26.11.2012

Syyspäiväkirjan lehdiltä, sivu 14: Lepo siulleki luvassa



25.11. Yhteiskuntatieteiden tohtori Pertti Julkunen kirjoittaa sanomalehdessä (HS 24.11.), että kirjastomelu tuhoaa sivistyksen pohjaa. On rakenteilla uusia kirjastoja, joista halutaan tehdä yhteisöllisiä olohuoneita, joissa saa olla ääntä, kovaa puhetta, menoa ja meininkiä, paljon oheistoimintoja. Jossain yläkerroksissa olisi pieniä työpisteitä läppärikansalaisille, mutta kirjat, ne olisivat kaiken äänen ja puheen keskellä.

Erikoisen voimakkaasti Julkunen suomii Tampereen Metso-kirjastoa, jossa melun lisäksi on kirjojen hakeminen tietokoneelta onnistuttu pilaamaan. Teosten haku on tuskallista hakuohjelman tyrkytteiden ja pakkosyötteiden vuoksi. Sitä paitsi Tampereen kirjastopalvelujohtaja on antanut ymmärtää, että kirjan asemaa voi hyvin heikentää muun kustannuksella, ja nämä heikennystoimet jatkuvat Tampereella, vaikka johtaja itse on jo perunut puheitaan ja on hakeutumassa Helsingin kirjastotoimenjohtajaksi.

Ymmärrän ja jaan Julkusen huolen. Pikkukaupungissakin on ollut yleisönosastokirjoituksia, jossa kansalaiset ovat valittaneet sitä, että kirjastonhoitajat eivät kiellä asiakkaita puhumasta kovaäänisesti, meteli häiritsee kovastikin kirjaston lukurauhaa. 

Meteliä on kaikkialla - ilmanala on täyttynyt kohinasta, tuulettimien hurinasta, ihmisten levottomasta liikehdinnästä, kailotuksesta, huudoista - häly on huumaavaa. Olisi hyvä, jos olisi olemassa hiljaisia paikkoja, julkisia tiloja, äänettömiä busseja, äänenvolyyminappulalla säädettäviä elokuvateattereita. Mihinkään ei pääse pakoon musiikkia, mainoksia, välkkyviä valoja ja kännykkään huutavia kansalaisia. Jostain käsittämättömästä syystä ihanteena pidetään kiireistä ihmistä, jonka arki on tunnin tarkkuudella kalenteriin organisoitu, jonka elämässä ei ole yhtään hiljaista hetkeä, tai jos on, se merkitsee organisoinnin pettämistä tai alkavaa rappiota. 

Ihmisen tulee ylipäänsä puhua koko ajan, sillä sitä pidetään sosiaalisuuden merkkinä - erheellisesti. Hiljainen ihminen on meillä, ja ehkä vielä enemmän muissa kulttuureissa,  ellei halveksittu niin ainakin vähätelty. Työpaikkahaastatteluissa hakijat korostavat poikkeuksetta olevansa sosiaalisia  ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen. Kenenkään mieleen  ei tule kysyä, miksi työpaikoilla sitten on usein eri leirejä ja riitoja. Kenenkään mieleen ei taida tulla käänteinen ajatus: sosiaalisen tilan ja hiljaisuuden riistäminen voi olla myös suurta itsekkyyttä ja  - epäsosiaalisuutta. 

Tämä melu ja häly, jos mikä, on Julkusen sanoin sivistyksen ja kulttuurin rappiota, kumarrus sille. Kun ilmanalaa täytetään röyhkeistä äänistä, jumputuksesta,  kajahtelusta,   jatkuvasta liikkeestä, tulee julkisesta tilasta levoton metropoli, ihmisten risteämispaikka, jossa marionetit pyörivät musiikin tahdissa samalla puhelimeen puhuen. Kukaan ei oikeasti kuuntele ketään, vaan peilaa olemassaoloaan hyrränä, jonka pysähtyminen on kuolema. 

Joskus mietin, onko kaikki kakofonia Tulenkantajien koneromantiikan - kiitos vain Mika Waltari ja Olavi Paavolainen -   syy. Kun ne ikkunat avattiin valtateille ja raiteille,  junille, autoille, takomiselle ja junttaamiselle,  ei ehkä ajateltu, että ne lopulta pimentävät taivaan ja musertavat tekniikkansa alle ihmisen ajatuksen ja mielen. Vaan olisi kaikki ntämä tullut ilman Tulenkantajiakin, ehkä. He vain aistivat sen, mikä tekee tuloaan.

26.11.  Muistatteko, miten Ultra Bra lauloi tuulivoimasta kaihoisasti  - ei vieläkään tuulivoimaa. Tiesittekö silloin sen minkä nyt: tuulivoimalat ovat pahimpia melusaastuttajia maaseuduilla? 

Tähän loppuun kaivataan loppukevennystä. Rauhaa siis kaikille! Arvatkaapa, minkä runon suomennos alla on kyseessä.  Suomentajaa ette kuitenkaan arvaa.  

Hiljenivät huiput vuorten,
puien latvat ei pukaha.
Mykkinä on metsän linnut 
- lepo siulleki luvassa.


(Kirjan kansi Sylvi Kunnas)

214 kommenttia:


  1. En osaa arvata.

    Mitä tulee kirjastoihin niin niiden suurin rauhattomuuden aiheuttaja minusta ovat naiset, jotka pitävät sitä - siis julkista tilaa - olohuoneensa jatkeena. Siellä kävellään sukkasillan ja mussutetaan pikkupurtavaa kirja toisessa kädessä, kun alvariinsa vaihdetaan paikkaa lepopenkiltä toiselle. Ei hetken rauhaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset kuitenkin ilmeisesti lukevat, eli tekevät sitä, mihin kirjasto on tarkoitettu. Mahtavatko naiset häiritä keskittymistäsi muuallakin kuin kirjastoissa?

      Täytyy kyllä sanoa, etten ole koskaan nähnyt kirjastossa syövää ihmistä, en edes Turun kaupunginkirjastossa saati yliopiston kirjastossa.

      Poista
  2. Kirjastojen muutos viihdekeskuksiksi minua arveluttaa. Uskon ja luulen että kaikki mahdolliset oheispalvelut syövät budjetin määrärahoja kirjoilta.

    Kirjastot eivät tarvitse pallomerta, pubia, kännykkämyymälää eikä thai-hieromalaitosta.

    Elokuvat ja levyt vievät myös runsaasti hyllytilaa; niiden kirjastossa olo ei pitäisi olla enää tätä päivää. Kirjaston pitää sopeutua maailman muutokseen ja heittää kaikki ylimääräinen krääsä pois tiloistaan.

    Waltarin ja Paavolaisen koneromantiikka minua tätä lukiessa aluksi nauratti. Aika vaikeaa on kuvitella 1920-luvun elämää, kun tiet olivat aivan kauheita, autoja hyvin vähän. Autojen ja junien palvomisen hyvn ymmärtää.

    Nykyinen aika ei ole koneromantiikkaa, me olemme koneiden orjia. Teemme sitä mitä tietokone käskee: "paina seuravaa nappia, jää odottamaan..."

    Vastauksen kysymykseesi hain niinkuin vastaukset kysymyksiin haetaan. Ei ole mielestäni onnistunutta kääntää tuollaisia pölhökalevalalaiseksi.

    VastaaPoista
  3. 1. Goethe
    2. Blogikäki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli antaa hylätty, sillä vastaus on Googlesta.

      Tarkoitus oli miettiä itse tuon käännöksen pohjalta, mikä runo on kyseessä, ei runoilija.

      Kirottu olkoon Google! Se vie ihmisen kyvyn ajatella itse.

      Palaan tuohon asiaan, jos ja kun joku oikeasti tietää ilman Googlea, mikä runo on kyseessä.

      Poista
    2. Vaeltajan yölaulu

      Poista
    3. Saat armahduksen vasta, kun esität ikioman suomennoksesi Vaeltajan yölaulusta, Wandrers Nachtliedistä, anonyymi!

      Tuo Blogikäki-nimimerkin suomennos on kyllä mainio, samoin Otto Mannisen on hyvä, mutta sekään ei ole täydellinen!

      Poista
    4. Ah, Otto Manninen on hieno runoilija. Mikkelissä on "Otto Mannisen katu". Olen kävellyt sen päästä päähän ja takaisin. Otto Mannisen pronssinen pää on kirjaston puistikossa; terävä nenä sillä näemmä oli. Ja eikös Anni Swan ollut sen vaimo (oli!, vastaa nopeasti ennen kun kukaan ehdi googlettaa). On Mikkelissä "Anna Swanin katu" kanssa. Kävelen sillä usein; omissa ajatuksissani, kengännauhat ja paidan ylin nappi ja sepalus auki, ja mietin gregoriaanista musiikkia. (Jota muuten teidänkin kannattaisi ajatella useammin, kuin mitä ajattelette. Eihän sitä tiedä että vaikka joku jo lippunsa lunastanut - vaikka Päivi Räsänen - myöhästyy, ja saatte peruutuspaikan Taivaisiin?)

      joo

      Poista
    5. Otto Mannisen suomennos Vaeltajan yölaulusta on Teivo Oksalan mielestä hyvä, muttei virheetön. Kuvitella.

      En muista mikä vika siinä on, löytyy netistä. Että GOOGLETTAMAAN vaan.

      Poista
    6. Rauha kaikkeuden
      
yltä vuorten,
      
latvoihin puun
      
lintusten metsiin

      liikkuu hiljaisuus,

      - ihmisen ikuisuus.

      Poista
    7. Tuo taisi olla minun perjantaikäännökseni, jota nimitin maanantaikappaleeksi.

      Panen tähän nyt tuon nettisoitteen vanhaan blogiini, jossa tuota Goethen runoa on mietiskelty:

      http://ikkuna.blogspot.fi/2006/03/historiallisten-henkilitten-oudot.html

      Poista
    8. Eikä siinä vielä kaikki.

      Asiaa on käsitelty lähihistoriassakin. Viime vuonna.


      No, vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea käsi hommaa?

      Poista
  4. Nyt vasta luin Julkusen kirjoituksen, koska mozilla sanoi: "olette lukenut viisi artikkelia, menkää pois!" - Chrome selaimella minulla oli yllättäin lukuoikeus.

    Aika hulvattomia tuollaiset sanat kuin "yhteisöllisys". Äkkiä luettuna sellainen tuntuu fiksulta perusteelta, mutta tarkemmin ajateltuna alkaa vain ihmettelemään, mitähän sillä tarkoitetaan.

    Kummelin "antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä!", minulle mieleeni noista kansalaisten olohuoneista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HS alkaa rahastaa lukukerroista. Minullakin tuli lukukerrat jo täyteen, ja nyt pitäisi kai rekisteröityä ja maksaa. En piru vie maksaa, koska olen paperi-Hesarin tilaaja! Maksajien pitää saada lukea digilehteä ilmaiseksi! Ettäs tiedätte HS:n toimittajat, jos tänne eksytte.

      Poista
    2. Hienoa, Iines! Täällä selkäsi takana moni urhoollinen mies pui myös vihaisesti nyrkkiä taskussaan! Ole meille meidän köyhien miesten JEANNE D' ARC!

      Poista
    3. Aina valmiina! Revin vaikka ainoan paitani lipuksi salkoon! Hesarin ahneus hyi hyi hyi! siitäs saitte, toimittajat siellä puskissa!

      Poista
    4. Jos revit ainoan paitasi päältäsi, rintsikoista nyt puhumattakaan, lupaan tulla tukemaan sinua molemmin käsin!

      Poista
  5. Jos monitoimikirjastoilla on missiona kirjankäyttökynnyksen madaltuminen tätä kautta, en tiedä, uskonko siihen. Ymmärrän kyllä mission hyvän tarkoituksen.

    En taida kuitenkaan uskoa tällaiseen kirjastojen markkinointiin ihmisen onnellistuttajana tai hänen henkisen reviirinsä laajentajana. En siis taida uskoa siihen romanttiseen ajatukseen, että teokset tulee vain tuoda estradille, panna tyrkylle valtateiden varteen, pärisyttää vähän rumpua, niin ne huomataan.

    Eivät ihmiset ole niin tyhmiä, etteivät lukisi kirjoja siksi, etteivät löydä niitä kirjastoista tai kaupasta. Löytäväthän he tietokoneeltakin jo yhdeksänvuotiaina imurointiohjelmia ja osaavat käyttää niitä, halutessaan. Ihminen siis löytää, jos tahtoo.

    Onhan meillä, Riku, edelleen koneromantiikkaa. Älypuhelin, ipadit ylimpinä. En tiedä, mitä palvottaisiin enemmän kuin laitteiden uusimpia malleja.

    VastaaPoista
  6. Jos tuossa ei olisi tuota "sie" (siulleki) sanaa niin sanoisin että kääntäjä on Aleksis Stenvall? Mutta tuo "sie" (po. "sää", sulleki)) viittaa (lumisella kädellä) jonnekin Kainuuseen/Savoon?

    Tai joka tapauksessa jonnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalaan, Peräpohjolaan ja ehkä Kymenlaaksoon, Mikis, mutta ei Kainuuseen eikä Savoon.


      Poista
    2. Terävästi päätelty, mikis. Oikeat vastaukset ovat tuolla yllä, mutta ne ovat sivuseikka, Goethe ja Blogikäki.

      Tärkeää olisi ollut mielestäni löytää ihan itse alkuperäinen runo. Suomennostakin olisi voinut esittää. Kiroan vielä kerran Googlen!

      Poista
  7. Minä käyn Kirjastossa lainaamassa kirjoja. Minusta on ihan sama vaikka siellä esiintyisi hula-hula tai napatanssioita. Minä lainaan kirjoja. (Ja välillä palauttelen niitä takaisin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmaan on useimman lainaajan mielestä, mikis.

      Luulen, että Pertti Julkunen puhuu nyt isommista asioista --> viittaa hiljaisuuden merkitykseen ja siihen, että kirjan atmosfääri on hiljaisuus, koska kirjalisuus ja sana on ajatusta.

      Poista
  8. Google todellakin pilaa nämä tietokisat, joissa voisi briljeerata runouden tuntemuksellaan ja yleissivistyksellään muutenkin. Toisaalta jos olisi sydämen sivistystä, niin ei tietenkään briljeeraisi.

    Mutta kirjastoasiasta Iines kirjoittaa nyt totuuksia, joita olen kaivannut kaksikymmentä vuotta. Eli suurin piirtein siitä lähtien, kun Suomen parempi kansa heräsi häpeämään maalaisuuttaan. Täällähän ei rupatella bussissa eikä muillekaan vastaantulijoille, kuten isossa maailmassa ja Lontoossa. Kyllä hävetti olla tuppisuiden kanssa samoja suomalaisia (tästä selvisi keksimällä, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan, mutta se on toinen juttu.)

    Ajattelin jo silloin, että älkää helkkarin torvelot toivoko tuollaisia, sillä hiljaisuus on ainoa mitä meillä on. Kun se viedään, niin mitä jää? Hanki ja jää.

    No, nyt meillä on sitten kansainvälistä tyhjänpäiväistä tyhjäpäistä mekkalaa kaikkialla ja nyt se valtaa kirjastotkin. Missään ei saa enää olla rauhassa, kaksin ajatustensa kanssa. Aina on joku meluamassa vieressä tai tyrkyttämässä smalltalkia.

    Nautitaan nyt sitten tästä kansainvälisestä äänimaailman värikkyydestä. Ah. Ja pah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Briljeeraukselle pitkä buuuuuuu.

      Halusin, että ajatellaan, ei tykitetä vastausta yhdellä sanalla! Halusin antaa löytämisen ilon, kun joku tunnistaa runon tavallisen ihmisen suomennoksesta. Runohan on tuttu. Silti en tiedä, onko Blogikäki tavallinen ihminen vai kenties Vaikka Mikä.

      Poista
    2. Minä en edes yritä näytellä, että runouden tuntemukseni olisi mitenkään laajaa.

      Google on muuttanut paljon, tietokilpailut ja vedonlyönnit ovat vesittyneet. Enää kukaan ei vissiin soita keskellä yötä jollekulle kapakasta, ehdottoman tärkeän tiedon tarkistaakseen.

      Minä olin jälleen kerran tyytyväinen googlesta, sain tiedon jota halusin, taas olen yhtä pientä tiedonmurusta rikkaampi.

      Poista
    3. Google on hyvä renki, mutta ei isäntä - tästä on kysymys.

      Uskon, että opettajat ovat Googlen takia helteessä tänä päivänä. Oppilaat uskovat itse olevansa mestareita löytämään mitä vaan, ja kritiikitön tiedonhaku voikin jopa hankaloittaa oppimista ja itsenäistä päättelyä ja voi johtaa laihanlaisiin oppimistuloksiin. Vastaukset kopioidaan ja jätetään työn tarkastajalle, ne eivät käy aivojen suodatus- ja oppimiskeskuksen kautta. Omaksuminen jää pois, tieto haetaan, tulostetaan ja ohitetaan.

      Poista
    4. Eräs tyttöystäväni, joka on entinen tyttöystäväni kuten myös minä hänelle olen entinen poikaystävä, puuskahti minulle kerran (puhelimitse) että sanoi tälle nykyiselle poikaystävälleen, ihan vaan vahingossa, että "sinä olet hyvä renki mutta huono isäntä". Kysyin, vähän kauhistuneena, että "mitäs Daniel siihen sanoi?". Se sanoi ettei se sanonut mitään, meni vaan toiseen huoneeseen ja mökötti. - Ei miehelle tuolla lailla saa sanoa. Se on ihan sama kun sanoisi että sinusta ei ole sängyssä mihinkään. - No, kovin ovat kumminkin edelleen toisissaan kiinni. Joka on kiva asia!

      Poista
    5. Tapsa, et asu Tampereella. Täällä meinaan jutellaan, silleen kivasti ja kepeästi, mutta saadaan välillä vaikeatkin asiat tahkottua!

      Paljasjalkaisena hesalaisena väitän näin - tosin mamma on Mäntsälästä ja pappa suomenruotsalainen, eli olen kielellinen minä, jolle on puhuttu paljon, ja luettu aina! Ja minä sovellun tänne hyvin!!!

      Kaunistelematta: minulle tulevat juttelemaan ihmiset laidasta laitaan; itse teen alotteita tietty myös. Nyssepysäkillä (hi-hii!!! :D) olen useimmiten se, jolta kysytään, että onko joku vuoro mennyt, ja että huh kun on kuuma/kylmä. Ja sotaveteraanit tarjoavat itsenäisyyspäivän tienovilla namikarkkia, jos istun vieressä :)

      Tykkään NIIN tästä "pikkukaupungin" tunnelmasta; on täällä kodikkaampaa kuin Helsingissä. Ja Wienissä opitut taidot kaikkien pihapiiriläisten huomioimisesta eivät unohdu...

      Toki on tämä iso mesta; ja on ongelmia, eivätkä kaikki pihat ole meidän piha...

      - Silti! Ei tartte mennä Metsoon höpöttämään, sanon minä! ;) :) :D

      P.S. Mikis: Vastasin sinulle viime blogissa! Haleja edelleen! :)

      Poista
  9. Istuin juuri kirjaston hakukoneella, kun sinne tuotiin viereisen palvelutalon asukkaita virkityskäynnille. Minusta ne eivät olisi tarvinneet mitään virkistyskäyntiä, niin virkeitä ne olivat ja kauheaa mekkalaa ne pitivät.

    Yksi talutettava kailotti suureen ääneen, että ei hän mitään näe, hän on sokea! Toinen törmäili rollaattorillaan hyllyjen päätyyn, ja taluttajan piti käydä vetämässä rollaattoria taaksepäin. En huomannut yhdenkään virkistettävän katsovankaan kirjoihin päin, saati lainaavan mitään.

    Noh, minä virkistyin, mutta voin kyllä sanoa, että hakuni keskeytyi kun jäin seuraamaan ryhmää. Aikoinani, kun toin luokkia kirjastokäynnille, meidän piti tulla aina silloin kun kirjasto oli kiinni, vaikka ryhmä olisi ollut pienikin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IInes, Nipo-Char täällä: eivätköhän ne vanhusryhmät ulkoile juuri silloin kun ulkoiluttajia riittää. Viis vanhusten mielihaluista, joiden pitäisi ratkaista, puhumattakaan muiden asiakkaiden.

      Kokemuksella taas puhun. Jojo raastetaan puoliunesta pedistä, tai ovat koko päivän sisällä. Mikä on parempi, kahdesta pahasta?

      Poista
    2. Siis JOKO raastetaan, jne... JOJO varmasti selviytyisi sukkelasti haasteesta... Sori, sori.... :)

      Poista
    3. Varmaan näin on, Char.

      Tässä ei ollut kuitenkaan kyse ulkoilusta, sillä palvelutalo on samassa pihapiirissä kuin kirjasto, vain umpikadun pätkä välissä. Kyse oli ilmeisesti kirjastokäynnistä, jonne oletan halukkaiden päässeen parin hoitajan kanssa.

      Käyntihän riemastutti minua, jos tarkkaan luit. Siitä huolimatta, että tekemiseni keskeytyi. Viis siitä minun kohdallani, minulla on aikaa, kaikilla ei - tämän esimerkin kerroin enemmän sen hauskuuden vuoksi.

      Poista
  10. http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=jt7A7mtR0eo&NR=1

    VastaaPoista
  11. Voin vakuuttaa, että tuo on aiheeseen mitä sopivin linkki, vaikkei linkinpanija referoikaan linkkiään milllän tavoin.

    VastaaPoista
  12. Nauratti tuo kuvauksesi vanhusten vierailusta kirjastossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli kyllä minustakin hupaisaa, että kirjastoon talutettiin sokeaa, joka polotti kovaan ääneen.Samaan aikaan rollaatori-ihminen porhalsi pelillään turhankin kiivaasti ja koko ryhmä eksyi toisistaan.

      Virkistäymisjutut ovat toki hauskoja.

      Poista
  13. googleakin inhottavampi ovat tietokoneet. mitä järkeä on esim. pelata enää edes shakkia? periaatteessa shakissa mahdollisia siirtoja on 2 potenssiin 64. joka on perkeleellisesti. ja jota ei mikään nykyinenkään tietokone pysty laskemalla jauhaa että mikä niistä on paras? mutta käytännössä oikeita/laillisia siirtoja on paljon vähemmän. on niissäkin laskemista. mutta jos huippupelaaja pystyy laskemaan minuutissa 3-12 siirtomahdollisuutta eteenpäin, tietokone laskee sekunnissa pari miljardia mahd. siirtoa.

    ei se ole enää tasaväkistä.

    VastaaPoista
  14. Mutta mikis-kulta, tietokone ei heità nappulalla pààhàn, kun on hàviòllà. Vaikka voihan ne jaappanissa keksià koneen, jolta menee hermo ja joka sitten mekaanisella kàsivarrella nakkaa tornin kupoliin. *hymiò

    Kirjastoissa pitàà olla hiljaista. Harras keskittyneisyys johon kirjaston lukusalissa voi laskeutua, on pyhà tila, sità pitàisi kunnioittaa. Kirjastoihin houkuttelu pitàisi làhteà siità, ettà lapset oppii rakastamaan kirjoja, ei siità ettà siellà voi tehdà sità mità kaikkialla muuallakin.

    Hiljaisuudesta vielà;
    Kun tulen sinne kotomaille, huomaan miten hiljaista siellà kaikkialla on. Pohjois-Karjalan perukoilla on mòkissà erityisesti talviyònà niin hiljaista ettà kuulee omat sydàmenlyòntinsà ja veren kohinan. Kesàllà linnut karjuu puissa.

    No voi ei, valitettavasti vasta nyt huomasin, että oli väärä näppäri päällä, pyydän anteeksi ääkkösien puuttumista. (Olen aika sokea)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, huutavat lapset.

      Kirstinää, Väinöä.

      (Pientä briljeerausta ei voi vastustaa.)

      Poista
    2. Sari-Sole, Sinä se osaat räjäyttää yöt valoisiksi! (myös minun)

      Poista
    3. Nappuloita toisen pläsiä päin viskova tietokone olisi kyllä se, mikä meiltä enää puuttuu! Toivottavasti ennen tätä teknologista innovaatiota nukun ratamoiden ja ketokäeminttujen alla. (Tyynynäni - noin kuvainnollisesti - pelkkä hautakivi.)

      Poista
    4. Ja täkkinä iltataivas. Ja kuu. (Jolla mun elämässä on ollut sellainen merkitys - panin sen jo pikkupoikana merkille - että se mulkoilee mitä minä eteen. (Kerran sanoin äidillekin että "äiti, mun mielestä tuo kuu kattelee mua koko ajan". Äiti sanoi että ei se niin tee. Ja taputti poskelle.)

      Poista
  15. Sanot, Sari, kuin siskoni, kun hän tulee tänne Saksasta: täällä on niin hiljaista, että kuulee kellon tikityksen. Ihmisetkin ovat joka paikassa hiljaisia, kun Saksassa se taas on epäkohteliasta, jonkun tulee puhua koko ajan, bussissakin ja kaikissa tilaisuuksissa. Eniten sisko äimistelee sitä, että naapurit ovat vain hyvän päivän tuttuja eivätkä auta toisiaan kaikessa, seurustele päivittäin. Suomessa on pelkkää metsääkin, ei mitään katsottavaa teitten varsillakaan!

    Minusta tuo oli sanottu hyvin, että kirjaston lukusali on pyhä tila jota tulisi kunnioittaa. Kyllä, kyllä ja kyllä! Mitä pahaa kunnioittamisessa on? Eikö se ole vain merkki siitä, että ihmisellä on joitain arvoja, jotain jota hän arvostaa ja pitää itseään tai materiaa tärkeämpänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein näe kummassakaan elämäntavassa (siis pölöttävässä ja hiljaisessa) mitään negatiivista; itse tarvitsen kumpaakin. Ahdistuisin, jos joutuisin istumaan hiljaisissa busseissa, mutten kestäisi sitäkään, etten saisi leikattua itselleni hiljaisia hetkiä. Ehkä oikein jaksa aina innostua siitäkään, että naapureitten kanssa pitäisi aktiivisesti seurustella; se on kokemukseni mukaan aika yleistä maaseudulla, maassa kuin maassa. Siksi asun mieluummin kaupungissa.
      Omat naapurini on hyvänpäivän tuttuja, joiden kanssa vaihdan pari sanaa säästä jos sattuu. Se käy minulle mainiosti.

      Poista
    2. No en minäkään negatiivista näe, kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ystävissä on pölöttäviä ja vähemmän pölöttäviä, ja yhtä rakkaita ovat kummankinlaiset. Pölöttävien kanssa on jopa helpompaa.

      Minusta on muuten kiva istua hiljaa bussissa, katsella maisemia. Jos tila täyttyisi puheesta, maisemat menisivät ohi, mutta toisaalta matka taittuisi nopeammin. Voisi olla hyväkin.

      Tuo vaan on minusta kummallista, että hiljaisuutta kammotaan, pölötystä ei.

      Poista
  16. Tämänpäiväinen Helsingin Sanomien ylin pääkirjoitus ottaa kantaa tällaisen uudenlaisen kirjastorakentamisen puolesta otsikolla Keskustakirjasto vahvistaisi julkista tilaa.

    Tämä lienee juuri se trendi, jota vastaan Julkunen kirjoituksessaan on. Helsingin Töölönlahden alueelle kaavaillaan merkittävää uutta kirjastomonumenttia, jossa tapahtuisi noin kaksi miljoonaa kirjastokäyntiä vuodessa, kuusituhatta ihmistä päivässä. Monumentti olisi sivistyksen ja kansalaistoiminnan keskus, avoin tila, joka tarjoaisi kansalaisille "luontaisen paikan pysähtymiseen tai kokoontumiseen ja siellä etsittäisiin uusia, digitaaliseen aikaan sopivia toimintamuotoja."

    Noin. Ihminen tarvitsee erikoistilan pysähtymiseen, tilan jossa on kuusituhatta ihmistä päivässä, tyrkyttimiä ja härpäkkeitä, jotta hän huomaa, että tässä pysähdytään nyt eikä syrjäydytä yksinäisyyteen. Somaahan se on. Sysmään onkin pitkän matka, hiljaisuuden retriittiin.

    VastaaPoista
  17. "Mut­ta mik­si hil­jai­suut­ta ei voi ol­la siel­lä, mis­sä si­tä kai­va­taan eni­ten, siis kir­ja­hyl­ly­jen ym­pä­ril­lä?"



    Julkusella on hiukan jälkijättöinen teema. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo vuonna 2006 luonut "Kirjaston kehittämisohjelman 2006-2010" jolla kirjastoista on eurooppalaisen mallin mukaisesti kehitetty monipalvelukeskuksia.

    Julkusen vaatimus kirjoja kunnioittavasta hiljaisuudesta kuulostaa aika elitistiseltä. Se on verhottu yksityisyyden suojaan, haluun olla yksin ja "omassa rauhassa". Lainauksen ja tiedonvälityksen kannalta asiat ovat sivuseikkoja, varsinkin kun tarjolla olevan tiedon pitäisi olla yksityisen kuluttamisen keskiössä.

    "Opetusministeriön kirjastopolitiikkaa 2015" summaa: ”opetusministeriö toteuttaa politiikkaa, jossa kulttuuriperintö, luovuus, taide ja muu kulttuuri kehittyvät suotuisasti ja niihin liittyvät voimavarat tulevat hyödynnetyiksi yksilöiden, yhteisöjen ja kansakunnan hyväksi.”

    Melu kirjastoissa kertoo temperamenttipiirteiden erilaisuudesta, joidenkin tavasta toteuttaa sosiaalista tarvettaan, sosiaalisuuttaan. On aika kova vaatimus että sosiaaliset taidot on opeteltava kaiken kattaviksi ennen kirjastoon astumista koska mallioppiminen on näin menetetty. Tosiasia on myös se ettei nuorisolla juurikaan ole ei-kaupallisia kohtaamispaikkoja.

    Kirjastolla, sen enempää kuin sosiallisella medialla, ei ole sen kummempaa arvopohjaa kuin niitä käyttävillä ihmisillä on, sillä se on heidän kulttuurissaan ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa joka muuntuu kaiken aikaa.

    Netin sosiaalisuudesta nauttivalta kuulostaa hakupalvelujen ehdollinen käyttö peräti omituiselta. Ja – vaikka, sitä voi luovuttaa toiselle, luopumatta itse mistään. Tai ei ehkä sittenkään, sillä tieto on yhä enenevässä määrin valtaa. Muutoinhan kolmansiin maihin jaettaisiin ilmaiseksi Padit tai läppärit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Kirjastolla, sen enempää kuin sosiallisella medialla, ei ole sen kummempaa arvopohjaa kuin niitä käyttävillä ihmisillä on, sillä se on heidän kulttuurissaan ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa joka muuntuu kaiken aikaa.”

      Kirjaston perustehtävät on määritelty kirjastolaissa. Jos niitä haluaa muuttaa niin on vaadittava ja lähdettävä ajamaan lakimuutosta.

      Löytyy täältä: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980904

      Tämän lain unohtavat usein mm he jotka ovat vaatimassa kirjastoja maksullisiksi palveluiksi.

      Kirjaston on palveltava kaikkia käyttäjiään. Eikä ole olemassa vain yhtä käyttäjäkuntaa. Myös aineiston ja kokoelmien on katettava aika laajasti ja monipuolisesti ne sivistykselliset sekä monikulttuuriset tarpeet joita kirjastojen käyttäjillä tänä päivänä on. Nämä tarpeet ovat harvoin, jos koskaan yhdenlaisia.

      ”Uskon, että opettajat ovat Googlen takia helteessä tänä päivänä. Oppilaat uskovat itse olevansa mestareita löytämään mitä vaan, ja kritiikitön tiedonhaku voikin jopa hankaloittaa oppimista ja itsenäistä päättelyä ja voi johtaa laihanlaisiin oppimistuloksiin.”

      Tuo on aivan totta. Informaatiolukutaito ja sen opettaminen on annettu yleisten kirjastojen tehtäväksi (OPM). Sitä tehdään yhdessä koulujen opetushenkilökunnan kanssa. Silloin kun resurssit ovat riittävät. Sitähän ne eivät ole.

      Useimmat aikuisetkin tarvitsevat tiedonhaun opetusta. Hesarissa oli viime keväänä Vieraskynä – kirjoitus jonka oli tehnyt proffa Jyväskylästä (nimeä en valitettavasti muista). Hän korosti kirjoituksessaan sitä, että vaikka yleisesti luullaan että nuoriso ja nuoret ihmiset ylipäätään hallitsevat tiedonhaun, niin käytännössä asia ei ole ollenkaan niin.

      Se on tullut esille yliopiston perusopiskelijoiden parissa. Ei nimittäin riitä, että osaa käyttää pinnallisesti vain googlea tai osaa kirjoittaa googlen hakuluukkuun yhden tai kaksi sanaa. Hyvä ja onnistunut tiedonhaku on paljon monimutkaisempi asia. Siihen liittyy myös kyky arvioida tietoa ja kyky tai taito suhteuttaa ja arvioida nettitiedon/informaation laatua.


      Poista
    2. Jani Kaaron kolumni Hesarissa "Koulu unohti päivittää itsensä" avaa myös toisenlaisen näkökulman tietokoneiden käytön mahdollisuuksiin.

      "anna-kun-minä-itse" -metodin.

      Poista
    3. Vai niin, Jani Kaaro kyllä erehtyy lähtöoletusväitteessään, kun sanoo suomalaisten koululaisten vain istuvan kaiket päivät pulpeteissaan.

      Väite on potaskaa ja vie uskon Kaaron sanoihin. Sen uskon silti helpostikin, että tietokoneen ja teknisten vempeleitten käytön oppii hyvinkin ja jopa parhaiten ilman teoriaa! Tätähän it-alan hepuille on koetettu rautalangasta vääntää, että älä paasaa sitä it-slangiasi, vaan ole hiljaa ja anna oppilaan yrittää!

      By the way, tuores tieto lehdestä tänään: Suomen koulujärjestelmä on maailman paras, eli se on saavuttanut ykkössijan 20 maan kansainvälisessä vertailussa:

      1 Suomi
      2 Etelä-Korea
      3 Hongkong
      4 Japani
      5 Singapore
      6 Britannia
      7 Hollanti
      8 Uusi-Seelanti
      9 Sveitsi
      10 Kanada
      11 Irlanti
      12 Tanska
      13 Australia
      14 Puola
      15 Saksa
      16 Belgia
      17 USA
      18 Unkari
      19 Slovakia
      20 Venäjä

      http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288519609906.html

      Poista
    4. Entäs sitten?

      Miten on kouluviihtyvyyden laita, tasa-arvoisempi koulumenetys, kyky muuttaa opittu taloudelliseksi toimeliaisuudeksi, kuinka tuo saavutettu tila on turvattu taloudellisesti, opetuksellisesti ja kansallisesti?

      Poista
    5. Hyvinvointivaltioissa lapset tunnetusti viihtyvät huonommin kuin köyhemmissä maissa.

      Koulun tehtävä ei ole taloudellinen, vaan pedagoginen eli kasvatuksellinen ja sivistyksellinen.

      Tätä ei pidä lukea niin, ettei koulu opasta myös taloudellisen hyvinvoinnin ajatteluun. Koululla on monia tavoitteita, ja kasvatus vastuulliseksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnan jäseneksi on yksi keskeisimpiä.

      Poista
    6. Lakeja tulee kunnioittaa, mutta ei väärällä tavalla; huonoja lakeja voi muuttaa.
      Epäilemättä kirjastolakiin on asiantuntijoina kuultu alan ihmisiä.

      Älyn ja luovuuden suurin ilmenemismuoto: "Ruottalaiset ja saksalaiset tekee näin, tää on hyvä!"

      "Kuhnhackl ja Garfield osoittivat puolalaisessa tutkimuksessaan, että kirjastoihin saapuu 0.7 ihmistä enemmän, jos tiistaisin tarjoillaan lihapullia, ja peräti 0.8 ihmistä enemmän, jos toisinaan järjestetään tansseja."

      Onhan se saletti, että jos kysyy kaikilta: "tarvitseeko kirjasto sykemittareita, jatsibalettitunteja ja mietojen alkoholijuomien tarjoilua? - niin jokaiseen noista löytyy runsaasti kannattajakuntaa!

      Poista
    7. HiLu,

      hyvä kirjoitus, voin sanoa olevani samaa mieltä kaikesta. Erityisesti tunnistin jo omalta opetusajaltani tuon mitä kerrot oppilaiden tiedonhakutaidoista, samoin aikuisten. Luulot ovat monesti kovia, mutta käytännön tilanteet osoittavatkin sitten muuta. Ennen kaikkea tiedonlukutaito, luetun kriittinen ymmärtäminen ja asioiden valinta kaipaa huomiota.

      Itsekin pyysin jopa ammattikorkeakouluasteella alkajaisiksi kirjastonhoitajan kirjoittamisen tunneille opastamaan näiden salkkuherrojen ja leidien hakutaitoja. Ennakkoasenteet muuntuivat hurjasti, kun kirjastonhoitaja pani heidät töihin! Paikattavaa oli rutkasti.

      Poista
    8. HiLu,

      vielä, nimenomaan tuo hakualusekkeen muoto oli se, joka kaipasi harjoitusta. Tätä ei hallittu, vaan Googlen ja muiden hakukoneiden laatikkoon kirjoitettiin monesti turhan lavea sana, joka antoi tuloskenttään mielettömän määrän jopa kaupallista tietoa. Hakulausekkeen rajaus on vaikea asia, osaavallekin!

      Poista
    9. Anonyymi klo 11.34,

      tuota jäin ihmettelemään, mitä tarkoitat, kun puhut suomalaisen kirjastojärjestelmän kehittämisestä eurooppalaisen mallin mukaisesti monipalvelukeskuksiksi. Eikö suomalainen kirjastolaitoshan ole aina ollut käyttöasteeltaan huippuluokkaa koko maailmassa, muualla ihmiset eivät käy kirjastoissa yhtä yleisesti kuin me suomalaiset, jopa 80 prosenttia kansasta. Miksi me ottaisimme mallia selvästi heikommin hoidetuista kirjastolaitoksista?

      Meillähän kirjastot ovat yhteiskunnallisia laitoksia, valtion ja kuntien kustantamia. Esimerkiksi Saksassa kirjastot taas ovat monesti erilaisten säätiöiden ja yksityishenkilöitten tuen ja intressien varassa. Itävallassa kirjastot ovat kirkkojen ylläpitämiä.

      Eli suomalainen arvopohja kirjastoilla – puhut tästä – on vanhastaan arvostava ja luottava, kirjastot ovat tiedollinen ja sivistyksellinen keskus, kuten koulutkin. Tätä taustaa vasten kirjastolaitoksen markkinointihenkisyys ja oheistoimintojen kehittäminen herättää ajattelevissa ihmisissä taatusti myös kysymyksiä, jopa pelkoa. Ymmärrän siis Juntusta hyvin. Ja vielä laajemmin: hiljaisuuden keitaat kurotaan umpeen ja täytetään stadimaisella markkinahenkisellä meiningillä.

      Poista
    10. Markkinat ovat siellä missä markkinat ovat, Helsingissä niitä on eniten, kuten kaikkea muutakin.

      Metrolehdessä uutinen yhden kirjaston hiljaisesta joulusta, ensimmäinen kommentoija siinä myötäilee monen ajatuksia.

      Poista
    11. Itsekin luin eilen jostakin lähteestä, että kun ihmisiltä on kysytty, millaisia julkisia tiloja he haluavat, niin paljon toivottiin hiljaisia tiloja, joissa ei ole musiikkia.

      Tuntuu siltä, että taustamusiikki eli muzak koetaan kaikkein ärsyttävimpänä äänenä. Joskus jopa televisio-ohjelman selostuksen päälle pannaan musiikkia. Sen funktiota on vaikea käsittää. Minusta elokuvakin on monesti tehokkaimmillaan, kun ilmaisu saadaan esiin ilman ohjailevaa musiikkia. Aina elokuvan musiikki ei kyllä häiritse.

      Poista
  18. Tuolla arvopohja kommentilla ei todellakaan otettu kantaa kirjastojen lakkauttamisen puolesta, päinvastoin. Kyse on kirjastokulttuurin muutoksesta, jota mm. "melu" ilmentää.

    VastaaPoista
  19. Google antaa esim. tiedon:

    Blogikuva on Suomen Lions-liitto ry:n sivuilta Markus Salosen Runous -osion, Tulenkantajat-kokoelman ja Olavi Laurin (Olavi Paavolainen) antologiaan liittyvä, Mika Waltarin "Valtatiet" -kirja.


    http://www.verkkoviestin.fi/lionshkikallio/harrastuksia/runous/tulenkantajat-kokoelma_91009_tilanne/olavi_paavolainen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis mitä haluat kertoa tällä, että Google antaa tiedon että kuva on sieltä sun täältä?

      Ei Google sitä paitsi mitään "anna", se näyttää vain sen tiedon, jonka ihmiskäsi on sinne syöttänyt. Tieto voi olla subjektiivista tai objektiivista, väärää tai oikeaa, vajaata tai riittävää jne.

      Tuon kuvan kohdalla se ei esimerkiksi "antanut" kuvan piirtäjää.

      Poista
    2. Ihan vain sitä että netistä napatuilla kuvilla on jokin muukin funktio kuin nappaajan kertoma ja kuinka loistava hakutoiminto on.

      Miten netistä saatu tieto eroaa siitä minkä kirjan käsi valitsee, kuka sulle tiedon antaaa, etteikö se samalla tavalla voi olla subjektiivista tai objektiivista, väärää tai oikeaa, vajaata tai riittävää jne.

      Nappaamassasi kuvassa ei tuota tietoa piirtäjästä tosiaan ole, sen oletkin napannut toisaalta.

      Poista
  20. Haluan kerto tällä tällä että olen paskamainen nilkki joka koko ajan vahtaan sinua. Varo vaan.

    VastaaPoista
  21. "...Jani Kaaro kyllä erehtyy lähtöoletusväitteessään..."

    Jani Kaaro kirjoittaa muutenkin höpöjä.
    Hänen mielestä kaikista lapsista tulee luovia it-spesialisteja, kun vanhemmat vain luottavat lapsiinsa, eivätkä puutu lasten netin käyttöön ja pelaamiseen.
    Todellisuudessa suurin osa lapsista ja nuorista on passiivisia viihteen käyttäjiä omaa melko huonot it-taidot.
    Asiaa ei muuksi muuta Kaaron omat ja lähipiirin kokemukset asiasta.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kokenut nenäni haistoi Kaaron epäpätevyyden asiassa, josta puhuu.

      Lasten it-taidot ovat todella vajaat. Pelaaminen ja musiikin kuuntelu ei edistä kriittistä lukemista, joka on elämän kannalta tärkeimpiä taitoja. Sitä ei opita automaattisesti.

      Poista
  22. Hyvin mielenkiintoinen keskustelu on Katleena Kortesuon blogissa.

    Tilanne on lyhyesti referoituna tämä:

    Katleenan sisko oli laivalla mennyt puolityhjään pöytään aamiastarjottimensa kanssa ja kysynyt pöydässä istuvalta naiselta, onko siinä vapaata. Nainen oli osoittanut viereistä tyhjää pöytää ja sanonut, että tos on tilaa. Sitten nainen lisäsi, että mun mies tulee kohta, kysyn siltä.

    Kommenteissa syntyi hyvä keskustelu siitä, onko vika a) pöydässä istuneessa naisessa vai b) Katleenan siskossa.

    Kannattaa lukea, sillä mielestäni tuo tilanne on hekumallisen herkullinen, kun ajatellaan vaikka nyt sitten ihmisen oikeutta olla omassa rauhassaan tai käyttää sosiaalisia kykyjään!

    Tässä Kortesuon kirjoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "arvanette ettei tämä ollut se pariskunta, jonka kanssa ystävystyi" oli lopussa suorastaan hölmö. - Ei tietenkään ystävystynyt, kun he eivät halunneet.

      Hyvä kuitenkin, ettei valitettu "oikeutta ystävystyä" loukatun.

      Poista
    2. Keskustelusta tulee hyvin ilmi se, miten kahtalaisesti ihmiset voidaan jakaa niihin, joille oman reviirin rauha ja rikkumattomuus on tärkeä asia ja sitten ne sosiaalikyvykkäät henkilöt, joiden mielestä ihmisen kannattaa verkostoitua jo unenpöpperössäkin.

      Voin sanoa suoraan, että olen sosiaalisesti kyvykäs, ja olisin kyllä ollut ystävällinen pöytääntulijalle, mutta en ole niin sosiaalinen eli seurallinen, että tahtoisin ylipäänsä nähdä vieraita ihmisiä ennen aamukahvikuppostani. Kaikenlainen puhe verkottumisesta on ylipäänsä minulle hieman ärsyttävää.

      Poista
  23. Tiedätkö Iines mikä välimatka juuri meidät erottaa toisistamme? Tein nimittäin äsken astrologisia laskelmia. Ja otin - toki toki otin - huomioon nutaation, deviaation, deklinaatio ja analemman. Ja sen lisäksi huomioin myös maapallon huojunnan omaa ns. näennäistä akseliaan vastaan...

    Arvaan mihin lopputulokseen päädyin?

    VastaaPoista
  24. En minä tämmöisiin osaa vastata, kun se voi olla mikä vaan.

    Voit hyvinkin tarkoittaa sitä sädettä joka syntyy, jos kaksi lähekkäin seisovaa ihmistä piirretään maapallolle ja sitten heidän välisensä etäisyys piirrettäisiinkin kummankin selän takaa Australian kautta, kun sen voisi piirtää napojenkin välille akselilla Pikkukaupunki - joku Torronsuo.

    Molemmat ovat kai tavallaan oikein.

    VastaaPoista
  25. Se on 15,6 centtimetriä. Juhlapäivisin. (Muuten puolet vähemmän.) Ps. Juhlapäiviin ei lasketa pääsiäispäiviä. Kun kuuntelen silloin Bachia. Eikä niitä päiviä kun tulee Formula-1 ajoja.

    Muut kyllä kelpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin tietysti. Erilaisilla somen palstoilla se on yleensä 20 senttimetriä.

      Eilen tuli yksi dokumentti, jossa naiset kävivät intiimileikkauksissa, lähinnä synnytysten tuoman väljyyden vuoksi. Naisilla on ohjelman mukaan kaksi vaihtoehtoa tilanteen korjaamiseksi. Ensimmäinen keino on isomman peniksen etsiminen ja toinen on sitten se leikkaus. Minusta on aina kiva, että elämässä on vaihtoehtoja.

      Poista
    2. http://www.youtube.com/watch?v=dbZsu9-MvwE

      Tämä on mielestäni kaikkein kaunein laulu mitä tiedän. Poisluettuna tietysti MetroNoomi-Tyttöjen "Kodin Kynttilät". Se on ehkä vähän nätimpi.

      Poista
    3. Sama toisin sanottuna. Sanottajan itsensä laulamana.

      http://www.youtube.com/watch?v=X1CpXICu8jQ&list=PLD54F17FD845536BB&index=25&feature=plpp_video

      Poista
    4. Nyt en pääse noita katsomaan mokkulallani, voivoi, mutta katsonpa aamulla. Tänäänkin aamulla nauroin sitä kirjastojuttua, kun omituinen höpöttäjä etsi kirjoja.

      Poista
  26. Kirjasto pysyköön hiljaisena tilana. Meillä Metsossa se (kirjoittamaton) sääntö onneksi aika hyvin toteutuukin.

    Kävin lukemassa aamiaiskriisikirjoituksen mainitsemastasi blogista.

    Minua ihmetytti, että nainen tuppasi varattuun pöytään, kun vieressä oli tyhjäkin. Syöminen on yksi elämän parhaita nautintoja; parhaimmillaan hyvässä, tutussa seurassa tai yksin. Ei vieraan ihmisen kanssa.

    Yleisesti ottaen en mitenkään välttele ihmisiä - päinvastoin, puhelen herkästi tuntemattomille vaikka hississä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuossa niin samaa mieltä.

      Ei ihmisen tarvitse aamupöpperössä seurustella vieraiden kanssa, etenkin jos odottaa vaikka mukavaa rauhallista hetkeä oman ystävän kanssa laivan aamiaispöydässä. Ei se ole epäsosiaalisuutta.

      Enkä tiedä, olisiko sitten sosiaalinen taito sekään, että teeskentelisi ilahtunutta, kun vieras on tulemassa pirteänä viereen seurustelemaan. Kenties tuo tulija olikin vain sosiaalinen eli seurallinen, ei sosiaalisilta taidoiltaan hyvä - kun ei osannut lukea tilannetta.

      Poista
    2. Kuunkuiske, vastasin sulle ed.blogissa! :)

      Ja olen samaa mieltä: Metso ja muutkin meidän kirjastot, joissa käyn, ovat rauhallisia ja hiljaisia. Tietsika-tiloissakaan ei kuulu kuin printterin hurinaa silloin tällöin (paitsi supinaa, jos minä olen paikalla; melkein aina tarvitsen hoitajan apuja johonkin... )

      Poista
  27. Tamperelainen Julkunen saattaa katsoa tuota kirjastoasiaa pidemmälle, kohti kirjaston muuttumistrendiä, etenkin kun Tampereen kirjastojohtaja on etsiytymässä Helsinkiin, jonne tällaista monumentaalista monitoimikirjastoa juuri suunnitellaan Töölönlahden rantaan - näin käsitin. Joka tapauksessa tuo lausunto on hänen mielipiteensä, ja hän on täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa oleva pätevä ja arvostettu tiedemies. Itse arvostan tällaisia yksinäisiä donquijoteja suuresti.

    Uskon kyllä sinua Kuunkuiske, ja Chariakin, kun sanotte, että Metso on rauhallinen paikka. Sitten taas toisaalta tiedän, että pikkuisissa kirjastoissakin voi olla ajoittain puhemelua, joka selkeästi häiritsee lukusalin ihmisiä.

    Minua kummastutti eniten tuossa aamiaiskriisitilanteessa se, että viestinnän asiantuntija + hänen sukulaisensa tulkitsevat tuon tilanteen niin tuomitsevan yksisilmäisesti. Ikään kuin koko maailma olisi verkostoitumista vailla ja jokainen halu pieneen omaan hetkeen olisi epäsosiaalista ja väärää käytöstä.

    VastaaPoista
  28. Niin, eihän se ymmärrettävästi kovasti innosta, jos pöytään änkeää vieras ihminen ätelä verkostoitumishymy naamallaan.

    VastaaPoista
  29. Lupaan etten enää ikinä linkitä omiin höpötyksiini, niitä on muutenkin liikaa. Tämä minun kuitenkin täytyy laittaa, tässä olen sanonut uusista kirjastoista lähes kaiken mieleeni tulevan.

    VastaaPoista
  30. Juttu on loistava, Riku, kiitos linkityksestä! Pääsin siitä eteenpäin tutkimaan kaavaillun Töölönlahti-kirjaston rahoitussuunnitelmaa. Talon hinnaksi tulisi ainakin 75 miljoonaa euroa, ja siitä helsinkiläiset tahtovat valtion rahaa peräti puolet eli yli 37 miljoonaa euroa! Ei vähä mitään helsinkiläisten huvituksista!

    Arhinmäki on lupaillut 10 - 20 miljoonaa, mutta valtio ei käsitykseni mukaan ole halukas maksamaan tarvittavaa summaa. Miksi valtion pitäisi tukea noin mahtavaa vain helsinkiläisille tulevaa huvitushanketta? Samaan aikaan muualla kirjastoja lakkautetaan ja toimintoja mieluummin supistetaan kuin kehitetään

    VastaaPoista
  31. Niin ollaan täällä taas niin teköpyhää ettei osaa oiken edes olla! On kun hanhet kaakattaisiva. Jos arvon Neideille kuten Kuunkuiskeelle ei seura kelpaa tai Kirjasto niin mitä tunkeaa itseään sisälle. Omahyväinen iines tunkeaa itsensä joka rakoon mutta hän ei ole Normaali. On sanonut itsekin että ei ole, luulisi riittävän lukijoille. Mutta on niin "perseet paljaana" olevaa porukkaam kaikki. Anonyymit saa sanoa miten osa, ei muut uskalla. On hienoa kun on joku Nimi merkki ja puhuu ummet ja silmät Paskaa! Eikä ole hieno.a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut, olet vienyt koko "analyysi"-käsitteen aivan uudelle tasolle!

      Kertoisitko hieman itsestäsi?

      Poista
    2. Kyllä niin on, ettemme tarvitse mitään hupilinkkejä enää, kun on tämä anonyymi! Nauroin ratketakseni, jopa enemmän kuin omituiselle höpöttäjälle kirjastossa tai mikiksen ratkiriemukkaille tarinoille. Ethän vain katoa anonyymi! Nauru puhdistaa.

      Toivoo epäNormaali iines.

      Poista
  32. 1 Suomi
    2 Etelä-Korea
    3 Hongkong
    4 Japani
    5 Singapore

    Mitä yhteistä näillä mainioilla mailla on?

    Olisiko häpeäkulttuuri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voistko avata vähän, Tapsa. Häpeäkulttuuri?

      Poista
  33. Nainen luuli varmaan Katleenan siskoa lesboksi ja löi siksi heti pöytään "mulla on mies" -kortin.

    Muutenkin siskon käytös oli todella epäsuomalaista. Kuten Kuunkuiske sanoikin, niin on tosi outoa änkeytyä varattuun pöytään, kun vieressä on kerran tyhjä!? Ei tulisi minulla mieleenikään. Herää siinä epäilyt väkisinkin. Että mitä se meinaa, ei taida olla kaikki huoneet lämpimänä...

    Toisaalta nainen oli aika topakka, kun uskalsi kieltää. Harva kehtaisi, en minäkään. Mutta siskon outo käytös vain jatkui - hän odotti, että mies tulee ja saatuaan luvan istui pöytään!!?

    Normaali suomalainen, jos tuollaiseen olisi vaikka iskumielessä pienessä sievässä sortunut, olisi marssinut salin toiselle puolelle itsekseen jupisten, eikä olisi enää vilkaisutkaan siihen suuntaan. Pitäkööt pöytänsä. Viekööt vaikka kotiinsa. Saatana.







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan naisen rehellisyyttä. Lisää tuommoisia suoraan sanojia. Tuo, että kysyy mieheltä, ei toki merkitse alamaisuutta, vaan sitä, että kysyy toiseltakin osalliselta ihmiseltä tämän mielipidettä. Aivan ilmeisesti parilla oli jotain keskinäistä puhumisen tai lähelläolon intiimiä tarvetta. Ei siinä pahaa. Eikä toki siinäkään, että joku halusi tulla pöytään. On paljon ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa olla hetkeäkään yksin.

      Poista
  34. Niin vaan nauretaan! Jos yrittää olla vakava niin lölään vaan nokea! Jos joku tRvisi hoitoa niin teisrä suurin osa. Häpeä te osaa vaikka teiltä silmät revittäisiin päästä irti. mikä olisi rangaistus joka teille sopisi. En osaa nyt sanoa muutta mutta vaan se ETTÄ ÄLKÄÄ NAUrako mulle. Kostaja ampuu teitä päähän.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me NAUreta, meillä vain meni ruoto kurkkuun tms. Vakava pitää aina olla ja tosissaan. Ei me mitään nokea lölä.

      t. epäNormaali iines, itsekin sanonut

      Poista
  35. Kerran minä itse istuin Tampereen Rautatieaseman Ravintolassa kun siihen ...

    ... pöytääni istuutui (kutsumatta) lempääläiskätär (silmäkulma violetinkeltaisena) ja alkoi nyppiä tomaatin lohkoja ja salatinlehtiä kalalautaseltani. Odotin junaa. Mustasukkainen aviomies kuulema etsii häntä paraikaa Nagaan poplarin povitaskussa. Mitä siihen osaan sanoa; kysyin että ”Sinäkö ammuit Bobrikovin?” Eikäkun kysyin vain ihan neutraalisti että ”...pannaaks mee?” "Ai sun kanssa?", se kysyi, ja vastasi itse, "ei.” Käskin sen sitten suksia vittuun, se ei lähtenyt, vaan siihen tuli hovi - äänten tuomana, ja kysyi: ”Maistuuko ruoka?” Se vilkuili Eugenin tyttöystävää ja minua vuoronperään. ”En tiedä, en ole ehtinyt vielä syödä... tämä ’persoona non graate’ poimii pillusilla sormillaan kaiken lehtivihreän lautaseltani.” Hovi häipyi. IkäLolita katsoi minua ällikällä: ”Mitä sää sanot... mikä vitun lehtivihreä granaatti..?” Siihen tuli portsari tuijottelemaan meitä, sitten toinen, joka katseli epäluuloisena minua, LoveLeilaa ja kolleegaansa. Semmostahan tämä on, minä ajattelin, tämä elämä, täynnä väärinkäsityksiä. Sekin että portsareille minä sanoin poislähtiessäni, ne oli ulko-ovella rinnakkain kuin kaksi patasotamiestä, oli lokakuuta - että MORJENS. Ajattelin, etten koskaan tänne enää tulisi. Niinkun se niiden vika olisi... "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että tämmöinen lempääläiskätär, Eugen ja hovikin on reissussa tielle osunut ja pari portieeria. Kadehdin taas näitä epämääräisiä ihmisiä risteävillä asemilla, kaikuvissa halleissa, ankeissa ravintolasaleissa, joissa joukosta erottuu tummapukuinen hovi krakoineen ja hieman lyhyine housunlahkeineen. Jakaus kuitenkin on viivasuora toisin kuin junanodottajalla, jolla on poninhäntä ja portsareilla, joilla on kaljut, yksi kalju oven molemmin puolin.

      Voi voi tätä elämää.

      Poista
  36. Yllättävää, että kouluttaja, konsultti ja tietokirjailija Kortesuon nostama mitätömän, toki yleisen käyttäytymismalli, on noussut oikein lainattavaksi dilemmaksi toisiin blogeihin.

    Niinkuin se hänen vika olisi . . .?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö sinä, anonyymi klo 23.14, mikä koulutus Katleena Kortesuolla on? Minua kiinnostaa viestinnän ammattilaisten koulutustausta, koska olen itsekin viestinnän - ja suomen kielen - opettaja koulutukseltani.

      Olen törmännyt Kortesuon kohdalla titteleihin kouluttaja, konsultti, tietokirjailija, tekstikirurgi, tolkkutirehtööri. Vrasinaista koulutustaustaa tai oppiarvoa en ole löytänyt. Lienee tohtori?

      Onkohan Jari Sarasvuokin tohtori?

      Poista
    2. En tiedä ennenkuin tarkistan.

      Nuo ammattimaininnat ovat hänen omilta sivuiltaan, hänen itsensä itselleen antamina.


      Jos vähättelet hänen ammattitaitoaan, ihmettelen vielä enemmän miksi nostit aiheen esiin, vielä linkein.

      Poista
    3. En ole halunnut vähätellä Kortesuon kuten en Jari Sarasvuonkaan ammattitaitoa. Molemmat ovat palkittuja esiintyjiä.

      Minua kiinnostaa viestintäalan ihmisten koulutus mainitsemastani syystä. Olen hakenut tuota tietoa.

      Poista
    4. Iines, hauska kuulla, että koulutustaustani kiinnostaa. Sitä olisit toki voinut kysyä suoraan minulta vaikkapa blogini kommenteissa.

      Usko tai älä, olen ensimmäiseltä koulutukseltani rakennuspiirtäjä. Sitä työtä en tosin ole tehnyt päivääkään.

      Aloitin suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa noin sata vuotta sitten. Gradu jäi tietenkin tekemättä, koska lähdin yrittäjäksi vuonna 2000. (Nyt muuten teen gradua, joka ehkä valmistuu vuonna 2024.)

      Lisäksi olen suorittanut yrittäjän erikoisammattitutkinnon (vrt. entinen merkonomi) sekä Inforin järjestämän viestintäpäällikön koulutusohjelman.

      Tällä hetkellä opiskelen tuotteistamisen erikoisammattitutkintoa, koska sieltä voisi löytyä ratkaisuja joihinkin kysymyksiini.

      Sehän tässä ammatissani on hassua, että koulutus ei vaikuta uskottavuuteeni mitenkään. Koulutusalalla uskottavuus päätellään nimittäin koulutuksen tuloksista, ei kouluttajan tutkinnosta.

      Poista
    5. Katleena, hei,

      suoraan asiaan: en olisi ilmoisna ikinä rohjennut kysyä kenenkään koulutustaustaa blogissa saati sähköpostikirjeellä, ellei tämä itse sitä ilmoita julkisissa esittelyissään.

      Saman alan ihmisenä (ex officio) kunhan arvuuttelin ja olin utelias. Mielestäni suomen kielen opinnot antavat kivijalan viestintäihmisillekin. Sinulla on varsin nokkelia titteleitä, menestystä alallasi, taitoa ja kykyjä, mutta ei totuttua tutkintoa. Tämän tulin sanoneeksi ääneen blogissani, jossa pohdiskelen monesti turhempiakin asioita.

      Tuo on kyllä selvä asia, että työn tulos on tärkeä eikä tutkintonimike yksin takaa sopivuutta työelämään. Allekirjoitan täysin ja kokonaan.

      Olen kuitenkin sitä mieltä, että tutkinto vaikuttaa ihmisen taustalla piilovaikuttajana kaiken aikaa, ja hyvä niin. Ei voi olla niin, että korkeakoulutason opinnot solahtavat ihmisen läpi jälkiä jättämättä, merkityksettöminä, tekemättä työtään ihmisen aivoissa ja mielessä. Ihminen lisäksi monesti hakeutuu sen tutkinnon pariin, jonka alalla hän on hyvä, josta hän on kiinnostunut. Hänellä on siis alan luontaistakin lahjakkuutta. Yhdessä nämä tukevat toisiaan, tutkinnon tarjoama tieto sulatettuna koko persoonaan, kokemukseen ja henkilökohtaiseen säteilyyn.

      Tutkinto on muille selkeää ja yksiselitteistä informaatiota, jonkinlainen perustakuu, leima, signaali, ihmisen osaamistason yksi merkki. Kuka tahansa ei osaa samaa kuin kuin vaikka suomen kielen filosofian kandidaatti. Tätä ei pidä käsittää kääntäen - suomen kielen filosofian kandidaattius sitten taas ei takaa ylivertaista osaamista tälläkään alalla.

      Tällä kaikella en tahdo sanoa, etteikö työelämässä karttuneella osaamisella, taitotiedolla tai henkilön omalla persoonalla ja karismalla olisi merkitystä. Toki on, näiden merkitys on mittaamaton, voi olla suurempikin kuin tutkinnon. Tämä on nähty vaikkapa ylioppilas Jari Sarasvuon kohdalla.

      Olen hieman eri mieltä tuosta kommenttisi lopusta sillä tavalla, että ei ole koko totuus se, että koulutusalalla - ilmeisesti aikuisopetuksessa - uskottavuus mitataan vain työn tuloksista, ei tutkinnosta.

      Tässä toimii taustalla nimittäin eräänlainen automaattinen prosessi, eli tulokset ovat monesti - ei suinkaan aina, tämä ei ole laki - paremmat ja opiskelijat tyytyväisempiä, jos opettaja on koulutukseltaankin kaikin puolin pätevä ja oppinut - sana on tarkoituksella valittu.

      Esimerkiksi omassa oppilaitoksesssani (ammatikorkeakoulu) tutkintoa vailla olevat opettajat arvioitiin palautelomakkeissa selkeästi huonommiksi kuin tutkinnon suorittaneet ammatinopettajat (mm. datanomikoulutus). Osa atk-opettajista tuli meille suoraan vain jonkinlaisella työelämäkokemuksella varustettuna, osalla oli takanaan korkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot. Jako opiskelijatyytyväisyyden osalta oli hyvin selvä tutkintoihmisten hyväksi.

      Mutta toisenlaisiakin työpaikkoja on, ja kouluttajissa on toki hyviä ja vähemmän hyviä, oli koulutus ja työelämäkokemus mikä tahansa. Paljon riippuu myös siitä, miten tuloksia mitataan ja mitkä arvot mittauksissa otetaan tarkkailukohteiksi.

      Poista
  37. Jani Kaaron & Väinö Heinosen "Evoluutio, Lasten tietokirja" on palkittu Tieto-Lauri palkinnolla. Blogisti Lumiomena ja monet muut blogistit pitävät Evoluutio kirjaa erinomaisena.

    Kommentaattori "Samuli"lla lienee jotain salatumpaa tietoa tietoa Kaaron kyvyttömyydestä herättää uutta ajattelua ja sen myötä laajempaa keskustelua.


    Kaaron ajatukset eivät tietenkään ole mitään yksityisajattelua:

    http://www.psychologytoday.com/blog/freedom-learn/200808/children-educate-themselves-iv-lessons-sudbury-valley

    https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10208/URN_NBN_fi_jyu-2007303.pdf?sequence=1

    http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:Vi3q1Bdu3RAJ:www.sool.fi/+Koulu+unohti+päivittää+itsensä&cd=10&hl=fi&ct=clnk

    VastaaPoista
  38. Ei näin, hyvä anonyymi, linkit eivät täällä keskustele keskenään.

    Selvitä vapaasti Kaaron pedagogiikan keskeinen sanoma ja merkitys, niin kiinnostuneet voivat lukea loput linkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydennykseksi tuohon Kaaro-juttuun runsaine summerhilliläisine linkkeineen.

      Hukkaat, anonyymi, hyvän sivujuonteen ja teeman, josta voisi enemmänkin keskustella. Keskustelu ei kuitenkaan ala eikä edisty heittämällä linkkejä kehiin antamatta itse omaa panosta teemaan.

      Esittele siis hieman Kaaron keskeisintä ajatusta ja kerro, mikä se on ja mikä siinä on hyvää. Kerro myös, miksi kannatat summerhilliläistä ideaa, jossa lapsia ei sanallakaan saa käskeä tai ohjata, jossa opettaja on lapsen palvelija, joka elää häntä varten 24 t/vrk.

      Oletko tietoinen siitä, että Summerhill oli paikka, jonne vanhemmat lähettivät pienet ja hankalat lapsensa, joita eivät jaksaneet itse kasvattaa? Kävi siis niin, että hankalat lapset eivät parantuneetkaan tuolla Summerhillin rajattomassa ja mielivaltaisessa (lasten tahto oli laki) maailmassa, vaikka heitä paapottiin ja jokainen toive toteutettiin? Häiriintyneet lapset haittasivat lopulta koko koulun toimintaa!

      A. S. Neill lisäksi vähätteli suuresti lapsen kognitiivista kehitystä, mikä nykyisin on käsittämätöntä, etenkin meillä koulutuksen ja opetuksen mallimaassa.

      Sain linkkien pikavilkaisulla vaikutelman, että linkkisi suomalaiskoulu on summerhilliläinen koulu, eli ei mitään uutta taivaan alla. Nämä lasten itsemääräämisoikeudet nostavat aika ajoin päätään, nyt niitä nostaa Kaaro, joka ei ole ihan ajan tasalla tiedoissaan suomalaisesta koulujärjestelmästä.

      Se että oppilas ei viihdy koulussa, ei ole nimittäin välttämättä koulujärjestelmäön vika, vika voi olla oppilaan kasvattamisessa rajattomaksi pikku tyranniksi tai sitten liian veteläksi ja silti vaativaksi. Köyhien maitten lapset viihtyvät hyvin kouluissa, vaikka ne ovat vaatimattomia ja opetus olisi ankaraakin.

      Mutta siis, jään odottamaan ajatuksiasi Kaaron koulumallin hyvistä puolista.

      Minua muuten ihmetyttää sinun jatkuva koulutuksen mollaamisesi, vaikka selvästi olet pihalla aiheesta. Suomi on opettamisen mallimaa ja supervalta uutisten mukaan myös laadukkaiden opettajiensa ansiosta. Suurin osa oppilaista myös viihtyy koulussaan ja arvostaa monipuolista kouluruokaa, joka on ravinto-opillisesti täydellinen lounas.

      Poista
    2. "Hukkaat, anonyymi, hyvän sivujuonteen ja teeman, josta voisi enemmänkin keskustella."


      Mielestäni asia on juuri päin vastoin. Olen tarjonnut kymmenittäin uusia näkökulmia, keskustelun aiheita, korjannut suoria virheitä ja totuutena tarjoiltuna asenteita. Ne on aika usein tarkoituksellisesti jätetty uusinpien kommentien taakse tai poimittu niistä kaikkein epäoleellisin seikka, tai, aika usein "ymmärretty" tahallaan väärin, tosin uskon, ettei ole ymmärretty ollenkaan.

      Koulutuksen mollaamiseen sanon: Pääsääntoisesti luot kuvaa itsenäisestä, auktoriteettejä väheksyvästä, tutkimustietoa arvostelevasta, subjektiivisen tiedon ensisijaisuudesta. Näin omalta kohdaltasi, muilta vaadit joka sanalle tieteellisen näytön.

      Tuokin "summerhilliläinen" lätinä on aika kaukana siitä koulutus -keskustelusta, mitä minä olen ajanut takaa.

      Poista
    3. Anonyymi,

      tarkoituksesi on varmaankin tarjota uusia näkökulmia, mutta linkkejä heittelemällä et tee sitä. Hyvin harvoin kukaan edes avaa pitempiä linkkejä, saati englanninkielisiä.

      Edistät parhaiten keskustelua, kun kerrot omin sanoin ideoitasi ja selostat linkin sisällön pääpiirteittäin, jos haluat, että siitä asiasta keskustellaan. Linkki voi olla viitteenä lisätiedonhaluisille.

      Sinua ei taatusti ymmärretä tahallaan väärin tai sivuuteta. Kyse on aina ilmaisusta, kielen selkeydestä, jos sanomaa ei ymmärretä. Mitä käsitteellisempi ilmaisu, sitä vaikeampi se on ymmärtää, viesti jää hämäräksi. Kyse on myös sävystä. Tahallisen kalvaviin tai negatiivisiin kommentteihin ei yleensä puututa, ne sivuutetaan nopeasti, minäkin yhä usemamin.

      Tämä ei tarkoita sitä, että ei saisi olla muiden kanssa eri mieltä. Saa, kuten varmasti olet huomannut, samanmielisyys tappaa keskustelun nopeasti. Eri mieltä voi olla ja epäkohtia vain voi esitttää rauhallisesti ja ketään osoittelematta. Ja kiroilematta.

      Poista
  39. Jos juo pullollisen Jari Sarasvuota, parasta siinä on se 10n sentin pantti. Ts. tölkitetyn Sarasvuon arvo on 0,15:- €.

    Ps. Ja nyt minä häivyn täältä muutamaksi vrk:ksi pois. Koska mulla on siihen syy.

    VastaaPoista
  40. Sen verran minä ehdin tässä vielä jutella... kun James pakkaa golfhousujani ja Rolexejani... "ei, älä sitä frakkia pakkaa, vihreä smokki riittää, ja S-kortti." niin... tuota noin...

    Mitähän minä teille sanoisin?

    VastaaPoista
  41. Koulutukseltaan Sarasvuo on ylioppilas.

    VastaaPoista
  42. Lähetin Katleena Kortesuolle viestin, jossa kysyin hänen koulutustaustaansa. Sanoin, että sen kertominen henkilökuvassa lisäisi uskottavuutta.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos meilistä! Vastasin juuri siihen, ja kirjoitin saman vastauksen myös tuonne ylemmäs kommentteihin.

      Poista
  43. Olen samaa mieltä. Koulutus pitää mainita ansioluettelossakin, työpaikkaa hakiessa. Sitä ei saa vähätellä, joskaan se toki ei yksin takaa mitään. On turhaa vaatimattomuutta salata se.

    Olet sinä silti aika rohkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa minä vai rohkea?! Minusta ei vaadi minkään valtakunnan rohkeutta kirjoittaa anonyyminä vieraalle ihmiselle.

      Olen minä rohkeakin, totta, mutta se tulee ilmi aivan toisissa asioissa.

      Kuunkuiske

      Poista
    2. No, minusta vaatii, koska olen vahvasti minä Iineksenäkin ja vähän ujo. En menisi kysymään keneltäkään ihmiseltä, joka esittelyssään sitä ei ole kertonut, että hei, mikä sinun koulutuksesi on. Silti saattaisin keskustella jonkun kanssa, että mikähän hänen koulutuksensa on.

      Poista
    3. Kun mainitsit täällä, että K. K:n koulutustausta jäi epäselväksi, niin minusta oli kiinnostavaa tietää asiasta enemmän. Ja kuten K. K itse ylempänä kommentoi, asiaa olisi voinut kysyäkin häneltä itseltään.

      K. K. vastasi minulle tänne kirjoittamaansa tapaan - ehkä se oli sanasta sanaan sama teksti.

      En viitsinyt viestinnän ammattilaiselle huomauttaa, että en itse asiassa kysynyt hänen koulutustaustaansa (sillä ei ole minulle mitään merkitystä) vaan ehdotin sen lisättäväksi henkilökuvaan ;) Se kun saattaa kiinnostaa jotakuta, joka harkitsee ostaa hänen palvelujaan.

      Poista
    4. Itse jäin miettimään tuolta Katleena Kortesuon vastauksesta ylempää vielä tuota, että vain tulos ratkaisee eikä tutkinnolla ole merkitystä.

      Jos näin on, miksi kouluttautua ollenkaan? Miksi suorittaa tutkintoja?

      Poista
    5. Onneksi muutamat omatoimiset ovat jo keksineetkin, että esim. lääkärintakin voi vetää päälleen ilman tutkintotodistusta ;)

      Poista
  44. Minusta kirjastoa olohuoneen jatkeena käyttäviltä ja pikkupurtavaa kirja kädessä mussuttavilta naisilta pitäisi alkaa periä mediamaksua kirjaton käytöstä. Ei se kirjasto ole mikään löhöpaikka, vaan sinne pitäisi mennä hakemaan kirja (ja yksi kerralla että muillekin riittää) ja sitten häipyä kotiin häiritsemästä ihmisiä.

    Minusta tuo mediamaksu naisilta voitaisiin periä sukupuolisensitiivisenä oviverona. Kirjaston ovi on siis lukossa ja aukeaa vain kun maksaa mediamaksun, esim. kohtuullisen 10 euroa per kerta. Luomakunnan kruunut oveen sisäänrakennettu äly tunnistaisi ja päästäisi sisään ilman maksua. Kaikki tapauttaa ja kirjastossa olisi rauhallista.

    VastaaPoista
  45. Kyllä se jape tiedetään että naiset ovat sinulle ongelma. Koita kestää, ehkä vielä jonakin päivänä sinuakin lykästää.

    VastaaPoista
  46. "...vain tulos ratkaisee eikä tutkinnolla ole merkitystä.

    Jos näin on, miksi kouluttautua ollenkaan? Miksi suorittaa tutkintoja?"

    Ei kai Kortesuo ihan tuota tarkoittanut.
    Joiltain ihmisiltä on vain tutkinnon tekeminen jäänyt kesken, mutta tekee silti hyvää jälkeä työssään. Yksityisellä sektorilla tuo ei ole mitenkään harvinaista.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki selvää, että töitä voidaan suorittaa ilman tutkintoja hyvin, jopa erinomaisesti.

      Lääkäri voi toimia työssään ilman tohtorin tutkintoa - en siis tarkoita valelääkäriä, opettaja voi hoitaa työtään ilman tutkintoa, kampaaja voi tehdä upeita kampauksia ilman tutkintoa, putkimies voi korjata putkia ilman tutkintoa, kaupunginjohtaja voi hoitaa johtajuutta ilman tutkintoa, toimittaja voi kirjoittaa juttuja ilman tutkintoa, juontaja voi juontaa televisio-ohjelmia koska on kaunis julkisuuden henkilö, joku voi olla näyttelijä ilman tutkintoa jne.

      Jos vain työn tulos ratkaisee, ollaan väistämättä sen kysymyksen edessä, onko korkeakoulututkinnolla lopulta niin suurta merkitystä? Tuo trendi, että työskennellään ilman varsinaista tutkintoa, on selvästi yhä nouseva trendi.

      En puhu nyt mistään yksittäisestä tapauksesta, vaan yleisellä tasolla. Mietin, onko akateeminen koulutus henkitoreissaan ja jäämässä koulutusväylänä kaupallisen kurssituksen jalkoihin? Milloin esimerkiksi opettajia aletaan kurssittaa yksityisillä valmennuskursseilla tehokkaiksi opettajiksi?

      Poista
  47. Heissuli!

    Minä tykkään lukea Katleenan blogia, hän kirjoittaa ihanan kivasti tärkeistä asioista; ei ihme että on herättänyt laajan seuraajakunnan. Nimenomaan tuotteistamisesta haluaisin lukea enemmän, erityisesti siitä miten sitä sovelletaan ihmisiin!

    VastaaPoista
  48. Sarasvuo tarjosi töitä työttömälle.

    Minä haluaisin tarjota töitä Sarasvuolle; pullojen ja kaljapurkkien keräilijänä. Paljon en kuitenkaan kykenisi hänelle erinäisten kustannuksien vuoksi maksamaan, viisi centtiä jokaisesta automaattiin palauttamastaan purkista, josta kuitin minulle toimittaisi.

    Tartutko, Jari, tarjoukseen, tämä olisi sentään rehellistä työtä, ympäristökin siistiytyy!

    Voisit lopettaa sen pullotetun ilman myymisen ja ryhtyä rehelliseen työhön, omatunnolle sellainen tekee hyvää. - Palkkaisin minä vaimosikin!

    Kuis olis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran täsmennän, että 8-10 kassillista pitää näin harjoitteluajalla kohtuudella saada, taitojen ja kykyjen kehittyessä sitten lisää. - Ei maalima laiskoja elätä!



      Poista
    2. Katleenaa minä en näin aloittelevana yrittäjänä valitettavasti voi palkata, kun niitä näyttöjä ei sillä tavalla vielä ole.- Ei silti missään nimessä pidä masentua, aavistan kyllä loistavat lahjasi, kyllä se siitä.

      Ota yhteys vuoden päästä, ajattelin silloin perustaa pullojen ja kaljapurkkien kiillottamon ja lisätyövoimaa varmasti tarvitaan!

      Purkkia ja pulloa meillä löytyy kaikissa väreisssä, sanoin työntekijöitä. Hyvä henkikin meilla on, kovin halvalla suostuvat työtään tekemään, ihan vain asian vuoksi!

      Poista
  49. Toki muistan lapsuudestani, kun isoäitipuoleni Aadolfin kotona olin Lopella. - Minä tulin sisälle ja moikkasin paikalle pullahtaneita vieraita, Addolf paheksui, pisti jokaista tervehtimään kädestä. Olivat jotain kaukaisia sukulaisia tai muita männynkäpyjä.

    Olivat vielä Rengosta, kirosin sosiaaliset, kaukaiset sukulaiseni,alimpaan helvettiin! - Minun oli jo silloin vaikea puhua kepua ja riistää ihania ihmisiä.

    VastaaPoista
  50. Minä yritän ottaa oppia Katleenasta. Hän kirjoittaa hyvin laajalti harkittuja mielipiteitä hyvin harkitusti. Minä vain näitä kirjoitusvirheitä.

    Muihin asioihin menneksenäni, laitan tähän linkin Juice Leskisen hienoon puhelinpylvään henkinen elämä"- kappaleeseen.

    VastaaPoista
  51. Kuules nyt Ritsard, kun aina pannaan näitä linkkikipaleita iltasella, jolloin olen mokkulan varassa enkä pääse kuuntelemaan. Ja aamulla on sitten kova meno, kun anonyymi ja muut heräävät ja pitää vastata tiukkoihin kysymyksiin.

    Tulisi jo lumimöräkkä ja talvi.

    VastaaPoista
  52. Ei sillä niin väliä, iltalehtien mukaan tulee hirvittäviä syöksyvirtauksiia, rajuja rajuilmoja, tappavia pyörremyrskyjä ja murhaavaa lunta niin paljon, että tokko enää tavataan! - Lunta kuuleman mukaan neljä metriä tai enemmän.

    Anonyymit ovat pahoja, Mikisenkin juttuihin lankesin, kun tein kaikenlaista ja jauhoin purkkaa samaan aikaan kun vastasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lankeaminen on inhimillistä, mutta minä tunnistin heti tuon pienen kettu repolaisen, sillä hänellä oli niin herkullisia kielivirheitä, ettei niitä voinut keksiä kukaan muu kuin huumori-ihminen, kielitaituri. Yksipallistakin luulin ensin häneksi, mutta sitten arvelin yhtä toista. Onhan noita taitureita.

      Älä kamalias puhu noista ilmoista. Tai ei, tulisikin kunnon myrsky, lentäisi lumi vaakasuoraan ja ylös ja alas, ja vinkuisi tuuli nurkissa ja heiluttelisi jotain, vaikka ikkunaluukkuja. Menisi sähköt!

      Poista
  53. Kataleena: "Sehän tässä ammatissani on hassua, että koulutus ei vaikuta uskottavuuteeni mitenkään. Koulutusalalla uskottavuus päätellään nimittäin koulutuksen tuloksista, ei kouluttajan tutkinnosta.

    Iines: "...että vain tulos ratkaisee eikä tutkinnolla ole merkitystä.
    Jos näin on, miksi kouluttautua ollenkaan? Miksi suorittaa tutkintoja?"

    Kävikö tässä niin, Kataleena puhuu itsestään ja omasta ammatistaan, erikoistapauksesta siis, mutta Iines yleistää sen koskemaan kaikkia ammatteja ja kaikki tutkintoja?


    VastaaPoista
  54. Niin, siis olen mietistekellyt laajemminkin tätä Katleenan sanomaa: "Koulutusalalla uskottavuus päätellään nimittäin koulutuksen tuloksista, ei kouluttajan tutkinnosta." En halua keskittyä vain Katleenan tapaukseen, koska asialla on laajempaakin kiinnostavuutta.

    Omassa kysymyksessäni - Miksi suorittaa tutkintoja? - viittaan vaikkapa omaan koulutusalan tutkintooni. Koulualalla, sekä aikuis-, peruskoulu- että lukiotasolla, on ollut puhetta siitä, että epäpätevät, siis ilman tutkintoa olevat opettajat tulisi irtisanoa kouluista ja palkata tilalle tutkinnon suorittaneet pätevät opettajat. Tämä on osittain vanhempien toive. Tämä sotii kuitenkin nyt vastoin tuota vallalla olevaa trendiä, että työn tulos ratkaisee, ei tutkinto. Miksi siis opettajiltakaan vaatia tutkintoa, kun moni tekee työtä hyvin tuloksin ilman tutkintoakin?

    - Myöhemmin muissa kommenteissa laajennan keskustelua sitten edelleen ja pohdin ilmiötä yleisemmin muillakin aloilla, koska se on vallannut alaa. Töitä halutaan tehdä, vaikkei niihin olisi enää perinteistä koulutusta, esimerkkinä toimittajan työ. En siis edes halua puhua tässä vain yhdestä tapauksesta, koska koko trendi on kiinostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa sietääkin pohtia. Olisiko niin, että julkisen sektorin töissä vaaditaan ja katsotaan enemmän tutkintoa kuin yksityisellä puolella, jossa pelkkä osaaminen ratkaisee enemmän? (Toki sielläkin tutkintoja vaaditaan.)

      Tutkintohan ei aina todista, että löytyisi myös kompetenssia käytännössä.

      Mutta ilman muuta tutkinnoista on hyötyä, keskimäärin, yleisesti ottaen, eli eiköhän se kuitenkin korreloi uralla ja yhteiskunnassa etenemisen kanssa. Tutkinto kertoo henkilön täyttävän tietyt kriteerit, kuten Iines sanoikin.

      Minäkin halusin nuorena jonkin tutkinnon, vaikka sitten teinkin työurani aivan muualla, siellä jonne sattui olemaan luontaisia taipumuksia. Mutta on siitä tutkinnosta ollut hyötyäkin. Se on vähän niin kuin sotilasarvo. On sillä eroa onko korpraali vai kenraali.

      (Kekkonen ja Hitler olivat korpraaleja.)

      Poista
    2. Näin tietenkin on. Julkisella sektorilla on työnhakijan kannalta tiukemmat kriteerit, mutta sitten taas parempi ja luotettavampi työturva: selvät ja tasa-arvoiset virkaehtosopimukset, säännnöt, oikeusapu, työterveyshuolto.

      Poista
  55. Mitenkään väheksymättä koulutusta ja/tai ammattitaitoa: suuri osa nuorista jää vaille opiskelupaikkaa. Eli vaikka me täällä blogeissa herkistellään, suurin osa nuorista joutuu kuitenkin luopumaan unelmistaan, tai "vaihtamaan" ne.

    En siis tarkoita hyökätä kenenkään kimppuun, mutta Iines ja Katleena: molemmat pääsitte tekemään sitä mitä halusitte. - Ja jos se halu sitten muuttuikin, siihenkin löytyivät taidot! Hienoa, ihan oikeasti! :):):)

    Mutta mitens me normilapsien vanhemmat, tässä yhteisössä? Ei kai kirjastojen hiljeneminen auta nuorta lasta löytämään polkuaan, saati pääsemään sille?

    Rönsyilen itsekin niin paljon että tätä ei pitäisi sallia, mutta silti: Katleena, olet moniosaaja, ja Iines, tätä ominaisuutta arvostat.

    Mitä teen 10-v lukihäiriöisen ja koulukiusatun oppilaani kanssa?

    Minulla on kädet tyhjää täynnä. - Lisäisin vielä, että jos on rahkeita, menestyy kyllä; siihen ei tarvita mitään muuta kuin hiukka työtä. - Paljon työtä, niin valmistuu alle puolessa vuodessa luokan parhaana Wienin yliopiston ulkomaalaisille tarkoitetusta opistosta, vaikka olisi se "luuseri", kurssista toiseen... Näin elin, ja sen tein; opettaja kirjoitti vielä kotiinkin! :)

    Kaikilla niitä rahkeitä ei ole.

    Toki voidaan kirjoitella ja kertoa miten hyvin ollaam missäkin pärjätty.

    - En siis vihjaa, että toisten onnistumisen mitta olisi jostain pois, mutta mitäs ne, joilla rahkeita ei ole?

    Eli minä olin Wienin yliopiston mallioppilas - edelleenkään en tiedä, miten opastaa ja auttaa "omaa" lasta.

    Yritän siis sanoa, että jospa tämän hehkuttamisen sijaan puhuttaisiin niistä oikeista avuntarvitsijoista? Ketään väheksymättä, kenenkään saavutuksia sivuuttamatta.

    Olette molemmat osaajia aloillanne, varmasti, mutta kun Summerhilliä ei meillä ole, jonka voisi kieltää, mitä me tehdään kaikille niille "minun" lapsilleni, jotka eivät ole erityisen eteviä missään?

    Tämä on tarkoitettu kysyväksi ja rakentavaksi kommentiksi; en hyökkää mitään tai ketään vastaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char,

      koulutus, ammattitaito ja syrjäytyminen eivät ole välttämättä vastakohtia. Se ei oikeasti mene niin, että jos nuori on ilman koulutuspaikkaa, hän ei ole päässyt mihinkään. Esimerkiksi ammatti- ja yrittäjäopistoihin eri puolella maata pääsee sisään vitosen keskiarvolla. Tai oikeastaan, peruskououn päättötodistuksella, oli keskiarvo mikä tahansa.

      Totuus on se, että useat ilman koulutuspaikkaa olevat eivät siis ole halunneet koulutuspaikkaa. Tämä on yhä yleisempää, ja sitä varten on suunniteltu jopa sosiaalitukien pienentämistä niiltä nuorilta, jotka eivät ota vastaan mitään koulutuspaikkaa.

      Rahkeita ei siis paljon tarvita, ja koulutuspaikoista on tällöinkin varaa valita. Ihan sinne unelmien ammattiin (juontaja, media-ala, tanssija) muutoinkin harva pääsee opiskelematta ensin ahkerasti.

      Eri asia kokonaan ovat nuoret, joilla on vaikkapa mielenterveyshäiriöitä, masennusta. He voivat olla hyvinkin lahjakkaita, mutta kun mieli on särkynyt, ei elämästä tule mitään. Kenelläkään. Tässä pitää kääntää katse terveydenhuollon resurssien puoleen. Liian moni ei saa apua eikä hoitoa.

      Char, kaikki apu avuntarvitsijoille, lukihäiriöisille ja masentuneille, ei voi olla yksityisten ihmisten harteilla, ei voi syyllistää minua eikä sinua, jos 10-vuotias lukihäiriöinen ei saa apua, sillä se on kiinni päättäjistä ja kunnista! Sinne palopuheet! Itsekin soittelin kerran 16-vuotiaan lukihäiriöisen opiskelijan puolesta terveyskeskuksen puheterapeutille, joka sanoi, ettei ole resursseja, ajat menevät puhehäiriöisille lapsille.

      Poista
    2. Mitenkään väheksymättä koulutusta ja/tai ammattitaitoa

      Sanoo itse kouluttamaton ja kouluja käymätön kateellinen henkilö?
      Miten se aina onkaan niin, että kouluttamattomat kadehtivat sitä mitä meillä korkeasti koulutetuilla on...siis meillä, jotka olemme puurtaneet itsellemme useita korkeakoulututkintoja ja nyt nautimme koulutusstatuksen tuomasta elämän laadusta ja paikoitellen jopa helppoudesta?

      Poista
  56. Sanon nyt, lupaa kysymättä: tämän uuden formaatin mukana keskustelun seuraaminen häviää. Ihmiset ehkä poistelevat tekstejään, vai ovatko asialla hakkerit?!

    Itse luin äsken vanhoja juttuja, uusia vastauksia saadakseni, niin eivätkös ne vanhat viestitkin olleet osittain sieltä kadonneet.

    Eli sanottakoon tässä: en kirjoita ja sitten poista. Ja minulle saa kirjoittaa osoitteeseen sugarbethcarey@gmail.com. niille joita kiinnostaa. - Yksi kiinnostunut oli hävinnyt tai hävitetty....

    Miten toimiva tämä uusi formaatti on? Mielipiteitä?

    - Luen huomenna! Nyt nukkumaan,

    natihaleja, Char

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi formaatti on alkuun hankala lukea, sillä ylemmäs asianomaisille Vastaa-komennolla osoitetut kommentit jäävät sinne ylös, eivät siis katoa. Tarkasta siis tuolta ylempää, siellä on joukko sinun eilen iltayöstä kirjoittamiasi viestejä, vastauksina muille.

      Käsittääkseni ketjusta ei kukaan ole poistanut viestejä, eikä sitä muutoinkaan tapahdukaan, paitsi kun joku korjaa lyöntivirheitään poistamalla vanhan ja palauttamalla korjatun version. Mutta siis kommentoijan poistamasta omasta viestistä jää aina merkki, jossa lukee: Kirjoittaja on poistanut tekstin.

      Blogger tai yleensä virtuaali myös kadottaa joskus pitkiäkin tekstejä. Joskus kirjoittaja voi itse painaa vahingossa jotain nappulaa, joka tyhjentää ruudun, joskus teksti vain katoaa. Minullekin käy näin joskus, kun olen juuri painamassa kommentttia eetteriin.

      Poista
    2. Joo, minä voin kirjoittaa sinulle vaikka olemisen sietämättömästä keveydestä ja sitten lukemisen ja kirjoitamisen erityisvaikeuden yhteensovittamisesta, ottaen huomioon kausaalisen koon oletetun merkittävyyden problematiikan runojen tulkinnassa.

      Hatinaleja!

      Poista
  57. "Sanon nyt, lupaa kysymättä: tämän uuden formaatin mukana keskustelun seuraaminen häviää. Ihmiset ehkä poistelevat tekstejään, vai ovatko asialla hakkerit?!"


    Toi on niin totta, Char.

    Senkin hakkerit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän ei siis tietenkään ole hakkerointia, jos itse poistelee omia tekstejään - täällä blondin ajatus taas lentää nopeammin kuin sulokätöset näppäimistöllä. :)

      Saa jokainen poistaa, ja itseänikin usein, ja entisen formaatin aikana varsinkin (liittyen siis siihen, että silloin olin ehtinyt kirjoittaa paljon) houkuttaisi tuo "poista"-näppäin.

      En nyt kuitenkaan käytä sitä, koska keskustelujen seuraaminen menee mahdottomaksi, jos on vähän jälkijunassa useimpina päivinä, kuten minä, ja puolet ihmisistä ovat raakanneet omat tekstinsä pois keskustelusta. Jäljellejääneet tekstit tuntuvat vähintään omituisilta.

      Meinaan, että kyllähän me puhutussa keskustelussakin usein sanotaan kaikenlaista, minkä lopulta haluaisi ainakin muotoilla paremmin - eli taas kerran kuulutan, että mikä ihmeen valta "netillä" on? Jos ilmaisee itseään huonosti, tulee ymmärretyksi väärin (mistä hyvänsä syystä), siinähän on se "vastaa"-näppäin.

      Jota minusta olisi reipasta ja rehtiä käyttää! :)

      - Ja huomenta vaan kaikille säädyille! :)

      Täällä on eka kaffekupponen talvimuumimukista nautittu; nyt siirrytään seuraavaan, ja katsomaan samalla kivaa tallennetta! Hauskaa päivää kaikille! :)

      Poista
    2. Huomenta, Char,

      kukaan ei ole poistanut omia tekstejään tästä eikä noista muistakaan keskusteluista.

      Jos haluaa korjata vaikka lyöntivirheitään, niin kuin minä teen usein, tai vaikka Riku, niin kommentin voi kopioida, poistaa keskustelusta, liittää uutena kommenttina ja korjata siinä ennen kuin julkaisee sen. Mutta siis varsinaisia poistoja näistä keskusteluista ei ole tehty vuosikausiin. Niistähän jäisi aina merkki, joten asian kyllä huomaisi.

      Poista
    3. täällä blondin ajatus taas lentää nopeammin

      Ei kyllä huomaa, että se ajatus lentäsisi siellä ;)
      Ufokin on todennäköisempi - ja lentää nopemmin - kuin tuo kehitelmäsi. Uskotko?

      Poista
    4. Tässä puhutaan siis kommentoijan omista poistoista. Jos poistat oman viestisi, siitä jää häntä, jossa lukee selite: Kirjoittaja on poistanut tekstinsä (tms.).

      Jos bloginpitäjä taas poistaa toisen kirjoittaman kommentin psysyvästi, siitä ei jää häntää, ei merkkiäkään.

      Poista
  58. Minä toisinaan deletoin viestejäni, kun kaduttaa joku hölmöilyni.

    Iineksen pitkissä kommentoinneissa tietysti vähän vaivaa vaatii, kun kelailee ketjua, onko siellä joku johonkin vastannut.

    PS ulkona on nyt iltapäivälehtien lupailemasta 0,01 senttiä lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toisinaan deletoin viestejäni, kun kaduttaa joku hölmöilyni.

      Otan osaa. Pisteet sinulla siitä, että sentään kadut, muuttet kaadu.

      Kaadutko kun kadut kaatuvat katuun?

      Poista
  59. Välillä väärään kohtaankin onnistun viestini kirjoittamaan. Silloin deletoin sen ja siirrän oikeaan kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudestaan huomenta kaikille,

      en kyllä (mikä ihana sanapari) puhunut tästä keskustelusta vaan edellisestä.

      - Riku, sen kun siirrät ja justeeraat! :)

      Taisi tulla kohtu kurkkuun, eli naisille tyypillinen hysteria, kun en edellisessä keskustelussa löytänyt niitä juttuja, joihin vastasin. ;) :D - Eli en varmaan vaan osannut lukea oikein! My bad! *rolls eyes*

      Iines, sinulle vastaan koulutusasiasta myöhemmin, nyt pitää säätää konserttiaikatauluja...

      Täällä ei muuten ole sitä paljon luvattua lumisadetta ensinkään. Höh! Lammikot on jäässä. Lasketaanko se?

      P. S. Anteeksi jos kuulostin tuittuilevalta, en tarkoittanut. Ottakaa huomioon, että vasta eka kaffe oli menossa; tartten kolme mukia, ja sitten olen taas kiva! Niinkuin nyt! :)

      Poista
    2. Anteeksi jos kuulostin tuittuilevalta

      No, olkoon, mutta anti olla viimeinen kerta.

      Taisi tulla kohtu kurkkuun, eli naisille tyypillinen hysteria

      Hysteria on oikein Freudin diagnosoima ja määrittelemä naisellinen MT-pulma, joka aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä ja kulunkia.

      Poista
    3. Char, tuolla edellisessä keskustelussa pitää vierittää keskustelua ylemmäs, niin sieltä löytyy kyllä sinun eilen illalla kirjoittamiasi vastauksia mm. Kuunkuiskeelle klo 23.07, mikikselle 22.50 ja 22.37 jne.

      Viestit asettuvat tosiaan aina sinne ylös, hyvinkin korkealle, jos keskustelu on pitkä.

      Poista
    4. Mitä hysteriaan tulee, anonyymi, niin tutkimusten mukaan - kuten mm. Anna Kortelaisen kirjasta Hysteerinen nainen olemme saaneet lukea - "naisen hysteria" oli mieslääkäreitten luulo, että erikoisesti kikkelinpuutteessa olevat naiset saivat omituisia kohtauksia, jotka johtuivat kohdusta ja munasarjoista, kun ne eivät saaneetkaan toteuttaa biologista tehtäväänsä. Naiset taisivat saada oikein kikkelihoitoja tai ainakin heille koetettiin tuottaa orgasmeja hysterian laukaisemiseksi, jotta se kohtu ei enää hyppisi kurkkuun.

      Poista
    5. Mortimer Granvillesta on tehty vallan komediallinen leffakin, jossa naisille tuotettiin "hysterical paroxysm", joka nykyään orgasmiksi mielletään. Ei käsittääkseni kikkelihoidolla, vaan ensin käsipelillä, ja sitten vibraattoreilla, ajan ja mieslääkäreiden käsien säästämiseksi. - Klitorishan nyt on useimpien naisten herkin kohta, ja vain n. 30 % naisista saa orgasmin pelkässä yhdynnässä, ilman muuta stimulaatiota.

      Sanoo palstan viralliseksi ilmottautuva seksologi (kuten muistatte, kirjoitan tuosta, eli aihepiiri on tuttu). - Leikinlasku sallitaan myös, anonyymi! Kunhan muistamme, että palstaa voivat lukea lapsetkin, eli pysytään faktoissa ja hyvän maun puitteissa. :)

      Tuosta vibraattorista vielä: sitä ei aluksi mielletty seksuaalista nautintoa tuottavaksi välineeksi, vaan "rentouttajaksi", siinä kulttuurissa. Naisten seksuaalinen mielihyvä oli aika vieras käsite, meidän mittapuidemme mukaan.

      Iines: tuskin tuosta koulutusasiasta meidän tarvitsee vänätä. Minusta me kaksi, esim., ollaan etuoikeutetussa asemassa geenien ansiosta. Ja jos omalle murkkuikäiselle lapselle tarjolla olisi koulupaikka Jämsänkoskella, alalle, joka häntä ei kiinnosta, ja me asuttaisiin Oulussa: sydäntä kylmäisi.

      "Älä mittaa omalla mitalla muiden kauroja", sanoo viisas isosiskoni, opettaja itsekin (mutta älkää kertoko että kehun häntä, meillä on sellaista tyypillistä kissanhännänvetoa :D - vitsi!)

      Oikeasti ollaan kaikesta tärkeästä samaa mieltä, ja Maiju on tukenut ja tukee minua kasvatus- ja opetustehtävissä, ja hänelle soitan ensin jos tarvitsen neuvoja tai ideoita, myös byrokratian suhteen.

      Poista
    6. "Tuosta vibraattorista vielä"

      Muista, että palstaa voivat lukea lapsetkin, eli pysytään hyvän maun puitteissa.

      Poista
    7. Kyllä lasten kanssa voi ja pitääkin puhua seksuaalisuudesta ja seksistä; ei se ole tabu.

      Olen selittänyt kondomit ja vibraattorit 3-vuotiaille - emme elä Muumilaaksossa, vaan ihan täällä oikeassa maailmassa, ja mainoksia vyöryää kaikkialta. - Myös niitä vibraattori- ja ehkäisyvälinemainoksia.

      Siksi onkin hyvä, jos aikuiset ovat ikään sopivassa suhteessa aktiivisia kun lapset alkavat kysellä. - Itse jouduin yhden hoitopojan kanssa klassiseen tilanteeseen: poika oli 2 v, oltiin bussissa matkalla kirjastoon, ja jämähdettiin liikennevaloihin ja kondomimainoksen kohdalle. "Char, mikä toi on", kysyi poika - ja ilmeestään ajattelin että symbolien joukossa falloskin lienee aika atavistinen.

      Muut matkustajat virnuilivat, ja odottivat mitä sanon - itse mietin, että a) sukupuolitaudit tai b) epätoivotun vauvan ehkäisy ei ole paras keino aloittaa valistus...

      Jolloinka Jeesus kuuli sanattoman rukoukseni, lähetti paikalle paloauton, ja Poika kiinnostui siitä oitis.

      Lainasin kyllä sillä reissulla sekä pari kirjaa että videon, ja illalla kerroin vanhemmille, että tilanne on päällä.

      Seuraavana päivänä katseltiin video muksujen kansa yhdessä. Eivät he ihmeemmin kyselleet lisääntymisestä; siinähän katselivat, ihan kuin Peppi Pitkätossua.

      Minulle teki hyvää saada pieni miettimistauko, ennen seuraavaa mainosta... Kun perustiedot olivat olemassa, olisi ollut helppoa selittää, miksi ehkäisy on hyvästä.

      Kylmiltään se olisi ollut raakaa.

      Kiitos, paloauto! :)

      Poista
    8. Char,

      sanot, että me - sinä ja minä - olemme "etuoikeutetussa asemassa geenien ansiosta" ja että "jos omalle murkkuikäiselle lapselle tarjolla olisi koulupaikka Jämsänkoskella, alalle, joka häntä ei kiinnosta, ja me asuttaisiin Oulussa: sydäntä kylmäisi."

      Geenien ansiosta on kai harva pippinä tai pappina, enemmänkin sitkeitten perslihasten ja yritteliään ja vastuuntuntoisen luonteen.

      Minulle on tuokin kyllä uutta, että koulutuspaikkoja tarjottaisiin nuorelle alalta, joka häntä ei yhtään kiinnosta ja vielä kovin kaukaa kotoa.

      Näin voidan tehdä nähdäkseni siinä tapauksessa, että nuori ei itse ehdota mitään, ei auta opinto-ohjaajaa kertomalla, mikä voisi kiinnostaa, minne voisi mennä opiskelemaan. Tällöin opinto-ohjaajan vaihtoehdoksi jää kartoittaa sellaisia paikkoja, joissa uskoo kyseisen oppilaan pärjäävän opintomenestyksensä perusteella. Lukioita ja ammattioppilaitoksia on Suomenniemi täynnä, ja niiden jälkeen voi jatkaa opintoja korkeakoulussa tai etsiytyä alansa töihin - jos niitä on. Joka alalla on työttömyyttä, myös akateemisilla aloilla.

      Poista
    9. Olet toki oikeassa: työtä vaatii menestyminen, alalla kuin alalla.

      Tietääkö joku, miten nuorille opiskelupaikkoja tarjotaan? Minulle jäi eilisestä sellainen kuva, että kaikki "sijoitetaan".

      - Etuoikeutetussa asemassa silti ollaan me, tässä yhteisössä, joilta sanankäyttö käy. Sukulaispoika reputti poliisikoulun, pariin kertaan, ennen kuin pääsi sisälle, kun ei osannut kirjoittaa esseitä.

      Muuten ehkä ylitulkitsin, tai käsitin väärin.

      En tarkoittanut mitenkään arvostella tai loukata!

      Poista
  60. Suutarin ja tutkijaprofessorin yhteiskunnalliset statukset "ammattilaisina" ovat arvoasteikolla hiukan eri kohdissa mutta oman kompetenssin saavuttamisessa kokemuksella on ratkaiseva merkitys, ylivertaisuus edellyttää molemmilta intohimoa. Vain koulutuksella saatu tieto on pelkkää informaatiota, kuten kirjaston hyllyssä pönöttävät kirjat.

    Ei ole kai sattumaa että "ADHD-oppilaat" ja "itseoppineet" -konsultit, ovat pörränneet vuosilymmeniä yrityksissä sparraamassa sekä työntekijöitä että johtajia parempaan tulokseen. Puhumaan kokemuksen rintaäänellä. Kohteena on ollut, milloin yksilö, milloin yhteisö ja tavoitteena molempien hyvinvointi ja – itse asiassa – ongelmiin organisaation välisissä suhteissa.

    Samat ongelmat vaivaavat myös opetuslaitosta. Siellä vuorovaikutukseen perustuva, oppiva osaaminen, on opettajille pelkkä kielikuva. Hiljaisen tiedon, vuorovaikutuksen ja kokemusten jakaminen on opettajien omassa oppimisessa systemaattisesti syrjäytetty. Tiedosta halutaan pitää "kiinni", se on opettajalle yksityisasia.

    VastaaPoista

  61. Anna Kortelainen itse hysteerikkona on jäävi kirjoittamaan Hysteriasta, ainakaan analyyttisesti. Lisäksi hänen kerrontaa leimaa vakava feministinen poljento, joka on omiaan rampauttamaan kaiken järjellisen ajattelun... siis feministeiltä.

    Mutta tuo kikkelihoito kuulostaa ihan tieteellisen järkeen käypältä. Onko blogistilla omakohtaista kokemusta tepsikö se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin olet pätevä diagnosoimaan Kortelaista, jos et ole hänen lääkärinsä, ja jos olet, et voi, koska sinua sitoo vaitiolovelvollisuus.

      Taas menee keskustelu ikävään suuntaan...

      Kirjoitin tuossa ylempänä lyhyesti yhdestä ns. hysterian hoidosta. - Tuskin blogisti, sen paremmin kuin minäkään, haluaa jakaa yksityisimpiä kokemuksiaan tässä ilmapiirissä. Pysytään faktoissa.

      Poista
    2. Noh noh, minulla on sentään useampi korkeakoulututkinto ja diplomit. Mitä sinulla on?
      Aivan, ei mitään muuta kuin höpö höpö tason hatinalle juttuja.

      Kortelainen on julkifeministi ja julkihysteerikko, joten hänen diagnosoimisensa on helppoa meille, alan parhaille asiantuntijoille. Jos suomeen mahdutetaan yhtään enempää löysää hatinalle, natinati löpinää, suomen kansantalous ja moraalipohja murrenee kun muutama kesämekkoinen vain tuottaa ihan silkkaa kompostia ja vielä virtuaaliin. Puhun siis sinusta Miau.


      Poista
    3. japeko, naisten hylkimä insinööriluuseri, on pätevä tekemään diagnooseja?

      MUAHAHHAAAAAAA !!!!!!!!

      Poista
  62. Iines, lisään vielä, että en tarkoittanut sivuuttaa koulutuskeskustelun mahdollisuutta! Uskon ja kaikkien juttujesi perusteella väitän että tiedän, että olet hyvä ope!

    Jotenkin vain tuntuu siltä, että välillä täällä menee jutut elitistiksi. - Tai ehkä se olen vain minä. :)

    Nyt lounaan-laittoon! :)

    P.S. Tiedän siis paremmin kuin hyvin, että viimeistään ensi viikolla, jos ei jo tänään, palataan lasten ja nuorten hyvinvointiin! Mikä onkin ihanaa, ja saa minut käymään täällä! Jatketaan! :)

    VastaaPoista
  63. Iines, Tärkeää Asiaa!!! Juttelin Maijun kanssa, ja hän kertoi että tämän päivän Hesarissa on juttu uupunettein äitien kehtolauluista! Ynnä sisarusten!

    Saisiko tästä pyytää alustusta, eli blogikirjoitusta?

    Ei mitään paineita, ja jos ei nappaa, ei sitten. Minusta vain tuo "hellä äiti"-myytti ja sen purkaminen - ei siis äitien parjaaminen - on aiheena mitä herkullisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes Char! Siisti aihe!

      Kyllä nappaa! Iines, jos kuka handlaa kyllä aiheen. Minäkin odotan innolla.


      Poista
    2. Char,

      saa pyytää. Kiitollisuudella vastaanotan ehdotukset, ja mietin lähinnä sitä, onko minulla annettavaa ehdotettuun aiheeseen, sitä vinoa näkökulmaa, jota ilman juttujani en osaa tehdä.

      Nyt on siis ilmestynyt lastenkirjalta näyttävä aikuisten kirja, Nyt vittu nukkumaan (Go the fuck to sleep, Adam Mansbach & Ricardo Cortés).

      Panen tähän esimerkiksi yhden suomalaisen unirunon, johon kirjan esittelijä kirjan runoja vertaa: "Tule surma suota myöten, /Tauti talvitietä myöten, / Tuo kurikka tullessais, /Nuppaa lasta päähän. En sano enempää, mutta näette, että kirjan näkökulma on mielenkiintoinen.

      Ts. kyseessä eivät ole hempeän ruusuiset prinsessaunilaulut, vaan enemmän äitien omia tuntoja purkavat laulut.

      Minulla on ehdotus. Char, mitä jos sinä laatisit tästä kirjoituksesta alustuksen? Voitaisiin julkaista se sinun nimerkilläsi tai nimelläsi, miten vain haluat, tässä blogissa, jos et tahdo puhua siitä itse toisaalla.

      Olen valmis antamaan silloin tällöin tilaa muillekin, joilla ei ole omaa blogia. Osallistuisin kyllä keskusteluun.

      Voisi olla aina väliin teemalla: Vieraskynä tai vieraileva kolumnisti. Ehtona on vain se, että kirjoitus olisi selkeä ja kohtuullisen mittainen, ei liian pitkä.

      Nimittäin minun äitiysajoistani on sen verran aikaa, että pelkään, ettei minulla ole vauvuusasioista ja äidin osasta tarpeeksi muistissa asiaa. Sinä olet hoitanut, Char paljon lapsia, pidät heistä kovasti, olet emotyyppi, kotikeskeinen ihminen. Noh, haluaisitko laatia Vieraskynä-alustuksen?

      Poista
    3. Haluaisin! Hui, ja jännittää, mutta juu!

      Itse kirjoittaisit upeasti myös, mutta ymmärrän sen, että vaihtelu blogissa voisi olla hauskaa...

      Nyt vain on se, että mulle ei tule Hesaria. Siskoille kyllä, ja saan artikkelin postissa. Ensi viikon olen äidillä kylässä, eli voisiko tämä olla semmoinen pari viikkoa teknisesti vaativa juttu (Mammalla ei meinaan ole internettiä)?

      Mutta jei, minusta kiinnostava ajatus!!! Ja juu, otan tarjouksen vastaan, jos olet varma, ettet mieluummin itse kirjoita?

      Poista
    4. Olen varma! Ja olen hirmu mielelläni keskustelijan roolissa. Voin olla hankalakin, oikein änkyräjankko, eli Vieraskynällä on vapaat ja itsenäiset kädet ja ilmaisuvapaus, johon keskustelijoiden ei tarvitse yhtyä, mutta johon saa yhtyä. :)

      Poista
    5. Enköhän minä Iines tuon änkyräjankon puolesi tiedä; olisin äimistynyt, jos hymistelisit!

      Tuntuisi jopa, että olen tehnyt jotain väärin - keskusteluahan täällä käydään, ei mitäänsanomatonta nyökyttelyä!

      - Kiitos hymynaamasta! ;) :)

      Poista
  64. P.S. Jos lähettäisin juttuni sulle ensin luettavaksi - niin mihin?

    Meiliosoitteeni tiedät, eli voit laittaa postia sinnekin.

    Lupaan yrittää olla lyhytsanainen, enkä käytä hymiöitä! :)

    VastaaPoista
  65. Meiliosoitteeni on edelleen ikkunaiines@gmail.com. Sama osoite, johon olet joskus kirjoittanut. Julkaisen jutun, kun se on valmis ja sinulle sopii. Aihe on varmaan ajaton, eli ei kiirettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja olisi tietenkin hyvä olla itse luettuna. Voisikohan sen saada pikapikaa kirjastosta - kannattaa tarkistaa. Ellei saa, ei se mitään.

      Poista
    2. Yritän saada kirjan käsiini - tai sitten laajennan aihepiiriä...

      Mikä on hyvä pituus? Oma blogini on liian pitkä, tiedän, mutta oisko puolet hyvä? 1/3?

      Nyt syömään, ja kyselen yksityisesti loput! :)

      Kivaa iltaa sinulle ja kaikille, tästähän tulikin kiinnostava projekti!

      Poista
    3. Char, anna palaa vaan, sitten kun ehdit. Osaat kyllä, et tarvitse ohjeita! On paras sanoa vain se, mitä on sydämellä, vaikkei se liittyisi mihinkään lehtijuttuun.

      Poista
  66. Olli Lindholmia siteerakseni: asia klaari! :)

    - Paitsi että että ei Olli noita naamoja...

    VastaaPoista
  67. Vieraskynä onkin hauska ajatus. Miten olisi pieni nimikisa palstan nimestä? Vuoroin vieraissa -palsta? Vieras lusikka sopassa?

    Kikkelihoito... tästäköhän tulee se tunnettu alatyylinen sanonta, että "housut pois ja hoitoon"?

    VastaaPoista
  68. Tapsan nimikisaehdotus on hyvä. Täten julistetaan siis nimikisa ja vastaanotetaan ehdotuksia palstalle, jolla vierailija kirjoittaa jutun haluamastaan aiheesta.

    Vieraskynähän on käytössä HS:ssa, mutta se voidaan hyvin varastaa, ellei parempaa tule. Palstan nimen tulee olla sellainen, että se kertoo heti palstan luonteen. Tapsan ehdotukset otetaan mukaan. Itse voisin heittää kehiin vaikka Sivuikkunan tai Kommentoijan kolumnin, koska oletan, että halulliset kirjoittajat ovat kommentoijia, joilla ei ole omaa blogia- saa toki olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustuksen puheenvuoro.

      Vieras bittiavaruudesta.

      Kiviä ikkunaan.

      Katupeilin takaa.

      Vieras mies tuli taloon.

      Vierastusta.

      Räppänä.

      Rätinää räppänästä.

      Ruuturutinata.

      Klasit säpäleiksi.

      Lasimestarin erikoinen.

      Ikkuna auki Eurooppaan.

      Rikotusta ruudusta.

      Akkunan alta.

      Ikkunanraosta.

      Kommentaarin laarista.

      Takaikkunasta.

      Huutelua vieraasta pöydästä.

      Vierassanoja,

      Poista
    2. Pokat kaulassa.

      Vieraannuttamistus.

      Kunniavieras.

      Poista
    3. Aikaikkuna auki.

      Mahdollisuuksien ikkuna.

      Ropinaa ikkunassa.

      Kittiä kans.

      Jääkukkia.

      Verhonraosta.

      Ikkunalaudalta.

      Lasinen lapsus.

      Poista
  69. Delilah, joskus tuntuu siltä, että vanhemmilta pitäisi vaatia lapsiajokortti, ennen kuin saa synnyttää lapsia! Adoptiovanhemmiltakin vaaditaan vaikka mitä. Puolet kansalaisista ei taitaisi läpäistä hakukriteerejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, pienten lasten kanssa tekemisissä olevilta vierailtakin aikuisilta pitäisi vaatia paitsi rikosrekisteritiedot myös heidän järjenjuoksunsa ylipäätään.

      Poista
    2. Korjausta: järjenjuoksunsa tutkimista

      Poista
    3. Kyllä vaan, Delilah. Vaan eikös lasten parissa työskenteleviltä sitten vaaditakaan puhdasta rikosrekisteriä? Miten voi kasvattaa, jos ei itsekään tiedä, mihin kasvattaa?

      Ymmärrän sen, että erehtyä voi ja olla muutoin ihan hyvä ihminen, mutta lasten kasvatustyössä raskauttavan rikoksen tai petoksen teko menneisyydessäkin on kyllä ajattelemaan paneva.

      Poista
  70. Puolustuksen puheenvuorossa näkisin mieluusti vaikka Kolehmaisen kynäilyn, Kiviä ikkunaan Japen, Vierassanojassa Anonyymin, Katupeilin takaa Kuunkuiskeen, Pokat kaulassa mikiksen. Nämä nyt niistä, joilla ei ole omaa kirjoitusblogia. Niin ja Tapsa olisi Kunniavieras tai Vieras mies tuli taloon.

    Tuota Takaikkunaa muuten harkitsin itsekin listalle.

    VastaaPoista
  71. Mitä vittua?

    Unten mailla tarhan lapset kaikki tyynni.
    Sammakonkaan hyppy lennä.
    Et helvetti soikoon mene enää vessaan.
    Tutumaan voit vittu mennä. 

    Mullan lovessa jyvä kelluu hiljaa,
    Maa satoansa kiireettä kasvatti.
    Lakkaa tenttaamasta, lapsi. Lopeta kysely.
    Yksi sana vain: nukkuvitunmatti.

    Kotkatkin, jotka pilviä hipoo, lepäävät.
    Ja otukset kaikenkarvaiset.
    Paskat sulla jano on. Päätä tyynyyn, mussukka,
    sitä vitun unta tirvaiset.

    Latvuksesta lehahtaa pöllöparvi,
    ilmojen halki kiitää, purjehtii.
    Raivo punainen sydämeni täyttää. Rakas,
    oikeesti, lärvi ihan vitun kii.

    Kissat poikasiinsa painautuu,
    
kilit kylkeen kuttujen.
    
Kulta, on petisi lämpöinen pesä,
    
pistähän vittu nukkuen.
    Ikkunat kaupungin pimenee,

    syvänteissä muhii valaskalat.

    Luen vielä yhden sadun,
    jos lupaat että
vittu nukkua alat

    Me katsomme vihdoinkin leffaa.
    Popcornit mikrossa valmistuu.
    Pling! Voi perseensuti.
    Et voi olla tosissas.
    Nyt vittu nukkumaan takaisin.

    VastaaPoista
  72. Anonyymi, tämähän on siis näyte uudesta unikirjasta, josta yllä on puhe ja johon liittyvistä asioista tulee myöhemmin vieraskynäkirjoitus: Nyt vittu nukkumaan, Go the fuck to sleep, Adam Mansbach & Ricardo Cortés, suom. Kaj Lipponen.

    Mutta siis varsin kutkuttava runo, kiitos sitaattista. Säästän sanomiseni Charin keskusteluun, vaikka mieli tekisi jo sanoa.

    VastaaPoista


  73. Tällä viikolla olisi ollut kiva seurata taas näitä keskusteluja täällä, mutta ei ehdi, ei ehdi. Vähän liikaa töitä on ollunna viimeaikoina. (Laiska töitään luettelee, mutta eilen olin töissä kymmenen tuntia lähes ilman paussia; onko siinä enää mitään laitaa!?)
    Sen verran vaan, että innokkaana lukijana odotan tulevaa, ja kommentoin jo varastoon:
    Ennen vanhaan äiti toivoi lapsen pääsevän pakoon pahaa maailmaa (tuonen lehto, öinen lehto); nyt äiti toivoo pääsevänsä pakoon "pahaa" lastaan.

    VastaaPoista
  74. Sari, ei ole mitään laitaa opettajan 10 t/pv putkesta! Kun siinä on aina päällä ne tuntisuunnittelut, materiaalien valmistelut ja tuottamiset ja sitten kaiken kruunuksi jälkityöt. 10 oppitunnin pito ei siis ole 10 tunnin työpäivä, vaan usein paljonkin enemmän. Olen aina sanonut, että oppitunnin pito on opettajantyöstä jäävuoren huippu, kun joku alkaa paasaaman vaikka yrittäjän työpäivästä. Sitä paitsi 10 tunnin esilläolo on vallan muuta kuin 10 tunnin työskentely omassa rauhassa muitten tarkkailematta, muita ohjaamatta. (Olipas kiva paasata.)

    Minulla olisi nyt sanottavaa tuohon Vittu nyt nukkumaan -teemaan, mutta säästelen, säästelen, vaikka kohta purskahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri aloilla on erilaiset käytännöt.

      Kun olin juuri ennen internet-aikaa töissä eräässä toimistossa, laskin olleeni vuoden ajan töissä joka päivä - kaikki pyhät siis mukaan lukien - ja usein aamukahdeksasta puoleenyöhön. Ilman ylityökorvausta.

      Toisaalta nyt itsellisenä sain viime perjantaina yhden kiireellisen toimeksiannon, jonka tein valmiiksi maanantaiaamuksi. Siinä meni se pyhä, mutta koska valinta on oma, en valita. Ilmatkin oli aika surkeat. Sunnuntailisää en tietenkään laskuuni voi laittaa.

      Totta on toki, että parhaiten puolensa työaika-asioissa ovat pitäneet ammatti- ja virkamiehet eli SAK-laiset haalarihemmot sekä kunnan ja valtion valkokaulusväki.



      Poista
    2. Useat yrittäjät tekevät kyllä duunia ympäri vuorokaudenkin, pyhisinkin, samoin yrityksissä vastuulliset henkilöt, mikä on hatunnoston arvoista puurtamista. Kunnioitan.

      Se vaan, että vieraalle yrittäjälle työskentelevä on usein hyväksikäytetty, kun nuo lisät jäävät maksamatta. Toisaalta on niin, että työntekijä ymmärtää, että oma työpaikka voi olla kiinni juuri tällaisesta uhrautuvastakin asenteeesta.

      Työssäoloaikanani tein varmaan jokaikisenä sunnuntaina lähes koko päivän töitä, kuuntelin pihalta kantautuvia perheitten ääniä, kun korjasin viikolla kertyneitä esseitä ja kokeita usein koko päivän. Ei siitäkään mitään sunnuntailisiä tullut.

      Viisaimmat opettajat pitivätkin kaikenlaisia kokeita ja kirjoituksia vain niin vähän kuin kehtasivat. Yksi opettaja noudatti koko uransa periaatetta: ei koskaan osta salkkua tai reppua, ei koskaan vie töitä kotiin tai tuo sieltä paperin paperia. Paljain käsin kouluun ja takaisin.

      Poista
    3. 90-luvun laman aikana oppi, miten homma toimii. Menin vuonna 90 tiimiin, jossa oli 20 ihmistä. Iski kauhea lama ja kaveria alkoi kaatua ympäriltä. Vuonna 94 samassa tiimissä oli enää 3 ihmistä, minä yhtenä heistä, loput oli potkittu pois.

      Miksi minä säilytin paikkani? Yksi syy oli tietysti tietynlainen pätevyys eli osasin hommani. Toinen syy löytyy luonteesta: en edelleenkään osaa kieltäytyä työstä tai auttamasta muita. Pomoni oppivat, että kun on hätätilanne, minä venyn ja hoidan homman ilman itkua ja kompensaatioita.

      Eräänäkin päivänä pomoni kysyi, että teenkö oman työni ohella yhden toisenkin työt, ilman mitään lisäkorvausta, kun on pakko vähentää taas väkeä. Suostuin tietysti ja olin iloinen, että hän kysyi sitä minulta (eikä siltä toiselta).

      Lyhyen tähtäyksen kompensaatio jäi saamatta, mutta sainhan sen pitkällä tähtäyksellä: säilytin työni. (Siihen aikaan työttömiä oli kuin Kreikassa, 500 000. Hirveä määrä näin pieneen maahan.)

      On tällaisesta lojaalista luonteesta toki etuakin, eli en koe olleeni/olevani riistetty. Tällä tavalla voittaa pomonsa täydellisen luottamuksen ja saa etuoikeuksia, vapauden tehdä työnsä miten ja milloin huvittaa. Pomo tietää aina, että ne tehdään, ilman vahtimista tai hoputtamista, ja sehän on yksityisessä yrityksessä pääasia.

      Nykyäänhän minulla ei olekaan pomoa (vaimoa ei lasketa), vaan seuraava porras ylöspäin hierarkiassa on Jumala.

      Poista
    4. Totta on, että yksityisyrittäjät ovat aina töissä viikot läpeensä, koska milloin tahansa voi sattua jotain (tulee vaikka vesivahinko). Ja ne, joilla on projektitöitä, usein paahtavat tauotta koska tilaajat eivät useinkaan tajua miten aikaaviepää toisten työ on, ja laittavat useimmiten aivan kohtuuttomia aikarajoja.
      Siksi en olekaan yrittäjä.

      Kyllä minäkin tosin olen aina töissä, koska käytän kaikkea mahdollista näkemääni työmateriaalina-elokuvia joita näen, uutisia joita luen, kirjoja joita luen etc.etc.
      Mutta yritän laittaa rajoja sille, milloin teen paperitöitä: en koskaan sunnuntaisin.

      Poista
  75. Niinpä just. Neiti, joka kalenteriani laatii, ei aina tajua, että tunti opetusta tarkoittaa joskus kaksi suunnittelua. Suurin osa tunneista on pakko vetää rutiinilla, ovenkahva-tuntisuunnitelmalla, muuten ei onnistuisi mitenkään. Onneksi hyvä oppimateriaali usein pelastaa; en tunne lainkaan huonoa omaatuntoa vaikken ihan joka aktiviteettia olekaan itse kehitellyt, pitää sitä nyt osata kokemustaan sen verran työssään kayttää, ettei aina tarvitse pyörää alusta asti keksiä.

    Mutta pitkän päivän lopussa ei jaksa edes päivää sanoa, kotona olenkin useimmiten sohvalla kissojen alla loikova rätti.
    Olen toimistotyöläis-tutuille joskus sanonut, että kuvittelevat oppitunnit kokouksiksi; kuinka monta kokousta he itse jaksaisivat päivässä?

    Pääsinpähän valittamaan. Totuuden nimissä on sanottava että pitkätkin päivät on useimmiten niin hauskoja ja kiinnostavia, etten ole stressaantunut. Väsynyt vaan.
    Tänäänkin olen tehnyt suunnittelutöitä seitsemästä(mitä nyt seilaan näissä blogeissa välillä), nyt on piitkän aamupalan aika ennen kuin on taas mentävä...

    VastaaPoista
  76. No juuri noin se menee, suunnittelua, suunnittelua, materiaalin katsomista - on siinäkin työtä, kun valitsee valmiita materiaaleja ja katsoo ehkä vastaukset tehtäviin jne. Ja toki vanhat hyvät monisteet kannattaa säilyttää ja kierrättää vuosi toisensa jälkeen.

    Yhtä opettajaa kyllä muuan luokka nauroi, että se jakeli heille kellastuneita oman opiskeluaikansa aikaisia monisteita katsottaviksi. Tämä pani minut tekemään ainakin esteettisiä muutoksia omiin hyväksi havaittuihin ikimonisteisiini. Täydestä meni, kun vaihtoi vaikka jonkin poliitikon nimen tuoreemmaksi, tyyliin Vennamnon tilalle Soini.

    VastaaPoista
  77. Sehän se kikka onkin: opiskelijat eivät aina aavista, että juttuja on kierrätetty jo vuosien ajan, heillehän ne on "uusia".
    Kun tuntee materiaalinsa hyvin (ja muistaa mitä on tallessa) pääsee perusjutuista vähällä. Mutta aina kun käyttää uutta materiaalia sen joutuu testaamaan ainakin pari kertaa ennenkuin siitä tulee "omaa". Uusia kirjoja ja videoita on kiva tutkiskella, ellei sitä joudu tekemään nopeasti ja pakosta. Viimeaikoina olen ollut kiireinen juuri siksi, että olen ottanut käyttöön (valinnasta ja pakosta) kolme uutta kirjaa. Niissä onkin ollut lueskelemista ja tutkimista, että osaa käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
  78. Kirjasto-teema on jo kai lähes käsitelty, mutta palaan kuitenkin siihen.
    Meillä Helsingissä on tämä reilu meininki, jokainen on voinut käydä netissä ideoimassa ”Unelmien keskuskirjastoa”. Minäkin kävin ja kerroin, että unelmoin, ettei mitään pompöösejä monumentteja rakennettaisi, vaan keskityttäisiin pitämään lähikirjastot, nämä paikalliset koululaisten, vanhusten jne. olohuoneet hengissä. Sain ystävällisen pitkän vastauksen, runsaat kiitokset ajatuksista ja lupaukset, että ajatukseni otetaan huomioon.
    Etsin unelmaani innokkaasti, kun kyselyn tuloksista julkaistiin sivuilla tietoja. Jostain syystä unelmaani ei ollutkaan otettu huomioon, ei edes mitöään siihen viittaavaa.

    Jotenkin näistä monitoimikirjastoista tulee mieleen Fahrenheit 451:n maailma.

    VastaaPoista