuvaama suuryritys. Töitä on vaikka kuinka, mutta ihmisiä pidetään pätkätöissä eikä vakituisia virkoja perusteta. Toimintoja supistetaan koko ajan vähän kuin huomaamatta. Lääkäreille on jonoja - kuvitella, hyvinvointiyhteiskunnassa ei sairas pääse aina pariin päiväänkään lääkäriin, saati erikoislääkärille tai leikkaukseen. Syöpähoitoihinkin pitää jonottaa kuukausiakin, ja samaan aikaan syöpähän kasvaa.

    Jaa, tämä ei tainnut kuulua enää asiaan.. Mutta latimerin kanssa olen samaa mieltä: tapetulla sialla päähän niitä jotka eläimiä rääkkäävät.

    VastaaPoista
  8. En kuullut Halosen puhetta, mutta selvähän se, että lapsiperheessä vakaampi varallisuustilanne antaa odottaa itseään. Sehän on pelkästään luonnollista! Ellei sitten pohjalla ole perintöä tai muuta poikkeuksellista.

    Jos puhutaan Suomesta, niin koulutus ei nykyään itsessään takaa taivaita.

    Tosin en ymmärrä sitäkään, että miksi pitäisi tavoitella isoa tilipussia.

    Kahden vanhemman perheessä kahdella ohuemmallakin tilipussilla pärjäilee kohtalaisesti; yhden vanhemman perheessä apuja tulee toiselta vanhemmalta. Jos taas tietoisesti valitaan niin, että vain toinen vanhemmista käy töissä, tilanteen suomat muut edut päihittä(ne)vät sen rahan, mistä jäädään paitsi.

    Älkääkä kukaan sanoko, että Suomessa ei saa töitä. Jotakin työtä on aina tarjolla sille, kuka ei katso itseään liian arvokkaaksi joihinkin töihin ja on valmis esim. vaihtamaan paikkakuntaan.

    Kun ajattelen suurimpia ilonaiheitani, niillä ei ole mitään yhteyttä rahaan.

    Niiden arvo on mittaamaton eikä riipu siitä onko tilillä 100 vai 100 000 euroa.

    VastaaPoista
  9. Jos rinnastetaan toisiinsa koulutus ja kouluttamattomuus, niin kai kuitenkin on selvää, että koulutus antaa mahdollisuuden mielenkiintoiseen ja haastavampaan työhön.

    Tilipussin suuruus nyt vain tuntuu olevan tärkeä kriteeri työ- ja opiskelualaa ratkaistaessa. Mielenkiinto alaa kohtaan toki on ykköskriteereitä. Usein aika jännittävällä tavalla mielenkiinto kuitenkin suunnataan rahakkaille aloille, jotka ovat myös trendikkäitä.

    Lukio valitaan monesti vain siksi, että päästäisiin hyvinpalkattuihin töihin eikä suinkaan siksi, että haluttaisiin yhdelle tietylle alalle. Valtaosa lukiolaisista ei aloittaessaan tiedä, mihin aikoo suunnata lukion jälkeen.

    Minustakin tuntuu, että Suomessa saa töitä, jos töitä haluaa. Kokonaan eri asia on sitten, onko ihmisellä oikeus valita työnsä.

    Siinä tapauksessa, ettei ole mitään koulutusta, pitäisi minusta ottaa vastaan työtä mitä tahansa. Ei yhteiskunnan tarvitse elättää ihmistä, joka ei välitä hankkia itselleen ammattia ja täten omaa elantoa - jos tämä ihminen on terveen kirjoissa.

    VastaaPoista
  10. Minua nyt jotenkin jurppii tämä asenne, ikään kuin köyhä olisi köyhä omasta syystään. Ja että nämä "lapsiköyhät" perheet vain haluaisivat kaiken itselleen tarjottimella eivätkä itse tekisi sen eteen mitään.

    Miettikää nyt vähän: "Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi."

    Missään ei tokikaan sanota, että he eivät olisi iloisia ihmisiä, mutta se on huomattavasti helpompi iloita elämästä ja ennen kaikkea sanoa, että raha ei ole tärkeätä, silloin kun ei tarvitse miettiä mistä ensi viikolla sen leivän lapsillensa saisi.

    VastaaPoista
  11. Tietenkin koulutus antaa enemmän mahdollisuuksia! Kuten Tiina sanoi, akateeminen koulutus - jolla yleensä haetaan hyväpalkkaista tulevaisuutta - ei vaan itsestään enää takaa sitä.

    Miten köyhyys määritellään ja mistäköhän syystä se on moninkertaistunut lapsiperheissä?

    Edes sellaisessa perheessä, joka elää yhteiskunnan tukien varassa, ei sentään leivästä pitäisi olla pula. Turhaa puhetta siis että nälkäisiä suita jäisi ruokkimatta. Suomessa jonkinmoinen elintaso kun on turvattu kaikille suoraan veronmaksajien selkänahasta.

    Eri asia tietenkin sitten on se, jos vanhemmat tärväävät rahan muuhun kuin perustarpeisiin tai ovat aiempien kulutusvalintojensa tähden tiukilla. (Tyyliin tuloihin nähden liian mittavat kulutusluotot.)

    Se ei ole yhteiskunnan vika sekään.

    Rahan ja onnellisuuden yhteydestä on tehty paljon tutkimusta ja yleensä tulokset kertovat, että perustarpeiden (ruoka, katto pään päälle ja sitä rataa) täyttyessä onnellisuus ei kasva varallisuuden kasvaessa.

    Onnellisuus on - perustarpeiden täytyttyä - päänsisäinen asia.

    Kun pää on siinä määrin kunnossa, että ihminen tiedostaa vastuun elämästään, hän luonnostaan ruokkii niitä asioita, jotka mahdollistavat hyvän olon.

    Kuten yhteisöllisyys, itseilmaisu, aktiivinen ote elämään passiivisen asenteen sijaan.

    Senkin jokainen lienee kuullut, että televisio on yksi "parhaista" tylsistyttäjistä ja elämänilon varastajista.

    Liian harva sitä katselee tietoisesti katseltavansa valiten.

    Sekään ei ole yhteiskunnan vika ;)

    Meillä oli viime keväänä silloin tällöin töissä yksi tyttö, jolle olisi ollut tarjota töitä koko kesäksi.

    "En mää taida tulla, kun mulla on vielä tukikuukausia niin paljon jäljellä, että voin varata vuoden gradun tekemiseen."

    Selvä.

    VastaaPoista
  12. Yksi köyhän ihmisen/perheen tunnusmerkki on, ettei köyhä jaksa/halua osallistua köyhyydestä käytävään keskusteluun.

    Siitä(kin) keskustelevat ne, jotka eivät ole köyhiä, harvoin elämässään edes kokeneet köyhyyttä.

    Köyhyydestä keskustelu on köyhälle turhaa. Se ei tuo leipää pöytään eikä vaatetta lapsille, ei maksa laskuja eikä kuljeta lomamatkoille.

    Jos köyhä avaa suunsa, hän pelkää, eikä aiheetta, että sinne tungetaan leivän sijasta noin miljoona perustelua siitä, ettei hän suinkaan voi olla köyhä.

    Ne perustelut löytyvät tilastoista joita köyhä ei jaksa lukea. Eikä voi, koska niiden lukemiseen tarvittavia välineitä hänellä ei ole. Eikä hän jakasaisi vaikka hänet barometrien ääreen talutettaisiin.

    Ei köyhyytensä määritteleminenkään hänelle toimeentuloa tuo, lisää vain tuskaa kun ymmärtää lopullisesti, kuinka leveä on se railo, joka hänetkin erottaa hyvinvoinnista/hyvinvoivista.

    VastaaPoista
  13. Tiina,

    Mannerheimin lastensuojeluliiton sivujen mukaan köyhyysraja kahden huoltajan perheessä on 2943 e/kk ja yksinhuoltajaperheissä 1743 e/kk.

    Puolet näistä köyhyysrajan alapuolella elävistä perheistä on sellaisia, joissa kumpikaan vanhempi ei ole työssä ja puolet sellaisia, joissa on, mutta palkka on pieni ja koulutusedellytys vähäistä.

    Tältä pohjalta juuri arvelisin, että ihmisen kannattaa pyrkiä kuitenkin kouluttautumaan mahdollisimman korkeasti, vaikkei takuuta koskaan kullanarvoisesta työpaikasta olisikaan. Ehkä ihminen sieltä yliopistojen uumenista löytää itselleen myös henkistä pääomaa, joka on apuna miettiessä elämänsaä järjestämistä hätäpaikan tullen.

    Sain tutkimiltani sivuilta sen vaikutelman, että näissä perheissä ei olisi kyse leivän puutteesta, vaan muiden hankintojen, mm. yllätysmenojen, jos vaikka pesukone rikkoutuu. Sivuilla kuvailtiin mm. sitä, miten köyhienkin lasten tekee mieli kaikkea kivaa, mitä rikkaammilla on.

    Tämä on minusta luonnollista elämänkulkua. Ainahan ihminen tahtoo kaikenlaista ja jos sen takia syrjäytyy ettei samanlaista puhelinta tai soitinta kuin muilla, vika ei ole yhteiskunnan.

    Olen edelleen sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi turvata edes köyhille lapsille sitä kaikkea kivaa, jota "kaikilla muillakin" on. Kenen mieli varsinkin teini-iässä ei olisi tehnyt jotakin, johon kotona ei ole varaa?

    Yhteiskunta voi ja sen tulee turvata ihmisille koulutupaikkoja, työpaikkoja, terveydenhuoltoa sekä sosiaalituki ja apu hätätilanteissa.

    PS Varsinainen leipähätä olisi näiden sivujen mukaan perheissä, joissa on moniongelmaisuutta, mm. päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia.

    Ihan en pysty ymmärtämään sellaistakaan, että kaikki olisi yhteiskunnan vika ja yhteiskunnan kontolla. Hädässä olevaa tulee tietenkin auttaa, mutta kaikki hätä ei korjaannu rahallakaan.

    VastaaPoista
  14. Valto,

    minua huolestuttaa kauheasti se railo, jonka köyhä näkee edessään verratessaan itseään toimeentulevaan ihmiseen - en puhu nyt sikarikkaista, vaan vaikkapa tavallisesta kansalaisesta, joka nostaa keskitason palkkaa ja elää keskitason elämää asunnossa, joka kaipaisi remonttia, johon kuitenkaan ei ole rahaa.

    Nimittäin ei se railo niin kauhean suuri kuin köyhä kuvittelee. Se keskitason palkannauttijakin joutuu pulaan, kun pesukone menee rikki. Miettii, peseekö käsin vai ostaako vähittäismaksulla koneen. Joutuu ottamaan lainaa tai venyttämään joustoluottoaan, kun taloyhtiössä tulee ikkunaremontti, jota ei itse halua.

    Keskituloinen palkannauttija, jollaisia valtaosa suomalaista on, elää melko lailla kädestä suuhun.

    VastaaPoista
  15. PS 1
    Ja paitsi kädestä suuhun - keskituloinen palkannauttija elää monesti ikänsä velaksi, Visa vinkuu äärirajoillaan joka kuukausi, ja velkapääoma on kasvanut kriittisiin mittoihin.

    PS2
    Tykkään kovasti Palefacen yhteiskuntakriittisistä lauluista. Silti - mitä kauemmin elämää katson - ajattelen niin, että ihminen pystyy ja voi paljon enempään kuin luulee. Kipurajoiltakin elämä jatkuu.

    VastaaPoista
  16. Mahtava tunnelmakuva, Iines! Kansikuvaksi kelpaisi. Kannatti todella klikata suureksi.

    On maailma muuttunut muutamassa vuosikymmenessä ja me ihmiset sen mukana. Tuota samaa nuorten vaatimusta saada kaikki heti, olemme joskus pohtineet "lapsellisten" ystäviemme kanssa.

    Kun nuorina mentiin yhteen ja perustettiin kaupungissa koti, oli se ikäpolvessamme useimmille pieni vuokra-asunto, keittokomero ja huone. Alkovikin ehkä lisänä.

    Osamaksulla ostettiin huonekaluja pikku hiljaa. Jotain oli alkuun ehkä lainassa vuokraisänniltä. Meillä oli lainassa matala teakkinen pitkä taso, joka toimi televisiopöytänä ja kukkatasona. Se oli aivan uusi, vuokralaisille ostettu. Mikä olikaan riemu, kun välttämättömien huonekaluhankintojen jälkeen saatiin kotiin vaikkapa oma kirjahylly! Se oli jo ylellisyyttä se, siihen aikaan.

    Se oli aikaa, jolloin töitä todella riitti tekevälle. Aikaa, jolloin moni uskoi saavansa halutessaan olla työpaikassaan eläkeikään asti. Ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta tai harteillaan koko maailman murheita. Elettiin päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Delilah, kuvan huomaamisesta. Panin kokonaisen sarjan tätä teemaa kuvabloginkin puolelle.

    En muuten tiedä, onko oikeastaan kovinkaan kalkkismaista puhua mulle kaikki heti -asenteesta tämän lapsiköyhyysasian kohdalla.

    Kyse on myös yleisistä asenteista. Mikä on yhteiskunnan rooli ihmisen elämän kustannuspuolella?

    Tällä kysymyksellä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö uskoisi siihen, että lapsiköyhyyttä on. Kai sitä on, jos siitä puhutaan. On kuitenkin vaikea uskoa, että leivästä, siis ruuasta olisi puutetta edes toimeentulotukiperheissä. Jos laskee yhteen toimeentulotuet, lapsilisät ja asumistuet, saadaan summa, jolla leipä ja maito varmasti saadaan lasten suuhun, ja jopa vähän namiakin joskus. On lisäksi erilaisia tukia, vaatetukea ja tukea suuriin laskuihin.

    Mitä se lapsiköyhyys sitten on, jos se ole ruuan ja vaatteen puutetta? Onko se kuitenkin kaiken kivan tilpehöörin puutetta, jota pidetään ihmisen perustoimeentuloon kuuluvana, joka tulee langeta kaikille kuin manulle illalinen?

    Mitä kaikkea siis lasketaan kuuuluvaksi ihmisen perustoimeentuloon ja millä rahalla sen saa?

    Maksan mielelläni veroja, mutta tahtoisin kyllä tietää, miten paljon veroistani menee kaikkeen kivaan, jota ilman itse joudun olemaan.

    Olen käyttänyt mm. viallista pesukonetta nyt vuoden, kone ei linkoa, vaan väännän lakanatkin käsin. Juuri kun meinasin ostaa uuden koneen, taloyhtiöstä lähetettiin 670 euron lämminvuorauslasku. Naapuritalot lämminvuorattiin, jotta mummut eivät valita kylmää. Meidän taloa ei, koska kukaan ei ole valittanut. Väitän, että minun laillani elää moni muukin keskituloinen akateeminenkin kansalainen, joka on itse maksanut opinto- ja asuntolainansa viimeisen päälle, korkoineen, eikä ole saanut säästöön paljoakaan.

    VastaaPoista
  18. Delilah, eivät nämä nuoret, eivät nämä...

    Itse, kun olin vielä nuori, ja muutenkin söpö ja muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni (hellahuone, 30 m2, kk ja WC ja alkovi), niin ei minulla ollut kuin makuupussi ja kaksi kassillista kirjoja - siis huonekaluina. (Olihan mulla hammasharja ja vaatteet + yhdet vara-alkkarit. Mutta eipä juuri muuta. Kaapeissa oli jotain astioita joita käytin. Ja mitä ei ollut, en tarvinnut, koska en tiennyt että olisin tarvinnut.) Makuupussin pistin lattialle patterin viereen, kirjat pinosin keskelle lattiaa - en tiedä miksi? - pöytänä toimi ikkunalauta. J.n.e. Ei köyhyys nuorena kauheesti "kismittänyt"; tärkeintä oli että sai olla "vapaa". (Joka sinällään oli tietysti pelkkää harhaa.) Joskus, etenkin talvella - ei kesällä - kun oli noin -25 astetta pakkasta ja taskunpohjalla ei ollut sen vertaa kolikoita että olisi voinut mennä kahvilaan ja tilata kahvia ja lämmitellä siellä... silloin tunsi itsensä "luuseriksi". Ei muulloin. Ja (melkein) aina nyt sen verran "ränkylää" löytyi että saattoi tilata kupillisen teetä! Sen seurana saattoi istua lämpimän kahvilan ikkunapöydässä parikin tuntia/tiimaa ja tuijottaa ohikulkijoita. Jotka ikkunan takaa mulkoilivat minua, hyväosaista Mulkkua.

    VastaaPoista
  19. Mikis, mikis,

    kuvasit niin hyvin meikäläisenkin opiskeluaikoja.

    Siskon kanssa oltiin Turussa, ja meillä oli joskus tilanne, ettei ollut kolikkoakaan taskussa, jääkaapissa vain asuinsymbioosimme kolmannen asukkaan kinkkuleikkelettä ja lihapullia, joita maistelimme salaa silkkaan nälkäämme. En tiedä huomasiko hän koskaan varkauttamme.

    Tämä kolmas asukki oli uskovainen lääketieteen opiskelija, ja saimme synninpäästön salaisista varkauksistamme suostumalla polvirukouksiin siinä hänen huoneensa lattialla, jossa hän huusi hallelujaata ja aneli meille kaikille anteeksiantoa ja siunausta, etenkin minulle ja siskolle. Olin siinä pää alas painettuna polvillani, ruudullinen minivekkihame ja tiukka angorapusero ylläni, jalassa tiukat valkoiset nirunarukorkosaapikkaat, mielessä lähinnä synnilliset himon ajatukset.

    Oltiin tietenkin vähän hulttioitakin siskon kanssa, kessuteltiin ja juotiin kaljaa - se oli hienoa - ja oltiin niin vapaita kaikesta että huimasi. Mutta siis ruokaa meillä ei aina ollut. Kun kävimme joskus kotona Pikkukaupungissa, söimme äidin lihakeittokattilallisen tyhjäksi.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Mä olen tän kaiken omin käsin rakentannu, sanoi rikkaan perheen poika, kun tyttöystävälleen isin ostaman autonsa stereolaitteita esitteli!

    Aika normaalia se ennen oli, ettei paljon ollut. En ala laajemmin kuvailemaan, mutta meillä ei lapsena ollessani ihan aina ollut ruokaa, puhumattakaan mistään härpöttimistä, härväkkeistä tai vimpaimista.- Monilla muillakaan ei ollut.

    Nykypäivän tarpeet ovat toiset, ei niitä voi verrata tuohon esihistorian aikaan.

    Vastoinkäymiset ja puute kasvattavat, elleivät ne ole musertavia. Rauhaa, rakkautta ja muuta rähmää tarvitaan, käyttääkseni Jimi Hendrix-vainaan sanontaa, mutta...

    Varmaan täällä on enemmän puhuttu nuorten aikuisten elämästä, minä lapsia ajattelen. Syrjäytyvät loppuiäkseen, jos ei edes osaa niistä hörpöttimistä ole, joita nykymaailmassa oleminen edellyttää. Huonommuuden tunne säilyy ja vaikuttaa elämässä loppuun asti.

    VastaaPoista
  22. Mikis, niilläkin kolikoilla jotka törsäsit kahvilassa teehen, olisit saanut halpahallista ostettu viikon teet ja korput päälle.

    Joku köyhä yksinhuoltaja olisi ostanut niillä pesueelleen parin kolmen päivän ruuat.

    Entäpä ne killingit, jotka kulutit kaljaan, kossuun ja tupakkiin...? Varmaan tarjosit satunnaisille naisillekin joskus kaljan tai pari, panon toivossa?

    VastaaPoista
  23. Vanhemmiltanihan minäkin ruokani roudasin... noilta "kapitalistisioilta"... Ja Hemmi- ja Hilja-tädeiltä sai taskurahaa kun katsoi heitä silmiin, hellästi. (Ja pyöritteli omia silmiään.) Joskus - pakko myöntää - kaupasta hävisi hihaani makkarapötky tai vastaava... harvemmin, kumminkin. (Koska olen saanut niin samperin rehellisen kotikasvatuksen.) Kauppiasta saattoi hämätä muutenkin, esimerkiksi puristelemalla hyvät tomaatit ihan litteiksi, ja mennä sitten sanomaan sille "herra kauppias, nuo tomaatit ovat ihan littasia, saisko ne puoleen hintaan?" "No, niinpäs ovatkin. Ota kuule ilmasiks kun huomasit."
    Tai vastaavaa.

    Ps. Kerran kun ei muuta keksitty niin kopioitiin iso nippu runoja a-nelosille ja mentiin myymään niitä ihmisille ovelta ovelle. Yleensä kukaan niitä ostanut... "Perkele, meillä EI ruonoja ostella", sanoi ykskin alkkariasuinen paskamaha, äijä... mutta jotkut osti, lähinnä naiset. (Ja valkkasivat - panin merkille - aina pisimmän!) Parin tunnin kauppa-aherruksen jälkeen sen illan kaljat oli koossa.

    VastaaPoista
  24. Iineksen kuvaama rukoustuokio on niin hekumallinen, että sen nähdäkseen luopuisi vaikka taivasosuudestaan.

    VastaaPoista
  25. Mikis, kuulostit varsin onnelliselta nuorelta mieheltä leiriytyessäsi katon alle lämpimään makuupusseinesi ja kirjoinesi. Nuoria ei siihen aikaan masennettu joukkotiedotusvälineiden voimalla. Heillä (meillä) oli elämä edessä ja nuoren ihmisen optimistisuus. No, optimistisuutta on kai nuorilla vieläkin, eiväthän he uskaltaisi muutoin ottaa päätähuimaavia asuntolainojakaan.
    Olisi hauska kuulla, Mikis, mitä kirjoja keskilattiallesi mahdoit pinota. Eivät kai kaikki oppikirjoja olleet?

    Iines, olitte onnekkaita, että teillä siskosi kanssa oli niin kiltti kanssa-asuja. Varmaan hän huomasi teidän nälkänne ja ruokavarkautenne, vaikkei siitä huomauttanut. Ja äiti oli onnellinen, kun hänen lihakeittonsa kelpasi.

    VastaaPoista
  26. Tapsa, se oli niin päin että naiset minua nuorempana syöttivät. (Ja juottivat.) Myös yksinhuoltajat - joista siis tuli minuun tutustuttuani "kahdenhuoltajia". Vähäksiaikaa. Mutta eivät he sitä pahakseen panneet, enkä minkään. (Minä panin aina ihan tosissani.)

    En ole moralisti; minulle sopii kaikki, mitä ihmiset tekevät toisilleen. Kunhan he eivät tee toisilleen pahaa. (Eikä millekään elävälle.) Se on minun moraalini.

    VastaaPoista
  27. Delilah, hymyilin aina nuorempana siksi kun olin niin surullinen. Olin... lähinnä eksyksissä. (Mutta kukapa jälkipuberteetti-ikäinen Ei olisi?) Se voima joka minussa oli, lähti minusta koko ajan pois, ei jäänyt. Se minua suretti. Naisia - joita loppujen lopuksi, ujo kun olin - ei niin kamalasti ollut. (Muutama sata korkeintaan. Yhm.)

    Ps. Kirjat olivat (ja niitä oli enemmän kuin kaksi kassillista) ns. "kauno"kirjoja. Ja nyt tajuan, vasta nyt, että pistin ne keskelle lattiaa (ehkä) siksi että huone olisi näyttänyt "kalustetulta"... (Sehän oli pirun epäkäytännöllinen sisustusratkaisu. Kolhin monta kertaa varpaani kun öisin lähdin makuupussistani harhailemaan vessaan.)

    VastaaPoista
  28. Minäkin olisin halunnut olla siinä Iineksen opiskelijakämpässä se Kolmas. (The Third Man.) Olisin piiskannut Iineksestä ulos kaikki porkkana- ja omenavarkaudetkin. (Pyllyleikeistä nyt puhumattakaan.) Sitten ne olisi pantu kaappiin ja kaapin ovi kiinni, olisimme sinetöineet salaisuudet suudelmalla, ja Se olisi ollut Siinä!

    Rippiä ja Rappia. Hitsi, musta olisi tullut hyvä ValePastori.

    VastaaPoista
  29. Riku,
    Croucho Marx sanoi näin: "Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen."

    Mutta, tehtyäni äärimmäisen monimutkaisia ns. lingvinistisiä (tms.) kielitieteellisiä kokeita (ampumalla mm. koepalloja ilmaan) olen päätynyt siihen tulokseen, että ei hän näin sanonut. Hänhän ei osannut esim. suomea noin sujuvasti.

    Ps. Tämä on Crouchon paras: Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen. (Olisi päässyt paikallisiin Rotareihin tai Leijoniin tai Sukkanauharitareihin. Mutta ei halunnut. (Halusi vain vain vähän vittuilla!)

    VastaaPoista
  30. Mikis, osasit siis nuorena(kin) käyttäytyä, kun surullisena ja eksyksissä vain hymyilit. Samaan tapaanhan aasialaiset TV:n uutishaastatteluissa hymyilevät kertoessaan elämäänsä kohdanneista katastrofeista. Itsehillintä on itämailla arvossaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

    Et maininnut lattiakirjojesi nimiä. Kaunokirjallisuutta, mutta mitä?

    VastaaPoista
  31. Mulle köyhyys on sitä, että oon neljättä vuotta ilman töitä. Liian koulutettu ns. hanttihommiin. Ja liian kauan työttömänä omiin hommiin. Mutta kyllä rahat riittää elämiseen, mutta eipä paljon muuhun.

    http://lomautettuinsinooriamk.blogspot.com/2011/12/liamktahan-mennessa-tapahtunut-osa-37.html

    VastaaPoista
  32. Mikis,

    Satu Tiivola kertoi joskus huikean yrittäjyystarinansa: "Olin tsupparina ja sitten mieheni saikin sen veikkausvoiton!"

    VastaaPoista
  33. Öh... Siis eikös tässä nyt ole kyse siitä, että on jonkun elimen toimesta laskettu tietty tuloraja, jonka alle jäävät ovat köyhiä ja sitten on laskettu kuinka monta lapsiperhettä jää alle sen rajan. Näin yksinkertaista.
    Tietääkseni tässä ei ole kyse siitä, että lapsiperheet valittaisivat, että eivät saa veronmaksajien rahoilla kaikkea kivaa tilpehööriä ja mulle heti nyt.

    Köyhä ei sitä paitsi välttämättä ole sama kuin työtön, vaikka reilut 200 tuhatta työtöntä meillä onkin (jotka ilmeisesti tosin saisivat töitä ihan helposti, elleivät olisi kranttuja, mikäli tähän keskusteluun on uskomista). Köyhä voi olla yksinhuoltajaäiti pienipalkkaisessa työssä tai pariskunta, joista molemmat on matalapalkkaisissa töissä, mutta kuitenkin saavat tuloja sen verran, että yhteiskunnalta ei tipu tukea. Eli ei tarvitse murehtia, että teidän kalliit veroeurot menisivät heidän viihtymisensä maksamiseen. Kuten LIAMK yllä sanoi, niin näissä perheissä rahat riittää elämiseen, mutta ei mihinkään muuhun ja pienikin mullistus (sairastuminen, pesukoneen tmv. hajoaminen tai vaikka lapsen luokkaretki, kun niihinkin kerätää nykyisin kotoa rahat) saattaa olla vähävaraiselle katastrofi.

    Tuntuu aivan käsittämättömältä, että ihan ok toimeentulevat ihmiset puhuvat täällä "mulle kaikki heti nyt" -sukupolvesta näin alentavaan sävyyn ja muistelevat omaa romanttista nuoruuttaan. Ottakaa nyt hyvät ihmiset sekin huomioon, että nykypäivänä kaikki maksaa paljon enemmän kuin silloin kun te olitte nuoria ja leipäkin vielä maistui leivältä.

    Tämä koko keskustelu on nyt varmaan kyllä jotain provosointia eikä minun tähän pitäisi ryhtyä ollenkaan. Olen vaan ihan äimän käkenä täällä vallitsevasta epäempaattisuudesta.

    VastaaPoista
  34. ...eh, Tiina, luitko edes jonkun kommentin?

    VastaaPoista
  35. Tiina,
    tiedätkö että toimeentulo vielä 50-, 60- luvuilla oli paljon ankeampaa kuin nykyisin? Silloin Suomessa oli vielä oikeasti ihmisiä jotka kuolivat nälkään - eli heikkouteen. Sosiaalihuollolle oli turha valittaa kun sieltä ei saanut mitään, paitsi huoltopoliisin niskaansa. Ei se ollut "romanttista" aikaa, kaukana siitä. Se oli aikaa jolloin ihmisten piti tulla toimeen omin voimin. (Ja sitä auttoi se - siinä mielessä asiat olivat paremmin - että töitä löytyi aina. Ja heti.)

    Mutta "romantiikkaa"... joopa joo. Varmaan vanhempanikin 40-luvulla elivät romanttista sota-aikaa? Ja sitä ennen romanttista 30-luvun pula-aikaa? (En ole muistanut kysyä.)

    Pullasukupolvi, miksi otatte pullan pois suustanne? Pankaa se takaisin.

    VastaaPoista
  36. Työtön Insinööri,
    tämähän se nykyisin on probleema. "Romanttisella" 60-, 70-luvulla olisit saanut valita mihin firmaan menet. Ja millä liksalla. Heti olisit ollut Herra.

    Tämä on tämän asian kolmas puoli.

    VastaaPoista
  37. En ole kuullut yhtään Halosen puhetta. On ollut ihan tarpeeksi kestämistä niissä muutamissa lauseissa, joita hän on narissut haastatteluissa.

    Jospa hän pääsee tämän jälkeen johonkin toivomaansa kansainväliseen korkeaan virkaan - kauas pois. Se saattaisi olla armollisinta, sillä pian alkaa varmaankin Suomessa kritiikki menneistä vuosista. Se voi olla kovaa.
    (Laitoin tämän aluksi tuonne vanhempaan kirjoitukseen. Ehkä tänne sopivampi vuodatus.)

    VastaaPoista
  38. Aapeli Valitut ilot
    Adrian Esa Heinäsirkka kulkee kankeasti
    Agapetus Vanha frakki
    Alopaeus Marjanne Pimeyden ydin
    Apajalahti Jouni Ristikontraa
    Apollinaire Guillaume Alcools
    Ardelius Lars Kruununprinssit
    Aronpuro Kari Aperitiff - avoin kaupunki
    Aronpuro Kari Galleria
    Babel Isaak Odessalaisia
    Babel Isaak Punainen ratsuväki
    Barth John Matkan pää
    Bellow Saul Augie Marchin kiemurat
    Bellow Saul Humboldin lahja
    Bellow Saul Sadekuningas
    Bellow Saul Tartu tilaisuuteen
    Bellow Saul Yhä useamman sydän petää
    Bellow Saul Varkaus
    Bergman Ingmar Laterna magica
    Berner Mia Merkintöjä suruvuodelta
    Blais Marie-Claire Talvikausi Emmanuelin elämästä
    Blixen Karen Talvisia tarinoita
    Bradbury Malcolm Vaihtokurssit
    Brink André Poikkeustiloja
    Bukowski Charles Hollywood
    Bulgakov Mihail Kohtalokkaat munat
    Burroughs William Alaston lounas
    Butor Michel Tänä yönä nukut levottomasti
    Böll Heinrich Biljardia puoli kymmeneltä
    Böll Heinrich Tohtori Murken kootut tauot
    Böll Heinrich Suojaverkko
    Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee?
    Camp Walter de Riipinen
    Camus Albert Maanpako ja valtakunta
    Cervantes Miguel Don Quijote I - III
    Céline Louis-Ferdinand Niin kauas kuin yötä riittää
    Coetzee J.M. Michael K:n elämä
    Condrad Joseph Anarkistit
    Condrad Joseph Pimeyden sydän
    Cunningham Michael Tunnit
    Dante Jumalainen näytelmä
    Doctorow E.L. Kynämies
    Doctorow E.L. Danielin kirja
    Doctorow E.L. Kuikkajärvi
    Donleavy J.P. Anteeksiantamaton herra smith
    Donleavy J.P. Holtiton mies
    Donner Jörn Berliini-raportti
    Dostojevski Fedor M. Ikuinen aviomies
    Dostojevski Fedor M. Karamazovin veljekset I - III
    Dostojevski Fedor M. Vanhan ruhtinaan rakkaus
    Ehrenburg Ilja Julio Jurenito
    Ehrenburg Ilja Tsehovia lukiessa
    Eliot George Mylly joen rannalla
    Enzensberger Hans Magnus Matka jonnekin
    Erofejev Venedikt Moskova-Petuski
    Faldbakken Knut Häämatka
    Faulkner William Kartano
    Fenix Sanataiteen yhdistyksen julkaisu
    Findley Timothy Ikuisen hämärän vaeltaja
    Forsyth Frederick Odessan miehet
    Fröding Gustaf Runoilija Wennerbom ja muita runoja
    Fuentes Carlos Artemio Cruzin kuolema
    Gibran Kahlil Profeetta
    Gogol Nikolai Dikankan iltoja
    Gogol Nikolai Taras Bulba ja muita novelleja
    Gogol Nikolai Kuolleet sielut
    Gorki Maksim Maailmalla
    Haahtela Sampo Opettajainhuone
    Haanpää Pentti Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939
    Haanpää Pentti Jutut
    Haavikko Paavo Lasi Claudius C:n salaliittolaisten pöyd
    Haldeman Charles Auringon kiertolainen
    Hammarskjöld Dag Kiinnekohtia
    Heller Joseph Herra tietää
    Hemingway Ernest Kirjava satama
    Hietamies Heikki Everstin näköinen hevonen
    Hotakainen Kari Juoksuhaudantie
    Hugo Victor Parisin Notre-Dame
    Hugo Victor Kurjat I - III
    Huovinen Veikko Havukka-ahon ajattelija
    Huovinen Veikko Koirankynnen leikkaaja
    Huovinen Veikko Ympäristöministeri
    Hälli Matti Isä Jumalan ilveilijä
    Hämäläinen Helvi Päiväkirjat 1955 - 1988
    Irving John Oman elämänsä sankari
    Irving John Ystäväni Owen Meany
    Jalava Antti Asfalttikukka
    Jersild P C Jälkeen vedenpaisumuksen
    Jong Erica Lennä, uneksi
    Joyce James Odysseus
    Joyce James Taiteilijan omakuva nuoruudenvuosilta
    Jylhä Yrjö Kiirastuli
    Jämsén Esko Avo-osasto
    Kafka Franz Nälkätaiteilija
    Kafka Franz Oikeusjuttu
    Kailas Uuno Novelleja
    Kailas Uuno Runoja
    Kalevala Kalevala
    Kalevala Kalevala
    Kalevalan tarinat Kalevalan tarinat
    Karhumäki Urho Viulu ja posetiivi
    Karila Matti-Juhani Juhani kävelijä
    Kejonen Pekka Napoleonin epätoivo
    Kerouac Jack Matkalla
    Kianto Ilmari Valitut teokset
    Kihlman Christer Kallis prinssi
    Kihlman Christer Madeleine
    Kihlman Christer Se upp salige!
    Kirstinä Väinö Runoja 1958 - 1977
    Kirstinä Väinö Säännöstelty eutanasia
    Kivi Aleksis Seitsemän veljestä
    Kivi Aleksis Nummisuutarit - Kihlaus
    Kivi Aleksis Valitut teokset
    Kivi Aleksis Kaukametsä
    Kokko Yrjö Laulujoutsen
    Koskenniemi V.A. Kootut runot
    Koskenniemi V.A. Latuja lumessa
    Koskenniemi V.A. Elegioja
    Kundera Milan Naurattavien rakkauksien kirja
    Kuprin Aleksandr Syyskukkia sekä muita kertomuksia

    VastaaPoista
  39. Laakso Toivo Hengittelen
    Lahtela Markku Jumala pullossa
    Lahtela Markku Sirkus eli merkillisiä muistiinpanoja
    Lahtela Markku Uuteen ihmiskuvaan
    Lahtela Markku Se
    Lawrence D. H. Poikia ja rakastajia
    Leinonen Artturi Johannes Jussoila
    Leinonen Artturi Päin nousevan Suomen rantaa
    Lermontov Mihail Aikamme sankari
    Leskov Nikolai Kertomuksia Venäjältä
    Leskov Nikolai Valitut kertomukset
    Lind Jakov Betonimaisema
    Linna Väinö Täällä pohjantähden alla
    Linna Väinö Tuntematon sotilas
    Llosa Mario Vargas Kaupungin koirat
    Lo-Johansson Ivar Kuninkaankatu
    Loikkanen Mikko Salamatkustaja
    Lowry Malcolm Tulivuoren juurella
    Lundberg Ulla-Lena Marsipaanisotilas
    Makine Andrei Ranskalainen testamentti
    Malamud Bernard Dubinin elämät
    Mann Thomas Taikavuori
    Majakovski V. Hyvin!
    Marquez Gabriel Garcia Kukapa everstille kirjoittaisi
    Marquez Gabriel Garcia Kuulutetun kuoleman kronikka
    Marquez Gabriel Garcia Patriarkan syksy
    Marquez Gabriel Garcia Pelon hetki
    Marquez Gabriel Garcia Sadan vuoden yksinäisyys
    Marquez Gabriel Garcia Surullinen ja uskomaton tarina
    Martinson Harry Kulkijan pilvilinnat
    Masefield John Kultainen kukko
    Masters Edgar Lee Spoon River antologia
    Mattsson Gunnar Prinsessa
    Melville Herman Moby Dick eli valkoinen valas
    Merenmaa Martti Jakob painii enkelin kanssa
    Meri Veijo Kaksitoista artikkelia
    Miller Henry Kauriin kääntöpiiri
    Miller Henry Opus pistorum
    Milosz Czeslaw Vangittu mieli
    Moberg Vilhelm Mies ja hänen naisensa
    Moravia Alberto Matka Roomaan
    Mukka Timo K. Lumen pelko
    Mustapää P. Kootut runot
    Mykle Agnar Laulu punaisesta rubiinista
    Mäkelä Hannu Mestari
    Nabokov Vladimir Luzinin puolustus
    Neruda Pablo Valitut runot
    Nikander Hannu Tuokiokuvia Euroopasta
    Nin Anais Portaat tuleen
    Nortamo H.J. Rojohoppe viimene reis
    Ojaharju Jorma Amok
    Ojaharju Jorma Koiravahti
    Oz Amos Mieheni Mikael
    Oz Amos Ehkä jossain muualla
    Paasilinna Erno Musta aukko
    Pakkala Teuvo Kertomuksia
    Pakkanen Jukka Takkinsa värinen mies
    Palolampi E. Kollaa kestää
    Parkkinen Pekka Ilo
    Paronen Samuli Kaivos
    Parras Tytti Jojo
    Peltonen Juhani Jumalan kuopus
    Pires Jose Cardoso Kruunun perijä
    Pulakka Martti Yksinäiset jumalat
    Pulkkinen Matti Ja pesäpuu itki
    Puskin Aleksandr Patarouva ja Muita kertomuksia
    Reivilä Heikki Maa on tähtien taivas
    Rintala Paavo Sissiluutnantti
    Roche Henri-Pierre Jules ja Jim
    Roth Philip Käänteiselämää
    Roth Philip Miehen muotokuva
    Roth Philip Portnoyn tauti
    Roth Philip Anatomian oppitunti
    Roth Philip Amerikkalainen pastoraali
    Runeberg J.L. Vänrikki Stoolin tarinat
    Ruuth Alpo Nousukausi
    Ryhmä 66 Antologia
    Ryhmä 67 Antologia

    VastaaPoista
  40. Saarikoski Pentti Evankeliumi Matteuksen mukaan
    Saarikoski Pentti Katselen Stalinin pään yli ulos
    Saarikoski Pentti Nuoruuden päiväkirjat
    Saarikoski Pentti Tähänastiset runot
    Saisio Pirkko Punainen erokirja
    Sade Markiisi de Sodoman 120 päivää
    Salama Hannu Juhannustanssit
    Salama Hannu Joulukuun kuudes
    Salama Hannu Minä, Olli ja Orvokki
    Salama Hannu Siinä näkijä missä tekijä
    Salama Hannu Tapausten kulku
    Salinger J.D. Sieppari ruispellossa
    Salola Eero Isänmaan runo
    Sandemose Aksel Pakolainen ylittää jälkensä
    Sandemose Aksel Alice Atkinson ja hänen rakastajansa
    Schure Edouard Orfeus - Kreikan mysteriot
    Sarkia Kaarlo Runot
    Sartre Jean-Paul Inho
    Sartre Jean-Paul Mitä kirjallisuus on
    Selby Jr. Hubert Hullun kertomus
    Sharpe Tom Piemburgin pelottomat
    Siekkinen Keijo Reinon veljenpoika
    Siivola Vilho Maailmassa maailmaa
    Sillanpää F.E. Nuorena nukkunut
    Sillanpää F.E. Poika eli elämäänsä
    Singer Isaac Bashevis Lupakirja
    Sinkkonen Lassi Solveigin laulu
    Solzhenitsyn Aleksandr Lokakuu kuusitoista
    Solzhenitsyn Aleksandr Vankileirien saaristo
    Solzhenitsyn Aleksandr Asian etu
    Steinbeck John Ystävyyden talo
    Steinbeck John Vihan hedelmät
    Strindberg August Punainen huone
    Strindberg August Hullun puolustuspuhe
    Swift Jonathan Gulliverin retket
    Tarkka Pekka Pentti Saarikoski, vuodet 1937 - 1963
    Tarkka Pekka Salama
    Tarkka Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita
    Thomas D.M. Valkoinen hotelli
    Thomas Dylan Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan
    Tolstoi Leo Anna Karenina I - II
    Topelius Z. Maamme kirja
    Topelius Z. Jungarin taru ja muita tarinoita
    Topelius Z. Tähtien turvatit
    Topelius Z. Lukemisia lapsille II, VII, VIII
    Tsehov Anton Kirjavia kertomuksia
    Tsehov Anton Tuntemattoman tarina ja muita novelleja
    Turgenev Ivan Rudin ja Savua
    Tuulik Ylo Sodan jaloissa
    Tuuri Antti Talvisota
    Twain Mark Mark Twainin parhaat
    Twain Mark Mississippivirralla
    Updike John Jänis ei juokse
    Uuden runon Uuden runon kauneimmat 2
    Uusi-Hakimo Lauri Isältä pojalle
    Vaaskivi T. Yksinvaltias I - II
    Waltari Mika Ihmiskunnan viholliset I - II
    Waltari Mika Nuori Johannes
    Waltari Mika Sinuhe egyptiläinen
    Waltari Mika Suuri illusioni
    Waltari Mika Turms kuolematon
    Waltari Mika Isästä poikaan
    Waltari Mika Rakkaus vainoaikaan
    Vartio Marja-Liisa Nuoruuden kolmas näytös
    Weiss Peter Jean Paul Marat´n vaino ja murha
    Weiss Peter Jäähyväiset vanhemmille
    Weiss Peter Kolmen kulkijan keskustelu
    Viita Lauri Moreeni
    Viljanen Lauri Runeberg I
    Wittgenstein Ludwig Tractatus Logico Philosophicus
    Vonnegut Kurt Teurastamo no 5
    Wright Richard Musta poika
    Vuorela Einari Korpirastas
    Vuosirengas Proosa-antologia
    Zweig Stefan Shakkitarina

    VastaaPoista
  41. Tiina,

    vähän tietenkin provosoin, mutta enemmän minä kyselen kuin väitän.

    Koetan hahmottaa itselleni, miten köyhyys määritellään virallisesti, ja tuo kysymys siitä, mitä peruselintasoon kuuluu eli mitä eläminen maksaa, on edelleen auki.

    Se on mielestäni selvinnyt, että siihen kuuluu nykyaikana muutakin kuin ruoka, juoma ja meno muu. Puhutaanhan esimerkiksi siitäkin, että jokaisella suomalaisella olisi oltava oikeus toimivaan tietoliikenneyhteyteen. On ollut puhetta myös perustulojärjestelmän kehittämisestä. Perustuloa saisi jokainen tietyn minimisumman vastineetta.

    Kun peruselintason määrittely on selkeästi muuttunut, olisi hyvä saada selko, mitä kaikkea siihen kuuluu ja millä tavalla asia vaikuttaa köyhyyden määritelmään. Vastausta odottaa myös kysymys, ketkä Suomessa oikeasti ovat köyhiä. Riippuuko köyhyys vain saadusta tulosta? Mikä on yhteiskunnan moraalinen vastuu ihmisen elämän maksamisessa?

    Näitä mietiskelen, tätä kaikkea mielessäni selvittelen.

    VastaaPoista
  42. Ps. Tietokirjoja oli vähän vähemmän. Mutta oli niitäkin "toinen mokoma". Piru vie.

    Nämä nimikkeet on niin vanhoja - käsittääkseni - että tämän jälkeen minä aloin ostella kirjoja. Siis omakseni. Yhdessä vaiheessa niitä oli niin paljon - kun sain vielä perintökirjojakin, etenkin runoja - ne eivät enää pysyneet Lundia-hyllyissä. Vaan putoilivat lattialle. Lahjoitin ja myin ja vein niitä muualle. Kun... tuli tämä (pirun) internettikin...

    Ei kirjoja enää tarvita!

    VastaaPoista
  43. Vielä Tiinalle

    Tunnen edelleen monia nykyopiskelijoita, ja olen tuntenut varsin hyvin muutamia vuosia sitten, kun tytär oli opiskelija.

    Kyllä koko sen polven raha-asiat olivat huomattavastikin paremmalla tolalla kuin minun polveni. Tyttären vuosiluokilla oli kaikilla opintotuki, harvalla opintolainaa kovinkaan paljon, kuten vaikkapa minulla. Lähes kaikilla tietämilläni nykyopiskelijoilla on ollut heti ensimmäisenä opiskeluvuonnaan pelit ja vehkeet, uusimmat iPhonet ja valtavat taulutelkkarit, musiikinkuuntelulaitteet ja rahaa Macin aterioihin.

    Kyllä minua kiinnostaa se, lasketaanko esimerkiksi nämä merkkihärpäkkeet peruselintasoon? Jos ne lasketaan, niin silloinhan niiden tuleekin kuulua tukirahojen piiriin.

    Jotenkin vaan tuntuu siltä, että läheskään kaikilla työssäkäyvilläkään ei ole aina varaa mainittuihin tuotteisiin. Missä siis oikein mennään tässä köyhyys-perustoimeentuloasiassa?

    On täysin mahdollista, että olen tässä ihan pihalla! Ja minä väännän edelleen pyykkini käsin, kun pesukone on rikki.

    VastaaPoista
  44. Kiitti v***usti!
    Iines kertoi, että kahden hengen talous, joka tienaa vähemmän kuin 2943 e/kk on köyhä.
    Saakeli soikoon, olen köyhä, enkä ole sitä ennen itse huomannut. Raha on riittänyt jopa kodinkoneiden korjaamiseen ja etelänmatkoihin. Hyvä, kun tuli puheeksi niin osaa alkaa valittaa. Huomenna sossuun ja vilkkaasti sittenkin!

    VastaaPoista
  45. "Mulle köyhyys on sitä, että oon neljättä vuotta ilman töitä. Liian koulutettu ns. hanttihommiin."

    Lomautettu insinööri,

    voisin sanoa vähän samoin, mutta en sano, sillä arvelen, että joku käsittäisi sen väärin.

    Nimittäin olen ollut vuodesta 2005 lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä menetettyäni ääneni harvinaisen puhesairauden myötä. Tai siis ääneni huonontuessa niin, etteivät opetushommat enää sujuneet.

    Moni ehdotti minulle tuolloin muita töitä, kun vähän valittelin oloani. Jos olisin ottanut hanttitöitä - nimitys kaikella kunnioituksella - olisin saanut käteen vähemmän mitä tk-eläkkeeni on. Olin minäkin liian koulutettu hanttitöihin, joten ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.

    Mietin myös, mikä oikeus minulla olisi ollut ottaa jotakin työpaikkaa jonkun työttömän edestä, kun heitä oli jo tuolloin 200 000.

    On selvää, että olen menettänyt tuloissani rutkasti, ja vanhuuseläkkeeni tulee olemaan pienempi mitä se olisi ollut, jos olisin täysinpalvellut.

    On myös siis niin, että ihmisellä on oikeus saamaansa eläkkeeseen tai toimeentulotukeen, ihan ilman omantunnontuskia. En jaksa uskoa, että kukaan on pysyväisesti työtön tahallaan. On oikeus koulutusta vastaavaan työhön.

    VastaaPoista
  46. Köyhyysraja on 2943 e/kk, jos kahden huoltajan perheessä on kaksi alle 14-vuotiasta lasta, Kolehmainen.

    Näin sanotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivulla. En minä siis tätä keksinyt.

    On mielenkiintoista kuulla, että et koe itseäsi köyhäksi. Kenties teillä ei sitten ole noita kahta teinixiä?

    VastaaPoista
  47. Mikis, mitäköhän kirjoja nuo listoissasi ovat? Tuskin nuoren leiriytyjän huonekaluja sentään? Ahaa, perittyjä ja ostettuja.

    Sanotaan, että sitä olet, mitä luet. Jos tätä uskotaan, listan kaikki kirjat lukenut voi olla varsin tyytyväinen itseensä. Pelkästään niiden omistamisella ei papukaijamerkkiä ansaitse.

    VastaaPoista
  48. Minäkin tavailin Mikiksen pitkiä kirjalistoja ja aion katsoa niitä tarkemmin ajan kanssa. Olet ilmeisesti listannut kirjasi koneelle?

    Äkkipäätä katsoen muikea kirjasto.

    VastaaPoista
  49. Kaikki käsittävät minut väärin!

    Aikoinaan tein töitä nälkäpalkalla - sain siis liian vähän syötävää, mutta ei se minua masentanut. Päin vastoin. Aloin yrittäjäksi. Ensin luin itseni noin neljän eri alan humanisti kandinaatiksi mutta se vain vierotti työelämästä. Vaikka kuinka yritti ja yritti, tulostaa duunata ja sisäistää, ja ulostaa, palkaksi sain vain pilkkaa. Sekös vitutti. Sisukkaasti silti ajattelin että "peli ei ole vielä pelattu". Varastin Kaaleppi Kuusjoki-Lättärän Terttu-tytön esiliinan taskusta 2;- euron kolikon ja sijoitin sen Lottoon. Kappas Vain! Heti tuli 7-oikein. (Ja toisessa rivissä oli vielä varanumerokin oikein!)

    VastaaPoista
  50. ...sitä paitsi sulta puuttuu Doctorowin "Ragtime" listasta!

    VastaaPoista
  51. Halosen haukkuminen on jo vauhdissa.

    http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2012/01/525-tarja-halosen-viimeisin.html

    VastaaPoista
  52. Riku,
    mulla on moni muukin joka puuttuu tästä. Tässä tapauksessa minulla on nimen omaan mustikkamehun tahrima lainakirjaston Doctorowin "Ragtime". (Käy katsomassa Lundia-hyllyllään. Joka tällä kertaa ei meinaa romahtaa.) On, ihan oikeasti. Minä jouduin lunastamaan sen kirjastosta, maksoin heille uuden "Ragtimen". Tyttöystäväni, joka tuon kirjan tahri, ei itse kehdannut mennä Kirjastoon. Minä menin. Kun mun mielestä tommote että kirjan päälle lurahtaa 1/2 litraa mustikkamehua, ei se sen kummoisempi juttu ole.

    VastaaPoista
  53. Älä välitä, Mikis, minullakin on monta kirjatosta pakkolunastettua kirjaa!

    VastaaPoista
  54. Mikis,

    minä ainakaan en ole ajatustenlukija - viitttaan väärinymmärtämiseesi ja noihin kirjalistoihin.

    Listat voisi tietenkin tulkita miten vaan, vaikka kettuiluksi kertomaan, että kommentit ovat merkityksetöntä kakkaa.

    Tuommoista virtuaali on, tuommoista sana on, irti kirjoittajastaan, lukijan armoilla.

    Toisaalta sitten kirjoittajan ei tulisi sanoa, että olette kuulkaas ymmärtäneet minut väärin. Eihän runoakaan voi ymmärtää väärin, kaikki on oikein. Väärä vastauskin.

    VastaaPoista
  55. Etenkin Tsehovia ja muita venäläisiä ja saksalaisia kirjailijoita minulla on - ikävä kyllä - on paljon enemmän, eli liikaa kuin tuossa viitteellisessä luuranko-luettelossa. Ainoat, joita kaipaan että niitä olisi enemmän, on runokirjat. Niitä saisi olla paljon enemmän.

    VastaaPoista
  56. Riku,

    ilolla havaitsee tässä vaiheessa, että Dillinger on palannut kehiin.

    PS Minä jouduin lunastamaan sen kissan häntäpalon yhteydessä tärvääntyneen kirjan.

    Aiemmin jouduin maksamaan koiran kasvatusta käsittelevän opaskirjan, jonka selkämys oli kalvettu salaa koirani toimesta.

    VastaaPoista
  57. Rakas Iines,
    otsikkoni "Kaikki käsittävät minut väärin!"
    oli VITSI!

    Minuthan ymmärretään täällä aina oikein, ja niin edelleen. Ihan totta! Tuon idea oli olla parodia valittamisesta kun Ei ole mitään valittamista!?

    Se oli huono vitsi, Iines rakas.

    VastaaPoista
  58. Se tarinahan tuon (huonon) vitsin takana (mun mielestä) piti just todistaa se että enhän minä tässä tosissani ole.

    Voi harmi.

    VastaaPoista
  59. Kolehmaisen kommenttiin viitaten voi sanoa, että köyhyys on suhteellista.

    On esim. ihmisiä, jotka asuvat omassa asunnossa ja pitävät itseään köyhänä. Vaikka pytinki olisi pitkälti vielä pankin omistama, niin minun logiikallani köyhä ei asu omassa. Ei muuta kuin torppa myyntiin ja a vot - köyhyys on historiaa.

    On paremmin palkattuja töitä, on huonommin palkattuja töitä. Yhdestä kommentista tuli sellainen käsitys, että sääli kun jollakin tulot menevät nippa nappa yli rajojen, joilla saa tukea yhteiskunnalta. Kas kun olen aina luullut, että ihmisen tehtävä on hommata leipä omaan ja perheensä suuhun eikä kärkkyä tukia.

    Ne, keillä on enemmän pätäkkää, syövät parempaa leipää ja runsaammilla leivänpäällisillä.

    Jotta minun asemastani ei tulisi väärinkäsitystä, niin kerrottakoon, että tienaan vähemmän kuin naiset keskimäärin ja asun vuokralla.

    Silti minulla, lähes köyhäksi tituleerattavalla, on Kolehmaisen tapaan varaa reissata ja tehdä monta muutakin asiaa, joihin tarvitaan rahaa.

    Rahankäsittelytaitoa siis?

    Olen matkustellut pienen palkkapussini kanssa Aasiassa ja esim. siellä muuten on sitten oikeasti köyhiä ihmisiä.

    Eiköhän ole parempi meidän kermapersesuomalaisten miettiä ennen kuin valittelemme köyhyyttä(mme).

    VastaaPoista
  60. Iinekselle:
    Ei pitäisi reagoida liian hätäisesti, näinhän se on.
    Sanoit ensin, että köyhyysraja on peräisin Mannerheimilta. Kävin liiton sivuilla, mutta en minä sieltä mitään lukua löytänyt. Nyt sanoit, että luku löytyykin terveyden ja hyvinvoinnin jne laitokselta. Varmaan se siellä on, vaikka en tarkistanutkaan. Pyydän ärähdystäni anteeksi.
    Kiitos Darwinin kotona ei ole enää yhtään teinixiä. Siksi kai pärjäilenkin aika hyvin. Lisätuloja hankin pokerilla ja satunnaisilla salakuljetuskeikoilla.
    Mikiksen hyllyssä oli tosi paljon tuttuja. Hämmästyin silti, kun näin listalla Ehrenburggin Iljan "Julio Jureniton." Sitä ei meinaan ole monen hyllyssä Huono kirja, sitäpaitsi.

    VastaaPoista
  61. Tarja Halosta haluan kiittää kuluneesta kahdestatoista vuodesta!

    Kaikista lausunnoista en ole tykännyt, enkä ole häntä äänestänyt. Silti hän ei ole kansalaisille suuria oikeita probleemeja tuottanut.

    Saulin aikana tulee olemaan toisin, lausunnot ovat epäilemättä ihqumukavia joka suuntaan kaikkialle. Vanha kusettaja! - En viitsi sanoa.

    Termi "vihaiset nuoret miehet" alkaa olla vanhanaikainen, "vihainen vanha Jyrki Virolainen" on enemmän tätä aikaa!

    Virolaisen kannattaisi ehkä liittyä paikallisen eläkeläispiirin tanhukerhoon, aggressiot siinä kummasti vähenisivät.

    VastaaPoista
  62. Luin, kaikki kommentit. Minun kommenttini oli suunnattu lähinnä Iineksen ja Kuunkuiskeen näkemyksille asiasta, ei Mikiksen tai Riku Riemun, koska ne eivät varsinaisesti edes koskettaneet tätä minun asiaani.

    Iines, en siis itse kuulu tähän lapsiköyhien joukkoon (koska ei ole lapsiakaan, heh) eli en siksi ole näin kovasti eri mieltä asiasta. Itse olen välillä köyhä ja välillä en, riippuu ihan työtilanteesta. Esim. viime tai sitä edellisen vuoden vuosituloillani en usko jääneeni köyhyysrajan alle. En tosin tiedä mikä se on yksin elävälle. Kaikki kalliimmat hankinnat on tosin pakko tehdä luotolla.

    VastaaPoista
  63. Kuunkuiske on niin kaunis nimimerkki, että sen käyttäjä on takuulla itsekin kaunis, runollinen ja herkkä sielu. Siis minun täydellinen vastakohtani.
    Olen laillasi käynyt maissa, joissa jo joku 50 taalaa kuussa on kova palkka.
    Köyhyys se vasta on suhteellista!

    VastaaPoista
  64. Tiinalle vielä se, että en ole mielestäni esittänyt asiasta varsinaisia valmiita näkemyksiä, en ainakaan ole pyrkinyt sellaiseen. Kyselen varmaan provosoivasti, mikä saattaa antaa vaikutelman mielipiteestä.

    Provosointi kannatti, koska saatiin muutakin kuin hymistelyä, saatiin erilaisia ajatuksia asiasta. Tosin en vieläkään tiedä, miksi köyhyysraja on asetettu juuri noihin yllä imeneviin kohtiin lapsiperheissä.

    VastaaPoista
  65. Kolehmainen,

    sanoin huolimattomasti tuon lähteen Mannerheimin lastensuojeluliiton kotisivuilta.

    Lähde oli siis se, mikä linkissä on mainittu, ja niillä sivuilla taas ilmeni, että niiden yksi lähde oli Mannerheimin lastensuojeluliiton jokin esitys.

    Kuunkuiskeen viimeinen kommentti on ihana. Erikoisesti se köyhyyttä valittavat kermapersesuomalaiset. Niin sitä pitää sanoa! Minäkin olen omassa osakkeessani nakottava kermaperse-elätti ja kehtaan vielä valittaa rikkinäistä pesukonettani. Nih! Kiitos Kuunkuiske, palautit suhteellisuudentajuni, oikeasti!

    VastaaPoista
  66. Iines, my pleasure! :)

    Et sinä tosin ole mikään elätti vaan maksat korkealla veroprosentillasi monen muun elämää.

    Öitä!

    VastaaPoista
  67. No veroja kyllä maksan ihan makean summan edelleen, joten kai minä sitten taas sillä summalla jotakin kuittaan.

    Jos ajatellaan niin, että köyhyys on käteisen puutetta, niin köyhien lukumäärä taitaa olla paljon isompi kuin tilastotieteilijät huomaavat. - Tämä taisi olla päivän oivallus teemasta "mitä koyhyys on".

    VastaaPoista
  68. Veljeni appiukko oli tärkeässä asemassa Finlayson-yhtymässä. Eli, joutui käymään noin kerran viikossa johtoportaan kokouksissa Tampereella. Aluksi porttivahti pysäytti hänet jo portilla... myöhemmin kesken kokouksen kuulutettiin (pelkäsikö ne että sinne on päässyt joku terroristi?) ... "kenen tuo Wartburg on? Se heti siirrettävä muualle!"... Lassen autohan se oli. Ja tämä on totta. Lasse (Solin) mulle tämän kertoi. Ja olihan se tietysti nolon näköistä kun huippujohtajien parkkipaikalla mersujen audien bemareiden ja ynnä muiden pidennettyjen ököautojen joukossa oli Wartburg. Äh. Tunkkaista 70-lukua. Joku johtaja Lasselle olikin sanonut että "sun pitää vaihtaa autoasi". Lassi oli kysynyt että "minkä takia?". "Sua ei muuten pidetä tärkeänä."

    Ps. Hän oli matemaattinen nero. Hän ratkaisi monta ongelmaa joita Finlaysonilla oli (ei tietenkään kaikkia).

    VastaaPoista
  69. Ajattelin tuossa, että euron verran rajan ylittävä on sitten jotain muuta kuin köyhä.

    Minun palkkani ei koskaan ole ollut erityisen iso, turhaan tuo Tiina niitä mersuja ja helikoptereita epäili.

    En koskaan sillä ole tullut hyvin toimeen, koska en usko, että kannattaa tallettaa tulevia elämiä varten- ajan siis taksilla silloin kun huvittaa, hampurilaisenkin syön kun maistaa.

    Saas nähä miten muuttuu, kun tuo Elinkeinoelämän keskusliiton ehdokas, Sauli Niinistö tulee presidentiksi?

    Hänhän lienee lähes EK:n edellisen ehdokkaan: Ahti Karjalaisen tasoa. Ei tietysti mikään juoppo, mikä on ihan hyvä, mutta muuten!

    Laitan vielä vähän puffia Niinistölle, kun Jennikin sellaisesta epäilemättä tykkää.

    Armotonta menoa!" - Samanlaiset katsomossa!

    VastaaPoista
  70. Tiina,
    kun katsotaan asioita sinun vinkkelistäsi, olet oikeassa. Totta. Mutta kun katsotaan asioita toisesta näkökulmasta - ollaan eri mieltä, ja meitä on paljon enemmän kuin teitä. Tämäkin on Totta.

    Demokratia ei ole kovin demokraattinen järjestelmä. Mutta mikä on parempi? Sivistynyt itsevaltius - kuten stalinismi?

    VastaaPoista
  71. Mulla ainakin on semmonen kokemus että mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. (Ja aina lauantaina särki päätä.)

    VastaaPoista
  72. Mersuja ja helikoptereita... Nyt täällä laitetaan jo sanoja suuhuni. :)

    VastaaPoista
  73. Lal lal lallaa läärä iinekseltä pääsee kohta pieru.

    VastaaPoista
  74. Tuo ajatus muuten, että omassa kodissaan, siis omistamassaan asunnossa elelevä ihminen ei voi olla köyhä, on vähintään mielenkiintoinen.

    On tullut luetuksi yksi jos toinenkin tarina siitä, että jollekulle vahukselle ei heru sosiaalista tukea, jos hän asuu omassa tönössään rahattomana tai riittämättömän kansaneläkkeen turvin. Pitää myydä se tönö ja muuttaa vanhainkotiin, jonne talorahat menevät hoitomaksuksi.

    No sitten vanhus on kai köyhä ja kuolee pian pois yhteiskuntaa rasittamasta.

    VastaaPoista
  75. Iines, ei sen vanhuksen tarvitse muuttaa vanhainkotiin vaan voi muuttaa ihan tavalliseen vuokra-asuntoon ja istua siellä rahojensa päällä.

    On oikeastaan hyvin surullista, että vanha ihminen asuu ankeissa olosuhteissa ja matti kukkarossa. Oletettavasti hän on niin kiintynyt taloonsa / asuntoonsa, että tuntuisi pahalta vielä vanhoilla päivillään muuttaa muualle, vaikka siellä olisi nykyaikaiset mukavuudet.

    Siitä tulikin mieleen, että äitini täti asui ennen kuolemaansa monta vuotta yksin useamman huushollin taloa. Ankeaa oli, vanhaa ja kulunutta eikä torppa turhan lämminkään ollut. Naapureita ei ollut ollut herran aikoihin, koska kukaan ei halunnut elää vastaavissa olosuhteissa.

    Kai sieltä olisi ollut mahdotonta lähteä pois, kun talo oli aikojen alussa miesvainaan kanssa rakennettu.

    Yksi tuttu nainen taas erosi ja muutti lapsineen siistiin ja fiksuun kerrostalo-osakkeeseen. Hän ei ollut juurikaan tottunut käymään töissä, joten ei hänellä uudessa tilanteessakaan ollut kiire etsiä toimeentuloa.

    Hän kysyi minulta, että saisikohan hän asumistukea.

    Sanoin, että en tarkkaan tiedä, mutta luultavasti ei, koska kyseessä on omistusasunto.

    Jos olisin sanonut asian siten, miten sen mieleeni juolahti, niin sanamuoto olisi ollut suunnilleen tämä: "Luuletko tosiaan, että kunta osallistuu omaisuutesi kasvattamiseen maksamalla sinulle asumistukea?!?"

    VastaaPoista
  76. Eilisessä Aamulehdessä oli juttua huoltosuhteesta. Silmäilin jutun läpi ja siinä puhuttiin siitä miten paljon vanhusten ja lasten määrä rasittaa tiettyjen kuntien taloutta.

    Ihmiset kun tuppaavat elämään nykyään hyvin vanhoiksi, kiitos ties minkä kaikkien asioiden.

    Sitä taustaa vasten ymmärrän hyvin sen, että lapsiperheet saavat nykyään huomattavasti huonompia etuja kuin aiemmin.

    Muistan viidentoista vuoden takaa yhden ystäväni, joka erotessaan ilolla ihmetteli sitä, miten hyvät rahat hän sai kunnalta lastensa elättämiseen.

    Nythän tilanne on toinen.

    VastaaPoista
  77. Matti Virkkusen poika, joka minulla oli kunnia tuntea (ja jos ette tunne Matti Virkkusta, tarinasta katoaa hohto), oli vastaanlainen boheemi kuin Mikiksen enon veljen siskonmiehen appi.

    Hän oli suuren tehtaan johtaja ja kun hyväpalkkaiset duunarit karauttivat pihalle isoilla kaaroillaan, Jussi (pojan nimi) körötteli vanhalla mossella.

    Kaiken muun lisäksi hänellä oli poninhäntä. Mutta koska hän oli rikas, viisas, älykäs, fiksu, pätevä ja puhui kuin enkeli, hän oli uskottava.

    Hänen ei tarvinnut pönkittää itseään millään ulkoisella.

    Tarinanni opetus? Syntykää Matti Virkkusen fiksuksi pojaksi, niin ei tarvi urputtaa.

    VastaaPoista
  78. Viisitoista vuotta sitten melkoiset rahat lasten elättämiseen?

    No jopas jotakin. Siinä tapauksessa lasten isä on ollut pennitön uneksija tai hulttio. Jos isä maksaa lapsille asiaankuuluvan elatusrahan, ei kunta maksa mitään. Velkaisena yksinhuoltajanakaan en ole saanut penniäkään tukea koskaan ikinä kunnalta, tai siis valtiolta. Ainoa etuus on ollut yksinhuoltajavähennys verotuksessa alaikäisestä lapsesta.

    On kai aika selvää, että vanhukset ja lapset tarvitsevat eniten yhteiskunnan tukea. On vaan jotenkin perin kornia, että on varaa perustaa kalliita laitospaikkoja vanhuksille, kun nämä asuisivat mieluummin hieman autettuna ja tuettuina vaatimattomissakin kodeissaan. Kumpi mahtaa tulla valtiolle lopulta kalliimmaksi, laitospaikka vai asumisen tukeminen omassa kodissa?

    Sama pätee vauvaikäisiin, jotka hoituisivat useimpien psykologian ja kasvatustieteen asiantuntijoitten mukaan parhaiten kotona kolme ensimmäistä vuottaan, ja kalliita tarhalaitospaikkoja voitaisiin vähentää ja suunnata tukea kotihoitoon, isälle tai äidille.

    VastaaPoista
  79. Muistaakseni lasten isä opiskeli eron aikaan, aiemmin hän oli ollut työelämässä.

    Nainen oli tehnyt töitä kenkäkaupassa ennen lapsia, joten siihen nähden hänen elintasonsa ei ainakaan laskenut eron tullen.

    Hän sai varmaankin asumistukea (joka siihen aikaan oli suhteessa enemmän kuin nyt), lapsilisät (jotka käytettiin elämiseen eikä lasten tileille korkoa kasvamaan), elatusapua (joko isältä tai kaupungilta) ja yksinhuoltajalisää, joka siihen aikaan oli suhteessa paljon enemmän kuin nyt.

    Kaikki on suhteellista.

    Muistan opiskeluajoilta yhden tytön, joka menetti melkein yöunensa joutuessaan käyttämään säästöjään elämiseen. Lainaa hän ei tietenkään ottanut ja olihan se kamala kriisi, kun tilillä ei enää ollut koko ajan vähintään kymppitonnia. Siis markoissa, kauan sitten.

    Vanhusten laitostaminen, joka tulee yhteiskunnalle hurrjan kalliiksi, on maan tapa.

    Tunnen kyllä montakin vanhusta, joiden luona käydään päivittäin, kenen luona kerran, kenen luona useamman. Tuodaan ruokaa ja hoidetaan terveyttä. (Siis sairautta.) Siis kunnan puolesta.

    Montako sellaista ihmistä tunnet, joka on ottanut vanhat, heikot vanhempansa hoteisiinsa ja hoitanut heidät siellä kunnes elonpolku on kuljettu loppuun?

    Äitini hoitaisin koska tahansa (tällä hetkellä hän on suunnilleen energisempi kuin minä...) mutta isän suhteen nikottelisin. Myönnetään.

    Nyt pitää lähteä kustannuspaikalle! ;)

    VastaaPoista
  80. Minä en tunne yksinhuoltajalisää, ja vähän ihmettelen, mistä tuutista semmoinen on tullut ja kuka sen on saanut. Tunnen vain siis yksinhuoltajavähennyksen verotuksessa. Sen määrää en muista.

    Muistan kyllä vilkkaat puheet yksinhuoltajien helposta elämästä ja runsaista tuista. Muistan, koska ihmettelin, että kuka niitä tukia sitten voi saada, kun minä en saanut mitään, vaan maksoin kaiken omasta pussistani. Lapsen isältä tuli kuukausittain elatusmaksu, mutta ei sekään kauhean suuri ollut. Jos yhteiskunnan maksama tuki on ollut samaa luokkaa, puheet yksinhuoltajien suurista tuista voi kyllä unohtaa.

    Toisaalta taisin olla liian yritteliäs. Elin kädestä suuhun, kireästi, koska säästin omaa asuntoa ja ensimmäistä autoani. Oikeasti minun olisi kuulunut kai mennä vuokralle ja maksattaa kunnalla asumistukimaksut ja käydä mökillä busseilla. Olisihan se niinkin voinut mennä.

    Yksinhuoltajien nykytilanteesta en tiedä hölkäsen pöläystä.

    VastaaPoista
  81. Minä olin yksinhuoltajaisä monta vuotta. (Niin monta vuotta että lapsesta tuli aikuinen.) En minä mitään etuisuuksia siitä saanut, en tosin mitään mistään pyytänytkään, mutta verotuksessa sai (ohoh!) aika hyvän hyvityksen. Muuten maksoin kaiken, myös muksun matkan äiskänsä luo, ja takaisin - tietysti! Enkä mitään elatusmaksuja saanut, päin vastoin, lähetin ex-vaimolleni shekkejä aina kun hän täytti vuosia.

    Inhottavinta oli kun minut kutsuttiin kertausharjoituksiin. Ja kun olin kirjuri niin minun olisi pitänyt olla siellä kaksi viikkoa. Töistä tietysti olisi saanut siksi aikaa vapaata, ja korvauksetkin, mutta mihin minä muksuni olisi pistänyt siksi aikaa? Kävin kysymässä Kunnalta (muistaakseni Sosiaalitoimistosta) että "huolehditteko te mun beibistä pari viikkoa?". He sanoivat - kun selitin mistä on kyse - että eivät he semmoista voi taata. Suutuin, en heihin vaan Armeijaan, ja kirjoitin kiukkuisen kirjeen niille: "Minut on määrätty lapseni yksinhuoltajaksi. Niin kauan kun tämä on voimassa, huolehdin hänestä, ettekä te. Sen takia en tule harjoituksiinne. Minulla on tärkeämpää tekemistä." Sieltä tuli, parin päivän päästä, kohtelias kirje että "ei tartte tulla".

    Ps. Anteeksi että olin eilen (?) taas vähän pöllyssä. Puhuin ummet ja lammet. Ja se kirjaluettelo Pss. on päivitetty viimeksi vuonna 2005. Nyt noita niteitä on enemmän. Olen ajatellut että käyn salaa ujuttamassa niitä kirjaston hyllyihin. Kirja kerrallaan. Saisi ihmiset lainata niitä, ja saisivat kirjatotädit ihmetellä että "tästähän puuttu koodi". Ei sev väliä.

    VastaaPoista
  82. Tiedän Iines kulta, ettei kaikilla asioilla saisi "lyödä leikkiä"...
    mutta musta on edelleen upeinta, ja ikuisesti, kuvitella sellainen repliikki kirjastotädille joka kysyy "miks tää kirja on... jotenkin kurtistunut?" että "mun kissa sytty palamaan!"

    Eihän tämmöstä kukaan usko.

    VastaaPoista
  83. Ei ainakaan täkäläinen kirjaston yksi tietty tummakulmainen täti usko, mikis.

    Hän on sama tuimatar, jolle jouduin korvaamaan taannoisen koirakirjan lisäksi vähän myöhemmän Beethovenin viulukonserton D major, op. 61 -cd:n, jolle oli kaatunut tarkemmin mainitsematonta kullanväristä eliksiiriä. Olin puhdistanut levyn taitojeni mukaan ja palautin sen kasvot hillittyinä. Niin vain tummakulma yhytti minut hyllyrivien välistä ja sanoi, että levy ei nyt oikein toimi.

    Onneksi kissapalokirjan otti vastaan toinen ihminen.

    VastaaPoista
  84. Tosiasiassa köyhyyttä on, ja aivan toisenlaisessa mittakaavassa kuin esim. 1950-luvulla jolloin ero rikkaimman köyhimmän välillä ei ollut näin suuri kuin nyt. Suuret ja jyrkät sosiaaliset erot tietävät aina huonoa tulevaisuutta koko yhteiskunnalle, aivan kaikille.

    Yksikään suomalainen joka on opiskellut ei voi väittää etteikö olisi elänyt yhteiskunnan varoilla. Kuinka paljon jokainen opintonsa päättänyt tai niitä jatkava käyttää julkisia varoja, sitä en tiedä, mutta arvelen ettei tuo summa ole kovin pieni. Opiskelija maksaa vain pienen murto-osan kuluista. Se summa (yhteiskunnan rahoitus esim. yhteen akateemiseen tutkintoon) on oletettavasti suurempi kuin toimeentulotukea saavan julkinen tuki. Ajatelkaapas tätä asiaa hetki tältä kantilta.

    Ja olettekos koskaan käyttäneet katulamppua? Sekin on julkisten varojen käyttöä.

    Työttömät ja eläkeläiset yhtälailla kuin muutkin veronmaksajat kustantavat mm toisten opiskeluja. Homma on sillä tavalla ajateltu. Lapsiperheen saama tuki on myös välillistä, ei ainoastaan välitöntä ja suoraa tukea: mm neuvolat, päiväkodit, harrastukset, koulut, kouluterveydenhuolto, hammashoito. Hyvä ja erinomainen asia. Mutta sekin on yhteiskunnan tuilla elämistä.

    Lapsilisiin olisi hyvä saada progressio, koska se ei ole enää ajantasainen. Suomeen on syntynyt 20 vuodessa hyvin vauras joukko ihmisiä jotka eivät minusta sitä tukea tarvitse. Kun toisessa perheessä se raha menee lapsen perustarpeisiin toisessa perheessä se pannaa säästötilille ja sillä rahoitetaan esim auto tai ensiasunto. Onko se eettisesti oikein tai perusteltua, että julkisilla varoilla kustannetaan auto tai asunto?

    Olemme jokainen yhteiskunnan tuilla eläjiä, ketkä enemmän ketkä vähemmän, ketkä pitempään ketkä tilapäisesti. Kuka tuon tietäisi tarkalleen kuka saa ja mitä saa tai ei saa?

    Opiskeluun ja koulutukseen on satsattu ja satsataan julkisia varoja, se on hieno juttu ja etupäässä hyvä asia, mutta tilanne tänä päivänä akateemisten työllisyystilanteessa on se, että työpaikka ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Siinä suhteessa elämme aivan toisia aikoja kuin esim kolmisenkymmentä vuotta sitten.

    VastaaPoista
  85. Köyhyyttä on tänään varmaan enemmän kuin eilen. Kysymys on määrittelystä. Sellaista oikeaa, absoluuttista köyhyyttä, mitä Suomessa oli vielä 50-luvulla - kun mustalaiset vielä matkustelivat hevosvankkureilla - ei tänään enään ole. Te, jotka olette eri mieltä, pilkkaatte vanhempianne. (Joka tietysti on ymmärrettävää.)
    vrt. Björn Wahlroos.

    Ps. Iines puhui Mulkuista, ymmärrän miksi, mutta minusta maailman - semmoisena kuin sen ymmärrän - on valloittaneet Kusipäät.

    VastaaPoista
  86. Ennen omaa postaustani en ehtinyt lukea "osallinen" repliikkiä. Olen samaa mieltä kuin hän.

    VastaaPoista
  87. Osallinen,

    kiitos hienosta kirjoituksesta! Huomaa, että olet ajatellut asioita ja että sinulla on tietoa ja kokemusta. Moniin ajatuksiisi on helppo yhtyä ja nyökytellä: noin se menee.

    Minä tietysti innostun kaikesta, jota voi vähänkin katsoa eri kantilta. Pääpiirteittäin kuitenkin allekirjoitan koko tekstisi.

    Tuossa alussa korostuu se, että nykyinen köyhyys olisi jotenkin suurempaa kuin sotienjälkeinen 50-luvun köyhyys. Perusteena käytät sitä, että koska tuloerot ovat suuremmat nyt, on köyhyyskin suurempi.

    En tiedä, pitääkö köyhyyttä mitata tuloerojen suuruudella. Ehkä pitää. Jotenkin tuo vertailu tuntuu kuitenkin tarpeettomalta ja sitä ajattelee niin, että köyhyyden mittari voisi olla ihan vaan ihmisen tai perheen kokema ja kärsimä puute eri saroilla.

    Jotenkin sen kuitenkin ymmärtää, että jos rikkaat karkaavat kauas kuilun reunalta, se lisää eriarvoisuutta. Ongelma on mielestäni erinomaisen vaikea ja hankala, sillä rikaskin on ihminen, jolla tavallaan on oikeus ansaitsemaansa elintasoon. Eihän se aina mene niin, että rikas on paha ahne sika, joka vie leivän köyhän suusta. Vai meneekö kuitenkin? Tässä on ihan ymmällä, kun miettii näitä asioita.

    Kannatan minäkin progressiota lapsilisiin, ja olen tästä kirjoittanut joskus. Minusta voisi olla tietty tuloraja, jossa progressio olisi niin jyrkkä, että lisää ei heruisi ollenkaan.

    Olen itse todistanut tilanteen, jossa tuntemilleni rikkaan perheen lapsille ojennettiin heidän lähtiessään opiskelemaan pankkikirja, johon oli koottu kaikki lapselle elinaikana tuleet lapsilisät.

    VastaaPoista
  88. PS
    Joku taisi tuolla ylempänä ajatella, että meikäläiseltä puuttuu empatiaa köyhiä kohtaan. Joskus epäilen itsekin itseäni, että kyynisyyskö tässä vaivaa vai ylimielisyys puutteenalaisia kohtaan.

    Koitin huvikseni äsken Ilta-Lehden presidenttitestin. Ilahduin suuresti, kun minulle tuli ykkösvaihtoehdoksi Paavo Arhinmäki ja kakkoseksi Pekka Haavisto. Kolmantena oli Sale, neljättä en muista, ehkä Mörrimöykky Lipponen. Että ei sitä kai ihan paatuneita sieluja olla.

    VastaaPoista
  89. Nelonen.fi kertoi, että Björn Wahlroosilta ilmestyy kirja "Markkinat, demokratia ja hierarkia. Loppu enemmistön tyrannialle"

    Tähän on siis tultu; avoimeen diktatuurin ihailuun.

    Minusta Wahlroos edustaa mitä parhaiten vonnegutilaisia absurditeetteja. Hänellä ei ole mitään rajoja, eikä hänellä tarvitse sellaisia ollakaan; hänellä on rahasäiliön verran häijysti hankittua rahaa.

    Kirjaarvostelu pelkän nimen perusteella? - Kyllä.

    Lapsuudessani asuin hetken aikaa Urjalankylässä. Siellä oli vanha röttelötönö, tönöä asusti "värioven talon ukko". Asumuksensa oven yläosan oli maalannut siniseksi, alaosa oli keltainen. - Ei kuitenkaan minun tietojeni mukaan tehnyt pahaa toisille.

    VastaaPoista
  90. Noista mummojen ja pappojen tönöistä tulee mieleen mökkitien jyrkässä mutkassa ollut punainen mummonmökki, jossa oli valkoiset ikkunanpuitteet ja omenapuita pihalla. Talossa asui yksinään vanha mummu.

    Kerran sitten kuorma-auto ajoi vauhdilla mutkaan ja syöksyi tönöä päin. Talon seinään tuli iso aukko ja katto luhistui. Mummu vietiin siitä vanhainkotiin naapurikuntaan ja talo purettiin.

    VastaaPoista
  91. Minä en ole tulevaisuus- tai kehitysoptimisti. Asiat eivät yksioikoisesti mene parempaan päin, vaikka intenetin ihmeellisyydet parantuvatkin.

    Mikä sitten ihmiskunnalle olisi parasta? No, en kai minä sitä voi tietää, mutta tätä(only in English) Jim Carreyn esitystä jossain palkintojen jaossa, jaksan katsella kerrasta toiseen.

    Pöljäpäät hipit siinä saavat osuutensa, jim morrison ja muut.

    VastaaPoista
  92. Menin kerran semmoseen mökkiin joka oli lumen keskellä ja jossa oli ukko ja akka. Kumpikin olivat erittäin pieniä ja hentoja, kuin kreppipaperista. Minulla oli (sen aikainen kolossaalinen) magnetofoni sylissäni ja työnsin mikrofonin heidän suunsa eteen. Hehän (samperi) siitä säikähtivät! He, kun olivat venäläisiä emigrantteja, ihmettelivät että "njutko meijat putkahan pannan?" Minulta meni kauan selvittää heille että nauhoittaisin (siihen kolossaaliseen magnetofoniin) miten oikeasti lausutaan venäläisittäin Rikos ja Rangaistus romaanin henkilöitten nimet... olin apulaisohjaajan (ex-vaimoni) assistenttina kun se näytelmä tehtiin Tampereen Teatteriin. Tulihan niitä nimiä sieltä sitte... pikkuhiljaa... rjaskhskolnikof... shonja... Ja sitten juotiin tsahjua. Eukko alkoi yhtä äkkiä kamalasti selittää asioita, ukko nyökki että "da, da". En ymmärtänyt puoliakaan mutta sanoin kans "ja, ja".
    No, nyt sekin pariskunta on jo Taivaassa. Toivottavasti vielä tavataan.

    VastaaPoista
  93. Ps. Tästä oli tämän päivän Hesarissa. Kim Jong-il on kova mulkoilemaan.

    http://kimjongillookingatthings.tumblr.com/page/6

    VastaaPoista
  94. Moni ei tiedä, että Kimin lähipiiri ja lähimmät söivät hänet elävältä suurimpaan nälkäänsä, kun muut rottaloukut eivät tuottaneet toivottua tulosta.

    Kim Il KIm Kam Kom ehti tiettävästi ennen kuolemaansa todeta vain lakonisesti: Kuolkaa myrkkyynne, luokkapetturit!

    VastaaPoista
  95. Jos tuloerot lisäävät köyhyyttä, niin minulla on asiaan lopullinen ratkaisu: ajetaan vaikka 100 000 rikkainta maanpakoon, niin johan tuloerot pienenevät ja köyhyys vähenee.

    Jos se ei riitä, niin ajatetaan se rikkaampi 2,5 miljoonaa kansasta hevon kuuseen, niin silloin ainakin köyhyys lähtee.

    Ilmainen koulutus on hyvä asia. Se ei vain mene pieneen päähäni, että miksi me suomalaiset veronmaksajat kustannamme ilmaisen koulutuksen joka ainoalle maailman ihmiselle, joka tänne vain saa päähänsä tulla siitä nauttimaan?

    Varmaan siihen jokin hyvä selitys on.

    VastaaPoista
  96. Iines, sain samat ehdokkaat kuin sinä Hesarin presidenttitestissä; en muista oliko järjestys noin vai toisinpäin.

    Osallinen puhuu järkeviä! Jokainen on lapsesta asti tullut maksamaan maltaita yhteiskunnalle, joten ilolla maksakaamme veroja töistämme.

    En oikein tiedä miten hyvä mittari köyhimpien ja rikkaimpien välinen tuloero on.

    Suhteellisesti vielä 60 - 70 -luvuillakin on varmasti ollut paljon enemmän kuin nyt heitä, keillä on ollut taloudellisesti tosi tiukkaa.

    Niin kuin Delilah mainitsi, pienistä vuokra-asunnoista ja vähäisistä tavaroista on siihen aikaan aloitettu avioparienkin yhteiselämä paljolti.

    Nykyään jo kotoa opiskelukämppään lähtiessä useimmilla on kai kalustus, muut tarvetavarat ja monenlaiset tekniset vempeleet, usein viimeistä huutoa.

    VastaaPoista
  97. Kun Mikis listasi kirjoja, niin minäpä listaan etsintäkuulutettuja murhamiehiä. Numero perässä on ikä:

    Emad Aboras, 32
    Lalla Bouchra Lalami, 50
    Slavko Milosevic, 34
    Vladan Nikcevic, 34
    Vugar Aliyev, 40
    Viktor Rousomberg, 36
    Azad Abdelkarim, 48
    Galak Osman, 32
    Oday Jasem Almohamadawi, 29
    Agid Atroshi, 55
    Sergei Albiev, 27
    Saleh Hadri, 44
    You Lin, 48
    Cuong Nguyen, 43
    Hashim Homadi, 57
    Ahmed Maataoui, 41
    Abdi Abdullahi Hussein, 53
    Bijelic Rodoljub, ikä tuntematon

    Kysymys kuuluukin, että mikä maa, mikä valuutta?

    VastaaPoista
  98. Kuunkuiske,

    muistan hyvin, että sait nuo samat, mainitsit siitä täällä. Minähän sain HS:ien testistä Soinin ykköseksi, ja huolestuin jo hieman henkeni ja sieluni tilasta.

    Moni saa nykyään kotoaan tosiaan mittavan varustuksen kotoa muuttaessaan. Ja ne omat iPhonet ja Macbookit on usein jo koululaisillakin. Hyvä ne on mukaan ottaa opiskelukämppään.

    VastaaPoista
  99. Tapsan ratkaisu köyhyyskuilun poistamiseksi on vähintään mielenkiintoinen.

    Ja noista rikollisista ei ole tietoa, ellen ala googlata. Nimet viittaavat kyllä itäiseen ilmansuuntaan.

    Mutta Tapsa, kyllähän suomalaisille kaikille kuuluu ilmainen koulutus, myös maahanmuuttajina tulleille suomalaisille. Kyllä kaikista hyviä kansalaisia tulee, kunhan koulutus vain on hyvää!

    VastaaPoista
  100. Tässä Ruotsin valtion virallinen vastaus tilastooni:

    "Ulkomailla syntyneiden yliedustus rikostilastoissa johtuu muun muassa siitä, monet Ruotsiin tulevista ovat nuoria miehiä, joiden yliedustus tilastoissa on normaalia. Myös sellaisilla tekijöillä kuin työttömyys ja matala koulutustaso on vaikutusta. Tässä yhteydessä on tärkeätä korostaa, että suurin osa ulkomailla syntyneistä, aivan samoin kuin Ruotsissa syntyneiden enemmistö, ei koskaan tee rikoksia."

    VastaaPoista
  101. Tuo tilasto oli minusta jotenkin huvittava, vaikka asia on tietysti vakava.

    Ei minua, Iines, maahanmuuttajien ilmainen koulutus vaivaa, vaan se, että kuka tahansa voi tulla tänne opiskelemaan yliopistoon ilmaiseksi ja tutkinnon suoritettuaan häipyä sinne mistä tulikin. Ja me maksamme. Miksi?

    VastaaPoista
  102. Tuossa listassa on siis KAIKKI naapurissa etsintäkuulutetu murhaajat.

    VastaaPoista
  103. Mietin pitkään, miksei listalla ole yhtään suomalaista. Eikö en finne igen enää ole voimissaan?

    Selitys lienee se, että suomalainen tappaa kännissä ja jää siksi heti kiinni.

    VastaaPoista
  104. Tapsa, sun listaltas puuttuu ainakin Bush/Obama ja Medvedev/Putin. Ja noin 145,329 muuta rikollisempaa hahmoa kuin nuo Sinun luettelemasi.

    Ps. Miksi sinä olet rasistisempi kuin esimerkiksi minä? Mun mielestä kaikki muut paitsi mustalaiset #sensuroitu#sensuroitu#sensuroitu#sensuroitu# saa olla. Miksei?

    VastaaPoista
  105. Ai, nyt vasta tajusin, en ollut lukenut selityksiäsi. No, olen silti aika oikeassa. (Ja "on ihmeen kiva kotiin tulla taas"...?)

    VastaaPoista
  106. Muistan, kun nämä kaksi virkaa tekevää konstaapelia teloitettiin Tehtaankadulla 22 lokakuuta 1997 niin KAIKKIHAN olivat sitä mieltä että tekijän TÄYTYY olla itä-mafiasta. (Niin minäkin. Koska oikeasti järkytyin siitä tapahtumasta.) Sittenhän tekijäksi paljastui tanskalainen pikkurikollinen. Kamala helpotus...?

    Tarkoitan, että nuo kaksi (2) viimeistä sanaa - ja kolme pistettä ja kysymysmerkki - ovat ironiaa. Tälläkin kertaa.

    VastaaPoista
  107. Muistan,
    kun yks ex-tyttöystäväni kysyi minulta - ohimennen - että "pystyks sä Mikko tappamaan ihmisen?". Minä sanoin - yhtä ohimennen - että "tottakai".
    Myöhemmin, kun oltiin pitkän aikaa oltu hiljaa, ja katsottu toisiamme silmiin, minä sanoin "en pystyisi".

    (Tämäkin piti kokea.)

    VastaaPoista
  108. Tämä tulee syliin. (Kuin vauva.)

    http://www.youtube.com/watch?v=t_gsryvC8Ik

    VastaaPoista
  109. Tuo Koiton laulun esittämä ihanuus on yksi mielilauluistani, mikis, löytyy jostakin päin tätä blogiakin. Muistan että solistilaulaja olisi bloggaajatoveri Sediksen vaimon äiti, mikä kuriositeettina mainittakoon. Tämä on kaunein versio ikinä.

    Tämäkin on kaunis.

    VastaaPoista
  110. Onhan tuo murhaajalista tietenkin..

    Kertonee myös sen, että nuo murhat ovat ehkä maahanmuuttajaryhmien sisäisiä konflikteja, joihin poliisi ei taida puuttua samalla volyymilla kuin muihin. Kertovat myös ihmisten pahasta olosta. Pahan olon syitä en lähde arvailemaan.

    Jos olisi murhattujen lista, siinäkin voisi olla eniten vieraan tuntuisia nimiä?

    VastaaPoista
  111. Kun köyhyydestä puhutaan, on älyllistä epärehellisyyttä sivuuttaa se tosiasia, että me parasta aikaa ehdoin tahdoin luomme maahamme alaluokkaa, jonka lapset tulevat olemaan köyhiä kolmanteen polveen.

    Mikiksen kysymykseen vastaan runokielin:

    Rasistiksi olen syntynyt.
    Kiukkuisena kuljeskelen nyt.
    Rikkaan lapsi, mitä huolinkaan,
    kun vain vihaisena olla saan.

    »Miksi raivoot?» multa kysellään.
    Sit’ en tiedä oikein itsekään.
    Eva Biaudet siihen vastatkoon,
    Päivälehti selvän antakoon.

    VastaaPoista
  112. Kommentoinpa minäkin vielä, kun satuin tänne forumille katsomaan. Kyllähän se niin on, että Bemari-maasturi-Espoossa (varsinkin) ekaluokkalaista katsotaan heti kavereiden (+vanhempien?)karsaasti ja kuin ruttotautista jollei hänellä ole uusinta kosketusnäyttökännyä ja viimeisimmät versiot hienoista Wii- ym. -peleistä, ja rekkalasteittain mitä hienoimpia lelukokoelmia huoneessa. Oma läppäri yhteyksineen ja musiikkilaitteet, TV-torni ja mitä vielä. Saa siinä vanhemmat rauhassa vanheta eri huoneessa, sen pari tuntia minkä harrastuksiin vienniltä ehtii. Koska olen vastarannan kiiski ja ajattelen että liika materia tappaa luovuuden, niin olen onnistunut kolmen lapsen kasvattamisessa minimoimaan roinan keruun. Mutta myönnetään, taistelutahtoa se vaatii. Lapsi (7v)kärsii siitä ettei VIELÄKÄÄN ole saanut sitä kosketuskännyä jota esitellä kavereille. Lupailen yhä epämääräistä ajankohtaa...

    VastaaPoista
  113. Maisa, tunnistan kuvauksesi jokseenkin tarkoin.

    Minä olin kerran sivustakuuntelijana, kun kaksi nuorta uusimman Apple iPhone-puhelimen haltijaa vetivät ylpeinä pelinsä pöydälle. Puhelimet olivat minun silmääni samanlaiset, jopa väriä myöten. Toinen totesi kuitenkin samantien, että ai, sulla on toi halvempi, jossa on tallennusmuistia vähemmän. Näin saatiin ilo toiselta iPhonen haltijalta mitätöityä. Ja näin pienestä se on kiinni.

    Muistan myös tuon taistelun lapsen maailman roinaa vasten. Se tapahtui silloin vain vähän eri muodossa. Nimittäin lapsen kavereita käytettiin usein erilaisissa puuhamaissa ja sirkushuveissa, laivalla ja muissa rahastuspisteissä.

    Itse vein lapseni pienen pussin kanssa vaikkapa metsään, jossa kerättiin aarteita. Keksittiin itse kaikenlaisa tarinoita ja esitettiin niitä. Jossain vaiheessa heräsin siihen, kun lapsi kysyi, että miksi en koskaan vie häntä Puuhamaahan tai laivalle, kun kaikki käy niissä.

    No mentiinhän me joskus Linnanmäelle, Särkänniemeen, Ähtärin eläinpuistoonkin, laivallekin, mutta harvoin. Ne Puuhamaat olivat minusta rahastuspaikkoja, joissa lapsen luovuutta ei paljonkaan tarvitttu. Toiminta tapahtui niin, että kaikki tekivät samanlaisesti, ja suoritus oli usein vain fyysistä.

    VastaaPoista
  114. Minua alkaa nykyään jo tympiä tuo, että tietyt esitykset ovat tabuja. Minusta maahanmuuttajia saa arvostella ja heitä saa nauraa.

    Kannattaa muistaa tässä yhteydessä Sisko ja sen veli -sarjassa esiintynyt kehitysvammainen eli kehari, niin kuin vammainen itseään ironisesti kutsui ja hymyili kauniisti. Hän sanoi, että hän haluaa, että kehareille nauretaan, koska vasta se on tasa-arvon merkki, että uskalletaan nauraa! Se, että jollekulle ei saa nauraa, merkitsee sitä, että joku on niin huono, ettei hänelle saa nauraa.

    Onko kukaan katsonut ykkösen myöhäisillasta sitä arabikoomikkoa, joka irvailee itselleen ja siis muslimeista - en muista mainion miekkosen nimeä, mutta hän on hyvä!

    VastaaPoista
  115. Iines, Iines... koomikko on totta tosiaan hyvä, suorastaan erinomainen, suuri suosikkini - mutta ei mikään arabi, vaan persialainen!

    Siis sieltä pahasta Iranian maasta... Kävin muuten katsomassa aattona sen iranilaisen leffan, Nader ja Siim se taisi olla, ja se oli hyvä. Suomessa ei osata tehdä yhtä uskottavia elokuvia.

    Mutta mistä keksit tuon, että jotkut esitykset on tabuja?

    VastaaPoista
  116. Ennen kuin Iines vastaa, toinen asia, suoraan uutisista:

    "Ihminen on tällä hetkellä niin älykäs, kuin mitä se koskaan tulee olemaan. Näin uskovat tutkijat Warwickin ja Baselin yliopistoista.

    Ihmisen älykkyyden kehittyminen pidemmälle kasvattaisi sairauksien, kuten autismin, riskiä. Nyt olemme pisteessä, jossa korkea älykkyys ja tasapainoinen persoonallisuus ovat tasapainossa keskenään.

    Tutkijoiden mukaan ihmiset, joilla on korkea ÄO, ovat jo nyt alttiimpia neuraalisille sairauksille."

    ....

    Anteeksi vaan nyt kaikki tutkijat ja professorit, ja heihin uskovat, mutta minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että tuo päätelmä on suurta humpuukia, puhdasta pötyä.

    Miten ne kehtaavatkin esittää tuollaisia kehäpäätelmiä!?

    Muita mielipiteitä?

    VastaaPoista
  117. Jatkan synkkää yksinpuheluani, kun ääneen pääsin.

    Niiden lasten vanhemmat, joiden lapset vaativat kaiken heti ja nyt ja vain paras kelpaa, sillä muuten muka kiusataan ja sorretaan, ovat epäonnistuneet kasvatuksessaan totaalisesti.

    Eikö lapsille osata enää opettaa arvoja?

    PS. Se on eri asia kuin hinta.

    VastaaPoista
  118. Kuten huomaat Tapsa, olen liiankin suurpiirteinen, en kiinnitä kovasti huomiota toisarvoisiin yksityiskohtiin. Minusta on aika sama, onko ihminen arabi vai persialainen vai romani vai kantasuomalainen, mutta siis pääasia on, että mies on suorastaan loistava koomikko laskiessaan leikkiä itsestään ja kulttuuripiirteistään ja niiden stereotypioista. En vain nyt saa päähäni edes miehen nimeä!

    Tarkoitin, että eihän maahanmuuttoasioita saa mennä arvostelemaan, jos tahtoo käydä älykkäästä ja humaanista persoonasta. Kyllä sitä vaan on heti rasisti, jos ei kumarra ja suitsuta, niin kuin pitää.

    Uskoisin, että maahanmuuttajat ovat tavallisia älykkäitä ihmisiä, jotka kestävät asiallisen kritiikin ja itseensä kohdistuvan huumorin. Ihan kuin kehitysvammaiset. Älkääpäs vain sanoko, etteikö Toisenlaiset frendit olisi teidänkin suosikkisarjojanne? Heille saa nauraa!

    VastaaPoista
  119. Ei, Tapani, lapsille ei opeteta arvoja, eli he eivät kasva arvojen vaan materian parissa. Heitä kasvatetaan pärjäämään ja voittamaan muut, olemaan parempia, kauniimpia, rikkaampia.

    Tämä on lempiaiheeni.

    VastaaPoista
  120. Toivottavasti tuosta esittämästäsi älykkyyden maksimointi on nyt saavutettu -teemasta joku viisaampi sanoo jotain.

    Minä hyppään aasinsillan myötä sivuraiteelle, ja sanon, että tutkijat erehtyvät usein.

    Juuri luin uutisista, että Breivikin mielentilassakin on erehdytty. Hän ei olekaan mielisairas, ei ollut psykoosissa eikä skitsofreenikko.

    Tämähän merkitsee sitä, että mies on syyntakeinen, ja oletettavasti se mitä arvelin: narsisti-psykopaatti, joka on kaikkivoipaisuuden tunteen sisältävä luonnehäiriö, ei sairaus. Siinä ei tunneta empatiaa eikä sääliä, vaan ollaan itse maailman herroja.

    VastaaPoista
  121. Viisaaksi en pysty ilmottautumaan, mutta höpöhöpöltä tutkimusuutinen vaikuttaa. Eikö ihminen kuitenkin ole ollut jo ainakin tuhansia vuosia suurin piirtein nykyisellä tasolla? Jos herrat tutkijat ovat tuon liikkeelle laittaneet, eivät ainakaan tilille sanoistaan joudu ennenkuin muutaman tuhannen vuoden päästä; tuntuu turvalliselta.

    Minä en lehtien "tutkimusuutisia" juuri lue: jos eivät ole tutkijoiden, niin usein lehtimiesten omista tarpeista lähteviä vedätyksiä.

    Vanhempienko arvoja pitäisi opettaa: on paha mennä opettamaan, jos niitä ei itsellä ole, tai on niin täynnä omaa työtaakkaansa, ettei jaksa tai viitsi. "Laatuaika perheen kanssa" tarkoittaa yhteistä disneyn dvd:n katselua ja pizzan tilaamista: "otatteks pepperonia?"

    Aika hukassahan tämä länsimainen elämänmuoto arvojen kanssa on, mistä ne muka tulisivat?
    Olisiko se rumasti sanottu, jos sanoo, että zombinkaltaiset opiskelijarobotit valmistuvat kouluista ansioiden ja uran hohto silmissään kiiluen. Kamppailua ja selviytymistähän tämä elämä on.

    Käsitykseni mukaan ainoa solidaarisuuden muoto koulutuksissa on, kun opetetaan verkostoitumaan, "koska siitä on hyötyä itselle!"

    VastaaPoista
  122. Keskusteluunne en uskalla ottaa osaa. Minulla on niin paljon vähemmän arvoisia asioita mielessäni. Esimerkiksi.

    Tänä aamuna viimeksi (onhan siitä siis jo aikaa) ihmettelin (viimeksi) ettei miksei kukaan tee tutkimusta siitä mihin ihmisen toinen sukka häviää, noin yleensä? Onko jossain ihan oikeasti olemassa sukkien paradiisi jossa niitä on noin biljoona eri paria? (Ja turha tässä on pesukonetta syyttää! Se niitä pureskele...)

    Ps. Vähemmästäkin voisi tehdä väitöskirjan ja alkaa jonkun (suhteellisen vähäpätöisen) maan presidenttiehdokkaaksi. Mielestäni.

    VastaaPoista
  123. Kyllä, Riku, vanhempien tehtävä on ohjata lapsiaan maailmassa.

    Jos ohjaus puuttuu, kasvatamme arvoinvalideja, jotka eivät erota oikeaa väärästä - tämä ei tarkoita auktoriteettien tai esivallan määräämää oikeaa ja väärää, vaan ihmisarvon mukaista eettistä oikeata ja väärää.

    Ongelmahan on juuri siinä, että elämme arvotyhjiöiden aikaa. Vanhemmilta on vanhemmuus kateissa, elämänarvoissa vallitsee tyhjiö, joka on täyttymässä reunojaan myöten materialla ja itsekkäällä ahneudella.

    Jos joku kuuluttaa arvokeskustelun perään, hänelle nauretaan ikään kuin hän olisi jokin hörhö. Kovuus kävelee kaiken yli, ja surullisinta on havaita, että kovuus on valtaamassa koulut ja lastentarhatkin.

    VastaaPoista
  124. Toisen sukan häviäminen on luonnonlaki, mikis. Sitä vastaan on turha kapinoida, se pitää vain hyväksyä.

    Kohdallani olen ratkaissut tilanteen niin, että ostan aina neljä samanlaista sukkaa kerralla, siis kaksi samanlaista sukkaparia. Kun yksi sukka sitten katoaa, voi sukkia yhä käyttää. Ostan myös lahjaksi aina neljä samanlaista sukkaa.

    Viimeksi ostin langolleni joululahjaksi neljä havunvihreää sukkaa, joiden varressa oli poroja. Saksalaiset ovat hassuina poroteemaan. Porontaljaa sieltä jo löytyykin.

    VastaaPoista
  125. Noin se varmasti on.

    Mikikselle sanoisin, että kannattaa luovuttaa ja pitää eriparisia sukkia, niin minäkin sangen usein. Mutta pientä se siihen nähden on, että hiljattain yllätin itseni liikenteestä eriparisten kenkien kanssa, minulla kun on useita pareja melkein samannäköisiä. Ei haitanut menoa mitenkään.

    VastaaPoista
  126. Iines, linkistäsi vanhaan kirjoitukseesi: se on todella hyvä; myös sitä seuraava keskustelu: Rauno Räsänen ja muut. Täytyypi lukea ajan kanssa.

    VastaaPoista
  127. Kauheata vaahtoamista se on, Riku. Väliin naurattaa, kun luen noita muutaman vuoden takaisia uhoamisiani. Silti ajattelen edelleen kyllä samanlaisesti, mutta sanoisin ehkä toisin, armollisemmin. Kai sitä vähän viisastuu, väkisin, ajan kanssa.

    VastaaPoista
  128. Surullista tämä nykypäivän meno on, surullista. Kun päästiin tähän aiheeseen...olen sivusta seurannut monien perheiden elämää, jossa elämä on yhtä suoritusta; aikuisilla työn, lapsilla pakkoharrastusten parissa.

    Ei kerta kaikkiaan osata pysähtyä, nauttia olosta ilman aikatauluja. Se on kuin luovutus tai tappio jos oravanpyörä hetkeksi pysähtyy, vaikka lapset nimenomaan tarvitsisivat "vapaata ja spontaania aikaa" kasvaakseen ihmisinä, luulen ma. Muuten kasvaa juuri näitä robotteja, joilta puuttuu empaattisuus ja välittämisen taito.

    Välillä tekisi mieli muuttaa Egyptinkorpeen mummonmökkiin, kasvattamaan kaalinpäitä kaiken tämän kulutushulluuden ja talouskasvuideologian keskeltä.

    Ahistaa, ahistaa...vaan on yritettävä jotenkin vain pyristellä vastaan tätä ideologiaa kasvattaa omat lapset ajattelemaan toisin, ihmis- eikä materialähtöisesti. Välillä tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

    VastaaPoista
  129. Romu-Erkolla ei ollut kuin kumisaappaat jalassa kun se yhtenä, erittäin lumisena talvena alkoi lapioida lunta omakotitalonsa tontilta. Muuten se siis oli alasti. Ja sittenhän siihen tuli näitä erivärisiä Piip-Paap autoja jotka veivät hänet Hullujen Huoneelle.

    Ps. Mutta eivät ihmiset sen jälkeen hänelle naureskelleet kun hän kuoli. Osoittautui nimittäin että hän niillä romukaupoillaan oli kerännyt valtavan miljoonaomaisuuden. Sai siinä Seurakuntakin leiviskänsä, yksinäiseltä ihmiseltä.

    VastaaPoista
  130. Kysyn nyt, 131:n kommentin jälkeen, montako todellista köyhää on keskusteluun osallistunut? (Viittaan siis siihen omaan, yhteen aiempaan kommenttiini siitä, ketkä köyhyyskeskusteluun jaksavat osallistua.)

    Näillä muilla kommenteilla asiaankaan liittyen ei ole mitään merkitystä.

    VastaaPoista
  131. Rauno Räsästä minäkin tänne kaipaan, sydämestäni! Onneksi van Vaari sentään täällä välillä piipahtaa. (hymyilee salamyhkäisesti, lähinnä itsekseen)

    VastaaPoista
  132. Valto, olet oikeassa.

    VastaaPoista
  133. Valto,

    en unissanikaan ajattele, että tässä ratkaistaisiin tai edes tavoitettaisiin köyhyyden syvin olemus.

    Eiväthän köyhät osallistu heistä käytävään keskusteluun, samoin kuin maahanmuuttajatkaan eivät osallistu maahanmuuttokeskusteluihin.

    Ehkä keskustelut pitäisikin kieltää aina kaikilta muilta kuin asiantuntijoilta.

    VastaaPoista
  134. Iines, köyhyyden syvintä olemusta ei voi "ratkaista".

    Katso kuvia maailmalta, joita katseltavaksi on välitetty vähintään Biafrasta lähtien.

    Eli se on jokaisen omassa sydämessään nähtävä.

    Tämän tasoinen keskustelu siitä on turhaa.

    VastaaPoista
  135. Valto,

    olen katsonut kuvat, tiedän maailman nälän. Uskoisin kaikkien tietävän.

    Oli puhe huonoista uutisista ja presidentin uudenvuodenpuheen teemasta, Suomen lapsiköyhyydestä, siitä mitä sillä länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, kasvatuksen ja koulutuksen kuningasvaltiossa tarkoitetaan. En oikein ymmärrä, miksi tästä on sopimatonta puhua.

    Olen pahoillani, jos keskustelun taso on jäänyt mielestäsi huonoksi. Minusta asioista voi aina puhua, enkä osaa nimetä kenenkään puheenvuoroa huonoksi.

    VastaaPoista
  136. Iines, edellisen sanoin kaikessa ystävyydessä silmissäni äitini rohtuneet kädet pyykinväännön muuripatatuoksinnassa talvipakkasella 1968 lähteenkorvalla Villelänrinteen juurella. Perhe: 9 lasta, 2 aikuista; ei sähköä, ei mitään ns mukavuuksia...

    (Ja tähän näkymään palataan vielä joku päivä, ikävä kyllä; by Björn Wahlroos.)

    VastaaPoista
  137. Iines, en sanonut, että on sopimatonta puhua, sanoin vain, että tämän tasoinen keskustelu on turhaa; ikävä kyllä. Ja sen kyllä ymmärrät.

    Anteeksi.

    VastaaPoista
  138. Minusta tuntuu kuitenkin pahalta, että tuomitset keskusteluni - ja siis myös juttuni - turhaksi. Olen muutenkin aika arka julkaisemaan aina uutta juttua, ja vedän usein sen pois. Tällainen arvostelu aiheuttaa entistä suurempaa itsekritiikkiä ja valkoisen arkin kammoa. Olen muutoinkin ylikriittinen itseni kanssa. Toivoisin, ettemme niin kovasti arvostelisi täällä toisiamme.

    VastaaPoista
  139. Valto on aivan oikeassa omissa premisseissään. Ei se, Iines, tarkoita että Sinä olisit väärässä. Ettekö te käsitä, tai totta kai käsitätte, että olette kumpikin oikeassa.
    Minä voin olla väärässä. Mutta epäilen.

    VastaaPoista
  140. Iines, haluan muotoilla seuraavan kommentin perusteellisemmin. Menee hieman aikaa.

    Nämä ovat vaikeita asioita joihin ei varmaankaan minun maailmankatsomuksellani (ja ulosannillani) pitäisi osallistua lainkaan.

    Anteeksi kovasti vielä uudelleen.

    VastaaPoista
  141. Jos - kaukaa haettu esimerkki - täällä keskusteltaisiin ihmisistä joilla ei ole tietokonetta ja sitä kautta yhteyttä Nettiin niin tuskin tänne tulisi YHTÄKÄÄN sellaista ihmistä jolla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyttä.

    Tämä oli erittäin, erittäin huono esimerkki.

    Mutta jos nyt pitäisi äänestää tästä niin antaisin tuomariäänin 2-3 tästä pisteet Valtolle. (Siitä huolimatta että tykkään Iineksestä.)

    VastaaPoista
  142. Iines, pitää tässä välillä vielä tähdentää, etten minä "tuomitse".

    Ei ole valtuuksia, mutta hirveän otettu olen, että suhtaudut näin vakavasti mielipiteisiini.

    Silloinhan keskustelu pitäisi löytää uusia raiteita?

    ( Ja nyt otan Sinut laajaan syliini halattavaksi johon joskus tuntuu tunkeuituvan koko kärsivä maailma ja joka (syli) joskus myös siihen tunteeseen tuntuu myös sortuvan...)

    Ps. En tiedä enää, kykenenkö lupaamaani "perusteellisempaan" argumentointiin sillä niin alkoi masentamaan kun aiheutin vain pahaa mieltä...

    VastaaPoista
  143. Bangladeshiläispoika, jonka "kummiksi" tässä jouluksi antauduin, näytti valokuvia ihmisistä ja elinolosuhteistaan maassaan, jotka oleilevat kaiken inhimillisen avun tavoittamattomissa. Minun silmiäni alkoi särkeä. Tuli levoton olo. Halusin kääntää kasvoni pois päin, mutta katsoin, katsoin ja... masennuin.

    Sama varmaan paremminvoivilla ihmisillä, jotka näkevät kerjäläisiä Stokcmanniin johtavien väyliensa varsilla?

    VastaaPoista
  144. Valto,

    maailmojen nälkä ja hätä on jotain niin suurta, että en käsittelisi sitä näin kepeään sävyyn kuin tässä kirjoituksessani suomalaista köyhyyttä.

    Joku syvemmälle katsova voisi mielestäni nähdä tässä keskustelussa nimenomaan sarkasmia ja kenties jopa pilkkaa suomalaista "nykyköyhyyttä" kohtaan.

    Olen nimenomaan halunnut kysyä, että köyhyyttäkö tämä hyvinvointi on, hyvinvointi, jossa tuetulla henkilölläkin on asiat hyvin verrattuna bangladeshinlapsiin tai siihen monilapsisen perheen urheaan äitiin, joka huuhteli nyrkkipyykkiä avannossa rohtunein käsin.

    VastaaPoista
  145. Minulle tämä keskustelu kanssanne on ikään kuin työn korvike - olinhan ennen kaikkea kirjoittamisen opettaja ammatiltani. Näin ainakin painotin työni.

    Jos joku sitten sanoo, että tämä kirjoituskeskustelu on turhaa ja joutavanpäiväistä keskustelua, koen sen iskuna vyön alle, koska tämä on minulle tärkeää. Ei minulla ole muuta väylää, ei edes pätemiseen, kelpaamiseen. Tällaista väylää jokainen kai tarvitsee.

    VastaaPoista
  146. Laitan vielä lusikkani soppaan vaikka pitäisi varmaan pysyä hiirenhiljaa /(ehkä hiljenenkin tämän sanottuani) kun en ole Asiantuntija isolla A:lla, enkä osaa lausua PAINAVIA sanoja. Kuitenkin, mielestäni koskaan ei Suomessa keskustella liikaa vaikkapa arvoista - eli materian ja tekniikan palvomisesta ihmisyyden, pehmeämpien arvojen kustannuksella. Tai "yhteisen hyvän" jakautumisesta, ja onko se oikeudenmukaista. Tai koulutuksen painottumisesta "koviin" arvoihin.

    Köyhyys taas jos mikä on suhteellista. Bangladeshin slummeihin jne.verrattuna monen suomalaisen "köyhän" elämä on varmastikin lastenleikkiä (muttei kaikilla). On oikeasti köyhiä, jos verrataan suomalaiseen keskitason palkansaajaan. Ei ole varaa paljon mihinkään, häthätää ruokaan.

    Ei pidä vähätellä niitä osapuolia jotka Suomessakin nykyisin köyhyydestä jossain vaiheessa elämää kärsivät, tahtomattaan ja tilanteen pakosta.
    Varsinkin vanhukset, eläkeläiset,lapsiperheet.


    Täällä eläminen ja mm.asumisen kustannukset ovat niin kallista, että työttömyys tai sairastuminen vie helposti raiteiltaan koko perheen elämän ja aiheuttaa taloudellisen katastrofin. Puhun omasta kokemuksesta.

    Luulen tietäväni mitä hyvin,hyvin niukasti eläminen on - jopa niin, että olen eräässä elämänvaiheessa joutunut hakemaan ruoka-apukasseja lapsille että saadaan ruokaa. Ahdistus toimeentulosta oli läsnä koko ajan.

    Olimme sananmukaisesti köyhiä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se oli lapsillekin aika rankkaa välillä. Turha siinä olisi ollut näyttää kuvaa Bangladeshin vielä ankeammista oloista.

    Tämäkin ilmiö on hyvin jokapäiväinen, jopa Espoossa. Mielestäni se kertoo yhteiskunnastamme jotain.

    Mutta onhan tässä omaakin syytä: mitäs opiskelin humanistiksi!
    Toisaalta ei luonnolleen muuta voi...

    Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun tekstejä on julkaistu kahdessa kirjassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (PDF) (toim. Isola, Larivaara & Mikkonen, 2007) ja Rikas runo - sanoja köyhyydestä (toim. Mikkonen & Typpö, 2009). http://www.koyhyyskirjoitukset.org/

    -joukossa oma tarinani, 80 tarinaa julkaistu 800:sta osallistuneesta

    VastaaPoista
  147. Ymmärrän kyllä Valton pointin, se on sinänsä pätevä, mutta en ole ihan samaa mieltä.

    Iineksen moittiminen keskustelun tasosta on ainakin turhaa ja väärin, eikä Valto sitä teekään. Hänen kommenttinsa purkautuu vain suuresta turhautumisesta.

    Siinä Valto osuu asian ytimeen, että keskustelu köyhyydestä on pakostakin pinnallista, ellei siihen osallistu joku jolla on asiasta omakohtaistakin kokemusta.

    No, minä olen viettänyt lapsuuteni kouluunlähtöön asti 6-henkisessä perheessä, joka asui 12 neliön mökissä syrjäseudulla ilman juoksevaa vettä ja muita mukavuuksia. Radio taisi olla.

    Saako tällä meriitillä lausua mielipiteensä siitä, mikä pienelle lapselle on tärkeää ja mikä ei?

    Mutta toisaalta Valton näkemys tarkoittaa myös sitä, että hän itse ei saisi lausua mielipidettään rikkaista ja ahneista, koska ei itse sellainen ole.

    Tai ainakin se mielipide on pinnallinen ja turha?

    VastaaPoista
  148. Iines, jos koet, että saat iskun vyösi alle, se on silloin tarpeellinen ja sen jälkeen tämä(kään) keskustelu ei ole ollut turhaa. Olen pyytänyt anteeksi ja teen sen niin monta kertaa kuin on tarpeellista ja jos on aihetta.

    Maisalle: Viittaan Kuunkuiskeen kommentiin jossakin tuolla edellä, jossa hän kyynärvaralta heittää, että ongelmat on ratkaistu köyhässä perheessä kun ottaa ja myy talonsa pois. (Jotenkin siihen suuntaan)

    Nämä tällaiset ovat satuttavia heittoja, enemmän kuin iskuja vyön alle vaikka elämmekin HyvinvointiValtiossa nimeltä Suomi (Kokoomustan brändi).

    Minäkin voin toki myydä tämän tönöni pois, sekä lapsuuden tonttini 100 km:n päässä jossa vaatimaton "kesämökkini" sijaitsee.

    Ongelmia on vain vähintään 3.

    1.Kukaan ei osta köyhästä Rautavaaran kunnasta metän rannalla olevaa, mukaavuuksetonta mökkiä. Tai jos ostaa, ei maksa siitä mitään.

    2. Talo, jota asutan Kajaanissa kohtalaisen suuren perheeni keralla, on raskaasti lainoitettu ja edelleen keskeneräinen josta ei edes maksussa olevan lainan vertaa saa siksi myytäessä tililleen.

    3. Jos taloni ja omaisuuteni myyn, lapsilleni, joille tämä kaikki merkitsee KOTIA, TURVAA ja ELÄMÄÄ pienestä pitäen, se merkitsee TUHOA. Ja jos ja kun tämän huollettavani olevan "tokan" ok-taloni myynnin jälkeen kuljetan kerroskolhoosiasuntolaan, maksan siitä aivan saman summan, ja enemmänkin, vuokria ym. kuluja kuin tässä kituessamme.

    Köyhyydestä köyhyyteen käy tiemme enkä minä esim. ole valinnut sitä, että vammauduin "isänmaatamme" (Gigantin valmistumassa olevan paskaliikkeen katolla) rakentaessa.

    VastaaPoista
  149. Arvelisin, että monella meistä on omakohtaista kokemusta köyhyydestä, jolla on jo tämänkin keskustelun perusteella erilaisia ja eriasteisia olomuotoja.

    Muistan minäkin lukuisat ateriat, jolloin perunan kansssa pääruokana olivat suolakurkut. Joulutorttuja ei saanut maistaa edes leivottaessa, ennen joulua, jolloin niitä leivottiin tasan yksi pellillinen, vajaa sekin. Lahjakääröistä paljastui mm. korjattu oma nukke.

    Helposti luulisi, että maaseudulla köyhyys on ollut suurempaa kuin kaupungeissa, joissa asui työssä käyviä ihmisiä, porvareita ja käsityöläisiä ja virkamiehiä. Maaseudulla on kuitenkin aina ollut edes jonkinlainen maatilkku hengenpitimiksi, ja sen tuotolla on jotakin särvintä pöytään saatu ilman jokapäiväistä rahankäyttöä, etenkin jos kalavedet ovat vielä olleet lähellä ja pihalla pari kanaa, parhailla porsas karsinassa. Tästä ei kannata kenenkään nyt pillastua, tämä on ehkä jopa historiatietoa.

    Luen juuri Dostojevskin Netotska Nezvanovaa, ja siinä on alkupuolella kuvaus kapupunkilaisperheen köyhyydestä, isäpuolen alkoholinkäytön ja muun hulluuden seurauksena. Kaikki pitää ostaa, ja rahaa ei juuri ole. Näin kaupungissa.

    Tätä taustaa vasten kun asettaa nykyköyhyyden, miettii, pitääkö sana panna lainausmerkkeihin. Helposti myös syyttää tuen varaan joutuneita huonosta elämänhallinnasta ja laiskuudesta, koska jos itse on joutunut kokemaan kovia, ei aina jaksa ymmärtää sitä, että joku jääkin tuleen makaamaan.

    Tuo Maisan kirjoitus on hyvä, ja tuohon linkkiin kannattaa perehtyä. Sen valossa ehkä pääsee ennakkoluuloistaan, meikäläinenkin, jokainen.

    Tuo entisaikojen niukkuus selittänee nykyisen suurten ikäluokkien hyvinvoinnin. Vanhemmat työnsivät heitä joukolla oppikouluun, jotta nämä pääsisivät paremmille päiville ja saisivat leveämmän leivän. Nyt eletään aikaa, jolloin suurten ikäluokkien lapset ja lastenlapset ovatkin yllättäen köyhyysuhan alla. Miten tämä näin meni?

    VastaaPoista
  150. Valto,

    ei ole mitään anteeksiannettavaa, vaan minä puolestani toivon, etten itse pahoittanut sinun mieltäsi. Tiedän, ettet tarkoittanut arvostelullasi pahaa.

    Arvostan näkemyksiäsi ja tekemisiäsi, ja siksi ehkä sinun arvostelusi minun blogini keskustelua kohtaan tuntui erityisen pahalta ja surulliselta.

    VastaaPoista
  151. Ankeaan aiheen väliin hyviäkin uutisia, joka samalla selittää sen, miksei siinä hieman huvittavassa listassa "karussa olevista ruotsalaisista murhamiehistä", jonka tänne rohkenin laittaa, ollut suomalaisia nimiä.

    No, kun se saatiin jo kiinni:

    "Asiasta uutisoi Expressen. Lehden mukaan suomalaista Pasi Miettistä kuvaillaan "yhdeksi Ruotsin vaarallisimmista miehistä". Miettinen jäi alkuvuodesta 2011 kiinni Lammilla. Operaatiossa häntä etsi Ruotsin poliisi. Miettinen ampui 26-vuotiaan miehen Ruotsin Södertäljessä elokuussa 2000."

    Ei oo enää loisto kalussa sano Lammin likka.

    VastaaPoista
  152. Niin kuin Iines jo viittasikin, niin usein unohtuu, ettei meistä keski-ikäisistä keskiluokkaisista kovin moni ole asunut "kalustetuissa huoneissa" kuten Klinge muistaakseni sanoi, edes toista polvea.

    Monella meistä on omakohtainen muisto vaatimattomasta lapsuudesta, jossa nykyinen elintaso oli käsittämätön unelma.

    Pyydän kohta sanomaani jo etukäteen anteeksi, sillä tarkoitukseni ei ole loukata, vaan ainostaan suhteellistaa asiaa:

    Olen ymmärtänyt, että Valto pitää itseään ja pesuettaan esimerkkinä suomalaisesta köyhyydestä. Silti hänellä on omakotitalo kaupungissa, maapaikka synnyinseudulla, polkupyörä, tietokoneyhteydet ja taitaapa olla autokin.

    Todennäköisesti Valton elintaso ja elintapa ei oleellisesti eroa esimerkiksi minun vastaavasta muuten kuin siten, ettei minun tarvitse joka kuukausi miettiä riittääkö rahat laskujen maksuun.

    Olen satavarma, että jos joku asuisi meidän kummankin luona vaikka kuukauden, hän ei näkisi elämissämme mitään eroa. Eikä miehissä, paitsi että Valto pukeutuu paremmin.

    Polkupyöränä minulla on 30 vuotta vanha monarkki, suksina samanikäiset karhut, autona on sentään alle 10-kesäinen toyota, vaatteita pidän niin kauan kuin ne pysyvät ehjinä, viimeksi ostin kympillä kengät uffista.

    Kun on niin tottunut ja kasvanut suomalaisiin - pohjalaisiin ja kainuulaisiin - arvoihin ja vaatimattomuuteen, ei osaa eikä halua muuten elää.

    Tosin minulla tämä pröystäilemätön tapa elää ja jopa pihtailu on suurimmaksi osaksi vapaaehtoista – ja siinähän se ero onkin!

    Ero on siis psykologinen. Silloin kun köyhyys on suhteellista, se raastaa mieltä.

    Silloin kun se on absoluuttista, se tappaa.

    VastaaPoista
  153. Tunnen vielä Valtoakin köyhemmän miehen. Hänen omaisuutensa arvo on 138 miljoonaa euroa, mutta hänellä ei ole varaa tarjota edes kahvikupillista lähimmäiselleen, sillä "pääomaan ei saa kajota."
    Mies nukkuu yönsä huonosti, koska pelkää pörssikurssien laskevan. Vaimo lähti ajat sitten, aikuiset lapset eivät käy koskaan kylässä.

    VastaaPoista
  154. Köyhien puolustaja Paavo Arhinmäki tuli minulle eilen erään lehden presidenttitentissä ykköseksi, Haavisto kakkoseksi. Hetken jo ehdin harkita Arhinmäkeä myönteisessä hengessä.

    Enää en harkitse. Arhinmäki on valinnut vaalijulisteensa tekijäksi taiteilija Teemu Mäen. Mäki muistetaan vastenmielisestä kissanrääkkäysvideostaan. Hän oli hankkinut Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä kissan, jonka filmissä tappoi kirveellä ja sen jälkeen masturboi murhaamansa eläimen ruumiin päälle.

    Jos Arhinmäki tekee tällaisia valintoja, omaa tällaisen taidekäsityksen, hän ei ole minun ehdokkaani. Tämä riitti, vaikka mies laulaisi hymnejä köyhille Hakaniemen torin pylvään nokassa. Mätämuna!

    VastaaPoista
  155. No, no, tuo on liian pitkälle menevä ajatusketju. Teemu Mäellekin yhden nuoruuden hormonihumalassa tehdyn hulluuden voisi anteeksi antaa.

    Arhinmäki minulle näyttäytyy vastenmielisen mistään piittaamattomana opportunistina. Kun mitä ilmeisemmin oli nuorena hormonihumalaisena jokereiden(jalkapallo) kannatuskatsomossa mukana huutamassa niitä Steen-Christenseenin(poliisiteloittaja) ihailuhuutoja.

    Silti olen alkanut pohtia mahdollisuutta, että Arhinmäkeä kävisin äänestämässä. Joutuu kaikki tämän lukevat ajattelemaan: "Minunkaan äänelläni Niinistölle ei sitten ollut mitään merkitystä, kun tuo yksi pöljä antoi sen ääneni kumoavan tukensa arhinmäelle!"

    VastaaPoista
  156. En tiedä, Riku, onko sen pidemmälle menevä ajatusketju, kuin moni muukaan, jossa arvioidaan kenen tahansa toimia.

    Teko oli niin kammottava, että siihen pystyminen on iso asia, ei sitä voi selittää edes tekijän humalatilalla. Tuskinpa eläinsuojeluyhdistys myy suojelemiaan kissoja humalaiselle, ja ei kai kovin pössähtäneen kädessä kamera edes pysy.

    Arhinmäen taiteilijavalinta on lehtien mukaan suututtanut ihmiset, tai niin kuin lehti sanoo: raivostuttanut. Minusta on hyvä, että ihmiset reagoivat juuri tällaisiin valintoihin: niiden pohjana ovat aina eettiset arvovalinnat, jotka ainakin minua ilahduttavat. Mitä tahansa ei voi tehdä ja selittää sitten niin kuin rattijuoppo: olin humalassa, viina ei nähtävästi sovi minulle

    VastaaPoista
  157. Ei minusta sellaista saa tehdä, kuin Mäki teki. Sellaista eläinten kohtelu kuitenkin aika yleisestikin on, niitä ei vaan yleensä videoida.

    Mäen haastattellut ovat joskus olleet joka tapauksessa harvinaisen mielenkiintoisia, usein kun taiteilijat persoonina, ajatuksiltaankin, ovat BOOOOOOOORING!

    Taulunsa ovat minusta yleensä ihan karmeita, kuten se videokin.

    VastaaPoista
  158. Muuten, poikkean aiheesta: kun moni luki Tapsan Peter-Peterin arvioinnin Einesbaarista, niin tiedoksi kiireisille ihmisille, että kirjasta tehty elokuva tulee tänään Teemalta joskus 22 kieppeillä. Itsekään en ole elokuvaa nähnyt, enkä osaa arvailla, onko hyvä.

    Pari iltaa sitten tullut Putoavia enkeleitä -elokuva kertoi taas Meriluodon ja Viidan liitosta. Se oli korkeintaan kohtalainen, mutta ihan katsottava.

    VastaaPoista
  159. Siis onhan Jari Halonenkin järkiintynyt sitten Jumalan teatterin, miksei sitten Teemu Mäkikin. En epäile ollenkaan.

    Hänen tekonsa painii vain eri sarjassa. Se oli lisäksi yksilösuoritus, hyvin harkittu ja ajatuksella tehty. Minusta ihmisiä tulisi opettaa kantamaan vastuuta tekemististään - siihenhän karman lakikin pohjaa. Rattijuopoillekin heti ankara rangaistus ja pakollinen alkolukko kaikkiin tuleviin autoihin.

    VastaaPoista
  160. minä, joka rakastan kissoja enemmän kuin ihmisiä, en käsitä miksei teemu mäelle voi antaa anteeksi?

    hän on hyvin fiksu ihminen.

    kun te ette anna anteeksi, tarkoitatte että hän tekisi saman huomenna? tai ylihuomenna. tai tänään. olette epäkristillisiä ihmisiä itse.

    VastaaPoista
  161. Jari Halonen on ainakin vanhentunut taaspäin päivistä.

    Karman lakia en tunne, mutta lapsena jollotimme "ihmemies intiasta, varpaanväli viis senttiä!"

    Intialaista vanhaa viisautta ja guruja en koskaan ole epäillyt, huokasin syvään ihastuksesta, kun kuulin siitä yhdestä, joka ei pese itseään koskaan, tai siitä yhdestä(monesta), joka rakasti kulttinsa jäsenet lapsesta aikuiseen naiseen.

    VastaaPoista
  162. Mikis, voit suunnata sanasi suoraan minulle, sillä minä olen ainoa, joka olen tässä arvostellut Paavo Arhinmäen valintaa.

    Anteeksi voi antaa vasta, kun henkilö katuu tekoaan ja pyytää anteeksi. Ilman katumusta ei ole mielen ja hengen parannusta.

    Tahtoisin siis ensin tietää, onko Teemu Mäki elävä ja tunteva ihminen, katuuko hän oikeasti luontokappaleelle aiheuttamaansa tuskaa, vai onko hän kylmä narsisti, joka välittää korkeintaan omasta maineestaan.

    VastaaPoista
  163. Harri maalasi porsaan ristille roikkumaan. Häntä syytettiin siitä että pilkkasi Jumalaa.

    Voi meitä, voi meitä!

    Ja Hannun kirjassa Hiltunen puhui sylki humalaisen suusta käski puhua... ja taas pilkattiin Jumalaa.

    Tiedän, että nämä ovat eri asioita. Ei eläimiä tietenkään saa tappaa. (Paitsi ruoaksi.) Itse ammuin kerran siilenpoikasen; se oli jumalattoman pahasti sotkeutunut mansikkamaan rastaita varten suojaksi asetettujen nylonverkkojen lankoihin. Yritin, vaikka kuinka kauan, saada niitä solmuja sen jaloista irti. Mutta kun se aina käpertyi palloksi, en saanut. En millään! Sitten hain pistoolin. (Koska jos minä olisin jättänyt sen siihen semmoisenaan niin se olisi kärsinyt Luonnossa paljon kamalamman kuoleman.)

    VastaaPoista
  164. Inhottavin kirja mitä viimeaikoina olen lukenut oli tämä ex-komentajan Hägglundin muistelmateos omista metsästysmatkoista... MÄ EN YMMÄRRÄ MINKÄ TAKIA TOMMOSTA PASKAA YLEENSÄ JULKAISTAAN? Ei se minua häirinnyt että hän koko ajan kehui itseään, niin moni muukin tekee, mutta mua vitutti se valtava määrä eläimiä mitä hän "metsästyksen" varjolla huvikseen tappoi.

    Vasentenmielinen räkäklöntti.

    VastaaPoista
  165. No juu, minustakin nuo Harro Koskisen ja Hannu Salaman jutut ovat eri asioita eivätkä oikein sovi tähän yhteyteen. Niitä käsitteltiin jumalanpilkkana, johon en itse halua ottaa kantaa mihinkään suuntaan. Ylipäänsä en pidä minkään enkä kenenkään pilkkaamisesta, sillä pilkkaaminen sisältää aina ylimielisyyttä ja johtaa kapeaan näkökenttään.

    Olen vihainen eläimenrääkkääjille ja lastenyliajille.

    VastaaPoista
  166. Lasten yliajajista ei kai oikein kukaan pidä. Hyvä ystäväni joskus uhosi murhaa eläintenrääkkäjille: "kun ovat heikompia, helppohan se on!"

    Kysyin häneltä: "Ajatteles, että jos haluaisin kiusata jotakuta, kiusaisinko sinua, kun olet aika riski ja epäilemättä paukkaist minua turpaan?" (kirj.huom. poltin ruotsinlaivalla hänen partansa sytkärillä, ei lyönyt, vaikka silloin jo vähän hermostui)

    Kiusaaminen kohdistuu aina heikompiin, heikompia meistä useimmat ovat, joihinkin toisiin nähden.

    Hägglund minua vähän harmittaa, joskus olen muka fiksuuteensa langennut. Muutenkin kuin nuo muistelmat lukemalla, olen ihmetellyt syvästi, miksei vasemman jalan sotilassaapasta plankata lainkaan!

    VastaaPoista
  167. Luin tänään Hesarin tuoreesta kuukausiliitteestä (en tiedä suodaanko sitä enää tilaajillekaan lehden kylkiäisenä) Leif Segerstamin ja hänen poikansa Janin haastattelun. Se oli Perhesuhteita -osiossa; jokin sentapainen on palstan nimi.

    Isä huitoi maailmalla minkä kerkesi, kun poika oli pieni. Siitä hyvästä poika sai tavattomasti sitä mitä mammonalla saa; mm. lentolupakirjan 16-vuotiaana (siihen aikaan se vielä oli mahdollista niin nuorelle) ja tietenkin vielä oman lentokoneen.

    Poika - kuvasta päätellen hyvin herkkä ja sympaattinen 37-vuotias mies - taas koki lapsuutensa turvattomaksi. Ei vähiten sen tähden, että isä juopotteluineen ja vieraine naisineen ei ollut sellainen tuki ja turva, mitä ihmisentaimi tarvitsee.

    Jäin oikein miettimään sitä, että miten eri planeetoilla ihmiset voivat olla saman perheen sisällä.

    Isä oli edelleen sitä mieltä, että pojalla on ollut hieno lapsuus kaikkine mahdollisine tavaroineen ja poika (joka kutsui isäänsä enteellisesti etunimellä) koki, että tämä ei ole hänenkään lastensa elämässä sen paremmin läsnä.

    Isä koki tarpeelliseksi mainita osoitukseksi pojan hyvästä elämästä tämän asumisen Westendissä.

    Kyllä todella voidaan olla eri aaltopituuksilla; puhutaan toinen toistensa ohi.

    Ei liene suuri yllätys, että toinen haastattelun miehistä herätti lämpimiä tunteita ja toinen ei.

    VastaaPoista
  168. Siis nyt vasta huomaan, etten ole saanut Helsingin Sanomien kuukausiliitettä. Ennen se tuli lehden mukana, ja tammikuussa ei ole vielä tullut. Tuollaisen Leif Segerstram -jutun muistaisin varmasti. Pitäisikö tuosta liitteestäkin maksaa eri hinta jumalattoman vuosikertahinnan pääälle?

    Niinhän se menee, että vanhemmat heräävät - jos heräävät - jonakin päivänä huomaamaan, että lapsi ei jaakaan vanhempiensa ajatuksia. Hän onkin ihan erillinen yksilö, jolla tuppaa olemaan erilaiset arvot kuin vanhemmillaan. Helkkarin hyvä!

    Olen aina sanonut oppilaillekin, että vasta sitten katson onnistuneeni tehtävässäni, kun te uskallatte kyseenalaistaa minun sanani järkiperäisesti argumentoiden! Samoin pitäisi olla lasten kasvatuksessa.

    VastaaPoista
  169. Kuunkuiske on kaunis nimimerkki. (Kuten Kolehmainenkin sanoi.) Delilah on on yhtä kaunis. Kuten Leonoorakin. Äsken katsoin Tallinn-Turku ohjelmaa, olen nähnyt sen ennenkin (eli déjà vu). Siinä haastateltiin myös Kaj Stenvallia joka on piirtänyt Iineksestä hyvin sensuelleja kuvia. Tosi ihastuttavia!

    VastaaPoista
  170. Kaj Stenvall seurusteli Turussa ystäväni kanssa, ennen kuin hän alkoi piirtää niitä Iineksen kuvia. Arvelin, että hänestä kuullaan vielä joskus!

    Mistähän minäkin aikoinani keksin Iineksen, tai siis ikkunaiineksen? Se vain tuli, pulpahti ja se oli siinä. Ihan hyvin voisi kyllä olla mikä tahansa. Vaikka Räppänä-Raija. Tai Kioskin Killi.

    VastaaPoista
  171. Tuo argumenttisi Iines, karuskini, että "Anteeksi voi antaa vasta, kun henkilö katuu tekoaan ja pyytää anteeksi" on kestämätön. Ethän sinä voi tietää onko Teemu Mäki pyytänyt ko. tapahtumaa anteeksi omassa sydämessään? (Ja missään muuallahan sitä ei pidäkään pyytää.)

    Ma melkein olen varma että on.

    VastaaPoista
  172. Taiteilija Gallen-Kallela sai Pariisin kämpässään kerran kiinni hiiren. Hän roikotti sitä ensin hännästä ja pudotti sitten 5. kerroksesta kadulle. Arvatkaa, sattuiko?
    Jos G-K nyt olisi täällä tekemässä Lipposen vaalimainosta, en saatana soikoon äänestäisi Paavoa, hiirenkiusaajan kaveria.

    VastaaPoista
  173. Minäkin, vaikka en yleensä asioita mieti, mietin kamalasti että... mikä ihmeen "ikkunaiines"? Minna Canthia olin joskus lukenut, ja kun olin lukenut vähän aikaa Sinua, ajattelin että sieltäkös Se (nykyaikaan soviteltuna) tuon nimimerkkinsä on haalinut? (Joku 'sivukujan ikkunanovellia' ajattelin. Mutta en semmosta sitten löytänyt. (Ja kyllä minä tiedän että "semmosta" sanaan kuulu yksi i.)

    VastaaPoista
  174. Kolehmainen, miksi sää ihmettelit että mulla on "Julia Jurenito"? Eikä se sitä paitsi huono ole, paitsi tietysti jos sitä vertaa Maailmankaikkeuden Parhaimpaan Teokseen. (Vähän omituinenhan se kieltämättä on.)

    VastaaPoista
  175. Tämän minä löysin kun pengoin van Vaarin kolhiintunutta matkalaukkua.

    http://www.flixxy.com/ukraine-talent-sand-animation.htm

    VastaaPoista
  176. Mikis,

    koska Teemu Mäen video oli julkinen ja aiheutti tuskaa ja suunnatonta pahaa mieltä ihmisissä, eläinten ystävissä, hänen katumuksensa tulee välittyä ulos neljän seinän sisältä. Hän on julkisuuden ihminen, ja jos hän välittää sanomaansa julkisuuteen, välittäköön myös katumuksensa.

    Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ja tarkoitan kyllä ihan samaa asiaa - tärkeintä on katumus eli ihmisen sisältä tuleva tunne, tietämys tehdystä erehdyksestä ja pahasta teosta luomakuntaa kohtaan. Ulkoiset seikat ovat laajasti katsoen sivuasioita sieluntunnoissa ja katumuksessa.

    VastaaPoista
  177. Kolehmainen,

    no juu, tämähän tietysti muuttaa kaiken, että Gallen-Kallelakin, ja vielä hiirellä.

    Aaltoja vaan Teemu Mäelle. Pitäähän mies armahtaa. Harvoinkos sitä nyt mopo karkaa käsistä. Onhan maailmassa kissoja ja hiiriä.

    VastaaPoista
  178. Minua, populistia, pännii poliitikkojemme populismi. Kuten nyt tämä yhtäkkinen raivoisa vaatimus rattijuoppojen hyysäyksen lopettamista.

    Me pahat populistit olemme vaatineet sitä jo vuosikymmeniä! Olemme vaatineet alkolukkoja ja tappovälineiden (autojen) takavarikointia valtiolle jo vuosia, huonolla menestyksellä.

    Aina on löytynyt humanisteja ja oikeusoppineita selittämään sormi pystyssä kuinka alkeellinen ja epäoikeudenmukainen ja mahdoton toteuttaa tällainen kostotuomio on. Rattijuoppohan voi tarvita autoa työssään!

    Mutta nyt hyvätkin ovat heränneet, näin vaalien alla. Ja he vaativatkin alkolukkoja kaikille! (Tai ei sitten kellekään, jota he eivät tosin sano.)

    VastaaPoista
  179. Ei kovin kiinnostava leffa, tämä Peter. Se Sannan hullaantuminen on vieläkin vähemmän käsiteltävää kuin kirjassa.

    Nainen on kyllä nätti.

    VastaaPoista
  180. Käsitettävää.

    Tämä pirun aipädi luulee tietävänsä mitä haluan kirjoittaa.

    VastaaPoista
  181. Lopetin äsken, 20 minuuttia ennen leffan loppumista tuon "Peter Peterin" katsomisen. Elokuvassa oli hyviä kuvajaksoja, Kassilan taattua kädenjälkeä, mutta kun 1 ja 10 minuutin aikana ei ole kuullut AINOTAKAAN luonnollista repliikkiä näyttelijöiden suusta, niin... väsyy. Minä pistin telkkarin kiinni. Kyse tässähän on siitä että Kassilalta ontuu henkilöohjaus ihan; voi vain arvata miksi?

    Tuli huono mieli Meriluodon puolesta kun hän hieno runoilija.

    VastaaPoista
  182. tarkoitin "1 h ja 10 minuuttia" ... Enempää en katsonut. (Itsensä kiduttamisellakin pitää olla rajansa.)

    VastaaPoista
  183. Tuo toinen leffa taas joka tuli maanantaina (en edes katsonut kuka sen ohjasi) joka käsitteli Viitaa ja Meriluotoa, oli käsittämätöntä sotkua sekin. Siinä tosin oli VALTAVAN hyvät näyttelijät jotka puhuivat ikään kuin oikeasti. Mutta tuo idea - näkökulma lapsen/takaumia/ristikontraa äidin kanssa... sehän oli aivan upea! Mutta kun se ei toiminut. Filmin ihan ensi metreiltä lähtien se alkoi mennä ihan vääriin. Tämä on minun mielipiteeni, ei tämmöistä missään muualla ole kirjoitettu, minusta se elokuva oli hyvin kunnianhimoinen mutta limbo.

    VastaaPoista
  184. Ei minun elokuvamakuni mikään "elitistinen" ole. Enempi teidän on. Fellini on hyvä, hän on surrealisti. Bergman on hyvä, hän pohdituttaa. Tarkovski on hyvä, aika käsittämätön. Ja italialaiset neorealistit... heitähän nimen omaan voisi kutsua vaikka "populisteiksi". Aivan erinomaisia leffoja. Ajatellaanpa esim. Vittorio de Sicaa ja hänen "Polkupyörävarasta". Jos ihminen, joka sitä filmiä katsoo, ei yhtään kertaa itke... hänen sydämensä paikalla on tiiliskivi.

    VastaaPoista
  185. Mikikselle tiedox, että ihmettelen jokaista, jolla on Jurenito hyllyssään. Pidän heitä älykkäinä, joskin hieman elitistisinä ja poliittisesti varsin horjuvina ihmisinä.
    Tapsa taitaa olla oikeassa. Tähän saakka on rattijuoppoja hyysätty silläkin perusteella, että heillä on ollut vaikea lapsuus ja villasukat kutitti.
    Perussyy siihen, että rattarien autoja (tappovälineitä) ei ole haluttutakavarikoida valtiolle on se, että rattijuoppous oli pitkään rikkaiden tauti. Eihän köyhillä autoja ollut. Nyt on ja nyt ne voisi kyllä kerätä pois kuleksimasta.
    Yritin minäkin katsoa Peteriä, mutta vartin kuluttua panin koneen kiinni. Kirjan olen lukenut, aika hurja se on.
    Mikiksen mainitseman Lauri Viita-leffan katsoin puoliväliin.

    VastaaPoista
  186. Inhoan sckifi-kirjallisuutta. Mutta tämä Tarkovskin elokuva "Solaris" on kyllä järkyttävä. (Vastaa n. 120 tsunamia.) Sitten vielä kun siinä lopussa soi Bach!

    Jos Ihmiskunnalta - ja mehän poistumme täältä kohta pikaa - pitää jättää "Käyntikortti" jollekin huomattavasti älykkäämmälle kulttuurille, joka meidät siis vie Manojen majalle - suosittelisin (kun en muuta keksi) Bachin sävellyksiä. Sitä kieltä hekin todennäköisesti ymmärtäisivät!

    VastaaPoista
  187. Shakki olisi toinen tietysti! Voin kuvitella mitä he ajattelevat: "Vai tämmöisen älyttömän helpon pelin kanssa he leikkivät? Ja kirjoittelivat siitä vielä kirjojakin. Eihän tässä ole kuin kaksi ulottuvaisuutta. Näytäppäs XQWXXEEQn sitä meidän uutta 17ulottuvaisuus peliä. Eihän nuo ihmisraukat olisi oppineet tämän pelin sääntöjä edes. Puhumattakaan että olisivat siinä pärjänneet."

    Pahus vieköön.

    VastaaPoista
  188. Jos herra Kolehmainen tarkoittaa "poliittisella horjunnalla" sitä että aiemmin olin kommunisti ja nykyisin en, niin sanoisin siihen, että, päivitän vuosittain mitä mieltä olen.

    En tosiaan olen syntyessäni tiennyt mitä mieltä olisin 63 -vanhana. (Jotkut toiset on kai sillä tavalla siunattuja, että tietävät.)

    VastaaPoista
  189. Shakkilaudan kaikki mahdolliset siirrot, myös ne jotka ovat sääntöjenvastaisia, voi laskea laskemalla kaikki nappulat ja korottamalla se potenssiin 64. Koska laudalla on 64 ruutua. 32 potenssiin 64 on iso luku. (Älä yritä laskea sitä. Laskutikkusi saa päänsäryn.) Kukaan pelaaja ei pysty hallitsemaan tätä datamäärää. Ei ole tarviskaan. Riittää, kun pitää mielessään 2-3tuhatta tiettyä sovellusta. Se riittää hyvin pitkälle. (Mutta ei terävimpään kärkeen. Tietystikään. Koska silloin pitää olla terävämpi kuin Kosmonautti.)

    VastaaPoista
  190. Luin nimittäin jostain - en muista mistä - että Kosmonautin pitää osata 56.000 erilaista mahdollista asiaa (jotka heillä kosmonauttikoulussa on opetettu) joita lennon aikana saattaa tapahtua. Tai saattaa olla tapahtumatta. Mielestäni tuo määrä on aika (kohtuuttoman) paljon. Mutta...

    VastaaPoista
  191. Puhuin paskaa, en tiedä miksi. Ei shakinpelaajan tarvitse tietää kuin 5-6 tiettyä aloitusta, ja variaatioita niistä noin parikymmentä. (14/14 siirtoa riittää.)

    Aloittelijan kanssa kun pelaa, peli on ohi ennen neljättätoista siirtoa. Tai vaikka ei olisi, sitä on järjetöntä jatkaa. (Koska toinen on avuttomassa asemassa.)

    VastaaPoista
  192. Minä katsoin kummatkin Meriluoto-elokuvat loppuun asti, sillä ei minusta elokuvan tarvitse olla hyvä, jotta sen voi katsoa. Eihän ihmisenkään tarvitse olla hyvä ja älykäs, jotta hänen seurassaan voi olla. Huonoja kirjojakin olen lukenut, samoin huonoja juttuja ja huonoja kommentteja. Huonoa ruokaakin saan kurkustani alas.

    Tämän Peterin olin kyllä nähnyt aiemmin, mutten muistanut nyansseja, jotka halusin tarkistaa, koska luin kirjankin uudelleen Tapsan esittelyä varten.

    Peter-Peteriä vaivasi minustakin eniten puheen outous, tai oikeastaan tuttuus, silllä siinä puhuttiin samoin kuin 50-luvun kotimaisissa elokuvissa. Varsinkin Sannan puhuminen lapsilleen toi mieleen Suomisen perheen äidin iloiset heläytykset. Putoavissa enkeleissä äidin ja tyttären yhteensulattaminen oli turhaa kikkailua. Lauri Viidan osuus ja puhe saattoi olla elokuvan parasta antia. Ainakin minä löysin siitä Viidan, hyvinkin samana kuin näkemissäni dokumenttipätkissä, jopa puheen monotonista nuottia myöten.

    Jos mikis jaksoi katsoi Peteriä 1 t ja 10 min, niin eihän tuosta puuttunut kuin vartti. Minä kyllä vakavissani meinasin kääntää kanavaa Vadstenan kirkkossakäynnin kohdalla, Se oli irrallinen ja käsittämätön kohtaus aika alussa. Luin siinä vähän aikaa huonoa aikakauslehteä.

    VastaaPoista
  193. Siitä on aikaa, kun olen pelannut shakkia. Meillä on kuitenkin vieläkin isän itse veistämät shakkinappulat ja lauta, isä kun oli himopelaaja ja toi shakinpeluun aikoinaan tähän Pikkukaupunkiin, perusti tänne shakkiklubin. Isä pelasi paljon yksinkin kuviteltua vastustajaa vastaan, ja kävi peräti shakkiotteluissa kilpailemassa.

    Vaikka en minä ole shakki-ihminen, sillä olen huono laskelmoimaan ja ennakoimaan kovin pitkälle. Jos voitan pelin, se on pikemmin vastustajan virheen vuoksi.

    VastaaPoista
  194. Haluan kysyä joltain asian tuntijalta kuten Mikis kuvittelee olevansa että miten paljon tässä elokuvassa on näyttelmistä. Tai Iines voi vastata paremmin.

    http://video-one.com/video/6d33ed7db2dd946ccb7f5ef3465e1cba.html?fid=Doggystyle

    VastaaPoista
  195. Herra Mikikselle tedoksi, että minullakin siis on Jurenito ja siksi tai siitä huolimatta olen elitistinen, älykäs, polittisesti horjuva ja kaikin tavoin menestyvä ihminen. En pidä puolueen vaihtamista pahana, päinvastoin. Sitten aikanaan vanhainkodissa laitetaan keinutuolit vastakkain ja muistellaan niitä ihania taistolaistyttöjä. Oli ne ihania, oli ne!

    VastaaPoista
  196. Taistolaisuus on kuollut ja ne tytöt on mummoja, totta. Mutta mikäs vika ex-kommarimummoissa on?

    VastaaPoista
  197. No, tarkemmin kun ajattelen niin ei mikään. Oikeastaan päin vastoin.

    VastaaPoista