30.12.2012

Pikkuporvarin pilvilinnat



Kun jokapäiväinen leipä on taattu, ihminen saattaa miettiä turhiakin kysymyksiä. Saattaa pohdiskella vaikka sitä,  kuinka paljon kaikesta siitä, mitä blogeissa tai feisbookeissa kirjoitetaan, on lainaa, pääomaa niiltä, jotka ovat ajatelleet  fiksummin tai ajatelleet aiemmin. Lainaksi lasketaan tässä kirjoituksessa myös viittaukset toisaalle, kirjailijoihin, filosofeihin, tieteilijöihin, valtiomiehiin, ylipäänsä muihin kuin itseen. Pohjimmaltaan viitataan siis jättiläisen harteilla seisomiseen.

Tässä samalla  laajennetaan pikkuporvarin määritelmää ja otetaan hänet mukaan  kirjoitukseen! Pikkuporvari on jokainen, joka vatsa kylläisenä lukee romaaneja tai katsoo dvd-elokuvia  eikä taistele barrikadeilla köyhien ja sorrettujen puolesta tai kirjoita ilman apurahoja elämäkertaansa tai tarinaa  kärsineen elämästä.

Ajatteleva pikkuporvari siis, taputellessaan tyytyväisyydestä inisevää vatsaansa ei  lakkaa kysymästä, kuinka paljon se rooli, jota kuka tahansa sosiaalisessa mediassa toteuttaa,  peittää sen, mitä ihminen on. Ihminen kun on mieluusti poikkeuksellisen nero, kulttuurinen olento, henkinen hahmo, jolla on laaja varanto pääkopassaan ja jolla on  empaattinen sydän ja sielu.  Tämä kaikki hyvä voidaan hyvin varmistaa sosiaalisessa mediassa tietynlaisella käytöksellä ja sananvalinnoilla, jotka toimivat signaaleina ja toimivat näin halutun roolin ilmentäjinä. Voidaan kertoa omista hyvistä teoista ja taiteellisista tai muista valinnoista - valinnat ovat tärkeimpiä asioita, joilla mielikuvaa voidaan luoda. Voidaan heitellä kehiin nimiä - linkkejä ei saa heitellä, jos halutaan tehdä oppinut tai henkevä vaikutelma. Vakuuttavinta on kuitenkin heitellä  parafraaseja, jotka todistavat epäilijöillekin kirjoittajan omaksuneen asioita jopa niin, että ajatus onkin ehkä alun perin hänen ja hän vain on löytänyt analogian tunnetun filosofin teoriasta. 

Väkisinkin alkaa miettiä, onko kukaan virtuaalissa paljaasti itsensä, kun edes omalla nimellä esiintyminen ei takaa itseyden aitoutta. Nimi ei takaa edes rehellisyyttä, vaan voi pikemminkin edesauttaa vetäytymistä aidosta itseydestä, nimen taakse työrooliin tai julkisen imagon taakse, jossa asemassa sisintä ei paljasteta - nimi voi olla kilpi sisintä vastaan, kun anonyymius puolestaan voi taata suuremman rehellisyyden ja syvyyden. 

Tämän kirjoittaja on  havainnut, että sosiaalisen median ihmiset harvoin ovat sitä, mitä alkuvaikutelma ja pidempikin vaikutelma antaisivat ymmärtää. Se, joka on itse lempeys ja ymmärrys, iskee puukon selkään, ja se, jolta sitä voisi odottaa, ei sitä konsanaan tee. Aggressio ei liene hyvä asia, mutta saattaa olla rehellisempi reaktio kuin ylenpalttinen positiivisuus, joka tämän kirjoittajan mielestä tulisi varustaa hälytyskelloilla.

Emme tunne siis sosiaalisen median ihmistä paljonkaan, jos luemme kirjoittajan persoonia feisbookeista tai blogeista. Mainitut foorumit ovat vain  täynnä vihjeitä siitä, millaisia kirjoittajat haluavat olla, millaisina he itsensä näkevät. Sanalla sanoen foorumit vieraannuttavat kirjoittajan itsestään, ja kirjoittaja on tehnyt itsestään hahmon, jota ohjaa tahtonsa mukaisesti. Harva kirjoittaja avaa syvintä sisintään muille, paljastaa vaikka, että luki Harlekiini-kirjan. Se on sääli, menetys ihmiskunnalle, sillä häpeämättömyys on  parhain anti, joka näillä foorumeilla olisi annettavana. Rehellisyys, paljas ihminen raadollisuuksissaan, kulttuuripersoona Seiska kourassa.

Rehellisyyttä ja itsetuntemusta voi harjoitella. Jos vaikka niinkin arkisessa tilanteessa kuin työhaastattelussa sanoisi, että ei, en ole kovin sosiaalinen enkä tule kaikkien kanssa toimeen, tulisi tuskin valituksi tehtävään. Tuo olisi kuitenkin rehellinen valinta, jos työnantaja ymmärtäisi arvostaa rehellisyyttä.  Oikeastihan työnhakijan sosiaalisuus on usein valhetta, sillä vaikka  työntekijät ovat valikoituneet sosiaalisimmasta päästä, työpaikoilla tapellaan ja kyräillään lähes aina. 


129 kommenttia:

  1. Nyt jätit minut vähäksi aikaa sanattomaksi.

    Oikeassa olet monessa asiassa, ja itsekin annan itsestäni parempaa kuvaa - semmoista mitä haluaisin olla. Harlekiineja luen, mutta pyssy kourassa, koska siitä kuitenkin saa kuulla kunniansa... Eli ei ihan rehtipeliä sekään tunnustus.

    Mietin vielä, ja jatkan myöhemmin.

    Ihanaa on se, että sinä jaksat tämän rumban, ja juttelet meidän kanssa.

    Rauhallista illanjatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, Char, minähän tässä olen saamapuolella. Saan teistä kaikista tänne vaivautuneista selkeästi voimaa ja intoa.

      Haluan tässä huomauttaa, että kaikki sanomani koskee yhtä lailla minua, jos nyt joku kokee syytöksenä jonkin kohdan. Syyttäminen ei ole tarkoitus. Minäkin valikoin, mitä kerron, ja se juuri on sitä mielikuvan luontia, ohjaamista. Tuo vaan ilmiönä kiinnostaa. Miksi haluamme antaa itsestämme tietynlaisia mielikuvia?

      Poista
    2. No hei Char, minäkin tunnustin lukeneeni sen pornokikrjan, ihan ilman haulikkoa. Mutta itseasiassa joskus tällaiset "tunnustukset" saattavat toimia vähän samoin kuin vaikkapa se, että sanoo pitävänsä eläimistä. Se on automaattisesti sympaattista.

      Itse kyllä kiellän ohjailevani nettipersoonani muuten kuin ehkä suodattamalla pahimmat aivopierut ja höpertelyt. En yksinkertaisesti jaksaisi teeskennellä. Mutta en kyllä pidä itseäni erityisen pahana ihmisenä, joten kai en tunne siihen tarvetta.
      Paitsi siis teeskentelemällä viisaampaa kuin olen.

      Poista
    3. Aika pian blogin perustamiseni jälkeen kirjoitin jotakin Heli Laaksosesta, siitä miten häntä ei arvosteta runoilijana, koska hän on tuotteistanut kirjailijuutensa. Puolustin häntä - kirjoitus löytyy jostakin blogistani otsikolla Runon närkkijät tms.

      Hämmästyin, kun sain erään kommentoijan kirjoittamaan, että jos haluan käydä vakavasti otettavasta kirjallisuus- tai oliko se kulttuuri-ihmisestä, en saa edes mainita Heli Laaksosen nimeä. Oikea kirjallisuusihminen ei siis tunne Heli Laaksosta.

      Tämäntapainen suhtautuminen ei liene vallan tavatonta tai harvinaista - jos olemme rehellisiä. Oikeat kirjallisuusihmiset puhuvat oikeista kirjoista. Kun minä puhuin Heli Laakosesta, pelini oli menetetty, en ollut oikea kirjallisuusihminen. Oikeastaan tuosta lähtien olenkin tuntenut itseni kehnoksi kirjallisuusblogistiksi ja ulkopuoliseksi kaikista kirjallisuusblogeista.

      Poista
    4. Tuo onkin vihonviimeistä fasismia, tuo "oikea kirjallisuus" -harha.
      Itse olen sitä mieltä, että ihmiset jotka puhuvat kulttuurista tuollaisin termein eivät ymmärrä kirjallisuudesta, eikä elämästä mitään.

      Poista
    5. Olen minä sittemmin nähnyt jostain blogista kuinka monikin ilmoittautui Harlekiini-sarjaan kirjoittaneensa.

      Minulla ei ole tarvetta esiintyä kovin kultturellina, ennen kaikkea se johtuu siitä etten sitä ole. Nöyryyttä joudun tuntemaan siitä kuinka vähän lopultakin olen lukenut. Ei se silti minua aina estä ylisanoja käyttämästä.

      Finlandia- tai Nobel-palkintojen kaltaiset markkintointivedätykset eivät kiinnosta minua lainkaan. Luen sitä mitä haluan tai toisinaan en lue lainkaan. Jerry Cottoneita olen lukenut lapsukaisena ainakin metrin vai oliko se kilometri(?)

      Kaiketi kaikki silloin suomennetut Saul Bellowit luin reilusti alle kaksikymmpisenä. Jälkeenpäin on naurattanut, että mitähän minäkin olin niistä ymmärtäväni. En varmaan mitään, tykkäsin kuitenkin lukea.

      Tastulan ohjelma lienee yksi niistä joita ei saisi mainita. Sympaattisella lähestymistavalla asioihin on silläkin sijansa, toisinaan katson mielelläni.

      Poista
    6. Minähän katson Tastulaa siis vain siksi, että muita ohjelmia ei Areenasta voi ulkomailla katsoa. Ja koska teen samalla mediatutkimusta. Ja kyynisen ironisesti hymähtelen.

      Poista
    7. Katsoin muuten Kotikatua, ja sitten ne meni ja lopetti sen. Sen katsominen oli niin lohdullista. Ja näki Hesaa.
      Mutta sitäkin katsoin tieteellisen kyynisenä, tietysti.

      Poista
    8. Minä muuten huijasin, oikeasti luen vain Britannia Encyclopediaa ja Bo Carpelania. Toisinaan kun tulee tarvetta keventää, saatan vilkuilla islantilaisia saagoja.

      Poista
    9. Siis Tastula kuuluu kiellettyihin nimiin, häntä ei saa mainita. Olen jopa saanut palautetta Tastulasta, vaikken ole häneen viitannut.

      Kannattaa valita vaikka Slavoj Žižek, hän on edcelleen trendikäs.

      Poista
    10. Ja loistavaa, että Sari sulla on asenne kohdillaan tuon Kotikadun kanssa.

      Ei sitä voi ihminen tosissaan katsoa, aikamoista porvarishömppää, yhteenkin palasivat, eronneet, siis häpi end! Mitä se juristinuortenkin sekoilu oli?

      Poista
  2. Tämä on todella hyvä kirjoitus, sisältää paljon erilaista asiaa!

    Kännykällä esitän jälleen sanan pikkuporvari käytöstä. Ei kannata pohtia mitä Marx sillä tarkoitti, myöhemmin siitä tuli sana joka kuvaa kaikkea sitä pahaa, mikä maolaisuudessa ja stalinismissa oli pahuuden ydin: "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!"

    Ihminen ei ole ajatteleva olento, jos nykymaailmassa kuvittelee, ettei olisi pikkuporvari. Tässä en anna armoa edes Linkolalle. No olkoon, mutten kenellekään muulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Voe mahoton paekka sentään", sanoi radiojuontaja ennen. Vastalause minun siis piti esittää, ilmaisukykyni ei käy yksiin myöhäisnokialaisen tekstinsyöttö ajattelun kanssa.

      Poista
    2. Myöhäisnokialainen taitaa olla viheliäinen Blogger-väline. Vaan ihan järkeenkäypää tekstiä sillä saa eikä roskapostisuodinkaan sitä nykyään hyljeksi, siis kerää uumeniinsa.

      Siis pikkuporvareita oomme kaikki, oomme kaikki, ja varsinkin se joka sanoo, on itte!

      Poista
  3. Äsken sattumalta näin pätkän Tastulan ohjelmaa, jossa oli professori Markku Ojanen.

    Ojanen kertoi, tai niin sen ainakin ymmärsin, että meillä kaikilla on tapana arvioida itsemme paremmiksi kuin olemme. Tarve myös näyttää sellaiselta.

    Äiti Teresa kuulemma pääsee taivaaseen noin kahdeksankymmenen prosentin mielestä, MINÄ ITTE taas reilusti enemmän mielestä.

    Moraalinen ymmärrys meillä itsellämme on kaikilla poikkeuksellisen hyvä.

    Minä pääsen tai joudun kyllä sinne hiilipuolelle, mutta mikäs siinä, lämmintä piisaa.

    Siteeraamisista mieleeni tulee aina Jomppa Ojaharju, joka ei kai niin lyhyttä tekstiä osanut kirjoittaa, etteikö olisi samalla vedonnut noin kolmeenkymmeneen isompaan nimeen ja muutamaan vähäisempään.

    Minä vilpittömästi uskon siihen Oxfordin uutisoituun tutkimukseen, jonka mukaan ihmiskunta on aloittanut tyhmenemisen. Muistan sitä itsekin täällä esittäneeni. - Turha olla vaatimaton, minä olen tässä asiassa edelläkävijä!

    VastaaPoista
  4. "-- meillä kaikilla on tapana arvioida itsemme paremmiksi kuin olemme. Tarve myös näyttää sellaiselta."

    Tämä on taivahan totta. Tähän meitä myös kasvatetaan, että ihmisen pitää oppia reippaasti kehumaan itseään. Jo koulussa opetetaan, että ihmisen tulee osata myydä itsensä työpaikkaan esittelemällä hyviä puoliaan.

    Tämä on järjetöntä, ja tämä kasvattaa narsismiin sekä yksilöitä että koko yhteiskuntaa, kuten Keltinkangas-Järvinen totesi. Miten paljon virkistävämpää olisi pyytää työnhakijoita kertomaan huonoista puolistaan. Luulen, että työhönottaja pystyy päättelemään niistä ihmisen sopivuutta yhtäläisesti.

    VastaaPoista
  5. No mutta mutta, rakas Iines, ei kai kukaan koskaan esiinny sosiaalisessa tilanteessa muuten kuin jonkinlaisen roolin kautta. Milloin äitinä, milloin siskona, milloin opettajana jne. Nämä pitävät sisällään tietynlaisen kuvan luommisen itsestään ja se on tietysti aivan laskelmoitua - eikä tässä ole mitään epärehellistä.

    Selittämäsi "rehellisyys" lankeaa yksiin behaviorismin jälkeisen psykologian kanssa. Käyttäytymistieteet tiedostavat pikkuporvarilliset standardit vain siksi viitekehykseksi, jonka keskellä elät. Se, että ihminen tiedostaa synnyttävänsä itsestään mielikuvia tietynlaisella käytöksellä/fraaseilla kertoo vain siitä, että omaa sosiaalisia kykyjä. Silloin kun se on puhtaan epäemotionaalista, ollaan sosiopatian äärellä, mutta aitoa ja rehellistä se kaikki silti on, kuten kaikki sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin omine reunaehtoineen.

    -myst a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään, -myst a, kukaan esiinny kai missään ilman roolia - kun siis puhutaan esiintymisestä eli olemisesta jossakin ryhmässä, yhteisössä. Ihmisellä voi olla samanaikaisesti monia rooleja, lapsen, äidin, puolison, ystävän jne. Tämä kuuluu ihmisenä olemiseen ja normaaliin sosiaalisuuteen ja toimeliaisuuteen.

      Olisin voinut täsmentää hetikin tuon roolin tarkoittamaan roolia, jota jollakin tapaa hiljalleen pykätään tai on pykätty viestinnällisen ilmaisun avulla sosiaalisessa mediassa. Juuri tämän roolin luonti kiinnostaa minua.

      Tämä on hyvin voimakas rooli, koska se on julkisempi ja näkyvämpi kuin tavallisen ihmisen muut roolit. Tätä rakennetaan kuin brändiä. Valikoidaan tarkasti, mitä annetaan ulos. Harvoin heikkouksia annetaan ilmi, ei mainita asioita, joista oletetaan toisten päättelevän jotakin sellaista, josta emme itsessämme pidä - esimerkiksi vaikka siitä, että luimme Harlekiini-kirjan ja annamme klassikon odottaa, vaikka olemme kirjallisuuden tohtoreita.

      Sen sijaan trendikkäitä heikkouksia mainitaan, kuten vaikka ryyppääminen, kurjuus, jota koemme, masennus, se ettemme siivoa - boheemius on aina trendikästä. Ja ylipäänsä poikkiteloin oleminen valtaapitäviin ja rikkaisiin on kaikkina aikoina ollut trendikäs piirre.

      Rehellisyydellä en tarkoita kirkasotsaisuutta vaan pikemmin häpeämättömyyttä, kaihtelemattomuutta, sitä että emme esitä parempaa tai valikoi asioita, jotka eivät sovi meille, mutta jotka kuitenkin teemme.

      Poista
    2. Noita trendikkäitä heikkouksia miettiessä tulee mieleen se, että paljastuksia tehdään kai monista syistä: joko siksi, että saadaan myötätuntoa tai siksi että halutaan särmää omaan julkisuuskuvaan.

      Tuo siivousjuttu on aika jännä:
      Itseäni hävettää laiskuuteni siivoajana, koska olisi kiva ettei satunnaiset kävijät saisi sellaista kuvaa meidän huushollista, että emäntä on täysin tumpelo ja sika. Olen kuitenkin ainoa omassa taloudessani joka häpeää sotkua ja likaa, ehkä mieheni ei sitä edes huomaa. Netissä voin kuitenkin kevyesti vitsailla siivoamattomuudellani, koska kukaan ei oikeasti näe likaista vessaa tai vaatekasoja makuuhuoneessa.
      Olen myös salaa oikea siivouskyttä toisten asunnoissa; olen kateellinen niille joiden koti on siisti ja vahingoniloinen sotkuisille.
      Mutta kun olen puhunut tästä "hiekkoudesta" muiden naisten (alleviivaan sanaa naisten) kanssa, kaikki heistä kokee kodin siisteyden aika samalla tavalla. Tunne himosiivoajia, jotka eivät kestäisi toisten tuomiota ja hälläväliä ihmisiä, jotka laillani salaa ja hiljaa kärsivät boheemiudestaan (=laiskuudestaan)
      Heikkoudet ovat sympaattisia, jos niille voi lukijat puuskahtaa: "niin minäkin!
      (Kuten aiemmin yllä jo väitin)

      Siekailemattomasti itsensä alastomaksi tekeminen ei ole sympaattista, koska se ei rakenna yhteisöä. Me olemme laumaeläimiä, sanoo psykologi.

      Poista
    3. Kyllä, varmaan juuri noista syistä kirjoittaja esittää heikkouksia: heikkous herättää myötätuntoa ja etenkin vahvassa kirjoittajassa tuo esille haluttua särmää, jolloin heikkouden esittäminen on ehkä laskelmoitua.

      On myös ehkä kolmannenlaista heikkouksien tai elämän häpeäkohtien esittelyä, joista voisin tunnistaa vaikka itseni. Halua olla kerrankin esillä omana itsenä heikkouksineen, kun ei oikeassa elämässä kehtaa.

      En ole missään muualla kenellekään koskaan puhunut isäni alkoholismista, kuin siis täällä. On muitakin surullisia ja hävettäviä tapahtumia, jotka olen purkanut jossakin muodossa täällä, oikeassa elämässä en ole puhunut sisimmistäni kai koskaan kunnolla kenenkään kanssa, kukaan ei ole tullut niin lähelle. Täällä voisin sen tehdä.

      Poista
    4. Mutta se on suurenmoista.
      Ottaa kipeät asiat sisältään ja kirjoittaa ne ulos.
      En ole koskaan ajatellut, että olet kirjoittanut noista kipeistä asioista keveästi. Kun olet kirjoittanut isästäsi, siitä on aina aistinut miltä sinusta on pitänyt tuntua, kun olit lapsi. Olen tuntenut myötätuntoa ja ollut pahoillanikin. Mutten ole koskaan tuntenut, että hakisit huomiota tai loisit jonkinlaista "särmää"; mielikuvissani olet aina ollut kirkkaan rehellinen, aito ihminen.

      Kirjoittaminen (kuten joskus sydämen purkaminen puhumalla) on mielestäni tärkeää ja terapeuttistakin siksi että ne kaikkein pahimmatkin asiat ulostultuaan saavat jotenkin pienemmät mittasuhteet.
      Varsinkin jos ei tarvitse miettiä, miten kuulija/lukija reagoi. Tai siis se ei ainakaan räjähdä kaikki naamalle.

      Poista
    5. Etäännyttämällä asiat paperille ne näkee lintuperspektiivistä. Merkitystä on myös sillä, että kirjoituksella on lukijoita, vaikkei kukaan sanoisikaan mitään. Tämä blogi on ollut mainio isänpurkamispaikka. Eri puolilla on pieniä sirpaleita, jotka olen saanut ulos itsestäni, enkä enää häpeä niitä. Päinvastoin, asiat ovat minusta konstailemattoman selkeitä, ne vain tapahtuivat, noin minä kasvoin, ja siellä oli paljon hyvääkin, erinomaisen paljon.

      Luulen muuten, että väliin haen mahdollista särmää mieluummin toisinpäin, antamalla pikkuporvarillisia lausuntoja ja näyttöjä ja tietäen varsin hyvin, mikä reaktio tulee olemaan. Silti saatan loukkaantua, kun reaktio tulee..

      Poista
    6. Luultavasti olen mieltynyt blogiisi siksi, että sinussa on paljon samaa kuin lapsuuden ystävässäni. Hänkin on sellainen hiertävän suora tökkijä, vaikka pinnallisesti tarkasteltuna onkin kovin tavallinen.
      Hänkin oli tahallaan "väärä", ehkä siksi että koki olevansa aina se erilainen.

      Jännää että myös hänen isäsuhteensä oli aika monimutkainen. Inho-rakkautta.
      Kun isä kuoli viime vuonna, kertoi hän isästään suurella rakkaudella, vaikka oli koko elämänsä tämän kanssa riidellyt, välillä kiihkeästikin.

      Poista
    7. Siis hänen isänsä kuoli, ei minun.

      Nykyisin ystäväni on aika sopuisa. Se on oikeastaan vähän surullista.

      Poista
    8. Ikä tekee sen, ihminen sopuistuu, ei jaksa niuhottaa, hyväksyy yhä enemmän sellaista, mikä ennen riepoi.

      Toisaalta sitten taas, kun tulee oikein vanhaksi, voi kai tulla hankalaksi. Olenkin suunnitellut, että tuossa vaiheessa alan pitää Vanhan naisen päiväkirjaa, johon kirjaan hävyttömästi kaiken juuri niin kuin se on ja sen koen.

      Poista
    9. Hävyttömin ihminen jonka olen tuntenut oli äitini äitipuoli, siis vanhus koko sen ajan kun hänet tunsin.

      Kerran katsoimme Tuhkimo-balettia televisiosta(olin jotain 7 v.)ja ihailin ihania balleriinoja; mummeli totesi miesten housuissa olevan kumman isot appelsiinit. Ihmettelin kovasti, miksi miehet pitäisi appelsiineja sukkiksissaan, mutta en uskaltanut kysyä.

      Poista
    10. Noin lapsia ennen jymäytettiin. Paljon oli, mitä ei tiedetty.

      Minä olin ehkä yhdentoista, kun väitin parhaalle ystävälleni, että pillu on miesten kikkeli, ei naisten. Olin vuorenvarma, että ystäväni on väärässä, ja kinasimme tosissamme. Muilta sain sitten tietää, että naisella se on. - Ei voi olla, pillu on ihan miehen kikkelin näköinen, vänkäsin viimeiseen asti. Minusta tuntui, että minua on petetty.

      Poista
  6. Minä seison nyt häpeämättä toisten hartioilla, en tiedä onko jättiläisiä, mutta ainakin tänään heidän ajatuksensä tuntuivat kovin omilta:
    kuuntelin Ylen Areenasta "seitsemäs taivas" ohjelman, jossa onnellisuusprofessoriksi tituleerattu varsin viisas pyskoloogi puhui siitä, kuinka meidän henkiselle hyvinvoinnillemme on olennaista nähdä itsemme aina vähän parempana kuin oikeastaan olemme. Luulen että sosiaalinen media tyydyttää tätä tarvetta ihanteellisesti.

    Toinenkin kuuntelemani juttu istui tähän kirjoitukseesi tuon pikkuporvari-sanan takia. Kuuntelin kun Will Self ( mielikirjailijoitani, britti) (en tiedä onko suomennettu enkä jaksa guuglata) kehoitti keskittymään vähemmän ruokaan. Hänen mukaansa kokkiohjelmat ja niiden mukanaantuoma ruoan ylenpalttinen reposteleminen, erikoisravintolat yms. toimivat keskiluokkaistajana: enää ei tarvitse kuunnella oikeanlaista musiikkia tai lukea oikeita kirjoja, riittää kun syö aina jotain uutta ja muodikasta. (Avokado-pastaa?)

    Ja nyt sitten luin tämän kirjoituksesi, ja (taas) voin sanoa että olen aika lailla samaa mieltä.
    Kiva päivä, maailma on kanssani samaa mieltä!
    (Kiva päivä olikin, kun sain siivottua sellaisia nuhjunurkkia, joihin en ole tohtinut ihan äsken koskea. Se vasta onkin virkistävää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotaan että oli viisas haastateltava, kun jo toinen kommentoija kehuu samasta asiasta, ja kun itsekin vielä kovasti yhdyn tuohon mainittuun haluun nähdä itsensä "parempana" kuin todellisuudessa. Alempana Rikulla on siis sama asia. - Jättiläisen harteilla seisoo meistä itse kukin, kun sen tarpeelliseksi katsoo, tai siis viittaa viisaampiin.

      Hyvä havainto tuo ruoka-ohjelmista siinnyt ruokatrendikkyys - tämä ilmiö on varsin runsaana sosiaalisessa mediassa. Luodaan kuvaa sen avulla, mitä syödään, kuvataan aterioita feisbookeihin ja blogeihin. Kerro minulle, mitä teillä syödään, niin minä kerron teille, keitä oikein olette. Avokadopasta lie trendikkyyden huippu juuri nyt, sushi on jo last season.

      Poista
    2. Nuhjunurkista puhut tuossa ylempänä, Sari.

      Tänään katselin kylpyhuonetta ja päätin, että alan siivota suihkuseinämän uurteita hammasharjalla. Niissä oli selvää töhnää.

      Samalla päätin, että alkavan vuoden aikana siivoan joka päivä pienen palan niin puhtaaksi, että pinta kiiltää, tarvittaessa hammasharjalla. Voin vakuuttaa, etten ole hypersiivoaja, ja juuri siksi tämä suunnitelma onkin.

      Poista
    3. On aika traagista, että pidän puhtaudesta, mutta en osaa sitä järjestelmällisesti pitää yllä. Haluaisin olla sen verran rikkaampi, että olisi varaa tilata meidän koulua siivoava täti meille kotiin edes joskus. Siinä on tehokas siivoaja. (Paitis en koskaan ilkeäisi kutsua oikeasta siivoajaa kotiini ennen kuin olisin vähän siivonnut. Niinhän siinä kuulemma aina käyt)

      Pitää kyllä puolustukseni sanoa, että täällä kaikki likaantuu paljon nopeammin kuin kotosuomessa. Ilma on kaikenlaista nokea ja pölyä täynnä. Pitäisi tomuttaa kaikki päivittäin, Suomessa asuessani viikkosiivous riitti mainiosti.

      Poista
    4. Kai tuosta saa tolkkua.
      Heikkouteni on myös virheiden lisääntyminen potenssiin kymmenen, kun näppäilen nopeasti.
      Jostain syystä en ole koskaan oppinut kirjoittamaan suomea nopeasti.

      Poista
    5. Minäkin pidän puhtaudesta, mutta en osaa elää niin, että paikat pysyisivät siiteinä. Saatan tarttua rasvaisilla sormilla hellannappuloihin ja astianpesukoneen oveen, ja teen hätäratkaisuja tavaroitten paikoilleen asettamisessa.

      Siivoojan käyttäminen on järkevää. Sisareni Saksassa käyttää säännöllisesti siivoojaa ja lisäksi puutarhuria, ja siivoaa itsekin jatkuvasti. Eikä se ole mikään luksusrouvan merkki, vaan maan yleinen tapa, palvelut ovat halpoja - mikä on tietenkin asia sinänsä.

      Poista
    6. Kai täälläkin siivooja maksaisi vähän. Mutta minusta se olisi jotenkin outoa. Siis siivotuttaa toisella ja maksaa sitten naurettavan vähän toisen arvokkaasta työstä.

      Poista
    7. No, saksalaiset siivoojat ovat maahanmuuttajanaisia, paljolti turkkilaisia tai romanialaisia, ja he tekevät työnsä verokortitta. - Tähän viittasin, kun sanoin, että tämä on asia sinänsä. Naiset kaipaavat lisätuloja, mutta tekevät sen mieluiten verottomamasti. Ymmärrän heitä kyllä, mutta pimeää työtähän se on, ja työpanos mnenee ilman muuta liian halvalla.

      Poista
    8. En muista koskaan nähneeni italialaista siivoojaa.
      Ei täällä alkuperäiskansa tee likaisia töitä. Paitsi nyt kun ei muita töitä enää ole-nuoret eivät tosin mene siivoamaan, vaan mieluummin elävät vanhempien siivellä.

      Poista
  7. Ja taas olisi kannattanut lukea kaikki kommentit.
    Riku on näköjään katsonut samaa Tastulan ohjelmaa. Suosittelen.

    VastaaPoista
  8. Ei siitä mihinkään pääse, että jos ihminen esittää kovin upeaa julkisivua, väkisinkin alkaa pohtimaan minkälaisia luurankoja komeroissa mahtaa olla.

    Joskus minä silmäilin kaikenlaisia henkilökohtaista-palstoja. En sillä lailla tosi mielessä, tarvetta ei silloin ollut.

    Aika hauskaa oli valtaosassa toive "tasokkaasta" seurasta. Huumorintajuinen piti myöskin olla. Usein sellaisista ilmoituksista paistoi totinen torvensoittaja, jonka kaikesta omasta tasokkuudesta ei saanut parasta mahdollista vaikutelmaa.

    Nämä ovat vähän kummallisia juttuja.

    Itsestäni toden esittäen; olen rehellinen, tasokas ja huumorintajuinen. Kaikilla kolmella on kuitenkin rajansa. Olen myös tasoton, epärehellinen ja huumorintajuton.

    Dillingeriä en mielestäni ulkonäöllisesti kovin paljon muistuta, enemmän sellainen Clark Gable.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä Tastulan ohjelmassa esille tullut moraalinen ylemmyys on kyllä niin totta. Olen usein ajatellut että kyllä olisin varmasti etulinjassa puolustamassa heikkoja...ja sitten huomaan että höh, enpäs olekaan.
      Se, että on vähän kaikkea ja kaiken vastakohta on kai ainoa totuus itsekustakin.
      Vain teoilla on merkitystä, ajatukset menee kun tulevatkin.

      Poista
  9. Mutta sehän on jo todettu monasti aiemminkin, että kommentoijat Iineksen tykönä on kaikki parasta parhautta.
    Joten ei tarvii katos kehuskella!

    VastaaPoista
  10. Yhdyn Sarin kommenttiin kommenttien parhaudesta!

    Esimerkiksi maininta siitä, että seuranhakijana on tasokas, rehellinen ja huumorintajuinen, mutta myös tasoton, epärehellinen ja huumorintajuton, on kyllä helmeä.

    VastaaPoista
  11. Tähän juttuun taitaa liittyä myös häpeän käsite - että ihmisillä on taipumus kieltää kiusallisia asioita ja rakentaa viktoriaanisen epärehellistä sosiaalista fasadia. Nettiminuuksina tästä asiasta kasvaa myös poeettinen. David Foster Wallacen erinomaisuus prosaistina on siinä, että hän osaa kirjoittaa itsensä häpeään niin, että osaa samanaikaisesti tehdä itsestään lämmintä pilkkaa ja selittää kiusallisia tilanteita synnyttävän neuroosinsa.

    Joku Philip Roth tekee näennäisesti samaa, mutta raivostuttavassa puusilmäisyydessään luulee selittävänsä samalla omaa sukupolveaan tai jotain yleistä ihmisyydestä, minkä takia lopputulos on Portnoyn tautia lukuun ottamatta ihan makkelia.

    ...tää tällasena reunahuomiona aiheeseen...toi pikkuporvarillisuus on niin riemastuttavaa

    ...toinen reunahuomio voisi olla "aitous" joka esim jossain Vauva-lehden palstalla tulee vastaan. Siellä koen häpeää esimerkiksi siitä, että äitylit kehuvat mm. syövänsä omia eritteitään. Mä olen vaan liian pikkuporvarillinen tohon kastiin, kun samalla kuitenkin raadollinen materialistinen rehellisyys paistaa kaikesta läpi. Inhorealismia.

    -myst a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö olisi edes yhtään utelias, jos rinnoistasi tulisi maitoa? (tai enhän minä tiedä vaikka tulisikin, siinä tapauksessa kehotan kokeilemaan).
      Minä ainakin kokeilin heti miltä maistui. Makiaa oli.

      Mutta Wallacen ja Rothin tuominen keskusteluun kyllä ylensi heti tasoa.

      Poista
    2. maito on good, ei siinä mitään. Törmäsin tuolla vaan ketjuun jossa ylpeiltiin ihan kaikkien mahdollisten eritteiden syömisellä yksityiskohtaisilla kuvauksilla, ja kun kukaan ei selvästi pidä pikkuporvarikorttia pystyssä, menee jutut häpemätttömyydellä kilpailuksi. Se on tiettyyn pisteeseen kivaa, mutta pissakakkajuttujen yliannostuksen jälkeen tulee mieleen että mä olen liian siveä tällasiin hommiin.

      Poista
    3. Siis äidit kehuskelee syövänsä sitä ihteään?
      Ei tuossa ole mistään siveyden puutteesta kyse, ihan puhtaasta pöhköydestä vaan.
      En usko että sellaisia keskusteluja millään pikkuporvarikortilla saa tyrehtymään.

      Poista
    4. Häpeä on epäilemättä yksi keskeinen vaikuttaja, kun me toimimme. Koskaan en lakkaa ihmettelemästä, että monille saa sanoa aika törkeästi, ilman että mikään liikahtaa. Nauraminen on se, jonka vuoksi puukko kaivetaan esiin ja veriteot syntyvät.

      "E kai sää vaan naurannu mulle!"

      Turkan revittelee mm. häpeää, kuinkas ollakaan kirjassa nimeltä "Häpeä". En tähän hätään löytänyt sitä erittäin täsmällisesti järjestetystä kirjastostani, olisin ottanut jonkun lainauksen.

      Waltarin motto sitä vastoin oli: "Nöyryys intohimoni".

      Poista
    5. Vai luet sinä, -myst a, Vauva-lehden kuuluisaa hörhöpalstaa. Tämä on mielestäni hyvä tunnustus ja inhimillistää kuvaasi, joka olisi muuten aika paperinen, älyllinen toki ja kaikin puolin ilmaisuvoimaisen iskevä.

      Tuo eritteiden syönti on jollakin tapaa eri asia kuin tarkoittamani häpeämättömyys, kaihtelemattomuus. Tuossa niitä oikein listataan. Oikeasti häpeämättömyys on muitten asioitten lomassa. Häpeämättömyyttä on vaikka Houellebecqin Halujen taistelukentän mieshenkilössä, kun tämä toteaa rauhallisen laiskasti, että Veronique on pilalla. Hänestä ei ole enää mihinkään, koska tämä on käynyt psykoanalyysissa. Nainen ei kelpaa enää mihinkään käyttötarkoitukseen, kun hänen minuutensa alkaa eheytyä ja ilmeisesti myös vaatia osansa.

      Tai toinen esimerkki: Henrik Tikkasen katusarjassa Tikkanen istuu taksin takapenkillä isän tuhkattu uurna sylissään ja tupakoi. Hän nostaa uurnan kantta ja karistaa savukkeen tuhkan sinne.

      Poista
    6. Mä muistan ton tuhkauurnajutun kanssa tarkasti, se on hyvä anekdootti (ja Häpeä on mun lempikirjoja). Mä luen Vauva-palstaa monestakin syystä, mutta varmaan kiinnostavin piirre siinä on se, että keskustelu on yleistä siinä mielessä että ihanteet ja profiilit ihmisillä ovat rakennettu vasten niin laajaa viitekehystä, että näkyviin tulee jotakin jota voisi kutsua "suomalaisuudeksi". Mä pidän noista ihmisistä jotka tuonne kirjoittaa ja samalla huomaan miten omat elämäntapani ja valintani syrjäyttävät minua, sekä hyvässä että pahassa.

      Täällä taas te olette niin sivistyneitä ja valmiita omien elämienne kanssa, että kun teidän juttuja lukee, tulee jotenkin lohdullinen olo. Jos maailma muuttuu hulluksi tai syttyy sota tai joku muu katastrofi, oletan teidän kykenevän rauhallisiin johtopäätöksiin. Tavallaan porvarillisuus hyvässä mielessä, jonkinlaisena sosiaalisena auktoriteettina, kuvastuu teistä. Plus vielä hauskat vitsit.

      Ai mä olen paperinen? Voi ollakin. Varmaan johtuu siitä että en usko minkään muun mussa olevan kovinkaan kiinnostavaa.

      Iines taas on elämänmyönteinen, hyvin naisellinen, ihastuttavalla tavalla pisteliäs, sivistynyt, harkitun spontaani(sic), tahdikas ja romanttinen (joskin vain tietyin ehdoin). Varmaan valloittavinta sinussa on se, että osaat sanoa asioita juurikin tuota sosiaalista pikkuporvarillista fasadia horjuttaen niin, että analyysissäsi on puolet introspektiota.

      -myst a



      Poista
    7. Vastasin sinulle tuonne alas, koska siinä oli yleistä paasausta muillekin.

      Tässä haluan vielä sanoa, että tuo paperinen oli väärä valinta. Tarkoitin jotakin sellaista, ettei minulla ole selkeää mielikuvaa sinusta, olet vain kasa sanoja paperilla, siis pikemmin tietenkin ruudulla.

      Se mielikuvan alku, joka on, on kaikkea muuta kuin paperinen. Se on vilkas, tunteva, elävä, sujuva, älykäs, nopea. Jotenkin tulee mieleen liekki.

      Poista
  12. Hyvää yötä, nyt alkoi leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta, tässä kohdassa minäkin huomaan eilen aloittaneeni leffan katsomisen! Ihan teeveestä tullut elokuva, joka oli niin huono, että käänsin ykköselle, josta tulikin mielenkiintoinen ohjelma karjalan kieltä puhuvista vanhoista ihmisistä ja heidän asuinalueistaan.

      Poista
    2. Minä katsoin "Herttuattaren". Ja sitten muistin kesken kaiken, että olin sen jo nähnyt. Sinnittelin puoliunessa loppuun, kun en jaksanut lopettaakaan.

      Poista
  13. Kylläpä teki Iines mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän kirjoituksen näin vuoden lopun kunniaksi. Olen itsekin usein mietiskellyt, millaisen kuvan itsestään antavat tällä - tai millä tahansa muulla - sivustolla kirjoittavat ja millaisia he mahtavat tosielämässä olla. Jokainen varmaan antaa ilmi jotain oikeaa, mutta paljon myös peitetään.
    Kukaan ei pahastune pikku leikistä. Kenen Iineksen sivuilla kirjoittavan kanssa tulisin toimeen?
    Ilman muuta Tapsan, Mikiksen ja Rikun kanssa. Yhteinen kapakkailtamme onnistuisi jopa yli odotusten, oletan. Se luultavasti joskus järjestyykin. Kaikki olemme sellaisia pikkuporvareita, ettei ainakaan varattomuus estä kokoontumista.
    Naisista ei koskaan tiedä. He osaavat salata ja huijata kaikessa. Charin ilmoitus aamuerektion autuudesta sai kuitenkin siniset sisäisnäkymäni hyrräämään. Yhteinen viikon loma jossain Kreikan saaristossa voisi olla unohtumaton kokemus. Miten joisimmekaan viiniä ja ouzoa, uisimme alasti meressä ja herättäisimme pahennusta!
    Sarin kanssa tulisin luultavasti hyvin toimeen. Suhteemme olisi ehkä henkisempi kuin Charin kanssa, mutta tarinaa piisaisi jo yksistään tietynlaisen yhteisen kansainvälisen pohjan kautta.
    Entäpä Iines? Valitse sanasi nyt tarkkaan, kurja Kolehmainen! Olen lukenut aika monta hänen kirjoitustaan ja kommenttien kommentointiaan, enkä oikein tiedä, tulisiko meistä ystäviä. Keskustelumme kyllä lähtisi käyntiin vaivattomasti ja etenisi sivistyneesti, kunnes sanoisin vahingossa jotain väärin ajateltua tasa-arvosta tai siihen viittaavasta. Ne ovat Iinekselle pyhiä asioita, oman ajattelun, yliopistollisen oppineisuuden ja oikeudentunnon tuloksia. Itse taas olen ajattelematon, aika oppimaton ja pikkuisen tyhmä. Luultavasti Iines kertoisi, mistä kohtaa on viisi hirttä poikki ja niin katoaisin lumisateeseen.
    Porilaisen lippalakkimiehen kanssa saisimme aikaan vilkkaan ajatustenvaihdon eri kamerarunkojen ja putkien paremmuudesta. Ei meille riitaa tulisi mistään, en usko.
    Moni muukin on Iineksen kanssa keskustellut, mutta otin nyt kohteiksi vain tällä kertaa esiintyneet.
    Lopuksi toivotan kaikille tätä lukeville erinomaisen onnellista uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että analyysisi on aika osuva (vaikka olen vähän ärsyyntynyt siitä, etten kelpaa kapakkaillan viettoon enkä alastonuimaan Kreikan saaristoon), siis kaikkien kanssa täällä syntyisi juttua. Niinkuin syntyykin.
      Oikein onnellista vuotta minultakin, kaikille tasapuolisesti.

      Poista
    2. Erinomaisen hyvää uutta vuotta Kolehmaisellekin.

      Vai tuommoisen kuvan sinä olet minusta saanut. Noh, oikeastaan se selittää aika paljon siitä sävystä, jolla minulle puhut. Enpä sano tähän muuta kuin että ihmettelen aina, miksi puhut minulle noin.

      Tästä päästäänkin oivallisesti siihen, että sosiaalisen median viestinnässä ei aiheuta illuusioita yksin se, miten ja mitä kirjoittaja kirjoittaa, vaan paljolti myös se, millä viitekehyksellä lukija häntä lukee.

      Poista
    3. Tietysti se harmistuttaa ihan vitsisti että ihan "oikea" kirjailija ja kriitikko suhtautuu hiukan arvostelevasti ja, itse kohteen mielestä, kuivakiskoisesti lukemaansa.

      Poista
    4. Siis häh? Oikea kirjailija? Suhtautuu kuivakiskoisesti?

      Höh. Arvosteluja minä halajan, ja nimenomaan muuta kuin hymistelyjä. Ja olen aina ihmetellyt, että "oikea kirjailija" - jos näin sitten on, näkee Iineksen kapeasti, väärin. En ole mielestäni pyrkinyt korostamaan yliopisto-oppineisuutta yleisenä ihmistenvälisenä auktoriteettina. Kielenkäyttöni antaa minusta väärän kuvan, niin kuin totesin heti tullessani blogimaailmaan. Älkää nyt siitä, hyvät ihmiset, päätelkö, että käytän mielessäni punakynää kaiken aikaa. Minä vain en osaa muuta kieltä, luontevasti.

      Poista
    5. Sarille kiitokset siitä, että löysit jotain hyvää pikku leikistäni. Miesten kapakkailtaan, siis sellaiseen keskustelevaan, en sinua(kaan) ottaisi ilman parempaa tuntemusta. Miehet pystyvät sietämään toisten kompia, vastaväitteitä ja aika rankkoja huumorijuttuja,jopa suoranaista putkivi****lua menettämättä hyvää tuultaan, mutta yksi poikkipuolinen sana naiselle saattaa saada hänet puhumattomaksi ja mököttäväksi koko illaksi. Eikä sanan tarvitse olla edes poikkipuolinen. Joku vain sanoo asian, josta nainen on Pyhästi ja Peruuttamattomasti eri mieltä. Ilta on silloin pilalla, jollei mököttävää kottaraista sitten kanneta ulos, joka näin herrasmiesten kesken harvoin tulee kyseeseen. Muutaman umpikännisen jänkyttäjänaisen olen kyllä kantanut taksiin, mutta se on taas eri asia.
      En siis väitä, ettetkö voisi osallistua illanistujaisiin tai avantouintiin. Tarvitsisimme vain pienen kuivaharjoittelun vaikka firenzeläisen kuppilan pöydässä, niin asia kyllä selviäisi meille molemmille. Voisihan nimittäin käydä niinkin, että tuon tapaamisen jälkeen et itse haluaisi kanssani mihinkään herraseuraan, kuutamouinnista nyt kokonaan puhumattakaan!
      Mutta täällä netissä me tosiaan muodostamme käsityksemme muista vain sanojen perusteella. Pidän tekstistäsi, se on asiallista ja monesti kiinnostavaa. Siksi kai pidän sinuakin asiallisena ja kiinnostavana. Itse olen kaikin tavoin suuri syntinen, joten ei ihme, että ilahduin Charin aamuerektiosta ja olin heti valmis kutsumaan hänet alastonuinnille Kreikkaan. Tietenkään en usko, että Char tuosta paikasta vaan lähtisi mukaan, mutta on joskus hauska mielikuvitella. Jostain syystä ajattelen, että Char joskus solmii hiuksensa samanlaisille saparoille kuin Heli Laaksonen. Helin olen tavannut. Hän on hurmaava ihminen.

      Poista
    6. Kiitos kehuista. Ja kun perustelit, vaikkei olisi tarvinnut.
      Käsityksesi naisihmisistä (jonka toki uskon perustuvan kokemukseen) on aika suppea, luulen, mutta ei sen niin väliä. Kun ei tarvitse nyt kuitenkaan sen enempää avannossa kuin Kreikan saaristossakaan yhdessä uida, saatan just ja just kestää sen.

      Poista
  14. Mistä niitä paitoja, joissa lukee, että "Olen lukenut kirjan Alastalon salissa kannesta kanteen ja niin saatanan perinpohjin, että hirvittää" saikaan ostaa?

    Meinaan, että sellaiselle olisi nyt tarvetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Tapsa, syvä kumarrukseni. Minä olen edelleen piippuhyllyjen välissä, sillä olin kipeänä koko joulun ajan, niin kipeänä, että joulu meni minulta sivu suun. Kärsin helvetillisestä korva-leukaperäsärystä, vedin sisuksiini antibiootteja, en pisaaraakaan hyvää punaviiniä enkä palaakaan suklaata. Piparkakkumökkikin on syömättä. Kirjaakaan en voinut lukea.

      PS Minusta pitäisi olla tarjolla myös paitoja PÄÄSIN PIIPPUHYLLYJEN VÄLIIN tms.

      Ei vaan ei, luku jatkuu, kirjanmerkki liikkuu pikkuhiljaa.

      Poista
  15. Tapsa hoi! Ota ja pistä tilaten jostakin alan firmasta se paita ja pane netissä myyntiin. Minä tilaisin sen heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netissä on joitain, mutta oli rumaa mallia, kun joskus aiemmin katsoin. Vain hiukan parempi kuin ne liekkipaidat. Kirjasintyyliin voisi kiinnittää vähän huomiota, kun on sentään Alastalo kyseessä. Samaten laatu voisi olla parempaa trikoota.

      Kumarrukseni sinullekin, Kolehmainen.

      Poista
  16. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat jolloin olen kokenut blogistin unohtaneen sen "vinon" kulman. Tässä oli yksi sellainen. Ajattelin jopa blogistin luoneen nahkansa uudestaan tai tulleen uudenlaiseen totuus uskoon.

    Luettuani kommentit jouduin kuitenkin palaamaan lähtöruutuun. Koko hyvä kirjoitus vesittyi. Viitteet Heli Laaksoseen, Arno Kontroon, Maarit Tastulaan ja Kotikatuunja niiden arvostamiseen ovat pääasiassa iltapäivälehtien viihteellistä populismiä. Jos yhden blogin kommentoijat arvottavat esiin nostettuja henkilöitä tai asioita, niin se ei ehkä sittenkään ole koko totuusarvo asiasta. Kommenttien loputtomat ristiriitaisuudet seurasivat toisiaan.

    Sarin "tökkäsy":
    – "Luultavasti olen mieltynyt blogiisi siksi, että sinussa on paljon samaa kuin lapsuuden ystävässäni. Hänkin on sellainen hiertävän suora tökkijä, vaikka pinnallisesti tarkasteltuna onkin kovin tavallinen. Hänkin oli tahallaan "väärä", ehkä siksi että koki olevansa aina se erilainen."
    Sanomahan sisältää epäsuoruudessaan sen jakomielisen suhtautumistavan mikä blogistilla omaan arvostukseensa on.

    – "Yksikään varteenotettava kirjallisuudesta keskustelija, aforistikko ja novellistitar ei ole kelpuuttanut minua sofistikoidulle listalleen."
    Ylläolevaan kiteytyy ehkä se kipein asia mitä blogissa saadut kiitokset eivät ole riittävästi liuentaneet. Toivottu kritiikki, sekin, antaisi uutta ulottuvuutta ja laajentaisi subjektiivista tarttumapohjaa, omaa uskoa ja uskottavuutta. Jotta pääsisi Laaksosen tai Juha "Juoppohullu" Vuorisen asemaan ettei tarvitse välittää vaikka "tuulettimeen tulee paskaa" niin se edellyttäis oikeasti tarttumaan härkää sarvista – ja, kirjoittaa kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa kommentissani ollut mitään epäsuoraa. Ihan suoraan voin sanoa iinekselle, että pidän hänestä, koska hän muistuttaa joiltain ominaisuuksiltaan hyvää ystävääni. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tökkivä rehellisyys, sinnikäs "väärässä" oleminen. Mutta se mikä Iineksen blogissa on parasta, on se, että ei ole väliä mistä puhutaan, populistisista aiheista ja ihmisistä ihan mihin korkeuksiin asti vain, aina on kommentoijilla kiinnostavaa sanottavaa. Ja emännällä itsellään, ennenkaikkea.

      Luulen että normaalilla herkkyydellä varustettu ihminen ei oikeasti koskaan voi olla välittämättä kritiikistä. Ei vaikka olisi kirjoittanut kaksikin kirjaa.

      Poista
    2. Tuossa suoraan sanomisessa ja tökkimisen analysoinnissa on hieman selittelyn makua ja painopisteen siirtelyä kaikkien hyväksymälle toteamukselle. Alkuperäinen toteamus oli kokolailla erilainen.

      Tottakai kritiikki vaikuttaa, juuri siksi sitä halutaankin. Laaksosen ja Vuorisen osalla se vain "hukkuu" suosioon ja myyntilukuihin.

      Poista
    3. Anonyymi, mitähän sinä nyt yritit sanoa? Jotain sinä kritisoit, mutta villakoiran ydin on niin hyvin piilotettu, ettei se sieltä kirkkaasti esiin nouse.

      Kyllä noista poimimistasi henkilöistä voidaan hyvin keskustella syvällishenkisesti ja jopa tieteellisen tarkasti. Väitöskirjoja on tehty populistisemmistakin ilmiöistä ja henkilöistä. Missä tahansa ilmiössä ja kenessä tahansa ihmisessä voidaan nähdä syvälle ja laajalle, jos katsojalla on näkemisen kykyä.

      Ei ole olemassa suppeita ilmiöitä, vaan suppeita lukemistapoja, lukijoita.

      Poista
    4. @ano
      kirjoitat:"Tuossa suoraan sanomisessa ja tökkimisen analysoinnissa on hieman selittelyn makua ja painopisteen siirtelyä kaikkien hyväksymälle toteamukselle. Alkuperäinen toteamus oli kokolailla erilainen."
      Totesin näin:
      "Luultavasti olen mieltynyt blogiisi siksi, että sinussa on paljon samaa kuin lapsuuden ystävässäni. Hänkin on sellainen hiertävän suora tökkijä, vaikka pinnallisesti tarkasteltuna onkin kovin tavallinen. Hänkin oli tahallaan "väärä", ehkä siksi että koki olevansa aina se erilainen."

      Ja sitten näin:
      pidän hänestä(iineksestä), koska hän muistuttaa joiltain ominaisuuksiltaan hyvää ystävääni. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tökkivä rehellisyys, sinnikäs "väärässä" oleminen.

      Ei tuossa mitenkään olennaisesti asia muutu, sanoin mielestäni saman asian eri sanoin. Ensimmäisessä kommentissa puhuin tosin blogista ja toisessa Iineksestä, mutta näin blogistanian aalloilla se kai on yleisen käsityksen mukaan sama asia.

      Noh, eiköhän tämä riitä saivarteluksi.

      Poista
  17. No ei nyt sentään amen, olen sitä mieltä, että missään asiassa ei saa olla aamenta, sillä semmoinen on totuudenvastaista.

    Täällä ollaan hyvin avoimina eriävien ajatusten suhteen - suorastaan odotetaan niitä, kunhan niistä vain saa tolkun.

    VastaaPoista
  18. Sä maailmaani katsot kummallista niin,
    totuuksia etsien mä törmään uutisiin.
    Ja kaikki nuo uutiset on juoni aikuisten
    Oi hippiaate, olit lainaa mulle hetkisen

    "Lainaa vain, lainaa vain.
    Oi hippiaate olit lainaa mulle hetken vain."

    Harhaan mua ne ohjas, tein itse valinnan
    en voinut tietoon luottaa, loin itse paremman
    Siksi lissukelti-kangas se riittää kun muistan sen
    Oi hippiaate, olit lainaa mulle hetkisen

    "Lainaa vain, lainaa vain.
    Oi hippiaate olit lainaa mulle hetken vain."

    Toiveeni kannan maailmaan,
    ne kyllä tosin hukkuu blogistaniaan.
    Nuo muistoissaan kultaa, valaisee koko maan
    Ei aatettaan saa elää uudestaan.

    Mä muistan kun syntyi, se radikaalisuus niin
    Viettelin tiukan porvarin, exäni siis sosialismiin
    mä toivoin se rypis poterosaan, vain "huomiseen".
    Oi hippiaate, olit lainaa mulle hetkisen.

    "Lainaa vain, lainaa vain.
    Oi hippiaate olit lainaa mulle hetken vain."
    Lainaa vain, lainaa vain.
    Oi hippiaate olit lainaa mulle hetken vain.

    VastaaPoista
  19. - myst a:lle (kommenttiin klo 14.08 - vastaan tässä, jotta se ei huku ylös, koska tässä on muillekin asiaa)

    Jotkin kirjojen jutut jäävät lähtemättömästi mieleen, ja niissä kirjailijan nerous kai piileekin. Lukiessa ei vielä tiedä, miten ison jäljen jokin jättää. Henrik Tikkanen henkilönäkin, se mitä luetun perusteella tiedän, on kiistanalainen ja kiehtova persoona. Parisuhteessa äärimmäisen hankala ja itsekäs, kuten Märta Tikkasen kirjoista ilmenee. Nykytietämyksen valossa mies luokiteltaisiin ehkä narsistiseksi persoonallisuudeksi. Lahjakkaampi hän on kuin Märta, jonka sanoista ei paljon ole mieleen jäänyt. Parhaiten muistan Märta Tikkaselta hänen kirjojensa nimet, Henrik Tikkaselta en välttämättä kirjojen eksakteja nimiä, vaan niiden tunnelman ja kielen. Voisinn sanoa, että ihailen miestä suuresti, kaikin tavoin.

    Jotenkin masennun, kun luen, -myst a, analyysiasi siitä, miten täällä blogissa ollaan "sivistyneitä" ja "porvarillisia". Kun minä en eläissäni ole äänestänyt porvaria, miten voisin olla porvari? Tässä on nyt jotakin, mitä en ymmärrä. Kun en lisäksi itse viittaa kauheasti hienoihin tekstilähteisiin, miten kummassa voisin olla erikoisen sivistynyt tai yliopistollinen, niin kuin Kolehmainenkin ylempänä sanoo?

    Missä tässä nyt on virhe? Päätelläänkö meikäläisestä kielen ja oppiarvon perusteella jotakin, mitä en itse huomaa? Porvari saa minulta potkun perseelle, ja oppiarvoille haistatan pitkät. Pätevyys on toki tärkeää työhönotossa, jotta olisi demokraattiset pelisäännöt ja jonkinlainen oikeusturva henkilöllä, joka on kouluttautunut alalle. Itseisarvo oppiarvo ei ole, kuten olen usein korostanut. Sivistys tulee mielestäni paljolti ihmisen sisältä.

    Pitääkö minun ruveta haukkumaan rikkaita ja kiroilemaan, ennen kuin minua aletaan nähdä toisella tapaa? Käyttää erilaista kieltä?

    Ah, -myst a, en ole sinulle vihainen. Minua vain kiihdyttää se kuva, jota minulle minusta tarjoatte. Sivistynyt porvari. Eikö minun tulisi tunnistaa itseni, jos tuo olisi totta?

    PS En tarkoita tällä kommentilla sitä, että teidän tulee kommentoida nyt minua. Mieluummin muuta, itse asiaa. Kunhan puuskahdin.

    VastaaPoista
  20. Henrik Tikkanen on hyvä kirjailija, kurja graafikko ja lohduttoman harhainen. Klassinen epävarma kompensaatiota sairaasti hakeva mies, joka pohtii mulkkunsa pituutta ja kun joku nainen sitten kehuu sitä erektiossa kiirehtii heti kirjoittamaan sen muistelmiinsa. Siinä on jotain narsistisen säälittävää, samoin kuin siinä että erikseen mainitsee kekkosen käyneen katsomassa niitä tuherruksia, kun saa retrospektiivin jonnekin museon aulaan. Seppo Heikinheimossa oli samanlaista läpinäkyvää rikkinäisyyttä, egoharha sai heidät pitämään itseään muita parempana ihmisenä.

    Mutta meinasin tolla porvarillisuudella ennemmin muodollisia piirteitä kuin arvomaailmaa. On ilmeistä, että kaikki tänne blogiin kirjoittavat vakkarit eivät joudu sosiaalisesti kiusallisiin tilanteisiin omaa moukkamaisuuttaan. Te tunnistatte sosiaalisen kanssakäymisen etikettiin liittyvät ylöskirjatut ja kirjaamattomat seikat. Ette syö alkusalaattia jälkiruokahaarukalla, ette maiskuta syödessänne jne.

    Tikkanen ja Heikinheimo identifioivat itsensä porvarillisiksi, mikä liittyi kuvaan jonka he itsestään halusivat luoda. Toinen ajoi Jaguaria, molemmmat nuolivat oikeistolaista kulttuurieliittiä ja tekeytyivät hoviaatelisiksi. Suomen historiassa porvarillisuus on tosin jossain määrin synonyymi sivistykselle, sillä käytännössä kaikki kansalliset korkeakulttuurihankkeet ovat olleet oikeiston saavutuksia.

    -myst a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuisin mieluummin keskiluokkaisuudesta kuin porvarillisuudesta. Ja suomalaiset ovat melkein 90 prosenttisesti keskiluokkaa. Korkeakulttuurihankkeet ovat tietysti oikeiston ominta, koska oikeistolaisuuteen kuuluu statuksen korostaminen, ja korkeakulttuurin tehtävä on nostaa sen kuluttajien statusta.

      Raha ja taide on kautta aikain etsineet toisiaan, kun kummaltakin puuttuu se mitä toisella on.

      Poista
    2. Siis olin taas hätäinen: tarkoitin siis tämän blogin kestokuluttajia; olemme pikemminkin keskiluokkaisia kuin porvareita.

      Poista
    3. "On ilmeistä, että kaikki tänne blogiin kirjoittavat vakkarit eivät joudu sosiaalisesti kiusallisiin tilanteisiin omaa moukkamaisuuttaan."

      Niin totta, niin totta - etenkin se, että kuten tuossa lukeekin, niin osa kuitenkin joutuu. Minä ja Mikis esimerkiksi (ja Kolehmainen vain halutessaan), jotka häilymme luokkien lomissa, itsellisinä elämän orpanoina.

      Poista
    4. Se, että uskaltaa olla rikkinäinen, mätämuna ja mulkkunsa pituutta varmisteleva onneton sankari - ja tuo sen kaiken julki, on minusta kyllä kiinnostavaa. Paljon kiinnostavampaa kuin mikään hyveellinen tarina tai kaunis valmis lausahdus.

      Näistä rikkinäisyyksistä löytää itseään, jollakin tapaa. Ne tulevat lähelle, paljaus koskettaa ja raadollisuus, ilkeys jopa ennemmän kuin sankareitten hyvyys ja pyhyys.

      Tykkäsin Heikinheimon joistain ilkeyksistä, esimerkiksi siitä kirjan kohdasta, jossa hän kuvasi saksan opettajaansa kolkonnnäköiseksi vanhaksipiiaksi, joka huusi niin paljon ja kauan, että tyhmempikin tajusi. Heikinheimoa tämä "syvällinen pedagogiikka" alkoikin kiinnostaa ja niinpä hän ryhtyi opiskelemaan ainetta innokkaasti ja pääsi pitkälle kieliopinnoissaan - päätyi lukemaan saksankielisiä kirjoja.

      Höpsistä, -myst a noille jälkiruokahaarukoillesi ja etiketille! Minusta vieraitten viihtyminen on tärkeintä, ei etiketti. Meillä voi syödä vaikka sormin, afrikkalaisittain. Syön itsekin sormin jopa ravintolassa, jos tahdon: kanaa, riistaa, pitsaa - leikkaan palasen ja syön sitä kuin voileipää ja katselen muita. Ei aavistustakaan, mitä etiketti tästä sanoo. (Ravintolassa hauskinta onkin muiden tarkkailu, ei oma syöminen.)

      Poista
    5. Keskiluokkaista on mun mielestä ikean sohvaryhmä, trampoliini pihalla, littutelkkari ja tosi-tv-kimara lauantaisaunoineen yhdistettynä kesälomaan jossain kylpylähotellissa. Porvarillisuus adjektiivina irrottautuu tuosta kehyksestä haluna jonkinlaiseen omaehtoisuuteen.

      Tää mun ajatus on nyt vähän kömpelö, muotoilen sen paremmin jahka saan aikaa. Jotenkin vaan kun seuraa sivusta, miten brittiläinen luokkayhteiskunta löytää suomalaiset vastineensa ja miten amerikkalainen arvomaailma läpäisee meidän politiikan, olen alkanut pitää porvarillisuutta (siis rahallisuuden ulkopuolista muodollista porvarillisuutta) jonakin puolustamisen arvoisena.

      Lähinnä ehkä siinä mielessä, että eurooppalainen sivistysporvari on kuolemassa sukupuuttoon, vaikka kirjallisuutemme klassikot tuskin tuntee mitään muuta ihmisryhmää yhtä täsmällisesti.

      -myst a

      Poista
    6. No nyt yhdyn tuohon keskiluokkaiskuvaukseesi, allekirjoitan! Helpotuksesta huoaten totean myös, että minulla on mainitsemistasi vain tuo littutelevisio, koska putkikone hajosi ja oli vain littuja tarjolla.

      Muutenkin alan päästä jyvälle siitä, millaisesta ajatusmaailmasta puhut. Sitä pitää miettiä! Uudenlaista ajattelua.

      Poista
    7. ...ja tietysti ihmisen rikkinäisyys on aina kiehtovampaa kuin jonkinlainen epämääräinen fasadin silottelu. Tikkasen ja Heikinheimon kirjat ovat juuri tästä syystä puhutelleet minua syvästi.

      Ongelma näillä kavereilla on kuitenkin pienisieluisuus ja alhainen ihmiskuva. He kuvittelevat kaikkien ihmisten olevan vastenmielisiä vain siksi että käyttäytyvät itse alhaisesti. He kuvittelevat, että minä lukijana murehdin heidän kikkelipituuksiaan tai jotain loukkauksia joita he ovat nenästään kerjänneet. He kirjoittavat kompensaationsa niin avoimen häpeämättömästi esiin että kuvittelevat automaattisesti kaikkien ihmisten kärsivän pikkumaisesta tittelinkipeydestä. Heidän kaunansa mittasuhteet pimentävät taivaan heidän yllään ja he kuvittelevat ihmiskunnan olevan heille anteeksipyynnön velkaa vain siksi, että he eivät automaattisesti ja kaikkialla saa erityiskohtelua. Heistä kumpikaan ei koskaan myöntänyt olleensa missään asiassa väärässä - ja tämä asia on vakavin kritiikkini heitä kohtaan.

      Tällaisia miehiä, ilman tosin vastaavia kirjallisia kykyjä, on tuttavapiirissäni paljon. Heidän rikkinäisyytensä on käsin kosketeltavaa ja he ovat kirjallisessa mielessä kiehtovia hahmoja, mutta ei se silti tee heistä ihmisinä mitään muuta kuin rasittavia ääliöitä ja nolojen tilanteiden miehiä.

      Kun tätä seikkaa sitten tarkastelee vasten rikottua pikkuporvarillisuutta, niin valitsen mieluummin pikkuporvarillisuuteni ehjänä siltä osin kuin itseään jalkaan ampuvat kriitikot kuvittelevat voivansa sen murskata. Tähän liittyy laajemmin se valtava kulttuurin murros, joka on tapahtunut tällä vuosisadalla.

      Heikinheimo ja Tikkanen ovat viime vuosisadan modernisteja. Heidän aikansa oli ja meni, ja kiitos siitä. Se oli tärkeä ja varmaan voimaannuttava kokemus heidän sukupolvelleen ja suurille ikäluokille laajemminkin, mutta se maailma jossa me nyt asumme, ei enää reagoi heidän huutoihinsa. Sen takia noita katkeria pikkuheikinheimoja on vähän joka kapakassa.

      Ehkä tästä voisi avausua jonkinlainen uusporvarillisuuden puolustuspuhe. Jos mun pitäisi valita säädyllinen porvaristoprotokolla tai lapsellinen modernistinen vallankumous tikkasheikinheimolaisittain, en ole varma kumman ottaisin. Tämä meidän aika tarvitsee yhtä kaikki enemmän edellistä.

      -myst a

      Poista
    8. Minun piti oikein käydä katsomassa eri lähteistä mitä porvari sana tarkoittaa, kun jostain syystä en ollenkaan ymmärtänyt mitä myst a tarkoitit. Ja olen edelleen hämmentynyt.
      Minusta porvari tai pikkuporvari on yksinkertaisesti oikeistolaisen ajattelun omaava varakas ihminen.
      En oikein osaa yhdistää sitä muunlaiseen kulttuuriin kuin nimenomaan statuksen vuoksi kulutettuun; siksi en tajua mitä tarkoitat uusporvarillisuudella.
      Jos tarkoitat jonkinlaista säädylisyyttä, en oikein ymmärrä sitäkään; ei aikamme mielestäni ole kovin säädytön, päin vastoin. Osaamme luultavasti sosiaaliset säännöt (kuten nyt vaikka esim. haarukan käytön)kokonaisuudessaan paremmin kuin mitkään aikaisemmat sukupolvet.

      Poista
    9. Lisäys:
      Siis melkein kaikki osaavat haarukan käytön, paitsi tietysti Mikis ja Tapsa, nuo orpanaiset.
      (käännettynä:hengenheimolaiset)

      Poista
    10. Luulen olevani jyvällä tuossa uusporvarismikäsitteen mieltämisessä, mutta voi tietenkin olla, että käsitykseni on erilainen mitä tässä -myst a itse tarkoittaa.

      Erotan uusporvarismin käsitteen varakkuudesta, rahasta, ja otan mukaan muun, jonkinlaisen elämää ja muita kunnioittavan ja arvostavan tavan olla ja elää. Sellaisen tavan, jossa liikutaan syvissä vesissä, ollaan kiinni henkisessä ilmastossa ja kulttuurissa, voidaan uudistaakin, katsotaan eteenkinpäin, mutta ei lytätä vanhaa jalkoihin. Ei liikuta rahan voimalla eikä sen perässä, mutta ymmärretään, että rahalla on myös arvonsa, sitä tarvitaan ja sitä pitää työstä saada, ja myös niin, että jokaisella heikoimmallakin on oikeus toimeentuloon.

      Äh, tuota pitäisi jatkojalostaa ja tuota voisi jatkaa vaikka kuinka tarkaksi. Mutta siis, tuo on minun tämänhetkinen pikahahmotukseni uusporvarimista, jonka käyttövoimana on demokratia.

      Poista
  21. En edes porukkaan kelvatakseni voi valehdella lukevani Harlekiineja tms. mutta toki määritelmäsi pikkuporvarista, Iines, sopii minuunkin. Vatsa täynnä jouluherkkuja olen nautiskellut kahdestakin romaanista. Näinä aikoina itseäni kiinnostaa romaaneissa eniten ihmisen sisin, vitivalkoinen tai sysimusta tai jotain siltä väliltä, hänen ajatuksensa ja aikomuksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän Delilah, että minä en saa Harlekiinia alas! Tempaisin Harlekiinin lonkalta.

      Sen sijaan saatan kyllä lukaista Seiskaa, jos käsiini saan. Minua kiinnostaa lehden toimittajien työ, se miten juttu koostetan ja myydään kansalaisille. Teen lisäksi tutkimusta naisten asemasta, erikoisesti miesministerien heittokapulana.

      Poista
    2. PS Varmuuden vuoksi. Siis ei minua mikään kiinnosta, tai vaikka kiinnostaisikin, niin se ei ole syy.

      Poista
  22. Porvarillisuus, pikkuporvarillisuus tai uusporvarillisuus on toki ihmisen itsensä kannalta helpointa, vanhat vasemmistolaiset ovat sellaisia tänä päivänä lähes kauttaaltaan.
    Itselleen valehtelevat tiukasti kategorisoiduilla vähäosaisten listoilla, näiden ryhmien puolesta ovat olevinaan ja antavat vitosen keräykseen.

    Omakotitalo, isä, äiti, kaksi lasta, kultainen noutaja ja perhehelvetti. Porvaristoprotokolla on joka tapauksessa helpoin tapa elää, maailma on heitä varten standardisoitu.


    Muistaa kuitenkin tulisi, että eriarvoistuminen on alkanut kasvaa, yhä suuremmalla osalla ihmisistä ei sellaiseen ole mahdollisuuksia. Keskiluokka joka on porvaristoprotokollan suurin edustaja, on putoamassa. Koulutus ei enää takaa mitään.

    Saatana, kyllä irtiottoja kaivataan tuosta tylsyydestä, joka ei ole tuottanut muuta kuin suomalaisittain tehtyjä saksalaisia sotilasmarsseja!

    Kultainen leikkaus on kuvio hangessa.

    Antaa Tuomarin kertoa: Rahamies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, jos se näin nähdään.

      Nimityksissä pitää olla varovainen. Porvarismi, pikkuporvarismi, uusporvarismi on edelleen kirosana, ja sellaisena minäkin sen koin, kun minua pikkuporvariksi nimiteltiin, vaikken ole kuunaan porvaria äänestänyt.

      Jos ymmärtää sanan ideologiana, joka ei liity rahan valtaan - tämä on mielestäni mahdollista, asia saa uudenlaisen näkökulman ja samalla sisällön.

      Poista
    2. Kyllä raha näihin aina liittyy, tyhjä vatsa ei tuota edes kunnon pieruja.

      Rahalla mitataan kaikkea, Sofi Oksasen tuotantoakaan ei muuten voisi ymmärtää.

      Poista
    3. Välillä löytää todellisia helmiä.

      Tämä video Tuomari Nurmion Valo yössä kappaleesta on minusta sellainen, todellinen taideteos, aiemmin en ole sitä nähnyt.

      Poista
    4. Unohtui sanoa, että katsokaa erityisesti ylioppilaan roolia tuossa pätkässä.

      Poista
    5. Valo yössä Tuomari Nurmion esittämänä on aina huippu, jopa nerokas, tässäkin Jeesus-versiossa.

      Minua kuitenkin häiritsee hieman tuossa videossa sen kliseisyys. Rikkaat astuvat hienosta autosta ja marssivat ylväinä punaista mattoa pitkin ylelliseen hotelliin. Palvelija pitää sateenvarjoa heidän päänsä päällä. Jeesus-Nurmio tulee köyhineen muka humalaisen ylioppilaan johdattamana joukkoineen paikalle. Ah, niin sopivaa. Ylioppilashan vain leikkii ymmärtävää, humalapäissään, selvänä ei. Eihän hänellä ole oikeutta olla hyvä, niin kuin köyhällä on. Ylioppilaastahan tulee rikas. Hän kuuluu oikeasti sinne punaiselle matolle. Ihmiset pitää jakaa karkeasti kahtia, sen mukaan, miten paljon heillä on pätäkkää.

      Äh, anteeksi. En pidä kärjistyksistä!

      Poista
    6. Elämä on klisee. Aina tulee ylioppilas, joka ensin diggailee ja sitten alkaa joukkoa johdattamaan.

      Poista
    7. Kyllä näinkin.

      Minä näen tuon silti niinkin, että mies halusi olla mukana, yksi porukasta. Hän otti itselleen sen ainoan roolin, joka oli vapaana, kapellimestarin. Jos soittimia olisi ollut tarjolla, hän olisi todennäköisesti valinnut jonkin niistä ja sulautunut joukkoon. Kaikilla muillahan oli soitin käsissään, rooli valmiina, paikka joukossa.

      Minusta tuon pätkän väkevä johtaja, jota muut mitättömämmät seurasivat, oli selkeästi Jeesus-Nurmio. Ylioppilaskin antautui hänelle, ei pyrkinyt johtoon, vaan toteutti roolinsa kumarassa, sulautuen joukkoon.

      Poista
  23. Kohta alkaa uusi vuosi!

    Vähän huonoja uutisia minulla on teille. Säästösyistä ovat päättäneet tarjota käytetyn, cuosi 2013 on hieman kiillotettu ja konservoitu versio vuodesta 1973. Nuoruuden tai lapsuuden iloa siihen ei valitettavasti ole pystytty entisöimään.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Uutta!

      Ei voida entisöidä 1970-lukua, ei millään. Tätä ei vaan osattu ennakoida, että - ah - niin menestyvä Suomi on vaan joutunut irtisanomaan tuhansia, kymmeniätuhansia suomalaisia, varmoista työpaikoistaan.

      Lapsuutta ei voida entisöidä, mutta jotkut elävät lapsuutensa juuri nyt.



      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Hyvää uutta vuotta, HiLu ja Riku ja kaikki muutkin tämän lukevat! Jarikin, jonka poistama kommentti jää uteloittamaan mieltä. Jääköön tuohon muistoksi.

      Vettä sataa lotisemalla. Vaan tämä on hyvä vuosi, hyvä vuosi tämä on, tervetuloa vuosi 2013!

      Poista
  24. Käärmeen vuosi.
    Tai siis kun kiinalaisetkin ottavat uuden vuoden vastaan, sitten on käärmeen vuosi.

    Hyvää vuotta, parempaa vuotta. Eikös se ole jo aika hyvä lähtökohta, ettei maailmanloppu tullutkaan?

    Täällä on aurinkoista, toivottavasti sekin on hyvä enne. Ei tullut nukuttua paljon, joten jos ensimmäinen päivä kertoo siitä millainen vuosi on tulossa, aikalailla syömiseksi ja nukkumiseksi menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli outo tunne kävellä ruskean joen rannalla, äsken. Jäät ovat sulaneet, vesi nousussa, teillä valtavia lätäköitä, tihkutti vettä. Luistinrata oli järvenä, jonka pinnasta kirkko kuvastui. Melkein odotin jo muuttolintuja veteen uimaan.

      Voisi ottaa motokseen täksi vuodeksi tämän: Ajatuksilla on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme.

      Poista



  25. Pikku Porvarin pilvilinnat 2013

    Palmikkopäisenä porvari maailmaa kiersi,
    edessä rampojen, köyhien prameili vaan.
    Ikkunasta 'sossu' hänet nähdessään huusi:
    "Voit levätä luonani tule sisälle vaan!"
    Porvari noudatti kutsua, lepäsi sängyllä hetken,
    ei aikaakaan, kun nukkui kuin lapsonen Jumalan.
    'Sossu' peitteli hänet ja avasi samppanjapullon.
    Joi itsensä humalaan, punoen suunnitelman.

    Bulldoggi-kasvoinen 'sossu' vietti näin iltaa.
    Röyhtäillen, nikotellen hän lauleli vaan:
    "Jos alasti käymme, kuin vastasyntyneet käyvät,
    ei voi porvaria erottaa 'sossusta' ainutkaan."
    Hän varasti pervarin leningin, kultaisen pannan.
    Änki koreat kengät jalkaansa kiroten tuo.
    Kellon ja lompakon otti ja kadulle juoksi.
    Porvarin hahmossa 'sossu' nyt samppanjaa juo.

    Porvari heräsi, kaivaten kultaista pantaa.
    Ihmetellen seisoi valheen huoneessa hän.
    Alastomana, kun kadulle kirmaisi silloin,
    huomasi köyhien häntä kivittävän.
    "Syytön mä oon", huusi porvari, "'sossu' on vienyt
    pukuni, lompakon, kelloni kimaltavan."
    Köyhät ja rammat kivitti porvaria, kunnes
    poliisi korjasi väsyneen vaeltajan.

    Poliisi sanoi: "Porvarin tunnemme kyllä,
    hän kulkee kultaisin vaattein, niin hieno hän on.
    Porvari ei koskaan alasti kaduilla juokse.
    Ruoskitaan petturi, ruoskitaan jumalaton!"
    Porvari itki ja syyttömyyttään kauan vannoi.
    Nyt hän on köyhä ja sairas ja asunnoton.
    'Sossu' kulkee maailmalla kultaisin vaunuin.
    Puhdasverisen tamman vienyt hän on.

    Voit toivosi heittää, turhaan porvaria säälit.
    Vaikka löytyykin hulluja, porvaria puolustamaan.
    Se joskus voi voittaa 'sossun', mutta huomaa:
    Vain, jos oppii 'sossun' lailla varastamaan.
    Usein juot votkaa seurana janoiset veljet.
    Sinä tiedätkö silloin, missä yösi oot nukkunut?
    Herää ja itke, 'sossu' on paitasi vienyt.
    Herää ja itke, se on tammasi anastanut.

    Porvari on 'sossu', usko se veljeni vihdoin.
    Katso, se kiertää sun puvussas maailmaa.
    Herää ja itke, se on vienyt kultaisen kellos.
    Herää ja itke, se tammaasi ohjastaa.

    VastaaPoista
  26. Hyvin ymmärretty, anonyymi, vaikka istutkin jättiläisen harteilla runoinesi.

    Tämähän minun kirjoitukseni ydin juuri koettaa olla: jos alasti käymme, kuin vastasyntyneet käyvät, ei voi totuutta erottaa valheesta ainutkaan. Valhe on totuus, usko se veljeni vihdoin!

    VastaaPoista
  27. Itse epistola tosin kertoo että porvarismissa on kysymys asennekulttuurista, ei niinkään tavaroissa.


    – "En muuten tiedä, olenko hyväosainen vai huono-osainen, kun molemmilta suunnilta tuulee. 
Jos hyväosaisuuteen riittää leipä ja särvin, olen kai hyväosainen, vaikka kiinteä omaisuuteni rapistuukin silmissä ympärilläni, säästöjen puuttuessa."



    – "En ole koskaan huomannut panna mitään sukan varteen, ja ei kai sitä oikein olisi liiennytkään, lainarahalla kun kaikki on hankittu. Jos taloon tulisi iso putkiremontti, en tiedä, mistä rahat repiä ja mitä sitten leivän päälle muuta kuin ylähuuli."



    Kulutus ei enää vuosikymmeniin ole perustunut nautinnon tavoittelulle vaan muodollisen vapauden ilmentymäksi, sosiaaliseksi ja taloudelliseksi velvollisuudeksi.

    VastaaPoista
  28. Sari:
    pikkuporvarillisuuden paradoksi on siinä, että se asettaa yhteiset standardit tavoittelemisen arvoisista asioista. Jos on täysi setti Arabiaa kaapissa ja Jaguar pihalla, on asemassa, joka koetaan tavoiteltavaksi.

    Pikkuporvarillisuus asettaa siksi myös muodollisia piirteitä oikeistolaisen arvomaailman lisäksi. Eräs tuttavani istui kalliissa ravintolassa tyhjä viinilasi ja täysi viinipullo edessään korvat savuten. Hän oli vihainen moukkamaiselle tarjoilijalle joka ei kaatanut viiniä tyhjään lasiin. Itse hän ei voinut sitä tehdä, se olisi ollut maailmanloppu.

    Tällaiset muodollisuudet muodostavat lopulta kokonaisen todellisuuden, jota vasten sitten voidaan tehdä paljastuksia a lá Tikkanen. Olen kiinnostunut oikeastaan juuri näistä muodollisista piirteistä, ei jonkun Niinistön kodissa haise raha. Kaikki on vain viimeisen päälle. Ei löydy lastulevyhyllyä eikä vanerinpalaa. Kirjahyllyssä on hyvä valikoima klassikkoja ja uutuuskirjoja, kaikki on helppoa.

    Silmiinpistävin ero on oikeastaan siinä, että keskiluokkaiset mikroateriat puuttuvat jääkaapista. Pihalla ei ole jästitrampoliinia, ei ole mönkijää autotallissa eikä tölkkiäkään Nobelaneria jääkaapissa.

    Vitsi on oikeastaan siinä, että kaikki ovat jo rikkaita. Kaikki saavat sen kolmisen tonnia palkkaa kuussa, siis ne joille on annettu ihmisarvo työn kautta. Muut ovat paariaa ja tässä se oikeistolaisuus näkyy.

    Mutta tämän raha-ajattelun ulkopuolella porvarillisuus löytää juurikin Iineksen hahmotelmista kaikunsa. Asetelma, johon porvarillisuus tottumuksestamme istuu, on yhtenäiskulttuuria elävän suljetun yhteiskunnan. Tällä vuosisadalla tuo todellisuus on murtunut ja avautunut, ja siksi porvarillisuudellekin avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia, kun oppositiot eivät enää peilaudu vanhaan - kuten Rikukin mainitsi. Mun isä on vanha vassari, niin on Lipposen Patekin, eikä kummastakaan saa porvarillisuutta pestyä painepesurillakaan niin paljon kuin he vassareita äänestävätkin.

    Mä itse en voi kunnolla sietää oikeistolaista maailmankuvaa, ja varmaan Iineksen kanssa me äänestetään suht samalla tavalla, ainakin mitä muistelen sinun aiheesta kirjoittaneen. Porvarillisuusheittoni ei ollut tarkoitettu missään nimessä minkäänlaiseksi loukkaukseksi. Siinä on monia hienojakin piirteitä.

    Sori että kirjoitan näin pitästi. Ja hyvät uudet vuodet!

    -myst a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mun isä on vanha vassari, niin on Lipposen Patekin..."

      Jos tarkoitat Paavoa, niin kaipaisin hieman tarkennusta. Milloin hän muka vassari eli vasemmistoliittolainen (tai kansandemokraatti, kuten silloin sanottiin) oli? Paavo oli kyllä nuorena liian vasemmalla, mutta demari hän minun tietääkseni aina on ollut.

      Voihan olla, että tätä tarkoitatkin?

      Poista
    2. Juu, vassarilla tarkoitin vasemmistolaisen arvomaailman omaavaa, eli sitä porukkaa joka marssii vappuna.

      -myst a

      Poista
    3. Minä käsitin tuon vassarin siis vasemmistolaiseksi laajassa merkityksessä, myös sosiaalidemokraatiksi.

      Koetan kovasti muodostaa tämän keskustelun perusteella käsitystä siitä, mikä on nykyinen, siis nykyisen keskustelukulttuurin, a) porvari b) pikkuporvari. Olen edelleen hieman eksyksissä! Kovin selkeitä vastauksia ei kukaan, vähiten minä itse, ole pystynyt antamaan. Pää menee entistä enemmän pyörälle näissä käsitteissä, mitä kukakin tarkoittaa.

      Olenko siis väärässä, kun arvelen nyt, että porvarius on eräänlainen poliittinen sääty, pikkuporvarius ideologia? Pikkuporvari olisi näin myös vasemmistolainen henkilö, jos hänellä olisi pikkuporvarillisen kapean materialistinen arvo- tai ajatusmaailma? Toisin sanoen ei voisi olla pikkuporvari, jos on toisia arvostava rahan valtaa kaihtava kaikinpuolista tasa-arvoa kannattava eettis-henkisen arvomaailman kannattaja?

      Poista
    4. Olen kai aikoinani politiikkaan niin sisäänkasvanut, että minulle vassari on nimenomaan vasemmistoliittolainen. Tietenkin termit muuttuvat ajan mittaan.

      Siihen aikaan jako kahteen oli sosialistit ja ei-sosialistit eli porvarit. Sosialisteissa kuilu repesi demarien ja kommunistien välissä - kansandemokraatit olivat kommunistien liittolaisia (monien mielestä naiiveja apulaisia). Punapaitaisten kommunistien dogmaattista äärireunaa olivat sinipaitaiset taistolaiset eli stalinistit.

      Nykyään vasemmisto-oikeistojako on meillä Suomessa hämärtynyt ja siksi eurooppalaiset luulevat esim. maaseudunpuolueen perillisiä eli persuja äärioikeistolaisiksi. Lähempänä he ovat köyhiä korpikommunisteja kuin porvareita.

      Merkitykset muuttuvat, ei voi mitään. Mutta pikkuporvarismi on todellakin sieluntila, ei poliittinen tai katsomuksellinen suuntaus. Monessa vihreässäkin se itää vahvana, etenkin cityvihreissä.

      (Cityvihreää vastaava oli aiemmin mm. salonkisosialisti - eli työväenliikettä edustava herranplatku, joka ei oikeasta työnteosta tiennyt mitään.)

      Poista
    5. Nyt alkaa lyyti kirjoittaa. Pikkuporvariudella ei ole tekemistä politiikan kanssa, kuten usea täällä onkin sanonut. Se on sieluntila, ajatustapa, arvoideologia, arvomaailma. Näin ollen kuka tahansa voi olla pikkuporvari, punavihreä, vihreä, oikein punainen, vähemmän punainen, ruiskukansininen tai patamusta.

      Yhteistä olisi siis hinku materiaan, rahan arvon korostaminen, itsekkyys, ahneus, mukavuudenhalu, laiskuus, pinnallisuus, itsensä parempana pitäminen.

      Porvari on sitten se joka kannattaa oikeistoarvoja ja jolla on pätäkkää.

      Poista
  29. Tähän väliin, ennen kuin luen tuon yllä olevan kommentin, mikä ismi se on, kun mennään kahvilaan ja otetaan mukaan vaikkapa Joycen Odysseus tai vaikka nyt tuo Kilven Alastalojen kakkososa? Asetetaan kirja pöydälle ja luetaan sitä. Miljöö voi olla myös ruuhkabussi tai lähijuna.

    VastaaPoista
  30. Täällä on käyty hyvää keskustelua hyvästä aiheesta. Olen niin Alastaloa täynnä, etten malta olla huomauttamatta, että siinä kirjassa sitä vasta roolinpitoa ja perinteistä porvarillisuutta sitten onkin!

    Olkoonkin, etteivät he porvareita olleet nykykatsannossa, vaan talonpoikia eli pitäjän rikkaimpia talollisia. Tai oli siellä yksi porvari - kalaporvari - eli nykykielellä kalakauppias.

    Tähtään alustukseni kanssa loppiaisen jälkeiselle viikolle. Nyt on muuta mietittävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa lupaavalta, että olet täynnä Alastaloa, Tapsa! Maltan kyllä odottaa kirjoitustasi Einesbaariin, vaikka oma lukuni onkin vielä kesken. Kirjoitushan elää siellä sitten kaiken aikaa, ja sinne voi myöhemminkin kirjoitella ajatuksiaan, eli keskustelu voi olla hidas kuten kirjakin. Toivottavasti muutkin luette sitten Tapsan esittelyn, jahka se tulee.

      Poista
  31. Pikkuporvarismia tai isoa, mutta minusta on hauska kuvitella, kun Sauli ja Jenni makasivat joulun jälkeen selällään lattialla, ähkivät ja heiluttelivat raajojaan. Sellaista ne valmiiksi katetut pöydät teettää.

    VastaaPoista
  32. No jaa Rikhard, kaipa Sauli ja Jenni ovat aitoja kokoporvareita, joita ähky ei yllättä jatkuvan yltäkylläisyyden vuoksi joulunakaan. Osaavat ainakin hillitä mahdolliset röyhtäilyt.

    Pikkuporvareina lattialla jouluähkyssä voisivat kieriskellä vaikka Soini ja ehkä jopa varsin potra Arhinmäkikin. Voisin kuvitella heidän röyhtäisevänkin nautinnollisesti.

    VastaaPoista
  33. On siinä kyllä Jennille hommaa, kun tekee läskisoosit valtiovieraille ja muille, puhumattakaan linnanjuhlien kattailuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kannattanut Salenkin ottaa kunnon suomalainen maatiaisakka, rapsakka työihminen, rintava, reitevä ja persevä - mallia seitsemän leivän uuni - eikä tuollaista honteloa kulttuurikuikeloa, jolta jäisi voi kirnuamatta ja lanta lapioimatta. Onhan hän toisaalta tietenkin näin kaupunkioloissa ja kalustetuissa huoneistoissa ihan näpsäkkä näkösteltävä. Mutta jos pakkanen paukkuu Mäntylinnan nurkissa, niin luuviulun vieressähän sängyssä jäätyy.

      Olisi ottanut vaikka ministeri Kyllöttären, niin kelpaisi siinä ehtoolla kyllötellä hetekalla vierekkäin, eikä tarvitsisi aamulla kysellä mitä mieltä emäntä on mistäkin, meinaan että hän sanoisi sen kysymättäkin ja kuuluvalla äänellä. Yhtä nuorikin olisi kuin tämä nykyinen, jossa maatiaista on vain etunimi.


      Poista
    2. Kyllä Tapsan lausunnossa nyt näkyy ainakin lievänpuoleinen Alastalo-vaikutus.

      Niin se Malakias Afrodite Härkämäkikin sanoi, että topakka emäntä on hyvä asia talossa, toimen puhti askareissa, mutta holli taloon kuitenkin, häpee vieraskin, jos emäntä on topakampi kuin isäntä.

      Mitä Alastaloon tulee, odotan innolla kirjan naiskuvauksia. Kun kaikki muukin on kuvattu niin maan perusteellisen eloisasti, niin eiköhön tuonnempana naistenkin hahmo saa Kilven kielenkannat laulamaan.

      Poista
    3. PS Kesäpaikkakunnallani tuo "rintava ja persevä" sanotaan hieman toisin.

      Serkkuni vaimo sanoi toisen serkkuni herkässä kasvuiässä olevalle murrosikäiselle tytölle, että snä gon oles tomne tissivä ja pyllyvä --, niin tyttö sai tästä kovat traumat ja syyn laihdutukseen.

      Poista
    4. Tässä kyllä on aikamoinen kulttuuriteko menoillaan; saatte (Tapsa ja Iines) tuon Kilven kuulostamaan niin kiinnostavalta, että melkein kohta sen tilaan luettavaksi, vaikken koskaan olisi edes kaukaa harkinnut moiseen urakkaan ryhtymistä!

      Ehkä luen kuitenkin ensin sen Tapsan alustuksen jaharkitsen sitten josko liityn käännynnäiseksi.

      Poista
    5. Sari, minulla on toistaiseksi ihan vaan kirjaston kaksiosainen teos, ja juuri tänään naputtelin tietokoneella siihen jatkoajan. Teos on ollut koko syksyn minulla eikä kukaan ole kuulemma kaivannut sitä.

      Olen vallan hurmaantunut, ja tänäänkin huomaan lukeneeni jo 50 sivua Malakias Afrodite Härkämäen ajatuksia liukkaasta ja ovelasta Pukkilasta.. Teos on kauttaaltaan hienovaraisen huumorin pihtiotteessa.

      Nyt tuli vain ongelmia, kun sain juuri tekstiviestin kirjastosta, että Ulla-Lena Lundbergin Jää olisi noudettavissa. Se kyllä pitää hakea, kun siinä on rajattu laina-aika, viikon tai kaksi.

      Poista
    6. Minulla näitä Kilven tuhatsivuisia on kaksin kappalein. Ostin sellaisen näet syksyllä, kun lupauduin urakkaan, ja sittemmin huomasin, että olinkin ostanut sen jo viisi vuotta aiemmin, kun edellisen kerran päätin opuksen lukea.

      Jaahas - keksinkin juuri, että lahjoitan toisen omin kätösin poskisuudelman saattelema sille blogimme neitokaiselle, joka sen ensinnä saa luettua. Tai on kesätapaamiseemme mennessä lukenut pisimmälle.

      Nyt pitää vain päättää aika ja paikka. Ehdotuksia?

      Poista
    7. Myös Lundbergin Jää-teoksia minulla on kaksi. Syy on joulussa ja laajassa ystävä- ja sukulaispiirissä. Harmikseni kumpikaan ei ole alkukielellä. Täytynee ostaa.

      Poista
    8. Minulle ei kukaan koskaan osta kirjoja joululahjaksi. Tai no, kerran sain nuoruudenrakastetultani Tuomas Anhavan Oikukkaan tuulen ja toiselta Eino Säisän Kukkivat roudan maat, osa I. Kakkososaa ei ehtinyt tulla. Tai siis, kaikki tietävät, että ostan itse kirjani ja että tahdon tietyt kirjat.

      Niin no, siis olenhan minä saanut paljon lintukirjoja, perhos-, korento- ja hyönteisoppaita sekä puutarhakirjoja lahjaks!

      Näissä kirjaston Alastaloissa on vissiin n. 800 sivua, ovat varmaan isompaa pränttiä.

      Jaa että nopeimmalle naisihmiselle kirja ja pusu palkinnoksi. No niin arvon naiset, nyt tuli kiire. Pitäisi olla kyllä sitten jokin varmistava testikysymys, ettei kukaan vain vohki palkintoa pusun toivossa kepulikonstein.

      Poista
    9. @tapsa: teet näköjään mitä vaan, että saat muutkin lukemaan! :)

      Poista
  34. Voi se tietysti olla niinkin, että ensi vuonna järjestää linnankutsut nyyttikesteinä: "Otettava omat eväät mukaan, jos käytät talon lautasia, siivoa jälkesi ja pese astiat!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, ei mitään nyyttäreitä, kansakunnan kermalle vaan kunnon buffetti. Kivahan niitä herkkuja on kotisoffalta katsoa.

      Minua ahdistaa vain yksi asia, kun katson sitä notkuvaa pöytää. Nimittäin se, että miten kukaan pystyy päättämään, mitä noista kaikista ottaa, kun kaikkea ei ehdi maistaa. Niin paljon jää maistamatta!

      Poista
  35. Hei te kaikki, ja vuosi alkoi minullekin paremmin kuin arvasin: heti tuli kutsua Kreikan saaristoon, ja jopa naku-uinnille (tai sovitaanko että saan hitaasti stripata viimeistään lämpöisessä meressä?) ;) :) - En sano, että kutsu on otettu vastaan, Kolehmainen; te miehet kaiketi tykkäätte metsästämisestä, ja välillä kai sitten meidän likkojen pitää leikkiä kaino-vienoa, että pelin jännitys säilyy... ;)

    Sarille tiedoksi, että minä puolestani tulin heti kateelliseksi siitä, ettei minua oteta kansainvälisyys-klubiin mukaan, vaikka olen asunut ulkomaillakin (mitkä meidän molempien reaktiot miesten uudenvuodenodotuksiin lienevät syynä siihen, että palstan pojat hellästi ohjaavat meidät tipuliinit heti herkkuruoan - paikallisen, ja epäkaupallisen - jälkeen taksiin, ennenkuin baari-illan aloittavat. - Iines sai kai osallistua, mutta minä en koputa siitä asiasta nokkaani, tuskin sinäkään). :)

    P.S. Riku lopettaa nyt uuden-vuoden kunniaksi Clark Gable-vihjailut heti alkuunsa: sinulla, hyvä herra, on muutenkin palstan kuumin kuva, tiedät mitä ajattelen Johnnystä, ja piti siihen tempaista tuo blondin ensi-ihastuskin. - Että pysyttelepäs asiassa, jätä se toinen kulmakarva kohottelematta, ja puhu kirjallisuudesta! Toivoo Char! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Johnny Deppkin oli hieman tuon näköinen. Tosin siitäkin jo on vanhentutnut.

      Poista