2.3.2012

Kirjallisesti lahjakas pikkuporvari


On tietenkin niin, että lukemani ei tarvitse viitata juuri minuun, vaan  kyseessä on väärinkäsitys.  Toisaalta olen vakuuttunut, että teksti viittaa minuun ja  blogiini, jolla on aika ajoin ollut taipumus herättää joissakuissa purkauksia, joiden voimaa, volyymia ja persoonallista tulkintaa voi vain ihmetellä. 
- Tavallisille ihmisille siis ei kannata puhua. Eikä sellaisille, jotka pitävät blogia vain elämänsä täytteeksi ja toivovat siellä käytävän kriittisiäkin ja provosoivia keskusteluja.
 - On hyvin ikävää, että blogimaailmaan on rantautunut kirjallisesti lahjakkaita pikkuporvareita, se on hyvin ikävää. Vaikka kuinka toivoisi että sitä nyt ainakaan ei olisi, niin on.  Siihen törmää kaikkialla, tottakai sitten myös blogeissa.
Tunnen itseni avaimenreiästä kurkistelijaksi, mutta en malta lopettaa lukemista. Ahmin tekstiä kuin diagnoosin vaivoihinsa löytänyt.
- Keskustelevat blogit ovat sitten ihan oma maailmansa. Niissä ei oikeastaan ole sisällöllä niin merkitystä jos samoista asioista kiinnostuneet toisensa löytävät.
Lopetan lukemisen.  Kylläpäs on viisaita ihmisiä, ihan tässä kutistuu silmäneulaksi, huomaa kaiken turhuuden. Näyttöruutu väsyttää,  päivä on kirkas, auki linnunlauluun ovi, niin kuin Toivo Laaksolla, runoilijalla. Ai niin, ei nyt kannata tätä pinnallista kirjallisuushöttöä enää hämmentää, mokomilla keveillä kauneussitaateilla, annetaan kirjallisuus niille, joille se kuuluu, niille, joiden kirjailijat ja analysointi ovat. Paras  irtisanoa nyt vaan se Elisan puhelinliittymä, paraskin porvari kaksine liittyminesi, vaikket edes pysty puhumaan kummallakaan!

Etsin Elisan sähköpostiosoitetta, mutta eihän sellaista ole, mykät eivät voi viestiä Elisan kanssa. On rohkaistava itsensä ja tartuttava luuriin. Jospa puhe sujuu, kun on  yön lepo  takana.  

Numero piippaa. Kuuntelen vaiti. Jos sitä, valitse 1,  jos tätä, valitse 2, om du vill ha svenskt tjänsten, klick 3. En klikkaa mitään, odotan. Livetilanteessa oleva ihminen vastaa, ääneni pätkii, mutta kantaa sanojen alut. Nainen sanoo, ettei voi auttaa, enkä ole varma, saiko hän puheestani selvän. Saan lievän raivarin, keskeytän hänet ja pyydän postiosoitetta, jotta voin kirjoittaa kirjeen. En saa sitä, vaan luvataan soittaa uudelleen, on kahden tunnin soittopyyntöjono. Kymmenen minuutin kuluttua puhelin kuitenkin soi,  selvässä livetilanteessa oleva aurinkoinen naisääni helähtää korvaani, ja saan sopimuksen irtisanottua, joten nyt olen entistä vähemmän porvari, vain yhdellä liittymällä. 

Jään miettimään sitä, miten väärille merkityksille tämänkin kirjoituksen viestintä rakentuu. Jokainen tahollaan on oikeassa, ja kun sana kohtaa sanan, ei synny uutta liittoa, vaan vain pieni mutka, kun oma totuus ohittaa toisen totuuden ja jatkaa matkaansa. 

(Maalaus Georg Scholz)

160 kommenttia:

  1. Minä taas olen lahjakas ja hemskutin hyvä työmies :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, Polaris! Sellaiset saavat rantautua blogimaailmaan!

      Valkokaulusväki onkin epäilyttävää sakkia, etenkin jos se tekee kynällä jotakin muuta kuin ynnää lukuja. (Hymiö)

      Poista
  2. Joooo, tämä kaulusköyhällistö on tärkeetä porukkaa.......

    VastaaPoista
  3. “En tahdo takaisin lapsuuteen,
en pankkiin vahtimestariksi,
kustantajalle mainosmieheksi.
Tahdon olla onnellinen
musikantti, sinisilmin tuumailla.
kuljeksia, uinua, pää täynnä niittyvillan unta.”


    Yhteisten asioiden hoito ei enää ole politiikka vaan matematiikkaa.

    Asia ilmeni eilisessä A-studio Talkissa karulla tavalla. Pari poliitikkoa, työtön pätkätyöläinen ja Suomen 17. rikkain mies keskustelivat kenellä on oikeutus kansan kukkarolla käydä. Toimittajan kysyessä onko sopeuttamistarve politiikkaa vai matematiikkaa vastasi työtön nainen: "Jos se olisi pelkkää matematiikkaa, niin mihin me politiikkaa tarvitsemme".

    Toteamuksen jälkeen oli aistittavissa melkoinen kohtaamisen pelko ja tarkoitushakuinen haluttomuus nähdä ahdingossa elävän elämäntilannetta face to face. Leipäjonolaiset on helppo luokitella avustettavaksi reppanajoukoksi ja "kaikkein köyhimmiksi" joista olisi hyvä pitää huolta. Muiden osalta myönteiset, hyvän elämän olosuhteiden luominen näyttää olevan sosialismia ja valtion liiallista puuttumista yksilön elämään.

    Johanna Korhonen toteaa kolumnissaan: "Oikeus sivistymättömyyteen on nykyään yleisesti hyväksytty arvo. Kaikista suomalaisista ei millään uskoisi, että he ovat viettäneet koulussa vähintään yhdeksän vuotta". Toteamus on tietysti monitasoinen ja -tahoinen, mutta mielestäni oivallinen myös Toivo Laaksosen runon sanoin poliittisesta sinisilmäisyydestä: "Tahdon olla onnellinen musikantti, sinisilmin tuumailla, kuljeksia, uinua, pää täynnä niittyvillan unta.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IinesMar 2, 2012 06:02 AM

      Tässä totean vain, että huvittaa tuo Johanna Korhosen sitaatti. Heräsin nimittäin klo 3.20 ja kirjoitin muistikirjaani: Johanna Korhonen, "sivistys". Tämä siksi, että muistaisin ottaa sen tähän eilen aloittamaani juttuun.

      Minulla oli vain mielessäni toisenlainen kytkentä.

      Tuosta A-talkista täytyy sanoa se, että ei ollut tasaväkistä tuo keskustelukaartin koostumus. Köyhä työtön, jätterik, pari poliitikkoa. Missä oli kansan edustus?

      Poista
    2. Unohtui: siis runoilija ei ole Toivo Laaksonen, niin kuin kirjoitat, vaan se on todellakin Toivo Laakso, kuten jutussani lukee.

      En huomauttaisi tätä, ellet olisi itse niin kärkäs sanojeni oikoja.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Hyvä Kirjallisesti lahjakas pikkuporvari,

    tykkään blogistasi, vaikka en jaksakaan aina kahlata kymmenien kommenttien läpi ja vaikka olen eri mieltä monistakin asioista niin kuin esimerkiksi kotona raataneiden perheenäitien leskeneläkkeistä.

    Porvaristo on pitänyt aina yllä kulttuuria, ja nyt kun melkein koko kansa on joko koulutuksen tai varallisuuden puolesta pikkuporvaristoa, asiat ovat hyvin.

    Hiukan Nasaretilaisen sanoja muunnellen rikkaat ja köyhät meillä on aina keskuudessamme, koettakaamme kestää ensimmäisiä ja rakastaa jälkimmäisiä.

    (Uusin kommenttini, kun oli niin monta lyöntivirhettä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuporvari on tässä minun tekstissäni ja ehkä myös lainaamassani alkuperäisessä lähteessä nähtävä varmaan laajemmin kuin yhteiskunnallisessa merkityksessään. Tuskin sillä tarkoitetaan pelkästään poliittista oikeistoa.

      Pikkuporvari on eittämättä negatiivinen sana, joka kuvastaa myös sanan lausujan omaa kontrollointihalua, halua lokeroida ihmisiä ryhmiin.

      Yleisesti ottaen pikkuporvarismi lienee tietynlainen tapa tai asenne, jolla jotakin ilmiöitä kohdataan. Se on sukua kukkahattutädittelylle, mutta viittaa syvemmälle kohteen taustoihin kuin kukkahattu.

      Poista
  6. Iines, en millään osaisi liittää pikkuporvarillista Hienoa Rouvaa sinuun!

    Siellä täällä blogeissa ja kommenttilootissa törmää juuri sellaisiin ihmisiin, jollaisiin tekstissä viitataan. Hienoja Rouvia, jotka ehkä ovat kasvattaneet lapsen tai useamman kotioloissa ja jääneet sittemmin täysipäiväisiksi huushollin ja miehen piiaksi.

    Jossakin lootassa juuri joku valitti kovaa kiirettään, kun on satamäärin blogeja luettavana ja suuri talo hoidettavana. (Ilmeisesti siis miehen rahoilla ostettu se talo.) Voi, kyllä tulee surku kun sellaisesta raskaasta elämästä lukee.

    Sinähän tekisit tiukasti töitä, jos millään pystyisit.

    Siinäpä se oleellinen ero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske,

      huokaisen helpotuksesta. Tuossa ylempänä nimimerkki Lahja Kas taisi perustaa sanomisensa olkiukkoteorioinnille, eli ei kyseenalaistanut lukemaansa, vaan lähti kehittelemään sitä eteenpäin. Hyvä niin, mutta minun on vaikea jatkaa olkirakennelmaa!

      Jos mennään asiaan, en olisi kuuna kullan valkeana Hieno Porvarisrouva. En ole eläissäni äänestänyt porvareita enkä isokenkäisiä. Voisin olla kyllä suurperheen kirjaileva kotiäiti, mutta en odottaisi leskeneläkettä, vaan vaatisin suureen ääneen kunnon kotihoidontukea ja kotiäidin omaa henkilökohtaista eläkekarttumaa, joka olisi sitä suurempi, mitä useampaa kakkapyllyä olisin eläissäni hoivannut.

      Annalle vielä se, että sanoin kyllä leskeneläkekeskustelussa kannattavani vanhojen maaseudun emäntien ja suurperheitten äitien eläkettä, jonka tulisi olla henkilökohtaiseen työkarttumaan perustuva, ei miehen tuloihin!

      Poista
    2. Jatkan vielä, innoissani panin tuon edellisen eetteriin liian aikaisin.

      Tekisin töitä mieluusti ainakin työeläkeikään asti, kenties pidempäänkin.

      PS Kuunkuiske, se Alkulukujen yksinäisyys oli kiehtova, luin sen parilla istumalla.

      Poista
    3. Laitan tämän nyt tähän väliin: joo, niin olikin, kiehtova! Luen sen ainakin hypähdellen uudelleen tässä vkl:n aikana ja lähetän sitten alustuksen!

      Poista
    4. Ei kiirettä, sitten kun sinulle sopii, ilman aikataulurajoja.

      Koulussa ei puhuttu alkuluvuista mitään, joten opiskelin käsitettä netistä, huvikseni, välttämätöntä se ei ole kirjan kannalta

      Poista
  7. Ystävällemme joka tällä kertaa käyttää nimimerkkiä "Olki nainen" huomautan - poistin kommenttisi - että minä itse päätän, mitä lähdeviitteitä teksteissäni käytän. Sinä et niitä liitä.

    Lähdeviite ei ole tässä olennainen, kyse ei ole henkilöistä, vaan asioista.

    VastaaPoista
  8. Hätkähdän aina, kun näen tuon Toivo Laakson kuvan: näen siinä itseni nuorena, tosin korkea otsani ei silloin vielä noussut noin kaljuksi, mutta silmät, huulet, nenä, ilme... nuori Tapsa, ei voi mitään.

    Viittasin tähän yhdennäköisyyteen Mummolassa aikoinani, mutta tuskin sitä tiesit/muistit, Iines?

    Viittaatko muuten tässä kirjoituksessasi Akkuna-Almaan vai jonkin muuhun tekstiin? Ota se kunnianosoituksena, jos olet noussut ilmiöksi.

    VastaaPoista
  9. Pikkuporvari on kyllä mahdollisimman vanhentunut haukkumasana, sen käyttäminen jonkun mitätöimiseen tuntuu lähes säälittävältä. Kaikkihan me sellaisia olemme, isoporvarit ovat eri asia. Blogeja on kaikenlaisia, ei sen luulisi vaikeaa olla valita itselleen sopivaa luettavaa.

    Maalaus taitaa olla Scholzin omakuva, kovasti pikkuporvarilta kommunistikin näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa blogipohdinnassa mainittiin, että pikkuporvarismi olisi uudenlainen nousurintama, sitä on kaikkialla, joten blogeissakin.

      Tragikoomisinta tässä on, että tuo koko pohdiskelu taisi olla aikamoista olkiukkoilua, toisen väärinymmärrykselle perustunutta jatkokäsittelyä, syiden etsintää asialle jota ei tainnut ollakaan, - korttitalon rakentamista siis.

      Minä vaan alan olla reunoja myöten täynnä sitä, että jotkut kuolevaiset määrittelevät ja luokittelevat asioita ja taidetta niin hirvittävällä voimalla, että kulkevatkin oikeasti asioiden ohi, totuuden ohi. Se on turhauttavaa omankin kirjoittamisen kannalta.

      Poista
    2. Mitä tarkoitat taiteen määrittelyllä ja luokittelulla ja asioiden ja totuuden ohi kulkemisella, joita täynnä alat olla reunoja myöten? Sitäkö, että taide sisältää aina totuuden, se on vaan kaivettava sieltä esiin, hyväksyttävä ja sille on osoitettava suosiota?

      Oma kuppini on täyttynyt siitä, että sirotellaan paskaa ympäriinsä, koska se on protesti, tai kirjoitetaan mahdollisimman paljon v-alkuisia sanoja peräkkäin, koska se avaa silmät löytämään totuus… Ja huudetaan perään, että se on taidetta, koska se on protesti… se on totuus, koska on taidetta.

      Poista
  10. Toivo Laakson habitus on minusta hieno, mieluisampi kuin tuon linkkaamani kuvan miehen. En kyllä, Tapsa, muista mitään mainintaa aiemmin sinun ja Toivo Laakson yhdenkaltaisuudesta. Toivo Laaksoa minä siteerasin antaumuksella jo Illuusia-blogissani vuonna 2004. - Mieluisa on myös pankkirosmoimago, joten onhan teitä, houkutuksia silmälle.

    En viittaa Akkuna-Almaan, vaan erääseen blogipohdintaan, jota en linkkaa tarkoituksenmukaisuussyistä. En tahdo pohdiskelijoihin valokeilaa, sillä henkilöydellä ei ole väliä, en syytä ketään mistään.

    Mietin vain sitä, miten helposti ohitamme toiset, läheltä kulkevatkin omine totuuksinemme. Ja miten luokittelemme asioita omien ennakkoluulojemme mukaan, miten emme huomaa omassa tunnetilassamme sitä, miten toinen tulee vastaan. Miten vähäinen on kykymme sanoa asioita oikein.

    Ja vielä - nouseeko kyky ymmärtää muita tai kyky olla tosi taiteilija vain köyhyydestä ja kurjuudesta? Ja miksi näemme aina vain oman kurjuutemme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, olen tähän asti tuolta alusta lukenut ensin juttusi, joka jo kuulosti melkein agenttitarinalta, siihen oli kätketty näkymättömiä kuulolaitteita, joka kaikki tarkoittaa, että en ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta se loppupuoli oli hyvä kuvaus jonkun asian hoitamisesta puhelimitse paikassa, jossa soitetaan omituista musaa ja tasaisin välein ilmoitetaan: palvelussamme on ruuhkaa, palvelemme teitä mahdollisimman pian (aikamme ilmiö sekin), sen ymmärsin ja se oli hauskasti ja hyvin kirjoitettu kaiken lisäksi.

      Luin myös kommentit sen jälkeen, ja on sanottava, että en taaskaan ymmärtänyt olkiukoista enkä pikkuporvareista yhtään mitään. Olen ihan ulalla. Mutta ei se haittaa.

      Ehkä olen vain jälkijunassa ja väärään aikaan, väärässä paikassa.

      Noihin kysymyksiin yritin ensin vastata, mutta niistä tuli niin naiiveja, että pyyhin ne pois.Ehkä ne ovatkin vain retorisia kysymyksiä. Niissä on sisäänrakennetut vastaukset.

      Poista
    2. Liisu,

      kysymyksiini ei ole koskaan sisäänrakennettuja vastauksia! En kysyisi sellaisia. Olen avoin kun kysyn ja vaikken kysykään. Haluan kuulla muiden ajatuksia enkä hukkua omiini.

      Nuo kursiivilla painetut sitaatit tekstissä ovat blogistani toisessa blogissa sanottuja asioita, joista olen eri mieltä - en tunnista niitä blogiini liittyviksi. Kuitenkin kyseisessä blogissa ne on rakennettu itsestäänselviksi totuuksiksi, olkiukoiksi, joiden varassa sitten keskustelu etenee. - Jotakin tämmöistä. Mutta Liisu, kiitos, kun kommentoit, vaikket ehkä ymmärtänyt juttuani!

      Poista
  11. En malta olla vastaamatta omaan kysymykseeni tuossa yllä!

    Minusta taiteilijuus tai kyky ymmärtää muita ei nouse vain kurjuudesta tai köyhyydestä, vaan pikemmin siitä, miten sinua ihmisenä kohdellaan syntymästä lähtien. Kohtelu ei riipu rahasta alkuunkaan! Tähän kyvykkyyteen vaikuttaa myös syntymässä jo valmiina oleva ihmisen temperamentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt sinä vastasit itse. Täytyy sanoa, että tuohon suuntaan minäkin yritin ponnistella, mutta en löytänyt sanoja.

      Vastauksesi on oikein ja täsmällinen. Siihen ei voi muuta kuin sanoa: oikein olet oivaltanut. Olen samaa mieltä. Niinhän se asia on. Täsmälleen.

      Poista
    2. Hupsista... Eihän se noin voi olla. Pikemminkin päinvastoin, taiteellisuuden nousemisella ei ole mitään tekemistä kurjuuden, köyhyyden tai koetun kohtelun kanssa. Se on ja nousee ihmisen sisäisestä pakosta.

      Paljon täytyy vettä virrata jossakin, että hyväksyisin taiteellisuuden rinnastuksen kykyyn ymmärtää muita. Käytän taas sanaa päinvastoin - useimmiten.
      Sen sijaan kyky ymmärtää muita korreloi hyvinkin Ineksen mainitsemien olosuhteiden kanssa.

      Poista
  12. "En viittaa Akkuna-Almaan, vaan erääseen blogipohdintaan, jota en linkkaa tarkoituksenmukaisuussyistä."

    Tässä ehkä ollaan ketunhäntä kainalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules nyt riidankylväjä. Olen poistanut kymmenkunta viestiäsi, joissa kiekaiset tuon lähdeviitteen nimiä esille.

      Arveletko tosiaan minua niin tyhmäksi, etten tajua, miten tuo linkki löytyy googlaamalla helpostikin?

      Tottakai otin sen huomioon, ei minulla ole tarve salata mitään - etsivä löytää, jos pitää tarpeellisena.

      Minusta se ei ole tärkeää, sillä puran tässä lähinnä omaa mieltäni syyttämättä ketään. Kysymys on siitä, miten koen asiat, ei siitä, mitä joku on tehnyt. Ainahan tekijöitä riittää, jos niikseen tulee.

      En minä pelkää sinua, enkä pane takiasi sensuuria päälle. Poistan vain nuo nimet, aina kun ne ilmoille kiekaiset. Jään vain miettimään, eikö sinulla ole parempaa tekemistä.

      Ja etukäteen arvasin, että sinä tuhansine nikkeinesi kyllä kaivat sen tiedon tähän alta aikayksikön.

      Poista
    2. Tämä alkaa käydä jännittäväksi. Mutta muista Iines, luulen tuntevani sinut niin, että uskallan seisoa rinnallasi ja taistella tuntematonta vihollista vastaan. Hyvä että et pane sensuuria päälle. Ne risuaidat ovat ikäviä lukea.

      Poista
  13. Iines, minä kyllä uskallan pyyhkiä kenen nenut vain ja omalla rätilläni.

    Haluan siis, että Ripsalle osoittamani kommentti julkaistaan kokonaan josta otit pätkän tänne (liitän sen toisena kommenttina). Muiden mielipiteisiin/kommenteihin en kajoa, enkä nyt ota kantaa. Jokaisella on ne ja pitää olla.

    Itsekin olet huomauttanut aiheellisesti yksittäisten lauseiden tai sanojen esiinottamista ja rakentamista kokonaisia maailmoja niiden varaan, ja jopa rakennella muidenkin maailmoja siihen. Ja ota huomioon, että minun olemasaoloni niillä harvoilla alustoilla, joilla vierailen, herättää keskustelua. Ja jos tunnen, että on aika keskustella blogien olemassaolosta, niiden tarpeellisuudesta ja tämän ilmaan rakennettavana olevan, helposti nurin puhallettavan maailman elämästä yleensä, sen minä silloin myös teen.

    Tyhjää en kenenkään yksittäisen ihmisen mieliä halua pahoittaa sillä itse tiedän, mitä on paha olo. Mutta joskus on oltava myös muiden pahoilla mielin aiheellisestikin ettei turhat kuvitelma elämisen auvoisuudesta tuudittaisi vääriin unelmiin.

    Itselläni oli paha olla viikko sitten ja ilmaisin sen. Tunsin, että halu lyödä minua, maanraossa olijaa, oli kova -siis siellä rivien välissä. Muutamien kommentit olivat ihan ok, ilman saivarteluja.

    Mutta mistä te siellä tosiaan tietäisitte, jos en minäkin, yleensä sovittelevaan tyyliin esiintyjä, joskus sano, että haistakaa paska, ällötätte minua koska te kermaa ryystätte siellä kun minun pitää kurriin tyytyä?

    Ilmaanhan tätä kaikkea täällä rakennetaan ja jokaisen tekijän, bloggaajan ja kommentoijan tulee se ymmärtää, että kuinka helppo tämä kaikki on myös nurin puhaltaa.

    Konkreettisemmat maailmatkin ovat pirstaleina ihmisen tartuttua toimeen.

    VastaaPoista
  14. "Ripsa, tämä on erittäinkin hieno asia, että blogienkirjoittelun mahdollisuus on olemassa jos vertaa aikaan, jolloin tekstinsä esiin saadakseen, piti tosissaan töitä tehdä, ja kuin pankista lainaa hakiessaan, päätoimittajien luona könytä hattu kourassa.

    Mutta se varmisti ainakin, että turhat tekstit joutuivat sinne minne ne kuuluivatkin, eli unholaan.

    Ehkä keskinäinen arvostelu ja kritiikki sitten ajan myötä tavoittaa ja tasoittaa kirjallisia blogeja kun aikaa kuluu. On varmaan jo tasoittanutkin.

    Muoti-, lemmikki- ja muu sellainen bloggaaminen on taas alueita, joihin en halua millään tavalla sotkeutua. Ehkä sitä vertaan, että Hesarinkin asioiden väliin on mahdutettu aikojen saatossa turhien tavaroiden mainontaa ja urheilua, jotka niitä tarvitsemattomat (minä mm.) ovat oppineet ylitse pomppimaan.

    Keskustelevat blogit ovat sitten ihan oma maailmansa. Niissä ei oikeastaan ole sisällöllä niin merkitystä jos samoista asioista kiinnostuneet toisensa löytävät.

    Joskus vain näyttää siltä, että tietyt aiheet saapuvat aina ja aina uudestaan jauhettavaksi ja jos ajatusten vaihdossa ei edistymistä näy, niin onko sillä sitten kovinkaan suurta merkitystä missään muodossa?

    Ringissä olijoille varmaankin jos tätä takkuamista eivät huomaa ennen kuin joku vähemmän osallistuja survaisee jotenkin äkkiväärästi.

    Keskustelu on hyvästä, mutta juoruaitoja ja supattelua en oikein jaksaisi vaikka olihan ne kylien juoruakat aika ohjelmaa antavia joskus...

    Vaikeita asioita joka tapauksessa sillä ihmisistä virtuaalissakin on kyse ja aina, kun missä ihmiset kokoontuvat, on myös väärinymmärtämisen vaara suuri. Jos ei tahallaan haluakin väärin ymmärtää. Tai ei kykene ymmärtämään, että toisenkin mielipide on yhtä oikea kuin omansa. Tai jopa oikeampi.

    Ilmassa joka tapauksessa ollaan, ja tukevasti. Tästä ei jää senkään vertaa jäljelle kuin veräjänkorvalla suuta pieksävistä kylän akoista ja ukoista.

    Kemppinenkin palaa aina uudestaan samaa sotaa sotimaan. Usein kylläkin hänellä on kyky löytää uusia näkökulmia sortuneisiin juoksuhautoihin vaikka se olisikin jo yks ja sama, koska tapettavaksi koulutetut ihmiset siellä vain toisia tapettavaksi koulutettuja murhasivat. Sama logiikka ylhäältä alas ja vihollisesta toiseen. Viidakosta sivistyksen aikoihin.

    Sotien syyt ja seurauksetkin on jo aika tarkkaan pohdittu. Ihmislajin psykologia ymmärretty.

    Mutta ehkä jos ei keskusteltaisi ja jankattaisi, käytäntöön tuhojaan saapuva viha leimahtaisi tukahdutetuista tunteista?

    Syitä uuteen, eurooppalaiseen sotaan olisikin jälleen. Ja sitä käytäisiin täyttä päätä jos ainoina aseina edelleen olisivat tykit.

    Mutta nuo rahasäkkien heittelyt eivät (Kreikka, Espanja, Italia, Irlanti) ainakaan minua huolestuta niin kauan, kuin tajuavat, että niin paljon miljardeja ei siellä nakella (ammuskella) tililtä toiselle, että ne koskaan määriltään yltäisivät samaan hintaan kuin täysimittainen jytäkkä asein.
    29. helmikuuta 2012 18.10"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valto Ensio!
      Siin vartiossa seisot, sä yössä yksinäs!

      Jos et tykkää ja hyväksy, käännä selkäsi ja kävele pois!

      Poista
  15. Valto, tietenkin saat tuoda tänne vaikka koko keskustelun, jos niin tahdot ja pidät sitä tarpeellisena.

    Se mistä minä puhun, liittyy kuitenkin vain noihin kohtiin, jotka poimin omaan juttuuni. Lukija saa niistä kyllä selvän siitä, mistä puhun tekstissäni.

    En löydä itseäni sanojenne sisällöstä, vaikka tiedän teidän viittaavan minuun turhanpäiväisen keskustelublogin pitäjänä ja pikkuporvarina, jollaisen ei pitäisi blogata.

    Olen vain säie keskustelussanne, en halua paisutella merkitystäni. Pääosassa keskustelussanne onkin sinun tuntemasi tunne, joka mielestäni oli täällä minun blogissani edellisessä keskustelussa niin kokonaisvaltaisen musertava, että se samalla sokaisi sinut mm. minun myötätunnoltani, jota tarjosin, mutta jota et ottanut vastaan. Torjuit minut, tai et edes huomannut sanojani, vaikka koin puolustavani sinua. Tämä torjunta aiheutti minussa äärimmaisen pettymyksen ja turhautumisen, koin sinun kävelevän osoittamani myötätunnon ylitse. Sait minut vihaiseksi, sillä minä kyllä näin koloosi!

    Huomaatko Valto ollenkaan, miten oma viha voi estää näkemästä sitä, miten muut tulevat vastaan ja koettavat osoittaa myötätuntoa? Toivoisin, että luet joskus uudelleen ajatuksella kommenttini, jotka sinulle kirjoitin.

    PS Blogini voi olla turha, mutta pikkuporvari en uskoisi olevani sen enempää kuin moni muukaan. Porvaria en ole ikinä edes äänestänyt.

    VastaaPoista
  16. No, kyllä minuun vähän sattui sekin, kun kehuskelitte, miten tosissanne te bloggaatte, kun sen sijaan nuo muut keskustelubloggaajat ja sellaiset eivät kirjoita tosissaan, vaan vain ajankulukseen.

    Hitto! Minähän omistan tälle blogille aikaa aikaa enemmän kuin te yhteensä! Kiinnitän huomiota ilmaisuun, etsin kuvia ja mietin, miten parhaiten voisin kirjoittaa muille juttuja. Kun jokuset kirjoittavat kirjallisuudesta, minä saatan kirjoittaa sitä.

    Tietysti minulla on kunnianhimoa blogini ja muitten töitteni suhteen. Ja sitten joku sanoo, että pikkuporvareitten ei pidä pitää turhia keskustelublogeja. En ole koskaan ymmärtänyt sellaista tuskanpurkua ja itsensä analysointia, joka koettaa murskata muut alleen.

    VastaaPoista
  17. Iineksen blogissa on vain yksi vika. Eli tämä valtava kommenttimäärä, joista on enää vaikea löytää sitä omaa tai edes muiden punaista lankaa, jos sitä on alunperin edes ollutkaan, kun sohaisee silloin tällöin asiasta tai sen vierestä, mikä milloinkin nyt sattuu kiinnostamaan...

    Poroporvareista en sano nyt mitään, mutta tästä ymmärryksestä ja lähimmäisen kohtelusta/kuuntelusta kyllä olen iineskin kanssa samoilla linjoilla, toisaalta paljon päähän potkittu saattaa pikkuhiljaa hänkin oppia jotakin sieltä kantapään kautta:) Ja ehkä se perusluonne siellä kaiken takana vaikuttaa yllättävänkin paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis,

      Iineksen blogi on ILMIÖ täällä blogimaailmassa. Olen Iineksen puolesta ylpeä, että hänellä on näin valtava kommenttimäärä.
      En ole koskaan kokenut sitä huonoksi asiaksi. Olen usein lukenut koko satamääräisen kommenttisarjan tarkkaan läpi, ja huomannut miten paljon siinä joukossa on hienoja puheenvuoroja.
      Ihmisten tarve puhua ja saada mielipiteensä kuulluksi on täällä mahdollista. Voimme vain kiittää Iinestä siitä, että hän tekee sen mahdolliseksi. Hän on mukana kaikessa siinä mitä täällä puhutaan. Hän kirjoittaa mainioita alustuksia ja antaa keskustelun kulkea omia ratojaan. On valmis kuuntelemaan kaikkia. Hyvä Iines! Bravo! Ja suuri kiitos sinulle!

      Hulluinta mitä olen täällä blogimaailmassa kokenut, on että aletaan arvostella mistä voi puhua ja miten. Täällä jos missä pitäisi kunnioittaa toisten oikeutta ja sananvapautta!

      Poista
  18. Mustis,

    kommenttimäärä on tavallaan oma vikani, kun kirjoitan uuden jutun niin harvoin, vain noin viisi juttua kuukaudessa. Yhteen ehtii sitten kertyä kommentteja satamäärin, joskus yli kaksisataakin.

    Toisaalta kommentoijat ovat sujuvia ajattelijoita ja sanankäyttäjiä, he siirtyvät yhdestä aiheesti jouhevasti toiseen, mitä en itse pidä pahana enkä blogia millään tavoin huonontavana seikkana.

    Moni tietää puhesairauteni ja sen, että juttelen mielelläni ajankohtaisistakin asioista kirjoittajien kanssa. En kykene reaalielämässä pitkiin puheisiin, vaan olet päivät yleensä mykkänä. Olen tästä keskusteluvilkkaudesta kiitollinen ihmisille, ja tuntuukin pahalta, että blogiani mollataan sen vuoksi että täällä kommentoidaan.

    Sitä tuo kommenttimäärä kyllä aiheuttaa, että pitkiä keskusteluja ei jaksa alusta loppuun lukea, ellei aihe kiinnosta. Koetan tässä kesää kohti parantaa tapani ja kirjoittaa pienempiä juttuja useammin, niin keskusteluja on helpompi seurata.

    VastaaPoista
  19. "No, kyllä minuun vähän sattui sekin, kun kehuskelitte, miten tosissanne te bloggaatte, kun sen sijaan nuo muut keskustelubloggaajat ja sellaiset eivät kirjoita tosissaan, vaan vain ajankulukseen."

    En kyllä tunnista itse kehuneeni omaa tosissaan oloani koskaan: jos kerran edellisessäkin kirjoitin, että ilmaanhan tässä vain rakennellaan, niin sitä mieltä olen itsenikin suhteen. Ei näillä hommilla siementä itämään maahan laiteta eikä uunipuita talveksi hakata. Ihan huuhaa hommaa ja ajanvietettä kaikki ja kaikilla laijastalukien. Kuten koko ihmislajin vain jätettä ja tuhoa tuottava olemassaolo.

    VastaaPoista
  20. Valto, lainasin vain sanoja blogista, sanoi ne sitten kuka tahansa.

    Ja toivon sinun ymmärtävän, että en halua syytää ketään mistään, en siksi kirjoittanut juttuani.

    Kirjoitin juttuni, kun en muuta voinut, nukuin yön väliin luettuani jutun ja tiesin jo eilen kyseistä blogia lukiessani, että tämä tulee minusta vielä ulos, en voi padota voimakasta tunnetta sisälleni piiloon. Kyse on enemmän omasta tunnetilasta kuin reaalisesti merkittävästä tapahtumasta. En voi kasvaa tässä asiassa, että en olisi niin herkkä julkiselle arvostelulle. Olen saanut negatiivista palautetta oikeastaan vain blogistani, en mistään muusta, koskaan. Koska tämä on ääneni ja kynäni, ilmaisuvälineeni kameran lisäksi, tämän arvosteleminen sattuu kuin sisintäni haavoitettaisiin.

    VastaaPoista
  21. Kerrassaan tulee lapsuus mieleen kommunikaatiosta, jossa toisaalla supatellaan toisen areenan keskusteluista! ;) Siihen aikaan siitä puhuttiin selän takana puhumisena eikä sellaista pidetty selkärankaisen touhuna. Sitä se ei ole edelleenkään ja vielä vähemmän aikuisten kynästä. Kun ei ole munaa niin ei ole.

    Pitäisiköhän meidän itse kunkin nyt nimetä millaisia blogeja emme lue? Se olisi kai hyvä keino korostaa omaa erinomaisuuttaan, älyllistä ylivertaisuuttaan, korkealaatuista humaanisuuttaan ja syvällisyyttään! ;)

    Kukin taaplaa tyylillään ja jokaiselle hyvää yötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin luetella, että luen noin 10ntä blogia. Kaksi niistä on huonoja, ne ovat poliittisia, ja luen niitä aivan masokistisista syistä.

      Voin luetella, että en lue noin 32.000 blogia. (Ja kun mukaan lasketaan vielä erikieliset - ne, joiden kieltä osaan - niitä onkin huimat 32.014.) Enkä sano että en lue niitä sen takia että ne ovat huonoja, vaan sanon, että en ole lukenut niitä. Nehän voivat olla kuinka pirun hyviä tahansa. Mistäs minä sen tietäisin?

      Poista
    2. Minä taas en lue lifestyleblogeja, vaikka niitä tehdään varmaan rakkaudella ja vaikka niihin ilmoittautuu uusia lukijoita kolme päivässä. En vaan jaksa, kun tyydytän virtuaalisen esteettisyystarpeeni mieluummin kuvablogeissa ja katselemalla taiteilijoitten töitä eri puolilla virtuaalia.

      Mielelläni lueskelen tosipohjaisia oman elämän tarinointeja, sillä ihmisestä on kiva lukea. Lueskelen kyllä kirjallisuusblogejakin, mutta niissä on ruvennut kyrpiinnyttämään mä- ja sä-kieli, jolla kirjallisuudentutkijat koettavat tehdä itsestä ei-tärkeilevän, kommenteissaan. En vaan jaksa, rupeaa harmittamaan.

      Poista
  22. Nyt minä voin sanoa, että ymmärrän mistä kaikki tämä, josta en tiennyt mitään.

    En vain osaa sanoa mitään lohduttavaa. Emme voi syyttää ketään millaisia me olemme, emme edes itseämme. Olemme inhimillisiä olentoja, kaikki. Kuuntelin esitelmää, jossa puhuttiin ajasta, jota me juuri kaikki täällä elämme. Tätä voisi kutsua yhteisöllisyyden ajaksi, sanottiin. Milloinkaan ei ole aikaisemmin ollut näin helppoa tavata toisia ihmisiä. Hitsi! Mikä mahdollisuus meille on annettu. Ollaan siitä iloisia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia (mikä kulunut mutta hieno sanonta). Ei meidän tarvitse onneksi täällä mistään kilpailla. Voimme olla omia itsejämme. Ottaa oma paikkamme, ja olla ylpeitä siitä, että saamme olla mukana omine ajatuksinemme ja tapoinemme, täällä, toisten joukossa. Kunnioittaa toisiamme.

    Tekisi mieli lisätä sana Aamen. No kas, siinähän se tulikin! (iso hymiö) Hyvää yötä kaikille! Hyv ' yötä! Kauniita unia ja hyviä ajatuksia! On ilo olla kanssanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän yön toivotukset sinulle, Liisu, samoin Kuunkuiskeelle tuossa ylempänä ja muillekin, jotka tämän vielä lukevat!

      PS Summa summarum, olen tällainen puhkikeskustelija, jos jokin painaa mieltä. En saa rauhaa ennen kuin asia on puhuttu. Minun kanssani mököttäjämies joutuisi lujille. Mitään ei voisi jättää puhumatta pohjia myöten niin kauan että kaikilla olisi hyvä mieli.

      Poista
  23. Sitaatti:

    "Nuo kursiivilla painetut sitaatit tekstissä ovat blogistani toisessa blogissa sanottuja asioita, joista olen eri mieltä - en tunnista niitä blogiini liittyviksi."

    Iines, eivät ne sitaatit minun mielestäni liittyneet sinun blogiisi mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anita,

      kiitos kommentista, toivoisin, että se olisi totta.

      Kyseessä on kuitenkin tapahtumaketju, joka alkoi minun blogini keskustelusta ja josta sitten joku vei omat tunnelmansa sinne, ystävänsä blogiin - mikä on aivan luonnollista. Ystävä reagoi hyvää tarkoittaen, lohduttaen.

      Ymmärrän, että tapaus tuntuu hataralta ja jopa kuvitteelliselta, koska kerron aukkoja jättäen ja ketään nimeämättä. En nimeä, koska en näe syyllisiä, kukaan ei ole tarkoittanut pahaa.

      Kaikki on onnetonta sanojen käyttöä, viestintää, joka pohjaa minusta onnettomiin väärinymmärryksiin. Sellaista viestintä on, parhaimmillaankin usein olkinukkien päälle rakentelua.

      Poista
  24. Vimma jolla viittaukseni haluttiin poistaa ja korvata milloin milläkin olkinukella ja hätäpäissään keksityllä syyllä, kertoo kyllä oivallisesti mistä tässä episodissa oli kysymys. Kauna, joka oli piilotettu verbaaliseen piikittelyyn ja semanttiseen hölynpölyyn, paljastuisi.

    Vähättelyn ja mitätöinnin vimma näyttäytyy lainattujen sitaattien jälkeisenä kyynisenä toteamuksena: "Kylläpäs on viisaita ihmisiä, ihan tässä kutistuu silmäneulaksi, huomaa kaiken turhuuden." Oman erinomaisuuden korostamiseksi on otettu metafora runoilijan tuotannosta.

    Meidän kaikkien tiedossa on puhelinoperaattoreiden tarkoitushakuinen yhteystietojen häivyttäminen joskin ne kyllä nettisivuilta löytyvät. Lähes ainoa positiivinen seikka operaattoreiden puhelinpalveluissa on lähes korostunut ystävällisyys ja provosoimattomuus. Yksi sun toinen meistä syyllistyy vanhan lankapuhelinliittymän roikuttamiseen omistuksessaan tuntematta siitä pikkuporvarillista syyllisyyttä.

    Loppukappaleen "mietintä" on ikäänkuin takaportti väistää vastuu ja mahdollinen syytös kirjoitetusta tai säilyttää kaikkeen viestintään liittyvä monimerkityksellisyys, vaikka bloginpitäjä sen ominaisuuden tarkoitushakuisuutta omalta osaltaan alati kiistääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse oli Elisan kännykkäliittymästä. Jos sanon, että Elisaan ei asiakas pääse sähköpostitse, niin sinne ei pääse. Asiakaspalvelija myönsi tämän suusanallisesti.

      Jos menet asiakaspalvelun sivulle, päädyt tähän. Jos kirjoitat tuohon hakukenttään sähköpostiosoite, päädyt taas tänne. Jos kokeilet tuosta kohtaa Webmail, päädyt tänne. Jos kokeilet mitä tahansa tuosta eteenpäin, päädyt samanlaisille sivuille, mutta et milloinkaan osoitetietoihin.

      Poista
  25. Tässä blogissa on jännityksetöntä ja merkityksetöntä mitä ja miten blogisti kirjoittaa, koska henkilökohtaisia ominaisuuksia avartavasta kontekstistä johtuen se fokusoituu kysymykseksi, miksi?

    VastaaPoista
  26. Hei vaan Matti Viisaalle tuonne ylemmäs! Hauska, että saavuit kommentoimaan sieltä kirjablogistasi.

    Nyt näkyy, miten uudet vastauskommentit saattavat hukkua, kun ne sijoittuvat tuonne ylemmäs, kommentoitavan kohdan alle. Itse huomaan ne kyllä, koska katson kommenttimäärän luvun aina, kun poistun sivulta tai suljen koneen.

    VastaaPoista
  27. Pitäisi kai laittaa tämä kommentti tuonne ylemmäs vastaukseksi, mutta kirjoitan laiskuuksissani kaikki sanomiseni kerralla yhteen kommenttiin:

    @Iso Porvari:
    Ihailen energistä otettasi rivienvälistä-tulkinnassa. Toivottavasti vihamielistä energiaa riittää muuhunkin tuotteliaisuuteen. Ja ennenkuin syytät väärinkäsittämisestä, haluan tässä korostaa omaa erinomaisuuttani siteeraamalla tuntematonta: Ristiriidat syntyvät usein väärinkäsityksistä, mutta vielä useammin ne syntyvät oikeinymmärryksistä.

    Olen huonolla tuulella, ja ottaa päähän lukea "vihapuhetta".
    On minulla kritiikkiä sinullekin, Iines:
    Olet liian avoin. Rehellisyytta ja avoimuutta ei koskaan anneta anteeksi. Se luetaan omahyväisyydeksi tai ruikuttamiseksi, milloin mitenkin päin. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu olla kiva, eikä rehellisyys ole aina kivaa.

    Mutta kiva kun olet, olemassa nimittäin. Luen niin vähän blogeja nykyisin, en jaksa etsiskellä uusia joten tyydyn taattuihin; täällä käydessä aina jotain saa. (Jos ei muuta niin lievästi pullistuvan otsasuonen) Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari,

      minulle sanoi kerran yksi blogisti, Liinu, Otto Mannisen sanoin viisaasti, että näyttämätöntä haavan, ei susi sutta syö. Sanot nyt saman asian, viisaasti sinäkin ja samankaltaisessa tilanteessa kuin Liinu.

      Minua kiinnostaa psykologia, ja siinä nyt erikoisesti narsismi ja toisaalta uhriutuminen. Samankaltainen kuvio voi syttyä virtuaalissa. Joku lähettää tietämättään uhrille ominaisia signaaleja, näyttää haavansa. Signaalit kohtaavat otollisen maaperän henkilössä, jossa on taipumusta narsistiseen toisen ihmisen alistamiseen ja haltuunottoon. - Jotakin tällaista.

      Poista
  28. On sääli, jos Valto koki tämän blogin sellaiseksi, ettei täällä kannattanut jatkaa keskustelua siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

    Ei hän minun mielestäni ole sellainen "äkkiväärä", joka jotenkin järkyttäisi täällä vallitsevaa status quota. Päin vastoin, häntähän on kohdeltu aina hyvin myötäsukaisesti - minä taidan olla ainoa, joka jaksan jankuttaa hänelle historian tulkinnoista ja politiikasta.

    Nyt ensimmäisen kerran muutkin heräsivät väittämään vastaan - ja mitä teki Valto: luikki karkuun, eikä puolustanut kantaansa!? Kehtasi vielä mennä vieraaseen blogiin kielimään, ettei täällä voi keskustella oikeasti, kun ei täällä edes mitään tiedettäisi oikeasta elämästä ilman Valton kertomaa...

    Kärjistin vähän, huumorimielessä, mutta kai se sallitaan. Mutta asian ydin pysyy: eikö ole, Valto, hieman ylimielistä uskoa, ettemme me muut muka tiedä millaista on arkielämä Suomessa ja Kajaanissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ennen kaikkea murheellinen siitä, että tämän blogin kirjoittajat on tuomittu kevyeksi sakiksi, joka ei ajattele lähimmäisensä ahdinkoa. Mitä ne sitten mahtavat olla ne kirjoittajat muissa blogeissa? Antaisin sen sijaan tunnustusta siitä, että kauhean usein täällä ei näe sellaisia kevyitä heittoja, joita ei vaivauduttaisi myös perustelemaan. Saahan asioista olla eri mieltä olematta tyhmä?

      Poista
  29. Kylläpä meni herkäksi keskustelu Iinekselässä. Tuntematta asioiden todellisia taustoja vaikuttaa siltä, kuin herneitä olisi vedetty nenuun oikein joukolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen, mikä siinä on, että tuo "herneen vetäminen nenään" vaikuttaa sellaiselta, että ihmisen reaktio on väärä, ihminen ei osaa olla tässä maailmassa niin kuin miehen pitää olla.

      Kolehmainen, saahan ihminen tuntea surua ja pettymystä, saahan mieli pahoittua, vaikka sitä nykyään naureskellaankin. Mitä, jos sanoisimme itkevälle lapselle, että mistäs se Valto vetäisi herneen nenään? Tai mikä sitä Valtoa vituttaa?

      Poista
  30. Blogin sivuilta valuu outoa hyhmää
    jota ei näe
    kukaan muu kuin sinä mutta sinä olet hiljaa
    ja esität tyhmää
    ja kaikki raapivat itseänsä:
    kauhea ekseema vaivaa koko lukijaryhmää

    kaikki raapivat itseänsä – ja yrittävät tehdä
    sen toisilta salaa
    ja keskellä sosiaalista mediaa on kasa
    haisevaa raakaa kalaa
    jota yksikään ei ole näkevinään
    ja josta kaikki hamuavat suupalaa

    blogisti kirjoitti taululle kolmion keskelle
    vaikean sanan
    ja nyt se sana roikkuu katossa
    kuin hirtetty yritys tajuta sen merkitys
    käsite roikkuu katossa kuin rivo gummikäsine
    ja kapinen kapine

    kutiseva henkilöstö tuijotti hiljaa lattiamattoon
    ja blogisti
    katseli kattoon
    jossa hirtettyjen merkitysten synkkä metsä humisi –
    heilui ylösalaisena katosta

    ja kuiski että totuus elää ja metsästää
    sitten virtuaalikamarista kuului kamala meteli
    ja läppäri lyötiin auki
    ja lumisissijoukkue hyökkäsi ihmisiksi vaikka oli elokuu,
    ja sissi kysyi miksi
    helvetissä teidän kamarin katossa on rivo gummikäsine

    kysymykseen yritti kuin yrittikin vastata ei suinkaan blogisti
    vaan itse gummikäsine
    hanska huusi kirouksia kamarin katonrajasta
    ja toivotteli siirtymistä ikuisuuteen ajasta
    blogisti joka pelästyikin sanasta
    ja poistui heti ikkunasta




    Ei ole kovin tavatonta että käydään "Kemppilässä" karhunkaadossa ja sen epäonnistuttua tullaan "vähän selittämään" tuohtuneena naapurin ymmärtämättömyyttä tai "kaiken tiedon" omaamista. Vielä oudoksuttavampaa on pitää Kemppisen laala-alaista kompetenssia pelottavana, että kyvyttömyytenä omata näkemys heikompien puolustamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On pakko sanoa jotain tähän rakoseen - arvioni runosta on alempana.

      Kävin nimittäin juuri Kemppilässä lukemassa hänen uusimman juttunsa, tai oikeastaan alun. Hän on nimittäin vanhemmiten käymässä julmaksi. Väittää, että matematiikka uppoaa fiksun ihmisen päähän kahdessa viikossa. Pillistä kiinni vain ja siinä se on, sanoo arvon herra.

      Tästä nyt sitten vaan opettajille uusi metodi, samoin vanhemmille. Minä en olisi oppinut matemaattista ajattelua pillistäkään kuristamalla. En siis ole Kemppisen arvomaailmassa fiksu. No, ehkäpä tässä on totuus ja se selittää kaiken kärsimykseni.

      Poista
  31. En tiedä, mihin ja kehen Räyhis viittaa, mutta ainakin omat karhukaiseni ovat tiukasti kierroksessa ja siellä pysyvät, vaikka joutomiehet aidan takana sätkivätkin.

    VastaaPoista
  32. Lisäsin useita kommentteja tuonne väliin - harmi että kellonaika on kuutamolla, ettei voi sen perusteella etsiä tuoreimpia neronleiskauksia.

    Kehun tässä alla Räyhähengen runoa. Mainiota, Räyhis, sinähän olet mestarisrunoilija, tuo on oikeasti hyvä! Hyvä meininki, hyvät kielikuvat, hengen paloa ja vähän ahistusta. Siinä se on. Aamen ja plöttis.

    VastaaPoista
  33. Einesbaariin lisätty uusin kirjaesittely, Kuunkuiskeen kirjoittama, Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys.

    Kirja on psykologisesti kiehtova kuvaus ihmisen itseyden jaollisuudesta mutta jakamattomuudesta. Tämän helmen lukemista tahtoisi nauttia pienin annoksin, mutta kirja tempaa mukaansa ja pakottaa lukemaan muutamalla istumalla.

    VastaaPoista
  34. Iines, poistatko kolmannen kappaleen, joka alkaa "Nälän piinaama"; se on hupsahtanut siihen ylimääräisenä! Oikeasti se on siis toiseksi viimeinen kappale ennen Henry Miller -siteerausta.

    En viitsi korkata kommenttilootaa mutta innolla odotan kommentteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistettu on! Saapas nähdä, moniko on tuon kirjan lukenut. Vielä ehtii hakea sen kirjastosta, josta se saa varmaan aika hyvin, koska se on julkaistu v. 2010. Mietin vielä ensi kommenttiani, tulossa on.

      Poista
    2. Iines, otit sen kappaleen pois väärästä kohdasta! Sen piti siis antaa olla siellä tekstin loppupuolella mutta poistaa alusta, jossa se oli kursiivilla. Eli että vaan kaksi ensimmäistä kappaletta jää kursiivilla kirjoitetuiksi.

      Katsoin, että sähköpostissa se näkyi jotenkin kummallisesti, kun olin tehnyt korjaukset. Kun painoi niiden "pisteiden" kohdalta (kahdessa kohdassa), niin teksti tuli kokonaisuudessaan näkyviin.

      Poista
    3. Äh ja voi, anteeksi!

      No nyt on kai kohdallaan? Lisäsin sen loppuun eikä sitä ole enää alussa.

      Poista
    4. Jees, nyt se on kohdallaan, thanks! :)

      Poista
  35. Tapsa, sinä et ole yhtään mikään sanomaan kenenkään hännistä missä välissä se milloinkin kipristelevät ja onko joku karkuun menossa tms. koska itse et istu omalla persenahallasi täällä etkä missään blogissa; olet vain joku "Tapsa" ja sellaisena pysyt ja voit todella häipyä nolattuasi itsesi tyhmyydellä tai aukomalla päätäsi epäsopivalla tavalla, mielenkuohussa jota on vaikea hallita (kuten minä koen nyt) eikä hurtat perään kuolaa.

    Minä olen myötäsukaisuuksineni, karvoineni ja paskamaisuuksineni, jopa loukkaamisen uhallakin ihan omana itsenäni kaikkialla. Mikään saatanan lammas ja perseennuolija en ole.

    Ja väitän, että kuten et istu täälläkään omine pesnahkoinesi että sinut saisi vastuuseen hyvässä tai pahassa, että muka todella ymmärtäisit toisten ihmisten elämästä Kajaanissa tai siellä Helsingissä pätkääkään muuta kuin kielikuvin ja runoja siteeraten; voit korkeintaan sanoa olevasi ymmärtäniväsi, tai yrittäväsi ymmärtää.

    Ja Iines, jos mielipiteitä esitetään niin ne pitää kestää varsinkin silloin, kun niitä joku ihan fyysisestikin tevoitettavissa oleva ihminen lausuu. En esitä mitään kuitenkaan lopullisena totuutena kuten Tapsa ymmärtämisestään tai vaikkapa nyt "kommmunistisabotööreistä" vaan enimmäkseen kysymyksenä: Onko näin?

    Koko ajan pitää kyseenalaistaa omat ja myös muiden tekoset. Kuten tekisi mieleni sanoa sananen tai pari täällä ilmaistusta yksipuolisesta "totuudesta" siihen, että "porvarit" ovat aina ylläpitäneet kulttuuria. Ei kysytty, millä hinnalla ne aina sitä ovat tehneet?

    Jos asiat (tai vaikkapa blogit) ovat tarpeeksi vahvalla pohjalla, ne kestävät yhden eri mielialoja kokevan Valtsun kannanototkin suuntaan tai toiseen. On se blogisi kestänyt sairaampiakin ilmiöitä joilla oli selvä funktio kaatamiseksesi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minulla ei herra paratkoon! sellaisia määränpäitä ole.

    Ja kuten oeln tuhannesti asian ilmaisssut ihan vain itseni mielipiteenä, että internetti maailmat ovat vain ilmaan rakenetelua, ei yhtään mitään lujaa kuin olisi vaikka betonisen perustusten teko kalliolle ja siihen talon pykääminen päälle. Niitäkin tornadot pyyhkivät parhaillaan huitkuuseen amerikoissa.

    Meidän kirjoituksillemme ja mielipiteiden vaihdolle se on ihan sama vaikka tämä kaatuukin, mutta kun koko yhteiskunnan ja globaalin maailman toiminnot näiden hämähäkin seittien varaan turvataan, niin jokainen nyt helevetti vie osannee päässään ajatella, mitkä vaikeudet siitä seuraavat.

    Miksi en saisi sanoa kuten ajattelen? Vaikka tyhmästikin? En minä aina jouda loppuun saakka stilisoimaan mitä paperille puhallan. Helpoinat kaikille tietenkin olisi, etä tämmöiset möykyt pysyisivät poissa.

    Anteeksikin pyydän hyvin herkästi, mutta olenko nyt nöyristelyn tarpeessa mielestänne? (Tämäkin on aivan tässä muun tohakan välissä kirjoitettu joten valitkaa läjästä oikeimmin kirjoitetut pätkät jotka kykenee ymmärtämään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules nyt Valto Ensio Heikkinen,

      kyllä täälläkin istutaan ihan omalla persnahalla, vaikkei sitä omaa nimeä eetteriin ole työnnettykään. Tykkään tuntemattomuuden suomasta hiljaisuudesta ja rauhasta, en halua ylimääräisiä valokeiloja itseeni, edes tämän bloginpidon vuoksi.

      Anonyymius blogeissa ei käsitykseni mukaan merkitse vastuunpakoilua muille kuin satunnaisille puskahuutelijoille. Anonyymiudella haetaan enemmän juuri tuota oman rauhan ja hiljaiselon jatkumista.

      Eräs blogihenkilö lähetti minulle kerran sähköpostikirjeen, jossa kertoi selvittäneensä minun henkilöyteni. Hän ihmetteli, miksi minusta on niin vähän internet-mainintoja.

      Tällainenkin on ainakin osittain oma valinta. Internetiin saa tietenkin mainintoja itsestään esiintymällä internetissä nimellään, julkaisemalla omakustanteita, laatimalla kotisivuja. Nyt Facebook-aikakaudella nimelleen saa tunnettuutta kommentoimalla ja klikkailemalla tykkäämisiä vaikkapa yritys- tai missä tahansa avoimissa facebookeissa.

      Olen aina pitänyt anonyymeista kommenteista ja blogeista, ja jopa puskahuutelut voivat kertoa joskus enemmän kuin Valto Heikkisen tai Jukka Kemppisen kommentti. Ei nimi mitään takaa. Sinua, Valto Heikkinen, arvostan kyllä suuresti sen vuoksi, että myös raivoat ja rähiset omalla nimelläsi. Tämä kommenttisi yllä on poikkeuksellisen kunnioitettava. Palaan siihen vielä, jahka saan tuon Kuunkuiskeen pyytämän korjauksen tehtyä Einesbaarin juttuun!

      Poista
    2. Valtolle 2,

      jos mielipiteitä esittää, ne pitää kestää sanot.

      En nyt tiedä sitten, mihin tällä viittaat, sillä tuo tarkoittaa omien mielipiteiden kestämistä. Muiden mielipiteitä minun ei mielestäni tarvitse nielaista pohdiskelematta niitä. Tuominnut en mielestäni ole edes tätä pikkuporvariutta, kysellyt sen perään vain, kun en löydä siitä heti tarttumakohtaa. Valto, minä kysyn ja kyseenalaista aina, kun en ymmärrä. Ei se tarkoita, etten siedä jotakin. Usein löydän sanoista perää, mutta yhtä usein en.

      Vielä lopuksi Valto, ei minun blogini kaadu tällaiseen pohdiskeluun, en edes pelkää sitä. Minähän näen sinne koloosi, jossa itse sanot olevasi, vaikket sinä halua nähdä minun näkemistäni. Ei minun blogini kaatunut silloinkaan, kun täällä sitä tosissaan yritettiin kaataa eikä silloin, kun kiusaajat riehuivat. En minä heitä pelännyt enkä pelkää. Jos jotain pelkään, niin omaa kyllästymistäni.

      Sen olen oppinut, ettei ketään yksinkertaisesti voi syyttää mistään, on vain kohdattava maailma sellaisena kuin se on. Hivenen koomistakin on, että kaikki ei edes ole heijastumaa omasta käytöksestä, maailma ei läheskään aina vastaa niin kuin sinne huutaa. Tämä kaikki tekee nöyräksi, ja oppii armahtamaan itsensä ja sen myötä muutkin.

      Poista
  36. Anonyymius on mielenkiintoinen asia.

    Omalla nimellään esiintyminen voi tuoda persoonan esille asian kustannuksella. Nykyaikainen versio siitä on esim. blogit, joissa esitellään vaatekaapin sisältöä niin, että itse toimii henkarina.

    Kuulemma Facebook on varsinainen paikka päivittää itsestään haluamaansa kuvaa. Sinne kun kirjoittaa valikoiden niin voi miten ihmeellisen tehokas, pätevä ja kaikin puolin mahtava persoona onkaan kyseessä! ;)

    Minusta nimimerkin suojista on paljon kivempi huudella, koska sanoja ei ole tärkeä vaan se mitä sanoo.

    En silti sano ettenkö hyvinkin kunnioita ihmisiä, jotka esiintyvät omalla nimellään ja naamallaan.

    Esim. minä olen mukana monessa enkä tosiaan halua jakaa itsestäni nimelläni muuta kuin sen minkä haluan. Tuntuu hyvältä tietoisesti valita, että kenelle haluaa jakaa mitäkin eikä niin, että kaikki mitä sanon ja teen olisi kenen tahansa nähtävissä.

    Minulla ei ole mitään peiteltävää mutta en myöskään ole huomiohuora.

    (Iines, huomaathan uuden kommenttini ylempänä!)

    VastaaPoista
  37. Väitän vastaan Iines: Nimi takaa sen, että henkilö saadaan vastuuseen kaikista tekemisistään, hyvistä ja pahoista, tyhmistä ja viisaista. Se ei voi häntä koipien välissä luikkia mihinkään. Vain kahjot viitsivät anonyymien ja nimimerkkien esille penkomiseen ryhtyä vaikka kuinka sapettaisi. Viranomaistoiminta on asia erikseen.

    Eivät nimimerkit ja anonyymit hae ensisijaisesti rauhaa fyysiselle minälleen vaan vain suojatakseen sitä kömmähdyksiltä joihin pelkäävät syyllistyvänsä - ja ennen pitkää syyllistyvät. Tietyt yksilöt ja ryhmittymät myös loukatakseen muita ja tehdäkseen kaikenlaista muuta saatanallista: pelkuruutta se on, ja rikollisuutta jälkimmäisessä tapauksessa. Tekosyitä se, että asemansa tai jonkin muun takia ei halua henkilönsä profiloituvan tunnistettavaksi; miksi siis vaivautua ollenkaan? Missä aate, himo, tahto vaikuttaa asioihin? Kaikki muuhan on vain joutoihmisten leikkiä; porvarillista harrastelua. Anonyymiä huorastelua jolla ei ole päämääriä, ja vaikka kuvittelisikin olevan,m anonyymius murtaa sen eikä sanoille löydy takuumiestä.

    Vasta toissijaisena voi olla mukavuudenhalu joka on yhtä kuin hiljaisuus ja rauha, mutta mitä tekemistä mukavuudenhaluisilla ihmisillä on tällaisessa ristiriitojen repimässä maailmassa? Sinähän, Iines, olet tuhat kertaa sanonut pahoittaneesi mielesi keskustelujen lomassa? Onko sinulla sinulla silloin perustelujesi rauha ja hiljaisuus siellä? Olethan välillä antanut ymmärtää, että myös nautit jollakin tapaa että joku, jokin tai jotkut panevat välillä pirstaleiksikin kaiken, mutta miksi särjet rauhasi ja hiljaisuutesi tällä tavalla? Kuka sinulle täällä sellaisen takaa? Vieraat ihmiset jotka eivät voi sinua aidosti rakastaa eivätkä edes vihata koska eivät sinusta näe kuin virtuaaliviivan joka uhkaa vastoinkäymisten tullen tai kyllästyessään poistua, tai joku päivä poistuukin yhdellä ainoalla klikkauksella jokaisen ulottuvilta.

    Minä en edusta, eikä minulla ole (ei mielessä eikä käytännössä) rauhaa ja hiljaisuutta omassa elämässäni niin miksi minä teeskentelisin sitä muillekaan? Senkö vuoksi, että nämä saisivat pitää rauhansa ja hiljaisuutensa? Ainako ristiriitojen repimien ihmisten pitäisi ajatella niitä vahvoja, tasaisen elämän eläjiä, joilla rauhansa ja hiljaisuutensa on, eikä tulla kuin romanikerjäläiset tai leipäjonot särkemään heidän ”luomaansa” idylliä?

    Jos kaikki täällä (internetin ehto olisi sellainen) olisivat itsensä virtuaaliolennoiksi nimimerkeillä tai anonyymiudella suojaavia, niin silloin sillä ei olisi väliä. Mihinkä olematon voisi kantaa ottaa niin, että se maailmanmenoon vaikuttaisi? Mistä häntä syyttää tai kiittää niin, että sillä merkitystä olisi? Mitä sellaisessa maailmassa rakennettaisiin jolla elollisen tärkeimpään, eli leipään ja lämpöön olisi vaikutusta? Siellä voisivat olemattomat melskata tekemättä vahinkoa kenellekään. Pikku mielenloukkaantumiset; siellähän olisi sitten olohuone niitäkin varten, jossa näitä purettaisiin.

    (Nimimerkki Pekka Peitsikin oli vain "Pekka Peitsi" kunnes hänelle saatiin lihaa ja luuta ympärille Urho Kaleva Kekkosen hahmossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot Valto, että anonyymius on ellei sitten rikollisuutta ja saatanallista pelkuruutta niin joutoihmisten leikkiä, porvarillista harrastelua. Olet selvästi nähnyt valon.

      Tällaisia saatanallisia pelkureita ja porvarillisia puuhastelijoita on kuitenkin valtaosa bloggaajista, sillä jo Blogilistalla on 42 000 suomalaista blogia, joista suuri enemmistö on anonyymeja blogeja. Kukaan ei ole laskenut anonyymien blogien prosenttimääriä, mutta kuuden vuoden intensiivisellä blogikokemuksella ja näkemyksellä sanoisin, että anonyymien bloggaajien osuus Blogilistalla voisi olla jopa noin 80 - 70 prosenttia, ellei enemmmänkin. Lasken anonyymeiksi blogeiksi kaikki blogit, joissa ei lue profiilitiedoissa henkilön omaa koko nimeä kirjallisesti oikeassa muodossa. Anonyymi on siis myös blogi, jonka joku saattaa tuntea muun yhteyden tai lempinimen perusteella, mutta jossa ei ole oikeaa nimeä julki. Minutkin tietää muutama, koska en ole salannut mitään ja koska viestin kaiken aikaa reaalisella tasolla - niin kuin valtaosa pitkän linjan anonyymibloggaajista. Silti olen anonyymi.

      En ole sanonut, että tahdon olla kokematta tunteita blogissani. Rauhalla ja hiljaisuudella en siis tarkoita ristiriidatonta blogia, vaan sitä, että kukaan ei tunge reaaliini silloin kun en tahdo. Koneenhan saa aina kiinni.

      Sitä paitsi, Valto, paskimmat tyypit täällä netissä ovat olleet ihmisiä, joiden oikean nimen tiedän. Nimi ei takaa yhtään mitään, minulle ihanimmat ja kilteimmät tyypit täällä ovat olleet anonyymeja.

      Millä tavalla romanipakolaiset liittyvät tähän anonyymiasiaan? Tai rauhaan ja hiljaisuuteen? Miksi puhut idyllistä? Kytkentäsi kulkevat nyt aika outoja reittejä, ihan kuin sinulla olisi mielessäsi jokin valmiiksi luotu kehys, johon ihmisiä asettelet. Tuo kehys estää mielestäni sinua näkemästä asioita avoimesti ja vailla ennakkoluuloja. Ihan kuin huiskisit ystäviäsikin sokeasti pois luotasi vihollisina.

      Valto, olen aina antanut omat henkilötietoni virtuaalissa tapaamilleni henkilöille, kun luottamus on syntynyt ja niitä on pyydetty. Minuun on ottanut yhteyttä myös jokunen mies, joka on lopettanut tuttavuuden samantien, kun en heti vastausviestissäni ole kertonut nimeäni ja strategisia mittojani tai lupautunut reaalitapaamisiin.

      Aika moni anonyymi on tällainen kuin minä. Haluaa katsoa ensin, ennen kuin paljasta henkilöytensä. Aika harva anonyymi on sellainen, jota kukaan ei tunne.

      Olen joskus miettinyt, olisiko Kemppisen blogi niin suosittu ja hyvä, ellei yläkulmassa lukisi henkilötietoja.

      Poista
    2. On aika turha järjestää aitouskilpailuja tai jakaa rehellisyyspäniköitä. Jokainen, joka kirjoittaa muutakin kuin lainauksia tai linkkejä, kertoo itsestään vaikkei rehellinen olisikaan. Myös teeskentely kertoo jotain tärkeää: sen, mitä ihminen pitää ihailtavana, mikä kirjoittajan mielestä on HIENOA.

      Onhan niitä sellaisiakin (ihan IRL),jotka sympatiaa saadakseen teeskentelevät huonompaa, sairaampaa, tyhmempää kuin ovatkaan. Ihmiset on kummallisia, muttei heitä siksi voi tuomita.

      Poista
  38. Ristiriita onkin siinä, että nimellä esiintymistä pidetään rehellisenä, anonyyminä esiintyvää taas vilpillisenä. Asia voi olla päinvastoin.

    Facebookeissa tavattava selektiivisyys, oman itsensä esittäminen valitussa valossa voi olla vain kapea heijastus todellisuudesta, sillä kukapa haluaa antaa täysin rehellistä persoonaansa julkisuuteen. Julkisuudessa esitetty kuva on usein toivekuva omasta itsestä. Jokainen tietää, että vaikkapa kotiväen antama kuva henkilöstä on tätä raadollisempi.

    Tänään katsoin television Inhimillisestä tekijästä ikävänpuoleista omaa kuvaa eräästä opettajasta. Oli määrä puhua levottomista lapsista ja puhumassa oli opettaja, joka alkuun myönsikin, että lapset ovat muuttuneet, käyneet yhä hankalammiksi. Myös hyvin kotien lapset ovat itsekkäitä ja levottomia, eivät osaa käytöstapoja vaan ovat hyvin itsekkäitä suhteessa muihin lapsiin ja aikuisiin. Kesken hyvän alun opettaja alkoikin selvästi kehua omaa itseään, ja antoi ymmärtää, että hän kyllä hallitsee keinot ja on rakastettu ja lasten kunnioittama.

    Olisipa kutsuttu paikalle anonyymi opettaja huppu päässä puhumaan rehellisiä loppuun asti! Aina kun saadaan opettaja televisioon, hän vesittää asian antaa lopulta ymmärtää olevansa poikkeuksellisen hyvä ja lasten arvostama ja että ongelmaa ei ole, jos opettaja on yhtä fiksu kuin hän itse.

    VastaaPoista
  39. Jos on jotakin vastuuseen saatettavaa, niin sittenhän viranomaiset toimivat ja kaivavat tekijän esiin! Eli anonyymius ei ole ongelma.

    Iines, tuo mainitsemasi Inhimillinen tekijä muistuttaa siitä miten jotkut äidit kuulemma syyllistävät niitä äitejä, jotka eivät imetä (tarpeeksi pitkään). Kun vaan tarpeeksi yrittäisivät ja haluaisivat niin kyllä maito riittäisi, väittävät Pyhät Imettävät Äidit.

    Katsoin Areenalta aikaisemman Inhimillisen tekijän, jossa puhuttiin työstä monelta kantilta. Keskustelijoina olivat Sanna Mämmi (ex-työtön, joka työn menettämisen myötä menetti itsetuntonsa ja talous meni kuralle), työhyvinvointiekspertti Marja-Liisa Manka sekä Angry Birds -menestyjä Vesterbacka.

    Kaikki puhuivat moneen kertaan ja monesta näkökulmasta ihmisen vastuusta omaan elämäänsä ja yrittivät tsempata huomaamaan sen, miten paljon asenteisiinsa ja sitä myötä elämäänsä voi vaikuttaa.

    Sanna Mämmin puheessa ilahdutti kovasti se, kun hän puhui työn tekemisestä "ilon kautta". Jos ei työssä ole iloa, niin on se surkeaa, kun siellä kuitenkin vietetään niin paljon aikaa!

    Vesterbacka sanoi hyvin, että jos on ongelmia, niin kannattaa katsoa peiliin. Sellaistahan ei Suomessa "saa" sanoa varsinkaan taloudellisen menestyjän suulla! ;)

    Oli puhetta myös downshiftaamisesta; joku vitsaili, että eivät kaikki voi muuttaa maalle ja ryhtyä lammasfarmareiksi.

    Olisi tosiaan paljon kunniakkaampaa kääriä hihat siellä työpaikalla ja tehdä voitavansa työhyvinvoinnin eteen eikä paeta paikalta downshiftaamaan ja jättämään muut pinteeseen.

    Manka kertoi mm. projektistaan Saarioisilla, jossa kartoitettiin tekijöitä, jotka lisäisivät työhyvinvointia.

    Esiin nousi mm. liiallinen hierarkia - tunne siitä, että kaikki sanellaan ylhäältä eikä työntekijä saa käyttää omaa päätään. Veitsetkin tuli terotettua, jotta työ sujui luonnikkaammin!

    Jossakin kritisoitiin kovasti tuota ohjelmaa, kun siellä kuulemma oli vaan niitä menestyjiä.

    Niinpä. On se kurjaa, kun joskus olisi tarpeen ottaa peili käteen (niin kuin Vesterbacka sanoi) ja miettiä, löytyisikö sieltä päästä syytä johonkin.

    Ainahan sitä voi ottaa uhrin roolin ja hakea syytä kaikkialta muualta paitsi itsestään.

    Lähin kaljakuppila on varmasti hyvä osoite kaikille oman elämänsä uhreille - sieltä oletettavasti löytyy myötämielistä seuraa valittamiseen ja mankumiseen ja päähän potkivan maailman surkuttelemiseen.

    VastaaPoista
  40. Niin, tietysti jokainen on vastuussa omasta elämästä.
    ..."että jos on ongelmia, niin kannattaa katsoa peiliin."
    Onhan se noinkin.

    Mutta usein ihmisellä on muitakin vastuita kuin oma itse.
    Huoli omista lapsista ja omasta kyvystä hoitaa heidät kunnialla maailmalle.
    Lasten kautta voi tulla paineita osallistua kuluttamiseen ja matkusteluun enemmän kuin itsellä olisi halua/varaa. Se paine voi olla yllättävän kova, niin lapsille kuin vanhemmillekin.

    Edellä mainittua voi varmasti pitää luksusongelmana, mutta ei se välttämättä ole sitä. Kaikki on suhteellista tässä maailmassa.

    Taloudellisista ongelmistakin ihminen on viime kädessä itse vastuussa.
    Joskus niihin voi joutua vaikka olisi toiminut suht` vastuullisesti. On esim. ostanut asunnon huonoon aikaan, eli asuntojen hintojen ollessa ylhäällä. Siihen päälle Valton tapainen työkyvyn menettäminen, niin soppa on valmis.
    No, ainahan talon voi myydä ja muuttaa pienempään asuntoon. Siihen asiaan on kyllä puolisollakin sanomista.

    Jos Valto täällä joskus purkaa pahaa oloaan, niin ei minulla, suhteellisen hyväosaisella ihmisellä, ainakaan ole otsaa tyrmätä miestä ja huutaa: oma vika, katso peiliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samuli,

      minä en ole sanonut noin Valtolle, en ajattele niin.

      Olen kommenteissani halunnut osoittaa tukea ja ymmärrystä, jota ei ole otettu vastaan. Tämä tukeni ylikävely on turhauttanut minut ja saanut itkun partaalle.

      Poista
  41. Iines, Samuli viittasi varmaan edelliseen kommenttiini eikä sinun kommenttiisi.

    Samuli, totta joka sana.

    Sitä vaan toivoisi, että jossakin kohtaa ihminen nousisi vaikeuksiensa yläpuolelle ja yrittäisi nähdä mitä vaihtoehtoja hänellä on. Ainaiseen katkeruuteen ja negatiivisuuteen jääminen ei ole kehittävää vaikka sen kokisi oikeudekseen.

    Sanovat, että Afrikassa ihmiset ovat keskimäärin paljon onnellisempia ja osaavat nauttia pienistä asioista toisin kuin ehkä me kermaperselänkkärit.

    Kenties meillä on liikaa ja elämämme on liian helppoa, kun jäämme kiinni valittamisen kierteeseen emmekä poikkaise sitä?

    Totta kai jokainen saa purkaa pahaa oloaan.

    Soisi se tehtävän sitten loppuun saakka siellä missä on aloitettukin eikä jatkettavan muualla.

    Se olisi mielestäni suoraselkäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Samulin kanssa samaa mieltä: aina ei ole vaihtoehtoja. Esim. terveyden menetys on aina vaikeaa, yhdistettynä taloudellisiin vaikeuksiin se voi viedä elämänhalun ja silloin on todella vaikea "nousta vaikeuksiensa yläpuolelle".
      Enkä ole ihan samaa mieltä kanssasi siitäkään, että pahaa oloa pitäisi purkaa siellä "missä aloittaakin": joskus sitä mielellään purkaa tunteitaan sellaisessa ympäristössä, jossa tietää saavansa ymmärrystä ja sympatiaa. Se on mielestäni ihan luonnollista.
      Tietysti auttaisi, jos kiukuttelija kertoisi miksi kiukuttelee, mutta liekö nyt suurikaan rikos, jos jättää senkin toisten hienotunteisuuden varaan.

      Poista
  42. Äh, laitoin kommentin ihan väärään paikkaan siirtämällä sen ylemmäs. No olkoon.

    VastaaPoista
  43. Ei haittaa Sari, poistin tästä yhden tyngän, siis "kommentti poistettu"-ilmoituksen.

    Tuota vain pohdin, että mitä tehdä, jos myötätunnon tarpeessa oleva henkilö ei otakaan tukeasi vastaan. Vieressä olevan sanoja hän kiittää, mutta sinun ei huomaa. Sitten saat vaat haukut päällesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se sattuu.
      En tiedä miksi ihmisten välinen kommunikointi on niin vaikeaa. Jokainen näkee mitä haluaa. Ja vaikka näkisikin toisen näkökulmasta edes hetken verran, on aika vaikeaa todella tietää mitä kaikkea kätkeytyy toisen sanojen taakse.

      Siinä suhteessa kasvokkain kommunikointi on helpompaa ja samalla monimutkaisempaa: näkee toisen ilmeet, kuulee äänenvärin. Niistä sanattomien viestien tulkinnastahan se vasta helppo onkin riitaa rakentaa.

      - mikä sulla on?
      - no ei mikään.
      - no on, kun oot tuon näkönen

      jne...

      Poista
  44. Nimimerkillä tapahtuva kirjoittelu ei tosiaan ole mikään uusi ilmiö, vaikka lehdistössä joskus sen suuntaisia, lehtien omista pyrkimyksistä johtuvia, väitteitä esiintyy. Nimimerkkejä mitä erilaisimmista syistä ovat käyttäneet herrat ja narrit, poliitikoista, kirjailijoista, mistä tahansa suurimmat, keskikokoisimmat ja pienimmät. Ja kirjoituksetkin ovat olleet kaikkea kuviteltavissa olevaa. Isot lehdet ja viestimet toimittajineen tekevät sitä muuten huomattavan paljon, aivan erikseen ovat sitten noiden viestimen palveluksessa olevat jokaisen mahdollisen suunnan hörvelöt, jotka kiitettävästi agitaatiotaan osaavat ujuttaa kaikkeen, vaikka mistä kirjoittaisivat. Hesarin ja muiden aikuiskasvatukseen välillä vähän väsyy.

    Hyvin ymmärtää, että viestimissä tuskaannutaan häiriköihin, jotka postittavat joka päivä kolmesataa viestiä, joiden ainóa sisältö on ilkeys puisevan huonosti kirjoitettuna.

    Syitä rajata omaa itseään nimimerkki-kirjoittamisella pois, voi niitäkin olla lukemattomia. Minulle se liittyy ehkä eniten hamasta lapsuudesta asti olleeseen vastenmielisyyteen esiintyä millään estradilla kaiken aikaa. Alussa minulla oli selkeä pyrkimys rajata omaa itseäni mahdollisimman tarkkaan nimerkistäni pois, aika osoitti kuinka mahdotonta se ainakin minulle on. Sellainen onnistuu kai vain täysin kylmällä asiatekstillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö nimimerkin käyttöön olla edes mikään syy? Itse en kovinkaan paljon pohtinut polkkausta aloittaessa koko asiaa. Se vain oli luonnollista. Aika monet tutut lukee kuitenkin blogiani, joten ehkä alitajuisesti sensuroin itseäni, mutta muuten en onneksi ole vaarassa joutua vaikeuksiin kissatarinoineni.
      Jos kirjoittaisin blogia vaikkapa purkaakseni työnantajaan tai asiakkaisiin kohdistuvia turhaumiani, ehkä nimimerkki olisi pakollinen. Seksistäkään en taitaisi kehdata kauheasti omalla nimellä tarinoida.

      Jos kokisin anomymiteetin pakoksi, en haluaisi ehkä kirjoittaa ollenkaan.

      Poista
    2. Me taisimme molemmat aloittaa nettiuramme vähän samoihin aikoihin, Sari. Silloin siirryttiin blogeihin, jos oltiin jossakin lehden keskustelupalstalla, ja oli itsestäänselvää, että blogia kirjoitettiin virtuaalipersoonana, nimimerkillä.

      Melko heti tuo blogin kirjoittamisen oli kuitenkin oman persoonan mukaista. Nimimerkki kuitenkin säilytettiin, eikä kukaan kirjoittanut omalla nimellään.

      Minusta vasta nyt on alkanut se kausi, ehkä Facebookien myötä, että omasta itsestä halutaan luoda aito virtuaalipersoona omalla nimellä, vähän kuin tuote. Kaikki halutaan paljastaa, trendivaatteet, tyylikäs vintagekoti, perhe ja poikaystävät, menemiset ja tulemiset, kulttuuririennot. Näin omalla nimellä kirjoitettavat blogitkin ovat lisääntyneet.

      Poista
    3. Juuri aioin kirjoittaa tuosta oman nimen brändäysilmiöstä. Nuoret varsinkin kokevat, että itse rakentuu myös virtuaaliolemisesta.

      Vähän itselläni on joskus ollut paineita tuosta lifestyle-kirjoittelusta; jotkut haluavat haaveilla paremmasta elämästä mm. ulkosuomalaisten blogien kautta. Oma elämäni ei vaan oikein vastaa sellaista italianunelmaa, jossa asutaan toskanalaisella viinitilalla, kokataan ja sisustetaan. Olisihan se kivaa, kai. Mutta en jaksa miettiä mitä ihanaa ihmiset haluavat italialaisesta elämästä kuulla. Enkä ihan oikeasti haluaisi olla mikään ihanne kenellekään.

      Poista
  45. "Tamminiemen pesänjakajat" tuli mieleeni. Kirja oli ilmeisen merkittävä tyylillisestä raflaavuudestaan huolimatta. Merkittävä oman aikakautensa murroksessa, murtautumisesta ulos kekkosen ajasta. kekkosen, jota iltapäivälehdet väittävät kansan yhä kaipaavan itselleen piiskaa ja/tai keksejä antamaan.

    Seuraukset nimimerkkien paljastumisista olivat kovat, potkut ja "virallista" halveksuntaa.

    VastaaPoista
  46. Kun tarkastelee vaikka suositun Uuden Suomen blogipalstaa, jonne voi kirjoittaa vain omalla koko nimellään, huomaa kaksi mielenkiintoista seikkaa.

    Ensinnäkin blogia pitävät siellä monet jukisuustyrkyt, poliitikot ja jonkin agendan kiihkeät ajajat, jotka haluavat nimelleen julkisuutta ja tunnettuutta. - Tämäkö on moraalisempaa ja vähemmän porvarillista kuin nimimerkkikirjoittelu, jossa ei edes voi lihottaa omaa lehmäänsä?

    Toiseksi siellä huomaa sen, että nimiä on alettu keksiä tyyliin aku ankka, ja silti ne menvät läpi, toimitus ei poista profiileja. Nimimerkillä on siis tilausta edelleen. Nuo keksityt nimimerkkinimet eivät kirjoita sen törkeämpiä kommentteja tai blogikirjoituksia kuin omilla nimillä kirjoittavat.

    Mainittakoon vielä kolmas seikka. Kun tuo Uuden Suomen blogipalsta oli vielä uusi, löysin sieltä törkeimmät ja kiihkeimmät nimillä haukkumiset ikinä virtuaalista. Ne tapahtuivat siis nimillä, aikuiset miehet. Kenenkään en ole havainnut peränneen silti kunniaansa raastuvan kautta

    VastaaPoista
  47. Kuten Sari mainitsi, internetin lyhyt historia suosi nimimerkkejä, koko nimellä kirjoittaminen oli aluksi jopa erikoista.

    Edelleen olen sitä mieltä, että jos internet olisi keksitty vuosikymmeniä sitten, tekstit olisivat niin paljon ja niin karmeaa vihaa täynnänsä, että nykypäivän ihminen pyörtyisi.

    ´Siloin tällöin olen pohdiskellut, miksi teksti on olevinaan ok, jos sen sisältö on kirjallisesti muotoiltu taiteen sääntöjen mukaan, mutta tosiasiallinen sisältö on aivan saman kuin kamalimman perkeleillä höystetyn vihakirjoituksen. Mitään vastausta en tähän ole keksinyt.

    VastaaPoista
  48. Iines kertoo miettineensä, "olisiko Kemppisen blogi niin suosittu ja hyvä, ellei yläkulmassa lukisi henkilötietoja."
    Mielestäni hyvyys tai huonous ei riipu henkilötiedoista. Nimimerkilläkin voi kirjoittaa loistavia blogeja. Suosiota oikea nimi saattaa hiukan lisätä, joskaan kommentoijien määrään nimi ei näytä vaikuttavan. Kemppisellä saattaa olla jonakin päivänä viisitoista kommenttia ja jollakin nimimerkkiblogilla pari sataa.
    Omasta mielestäni suurin syy Kemppisen suosioon on se, että hän pitää lukijoitaan ja kommentoijiaan täyspäisinä ihmisinä. Jos kommentoijat huomauttavat blogistin virheestä tämä korjaa ne välitömästi ja vieläpä joskus kiittää avusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys oli turhan sarkastinen. Arvelen nimittäin, että nimi painaa enemmän kuin jutut. Parhaimmillaan jutut ovat hyviä, mutta väliin myös puuduttavia. Viime aikoina Kemppinen on selvästi popularisoitunut ja väläyttänyt myös hampaitaan.

      Kannattaa ottaa muuten huomioon, että Kemppisen blogissa on sensuuri, ennakkosensuuri. Kaikki kommentit eivät ehkä ole aikojen saatossa päässeet seulan läpi.

      Ymmärrän yskän, Kolehmainen, mitä tulee tuohon Kemppisen lukijoiden täysipäisenä pitämiseen. Asiavirheet on helppo myöntää, jos sellaisen on selkeästi tehnyt. Kemppisen lukijat eivät hähättele päälle, arvokasta vanhaa herraa, lakimiestä.

      Vaan mitenkä kohtelet selkeästi ilkeämielistä henkilöä, joka herjaa kommentti kommentin perään blogissa sinun luonnettasi, tai menee henkilökohtaisuuksiin asian sijasta? Pitääkö pitää täysipäisenä siis ja kiittää? Minulla kun sensuuria ei ole, täytyy reagoida kaikkeen.

      Poista
  49. Kemppinen on yksi hyvin harvoista yhteiskunnan portailla korkealla olevista/olleista, joka edes jossain määrin asettaa itseään intenetissä bloggaamalla alttiiksi. Virolainen tekee sellaista jopa poikkeuksellisella tavalla, vähempikin joskus riittäisi.

    Minä en tiedä mitä Kemppinen lukijoistaan ajattelee, mutta parhaimmillaan kirjoituksissaan tulee esiin mukava huumori. Ehkäpä radio-ohjelmissaan se oli vielä ilmeisempää. Olisko ohjenuoraanaan rakkauden kaksoiskäsky, josta tänään lukemistani Talousanomista (internet) muistutti. (rakasta lähimmäistäsi niinkuin kauimmaista)

    VastaaPoista
  50. Kemppinen kirjoittaa hyvin ja hauskasti, mutta aika usein aiheista jotka ovat itselleni kaukaisia. Ehkä Kemppinen on kuitenkin tyypillisesti miehinen kirjoittaja; miehet tuntuvat ainakin kommentoinnin perusteella olla innoikkaimpia lukijoita.

    VastaaPoista
  51. Samalla kannalla Rikun kanssa. Tietenkään en tiedä, mitä Kemppinen lukijoistaan ajattelee. Olen tehnyt päätelmäni vain hänen tekstiään lukemalla ja sen perusteella arvelen hänen pitävän lukijoitaan fiksuina.
    Kannattaa myös huomata, että ne muutamat vakituiset blogin häiriköt saavat tympeät tekstinsä esille siinä kuin muutkin. Eikä Kemppinen koskaan vetistele siitä, että häntä arvostellaan pahastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan ymmärrä tätä mainintaa siitä, että Kemppinen pitää lukijoitaan fiksuna. Siis näinhän tekee valtaosa blogisteista, minä muun muassa, tietenkin. Ei blogistilla ole edes varaa olla ylimielinen. Vetistellä saa, jos on malja täynnä, tunteet ovat sallittuja, jos ihminen on elossa.

      Ja tottakai häirikötkin saavat tekstinsä esille Kenmppisellä, aivan kuten tässäkin blogissa - se vaan, että Kemppisen häiriköt ovat nähdäkseni aina kuitenkin asialinjalla ja puutuvat vain Kemppisen sanomisiin ja mielipiteisiin. Eihän tuommoinen käy hermoihin.

      Meikäläisen kotihäiriköät taas ovat persoonani kimpussa, mikä on tyystin eri asia. Poistan ne henkilökohtaisesti ilkeät tekstit, joiden arvelen tympäisevän lukijoita liikaa - saan usein palautetta, jos häirikkö riehuu enkä poista tekstiä. Olen myös menettänyt moniakin lukijoita, koska en aina ole poistanut ilkeilyjä pyynnöstäkään huolimatta.

      Poista
  52. errato corrige: Taitavat olla

    VastaaPoista
  53. Kirjoitin väärin tuonkin!
    errata corrige

    ---ei pidä käyttää sivistyssanoja nukkumaanmenoaikaan.

    Hyvää yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cogito ergo sum. Varmasti väärin.

      Hyvää yötä!

      Poista
  54. Vielä kerran Kemppisestä, kun aihe tuntuu kiinnostavan. Iines kyseli, kuinka ilkeämielistä herjaajaa pitäisi kohdella. "Pitääkö pitää täysipäisenä siis ja kiittää?
    No ei tietenkään, mutta aina voi olla vastaamatta. Kun joku kommentoi Kemppistä kirjoittamalla vaikka "taas tätä samaa paskaa" ei Kemppinen sen paremmin kuin kommentoijatkaan ota siihen kantaa. Ja miksi ottaisivat? Sehän on vain yksi mielipide.
    Iineksen mielestä Kemppisen jutut ovat joskus "puuduttavia." Mikäpä siinä, näin varmasti on. Kun kirjoittaa blogin joka päivä sekaan mahtuu varmasti puuduttavaakin aineistoa. Itse en ainkaan osaisi olla räiskyvä vuoden jokaisena päivänä kello kaksitoista yöllä.
    Sari on varmaan oikeassa, mitä Kemppisen miehuuteen tulee. JK kirjoittaa tavalla, jonka mies ymmärtää ja aiheetkin ovat usein miehisiä. Ja anteeksi nyt arvon naiset valmiiksi kamalan paljon tämä yleistys, mutta näin tunnen syvällä mustassa, miehisessä sielussani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku kirjoittaisi minulle "taas tätä samaa paskaa", nauraisin kommentissani. En siis osaa nähdä tuossa erikoista avarasydämisyyttä, minusta tuo on hauskasti heitetty läppä. Se ei mene persoonaan millään tavoin.

      Kemppinen on parhaimmillaan, kun hän puhuu itsestään ja elämästään, puuduttavimmillaan alituisissa sotajutuissaan tai lakipykäläjutuissa. Joskus hän on julma. Matematiikkaa ei opi kahdessa viikossa, vaikka olisi fiksu.

      Poista
  55. "Sääli ettei kukaan ottanut häntä ajoissa pillistä kiinni ja opettanut. Ainakin matematiikka – sanokaamme ekonometriassa tarvittava – uppoaa fiksun ihmisen päähän kahdessa viikossa."


    Toivon tosiaan hartaasti, ettei kukaan ole "niin" yksinkertainen, että sen vuoksi esittää, ylläolevan perusteella, Kemppistä arvomaailmaltaan julmaksi tai arvelevan sitä uudeksi kasvatusmalliksi opettajille ja vanhemmille, puhumattakaan siitä että tuon "uuden metodin" perusteella pitäisi arvottaa omaa elämäänsä.

    Jos mediaviestintä johtaa tahallisiin väärintulkintoihin on se ymmärrettävää, mutta pedagogiikan parissa työskenteleville ei pitäisi tapahtua noinkin yksinkertaisia yleistyksiä, saati didaktisia erheitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa nyt tuon puheena olevan eilisen blogikirjoituksen uudelleen, tällä kertaa kokonaan.

      Kyllä tuo sitaattiisi poimimasi lause henkii joko tietämättömyyttä ihmisen oppimiskyvyistä, lahjakkuuksien rakenteista tai sitten kylmää ymmärtämättömyyttä, siitä ei pääse mihinkään:

      "Sääli ettei kukaan ottanut häntä ajoissa pillistä kiinni ja opettanut. Ainakin matematiikka – sanokaamme ekonometriassa tarvittava – uppoaa fiksun ihmisen päähän kahdessa viikossa. Lupaan."

      Näin ei oikeasti ole. Minä olen matemaattisesti lahjaton, vaikka olen muuten pärjännyt hyvin esimerkiksi koulussa, jos vaan olen halunnut. Aina en ole. Matemaattiset käsitteet ovat minulle vaikeita, kuten täälläkin on havaittu. Minä olen juuri se, joka voin möläyttää käsittämättömiä virheitä luvuissa, voin siirtää pilkun paikkaa lukusarjassa, ja prosenttilaskukaaviota joudun muistelemaan joka kerran erikseen.

      Kuitenkin olin luokkani priimus ja ehkäpä sitten lahjakas taideaineissa.

      Minä olen siis elävä esimerkki siitä, että fiksu ihminen ei opi matematiikkaa kahdessa kuukaudessakaan, vaikka millainen guru kävisi pilliin kiinni.

      Poista
  56. Varmasti kirjoittajalla on väliä! Esim. jos sinä Iines kirjoittaisit, että kaupan kassajonossa yksi mies etuili, niin heti täällä olisi muutama piilossa vaaniva satunnainen kommentoija syyttämässä sinua t-nan femakkoa miesvihasta.

    Se, joka luulee olevansa vapaa kaikista ennakkoluuloista, on sokea itsensä suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan, Kuunkuiske! Oivalsit matematiikkalausumani sarkasmin.

      Sehän on sama kaava kuin tuossa etuiluesimerkissä. Tai kun puhun pikkukaupunkilaisen vanhan miehen nuoresta thaityttövaimosta, palautearskat sanovat minun feminismikiihkossani puhuvan vanhoista likaisista pukeista ja irstaista miehistä - käyttäen kuvia, jotka nousevat heidän omista mielenkuvistaan ja ennakkoluuloistaan.

      Nyt nämä vaanivat palautearskat eivät huomaa, että minähän käytän samaa ennakkoluulotaktiikkaa kuin he: syytän kohdetta laaja-alaisemmasta toiminnasta, mistä kohde oikeasti puhuu.

      Oikeasti nyt mainittu kohde erehtyy kyllä väitteessään matematiikan helppoudesta tai sitten hän arvottaa liikaa matemaattista lahjakkuutta lahjakkuuksien joukosta. Ja oikeasti kukaan ei tietenkään arvele tätä pillistä kiinni -tsydeemiä ehdotukseksi uudesta kasvatusmetodiksi. Opettajat eivät ole tyhmiä.
      VastaaPoista

      Poista
  57. Aina ei ole syytä käyttää omaa nimeään. Esimerkiksi kun W.A.Koskenniemi arvosteli aikoinaan oman viimeisen runokirjansa (taisi olla Auran Sanomat?), ja kehui sen maasta taivaaseen, niin kriitikoksi hän oli merkinnyt pseudonyymin (á la Erkki Harjunen tms).
    Kärähti kumminkin. (Vanha pappa.)

    VastaaPoista
  58. Minusta olisi muuten hauskaa, että kirjailijat kirjoittaisivat laajemminkin kritiikkejä omista teoksistaan, ihan sama, olisivatko ne oikeilla nimillä vai salanimillä. Molemmilla olisi taatusti sijansa.

    Kyllästyttää vähän lukea saman kaavan mukaisia asiantuntijakritiikkejä, joissa teos tulee lopuksi (tai aluksi) istuttaa jo olemassa olevaan kirjallisuusperinteeseen, omalle sijalleen vitriiniin vertaamalla sitä sisarteoksiinsa.

    Olenkin alkanut etsiä kritiikeistä tätä varttamiskohtaa, ja kun löydän sen, tuntuu kuin aarteen löytäisi.

    VastaaPoista
  59. Huumoria tuo Kemppisen matikkalausuntokin on, uskokaa pois. Se on tämän ikäisen ukon tyypillistä letkeää liioittelua. "Ai mikä temppeli... tuollaisen minä revin alas ja rakennan kolmessa päivässä uudelleen, perkele."

    Mutta tämän edessä olen äimän käkkyräisenä: "...t-nan femakkoa...". Kuunkuiske onnistuu käyttämään kirosanaa, jota en tunnista! Sielunrauhani järkkyy tällaisesta... voi taatana.

    Mitä tulee kritiikkeihin, niin näin pienessä maassa niitä kirjoittavat melkein aina tekijän a) ystävät ja b) vihamiehet. Hyvin harvoin puolueeton asiantuntija. Siinä mielessä Weikka Andreaksen synti ei ollut suuri.

    Mutta Kemppisen ja Iineksen blogien vertailu on turhaa. Ne ovat niin erilaisia. Toinen on luento, josta osallistujat saavat lausua oman näkemyksensä ja väitellä keskenään, toinen on keskustelupiiri, jossa aiheet sinkoilevat sinne tänne, emäntä häärii täysillä mukana, eikä ikinä tiedä minne ehditään.

    Valtosta puhun seuraavassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta tuo gurulausunto on huumoria, mutta on siinä kuitenkin se asiajyvänen ja se on se, että matematiikkaa voi oppia ahkeralla opiskelulla.

      Minä väitän, ettei, jos ei ole R-faktoria.

      Voi oppia sen verran, että pääsee rimaa hipoen kurssista läpi, mutta ei osaa soveltaa juuri opittuja (?) taitoja toisiin tilanteisiin. Viikon päästä ei enää siihen yhteenkään.

      Muistan, että abiaikoina muinoin oli puhetta R-faktorista, joka vaikuttaa matematiikan tajuamiseen. Totesin jo tuolloin, että minulta puuttuu koko faktori.

      Poista
  60. Mielestäni Iines osui taas kerran naulan kantaan todetessaan, ettei asia suinkaan ole niin yksioikoinen, että nimellään kirjoittava puhuu asiaa ja totta, ja anonyymit mitä sattuu, kun ei ole mitään vastuutakaan.

    Että asia voi olla jopa päinvastoin: nimellään kirjoittava poseeraa eli luo itsestään haluamaansa mielikuvaa, brändiä, ja asettaa sanansa sen mukaan, ei todellisten mielipiteidensä. Sen sijaan anonyymi voi kertoa ihan reilusti sen, mitä asiasta oikeasti ajattelee. Tosin vakionimimerkin käyttökin hieman rajoittaa sanomaa eli ei kehtaa ihan suoraan sanoa toiselle vakionimimerkille, että haista kuule paska (vaan sanoo sen mutkan kautta).

    Toisin sanoen kun kirjoitan kaikkialle "Tapsana", se saa minut käyttäytymään suhteellisen sivistyneesti ja noudattamaan yleisesti hyväksyttyä keskusteluetikettiä.

    Mutta nyt ymmärrän kyllä Valtoa paremmin.

    Häntä ei siis ärsytä se, että huomauttelen hänen jääneen asenteellisesti 70-80-lukujen skdl:läisiin poteroihin, joissa surkeat kommunistisabotöörit olivatkin idealistisia pasifisteja ja nykysuomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet riistäjiä, joiden verta imevät lonkerot yltävät kaikkien maanosien kurjiin.

    Häntä ei ärsytä siis sekään, että esitin avoimen kysymyksen, millä tavalla - siis millaisella mekanismilla - hänen kohdallaan köyhyys on periytynyt jo neljänteen polveen. Valto kun on minua nuorempi mies, suunnilleen samoista alkutekijöistä lähtenyt ja jo minun aikanani koulutus oli ilmaista ja opintolainaa sai, myöhemmin vastikkeetonta tukeakin. Valton kohdalla ymmärrän asian jotenkin, mutta miten vitussa (anteeksi) se köyhyys voi periytyä Valton lapsenlapsiinkin? Sitä en ymmärrä.

    Tai ymmärrän siis niin, kuten letkautinkin, ettei Suomessa köyhyys periydy. Asenne periytyy.

    Mutta tämä kaikki ei siis Valtoa vituta, vaan se, että näitä törkeyksiä esittää nimimerkki "Tapsa", eikä esimerkiksi Tapio Henrikki Tyrvänlehto.

    Pakko myöntää, Valde Ansio Heikkurainen, että höyryämisesi tämän asian takia ylittää ymmärryshorisonttini. Miksi katsot olevasi niin merkittävä henkilö, että haluat meidän kaikkien tietävän kuka sinä olet?

    Minua ei totta puhuen edes kiinnostaisi sitä tietää. Eikä varsinkaan osoittaa sen takia sinulle rohkeudestasi suurta kunnioitusta. Täällä kunnioitus ansaitaan sillä mitä sanoo ja miten sanomansa perustelee, ei sillä kuka on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta tämä kaikki ei siis Valtoa vituta,--"

      Tämä Tapsan käyttämä sanonta paljastaa mokani tuolla ylempänä.

      Sanoin herneen nenään vetämisen kohdalla saman ilmaisun, ja nyt vasta huomaan, mihin se tässä keskustelussa automaattisesti kohdentuu. Anteeksi, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni, vaan otin tuon nimen siitä tunnetusta mustalaiskaskusta, jossa isä kysyy vauvaltaan, että mikä sitä Valtoa nyt vituttaa. Vasta tätä lukiessani huomaan nolon mokani, joka oli kyllä tahaton! Anteeksi, anteeksi, anteeksi, en sanoisi noin kehenkään viitaten!

      Poista
    2. Nappasin tuon sanonnan todellakin sinulta, Iines, siinä vakaassa uskossa, että yhdistit ihan tietoisen näppärästi tunnetun kaskun ja kuuman tilanteen keskustelussa! Mutta teitkin sen siis vahingossa... sinuna minä en olisi sitä tunnustanut, vaan kerännyt vain pokkana kiitokset.

      Poista
    3. Siis se oli silkka vahinko, ja kun huomasin sen, minua itketti ja nauratti yhtä aikaa. Muistin vain mustalaiskaskua, eikä minulla yhidstänyt mikään ennen kuin luin sen toisen henkilön kommentista.

      Tunnustan reilusti, ja pyydän anteeksi, sillä minua ei ole tuommoinen nokkeluus, jossa pelataan asianosaisten tunteilla!

      Poista
  61. Oletukseni bloggaajasta, joka arvostaa lukijoitaan, ei tunnu löytävän vastakaikua. Sanon siis toisin päin, kiertäen.
    Mielestäni bloggaaja, joka, iskettyään kätensä verbaalisesti oikein pehmeään läjään, alkaa välittömästi kirkua naama punaisena, että "sarkasmia, sarkasmia, ettekö te pöliät tajua, että tämä oli sarkasmia." Jotkut lisäävät vielä perään jonkun määreen, vaikkapa "vaanivan palautearskan," mikä se sitten lieneekään. Minulle siitä tulee mieleen uskovainen, kännissä rikollisjärjestön kämpässä aamuyöstä maksullisen mustan tytön sängystä itse teosta yllätetty perussuomalainen kansanedustaja, jonka lippalakki (pitää sitä sängyssäkin-huh!)on väärin päin päässä.
    Tapsan mielipide blogien vertailun hyödyttömyydestä on mielestäni varsin lähellä oikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen,

      kyllä ajatuksesi bloggaajasta, joka arvostaa lukijoitaan, löytää vastakaikua. Olen havainnut tällaisen ilmiön olevan varsin yleinen, pikemmin sääntö kuin poikkeus blogimaailmassa.

      Ihailen haukansilmiäsi, näet tuon kuvaamasi punaposkisen bloggaajaparan kiihtymyksen seinien läpi. Kadehdittava kyky. Ihmistuntemuksesta on aina hyötyä.

      Palautearskoja valitettavasti löytyy. He ovat kommenttihenkilöitä, jotka jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä kalvavat bloginpitäjän sanomisia ja koettavat vapaan ja luonnollisen keskustelun sijasta saada blogistin nalkkiin, solmia sanoissa niin kuin muinainen mökinpoika kuninkaantyttären saadakseen tämän käden.

      Usein palautearskoilla on kyllä olkiukko ratsuna, joten tulos on senmukainen. Kun he lähtevät ovet paukkuen arskoina, pyöröovista palataan vaikka muurarimaureina, ja kohta on kalvuhomma tas käynnissä.

      Minäkin ihmettelen Kemppisen ja minun blogien vertailua. Kumarran Kemppistä syvään, hän on maineensa ansainnut. Hänen yksi kirjansa on aarteeni, olen ollut siitä jopa hurmoksissa.

      Poista
  62. Siis piti sanoa, että "bloggaaja, joka, iskettyään.. jne. ei arvosta lukijoitaan vaan pitää itseään kaikkia ylemmpänä.

    VastaaPoista
  63. Tapsa, voi -tana sentään, minuun iski väliaikainen lukihäiriö!

    VastaaPoista
  64. Anna silmies jo tottua pimeään
    Anna unelmies kuolla pois
    Anna sydämes jo tottua ikävään
    Ettei se unelmois

    Anna korvies tottua kuulemaan
    Suruttomia lauluja
    Ilon ilvettä kuollutta kiihkoa
    Mykkiä fraaseja

    Anna muistojen museon maatua
    Anna majakoiden kaatua
    Älä yritä kävellä ylhäällä
    Pilven päällä

    Anna lapsosten leikkiä leluillaan
    Kohta kaakao jäähtyy
    Anna syntisten rukoilla jumaliaan
    Maailmanpyörä palaa!

    Me kierretään toisiamme
    Kuin taivaankappaleet
    Yhtä ylpeinä yhtä yksin
    Ympärillämme ikuinen yö


    Lapsoset leikkikööt leluillaan
    Kohta kaakao jäähtyy
    Syntiset huutakoon jumaliaan
    Maailmanpyörä palaa

    VastaaPoista
  65. Josatin syystä jäi pois, se oli Tuomari Nurmiota.

    VastaaPoista
  66. Pitää olla: "..museoon maatua...!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi kielikuvahan "muistojen museo" on kuin tuo alkuperäinen. Onnittelut runon parantamisesta!

      Poista
    2. Kiitos, kiitos, mutta pitää varmaan kuunnella myös Nurmion esitys. Luullakseni se ei ole sinun suosikkityyliäsi, minä sillä toisinaan omat ahdistukseni puran pois.

      Poista
    3. Toki minä Tuomarista tykkään. Marssimusiikin lomassa kuuntelen häntä mielelläni. Sitä paitsi Nurmiolla on kielitajua, hän on runoilija.

      Poista
  67. Olipas tässä tunnelmaan sopiva laulu. Ja esittäjä, Tuomari Nurmio.

    Kiistoissa ei taida olla voitttajia tai voitettuja, on vain häviäjiä. Se on surullista. Toisaalta on niinkin, että maailmat ovat erilaisia, ja kohtaaminen on mahdotonta silloin kun uidaan syvissä vesissä. Jokainen yksin maansydämellä, nojaamassa parvekkeen kaiteeseen viistossa ilta-auringossa.

    Kevyissä pintavesissä kelluu kyllä hyvin, mutta kohtaamisesta ei jää edes muistoa.

    Kunhan höpisen lämpimikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo Quasimodo -muunnelma! ;)

      Poista
    2. Kas, huomasit tuon "jokainen yksinään maansydämellä"-kohdan. Tuo nojaaminen parvekkeelle viistossa ilta-auringossa on toisesta runosta, ja tuo kuva jäi mieleen voimakkaasti, runoilijan nimi ei. Olikohan se jotenkin niin, että vanha mies nojasi etukenossa parvekkeen kaiteeseen, piteli kaidetta nyrkeissään ja katseli alas, viistossa ilta-auringossa. Tuo oli se kuva, sanat olivat toisenlaiset.

      Poista
  68. Sekä sinua Iines että Valtoa arvostan paljon! Kiitos molemmille kirjoituksistanne, kommentoinneistanne!

    VastaaPoista
  69. Minäkin arvostan Valtoa, ja hänen voimakasta palsamaista runnomistaan, luomiskykyään. Pidän hänestä ihmisenä, enkä olisi tätä kirjoitusta kirjoittanut mistään jokapaikan jormasta.

    Tulee vaan semmoinen haikea olo, että miksi aina laivat lipuvat toistensa ohi, ihan kuin ei joko huomattaisi toisen valoa tai sitten se toisen valo häikäisisi liikaa. Ihmisiä täällä vain ollaan, eikä kukaan ole kai korvaamaton, minäkään tai sinäkään. Miksi yhteys on niin vaikeaa?

    Kahvikoneitakin on alettu valmistaa yhdelle hengelle, sooloannos yhdelle, aina tuoretta.

    VastaaPoista
  70. Kommunikaatio on aina hyvin vaikeaa, maailman erilaiset viestintäpäälliköt ovat sitä entisestään vaikeuttaneet.

    Sanovat, että Hilkka Ahde sai kenkää, kun vahingossa törmäsi samanlaisella luudalla: "sdp 1979 gti", pomonsa Rätyn kanssa toisiinsa kesken molempien kivimmän lennon.

    Minä olen sillä lailla vanhanaikainen, että vihaan työnantaajani kaikista veemäisyyksistä hyvin paljon, mutta tiedän että joku lojaliteetti tulee säilyttää, muuten tulee musta silmä ja muutenkin turpaan tulee niin että tukka lähtee!- Niinkuin aina.

    Yrittäjävitseistä ei muuta tule tähän hätään mieleen kuin entinen luokkalaiseni koulusta, joka lehtien mukaan käytti eduskuntavaaleissa ennätyssumman ääntä kohden, silti ei päässyt.
    Muista Kari, että sinäkin olet ihminen, vaikka kokoomusta ja keinotelua edustatkin!

    VastaaPoista
  71. Työnantajan hyviin ominaisuuksiin nykyään lasketaan vittumaisuus, sillä kaikkien kanssa toimeentulohan on kulloisenkin tahon mielistelyä, jonkinlaista luonteettomuutta.

    Senkin luin jostain, että työhaastattelussa voisi nykyään sanoa reippaasti, ettei tule kaikkien kanssa toimeen. Tämä on merkki itsenäisestä ja voimakkaasta luonteesta, jollaista hyvältä johtajalta edellytetään.

    Kaksi viimeisintä esimiestäni olivat entisiä opettajia, jotka rehtoriksi noustuaan hyvin pian osoittivatkin jonkinlaista vittumaisuutta alaisiaan kohtaan. Molemmat kadehtivat mm. opettajan lomia, rehtorihan oli työssä kesäkuunkin ja aloitti hommat 1.8, kun opetttajat olivat vielä kesälaitumilla. Toinen rehtori määräsi vittumaisuuttaan opettajainkokoussarjan aina elokuun alkuun, vaikka koulu saattoi alkaa vasta 15.8.

    Hilkka Ahde -tapaus on selvää kauraa, sillä ei työntekijää voi irtisanoa kesken tämän nostaman kiusauskanteen käsittelyn. Räty vaikuttaa kylmältä olmilta, jolla eivät kaikki kamarit ole lämpiminä.

    VastaaPoista
  72. Olmeja ovat, olmeja ovat, en sitä voi kieltää.

    Paitsi tietysti Hilkka Ahde, joka on kertonut olevansa naarastiikeri, kun miestänsä vieraiden naisten pepuista puristelemisesta syytetään.

    VastaaPoista
  73. Työpaikkakiusaamisissa on usein narsisti johtajana -kuvio.

    Tapaus on edelleen osittain vihjausten varassa molemmin puolin. Keittiöpsykologiaa on helppo harrastaa, mutta kyllä Ahde aika rääkätyltä tuntuu ja taas Räty on sellainen tavoittamaton sfinksikasvo, että kylmää kun katsoo miestä. On aika helppo valita puolensa.

    Joka tapauksessa irtisanominen kesken tutkintaprosessin on kummallinen virhe noin isolta järjestöltä.

    VastaaPoista
  74. Mielummin Rädyn kanssa tappelisin, kun se on aika pienikokoinen.

    Joka tapauksessa tämä Heimo Haiton versio Paganinin Le Streghestä on aivan eri luokkaa, huomattavasti parempi, kuin esimerkiksi Eugen Fodorin suklaativersio. Vähän Heimo on robotin tai muuten poissaolevan näköinen, etenkin lopun kummarruksissa, mutta musiikki on upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua jää tässä Räty - Ahde-jutussa vaivaamaan hieman se, että asiaan vedetään Ahteen puolison menneet synnit. Ikään kuin halutaan sanoa, ettei iso työntekijäjärjestö voi tehdä noin suurta mokaa - vian täytyy olla Ahteessa, joka on saanut Rädyn hermostumaan.

      Juuri uutisissa muuten sanottiin, että nyt on toinenkin valitus Rädystä, joka on kohdellut toistakin naista epäasiallisesti. Oliko kyseessä pahoinpitely - mahdollisesti, mutta tämä meni ohi korvieni.

      Joka tapauksessa AKT:ssa taidetaan hutkia naisia oikein urakalla, kun tämä Ruonalakin on ryhtynyt tönimään työntekijänaisia, jotka tykkäävät Facebookissa Ahteesta. Taitaa olla työntekijöinä pelkästään hankalia muijia, jotka eivät osaa hillitä itseään.

      Poista
    2. No en minä Mattia kukkarossa tähän halunutkaan välttämättä mukaan vetää, en edes poikaansa Jussia, naarastiikeröintiä enemmän.

      Poista
    3. Uskon, Riku, viittasin yleiseen keskusteluun, jossa Matti Ahde on varsin näkyvästi vedetty esiin tekemään myös Hilkka Ahteesta epäilyttävä henkilö.

      Poista
  75. On tämä hirveä, tämä kommenttikello!

    Eikö kukaan osaa sanoa, miten sen saisi näyttämään oikeaa aikaa? Nytkin on ruotosti uusia kommentteja tuolla ylempänä, mutta niitä on vaikea löytää, kun kello näyttää väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei asetuksista onnistu, ei onnistu muutenkaan. Google on joutunut jollekin Betty Ford-klinikalle ja sillä on vähän vaikeeta, otsasuonet pullistelevat ja kädet tärisevät. Parviaisen liikkeelle laittamat jutut Petri Kokosta eivät pidä lainkaan paikkaansa.

      Poista
    2. Ei siis onnistu asetuksista, kun siellä on oikea aika. Sitä mietin, mitä tapahtuisi, jos klikkaisin blogin ajaksi jonkin 10 tunnin aikaeron vyöhykkeen, vaikka Tyynenmeren, muuttuisiko kommenttikello sitten. Vaan muuttuisi myös juttujen päivityskello.

      Parviainen ei kai ole aikoihin enää ollut totuuslinjalla?

      Poista
  76. Taisi olla AKT:n varapuheenjohtaja, joka heitti Ahdetta puolustaneen naisen maahan, mistä tuli naiselle verta vuotava haava. Melkoista mafia touhua.

    Minusta Rädyn sikailuista ovat jo todistaneet niin monet entiset alaiset ja nykyiset luottamushenkilöt, että kyllä ne jutut ovat totta.

    VastaaPoista
  77. Mä lehden luin... juuri äsken ja siinä nyt sitten taas hiillostetaan Hilkka Ahdetta alkoholismista eli hänet on tavattu hirveessä humalassa työtehtävästä.

    Minun esimieheni yrjösi bussin lattialle, kun oltiin työtehtävissä Ikaalisten kylpylässä. Kukaan ei ollut moksiskaan.

    VastaaPoista
  78. Minä taas kannoin kollegan kanssa sammuneen esimieheni taksiin Marskin alakerrasta. Hänen kotonaan vaimo tuli avaamaan oven, läiskäytti käsiään yhteen ja sanoi: "Pojat, pankaa hänet vaan tuohon eteisen lattialle. Haen tyynyn ja viltin niin saa nukkua siinä. Kiitos kovasti, että toitte Kullervon kotiin."
    Kai tällaista tapahtuu vieläkin, joskin harvemmin kuin ennen. Mutta suhtautuminen on takuulla muuttunut.

    VastaaPoista
  79. Nyt se on sitten todistettu: homokammoiset pilasivat hienon tilaisuuden nostaa isänmaan profiilia valveutuneiden ulkomaalaisten silmissä! Jos yltäisin, mottaisin niitä juntteja käsilaukulla...

    VastaaPoista
  80. Hienoa että Helsingin Sanomat teetti tuollaisen erittäin tärkeän tutkimuksen. Yritän pitää ikkunaverhot kiinni mahdollisten kostotoimenpiteiden varalta, kun en kummankaan ehdokkaan numeroa lappuun merkinnyt ja olen sen kertonutkin.

    Lueskelen muuten vasta nyt Saaren Haavikko-kirjaa.

    Iltasanomat kirjoitti joskus paikkaansapitämättömiä väitteitä Patesta, tämä haastoi Erkon oikeuteen vaatien rangaistukseksi "sakkoja tai varojen puutteessa vankeutta." - Taisi tosin olla se edellinen, se Eliah Erkko.

    VastaaPoista
  81. Huvittaa vaan selitysten ristiriitaisuus. Ensin selitettiin, että Haavisto-hurma johtui homoudesta ja sitten, että homous estikin Haaviston voiton ja siivitti Niinistön voittoon.

    Kivoja nämä nollatutkimukset.

    Pst Oikeastaan kohuteokset kannattaisikin lukea vasta kun pöly on laskeutunut. Minäkin aloittelen juuri elämäkertaa Picassosta: Paholainen ja nero.

    VastaaPoista
  82. Tässäkin tapauksessa ruotsin kieli menee heti asian ytimeen. Suomeksi nollatutkimus, ruotsiksi knullundersökning.

    VastaaPoista
  83. Kannattaa lukea siinäkin mielessä myöhemmin, että Saaren Haavikko-kirjan (n.540 sivua) hinta oli Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnissä vitosen, uutena näköjään 41,95€. Kirjan elinkaari on lyhyt.

    Samalla kertaa ostin vuonna 2006 ilmestyneen Hannu Raittilan "Kirjailijaelämää", jossa selittää aika paljon niitä ongelmia, joita kirjailijalla on kun yrittää puuroa saada pöytään. Yllätys yllätys, sekin maksoi vitosen.

    Suoruot ja ruoruot osaavat näemmä aina osua keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainasin tuon Raittilan kirjastosta jo vuosia sitten. Ei maksanut mitään lainahetkellä, vaikka tietysti veroissahan tekin tuitte lainaustani.

      Ilmainen kirjasto on minusta niin hieno asia, että olen ottanut tavakseni varata netin kautta sellaisetkin kirjat, jotka ovat hyllyssä... Kas, siitä muistinkin, että pitää noutaa se varaamani Alkuluvut, että pääsen osallistumaan keskusteluun.

      Varaus maksaa 0,50 euroa kerta ja tuen tällä panoksella mielelläni ja vapaaehtoisesti kirjastolaitosta.

      Poista
    2. Juuri tänään kävin Pikkukaupungin nettikirjastossa, ja varasin kolme kirjaa, jotka ovat hyllyssä. Meillä on sama varausmaksu, 0,50 euroa, ja se on pieni maksu. Lisäksi ostan usein kirjaston poistokokoelmista tietoteoksia, eurolla tai parilla kappale, paksut kirjallisuudenhistoriatkin.

      Poista
  84. Vanha kirja on jopa hävettävän halpa. Minäkin ostin tuon mainitun paksun Picasson elämäkerran muutamalla eurolla, olisiko ollut juuri viisi.

    Kirjan käyttöarvokin on vähäinen, samaten markkina-arvo. Kirja on vähän kuin nainen, arvokas tuoreena, vanhana arvoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän nyt, Iines, enpä taida uskoa. Tuo pätee ehkä vain siinä tapauksessa, että mitataan naisen kauppa-arvoa edustuksellisessa naimamarkkinassa. Sen sijaan monella muulla elämänalueella nainen vain paranee vanhetessaan, esim. mummomarkkinassa.

      Poista
    2. No minä nyt olen kanssasi tästä samaa mieltä, mutta käytäntö on osoittaunut muuta, ja kyllä tiedät sen, Tapsa, jos olet rehellinen.

      Nainen ja mies ovat monin tavoin eriarvoisia vanhetessaan. Vanha mies saa charmikasta arvokkuutta, nainen taas muijamaisuutta jne. Itäisissä kulttuureissa otetaan tietyin väliajoin aina nuorempi vaimo, vaikka mies vanhenee samalla tavoin kuin nainen. Tämä on niin väärin.

      Poista
  85. Kuuntelin tänään radiosta konserttia, jossa tulevan naistenpäivän kunniaksi esiintyi vain naisia ja naiskuoroja. Muuan yhtye, olisiko ollut nimeltään "Kuumat aallot" oli tehnyt itse puhuttelevan laulun, jossa kerrottiin naisia kohtaavista vääryyksistä.
    En nyt muista sanatarkasti, mutta laulu alkoi jotenkin niin, että "nuorena teki jatkuvasti mieli, mutta ei voinut, kun piti pelätä raskaaksi tulemista. No nyt ei ole sitä vaaraa, mutta enää ei jaksa antaa ukolle kuin kerran vuodessa. On se niin väärin, niin väärin..."

    VastaaPoista
  86. Ettei vaan olisi Kolehmainen nyt itse sanaillut tuota Kuumien aaltojen laulua... Vaikuttaa kovin miehiseltä sanoitus, kun on tuo asiantuntemus siinä vähän pielessä.

    Oikeastihan se menee niin, että nuorena naista ei kiinnosta seksi, vaan romantiikka, ja vanhempana sitten ei romantiikka enää kiinnosta.

    Tässä Kolehmaiselle vähän kuumia aaltoja.

    VastaaPoista
  87. Vahinko, että suhtaudut noin epäilevästi ja kyynisesti kommenttiini, Iines. En todellakaan keksinyt noita sanoja itse vaan kuulin ne naiskuoron laulamana. Ilmeisesti asialla oli joku muu kuin "Kuumat aallot", mutta nimi liippaa jotenkin läheltä. Ohjelma tuli kuitenkin ykköseltä. Kai sen voisi jotenkin tavoittaa netin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen,

      minä en halunnut olla kyyninen, vaan tuo sanoitus oli!

      Arvelen siis, että tuommoinen pihtarisanoitus on vanhentunut klisee, eikä oikein voisi olla naisten päivän ohjelmassa, ainakaan naisten itsensä laulamana.

      Poista
  88. Kyllä minä nyt mieleni pahoitin.
    Kyseinen laulu tuli tänään radio yhdessä klo 14 00 alkaneessa ohjelmassa "Laulua kuorossa." Siinä esiintyi lauluyhtye "Kuumat altot" ja tarkoittamani laulu oli Lotta Wennäkosken "Boogie Mama."
    Et vieläkään usko? Katso sitten täältä: http://yle.fi/radio1/musiikki/laulua_kuorossa/naisaanten_lumoa_34662.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi en uskoisi, Kole, kun sanot ja annat minulle faktat, oikeat suuntimat.

      Ohjelmatiedoista ilmenee konteksti, joka on "iloisesti irvaileva". Kuumat altotkin on vähän eri kuin sinun sanomasi Kuumat aallot. Laulu ei minulla valitettavasti latautunut, mutta ohjelmatietojen konteksti vakuutti.

      Poista
  89. Tavallisille ihmisille siis ei kannata puhua. Eikä sellaisille, jotka pitävät blogia vain elämänsä täytteeksi ja toivovat siellä käytävän kriittisiäkin ja provosoivia keskusteluja.

    On hyvin ikävää, että blogimaailmaan on rantautunut kirjallisesti lahjakkaita pikkuporvareita, se on hyvin ikävää. Tunnen itseni avaimenreiästä kurkistelijaksi, mutta en malta lopettaa lukemista. Ahmin tekstiä kuin diagnoosin vaivoihinsa löytänyt. Keskustelevat blogit ovat sitten ihan oma maailmansa. Niissä ei oikeastaan ole sisällöllä niin merkitystä jos samoista asioista kiinnostuneet toisensa löytävät.

    Lopetan lukemisen. Kylläpäs on viisaita ihmisiä, ihan tässä kutistuu silmäneulaksi, huomaa kaiken turhuuden.

    VastaaPoista
  90. Virolaisille päättäjille kannattaa puhua.

    Hurraa lakkoon menneille opettajille! Eivät olekaan lullukkaväkeä.

    Kuvitella, että Virossa opettaja ei saa edes maan keskipalkkaa, vaan noin 680 euroa kuukaudessa. Suuri osa joutuu käymään kahdessa työssä elantonsa eteen. Sekin on vähän hassua, että Kreikassa opettajan keskipalkka on 1900 euroa, ja Viro antaa Kreikalle tukipaketin.

    VastaaPoista
  91. Täällä on parhaat aallot: http://www.youtube.com/watch?v=qkbIXLjvICI

    Ja täällä onnittelut kansainvälisille naistenpäiville: http://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s

    VastaaPoista
  92. Nuo aallot ovatkin mahtavat, Tapsa.

    Tässä taas on parhaat valot kaikista.

    Juuri tuommoinen laulu pitäisi jokaisen naisen saada kuulla naistenpäivänä! Hyvää naistenpäivää siis, armaat siskot! Ja myös miehille hyvää naistenpäivää, olkaat helliä ja kilttejä elämänne valolle!

    VastaaPoista