9.2.2013

Keissilaulajat ja käsienpesijät



On saatu selitys suureen kakkakeissiin, jota tässä ei ryhdytä enää puimaan. Puidaan nimittäin keissilaulajia, tulkitsijoita suuren pamauksen. Shamaani Vappu Kaarenoja on puhunut, pitkän keskittymisen jälkeen on tavallisille kuolevaisille annettu orgastiset sanat: 

"Se varsin valehteloo
joka tulta arveloo
Väinämöisen iskemäksi,
kun iski ite Jumala
iski naisen pakaroilla."

Nykykielelle käännettynä tuo kuului sanatarkasti näin: "Se, että naiset kakkaavat, se on ihmisistä törkeätä".  Tämä lopullinen sanataos syntyi  eilen Ruben Stillerin Pressiklubissa, Rubenin rummunpäristyksellä varustettuna. Tässä on  siis totuus, kuva joka tahdottiin rikkoa. Shamaani on puhunut. Kaiken takana on nainen, naiseuden problematiikka, ei  mies, ihminen tai muu yhteiskunnallinen funktio.

Kissan villat, sanon minä kuitenkin heti tähän väliin. Ihan sama, onko kakkaaja mies vai nainen, samanlaisen reaktion se olisi herättänyt, onko asialla Väinämöinen tai Ainokainen. Luulen, että Väinämölle olisi suututtu vielä enemmän eikä olisi glorifioitu tapausta niin kuin nyt, kun kulturellispersoonat kilvan ryhtyivät laulamaan symbolisia merkityksiä viehättävien Ainokaisten julkikakkimiselle, jota yleisesti pidettiin raikkaana tuulahduksena akateemisen pönötyksen keskellä.

Miespersoonien tulkinnat olivatkin  yhteiskuntavetoisia ja mielellään perinteeseen kytkettyjä, vaikka eivät he mitään selittäneet, koska tapaus ei kiinnostanut heitä. He  moittivatkin ankarasti rahvasta, joka reagoi, kun nyt ei pidä siis reagoida, ei ollenkaan, ettäs tiedätte.  He hymyilevät yläpuolelta ymmärtäen, mitä kaiken reagoinnin takana on, kun nuo muut älämölöävät.

"Oli korkea aika vetää toimittajien ammattikunta lokaan", hehkuttaa Timo Harakkakin innoissaan, vaikkei hän mitään selitä ja jatkaa hurmioituen omista sanoistaan,  että täysi epäakateemisuus yllätti yleisön housut kintuissa. Tytöt siinä vain  parodioivat tutkivaa journalismia,  riemulauloi Harakka, joka, sanottakoon tämä lujasti vielä kerran,  ei osallistunut selityksiin kuten ei Saska Saarikoskikaan, joka näki kaikessa kirkkaan perinteen linjan ja jatkumon kauas tulevaisuuteen. 

Useissa kultturelleissa kirjoituksissa vedetään  esille  takarivistä ja taustalta entisiä maineikkaita ylioppilaslehteläisiä, suurin osa vainaita, kuten Urho Kekkonen (taustalla), takarivissä Pentti Saarikoski (vas.), Martti Haavio, Arvo Salo (erittäin vas.)  Tuomas Anhava (oik.) ja Olavi Paavolainen (?). Keskirivissä  vielä elävä Timo Harakka ja Anu Partanen. Eturivissä Anu Kantola, Paavo Lipponen, Outi Nyytäjä ja Dan Steinbock, elossa ellei ole kuollut. Että hyvässä seurassa reippaat kakkijat ovat, kun nuo kaikki vainajia myöten tietenkin allekirjoittavat tulevienkin Ylioppilaslehtien linjan.

Vaan turhaa tämä kaikki kultturelli kohu. Kakkijatytöt siis vain halusivat särkeä lähinnä naiseuden kuvan leikillisellä gonzoilullaan. Miten sitä aina on sanottukin, että hieno nainen ei piere eikä juuri käy vessassakan muuta kuin puuteroimassa. 

Hieman tällaista vanhaa hippiä täältä ylhäältä katsottuna - ei sillä että asia millään tavoin kiinnoistaisi - hymyilyttää tuo vastaherännyt kiinnostus naisen tasa-arvoon. Kun me vanhat teimme tuon jo ensimmäisen radikalismiaallon mukana, poltimme rintaliivimme ja kuljimme paljain pyllyin pissimässä ja kakkimassakin. Sen verran kunnioitimme julkisia liikennevälineitä, että säästimme tortut luonnon lannoitukseen. Vaikka saahan stadissa pissiä porttikongeihinkin. Ihan kivaa tasa-arvon edistämistä, että on pissiksiä ja kakkiksia.

(Valokuva https://kuvakokoelmat.fi/)

(Otsikko muutettu myöh.)

214 kommenttia:

  1. Hiano kannanotto!

    Vähän on liikaa toistoa. Mutta ei se haittaa.

    Hiano, asiaan (kuin korkki pullonsuuhun) sopiva kannanotto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistoa on, ja se on peräisin tulkitsijoiden selityksistä: kansa reagoi, minä tulkitsen -agendaa toistettiin kuorona vähän eri sanoilla.

      Tämä käsienpesu oli toistuessaan varsin hupaisaa.

      Poista
  2. Fiksu ja symppis Tuomas Enbuske sanoi hyvin: kun kerran kaikki ovat kyllästyneitä koko kakkakeissiin, niin miksi he sitten puhuvat siitä?! (Oikein harmittaa, kun en läheskään aina pysty aamuisin kuuntelemaan Enbusken ja Linnanahteen aamuohjelmaa.)

    Enbuskelle pisteet siitäkin, kun hän toi julki yliäklön Matti Klingen huonon käytöksen. Vastenmielinen "herrasmies", joka mainitussa tilanteessa mielisteli Enbuskea, mutta käyttäytyi todella huonosti muita ihmisiä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuullut tuota mainittua Enbusken lausumaa, mutta mietin hänen sävyään. Olikohan siinä satiirinen vivahde?

      Se minkä tässäkin huomaan, on tuo että en minä Enbuske tästä puhu kun kommentoin tätä, mutta muut puhuvat, joten minäkin kommentoin -linja.

      Poista
    2. Siihen, että tajuaa mikä pelle Matti Klinge on, ei koulusivistystä tarvita. Riittää, että hengittää.

      Poista

  3. Onko tekstin elävöittämiseksi laitetun kuvan kuvaajan nimi mikä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on postikortti, josta ei ole mainittu kuvaajan nimeä. Jos olisi, olisin sen toki maininnut.

      Poista
  4. Enpä malta olla mainitsematta, että Ranskasta tavoitettu filosofi Timo Airaksinenkin on puhunut kakkakeissistä. Tosin hän ei ihan yhdy siihen näkemykseen, että puhe on tyhmää rahvaanhuvia, vaan sanoo, että jos ei reagoida, on kyse apatiasta.

    Täytyy siis todeta, että kansa ei ole apaattista, vaan kultturellit tulkitsijat keissilaulajat ovat apaattisia, koska eivät reagoi, vaan tulkitsevat vain reaktioita.

    VastaaPoista
  5. Iines: lämmin kiitos blogiemännälle viimeisestä! :) Minä tuon pullat ensi kerralla! :)

    Jape, keskity nyt tämän kuvan sijaan vastaamaan minulle ed. postauksessa; odotan panostasi kovasti. Tiedän että valokuvat ovat yksi intohimosi, mutta minulla on proosallisempaa asiaakin.

    Re kakka ja tytöt. Yksikin hoitotyttö huuteli sekä kakkaa että pissaa kolmivuotiaana raitsikassa, päikkärikaverinsa kanssa. Kaverin äiti hyssytteli ja lopulta hannasi; minä kielsin kerran huutelun (siis: oli asia mikä hyvänsä: muita kunnioitetaan julkisessa tilassa. Pissat ja kakat kuuluvat kylppäriin, ja ovat hyviä ja toivottavia kehontoimnintoja). Jos tytöt olisivat puhuneet kakkaamisesta julkisessa tilassa: ok. Mutta huutelu, aiheesta riippumatta, ts. muiden ihmisten häiritseminen, ei sovi minulle.

    Eli yhden ja ainoan varoituksen jälkeen poistuimme ratikasta.

    Päällimmäiseksi ei jäänyt lapselle mieleen kakka, vaan se, että muita ihmisiä arvostetaan antamalla heille tilaa ja rauhaa. - Täsmennän: jos olisin vain kuullut lasten puhuvan ulosteista, ja kikattavan keskenään, matka olisi jatkunut normaalisti. Kiljuminen johti siihen, että minä päätin että kävellään kotiin. Kun lapsi ensin päätti, varoitukseni jälkeen, jatkaa huutelua.

    Ja kyllä se likka itki loppumatkalla; oli ollut rankka päiväkoti- ja kevätretkipäivä 3-vuotiaalle. Pikkuveljensä onneksi oli vielä rattaissa, eli minä pääsin ideani kanssa vähällä, ja jaksoin olla hellä ja ymmärtäväinen: juu, kamalan kurjaa, että kävellään. Mutta muistathan, että huutelusi takia tähän jouduttiin? Kävellään nyt vaan, ja ensi kerralla otetaan muut ihmiset huomioon, vai mitä.

    Oli muuten ainoa kerta kun jouduin noin kovaa kuria pitämään. Pikkuvelikin oppi kokeilematta kerrasta. Jatkossa riitti kun kysyin, että ollaanko asiallisia, vai kävelettekö mieluummin. Tai että päättäkää te, haluatteko eläintarhaan/huvipuistoon/kivaan kyläpaikkaan; minulle sopii kaikki. - Oikeasti halusin aina meille kivaa, ja hyvää ruokaa, ja helpot matkat!!!

    Vastuullinen vanhemmuus ja hoitajuus vaan vaatii joskus aikuiselta panostamista ties sun mihinkin, karjumisen/kiljumisen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä, Char, Vieraskynän piikki on avoinna halukkaille blogikodittomille tai siis kelle tahansa, jolla on sanomisen paloa jostakin asiasta. Aiheesi oli hyvä, joskin minä tungin sivurönsyksi tällä kakkakeissillä, kun se nyt sattui juuri nyt, enkä malttanut. Mutta samalla tavoin omiin juttuihini voi tuoda sivurönsyjä, ja on tuotukin, mistä pelkästään kiitän.

      Kyllä, vastuullinen vanhemmuus vaatii joskus senkin, että ylimmäisenä listalla ei ole kasvattajan oman kivan imagn säilyttäminen, vaan vastuun opettaminen kiellon tai rajoituksenkin kautta. Vastuu ei tule lapseen itsestään, kuten ei toisten huomioon ottaminenkaan.

      Poista
    2. Eräs ex-linja-autokuski - Vartiainen nimeltään - kertoi kerran että hänen autossaan istui pikkupoika noin 5-v äitinsä kanssa. Toisessa penkissä istui hyvin pyntätty nainen joka haisi HIRVITTÄVÄSTI hajuvedelle. Poika pomppi penkillä ja nuuhki ilmaa. Sitten sanoi kovalla äänellä: "KUKA TÄÄLLÄ HAISEE VITULLE?" (Tässä vaiheessa Vartiainen alkoi ite hekotella, ja sanoi, että "kyllä lehahti pojan äiti ihan tulipunaiseksi".)

      Poista
    3. Iines: usein vastuullinen kasvattaminen vaatii muutakin kuin kurjan imagon kestämistä.

      Minä luotan siihen, että itse jaksan aikuisena sen, että välillä joutuu kävelemään, jää kivat jutut väliin - ts. jos ollaan sovittu huvipuistosta, jota itsekin odotan, ja penskat alkavat keskenään nahista: pokerinaama, ja tunteeton ilmoitus siitä, että tappelevien lasten kanssa en sitten lähde mihinkään. Sopikaa, tulkaa toimeen jotenkin, tai jäädään kotiin; sama se on minulle. - Oikeasti ei ollut, mutta olenhan Metodinäyttelijä! :)

      Sisarusriidoissa sitten taas opin jäämään ulkopuolelle, jos ei ketään vammautettu tai tapettu, tilanteen mukaan. Lapset meinaan tykkäävät huomiosta, ja usein törmäsin siihen, että kun hiki päässä puuhasin keittiössä yksi napero siihen ilmaantui tiedottamaan Vääryydestä. Puhekykyisten lasten kanssa riiti se, että sanoin, että juu. Kurja homma, mutta se on sun sisko/veli. En ole aina täällä, eli parasta opetella tulemaan toimeen sen kanssa. Ilmoita jos tulee lisäongelmia. - Useimmiten naperot hämmentyivät niin että riidat unohtuivat.

      - Ja re imago: koskaan ei ole paheksuttu, jos olen poistunut kasvatusmielessä sen pikku söpö- nöpö-melu-apinan kanssa ajoneuvosta. - Ei edes lapsen toimesta, koska häntä oltiin informoitu tilanteesta ja sen kehittymismahdollisuuksista jo.

      Lapset oikeasti ovat huomattavan loogisia pikkuihmisiä!

      Mikis: liika hajuvesi on kamalaa!! Ja on kyä liika partavesikin.

      Poista
    4. Iines, pyydän anteeksi ja korjaan heti!

      Kirjoitin kärkkäästi, ja korjaisin juttuani, mutta en osaa.

      Siis: et suinkaan vihjannut että nimenomaan imago olisi vastuulliselle vanhemmalle tärkeä; en kuvittele että niin ajattelet, ja joka tapauksessa polkaisin oman yo-kirjoitukseni alkuun sikäli väärällä vaihteella.

      Poista
    5. Siis en ajatellut sinua puhuessani, Char.

      Monesti vanhemmat ajattelevat, että jos he kieltävät lasta, lapsi ei pidä heistä. Moni haluaa olla lapselle kiva eikä ehkä ymmärrä, että enemmän lapsi kaipaa jämäkkää ja turvallista aikuista kuin lepsua kivaa vanhempaa, josta ei ole hänelle turvaa eikä auktoriteettia - tätäkin lapsi kaipaa, selviä rajoja.

      Poista
  6. Airaksinen kuuli toimittajalta ensimmäisen kerran koko asiasta ja oli ilmeisesti melko yleisellä tasolla asiaa tutkaillut. Hän on kirjoittanut kirjan "Saasta: filosofinen tutkimus jätteen todellisuuteen." En ole lukenut, mutta monesti olen ajatellut kirjan hankkia.

    Useampi hienopierun oloinen ihminen sanoi kysyttäessä, ettei ota tällaisiin asioihin lainkaan kantaa.

    Tempaus jää historiaan merkittävänä tapauksena - olen nyt aivan tosissani! Kirjoitus oli fiktiota, näin uskon. Tällä kirjoituksella saatiin ihmisistä niin paljon tunteita esiin, että on pelkkää hienopieruilua väittää, etteikö se olisi ollut merkittävä.

    Suorastaan yksi merkittävimmistä suomalaisista esseistä.

    Yliopiston opiskelijoista ja akteemisista ihmisistä huomattava osa tuntui olevan paskahousuja. Muuten en saata ymmärtää sitä vihan määrää, jota osoittivat. Tiesivät, että juuri häntä tässä nyt pilkataan, kun märät housuissa on kulkenut.

    VastaaPoista
  7. Minkälainen innoituksen lähde tästä olisikaan monille merkittäville teoksille.

    "Silloin paska muutti historian kulkua", voisi kertoa valtionpäämiehestä, joka juuri tärkeiden neuvotteluiden koittessa joutuu merkittäviin ongelmiin "asian" kanssa.

    Tai suuri valtioherra herää neuvostoliitossa paskat housuissaan. Alapäässä tuntuu paska, mutta yläpäässä on hätä, koska pelkää isäntien nauhoittaneen koko edellisen illan tapahtumat. - Sen jälkeen loppuelämä onkin pelkkää paskat housuissa kulkemista.

    Koska saadaan bb-julkkikset innostumaan asiasta. Epäilemättä se voi tapahtua, kun tajuavat, että sillä saa viisitoista minuttia lisää julkisuutta.

    Misseihin ja mannekiineihin luotan, en saattaisi kuvitella Lenita Airistoa paskat housuissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Varpusparvi catwalkilla", nuoren ylioppilas-mallin muistelmat.

      Poista
  8. Airaksiselle käsittääkseni soitettiin ja kysyttiin, koska hän ei ollut suomalaisten lehtien välittömässä tuntumassa.

    Hän korosti jutun sensaatiolunonnetta, josta kuuluukin äimistyä, eikä nimenomaan hienostella elitistisesti ja vaieta. Sain käsityksen, että juttuun reagointi on normaalia, eikä tyhmää, minkä käsityksen taas sai täällä olevien kulttuuripersoonien kannanotoista ja ahkerasta käsienpesusta.

    Olen miettinyt, mikä minua jutussa kiinnostaa, enkä osaa sanoa vieläkään, miksi se innostaa ja hieman kiihdyttääkin minua. En tunne olevani moraalisesti närkästynyt siitä, että kirjoitetaan peppu- ja kakka-asiaa, kirjoitinhan itsekin ensimmäisen seksitarinani jo lettipäänä, runotyttökirja toisessa kainalossa. Ja olen aina nauranut alapäähuumorille ja Jope Ruonansuulle ihan rahvaan malliin.

    Minua närkästyttää noitten tyttöjen röyhkeys ja piittaamattomuus, kovuus. Olen jo kauan miettinyt nöyryyden käsitettä. Ihailen vaikkapa nunnaa, joka omistaa elämänsä Neitsyt Marialle ja koettaa kilvoitella hyvyyden tiellä. En osaa yhdistää nöyrää tyhmään ja päähänpotkittavaan, siitä ei ole kyse. Miksi ihmisten pitää olla kovia ja muista piittaamattomia? Miksi kukaan ei paheksu koskaan eikä missään röyhkeyttä? Miksi siitä on tehty hyve?

    En minäkään silti usko, että naiset oikeasti paskoivat trikoisiinsa, josta suolistolima olisi imeytynyt bussin penkkiin. Mutta sekin, että he ratsastavat tuolla kenties tekemättömällä teolla on valheellista eikä suinkaan vapauta heitä.

    Kohta tulee se aika, että ylkkärilehden päätoimittaja kertoo murhanneensa romaniankerjäläisen, mutta kieltäytyy paljastamasta ruumiin kätköpaikkaa. Juttua ei voida tutkia, kun ei ole ruumista.

    VastaaPoista
  9. Aivan turhaa vänäämistä. Ei aina voi olla oikeassa. Edes mediakritiikkiin "erikoistunut" äikänope.

    Blokin kuva on tietenkin:

    Kansatieteen kuvakokoelma.

    Kuvakortin kuvateksti: "(1.) Ivan Shemeikka Muuannon kylästä. (2.) Ivan Onoila Suurensaran kylästä. (3.) Konst. Kuokka Leppäsyrjästä. Kaikki Suistamolta".

    1800- ja 1900-lukujen vaihde, 1900-luvun alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kuva ei ole "tietenkään" itsessään mitään - mieti "Schrödingerin kissaa", vai mitä se nyt oli.

      Tiedät paljon, minusta on kivaa ja kiinnostavaa kirjoitella kanssasi, mutta ei ole pakko niivittää Iinestä joka välissä.

      - Jos siis olet(te) se/ne ano(t) jo(i)ta tarkoitan.

      Kaikella ystävyydellä, ja toivon kuulevani sinusta paljon vielä! :)

      Oisitko siis voinut kertoa kaikki nuo faktat asioina, ei näpäyttämisenä? Siis että kivaa meille kaikille kun tuot puuttuvia palasia peliin! Myös sinulle, kun annat lisää yhteiseen. :)

      - En tiedä, miten arvostat minua tai mielipiteitäni: sanon vain, että mieluummin puhun ihmisten kanssa suoraan. En vinoile, kysyn, jos täytyy, ja arvostan niitä, jotka ottavat asiat asioina.

      Tuskin Iines tämän jatkuvan pöllyytyksen keskellä - ja vielä kun Mikiskin keskittyi liikaa meihin muihin tyttöihin :D (tämä on siis vitsi) - kuvittelee mitään turhia itsestään.

      Minä sain tänään kauniin viestin yhdeltä toisen "oman" blogin lukijalta. Hänelle oli tullut hyvä mieli siitä mitä kirjoitin, ja halusi kertoa sen. Oikein koko nimellä.

      Minulle tuli valtavan hyvä mieli - ja uusi into saattaa se oma seuraava kirjoitus sinne ns. painokuntoon; olen tiennyt aiheen ja matskun kuukausia, mutta en ole saanut aikaiseksi.

      Ehkä Iines on Rautarouva; minä lähden siitä että ei.

      Oltaisiinko kaikki kiltimpiä sekä toisillemme että emännälle täällä? Ei iineksen takia, vaan oman ihmisyytemme takia.

      Poista
    2. Rautarouva, herran pieksut, no en taatusti, oikeasti päinvastoin. Inhoan rautaisia tahtoihmisiä.

      En lähde täälläkään siitä, että olisin oikeassa. On monia totuuksia, ja kukin puhukoon oman totuutensa puolesta. Minä puhun siitä näkökulmasta, josta kirjoitan, ja joskus provosoin teitä murskaamaan sen. Kaikella ystävyydellä ja pieteetillä toki. Ilkeyttä kukaan ei kaipaa.

      Poista
    3. Anonyymi, ei se ole tärkeää, kuka on mahdollisesti oikeassa. Vänääminen on tärkeää itsessään, erilaisten näkemysten törmäys. Se on hedelmällistä. Sitä paitsi vänääminen on kauhean kivaa.

      Poista
  10. Kyä te ootte kanssa yks sakki!

    Että pari naista on kakannut housuun, tehnyt siitä jutun, ja tätä nyt puidaan?!

    Puoleen ja toiseen, ja oliko/onko tässä nyt aihetta ties sun mihin...

    Ilmeiseti oli, ainakin vouhkaamiseen, kun näin paljon vaahdotaan.

    Nyt on sitten nöyryys ja murhatkin pelissä?! Iines, kamoon! - Molemmat hyviä aiheita, mutta en jaksa enkä viitsi edes yrittää tässä yhteydessä. En halua pahoittaa mieltäsi, mutta tämä oikesti menee sen yli, mistä puhun.

    Sama koskee kaikkia muitakin, jotka näkevät kakkabussissa jotain kiinnostavaa. - Siis huom! Voitte olla oikeassa! En vaan tajua.

    Kivaa viikonloppua kaikille, luen kyllä kaikkea, vaikken nyt sitten hetikään kommentoi.

    Haleja teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, kakkakeissistä ei saa tarpeekseen..

      Oikeasti kyllä sanoin jutussani, että keissiä ei ole tarkoitus ruotia, vaan jutun ympärillä olevaa ilmiötä, kulttuurieliitin käsienpesua. Näkökulma taitaa olla vähän vaikea?

      Samalla toki tulee juttukin puheeksi, ja siitä sopii sanoa, mitä tahtoo.

      Minua ihmisen käytös kriisitilanteissa ja ilmiöiden äärellä kiinnostaa tavattomasti. En osaa ajatella, että kakkakeissi on banaalijuttu, josta ei sovi puhua. Mieluummin siitä kuin kukkasista.

      Vaan nyt olen kysymässä siis kulttuurieliitin moraalin perään. Kun toisella kädellä lyödään rahvasta, mutta toisella kädellä taputetaan omia harteita, ihan samasta teosta.

      Poista
    2. Char vielä, kamoon itsellesi, teen nöyryydestä varmaan oman juttunsa. Koetin sanoa, mikä minua tässä jutussa innostaa tai kiihdyttää, ja tulin siihen tulokseen, että se on nöyryyden vastakohta, röyhkeys, piittaamattomuus muista. Narsistisuus, niin kuin filosofi Timo Airaksinen sanoi, nuorten ylinarsistisuus.

      Poista
    3. Iines, sori! :) - Kyä tässä ny nuarisokieltä harjuutetaan, oikein opevoimin, meitin puolesta epäpätevin! :)

      En oikeasti ole lukenut koko po. juttua, minusta se vaan on niin tylsä. Arvioita en arvostelisi ennen artikkelia - ja, no, ei vaan kiinnosta. Vastailin äsken muihin juttuhisi, ja seuraan keskustelua.

      Röyhkeys ei sitten taas minusta ole nöyryyden vastakohta. Itse liitän nöyryyteen enimmäkseen negatiivista - olen nöyrtynyt monta kertaa elämässäni; palataan siihen sitten kun alustat.

      Sotkenko ehkä nöyryyden ja nöyrtymisen?

      Poista
    4. Tiedän, että nöyryys on negatiivinen ominaisuus nykyään, mutta ei se haittaa. Minua kiinnostaa asia, ja ehkä palaan siihen joskus.

      Sanon vain sen, että minusta nöyryys kysyy rohkeutta enemmän kuin röyhkeys tai puolensa pitäminen.

      Poista
    5. Vielä yksi, aamuajatus: nöyryys ei ole alistumista, vaan altistumista.

      Poista
  11. Kakkakeissi on lähinnä sen olemassa olevan tiedon varmistus, että suomalaisten naisten ongelmat (jos niitä edes oli) ovat aikoja sitten loppuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Kaarenojan selitys on totta, siltä näyttää. Narsistisella toimijalla ei yleensä itsellään ongelmia ole. Ongelmat ovat muilla ja muissa.

      Kyseinen päätoimittaja esiintyi hyvin itsevarmasti Pressiklubissa.

      Poista
  12. Hyvä juttu, Iines. Hauskasti kirjoitettu. Itse tapahtumasta minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Luulenpa, että heillä, noilla reippailla naisilla oli vaipat housuissa. Hyvää treenausta vanhana oloa varten! Tai ehkäpä he pääsevät vaippojen vaihtoon jo ennenkin, tiedä vaikka jo nyt heillä on siitä muutakin kokemusta. Ääää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisu! Kyllä minä olen vakuuttunut siitä, että mitään kakkakeissiä ei ollut. Valhetta koko juttu, ihmisten vedätystä!

      Heillä oli jutun mukaan trikoot jalassa, kun kuvattiin, miten uloste tuli trikoitten läpi, mutta jo se on sula mahdottomuus tammikuun pakkasissa! Naisilla on trikoitten päällä talvella pitkät housut tai hame.

      Tuo yksityiskohta paljastaa jutun saduksi, jolla lehti siis juhlii satavuotiuttaan. Onnea vaan neitokaisille!

      Poista
  13. No ensimmäistä kertaa olen samaa mieltä, jahans, jahans. Paitsi että ottaisin pois tuon sanan "naisten". Suomalaisten ongelmat on loppuneet.

    Kaikelle voi tietty löytää tulkintoja jos jonkinmoisia, ja kaunein tietysti on olla tulkintojen yläpuolella kokonaan. Taidan minäkin vain hymyillä buddhamaisesti ja olla tietävinäni jotain tästä skatologisesta tapauksesta; jotain niin ylivertaisen viisasta ja nokkelaa, että kukaan, edes Enbuske ei sitä olisi tullut ajatelleeksi.


    Voi siunaman, sano akka kun pyyhki.

    VastaaPoista
  14. Haluan tarkentaa:
    minusta kakkahousujen analysointi on kiinnostavaa, mutta en tiedä mitä sanoa.
    Olisin odottanut jotain terävämpää, kierompaa, suoraan sanottuna älykkäämpää selitystä tempaukselle. Jotain, joka olisi herättänyt ajatuksia, vaatinut, suorastaan kinunnut kaikilta kommentteja.
    Tuollaisena puolitekoisena pilana se ei voinut kuin tuottaa aivopieruja tai kyllästynyttä paheksuntaa.

    VastaaPoista
  15. Ainoa surullisen yksinäinen ajatus joka pinnisti pintaan on se että toivon noiden nuorten naisten joskus voivan sanoa pyyhkineensä sitä ihteään sekä lapsensa että vanhempansa takalistosta. Ehkä sitten perspektiivi naisten ja miestenkin kakkaan muuttuisi jotenkin realistisemmaksi.

    VastaaPoista
  16. Minusta siis tapahtuman analysoijien analysointi se vasta kiinnostavaa onkin!

    Mitä kukin tuli sanoneeksi, vaikkei kuulemma reagoinut tapahtumaan? Se status, johon ihmiset tässä jutussa itsensä asettavat, puhuu minusta enemmän kuin se mahdollinen pökäle siellä pöksyissä.

    VastaaPoista
  17. Juu, muttakun...on kuin voisi tapahtua ihan mitä vaan, ja aian voi jo etukäteen päätellä miten siihen reagoidaan.

    Ensimmäinen reaktio kai kaikilla tuollaiseen juttuun on näräsrys, mutta sitä pitää sitten hui peitellä, ettei vaan vaikuta jotenkin helposti vedätettävältä. Sitten pitää keksiä, miten älykkäästi kommentoida, ilman että kommentoi. Aivan kuten sanot: sanotaan että ei haluta sanoa mitään.

    Itse en ihan oikeasti osaa sanoa mitään, en enempää itse jutusta kuin reaktiostakaan. Tuntuu että haluaisin vain teeskennellä että koko juttua ei tapahtunutkaan.

    Minä närkästyin jutusta, koska se oli HUONO. Ja ehkä siksi, että kirjoittajat vaikuttivat niin tyhmiltä. En edes päässyt ajattelussani eettiseen puoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, en oikeasti tiedä mitä on lopulta tapahtunut. Luin jutusta Iineksellä; en kiinnostunut. En googlettanut, en hakenut mitään infoa - enkä kuittaile mitään lastenhoitovuosiltani, vaikka voisin. Enkä tasa-arvosta, naisten asemasta, tms; en edes tiedä miksi vastaan sinulle.

      Oli vaan kiva nähdä nimesi ja päästä juttelemaan! :)

      Ehkä sekin reaktio kertoo jotain kakkakeissistä. - Kommentoin täällä vaikkei mitään sanottavaa ole, kirjoittajan takia.

      Kivaa lauantai-iltaa! :)

      Poista
    2. No sehän on parasta kommentointia, että moikkaa tuttuja!
      Menen katsomaan Djangoa. Siinä lentää veri, ei kakka.
      Kivaa iltaa, Char!

      Poista
    3. Minusta myös! Siis se kommunikointi.

      En tiedä mitä on Django, mutta varmaan opin pian...

      Haleja, Sari! :)

      Poista
    4. Se on Tarantinon viimeisin.

      Poista
    5. No tietenkin: Djangon mainoksia minäkin näen kaiken aikaa... Melkein hävettäisi, paitsi että vahvasti epäilen että Quentin repii tässä julkisuutta itselleen Mun Johnnyn Rango-mielleyhtymällä. Joka oli siis jo Oscareissakin!!! Siis se animaatio.

      En siis väitä, kunhan epäilen. Vahvasti. :)

      Terveisiä muuten saunasta, kaikille! Niin meillä aina sanottiin, ja sanotaan nytkin! :)

      Poista
  18. No sinä oivalsit, mitä meikäläinen ajaa takaa, Sari! Kommentoidaan ilman että kommentoidaan, ja sehän on hupaisaa jos mikä!

    Vähän kuin että keisarilla ei ole vaatteita, mutta pitäisi olettaa, että kyllä sillä on katsokaapas, mutta te ette sitä näe! Ja eliitti selittää.

    Tämä jako tyhmiin ja oivaltaviin minua riepoo. Myönnän samantien, että minä kuulun tyhmiin mutta rehellisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku jo viittasikin siihen edelliseen kakkakeissiin, jumalan teatteriin. Silloin taisi älymystökin vielä osallistua keskusteluun. Ovat sittemmin oppineet olemaan kommentoimatta ja silti ilmaisemaan mielipiteensä.

      Itse en tyhmyyttä tunnusta, en vaikka kidutettaisiin. Älä sinäkään, Iines. Siihen ryhmään kuuluu niin paljon epämiellyttäviä ihmisiä.

      Poista
    2. Siis tunnustan kuuluvani siihen ryhmään, joka nyt ymmärtämättömäksi rahvaaksi on legitimoitu. Siihen joka vouhkaa, vaikka nuttura nyt ihan ei tärisekään.

      Oikeastihan minä olen viisaampi kuin koko kulttuurieliitti yhteensä, koska näen senkin yli..

      Kaikki ovat kauhuissaan tyttöjen kakasta, mutta jotkut vaan eivät sitä myönnä.

      Poista
    3. Luoja meitä varjelkoon ihmisiltä, jotka eivät koskaan vouhkaa!

      Poista
  19. Iines, kirjoitinko äsken sattumalta Sarlle samasta?

    En tosin tajunnut sitä jujuasi, varmaankaan, ja ainakin olen blondi.

    Jatketaan huomenna! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, minä en nyt tajua kysymystäsi, Char, mutta annetaan olla. Hauskaa iltaa!

      Poista
    2. Kiitos, Iines! :)

      Täsmennän myöhemmin, mutta nyt iltapalan kimppuun! :)

      Poista
  20. Voi olla että taas puhun ihan toisista asioista mistä te puhutte, mutta tämä tapahtui minulle... (miettii vielä että kertoisiko sittenkää. kun tämä on vähän intiimi juttu. mutta, no, päättää sitten että) ... Kävelin kerran Jyväskylässä Yliopistonkatua, Seminaarinmäelle päin, kun äkkiä minulla alkoi hir-vit-tä-väs-ti kakittaa. Hädissäni vilkuilin ympärilleni mutta kun ei siinä mitään suojaista paikkaa ollut kyykistyä - kivitaloja vain ympärillä ja kova asfaltti jalkojen alla - niin (punastuu lievästi) niin paskansin housuihini. (Onneksi aika kiinteän möhkäleen.) Lähin vessa oli A. Aallon piirtämässä Yliopistokampuksessa. Niinpä tallustelin sinne - vähän harottavin jaloin. (Kuin Tex Willer.) Menin W.C.:hen, pistin pöksyni roskakoriin (ajattelin kyllä säälin sekaisin tuntein siivoojaa joka ne sieltä löytää. Sitten kovetin omatuntoni: itehän on ammattinsa valinnut!), ja peseydyin. No, ainakin yritin, siis sen verran hyvin kun siinä lavuaarin raanan alla pystyi peseytymään. Ja sit, kesken puuhasteluni, yks tyttö tuli siihen vessaan. Totta kai vähän nolostuin mutta ennen kaikkea olin vihainen: mitä se tänne tulee!? Ja kun olin saanut itseni suht.koht. säädylliseen kuntoon, ja kampasin hiuksiani, niin toinen tyttö tupsahti sinne. Voihan Peijoona, ajattelin. (Tai oikeasti ajattelin "ihme sokeita emakkoja, tms.:ta.) - Kun pääsin W.C.:stä ulos, huomasin että olinko ollut naisten vessassa. (Senkin umpisokea Karju!)

    Ps. Mutta on muuten paljon ilmavampi kävellä ilman alushousuja kuin jos ne olisivat täynnä kakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä julkaistanee seuraavassa ylioppilaslehden juhlajulkaisussa.

      Olen järkyttynyt. Luulin että mikikset ei kakkaa.
      Sellaisia pieniä kuplia vaan päästelevät, värikkäitä ja tuoksuvia.

      Eieieieiei. Ei voi olla tositarina.

      Poista
  21. Ihana juttu, mikis, ihan ääneen panit nauramaan.

    Muistan erään toisenkin tietämäni miehen kakkineen housuihinsa, ja juuri mennessään treffeille. Hän oli pannut kalsarit roskikseen ja mennyt treffeille pelkissä päällihousuissa.

    Naiset eivät aina tiedä, mitä miesten esittämän pintakiillon alla oikein on.

    VastaaPoista
  22. Pekka Kejosen hurjuusvuosilta on lainauksensa: "Kun on perseaukinen, haisee lialle ja viinalle ja on kirjailija, menestys naismaailmassa on taattu."

    Ne ovat menneitä aikoja, mutta en lainkaan epäile etteikö Saarikoskeltakin joskus olisi pyhät Pentit livahtaneet.

    Me emme keskustele Ylioppilaslehden kirjoituksesta, koska emme olisi sitä sieltä huomanneet. Eikä kukaan muukaan.

    Miksi iltapäivälehtien lisäksi myös Hesari poimi tämän tärkeän artikkelin, saattaakseen sen laajempaan tietoisuuteen? - Ennen näitä hienoja kakkajuttuja luimme Pahkasiasta tai ehkäpä Hymystä sen hurjimpina vuosina.

    Siinä on se mahdollinen kytkentä yhteiskunnallisiin asioihin. Keskustelu on muuttunut pohdinnaksi paskan syvimmästä olemuksesta.

    Paskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tarkoituksena oli testata, lukeeko ylioppilaslehteä kukaan muu kuin päätoimittajan poikaystävä.

      Poista
    2. Jo se, miten monta eufemistista ilmausta housuihin kakkimisella on, paljastaa, että asia on yleisempi kuin luullaan:

      - livahtaa pyhät pentit

      - tulee huonot housuihin

      - heikki housuissa.

      Nämä nyt yhtäkkiä. Hesari muuten varmaan pyrkii nuorentamaan linjaansa, kuten Ylekin. Siksi se ehkä noteerasi tämänkin jutun.

      Poista
  23. Minusta normaali reaktio kirjoitukseen olisi ollut hymähdys: "vain niin." - Sitten mahdollisesti erilaisia asian humoristisia puolia.

    Totisempi olisi tuumannut vain: "tämä ei aiheuta minussa ajatuksenlentoa."

    Mutta ne palavat tunteet, mihin ne perustuvat? Parasta siinä artikkelissa olivat lukuisat vihan ilmaisut, jotka olivat kommentteina perässä. - Aivan pimeitä.

    Joku ylioppilasskibuli vaati ylioppilaslehden lopettamista! Perusteena sille, että tunsi olevansa asianosainen, luultavasti jonkun kympin, kahden höpöhöpö-jäsenmaksu jossain yliopplaiden yhdistyksessä. (oikein kunnon tuleva nimimerkki "viahinen veronmaksaja")

    Nimimerkki akateeminen nainen sai kauhean raivokohtauksen.

    Mihin siis nuo tunteet perustuvat, mistä ne tulevat? - Vastaukseksi ei riitä tempauksen mahdollinen typeryys, typeryyttä on maailma täynnään, typerämpääkin kuin housuihin paskantaminen.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku, kyseessä oli sensaatio, Timo Airaksisenkin mukaan, ja on ormaalia reagoida siihen. Reagoimattomuus on apatiaa, sanoo tämä filosofi.

      Olen tässä samaa mieltä, ja sanoinkin heti, että se ei ollut oleellista, että naiset kakkasivat housuihinsa, vaan se, että teko oli äärimmäisen poikkeuksellisen. Sensaatiolla on helppo saada huomiota.

      Poista
    2. Sensaatio ...hmhhh..provokaatio ei kuitenkaan, koska kanssamatkustajat eivät sulotuoksuja jutun mukaan noteeranneet.

      Vainion liikenteen penkinhaistelijat olivat kuulemma hajuja löytäneet. Huh huh. Onkohan vr:n lähiliikenteelle palkattu penkinhaistelijoita, epäilen vähän.

      "Mua niin suututtaa, kun Vappu kakkas housuun!" - "Mua suututtaa niin paljon kun Vappu kakkas housuun, että nyt mä päästän housuun!"

      Poista
    3. Siivoojat tämän olivat joutuneet tekemään, kuinkas muuten. Vaan mitäs nämä kokoomuskakkijat heistä piittaavat.

      Noh, minä en siis usko, että naiset ovat edes olleet Turun-bussissa. Tuota väliä kulkee nimittäin Pendolino-juna, joka on puolet nopeampi.... Luulisi päätoimittajan tietävän tämän.

      Poista
  24. Kyseessä ei muuten ollut provokaatio. Omiin housuihin paskantaminen ei sitä ole, - se on jos paskantaa toisen housuille.

    VastaaPoista
  25. Tuossa varmaan paskominen koettiin tapahtuneeksi enemmän julkisessa tilassa kuin omissa housuissa. Kyseessä ei ehkä ollut provokaatio, mutta sensaatio kylläkin, etenkin kun naiset tekivät siitä numeron. Olisivat ollet hiljaa.

    VastaaPoista
  26. Kerran eräs ystäväni - sanottakoon häntä vaikka Peraksi, koska se on hänen oikea nimensä - paskansi yhtenä yönä puhelinkoppiin. Hän kertoi että kun kävi seuraavana aamuna katsomassa (rikollinen palaa aina rikospaikalle!) niin sen kasan keskellä oli "aivan selvä naisen piikkikoron jälki". Sit se tuijotti minua niillä vaaleilla lapsensinisillä silmillään. Minä tuijotin takaisin, vähän äimistyneenä, ja kysyi "miks sää saatana puhelinkoppiin meet paskalle? sehän on valaistu. mikset menny sen taakse?" Vähän nolon näköisenä se mutisi "niinmutta kun siellä oli paperia"...

    Voi Pyhä Sylvi, meitä!

    VastaaPoista
  27. Muutama vuosi sitten tulin kauniina kesäisenä iltana fillarilla kotiin. Olin nälkäinen ja kävin nakkarilta hakemass ison satsin syömistä.

    Vappu oli käynyt pyöräsuojassa, sinne oli väännetty kaamea pökäle nurkkaan. Oikeasti paskanhaju on herkkä paikkani, tulin melkein kipeäksi ja oksetti. Eväät laitoin jääkaappiin, vähän niistä söin seuraavana päivänä.

    Vapulla on kauniita fantasioita, mutta kirjoituksensa ei todellakaan perustu tositapahtumiin.

    VastaaPoista
  28. Kuka on Vappu? (Jos saa kohteliiasti kysyä. Koska tykkään kertomuksistasi. Ja haluan pysyä "kärryillä".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäit kiinni, et ole lukenut alan lähdeteoksia. Vappu on Ylioppilaslehden päätoimittaja. ajattelin että hänen siellä pyöräsuojassakin on täytynyt käydä.

      Poista
    2. Siis... joo. Olen tässä viime aikoina sen verran ryypiskellyt että en ole ehtinyt lehtiä lukea. Olen sellaista kuullut että Ylioppilaslehdessä joku akkapari on paskantanut pöksyihinsä? En tiedä, kiinnostaako se minua, en usko; olisivat mielummin vaikka runkanneet. (Tai 'onanisoineet', kuten nätimmin sanotaan. Se olisi ehkä saattanut ylittää minunkin mielenkiintokynnykseni. Tai, en tiedä.)

      Poista
    3. Minusta anaaliseksi - vaikka ei tätä kukaan minulta kysynyt - on jo ajatuksena vastenmielistä. Voi olla että se on vain minun omaa ahdaskatseisuuttani. Mutta mitä minä itselleni mahdan?

      Poista
    4. Oraaliseksi taas on - miksei kukaan muuten koskaan kysy multa mitään? - semmoista ja tämmöistä. Niin kuin seksi enimmäkseen aina. Eli, kivaa!

      Poista
    5. Nythän me saatiin uusi sanonta, kun kohdataan pökäle odottamattomassa paikassa: Vappu on käynyt täällä. Voisi käyttää myös muotoa tehdä vaput, vaputtaa, vappua tuppaa, tuli vappu!

      Poista
    6. Jatkan, en malta: vappupuhe (pieru).

      Kiitos ja anteeksi.

      Poista
    7. Mikä sitten lienee vappuhuiska? Lieteauto, joka levittää paskaa pelloille.

      Poista
  29. Ymmärrän sen verran että tämä on sandaali, Pilliä ja Pullaa siteeratakseni, mutta Airaksinen tai kukaan muukaan ei saa minua ottamaan tätä kakkajuttua vakavasti, tuohtumaan, tai pitämään merkittävänä. - Ehkä olen oikeasti nähnyt liian paljon oikeata ja tahatonta, aikuisten sairaiden kohdalla syyttä hävettyä kakkaa että tämä hätkähdyttäisi.

    Iinekseltä hyvä pointti kysyä että kuka hoitaa ja siivoaa jäljet. Jos siis aidosta tempauksesta oli kyse, mikä on minulle vieläkin epäselvää.

    Ja jos siitä aiheesta - siis kuka hoitaa konkreettiset ja aidot, oikeat kakka- ja oksu-sotkut, ja millä palkalla - siitä sitten taas haluaisinkin puhua, ja sekä mielipidettä että ehdotusta piisaa täältä!

    Jos keissi herättää laajaa keskustelua vanhusten- ja sairaanhoidon tilasta Suomessa: sitten sillä on ollut merkitystä. Nuorten terveitten ihmisten kehon itsemääräämisoikeutena en osaa ulostamista ottaa. - Mutta kuten sanottu: vanha lastenhoitaja täällä. Paljon myös vanhustyötä tehnyt. Lapset eivät kakkaa häpeä, mutta aikuisille se on kova pala, jos ei vessaan ehdi, ei tasa-arvokysymys.

    Riku, näin ne hommat etenee...

    Kaikille natihaleja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Mikis, en minäkään tiennyt kuka Vappu on, mutta Rikun kanssa joudun kysymään niin paljon, että päätin antaa itsestäni Kryptisen Mutta Viisaan kuvan tällä kertaa. Oisin kanssa jäänyt kyssäreissä kiinni, mutta kun oon just menossa nukkumaan, toivoin, että aihe olisi huomiseksi unhoittunut.

      Poista
  30. Minusta keissillä ei ole mitään tekemistä vanhusten hoidon kanssa, ja toivon, ettei sitä sotkettaisi tähän. Se on kokonaan oma kysymyksensä. tärkeä, mutta eri. Kyse ei myöskään ole ulostamisesta konkreettisesti, ei siitä, kuka siivoaa sotkut.

    Kyse on moraalista, rehellisyydestä, siitä, millaisessa maailmassa elämme, siitä, millaiseksi ihminen on muuttumassa.

    VastaaPoista
  31. Minä olenkin oikea kryptalogi!

    Luulen että lehden naiset ovat pohtineet juuri tuota, mikä saisi aikaan sensaation ja ison mediakohun.

    Meitä ihmisiä on aika vaikea hetkauttaa, kaiken olemme jo lukeneet, loput nähneet televisosta tai internetistä.


    Ensimmäiseksi ovat ajatelleet erilaisia seksiin liittyviä tempauksia. Sitten muistivat että Pussy Riotin ihmiset tekivät eräässä tempauksessaan kovaa pornoa, sitä on ollut jopa tavallisissa elokuvissa.

    Ovat tulleet johtopäätökseen, että sen täytyy olla jotain aivan lapsellista ja hölmöä. Jotenkin puheet lipsuneet kakkajuttuihin, ehkä joku on muistanut Oulun tempauksen.

    Olivat lopulta ajatuksissaan täydellisen oikeassa.

    Mediakohun saa Suomessa aikaan,kun kirjoittaa kuvitteellisen jutun housuihin kakkaamisesta.

    Housuihin kakkaaminen on tabu tässä muovisten ja elektroniikkaa täynnä olevien koko iän opiskelijarobottien maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan muuttaa mieltäni. Naiset olivatkin neroja.
      Paitsi että mikähän tolkku siinä sitten on, että saa kohun aikaan?
      Tämä tässä nyt edelleenkin tökkii.
      Saahan suomalaiseen lehdistöön aikaan "keskustelun" aika helposti: juurnalisti kirjoittaa "suomalaiset tuohtuivat kahvin hinnasta" ja kaikki heti pohtimaan että kuka tuohtui ja miksi tuohtui ja kuka juo kahvia ja totta on että paljon maksaa ja karppaajat siihen että ei kahvi ole hyväksi ja muut siihen että karppaus on epäterveellistä ja ....

      Poista
    2. Minä osaan hyvin kuvitella sen riemun, jota aiheuttaa kun saa koko maamme viisaat ja vähemmän viisaat keskustelemaan kuvitteellisesta tahallaan kakkaamisesta.

      Se on anarkiaa, se on kapinaa, se on Rock'n Roll! - ja meitä viedään kuin pässejä narussa , pidimme siitä tai emme. Reagoiminen riittää.

      Be Pop A Lula, mitä järkeä siinä on? onneksi ei mitään!

      Poista
    3. Nimenomaan tuosta se on lähtenyt lapasesta, että on pohdittu ideariihessä, mikä sensaatio olisi mahdollisimman hätkähdyttävä.

      Jos minä olisin ollut riihessä mukana, ja linja olisi ollut tuo, olisin ehdottanut joko a) romanikerjäläisen potkaisua ja pilkkaamista tai b) tuhannen euron seteliä romanikerjäläisen kahvimukiin. Tapauksesta ei olisi mitään todistetta eikä kukaan antaisi lausuntoja.

      Molemmat olisivat herättäneet raivoisan polemiikin, kun suvaitsevaisto olisi molemmissa tapauksissa toiminut törkeästi.

      Toisin sanoen, on monta mahdollista tempausta herättää raivoisa keskustelu puolesta ja vastaan.

      Olisinpa vielä töissä, niin panisin opiskelijat puheviestinnän tunnilla pitämään tuon aivoriihen ja päättämään, mikä tempaus tehdään x-lehden juhlavuonna. Jatkotehtävänä olisi laatia siitä kirjoitus, johon muut sitten kirjoittaisivat tuohtuneita kommentteja!

      Poista
    4. Ei ole mahdollista. Meinasin kirjoittaa, (ja kirjoitinkin jo, ja sitten tulin katumapäälle ja pyyhin sen pois tuosta aiemmasta kommentista)) että olisivat kirjoittaneet jutun kahdesta opiskelijatytöstä, jotka hakkaavat romanikerjäläisen tohjoksi. Ei ole ensimmäinen kerta kun ajatukset menee samaa rataa.

      Poista
  32. Eikös ne jatkosodan veteraanitkin (he, jotka hengissä selvisivät) sanoneet niistä vuosista 1941-44 että "paska reissu, mutta tulipa tehtyä".

    VastaaPoista
  33. Tuolla edellisellä en millään tavalla halua väheksyä linja-automatkaa Helsingistä Salon kautta Turkuun. Onhan se nyt sentään ihan toista!

    VastaaPoista
  34. Sanoivat kai.

    Yksi lähtökohta kirjoitukselle on voinut olla joku jossain lehdessä ollut juttu.

    Minä joskus ihmetelin kun hiljaisimpaan kesäaikaan ei tullut niitä tyypillisiä mätäkuun juttuja, hauki puri tyttöä, tyttö puri haukea.

    Sellaisia juttuja ei täytteeksi enää tarvita hiljaisimpanakaan hetkinä, koska sellainen tavara on suuri osa sisältöä ympäri vuoden.

    Daily Mailsista, Sun´sta ja muista otettuja "uutisia" miehestä, jonka pään läpi meni rautakanki ja ihmetteli pientä päänsärkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä noista tytöistä niin tiedä mitä hauki niissä puree. Mutta kerran oli kesällä lehdessä sellainen uutinen että "hauki puraisi uimaripojan pippeliä". Aika kamala uutinen!

      Poista
  35. Tämä tapahtui Rosso-ravintolassa Ympyrätalossa Hakaniemessä, Tokoinrannan tuntumassa, eräänä kesäisenä perjantaina. Olin erään kaverini kanssa pitsoilla ja puhumassa bisneksistä, kun läheiseen pöytään tuli hilpeä seurue, johon kuului pari vanhaa miestä pyörätuoleissa, sotaveteraani-ikäisiä, ja pari näpsäkkää hoitajatätiä, tai paremminkin tyttöjä. Olivat tulleet tuulettumaan, arvelin, kun äijille tilattiin tuopitkin.

    Niinhän siinä kävi, kuten arvannettekin asiayhteyden huomioon ottaen, että hieman myöhemmin, kahveihin ehdittyä, atmosfääri täyttyi makean yököttävällä tuoksulla, paskan hajulla sanoisi yo-lehden toimittaja, ja syylliseksi arvelimme hoitotätien häslingistä päätellen toista Tali-Ihantalan sankareista. He keräsivät kauhealla kiireelle kimpsunsa ja kampsunsa ja pyörätuoleja ohitsemme lykkiessään voihkaisivat meillekin, että anteeksi kauheasti...

    Mitä turhia, sanoi kaverini, me syötiin jo. Ja jatkoimme juttelua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitäänhän ei ollut tapahtunut.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan Tapsa sulle ihan nopeasti yhteen juttuun tuolla edellisessä keskustelussa: asun Natomaassa, ja senkin perusteella olen yhä vakuuttuneempi, että suomalaisten ei parane liittyä. Ei mitään hyvää siinä.

      Poista
  36. Jyväskylän huonomaineissa kaupungiosassa Pupuhuhdassa oli aikoinaan "Luppakorvaksi" (laukkautettu) nimetty kapakka. Siellä istui vain kaikenlainen alamaailma, ja minä. (Ja minäkin ainoastaan krapulakaljoilla. Tai jos olin niin juovuksissa etten päässyt PupuJussiin; se oli se parempi kapakka siellä.) No, kerran kun siemailin siellä (mielestäni hyvin ansaittua) oluttani... niin, tota noin, aivan HIRVITTÄVÄ paskanhaju leijaili naapuripöydästä minun sieraimiini. Väitän, että en pikkuasioihin reagoi, mutta kun se ei ollut pikkuasia! Omistajakin, joka hääräili tiskin takana ja oli Konnunsuon konnia, täynnä tatuointeja, ja joka ei kans pikkuasioista säpsähtänyt, tuli sieltä tiskin takaa ja meni siihen naapuripöytään ja sano sille ukolle "MENE NY HERRAN JUMALA VESSAAN KUN SÄÄ OOT PASKANTANUT HOUSUIHIS". Tää asiakas vaan tuijotti sitä ja sanoi - kuulin, kun istuin, nenääni pidellen, naapuripöydässä: "Väitätkö, että minulla on kakkakikkare housuissani?" - Voi vittu, mun oli pakko lähtee sieltä pois. (Vaikka lasiin jäi vielä vähän olutta.)

    VastaaPoista
  37. Se oli kyllä hurja kapakka. Aina, tai ainakin melkein aina, joku nukkui pöytien alla. Enkä tarkoita että olisivat sinne jotenkin vaan valahtaneet, vaan ihan oikeasti kuorsasivat. Ja omistaja-myyjä kävi välillä tökkimässä niitä harjalla, etenkin vähän ennen valomerkkiä, se kysyi niiltä "otatko vielä olutta. kohta tulee valomerkki". - Ps. Kerran muuten yks ei ottanut, eikä herännyt. Kun se oli kuollut. Kapakka oli pari viikkoa sen takia suljettuna.

    VastaaPoista
  38. Se oli kyllä kiva kapakka. Kerran tutustuin siellä yhteen laihaan ihmiseen josta en meinannut millään päästä eroon; hän oli kuulema salapoliisi. Minä sanoin että "sepäs sattui, minäkin olen salapoliisi". No, sitten mee yhdessä ratkottiin erilaisia salapoliisiarvoituksia. Mutta kun sillä oli sellainen tapa että syljeskeli kun se puhui niin minä hermostuin siihen. Niinpä ehdotin sille että "kuule, menetkö tuonne tuulikaappiin ja tarkkailet tilannetta sieltä. katso ketä tänne tulee ja keitä täältä lähtee pois. minä istun tässä pöydässä ja tarkkailen näitä asiakkaita." Sehän meni tuulikaappiin, seisoi siellä, ja tarkkaili. Toista tuntia.

    Yks toinen ukko taas pelasi biljardia itsensä kanssa. Aina, kun lyöntivuoro vaihtui, se vaihtoi keppiä. Ja jutteli kamalasti sille toiselle ihmiselle - eli itselleen. Välillä riitelikin... Ei semmoista näe teatterilavalla edes. - Kiva kapakka! Ja kesällä, kun oli t-paidat, minä olin ainoa asiakas jolla ei ollut tatuointeja. (Eikä ne mitään merimiehiä olleet.)

    VastaaPoista
  39. Olen joskus muistaakseni istunut kapakassa, mutta en noin kiinnostavassa.

    Tämäkin on tositarina: kaveri oli tulossa bussissa meille, ja viereen istui nuori mies, teini-ikäinen. Kävi ilmi, että poika oli ollut tansseissa. Alkoi sitten arvuuttamaan, mitä hänellä oli, jotain sellaista mitä käytetään kun lähdetään ulos aikaa viettämään. Kaverini ei millään arvannut (vaikka arvasi sen, että poika oli ns. vajaa-älyinen). Kun arvausta ei kuulunut, poika ilmoitti kuuluvalla äänellä, koko bussin kuulla: no vaipat tietysti!
    Kun kaveri poistui bussista, kaikki katsoivat häntä kummasti. Olihan hän jutellut sen vaippamiehen kanssa. Ihmiset on sellaisia.

    VastaaPoista
  40. Minulla on yksi hävettävä kakkamuisto. Olin alakoululainen, ja uimassa yleisellä aidatulla lasten uimarannalla. Tuli kauhea kakkahätä ja rannalla ei ollut vessaa lähimaillakaan. Siispä kakkasin sinne jokeen, ruskeaan veteen ja arvelin, että ne menevät pohjaan.

    Pökäleet plompsahtivat kuitenkin samantien pintaan, ja ryhtyivät kellumaan veden pinnalla. Meinasin tietenkin kuolla häpeästä. Muistini armahtaa minut tässä kohden, en osaa sanoa, miten tarina päättyi, mutta oletettavasti ne ajelehtivat hitaasti kohti alajuoksua.

    VastaaPoista
  41. Heh, me käytiin uimassa ihan vapailla rannoilla, joissa ei koskaan ollut kuin me sisarukset ja kavereita. Jos joku kakki veteen, kävi asioilla kauempana ulapalla ja sinne kelluivat tai upposivat.

    Paitsi että 70-luvulla taisi koko kunnan kakat vielä kellua järven vesillä, ennen kuin rakennettiin kunnon vedenpuhdistamo. Muistan että uintikielto oli joinakin kesinä ennen tuota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo oli sitäkin varhaisempaa aikaa, jolloin kaikki jätteet varmaan johdettiin vesistöihin.

      Minusta on aika käsittämätöntä, että vieläkin näkee jokeen tai mereen johtavia maanalaisia viemärinsuita, joista esimerkiksi maatalous- ja teollisuussaasteet lasketaan ilmeisesti ihan luvalla vesiin. Ja kun ajattelee, miten paljon vesien rannalla on asutusta ja mökkejä....

      Noh, mökeillä ja yksityistalouksilla on tämä jätesysteemin tarkka valvonta ja tulossa ne pakolliset jätekaivorakernnelmat, jotka maksavat tuhansia euroja/mummonmökki. Edelleen silti aivan vesien vieressä maamiehet saavat myrkyttää veteen ulottuvia sarkojaan.

      Poista
  42. Tämäpä se varsin merkillinen kirjoitus on. Ensin sanotaan: "On saatu selitys suureen kakkakeissiin, jota tässä ei ryhdytä enää puimaan." ja heti perään ruvetaan oikein urakalla asiaa selittämään ja lyömään asialle lopullinen niitti. Esiin vedetään kaikki mahdolliset asiantuntijat ja tuntemattomat.

    Mainitsematta kuitenkin jää ehkä tärkein josta vaikuttimet on saatu, Veikko Erantin "Mitä ajatella, kun kakka on jo housussa?" Jossa itse juttu vaikutuksineen tuomitaan ei jornalistiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka on Veikko Eranti? En ole edes kuullut nimeä, saati lukenut yhtään juttua! Nyt tietenkin googlasin uteliaisuudesta.

      Minkäs minä, Anonyymi, mahdan sille, mihin kommentoijat juttua vievät. Minähän menen mukaan, jos kirjoittajat eivät eivät ota onkeensa rajauksistani.

      En syytä kuitenkaan kommentoijia, vaan olen heille kiitollinen kaikista ajatuksista ja sivurönsyistä, joihin heillä on jopa tukeni. Ilman heitä ei ole keskustelua. Alustus antaa viitteet, ei se mitään määrää. Monesti rönsy on kiinnostavampi kuin alustuksen viitoittama tie.

      Poista
    2. Niin, siis vielä kommentistasi, kun sanot, että ensin sanotaan, että kakkakeissiä ei enää puida ja heti perään alettaan selittämään.

      Ei se noin mennyt, vaan unohdit jotakin. Minähän sanon, että nyt puidaan keissilaulajia, tulkitsijoita.

      Sitten alankin puida tulkitsijoita, kulttuurieliittiä, viittaan mm. Harakkaan ja niihin auktoriteetteihin, joita tulkitsijat ovat vetäneet esiin. Erota tämä nyt kakan puinnista, kakkaa puidaan sitten porukalla, myöhemmin keskustelussa, mutta ei siis jutussani.

      Poista
  43. Kakka-attentaatti oli klassista taidetta, jos kultainen leikkaus jäikin uupumaan, oli siinä ainakin ruskea halkio. impressionistiseksi voi kuvailla taiteilijoiden pensselinjälkeä, työ itsessäään oli ehkäpä ekspressionistinen, abstraktivistisesti ajatellen yhtymäkohdat Picason siniseen kauteen ovat ilmeiset, vaikkakin käytetty väri oli toinen.

    Tekona tapaus liittyy passiivisen vastarinnan uljaaseen perintöön, jonka aiempia edustajia ovat olleet esimerkiksi Mahatma Gandhi ja Martin Luther King

    Pienen ihmisen vastalausetta on helppo pilkata ja halveksua, mutta teko on osoittanut, että suomalainen sisu kytee vielä ja se on kasvamassa hyvin lannoitetussa ja hedelmällisessä maaperässä.

    Olkoon tässä alku tulevaisuuden tieteittemme ja taiteittemme uudelle nousulle, jatkakaa ponnistelujanne maamme saattamiseksi maailmankartalle.

    Suomalaiset, ponnistakaa!

    VastaaPoista
  44. En haluaisi pilata Rikun hienoa loppukaneettia, mutta tähän taisi kakkakeskustelu tyssätä. Aika paljon siitä saatiin revityksi, vai mitä?

    Iines, odotan mitä kirjoitat nöyryydestä. Tai mistä sitten kirjoitatkin.
    Itseäni kalvaa sellainen inhottava tunne että huomenna on liikaa tekemistä, kun on töitä rästissä, mutta ei haluaisi pilata sunnuntai-iltaa töillä. Toinen kalvava tunne liittyy huomiseksi luvattuun huonoon keliin; se voi tarkoittaa että liikenne on taas ihan jumissa. Jos ei nyt sentään sellaista amerikkalaista myräkkää tulisi.


    VastaaPoista
  45. Rikun loppukaneetti - tai puheenvuoro - on hyvä minustakin, enkä halunnut lisätä siihen mitään. Sopii silti sanoa edelleen, jos jotain näkökulmaa vielä löytyy. Tai jos sivurönsy tulee mieleen.

    Nöyryysaihe muhii edelleen, en ole löytänyt siihen vielä sitä jotakin, siis näkökulmaa tai kytkyä johonkin ajankohtaisen. Ihan noin vain en osaa aiheesta heruttaa. Mutta siis, katsotaan, mitä aiheita nousee itsestään, jos tulisi vaikka innoitus jostakin.

    Kauheasti me saimme kakka-aiheestakin sanottavaa irti..

    Täällä Satakunnassa on ollut koko päivän surkea keli, mahtava pyry, lumitöissä olen käynyt kahdesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne lumityöt, vaan se ajokeli. Pahalta näyttää säätiedotuksen mukaan. Ja tänään paistoi aurinko täydeltä terältä.

      Poista
  46. Sari on aivan väärässä, juuri kakasta riittäisi puhumista vaikka kuinka paljon! - Ajattelinkin ehdottaa, että käsittelisimme nimenomaan sitä ainakin kymmenen seuraavaa bloggausta. Aihetta voi tarkastella niin monelta kantilta!

    VastaaPoista
  47. Olemme kuitenkin kansakunta, jonka ainoan tieteen noobeli-palkinnon sai Artturi Iivari keksinnöstä, joka edesauttaa karjan kakantuotantoa terveempään suuntaan!

    VastaaPoista
  48. Tottahan se on.
    Ihmettelen, mihin olen hävittänyt kakkalistan, sellainenkin kiersi joku vuosi sitten. Tulee mieleen vain kummituskakka ja demonikakka.
    Ensimmäinen on se kakka, joka katoaa jonnekin heti kun sen on saanut tikistettyä.
    (tai sitä ei olekaan)
    Toinen on se jumalaton pökäle, joka saa aikaan demonikarjaisun.

    En muista muita.

    VastaaPoista
  49. Tämän käsiteltävänä olevan teeman ympärille kiteytyy lopulta koko elämä.

    Kerran kun olin Rubenin kanssa aamulenkillä, julkisella kadulla, vastaani köpötteli kankein jaloin vanhahko nainen, aamutakissa ja paljain säärin, tohvelit jalassa, läheisistä rivitaloista. Hän pysähtyi silittämään koiraa ja sanoi, että kun kakka ei tule vaikka mitä tekisi.

    Luulin ensin, että hän puhui Rubenin kakasta, sillä Ruben olikin tarkka kakkapaikan valinnassaan. Jos sopivaa paikkaa ei löytynyt, hän kantoi kakan kotiin ja meni päästämään sen takapihalle.

    No huomasin samantien, että henkilö puhui omasta tilastaan, kun ei ole kolmeen päivään kakannut. Lääkäri oli käskenyt kävelemään paljon ja nyt hän sitten käveli. En osannut toivottaa mukavaa kävelyretkeä.

    VastaaPoista
  50. Eilen oli kiirus päivä, en ehtinyt koneelle, enkä nytkään ehdi jäädä. Tasa-arvo-keskusteluun saatiin viikonloppuna lisää puhtia, kun euroviisu-edustaja-kappaleemme on feministipiirien mukaan antifeministinen. Näin tiesivät aamun lööpit kertoa; nyt sitten eräitäkin bloginpitäjiä ynnä aktivisteja ja toisaalta laulajaa itseään kyörätään aamuradiosta toiseen antamassa haastatteluja tästä kansakuntaamme repivästä päivänpolttavasta aiheesta.

    - Feministinä en selvästikään kuulu piireihin, kun jäi tästäkin asiasta muistio saamatta... No, aina ei voittaa. ;):)

    Tällä viikolla on tiedossa puuhakasta menoa; yritän pysyä keskusteluissa mukana, mutta älkää ihmetelkö jos olen epätyypillisen hiljainen.

    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin ilkeä, sanoisin että mainittu biisi on antihumanistinen, mutta en ole ilkeä ja sanon vaan että en oikein pidä siitä.

      Poista
    2. Iloinen renkutus, mutta tyhmät sanat, vaikka olisi huumoria.

      Kuulin ensimmäisenä esiintyneen Arionin kappaleen, ja sehän oli hyvä!

      Poista
    3. Arionin soundi toi mieleen, että suomalainen melodinen rokki on maailmalla jo oma tyylilajinsa. Täälläkin monet nuoret kuuntelee suomalaista rokkia ja jotkut jopa opettelevat suomalaisia sanoituksia.

      Poista
    4. Edelleen on biisi kuulematta, mutta uutisoinnin perusteella, ja tämän arvovaltaisen raadin perusteella, en nyt näe tässä muuta kuin yleistä ihmisarvoa loukatun. - Sikäli siis samaa mieltä Sarin kanssa antihumaanisuudesta.

      Yleensäkin tasa-arvokysymykset meillä Suomessa liittyvät minusta edelleen ja entistä enemmän ihmisryhmiin ja talouteen, eivät biologiseen sukupuoleen. Lainsäädäntö on hyvällä mallilla, ja jatketaan sen parantamista; käytännön toteutus sitten riippuu ympäristöstä ja ilmapiiristä. - Joten taisin puhua itseni pussiin, paitsi jos useimmat ihmiset erottavat hömelön laululyriikan arkielämästä. Mistä en löisi vetoa.

      Jos meillä oikeasti on käynnissä jokin backlash re naisten oikeudet, en vain näe sitä. - Liikaa hyviä, hauskoja, ymmärtäväisiä ja kivoja naisia ja miehiä ympärillä. Ja tämä sitten koskee myös teitä, ystävät! :)

      P.S. Olen toivottomasti poliittisen epäkorrekti, mutta tykkäsin aikoinaan Kiti Neuvosen "Orjattaresta", ja jenkki-Glamourin "marry-me-chicken" inspiroi minua edelleen.... Naimisiin en aktiivisesti halua, mutta ajatus vastustamattomasta, kehittelemästäni ruokalajista, joka saa syöjän yhtä avuttomaksi kuin seireenin kutsu - haastettahan siinä on! ;) :)

      Petraan kuin possu juoksua; nyt on jo pekonit pelissä, ja joka kokkauskerran myötä tahti paranee... :)




      Poista
    5. Minä en ehtinyt tajuta laulun sisällöstä mitään, se oli sellainen humppa että en jaksanut kuunnella kuin alkusekunnit. Euroviisuihin nyt tietysti kelpaa mikä laulu hyvänsä.

      Poista
    6. Hei, Sari! :)

      Olin just lähdössä suihkuun, enkä jää nyt roikkumaan :), mutta kiva kuulla sinusta! :)

      Kiva oli myös kuulla, että suomalainen musiikki saa kuulijoita siellä! Täällähän on italo-iskelmät aina olleet kuumaa hottia, eli mukavaa, jos on vastavuoroisuutta.

      - Tietenkin minulle on ystäväpiiriin siunaantunut lauma die-hard-faneja, jotka tykkäävät nimenomaan aidoista kappaleista, ja vain tiettyjen muusikoiden esittäminä. Onneksi en osaa laulaa, enkä laula (julkisesti; yksin kotona kyllä), muuten kaikki yhteiset automatkat olisivat tosi turhauttavia.



      Poista
    7. Sanat menivät nopeasti, ja se mikä osui korvaan oli, että mies on master ja nainen sitten se orja tietenkin. No jaa, roolileikeissä ehkä, ja voipi olla, että niin se oli tarkoitettukin. Ja sitten se, että nai sinä minut. Miksei niin, että minä nain sinut, (jos tahdon)?

      Poista
    8. Char, olen aika ronkeli musiikin suhteen, joten en oikein ole oikea ihminen arvioimaan mitään. Joko tykkään hulluna tai sitten en jaksa ollenkaan.

      Iines, tuo kuulostaa nyt ihan sen mammapornokirjan musiikkiversiolta. Siinäkin odotetaan että mies nai. (Siis kummassakin merkityksessä)
      Katos vaan miten tällainen naiskuva sitten on pop.

      Poista
    9. Esimerkiksi tämä on just nyt sitä parasta:

      Ben Harper ja Charlie Musselwhite

      Selittänee miksi ei poppi uppoa. Ainakaan tänään.

      Poista
    10. Sari, minä kaikkien musiikillisesti oikeasti osaavien läheisteni kauhuksi olen toivottoman epäkronkeli; fiilisten mukaan mennään...

      Olen varmaan piruuttani jättänyt sen euroviisun kuuntelematta, linkkisi kyllä tsekkasin, ja ei se popilta kuulostanut. - Tosin minua kova-äänisemmät, lahjakkaat ihmiset yleensä rajaavat genret, että tiedä nyt sitten.

      Olen meinaan rokkina pitänyt semmoista mikä iskelmäksi lasketaan, jne.

      Penskana tykkäsin vanhoista jenkkimusikaaleista (mikä tekikin minusta luokan suosikin, sen lisäksi että mulla oli silmälasit, ja käytin mittojen mukaan kudottuja polvihousuja ikäisryhmän farkkupainetta vastustaakseni. Ja olen nyt tosissani). Mistä musiikkiharrastuksesta oli sikäli hyötyä että opettelin enkun kieliopin tuttujen kappaleitten kautta - toki mikä vaan musiikki voi toimia näin, mutta mulle ne oli musikaalit.

      Aikuisena Wienissä olin saksan kieliopin kanssa ihan hukassa (puhekieleni oli sielläkin englanti, monesta eri syystä, ja muutenkin opin parhaiten niksivinkkien avulla). Kunnes "Elizabeth"-musikaali löi itsensä läpi. "Kuolemaa" esittävä Uwe Kröger oli erittäin karismaattinen, muukin jengi hyvä, ja levyn ostettuani aloin opetella laulamaan mukana. - Ja niin sitten lopulta valmistuinkin erinomaisen hyvin arvosanoin, pahnanpohjimmaisesta aloittaneena, priimukseksi päätyneenä. En sano kehuakseni; minkäs minä geeneilleni voin. Ainoa asia mitä oikeasti itse tein oli löytää sopiva oppimistila. Plus tietenkin se, että käytin huomattavan osan pienestä vapaa-ajastani kirjojen kimpussa, vaikka maailma houkutti, mutta sitä en laske; osa meistä voi istua maailman tappiin pänttäämässä, eikä sittenkään uppoa. Eli kiitän perimääni.

      Silloinen poikaystävä oli muuten ammatiltaan musiikinopettaja; hän perehdytti minut oopperan maailmaan paremmin, kun sekin yhteinen intohimon lähde selvisi. - Ooppera, uusi kieli ja taide: ne olivat tavoitteeni, joiden vuoksi muutin käytännössä orjatyöhön Itävaltaan.

      Mistä tulikin mieleeni: Iines, kielletäänkö Saria Rangaistuksen Uhalla sanomasta "mammapornoksi" naisten yleisiä seksifantasioita, esim. orjattarista?!? ;) :) :D

      - Vaikka tuokin kuulosti vihjailevalta. Onneksi meiteillä täällä on puhdas mieli. :)

      Poista
    11. Musiikin genret on aika keinotekoisia, ja palvelevat vain musiikkiteollisuutta, ei musiikkia.

      Itse en voi vannoa, että on olemassa laji jota en kuuntele. Aina löytyy musiikkia, joka on se onnellinen poikkeus.
      Okei, ehkä norjalainen deathmetal saattaa olla esimerkki musiikista joka jää aika varmasti kuuntelematta, poikkeuksetta.

      Kielten oppiminen ja musiikki ovat sukulaisia, luulen.

      Poista
    12. Sari: kovanahkaisille muusikoille/musiikinharrastajille genret ovat usein supertärkeitä. Tuntuu, että ne määrittävät todellisuutta tavalla, joka ei aina avaudu minulle.

      En minäkään tiedä itse mitään mitä en kuuntelisi - ja sen jälkeen kun huomasin, että itse asiassa mun ääniala sopii parhaiten Ville Valon kanssa yhteen (pääsen siis alemmas kuin monet mieslaulajat, ihan kevyesti), tiskatessa, olen lopettanut arvuuttelun.

      Jos jonkin kyvyn saisi toivoa: laulu minulle! Olen aina rakastanut musiikkia, ja lapsena olin vielä pontevakin; tiesin, ettei se ihan oikein mene, mutta lauloin silti. Käännekohta tuli bussissa matkalla Mummille; lauloin isälleni jotain koulussa oppimaani kansanlaulua, ja humalikko tokaisi Papalle että etkös saa ton pennun turpaa kiinni, kun se ei ees sävelessä pysy. - Huom. Siis lauloin isälle, en kailottanut kaikkia häiritsevästi.

      Isäni, superkiltti mies, täysin poikkeuksellisesti pisti kovan kovaa vastaan, ja tyyppi vaikeni. Häntä ennen vaikenin minä. Enkä ole julkisesti sen koommin suutani laulun merkeissä avannut. - Ainut ja tärkeä poikkeus on lapset: en halua siirtää omia traumojani epämusikaalisuudesta muruilleni, eli olen lasten kanssa laulanut aina; he kyllä oppivat laulamaan sävelessä, vaikka itse veisaisin väärinkin.

      Yhden tuttava-tutun laulunopettajan mielestä minulla on "upea puhe-altto, josta saisi paljon irti". Laulaja-ystävät hokevat että kyse on tekniikasta, ja kaiken sen oppii... Olen vain niin hannari, ainakin vielä, etten kehtaa kokeilla, kotioppimisen vertaakaan. - Ehkä jonain päivänä?

      Kiitos että sait minut miettimään musiikillista ja kielellistä mennyttä! Re teoriasi: kielissä on aina tietty rytmi ja poljento, ja joillekin se luontuu, ja joissain kielissä paremmin kuin toisissa...

      Poista
    13. Minun saksani oli aina hellä vitsi sekä opeille että minulle Wienissä; kävin erilaisia aikuiskursseja sekä työväenopistossa että yliopistolla, opeja oli kolme, ja kaikki toinen toistaan ihanampia! :)

      Siellä pääsin myös lopullisesti eroon koulutraumoistani; unohdin kaiken vanhan, huomasin mitä olin silloin (note to self: päivitä tuo huomio!!!), ja lopulta tosiaan oisin päässyt yliopistoon asti, reilussa vuodessa. Ihan sillä omalla saksallani, jota opet leikkisästi kutsuivat Charin Zarah Leander-tyyliksi. :)

      Plus että totesivat, että puhun jenkki-aksentilla. Mikä teki jutun vielä vitsikkäämmäksi: puhuin siis saksaa jenkkiaksentilla; englantiani kukaan natiivi ei erehtyisi oikeasti luulemaan jenkiksi, suomi alkoi unohtua, kun en sitä käyttänyt...

      Suomeen palattuani olin pitkään pihalla; tuntui että olen kieletön. Osaan kaikkea vähän, mutta en mitään kunnolla. - Luota minuun, jos haluat draamaa! :)

      Kaikilta opin paljon, yhden opettajan kanssa oltiin kirjeenvaihdossakin kotiuduttuani. Kattavin lausunto osaamisestani tuli kuitenkin alkuasukkailta: paras kohteliaisuus oli se, kun minua luultiin tosi syrjaiseltä maaseudulta kotoisin olevaksi likaksi... Minä hehkuin onnesta, mutta kysyjät näyttivät vähän hämillisiltä. :)

      Kielen lisäksi opin paljon tärkeämpää: miten suhtautua osaamattomaan muukalaiseen (vieraaseen, tai kauan muualla vierailleeseen), ja opettaa jotain tosi tärkeää olemalla, puuhaamalla ja tekemällä! - Kaikki tuo on ollut suureksi ja arvaamattomaksi hyödyksi varsinkin aikuisopena; on ollut hyvä tietää miltä tuntuu olla äpelö, ja ottaa oppia mestareilta sen suhteen, millaista ilmapiiriä luo. Tekniikka sujuu sitten ihmisiltä itsestään, kun sen aika on.

      P.S. Ranskaa tuskin opin ääntämään kunnolla; pienenä oli ärrävika, ja vaikka nyt perusäänteet sujuvat mallikkaasti, väsyneenä r katoaa. Samasta syystä (ja suusta, kuten meinasin ensin freudilaisittain kirjoittaa) sorahtaa se Leander niin sujuvasti...

      Jatketaan taas! Halauksia, Sari! :)

      Poista
    14. "Iines, kielletäänkö Saria Rangaistuksen Uhalla sanomasta "mammapornoksi" naisten yleisiä seksifantasioita, esim. orjattarista?"

      Jaa kielletäänkö? Ei aikuisia ihmisiä kielletä. Sana on vapaa, ja Sarilla varmaan perusteltu.

      Toisekseen, mihin tuo mahtanee perustua, että naiset fantasioivat yleisesti mm. orjattarista? Minusta tuo on aika erikoinen fantasia ja itselleni vieras, ehkä jopa vastenmielinen.

      Poista
    15. Kielten oppiminen ja musiikki ovat sukulaisia, lukee tuolla ylempänä, muistaakseni Sarin sanomana.

      Tuo on mielenkiintoinen teoria, johon itsekin olen törmännyt. Usein on myös sanottu, että matematiikkan taju ja musiikin taju ovat lähellä toisiaan, jopa toisiinsa liittyviä.

      Olenkin tuolla selittänyt sen, että kun puuttuu matematiikan taju, puuttuu myös kyky laulaa, tai ainakin musiikillinen lahjakkuus. Molemmat, matematiikka ja musikaalisuus ovat heikkoja alueitani. Silti nautin klassisesta musiikistakin, kovastikin. Matematiikasta en nauti missään muodossa. Kielistä nautin.

      Poista
  51. Sen se saatana teki, että paavi Benedictus eroaa tehtävästään, kun riittävän kauan paskasta puhuimme. Edellinen eroaminen siitä hommasta on tuhatnejäsataaluvulta!

    Vielä ovat sanoneet, ettei kakka-attentaatilla olisi ollut mitään suurempia merkityksiä, tai että se olisi ollut turhanpäiväinen. -Tätä se tiesi, tätä se tiesi!

    No ei silti, jo aiemmin Kari Rydman teki erillisen bloggauksen, jossa ilmoitti ettei housukakka-asioista halua kirjoittaa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha-haa, vaan nytpäs tiedän keistä puhutaan! Paavi on se setä jolla on pannymyssy päässä, ja Kari on tehnyt sen "Maa on niin kaunis"-biisin, jota adventtina erityisesti lauletaan!!!

      Niin että vaikka opiksi ja ojennukseksi olen pistänyt mieleeni etten seuraavasta sapatista lähde kesken keissilistan pois ja siten pysyttelen jatkossa ajan hermolla, tuli vihdoinkin viksu olo.

      P.S. Et kai sää muuten kanavoi Dan Brownia, Riku? Ensin kryptologia, nyt katolinen kirkko... Hmmm...

      Poista
    2. Jos sanoisin, että en lue Dan Brownia vaikka maksettaisi, niin valehtelisin.

      Lukisin, jos maksettaisi.

      Paavin valintaprosessissa etsitään sitä kardinaalia, jolta ei löydy lapsiinsekaantumisia tai muita pahoja taustaltaan. Siinä mielessä heitä arvostan. Se yksi jouduttiin 80-luvulla tappamaan, kun osoittautui ääliöksi, mutta muutenhan sinisen savun saattelemat valinnat ovat menneet hyvin.

      Tuo on kadonnutta perinnettä, tuo kahvimyssy. Kahvimyssyjä ei enää ole, kun kahvinkeittimissä niitä ei käytetä. Minä olen juonut kahvia suunnattomat määrät alle kymmenvuotiaasta lähtien.- Energiajuoman juojat ovat himpuja!

      Poista
    3. Onpas hyvä että ilmoitti, ettei aio kirjoittaa kakkajuttua! Nyt sitten tiedämme, että Rydman ei kirjoita kakkajuttua. Moni muukin on ilmoittanut, ettei aio mitenkään itse sivutakaan tätä kakkajuttua. Tämä on oikein hyvää tiedottamista!

      Poista
    4. Täällä saapasmaassa on kaikki sitä mieltä, että Berlusconi voisi ryhtyä paaviksi.

      Poista
    5. Olenko minä ainoa kylmäsydäminen, kun minua ei paavin eroaminen liikuta millään tavoin. Ei voisi tapahtumana vähempää kiinnostaa! Hyvä vaan, kun vanha vapiseva mies pääsi rauhaan velvollisuuksistaan. Eikö sen viran voisi lakkauttaa?

      Poista
    6. Riku, eikös se ole valkoinen savu, kun ilmoittaa habemus papam? Vai muistanko väärin nämäkin serimoniat. Voi olla, en ole katolinen.

      Poista
    7. Minulle tuli hyvinkin katolinen olo kun viime kesänä varroin mökillä, jotta koska piha-huvimajaan sijoitetun ikivanhan leivinuunin pesään saada tuli. - Voin kertoa että aikaa meni, ja kun emäntä on kaupunkilaisplikka, samoin kuin Pää-tuli-vastaava, ja molemmat tarkkoja polku-uskottavuudestaan, en sitten puuttunut touhuun sen kummemmin. Hihkuin vain kun saatiin savua! Siis oikein sieltä piipusta! :)

      - Sari, Rikulla on selvästi Rooman-kytköksiä...

      Ja muuten, hra Riemu: juon päivittäin myös kannullisen teetä. Siihen sitä pannumyssyä edelleen tarvitaan! :)

      Poista
    8. Juu, olen vakuuttunut, että Riku on temppeliherra ja vapaamuurari tai ainakin jonkun kardinaalin sveitsiläisvartija. Tuosta profiilikuvasta ei raitahousut vaan näy.

      Poista
    9. Mmm-hm!!! Naisen vaisto se pelaa sielläkin. :)

      Viis yhtä vastaan: kun vähän painostetaan, saadaan Tom Hanks meidän kevätjuhliin, ja sitten vastavuoroisuuden ja vieraanvaraisuuden nimissä ollaankin kohta jo punaisella matolla!!! ;) :)

      P.S. Ei painosteta liikaa, muuten Riku hermostuu, ja mukaan änkeää sitten se tuleva paavikin...

      Poista
    10. Muistin väärin, sininen savu nousikin keskitysleirien krematorioista.

      Meillä oli joskus sellainen erikoisten syiden perusteella kulttuuriministeriksi noussut rouva, joka kävi paavia halaamassa. Vähän ajan päästä siitä oli kuva, jossa oli paksuna. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en minä sitä tarkoita!

      Paaveja saa aina uusia, kun edellinen loppuu.

      Kahvimyssyä en ole aikoihin nähnyt, teen juojatkin usein keittävät veden erityisillä keittimillä, kattilalla kai aika harva.

      Poista
    11. Re teenjuonti: keitän itse veden ns. vedenkeittimellä - on nopeaa, tehokasta ja säästää energiaa. Itse juoman haudutan oikeassa teepannussa; sen verran hedonisti olen, jos on tilaisuus. Pussiteestäkin saa siten parempaa, ainakin jos on hyvä mielikuvitus!

      Kun viimeksi olin Tallinnassa ja baarissa kaipasin muutaman viskipaukun jälkeen jotain loiventavaa, ettei vallan päähän mene, tilasin teetä. Sain aivan jumalaista nektaria, jota hunaja vain paransi (yleensä juon teen, kaffen ja muutkin virvokkeet raakana). Otin tarjoilijoilta selville merkin: Gurmans Green Tea. - Seuraavana päivänä shoppaillessa etsittiin sopiva tuliaiskauppa, ja nyt on pari muutakin makua odottamassa maistamistaan.

      Jos siis satutte Tallinnaan, ja mietitte mitä toisitte Charin Teekutsuille tuomisiksi...

      Poista
  52. Rikun uutinen sai minut vilkaisemaan päivän lööppejä vielä uudestaan; josko on enemmänkin efektiä tällä tempauksella. Ja kyä muuten on: Korkiksen vaippapaviaanitkin muuttavat Hollantiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeasaari ja Linnanmäki ovat Helsingin hienoimmat paikat, hienoimmat taidenäyttelyt, hienoimmat vaikka mitkä!

      Linnanmäki tosin jäi erään käsityksen mukaan kiinni lapsiorjatyövoiman käytöstä ja Korkeasaarikin saattaa sellaista harjoittaa. - Mutta sehän on vain sitä bisnestä, - bisnes on bisnes, kuten sanotaan.

      Kaikesta huolimatta ja joka tapauksessa, minulla on molemmista paikoista lapsuuteni parhaita muistoja.

      16-vuotiaana kävelin Seijan kanssa käsi kädessä Linnanmäellä. 6-vuotiaana ajelin junanvaunussa vesitornin ympäri ja ajattelin olevani aika stara. Kylmä oli kuin ryssän helvetissä, sen muistan.

      Poista
    2. Olin pienenäkin tosi arkajalka; satukaruselli ja just toi vesitorni-rata olivat sopivasti mun mukavuusalueella... Ja se narunveto.

      Luitko muuten, että Linnanmäki poistaa "pikkuhupirannekkeet" käytöstä?!

      Luojan kiitos puhtaalle kaikki on puhdasta, en muuta sano!!!

      Poista
  53. Vahingossa kirjoitin tuollaisen loukkaavan "ryssän helvetissä". Pitäisi tietysti sanoa, "venäläisen kauheassa paikassa".

    Ohukaisesta ja Paksukaisesta muuten tykkään, heitä olen ajatellut. Vaikka esityksensä ovatkin kieleltään (ohukainen ja paksukainen!) täysin sopimatonta, suorastaan törkeää kamaa, ihmisiä kun ei saisi tuolla tavalla luokitella.

    Parempi olisi ollut, jos nimensä olisivat olleet vaikka Keskitysleiriläinen ja Ihrahyytelö. - Siinä olisi ollut enemmän myös yhteiskunnallista asiaa!

    VastaaPoista
  54. Faija muuten sanoi "Ohukainen ja Paskiainen", se vastasi hänen huumoriaan, - minä siitä joskus olen kehitellyt "Ohkion ja Paskion".

    Junassa minua ärsyttävät suunnattomasti siellä ruokaa posket tursuillen, mässyttämällä mässyttävät ihmiset. Kirjotin heille aivan hiljattain kännykän muistilappuihin runonkin. Tai oikeastaan laulun sanojen muunnelman.

    "Läskit syövät melkein aina, arkena ja sunnuntaina, - taas on suununtai...!"

    Enempää en viitsi tähän laittaa.

    VastaaPoista
  55. Tässä keskustelun loppumetreillä yksi jos toinenkin (mm. minä) on kääntänyt kelkkansa ja alkanut nähdä suuren kakkakeissin todellisen merkityksen. Keskustelu siis kannattaa aina.

    Kakkaaminen on siis yhtä luonnollista kuin syöminen, jonka ympärille on kehittynyt peräti ruokakultti ruokablogeineen. Muotiblogeissakin syödään hyvää trendiruokaa ja pannaan annoksesta kuva vaatteiden keskelle.

    Miksi emme siis perustaisi kakkublogin rinnalle kakkablogeja. Kuvia houkuttelevista tortuista, ja resepti, millä kyseinen tuotos on valmistunut. Niin monin tavoin voi tortun pilata, mutta harjoitus tekee mestarin ja reseptejä voi aina vaihtaa ja kokeilla uudenlaisia kakkoja. Suosittelen!

    VastaaPoista
  56. Oltiin lauantaina vaimon kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa.
    Syötiin sellainen kasvismenuu kahdelle, oli muuten älyttömän hyvää.
    Paha vaan, että siinä oli mm. kikherneitä, currya ja muuta sellaista, mikä aiheutti kaasuntuotantoa.
    Pahin päivä oli eilen kun kävin toiletissa tekemässä massiivisen tulostuksen. En uskaltanut edes tlitikkua sytyttää, muuten en olisi tässä kirjoittamassa.

    Samuli

    VastaaPoista
  57. Tämä oli hyvä: massiivinen tulostus.

    Meillä oli työpaikan naisten vessassa erään naisen tuoma tulitikkuaski. Kun rikki haisi, tiesi hänen käyneen asialla, muut eivät tikkua raapaisseet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen eri työpaikoilla törmäillyt näihin tulitikkuihin tämän tästä. Ja kivempia ne muuten allergiselle ihmiselle ovat kuin sumutettavat hajusteet...

      Samulin kirjoitus oli aika tyhjentävä.

      Poista
    2. Kukkaistuoksu vessassa onkin aika järkyttävää. Samaten kloori.

      En oikein siedä hajukynttilöitäkään, vaikken ole allerginen millekään.

      Yksi tyttöoppilas tuli kerran sanomaan minulle, että Helena tuoksuu liikaa hajuvedelle. Helena oli opettaja. Oppilaat keksivät sittenkuitenkin itse keinon. He antoivat tuolle Helenalle pikkujoululahjaksi pienen parfyymipullon, johon olivat teipanneet hajuveden käyttöohjeet, itse kirjoitetut.

      Poista
  58. Monet viisaiksi tunnustetut kirjoittajat ovat kirjoittaneet vatsantoiminnnan tärkeydestä, Waltarikin siitä taisi useamman kerran kirjoituksissaan mainita. Muistomerkikseen toivoi julkista pisoaaria.

    Syömisestä on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, Grass laittoi johonkin kirjaansa reseptejä väliin.

    Ylioppilaslehden kirjoittajat tiivistivät oivallisesti tuon kaiken.

    Yleistyessään tempaukset voisivat tukea työllisyyttä, kun liikennöijät palkkaisivat yhä uusia ja uusia penkkienhaistelijoita.

    Kansalaisliikkeille on nyt oivallinen tilaisuus. Lutkamarssit on jo koettu, ne näyttytyvät vanhanaikaisina.

    Minkä jättiläismäisen efektin katselijakunnassa aiheuttaisikaan jättidemonstraatio, jossa sadat, ehkäpä tuhannet, ihmiset kokoontuisivat rautatientorille ja yhteisestä merkistä alkaisivat pusertaa.

    Vaikutukset olisivat aivan toista luokkaa kuin kaikenmaailman muilla Flash mobeilla.

    Viimeistään seuraavien presidentinvaalien yhteydessä toivoisin demonstraation toteutuvan.

    VastaaPoista
  59. Flash mobina se täytyy totetuttaa, yllätysmomentti lisää huomattavasti vaikutusta.

    Ja tietysti sisällä hallissa. Ehkäpä eduskunnan lehtereillä.

    VastaaPoista
  60. Asian tiimoilta on puhuttu journalismistä, sen tasosta ja vaikuttavuudesta, erittäin paljon. Itse "Ylppärin" tekstistä, ei juurikaan. Joidenkin mielestä juttu oli niin vaikuttavaa että myötätunto asettui liikennöitsijän puolelle koska hänen omaisuuttaan oli tärvelty tahallisesti. Tapausta olisi vaikea hyvittää rikosoikeudellisesti tai taloudellisesti koska teko oli ennenkaikkea eettinen ja moraalinen.


    Jos vähänkin perehtyy tuohon YL tekstiin voi tehdä johtopäätöksen ettei koko prosessia saateettu lopulliseen kliimaksiin laisinkaan. Koko tapahtuma oli pelkkä kirjallinen tuotos.

    VastaaPoista
  61. Anonyymi, luulen että me olemme samaa mieltä kanssasi, jos luet näitä kommentteja tarkasti.

    Minä olen esittänyt jopa konkreettisia todisteita siitä, että teko ei ole voinut reaalisesti tapahtua. 1) Kukaan ei matkusta bussilla Turkuun, vaan pendolinojunalla, joka on puolet nopeampi, 2) Naiset eivät käytä tammipakkasissa pelkkiä trikoita, vaan niiden päällä on taatusti joko hame, ainakin sen helma tai pitkät housut. Artikkelissa puhuttiin ulosteen tunkemisesta trikoitten läpi.

    On kuitenkin sama, oliko teko konkreettinen tai ei, sillä ei mielestäni ole lopultakaan merkitystä. Ikinä en surisi materiaalisia menetyksiä tai hajuhaittoja. Se mitä ihmiset toisilleen tekevät, on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäänkuin osoituksena siitä, ettei lukuaktiivisuutta tarvitse kovin paljon lisätä, kerronkin, että blogisti on ainakin kolme kertaa mininnut juuri penkkien tahrimisen olleen paskojista todella raskauttavaa. Ja sekin, että kertojalla oli farkkulegginsit päällään, olletikin tiukat farkut.


      Itse jutttuun.

      Bussin penkkien yksityiskohtainen kuvailu kirjailuista johdattaa asian keskipisteeseen mutta ei ole yhtä sen asian kanssa kuinka huolettomasti kaverukset poistuvat bussista oletetuista märistä jäljistä ja hajusta huolimatta.

      Bussimatkustajia kuvaillaan tunnistamattoman yliolkaisesti ja heidän tarkkailunsa on melko olematonta kiinnijäämisen riskistä huolimatta. He eivät jättäydy viimeisiksi niin kuin kaiken järjen mukaan olisi luonnollista toimia.

      Sekin on aika outoa ettei heitä ollut kukaan vastassa ns. kuskaamassa suihkuun, vaan he kävelivät kuka ties, minne, paskat housussa.

      Poista
    2. Tapaukseen on tulvinut "tietoa" myös muista lähteistä kuin alkuperäisestä kirjoituksesta. Kakan tuhruvaikutuksilla olivat iltapäivälehdet liikkeellä.

      Ethän vaan ole Vainion liikenteen penkinhaistelijana töissä, kun vaikutat olevan hieman katkera?

      Poista
    3. En ole mielestäni ollenkaan puhunut siitä, että juuri "penkkien tuhriminen on ollut erityisen raskauttavaa", sillä en ajattele niin, ei minua materialistinen tuho koskaan sureta - en edes viitsisisi niin tylsästä näkökulmasta kirjoittaa.

      Olen koko ajan korostanut teon röyhkeää luonnetta, tekijöiden narsistisuutta Timo Airaksisen tavoin, muista piittaamattomuutta - jos teko oli realistinen, mitä en kyllä lopulta usko.

      Farkkuleggingseistä taatusti en ole kirjoittanut, en ole edes tiennyt, että sellaisia on! Trikoo-sanaa olen käyttänyt, kun naiset sitä itse käsittääkseni käyttivät.

      Poista
    4. Anonyymi: minä muistaakseni kirjoitin penkkien tuhrimisesta, ja kyselin siivoojan ja siten konkreettisten seuraamusten, ts. lopullisen "vastuunkantajan", perään. Mielestäni reagoin johonkin Iineksen heittoon, jonka olin ottanut turhan kirjaimellisesti.

      Iineksen vastauksesta kävi ilmi, että hän nimenomaan ei halunnut puhua kakasta käytännöllisenä ongelmana esim. vanhusten kohdalla, vaan pitää keskustelun teon motiiveissa.

      Itse tämmöisenä turskina toimen naisena, ja ikäni pientä korvausta vastaan kakkaa käsitelleenä, en osaa suhtautua teoreettiseenkaan sotkuun noin erottelevasti. - Osaisin heti, jos joku sanoisi, että kokeilevat toimittajat, esiintyvät taiteilijat ym. saapuvat sitten loppuviimeksi, performanssin päätyttyä, paikan päälle itse siivoamaan jälkensä.

      Tiesitkö, että siivoojilla on ns. oksennuslisä nytkin palkoissa? Niihin minimitaksoihin, siis.

      Mielestäni siis minä olen jauhanut konkreettisista seuraamuksista, ja vetänyt tähän mm. laitoshoidon tason, ei Iines.

      Eli huutia minulle siis, jos sitä sinusta tarvitaan!

      Poista
  62. Kaikki vuorollaan taisivat todeta, että fiktiolta tuntuu.

    Luin kirjoituksen, jotain Hunter S. Thompsonin ja Ernst Hemingwayn välimaastosta, painottuen armottoman ja tiukan kuvauksen vuoksi jälkimmäiseen.

    Thompsonia oli enemmän ne jälkiseuraamukset: "Suuri Haisunmetsästys".

    Olen minä vähän surullinen Vainion liikenteen puolesta, kertovat että penkkinsä haisevat kakalle.

    VastaaPoista
  63. No, hyvät hyrkköset sentään, nyt se maailman suurin krokotiili on mennyt kuolemaan, varttuneessa kuuden metrin iässä.

    En kysy enkä väitä, mutta onkohan anonyymillä jotain sukulaissuhteita ja meinaako hautajaisiin osallistua

    VastaaPoista
  64. Tähän loppuun todettakoon, että mikään ei enää tunnu miltään, suuren pamauksen ja paavin, tuon jo kauan talutetun (vrt. Urkki) höperehtijän jälkeen. Kyllä maailmassa tapahtuu. Pitänee lähteä rauhoittumaan metsään, puhtaan lumen keskelle. Jospa siellä asiat asettuvat arvojärjestykseen ja selviän paavin erosta ja bussijärkytyksestä.

    VastaaPoista
  65. Kolme on turhaa maailmassa: paavin pallit, nunnan nännit ja pissiksen pökäle.

    PS. Iineksen & Rikun ajatuksiin viitaten Hakaniemen torille 1.5. punaliput hulmuten saapuva marssi saakin uusia ulost... eikun ulostuvuuksia. Hmmmm... Vappumarssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, mihin minä ilmottaudun?! Siis meinaan että mille marssille? - Jos niitä siis järjestetään.

      Siis meille kakkaan väkisin konkreettisen arkisesti ja normaalina asiana suhtautuville, jotka ei liioin halua siivota sitä turhan päitten.

      Vappu ny on ainakin pois laskuista... :)

      P.S. Mieti rauhassa; muutenkin vietän työn juhlaa perinteisesti ikkunoita pesemällä, työn merkeissä. - Ei tässä kaiken maailman marsseihin riitä aika eikä tarmo. :)

      Oikeasti en ole koskaan marssinut, mutta kommunisti- ja maolais-isotsiskot kyllä! Että osataan sitä täälläkin päin.

      - Yhteiskunnallisista mielipide-eroavaisuuksista, ja niiden käsittelytavoista huolimatta: natihaleja tasapuolisesti kaikille! :)

      Poista
    2. Vappumarssin päätteeksi sitten törähtää: kuullaan valtaisa Vappupuhe, ja Aur(or)an paineaallot lyövät joessa, Turussa, Liljan patsaalla.

      Poista
  66. Time passes. Listen. Time passes.

    Come closer now.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Only your eyes are unclosed to see the black and folded town fast, and slow, asleep.

      (Kiittiniiaus, tuo oli kaunis lainaus. Piti etsiä heti mikä se oli)

      Poista
  67. Minulta on kadonnut minun runokirjani. Olen pakannut ne pahvilaatikoihin. Muutan pois Mikkelistä, syksyllä. Pari litteää kirjaa on jäänyt ajelehtimaan: Guillaume Apollinaire "Alcools" ja Kari Aronpuro "Aperetiff - avoin kaupunki".

    Toinen alkaa: "Viimein väsyt tähän vanhaan maailmaan." Muistan, olin alle 3-kymppinen ja ajattelin samalla tavalla; taisin olla degeneroitunut? Kun ajattelin myös näin "Nämä naiset eivät ole pahoja mutta heillä on huolia/heistä ruminkin on saanut miehen kärsimään."

    Tämä toinen runonide on huono, erittäin huono, en siteeraa siitä mitään, "Peltiset enkelit" on hyvä, pirun hyvä. (Minä itsekin opettelin sen avulla Tamperetta.) Mutta en voi siteerata sitä kun se on jossain pahvilaatikossa nyt eikä sano, missä? (minä niitä enää rupee tän takia aukoo)

    Ps. Ohkasia kirjoja on muuten joutusampi lukea kuin oikein paksuja. Ja jos kyseessä on runokirja jossa on yks kolmisäkeinen runo per sivu, niin semmoisenhan lukee kuin "Ajaisi hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan sen Aronpuron runon, joka kertoo runoilijan vanhasta kodista jossain Tampereen tietyssä kaupunginosassa numero se ja se ja jossa hän nimittää kotiaan särjetyksi sydämeksi ja äitiään seliboituneeksi sotavammaiseksi, jolla on pölyrätikäs käsi ja unta vartioi seinällä sotamarsalkka C G E Mannerheim. Särjetyssä sydämessä oli 2 H + K + E + WC ja jotakin muita kirjaimia.

      Pallosalama-runonkin muistan, kun pirtti pimeni ja mummo vaihtoi tiskirätin virsikirjaan ja taivaan tuplat lensivät auki ja valkeus tuli puhelinlinjaa pitkin ja poltti verhot ynnä muuta.

      Aronpuron runoissa oli paljon sellaista, joka huvitti minua, vaikkei se ollut ehkä runoilijan tarkoitus.

      Poista
    2. Olen joskus ihmetellyt, minne kirjat katoavat, kun niitä vuorenvarmasti ei ole varastettu eikä viety kaniin. Luulen, että kannattaisi järjestää kirjastonsa aakkosjärjestykseen aihealoittain, kuin oikeassa kirjastossa. Löytäisikin tietyn kirjan helpommin.

      Poista
    3. Jos pyykkikoneeseen pistää 12 kpl:etta sukkia niin koneen ohjelman - joka pitää sisällään myös linkoamisen - jälkeen niitä on 11 kpl:tta. - Ihan samalla tavalla häviää kirjaniteitä.

      Poista
    4. Siis olit Mikkelissä! Luulin kuvitelleeni koko jutun.
      (Jotain sentään muistan ihmisistä täällä)

      Poista
    5. Ainoa oikea ja järkevä tapa on järjestää kirjansa kirjahyllyssään omaan arvojärjestykseensä. (Muistelen sanoneeni täällä näin ennenkin? Eikä ihme, sillä tätä mieltä olen vankasti.)

      Keskelle ylös lasiovien taakse itselle arvokkaimmat, laidoille alas avohyllyihin vähempiarvoiset, arvottomat hevon kuuseen.

      (Mitä ovat arvottomat kirjat, kysytte nyt tuhansin äänettömin kysymyksin ja ymmyrkäisin silmin. Vastaan: Valittujen Palojen kirjavaliot.)

      Poista
    6. Valittujen Palojen kirjavaliot on se epätoivoinen yritys uuvuttaa lukemalla itsensä uneen kesällä aitassa, kun muuta luettavaa ei ole käden ulottuvilla eikä jaksa mennä taloon etsimään oikeita kirjoja.

      Poista
    7. Valittujen Palojen Kirjaroviot? En ole lukenut mutta eikös ne ole jotenkin lyhennettyjä? Ikään kuin "Seitsemän veljestä" olisikin "Kuusi veljestä"? (Laurihan siitä olisi helpoin tapa lyhentää tuota 'jaarittelevan tylsää, huonolla suomenkielellä kirjoitettua kirjaa. eihän Lauri siinä juuri paljoa puhelekkaan'.)

      Poista
    8. Ei tosin Timokaan siinä paljoa puhele. Paitsi kännissä Hiidenkivellä se riehuu kuin Pahkasika. (Ihme äijä.)

      Poista
    9. Olen lukenut ainakin yhden kirjavalion melkein kokonaan, siinä oli juttuja ihmeellisistä pelastumisista erämaassa ja joku syöpätarina. Vai olikohan se syöpätarina uskonnollinen kirja? Jotenkin sain sen kuvan että ei ne kirjat lyhentämisestä ole kauhiasti kärsineet.

      Poista
    10. Alastalon salissa olisi kai sitten lyhennettynä Alastalon huusissa.
      (en vaan pääse irti tästä paska-aiheesta)

      Poista
    11. Jostain syystä entinen anoppini antoi minulle usein lahjaksi Valittujen Palojen kirjavalioita. Muistan kyllä lukeneeni niitä jännittäviä tarinoita, Liekehtivän tornin ja Lumen vangit mm. Ne ovat lyhennelmiä paksummista romaaneista, mikä on aika kornia.

      Sain myös vihjailevia uskonnollisia kirjoja, mm. Rakkaus antaa anteeksi, pastori Olli Valtosen kirjoittama, ja Onnelliset yhdessä, myös jonkun papin kirjoittama. En lukenut niitä. Taisin kirjoittaa näistä joskus aiemmin kun kirjoitin lahjaksi saaduista karmeista kirjoista.

      Poista
    12. Sari, paska-aihe istuu minussakin kuin täi tervassa. en vaan pääse uuteen juttuun. Vaan on tässä jo muitakin näkökulmia.

      Poista
    13. Se on aika karmivaa, kun saa huonoja kirjoja vain siksi, että ihmiset tuumii "sinähän se pidät lukemisesta!".
      Sitten pitää olla iloinen niistä huonoista kirjoista.
      Onneksi minä sain myös hienoja kirjoja, kummini lahjoitti esim. Simenonia.

      Poista
    14. No eikös rakkaus nimenomaan anna anteeksi...? siis sen, että on rakastunut? (eli on tyhmä)

      Poista
    15. Iines, jotkut ovat sellaisia ikuisuus-aiheita.
      Ei niin että haluaisin painostaa, mutta uusi aihe on aina ilon aihe.

      (Ja sitten kuitenkin höpistään jostain ihan muusta. Minä ainakin syyllistyn höpisemiseen.)

      Poista
    16. Pikkupentuna ytkkäsin Jöröjukasta. Max ja Moritz oli kansa kivoja. Ja se noitaämmä joka poltteli lapsia piparkakkutalon uunissa, oli kans kiva. (Oli niitä muitakin mutta ei niitä kaikkia enää muista.)

      Poista
    17. Mikkelin mies, rakastunut ei ole tyhmä!
      Vaikka en nyt ihan heti äkkää, miten se liittyy siihen, että hyvää hyvyyttään teeskentelee iloista, vaikka saa huonoja kirjoja ajattelemattomilta sukulaisilta.
      Kirjassa kyllä sanotaan, että rakkaus on pitkämielinen jne.

      Poista
    18. Ai se liittyikin siihen Iineksen uskonnolliseen kirjaan.
      hupsis.

      Poista
    19. Luin lapsena kaiken minkä löysin. Ukkini jätti meille kirjojansa osakkeeseen muutettuaan, onneksi hänellä oli aika hyvä maku. Vaikka kyllä joukossa oli jotakin aika raskaita lukea, politiikasta kun oli kiinnostunut.
      Mutta kaikki venäläiset klassikot oli punanahkaisina, kullattuina, nätissä rivissä. Tai siis siellähän en vieläkin on, isällä.
      Epäilen kyllä, että olin ainoa joka ne koskaan oli avannut.

      Poista
    20. Ja näin taas jäin kuin lahna kalliolle, aikavyöhykkeen orjana yksin höpisemään.

      Huomiseen!

      Poista
    21. Rakkaus varmaan antaakin anteeksi, käsitykseni mukaan. Vaan kun rakkautta ei ole, eikä oikein syytä anteeksiannollekaan, niin mistäs revit mitään. Nuo kirjan nimet viittaavat siihen vanhaan käsitykseen, että avioliitto (= rakkaus, muka) on ikuinen.

      Poista
  68. Tuossa kun hävitin/revin kaikenmaailman papereita joita olen vuosikausia raahannut paikkakunnilta/asunnoista toisiin (ja nyt päätin että enää en raahaa - paitsi kaikkein tärkeimmät dokumentit), niin löysin sellaisenkin paperin jossa jollain (maatalousmessuilla?) ns. Tietokone oli (ehkä vuonna 1976?) analysoinut käsialani ja tehnyt siitä "tieteellisen luonneanalyysin". Se maksoi 10;- Smk. Sen mukaan olin (tässä järjestyksessä): älykäs, luova, huumorintajuinen, etc... siinä oli 12 eri kohtaa. Ja kaikki kamalan kehuvia... kysehän oli jostain vitun Maatalousnäyttelystä? (Miks ne siellä olis antaneet Tietsikan tulostaa kellekkään 10;- markkaa maksaneelle ihmiselle että hän olisi - oli hänen käsialansa mitä vittua tahansa - "tyhmä, ruma, tosikko, paskiainen, etc".) Eli, ei siinä mitään. Mutta kun näytin tätä testitulosta Tarjalle niin se mutristeli suutaan aika kauan, sanoi sitten että "että kyllä mä näistä noin 11 kohtaa hyväksyn. ainakin periaatteessa. Mutta yks kohta kyllä ei pidä paikkaansa". Täytyy myöntää - koska Tarja on hirveään tarkkasilmäinen - että vähän jännityynenä odotin, mitä hän sanoo. Hän sanoi: "älykäs sinä et ole. siis siinä mielessä kun minä älykkään ihmisen ymmärrän."

    Arvaa oliko Mun helppo repiä se paperi sen jälkeen? Oli. Revin sen Pieniksi Palasiksi, eli "tuusannuuskaksi". (Kaikkea sitä ihminen vuosikausia - jo vuodesta 1976 - säilöö!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä älykäs olet, siinä mielessä kuin minä älykkään ihmisen ymmärrän, mutta et sillä tavalla älykäs, että olisit kyyninen, tai niin tavattoman älykäs, että olisit kollo tollo.

      Poista
    2. Ah, kiva kuulla! (Enkä minä mitään edes kuullut, luin vain.) Tiedän, että olen nokkela. Mutta se on toista kuin olla älykäs. Tiedän tämän, olen nimittäin huomannut, että pystyn hämäämään itseäni paljon älykkäämpiä ihmisiä niin, että he menevät hämilleen. (Toiset heistä saavat jopa krampin. Ja he, jotka eivät saa, eivät halua olla enää 'missään tekemisissä' minun kanssani. No, okey sit.)

      Poista
  69. Aikoinaan, kun olin nuori ja asuin Tampereella ja olin köyhä, minulla oli kallis levysoitin (Lenco, sveitsiläinen) ja Beomaster viritinvahvistin (saksalainen) ja Martin Petersonin kaapit (tanskalainen). Niillä oli kiva kuunnella musaa. Mutta aina kun multa loppui rahat (eli hillo eli ränkylä eli täppi eli mani eli rauta) niin roudasin ne Tampereen Pantti OY:lle. Sai safkaa ja ööliä mutta musaa ei voinut kuunnella. Sit taas kun sai rahaa - ja jostain sitä aina tupsahti - niin kävi noutamassa ne takaisin himaan. Taas kuunteli musaa ihmeissään kuin his master's voicea.

    VastaaPoista
  70. Hitsi, kun tää tuntui joskus tärkeältä:

    http://www.youtube.com/watch?v=C1RtV20zLK8

    (Omistan tämän Sinulle, Char Hymiö!)

    Tämä musiikki taas meiltä jokaiselta tämän ajan kokeneelta ihmiseltä repi sukkia/sukkahousuja pois jalasta. Ei oltu aikaisemmin, piru vie, kuultu tämmöistä kitaramusiikkia.

    http://www.youtube.com/watch?v=AA9maAERDAs

    VastaaPoista
  71. Ahhaa, olihan täällä vielä joku.

    Räimeää kitaramusiikkia, vaikka muille naisille omistettua onkin.
    Char kai sanoisi: natihaleja :)

    (Eikä pane pahakseen vaikka puolestaan puhunkin)
    Minä menen katsomaan Audrey Hepburnia.

    VastaaPoista
  72. Tämän omistan sinulle, Sari

    http://www.youtube.com/watch?v=ATouV6F0WV0

    ja Iines, sinulle

    http://www.youtube.com/watch?v=HoxRFOr_sQ0

    omistan tämän. (Suloisia pikkupoikia laulamassa ja soittamassa kuin Puima- eli Pärekone.)


    Ps. Nyt tyynyille natihaleja! );-!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ERITTÄIN viisaasti tehty, nimittäin tasapuolinen omistaminen, Mikis!
      Kiitos omistuksesta, hienot on hymiötkin!

      Poista
    2. Kiitos omistuksesta, mikismurmeli, mutta ei Rolling Stoneseja minulle. En tykkää yhtään, ärryn, kun näenkin heidät. Syytä en tiedä, mutta en löydä lankaa tuosta soinnittomasta räminästä, ja syytän siitä vain itseäni.

      Hm, me naiset olemme oikukkaita, kliseilläkseni hieman.

      Poista
  73. Iines,
    ajattele niin että olen koko päivän kävellyt autiomaassa kuolleista siileistä tehdyt sandaalit jaloissa,
    ja minua vastaan on tallustellut yhtä janoisia dromedaareja
    kuin mitä minä, olen,
    niin sitten kun pääsee Sinun luoksesi, jano ja muu ruumiilliset kiusaukset unohtuvat sillä silmänr äpäyksellä!
    (Kuin salama iskisi Paavia päähän.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sen sijaan soi hienosti, ilman viulujakin. Siilisandaalit ja ääretön pölisevä kuivuus ja sitten minä, ah! Ja nerokas vertaus tuo salamanisku paavin palleihin, vai päähänkö se oli.

      Jostain syystä mieleeni tuli tätä lukiessani se, miten ahtaalla satakuntalaissudet nyt ovat. Ne pakenevat öisin ojanpohjia pitkin, ja kuvaajat käyvät ottamassa niiden jäljistä valokuvia, ja lapsia viedään taksikyydillä kouluun. Yksi pihoille tullut nälkiintynyt raukka ammuttiinkin ja havaitiin, että sillä oli luunmurtumia ja nirhaumia kyljessä, ja peto oli yrittänyt vain selvitä hengissä hakemalla pihoilta pari isäntien paksua pikkupiskiä ruuaksi.

      Poista
  74. Minusta "silmänr äpäys" on hiano yhdyssana. Vaikka jossain murteessa - voi olla Länsirannikolla? - se kirjoitetaan ikään kuin kahtia, menneenä. (Kielenkäyttöni eli mun murteeni perustuu yl. SW/ssw:stiin. Kun oon kato siältä päin kotosin.)

    Ps. Paksut pihakoirat ovat susisukkasille kuin pakastettuja hamburilaisia.

    VastaaPoista
  75. Äsken, kun avasin radion, joku toimittajatyttö haastatteli muusikko Samuli Putroa. Kuulin, ikävä kyllä vain haastattelun pari viimeistä repliikkiä. (Johtuen siitä että se ohjelma loppui.) He olivat menossa Kiasmaan katsomaan jotain, ja tämä toimittajatar puuskahti "huh, se on tietysti kaukana, jossain siellä keskellä"...), niin Putro sanoi siihen: "Ei se haittaa. Keskeltähän mekin elämään ollaan tultu."

    Minusta se oli yllättävästi, mutta sympaattisesti sanottu!

    VastaaPoista
  76. Mikään ei tunnu vähään aikaan miltään, kun on pitkään keskustellut housuunkakkaamisesta. Maku ja haju tuntuu muusta puuttuvan, jos niin voisi sanoa.

    Minä kävin taas jostain syystä Helsingissä, kaupungissa jossa olen nähnyt huuhkajan lentävän pääni yli mahtavine siipineen. Jokseenkin absurdi näky oli illalla, kun Nikolain kirkon vieressä Unioninkadulla, kadun toisella puolella tosin, hölkötteli vastaani kettu. Aloin nauramaan, kun se vaikutti hauskasti suurkaupunkilaiselta siinä mennessään. Aloin kaivamaan kännykkää kuvatakseni, mutta se pelästyi autoja ja kääntyi onkosenyt Hallituskadulle. Olen minä tosin ketun aiemminkin Helsingissä nähnyt. - Vähän aikaa sitten nettilehdessä oli kuva ketusta Mannerheimintiellä.

    Huuhkajia ei kai ole enää yhtä paljon kuin ennen, koska ovat saaneet cityketut vähenemään hyvin pieniin eikä niillä ole enää nidden hampurilaisia.

    Aika hauska on kuvitella jotain hienoa rouvaa, joka ulkoiluttaa keskustan kaduilla pientä koiraansa. Katselee jonnekin ja havahtuu kovaan nykäykseen hihnan päässä. Tuijottaa hetken kadulla olevaa talutushihnan päätä - nostaa sitten katseensä taivaalle, kun Jeppe menee huuhkajan suussa taivaaseen. - "SUSSIUNAKKOON!"

    VastaaPoista
  77. Mikko Repolaiset ovat kyllä jänniä otuksia. Kerrankin yks sellanen piti mua pilkkanaan... Kävelin silloin metsässä. (Helsinkiäkin kun katsoo ilmasta käsin, siis lentsikasta, sehän on melkein metsää kokonaa.) Aina, kun kävelin eteen päin, sen ketunpoikasen naama oli etuvasemmalla. Mutta kun lähdin kävelemään sinne päin (olisin halunnut silittää sitä) se olikin takaoikealla. Okey, kun käännyin ja lähdin taas sitä kohti, se olikin yht'äkkiä etuoikealla. Voi, jumantsukka! Menin minne minne minne se meni, se oli koko ajan muualla. - Mää jossain vaiheessa ajattelinkin, että niitä täytyy olla varmaan tusina!?

    Ps. Hemmi-täti sanoi aina, kun säikähti, että JESSUS SIUNAKKOON! Aina silloin minäkin, koska olin pieni lapsi, pomppasin tuoliltani n. 30 cm:triä ylös päin. - Varmuuden vuoksi. (Meibi, meibi ei.)

    VastaaPoista
  78. Tämä on ihanin perfomanssi mitä tiedän. Ja tiedän, Char marsipaaninappuseni, että 'oikea' maskuliini ei saa - koska EI SAA - käyttää sanaa 'ihana'. Mutta... mun mielestä tämä on ihana vanha filminpätkä. - Pätkä ja pätkä, khihhih. No, onneksi minullakin on viaton mielikuvitus. ):- Se hulmuaa puhtaana kuin juuri pesty lakana. (Ilman niitä kamalia, symmetrisiä sinisiä raitoja.) D,:-

    http://www.youtube.com/watch?v=P4hgTccIJo4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietysti tiedä, mitä Char tuosta tuumaa, mutta minä vähän petyin kun siinä oli vain Tauno Palo, Lasse Pöysti ja jotain typsyköitä.

      Tässä aito asia, suorastaan lempikappale! Ainakin minun, laskunlähettelijöistä en tiedä.

      Poista