8.4.2013

On linnut vaienneet



7.4. Ei ensimmäistäkään peipposta, ei leskenlehtien suhinaa, ei kohisevia koskia, ei kirmaavia rusakoita.  Pelloilla mustat multakokkareet kuin kuolleet raadot, syvänteissä lunta ja jäätä.  Kameran kanssa tekee tyhjiä lenkkejä, ei  liikettä, ei lintujen laulua, ei kuvattavaa muutama hassua tikkaa lukuunottamatta.  Äänetön kevät.

Vaakasuora lumipyry, aamusta alkaen. Mökille ei ole vielä asiaa. Tie on lumessa ja jäässä. Metsänhoitoyhdistys ei ole kaatanut lupaamiaan puita, punaiset nauhat puitten ympäriltä ovat lentäneet pois. Kenties puut eivät halua tulla kaadetuiksi. Yhden kuusen oksilla olen nähnyt oravan nukkuvan aamuauringossa, pää etukäpälien päällä. Kun puut ovat kaatuneet, en kuule  enää käpyjen putoilua katolle, oravien pikkujalkojen tepasteluääniä. Vaan kaadettava on, yksi koivu on metrin päässä seinästä, muutkin liian lähellä. Talon yksi nurkka on jo ilmassa. Joko puun juuret ovat nostaneet sen tai sitten maa on vajonnut mäen päältä alemmas. Ei pysy kallion päälle pykätty talokaan, vaikka sanassa niin luvataan. 

8.4. Pihalla liikuskelee vetreitä työmiehiä kirkkaissa huomiopuvuissaan. On oranssia ja keltaista. Taloyhtiössä alkaa suuri oviremontti. Minullekin tulee neljä uutta ulko-ovea, yksi varastokoppiin. Mummut pyörivät innoissaan pihalla, kuka muka roskia viemässä, kuka kolmatta kertaa postilaatikolla, kuka porraspieliään lakaisemassa, jotakin nyppäisemässä. Kesällä olisi luontevaa nyppiä pihakukkia ja pysyä samalla ajan tasolla, kuka kulloinkin tulee, kuka menee ja ehkä jopa - minne menee. Parhaiten ajan tasalla on siivoojanainen ja hänen äitinsä, jotka puhuvat molemmat ylärekisteriä käyttäen. Miten puhetapakin näyttää kulkevan geeneissä!

Olen lukenut Susan Cainin Hiljaiset, introverttien manifesti -teosta. Lukemista haittaa teoksen amerikkalainen meininki, joka henkii kaikkialta. Kirjan kirjoittaja on umpi-introvertti, niin kuin minäkin, mutta silti kirja on huolimatta introvertin pikkutarkasta ja tunnollisesta  tutkimustavasta kirjoitettu jokseenkin periekstrovertisti, vauhdikkaasti ja myyvästi, kuin joku hihkuisi asioita. En tiedä vielä, mitä tästä pitäisi ajatella, sillä toistaiseksi ristiriita häiritsee minun introverttiuttani. Toisaalta odotan himoiten, että ekstrovertit saavat turpiinsa, sillä niin kauan meitä ujohkoja introvertteja on sorrettu ja koetettu päkistää pois  sensitiivisestä temperamentistamme, jossa ajoittainen tai  jatkuva yksinäisyyteen vetäytyminen on elinehto ja voimavara, ei riesa, joka tulee voittaa. 

Minä olin lapsena siis se sorrettu hiljainen ujo, jolla sattui olemaan ekstrovertti sisko. Sisko voitti hymypalkintoja ja minä kirjoituskilpailuja. Sisko viihtyi toisten seurassa, minä kirjan kanssa tai muuten yksin. Minä olin se, jota korjattiin koko lapsuus ja kehotettiin ottamaan esimerkkiä reippaasta siskosta, joka loikkasi milloin tahansa estradille vaikkei käskettykään. Hän hyppäsi extempore bändin solistiksi lavalle koulun hipoissa, hän hyppäsi häpeäkseni  Viron-laivalla ohjelmalavalle - juoksi oikein - ottamaan osaa kilpailuun ja tietenkin voittamaan. Minä sen sijaan lähdin kotiin jo elämäni ensimmäiseltä välitunnilta koulusta, kun se koulunpihan järjestäytymätön kakofonia pelotti aistiherkkää introlasta. Tosin opettaja sai minut kiinni koulun ovissa ja veti takaisin, Niin tunnollinen olin, että en sitten koskaan päässyt irti koulusta, vaan valitsin kärsimyksen paikan elämäntyökseni.


Lisäys klo 15.26 Luin juuri, että Helsingin kaupungin kukkahattutädeistä koostunut opetuslautakunta on antanut potkut opettajalle, joka poisti kirkuvan ja rähinöivän oppilaan työntämällä koulun ruokalasta. Rehtori vei asian opetuslautakuntaan.

Häpeä, Helsingin opetuslautakunta! Nyt opettajat lakkoon! Älkää olko lullukoita! Opettaja ei tehnyt mitään laitonta, vaan ainoana vastuullisena  koetti kasvattaa yhtä kotikasvatuksesta vaille jäänyttä riehakkoa. Nyt oppilaat saivat viestin, että opettajilla ei ole mitään keinoja ylläpitää rauhaa ja hyviä tapoja kouluissa. Masentava viesti kaikille Suomen opettajille: te ette ole mitään, te ette osaa mitään, teillä ei ole kenenkään tukea työssänne, teidät erotetaan, jos ette mielistele oppilaita! Perkele. Onneksi en ole enää opettaja enkä luottamusmies. Minä agiteeraisin kouluni opettajat tukilakkoon!

169 kommenttia:

  1. "Toisaalta odotan himoiten, että ekstrovertit saavat turpiinsa, sillä niin kauan meitä ujohkoja introvertteja on sorrettu ja koetettu päkistää pois  sensitiivisestä temperamentistamme, jossa ajoittainen tai  jatkuva yksinäisyyteen vetäytyminen on elinehto ja voimavara, ei riesa, joka tulee voittaa."




    Sensitiivisyys ei ole vain introvertin erityinen ja negatiivinen ominaisuus, vaan se osa-alue voi olla korkea tai matala, ei huono eikä hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sensitiivisyys ei ole negatiivinen eikä positiivinen temperamenttipiirre, se on vain piirre. Se tarkoittaa reagointiherkkyyttä, aistiherkkyyttä, mikä on tilanteen mukaan hyvä tai huono asia. Yhteenvetona voisi sanoa, että korkea sensitiivisyysaste on mieluummin positiivinen kuin negatiivinen temperamenttipiirre.

      Introverteilla on tutkimusten mukaan voimakkaampi reagointiherkkyys kuin ekstroverteilla. Heillä on usein herkkä omatunto ja he ovat empaattisia ihmisiä, he kiinnittävät voimakkaasti huomiota muihin ihmisiin ja tilanteisiin, ovat usein tarkkailijoita ja oppivat asioita nopeammin kuin ekstrovertit, jotka eivät ole yhtä huolellisia ja harkitsevia. Introvertti oppii valitsemaan harkiten useasta vaihtoehdosta, ja oppii tutkimusten mukaan lukemaan ekstrovetteja aiemmin. Ekstrovertti, jonka reagointiherkkyys on siis matalampi, ei välitä yhtä paljon uusien asioitten tarkkailusta vaan syöksyy suinpäin tilanteisiin, eikä välttämättä opia asioita perusteellisesti, tai ainakin oppii hitaammin.

      Voimakkaasti reagoiva, usein siis introvertti, näkee elämässä enemmän sävyjä ja vivahteita kuin ekstrovertti, joka ei pysähdy katselemaan ja kuuntelemaan, vaan mennä toohottaa ympäriinsä.

      Poista
    2. Ah, ja siksi haluamme vetäytyä välillä. Hiljaa oleminen ei ole vaikeata, ja yksinäisyys on lepoa (ekstrovertille se voi olla silkkaa tuskaa).

      Minulla on näyttelijätuttu joka sanoi olevansa introvertti, vaikka näyttelijästä sitä onkin sitä vähän vaikea uskoa. Olen nähnyt hänet lavalla ja hän ei esiinny suurieleisesti vaan näyttelee hyvin keskittyneesti, vivahteikkaasti ja rauhallisesti. Hän kuulemma kärsi ihan kamalasti lapsena ja nuorena esiintymisestä. Oli ujo, leikki paljon yksin ja ujo hän on vieläkin, mutta sitä ei huomaa kuin ne jotka tuntevat hänet lähemmin.


      Poista
    3. Tuossa Cainin kirjassa on myös esimerkki introvertista näyttelijästä, joka pelkää ja jännittää kuollakseen ennen esitystä.

      Tuo että introvertti valitsee esiintyjän ammatin, ei ole kai edes harvinaista. Minunkin työni oli jatkuva esilläoloa, ja jossain mielessä kärsin siitä loppuun asti, en joka hetki enkä niin, että se olisi näkynyt päällepäin. Olin kovin mielelläni tunnilla hiljaa omalla koneellani, kun oppilaat kirjoittivat tietokoneella esseitään ja opinnäytetöitään. Pidin jopa luovan ilmaisun kursseja, eli ohjasin esiintyviä "taiteilijoita" itsekin lavalla. Nautin ja kärsin, molempia, en jokahetkisesti. Joskus vain nautin. Joskus vain kärsin ja hikosin.

      PS Introvertit ovat hyviä esiintyjiä ja näyttelijöitä, he ovat tarkkailleet ihmisiä niin paljon, että juuri he osaavat esittää luonteita ja erilaisia persoonia. Ekstrovertilta saattaa puuttua tätä syvyyttä.

      Poista
    4. Ujo lapsi saattaa aikuisena omaksua käyttäytymismallikseen päinvastaisen tai varautuneisuutta ja estyneisyyttä peittelevän tavan. Hän käyttäytyy sarkastisesti ja kriittisesti muita kohtaan, ollen luonteeltaan kylmä ja tunteeton.

      Kansankilelllä sanottuna hän on ns. "jostain" vittuuntunut ihminen.

      Poista
    5. Ei ole uskottavaa.

      Ujo introverttilapsi ei muunnu narsistiseen suuntaan kylmäksi ja tunteettomaksi, se on introversion vastaista. Intorovertin ja ujon koko sisin on herkän tunteva, sensitiivinen. Tätä temperamenttipiirrettä ei voi muuttaa.

      Ihminen, etenkään introvertti tuntija, ei jaksa teeskennellä toista kuin on. Kyllä ujo pysyy empatiataitoisena ja lämpimänä, vaikkei ujona toisikaan aina näitä tunteita pintaan. Ihan samoin ekstrovertin ja vähemmän sensitiivisen olisi vaikea teeskennellä introverttiä tai ujoa!

      Poista
    6. En ole tarkoittanutkaan teeskentelyä enkä muuttuvaa tempperamenttipiirrettä vaan itselleen perusteltua käänteistä käyttäytymistapaa ujon lapsen vajavaisille kyvyille kokea tuo sensitiivisyys voimavarana .

      Poista
    7. Kylmyys ja tunteettomuus käyttäytymisessä on niin vierasta ujohkolle intorvertille, että se ei onnistu siis sensitiiviseltä ihmiseltä, niin kuin yrität esittää. Sensitiivinen on lämmin, hyvin tunteva ja aistiherkkä. Hän ei jaksa teeskennellä vastoin temperamenttiaan.

      Tuo käyttäytymisen säätely sopii paremmin matalasensitiiviselle ekstrovertille, joka laskelmoi matalaempaattisena ihmisenä hyvinkin kevyesti.

      Poista
    8. Yritätkö esittää että ujo lapsi säilyttää aikusenakin ujoutensa kaikki ilmenemismuodot.

      Poista
  2. Ei kai kevään odottaminen voi olla ihan noin melakolista ja lohdutonta?

    Tuo laulu kuolleesta rakastetusta on legendaarisen Käpy selän alla -elokuvan huippu lyrikkaa. Elokuvan maailmanparantaja "Leena" laulaa Marja-Leena Mikkolan sanoin lähes neitseellisen luonnon helmassa, mustasukkaisuuksissaan, ja nuoruuden viattomuudella lähes elämää ahmien.

    VastaaPoista
  3. Ei murhe murhetta synnyttä. Eikä ilo iloa. Murhe synnyttää ilon ja ilo murheen.

    Minua aina kummastuttaa se, että tuokin videon laulu tulkitaan niin murheelliseksi. Sehän on kaunis ja kaihoisa kuin mikä. Ihminen on saanut rakastaa. Siitä pitäisi kiittää. En siis yhtään hyväksy ajatusta, että joku tappaa itsensä, jos rakastettu on kuollut. Marja-Leena Mikkolalla ei ole oikein natsannut todellisuuden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Valitsin laulun, kun hain kuvaa "äänettömälle keväälle, kun linnutkin ovat vaienneet". Äänetöntä kevättä käsittelimme yhdessä valokuvablogissa, kun joku muukin oli huomannut, että linnut ovat nyt niin hiljaa.

      Poista
  4. Tuosta kappaleesta murheellisen tekee Kydeniuksen kammottava sävellys, tämä mielipiteenäni kirjattakoon.

    Vähän päälleliimatulta minusta tuo intro- ja ekstroverttien jako on, jos sitä kaikkiin sovelletaan. Taitaa olla vain hyvä myyntiartikkeli, useimmat meistä ovat tässäkin asiassa sellaisia keskellä möllöttäjiä. Molempia ominaisuuksia löytyy. Ja elämä pistää opettelemaan, jos ei muuten.

    Kappaleessa puhuttiin kuolemasta. Päivän uutiset kun katselin, mieleeni tuli että "kattos vaan, Neil Hardwick sipaisee tänään kunnon viskikännit!" - Nyt se sen on tehtävä, lehdissä on luvannut, ei Maggie temppuaan suostu toistamaan, vaikka aplodit senkun yltyisivät.

    Opetusyhteisöjen sisällä täytyy olla jotain feiluja, olen ihmetellyt, miksi opettajat eivät muka saisi puolustaa opetusrauhaa tai omaa/muiden koskemattomuutta. Lakiin asia ei kai perustu, yhteisön sisältä rajoitukset tulevat.

    VastaaPoista
  5. Jako ekstroihin ja introihin on tietysti tässä hieman karkeistaen esillä. Ei se niin selvä aina ole.

    Esimerkiksi minä olen introvertti, mutta autiolla saarella enkä erakkona viihtyisi päivääkään. Kai minussa on jotain samaa kuin siskossa, mutta kuitenkin erilaista.

    Tuossa linkin keskustelussa on muuten jo seitsemisensataa kommenttia, kansa on kiihkesäti ja noin 99-prosenttisesti erotetun opettajan puolella äimistelemässä eroa, kun opettajan "voimankäytössä" ei ollut mitään väärinkäyttöä, se oli vastuullista ja täysin pykälänmukaista (36. pykälä).

    Olen kuullut asiaatuntevilta, että tuolla Helsingin opetuslautakunnassa on varsinaisia opetuksesta mitääntietämättömiä kukkahattutätejä, jotka eivät ymmärrä sitä, että puhuminen ei näihin häirikköihin tehoa rahtuakaan. Ne tarraavat ovenpieliin kiinni ja kirkuvat siinä kuin apina, ja kaveri ottaa kuvaa kännykällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikos se muuten niin, että kuri pitää saada aikaan muuten kuin kurittamalla ja kuri ei pitämällä tule eikä pysy.

      Poista
    2. Ei ainakaan Supernannyn eikä kasvatuspsykologien (mm. LK-J) mukaan. Ellei kuria ole tai sitä oteta, lapsi tai nuori ottaa käyttöön aggression, koska se on nopein keino saavuttaa haluttu päämäärä, vaikkapa toverin lelu.

      Meillä on nykykouluissa lapsia, joilla ei ole pohjana kotikasvtusta eikä minkäänlaisia rajoja. Heidän takiaan kouluissa ei voida opettaa täysitehoisesti.

      Luepa anonyymi nyt linkkini perässä oleva keskustelu, jossa on jo yli 700 kommenttia, joista 99 prosenttia puolustaa erotettua opettajaa ja tuomitsee Helsingin kukkahattutanttaklubin (opetuslautakunta).

      Poista
    3. Nuo olivatki sinun sanontoja. Sitapaitsi linkit ei keskustele.



      - "Tässä tuhotaan minun ammatillinen maineeni ja myös meidän perheen talous. Meillä on iso asuntovelka ja kaksi kouluikäistä lasta". (erotettu opettaja)


      . . . ja ennen kaikkea, minähän sanoin että U L O S, mutta se ei totellut. S**tanan kännykkäkamerat, olisin sipassut turpaan.

      Poista
    4. Tekstini linkki on oikein käytetty. Halukas voi linkistä katsoa jutun, jonka sanallisesti referoin. Näin lukijan ei tarvitse avata linkkiä, vaan hän saa valita, tarvitseeko lisätietoa.

      Sen sijaan sinun kommenttisi jää nyt vaille omaa panostasi. Mitä haluat lainauksillasi sanoa? Kuka alemmassa puhuu? Ei ainakaan erotettu opettaja sorru tirvaisemaan ketään.

      Poista
  6. Exstrovertillä voi olla matalampi aistiherkkyys (reagointiherkkyys) mutta hän on juuri päinvastoin, kiinnostuneempi uusien asioiden tarkkailusta, on siis aktiivisempi. Oppimiskyvyn , huolellisuuden tai harkitsevuuden kanssa sesitiivisyydellä ei liene mitään tekemistä. Touhottaminen ei ole sen kummempi piirre kuin kyyhöttäminenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä paikkaansa siltä osin, että ekstrovertti olisi kiinnostunut tarkkailusta. Uusista asioista kylläkin, mutta ei siis tarkkailusta - korostan tätä nyt tarkoituksella.

      Ekstrovertti on usein pinnallinen menijä ja kokija, joka ei pysähdy miettimään tai tarkkailemaan. Hänen matalampi sensitiivisyytensä on ääripäässä välinpitämättömyyttä.

      Esimerkiksi narsistin ja psykopaatin ekstroversio on varsin korkea ja heillä on tutkimusten mukaan matala sensitiivysyysaste, jopa olematon. Heillä ei ole esimerkiksi empatiantunteita eikä omaatuntoa, ja he eivät viihdy mietiskelemässä ja tarkkailemassa muita. He etsiytyvät levottomina useimmiten ihmisten pariin.

      Tämänkin asian valossa korkeasensitiivisyys- ja introversioaste ei siis olekaan huono asia, vaan kenties jopa parempi kuin matalasensitiivinen ekstroversioaste.

      Poista
    2. "Oppimiskyvyn , huolellisuuden tai harkitsevuuden kanssa sesitiivisyydellä ei liene mitään tekemistä.

      Mm. Cain mainitsee, että tutkimusten mukaan korkeasensitiiviset introlapset oppivat selvästi matalasensitiivisiä ekstrolapsia aikaisemmin lukemaan.

      Poista
    3. Tuon Cain on voinut hyvinkin todeta mutta oppimiskyvyllä ei ole tekemistä oppimisnopeuden kanssa.

      Poista
    4. Kyky oppia lukemaan varhain antaa tietenkin lapselle suunnattoman hyödyn kaikessa oppimisessa: hyvä äidinkielentaito on avain muuhunkin oppimiseen. Tietenkin tämä kaikki kehittää lasta ja lisää kaikkea oppimista.

      Itselläni oli oppilaina teini-ikäisiä, jotka lukivat vielä takellellen. Kyllä he jäivät selvästi muista jälkeen muissakin aineissa, jos kokonaisuutta tarkastelee. Varhainen lukemaanoppiminen voi heijastella myös hyvää älykkyyttä. Herääkin kysymys, mitä osaa älykkyys näyttelee introversio - ekstroversioakselilla.

      Poista
    5. Mutta kun noilla asioilla ei ole oppimiskyvyn kannalta mitään tekemistä.

      Älykkys -käsite on tietysti herkullista vetää mukaan, koska siihän vasta mahtava määrittelyjen suo avautuu.

      Poista
    6. Varhain lukemaan oppimisella on paljonkin tekemistä oppimiskyvyn kanssa. Verbaalinen kykyhän on oppimisen pohja.

      Ihminen, jolla on verbaalista lahjakkuutta, joka ilmenee mm. varhaisena lukemaanoppimisena, oppii asioita helpommin kuin huonosti ja myöhään lukeva.

      Ne jotka osaavat lukea ennen koulun alkua, pärjäävät heti paremmin ja saavat hyvän potkun oppimiselle. Toinen asia on sitten se, että on paljon ulkoisia seikkoja, jotka verbaalisestikin lahjakkailla heikentävät oppimista. Perheen henkinen ja taloudellinen tasapaino on ehkä merkittävin tekijä.

      Poista
    7. Oppimisnopeus on tempperamenttipiirre eikä sillä ole tekemistä oppimiskyvyn kanssa.

      Poista
  7. Ajoittain ole tykännyt esiintyäkin, enemmän olen lonely rider minäkin.

    En ole tuota tai muita keskusteluita opetusasiasta lukenut.

    Kyllä se jotain hatullisuutta on, halua kieltää olemassa oleva tilanne. Luulisi korkeasti oppineiden jotenkin reagoivan, kun tiedetään, että Helsingissä opettajat useinkin hakeutuvat toisiin hommiin. - Ovat varmaan komiteoita perustaneet (heh).

    VastaaPoista
  8. Kyllä se on hatullisuutta. Usealla keskustelijalla tuossa linkin jutussa tuntuu olevan aitoa tietoa siitä, että Helsingin opetuslautakunnassa istuu varsinainen kukkahattutanttajengi.

    Juttuhan menee jatkokäsittelyyn, ja erotetulle opettajalle löytyy lähes sataprosenttinen kansalaisten tuki. Merkillepantavaa on sekin, että mm. erotetun opettajan oppilaatkin puoltavat tätä opettajaa, samoin vanhemmat ja suuri yleisö. Hienoa!

    Jostakin olin lukevinani erään seikan, joka kertoo jotakin siitä, miksi tämä tapaus on niin arkaluontoinen. Tuo häirikköoppilas olisi ollut maahanmuuttaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuli minullakin mieleeni heti, mutta sitähän ei saa sanoa tai edes kysyä, ettei leimautuisi lisää. Se selittää kyllä tämän ylireagoinnin.

      Järjestystä ylläpitävä opettaja on siis suurempi väärintekijä kuin pimeää työtä teettänyt, harmaata taloutta vastaan moralisoiva ministeri.

      Jos opettaja käytti liikaa voimaa oppilasta ulostyöntäessään, huomautus olisi riittänyt.

      Poista
    2. Siis tosiaan, mistään ei ilmene, että voimaa olisi liioiteltu. Siksipä tuntuu kummalta, että vaikka pykäliä on noudatettu eikä ketään ole satutettu millään tavoin, opettaja saa potkut.

      Opetuslautakunnan sosiaaltätihenkinen tanttakööri sen teki - tämä koostumus tunnetaan Helsingissä yleisesti, kukkahatut tunnetaan, ihmiset, jotka eivät itse pärjäisi päivääkään nykynuorten kanssa opetustehtävässä.

      Poista
  9. Tuolla voi muuten allekirjoittaa nettiadressin opettaja Antti Korhosen puolesta. Adressin on tänään allekirjoittanut jo ennätysmäiset yli 14 000 kansalaista!

    http://www.adressit.com/pelastakaa_opettaja_antti_korhonen

    VastaaPoista
  10. Täällä sen työntämisen pitäisi olla. Ei kovin kummoinden juttu:

    > http://www.youtube.com/watch?v=V4MGxPOjQjM

    Jossakin sanottiin, että kaveri olisi kurdi, mutta vaikea sanoa.

    VastaaPoista
  11. Kappas vaan, nyt se on tullut Youtubeen, kiitos linkistä. Ei tosiaan kummoinenkaan pätkä, vain 15 sekuntia, kun koko tilanne kesti minuutista kahteen.

    Työntäminen näkyy ja sen perään tuleva pojan huutaminen ja kiroilu. Ja kyllä, kyseessä näyttää olevan maahanmuuttajataustainen oppilas, mikä selittänee tätä käsittämätöntä reagointia.

    Opettajahan saa käyttää häirikköä poistaessaan voimakeinoja, joiden volyymi ei tietenkään saa ylittyä. Voimakas häiriö tai vastus, voimakkaampi voimankäyttö myös tilannetta rauhoittavan puolelta - miten muuten saat oppilaan ulos. On oppilaita, joihin mikään tai kenenkään puhe ei tehoa.

    Jos opettaja olisi syyllistynyt liioiteltuun voimankäyttöön, hän ansaitsisi rangaistuksen. Näin ei kuitenkaan tähänastisten näyttöjen perusteella ole tapahtunut, mistään ei ilmene, että voimankäyttöä olisi liioiteltu.

    Itse arvelen, että jos video olisikin ollut opettajalle raskauttava, se olisi kyllä pantu youtubeen aikaisemmin,

    VastaaPoista
  12. Tuon verran maailma on muuttunut. Ennen tolkutonta mielivaltaa käyttivät opettajat, nykyään oppilaat.

    Ei tuo maahanmuuttajuus ainoa asia voi olla, miksi asiaan reagoitiin käsittämättömästi. Sama meininki on ollut myös kantaväestöön kuuluvien häiriköiden kohdalla. Jotain tavattoman mätää opetusmaailmassa täytyy olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, opettajalla ei ole varaa mielivaltaan.

      Oppilailla on tuki takanaan, ei velvoitteita käyttäytyä hyvin ja kännykät kuvaamassa taatusti jokaisen tilanteen, jossa opettaja joutuu palauttamaan työrauhaa tai hyviä tapoja. Jokainen ymmärtää, miten noista videoista saa helposti tarkoitushakuisia ja provosoivia. Vaikka nyt ei siis saatu.

      Poista
    2. Jos videoa katsoo ilman ennakkoasennetta niin on aivan ilmiselvää että opettaja ei ainostaan työnnä vaan vauhdikkaasti tyrkkii oppilaan ulos.

      Jos tuon tasoinen liioiteltu kovakouraisuus hyväksytään yleisesti on asia siltä osin selvä. Luukkaisen toivoma oikeudesta haettu päätös lisää todennäköisesti oikeudellisia tapauksia.

      Epäilenpä että samat tahot jotka ovat riisuneet koulun resursseja ja vaatineet koulun kasvatusvastuun vähentämistä ovat nyt vaatimassa kuria kouluun.

      Poista
    3. Opettaja saa poistaa oppilaan voimakeinoja käyttäen, ellei oppilas noudata poistumiskehotusta. Lakipykälä 36.

      Poista
    4. Videolta näkyy kyllä selvästi opettajan jonkinasteinen hiiltyminen tilanteeseen, mutta pitää ottaa huomioon, että oppilas ei ollut vaarassa, häntä ei satutettu, hän itse provosoi tilannetta, josta videonpätkä on editoitu versio aivan lopusta. Oppilaan rähinä ennen työntämistä ei ole videolla. Väkivaltaa ei videolta havaitse.

      Herää kysymys, että kun opettaja erotettiin, minkä rangaistuksen rähinöijä saa?

      Kyllä, Felix Catus, perusopetuslakia on noudatettu eikä voimaa ole liioiteltu tai ylitetty. Opettajan erottamispäätös on käsittämätön ja asettaa opetuslautakunnan asiantuntemuksen outoon valoon.

      Poista
  13. Opetuslautakunnan äsenet
    Puheenjohtaja
Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.)

    Varapuheenjohtaja
Wille Rydman (Kok)

    Anniina Palm (Kok)
    Timo Raittinen (Kok.)
    Bernt Nordman (Vihr.)
    Katri Korolainen (Vihr.)
    Nasima Razmyar (SDP)
    Ville Jalovaara (SDP)
    Juha Leoni (Vas.)
    Marja Nyman (PS)
    Johan Ekman (SFP)

    Kaupunginhallituksen edustaja
Ulla-Marja Urho

    Ketkä näistä ovat kukkahattutätejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtävästi kaikki.

      Poista
    2. Kukkahattutäti on metafora. Opetuslautakunnan asianhallinta ja osaaminen sekä asenne tuntuu oudolta. Eikö opetuslautakunnan jäseniltä edellytetäkään minkäänlaista kasvatuksellista ja pedagogista osaamista?

      Oikeastaan en ihmettele tätä. Koulutus- ja sivistyslautakunnat koostuvat maaseudullakin usein paikallisista isännistä, jotka lakkauttavat ensimmäiseksi kirjastot, kyläkoulut ja opetuksen määrärahat.

      Poista
    3. Opetuslautakunta juuri opettajan käytöksen tuomitessaan osoittavat tuota penäämääsi kasvatuksellista ja pedagogista osaamista. Listasta olisi helppo osoittaa ketkä ovat noita "isäntämiehiä" jotka vain lakkauttavat.

      Opettajan toiminta oli kohtuutonta ja epäammattimaista. Vaikka omaisi kuinka matalan sensitiivisyystason niin voi kokea että opettaja pönkitti omaa arvovaltaansa ylimitoitetulla kovakouraisuudella.

      Kokonaan toinen kysymys on, onko erottaminen oikeutettua.

      Poista
    4. Höpö höpö. Harakatkin nauravat provosoinnillesi.

      Opettaja ei ollut kovakourainen. Oppilas oli kovapäinen.

      Vaan vastaapa sinä kysymykseen, johon opetttajat eivät ole tähän mennessä saaneet vastausta:

      Mitä tehdä, jos pitkään häiriköinyt ja varoituksen saanut oppilas ei suostu käskystä poistumaan luokasta/ muusta koulun tilasta oman häiriökäyttäytymisensä vuoksi? Huomaa, että nyt kysytään nopeita tekoja, kun tilanne on päällä ja kun puhe ei auta.

      Poista
    5. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013040916876674_uu.shtml

      Tuossa sinulle vielä linkki juttuun, josta selviää, että Suomessa kymmenet opettajat ovat mustelmilla oppilaiden harjoittaman väkivallan vuoksi. He vain eivät näitä videoi eivätkä vaadi oppilaita erotettaviksi. Tiedän opettajan, jonka vatsakalvot puhkesivat viime syksynä oppilaan (ala-aste) potkuista. Juttua ei viety poliisille eikä lehtiin.

      Poista
    6. Vai ei ollut opettaja kovakourainen?

      Pari kommenttia ylempänä juuri kirjoitit:
      "Videolta näkyy kyllä selvästi opettajan jonkinasteinen hiiltyminen tilanteeseen"

      Sikäli voi todeta oppilaan olleen kovapäinen ettei hän alistunut opettajan arvovaltakiistaan jonka opettaja sai aikaiseksi eikä pystynyt asiaa pedagogisesti järkevämmällä tavalla hoitamaan.

      Poista
    7. Mutta eihän hiiltyminen ja kovakouraisuus ole sama asia. En ole kieltänyt opettajan työntämistä enkä voimakeinoja - eihän tuonkokoista vetelää suunpieksäjää, jota vielä kova röyhkeys siivittää, saa ulos muuten. Tao nyt kalloosi perusopetuslain 36. lakipykälä: opettaja saa käyttää tarvittavia ja tilanteenmukaisia voimakeinoja, ellei häirikkö poistu puhuttamisen jälkeenkään. Yhdenkään videon katselleen asiantuntijankaan mielestä opettaja ei syyllistynyt ylilyöntiin, tuo suunpieksäjä kyllläkin syyllistyi.

      Onnittelut sinulle: taidat olla ainoa aikuinen, joka puhut tässä kouluja ja lapsia vastaan!

      Poista
    8. Niin kuin Sastamalan kuriopettaja ilmaisi, Alppilan opettaja meni hiillyttyään liian pitkälle.

      Poista
  14. On kyllä ihan uskomatonta,että useimpien ihmisten mielestä työrauha ja asiallinen kielenkäyttö ovat itsestäänselviä asioita työpaikoilla ja mikäli tulee ongelmia,niihin puututaan.Monilla työpaikoilla luottamusmiehen toimesta,viime kädessä.
    Koulu on opettajien ja oppilaiden työpaikka,joten samat oikeudet sielläkin pitäisi olla.Kaikilla.Ja lakihan on kaikille sama,myös maahanmuutajille.
    Opetuslautakunnan päätös on todella järkyttävä.Koulun sisäisiä ongelmia (?)pitäisi ratkoa kyllä ihan muulla tavoin,sillä jostain tällaisestahan täytyy olla lopulta kyse,jos esimies (rehtori)ei luota alaiseensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minuakin mietityttää, että koulussa ei saisi kasvattaa.

      Toisaalta opettajia huudetaan kasvattamaan lapsia, ja kun ne sen tekevät, ne erotetaan.

      Poista
    2. Kasvattaminen ja kuri tässä sekoitetaan ehkä tahattomasti. Mikäli puhutaan kurista niin sen ylläpitämiseksi kaikilla opettajilla ei ole kovin hyviä valmiuksia eikä opettajan koulutuksessa niitä juurikaan ole lisätty.

      Poista
    3. Kasvattaminen ja kuri eivät ole vaihtoehtoja, kasvattamiseen liittyy aina kuria, kuri on kasvatusta. Kurihan tarkoittaa valvottua hyvää järjestystä. Kuri ei ole rangaistuksen synonyymi.

      Sana mielletään usein negatiiviseksi. Siksi kuri-sanaa opettajat itse eivät mielellään käytä. Koulukeskusteluun kuri-sana on tullut kansalaisten ja vanhempien kommenteista, ulkoapäin, valitettavasti. Toisaalta sanaa ei pitäisi turhaan välttääkään. Siinä ei ole mitään vikaa, kunhan se käsitetään positiiviseksi arvoksi, mitä se on. Ei ole yhteisöä tai ryhmää, jossa ei tarvita hyvää järjestystä eli kuria eli yhteisön sääntöjä.

      Poista
  15. Varmasti introvertit ovat kaikin tavoin parempia ihmisiä kuin ekstrovertit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli Kuunkuiskeen lausuttua sellainen ajatus jolle ei ole mitään tieteellistä näyttöä eikä edes tarkoitushakuista motiivia. Ei minkäänlaista!

      Poista
    2. Kiitän luojaa omista ajatuksista! Jokainen osaa googlata, mutta kaikki eivät osaa ajatella itse.

      Poista
  16. Kuunkuiske, olen hehkuttanut introversiota siksi, että intovertteja edelleen pidetään huonompina ja heikompina kuin ekstrovertteja. Kerran näinkin päin!

    On mielenkiintoista tutkia Cainin kirjasta sitä, miten ekstroversiosta tuli kulttuurinen ihanne erikoisesti Amerikassa, josta se levisi voimallisesti Eurooppaankin jyräten alleen kaiken hiljaisuuden, mietiskelyn, hitauden, kauneudenkin - arvot, joita minä ainakin arvostan enemmän kuin verkostoitumista ja kaiken kaupan oloa. Koomista vain on se, että nykyään ekstrovertit ovat alkaneet myydä introverttien maailmankuvaa, hiljaisuutta, rauhaa, kauneutta, hitautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotankin mielenkiinnolla minkälaisiin "tutkimustuloksiin" pääset.

      Poista
    2. Kyllä minä tiedän jo mitä ajattelen. Kirja vain vahvistaa ajatuksiani.

      Minusta introvertit ovat lahjakkaita ja usein taiteellisesti luovia, sosiaalisesti taitavia ihmisiä, joilla on hyvä ihmistuntemus ja empatian ja sympatian taito. Heillä on kestävyyttä ja halua tutkia asiat kunnolla.


      Ekstrovertit ovat usein pinnallisempia ja epäitsenäisempiä, he eivät viihdy yksin vaan laumassa, he eivät ole niin taiteellisesti orientoituneita tai lahjakkaita. Matalasensitiivisinä he eivät välitä niin paljon mistään, heille käy kaikki. He voivat olla hyvin sosiaalisia, mutta sosiaalisilta taidoiltaan huonoja: he ovat usein itse äänessä kaiken aikaa, ja sitä muut eivät aina jaksa. Heidän joukostaan löytyvät myös omatunnottomat ja narsistiset luonnetyypit.

      Tämä vahvasti ja karkeasti kärjistettynä. Minulla ei ole nyt viitseliäisyyttä hienosäätää tuota ajatusten raakaversiota jalostuneempaan muotoon, joten siihen ei kannata tarttua hirveän hanakasti. Se on suuntaa antava, ja Cainin kirja tukee kyllä tuota karkeaa jakoa, tosin hiotummin.

      Poista
    3. Minä sanoisin että se on karkea provokaatio.

      Tuohon "miinaan" kun lähtee vastaamaan on varmaa että vastauksista voi helposti poimia enemmän tai vähemmän oleellisia kysymyksenasetteluja ja laajentaa sanomaansa hehtaari tolkulla.

      Poista
  17. Kun olin nuori, jouduin parikin kertaa työpaikkoja hakiessani sellaisiin psykotesteihin. Muistan, kuinka sitten erään testin tuloksesta kertoaessaan psykokonsultti korosti, kuinka "vahvasti sensitiivinen luonne" minä olenkaan.

    Kotona otin sitten heti tieto- ja sivistyssanakirjat (siihen aikaan ei ollut nettiä) esiin ja tutkin mitä se "sensitiivinen" oikeastaan tarkoittaakaan, että onko siinä ehkä jokin epäilyttävä leima... "herkkätuntoisuus", "herkästi reagoiva"... hmmm... siinä ja siinä, onko se myönteinen vai kielteinen asia, päättelin. Tottahan se on, tiesin sen tietenkin, mutta koko elämäni olin sen yrittänyt peittää ja kätkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan minua eräs tietyn alan tohtori väitti "produktiiviseksi". Nyökyttelin viisaan näköisenä koska olin samaa mieltä. Kotona otin sitten heti tieto- ja sivistyssanakirjat (siihen aikaan ei ollut nettiä) esiin ja tutkin mitä se "produktiivinen" oikeastaan tarkoittaakaan, että onko siinä ehkä jokin epäilyttävä leima... Piru vie, se olikin kehumista. - Ihan hyvä että olin nyökyttellyt.

      Poista
    2. Luulen, että jos on produktiivinen, tuottelias, ei voi olla ahne, kitsas, nuuka. Tämmöinen ihminenhän on sitten vallan ihana, jos vielä osaa jalostaa tuotoksensa muiden iloksi.

      Poista
    3. Nyt pitäisi vain arvata, minkä alan tohtori se Mikiksen myötäväittäjä oli. Tekstianalyysin perusteella epäilisin, että jumaluusopin. Samalla perusteella pudotan listalta naistentautien tohroriuden. Nyökyttely tuo toki mieleen konitohtorin... mutta päädyn kuitenkin, olosuhteet huomioon ottaen, veikkaamaan biologiaa ja Nyyylundia. Muita tohtoreita Mikis ei tunne.

      Poista
    4. Kerran muuten yks hulluustieteen tohtori tutki minut. Ei, ei mitenkään kliinisesti, mutta kumminkin. Oltiin yhdellä kesämökillä Sysmässä ja saunottiin, oli meillä akatkin mukana. Mutta ei saunottu sekasaunassa! Päin vastoin. Kun akat meni saunaan ja yritti tulla saunasta ulos uimaan, mee heiteltiin saunan ovea halkoklapeilla. Ovi vaan paukku kun me tykitettiin kuin Tahi-Ihantalassa. Oli se... ja yhdessä vaiheessa se psykiatri sanoikin että "sä oot melkein yhtä hullu kuin mä".

      Poista
  18. Minusta sinä olet, Tapsa, introvertti, ehkä aika puhtaasti ja korkeastikin. Viihdyt yksinkin, olet luovassa ammatissa, jossa introversio ja korkea sensitiivisyys ovat valttikortteja. Sinulla on hyvät sosiaaliset taidot selvästikin, ja osaat eläytyä muitten maailmaan. Et hössötä etkä ole laumasielu.

    Nykyisissä työhaastatteluissa suosituin lause on kuulemma "Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa". Muuan kasvatuspsykologian guru valottaa asiaa niin, että ominaisuus voikin olla myös heikkoutta, sillä ei ole välttämättä etu tulla kaikkien kanssa toimeen, vaan etu olisi se, että on omiakin ajatuksia ja näkökulmia, joita ei tarpeen tullen vaihdeta toiseen.

    Sitä paitsi, jatkaa guru, jos kerran kaikki tulevat hirveän hyvin toimeen kaikkien kanssa, miksi työpaikat ovat riitaisimpia ja kaunaisimpia paikkoja?

    VastaaPoista
  19. Opettajien jakomielinen suhtautuminen koulun kasvatukseen tulee juuri ilmi tällaisissa kärjistyneissä tapauksissa. Moni opettaja haluaisi uusintaa työtään kasvatukselliseen suuntaan mutta ymmärtäessään ettei resurssit siltä osin ole ainakaan lisääntymässä on helpompi sysätä kasvatusvastuu yhä enemmän vanhemmille, kodeille.

    On huojentavampaa kokea että koulu kyllä suoriutuu opetustehtävässään jos vain vanhemmat huolehtisivat sopivan aineksen kasvattamisesta. Yhä kovemmin äänenpainoin todetaan ikään kuin itsestään selvyytenä ja jopa lakien velvoittamana että koti kasvatta, koulu opettaa. Siitäkin huolimatta että kaikki tunnustavat että vanhemmat ja koulu ovat ylivoimaisesti tärkeimmät asiat lasten yhteiskunnallistamisessa, yhdessä ja erikseen.

    Ei ole sattumaa että koulunkäynti on pakollista. Lapsiin halutaan kohdistaa aina jonkinasteista määräysvaltaa eikä asiaa muuta yhtään se, että koulutus on myös oikeus ja velvollisuuskin on vain tuon määräysvallan täyttämistä. Nyt kun on näköpiirissä että koulu harjoittaa opetuksellisten resurssien tuhlausta kasvatusvastuineen on tullut hyväksyttävämmäksi että tuosta koulupakostakin voidaan tinkiä ja laitta oppilas "opetus saartoon". Kouluttautumisvastuuta kun on muutoinkin ulkoistettu ja yksilöllistetty.

    VastaaPoista
  20. Tehdään tämä nyt selväksi: Kasvatusvastuu on ja pysyy kodeilla. Tämä on totuus, jota ei voi millään argumentilla kumota. Lapsia ei Suomessa synnytetä laitosten kasvatettaviksi, vaikka tällaisiakin ajatuksia on esitetty.

    On sen sijaan tahoja, jotka koettavat sysätä kaiken kasvatusvastuun kouluille. Yhteistyöllä kasvatus parhaiten sujuu, jos sitä ei opettajilta estetä, niin kuin Antti Korhoselta estettiin. Hän on vastuullinen opettaja, joka ei mussuttanut omaa ruokaansa ruokalassa, vaan piti huolen yleisestä ruokarauhasta. Hän olisi päässyt helpommalla, jos olisi jättänyt kasvattamatta tuota vetelää suunsoittajaa.

    Yhä enemmän on tuon röyhkimyksen kaltaisia oppilaita, joilta puuttuu kokonaan tai lähes kokonaan kasvatus, mikä näkyy kaaoksena oppitunneilla ja koulun tiloissa.

    Jos opettajien sallitaan kasvattaa, tulee väistämättä eteen samanlaisia tilanteita, joissa opettajan voimankäyttö on tarpeen. Nyt ollaan palauttamassa kuria ja työrauhaa koululaitokseen, mikä näyttää olevan yleinen kansalaistoive. Vetelät suunsoittajat kuriin ja kunnioittamaan edes hitusen opettajia, jotka työskentelevät heidän hyväkseen usein ilmaista työtä tehden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Suomessa ei ole koulupakkoa.

      Poista
    2. Tehdäänpä nyt lopullisesti selväksi. Kukaan ei ole missään väittänytkään että koulu olisi ensijaisesti vastuussa kasvatuksesta, kuten vain sinä itse asian esität "joidenkin" mielestä olevan.

      Korhonen oli velvoitettu valvojaksi ruokailutilaan. Oppilas ei totellut hupparin päästä ottamisessa niin arvovaltakiista karkasi lapasesta aina ylimitoitettuun ja kohtuuttomaan tyrkkimiseen. Tuonhan voi kaikki todeta videolta.

      Opettajalta puuttui juuri kyky ksvattaa, hän yritti vain palauttaa kuria niin kuin itsekin toteat.

      Vanhempainliitto tosiaan pitää erottamisesta asiallisena. Opettaja ei aina voi olla oikeassa.

      Poista
  21. Korjaanpa yhden väärinkäsityksen tuolta ylempää. Opettajan erottamisesta ei nimittäin ole vastuussa Helsingin opetuslautakunta, vaan Opetusviraston naiset, ja lähinnä Outi Salo, perusopetuslinjan johtaja. Muita nimiä opetusviraston naisvaltaisessa kokoonpanossa löytyy Opetusviraston yhteystiedoista, jos jotakuta asia tarkemmin kiinnostaa. Että siellä se kukkahattujen tanttakööri istuu.

    Mainittakoon vielä, että tuki erotetulle opettajalle on valtaisa, ennätysmäinen. Pelastakaa Antti Korhonen -adressin on parissa päivässä allekirjoittanut kohta satatuhatta ihmistä! Samalla adressi on kiilannut kaikkein suosituimmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - "Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo vahvistaa Iltalehdelle, että lopullisen päätöksen opettaja Antti Korhosen erosta teki koulun uusi väliaikainen rehtori."

      - "Koulun edellinen rehtori aloitti asiasta selvityksen, mutta hän ehti lähteä uusiin työtehtäviin, ennen kuin päätös opettajan työsuhteen purkamisesta tehtiin. Niinpä lopullisen erottamispäätöksen teki koulun uusi rehtori. Hän oli yhteydessä opetusvirastoon ja sen lakimiehiin aiheesta, Salo kertoo."

      Poista
    2. Byrokratiaa, varsinainen päättäjä on Outi Salo, ja sen tietävät helsinkiläiset opettajat. Hän on esitellyt asian uudelle rehtorille.

      Virastahan ei voi kesken lukuvuoden irtisanoa ilman irtisanottavan opettajan rehtorin määräystä. Opettaja on rehtorin alainen, josta rehtori on vastuussa!

      Poista
    3. Lisäys: Vanha rehtorihan vei asian opetusvirastoon, hän teki asiasta "rikosilmoituksen"! Sieltä se palautettiin muodollista päätöstä varten uuden rehtorin työpöydälle, joka tietenkin mistääntietämättömänä uskoi ylempiään. Kiva tapa aloittaa uusi pesti: allekirjoittaa tuntemattoman opettajan irtisanomismääräys. Ei lupaa hyvää koululle.

      Poista
    4. Meinaatko että uusiin tehtäviin siirtyneen opettajan olisi pitänyt tehdä virkavirhe ja allekirjoittaa jälkeenpäin irtisanominen.

      Opetusvirasto ei sano ketään irti. Onko prosessissa jotain hämärää?

      Poista
    5. Voi jättää myös allekirjoittamatta.

      Poista
  22. Vaan missä luuraavat peipposet ja muut kevättintit? Tänäänkin metsässä oli hipihiljaista, eikä yhtään elävää tullut missään vastaani paria talitiaista lukuunottamatta. Äänetön kevät. Ensimmäiset leskenlehdet kyllä näin kaupunkiin saavuttuani, betonierämaan laidalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritän arvella, vaikka kuulunkin siihen suomalaisten enemmistöön, jolla Arto Salmisen sanoin, ei ole minkäänlaista suhdetta luontoon.

      Etenkin yöt ovat olleet niin kylmiä, etteivät ole pesintöjä aloittaneet. Munat jäätyy.

      Poista
    2. No, älä sure, luontohan on siirtynyt sinne Helsingin urbaanin asvalttiseudun kieppeille. Teillä on siellä kuulemma jo cityketutkin pupujussien ja huuhkajien lisäksi. Pöllöjäkin on. Täällä landella ei ole enää mitään. Jäniksen näin viimeksi kaksi vuotta sitten, huuhkajaa en muista nähneeni koskaan, enkä pöllöä. Suuri haaveevi onkin nähdä pöllö ja saada siitä kuva.

      Poista
    3. Minä en kyllä vieläkään ole helsinkiläinen, vaikka olosuhteiden pakosta siellä usein luuhaan. Huuhkajan olen tosiaan parhaiten nähnyt Helsingin keskusta-alueella, kun lensi ylitseni. Kettu tuli vastaan kadun toisella puolella; jalkakäytävää toki käytti, kuten kaupunkilainen ainakin.

      Poista
    4. Mutta lähiseuduilta olet, ja sehän on ihan sama kuin helsinkiläisyys, täältä periferiasta katsottuna.

      No niin, arvasin, että siellä on itse nähty ketut ja huuhkajat. On siellä varmaan pian viiksitimalikin, jota innokkaana olen kyttäillyt ruovikoista. Luulenkin, että on lähdettävä luontokuvauksiin Helsinkiin.

      Poista
    5. Enkös jo kertonutkin, että kun olin matkalla katsomaan Via Crucista, niin Pitkänsillan alta lompsi vastaani kettu jäätä myöten. Olin siitä parinkymmenen metrin päässä, mutta ei se ollut huomaavinaan, cool citykettu.

      Jeesuksesta olin metrin päässä, mutta ei Hänkään minua huomannut, raahasi vain ristiään. Quo vadis, huudahdin, ja siihen hän puuskahti vain, että vi ses på torget ja katosi.

      Poista
    6. Kiitos aamunauruista. Quo vadis.. vi ses på torget..

      Kyllä, luontokuvaajan pitää siirtyä Kehä III:n sisäpuolelle. Tyttären kuvaukset pulleista vemmelsääristä kutkuttavat mieltä. Tai hän siis kiusoittelee minua ja lisää kerta kerralta yksityiskohtia niihin cityeläimiin.

      Poista
  23. Olen pannut merkille omalta kohdaltani semmoisen asian, että jos ei ymmärrä jotain juttua, niin auttaa se, että lukee sen hitaammin. Herra Anonyymi, suosittelen sitä Sinullekin. Lause "... Jokainen osaa googlata, mutta kaikki eivät osaa ajatella itse." ... on ihan järjellinen lause. (Ainakin jos sen lukee vasemmalta oikealta. Voi sen tietysti lukea myös oikealta vasemmalle. Silloin se kuullostaa tällaiselta: .esti alletaja aaso tävei ikkiak attum ,atalgoog aaso neniakoJ Tällöin se on aika kummallinen lause... melkein haisee humpuugille?)

    VastaaPoista
  24. Ps. Ja jottei kielipoliisi nipistä minua mistään minussa, lisään, että virkeähän tuo on kun siinä on kaksi (2) lausetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hauskaa olla pamputtava kielipoliisi, mutta en sinun virkeitäsi rupeisi rusikoimaan, Kaksi (2) lausetta on hieno rakenne.

      Poista
    2. Niinpä niin, kaikissa äikänopeissa (opettajissa) asuu pieni pilkunnu**ija. Se antaa oikein ryhdikkyyttä olemukseen, kun pääsee norttimiehille (no, olkoon, oli kai nörtti) opettamaan pilkutusta (tiedäthän, se väkäStoppi -merkki). Ei ihme, että siinä dekolteesta ylänapit lennähtelee ja kantapäät nousee koturneille. Ja, joku höpsö siinä saattaa ajatella vaikka mitä (tietenkin Sitä), vaikka kateederiltä vain raukeasti katselisi etelään antavasta ikkunasta rantaan viettävällä pellolla kyntävää maatiaista, (huomaa! pilkutus) siis, hänen vakoaan (yritä pitää katse maan pinnalla) ja sieltä nousevia kiveksiä . . . Hyi!, huom! metafora kaksoispisteestä . . . no, mutt, enivei, maajusseilla on aina isot pussit, elikkäs rahamassit.

      Poista
    3. Tämä on hyvä juttu, tässä on tuhottomasti erilaisia virkkeitä. Jotkut niistä, kuin ojitetut peltosarat, häipyvät horisonttiin... jotkut jopa sen taakse. (Näkyy vain sumua, jos sitäkään. Ja jossain traktori käy hiljaa tyhjäkäyntiä.) - Oi Elämä, miksi olet mneitä kohtaan näin latentti!?

      Poista
    4. Jaa. Kun kaikki äikänopet eivät pilkutusta opeta nörttimiehille eivätkä edes kilteille tytöille. Jostain syystä minä pääsin kieliopissa usein vain pilkkuihin saakka. Tosin en kovasti yrittänytkään.

      Nörttimiehille on sitä paitsi turha opettaa pilkkuja, riittää kun koettaa saada ne kirjoittamaan muutaman pisteen pötkötekstiinsä, ja sirottelemaan jokusen ison kirjaimen pisteen jälkeen. Yhdyssanoistakin on ihan turha nipottaa.

      Poista
  25. Täällä Turussa rusakoita ja kettuja pyörii jaloissa jatkuvasti.

    Kesällä pyöräillesäni töihin puoli kuuden aikaan aamulla kapealla kevyenliikenteen sillalla minua vastaan tuli kettu harakka suussa ja harakan kaveri pomppi perässä ja rääkyi ketulle minkä pystyi.
    Ajattelin ketun kääntyvän tulosuuntaansa havaittuaan minut. Mutta ei, siitä se jolkotteli puolen metrin etäisyydeltä minusta rääkyvä harakka perässään. Tuijotti vain pistävästi.

    Samuli

    VastaaPoista
  26. Kummallista, miten villieläimet siirtyvät kaiken aikaa yhä enemmän lähelle tiheintä asutusta. Mistä ne sen ovat oppineet? Jättääkö ihminen niin paljon syötävää jätettä jälkeensä, että eläimet haistavat sen.

    Täällä maaseudulla saa vetää ristin seinään, jos näkee rusakon. Ketun näkee kerran kymmenenssä vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis keksin itse vastauksen! Tai tiesin, olin ajatellut sitä ennenkin.

      Eläimet tulevat yhä lähemmäs ihmistä ja asutusta, koska ihminen on anastanut eläinten reviirejä, kaatanut metsät, peittänyt maankuoren asvaltilla ja tuhonnut luonnon kasvustoa ja lajeja. Siksipä siis eläin tulee lähemmäs ihmistä, kun elintila supistuu. Hyi

      Poista
    2. Niin, siis keksin itse vastauksen! Tai tiesin, olin ajatellut sitä ennenkin.

      Eläimet tulevat yhä lähemmäs ihmistä ja asutusta, koska ihminen on anastanut eläinten reviirejä, kaatanut metsät, peittänyt maankuoren asvaltilla ja tuhonnut luonnon kasvustoa ja lajeja. Siksipä siis eläin tulee lähemmäs ihmistä, kun elintila supistuu. Hyi meitä tehoihmisiä.

      Poista
  27. Kerran kun kävelin metsässä niin polun mutkassa minua vastaan tuli pieni karhu... Samperi, kun säikähdin! Mutta niin säikähti "karhukin": sillä oli kaksi linnunpoikasta suussaan jotka se pudotti kun teki U-käännöksen ja juoksi kamalaa vauhtia pakoon, mua. - Ps. Kotona määrittelin eräästä Luonnon Tieteellisestä Kirjasta sen karhun Supikoiraksi. Mutta, kumminkin. Mee pelästyttiin oikeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikis mikis, ei sitä kannata sentään supikoiraa karhuksi. Kun olin pien, olin äidin kanssa tulossa kotiin naapurista järven yli. Asuttiin periferiassa.

      Istuin potkukelkassa ja vastaan rymysi kumarainen musta suuri hahmo. Äiti siihen, että nyt käy huonosti, se on karhu. Mie ihmettelemään, että tammikuussa, eikö ne nuku? Äiti huokasi helpotuksesta, kun olimme sen mustan kohdalla. Se oli Kiuasahon Iita - kultalammasturkissa.

      Opettaja-asiassa olen sitä mieltä, että ihmisten pitää saada tehdä työnsä rauhassa, opettajien opettaa ja oppilaiden oppia.

      Aikanaan kun olin mukana koululautakunnassa pikkupaikkakunnalla, ei olisi tullut kuuloonkaan sellainen meno kuin nykyisin. Ihmettelen, että asioihin ei saada järjestystä ja näitä kasvattamattomia kullannuppuja aisoihin. Eikö todellakaan ole enää keinoja käytettävissä?

      Joskus siunaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä sitä, että olen jo näin vanha, enkä joudu enää tulevaisuuden toivojen pompottamaksi hirveän vanhana. Tai joudunhan minä - ojentavat sen syanidikapselin ja vetävät pipot silmilleen.

      Silti harmittaa olla vanha - ihan vähän tosin.

      Poista
    2. Kiuasahon Iita kultalammasturkissa. Ihana muistelus, AnnaY!

      Poista
  28. Minä näin syksyllä näädän, joka ei huomannut minua. Sain siitä kuvankin. Ylitti tien vinhaa vauhtia. Olen nyt käynyt monta kertaa samassa paikassa katsomassa, näkisinkö jälleen sen. Hassua, miten ihminen palaa aina tapahtumapaikalle, vaikkei samaa tapahdu koskaan kahdesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mökkikuistilla vieraili tiheään mikiksen (pikku)karhuja. Erityisesti niinä iltoina, kun pojanlapsilta oli tipahtanut räiskäleitä kuistin lattian alle. Supit nousivat yöllä kuistille tassuttelemaan ja katsomaan josko olisi hilloa tarjolla.

      Muutoin tyydyn kurkiin ja joutseniin, upea kahdeksan linnun porukka lensi viikonloppuna mökkimäen yli ja kutsui mukaansa pohjoiseen. Joutsenet.

      Poista
    2. Fretti on joku näätä sekin. Ihmiset kun eivät arvosta tai kunnioita luontoa ja eläimiä, ovat alkaneet niitäkin lemmikeiksi ottamaan. - Nauratti uutinen, jossa kerrottiin huijareiden myynneen frettejä ihmisille koirina. Olivat hiukan elukoita naamioinneet ja tupeeranneet ennen sitä.

      Poista
    3. Luin tuon uutisen tupeeratusta fretistä, joka myytiin jalorotuisena koirana. Se näytti ihan villakoiranpennulta! Taisin jopa osallistua keskusteluun.

      Pohjoiseen palanneet joutsenet. Siinä on jotain toiveikasta.

      Poista
  29. Kävin kapakassa. Ihmettelin ihmisiä. Muita eläimiä olen aina ihmetellyt, minusta ne ovat kivoja. (Vaikka tunnen vain insectoja, eli selkärangattomia. Olen opiskellut niitä; istunut monena talvi-iltana Luonnon Tieteellisessä Kirjastossa, katsonut miten sataa lunta, ja miten pääni heijastuu ikkunasta, ja katsoo minua takaisin. Aina tulee jotenkin selittämättömän surullinen olo.)

    Ollaanpas iloisempia!

    Voi olla, en muista, voi olla että olen kertonut tämän ennenkin... Mutta minulla oli pikkupoikana paljon erilaisia ja erivärisiä kissoja. Joita aikani kuluksi silittelin. Kesämökillämme oli myös kamalasti siilejä. Hemmi-täti teki niille maitococktaileja: siilit kävelit rappuset ylös (puhisten, kuin hengästyneet enkelit) ja tulivat keittiöön. Hemmi-täti oli pannut sinne ison syvän lautasellisen maitoa. Arvaa, hermostuivatko kissat siitä? Kyllä ne tulivat mustasukkaisiksi. Rohkeimmat katit yrittivät näpätä niitä tassuillaan mutta ("oi, oi!"), eivät toista kertaa. Fiksummat kissat mulkoilivat näitä siilejä kauempaa, epäluuloisina tietysti, mutta eivät tehneet siitä "sen kummempaa numeroa". Ja loppujen lopuksi kolme-neljä siiliä joi maitoa lautaselta sen vasemmalta puolelta ja neljä-kolme kissaa sen oikealta puolelta. Kaikki olivat tyytyväisiä! Ja siilit tuhisivat kun ne pienillä mustilla jaloillaan laskeutuivat portaat alas ja menivät... minne nyt menivät... en minä tiedä, minne? Kissat maleksivat portailla ja katselivat heidän peräänsä. (Ehkä he tiesivät, ehkä eivät hekään?)

    Kissat, kissat!

    VastaaPoista
  30. " ... sinun unesi pitkä on/on sakea viini unien/ja pimeys unen metsien/et toista reunaa nää" ...

    Tämä on itsemurhalaulu. Aina ajattelen kahta veljeäni. Ajattelen... "sinne minua houkutat/yhä syvemmälle luoksesi/yhä lähemmäksi luoksesi/sen metsän uumeniin... sen metsän uumeniin."

    Kestän, kyllä minä kestän, mutta en aivan kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu on tietysti äärimmäisen surullinen ja kaipaava, jopa pateettinen. Siinä on kuitenkin jotain hyvin selkeän puhdasta joka kertoo, että kyseessä on vain tunteen syvyys - sensitiivisyyttä - ei halu tehdä kaikesta loppu.

      Minusta tämä Seija Simolan tulkinta on paras kaikista, Ankin tulkinta on ruotsinsuomalaisen nopea ja kepeä, hän on karsinut patetian pois. Chydeniuksella itsellään on voimaa ja volyymia, ja se Kirsti Wallasvaaran on sopiva elokuvaan, muttei kovin musikaalinen.

      Poista
    2. Laulu on tietysti äärimmäisen surullinen ja kaipaava, jopa pateettinen. Siinä on kuitenkin jotain selkeän puhdasta joka kertoo, että kyseessä on vain tunteen syvyys - sensitiivisyyttä - ei halu tehdä kaikesta loppu.

      Minusta tämä Seija Simolan tulkinta on paras kaikista, Ankin tulkinta on ruotsinsuomalaisen nopea ja kepeä, hän on karsinut patetian pois. Chydeniuksella itsellään on voimaa ja volyymia, ja se Kirsti Wallasvaaran on sopiva elokuvaan, muttei kovin musikaalinen.

      Poista
  31. Enkä käsitä miksi, koska en käsitä, että jo 22 vanhana tajusin että elämäni on mennyt minusta ohi. Patetiaa, no sitähän se on, mutta totta. (Nuo sanat tuossa laulussa ovat ihan typeriä. En minä niitä tarkoita. Tarkoitan ihan muuta.)

    http://www.youtube.com/watch?v=jJr47yGz7yk


    Ps. Tommi Läntisen "Rööperin kuu" on kans aika hyvä. Se on hyvä syy valvoa tähän aikaan näillä leveysasteilla (kuten ich auch nyt). Tykkään silti enemmän jazzista.

    VastaaPoista
  32. Elämä on mennyt minusta ohi - tiedän tunteen, omakohtaisesti ja toisaalta aprikoittaa ajatus siitä, että koska se elämä oikein alkaa. Pitäisi vain valita, mitä mieltä asiasta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo voi olla kyllä ns. juomalasiefekti.

      Poista
  33. Jampan kappale on hieno.

    Ehkä elämäni ensimmäisen ja viimeisenkin kerran laitoin nimeni nettiadressiin. Pelastakaa sotamies Korhonen sai äsken, reilun tunnin aikana, viitisen tuhatta ääntä lisää.

    VastaaPoista
  34. Eilen iltamyöhällä vielä Korhonen sai tukea noin sata nimeä varttisekunnissa, kun kokeeksi päivitin sivua muutamaan kertaan.

    Kansalaiset ovat sankoin joukoin heränneet koulurauhan ja opettajien/vanhempien ihmisten kunnioituksen puolesta ylimielistä ja röyhkeää lötköpersekulttuuria vastaan. Vihdoinkin. Hyvissä normaaleissa käytöstavoissa ei ole mitään epä-älyllistä, päinvastoin.

    Jamppa on minusta aivan ihanainen. Viimeisin luovan ilmaisun kurssini valitsi Jamppaa ja Baddingia kevättapahtuman taustaääneksi. Siis ne kuusitoistavuotiaat rokkihileet, keväällä 2005.

    VastaaPoista
  35. Ollaanpas iloisempia! Tuo blogikirjoitus olisi, toden totta, ollut aika herkullinen jos sen voisi tulkita sarkastiseksi.

    Jo osikko ja teksti ensimmäisine kappaleineen luo apokalyptisen ja ympäristötuhollisen näyn kuin ddt:n käytön kieltämiseen johtanut kirja "Äänetön kevät". Lumipyrykin uhmaa fysiikan lakeja pyöriessää maapallon ympäri kehää, pudoten ehkä vain törmätessään pitkiin kuusiin ja raamattukin pettää, kiistäen vastuunsa kaltevalle kalliolle rakentamisesta. Ja – laulun sanoin, rakkauskaan ei ole pysyvää.


    Exstrovertit mummut pyörivät pihamaalla sensitiivisinä, etsien omootioilleen satunnaisia ärsykkeitä. Mummut ja verisiteinen pikkuperhe puhetapoineen todentavat tavanomaisia sukupuoliroolejaan ja kontrastina tälle iänkaikkiselle geenitotuudelle kaiken keskiössä on vetreät huomiopukumiehet. Remontin suuruuttakin kuvataan suurtilallisen määrein, "Lypsykarjaa satakunta päätä, muuta karjaa sama mokoma".

    Varsinaiseen hurmokseen teksti nousee kirjoittajan pyrkimyksessä manifestoida introvertti ja extrovertti määritteet. Määrittelyjen lokeroiminen näyttäytyy sisäisenä ristiriitana, metaforana feministisyydestä, himona vetää miehiä turpiin naisten päkistämisistä ja tietämättömästä sortamisesta. Kliimaksi tulee viimeisessä kappaleessa. Näennäinen vastakkainasettelu ja vertailu paljastuu loppupeleissä todelliseksi elämäniloksi ja ihmisyyden voitoksi.


    Lopun lisäyskin sopii loistavasti genreen sillä poispotkittu opettaja toteaa: "Elämäntyöni on tuhottu".

    VastaaPoista
  36. Oli yksi lukija kauan sitten jo, kirjallisuustutkija, joka sanoi, että näkee blogikirjoitukseni sarkastisena huumorina tai satiirina, jopa parodiana, vakavat ja herkätkin. Ilahduin siitä, että on edes yksi, joka näkee sen, mitä minä oikeasti olen kirjoitusteni alla.

    Olen sanonut monesti, että minua ihmetyttää, miten tosissaan ja vakavissaan ihmiset ottavat nämä blogijuttuni. Olen ollut - ja olen edelleen - myös pettynyt siihen, että on alleviivattava huumoria tai satiiria, ennen kuin se huomataan. En aio jatkossakaan alleviivata yhtään mitään. Se huomaa, joka huomaa, ja väliäkös sillä, jos ei huomaa. Itse nauran eniten ehkä hautajaishuumorille. Minusta huumorin puuttuminen ihmisessä on ehdoton turn off, en voisi esimerkiksi naida ihmistä, joka ei ymmärrä huumoria, sen vakavuutta. Vitsinkertojat sen sijaan eivät aiheuta värinää, koska vitseillä ei ole mitään tekemistä huumorin kanssa. (Tämä kommenttikin on silkkaa huumoria.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vitsinkertojat sen sijaat eivät aiheuta värinää, koska vitseillä ei ole mitään tekemistä huumorin kanssa."


      Tuohan mullistaa koko vitsin määritelmän. Enää ei olikaan humorististä kertoa tuttua tarinaa yllättävin kääntein. Itse elämä oli naurettaa ei sen vistinnällinen kerronta.

      Eläkäämme naurettavasti, olkaamme sympaattisia hölmöjä muiden iloksi!

      Poista
    2. Tarina ei ole vitsi eli huuli.

      Vitsi on sutkauksen kaltainen lyhyempi sananmuodostelma.

      Poista
    3. Vitsi on tarina, lyhyt, humoristinen kertomus.

      Poista
  37. " ... Kliimaksi tulee viimeisessä kappaleessa. ..."

    Tuliko Sullekin? Multa ainakin (nimittäin) tuli.

    tuus, A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. . . . minut on raiskattu!

      Poista
    2. Jos se olin minä niin... niin sovitaanko, että unohdat. (Sanot Pääsyyttäjälle että 'näit vain unta'.) Minäkin unohdan. Itse asiassa olen jo unohtanut senkin että oltiinko mee... vai ei? Siis... jos minut tämän takia suljetaan johonkin hämyiseen selliin, ja takanani (ikuisiksi ajoiksi?) lyödään metalliset ovet kiinni, niin... minkä takia? Siis em mää sillä että mää syytön olisin, tietysti olen, tai en siis ole, mutta juur siksi mua kiinnostaa mitä mää on tehnyt?

      Poista
  38. "Minä sen sijaan lähdin kotiin jo elämäni ensimmäiseltä välitunnilta koulusta, kun se koulunpihan järjestäytymätön kakofonia pelotti aistiherkkää introlasta. Tosin opettaja sai minut kiinni koulun ovissa ja veti takaisin, Niin tunnollinen olin, että en sitten koskaan päässyt irti koulusta, vaan valitsin kärsimyksen paikan elämäntyökseni.(Iines)

    Jos saan luvan analysoida omaa loistavaa ja virheetöntä tekstiäni, niin tämä viimeinen kappale tosiaan on kliimaksi, nyt pitäisi kaikilta ei-frigideiltä/-impoilta lukijoilta tulla. Samalla tuo on mitä mainiointa itseironiaa: valitsin kärsimyksen elämäntiekseni. (Sis. lisäksi patet. + hyperbol. + ankar. sarkasm. + must. huum.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vaan että tuohan on ujon, estyneenja varautuneen lapsen oikeaa kokemusta, sisäistettyä totuutta ja aikuisena nuo tapahtumat saavat kokemuksellisen muutoksen ja näyttäytyvät ehkä sarkastisina asioina mutta eivät sitä kerronnallisesti ole.

      Poista
  39. Ai jaa, jos puhutaan vitseistä, minä en ymmärrä. Fingerporikin on kuin Kryptiselta planeetalta. Kerrankin kun eräs Puutarha Alalla toimiva Pien Yrittäjä sanoi vaimolleen - ehkä jonkinlaisen turhauman jälkeen - että "multa tuli jo". Niin ajattelin, ihan itsekseni, että "no, mitäs siitä. eikös ne tommosta piotynaamista kasaa oottaneetkin... tä?"

    VastaaPoista
  40. Niin, siis eihän Fingerpori ole mikään vitsi eli sutkaus, vaan laajempi ja melko kompaktin kokoinen kuvitus tilanteeseen, jossa taustat selviävät kuvana.

    VastaaPoista
  41. Hain sanakirjasta vitsi-sanan määrittelyä. Tosin silmäni harhailivat alapuolella seisovaan vittuun ja viturallaaniin. Mutta siis vitsi = lyhyt huvittava juttu, pila sutkaus. Tarinat eivät siis ole vitsejä, eivätkä sarjakuvat, ettäs tiedätte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tarinat ja sutkaukset ovat viturallaan ja pilkunviilaus kohdallaan jos "tarina" ja "juttu" -sanat erottavat vitsin ja huumorin. Blogisti on aina opettaja, vaikka sitten googlen voimin, ettäs tiedätte.

      Poista
    2. Noh, älähän nyt pillastu. Koetan sanoa vain sen, että pelkkä vitsinkerronta ei minusta ole osoitus huumorintajusta. Vitsillä tarkoitan lyhyehköjä juttuja, ihan niin kuin Perussuomen sanakirja määrittelee.

      Googlesta en ole katsonut, luotan enemmän omaan alan kirjallisuuteeni ja jopa omiin tietoihini, kun Googleen ja Wikipediaan. Ensimmäiseksi suuntaan siis kirjahyllylle, kun on kyse kielestä ja kerronnasta.

      Poista
    3. Et kai yritä kertoa että ihan sensitiivisyyttäsi tyrkkäsit nuo vittu ja viturallaan sanat. Tässä tapauksessa on puhuttu humoristisesta tarinasta, ei mistä tahansa tarinoinnista.

      Humoristinen tarina on todellakin vitsi.

      Poista
    4. Humoristinen tarina ei ole vitsi, vaan se on humoristinen "tarina eli kertomus, kuvaus, juttu, taru". (Suomen kielen perussanakirja, 3. osa S - Ö, Painatuskeskus Helsinki, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, sivu 255).

      Saman kirjasarjan 3. osassa ovat sivulla 575 peräkkäin sanat viturallaan, vittu, vitsoa ja vitsi. Teoksen mukaan vitsi = lyhyt huvittava juttu, sutkaus, kompa, kasku.

      Kyse on siis muodosta. Vitsi ei ole pitkä tarina eikä kokonainen kertomus, vaan vitsi on lyhyt, tyypillisimmillään tokaisu tai sutkaus, jossa on selkeä ja yllättävä kärki. Huumorin kirjo on siis rikkaampi kuin vain vitsit eli sutkaukset.

      Poista
  42. Kolmanneksi (tai neljänneksi) hauskin juttu mitä olen lukenut on Simo Puupposelta. Eli Aapelilta. Se meni jotenkin näin että...

    ... tai oikeastaan en muista mistä se alkoi. Oli miten oli. Mutta jossain vaihheessa siinä oli kamalasti ihmisiä, tuttuja ja ohikulkijoita, jotka työnsivät lehmää erään miehen makuhuoneeseen. Kun ne olivat saanet sen nupopään sinne, kamalan ähellyksen jälkeen, niin eräs näistä auttajista kysyi että "minkä takia muuten tuo lehmä piti saada tuonne makuhuoneeseen?" Niin silloin tuo talon isäntä sanoi, vanha mies jo, sanoi - ja tämän minä muistan paremmin, että...
    minulla on sellainen vaimo joka sanoo aina että "kyllä minä sen tiedän". on ihan sama sanon minä mitä tahansa niin se sanoo "kyllä minä sen tiedsän". no, nyt se on käymässä kaupungissa. kun se tulee tänne takaisin ja menee vaihtamaan pyhäleninginsä arkileninkiin niin se menee tonne makuhuoneesen. niin sitten se tulee sieltä ja kirkuu että "makuuhuoneessa on lehmä!" johon minä vastaan että "kyllä minä sen tiedän".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempivitsini! Tai ainoa jota kerron uudelleen ja uudelleen. Sattuu sarkasmi siinä omaan nilkkaan.

      Poista
    2. Tai ironia - ihan sama. (Lausuttuna yksitoistavuotiaan pojanpojan tylyttävällä äänensävyllä ja nuotilla.)

      Poista
    3. Vaan tiesittekös te, mitä pitää tehdä, että tytölle tulisi isot rinnat?

      Pitää paistaa vartaassa boshin tyrät (pässin mulkut) ja syöttää ne tytölle. Näin sanottiin ainakin Säämäjärvellä 30-luvulla.

      Salmella sanottiin sen sijaan, että pientä lasta ei pidä lyödä ruokapöydässä lusikalla päähän. Muutoin lapsesta tulee syömäri, joka ei pidä sisällä vaan laskee läpitte.

      Läpilaskusta taas tulee mieleen Laurilan Anton, joka huutaa että laske läpitte perkele, ja hautaa pystyyn. Tämäkin traaginen lausahdus naurattaa minua suuresti, no, ei nyt ääneen, mutta hiljaisesti.

      Tietäkäät myös, että Kiihtelysvaarassa uskotaan, että jos naiset harakoitsevat poikaa, niin se ei juokse yöjalassa.

      -

      Poista
    4. Boshin tyrät / pässin mulkut? ? ?

      Nyt on niin kova anatominen ja käsitteellinen hässäkkä ettei mitään rajaa.

      Tyrä(t) on joko rakenteelinen heikkous tai alttius jonkun kudoksen työntymiselle esiin. Mulkut? Soiro, penis, jortikka niitä on eläimilläkin vain yksi. Jos taas tarkoitetaa mulkuilla palleja, kivespusseja niin niitä todellakin syädään hedelmällisyyden lisäämiseksi.

      En usko ollenkaan että Säämäjärvellä oltiin ihan noin "urbaaneja" 30-luvulla.

      Poista
    5. Uskomus löytyy sivulta 74, teoksesta Lykyn avain, 999 vanhaa taikaa ja uskomusta, julkaisija Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, toim. Juha Nirkko, kuvittanut Pekka Vuori.

      "Että tytölle tulisi hyvät, isot rinnat, äiti paistoi vartaassa boshin tyrät (pässin mulkut) ja syötti ne tytöllä. Se oli niin kuin lääkärin määräämä lääke. (Säämäjärvi 1936 - 38)"

      Poista
    6. Tuo voi tosiaan olla totta jos rinnat ymmärretään tyrän kaltaisena pullistumana ja siitä on käytety mulkku -nimitystä.

      Poista
  43. Meitä adressin allekirjoittaneita on nyt karvan alle 190 000, siihen tuntui hyytyvän, kunnes nettilehdet taas nostavat uutisointinsa.

    Mutta hienoa, että ilmoittautui yksi, joka kauhistelee tapauksen kammottavaa väkivaltaa. Jostainhan tämä nykyinen tilanne kuitenkin alkunsa on saanut, sitä täytyy aika monien kannattaa.

    VastaaPoista
  44. Nettiadressissa Korhosta pelastaa jo huikeat 192 220 ihmistä. Tuntuu hyvältä!

    Tuo Iltalehden linkki on tyypillistä Iltalehteä. Olen huomannut, että kyseinen aviisi on poikkeuksellisesti tuomitsemassa opettajan menettelyn ja on siis koko kouluyhteisöä vastaan. Harvinaisen tyhmä lehti - ei ihme, etten lue sitä, en ole ostanut koskaan! Sen kaikissa asiaa koskevissa jutuissa on kielteinen suhtautuminen Korhoseen ja myönteinen tuon erottaneen rehtiorisnaisen toimintaan.

    Olen lukenut useita hienoja kirjoituksia, oppilaiden ja tavallisten kansalaisten, joissa pidetään hyvää ja jopa kunnioittavaa käytöstä opettajia kohtaan arvossa, ihan niin kuin muuallakin Euroopassa. Suomi onkin aika moukkamainen salliessaan nuorten huonot tavat ja törkeän koulurauhan rikkomisen. Kummallisinta on, että jokuset virkabyrokraattinaiset siunaavat huonon käytöksen.

    VastaaPoista
  45. Minunkin mielestä ne lehdet, joita en lue, ovat tyhmiä. En käsitä, vaikka irrottaisin pääni vähäksi aikaa harteiltani, miksi semmoisia lehtiä ees julkaistaan?

    Ps. Kyllä minä iines-kulta ymmärrän satiriaasi. (Vaikka viimeisen sanan kirjoitankin tahallani väärin.) Hyvää yötä Ihmiset, hyvää yötä myös Beibikäiset, nukkukaa. Aamuisin meitä odottaa aina erilaisia haasteet kuin iltaisin. Gute Nacht. (Tai tämän taisin jo sanoa?)

    Siilit, siilit!

    VastaaPoista
  46. No niin, kansalaiset ovat puhuneet: yli 200 000 on allekirjoittanut Pelastakaa Antti Korhonen -adressin! Hienoa, olen iloinen siitä, että tämä on nyt pakko ottaa huomioon, kun suomalaislapsia aletaan kasvattaa muun maailman mallin mukaan hyväkäytöksisiksi nuoriksi! Missään muualla maailmassakaan ei sallita velttojen suunpieksäjien ottavan kouluvaltaa röyhkeydellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hysteeriset mittasuhteet saanut koulujen kurinpito-ongelma, joka kärjistyi opettajan epäammatilliseen käyttäytymiseen, on peittänyt suurimmalta osaltaan alleen varsinaiset syyt. Puhutaan vain vetelistä perseilijöistä ja kaikkia kunnioittamattomista vapaan kasvatuksen tuotteista, kurittomista oppilaista.

      Jos lähtökohtanamme on että me kaikki olemme syntymästämme saakka täysin erilaisia, ommamme laisia, sekä geeneiltämme että sopetumisvalmiuksiltamme ympäristöömme, niin jo yhteiskunnan toimivuuden kannalta on välttämätönta että meillä on yhteiset säännökset ja ohjeistukset joiden noudattamiseen haluamme kaikkien kasvatuksellaan pyrkivän.

      Jo toistakymmentä vuotta (ehkä koko peruskoulu ajan) on puhuttu ja kirjoitettu samoista ongelmista, kurittomuudesta ja ns. vapaasta kasvatuksesta. Kukaan vain ei ole määritellyt ketkä tuota vapaata kasvatusta kasvatusmetodina oikein käyttävät ja kuinka yhteikuntakelpoisia (yhteisiä pelisääntöjä noudattavia) näistä lapsisat on tullut.
      Miksi jotkut yksilöt tai perheet eivät noihin kasvatustavoitteisiin pääse?

      Äänessä ovat ollet vain ne joiden yhteiskuntarauhaa ja sopeutumisperiaatteita nuo hulttio-oppilaat vanhempineen ovat järkyttäneet ja joita luonnollisesti on pieni vähemmistö. Tuon pienen vähemmistön ongelmat kärjistyvät aika ajoin kaiken kattavassa säästökilpailussa, kasvavassa resurssipulassa. Enkä ensimmäisenä heittäisi että kuri ei ole rahasta kiinni, sillä resurssit ovat ensi sijassa arvottamista, priorisointia – voimavaraa.

      Asian ympärillä leijuu pieni hurskastelun maku. Suuren maineen ja arvostuksen saavuttaneen koululaitoksen opettajien itsemäämisoikeus on ollut politiikan kohteena aina. Yksityiskoulujen myötä sananlaskun "kenen leipää syöt sen lauluja laulat" -mukainen valinnan vapaus ja kasvatusvastuun aprikointi tosiaan helpottuu ja sen suuntaistahan opettajien joukkohysteria ajaa, vaikka he eivät sitä haluaisikaan nähdä.

      Poista
  47. No niin. Nyt sitten paljasti Iines puoluekantansa. Lukekaapa tästä neiti/rouva/ Pudaksen kirjoitusta Iltalehdestä: "Ei olekaan mikään ihme, että kaikista puolueista juuri perussuomalaiset ovat pitäneet asiasta isointa ääntä. Käteen puristettu nyrkki on sitä suomalaisuutta, jota täytyy vaalia. Perkele."
    Tämä Pudas oli kovasti sitä mieltä, että opettajan erottaminen oli oikein ja kohtuullista ja kaikki koulukurin kannattajat ovat nutipäitä natseja tai perussuomalaisia.
    Toisin kuin perussuomalaiset Iines kuitenkin käyttää tuttua "Suomi on paska maa" -korttia. Kaikissa muissa maailman maissa kouluissa on kuulemma hyvä järjestys, mutta Suomessa siis ei.
    Ei kai se ihan noin ole. Ainakin Ruotsissa kärsitään näistä ongelmista yhtä paljon, jos ei enemmänkin kuin meillä. Vapaa kasvatus ym on toki omaksuttu meille suoraan Ruotsista. Yhdysvalloissa on tiettävästi kouluja, joiden rauhasta huolehtivat aseistetut vartijat. Oslossa on tiettävästi kouluja, jonne edes hiukankaan keskiluokkaiset perheet eivät lähetä lapsiaan suin surmin.
    Omien kokemusteni mukaan niin Suomessa kuin muuallakin hyvä järjestys ja lukurauha löytyvät ns. eliittikouluista, niistä, joihin pyritään keinolla millä hyvänsä. Näiden koulujen nimi CV:ssä auttaa kummasti myöhemmin työnhaussa. Kehnointa ilmapiiri on monissa lähiökouluissa. Niiden oppilaiden vaikeudet alkavat jo kotoa.
    Yhtenäiskoulu - niin hieno kun se ideana onkin - on näköjään ampunut itseään jalkaan tässä kuriasiassa. Ja outoa on, ettei edes myönnetä, että kouluilla on valtavia, aivan valtavia eroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvaltojen aseistetut vartijat ovat oppilaiden suojaksi, Kolehmainen, paljolti ulkoapäin tulevia hyökkäyksiä vastaan.

      Se, mihin viittasin, koskee oppilaan ja opettajan suhdetta. No, Ruotsi on varmaan poikkeus, mutta muissa Euroopan maissa - puhumattakaan itäisistä Baltian maista, Aasiasta ja Kiinasta, ovat maita ja maanosia, joissa opettajaa kunnioitetaan toisella tavalla kuin Suomessa.

      Lehtikirjoituksista on luettu, televisiosta nähty, siellä olleilta kuultu, miten amerikkalaiset nuoret kummastelevat Suomessa holtittoman alkoholin käytön lisäksi ikätovereittensa epäkunnioittavaa suhtautumista opettajiin ja muihin aikuisiin, jopa vanhempiinsa.

      Vaikka muualla voi olla vaarallista ja uhkia enemmän, siellä on useimmiten kuitenkin kouluissa toisenlainen henki, opettajia puhutellaan kohteliaasti ja heille ei nakiteta röyhkeästi vastaan. Muualla on yksinkertaisesti kasvatuksessa rajat, meillä paljolti ei. Nuoret saavat tehdä ihan mitä tahtovat, samoin lapset. Me pidämme itseämme demokraattisina ja edistyksellisinä, kun jätämme lapset heiteille.

      Poista
    2. Pravda, pravda, rakas Iines. Nyt alamme olla samaa mieltä. Mutta että Suomi olisi ainoa maa maailmassa, jossa oppilaat perseilevät, sitä en usko. Tuollainen väite haiskahtaa taistolais-vihervasemmistolaiselta kukkahattuilulta, etten pahemmin ota ja sano.
      Kun menin itse oppikouluun opettajat puhuttelivat meitä sukunimeltä. "Kolehmainen, menkääpä eteiseen häiritsemästä opetusta", sanoi muuankin naisopettaja ja hymyili herttaisesti päälle. Lähdin mielelläni, kun teki niin kovasti mieli vetää savut, minun, kaksitoistavuotiaan.
      Ainakin Englannissa oppilaat kutsuvat nykyäänkin opettajiaan kunnioittavasti sukunimeltä ja lisäävät aina oikean etuliitteen Mr, mrs tai miss siihen eteen.
      Olen käynyt kyläkouluissa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Tekninen varustustaso rajoittui mustaan tauluun, jonka kylän timperi oli tehnyt. Mutta millä innolla oppilaat imivät tietoa! Opettajan kunnioitus oli korkealla. Jos häneltä putosi kynä, ryntäsi viisi etummaista nostamaan sitä hänelle. Nämä lapset tiesivät olevansa etuoikeutettuja, kun saivat opetella lukemaan ja laskemaan. He eivät todellakaan halunneet pilata tulevaisuuttaan häiriköimällä tunneilla.
      Kehitysmaiden kouluissa ei kokemusteni mukaan tarvita erikseen kuria. Pelkkä lausumaton uhka koulusta erottamisesta riittää pitämään pahimmankin rakkarin rauhallisena. Isi ja äitykkä nimittäin kyllä takuulla pieksevät, jos piltti ilmoittaa saaneensa potkut koulusta.
      Mutta Venäjällä ja Itä-Euroopassa näkyy vielä vanha neuvostoperintö. Luokassa istutaan selät suorina, tukat kammattuina ja silmät opettajaan luotuina. Likaisia tai ryppyisiä vaatteita ei suvaita, puhumattakaan, että joku pitäisi lakkia sisällä. Se on kuria. Mutta myös halua taata tulevaisuutensa. Katujen kulmissa norkoilee alkoholisoituneita, suttuisia tätejä ja setiä, joiden kaltaiseksi koululainen ei halua. Hän haluaa busines-manageriksi, hän haluaa mustan Mersun ja tornilla varustetun datsan. Moni myös haluaa tulla opettajaksi, koska heitä yhä kunnioitetaan ja rakastetaan.
      Venäjän kalliit yksityiskoulut ovat luku sinänsä. Ne opettavat tulevaa eliittiä ja jokainen tietää sen. Tiedän tapauksen, jossa poika oli tunnilla sanonut rumasti opettajalle ja opettaja komensi hänet viikoksi kotiin. Poika kuitenkin palasi seuraavana päivänä, sillä isukki oli pulittanut koululle puoli miljoonaa dollaria. Ja pojalla oli pari mustelmaa kasvoissa.
      Minusta tuo tapa pitää järjestystä ei ole paras mahdollinen, mutta varmaan Moskovan oloissa toimiva.
      On todella järkyttävää, että edistykselliset ja demokraattiset voimat ovat ajaneet lapsemme heitteille. Kannattaisi aina kuunnella myös vanhojen pierujen, konservatiivien, mietteitä kasvatuksesta.

      Poista


    3. No ei ole nyt ainoa maa, jossa oppilaat perseilevät, mutta meillä tuo rajaton koulukäyttäytyminen on ryöpsähtänyt kokoaikaiseksi koulujen ilmapiiriksi.

      Kolehmainen, et ole nyt ihan ajan tasalla, kun sanot että väite Suomen perseilystä haiskahtaa vihervasemmistolaiselta kukkahattuilulta.

      Punavihervasemmiston kukkahatut löytyvät kuulepas sieltä leiristä, joka ei näe mitään häiriöitä koulujen ilmapiirissä, kouluissa on kaikki hyvin näitten outisalojen ja sari aarnikoskien mielestä, ja he taitavat olla nimenomaan vihreitä ja punaisia. He näkevät vaaran vain opettajissa, jotka vaativat oppilailta asiallista käytöstä. Ja ainakaan maahanmuuttajanuorilta ei saa vaatia mitään, se on kaksin verroin raskauttavaa.

      Näin se kouluissa menee. Minä olen pitänyt itseäni kunnon demarina, vähän ehkä vihertävänäkin, mutta jos tämä munaton lepsuttelu ja kukkahattuilu on punavihreitten linja, en ole punavihreä. En tiedä, mikä nyt sitten olen. Pidän tätä koulujen työrauhaan suhtautumista kynnyskysymyksenä kohdallani. Lapsissa on tulevaisuus, koulu on tärkeä - klisee, mutta totta.

      Poista
    4. PS Minäpäs tiedän yhden tosi törkeän ja röyhkeän Muhamedin, pitkän ja ison alakoulupojan, jonka nuori suomalainen naisopettaja nosti niskasta polvensa varaan seinälle roikkumaan ja kysyi, että vieläkös naputat. Ei naputtanut enää eikä rehtori valittanut opettajasta. Kundi hiljeni ja lopetti naisopettajille huutelun. Taisi jopa ruveta tekemään jotain.

      Poista
    5. Julkisuudessa on nyt kaksi rikosta. ensimmäinen rikos: Harmaata taloutta juuriva ministeri jäi kiinni harmaan talouden suosimisesta. Tulos: hän saa jatkaa virassaan. Oikeuskansleri ei edes tutki hänestä tehtyjä valituksia.
      Rikos kaksi: Opettaja poisti selästä työntämällä häirikköoppilaan eteiseen. Hän sai välittömästi potkut virastaan.
      Tässä on nyt nähty taistolaisen punaviherfeministisen perseilyn riemuvoitto, etten taas pahemmin ota ja sano. Kun ministeri on punavihreä nainen hän saa vaikka pilkkoa äitinsä keittiöveitsellä eikä koira perään haukahda. Mutta annapa olla, kun mies tekee työnsä oikein - ja tarkalleen kansan oikeustajun mukaisesti - niin rangaistus tulee että paukkuu. Kaipa olemme kaikki huomanneet, että kaikki opettajaa erottavat ovat naisia, myös erottamisen puolustajat alkaen Kaarina Hazardista.
      Mainitsin tuossa aiemmin Iineksenkin käyttämän "Suomi on paska maa"-kortin. Se on nimen omaan tuon naismafian ase. Heidän käsityksensä mukaan missään maailmassa naisten asema ei ole niin huono kuin Suomessa ja että naisten euro on 80 senttiä ja että meillä miehet rutiininomaisestyi hakkaavat vaimonsa aamuisin töihin lähtiessään. Jos joku hiukankin kehaisee Suomea, pamahtaa heti: Juu, mutta kun oikeissa sivistysmaissa...
      Saatana soikoon, oikeissa sivistysmaissa ministeri eroaa itse, jos häntä vähänkään epäillään. Noissa samoissa maissa oppilaat eivät huutele opettajille.
      Mitäkö haluan nyt sanoa? Sen, että tuo kukkahattumafia käyttelee taitavasti ja joustavasti kaksoisstandardeja pysyäkseen hyväpalkkaisissa viroissaan ja hankkiakseen niitä sydänystävilleen. Mikään valhe tai rötös ei ole liian likainen noiden tavoitteiden saavuttamseksi.
      Nyt jo yli 203 000 kansalaista on ilmoittanut tukevansa erotettua opettajaa. Uskokaa pois, kohta alkaa tuon kukkahattuisen akkalauman uhriutuminen: Kun "hommafoorumi ja halla-ahot" ovat kimpussa! Jos he häviävät jutun, jota en usko, kuullaan sydäntäsärkevää itkua.
      Pyydän anteeksi kärkevää sävyäni, mutta minun huumorintajuni ei riitä enää Hautala/opettaja-casen naureskeluun. Jatkuvasti paheneva kansalaisten oikeustajua vastaan hyökkääminen ei voi jatkua loputtomiin. Joskus höyrypannu räjähtää.

      Poista
    6. Ps. Tähän aihepiiriin liittyen kannattaa lukaista tämä: http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=829966

      Poista
    7. Niin, siis minähän olen kanssasi ihan samaa mieltä. Hyväksyn jopa sanakäänteesi. Eri mieltä on tässä keskustelussa vain Anonyymi.

      Poista
  48. Minä en adresseja allekirjoita. Minun seinälläni on - samoin kuin oli Mannerheiminkin seinällä - aito dokumentti siitä kuvataulusta jossa tämä Pietariin matkustanut delegaatio tapasi Tsaarin. (Tästä vetoomuksesta muuten Väinö Linnakin kirjoittaa "Täällä Pohjan Tähden alla"; papinmuijahan siinä niitä allekirjoituksia Pentinkulmalla kerää.) Tuon "adressin" allekirjoitti - ootakaapas kun käyn kurkkaamassa makkarin seinältä - 522,391 ihmistä. 1899/20/III. Suomessa asui silloin vähän yli 3 miljoonaa ihmistä, että aika moni noin %:ssa kirjoitti. (käy uudestaan kurkkaamassa ko. arvotauluaan.) Siinä lukee että "medlemmar af den stora deputation, som utsetts att till kejsarenstorfursten överbringa finska folkets af den 5 mars 1899." (On tuo teksti siinä suomeksikin mutta minusta on fiinimpää käyttää ulkomaalaista kieltä.) Mutta miksi minulla moinen taulu on; sitä nimittäin monella ei ole. Ainakaan aitona. Se jaettiin, tai siis tehtiin ja jaettiin vain niille ihmisille jotka tuossa jengissä - jotka hiilihöyryveturilla Pietariin menivät - olivat. Niistä ihmisistä on tuossa taulussa myös valokuva, aika suttuinen tosin, mutta niitä oli n. 247 kappaletta. (Laskin kerran. Kun minulla ei sillä hetkellä ollut muutakaan tekemistä.) Äitini joku lähisukulainen - samoin kuin Mannerheimilla - oli mukana tossa jengissä. Siksi taulu on minulla. Ja Mannerheimilla omansa. Tai siis hänen perillisillään.

    Ps. Suomen SuuriRuhtinaskunnan asioiden hoitaja oli tätä retkuetta varoittanut että "tsaari ei kyllä mielellään tämmöisiä vetoomuksia kahtele. ehkä olisi parempi että ette menisi". Mutta tsaari olikin kamalan lepposella päällä. Se sanoi tämän valtuuskunnan puheenjohtajalle että "en Minä ole teille mitenkään suuttunut. menkää vain takaisin kotiinne".

    Se siitä. Ja allekirjoitusten kestävyydestä.

    Ps. Muuten olen konservatiivinen (eikös kommunistit aina ole konservatiivisia?) koulukurin suhteen. Olenhan kansakoulunopettajan poika. (Johtajaopettajan, hmh hmh!) Isällä oli sellainen pedagoginen metodi että - jos joku oppilas häiriköi hänen opetustaan - että hän sanoi "kumpi tätä tuntia pitää, sinäkö vai minä?". Ja jos ei oppilas siitä huomautuksesta tajunnut pitää mölyjä mahassaan, niin isä otti sitä oppilasta niskasta kiinni ja toi meidän opettajanhuoneen puolelle, salonkiin jossa oli piano ja aika kaunis kattokruunu, ja antoi sille selkään sotilasremmillä niin että oppilaan per#e vaan paukkui!

    Ps. Tiedä, tiedän ettei tämä tämmöinen nykyisin ole enää sallittua. Ja oikeastaan ihan hyvä, ettei olekaan. Jos isäni nyt menisi katedraadille ja alkaisi opettaa (tämä tietysti minua hämmästyttäisi eniten. koska muistaakseni hän kuoli vuonna 1989), niin... tota noin... niin nykykoululautakunta hirttäisi hänet lähimpään (oudosti valoa säteilevään) valopylvääseen. (Kuin kirotun kulakin.) Ja vasta sitten, sen jälkeen, sivistys,opetusyms.lautakunta, irtisanoisi hänet virastaan.

    Tykkäsin isästäni. Vaikka hän olikin aina eri mieltä kuin minä. Tai ei hän, minä olin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurenn lähetystön jäsenet, eli yksi jokaisesta kunnasta löytyy nimineen ja tunnistettavine kuvineen:

      http://www.phpoint.fi/ulrikaj/delegation.pdf

      Poista
    2. Muistan, kun kerrankin yks ämmä tuli valittamaan mun äidille sitä että Opettaja (=isäni) ei ymmärtänyt miten herkkä hänen poikansa (=Kalevi, oppilas) on. Äiti, hätääntyneenä - kun eihähän asia hänelle kuulunut - kutsui isän paikalle. Isäni tervehti sitä ämmää ja sanoi, kun kuuli mistä on kyse: "Kalevi on herkkä poika. Mutta kyllä hänenkin pitää olla hiljaa oppitunnin aikana." - Ämmä lähti pois.

      Poista
    3. Niinpä. Perskeles sentään!

      Vaikka minä en osannut tai ymmärtänyt edes perseillä siihen aikaan kun opettajatar kysäsisi elukkaopin tunnilla että onko valas, kala vai nisäkäs? Minä hulluna viittamaan ja sain vastata:

      - "On!"

      Vieläkin tunnen selkäpiissäni raskaana sen syytösten ja mitätöinnin painolastin, minkä koin, kun minut komennettiin käytävälle mietiskelemään. Miten minusta tuntui että opettajatar oli tosikko. Seuraavalla tunnilla katkaisin harmistuksissani viressä istuvan Antsun kynän.

      No, selvishän se jälkeenpäin että ope olikin vain erittäin sensitiivinen.

      Poista
    4. Ämmä jouti lähteä mikiksen kodista, jos ei sillä muuta asiaa ollut.

      Koulut eivät tosiaan voi toteuttaa opetustyötään, jos ne herkät ja vähemmän herkät saavat ilman seuraamuksia jatkuvasti häiritä koulutyötä. Siitä kärsivät eniten koulunkäyntiin asiallisesti suhtautuvat oppilaat, sekä tietenkin työtään tekevät opettajat. Suurimman haitan kouluhäiriköt aiheuttavat kuitenkin itselleen, jos heille selviää vasta työelämässä sääntöjen mukaan toimiminen.

      Näin luki Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa, jossa mainittiin myös, että olisi syytä pohtia myös sitä, mikä vero maksetaan erityisopetusta vaativien oppilaiden sijoittamisesta tavallisiin luokkiin. Koulujen työrauhan kannalta tämä on ollut alasajoa. Jokainen erityisoppilaan vaatima ylimääräinen hetki on pois muilta luokan oppilailta. Sitä paitsi tavallisen luokan erityisoppija ei saa useinkaan itselleen kuuluvaa erityistä opetusta.

      Yhdyn vielä siunatuksi lopuksi lastenpsykiatri Jari Sinkkoseen, joka sanoo, että Helsingin opetusviraston päätöksessä mennään ylisuojeluun ja hysteeriseen mihinkään ei saa koskea -ajatteluun, josta sietäisi pikemmin olla huolissaan.

      Poista
  49. Minäkin muuten kuuluin siihen oppilaslegioonaan joita muut oppiolaat eivät kiusanneet. (Opettajat joskus yrittivät. Mutta pikkuhiljaa nekin väsyivät.)

    Tuo minulle - tuossa tarkassa komentissasi - jäi vähän epäselväksi että mitä tarkoitat tuolla momentilla (tai meniköhän tämäkään sivustyssana edes sinnepäin?) että mitä sinä tuolla sanalla "perseillä" tarkoitat? Minulle siitä tulee mieleen... että tätä blogia lukee myös alaikäiset. Eli, en sanokaan mitä minulle tulee mieleen. (myhäilee vaan itsekseen)

    Ps. Sentisiiviset opettajat ovat toisiksiparhaita, Parhaita ovat seniilit. Heille voi väittää vaikka että "minähän istuin jo sen Teidän, rouva maisteri, määräämänne jälki-istunnon huomenna". Nämä vanhemmat neiti-ihmiset purevat kuulakärkikynää, sen tylpempää päätä, jsa sanovat sitten että "no. toivottavasti se oli opiksi."

    Ja antaa olla viimeinen kerta kun... kun, teet jotain!

    (Äh, åpitäiskö jo lopettaa rryyppääminen? Pitää, huutaa maksa - eli ne maksan sisällä duunia tekevät vierastyöläiset. Joilla on siniset kumihansikkaat kädessään. Niitä ne taputtavat yhteen ja huutavat "Hyvä Mikko, hyvä Mikko!".)

    VastaaPoista
  50. Meidän luokalla kukaan ei kiusannut ketään. Pahinta mitä omakohtaisesti kouluaikana kuulin, oli että mitä pikku Pirhonen, (sisko oli iso Pirhonen, yhdessä me olimme iso ja pikku Pirhonen). Minusta kaikki naljailu ei ole kiusaamista, onhan sisarusten ja perheenkin kesken monenlaista kiusoittelevaa naljailua. Ei jokainen letistäveto ole kiusaamista.

    Opettaja-aikanani ketään ei kiusattu, kukaan ei valittanut ainakaan, eikä meillä ollut juurikaan häiriköitä. Oppilaat olivat oikeasti kilttejä ja kivoja, velmuja ja veitikoita, laiskoja ja veteliä, mutta eivät kurjia. Pikkukaupunkikoulut ovat varmaan opettajille parhaita työpaikkoina.. Ainakin minä tulin iloisesti toimeen nuorten kanssa, ja niin kyllä muutkin.

    VastaaPoista
  51. Netissä vilisevien tietojen mukaan Alppilan häirikköpojan tausta on melko sairas, etenkin isän osalta.
    Sitäkö syyttäjä Kalske tarkoitti tapauksen poikkeuksellisuudella?

    Pitääkö sen takia viedä toimeentulo opettajalta ja hänen perheeltään?



    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä millään muulla perusteella viedä opettajalta toimeentuloa, kuin sillä että opettaja olisi syyllistynyt rikokseen. Rikkeestä ovat muut rangaistukset, jos joku haluaa nähdä opettajan työntämisessä rikkeen. Saahan muissakin ammateissa tehdä erottamatta rikkeitä, ei työntekijän tarvitse olla täydellinen, jotta häntä ei erotettaisi, ei missään ammatissa, edes terveydenhoitoalalla tai johtajan pesteissä saati kansanedustajana.

      Opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto farisealaistelee tänäisessä lehdessä:"Kun tuuppaa teinin jääkiekko-ottein portaikkoon ilman että tämä olisi aiheuttanut fyysistä uhkaa, seuraamuksia pitää tulla."

      Jääkiekko-ottelussahan ei puhuta eikä neuvotella ensin että poistutko ystävällisesti ulos kentältä, ja jäädä kuuntelemaan kun toinen huutaa ja rääkyy kiroilujaan, vaan taklataan ja lyödään kysymättä toiselta hampaat suusta ja äly päästä. Ja onko tämä Kaukalo-Alaluoto tosiaan sitä mieltä, että vain fyysinen uhka merkitsee koulussa jotain? Tämän mukaanhan oppilaat saisivat esimerkiksi kiusata toisiaan mielin määrin, kunhan eivät koske toisiinsa.

      Poista
  52. Ajatteliko Alppilan rehtori yhtään mitään laittaessaan tämän hullunmyllyn käyntiin?

    Samuli

    VastaaPoista
  53. Tuossa se virhepiste on: rehtorien toiminnassa. Siispä opettaja takaisin ja rehtoreille vakava huomautus virkavirheestä. Tai jopa erottaminen.

    VastaaPoista
  54. Anonyymi voisi itse hillitä itseään ja käyttää loistavia viestintätaitojaan.
    Ei kukaan ole ehdottanut opettajille diktaattorin oikeuksia.

    Mielestäni Alppilan tapauksessa opettajan olisi pitänyt poistaa poika ruokalasta vähemmällä vauhdilla.
    Opettaja hiiltyi selvästi tilanteessa, minkä toisaalta ymmärtää, mutta toisaalta se ei ollut kovin ammatillista käytöstä, mistä olisi pitänyt seurata keskustelu rehtorin kanssa.
    Ei irtisanomista ilman irtisanomisajan palkkaa.
    Koulun sisäisen keskustelun jälkeen olisi pitänyt kutsua oppilas ja oppilaan vanhemmat kouluun keskustelemaan.

    En vieläkään ymmärrä mitä poikkeuksellista(Kalske) Alppilan tapauksessa oli verrattuna muihin vastaaviin koulujen voimankäyttötilanteisiin, joita on ollut julkisuudessa ja oikeudessa.
    Joitain vuosia sitten Raisiossa tarkkisopettaja joutui oikeuteen, josta sai vapauttavan tuomion ja jatkaa edelleen virassaan.

    Tämä keissi haisee ja pahasti.

    Samuli

    VastaaPoista
  55. Olen poistanut tästä keskustelusta tämän Anonyymin yhä uudelleen postaamia samoja ivaavia, ilkeitä ja tahallisen provosoivia viestejä koko aamun, kirjoittaessani samalla tuota uutta juttua. Mikä on kiusaamista ellei tämä lapsellinen uudelleen postaaminen.

    VastaaPoista
  56. Vuoden luokanopettaja Kai-Ari Lundell kommentoi tapausta hyvin:

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288555902090.html

    "Lundell korostaa, että nyt puhutaan ääritilanteiden hallinnasta. Valtaosa oppilaista on tavallisen kunnollisia.

    - Aivan loistavaa, että Antti Korhonen tuli esiin ja saatiin keskustelu käyntiin. Opettajat ovat olleet hyvin epävarmoja ja jotkut jopa pelokkaita.



    Lundell ihmettelee, mitä kulisseissa on tapahtunut.

    - Tässä ei noudettu tyypillistä opetusalan käytäntöä, että ensin keskustellaan ja annetaan huomautus ja mahdollinen varoitus ja sitten vasta irtisanotaan. Tämä on peräti outo tapaus. Pikkuisen epäilen, että tässä täytyy olla jotain muuta.

    - Tämä ei ole ihan kokonaan tullut julkisuuteen, Lundell uskoo.

    - Videopätkän perusteella mitään järisyttävää ei ole ollut ja poliisikin totesi, ettei ole edes lievän pahoinpitelyn merkkejä.

    - Rehtorikaksikko on täysin kadonnut pois julkisuudesta, samoin opetusviraston linjajohtaja. Kas kun hän ei palauta tätä (erottamista) pöydälle uudelleen käsittelyyn. Niin minä tekisin."

    Kannattaa lukea koko juttu. Harvinaisen selväjärkistä kommentointia.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tämän Lundelin jutun ja ihailin sitä, miten noinkin nuori opettaja osaa olla realistinen ja selväjärkinen. Itselläni on kokemusta enemmän nuorista opettajista, jotka tahtovat enemmän miellyttää oppilaiden haluja ja olla heidän kavereitaan.

      Yhdyn Lundellin lausumiin ihan täysillä, ja ihmettelen samoin suuresti rehtorikaksikon raukkamaista ja vastuutonta katoamisesta.

      Poista
  57. Nyt en malta olla linkkaamatta Alppilan koulun opettajan erottamisjupakan taustatekijöihin, joita selkäpii karmien luin Takkirauta-blogin Alppilan sokora 2 -jutusta.

    Herraisä, nyt alan minäkin ymmärtää paremmin opetusviraston kukkahattutätien uskomattoman sekoilun.

    Tässä linkki pojan taustoihin: http://ylilauta.org/satunnainen/18450196

    Takkirauta-blogi löytyy sivupalkistani, ja siellä on tuopre kirjoitus. Jos kokoomuslainen Mannerheimin lastensuojeluliitto -ajatteluun erikoistunut äiti ei välitä miehensä lapsiinsa kajoamisesta, niin tuohan on pahempi kuvio kuin antiikin tragedioissa. Tämmöisiä totuuksia siellä kotona on, kun opettajaa koulussa syytetään!

    VastaaPoista
  58. Ironmistress osoittaa huomattavaa osaamista likasankojournalismissa, kuten tapansa usein lienee. Olen ymmärtänyt, ettei potkut sinänsä ole mitenkään poikkeukselliset, yleensä ne vain pystytään hoitamaan vähin äänin . Nyt se ei onnistunut niin helposti, koska opettaja oli kykenevä ja valmis puolustamaan itseään.

    Pöyristyttävää on ollut viranomaisten viljelemä sana "väkivalta" tämän tapauksen yhteydessä.

    VastaaPoista
  59. Kyseisessä Takkiraudan keskustelussa päädyttiin minusta asian viereen, suomalainen nainen - ulkomainen mies -vastakkainasetteluun.

    Ei se ole tärkeää koulukeskustelun kannalta, jollaisena itse haluan asiaa katsoa. En halua puuttua liiemmin siihenkään, että häiriköillä ja kiusaajilla on "paha olo". Minusta tämä on itsestään selvää. Ei kukaan häiriköi ja kiusaa huvikseen.

    Kyse on vain siitä, saako kouluissa käyttäytyä muita häiritsevästi, koska se on kaikille tasa-arvoinen oppimispaikka, joka harjoittaa kasvatusta eettisyyteen ja muitten huomioonottamiseen. Ei ole niin, että jos on paha olo, saa muiden kiusaamisen ja häiritsemisen ja väkivallan anteeksi. Ihminen osaa kyllä käyttäytyä, kun sitä häneltä edellytetään ja vaaditaan, vaikka olisi paha olo. Harvalla on aina hyvä olo.

    VastaaPoista
  60. Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen mielestä kaupungilla on vankat perusteet opettajan erottamiselle. Viljasen kanta tuskin yllätti ketään asioita vähääkään seuranneita. En ihmettelisi jos joku kertoisi, että Viljasen ja pojan äidin välillä on jokin yhteys.
    Kyllä opettajan kohtalo alkaa olla sinetöity.
    Oikeudesta opettajalle saadaan jokin minimituomio, joka laillistaa opettajan erottamisen. Sitä vaatii jo VIRKAKONEISTON KUNNIAN puolustaminen kansan populistiselta nettimölinältä.

    Samuli

    VastaaPoista
  61. Minustakin on alkanut tuntua, että opettajan kohtalo on nyt sinetöity, niin voimakas byrokraattien ja opetusalaa tuntemattomien vaaleanpunasilmälasisten naistoimittajien aalto nyt on puolustamassa lupaa kouluhäiriköintiin ja opettajien alasajoon.

    Nimenomaan tuolta tuntuu. että nyt on kyseessä virkakoneiston kunnia ja omien virkapaikkojen säilyttäminen. Uskon kyllä, että laki näkee pykälät juuri niin kuin kylmät ja itsekin konemaiset byrokraatit ne heille esittelevät.

    Antti Korhonen on nyt hätää kärsimässä, samoin koko Suomen opettajakunta. Minusta tämä on lakon paikka. Menkööt byrokraatit opettamaan näitä reppanoita.

    VastaaPoista
  62. Pelkästään Vantaalla on ollut tänä vuonna jo 20 tapausta, jotka vastaavat Alppilan tapahtumia.

    Samuli

    VastaaPoista
  63. Ja niistä tapauksistahan ei puhuta ollenkaan, joissa oppilas on pahoinpidellyt opettajaa. Minusta tuntuu, että Piha-Lindgren-Kyllönen-Gustafsson-akseli ei ota näitä ollenkaan totena. Minäkin tiedän opettajan, jolta potkaistiin pääkaupunkiseudun ala-asteella vatsakalvot puhki viime syksynä, kun opettaja kumartui riehuvan oppilaan puoleen. Potku olis siis tahallinen, ei vahinko. Kuuluu varmaan opettajan luontaisetuihin Kyllösen mielestä.

    VastaaPoista