1.7.2012

Kesäpäiväkirja 4. sivu: Sana jos toinenkin, sunnuntaiksi

29.6. Ihmisen on ehkä hyvä muistaa kaiken rajallisuus, se että  aika kulkee kuin juna. Jostain perspektiivistä katsottuna päiviemme lukumäärä on  kirjoissa, vaikka me emme sitä tiedä. Ehkä tämä on suurin armo, joka ihmispoloon kohdentuu. Tietämättömyys, tunne ikuisuudesta, toivo minän kaikkivoipuudesta. Kuolemattomuudesta.

Siksipä toteankin, että ritariperhonen on kuollut. Se lepatteli asvalttitiellä, jolta ei päässyt ylös jouduttuaan  ilmavirran pyörteeseen.

Poimin ritarin kädelleni. Sinua minä olen odottanut lupiineihini, kamera valmiustilassa, arvon ritari, ja nyt virut siinä heikkona ja värisevänä. Ettäs kehtaat!  

Miten helppo sinua olisi nyt kuvata. Ehjä vartalo, siivet ehjät. Sinut voisi asetella lupiiniin  sopivaan kuvakulmaan. Siipiparisi voisi levittää näyttäväksi. Valon lankeamisen oikeasta kulmasta voisi kiireettä tarkistaa. Voisi asettaa siniset pilkut etualalle ja voisi ottaa koeotoksia, voisi parannella asentoa, jos siipesi uhkaisivat ylivalottua tai voisi ehkä avata silmäsi, jos ne olisivat jo himmeinä sulkeutuneet. Voisi kenties panna niihin vesitipan. Voisi käyttää kunnon kamerajalustaa.Voisi suunnitella eikä aina hätäillä kanssasi, että ehtiikö ennen kuin lehahdat tavoittamattomiin.

Kannan perhosen tien reunaan, ojanpenkalle ja lasken sen kolmilehtisten  valkoapiloitten päälle.  Se jää väräjämään. Kun palaan, muurahainen kävelee sen vartaloa pitkin eikä se enää värise.

30.6.Ikkunan alapuolella makaa kuollut talitiaisen poikanen. Jossain visertää iso tiainen, taukoamatta. Etsiikö äiti lastaan, löytääkö poikansa Tuonelan joelta? En tiedä, mitä tekisin kuolleelle poikaselle, en tiedä, onko emo huomannut jo sen, en tiedä, onko laulu surulaulua vai kutsulaulua vai kumpaakin. Alkaa sataa. Kun avaan myöhemmin ikkunan ja katson, poikanen on edelleen siinä, litimärkänä ja velttona. Iso tiainen on vaiennut.

Eräässä luontoelokuvassa näytettiin, miten mangustinpoikanen oli menehtymässä aavikolle. Sen emo yritti herätellä sitä. Lopulta emo joutui valitsemaan, jättääkö menehtyvä poikanen vai laumansa. Se jätti poikansa ja lähti lauman perään Se jäi kuitenkin muista jälkeen palattuaan monta kertaa takaisin poikasen luo.


Loppukevennys sunnuntaisaarnapaatokseen: Kirkkohallitus on käynyt Iineksen blogissa. Vakavoidun, mutta sitten klikkaan hakulausekkeen auki: "Kerttu Kotakorven ". Tämäkin turhuus vielä. Mitä kirkkohallitus Kotakorven Kertusta tahtoo?   Ehkä hupaisin haku  ikinä on kuitenkin ollut muinoinen Valtiovarainministeriön palvelimelta tullut hakulauseke:"kirjanpidon alkeet".

(Maalaus John Kirby)

185 kommenttia:

  1. Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
    suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
    koska tulee se suurin, se suurin?


    Luontodokumentin muurahaisohjelma kuvataan studioon rakennetusta lasiseinäisestä muurahaispesästä. Mangusteista, noista erämaan isoista rotista, kertoviin rainoihin tehdään käsikirjoitus, johon mukaan ympätään mahdollisimman paljon tunteita ja dramatiikkaa. Nuori mangustiuros huutaa viehkeän naaraan perään kuin voimissaan oleva Marlon Brando: "STELLAAAAA!"

    Vuosikymmenten takaa muistan, kun yhdellä äijällä oli undulaatti. Lintu oli todella viisan tuntuinen ja kesy, se sai lennellä huoneistossa vapaasti. Tykkäsi yöllä mennä lattialle nukkumaan, mattoa laittoi vähän päälleen ruttuun. - Arvaahan sen mitä tapahtui, kun äijä palasi viikolopun aamuyön tunteina jortsuista -- RRRRHUITSSSSSS....!

    Ai niin, niistä valokuvista. Maailmalla kaikkein kauneimpien naisten kuvat korjataan muka paremmiksi, jopa hampurilaisille tehdään sama juttu, elintarvikkeet saattavat jopa kuvissa olla muovia, kerma partavahtoa. - Meillä tuollainen toimii hieman toisin; Sauli Niinistöstä tehdään kuvankäsittelyllä entistä rumempi. Pysyy ihmisillä elämän katoavuus ja pelko esivaltaa kohtaan paremmin mielessä, kun moinen viraston seinältä tuijottaa.

    Eikä siinä valtiovarainministeriön haussa mitään naurettavaa ole, perusteista kaikki lähtee, hyvä se on että tietoja etsivät! - Harmi vain, etteivät etsimäänsä löytäneet.

    Kerttua en enää muistanut, katsoin googlesta ja ajattelin: "vai niin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös hyviä luontodokumentteja, joita kuvataan paikan päällä, viidakoissa ja autiomaissa. Ohjelmissa jopa näytetään kuvaajaa ja petoja yhtaikaa. BBC:n sir Davin Attenboroughin dokumentit ovat maailmankuuluja ja aitoja, samaten Ylen näyttämät hienot Avara luonto -dokumentit.

      Mutta siis, olen myös lukenut noista bluffauksista luonto-ohjelmissa. Itsekin ihmettelee joskus, miten kuva on niin teknisen hyvin valaistu alkeellisissa oloissa. Ja sitten ovat erikseen ne hurjat dokumentit, jotka onkin kuvattu rauhallisissa eläinpuistoissa ja luonnonsuojelualueilla.

      Minä olen muuten jo tottunut siihen, että blogiini tulee tavan takaa joku Kerttu Kotakorven p*rse -haulla, sen yhden säätyttökeskustelun jälkeen. Siksipä koin tuon kirkkohallituksesta tulleen haun hupaisana.

      Poista
  2. Arvokkuus on ehkä korkeinta ihmisessä.

    Jos ritariperhonen voisi, se kiittäisi sinua pilven reunalta ettet kuvannut sen voipuneita, viimeisiä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuvannutkaan sillä tavalla - enkä muullakaan - kuin kirjoituksessani kuvittelin. Ajatukset vain kävivät päässäni, sillä olen kovasti odottanut ritariperhosta puutarhaani. Nyt se sitten oli henkitoreissaan maantiellä.

      Kuvaus ei ole siis lajin bongaamista, vaan kuvassa pitää mieluiten olla tarina, jokin vire tai tunnelma. Siksi kuolleen perhosen käyttäminen elävänä mallina ei sytyttänyt, kuva ei voi pohjata valheelle. Kuvan on oltava totta.

      Kuollutta perhosta voi kyllä minusta sinänsä kuvata, tai sen kuolemaa. Perhosen kuolema. Sehän voi olla kaunis kuva, sisällökkäämpi kuin elävä perhonen kukassa. Minusta se olisi voinut olla arvokas kuva.

      Poista
    2. Totta! Elävää perhosta kuvattakoon silloin, kun se joskus osuu upeasti hollille - niin kuin se keltainen perhonen sinulla jokin aika sitten. Olisi ollut feikkiä alkaa lavastaa henkitoreissaan olevaa perhosta, kastaa sen siipi pisaralla jne. Se ei olisi ollut arvokas kuva.

      Toinen juttu tosiaan olisi ollut kuvata kuolevaa perhosta sellaisena kuin se oli, asettelematta ja puunaamatta, hauraana ja herkkänä.

      Poista
    3. Kuvien lavastus on minusta aika karmeaa. Jopa ryhmäkuvien otto, kun kuvattavia pyydetään sanomaan vaikka muikku. Mieluummin vaikka sekin, että joku nostaa salaa kaksi sormeä edessä olevan pään takana aasinkorviksi.

      Yhdellä ihmisellä on aina tapana ottaa lähtökuva lähdön hetkellä, kun hän palaa takaisin. Siinä pitää olla jotain parempaa päällä ja tulee hymyillä kauniisti. Minä olen aina napsinut salakuvia, ja ne ovat kyllä hauskimpia.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Vaikka se tietenkin kirjoitetaan homage, ja olisin voinut kirjoittaa myös kunnianosoitus yrittämättä hienostella. ;)

      Poista
    2. Minusta tuo hommage - taitaa olla ranskaa - on hyvä. Sana on kerrassaan hauska ja sen voisi kääntää omatekoisesti, että kaunis hommailu. Minusta hieno palaute!

      Mutta siis arvokas se on perhonkin elämä.

      Poista
  4. "Kuvassa pitää olla tarina"... Totta. Tosin näissä luonto-ohjelmissa, joita mielelläni kyllä katson, se "tarina" on usein päälleliimattu ja keksitty, inhimillistetty. Todennäköisesti se sinun emotiaisesikaan ei sirkuttanut kadonnutta poikastaan, vaan viestitti uroille, että täällä olisi taas naaras vapaana...

    VastaaPoista
  5. No juu, tarkoitin tarinaa valokuvassa, en luontodokumentissa.

    Dokumenteissa saattaa tuntua inhimillistämiseltä, kun katsoja omassa mielessään motivoi eläimen käytöstä omilla tunteillaan.

    Esimerkiksi uroshan ei tappele reviiristään toisten urosten kanssa mustasukkaisuuttaan, tunteellisuuttaan, vaan vallanhalussaan, selittää ihminen. Ikään kuin vallanhalu ei olisi tunnepohjaista käytöstä.

    Ja mitä eroa on sillä, että lintupariskunta pysyy yhdessä elinikänsä kuin sillä että aviopari pysyy yhdessä? Mitä se rakkaus siis on, kun vain muka ihminen pystyy siihen, mutta ei eläin? Kuitenkin ihminen lähtee kävelemään rakkaudestaan herkemmin?

    VastaaPoista
  6. Täytyy myöntää, että sir Attenboroughin dokumenteissa minulla pääasia jää usein syrjään.

    Maneerinsa ovat loistavaa viihdettä. Sirherra makaa jossain sademetsän lantakasan päällä naama muutaman sentin päässä öttömönkiäisestä, jonka tavatonta mielenkiintoisuutta selittää sylki pärskyen hyvin vakavalla naamalla. Kuvaleikkauksen jälkeen seuraavassa sekunnissa tarpoo turkistamineet yllään tundran pakkasissa ja lausuu ähkien: "Ette varmaan otaksuisi,mutta täällä asuu aivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen pieneliöstö!"

    Eläimillä on tunteita, mutta niihin ympätty ihmisyys on joskus hölmön tuntuista. Ihmiset menisivät mielellään paijaamaan eläintarhan jääkarhua, jos se vain olisi mahdollista.

    Väärennettyjä ovat ilman muuta kaikki ne luontodokumentit, joihin on ympätty mukaan tunteikas ja juonellinen tarina. Yleisin ja yksinkertaisin tapa taitaa olla toisiinsa liittymättömien kuvien yhteen ymppääminen. Vähän kuin Arajärven prinsessatuijotukset, jotka olivat tehty filmiä leikkaamalla. Eivät ne Avarat luonnotkaan silkka itseään ole.

    VastaaPoista
  7. Sir Attenborough on kieltämättä karismaattinen esiintyjä, joka vie ihmisen lähelle luontoa tositeeveemäiseen tapaan, asettumalla itse vaarallistenkin petojen lähelle. Tutkijalla on kuitenkin tietoa eläinten käyttäytymisestä, joten hän voi sen tehdä joutumatta pedon saaliiksi.

    Toinen hänen keinonsa on poimia jokin pieni yksityiskohta ja tehdä siitä merkittävä. Tarinankerrontatito ei ole pahitteeksi luontodokumenteissakaan, kunhan ei nyt lasten elokuvien linjoille mennä. Luonnossahan ei ole onnellista loppua.

    No juu, typeryyttä eläimiä kohtaan esiityy kyllä, erikoisesti urbaanissa ympäristössä, jossa ihmiset ottavat lemmikkejä, eivätkä ymmärrä niiden eläimellistä luonnetta. Tämä on vastenmielinen piirre, josta erikoisesti koirat kärsaivät.

    Toisaalta oman koiran inhimillistäminen on ymmärrettävää. Meidänkin koirat ovat aina olleet ihmiskieltä taitavia puhuvia koiria, mutta muutoin ne ovat saaneet olla pitkälti lajinsa edustajia mahdollisuuksien mukaan. Paimenkoira paimentaa laumaansa, sitä ei saa yksin meren selälle uimaan, mistä noutajaa sitten taas ei voi edes estää.

    VastaaPoista
  8. Minäkös teidät nyt hiljensin, vai kaunis kesä?

    Noh, juttuni taisi olla mitäänsanomaton sisällön puolesta, ylevähenkinen ja vähän synkeä kuvakin siinä on. Hassua kuitenkin, että olen yleensä mainiolla tuulella kirjoittaessani ylevästi ja murheellisesti.

    Ehkä on niin, että minullekin tekisi hyvää vain tunti somea päivässä. Vaan ei sitä jaksa koko päivää sytykkeitä vuolla tai riippukeinussa maata. Naapuritkin ovat Virossa.

    VastaaPoista
  9. Nyt vain ovat käsillä ne kesän hiljaisimmat hetket.

    Aloitin Maon elämäkertaa nyt, jälkeenjäänyt kun olen. Aika potra poikahan se oli, vanha kuunaama pisteli oikein huolella, 70 miljoonaa kuollutta.

    Kirja ei tosin hääviltä vaikuta, sen vahva jopa valokuvateksteihin yltävä asenne saa epäluuloiseksi. "Tämä harvinaislaatuinen kuva kertoo, miltä väestö todellisuudessa näinä vuosina näytti." - Kuva on mustavalkotuherrus, jossa näyttäisi jotain synkkiä ihmisiä olevan.

    Kylmä asiallisuus olisi luotettavampaa, enkä ymmärrä miksi siitä on kirjassa täytynyt poiketa. Tosiasiat kuitenkin lienevät selvillä.

    VastaaPoista
  10. Iltasanomatkin luin. Siinä joku entinen takarivin laulajatartähti tilitti kahta aikoja sitten tapahtunutta rattijuoppouttaan: "Pakenin molemmilla kerroilla väkivaltaista miestäni!" - Syitä rötöslistansa muihin kohtiin ei kertonut.

    Selitys on silti mestarillinen, en tiedä omistaako entinen vaihtuvien suhdanteiden ministeri Tanja __________(lisää sukunimi)
    siihen copyraittia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin saman lehden. Jokuset naiset ovat mieluusti uhreja, kun joutuvat kiinni omista känniurpoiluistaan.

      Tässäkin tapauksessa kyse oli kahden eri miehen luota pakenemisesta, kekkulitilassa. Toisessa tapauksessa tämä rattijuoppo kyyditsi pikkuista lasta. Kun poliisiauto ystävällisesti saapui pelastamaan naista, tämä harasi vastaan ilmeisesti levittäen kaikki raajansa esteeksi maijan oviaukossa. Hädässä olevan naisen normikäytöstä?

      Minua raivostuttaa tällainen naisten uhriutuminen, muka, että jatkuvasti vaan miehet pahoinpitelevät samaa naista. Kuka käskee seurustella väkivaltaisten heppujen kanssa? Se on omien korvien välissä, se valinta. Hakkaajan oppii nopeasti tuntemaan, joten ei muuta kuin nyrkkeilevä kundi kalliolle ja rutinat pois.

      Poista
  11. Niin onkin, hiljaista on blogeissa ja hiljaista on kaupungissa, kun tulin käymään, pikavisiitille. Talo on hiljainen, naapurit poissa, joka puolella on runsaasti tyhjää parkkitilaa.

    Minulla oli joskus Mao-pinssi, sopi käsilaukun väriin. 70 miljoonaa kuollutta - luku on käsittämätön. Demokratiassa eläminen on uskomaton onni, jota pitää itsestäänselvyytenä. Miten diktaattorit oikein pääsevät valtaan? Ainoa vastaus lienee kansan köyhyys ja opin puute. Koulutus on vieläkin tärkeämpää kuin aineellinen hyvä.

    VastaaPoista
  12. Mökiltä ipadilla minäkin näitä lueskelen, kommentointi onkin vaikeampaa, kun tekniikka heittelee kapuloita rattaisiin. Olin muuten katsomassa tyypillisestä tyypillisintä kesäteatteria ja nautin kovasti, rahvaan maku kun on luontoni.

    Mao on oikeastaan ainoa poliittinen hahmo, jonka suhteen nuorena haksahdin, pidin häntä siis ihanteellisena vallankumousjohtajana. Narsistinen kyyninen poliittinen peluri, vallanhimoinen hirmu kuitenkin lienee oikeampi arvio.

    Niin, ei blogissa vika ole, jos on hiljaista. Meissä se on. Kesä.

    VastaaPoista
  13. Viereisen kylän suviteatterissa menee Pirtua Pirtua, ladonseinäilmoituksen mukaan. Ja toinen suviteatteri taas esittää Eilaa, Rampea ja palvattu onnea. Kyllähän näitä katselisi, mutta en jaksa niitä kapeita kovia puupenkkejä, ovat järkyttävät istua kaksi tuntia. Verenkierto seisahtaa.

    Vikaa ei ole missään! On vain hyvä, että ihmiset ovat suvella ulkona. Vaan kyllä minä silti kirjoittelen höpötyksiäni, sillä lukijoita kyllä tuntuu edelleen olevan.

    VastaaPoista
  14. Blogisti yrittää kaikilla tasoilla pullikoida geneettistä ohjaustaan vastaan kuin mangustiemo, tosin, uskoen kaikkivoipaisuuteensa.

    Martta ja Martti on kirjoituksissa noussut arveluttavan parisuhteen esimerkiksi. Ikään kuin sitoutuminen parisuhteeseen olisi heillä vetovoimattomampaa kuin preeriamyyrillä, jotka heti kohta tavattuaan, kyhjöttävät kylki kyljessä. Linnut eivät millään tavoin sovi parinmuodostuksen vertailuksi nisäkkäille.

    Nössöksi leimattu Martti ei ehkä kaikille naisille kelpaa esikuvaksi ensirakastajasta tai unelmien prinssistä joiden ei ehkä kuulukkaan koputella oven takana, koska status on kuin preeriamyyrä uroksella, hän voi suoraan "tulla sisään", vailla opittua häveliäisyyttä.

    VastaaPoista
  15. Mielelläni myöntäisin kaikki tulkinnat itsestäni ja kirjoituksistani oikeiksi - eräässä mielessä ne tietenkin ovatkin. Mutta siis kun minä en ole kaikkivoipainen missään suhteessa, en missään. Olen pikemmin kaikkivoipaisuuden vastakohta, alituinen häpeäjä, itseni alentaja.

    Eivät Martta ja Martti edusta oikeasti minulle mitään stereotyyppistä parisuhdetta, vaan kahta yksinäistä ihmistä, jotka ovat muodostaneet ilmeisen onnistuneen symbioosin, hyvin nopeasti, hyvin helposti, varttuneella iällä. Tarkkailen heidän kauttaan symbioosin lakeja uteliaana, koska he eivät edusta tunteissa kieriskelevää nopeaa intohimoa, vaan pikemmin päinvastoin.

    Ja onhan Martti kiltti ja talutettavissa, mutta ei siinä mitään pahaa ole, koska se hänelle näyttää sopivan. Martta taas on ikänsä taluttanut kaikkia lähipiiriinsä osuvia, hyvinkin päsmäröiden. Ei siinäkään mitään pahaa ole, ihmiset kyllä osoittavat Martallekin rajat, kukin tavallaan. Ihmissuhteet ovat moninaisia, helppoja päätelmiä ei kannata tehdä.

    VastaaPoista
  16. Terveisiä mökiltä! Minne lie perhoset siellä kadonneet, vain kaksi yöperhosta nähtiin, vaatimattoman ruskeita. Laiturin tienoilla sukkuloi iso sudenkorento. Ihme, että se jaksoi pysytellä ilmassa lihavan vatsansa kanssa. Pieni kuolemantapauskin sattui. Iso rupikonna makasi kuolleena venepaikalla, kun palasimme souturetkeltä. Ehkä se oli saanut kolauksen veneestä? Mitään ulkoisia syitä ei näkynyt. Pihalla oli aamummalla luikertanut kyy kohti rantaheinikkoa. Kenties otukset olivat kohdanneet, ja sammakosta piti tulla käärmeen vatsan täytettä. Saalis jäikin jostain syystä nielaisematta. Mieluummin olisin suonut kyyn kuolevan.

    VastaaPoista
  17. Martta ja Martti toteuttavat ikiaikaisia luonnolakeja. Miksi soimata heitä siitä. Ja miksi minä edes haluaisin?

    Mies Mikkelistä ei pysty käyttämään entistä nimimerkkiään: ei se ole Mikkelin vika.

    Olen (toistaiseksi) Don Quijote. Tiedän että Don kirjoitetaan pienellä deellä. Olen lueskellut espanjan kielioppia, tosin turhaan, mutta se on toinen asia. (Eikä mielestäni kuulu tähän.)

    Yleensä puhun samat asiat kahtee-kolmeen kertaan. Se varmaan on perua siitä että luulen että minua ei oteta vakavasti; siksi toistan itseäni. (Hemmi-täti sanoi aikanaan että "pappi saarnaa samat asiat kahteen kertaan, ei muut". Hän oli järkevä ihminen.

    Tänään kuulin (olin tullut juuri hammaslääkäriltä) uuden vitsin joka varmasti on vanha. Ei se ole edes hyvä. Se kuuluu näin: "Naiset ovat koiran ja argeologin yhdistelmä. Elleivät he hauku, he kaivelevat menneitä".

    Aplodeja, alpodeja, lisää aplodeja! Ei vaineskaan. Kaikki, tai ainakin melkein kaikki ns. "latteudet" ovat joskus olleet hyviä juttuja. Jos sinulta kysytään "miten menee?" ja vastaat siihen "kuin jäitä poltellessa"... olet kyllä aika paljon aikaasi jäljessä. Sääli. Mutta! Tämä ihminen, joka on sanonut tuon lauseen Ensimmäisen kerran, on ollut upea verbaalikko... ainakin?

    Kliseet on kliseitä kun ei keksi uutta. (Huono uusi on parempi kuin vanha hyvä. Siksi diggaan krapularyyppyjä. Ja samasta syystä viskaan vanhentuneet viagra-pillerit hevon v*****n.)

    Ps. Rakastan ihmisiä.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, Delilah! Tänään ihmettelin samaa: hellepäivä, kukat hehkuivat ja tuoksuivat, eikä ainuttakaan isoa perhosta, vain pieni oranssi lauhahiipijä. Sanotaan, että pitäisi olla hyvä perhosvuosi, mutta katin kontit, edes nokkosperhosia ei näy.

    Ihanaa, että joku pohtii, mihin rupikonna tussahti! Minä veikkaisin aironkolkkausta, ikävä kyllä. En ole mikään asiantuntija, mutta ei kai kärmes jättäisi saalistaan nielaisematta? Ja eikös se nielaise elävän saaliin, käyttääkö se konnaan myrkkyhammastaan?

    Mutta konnaparka, levätköön rauhassa, kunnes joku korjaa kitusiinsa. Minunkin lintuvainajani oli hävinnyt itsestään ikkkunan alta, liekö siili vienyt tai jokin iso lintu.

    Muuten yllä mainittu naapurini mies Martti on oiva kyyn tappaja. On kolkannut ja kaksi kyytä siitä meidän kummankin mailta. Käski minun pidellä kyytä kepakolla ja soittaa, jos kohtaan semmoisen, niin hän rientää tappamaan. Heillä on ase valmiina seinän nojalla.

    VastaaPoista
  19. Don Quijote, ei soimata Marttaa ja Marttia, rauhan ja varmaan onnenkin löytäneitä - sitä täytettyjen ristikoitten määrää!

    En vieläkään ymmärrä, miksi et voi käyttää omaa nimimerkkiäsi, joka viittaa Mikkelin suuntaan, tuossa mustalla painetussa osiossa. Viirusvaaran ymmärrän, mutta en sen toimintamekanismia. Ihan kuin nimimerkkiisi olisi onnistuttu kytkemään miina, joka laukeaa, kun kirjoittaa tietyt kirjaimet. Vaan väliäkö hällä, pääasia, että sallit meidän edelleen nauttia ajatustesi ja sanojesi helmistä. Sinuthan tunnistaa sinuksi, vaikka käyttäisit nimimerkkiä Bertta Putkonen tai Paavo Kulttuurinvastustaja Arhinmäki.

    VastaaPoista
  20. Kyldyyri kyldyyri, tuo sana on syyri
    kuin Savonlinnassa herrojen tyyri.
    Vaan yrheily on hikistä ja kerrassan vylgääriä,
    peleissä pelaajia Lätistä, vastassaan bylgääriä.

    VastaaPoista
  21. " ... Ihan kuin nimimerkkiisi olisi onnistuttu kytkemään miina, joka laukeaa, kun kirjoittaa tietyt kirjaimet. ..."

    Taisit tajuta mistä on kyse. Eli nimimerkki (ei Erkki vaan)

    "jyvän löytänyt heikkönäköinen kukko"

    Ps. Ja Kukolta kysymättä
    "mummo kanasensa niitylle ajoi,
    ja pienet tipuset ne tepsutteli"...

    chat chat chaa ! Myös Savonlinnassa. of koos.

    VastaaPoista
  22. Tuo virus luikerteli koneeni sisälle käyttämäni (Word 2002) tekstinkäsittelyn/taulukkolaskennan kautta. Se on vanha ja täynnä aukkoja. On helppo rakentaa "miinoja" jotka laukeavat, netti on niitä ohjeita täynnä. Se, että miksi näin käyttäydytään, on toinen asia. Toiset maalaavat (helvetin HUONOJA) tageja ympäri kaupunkia. Oi, Miksi?

    Ps. Tavallaan ymmärrän. Ite kun olin PikkuPoika, ja minulla oli nykyistäkin pienempi pili, niin revin (tosin vain yhtenä yönä!) autoista rekisterikilpiä irti ja heitin ne Loimijokeen. Minusta se oli (silloin*) KAMALAN KIVAA!...

    (*nyt hävettää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minäkin olen istunut Loimijoen rannalla. Ja olen jopa luistellut Loimijoen jäällä. Se taisi olla se joki, jolla Mallu ja minä luistelimme ja suutelimme, kun halusimme tietää, miltä se tuntuu, kun suudellaan. Ei se miltään tuntunut. Mallun huulet olivat kuin kaksi kylmää kalaa.

      Poista
    2. Kiinnitin tähän metafooraan huomiota heti. En halunnut vain heti vastata. Itsekin kun ensimmäisen kerran - eräässä koulun hipoissa, jossa Pirkko Mannola lauloi, olimme hiipineet - minä ja Aisha - koulunkeittiööön. Siellä suutelin ensimmäisen kerran. Aisha oli hyvin nätti. Mutta hänenkin huulensa tuntuivat (maistuivat?) kalalle... lähinnä lahnalle.

      Eli siinä mielessä kyllä petyin. (Ja sitten luokanvalvoja, joka oli hiipinyt perässämme, räväytti keittiön valot palamaan. Voihan jumatsukka! Sain 1 1/2 tuntia jälki-istuntoa. Aisha ei onneksi saanut mitään. Ajateltiin kai että minä olin hänet sinne houkutellut... asia oli kyllä ihan päin vastoin. 12 v tytöt ovat kyllä kehittyneempiä kuin 12 v pojat.)

      Poista
  23. En tiedä, mitä tajusin, tai tajusinko mitään, tuosta miinan laukeamisesta. Silmäni ovat vielä kiinni lumoavissa hyönteiskaunottarissa, joita lisäsin kuvablogiini. Nyt on öttiäisten kulta-aika ja kamera laulaa!

    Paavo Arhinmäki on paljastanut lopullisen karvansa. Mieshän vihaa kulttuuria ja taidetta. Mikä tahansa loikka- tai pallokisa voittaa kaiken hengen kulttuurin. Seppo Räty vaan sanoi suoraan oopperasta: Hyi helvetti. Sanoisi Paavo pallopoikakin. Ikävää, kun mies selittelee sitten myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavo A. osallistui kuitenkin Kajaanin Runoviikolle. Ehkäpä se on sopivan "ruohonjuuritasoinen" tapahtuma ministerille?

      Poista
  24. Arhinmäki on kulttuuri- ja urheiluministeri ja mitä muuta hänen pallinsa alle kuuluukaan.

    Ei kai se, että pitää loikasta ja pallosta yli esim. oopperan, tee ihmisestä korkeakulttuurin vihaajaa?

    Esim. minulle palloilu ja loikka ovat yhdentekeviä, mutta en niitä millään muotoa vihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ministerin tehtävässä voi valita työkeikkojaan vain omien pitämisiensä perusteella. Ministerin tulee olla tehtäviensä tasalla ja ymmärtää kunkin eri kulttuurimuodon merkitys kansalaisille.

      On enemmän kuin kapea-alaista toteuttaa vain itseään työssä, jonka pitäisi suuntautua kansakunnan edun ja hyvän mukaisiin valintoihin.

      Poista
  25. Tarkistin: Arhinmäki skippaa oopperajuhlat designtehtaan avajaisten vuoksi, ei minkään urheilutapahtuman tähden.

    Miksipä Savonlinnassa pitäisi kulttuuriministerin joka kerta pönöttääkään, kerranhan tuo designtehdas vaan avataan!

    VastaaPoista
  26. Loimijoki kiemurtelee alavan Pampan läpi. Moni ihminen, myös he jotka eivät tunne sukupuoltaan, ovat tämän samean mutaisen mutta hiljaa virtaavan virran äärellä menettäneet... kuka mitäkin. Jotkut poikuutensa, toiset neitsyytensä, jotkut miehuutensa, toiset bi-seksuaalisuutensa. (Jos tuo joki osaisi kertoa, se kertoisi. Mutta ei se osaa. Se vaan lipuu... muistaakseni Pori kohti? Ei sev väliä.)

    Ex-tyttöystäväni (olen kai kertonut tämänkin ennen?) kertoi että hänen poikaystävänsä hyppäsi Oulun sillalta Merikoskeen. (Ei kuollut, onneksi.) Ajattelin, että en ole "pekkaa pahempi" (vaikka hänen nimensä olikin Mauri), ja hyppäsin Forssan sillalta Loimijokeen. Pudotusta oli ihan kamalasti, mutta vettä vain noin 1 1/2 metriä; samperi kun jymähdin paljain jaloin (olin dramaattisesti riisuuntunut ennen hyppyäni, antanut kaikki kledjuni adjutantilleni, myös sandaalin) joen pohjalle... sattui. sattui SAATANASTI. No, sitten uin (eli kahlasin) sieltä pois. Oloni oli märkä, muutenkin surkea, eikä yhtään sankarillinen.

    Se siitä! (Ja kestävyydestä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voin paljastaa tämän ensi kerran: minä kakkasin lapsena Loimijokeen. Olin kylän yleisellä uimarannalla, jossa oli aidattu lasten aitaus äkkisyvän vuoksi, ja tuli kova kakkahätä. Olin usein pissannutkin jokeen, joten ajattelin, että kai tähän kakatakin voi. Raotin uimapuvun reunaa ja kakkasin helpottuneena.

      Vaan arvatkaapas mitä? Tilanne eskaloitui katastrofiksi. Pökäleet pulahtivatkin samantien pintaan. Tämän tietää jokainen veteen kakannut.

      Seurasin tietenkin kauhuissani pökäleitten lainehtimista Loimijoen ruskessa vedessä, seisoin niiden edessä, ja kun kukaan ei huomannut, läikyttelin niitä poispäin, kunnes ne purjehtivat lopulta aitauksen taakse.

      Tällainen häpeällinen muisto tuli mieleeni Loimijoesta.

      Poista
  27. Savonlinnan oopperajuhlat ovat oman lajinsa merkittävin vuotuinen tapahtuma. Tänä vuonna juhlilla on lisäksi merkkivuosi, jota juhlistamaan ministeriä erikoisesti odotettiin.

    Suomalainen oopperaosaaminen on korkeatasoista ja tunnustettua, joten on vähintään erikoista, ettei kulttuuriministeri välitä osallistua tapahtumaan. Pallo-Paavon valinnat viittavat selkeästi siihen, ettei ministerillä ole oikeanlaista salkkua. Hän käsittää ilmeisesti oopperan - italiaisen köyhän miehen rakkain kulttuuriharrastus - korkeakulttuuriksi, vaikka ooppera muualla maailmassa on nimenomaan tavallinen kansan rakastamaa musiikkia.

    VastaaPoista
  28. Olemme Suomessa, jossa ooppera on kalliisti verovaroin ylläpidettyä eliittiurheilua. (En tosin tiedä Savonlinnan taloudesta - se saattaa tulla muualta kuin kansan kukkarosta.)

    Luulin virheellisesti, että Savonlinnan avajaiset ovat eri aikaan kuin juhlakonsertti. Silloin Arhinmäki olisi voinut mahduttaa ohjelmaansa sekä avajaiset että designtehtaan avajaiset.

    Arhinmäki taitaa tyyppinä olla ei ihan kotoisimmillaan juhlallisissa bakkanaaleissa.

    Ehkä voi ajatella hänen olevan väärällä pallilla.

    VastaaPoista
  29. Monikohan suomalainen isäntä mahtaa paukuttaa Verdiä tai Wagneria traktoriajelulla tiluksillaan?;)

    Kävin eilen Marimekon myymälässä ja siellä soi vanha suomalainen iskelmämusiikki. Sellainen, mitä harvoin kuulee.

    Se oli ilahduttavaa ja poikkeuksellista, yleensä siellä soi ulkomainen kevyt musiikki. Varmaankin tarkoitettu eksoottiseksi elämykseksi turisteille?

    VastaaPoista
  30. Kerran nyrkkeilin - en omasta tahdostani - erään Mannen kanssa Loimiejoenrannalla. Se tuli mun päälle - en tiedä minkä takia: ehkä siksi kun irvistelin sille? Se oli mua päätä pitempi. Se oli myös sen verran mua huonompi: olin aktiivinyrkkeilijä siihen aikaan. Vasen/vasen... molemmat tarkoituksella ohi.. (suojaus putoaa) vasen oikeaan silmäkulmaan ja oikea TÄYSILLÄ nenärustoon (vähän yläkautta, ettei sitä näe, ei pysty näkemään). Manne, joka oli tullut haastamaan mulle riitaa, putosi siihen. Ikävintä oli että hän kaatui oman nilkkansa päälle ja se rusahti rikki, hän oli 2 kuukautta sairaalassa sen takia. (Hän väitti poliiseillekin että minä olin "muka potkaissut häntä hollannikkaalla nilkkaa, etc... paskat, mulla oli sandaalit jaloissa. No, semmoista. sain kumminkin ukaasin... tai en tiedä miksi tätä kutsutaan, mutta KAIKKI Forssan mustalaiset saivat tapaa minut... Muutin Tampereelle. Ei tämmöite ole kivaa. (Ps. Myöhemmin tää Manne hukkui Loimijokeen. Ja sovittiin sukulaisten kanssa että en mää oo mihkään syyllistynyt.)

    Ps. Mun nurjin puoli mussa nuorena oli se että "mulle ei muuten vittuilla"... Yleensä pärjäsin, kerran en, se onkin toinen juttu. (Kerron sen joskus. Siinä on myös huvittavia piirteitä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loimijoki kertoo...

      Sinne on hypätty pilvistä, sinne on kakattu, sen jäällä on suudeltu, sinne on kuoltu, sen rannoilla on kiskottu iilimatoja pois jaloista..

      Ollaan me aika dramaatikkoja. Mitähän muuta Loimijoessa on tehty? No, yksi muisto vielä. Se vedestä on haarukalla pyydystetty nahkiaisia! Sen veteen on laskettu voikukkaseppele uimaan ja voikukkkia kihartumaan prinsessan hiuksiksi.

      Poista
    2. Korjaan: haarukalla pyydystettiin kivennuoliaisia, mitä ne lienevätkin - en tiedä, muistan vain nimen.

      Poista
  31. Täytyy lisätä tähän, että kun Forssan poliisit kuulustelivat minua ko. pahoinpitelystä, niin se ensimmäinen - ennen kuin kysyi mitään - sanoi että "saatanan hyvä kun annoit sille turpiin. vittu kun meidänkin tekis mieli mutta"...!

    Vasta sen jälkeen tehtiin kuulustelupöytäkirjat. (En ollut syyllistynyt mihinkään. Paitsi tietysti siihen että olin olemassa.)

    VastaaPoista
  32. Kuunkuiske,

    minäkään en usko, että suomalainen isäntämies paukuttaa oopperaa soittimistaan. Eiköhän sieltä traktorin kaiuttimista soi englanninkielinen hevirokki ja poppi. Iskelmiä kuuntelevat sitten taas vanha emäntä ja isäntä keikkustuoleissaan.

    Ai niin, sehän menikin tietenkin niin, että suomalainen työläinen kustantaa yläluokkaisen uupperaväen kalliit piljetit!

    Elän kyllä mielelläni sellaisessa valtiossa, joka ylläpitää nämä oopperansa ja musiikkitalonsa ylpeänä ja pystypäin, sillä näin tekee jokainen itseään kunnioittava valtio.

    Minusta olisi nolo sanoa, että meillä tuetaan vain reipasta ja raitista urheilua, erikoisesti koripalloa, eikä mitään yläluokan uupperoita ja musiikkitaloja ja taidemuseoita ja kirjastoja tai muita kulttuurin kehtoja. Kyse on kulttuuripalveluista, joita on oltava tarjolla. Yhteiskunnallisena laitoksena oopperat, musiikkitalot ja muut kulttuurilaitokset ovat erinomaisia ja välttämättömiä.

    VastaaPoista
  33. Kaikkea tarvitaan! Eikä ylevää musiikkia kuullakseen tarvitse edes astua ooperan ovista sisään - sen kuin laittaa levyn soimaan.

    En ole käynyt oopperassa kuin matkoilla; on ollut sellainen luulo, että liput täällä maksavat tajuttomasti. Kävin katsomassa Savonlinnan lippujen hintoja eivätkä ne olleet mahdottomia. Samalla rahalla syö hyvin kalliimmanpuoleisessa paikassa.

    Veikkausvoittovaroista 38,5 % menee taiteelle, joten jokainen koneeseen syötetty lottolappu edistää kulttuuria. (Sekä urheilua, tiedettä ja nuorisotyötä.)

    VastaaPoista
  34. Olen ollut Savonlinnan oopperajuhlilla, ja esitykset olivat silloin kaikki loppuunmyytyjä, paikkoja oli vaikea saada. Elämys linnan muurien sisällä oli huikea, vaikken olekaan erikoinen uudemman oopperamusiikin fani. Tämä oli Joonas Kokkosta.

    En muista mitä lippu maksoi, muttei kovastikaan, sillä en lähde huippukalliisiin konsertteihin. Todennäköisesti lippu oli varsin edullinen.

    Ei muuten rokkimusiikkiakaan tai mitään muutakaan kuullakseen tarvitse mennä konserttiin, riittää kun panee levyn soimaan.

    Minusta kaikkea ei pidä laskea verorahassa. On asioita, joita tuetaan, vaikka niitä kaikki eivät käytäkään. Kirjastolaitoskin on tällainen. Samaten urheilu- ja uimahalleja eivät läheskään kaikki käytä.

    VastaaPoista
  35. Tarkoitin tuolla kommentillani lähinnä sitä, että musiikkilajiin tutustumisen myötä tulee helpommin lähdettyä paikan päälle kuuntelemaan live -esitystä. Jospa se isäntäkin laittaisi Rigoleton traktoriin, niin tulisi kenties lähdettyä Savonlinnaankin!

    Ei tokikaan voi puhua samana päivänä siitä, että katselee ja kuuntelee paikan päällä esitystä verrattuna stereoiden kajareista kuuluvaan ääneen.

    Jokaiselle jotakin - aika hyvin yhteiskunta mahdollistaakin monentyyppiset (kulttuuri)palvelut.

    VastaaPoista
  36. Sympaattisin juttu joka Loimijokeen mulle liittyy, liittyy Esko Aaltoseen. (Tiedän, että ette tiedä kuka hän on, mutta luntatkaa Wikipediasta.) Hänellä oli paljon kertomuksia. Kerran, hän kertoi, eräs mustalainen joka oli menossa (ja myös meni) Forssan torille myymään ruunaansa... niin maalasi sen valkoisella värillä White Horseksi. Hän sai siitä ihan hyvän hinnan. Mutta kun ostaja talutti tätä hevosta Koijärveä kohti, alkoi sataa, ja tämä hevonen pikku hiljaa alkoi muuttua harmaammaksi ja harmaammaksi... Hän kääntyi takaisin. Tuli Takain Forssan torille ja tuli suukopua ja puukkotappelua ja muuta. Se on sivuseikka. Aaltonen (Esko) lopettaa tuon tarinan "... pollella kävi muutenkin huono tuuri. Se hukkui myöhemmin Loimijokeen" ... Tiedemiehet ovat tiedemiehiä, eivät tunteile turhia.

    VastaaPoista
  37. Luin yhdestä Kauppalehden keskustelupalstan vanhasta pätkästä, että vuonna 2008 valtio tuki jokaista oopperalippua 200 eurolla.

    Sillä kaksisatasella saisi monta vaippaa vanhainkodissa tai sairaalassa makaavan vanhuksen alle. Kuulemma niistäkin jo säästetään.

    Vaikea sanoa, että missä suhteessa verorahat pitäisi jakaa mihinkin palveluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halvimmat oopperaliput maksavat noin 14 euroa, pikkuisen enemmän kuin elokuvaliput. Seuraava hintaluokka on noin 30 euron kieppeillä.

      Mikäli valtio ei tukisi teatteria ja oopperaa, niin ne olisivat vain yläluokan ulottuvilla. Nykyinen käytäntö mahdollistaa sen, että pienituloinenkin voi halutessaan käydä joskus oopperassa tai teatterissa.

      Kulttuuripalvelujen kimpussa ollaan tavan takaa juuri noin, että niitä verrataan liikuttavasti riittämättömiin terveyspalveluihin. Terveyspalvelujen huono tola ei johdu kuitenkaan siitä, että maassa on ooppera ja muutama teatteri. Sivistysvaltioissa yleensä on kulttuuripalveluja.

      Poista
  38. Se, että Kulttuuriministeri ei käy Savonlinnan 100-vuotis juhlallisuuksissa, on merkityksetön asia. Miksette te sitä käsitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua sieppaa joskus merkityksetönkin asia. Myönnän tämän heikkouteni.

      Mikään ei ole merkityksetöntä, Don Quijote. Kaikella on merkitystä.

      Poista
  39. Riku Riemu: tähän sopisi musiikkia jossa korjataan "heinäntähkiä". Eli jotain räppiä? John Stenibeck on upea räppäri. Samaa ajattelin Knut Hamsunista. Samoin Hannu Salamasta. He ovat rehellisiä kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Don Quijote,

      tiesitkö että Burdonin Erkkikin lauloi Loimijoesta?

      Syvä joki tai ei, taivas korkeella

      Poista
  40. Onkohan Loimijoesta tehty runoa?

    Tunnen muuten tuon joen aika hyvin, kun sattuu olemaan sukua Loimaalla. Läheisempiä minulle ovat tietenkin Oulujoki ja Siikajoki.

    Iinukan kakkaepisodista saisi hienon novellin.

    VastaaPoista
  41. Suuri kakku on mahdoton jakaa kaikkien mielestä oikeudenmukaisesti.

    Minkä verran on kohtuullista laittaa oopperalippuihin ja minkä verran vanhusten vaippoihin saati sitten muuhun hyvään hoitoon?

    Kuinka paljon kannattaa panostaa suihkuhävittäjiin ja mikä on kohtuullinen perustoimeentulo ihmiselle, joka on työelämän ulkopuolella?

    Jne.

    VastaaPoista
  42. Tämä on totta: oikeudenmukaisuutta on vaikea mitata.

    Ei voi kuitenkaan olla niin kuin perussuomalaisten mantra on, että jos meillä on säästöjä ja puutetta koulutuksessa ja terveydenhoidossa ja työllisyydenhoidossa, emme voi kustantaa maahanmuuttajia tai kulttuuria ennen kuin kaikki vajeet on saatu hoidettua. Näin ajatellen meillä ei olisi koskaan kulttuuria tai taiteen kukoistusta.

    VastaaPoista
  43. En ole kuullut Loimijoesta runoja, mutta voihan niitä ollakin, Loimijoen rannoilla asuu paljon pöytälaatikkorunoilijoita.

    Tai voiko nykyään enää sanoa, että pöytälaatikkokirjailijoita tai -runoilijoita, kun on tämä netti ja lisäksi omakustanteet?

    Olin unohtanut tuon kakkaepisodin, niin hävettävä se oli.

    VastaaPoista
  44. Ps. Tänään näin (luonnossa) elämäni toisen Ritariperhosen (Papilio machaon), hitisi, että se säväytti. Telkkariuutissa puhuttiin pikku Apollosta (Parnassius mnemosyne) että se on hirmu harvinainen... tiedän Somerniemeltä (samasta kylästä mistä Rauli "Badding" on kotoisin) vaikka kuinka paljon näitä. (huokaus) Tohtori Brander antoi minulle apurahan että tutkisin Hempiteroita, eli luteita - en minä viittinyt. (Lähinnä juopottelin.) Minulla oli kaverinani Eero Nylynd; hän tiesi mesipistiäisistä kaiken. (Tai jostain muista pistiäisitä ... en nyt muista mistä.) Yhdessä juotiin kumminkin toistemme apurahat. Myöhemmin Nyla valittiin kesäksi Ypäjän nuoriso-ohjaajaksi. Mutta sai siitä duunista potkut... kuulema opetti nuorille tytöille lentopallokentällä liian "kouriintuntuvasti" miten pitää "plogata" pallo. Tai en minä tiedä. Mistäs minä kaikkea tiedän?

    (Nylasta tuli myöhemmin herra Tohtori. Mutta sitten se kuoli.)
    Kaikki kuolevat joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuapollo on haaveissani vain, saada ikuistetuksi. En ole koskaan nähnyt. Ritariperhosen näen yleensä kerran tai kaksi kesässä, joskus en kertaakaan. Ritariperhosen toukkia näkyy myös, jopa minun pellossani.

      Tiesin kerran miehen, joka tiesi kaiken. Hän oli isäni ystävä, nuorehko mies, jota isä kutsui Lisenssiksi. Aina kun kesäisin kävimme isää katsomassa, hän kutsui Lisenssin kylään ja koetti naittaa minua tai sisartani Lisenssille. Lisenssillä oli permanentti.

      Poista
    2. Parnassius mnemosyne on hyvin paikkauskollinen laji. Siellä missä sitä on, on, ei missään muualla. Et tule näkemään sitä siellä missä asut. Ulkonäöltään se ei ole kummoinenkaan. Iso Apollo (Parnassius apollo) on sävähdyttävämpi. Sitä paitsi se lentelee leijaillen... kuin kirje, jota joku odottaa.

      Poista
    3. "Et tule näkemään sitä siellä missä asut."

      Tämä on hieno lause. Suuri viisaus asuu siinä.

      Poista
    4. niin. tulisit asumaan luokseni. tosin täällä ei kummoisiakaan perhosia näe. eilen tosin näin haapaperhosen (Limenitis populi), meinasin säikähtyä. koiras se oli, tummempi. muistan, kuin luin christer kihlmania, Den blå modern suom. Sininen äiti, siinä haapaperhosella on tietty rooli. (ne, naaraspuoliset, leijuvat nimittäin haapojen ylälehdistössä, ei niitä saa haaviinsa). elämä on surullinen juttu, kyllä minä sen tiedän.

      Poista
  45. Merkillinen kommenttimagneetti tämä Saviseudun ylpeys Loimijoki. Olen itsekin viettänyt muutaman kesän Alastarolla, Loimijoen varrella ja kerran muutaman päivän varhaiskeväällä. Silloin lähtivät jäät ja ne pakkautuivat silta-arkkuihin. Joku rohkea mies laittoi jääsuman keskelle dynamiittia ja sitten paukkui! Jääpalasia lenteli pitkin kylää, mutta kyllä lähti sumakin liikkeelle.
    Jo Alastarolla joen vesi oli ruskeaa ja likaista. Mitä sitten alajuoksulla... Silti siinä uitiin, eikä suuria vahinkoja iholle aiheutunut. Joessa oli kalojakin, pahalta haisevia lahnoja.
    Keskikesällä kylän ohi vaelsi joessa niitä Iineksen pökäleitä. Tai tiedä sitten kenen ne olivat. Joka tapauksessa ystäväni Heikki sukelsi kerran jokeen ja nousi pintaan pitkä pökäle päänsä päällä retkottaen. Meitä nauratti enemmän kuin Heikkiä. Sen tapauksen jälkeen en muista Loimijoessa uineeni.

    VastaaPoista
  46. Eräs ystäväni - sanottakoon häntä vaikka Peraksi (nimi ei ole muutettu) - kertoi että kerran hänen oli pakko paskantaa puhelinkoppiin. (Minkä takia...? kysyy epäluuloinen lukija... no, Pera oli maalta kotoisin ja... yuo know.) Sitä paitsi onnistihan se, kaikessa hiljaisuudessa, hyvin. Aamulla kun hänen piti mennä soittamaan siitä samasta kopista (käsittäkää ihmiset hyvät: ei ollut kännyköitä!), hän huomasi että joku muukin oli siellä jo käynyt. Korkokengän jäljet olivat tallentuneet hänen pas... materiaaliin.

    Kerran muuten ite jouduin paskantamaan housuihini: ei ollut vaihtoehtoja. (Vetää pöksyt alas Presidentin linnan edessä?) Ei, tilanteeni ei ollut niin dramaattinen, kävelin vain paskat pöksyissäni Kauppakatua pitkin Jyväskylän Yliopiston vessaan. (Ja vahingossa - olin niin pyörryksissä - naisten puolelle.) Siistiydyin siellä ihan siistiksi. (Ihmettelin vain että minkäs takia tänne koko ajan änkee naisia...) Ihan siistinä, tosin ilman alushousuja, kävelin sieltä pois. Olin kuin Keijukainen.

    VastaaPoista
  47. Olen kai estynyt ihminen, kun minulla ei ole tuollaisia muhevia kakkatarinoita, siis omakohtaisia. Luin muuten lehdestä, että piereskely alentaa verenpainetta. Tätä selitystä suosittelen käytettäväksi, jos pääsee prutku vaikkapa kirkonmenojen aikaan.

    Ui kuin kakka Loimijoessa, sanottiin ennen vanhaan, kun asiat sujuivat.

    VastaaPoista
  48. Minäkin olen niin vanhanaikainen pervertikko että en käsitä minkä takia ihmisiä/ihmisten pitäisi naida ns. "tuhkaluukkuun". En osaa ymmärtää. Suihinotto on kivaa, molemmin puolin, sitä paitsi ihmisellä on kaksi kättä (saisi olla enemmänkin), ja noin 10 sormea, nekin ovat kivoja.

    (Huh, huh.)

    VastaaPoista
  49. Voi että asiat voi sanoa kauniisti

    http://www.youtube.com/watch?v=X_tXqQlFdcQ&feature=related

    VastaaPoista
  50. Mikähän on tuo laulu Loimijoesta, jonka Riku ylempänä mainitsee? Minulle tuntematon.

    Tuntuu hauskalta ajatella Loimijokea, sitä, miten se alkaa jostain Forssan seudun järvestä ja kulkee Kokemäenjoen sivujokena kohti merta, johon yhtyy Porin kohdalla.

    Merta kesät haistelleena en kyllä tykkää joen tuoksusta. Se on tympeä, savinen ja kuin mätä verrattuna meren raikkauteen. Vaan eläviä näkinkenkiä joen rannoilta lapsena löytyi. Niitä sitten avattiin ja haettiin helmeä. Ja pelättiin iilimatoja, joita joessa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä erikseen mainita, miten vapaasti meidän annettiin leikkiä pihoilla ja jokien rannoilla, ilman aikuisia, toisin kuin nykyään. Meihin luotettiin, ja sanottiin vain, että varokaa äkkijyrkkiä joenrinteitä ja äkkisyvää. Emme menneet kielletyille alueille, me tytöt ainakaan. Lisäksi olimme erinomaisia uimareita.

      Poista
    2. Eikö teitä tytön tylleröitä koskaan varoiteltu namusedistä?

      nimim. "en minä mutta jaakko"

      Ei vaineskaan. Itsekin vietin, poika parka, sellaista elämää että vasta illalla isä/äiti/tai Hemmi-täti huhuili mulle "... mikko, missä sä oot. tuuppas välillä nukkumaan". Tulin, koska olin kiltti. (Ja koska tarvitsin energiaa huomisen päivän juttuhini. Sen takia söin mm. talkkuna-mustikka-pöperöä. Yäk.)

      Poista
  51. Se oli vähän huono juttu. Äänitearkiston levytettyjen laulujen luettelosta löytyi oikeasti kaksi Loimijoki aiheista sanoitusta. Kappalesta "Loimijoki" oli yksi versio juutuubissa, mutten sitä linkittänyt, kun ajattelin että tuota ei ikinä kukaan halua kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, sieltä saa sitten jokainen itse käydä etsimässä kipaleen, jos tahtoo kuunnella. Käy se näinkin ihan hyvin.

      Poista
    2. Ai niin, tästäpä pääsenkin aiheeseen, josta piti mainita: Mikä on, kun pöytäkoneeni kaupungissa on lakannut pyörittämästä videoita. En saa Youtubea käyntiin, en lehtien videolinkkejä. Selain on Firefox ja mitään muutoksia en ole tehnyt. Joskus tuli ilmoitus, että Adobe Flash Player lakkasi toimimasta, ja uusikaan asennus ei auttanut.

      PS Videot pyörivät kyllä Explorerilla, mutta käytän mieluiten Firefoxia.

      Poista
  52. Malin veljekset myös laulevat Loimijoestakin kai? He ovat tosikkomaisen hilpeitä, tai hilpeän tosikkomaisia tyyppejä. Mutta ai... miten ihanaa kiältä ne puhuu! sanken vorssalaisittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hain äänitearkistosta vain sanoituksia, joiden nimessä on "loimij".

      Poista
  53. http://www.youtube.com/watch?v=SqJTz2E8ELo

    Ei humppaa parempaa
    kun Saaren Kaisa laulaa saa.
    Taas Vanhakosken rantaan
    uittaa Loimijoki "pökäleitä" vaan.

    VastaaPoista
  54. Loimijoelta pääsee Tammelan Pyhäjärvelle. Pääsee kuka pääsee. (En suosittele uimista.) Minä olen mennyt (ja muistelen sitä nyt) kaksi kertaa moottoriveneellä sinne. Tuuli hiveli ahavoituneita kasvojani ja minä hivelin Hilkkaa. (Myöhemmin pulahdimme uimaan.)

    Loimijoki, ihan samoin kuin Rio de Plata, vie ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäänkin ylitin Loimijoen, sillalta. Nyt olen taas raikkaissa merituulissa.

      Poista
  55. Oletko Iines käyttänyt google chromea?

    Vaihdoin sen oletusselaimeksi silloin kun se tuli eikä ole ollut moitteen sijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut Chromesta muualtakin kehuja, joten taidan kokeilla sitä. Olen jo pitkään ollut jämähtäneenä Firefoxiin, mutta ei se olekaan niin aukoton kuin arvelin. Tuntuu oudolta, että Firefoxissa voi olla niin iso bugi, että se jumittaa jokusien käyttäjien videon katsomisen.

      Poista
    2. Chromen kautta kannattaa katsoa pornofilmejä. Ne eivät jämähdä paikalleen.

      Poista
  56. Huomatkaapas Rikun Einesbaarin uusin kirjoitus Arto Salmisen tuotannosta, sivulinkistä pääsee. Itsekin aion kyllä sanoa jotakin, jahka ehdin lukaista noita opuksia. Huomenna menen kirjastoon, jokin minulla jo onkin odottamassa.

    Tuntematon anonyymi ehdotti Einesbaarin lisäämistä KirjaSammon linkkilistalle, ja siellä se nyt on!

    VastaaPoista
  57. "on muutaman anonyymin kirjallisuusharrastajan vetämä kirjallisuusblogi, jossa on teosten esittelyjä, ei niinkään kritiikkejä. Joukossa on ennen kaikkea laadukkaan kotimaisen ja ulkomaisen klassikkokirjallisuuden, mutta myös uudempien teosten esittelyjä."

    Iines vetää, muutkin kirjoittavat. Uusia kirjoittajia olisi tietysti hyvä saada.

    Yksi ystäväni joskus nuoruudessani sanoi: "älä aina oo niin riittinen!" - Olen yrittänyt opetella.

    Hienoja sanoja voi toki loputtomasti käyttää asiaan, jonka lopputulema aina on: tykkään/ en tykkää. Minkälaisten silmälasien tai lornjettien läpi kukakin maailmaa katselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänhän siellä on muiden kirjoituksia kuin minun.

      Taas kaivataan uutta juttua Tulossa-otsikon alle, ehkä elokuun kirjoitusta. Olisiko jollakulla jotakin tarjottavana? Minä luen nyt kesällä niin sekalaisesti, etten osaa yhtäkkiä sanoa, mistä itse voisin kirjoittaa. Toivon, että joku tarjoaa jotakin, mutta ellei tarjousta tule, tartun sitten johonkin aiheeseen.

      Uudet kirjoittajat! Jos teillä ei ole omaa blogia tai sinne ei mielestänne sovi kirjallisuusjuttu, kirjoittakaa Einesbaariin! Anonyymina tai tutulla nikillä tai nimellä. Kiitollisuudella vastaanotetaan esittelyjä ja arvioita. Mieluusti klassikkojen tai tuoreimpien uutuuksien, mutta muutkin käyvät.

      Poista
  58. Tämä vanhaTippavaara-juttu on ollut viime aikoina suosikkini. Melkein silmät vesissä olen nauranut Tippavaaran isännän kommentteja: "Tää jatsi tää on poikaa!" - Siinä on parasta perustavalaatuista analyysia.

    VastaaPoista
  59. Tapsa varmaan hyppelee laiturillaan tasajalkaa onnesta, kun viimein saatiin puolustusministeri, joka kärsii urikatriasta!

    Asiat ovat muuttuneet. 70-luvulla puolustusministeriksi valittiin tyhmin kepulainen, jota ei voinut kuitenkaan sivuuttaa puolueelle tehtyjen tekojen vuoksi. Poikkeuksena Olavi J. Mattila, josta ei voinut tehdä edes puolustusministeriä, pohtivat pitkään mihin tuonkin nyt sijoittaisi; hänestä leivottiin ulkoministeri.

    VastaaPoista
  60. Eikös sellainenkin elokuva ole olemassa kuin "Joki, jolta ei ole paluuta"? Tai ellei ole niin sellainen on helppo kuvitella: leveä joki. Joka virtaa hitaasti kuin Don. Laaksossa bambit syövät lehtipuista oksia ja shakaalihammastiikerit syövät bambeja. Linnut laulavat ja heinäsirkat sirittävät. Ruohokin kasvaa ratisten. Ihmisiä ei näy mailla eikä halmeilla... Paitsi katsokaapas tuonne: kuusi (6) ihmistä meloo kajaakilla ylävirtaan! Tämähän on nyt aivan käsittämätöntä! "Eivoi olla totta", Luontokin huokaa hiljaa itsekseen, "se on Joki jolta ei ole Paluuta". Ja annappas olla: niin on tälläkin kertaa. Ei kulu montakaan vuodenaikaa kun jokea alas lipuu haljennut kanootti ja puoliksi syötyjä keksinpaloja, virsikirja ja lippalakki, luita ja tornistereja, saippuankappaleita ja muita ikävyyksiä... Se on todella "Joki, jolta ei ole paluuta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joki-elokuvat ovat tiheätunnelmaisia, kiinteitä ja piukkoja. Joki sitoo tapahtumat, ja ihminen tietää, että tässä se tarina on, tämän joen ympärillä, tästä ei niin vaan huidellakaan minnekään sisämaahan saati kaupunkeihin. Tämmöinen on minusta kivaa. Tarinan ja ohjaajan on pakko panostaa johonkin muuhun kuin ulkoiseen väljään hössötykseen. Monta ihanaa joki-elokuvaa olen katsonut. Yhdessä oli Marilyn Monroe, yhdessä Meryl Streep.

      Poista
  61. Isäni soitti viulua. Jatkosodassa hän taisteli ryssiä vastaan. Hänellä oli hyvä viulu. Neuvostoliittoa hän vihasi. Ei hän vihannut venäläisiä. http://www.youtube.com/watch?v=CmmpjziKcFU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea näitä pikkuisia mutta sisällökkäitä lauseita.

      Minun isäni soitti huuliharppua ja lisäksi hän löysi kanteleen sen vinon keltaisen omakotitalon ullakolta, jonka seinälautojen väliin kätkin yhden hävettävän jutun, josta olen kertonut siinä jutussa, jossa on sen talon kuva - talo purettiin pari syksyä sitten, ja kuvasin sen viime hetkiä.

      Niin, se kantele. Se oli meillä muutamia päiviä, mutta sitten isä lahjoitti sen kai museolle. Olen siis soittanut kannelta.

      Poista
    2. Musiikissa - sellaisena kuin sen käsitän, koska olen epämusikaalinen - kyse on keskustelusta. Nuokin tuossa nyt juttelevat. Kaksi viulistia. Mutta kun lukee nuotteja, ei kyse olekaan siitä.

      Rakastan musiikkia. Pianoa lähinnä inhosin. Mutta Kirsti - jolla on muutenkin näppärät hyppyset (ja kissa vaatekomerossa joka mustasukkaisena tuijotti oven raosta minua, tai meitä, mitä me tehtiin) - opetti minua kuuntelemaan pianoa. Hän itse opetti sitä, mm. nuorelle Jannelle.

      http://www.youtube.com/watch?v=VfPgLj4MlfQ

      Poista
    3. Kirsti opetti minulle ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Kissa - joka katsoi minua vaatekomeron oven välistä - opetti minulle jotain muuta. En välttämättä tiedä mitä. Ehkä epäluuloisuutta...? (Sillä oli ainakin sellainen ilme.)

      Poista
    4. Soitossa kyse on tulkinnasta. Ei mistään muusta. Minäkin osaan soittaa pienoa. Mieleeni ei ole silti tullut koskaan soittaa Chopinia. (Mielummin hyppään kylmiltäni Lentomäestä. Esimerkiksi sellaiset 152 ja 1/2 metriä.)

      Poista
  62. Luin taas pitkästä aikaa ex-kirkkoherra Juha Molarin vuodatuksia. Hänellä näyttää menopaussi jatkuvan. Ei siis mitään uutta Itärannikolta. Karvaisempi on tämä Johan Bäckman, hän käyttää älyään (ja Hartwallilta perimiään rahoja) väärin. Hän on kuin perselävessä luimuileva saivare.

    http://hikipedia.info/wiki/Johan_B%C3%A4ckman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ihmeessä Sikim rankaiset itseäsi lukemalla Molaria ja Bäckmannia? Sinun pitää olla itsellesi armeliaampi ja katsella pehmoeroottisia videoita esim. hempukoista suihkussa. Se rauhoittaa levotonta sielua.

      Poista
    2. Minäpäs katselen hyttystyttöjä jotka käyvät suihkussa. (Toivon vain että itse pysyn kuivana. Kah, kaeppa tuo onnistunnee.)
      Em mie osaa puhua tätä kieltä. Pitäis vinkua... Emmää osaa. Naisvuorella kävin tansseissa, siellä oli naisten haku, mutta ainoa joka minua haki, oli portsari; se sanoi että "teidän tilaamanne taksi tuli juuri". No, voihan vittu, ajattelin.

      Saattoi nimittäin olla että menetin siinä monta, hyvin monta potentiaalista mahdollisuutta. (Ja he minut.)

      Poista
  63. Ja jos Bäckman nostaa taas kunnialoukkassyytteen (hänellä on sellainen tapa) minua kohtaan, niin puolustaudun sillä, että enhän minä - voi hyvänen aika! - häntä loukkaa.
    Korkeintaan noita saivareita.

    VastaaPoista
  64. Nyt sanoisin sinulle Don Quijote sinun omilla sanoillasi, lähes: Etkö sinä tajua, ettei sillä ole väliä, mitä Molari tai Bäckman vuodattavat. Anna heidän vuodattaa. He ovat vain tuulimyllyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, nyt vasta huomaankin, että Iines ennätti edelleni, taas, ja näki asian samalla tavalla, tai siis minä näin sen samalla tavalla.

      Poista
  65. Vastaukset
    1. Eipä kestä. (Sanon tämän omasta puolestani ennen kuin päätät kiittää minuakin viisaista neuvoistani.)

      Poista
    2. Ja Tapsukka!

      Poista
    3. No voi hyvänen aika sentään? Kumpi tässä lukee toisen ajatuksia, sinäkö tai Iines? Asun Mikkelissä. Täällä kerran Mannerhein kysyi Airolta että "kumpi tätä sotaa johtaa, kenraali vai minä?". Johon kenraali Airo vastasi "minä, herra Marsalkka".

      Lienee totta? Ainakin herra Marsalkka siirtyi sen jälkeen pitkäksi aikaa (vatsavaivojen takia) sairaslomalle.

      Poista
  66. Kävin tuossa "rikastamssa" itseäni jälleen, joten tästä voimautuneena päätin sitten tulla piipahtamaan tännekin elävöittämään väsähtänyttä ja ponnetonta keskustelua.

    Hetki, Kerttu Kotakorpi on justiin TV:ssä, palaan kohta...

    ...no niin, siellä se ihanainen oli. Liikkui hyvin kartalla edelleen. En yhtään ihmettele sitä, että kirkkohallituskin on Kertusta kiinnostunut. Heillä on selvästi hyvä maku. Nelosen uusi säätyttö on myös hyvä. Suosittelen!

    Ja sitten taas aiheeseen. Eli saavuttuani Helsingin rautatieasemalle, löi heti silmille suuri velttoilevien neekerien lauma, joka mölisi jotain alkuasukas kieltä. Pistin kuitenkin tarkemmin aihetta tutkittuani merkille, että velttoilevat neekerit olivat somalien näköisiä. Kenialaistyyppiset mustat olivat selvästi siirtymä vaiheessa, ehkä menossa työpisteeltä toiselle. Sompuilla ei ollut minnekkään kiire, ihmisten tietä tukkimasta. No, raportit muualta euroopasta kertovat kyllä samaa karua kieltään: Somalit eivät halua tehdä töitä, toisin kuin useimmat muut afrikan kansallisuudet.

    Oli minulla oikein asiaakin Helsinkiin. Kävin vaihtamassa rahaa tulevaa matkaa varten Forexilta ja sitten kävin hakemassa kartan kohdemaasta / alueesta Akateemisesta kirjakaupasta. Siellä ei ollut juuri muita kuin naisia sekä Raimo Sailas, joka katseli elämänkertoja. Naisilla tuntuu olevan aikaa lueskella, päättelin.

    Olen alkanut harrastaa (aloittelen vasta) henkilövalokuvausta ja tuumin, että Kauppatori olisi oiva paikka tutkia kameran avulla naisten kesämuotia. Venäläset ja Japanilaiset naiset olivat pukeutuneet näyttävästi ja keliin sopivasti, mutta suomalaisnaisilla oli valitettavan yleisesti yllään liian pieniä, reisikireitä, pyöräilyshortseja. Ei kovin kuvauksellista, eikä naisellista.
    Aiemmasta havainoinnistani poiketen oli neekereitä ilmaantunut myös Kauppatorille velttoilemaan. Pari retkotti perse pitkällä erääseen tolppaan nojaten. Väläytin heille parhaan hymyni, kun lukaisin tolpassa olevan VASTA MAALATTU -kyltin. Eivät olleet nuo somalineekerit vielä kotiutuneet suomeen kunnolla, mutta ehkä elämä opettaa? Tai sitten ei.

    Tosiaan pian on Saarnaajalla edessä kauan odotettu luontomatka, ja täysin poikkeuksellisesti päätin ostaa matkaan jotain kevytkirjallisuutta. Ostin Jens Lapiduksen Rahalla saa -kirjan. Luulisi, että tuo kirja on naisten suosiossa? Saas nähdä millainen se on, oikein jännittää jo. Toisaalta matkalla voi olla niin paljon nähtävää ja kuvattavaa, että kirjaa ei ehdi lukea, mutta ei se mitään sitten.

    VastaaPoista
  67. Don Quijote näyttää olevan (kerrankin) asian ytimessä Molarista ja Bäckmanista kirjoittaessaaan. Molemmat voisivat siirtyä pysyvästi Neuvostoliittoon (sitähän he haikailevat) asumaan. Inhottavia tyyppejä molemmat.

    VastaaPoista
  68. Ihmisistä jää varjoja.

    http://www.youtube.com/watch?v=8H7Qjp9itF8&feature=youtu.be

    VastaaPoista
  69. Kesäloman alun kunniaksi Saarnaaja laittaa tänne hyvän kesäbiisin:

    PETRI NYGÅRD & KLAMYDIA: KERRAN KESÄSSÄ!!! [SE VIRALLINEN KESÄHITTIVIDEO]

    Lola on ihana (niin kuin Kerttukin).

    PS. Nuoruudessahan Saarnaaja on ollut samalla luokalla Klamydian (ex-)basistin kanssa. Hienoa aikaa!

    VastaaPoista
  70. Minä kyllä ratkesin nauramaan - hyvä ettei rintalastat irronneet - kun runoilijaystäväni P. Haavio kuvailee neekeriystäviään... "Pari retkotti perse pitkällä erääseen tolppaan nojaten." Erittäin kuvauksellista. (Ei tuossa enää tarvita kameraa.)

    VastaaPoista
  71. Mainiota Saarnaaja Mustapää, teillä on sana hallussanne, nauroin tekstiänne vesissä silmin, melkein hikka tuli. Toivottavasti olette saaneet äidinkielenopettajaltanne asiaankuuluvaa hyvää palautetta värikkäästä ja kuvailevasta ilmaisustanne. Mikäli ette, opettajanne ei ollut tehtäviensä tasalla. Parastahan tekstissänne on, että se toimii käänteisesti. Miettikääpäs tätä, arvon saarnasmies. Mutta siis kiitettävä tuli, sillä tekstissä on reippaan ilmaisun lisäksi voimaa ja volyymia vaikka muillekin jakaa, se on veres ja tuore ja sopivan härski. Näin sitä pitää, rehellisesti vaan ja ronskisti. Neekeri on neekeri, jos siltä tuntuu.

    Kerttuhan siellä säässä taas keekoili, niin sulokkaana.

    VastaaPoista
  72. Taisin saada nyt parhaan äidinkielen arvosteluni, ikinä. Kiitos siitä.

    Lukion äidikielen ope lupasi vain lähinnä tukistaa, kun kirjoitin tärkeimmissä kirjoituksissa hänen mielestään niin huonosti.
    Yläasteella kylläkin eräs aineeni luettiin ääneen luokalle, ilmeisesti siinä olevan rehellisen, autenttisen, kuvauksen vuoksi. Se oli kuulemma niin hyvin kirjoitettu, että oikein yrjön hajun pystyi aistimaan. Panostinkin aineen alkuun, jotta saisin open lukemaan sen loppuun. Käytin kaikki tehokeinot siihen. Loppupuoli oli sitten tasapaksumpaa.

    Ehkä tassä vanhemmiten olen ajoittain alkanut kirjoittaa taas paremmin, oivaltavammin. Tämä voi johtua siitä, että käyn usein samassa kaupassa Sirkka Garamin (Saarikosken) kanssa. Ehkä siitä on tarttunut jotain...? Tosin usein nykysin Garamin perheen kauppa-asiat hoitaa Károly, jolla on hassut kärryt ja harmaa moppitukka. Selloa ei ole näkynyt...

    VastaaPoista
  73. Minäkin sain lukiossa äidinkielenopettajalta sapiskaa. En pysynyt nimittäin ruodussa, kun hän tahtoi järjestelmällisiä asia-aineita.

    Hän antoi aiheeksi mm. tällaisen: Kerrostalo vai omakotitalo. Siinä piti punnita kummankin haitat ja edut ja kertoa sitten vertailun lopputulos. Jos poikkesi kaavasta sai huonon. Minä poikkesin kaikin mahdollisin tavoin. Keksin aina omiani ja tuossakin taisin kirjoittaa puolalaisesta taulukauppiaasta, jonka tuli valita, kumpaan menee myymään tauluaan, kerrostaloon vai omakotitaloon.

    VastaaPoista
  74. Luin ensin "Kettuhan siellä säässä taas keekoili"... Ajattelin, että vai niin. Mikko Repolainenko sua kiusailee. Yhmnh.

    Ps. En osaa kadehtia. Mutta joskus kyllä (katselee jalkojaan) olen mustasukkainen. Pss. Ostin muuten nämä sandaalit (mustat sukat ovat kiinalaisia) Ventspilistä, Latviasta. Ne maksoivat 10 latia, eli noin 15 €. Tärkeintä on, että ne sopivat kavioihini. (Aamulla kun kävelin Mikkelin torilla niin torimyyjät huutelivat minulle "mikko, sullapas on kivan näköiset tohvelit jalassa. ei varmaan oo kotimaiset?" Poliisikin pysäytti muun liikenteen kun tallustelin erään suojatien yli - kävelin Otavaan päin.)

    VastaaPoista
  75. Saarnaaja on kiva. Käsitän kirjoittamisen semmoisena että jos on rehellinen itselleen, ja kirjoittaa siitä, niin sitten voi ruveta miettimään pilkun paikkoja. (Joka omn ihan sama missä ne on.)


    Nyt ollaan tosiasioitten ytimessä.

    VastaaPoista
  76. Minä taas luin tuon pilkun paikkoja että pil*un paikkoja, jos sinä nyt luit että kettu keekoili kun Kerttu keekoili. Hassuja väärinlukuja. Juuri tuo rehellisyys tuossa Saarnaajan tekstissä onkin se voima. Ihminen kirjoittaa kuten ajattelee ja tuntee.

    Onpas muuten oranssi auringonlasku! Tuonne kirkon taakse ja meren päälle se laskee.

    VastaaPoista
  77. Vittu, taas olin kryptinen. Tarkoitan, että sisältö on tärkeäpää kuin tapa sanoa se. Runoilija Mustapäällä natsaa kyllä kumpikin.

    VastaaPoista
  78. Aurinko laskee länteen... (huokailee vähän aikaa itsekseen, ja korjailee alkkarin vekkiä ja ajattelee... empäs sittenkään käy vielä kusella. käyn vähän myöhemmin.) Jos aurinko nousisi lännestä, olisi tapahtunut jotain niin kamalaa, ettei ihmisen järki ymmärtäisi sitä.

    VastaaPoista
  79. Noh, noh, nyt tulee jo liikaa kehua viestinnän ammattilaisilta ja muuten taitavilta kirjoittajilta. Tässä ujompi menee ihan lukkoon.

    Ei muuta nyt tällä erää, mutta unohdin kertoa erään jutun vielä (kirjoitan tänne kesäpäiväkirjaa, kun ei ole omaa blogia, jonne kirjoittaa)...

    Huomenna on meinaan luokkakokous ja sen (sekä kesäloman) kunniaksi kävin ottamassa kesäfrisyyrin. Minulla on tuo pääpuoli aika hankalaa maaperää ja siitä on vaikea (tekemälläkään) saada hyvää. Kaiken lisäksi suunnitelmani meinasivat tyssätä alkuunsa, kun vakipaikkani (nyt ex-vakipaikka) teki temput, eikä suostunut ottamaan minua sisään. Kysyin vielä, että "ettekö tiedä kuka minä olen?", mutta se ei tehonnut. Menin kahville. Siellä lueskelin paikallislehteä, ja huomasin mainoksen uudehkosta parturiliikkeestä, jonka liikeidea on PANOSTAA MIEHIIN. Miehille luvattiin parturileikkuu aina ilman ajanvarausta. J*malauta, hieno idea! Ihan naurettavaa jonkin miesten hiusten leikkuun takia joutua odottamaan "kanalaan" toista viikkoa. Siinähän olisi jo puolet lomasta vietetty odotellessa!

    Suuntasinkin tuohon uuteen liikkeeseen ja siellä olikin muutama mies jo jonossa. Paikalla oli selvästi tilausta. Jäin odottelemaan vuoroani, ja eräs partureista kehoitti minua ottamaan kahvia upeasta automaastista, jossa oli eri makuja. Tätä ei ole KOSKAAN tapahtunut missään muualla parturissa.
    Jäin siis odottamaan vuoroani, koska minulla ei ollut minnekkään kiire sillä hetkellä. Partureita oli kaksi, mies ja nainen. Pelkäsin heti, että joudun miehen käsittelyyn ja toivoin, että nainen pitäisi kiirettä. Ei pitänyt. Hän oli hemmetin hidas. Miesparturi hoiteli 3½ asiaksta siinä ajassa, kun nainen 2. Jouduin pelkoni mukaisesti miehen käsittelyyn. Alex (nimi muutettu) kätteli, ennen kuin ohjasi istumaan penkkiin. Alex puhui vain lontoon kieltä, mutta ymmärsin, että hän tiedusteli, että mitä tehdään. Vaihdoin taajuuden BBC:lle ja kerroin tarkasi mitä ehdottomasti tehdään, mutta annoin tyypin luovuudelle tilaa "keskikentän" hoidossa, joka on minulla se hankalin ja herkin alue monessakin mielessä. Minulla oli kyllä ennakkoluulot ja epäilyni Alexia kohtaan, mutta ajattelin, että paskat, nyt on kesä, jos tulee huono, niin voin pitää vaikka pipoa päässä. Sehän on muotia.

    Yllätyin, kun ensiksi Alex esitti, että pesemme hiukset, se kuuluu hintaan. Tätäkään ei koskaan eikä missään muualla ollut tapahtunut, joten ajatteelin että perskeles, antaa mennä vaan. Alexilla on miellyttävä kontakti ja terapeuttinen taito hieroa skalppia. Sipaisipa hän leukapieliinkin aftershavea, se kuulemma pehmittää ihoa.

    Kaikenkaikiaan Alexin työskentely oli ammattitaitoista ja miellyttävää ja lopputuloskin oli parempi kuin uskalsin toivoakkaan. Maksoin mielelläni 25€ tuosta palvelusta ja menen ko. paikkaan uudelleen varmasti. Lopuksi kättelimme vielä Aleixin kanssa. Vanha vakipaikka saa jäädä.

    Vielä kun huomenna vedän päälleni juuri Dressmannilta hankkimani kesäisen ruudullisen kauluspaidan ja Amazonista "sokkona" tilaamani Caterpillarin kengät (jotka ovat osoittautuneet upeiksi ja hyvin sopiviksi), niin johan on, jos ei luokkakokous suju kaikin puolin mukavasti.

    VastaaPoista
  80. Minä käyn partureissa aina ex-tempore. Fiilingin mukaan. (Inhoan istua tuolissa ja katsella itseäni.) Kerran poikkesin erääseen miesten pitämään frisööriin; siellä oli kaksi äijää jotka nojailivat ovenpieleen. Sanoin heille "päivää", ja kysyin sitten että "leikkaatteko multa tukan?". Toinen niistä kysyi multa että "onko teillä tilattu aika?". Vastasin, olin kyllä vähän hämmästynyt... että "ei, pitäisikö olla?". Se toinen sanoi - ja muuten hymähti kun katseli minua - että "pitää olla". No, minä läksin sieltä sitten. Ja pesetin auton läheisessä Nesteen huoltamassa. Join vielä kupillisen (aika pahaa) kahvia ja söin possumunkin. Kun kaasuttelin sieltä tieheni, näin että nämä parturiveljekset yhä odottivat asiakkaita.
    En käsitä, miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäköhän johtuu, että kiinnostavia ja upeita parturimaalauksia on paljon? Tässäkin blogissa on ulkomaisia parturitilanteita juttujen kuvituksena, sillä tuo tilanne on oudon viehättävä. Isossa maailmassa parturilla saattaa olla esiliina edessä, ja tuoleilla istuu muita miehiä odottamassa vuoroaan. Parturointitilanne on levollinen ja hiljainen ja parturi tekee selvästi tarkkaa ja hienoa työtä.

      Naisten kampaamoissa tilanne on eri, naiset eivät jonota, vaan tilaavat ajan. Naisten kampaamoista ei ole lumoavia maalauksiakaan, vaan vain koomisia valokuvia siitä, miten leidit istuvat papiljotit ja kuivausrumpu päässä ja kielenkannat laulavat.

      Poista
    2. iines kullanhippuseni! rakastan sinun lauseitasi. sinusta voi näyttää siltä että en koskaan vastaa siihen mitä kirjoitat - mutta vastaanpas! kaikki, mitä puhun, on vastauksia Sinulle.

      mikko

      Poista
    3. No ei nyt ihan kaikki varmaan, mutta ei sen väliä, lurittele sinä mikko vaan. Tykkään lukea juttujasi, varsinkin kun joskus yksi lauseesi voi olla kokonainen pieni ja pulpahteleva tarina. Saati sitten vähän pitemmät.

      Eikä sen niin pidä mennäkään, että yksi kysyy ja toinen vastaa, tai yksi sanoo, ja toinen sanoo, mitä mieltä hän sanotusta on - vaikka myönnän kyllä tämän helmasyntini. Helmasynti - mistähän tämäkin sana tulee, viittaa naiseen tai munkin kaapuun.

      Poista
  81. Luokkakokous... minkä takia ihmisiä rangaistaan tämmöisellä? Eikös ihmisille voisi antaa 10 grammaa dynamiittia, teipate se heihin (vaikka nivusiin) ja aikasytyttää se... Minusta on kiva kun ihmiset PAMAHTELEVAT kun kävelet kaduilla, kotiaan kohti.

    Tästä kai kukaan ei ole eri mieltä?

    VastaaPoista
  82. Luokkakokous on vapaaehtoinen tapahtuma. Sinne ei ole pakko mennä. Moni kuitenkin haluaa mennä, jos vain pääsee. Kaikki ei pääse ja toisia ei oteta. Rankaisijat voivat tyydyttää rankaisuhimonsa ihan itserankaisuna. Itse ottaisin juomat ensiksi pois moisilta rankaisijoilta...

    "Minä taas luin tuon pilkun paikkoja että pil*un paikkoja,"

    Tästä tulikin mieleen erään hiukan vanhemman ja kokeneemman säätytön, Terhi Nikkasen, näyte:
    Terhi N kertoo säästä

    Minusta ihan kuullostaa, että Terhi sanoisi...
    ...no kuuntele itse.

    VastaaPoista
  83. "En käsitä, miksi?"

    Minä käsitän asian niin, että sinä näit unta!

    VastaaPoista
  84. Niin, nyt pitää mennä itsekin nukkumaan, jotta jaksaa luokkakokoustaa kunnolla. Sehän on näemmä jo tänään...

    VastaaPoista
  85. No hauskaa luokkakokousta vaan. Minusta ne ovat pelottavia tilaisuuksia, sillä en pitänyt koskaan koulusta enkä koulunkäynnnistä, koin paikan ahdistavana rangaistuslaitoksena. Kavereita oli aina, Mallu paras kaveri, oikein sydänystävä, ja siinä muutama muukin läheinen, perseetön Sirpa ja pari muuta.

    Silti olin viime luokkakokouksessa kärsimässä siitä tunnustusten sarjasta, joka siellä vallitsi. Entinen luokan priimus, menestynyt tutkija, mm. paljasti, että hän oli sairastunut paniikkihäiriöön ja kaikki oli vinksin vonksin. Toinen iso rikas alkoi puhua onnettomasta erostaan. Poistuin ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa, ennen kuin minun kurja ja yksinäinen elämäni valuisi suupielistäni. Tai eihän se olisi valunut, minä olen hiljainen häpeäjä, alisuoriutuja parhaasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...en pitänyt koskaan koulusta enkä koulunkäynnistä...", sanoo opettaja emerita. Mitähän tästä pitäisi ajatella, mitä sanoisivat Freud, Jung, Engels ja Räsänen?

      Poista
  86. Jumaleisson!

    Aikamiespoika Jape esiintyy Mustapäänä edesmenneen näyttelijän Risto Mäkelän kuvalla.



    Onko enää(n) millään väliä?

    VastaaPoista
  87. Oscar Wildekö se oli, joka sanoi, että elämä on suurta draamaa?

    VastaaPoista
  88. Oman elämänsä "alisuoriutuja" on usein osansa valinnut, olettaen, että mitkään olosuhteet eivät ole pakottaneet häntä heikkoon suoritukseen. Muutoinhan olisimme maailmanmestareita, tohtoreita ja miljönäärejä kaikki.

    VastaaPoista
  89. No ei kai sentään. Kukaan ei valitse vapaaehtoisesti alisuoriutujasn osaa.

    Me emme itse voi mitään sille, millaisia meistä isona tulee, millaiset geenit ja olot saamme osaksemme. Kyllä sillä on ratkaiseva osuus, millaisiin oloihin satut putkahtamaan.

    VastaaPoista
  90. Wilde sanoi milloin mitäkin. Välillä hän myös kirjoitteli. (Milloin mitäkin.) Grouho Marx sanoi - samalla kun hänen syyttävä sormensa, toinen niistä, osoitti minua: "Hän voi näyttää idiootilta ja puhua kuin idiootti, mutta älkää antako sen hämätä - hän todella on idiootti."

    VastaaPoista
  91. Alisuoriutuminen tarkoittaa suoriutumista omien kykyjen ali, ei muiden kykyjen!

    Eiväthän ne ole alisuoriutujia, jotka eivät yllä huipulle.

    VastaaPoista
  92. Kukaan ei tainnut muistuttaa Eino leinon päivästä.

    Loirin upea versio Löysäläisen laulusta, en muista sitä kuulleeni.

    Myös sävellys on hieno.
    (Löysin sen blogista "vanhoja poikia viiksekkäitä")

    VastaaPoista
  93. Olen minä sen tietysti joskus kuullut, en enää muistanut.

    Sävellys on tehokas tausta runolle, sillä lailla se on hieno. Aina näissä Hietanen/Wesslineissä on tietysti tuo rytminen pierun ääni taustalla häirinnyt, tulee mieleen; "Eikö se koskaan lopu!"

    VastaaPoista
  94. Harvat teistä - ette ole sen ikäisiä - muistavat Krazy Katin. (Kemppinen tietysti muistaa.) Siitä alkoi sarjakuvat, tai siis sarjakuvien menestys. Tuo kissa oli niin laiska ettei se viitsinyt jahdata hiiriä, pölisi vain omia juttujaan, ja hiiret heittelivät sitä tiiliskivellä takaraivoon. (muistaakseni?) Sitten se katti heitti myös herra Poliisimestaria tiiliskivellä takaraivoon... josta (muistaakseni edelleen?) ei hyvää seurannut.

    Touhulan perhe oli kans (Heikki ja oliko se Helmi?) oli kans kiva sarjakuva. Heikillä oli niin huvittava nokka, eli klavyyri. Iines-Ankasta en ole ikinä tykännyt, se on päsmäri. Minni-Hiirellä on isot mustat korvat, se on nätti. Tarzan viuhuu pitkin viidakkoa lianiköysien varassa, ei semmoite ole kovin uskottavaa. Samoin kuin Batmankaan. Uskon ennemmin että AtomiYdinHiiliVoimalat säteilevät rauhaa ja rakkautta ja rokkia ja kukkasia ympärilleen. (Missä nyt sattuvat sijaitsemaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Crumbin Fritz kovan kollin minä muistan. Muistan siksikin, etten ikäni vuoksi elokuvaksi tehtyä päässyt koskaan katsomaan ja broidi siitä puhui silmät ymmyrkäisinä.

      Onneksi juutuubi on olemassa, tässä traileri.

      Poista
  95. Tänään, kun raahasin ostoskassiani lähi-S-kaupasta ja kun ajattelin ekstinteliaalisia juttuja... minua vastaan käveli nainen joka talutti kolmea koiraa. (Te tiedätte että en välitä kamalasti koirista.) Kun tuo tyttö/rouva tuli kohdalleni, sanoin hänelle "voi hyvänen aika kun sinä olet nätti"... Hän säikähti. Pidätteli niitä murisevia koiria ettei ne purisi minua varpaasta. "Tuo oli kauniisti sanottu. Minä olen hikinen ja minulla on nämä kolme koiraa... Sinä pelastit minun päiväni." Kauheesti hän alkoi pälistä. Häkellyin hänen kohteliaisuuksiinsa, taisin jopa punastua. (Eivätkä koiratkaan enää minulle murisseet.) Minä vaan halusin sanoa ääneen sen mitä ajattelin, en muuta.

    VastaaPoista
  96. eksistentealimismia...
    kerran eräänä vappuna, olin silloin armeijassa ja sarkapuku päällä, ajettiin pitkin Tampereen Hämeenkatua, Hillman Minx oli auton nimi, minulla oli pää ikkunasta ulos (välillä 3/4 osaa muustakin vartalosta) ja huusin "REVOLUUTIO, REVOLUUTIO"...

    Kyllä minä sen tiesin mitä se tarkoittaa.

    Vai "eksinstentialismia..?."

    VastaaPoista
  97. Grumb on kova juttu. Hän tykkäsi etenkin naisten pakaroista. (Kukapa ei tykkäisi?) Underground sarjakuvat olivat joskus niin käsittämättömiä, että meikäläinenkin ymmärsi ne. (Vaikka maria polttelikin... vitut mitään "maria", hassista mää tupakanmurujen joukkoon käärin. Ja välillä, kun kävin parvekkeella, ihmettelin kun Kirahvit popsivat (muina miehinä) taloyhtiömme puiden latvuksia. Huusin niille "hus, hus menkään muualle", mutta eivät ne menneet.

    Ps. Muita huumeita kun alkoholia (eli siis hassista) olen elämässäni käyttänyt alle 6 kk:kautta. Pelkään, todella pelkään opiaatteja. Pelkään niitä. (Ei minulla ole kuin tämä yksi pää. Ei se kestä niitä.)

    VastaaPoista
  98. Mulle tuli yhtä äkkiä mieleen että mulle rakkain kirja on Auringon kiertolainen
    Tekijä
    Haldeman, Charles.

    Se on jättänyt minuun jälkensä, viillon.

    Talvikausi Emmanuelin elämästä
    Tekijä
    Blais, Marie-Claire

    on toiseksi tärkein kirja minulle. Opin jotain feminismistäkin vaikka ei tässä (kamalan kivassa pienoisromaanissa) feminismillä mässäillä. Opin... en tiedä mitä. Ehkä kaikenlaista.



    Juu, olen minä lukenut kaikenmaailman klassikot. En väitä että Tsehov on parempi kuin Hugo; vertailuhan on aivan järjetöntä. (Joyce on siinä mielessä "kiva" kirjailija että hän kehitti kielen mitä ei muut, kuin hän itse, pysty lukemaan. Voi, kunpa monet muutkin kirjailijat tekisivät samoin!)

    Pentti Haanpää on kyllä myös aivan upea juttu. Ja Veijo Meri. (Niillä on niin kummallisia novelleja etteivät silmät meinaa pysyä perässä kun niitä lukee.)

    VastaaPoista
  99. Kirjojen kritisoiminen on minusta jotenkin pamphludettavaa. "Saarikoski sanoi sitä ja Haavikko tarkoitti tätä". Mistäs sen tietää? Voi olla, että wittuilivat vain. Minusta järkevämpää olisi että Kirjat arvostelisivat Lukijoitaan... "sekin vaan silmäili minua" ... "niin, ja tää toinen ei yhtään ymmärtänyt mistä puhuin" ... "ja mut ostetiin pelkäks joululahjaksi. pyh."

    Jotain tolkkua pitäisi olla elämässäkin.

    VastaaPoista
  100. Minusta ajatus siitä, että teksti pitää tulkita, on korni. Ymmärrän kyllä sen ja senkin, että on fiksua tulkita vaikka abstrakteja runoja.

    Tämä tulkitseva selittäminen menee kuitenkin jollakin tapaa pönöttämiseksi,. Rahvaalle pitää avata se, mitä joku kirjosieppo yrittää kätkien sanoa.

    VastaaPoista
  101. Ja jos nyt kuvittelette, joku teistä, että morkkaan "Einesbaaria" - sanon, että siinäpä kuvittelette. En ole tuossa baarissa yli puoleen vuoteen käynyt. Nyt kävin ja luin, kaikki jutut. Minä inhoan kehumista, mutta... no, sanotaan siten vaikka näin: eipä kaduta, että kävin Einesbaarissa.

    Ps. Itse en pysty kirjoja analysoimaan. (Olen joskus yrittänyt.) Koen ne niin kokonaisvaltaisesti. Harmi, harmillista.

    VastaaPoista
  102. Ihailen taitojanne. (totta totisesti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä taitoa siihen vaaditaan, että lukee yhden kirjan ja sitten kirjoittaa siitä mitä mieleen tulee?

      Vastaan itse: luku- ja kirjoitustaitoa.

      Poista
    2. No nythän sitä ollaan niin näsäviisasta niin näsäviisasta että tuskin itekään tuommoiseen... Jokainenhan tietää että suomalaisessa poliisiautossa on kaksi poliisia sen takia että toinen niistä osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Mutta miksi ruotsalaisissa poliisiautoissa on mies ja naispoliisipari? No tietysti siksi, että yritetään välttää työpaikkaromansseja. (Tämä siis oli homovitsi.)

      Minulla ei ole mitään homoja vastaan. Homo sekin oli joka mulle tän jutun kertoi. (Ei, ei meillä muuta vispilänkauppaa ollut.)

      Poista
    3. Ohhoh, Tapsa, taidat provosoida!

      Se, mitä kunkin mieleen tulee, onkin se mikä on tärkeää. Kun kaikille tulee mieleen eri asia.

      Jos minä annoin oppilaille tehtäväksi kirjoittaa jostakin kirjasta, sain eteeni 25 erilaista tekstiä. Joku kirjoitti poikkeavan näkemyksensä, joka ei itselle tullut mieleen, joku pikkusievän juoniselostuksen, jossa ei ollut mitään korvien välissä käynyttä. Joku kirjoitti hatarasti aiheeseen liittyen, enemmän aiheen vierestä, mutta se saattoi olla koko joukon kiinnostavin teksti.

      Poista
  103. Niin siis, en tarkoittanut einesbaarilaisia kommentillani kirjojen, ennen kaikkea runojen tulkinnan pönöttämisestä ja korniudesta, en toki. Viittaan lähinnä hyvin modernien runojen tulkintaan jossain Parnassossa ja siihen ajatukseen, että runo tarvitsee selittää, tulkita, avata.

    Einesbaarissa ollaan konstailemattomia, johan nimikin sen kertoo. Kyseessä on pikemmin kirjojen esittely kuin kritisointi tai perusteellinen analysointi, Don Quijote. Toki jokainen voi kirjoittaa niin kuin tahtoo, mutta olen havainnut, että kukaan ei ole langennut pönötykseen ja yliviisauteen, vaikka joukossamme on kirjallisuuden maistereita, mainosalan ammattilaisia ja vaikka mitä erikoisosaajia.

    VastaaPoista
  104. Runo,
    joka pitää selittää/tulkita/avata
    on huono runo.

    On paljon hyviä runoja joita en ymmärrä. Enkä pidä siitä että joku tulee selittelemään minulle että "mikko, tässä olet väärässä".

    Enkä ole.

    Minä kunnioitan runoilija. Ei se heidän vikansa ole että en heitä kaikkia ymmärrä. Kyllä se on minun vikani.

    VastaaPoista
  105. Niin minä sinua luenkin, Riku Riemu.

    VastaaPoista
  106. Eli toisin sanoen, ainakin minä olen siellä pyrkinyt enemmän asiaan kuin kritiikkiin tai muuhun käsite lsd:n.

    VastaaPoista
  107. Korjasin tuon äskeisen, kun kännykkän ennakoiva tekstinsyöttö tekee vielä enemmän virheitä, kuin minä normaalisti.

    VastaaPoista
  108. Minä olen aika kärsimätön ihminen. (Vaikka diggaankin kissoja jotka katsovat minua vaatekomeron oven takaa.) Olen ollut tällä blogipalstalla monta vuotta. Enkä suinkaan sen takia että oloni täällä olisi ollut vastenmielistä. (En ole masokisti.) Ehei, ystävät hyvät, olen viihtynyt täällä nämä kaikki vuodet siksi, että olette Samperin kivoja.

    (Kunpa olisin itekin.)

    VastaaPoista
  109. http://www.youtube.com/watch?v=XHS7Z6jyFik

    mikko

    VastaaPoista
  110. Kivoja... hmm... olin eilen tilaisuudessa, jossa vieressäni istui nainen Kuhmosta. Kun kuulin sen, sanoin "kiva" ja tarkkailin tarkasti hänen ilmettään. Hän kohotti kulmiaan ja hymyili sen näköisenä, että kuvittelin hänen ymmärtäneen.

    Kivoista kivoin on tietysti Don Mikko itse. Lukisin mielelläni hänen selityksensä P.Mustapään runosta Selitys.

    VastaaPoista
  111. Tuossa runossa kyllä ymmärrän mitä runoilija tarkoittaa. (Vaikka tunsin Juicen.) Mua rupes hirveesti itkettää...

    VastaaPoista
  112. Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,
    ja kadotettu tuskin poissa on.

    (Selitys: Muisto.)

    VastaaPoista
  113. Selitys

    Sinä etsi, sanottiin,

    ei pinnalta, vaan alta,

    ja filosofialla

    ano viisaus laulusi säkeisiin.

    En tehnyt niin.

    Minun laulussani on

    vain kuva kaivattuni

    ja kukka, leikki, uni.



    Onpas säpsähdyttävä runo. Välttelen P. Mustapään runoja, ne ovat niin kauniita suomenkielisiä seittejä, että kun niitä lukee, takertuu. Hän kyllä leikkii kielellä (joka on suomi) satuttavammin kuin vaikkapa Eino Leino. En kerta kaikkiaan uskalla lukea Martti Haaviota! Tuntuu, kuin alkaisi kasvaa vinoon, kun häntä lukee! (Ajattele ite että olisit Pisan torni. Ei semmoite ole kivaa.)

    VastaaPoista
  114. Amatööribiologina lähden kyllä pohtimaan tätä asiaa siltä kantilta, että "se, jonka olemme saaneet", on siis geniiperinne meissä. Mutta "saimmeko mitään/oikeastaan/ollenkaan" viittaa lähinnä siihen, miten perintöämme käytämme? Toiset - jos sallitaan leikkisä vertaus - kävelet punaisia valoja päin. Toiset odottavat että heille syttyy vihreä. Eräät taas - joihin itse kuulun - kävelevät keltaisia valoja päin: silloin tienristeys on kaikkein herkimmillään. Samoin kun runoilija tässä runossa.

    " ... ja kadotettu tuskin poissa on..."

    Eihän suomenkieli tämän merkityksellisemmäksi taivu. Se on selviö.

    VastaaPoista
  115. Lisään kommetteihini : höpö löpö!

    Aldous Leonard Huxley on kirjassaan Elämän kontrapunkti. (Point counter point, 1928.) Suomentanut Marja Kelo. Weilin + Göös, 1963 käsitellyt tätä teemaa. Olen aivan varma, vuoren varma, että myös Martti Haavio hyväksyisi nämä päätelmät.

    Lue tuo kirja. Et, Tapsa kiltti, siitä tyhmisty. (Sama tietysti pätee muihinkin ihmisiin.)

    VastaaPoista
  116. Mietin, mietin... mietin oikein ankarasti tuota säeparia.

    Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,
    ja kadotettu tuskin poissa on.


    Tässä on jotain kamalan lohdullista... ja lohdutonta. On kuin ihminen olisi samanaikaisesti surun ja ilon molemmin puolin. Mua rupee vaivaamaan tää juttu... Nostalgikkona ymmärrän kyllä että "kadotettu tuskin poissa on". Mutta minä en ymmärrä tuota kokonaisuuttaa, siinä on sellainen ehto, jota en ymmärrä. On parempi että painun maate. Hyvää Yötä!

    VastaaPoista
  117. Kadotettu on se joka tulee meitä vastaan. Eri ihmisillä se on eri asia. Huominen tulee jokaista ihmistä vastaan. ... Ja nyt minä ymmärrän tuonkin "sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään"...

    Voi Hitsi! (Olipas helppo.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,
      ja kadotettu tuskin poissa on.


      Kaiken minkä saa, saa vain lainaksi. Silti kaikki on ikuista, muistijälkiä ei voi pyyhkiä niin kuin jalkojaan kynnysmattoon.

      Helppoa kuin heinänteko!

      Poista
    2. Ja Venedikt Erofejev käyttää gogolilaisia lauseita. Olen lukenut kumpaakin. Molemmat ovat parempia. (Venedikt on vain paljon, paljon surullisempi. Olihan kyllä Gogolkin... mutta. Kaikilla humoristeilla tuntuu olevan kaktuksenpiikki sydämessään? Arthur Millerilläkin. Ja Henry Millerillä. Ja meidän Arto Mellerillämme.)

      Muista puhumattakaan.

      Poista
  118. Runo, joka pitää selittää, tulkita, avata, on huono runo, toteat Don Quijote.

    No en minä sitä näin tarkoittanut.

    Runo voi olla hyvä, tulkintakin voi olla kiinnostava, mutta kun minusta se tulkinta on oma runonsa, omaa kirjallisuuttaan, metaruno, metateksti, joka ammentaa toisen inspiratsioonin hedelmästä, muuntaa runon tulkitsijan kielelle ja kuviin. Tavallaan hauskaa lukeakin, mutta vie sitten taas ehkä vähän muualle, on kornia selittämistä, jota jostain syystä arvostetaan hirveästi: että joku ymmärtää tämän Haavikonkin runon!

    VastaaPoista
  119. No, on silti keinorunoa, joka ei nouse innoituksen tai elämyksen tunteesta. Tämmöinen ei innosta aina lukijaakaan, ja voi siksi olla huono runo.

    Joku tekee runoa rikkomalla olemassaolevaa kieltä, särkemällä kuvia.

    Ihmistä ei tarvitse enää hätkäyttää, olemme muutoinkin jo hätkäytettyjä. Mieluummin pitää koota niitä sirpaleita ja tehdä niistä uusia ehjiä kuvia. Jos maailma on rujo, runo voi olla ehjä, ei sitä rujoutta tarvitse muodolla särkeä.

    VastaaPoista
  120. Muisto

    Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään.

    ja kadotettu tuskin poissa on.

    Hyväili päivä ohimoitasi

    ja yhä hyväilee.

    ja kuitenkin, kun katson, yö on tullut

    ja sumun kosteus on niemen yllä

    ja vesilintu eilinen

    on vaiti taikka kauas lentänyt.


    Pitäisikö tätä selitellä?

    VastaaPoista
  121. "Rouva hyvä, jos tulette vielä lähemmäksi, olette takanani."

    C. Marx

    VastaaPoista
  122. Olen minä tämänkin ennen kertonut... Kun kerran eräs nainen valitteli sitä että hän "lähestyy neljääkymmpiä", niin Grouho kysyi - kohtelias herrasmies kun on - että "kummastako suunnasta?".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi olla maailman paras sutkaus. Loistava lohkaisu.

      Poista
  123. http://www.youtube.com/watch?v=AJ9J4M5xN3k

    VastaaPoista
  124. Nää on todellisia anarkisteja!

    http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=Je0nKjSzsNw

    VastaaPoista
  125. Ajattelepas Iinukka tuo lause uudestaan. "Kaikella on merkitystä." Jos näin olisi, maailmankaikkeuteen ei mahtuisi muuta kuin tuo lause. (Samalla se riitelisi omaa aksiomaansa vastaan.) Tämmöite on mahdotonta! Ps. Tietysti voi olla toisia Todellisuuksia, joita Ihminen ei ymmärrä - minusta puhumuttakaan. Itse pidän niitä (sen verran minulla on itsesuojeluvaistoa) science fictionina. (Joka mielestäni on niin tylsää kirjallisuutta että en välitä lukea sitä.) Ps. Puhelinluettelot ovat mielenkiintoisempia. Ne ovat kuin näytelmiä. (Musiikissa vastaavia liuskoja kutsuttaisiin partituuriksi.) Mutta mehän emme tällä hetkellä kuuntele musiikkia, emmehän?) http://www.youtube.com/watch?v=aAAjF_sIBlQ

    Ps. Ella Kannisen vetämä ohjelma Kahdesta pyhinvaeltaja norsusta jotka mutkittelivat Roomaan, oli aivan ihana! (Pidän muutenkin matkailuohjelmista.) Tuo 16 tunnin Juhannusjunajuttu aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää. Katsoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusjuna oli tyypillistä suomalaista pönötystä. Kutsutaan esiintyjiä pimputtamaan pianoa ja puhumaan "mukavia". Kun ei olisi ollut yhtään julkista henkilöä, vaan olisi näytetty kuvaa junasta, jossa istuu tavallisia kansanmiehiä ja naisia, ilman juontajaa. Kyllä ne olisivat alkaneet viihdyttämään katsojia.

      Katsoin ohjelman alun ja pätkiä sieltä täältä, kun hain sinappia makkaraan ja lisää juomista.

      Poista
  126. Kun minulta puuttuu kaikesta ajttelusta matemaattinen ja avaruudellinen funktio. Pelkillä yläkäsitteillä operoiva teksti saa minussa aikaan urtikarian ja oksennusrefleksin. Aksiooma-sanakin aiheuttaa minussa vilunväristyksiä, samaten sana taso, kaikissa merkityksissään. Minusta pitäisi olla vain yksi taso, mielellään maanpinta, jolla hyvä vihreä ja pehmeä ruohikko.

    VastaaPoista
  127. Ymmärrän tämän näkökannan. Itse asiassa haluan (haluaisin) olla samaa mieltä kuin Sinä! Aivan oikesti! (Tässä siis ei nyt ole satiiria.)

    (Rakas törröttävä korvaseni!)

    VastaaPoista
  128. Siis huomaa konditionaali: pitäisi. Ei minullekaan oikeasti yksitasoisuus riitä, tai ei minullakaan ole vain yhtä tasoa. Kun edes sanalla ei ole vain yhtä merkitystä, niin mihin tämäkin jo johtaa? Maailma on oikeasti tasojen vilskettä, ja ne tasot ovat kaikki eri korkeudella.

    VastaaPoista
  129. Olen, edelleen, samaa mieltä kanssasi.

    Olet älykkäämpi kuin minä, kyllä minä sen tiedän, ja sinunhan siitä pitäisi olla minua surullisempi. Koska... minulla on mahdollisuus oppi sinulta, sinulla ei (minulta). (Viirutukkaseni!)

    VastaaPoista
  130. Näkisin tämän Don Mikiksen monitasoisen aksiooman: "Runo, joka pitää selittää/tulkita/avata on huono runo" siten, että paino on sanalla "pitää".

    Runo selittää kyllä itse itsensä, jos joku selitystä etsii. Tietenkin runon syntyä voi selittää moninkin tavoin ja ne kaikki ovat yhtä oikeita/vääriä/turhia (yliviivaa tarpeeton).

    Minulle maailma ei esiinny tasoina, vaan tiloina.

    VastaaPoista