21.4.2013

Parhaiten toimii Alko




20.4. Se aika vuodesta, jolloin voi päättää kesän alkaneen. Jätetään takki kotiin ja kuljetaan ohut paita topin päällä. Avonaiset liepeet lepattavat.  

Katu ei ole tuulitunneli, ei olla isossa kaupungissa. Taloja kadun reunassa ei juuri ole, pikemmin kaikki on avointa tuulikenttää. Kauempana on S-marketin valopylväs, jossa  bensiinin hinnat on nostettu korkealle. Ne näkyvät ensimmäisenä, kun tullaan sisään kaupunkiin. Toisella puolella on linja-autoaseman varikko, jonka takana pikkukadulllinen omakotitaloja. Kirkon torni on suoraan edessä, kauimpana. Takana on Helsinki, edessä on  Pori,  vasemmalla Turku ja oikealla Tampere. Yleensä kuljetaan selkä Helsinkiin tai Turkuun, sillä niin on kaupunki kaavoitettu kartalle. Jos kuljetaan selkä Tampereelle tai Poriin, ollaan menossa pois kaupungista. Aivan keskustassa voi pienellä alalla kävellä ristiin rastiin. Korkein talo on nelikerroksinen, ja siinä on hissi. Alko on, postipiste on, poliisipiste  on, terveyspisteet ovat siellä ja täällä, silloin tällöin. Parhaiten toimii Alko.

Mieluiten matkustaa kasvot  lounaaseen, sitten  etelään ja lopuksi länteen. Näin ollaan mökillä, jossa vietetään kesä. Syksyllä katsotaan koilliseen ja palataan. Käännetään selkä lounatuulelle. Joskus tekee mieli ajaa ulos kaupungista, ohi kirkon ja katsoa maisemaa nurinpäin, korkealta vuorelta. Ei arvaisi, että kaupunki on kirkon takana, se on piiloutunut. Se täytyy tietää. 

On tullut kevät ja on nähty sitruunaperhonen, joka loisti kuolleen heinikon yllä kuin räikeä mainosvalo. Joki tulvii uomistaan, jäät ovat rytisseet kaduille ja talojen nurkkiin, yllättäviä paikkoja on sulkeutunut luontokuvaajalta. Pitää vaihtaa saappaat, pitää kahlata ja toivoa, ettei tulva sillä aikana vie kauemmas jätettyä autoa. On päästävä katsomaan, mitä tiettyyn metsään kuuluu kevään ensi päivänä, auringossa. On peippoja, on kurkia, on lokkeja.

21.4. Vipinää taivaalla. Kurkiaura on nähty, sorsapari on nähty, peipponen nähty, herätty fasaanikukon kirkunaan. Jokin muukin outo eläin huusi, kenties kevätkiihkoaan. Luettu päivän lehdet. Yli kahtakymmentäviittä lastentarhaopettajaa sadasta on lyöty, hakattu ja purtu. Niin ne kullannuput. Pitää ymmärtää, lapsilla on nykyään vaikeaa. Bostonin terroristilta on  survottu äänihuulet tohjoksi, puhekyky mennyt. Nyt surraan, ettei poikaa voida kuulustella. Kun Amerikassa terrorisoidaan, se on suurta,  ja syyllinen saadaan aina kiinni, niin kuin Osamakin saatiin, viemäritunnelista. Sodissa kuolee joka hetki enemmän lapsia kuin nyt Bostonissa, se yksi. Lapsia silvotaan ja turmellaan ja raiskataan. Vaan mikään ei voita Bostonin kauhuviikkoa. 

(Valokuva Iines,  Näkymä pikkukaupunkiin. Kuva kannattaa, tai oikeastaan pitää suurentaa!)

202 kommenttia:

  1. Kuva on hieno. Kirkontorni kyllä, mutta korkeimalle nousee masto, jossa on sinunkin internet-yhteytesi. Tämäkin viesti rullaa pari kertaa maailman ympäri, ja muutamaan kertaan erilaisten palvelimien läpi - pojahtaa tornista siihen sinun koneellesi luettavaksi: NYT!

    Kesä se on kun lunta ei ole kuin metrin verran kylmimmissä notkoissa. Mouhijärveltä on keväinen sananlasku: "Määäää melkein hukkusin ja housun polvet rikkusi, kun järvestä olikin jäät jo lähtenny enkä määäääääää huomannu!"

    Tiedottamisen perversioita olen minäkin kauhistellut. Haavoittuneiden lukumäärä oli iso, mutta kuolleita vain kolme. Eli sinänsä kauhea tapaus, mutta yltääkö viiden suurimman joukkoon maailmassa viikon ajalta? Ehkä.

    Iltapäivälehtien toimitiloissa on purettu pettymystä: "Eiks siellä ollu kun kolme kuollutta, voi hel...in kuustoista!"

    Kolmella kuolleella toimitusten onkin sitten pärjättävä kokonainen viikko, uskonnollisimmat toimittajat polvistuvat rukoilemaan lisää uhreja. Ihmiset painavat tykkää-nappia tietämättä itsekään miksi.





    VastaaPoista
  2. Rikostilastoista parhaiten näkee sen, mihin poliisi on satsannut voimavarojaan. Samalla tavalla uutisista näkee sen, mihin toimittajat ja lehdet kohdistavat tarmonsa.

    Kun meitä on mitälie kuusi miljardia, kaikenlaisia tapahtumia siihen mahtuu. Ihan mitä vain - ja vielä pahempaa.

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava kuva, Iines! Vetää ihan mykäksi.

    VastaaPoista
  4. Korkeimmalle nousee tosiaan linkkitorni, nykyinen yhteys tuonpuoleisiin. Ja onpa kuvasta oikealle yksi tehtaanpiipun rahapatsaskin, mutta se ei näy kuvassa.

    Bostonin uutisointi toimi pelottavan massiivisesti. Ei siinä mitään, siihen on totuttu, että Yhdysvaltoja ei saa loukata, ei maasta. mereltä eikä ilmasta, mutta kun se Suomen lehdistökin meni samaan uutispornoon mukaan. Hohhoijaa.

    Kiitos kuvakehuista, Kolehmaisellekin! Kehukaa lisää. Ei vaan ei, kuvahan on hieman manipuloitu pehmentämällä reunoja tummalla. Photosoppaukseksi en toimenpidettä kutsuisi, olemassaolevan korostaminen on eri kuin peittely ja muuttaminen niin kuin Niinistön muotokuvassa.

    VastaaPoista
  5. Kehutaan sitten: huikea kuva ja onnistuu se keskittämälläkin, ei aina tarvitse taiteellisesti keikauttaa ja leikata kultaisesti. Savuaa siellä oikealla joku piippu, ainakaan se ei ole pontikkapannu.

    Tarinakin on mukava. Harvoin kotiseutu ja mökkimatka otetaan haltuun ilmansuunnittain tällä tavalla, tieteellistaiteellisesti ja taloudellisteknisesti, mutta silti lempeän huvittavan rakastavasti.

    Saddam sieltä siltarummusta saalistettiin, Osama ammuttiin yöpuku päällä vaimojensa vierestä. Bostonin rummutus taas kertoo vain sen, missä mediahegemonia makaa.

    VastaaPoista
  6. Totta, savupiippu olikin kuvassa, oikeassa laidassa. Monta niitä ei täällä ole. Tämä on matala kaupunki. Tytär sanoi alkuaikoina, tullessaan Helsingistä kotona käymään, että ei hän muistanutkaan, miten matala paikka tämä on. Ja vielä tasangolle rakennettu.

    Ihmisen sijainti avaruudessa on kiehtova ajatus. Ilmansuunnat, etäisyydet, avaruuskappaleet, tähdet ja muut. Ihminenhän ei sijaitse mitenkään oikeinpäin, vaan yhtä lailla koko ajan ylösalaisin tai seisoessaankin vaakatasossa, sen mukaan, mistä häntä tarkkailee. Tästä aiheesta tulisi kivoja maalauksia.

    Amerikassa osataan ampua.

    VastaaPoista
  7. 22.4.Puhelenpa hetken tässä yksikseni, jatkan päiväkirjaa, kun te muut olette töissä tai sitten edelliset merkinnät eivät sisällä oikein mitään ajatuksia herättävää. Tuskin tämäkään, mutta sanonpa kuitenkin.

    Ykkösen aamu-uutisissa esitettiin Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorin Tapio Puolimatkan väite siitä, että koulujen järjestyshäiriöt johtuvat yksinkertaisesti siitä, että opettajalla ei ole valtaa. Tämä juontaa siitä, että kodeissa lapsia ei osata nähdä lapsina, vaan pieninä aikuisina, jotka eivät tarvitse ohjausta ja joiden tahto on laki. Valta luovutetaan perheen lapsille. Näin lapsista kasvaa näsäviisaita lapsia, jotka eivät sopeudu sellaiseen yhteisöön, jossa on yhteiset säännöt, joita tulee noudattaa.

    On aika mielenkiintoista, että kaikissa työorganisaatioissa on esimies, johtaja, joku tiiminvastaava, jolla on valta käskeä. Miksi se on niin vaikea ajatus, että opettaja on - hänerntäytyy olla - luokan johtaja, jolla on lupa ja valta käskeä? Miksi heti oletetaan, että vain opettaja käyttää valtaa väärin, muut johtajat taas oikein?

    No, tämä tuiskahdus aamutuimaan. Kunhan sanoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iines, tuiskahtele sie vappaasti!!! :)

      Oikeasti, aiheesta puhut. Jatkan kohta, nyt soi puhelin.

      Poista
    2. - hänerntäytyy olla - = hänen täytyy olla

      Poista
  8. Huomenta!

    Iines, kuva on oikea idylli! Upea valo!

    Äitini kertoi juuri eilen jutelleensa sipoolaisen ystävänsä kanssa; ystävä oli pihahommissa, ja puhetta oli vaikea kuulla lintujen ylitsevuotavaiselta sirkutukselta. Muistinkin hiljaista kevättä käsitelleen kirjoituksesi, ja ajattelin, että sinunkin luontoharrastuksesi on nyt varmasti viimein saanut uutta puhtia! :) - Äidin ystävällä on iso kissa, semmoinen persoonallinen maatiaiskatti, jolle olen antanut lempinimeksi Votkale. Se jotenkin kuvastaa tuon otuksen kelmeilevää, hemmoteltua ja periksiantamatonta luonnetta - Votkale ei esim. lähde eläinlääkäriin taistelutta; kuljetuskopan esillenosto saa "kisulin" ryntäämään rasvatun salaman tavoin kynsiotteella saunan sisäkattoon turvaroikuntaan. Mikä on melkoinen ketteryyden ja voiman osoitus sillä elonpainolla...

    En usko olevani erityisemmin eläinrakas; pidän niistä tapauskohtaisesti. Votkale on kuitenkin vienyt sydämeni, on se semmoinen epeli. Emäntä päättää, Votkale säätää, ja sivuhommanaan yrittää huijata hypnoottisella katseellaan tipusetkin puusta. Kortit ja kirjeet äidin ystävälle lähtevät aina myös Votkaleelle - mikä pienellä paikkakunnalla on kuulemma aiheuttanut supinaa ja juoruilua, mistä ystävä oli ensin hiukan häkeltynyt, mutta nopeasti toettuaan on nauttinut tästä femme fatalen sepitteellisestä roolistaan. Kivaa vaihtelua kunnianarvoisalle leskirouvalle, jolla on sata lastenlasta, ja joka harrastaa tanhua ja pitsinnypläystä. Postiljoonin ja naapurinrouvien utelias silmänluonti kuulemma piristää! :)

    Minä puolestani odotan aamukaffetta parvekkeella! Aamukahvi on muutenkin varmaan päivän suosikkirituaalini; ehdottomasti hauskinta on istua työhuoneen kynnyksellä, puoliksi palkongilla, ja availla silmiä (ulkona vain puoliksi siksi, että en unisena halua heittäytyä suoraan paahteeseen). Viime kesä meni sairastaessa pipariksi, toivon tältä kesältä parempaa!

    Kivaa päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
  9. Kivaa päivää itsellesi, Char ja kaikille muillekin.

    Luontoharrastus on tosiaan kiihkeimmillään, kun kaikki on ryöpsähtänyt yhtäkkiä esille, linnut, perhoset ja muutkin ötökät, vihreää tunkee maasta ja shortsit on jo nähty näilläkin lakeuksilla. Pihalta kuuluu lasten ääniä, ajetaan pyörillä ja pelataan palloa.

    Votkale kuulostaa upealta otukselta. Juuri tänään luin artikkelia Viipurin löytökoiratarhasta ja mietin, pelastaisiko yhden pennun. Tai ottaisiko kissan. Luen päivittäin myyntipalstoja.

    Terassille minäkin siirryn kohtsillään aamukahviani juomaan ja lehteä lukemaan. Kunhan vähän lämpenee, terassi on avoin.

    VastaaPoista
  10. Iines, kuvasi toi tunnelmallisuudellaan ja väreillään mieleen Millet`n maalaukset. Upea on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Delilah! Minullekin tuli maalaus mieleen.

      En muuten olisi tajunnut ns. harrastelijatyöksi ilman kuvatekstiä. - Kiitos, Iines, ja hyvä kun vinkkasit siitä suurennoksesta!

      Re eläimet: pelkään vähän. Meillä oli kouluttamaton bokseri kotona (sisko toi sen ilman lupaa kotiin, ja kukaan ei ottanut kasvatusvastuuta - miten tämä muuten muistuttaa nyt käytävää keskustelua lasten ja nuorten väkivaltaisuudesta?). Noh. Rakkaan koiran arvaamattomuudesta jäi pelko.

      Poista
    2. Kiitos, Delilah, on hauskaa, kun tykkäsit kuvastani.

      Maalauksen kaltaisuutta tuolla kuvalla tavoittelinkin, sellaista kuin hyvin vanhoissa maalauksissa on. Millet on oikea esimerkki, koska värisävyt ovat juuri sieltä, muistakin maalauksista kuin siitä iltarukousta kuvaavasta. Minulla on tuo maalaus painokuvana kesämökin verannan seinässä. Sama työ on siellä kipsitauluna.

      Poista
    3. Muistan, kun seurustelin kerran erään tytön kanssa. Ja kerran näimme - oliko se nyt Kirjastossa - painojäjennöskuvan tästä Millet'n "iltarukous pellolla" (tai mikä nimi sillä nyt milloinkin suomeksi on) taulusta, niin tyttöni hihkaisi: "Meillä on kotona tämä taulu alkuperäisenä." Hitsi, kun ihmettelin, ensin aika vähän mutta myöhemmin niin paljon, että lopetin seurustelun hänen kanssaan. (Jos minulla olisi yhtä arvokas maalaus kotonani niin en minä tulisi toimeen itsenikään kanssa. Takuulla on näin!)

      Poista
    4. Olenkohan kertonut Mallusta, jonka kanssa harjoittelimme pussaamista, joskus pikkutyttöinä?

      No siis, mikis, jos sinun tyttöystäväsi kotona oli aito Millet, niin Mallun täti oli paavi. Niin hän ainakin sanoi.

      Poista
    5. Minua alakansakoululaisena askarrutti se että "miten lapset mahtuu tulemaan äidin pyllystä ulos?". Sitä ei kehdannut keltään kysyä. Enkä käsittänyt sitä vaikka kuinka yritin pohtia, päin vastoin, pohtimiseni häiritsi minun ädinkielen, laskennan, voimistelun, maantiedon ja uskonnon oppimistani. - Minusta kehkeytyi hajamielinen.

      Poista
  11. Olisi todella hyvä myöntää, gategorisesti, että ylilyöntejä tapahtuu. Siis eihän erkkikään todella usko, että opettajat tai kasvattajat ovat jumalia parempia!

    Tai siis: uskotteko te?!

    Se, että vanhemmat ei pidä kuria - no minun lapsillani ei useimmilla ole ollut vanhempia.

    Ekan oman "työperheen" kohdalla iskä hakkasi huvimielessä äiskää. Raiskasi, heitti rappuun, ja vaimo soitti naapureitten ovikelloa. Pahoinpideltynä ja alasti.

    Ja oikein aamullakin näin kokemattomana murkkuna työhöntullessa hiusharjalla lyövän miehen. Oli oikein komea ja kiva mies. Hyvin oli opskellut, ja ihmissuhteet hallussa. Lapset totteloivat kuin kellot. Jopa se puoli-hysteerinen vauvakin, siinä ilmapiirissä. Että eikun kohti hyvää oppimiskokemusta?!

    En halua puhua siitäkään kokemuksesta. - Uskoin, että äiti menettäisi lapset, jos kertoisin; kun näin äiti sen koki.. - En kertonut, ja liitto jatkui.

    Miksi lähdetään tässä koulukeskustelussa aina puhumaan ns. Pyhästä Perheestä?

    Miksei voida puhua lapsista, joiden vanhempia ei voi keskustelumielessä syyttää? - Tai siis voi, mutta paljonko auttaa?

    Niitä nyt kuitenkin on, ja paljon.

    Toistuvasti raiskatun vaimon lapsi on juuri se, jota minä olen yrittänyt hoivata. Silloin vauvana halasin, vähän isommilla ei riitä, eikä kyllä riitä kenelläkään. Ei riittänyt sillekään vauvalle, jota hoisin. - Ja se mies - komea juristi, ja perhe oli ns. hyvä perhe.

    En totta vieköön lämpiä näille tämmöisille "perhe-vastuu-keskusteluille!"

    Minä haluan tietää mitä teen itse!

    Haastan teidät: kertokaa yksi juttu, ja yksi päivä, jota teette lasten eteen. - Siis juuri nyt. Kun lasten pahoinvoinnista puhutaan.

    Miten parannat tilannetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tein viime syksyyn saakka, (jäin silloin eläkkeelle),36 vuotta töitä eri tavalla vaille jääneiden lasten kanssa,ymmärsin,työni ja siinä kokemani kautta,että kaksi plus kaksi ei aina ole neljä.
      Siinä,missä otin kainaloon lapsen,otin tavallaan toiseen kainaloon vanhemman ja/tai vanhemmat.Useimmiten.
      Historia valitettavasti usein toistaa itseään.

      Poista
    2. Hei Syysmyrsky,

      sanoit hyvin, kauniisti ja oikein tehdyn pohjalta.

      Kunpa itse osaisin suhtautua kaikkiin perheisiin ja niin lapsiin kuin aikuisiinkin yhtä hyvin, ja aina!

      Minä koen usein kyvyttömyyttä, ja osaamattomuuta, eikä sille jää tässä keskustelussa aikaa - huom. en siis puhu tästä Iineksen olohuoneesta, vaan kasvatuskeskusteluista yleensä.

      Jotenkin tuli sanomastasi hyvällä tavalla mieleen äitini, joka on monin tavoin esimerkkini: hän siteeraa Sylvi Kekkosta. Äitien syleihin mahtuvat muutkin kuin ikiomat lapset. - Ja kuten totesit: ne perheet siinä sivussa.







      Poista
    3. Ylilyöntejä sattuu opettajillekin, mutta tämän Korhosen tapauksen leimaaminen ylilyönniksi tekee väkivaltaa koko käydylle keskustelulle ja myös Korhoselle.

      Jos halutaan, niin opettajan havaittavissa olevaa suuttumusta voidaan tietenkin nimittää ylilyönniksi. Samalla joutuu kysymään, eikö opettaja saa olla inhimillinen ja jopa erehtyä joutumatta erotetuksi. Erheestä ei sitä paitsi tässä ole havaintoa poliisinkaan mielestä, joten lopetetaan puheet väkivallasta ja ylilyönnistä.

      Char, siksi kaikki päättyy aina perheeseen, että sieltä ne häiriöt tulevat. Se on kiistaton totuus. Lapsi on vanhempiensa kuva, ja me emme tiedä aina, mitä hyvissäkin perheissä tapahtuu. Parhaina pidetyt vanhemmat voivat olla niitä lapselle hirveimpiä. Anna Wahlgren lastenkasvatuskirjojen kirjoittaja on kauhea äiti, Kenraali Adolf Ehrnroothin vaimo, kreivitär Karin Ehrnrooth, oli kylmä narsisti. Molempien "huippunaisten" tyttäret ovat kirjoittaneet äidistään katkeran muistelukirjan. Kuka tahansa ruustinna tai Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteerirouva voi olla julma kasvattaja, jonka lapset oireilevat asiantuntijoiden mukaan kummallisesti, vaikka heillä on hyvä koti. Minä en oikein usko ollenkaan "hyvään kotiin", sillä niin paljon on aggressiivisia tai liian hiljaisia lapsia. Lapsesta sen voi päätellä, onko koti hyvä. Ei mistään muusta.

      Poista
    4. Syysmyrsky, Char,

      riittämättömyyttä minäkin koin, kun luokanvalvojana puhuin kahden kesken oppilaan kanssa, jonka äiti oli itsemurhahakuinen. Lapset vahtivat äitiään, ettei äiti vain tappaisi heidän poissaollessaan itseään. Tällekin oppilaalle tuli paljon poissaoloja, kun hän huolehti äidistä. Perhe oli tuen varassa, joten minä en voinut tehdä muuta kuin kuunnella oppilasta, lohduttaa ja kannustaa häntä koulunkäynnissä.

      Poista
    5. Lisäöän vielä sen, että oppilaan mukaan sosiaalinen ja psykologinen apu oli riittämätöntä, eivät virkahenkilöt voineet vahtia äitiä 24 tuntia vuorokaudessa, ja sairaalaan häntä ei saatu, koska hän ei ollut kyllin sairas eikä tulkintojen mukaan kuitenkaan tosissaan itsemurhahakuinen. Lapset luonnollisesti silti pelkäsivät kaiken aikaa.

      Poista
    6. Iines, olet monin tavoin oikeassa. Enkä minäkään kannattanut opettajan potkuja. Nyt hukataan tilaisuus keskustella opettajan roolista ja koulusta yleensä, kun väännetään yhdestä tapauksesta.

      Perheen ja kodin rooli on ensiarvoisen tärkeä - mutta minun työssäni olen törmännyt siihen, että sitä ei vain ole. Joko vanhemmat puuttuvat kokonaan (siis lapsi on laitoksesssa - 30 % minun lapsistani), tai he ovat vain paperilla mukana.

      Näistä mukanaolevista vanhemmista käytännössä kaikki haluavat lapsilleen hyvää elämää, ja haluavat myös tukea koulun kasvatustyötä. - Välillä liiaksikin: yhden pikkulikan yli-innokkaat vanhemmat nostivat lelun päivässä katonrajaan, kun napero ei heti oppinut koulun välituntisääntöjä. Opettaja sitten ehdotti vähän lepsumpaa lähestymistä.

      Useimmat vanhemmat ja aikuiset ylipäätään haluavat lapselle hyvää, ja toimivat ihan oikein hyvin. Välillä stiplataan (minä ainakin), mutta tarkoitus on hyvä. En edelleenkään näe, että tässä koulugeitissä vänätään sanomisen ilosta.

      - Oma emeritus-ope-siskoni toivoo, että puhuttaisiin säännöt selviksi lasten ja nuorten kanssa: silloin kaikki sitoutuvat. Tai ainakin ne lapset tietävät mitä sääntöä vastaan tappelevat, jos tarvetta ilmenee.

      Muuten en tiedä, miten "koti on hyvä". En usko, että kaikki ongelmat lähtevät kotoa.

      Plus että painotan erikseen vielä: maailman sivu on lapsia hoivattu hyvään aikuisuuteen muuallakin kuin ydinperheessä.

      Poista
    7. Iines, vaikka me täällä palstalla ollaan eri mieltä, olet ilman muuta hyvä nainen, jolle uskoisin lapseni koska vain. - Voidaan olla eri mieltä yksityiskohdista, mutta tarkoitat lapsille ja ihmisille hyvää, ja se ratkaisee.

      Naperoille ja nuorille tekee hyvää nähdä erilaisia mielipiteitä käytännössä. - Olin aika introvertti pentu, mutta olisin ottanut sinut mielellään opeksi, vaikka hurjista pojista tykkäätkin. Ois sinne tämmöinen näyttämöä rakastava ujoileva mutta teatraalinen rillipääkin mahtunut. :)

      Voin vain kuvitella, miten monenlaisia kohtaloita opettajana olet nähnyt, ja nyt vieläkin kuulet. - Siis kaikkihan me opet ja muut kasvattajat kuullaan. Ei nimillä, mutta tapauksia.

      Vanhempien vastuuta en vähättele, mutta kun tiedän, miten usein se tilttaa: meillä kaikilla on vastuu lapsista! Hoitajilla enemmän kuin naapureilla, jne. mutta silti sitä vastuuta on. Ja kuten Syysmyrsky kuvasi: se on ihan hyvä näin. Kaikki varmasti toivottaisiin niin lapsille kuin aikuisillekin parempaa elämää, mutta näissä puitteissa pärjätään hyvin. Ja saadaan ihan hyviä ihmisenalkuja kasvatetuksi myös.

      Ei kannata haikalla jonkin mahdottoman perään; annetaan arvoa niille ihmisille, jotka nyt parhaillaan hoivaavat lapsia. Vaikkeivat aina vanhempia olisikaan.

      Eikä nyt sitten unohdeta tämän selkkauksen varjossa että suurin osa ihmisistä vaan reaalissa käy koulua, tottelee sääntöjä, vie reissuvihot ja Wilmat vanhemmilleen, jotka puolestansa mielisuosiolla kannustavat nuortaan. Että ei tämä nyt mahdotonta ole. :)

      Poista
    8. Iines, kamala juttu tuo oppilaasi äiti.

      Minulla oli vähemmän akuutteja mutta todella repiviä tilanteita erityislasteni kanssa.

      En viitsi jatkaa enää vanhoihin keskusteluihin, sanon vain, että rehtori teki monin tavoin kelpo työtä, jo tunsi useimmat lapset vuosien takaa. - Ei ollut aiheellista puuttua kahdenkeskisiin puheisiin, joista osa sanottiin tunnekuohussa. Jos olisin voinut todistaa epäkohtia, koulu olisi ollut ensin poliisin tiedossa ja jo siihen aikaan myös lehdissä.

      Mutta tämäkin rehtori halusi varmasti lasten parasta (ainakin niiden, jotka hänelle siihen erityiskouluun sopivat - kahnaukset tulivatkin sosiaalisesti sopeutumattomien nuorten kohdalla. Mutta se siitä.)

      Oli tyttö, joka oli alle 5-vuotiaana jäänyt yksin kahden pikkusisaruksen kanssa. Isä(t) oli häipynyt jo aiemmin, äiti katosi baareihin, ja leikki-ikäinen jäi vauvojen kanssa. Hän ruokki vauvoja parhaansa mukaan. Itku kuitenkin lisääntyi kun maito hapantui: muutaman päivän kuluttua naapurit hälyttiväty viranomaiset. Jotka sitten suuressa viisaudessaan hajottivat lapset eri lastenkoteihin. Tyttö itki 16-vuotiaana sylissäni, kun kävin - ainoana ihmisenä ilmeisesti koskaan - lastenkodissa kylässä.

      Oli poika, joka asui äitinsä kanssa. Isä ei ollut kuvioissa. Tämä kehityshäiriöinen nuori halusi antaa minulle peilikaapin, jota oli väsännyt koko armaan vuoden puutöissä. Kieltelin, ja puhuin myös koulun rehtorin kanssa. Joka tunsi pojan taustat ja kertoi, että äitinsä kantaa kaikki koulutyöt suoraan roskiin rojuna. - Että ota sinä Char se kaappi, saa poika kerrankin kokea aitoa antamisen iloa. Äidiltä et vie mitään pois. Näin toimin, ja kutsuin pojan ja pari kaveriansa krymppaamaan kaapin (ts. katsomaan sitä uudessa kotona) omenapiirakan merkeissä.

      Muutenkin kaikki tarinani kietoutuvat tänään tavalla tai toisella suuhunpantavaan. Eikä siinä mitään: olen sielultani puolalais-juutalainen äitimuori, jolle ruoka on rakkautta! :)

      Poista
    9. Sopeutumattomista on jäänyt mieleeni matemaattisesti lahjakas nuorukainen. Hän lintsasi koulusta työkseen, mutta kävi minun "tukiopetustunneillani". Ja minun tunneillani silloinkin, kun tuurasin opettajaa. Luokanopen kanssa käytiin tilannetta läpi; hän kertoi, että poika asui kotona, mutta olot olivat huonot. Poika eli kuin koditon, nukkui pelkällä patjalla ulkovaatteissa, jos oikein ymmärsin. Kukaan ulkopuolinen ei tuohon heiveröiseen kotijärjestelyyn halunnut puuttua; minäkin tein luokanopettajan kanssa sopimuksen, että yhdessä hommataan pojalle edes peruskoulun päästötodistus.

      Kaikille hyväntahtoisille heikeille sanon, että oikeasti ei joka jumalan lapselle ole mahdollista räätälöidä stimuloivaa ja täsmäohjattua opetusta. Minäkin toimin peruskoulussa, ja erityiskoulun statuksen takia liikkumavaraa oli jo paljon. Silti piti sisällyttää kehityshäiriöiset ja muka-raggarit samaan pulkkaan. Minä vastasin olemalla paikalla, ensin välkällä ja sitten tunneilla myös. Parempaa metodia en tiedä.

      Itseohjautuva moraalin, tai täsmällisemmin oikean, ja myös yhteisöllisen toimivuuden taju, on se, mihin pyrin. - Siis: kunnes naperot oikeasti tajuavat, mitä tekevät, ja niin pitkään, kuin minua sitten tarvitaankin: olen kärppänä paikalla!

      Suhteet "omiin" lapsiini ovat alkaneet ja jatkuneet yli virkavelvollisuuden, kaikissa töissäni. Tämä ei ole ns. hyvä, vaan minulle ainoa keino toimia ihmisten kanssa. Minä sitoudun. Edelleen, nyt jo aikuisten lasteni kanssa.

      Väitän, että lapset reagoivat minun osoittamaani huomioon ja hoivaan. - Jos jollain opella ei ole auktoriteettia, en tiedä, miten sitä pitäisi tehdä. Ota tilanne haltuun? Ole särmä?

      Erityislasten kanssa huomasin, että oikeasti pärjään itsenäni: se on sitten sitä karismaa, jota otteeksi sanotaan, kai. Joka pätee ihmisten kanssa yleensäkin; nykyäänkin kompotan tarvittaessa lapsia, jos tarvetta on. Minun lapseni eivät tviittaa pipa päässä missään, ja se johtuu siitä, että he haluavat olla viksuja ja muutenkin on niin kivaa, ettei jaksa alkaa jostain tyhmästä. Aikuisiltakin törpöiltä muuten häviää se reuhka päästä kun katson.

      Ei tämä rakettitiedettä ole, otetta vain. - Hankkikaa kaikki oma ote! :)

      Poista
  12. Uutiset ovat vain uutisia mutta sosiaalipornoa me kaikki rakastamme – aina. Sosiaalipornon korkein muoto on joukkoraiskaus, josta riittää yhden lauseen uutisointi. Teko itsessään on jo kertomus, allegoria, sosiaalisuudesta ja pornosta, vallasta ja häpeästä.

    Mediavalta näkyy julmasti Punaisen risti kampanjassa "Hiljaiset katastrofit", joka korostaa että yli 90% niistä jää mediassa huomioimatta. Tv ja lehdistö joutuu kilpailemaan internetin kanssa sen omaehtoisesta sosiaalipornosta, yksityisistä julkistamisista jossa häpeä voikin näyttäytyä oman elämän sankaruutena. SoMessa ei altruistinen auttaminen ja vapaaehtoistyö ole kovassa kurssissa, koska se edellyttää että kaikki ihmiset olisivat lähtökohtaisesti rakastettavia. Olemme kaikki riittämättömiä, toisten hyvä tahto on jokaisen itse ansaittava.

    On jo unohtunut että pari vuotta sitten Winterhoff arveli että saksalaislapsista on 60-70 prosenttia häiriintyneitä aikuisten rakkauden nälän myötävaikutuksesta. Puolimatka matkustaa samalla junalla mutta viimeisessä vaunussa.

    Vaikka pohjoismaissa on lasten ruumiillinen kuritus lailla kiellettyä niin Suomessa sitä esiintyy kodeissa hämmästyttävän paljon, siitä huolimatta vanhempia syytetään kurin puutteesta lasten kasvatuksessa. Ongelma ei varmaankaa ole ns. vapaa kasvatus vaan yksipuolinen käskytys jota tehostetaan vielä fyysisesti.

    Suomessa suhtaudutaan kuritusväkivaltaan ja "kova kovaa vastaan" -metodeihin puolustellen vaikka tiedetään että väkivaltaiset ongelmanratkaisut ruokkivat väkivaltaa. Mistä johtuukaan se että juuri Yhdysvalloissa vastuuttomat vanhemmat ovat luoneet kurittomimman nuorison vaikka kuritusväkivalta on aivan huippuluokkaa eikä sitä ole laeilla kahlittu. Koulukurista en sano mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kuri ole samaa kuin kuritus.

      Sotket nyt käsitteet. Kurin synonyymi on järjestys, eikä järjestyksessä tarvita ruumillista pahoinpitelyä ollenkaan. Järjestys on ruumiillisen kurituksen vastakohta.

      Rajojen puute ja vapaa kasvatus sen sijaan liittyvät kiinteästi ruumiilliseen kurittamiseen. Kun rajat puuttuvat, vanhemmat turvautuvat helpommin lasten fyysiseen pahoinpitelyyn eli lyömiseen ja tukistuksiin.

      Kun perheessä tai yhteisössä on hyvä järjestys, eli kuri, ei tarvita milloinkaan fyysistä väkivaltaa. Sitä vartenhan kuri eli järjestys on, että voidaan elää rauhassa ja sovussa.

      Poista
    2. Mistäs moinen luento?

      Mainitsinko jossain että kuri on yhtä kuin kuritus ja viimeinen lause sisältää itse asetetun vastakkainasettelun. Olkinukesta en viitsi edes mainita.

      Poista
    3. Kerrankin (taas jälleen) olet oikeassa, ano. Eihän kuritushuonevankeuskaan tarkoita sitä että vankia koko ajan hakattaisiin. - Tai ehkä Venällä ja Iranissa. Ja muissa ns. kehitysmaissa.

      Poista
  13. - Tottelointi on päivän sana! :)

    Kun innokkaana kirjoitan, en juuri oikolue. :)

    Totteloin syömään lounasta, ja jatkakaa te kaikki.

    Kivaa, kun kesä tulee! :)

    VastaaPoista
  14. Koulukuri asiassa kaikien asiantuntijoiden ja asianosaisten kirjoitusten perusteella voisi hyvin soveltaa Erosen hihamerkki ideaa vastuuttomiin vanhempiin. Poliisin sijasta hihamerkin antaisi vanhemmille vietäväksi opettaja, kohdatessaan kurittoman oppilaan. Menetelmä olisi sikälikin hyvä että se vähentäisi turhia epäilyjä koska jo aihetodiste olisi niinkin raskauttava.

    VastaaPoista
  15. Jaksetaanko vielä tänään vääntää kurittomuudesta? Siis juuri tänään?

    Minä en. Ja jos kurista puhutaan: minkä vaan sanan voi tulkita ihan hassustikin. Kuten lapsuudenystäväni, jonka kirjoissa "pyylevä" oli super-ilkeä haukkumasana.

    Po. lapsi oli muuttanut meille Suomeen Ruotsista, eli pientä hiontaa saattoi olla sananasettelun suhteen. Silti ihmettelin "pyylevää", ja kuulin, että se oli "vain niin ilkeää", kaikki määreet kursiivilla - ystävä vielä hahmotti, ja veti silmiä sirrilleen - että pakko oli uskoa. - Jokainen saa sanoa "pyyyylevä", silmiä sirautellen, pahanenteisen näköisenä, ja väittää, ettei sana inhana toimi!

    - Siihen meidän lapsuus-maailmanaikaan ei ollut vielä läskiterrorismiä, eli Pyylevä lienee aika puhdas esimerkki rumasta sanasta itsessään.

    Tuli vain näin keväisenä päivänä sanatkin mieleen!

    VastaaPoista
  16. Pyylevä onkin kai negatiivinen ilmaisu, Char. Samoin pönäkkä ja komea naisesta sanottuna. Naisen ihannehan on olla pieni, siro ja vain ulokkeiltaan muodokas, mielellään hyvin muodokas.

    Nykyäänhän ihminen alka läskistyä jo lapsena. Lihavia lapsia on enemmän kuin ennen. On se vaan kumma, että mikään ei kai loukkaa lasta niin paljon kuin nimitys läski. Varsinkin anorektia taipuvaiuset tytöt olemattominen persuksineen ovat olevinaan läskejä. Minua kummastuttaa aina, kun laihat sanovat itseään läskiksi. Mitä he mahtavat ajatella oikeista läskeitä? Toisaalta kummastuttaa kyllä sekin, eikö oikein lihava näe, miten lihava hän on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä Iines nyt olet melkoinen epeli! :) :D:D

      Just kun yritin olla poliittisesti korrekti niin perustat kiukaan ja heität vielä löylyä!!! :)

      Läskiongelmaa on länsimaissa, juu, mutta Pyyylevän idea oli varmaan se suuhunsopimattomuus. Että oli ruma sana, vaikkei merkitystä ulkomaaneläväinen pikkulikka tiennyt.

      - Nyt on pakko syödä välillä, että jaksaa teidän kanssanne! :)

      P.S. Näitkö muuten kuvaa valahtaneesta pepusta, jonka joku huippumalli-anorektikko-tapaus esitteli iltalehdistössä? Näytti julmalta pilalta, ja sehän on tapauksena Pyyylevä! :)

      Poista
    2. Luin pyylevä-kommenttisi aika nopeasti, Char, mutta siis, minusta se on kyllä aika ruma sana. Se on jotenkin salakähmäisesti vihjaileva, sanotaan muka ihan viattomasti ja asiallisesti, mutta tarkoitetaan kuitenkin, että toinen on läski.

      Tuttavani tytölle sanoi sukulaisnainen joskus, että sinä oot tommonen "tissivä ja pyllyvä", ja nauroi päälle. Tyttö otti tämän oikeasti raskaasti, vaikka oli nauravinaan. Siis sehän tarkoitti tytön mielestä, että on iso perse ja isot läskitissit, eli on ruma. Kukaan nainen ei halua olla tissivä ja pyllyvä.

      Poista
    3. Juu, ei ole pyylevä kiva kommentti millään tavalla - eikä minun juttujani tarvitse lukea millään erityisellä hartaudella. Korjaan sitten jos sanottavaa jää! :)

      Ja aiemmin tuossa siis vitsailin! Plus että pyyyylevä on kepsu sana kaikin tavoin. Muistaisin että Anna-kirjoissa se alustavan kurja naapurintäti kuvailtiin pyyleväksi? Minun mielleyhtymäni voi tulla siitä. Monica ei ollut 7-v lukenut vielä Montgomerya. Ja puhui paremmin ruotsia kuin suomea.

      En muuten tiedä, mitä nyt haluan olla, jos saa aihetta tavallaan vaihtaa. Olin nuorena tahtomattani alipainoinen, ja olen edelleen otettu erityisesti povekkuudestani. Korostan muotojani mielellään, mutta "tissivä ja pyllyvä" ei kuulu hra Char-kokelaan sanavarastoon ainakaan naamakkain.

      Tytöille ei muuten saa sanoa ulkonäöstä mitään muuta kuin pelkästään yksiselitteisen hyvää! Kuten että voi kun olet ihana. Niinhän ne sitäpaitsi aina on, kukin omalla tavallaan.

      Kamalan kurja täti, tuo tuttavasi sukulaisnainen! Erityisen Pyylevä!!!

      Poista
  17. Char, halusin sanoa sen, että kodin merkitys on siinä, millaiseksi lapsi on kehittynyt siihen mennessä. Myös se, ettei kotia tai perhettä ole, muokkaa lasta. Puhun siis siitä, millainen lapsesta on tullut, mistä kaikki häiriöt johtuvat.

    Minua kiinnostaa siis tulevaisuus, eli se, miten lapsen varhaisvaihe saataisiin lapselle parhaaksi mahdolliseksi hänen onnellista tulevaisuuttaan varten, se, miten vanhemmat ymmärtäisivät antaa lapselle itsensä kokonaan, kun tämä on pieni. Se on vanhempien velvollisuus ja tehtävä.

    En siis kauheasti usko kouluissa tehtäviin korjausliikkeisiin, jos koko lapsen perusta on jo tuhottu tai pilalla. Paukut vauvuuteen ja varhaislapsuuteen, niin säästytään hirveältä määrältä jälkikäteen tehtävää verovaroin maksettavaa korjaustyötä, mielenterveystyötä, ihmisten kouluttamista käsittelemään ja huostaanottamaan häiriintyneitä lapsia. Kun pitäisi miettiä, miten ehkäistä häiriintyneet lapset!

    Ei ole yhteiskunnan tehtävä tehdä lapsista tasapainoisia ja onnellisia, se on vanhempien tehtävä, eikä se ole raha-asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, puhutaan vähän toistemme sivuun. Sinä asiasta, ja tavotteista, ja minä jotenkin vedän tämän aina turhan käytännölliseksi.

      Siis meinaan, että välillä voitaisiin puhua ihan siitäkin, mikä olisi toivottavaa ja hyvää - ilman vaiheita.

      Vastasin sinulle vähän jo ylhäällä, enkä tietoisesti tuonut juttua enää tähän. Olen samaa mieltä vauvuuden ja lapsuuden merkityksestä, enkä tajua, miten se voidaan koululaiskeskusteluissa sivuuttaa.

      Vaan miten ohjeistetaan aikuinen olemaan taaperolle Parempi Vanhempi?! "Minun" lasteni aikuisten kohdalla olen ollut tosi kädetön. Olen osannut vain tehdä hommaani, ja toivoa, että vanhemmatkin lopulta tajuavat jotain. Ja joissain, siunauksellisen harvinaisissa tapauksissa, eivät sabotoi työtäni.

      - Nyt vähän leikittelin vakavalla asialla, jonka Syysmyrsky otti esiin. Hoitajat ja varhaiskasvattajat joutuvat usein käytännössä hoitamaan koko perhettä. Eikä tämä ole mikään uusavuttomien ilmiö, tai maailma olisi jo valmis!

      Poista
    2. Tarkoitin siis sanoa, että siunatun harvoissa ovat tapaukset, joissa on tarvinnut surra vanhempien panosta lastenkasvatukseen.

      Korjausliikkeitä olen kyllä tehnyt. Kuten silloin, kun yhden mumelon äiti päätti hoitaa kurinpidon ja tutista-vieroituksen rikkomalla joka rikkeestä yhden tuon super-oraalisen lapsen tutin kerrallaan!

      En halunnut pojan päätyvän ainakaan noin turhasta syystä terapiaan, ja hoidin tutit "oravavauvoille" seuraavana päivänä (siis siitä, kun niitä alettiin saksia rikki. Huh! Olenko ainoa, jota vähän karmii?! Siis sekä tuttien leikkeleminen, että ahneet oravat?!)

      Haluatteko muuten nähdä iloisen paperityöläisen!

      En yleensä tuo tänne linkkejä, mutta nyt kaiken kurjuuden jälkeen on pakko

      http://www.youtube.com/watch?v=RP4abiHdQpc

      - Ei liene Tulevaisuuden Syrjäytyjän profiili, tämä...

      Poista
    3. Char, minusta vanhempia ei voi jälkikäteen ohjeistaa paljonkaan, ainakaan minusta ei ole neuvomaan ketään, enkä pidä ollenkaan ajatuksesta neuvoa ketään heidän lapsensa kanssa kasvamisessa. Suurin osa vanhemmista rakastaa ja hoivaa lapsiaan vaistomaisesti oikein, osaten kohdata lapsen tarpeet ja sisimmän.

      Kyse on aina vähemmistöstä, kun puhutaan lasten väärinkohtelusta. Ja nämä lapset erottuvat isostakin joukosta, koska joko vaativat kaiken tilan itselleen tai toinen vaihtoehto - pyrkivät vetäytymään syrjään kaikesta. Näitä voidaan auttaa konkreettisesti terveydenhoidollisella tuella ja erityisoppimisen keinoin. Nämäkään lapset eivät silti kaipaa päänsilitystä, koska liiallinen ymmärtäminen saa lapsen tuntemaan itsensä huonoksi. Lapselta voi edellyttää esimerkiksi hyvää käytöstä, huonoa käytöstä ei saa ymmärtää, koska lapsi on erityisen tuen tarpeessa. Semmoinen on karhunpalvelus lapselle. Mutta siis juuri näille lapsille pitääkin tehdä korjausliikkeitä.

      Vaan itseäni siis kiinnostaa koko prosessissa se, miten ehkäistä lasten häiriintymiset, ahdingot ja syrjäytymiset ennalta. Miksi pidetään yllä huippukallista tukijärjestlmää ja satsataan siihen jatkuvasti enemmän, kun sen sijaan voitaisiin suunnata resursseja sinne, missä häiriöt syntyvät, varhaisvuosiin.

      Ainoa keino tietämättömyyttä vastaan on tieto, ei ohjeitten anatminen, ei vanhempien käskyttäminen. Ydinkysymys onkin: miten saada tieto perille ajoissa?

      Minusta jo kouluun pitäisi lisätä kehityspsykologisia eli vauvakursseja vakavalla tieteellisellä pohjalla, ei mitään naureskeltavaa hellanlettaskurssia, vaan tietoa ihmisen sosiaalisesta kehittymisestä konkreettisella tasolla: konkreettisena esimerkkinä se, että jos lapsi jätetään ilman ohjausta ryhmään, ryhmässä vallitsee ennen pitkää anarkia ja aggressio astuu menetelmäksi saavuttaa päämäärä. Usea nuori ei sitä paitsi tunne vauvan kehityskaarta ihmiseksi, ei tiedä sitäkään, että aluksi vauva ei tiedä olevansa erillinen olento äidistään eli imettäjästään tai ensihoitajastaan. Hän luulee olevansa koko maailma, eli sama kuvio, joka jää narsistiksi kehittyvän päähän. Uskon oman kokemukseni perusteella, että tämä kiinnostaisi nuoria yhtä paljon ainakin kuin ilmassa leijuvat filosofian kurssit. Voin kuvitella niitä keskusteluja, joita luokissa käytäisiin ja siinä jokainen joutuisi sisäistämään asiat kun osallistuisi keskusteluun.

      Poista
    4. Oho, anteeksi pituus, innostuin paasaamaan! Toivottavasti joku jaksaa lukea, siellä on hieno ehdotus!

      Tuo ehdottamani kouluopetus tähtää siis tulevaisuuteen, tulevien vanhempien henkiseen kasvattamiseen ja tiedon lisäämiseen - menneisyyttä emme voi pelastaa, voimme vain maksaa tekemistämme virheistä!

      Poista
  18. Tasapainoisen ja onnellisen aikuisuuden siemenet kylvetään tottakai jo varhaislapsuudessa mutta ongelma on vain siinä että jokainen itu on vähän erilainen johon vaikuttavat kasvupaikka ja olosuhteet. Jokaisen vanhemman pitäisi pystyä tunnistamaa nuo muuttujat ja soveltamaan niitä käytäntöön parhaan lopputuloksen saamisesksi.

    Yhteiskunta joutuu "korjausliikkeiden kanssa aina tekemisiin tavalla tai toisella. Vaikka kaikki vanhemmat olisivat yhteneväisen ja parhaan tiedon omaavia on täyttä utopiaa odottaa siitä seuraavan kaikille auvoinen aikuisuus.

    Näyttäisi myös siltä että kaikkia tyttölapsia olisi hyvä siunata syntymässään uhkeilla muodoilla.

    VastaaPoista
  19. Saman perheen lapsetkin kehittyvät erilaisiksi, vaikka heillä on samanlainen kasvatus. Tämä johtuu ihmisen synnynnäisistä temperamenttipiirteistä.

    Tuolla ylempänä ehdottamallani varhaisella tiedon lisäämisellä voidaankin estää räikeät lapsetn väärinkohtelut, ei hienosäätää kutakin lasta halutun kaltaiseksi - sellainen ei ole tarpeen. Lapsi kasvakoon vapaasti omaksi itsekseen, voiden luottaa aina läsnäolevaan tukeen ja turvaan, joka ilmenee ohjauksena yhteisöllisyyteen ja elämän ja ihmisyyden kunnioittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi en käyttänyt sanaa kasvatus ollenkaan.

      Poista
    2. Minäkään en käytä kasvatussanaa kovin usein, missään yhteydessä, jos mahdolista. Vältän sanaa siksi, että se on kuin jokin irrallinen menetelmä, jolla lapsia muokataan mieleiseksi.

      Puhun mieluummin lapsen kohtaamisesta, läsnäolosta sillä tavalla, että lapsi kohdataan tämän ymmärtämällä tavalla, huomataan lapsi ja viestitään hänen kanssaan.

      Poista
  20. Kiitos, samoin sinulle Anna ja kaikille muillekin!

    Muistakaat, että tänään on myös Yrjön päivä.

    Sitä kesällä, mitä yrjönä, sanottiin ennen. Mitään ei myös pitänyt antaa kenellekään yrjönä, jottei piru veisi loppujakin, uskottiin Kontiolahdella. Olkaat siis tarkkana.

    VastaaPoista
  21. Kuten Iineskin sanoi ei lapsia voida kasvattaa halutun mukaisiksi. Jokaisen kannattaa vilkaista omia sisaruksiaan, lapsiaan tai vaikka lapsenlapsiaan ja miettiä, onko niissä penteleissä mitään yhteistä. Omista jälkeläisistäni minua muistuttaa eniten lapsenlapsenlapseni. Hän on kaunis, huumorintajuinen ja älykäs. Olen selittänyt hänen typerälle, tuhnuiselle isälleen, että joskus geenit vain loikkaavat sukupolvien yli, eikä hänen tarvitse epäillä isyyttään.

    VastaaPoista
  22. Esimerkiksi sisareni ja minä olemme kuin eri puusta veistettyjä, toinen tyypillinen ekstrovertti, toinen introvertti. Lahjakkuudetkin ovat eri aloilla, toinen esimerkiksi musikaalinen, toinen epämusikaalinen.

    Vaan paljon yhteistäkin on, sillä molemmat olemme härkiä ja tykkäämme kauniista ja hyvästä ja makoisasta.

    VastaaPoista
  23. Amatööribiologina en voi olla muuta kuin samaa mieltä kanssanne. (hieroo salmiakkijauhetta avoimiin haavoihinsa) Geenit, eli dna/rna-informaatio, tosiaan loikk... käyttäisin mielummin termiä "pomppivat"... tosiaan usein sukupolven/-polvien yli aina n. neljänteen polveen asti. (kts. Raamattu, siv. 117, jae se ja se, ja höpise omiasi) Ajatellaanpa vaikka ihmisen ulkonäköä. Isäni oli komeampi kuin Tauno Palo ja tyttäreni paljon nätimpi kuin Ansa Ikonen. Silti Edvin Laine lupasi palkata minut vain Quasimodon rooliin jos SF joskus vilmaa suomalaisversion "Esmerald ja Hattulan kirkon Kellonsoittajaa".

    Mutta, emme ehtineet. (Edvin ehti ensin kuolla.)

    VastaaPoista
  24. Iines: "Pyylevä onkin kai negatiivinen ilmaisu, Char. Samoin pönäkkä ja komea naisesta sanottuna. Naisen ihannehan on olla pieni, siro ja vain ulokkeiltaan muodokas..."

    Sanon kuin Thatcher-vainaa EU-vaatimuksiin: Ei, ei ja ei.

    No, pyylevässä on ehkä hieman moitettakin, mutta muutenhan se on lupsakka ilmaus ja viittaa hyväntuuliseen immeiseen, pyylevään naurevaiseen piikaan tai emäntään.

    Mutta komeako muka naisesta sanottuna negatiivinen? Tunnen monia komeita naisia ja jokaista katselen mielelläni. Rotunaisia.

    Ja eikö "naisen ihanne" ole - ainakin jos muoti- ja missimaailmaa uskomme - vähintäänkin 175-senttinen hontelo kuikelo, joka koikkelehtii eteenpäin polvia rivakasti nostellen, huulet mutrussa ja eteerisesti ei-minnekään mulkoillen?

    Mutta tarkoitkin siis reaalimaailmaa? Eiköhän siinäkin kurvikkuus lyö sirouden? Mistä sen siron tähän nappasitkin?

    Mutta luitteko ip-lehdistä millaisia vaatimuksia naiset asettavat miehelle! Pitää olla pitkä, harteva ja kikkelikäs. Herra siunaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, ei ainutkaan nainen halua olla pyylevä, punakka ja lupsakka piika tai komea emäntä, niin hauska semmoinen kuin onkin kotimaisessa elokuvassa tai romaanissa. Nainen haluaa olla hoikka ja eteerinen, runollinen sielukas kaunotar, hoikin uumin ja korkein huokailevin povin, keinuvin pyörein lantein ja kirein pohjelihaskumparein.

      Minusta miehen ei pidä muuten olla pitkä ja harteva, vaan mieluummin vantteran lyhyt ja harteva. Kikkelistä en osaa sanoa, mutta inhoan naisia, jotka sanovat, että ei koolla ole väliä. He valehtevat. Lumevaikutelmakin merkitsee jotain, mielikuvilla on uskomaton tenhovoima. Mielikuva on oikeastaan tärkeämpi kuin mikään todellinen. Ja miksi kukaan ei koskaan sano, että tärkeintä on puhuminen, se miten mies puhuu, millä tavalla ja mitä sanoo. Se on nimittäin ykkönen. Jos kukkakeppi sanoo oikeat sanat, se on siinä.

      Poista
    2. Olen sitä pohtinut,kyynikko olen, kuten Sari joskus sanoi.

      Muodikkaaksi sanotaan sellaista ihmistä, joka ei osaa kuvitella itseään toisten silmin.

      Nuoret tytöntylleröiset, ihanaiset älyköt, kulkevat julkisilla paikoilla sukkahousuissa, joista tulee elävästi mieleen Kalevala ja sen runo:

      Ei ollut pyllynsä perin iso;
      pakaroista toinen hämehessä heilui,
      toinen karjalan kuun pimensi.
      Väinämöistä kun karkuun koitti,
      pikkuruiset pikkureidet pilkahti,
      järisi järin jykevä maalima,
      anoi autuaat armahtavaa armoa.


      Kikkeleistä ei tule mieleeni kuin Antti Kaikkonen, mutten voi jatkaa, kun tekee mieleni tekee vain sanoa, että hanki nyt, Satu, pikku satutäti, itsellesi mies eikä mikään maineetta parempi!



      Poista
    3. Olen aina, etenkin tähän asti, kuvitellut että Riku Riemu on fiksu ja asiallinen ihminen. Mutta nyt täytyy sanoa (voi vittulan väki), että niin on.

      Poista
    4. Kiitos ihailijapostista, Mikis!

      Suorastaan häkeltyneenä innostuin laittamaan hieman lisää terveisiä Sadulle! - Sellaisia oikeita pikkupikku Satuterveisiä!

      Tammy Wynette: Joskus on niin vaikeaa, mutta kuitenkin...



      Poista
    5. Tammy Wynette laulaa kyllä kivasti. (Vaikka ei ole yhtä pullea kuin Anita Välkki.) Monet laihat naislaulajat laulavat hyvin. (Vaikka en ymmärrä mistä he saavat kaikupohjaa?)

      Poista
  25. Jaa, mitäs mieltä täällä sitten ollaan? Minä en ainakaan tiedä, mitä mieltä minä olen ja mistä pitäisi olla, tai mihin mikis nyt yhdyt. Tässä ei nyt kunnon aihetta ole, kunhan päiväkirjailin tuossa jotakin ihmeellistä.

    Manailen tässä mokkuloiden huonoutta. Dna:n mies soitti jokin aika sitten ja vaihdoin 3G-mokkulani 4G-mokkulaan saadakseni lisää nopeutta näppikseeni. Vaan kyllä tämäkin nykii ja pätkii, vaikka hintaa tuli lisää. Miksi puhelinnetti pystyy olemaan niin huisin nopea, mutta mokkula on kuin täi tervassa? Mikä siinä voi olla niin vaikeaa? Täällä on niin komeat linkkitornitkin.

    VastaaPoista
  26. Mistäs minä sen tiedän mitä mieltä minä olen? Äsken kävelin ulkona, siellä satoi, minulla oli talvipomppa päällä ja taisin kastua? En pysähtynyt tutkimaan asiaan praktisemmin vaan jatkoin kävelemistäni. Avasin vaan suuni ja nautin HooKaksOosta. Eilen, tai oliko se toissapäivänä, kun Tapsa oli Lontoossa, minä heräsinkin Sokos-hotellista Hämeenlinnassa. Ja kun repäisin verhot ikkunalta niin ikkunalaudalla seisoi joku lintu joka katseli minua. Samperi, kun säikähdin. (Vaikka ei minulla mitään salattavaa ole.) Mutta rentouduin vasta sitten kun se Kondoorikotka lehahti siivilleen ja lensi muualle.

    Äsken satoi, Pennejä Taivaasta, kesäsadetta. Kivaa! (Jos uskoisin Jumalaan, niin rukoilisin Siltä, että huomenna minua ei nälkäiset Kondoomikotkat tuijottelisi. Olisi muuten vaan harmoonista.)

    VastaaPoista
  27. Pyylevät ihmiset, etenkin naiset, ovat pyyleviä. Monet miehet tykkäävät heistä, minä en, se ei ole heidän vaan minun vikani. Jos taas jotkut naiset - siis teoriassa - eivät tykkää minusta, niin sehän ei minun vika ole vaan heidän. (Of koos.)

    VastaaPoista
  28. En ymmärrä kaikkea; mut miks' kaikki asiat olisi tehtykään minun ymmärrettäväksi? (Sitäkään en käsitä.) Rakastan sanoja, tämä on virolainen opiskelijalaulu, voi että se on hellyttävä.

    (katkelma)

    Ja jos tänään kaatuisin, olen huomenna kuollut mies.
    Ystäväni kantaisivat minut hautaan ennen iltaa.
    ---
    Kolme sinivuokkoa kukkivat minun hautakummullani.
    Korea ratsumies katkoo niitä ilkein käsin.
    ---
    Mene helvettiin, korea ratsumies, anna kukkien kukkia,
    Niitä juuri olisi halunnut nähdä kaunein tyttöni



    Kummallinen runo... vaikkakin ymmärrettävä. Mutta kummallinen silti. (Virolaiset on kummallisia. Mutta niin on kyllä suomalaisetkin.)

    VastaaPoista
  29. Taisin kehua tuota kuvan linkkitornia liikaa. Minulla kyllä tämä 4 geeksi sanottu pelittää hyvin. Teillä taitaa siellä kuitenkin olla käytössä vain kepulainen pikku gee.

    Taisin muuten jo kertoa, että soneran poika soitti minulle ennen vuodenvaihdetta ja ystävällisesti sitä tarjosi; kehui halpaa hintaa ja nopeaa toimivuutta. Hyvin onkin pelannut, sopimustekstejä en tosin viitsinyt lukea ja nyt on jo kallistunut tuntuvasti.


    Lupasi silloin lähettää uuden mokkulan postissa, kun liikaa vaivaa olisi minun ollut käydä muutaman kilometrin päässä myymälässä. Se oli tosi kivaa; muutaman päivän päästä tuli postiluukusta lappu: "teille on iso paketti, joka on noudettavissa postista!" - Sonera ja Posti ovat nykyään siinä samassa kauppakeskuksessa, missä kaikki muutkin liikkeet kylässämme.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 4G osalta myydään vielä paljolti asiakkaiden toiveita. Tilanne sen osalta vastaa aika pitkälle sitä mitä oli kännyköiden markkinoille tulon tai 3G lanseerauksen alkuaikoina. Toimivuus on pitkälti kiinni kulloisestakin maantieteellisestä paikasta. Vaikka yhteyden pitäisi toimia operaattorin esittämien peittokarttojen mukaisesti niin kohteen korkeuserot tai materiaaliset esteet vaikuttavat yhteyteen ratkaisevasti koska se edellyttää ns. näköyhteyttä tukiasemaan, puhumattakaan yhteyden kokonaisvolyymistä.

      Pelkkä operaattorin lupaus ei takaa yheyden toimivuutta.

      Itse kokeilin DNA 4G huippunopeaa mokkulaa jossa oli mahdollisuus asettaa oletusarvoiksi sekä 3G että 4G mutta kahden viikon kokeen aikana ei 4G ominaisuus kertaakaan kävellyt 3G yli voimakkuudessa. Maantieteellisesti kysymys ei ollut mistään reuna- tai syrjäalueesta.

      Poista
    2. Mokkulan hankin etupäässä mökkikäyttöä varten, ja siellä rannikolla 3G:kin toimii hyvin, kun lähellä Eurajoella on jokin isompi yhteysasema. 4G on siellä varmaan huippunopea, kunhan pääsen kokeilemaan sitä kohtapuoliin.

      Täällä Satakunnan sisämaassa yhteys on onnettoman huono, ja tämä 4G tuntuu nyt katkeilevan, mitä puolestaan 3G ei tehnyt, 3G vain nyki ja hidasteli, mitä sitten taas 4G ei tee niin paljon - on siis kyllä nopeampi mutta pätkivämpi, yhteys katkeaa juuri, kun olet kirjoittanut pitkän upean kommenttipaasauksen ja postannut sen. Kukaan ei tietenkään menetä mitään.

      Poista
  30. En mitenkään halua väittää etteikö olisi vähintäinkin ymmärrettävää tai perinteisen sukupuoliroolituksen vaistaista olettaa myös feministisen pitäytyvän pelkissä biologisissa faktoissa toivoessaan että jos tarjottavana on yhden litran sijasta kaksi maitolitraa niin elämän edellytykset ovat myös paremmat parilla lisätuumalla, koska todellisuus, eteen ottamattakin, on selvää, koska, jopa heidänkin panostuksensa on siltäkin osin suurenpaa.

    Niinhän minä jo sanoin.

    VastaaPoista
  31. Hämeenlinna Sokos-hotellissa, jos se tarkoittaa Vaakunaa, olen muuten minäkin yöpynyt. Steen Christenseenkin otettiin sieltä kiinni, mutta se ei kuulu tähän.

    (kirjotin tähän perään pajon muisteluksia ko. reissusta, mutta pyyhin ne sitten pois.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin Steenin. Ja muistaakseni Steen pelasin aulassa raha-automaattia kun siihen tuli pari(kymmentä) poliisisetää jotka kysyivät häneltä... että...

      Tuo Vaakunahotelli on kyllä ulkoapäin yhä edelleen upean linnamaisen näköinen mökki. Mutta sisältäpäin jo aika "kulahtanut". (Eli sopi hyvin minun makuuni.)

      Poista
  32. Minäkin sanoisin bioloogiselta kannalta että - siis jos joisin hehtolitroittain maitoa - että "kylläpäs minulle maito maittaa". Mutta sitä en uskalla sanoa miten faktista roolikäyttäytymistä tämä olisi? Koska maito on minusta s-tanan pahaa!

    Toisaalta, jos penikseni yht'äkkiä pitenisi parilla tuumalla niin minunhan pitäisi uudistaa koko alushousuasustoni. Se taas vaatisi aikamoisia taloudellisisia investointeja. (Kyse on samasta asiasta kuin remontoisi huonokuntoisen asunnon. Ja myy sen sitten. Saako siitä muka sen verran paremman hinnan että ko. satsaus kannattaa tehdä? Vähän epäilen.)

    Ps. Tästä että "todellisuus, eteen ottamattakin, on selvää, koska, jopa heidänkin panostuksensa on siltäkin osin suurenpaa", olen samaa mieltä. - Se on nimittäin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten vitun totta., tai ainakin se on melkein joka toiselle totta tai sitten se on jokaisella mutta ne joka toiset ovat nähtävästi sitä mieltä että olisi kaikille parempi jos lähtisivät siitä että on parempaa jos kaikki on sitä miltä näyttää.

      Toisista ainakin ja saattaisinhan minäkin olla samaa mieltä jos edes minulle olisi se selvää.

      Tosin, en itse sitä epäile.

      Yhdestä asiasta olen iloinen, olemme samaa miltä.

      Poista
  33. Ps. Anteeksi, anonyymi, oikeasti minä en ymmärtänyt mitään mitä sanoit. Mutta olen varma siitä että ei se Sinun vikasi ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!



      Samoin.

      Poista
    2. Olisit vielä sympaattisempi, anonyymi, jos ottaisit itsellesi jonkun nimimerkin. Jota käytät. Kun Sinulla on niin paljon asioita joita haluat sano. - Ihan totta. - mikis

      Poista
  34. Aikoinaan, kun seilasin merta, niin minulle uskoteltiin että aasialaisilla naisilla "se" on poikittain. Eikä ollut! Tai siis oli huhupuhetta. Tai enhän minä ikinä Aasiassa ole ollut. Kerran kävin Leningraadissa mutta onhan siitä... jo, aikaa. Eräs ystäväni kävi Afkanistanissa 60-luvulla. Mutta se on mielestäni ihan toinen asia. Mehän, anonyymi, pyrimme katsomaan asioita eteen päin, emmekä taakse. - Vai mitä mieltä Sä olet?

    VastaaPoista
  35. Minäkin muuten toivon, että anonyymit ottaisivat itselleen nimimerkin kohdasta Nimi/URL-osoite, ja pysyisivät siinä ainakin yhden keskustelun ajan. On vähän kakofoninen tunnelma, kun monta anonyymia seikkailee yhtaikaa, eikä tiedä, kelle sanansa osoittaa. Pakko ei toki ole, mutta pieni vaivahan se on keksiä vaikka että Arja Lohjalta tai Heikki Hätälä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minä olen Heikki Hätälä Lohjalta. Ja soitan semmosen asian takia että minkäs takia rouvalla on ny kauhee hinku alkaa panetella mua? Siis kysyn, jos tässä veministiplokissa saa kysellä. Tä...? (paiskas luurin korvaan. no voihan perse)

      Poista
    2. Veministiplokissa kysyminen on jopa toivottavaa.

      Tämähän on hauskaa, vähän samoin kuin kerran tunnilla.

      Kerroin luokalle, että kyllä kuulkaas taustat vaikuttavat. Että jos te olette vaikka tulenapalavan kommunistin tytär ja olette hakemassa työpaikkaa kaupallisesta yrityksestä, niin tuskin te sitä työpaikkaa siitä yrityksestä saatte.

      No siinä luokasssa sattui istumaan tulenapalavan kommunistin tytär, joka aikoi hakea kesätyöpaikkaa yrityksestä, vaikken minä tästä isästä ja tytön aikeista mitään tiennyt. Tulenapalava kommunisti oli sitten soittanut rehtorille ja sanonut, että minä haukuin tunnilla hänen tytärtään kommunistin tyttäreksi ja ettei tämä saa töitä. Aina on siis joku joka löytää itsensä toisen sanoista niin kuin Heikki Hätälä Lohjalta.

      Poista
  36. Minun vanhaa nimimerkkiäni "Paljeovi" saa myös käyttää. (En itsekään ole käyttänyt sitä kuin kerran. Ja silloinkin vain sen takia kun mua rupes kauheesti vituttaa mut.)

    VastaaPoista
  37. Minulla on tuolla valokuvablogin puolella kommentoinut hertttainen Irja Mikkelistä, sekä Väinö Etelä-Pohjanmaalta (hänellä on mustasukkainen feministivaimo) sekä salaperäinen Yksipallinen. Olen kutsunut heitä tännekin, kun olen paasannut täällä niin raskaasti viime aikoina, että pientä jäniskevennystä kaivataan. Toivottavasti joskus pistäytyvät.

    VastaaPoista
  38. Itse näin toissapäivänä Aulangolla kesän ensimmäisen perhosen. Oli huhtikuun 22s päivä. Eli mitä ihmeellistä siinä? Siinä oli ihmeellistä se että EN PYSTYNYT TUNNISTAMAAN SITÄ PERHOSTA! Ei se mikään "normaali" päiväperhonen ollut, kyllä minä ne tunnen, ei niitä ole kuin noinjotain 129 eri lajia. Tämän täytyi olla... vaikka se muistutti tiettyä yökköstä... päiväperhonen. Koska oli päivä, kun se lensi. Mutta ei se mikään piippopaksupääkään ollut? Tai lasisiiipi; nekin lentelee päivisin. (Mutta vasta kesällä.) Kyllä minä ihmettelin, ja ihmettelen edelleenkin... Se täytyy olla se tietty yökkönen! Oli vaan vahingossa herännyt. Vaikka oli aamu, vasta?


    http://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olosuhteet huomioon ottaen veikkaan lasisiipiveikkosta. Meitä... ei kun niitä lepattelee avattujen terassien liepeillä keväisin.

      Mutta missä viipyilee R.Riemun suopursuinen Mukka? Milloin se pelmahtaa sieluihimme suljettavaksi ja maailmaamme avarruttavaksi?

      Poista
    2. Niin, missä viipyy. Kehottaisin arvon herra Riemua muistamaan sen, jos vain muistaa, että alamme olla iässä, jossa unohdamme entistä nopeammin ja entistä enemmän lukemastamme ja kaikesta muustakin.

      t. eräs joka ei haluaisi kerrata Syntistä laulua kolmatta kertaa.

      Poista
    3. Mikikselle, joka on nähnyt tuntemattoman perhosen, vaikka omaa biologista tietämystä.

      Minäpäs bongasin tänään elämäni ensimmäisen kirjavan omituisen linnun. Kirjasta katsoin, vaikka epäilys jo oli, että se oli tikli! Kuva on todisteena, mutta se tärähti, kun kuvaaja innostui liikaa. Lintukirjan mukaan tikli on harvinaistunut laji, parimäärä on vain 4 000 - 8 000.

      Poista
    4. Yritän kiirehtiä, mutta aivan lähipäivinä en saa vielä valmista. Ensi viikkoon menee.

      Poista
    5. Älä ota kiirepaineita, leikkiä tuo oli tuossa yllä.

      Poista
    6. Aika karmee hajonta tuossa Tiklien kappalemäärässä. Gallupeissa tommosia ei hyväksyttäisi. Ajattelepa ite että jos Kokoomus ennusteitten mukaan seuraavissa eduskuntavaaleissa saisi n. 40 - 80 paikkaa, niin se on ihan sama mitä se saisi. Kun se ei kumminkaan sopisi kolmen prosentin (3%) virhemarginaalin sisään. Eli ennuste olisi (pirun) huono. - Ps. Sellainen ennuste olisi hyvä jossa Kokoomus saisi 5 paikkaa. (Mahtuisivat kerralla samaan vessaan. S-tana.)

      Poista
    7. Hajonnasta sopii syyttää Lasse J. Laineen lintukirjaa.

      Vaan tiesitkös, mikis kaunokainen, että rantakurvin (xenus cinereus) parimäärä on vain 10 - 15)?

      Poista
    8. PS Rantakurvilla on ylöspäin kaartuva nokka ja lyhyehköt jalat, ja se on hieman etupainoinen. Lisäksi se keinuttaa pyrstöään ylös ja alas.

      Poista
    9. Jopas jotakin! Minustakin semmoiset oliot jotka keinuttavat pyrstöään ylös ja alas ovat kiehtovia. (Enkä nyt puhu mistään Ilolinnuista.)

      "Tulta päin, tulta päin, tulta päin... Tämä marssimme soi vain näin...!"

      (sekoaa lopullisesti. lentää selälleen kuin koppakuoriainen. eikä pääse enää tolpilleen. eikä enää inahda)

      Poista
  39. Otanmäellä, eli Vuolijoella, jossa on Lintuvesiallas ja lintutorni, tai oikeastaan kolme, niin minä olin kerran keväällä niistä yhdessä. Ja katselin taivaalle jossa oli pilviä. Oli siellä lintujakin. Ja kun olin niin korkealla, niin näinhän minä miten linnut pitivät jalkojaan mahaansa vasten kun lensivät. Tornissa oli myös ruutupaperivihko (Raf.Haarla) johon sai kirjata lintuhavaintojaan. Minä kirjoitin "srutsipari lensi pääni yli Kaakosta Koilliseen. ja myöhemmin albtrossi käveli (harmistuneen näköisenä) polkua pitkin myös Kaakkoon. eikun Koilliseen." Ps. Kajaanin ornitologit väittivät että olin mukamas juovuksissa. Ite olivat!

    Vaikka en minä kyllä oikeasti tunne lintuja. Minusta ne on kaikki saman näköisiä. No, okey, onhan ne eri kokoisia. Ja toiset on ihan eri värisiä. Mutta noin periaattellisesti ne on ihan samanlaisia. - Mun mielestä.

    VastaaPoista
  40. Herran henkselit!

    Muutama hetki poies pääkallopaikalta, ja täällä ollaan taas kipitetty aiheesta toiseen kuin sähköjänikset!

    Iines, ehdottomasti kannatan vapaaehtoisten kurssien re varhaislapsuuden kehitys kaikille halukkaille aikuisille - siis meitähän on tässä hommassa koko kylä mukana, vanhempien lisäksi. :)

    Pyylevästä nyt saatiin uusi aihe, ja suhtaudun siihen ristiriitaisesti. Kun en siis tarkoittanut puhua kenenkään elonpainosta, vaan erityisesti siitä, miten lapset (varsinkin äidinkieleltään ei-valtakieliset) mieltävät sanoja. Vrt. "Sä oot äiti mun sisu", sanoi rakas siskonpoika. Eikä viitannut äitinsä luonteenlujuuteen tai muuhun mahtiin, ei suomalaiseen perimäänsä tiettävästi mitenkään, vaan siihen, että naperona tykkäsi Sisu-autoista eniten. Paras asia maailmassa = Sisu = äiti.

    Välillä asiat ovat noinkin helppoja.

    Kenenkään tai minkään koosta en halua puhua muuta paitsi sanoa, että Chez Char mittatikut ja kellonajat jäävät budoaarin kynnykselle. Tämmöisenä viitä-vaille-vajaa-seksologina uskon vahvasti, että kuppikoot niin ala- kuin yläpäissäkin ovat loppujen lopuksi toisarvoisia.

    Aihe on toki herkkä ja henkilökohtainen, mutta voin yleisluontoisesti kertoa, että nuorena likkana silloinen ihana poikaystävä huomasi pitävänsä vällyjen välissä enemmän miehistä kuin naisista, ja ehkä vielä tärkeämmin tajusi ettei halua sitoutua kehenkään. Oltiin aikuisia jo, ja on minulla maailman sivu ollut homoystäviä, mutta en ihan tuohonkaan ollut mitenkään varautunut. - Puhuttiin muutenkin kaikki asiat, vaikeatkin; ei tuo mikään monumentaalinen kriisi ollut.

    Mutta ihan tarpeeksi kokemattomalle likalle silti. V. oli sikäli aivan ihana, ja edelleen rakas ystävä, kun sai suunsa auki, ja kertoi missä mennään. Hän halusi pitää minut parhaana ystävänään - ja minä sitten hyvin nopsaan venyin siihen. Kriiseilin kyllä itsekseni - "mikä on minun naiseuteni, jos poikaystävä päätyy homoksi", jos karkeasti typistän - likkakavereitten ja siskojen kanssa, minkä henkilökohtaisen kasvun paikan V. myös varmasti tajusi ja tiesi.

    "Seksuaalisuus ei riipu kumppanin mielihaluista, vaan itsestäsi", on se oikea vastaus. Ei minua määrittänyt silloinkaan kukaan muu kuin minä itse.

    Niin että minun kirjoissani halukas mies on hyvä rakastajamies, jos innostuksen määrästä nimenomaan minun henkilöäni kohtaan puhutaan.

    Miehet, jotka oikeasti, livenä, arvostelevat naisten ulkonäköä, ovat niin etäällä minusta, että ei hätiä mitiä. Minä olen aika nuoresta oppinut arvostamaan seksuaalisuutta sellaisenaan - omaani, ja myös kaveriseksiä, ja lähelläpitämisseksiä - etten edes puheiden tasolla väheksy mitään enkä ketään. Katson tietty mihin lähden, se nyt kai on selvää, mutta sitten en enää enempiä mittaile mitään.

    Tämä siis on vain minun kokemuksen muovaama mielipiteeni, enkä suinkaan suomi ketään ihmistä, jolla on ns. takahuoneraideri kumppaneiden suhteen. - Jatkakaa toki, mutta hauskempaakin teillä voisi olla, väitän minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Tuohon pullukka-juttuun: oma painoni on tässä vuosien aikana vaihdellut, sairauden ja lääkkeiden takia. Voin kertoa, ettei miesten vilkkusilmäisyyden tai flirttailun määrä ole määrällisesti tai laadullisesti muuttunut. Siis jopa kurjimpina päivinä, kun olisin vain halunnut hiljaa hiipiä labrakokeisiin ja rypeä itsesäälissä - ja olin jättänyt hiukset pesemättä, vyöttäytynyt muodottamaan tunikaan, eikä huulipuna ollut suutani hipaissut: kyä siellä se huoltomies/bussi-vierus-kaveri/taksikuski-uros kuopiii maata, ja pyytää uloskin. Että varokaatten, naiset: ette te ole miehisiltä lihallisilta himoilta koskaan turvassa missään! :)

      Poista
    2. Char, ethän sinä kenenkään elopainosta puhunut. Enkä huomaa kenenkään vihjanneen siihen suuntaan. Sanojen merkityksiä ja vivahteita on hauska pohtia, ja sitä, miten sanoja mielletään. Aivan yleinen tosiasiahan on, että naisilla on lähes aina mielestään liian iso takamus. Muistan 44-kiloisen Sirpan, joka suri takamuksensa kumpua, jota muut tosin eivät enää nähneet.

      Seksuaalisuudesta taidettiin päätyä vanhaan lopputulemaan: se on korvien välissä.

      Poista
    3. Susan Elizabeth Phillipsin kirjassa "First Lady" oli sankarina mies, jolla oli leegio siskoja, ja kaikilla ulkonäköpaineita. Matt lopetti sisarten, ja naisten yleensäkin, ongelmien vakavasti ottamisen siinä kohtaa kun yksi pikkusisko valitti, että hänellä on lihavat peukalot. :)

      Poista
    4. Lihavat peukalot -syndrooma on tuttua. Vaikka muu olisi hyvää, aina löytyy jokin paikka, johon ei ole tyytyväinen. Tämä on niin naisellista. Ja yhtään naista en tunne, jonka takamus ei olisi hänen mielestään sopiva tai tarpeeksi pieni. Persus on juuri se paikka, johon arvelen naisen olevat tyytymättömin, jos kysely tehtäisiin.

      Poista
  41. http://www.avatv.fi/kauneusjahyvinvointi/artikkeli.shtml/naisilla-huolestuttava-ongelma-ulkonaon-kanssa--sorrutko-tahan/2013/04/1744895

    Surullista, jos näin on.

    Nimim. "eräs miäs"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräs Miäs,

      olet niinkuin fiksut ja tuntevat miehet yleensäkin. :)

      Tätä yritin tuolla vitsikkääksi tarkoitetulla paksu peukku-esimerkillä kömpelösti esittää: naiset itse luovat paineita itselleen. Totta kai tunteeton kommentointi ja huutelu voi satuttaa, varsinkin nuoria ja epävarmoja. Mutta kun hyvät miehet eivät sellaista harrasta: miksi ahdistua ääliöiden mielipiteistä?

      Tämä ei siis ole retorinen kysymys, hyvät naiset!

      Muistan yhden esimerkin muutaman vuoden takaa. Olin ystävättären ja hänen serkkulikkansa kanssa suositulla uimarannalla. Oltiin pludittu ja muutenkin uitu, ja sitten lähdettiin upeana aurinkopäivänä kioskille. Vastaan tuli nuorten kännipäisten miesten lauma, kaljapullot heiluen. Kaikki katsoivat polulla ohitettaessa asiakseen kommentoida meitä. - "Toi laiha (= ystävänne Char) kelpais, mutta sillä on liian pienet tissit", oli lopputulos.

      Ystävän ja hyvin nuoren serkkulikan posket helottivat. Heitä loukkasi koko tilanne, tietty, mutta kun pahin suunsoitto kohdistui minuun, he loivat arkoja katseita minuun, kun öykkäreistä päästiin. - Vai oliko se pahinta?! Kun heidät sivuutettiin ilman lopullista hyväksyntää, kaikkien loukkaavien määreiden jälkeen.

      Voin iloksenne ilmoittaa, että purin suuta yhteen, etten rähättänyt nauramaan. Siis kamoon. Poveni on aina ollut ihana, koosta riippumatta, ja urhot kamppailevat päästäkseen lähietäisyydelle, jne. ;) :)

      Siis pientä rajaa. Terve hakatuksi-tulemisen pelko esti sanomasta takaisin. Po. pelon olen oppinut isältäni, jota mm. papiksi tuon jotenkin niin kauniskasvoisen ja autereisen ilmiasun takia herjattiin - lupasin iskälle nuorena likkana, etten känniääliöiden kanssa tappele.

      Ja mielessäni mietin, että minun ihanat rintani purjehtivat tässä niin pian pois näkyvistä, ettet poikapolo edes tajua mikä häneen iski. Näitä minun ihania herkku-namejani et lähelle pääse ikinä, ja itke, siis, senkin ruoja!

      - Noh. Olin nuori nainen, ja se kaikkein tärkein sisäinen itsetunto kohdillaan, vähintään. :)

      Ei tullut kriisi, tuli nauru. :)

      - En muuten pyydä anteeksi itseäni vieläkään!

      Niin kauan kuin typerykset katsovat asiakseen huudella asiattomuuksia, pitää naisten ulkonäköongelmiinkin suhtautua vakavasti. Ei säestäen typerehtimisessä idioottimaisuuksien suhteen, vaan vakavasti, asiana, jolla on perusteensa.

      Kyllä meistä naisista on tärkeää näyttää hyvältä ainakin niiden meille rakkaiden miesten silmissä. Se on hyvä myös saada kuulla. Olisi erinomaisen tärkeää tajuta, että tyhmille jutuille pitää joko suuttua tai nauraa. Oikeasti ei pidä hölmöilyjä ottaa - jos ei sitten loppuikäänsä aio viettää peukunympärystää mittaillen ja tissiarvioita kuunnellen.

      Poista
    2. Koko pienen ikäni olen hämmästellyt näitä nuoria, joskus vanhempiakin, miehiä, jotka kommentoivat ääneen naisen ulkomuotoa ja avuja. Usein juuri joukossa ja usein pienessä sievässä.

      Se on minusta niin äärettömän typerää, etten tajua kuinka he kehtaavat.

      Poista
    3. Typeriä ovat.

      Tarja Smuran muuten näin juuri nettilehdessä, herranjumala että se on lihonnu! - Varmasti kuitenkin yhtä älykäs kuin ennenkin, ei se siihen vaikuta.

      Poista
    4. Huvittavinta on, että ääneen kommentoivat eivät ole katsoneet peiliin: aika onnettoman näköisiä ovat. Mies kuin mies sanoo naistoiveekseen hyvännäköinen, vaikka olisi itse millainen lökäpöksy-peräkamaripoika tahansa.

      Poista
    5. Minä en sellaista hyvännäköistä ottaisi, kyllä sen kaunotar pitää olla!

      Poista
    6. Naisethan ei juuri koskaan arvostele miesten ulkonäköä, ei ääneen eikä kännissä. Varsinkaan.

      Poista
    7. No, saatan minä naisen ulkonäöstä vähän tinkiä, mutta nämä lökäpöksyni ovat kyllä trendikkäät ja toissa viikolla pestyt!

      Poista
    8. Just katoin osan Primaa, jossa tutkailtiin sitä väittämää, että ihmiset valitsee itsensä näköisen puolison. (Varsinkin naiset).

      No jaa, on mulla melkein yhtä pullukka peukalo kuin miehellä.

      Poista
    9. Kaipa naisetkin arvostelevat miehiä, mutta eikö se kuitenkin ole hienovaraisempaa ja tapahdu supatellen naisten kesken?



      Poista
    10. No kännissä naiset on ihan yhtä kamalia kuin miehetkin, varsinkin jos ollaan porukassa.

      Poista
    11. Siis tuo yllä oleva kryptinen viesti ehkä selvenee, jos sanon että Prima oli siis Prisman tiedeohjelma.

      Poista
    12. Tiedeohjelmasta tuli mieleeni, että miesten kännikommentoinnilla täytyy olla vetotehoa naissukupuoleen, sillä muutenhan kännikommentoijat olisivat kuolleet jo aikaa sitten sukupuuttoon.

      Törkeys tehoaa kai siinä missä tärkeys ja surkeuskin.

      Poista
    13. No, varmaan totta Sari, että kännissä huudellaan puolin ja toisin.

      En ajatellut kuitenkaan tässä kännitilaa huutelun taustalle. Olen vaan koulussakin kuullut, miten pojat puhuvat tyttöjen muodoista ja miten tämä on tytöille arka paikka. Jokuset saattavat huudella ja vihjailla koko luokan kuullen.

      Minusta tämä huomauttelu ja huutelu on jopa tyypillistä pojille ja se saattaa jäädä päälle jokusille miehille. Pojat eivät välttämättä tarkoita pahaa, vaikka joukossa on hyvinkin pahoja herjoja, huorittelua myöten.

      Poista
    14. Teineillä on tapana yrittää kaikin keinoin saada huomiota ja joskus se on sitä "rakkaudesta se hevonenkin potkii" hölmöilyä. Keinot on vaan hukassa. Joillakin.

      Aikuinen joka möläyttelee on jäänyt mielestäni keskenkasvuiseksi. Usein myös tehdään älyttömyyksiä vain siksi, että ollaan porukassa.

      Poista
    15. Tapsa, no jos kaikki käytös on jotenkin evoluutiolle tarpeellista, kännissä tappelullekin on löydyttävä oma selityksensä, muutenhan se olisi jo loppunut.
      Vai olisiko se osa sitä maskuliinisuutta, jota suvunjatkamisrituaaleissa on osoitettava.

      Mikä merkitys ihmisen evoluutiossa lienee karaoken laulamisella?

      Poista
    16. Karaokessahan ihminen on kirjaimellisesti soitimella.

      Mutta osut oikeaan siinä, mielestäni, että evoluution näkökulmasta känniuho on maskuliinisuuden eli suvunjatkamiskyvykkyyden esittelyä.

      Olen joskus miettinyt miten evoluutioekspertit pystyvät nauramatta seuraamaan ihmislauman käyttäytymistä esim. tanssiravintolassa.

      Poista
    17. En ole evoluutioekspertti, mutta taannoinen karaokeravintolakokemus oli aika hauska. (Olin Suomessa siskon synttäreillä)Ei niin että olisin pitänyt ihmisiä jotenkin naurettavina, se oli vaan jotenkin niin suoraviivaista ja samalla vinkeän monimutkaista soidinmenoa.
      Tanssin itsekin jonkun jäntevän tyypin kanssa, joka sanoi "älä hötkyile". Se ei tajunnut että en osaa tanssia, varsinkaan muutaman tunnin jatsailujen jälkeen. Siihen se sitten tyssäsi meikäläisen yritys loistaa markkinoilla. (Vaikka ei siitä ehkä muutenkaan mitään vuosisadan rakkaustarinaa olisi syntynyt; olisi ollut myös aika vaikea selittää omalle miehelle miksi kuhertelin jonkun tuntemattoman kanssa karaokeravintelissa heti kun silmä välttää.)

      Poista
    18. Heti pitää kuherrella kun silmä välttää. Niin minäkin tekisin, jos olisi ukkokulta.

      Kuulostaa niin suomipojalta tuo älähän hötkyile -tyyppi, kun toinen panee parastaan ja oikein notkuttaa. Pelkäsi vissiin, että karkaat siltä pois.

      Poista
    19. Ainakin se piti tiukasti kiinni.

      Poista
  42. Paitsi että naiset on tasapuolisia: arvostellaan sekä miehiä että naisia.

    VastaaPoista
  43. Tuosta naisten itsekriittisyydestä on Dove-merkki tehnyt kampanjavideon. Videossa naisia pyydetään kuvailemaan itseään piirtäjälle (siis sellaiselle poliisipiirtäjälle, joka kuvausten perusteella joutuu tekemään niitä karseita muotokuvia rikoksista epäillyistä) (siis kukaanhan ei ole kuin epäilty siihen asti kun tuomitaan)
    Sitten naisia pyydetään kuvailemaan muita naisia, jotka he ovat ohimennen nähneet.

    Täällä videouta voi ihastella:

    Real Beauty

    VastaaPoista
  44. Charin leikkisä ja puolihuolimaton toteamus: "Että varokaatten, naiset: ette te ole miehisiltä lihallisilta himoilta koskaan turvassa missään!" kohdistuu ulkonäköpaineiden kautta suoraan asian ytimeen, muuttumattomaan biologiseen sukupuolieroon.

    Vaikka tilanne "parittelumarkkinoilla" olisi kuinka tasavertainen , sisältäen täydellisen itsenäisyyden niin naisen panostus parisyhteessa (myös pelkässä seksisuhteessa) on peruuttamattomasti aina suurempi. Miehen elinkaaresta ei löydy yleistävää ajankohtaa, ei sisäistä eikä ulkoista, jolloin motiivi seksiin olisi alentunut.

    VastaaPoista
  45. Luulen että juuri miehen (teoreettinen) kykenevyys suvunjatkamiseen koko elinkaaren ajan tekee naisista lopulta altavastaajia. Naisen viehättävyys on aina jonkun muun silmässä ja jos viehättävyyttä pidetään nauseuden mittarina, on eväät vähissä silloin, kun jostain syystä viehättävyys,seksikkyys on kadoksissa.
    Sattumalta pulautetulla kommentilla voi olla tuhoisa vaikutus, jos naisen identiteetti perustuu ulkonäköön. Pahin kritiikki tuntuu olevan sellaista, jossa naiseus asetetaan kyseenalaiseksi: joko olet epänaisellinen (ruma, läski) tai naisena huono (huora).

    Teini-ikäiset ovat julmia, koska eivät osaa asettua toisen asemaan. Valitettavasti teini-ikäiset ovat myös haavoittuvimpia, juuri koska kaikki pyörii oman navan ympärillä. Siis ihan luontaisesti, onhan murrosikä sitä aikaa, jolloin se oma identiteetti kehittyy. Jos murrosiästä selviää hengissä ja tervejärkisenä, pitää olla onnellinen.

    VastaaPoista
  46. Piti vielä sanomani, että Iineksen tämänkertaisen postauksen otsikko (Parhaiten toimii Alko) on mielestäni nerokas. Siinä on tiivistettynä koko suomalaisen pikkukaupungin elämä. Poliisi lähtee, verotoimisto lähtee, Kela lähtee, erikoiskauppa lähtee, pankit lähtevät, kaikki mahdolliset palvelut lähtevät, vaan ei lähde Alko! Ja sen palvelu: kerrassaan loistavaa!
    Ilman Alkoa ei pikkukaupungin tyhjiin kupattu ja asiansa kymmenien kilometrin päähän hoitamaan pakotettu asukas kestäisi. Alkossa on aina ystävä, pullohyllyllä varma lohduttaja ja turva. Joku hakee turvaa Allahista, Jeesuksesta tai Buddhasta, mutta näkeekö niitä kukaan? Täysi pullohylly sen sijaan on totta, se on siinä olemassa, voi vaikka kokeilla omin käsin, jos ei muuten usko.
    Kun kantaa kolmen litran pönikän kotiinsa voi olla varma siitä, että vedenpaisumusta ei tule, ei ilmastonmuutosta eikä roistoja koputtelemaan ovelle. Ei kun pönttö ja tuhkis parvekkeelle, lasi täyteen ja henkisavut, ja taas maailma näyttää ihanalta, joskin hiukan utuiselta paikalta.
    Tässä eräs näkemys Alkon ihanuudesta ja sen antamasta avusta pikkukaupungion pikku rouvalle:

    http://www.youtube.com/watch?v=PzgRfeQQmGQ

    ps. Toki tiedän, ettei Iines harrasta (siis juomalla) Alkon tuotteita. Iineksen kaapit ovat kuitenkin täynnä viinaa odottamassa, että kohtalo heittää hänen tielleen vakaan konjakin ystävän.
    Ja tämän olen lukenut joskus Iineksen omasta kynästä, joten turha tulla huutamaan, että harrastaisin valikoitua antirasismia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli juttuni sarkastinen ydin. Moni palveluelin lopetetaan tai toimintaa supistetaan, mutta Alko on ja pysyy ja tuo lohdun poismuuttovetoisen pikkukaupungin asukeille.

      Tjaah, tuossa sketsissähän oli Iines itse. Samanlainen tumpelo minä olen viinakaupassa, paitsi että pänikän osto sujuu kyllä. Mikäs sen raikkaampaa kesäjuomaa.

      Poista
  47. Nainen ei ole sananmukaisesti "altavastaajana" suvunjatkamisessa, vaan aika usein lopullisena päättäjänä ja valikoijana. Jos asiaan kytketään valta ja talous niin voidaan hyvinkin puhua sukupuolitetusta vallasta ja valtarakenteista. Aika useassa keskustelussa asiat kuitenkin halutaan tarkoitushakuisesti tai tahattomasti sekoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos länsimaiset naiset (suurinpiirtein) saa päättää, milloin ja kenen kanssa hankkii lapsia, ei se taida kuitenkaan tehdä koko maailman naisista päättäjiä ja valikoijia.

      Poista
  48. Vallan ja valtarakenteiden tuleekin olla sukupuolitettuja. Siinä ei ole mitään edistyksellistä tai kummallista.

    Totuus kuitenkin on, että valta ja valtarakenteet ovat edelleen miehisiä linnakkeita. Tilastoja on netti pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tässä haluttiin sanoa lisäyksenä tuohon 11:09 kirjoitettuun?

      Poista
  49. Yleisön hartaista pyynnöistä huolimatta palaan vielä tuohon Iineksen otsikkoon. Siinä on jotain samaa universaalia ehdottomuutta kuin tunnetussa sanonnassa "Viimeiseksi (viimeisenä?) kuolee toivo".
    Suomen oloissa nämä kaksi maksiimia toteutuvat ihanteellisesti. Kun julma, ylivoimainen vihollinen/tappava rutto/tuhoisa meteori (tarpeeton ylipyyhitään) lähestyy maatamme, me toivomme viimeiseen väläykseen asti, että Alko olisi auki. Ja jos/kun se on auki, se toimii ja palvelee. Kannattaako siis murehtia tulevaisuutta, kannattaako?
    Huomautan vielä, että jopa keskustelu yhteiskunnallisista valtarakenteista lientyy nallekarhumais-pehmopupumaiseksi raukeaksi jutusteluksi pöntön pohjan alkaessa paistaa. Tai eihän se mihinkään paista, pöntöstä otetaan se pussi esiin ja tiristetään vielä viimeiset tipat. Ja sitten katsotaan, kuka on altavastaaja.

    VastaaPoista
  50. Totta mikä totta.

    Sota-aikanakin kun Alko yllättäen suljettiin, vaikka aukioloaikojen mukaan piti olla auki, tiesi että nyt on tulossa tosi-ikäviä uutisia rintamalta... Eli, aina kun Alko on auki, Suomessa menee hyvin?

    Ps. Eikös sellainen mainoskin joskus takavuosina ollut missä kersa kysyy äiskältään että "äiti, mitä meillä oli, kun meillä ei vielä ollut Alkoa?". (Tai oliko se sittenkin joku kissanrasvamainos?)

    VastaaPoista
  51. Mikis muistaa aivan oikein. Kun radiossa alkoi soida "Jumala ompi linnamme", kansa tiesi, että Alkot menevät varttitunnin päästä kiinni. Tästä käytännöstä muuten johtuu suomalaisten ällistyttävä menestys juoksulajeissa menneinä vuosikymmeninä. Jos virrestä oli jo kolmas säkeistö menossa sai pitää saakelin kovaa kiirettä ehtiäkseen hakea sallitun lastin. Ei silloin tarvittu erikseen juoksuvalmentajia. Alko ja virsikirja pitivät kansan juoksukunnossa.

    VastaaPoista
  52. Vaan tiedättekös Alko-nimen etymologian?

    Se tulee nimittäin viipurilaisesta kenkäkauppias Alpo Kolehmaisesta, joka nimesi kenkänsä nimikirjaimiensa mukaan. Niinpä viipurilaisten kengänpohjissa kuulemma vilkkui "Alko". Kun tehdas meni konkurssiin, muuan mies osti konkurssipesän ja myi myöhemmin 30-luvulla Alko-nimen Oy Alkoholiliike Ab:lle. Että näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäpä mistä se "holi" siinä alkoholissa sitten tulee... veikkaisin Holopaisen Lissua, sillä hän oli kovasti väkevän perään ja kuulemma Kolehmaisen Alpon sussu.

      Poista
    2. Holopaisen Lissu on hyvä veikkaus. Nimi varmaan kuitenkin ostettiin oman loistavan järkeni mukaan siksi, että huomattiin Alkon olevan jo rekisteröity yritysnimi, ja se sitten vain ostettiin sopivana pois konkurssipesästä.

      Poista
  53. Kannattaa asua maassa, jossa viinaa saa teinitkin supermarketista. Ei tarvitse koskaan pelätä jäävänsä kuivin suin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta haastat. Suomalaisen miehen pahin pelkohan onkin, että viina loppuu. Siksi sitä ryystetään urakalla aina tilaisuuden tullen.

      Poista
    2. Tulee mieleen Tallinnan-reissuni; kaverit halusi juoda maasika-likööriä puistossa. Se oli aika ekstreemiä käytöstä kunnan virkamiehiltä. Itse olin viimeksi juonut likööriä puistossa n. 15 vuotiaana.

      Poista
    3. Lisätäkseni edelliseen: siis kännihakuisesti.

      Poista
    4. Viini voitaisiin hyvin tuoda ruokakauppoihin. Näin suhde alkoholiin normalisoituisi meilläkin eurooppalaiseksi, kun saataisiin siitä se synnin vivahde pois. Samalla mietojen osuus alkaisi syödä väkevien pirtujen osuutta, kansanterveydelle suotuisasti.

      Poista
    5. Eikös ne vasta halunneet tiukentaa oluenkin saantia?

      Jossain luin pohjoisten kansojen perimässä olevan jotain sellaista, että helposti alkoholisoidutaan. Inuitit, siperialaiset ja suomalaiset onkin aika veikkoja ryyppäämään. Luulen kuitenkin osasyynä olevan juuri sen ajattelun että känni on saatava, perkele, ja äkkiä.

      Valitettavasti täälläkin nuoriso on viime vuosina ahkerasti opetellut kännijuomista, vaikka kulttuuri on kuinka "sivistynyttä" alkoholin suhteen.
      En tiedä onko alkoholin vapaa myynti ihmiselle hyväksi. Kun kännissä riekkumisesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävää (toivottavaa?) aika moni siihen retkahtaa.

      Poista
    6. Näinkin tietenkin on. Kännissä riekkuminen on meillä nimenomaan sosiaalisesti hyväksyttävää. Sellaista nuorta, joka ei juo lainkaan, kummeksutaan ja pidetään uskovaisena tms. Toisaalta on myös niin, että täydellinen juomattomuus on ainakin lehtitietojen mukaan lisääntymään päin: absolutistinuoria on yhä enemmän. Onkohan käymässä vähän samoin kuin tupakoinnin kanssa, eli tupakointihan koetaan nykyään hieman epätrendikkäänä.

      Poista
  54. Olen samaa mieltä. Mutta "amatöörialkoholistina" haluaisin tietää mitä ne "miedot pirtut" ovat?

    nimim. "eräs miäskuluttaja"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miäskuluttajalle tiedoksi, että miedoilla tarkoitin viinejä ja väkevillä pirtuilla viinoja.

      Poista
  55. Alkoholinkäyttö on haasteellista. Kaikilta ei se ei onnistu ikinä vaikka harjoittelisi kuinka paljon päivittäin. Sanoisinkin, jos tähän pitäisi keksiä joku mattinykäsmäinen aforsimi, että elämä on vaikea funktio.

    VastaaPoista
  56. Viini, laulu ja naiset maitokauppoihin ja ilmatteks!

    Uutisia olen lueskellut, ei siellä paljoa muuta ole kuin siitä Piiperistä.

    Justiinsa siitä Justiin Piiperistä. Jos jossain päin Suomea juodaan nyt kakkukahveja uuden vävypojan, Piiperin, kunniaksi; niin täytyy tuottaa pettymys, kyllä se oli vaan roudari. Eikä siitä enää mitään kuulu, ne on menneet jo.

    VastaaPoista
  57. Justin Bieber -huumahan on lystiä seurata. Tytöt ovat ihan niin kuin ennenkin, kirkuvat poskettomasti ja tulevat onnellisesti hysteerisiksi. On se kiva, kun on kivaa!

    Vaan Bieberiä itseään käy vähän surku, kun on niin väsynyt kaikkeen jo, ettei hymykään maita ja huumeita on löytynyt. Miltä tuntuu, kun on saavuttanut unelmansa jo alle kaksikymppisenä?

    VastaaPoista
  58. Justiini on sellainen tehtaassa valmistettu täydellinen muovituote. Mikään kohta ei irvistä ja suunnittelussa on huomioitu erityisesti äidit. Julkikuva on kuitenkin alkanut jo rakoilla, uutisia lievää suuremmasta sekopäisyydestä on alkanut tihkumaan. Eikä se oikein muuten voi ollakaan.

    Minun nuoruuteni päivistä ei ole paljoa muuttunut. Beatles oli kai ensimmäinen, jota selvästi tuotteistettiin.

    Sex Pistols oli alusta loppuun asti markkinamiehen tekemä, mutta siinä paketissa ei ei äitejä haluttu huomioida. Niinpä pelottavana ilmiönä kielsivät koko yhtyeen maahantulon.

    Söpöä sen olla pitää.





    VastaaPoista
  59. Mikään kohta ei irvistä - hyvin sanottu. Juuri näin on Bieberin kohdalla. Tuote on virheetön ja täydellinen teiniunelma. Suurin voittaja ei ole tuote, vaan sen tekijät. Tuote osoittaa nyt jo murenemisen merkkejä. Surullista. Vaan tytöillä on hauskaa. Kai tuo kuuluu lapsuuden ja teiniyden välimaastoon.

    VastaaPoista
  60. Sama asia se on kaiken ikäisten viihteessä, musiikissa ja muodissa, jopa taiteessa. Ylhäältä ne on annettu, eikä ylhäältä tarkoita tässä yhteydessä jumalaa.

    Nuoret tykkäävät tuhlata, siksi he ovat tärkeä markkinoinnin kohderyhmä. Äidit ja isit täytyy huomioida, että kaiken piffaisivat.

    Hieman vanhemmille markkinoitiin "löydetty" Susan Boyle. Kaikki tehtiin niin hyvin, että epäilemättä monet ovat valmiita kivenkovaan väittämään, että kyse oli täydellisestä yllätyksestä. - "Näinhän mä ite, kun siinä ohjelmassa...!"

    VastaaPoista
  61. Minä osaan sitä paitsi ennustaa.

    kahdeskymmenes vuoden päästä asemansa jollain tapaa vakiinnuttanut Piiperi viimein myöntää sen, mistä jo kauan on tihkunut juoruja; seksuaalinen kiinnostuksensa ei kohdistu lainkaan naisiin. ( vuittonin laukkuliike - mitä helv...!)

    Käänteisesti samanlainen "skandaali" kuin takavuosina ensimmäisenä homobändinä markkinoidun Tom Robinson bandin nimihahmon jääminen kiinni siitä, että seurusteli naisen kanssa!

    Mielenkiintoinen tämä viihteen maailma.

    VastaaPoista
  62. Kännykällä osaan tehdä kirjoitusvirheitä enemmän - mää ja nokia!

    VastaaPoista
  63. Kaapissa olo on raskasta.

    Luulisi, ettei homous enää ole ole este maailmantähden suosiollekaan, jos on kykyä, lahjakkuutta. Täytyy osata laulaa ja kenties säveltää, eivät ulkoiset seikat vie maailmantähteyteen. Adam Lambert on hyvä laulaja, jonka homous ei estä tyttöjenkään ihailua. Tätä Bieberiä en tunne ollenkaan, en tiedä miten hän laulaa. Habitus on vastenmielinen, en tykkäisi, jos olisin teinixi.

    VastaaPoista
  64. En minä sitä voi tietää mikä on, mutta luulen että seksuaalisuutensa kohdistuu eniten itseensä.

    Näissähän on kyse vain seksuaalisuuden olemisesta niin iso osa tuotetta, että mainostetusta poikkeavuus on haitaksi. Homous kyllä taitaa olla aika suuri etu ja ettenpäin viejä kulttuuri- tai viihde-alalla, jos ihan aikuisten oikeasti puhutaan.

    Liberacella se oli aikoinaan toinen juttu, kun yleisönsä koostui lähes pelkästään konservatiivisista ikäneidoista.

    Lambertin esittämä musiikki on kammottavaa.

    VastaaPoista
  65. JaBin suosion taustalla taitaa kuitenkin olla hiukan laajenpiakin merkityksiä kuin vain markkinamiesten luoma teini-idolius. Idolit ovat lähes 100% tyttöjä ja heidän kommenteissaan suosion edellytyksenä näyttää usein olevan jonasteinen empaattisuus ja tasavertaisuus. Homous ei tuota toivekuvaa juurikaan murenna.

    Osa nuorisosta, joka sympatiseeraavat kännäämistä ovat jollain tasoilla odotuksissaan ja toiveissaan JaBi idoleitten kanssa vastakkaisilla rannoilla, toisilla virta on myönteisempi kuin toisilla. Enkä olisi juurikaan yllättynyt jos todettaisiin että nämä JaBi idolit ovat juuri niitä jotka esim. Suomessa ylläpitävät hyvää Pisa menestystä parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sinä nyt oikein ole ymmärtänyt koko asiaa. Jos JaBi tarkoittaa Justin Bieberiä, hänet on kokonaan rakenettu.

      Ensin otetaan lahjakas ja tyttöjen mielstä hyvännäköinen poika, jolle parhaat teollisen musiikin osaajat tekevät lauluja. Lisäksi robotti treenautetaan niin kovaa, ettei kukaan pääse sanomaan tanssimisestaan tai laulamisestaan. Tekniikka ja muut ulkoiset puitteet ovat esityksissään parasta mitä maailmasta löytyy.

      Höynäksi sanoisin luokitteluasi kuuntelevasta yleisöstä.

      Näin ykköstuotteet tehdään, pirkkaa saa hieman halvemmalta siitä viereisestä hyllystä.

      Poista
    2. Tuollainen ykköstuote ei minusta ole edes musiikkia.

      Sen verran perää tuossa pisa-vertailussa on, että heikosta omasta tahdosta voi molemmissa olla apua.

      Poista
    3. "Ei sinä nyt oikein ole ymmärtänyt koko asiaa."




      Todellakin. En pysty aivan noin kaiken kattavaan kyynisyyteen politiikan, muodin ja mainonnan yleisessä tarkastelussa.

      Vaikka tuote, jonka nimeä et edes halua sanoa, olisi rakennettu sisäistä ajatusmaailmaa myöten niin sinäkään et selitä sitä miksi juuri tuollainen "imago" myy. Et, vaikka osittain sitä sivuatkin pisa arviossasi.

      Poista
    4. Viimeisen viikon aikana on ollut näyttävästi esillä muitakin kuin musikkiin littyvää "normaaliarvostuksen" ylittäviä ilmiöitä mm. joukkueurheilussa. Pitäisikö vaikkapa jääkiekossa tai lentopallossa rakentaa joukkueiden ja niissä esiintyvien yksilöiden julkisuuskuva sellaiseksi ettei se mahdollistaisi tunteisiin vetoavaa fanitusta, mielihyvän ja positiivisten tunteiden etsintää.

      Pessimistikin osoittaa samalla tavoin uskollisuutta, intohimoa ja omistautumista omalle identiteetilleen, tunnesiteilleen. Pankkiryöstäjän, murhamiehen ja kyrpiintyneen rikollisen John Dillingerin idolisoiminen ei vättämättä ole riemullisin valinta, olkoonkin että tarjoaa henkilökultin ainekset jostain suuremmasta ideaalista.

      Poista
    5. Ydin on kai siinä, että tähtiä tehdään tietoisesti ja julkisuuskuvaa eli tuotebrändiä ylipäänsä rakennetaan mahtaviin mittoihin. Ilmiö on vastenmielinen!

      Joku kiekkosankari on vähän eri maailmasta kuin biebermäiset tähdet. Tyhjästä ei luoda urheilussa sankareita, vaan takana on oma raaka työ ja lahjakkuus. Ei ole mahdollista brändätä ketään suureksi tähtipelaajaksi, ellei tämä yksinkertaiseksi ole sitä. Musiikin kanssa on hieman toisin, siinä ei ratkaise yksin oma panos. Vai kuka väittää, että joku Madonna on maailman paras naislauluja? Esimerkiksi Adele hakkaa mennen tullen tämän Madonna-koneen. Adele on oikea laulaja.

      Poista
    6. Kimi Raikkonenkin, vaikkei mikään supliikkimies ole, ajaa autoa kuin Enkeli. (Tai mistäs minä tiedän miten hyvin Enkelit yl. ajelee. Mutta luulis, että hyvin?) Ei Matti Nykänenkään mikään turha "brändi-tuote" ollut, ei! Kyllä hän ilman brandyakin hyppäs hyvin.

      Poista
    7. Nimenoman, Räikköstä ei ole siunattu hengen lahjoilla, mutta hän ajaa kuin enkeli, ja Matti Nykänen on mikä on ja kuitenkin maailman paras hyppääjä historiassa. - Se on rakkautta nyt, kihloilta näyttää, sanoo miekkonen, kun Mervi/Susanna/kuka kulloinkin jätti ja uusi nuori pimatsu on kainalossa. Nykäsen elämänilo lähentelee taidetta.

      Poista
    8. PS Nykäsellä lisäsuolan lausahduksille antaa parodinen itseironia.

      Poista
    9. "Räikköstä ei ole siunattu hengen lahjoilla"


      Tuo itseriittoinen analyysi täytynee liittyä maalliseen valaistumiseen, totuuteen ja tietoon. Yli-inhimillistä.

      Poista
    10. Ei, vaan lukemaani ja katsomaani.

      Poista
  66. Ah, pitäisi tuottaa uusi kirjoitus. Kummasti lyö tyhjää. Jotakin aloittelin jo, mutta nyt on lähdettävä välillä ulos, aurinko paistaa ja luonto kuhisee.

    Kai tytöillä on ylipäänsä tarve hysterisoida, huutaa ja palvoa idolia, harjoitella rakastumista. (Miksi tytöt muuten kirkuvat yhdessä?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloinka nuo tuotebrändin mittasuhteet muuttuvat kenenkin kohdalla liian mahtaviksi ja vastenmielisiksi? Miksi kaikki teinit eivät Adelen ilmiselvästä lahjakkuudesta huolimatta pidä häntä idolinaan? Miksi Katri-Helena on suositumpi artisti kuin moni muu musiikillisesti lahjakkaampi? Miksi lätkäfani pukeutuu kuin Pikku Kakkosen esiintyjä? Minkä vuoksi Adelen markkinoinnissa ei käytetä hyödyksi hänen esiintymispelkoaa, aienpaa alkoholi ongelmaa, kyvyttömyyttä yksinasumiseen tai markkinoiden mahdollistamaa "ryysyistä rikkauksiin" kokemuksiaan?

      Poista
    2. Adele oli esimerkiksi Kids Sing -lasten laulukilpailussa yksi tyttölassten suosikkilaulajista. Taisi olla peräti suosituin. Häntä jäljiteltiin kovasti, nimenoimaan hänen laulutapaansa. Kun on siis tarpeeksi lahjakas, se riittää ilman rekvisiittaa. Minusta lapset eivät ole niin tyhmiä ja päättömiä kuin luullaan. Adelea ei tarvitse markkinoida, hänen laulunsa käyvät kaupaksi kuin häkä.

      Ei kai Katri-Helena enää nuorten suosikki ole? Hänhän on vanhemman väen suosikki, kansallinen sini-valkoinen ikoni.

      Suomessa brändäys on vaatimatonta. Onneksi.

      Poista
  67. IINES! Huudahdus kuin aivastus!

    Miten hyvin taas kirjoitettu! Näytit taas kyntesi; olet paras! Saat jokapäiväiset asiat ja maisemat muuttumaan elämyksiksi. (Tämä ei ole imartelua, tämä on totta).

    Tällä kertaa en ennättänyt millään lukea kommenttejasi, niitä on taas niin paljon, ja minulla vähän aikaa. Menetän paljon, siellä on aina helmiä joukossa ja vaihtelelevia tunnelmia. Mutta ei voi mitään.

    Onneksi tulin kuitenkin käväisemään täällä ja ennätin sanoa päällimmäiset ajatukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu, kauniista sanoistasi!

      Poista


  68. "Pitäisikö vaikkapa jääkiekossa tai lentopallossa rakentaa joukkueiden ja niissä esiintyvien yksilöiden julkisuuskuva sellaiseksi ettei se mahdollistaisi tunteisiin vetoavaa fanitusta, mielihyvän ja positiivisten tunteiden etsintää." - Heh heh. Voisiko anonyymi selittää, miten sellainen tehdään?

    ---

    "Mä voitin, mä voitin!" - huusi pikku-Kalle kun itsensä kanssa pokeria pelasi.

    Jääkiekon yliarvostus on hieman sääl...surkuhupaisaa. Suomi on lajissa maailman viidenneksi tai kuudenneksi paras maa, joskin suunta näyttäisi olevan ylöspäin. Kaksi kertaa on jopa voitto tullut melkein viidenkymmenen vuoden tahkoamisella. Harrastajamaita ei ole huomattavasti kuutta enempää. Kotimainen sarja on tylsä ja pieni kuin kirppusirkus.

    Brändi saattaa olla synonyymi sanalle kestomuoti.
    Etenkin nyt kun kaikki on niin pirstaloutunutta, jonkin tasoisen suosion/muodin/brändin/minkävaan saa rakennettua melko varmasti, jos sen tekee huolella ja riittävillä satsauksilla. Luultavasti supertähteyteen asti. Bieberissä yksi uraa kannattava ja pitkittävä voima saattaa olla myös se, että herättää joissain piireissä ärtymystä jopa vihaa. Fanitus saa siitä nostetta, vastavoima täytyy aina olla.

    Yksilöllisyys on pitkälti harha, me olemme ensisijaisesti laumaeläimiä. Liikaa ei kannata uskoa mihinkään omien polkujen kulkemiseen. Joka polulla on maailman mittakaavassa legio kulkijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan riemuisa kyynisyyden ylistys.

      Poista
    2. Juu, anonyymi, riemulaulu kyynisyydelle! Hyvin kirjoitettu eli hyvin ajateltu.

      Poista
  69. Terveisiä minilomalta kaikille! :)

    Voidaanko vielä jatkaa ihmisistä? Vai ollaanko kaikki bieberhörhöiylyssä, vai saako sanoa tolkun sanan? Minä ainakin voin!

    Ensinnäkin: toki vitsailin, kun puhuin miesten hillittömästä lihanhimosta re naiset.

    Se nyt ei kuitenkaan ole mikään biologinen fakta: itselläkin on ollut, ja nykyään enenevässä määrin saa lukea miehistä, joita ei seksi riittävästi kiinosta. Miesten haluttomuus on monille naisille ongelma, eikä siitä voida tarpeeksi ja asiallisesti puhua.

    Ja Tapsa Tapsukkainen: ihana oli vetosi miesten ilkeilypyrkimysten evolutiivisesta jatkumisen mahdollisuudesta.

    - Naurattaa heittosi (siis niistä känniääliöitten herjoista), mutta kun nyt netissä ollaan, eikä kaikki olla samalla aaltopituudella, niin totean täten, for the record: typeryys ja ilkeys eivät valitettavasti poistu ihmissukukunnasta biologisen valinnan/evoluution myötä.

    Ja kun evoluutiosta ja tiedeohjelmista puhutaan: itse katsoin loppuosan yhtäkin dokumenttia, jossa kerrottiin, että pullasorsilla on melkoiset vehkeet, puolin ja toisin. Urhoilla jopa 40 cm korkkiruuvimaista penistä, ja valinnan itsellään pitävillä naarailla erinomaisen toimivat, vastapäivään kiertyvät vaginat. Että sorsaherrojenkin kannattaa siis hurmata siippaa, eikä laskea mitään väkivallan ja voiman varaan.

    Baarikäyttäytymisestä en juurikaan tiedä; en juuri niissä ravaa, ellei ole erikoista syytä. En mitenkään karsasta ihmisten kuvioita; minä en vain niitä pelejä osaa, enkä haluakaan opetella - yleensä olen leikisti varattu, ja jopa naimisissa (äidin vihkisormuksilla). Pääsen turhista iskuyrityksistä, eikä kenellekään tule paha mieli. - Jos helmimies olisi sattunut kohdalle, olisin lopulta selittänyt. Se olisi tajunnut.

    Toisaalta: miesten käsitys naisista, noin niinkuin muihin naisiin liittyen, on kiinnostavaa. Viimeksi olin keikalla risteilyllä, ja mukavan oloinen nuorempi kaveri halusi päästä viekkuun, hyvässä laitamyötäisessä. Suostuin toki, mutta sanoin, että kun keikka alkaa, haluan sitten keskittyä siihen. Näin sovittiin: Hänkin oli naimissa (tai siis hän varmaan oli, minä esitin). Rupateltiin, ja jossain kohtaa baaritiskille tuli nuori supermeikattu, läpinäkyvään pitsipukuun pyntätty nainen. Vieruskaveri sanoi, että toi on just sellainen, jollaisen joka mies haluaa iskeä, mutta kukaan ei arvosta, päinvastoin kuin minua: tuijotin äimän käkenä - no siinä kohtaa se koherenttius hävisi, ja hän päätyi sopottamaan hämillisenä, että arvostaa minua, ja iskisi, jos olisin vapaa, koska olen niin tosi hyvännäköinen ja laadukas.

    Ja eikös sille pojalle lyöty luu sievästi kurkkuun: tyttö oli nuori, nätti, ja haki tyyliään! Ei ehkä ollut chic, perinteisessä merkityksessä, mutta ei varmaan sitä hakenutkaan. Plus että minäkin olen pynttäytynyt mustaan luomiväriin ja kireisiin vaaatteisiin aikoinani, ja olin silti tosi ihana, suloinen ja kunnollinen tyttö. - Voin ilokseni kertoa, että ripitin sen harhautuneen miehen sillä istumalla! - Pieni mutina kuului siitä, ettei naiset yleensä puolusta toisiaan, minkä minä torppasin kättelyssä (urbaani legendahan se, ainakin live-elämässä!): kannattaa sitten senkin herran jatkossa jutella ja viettää aikaa hyvien ja fiksujen naisten kanssa, mitä hänelle lämpimästi suosittelin.

    Meille norminaisille muiden naisten ystävyys ja kaikinpuolinen kunnioitus on tärkeätä! - Ehdottomasti vaikeinta sosiaalista aikaa elämässäni oli Itävallan vuodet, kun en saanut kasaan kivaa naisverkostoa. Kielimuuri rajoitti, kaikki me ulkkikset tehtiin töitä päivät pääksytysten...

    Enkä ollut suinkaan ainoa: yksikin naisopettaja kutsui kahville, kun huomasi ulkopuolisuuden tunteeni, ja aloitettiin tukiopetus, ja Suomeen muutettuani kirjeenvaihto. Toinen opiskelija aloitti oikein järjestelmällisen tutustumisprojektin. Kortit pöytään puolin ja toisin, ja mehän pärjättiin! Aikaa on jo, mutta vieläkin kirjoitellaan, ja varojen mukaan tavataan!

    VastaaPoista
  70. Yltiöpostivismista minule yksi esimerkki oli, kun televisiossa näin ev.lut papin, joka sanoi, että persoonallisen pahan käsitteestä pitäisi hänen mielestään luopua. - Hän ei saattanut käsittää, että sen jälkeen tarvetta millekään jumalalle ei enää ole. Positiivisuus yksin ei riitä.

    VastaaPoista
  71. Miten pahan käsitteen voisi hylätä ja unohtaa, kun paha kerran on maailmassa? Järjetöntä yltiöpositivismia papilta. Eikö jumaluusopissa nimenomaan pohjata pahan olemassaoloon?

    Ja onhan paha olemassa ihmisessäkin. Esimerkiksi psykopaatti, ja psykologian asiantuntijoiden mukaan puhdas narsistikin, on oikeasti paha, jota ei pidä edes sääliä, koska se ei poista kyseistä pahuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirun meinaavat viralta potkia.

      Poista
    2. Riku osuu asian & pimeyden ytimeen.

      Jos persoonallista Pahaa ei ole olemassakaan, ei ole olemassa myöskään persoonallista Hyvää.

      No, niinhän se toki onkin. Ei ole Pahaa eikä Hyvää, vaan jotakin Muuta.

      Poista
    3. Hyvä ja paha ovat samalla janalla; ei ole toista ilman toista. Ja tuohon yhdyn, että oikeastaan ei ole kumpaakaan, totuus on siinä janan keskivaiheilla ja laidat on nimetty ihmisen toimesta.

      Poista
    4. Hyvä ja paha ovat samalla janalla, mutta se Muu - sanotaan sitä vaikka totuudeksi - ei ole lähelläkään sitä janaa, ei edes samalla paperilla, vaan aivan toisaalla, tavoittamattomissamme.

      Totta, ihmisen toimesta on nimetty koko kuvio. Se on ihmismielen rakennelma, itse tehty ongelma, johon mietitään otsa syvissä rypyissä vastausta tyyliin "miksi Hyvä sallii pahan?".


      Poista
  72. Joutessani selasin Iineksen kuvat- sivuston läpi ja voi hyvät ihmiset, miten hienoja kuvia siellä on! Monet sopisivat mielestäni mainiosti maisematapettien aiheiksi. Vieläkö muistatte? Niitä liisteröivät ennen vanhaan nuoretparit ensimmäisen yhteisen lemmenpesänsä seiniin. Oltiin vähän kuin metsän keskellä tai missä nyt oltiinkin, kukkakedolla tai jossain ja jotenkin tuntui, että se kaunis maisematapetti lisäsi intoa olla rakas.
    Noin loistavan kuvavalikoiman luomiseksi on kyllä pitänyt kykkiä tunti jos toinenkin kaikenlaisessa säässä.
    Uusimmat lintukuvat ovat hellyttäviä. Kyllä se panee linnunkin päätä kutittamaan, mutta onneksi on terävät kynnet, joilla raapia. Harakan pesäntekosarja sopisi vaikka rautakaupan mainokseen. On siinä sellaista remontti-reiskan meininkiä, että pois tieltä!
    Kaamosmaisemat voisi kehystää ja ripustaa seinälle. Ovat ne vain niin kauniita. Rakkaalleen ruusua kuljettava varis viime syyskuulta on myös kehysten arvoinen. Oma suosikkini on pyrstötiaisen pesä viime toukokuulta. Kestää hetken tajuta, että kuvassa on myös itse rakentaja, joka silmäilee ulos ovesta.
    Oma lukunsa ovat hyönteismaailman hirviöt ja kaunottaret. Olen itse joskus yrittänyt niitä kuvata, mutta suttuahan siitä vain tuli.
    Niin että kauniit kiitokset Iinekselle hienoista kuvaelämyksistä!
    Nimimerkki Yksi monien puolesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, Kolehmainen. Mikä analyysi! Tämä on mannaa sielulle ja mielelle, kun joskus itsekin miettii jossain pöheikössä verinaarmuisena kykkiessään, että mitä ihmettä oikein tekee. Väliin oikein suuttuu linnuille, että olkaa perkeleet, piiloutukaa, pysykää korkealla, ettette vaan joudu kuvaan!

      Poista
  73. Tähän peppu- ja tissikeskusteluun en osallistu, vaikka ne äärimmäisen tärkeitä ovat etenkin silloin, kun eläkeaika koittaa ja on aikaa ja rahaa kirjoittaa.

    Haluaisin nyt vaan täsmentää ja korjata Tapsan hairahduksen ja asiavirheen.

    T: "Saddam sieltä siltarummusta saalistettiin, Osama ammuttiin yöpuku päällä vaimojensa vierestä. Bostonin rummutus taas kertoo vain sen, missä mediahegemonia makaa."

    Saddam saalistettiin maanalaisesta piilopaikastaan ja siltarummusta löydettiin Gaddafi, jonka sitten suvaitsevat ja rauhan uskontoa edustavat miehet teurastivat heti kun saivat äijän käsiinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se olikin, hyvä kun korjasit!

      Kaikkein omituisinta on, että kun kirjoitin tuon lauseeni, niin kirjoitin "Saddam", mutta silmissäni näin kuitenkin Gaddafin. Ja olikohan sillä Osamallakaan yöpuku päällä... sitä en edes muista, vaan keksin sen.

      Poista
    2. Missä täällä peppuja ja tissejä on? Tai no, pohditaanhan näissä keskusteluissa väliin kainalokarvojenkin merkitystä ihmiselämän saatossa, joten en ihmettele, jos kiinnostavat palat osuvat milloin kenenkin haarukannokaan.

      Ja aina on huisin kiva, kun joku tulee Totuus kainalossa oikaisemaan, vaikka keskustelu onkin luokaton. Se on suorastaan sankarillista. Nih.

      Minullakin on vain hämärä muistikuva jostain verisestä pyjamatyypistä, jota amerikkalaiset pyssysankarit kiskoivat viemäristä ulos. Jokuhan niistä amerikanvihollisista taidettiin hirttääkin. Toivottavasti ei sentään pyjamassa.

      Poista
    3. Minua kiinnostavat peput ja tissit, etenkin pyjamassa. Missä, missä on totuus löydettävissä?

      Poista
    4. Anonyymi, eikö ne tienneet, että Gaddafikin oli musulmaani.

      Ja millä tavoin se kristittyjen suorittama joukkoteurastus Osaman luolassa erosi siitä?

      Meidän Sale tapaa tänään Afganistanin presidentin, Ahmed Banzain, sitä anonyym varmaan tarkoitti. Pyjamaan se pukeutuu, mutta en minä usko että sillä mitään tissejä on.

      Poista
  74. Yöpuvut on pahin seksin tappaja sillä todellinen nautiskelija käyttää zentaita, kokonaan ihmisen peittävää kokovartalosua.

    Ei ihme että muslimit käyttävät yhä tuota "antaa himon vielä yltyä" -metodia. Jokainen harrastaa pienimuotoista kieltäytyminen/palkinto nautinnollista leikkiä syödessään herkkupaloja tai ns. roskaruokaa, vetäessään nautintosauhut, lohdutusdrinkit, laiminlyödessään velvoitettuja rituaaleja tai salliessaan itselleen muuten vain, kaiken maailman tarpeettomuudet.

    Naiset ovat oivaltaneet että tuon palkinnon voi saada ilman zentaitakin. Sikonitissit ja botox huulet ovat arkipäivää sillä nyt tulee allien poisto ja korkeinpana muotona päkiän alle asetettavat geeli-implantit että voi kivuitta käyttää jatkuvasti korkokenkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannataako yleistää: "naiset ovat oivaltaneet"?

      Valtaosa naisista ei välitä rahtuakaan kroppansa muuntelusta, silikoneista, korkokengistä ynnä muusta epämukavasta. Nainen ei myöskään ajattele kaiken aikaa, miten kiihottaa miestä milläkin laitolla. Kyllä ne miehet kiihottuvat ihan aidon erotiikan ja älyn avulla ilmankin. Hyperkiihokkeet ovat idiootteja varten, niitä joilla ei oikein muutenkaan sytytä.

      Poista
  75. Hei kaikille!

    Minulla on vähän tyhjä olo. Nyt on viikkotolkulla kohkattu alaikäisten kurittomuudesta ja opettajien oikeuksista, ja tuntuu että poteroituminen on tässäkin tärkeämpi pointti kuin itse ongelman käsittely (vrt. ns. miesasiamiehet nettipalstoillansa, ja siellä jylläävä naisviha).

    Tämäkin herra sitten vyöttäytyi "koulukapinan" mahdollisuuden varalle:

    http://www.hs.fi/kotimaa/Turvaliivej%C3%A4+k%C3%A4ytt%C3%A4nyt+opettaja+irtisanottiin+Vaasassa/a1366943390052

    Minulle ei tulisi pieneen mieleen. Jos oikeasti pelkäisin, soittaisin poliisille. Luotiliiveissä ravaavat maikat antavat erinomaisen huonon signaalin lapsillemme

    Siis: tarvitsiko tämä oikeasti sanoa?!!! Ettei tarvita koulusssa luotiliiviä?!

    Nuoret muka ovat joukkiona väkivaltaisia vihollisia, pelottavaa massaa, jota vastaan pitää suojautua!

    No juu ei. - Ja se päiväkoti-väkivalta, mistä aiemmin viikolla uutisoitiin: useimmat penskat lyövät. Kerran, ja useamminkin, ja aina siihen tartutaan, jos se on minusta kiinni. Millään taivaan enkelin tai hyvän kasvattajan sanoilla ei väkivaltaa voida poistaa. Lapset hakevat rajojaan, se on niiden homma, ihan kehityksenkin kannalta.

    Itse huolestuisin ja tietäisin, että jotain on vialla, jos lapsi ei koskaan protestoisi - ja naperoilla se protestointi on luonnoltaan fyysistä. Eivät ne purijat ja potkijat, kolmivuotiaat, silti rikollisia ole. Samaa käytöstä on sitten kyllä kanssa kodeissa. Eivät nuo ärripurrikohtaukset päikkäreihin kulminoidu. Niistä voidaan puhua enemmän, koska niitä on helpompi kartoittaa. Ja toisaalta: isommassa ryhmässä ongelmat tiivistyvät. Ei se taaperoitten potkiminen ja pureminen kuitenkaan väkivaltaa sanan "aikuisessa" ja tiedostavassa merkityksessä ole.

    Fiksut kasvattajat opettavat lapsille ne nuorat, joilla pelataan - turvaliiveihin ei tarvitse pukeutua!!!

    Että pientä rajaa tähän lapsikeskusteluunkin!

    Kivoja ne ovat, ja vaikeimmatkin ihania, ja joku syy sen temppuilun takaa löytyy. Sen ratkomiseen ei auta luotiliivi - ellei sitten määrätä kaikkia temppuilevia lapsia laitoshoitoon.

    Saako lapsia vapaasti teurastaa? Jos siis opettajat koulussa suojautuvat: missä viipyvät lasten turvaliivit?

    Miksei tuo ope kasvattajana hakenut muuta ratkaisua kuin turvaliivi itselle, viis muista! Häntäkö se koulukiusaaminen, väkivalta ja seksuaalinen häirintä eniten satutti, aikuista ihmistä? Joka voisi siis vaihtaa työpaikkaa koska vain, päinvastoin kuin ne lapset, jotka saavat koulukiusaamisesta ihan elinikäisiäkin traumoja ja ovat sillä kurjuuden hetkellä avuttomampia puolustamaan itseään, vaikka halua olisikin.

    Kysyy tähän kurjaan, kunnollisia ihmisiä (joista suurin osa on alaikäisiä, ja joutuvat ties mihinkä valtapeleihin pelinappuloiksi ilman mitään vaikuttamisen keinoa) alentavaan ja sortavaan keskusteluun kyllästynyt Char!

    Jos ope saa päähänsä pukea turvaliivit työtehtävässä - aikuisena henkilönä - ja yksi perustelu on mm. seksuaalinen häirintä, niin totta vie haluaisin kuulla perustelut sille, miten tämä suojaa. Ja miltä.

    VastaaPoista
  76. Entä kuka sitten suojelee sen koulun lapsia? Miksei aikuinen kasvattaja suojellut muita potentiaalisia uhreja. Turha kuvitella, että väkivalta ja seksuaalinen häirintä olisi jäänyt tämän yhden maikan kontolle.

    Että lapsista ja nuorista viis, viis koulukiusaamisesta ja välituntipahoinpitelystä, jota todellakin tapahtuu, kun on valitettu vanhemmille, ja vyöttäydytty töissä luotiliiviin! Näinkö!

    Kaikki te naperoita ja nuoria nyt holtittomuudesta herjaavat ja opettajien "oikeuksia" lisääviä suuntauksia kannattavat: haluatko oman lapsesi opettajalle lapsen pipon väkivaltaisen riisumisoikeuden, samalla kun tuo lapsesi kanssa aikaansa paljon viettävä, häntä ohjeistava ja opettava henkilö turvautuu suojaliiviin, kun niin ns. "pelkää" lastasi. Kategorisesti. Vain siksi, että lapsesi on osunut oppilaaksi.

    Missä on se opettaja, joka hommaa suojaliivit kaikille lapsille, jos ongelma siinä koulussa kerran on, ja antaa oman liivinsä lapselle, joka on vaarassa.

    Kysyn vain.

    Missä on ope, joka jalkautuu pihalle, etsiytyy kulmiin, kuuntelee puheita ja ilkkumisia, osallistuu keskusteluun, ja estää kiusaamista? - Tämä on se oikea keino, enkä muuta edes näe.

    On se kamalaa, että maikkoja kiusataan, mutta lapsia kiusataan vielä enemmän (siis duh!), ja he ovat niitä heikkoja: he eivät voi vain lähteä ja aloittaa muualla. Nuorilla on tunteet kuumina, ja vastoinkäymiset ovat isoja.

    Jos opettajat keskittyvät luotiliivien kanssa mielenilmaisuihin, ja naperoikäisten hoitajat valittavat uhmaikäisten potkimisesta - Noh. Olen surullinen. Ja vihainen myös!

    Missä on aikuisten vastuu? Nyt se on liukunut tässä keskustelussa ihan johonkin älyttömään kouhkaamiseen (lapset ovat kauheita ja heidät on saatava kuriin) itse asian sijaan.

    Lapset ovat aina harjoitelleet olemista, ja pääsääntöisesti heidän kanssaan pärjää mainiosti, ihan ilman luotiliivejä. - Pipokin lähtee päästä, kun huomauttaa.

    Ilman poliisia ja turvatoimia.

    VastaaPoista
  77. Char, tuosta turvaliiviopettajasta ei kannata puhua sen enempää, sillä mies oli selvästi erikoistapaus, mieleltään sairas ja selkeän vainoharhainen. Kenties mennyt psykoosiin.

    Tapaus ei liity millään tavalla käytävään koulukeskusteluun tai puheisiin nuorten häiriköinneistä. Hänestä onkin ymmärretty vaieta, vaikka iltapäivälehdet kokeilivat kepillä jäätä, syttyykö kansa, kun otsikoidaan räväkästi. Ei onneksi syttynyt. Ei sairaista voi vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, luotiliivimiestä viiraa selvästi päästä. Mutta miten hänet noin vain pystyttiin potkimaan pois, miksei ohjattu hoitoon kuten viinan kanssa pelehtiväiset? Tai miksei lätkäisty parin kuukauden sairaslomaa, kuten turhautuneille ja/tai mokanneille viranhaltijoille on maan tapana?

      Eli jos ehdottaa saa kainosti, niin palatkaamme turvaliiveistä tissiliiveihin. Mielenkiintoisempi aihe, vaikka oma kiinnostukseni tietenkin pohjautuu vain asian sosio-ontologiseen viitekehykseen.

      Poista
    2. Tapaus liittyy niihin lapsiin jotka turvaliiviopettajan koulussa ovat.

      En tahdo lietsoa pahaa mihinkään suuntaan, kaipaan hyvää tahtoa ja ymmärrystä myös nuorille. - Tämä tapaus tuli ilmi. Turha siitä on kohkata, mutta montako on muita?

      Mitenkä niin tapaus ei liity koulukeskusteluun tai nuorten häiriköintiin?

      Koulussahan se opettaja toimi, ja erilaisista lasten aiheuttamista ongelmista kärsi turvaliiviin pukeutumiseen asti.

      En nyt viitsi edes puuttua tuohon ajatukseen siitä, että netissä diagnosoidusti sairaat saisivat opettaa lapsia samalla kun yhteisömme hyväksyy sen. On meinaan niin monta kunnianloukkaus- ynnä muuta virkavirhesyytettä taas mahdollisesti pelissä etten siihen sotkuun astu. Puhumattakaan siitä, että täällä nettikeskusteluissa esitetään arvioita kenenkään mielenterveydestä.

      Lapsille on tärkeää turvata hyvä oppimisympäristö.

      Siihen turvaan liittyy ilman muuta ilmapiiri, jossa näistä erikoisemmista opettajistakin voidaan puhua, ilman että heidät yhteiskuntakurin nimissä vaietaan kuoliaaksi, tai että lehdet eivät kirjoittaisi, koska he ovat niin selvästi sairaita, vaikka nuorten kanssa töitä tekevätkin, että lehdistö kollektiivisesti vaikenisi vääryyksistä.

      Samalla, kun pipopäinen lapsi päätyy lööppeihin.

      Turvaliiviopesta ei kannata puhua mitään, jos halutaan väittää, että kaikki opet ovat hyviä, ja halutaan sivuuttaa se, että ihmisiä nekin ovat. Ja osa ilkeitä ja pahantahtoisia, tai turhautuneita, tai muuten vain kyllästyneitä, ihan niinkuin me kaikki, joskus, vaikkeivat mielisairaita olisikaan.





      Poista
    3. Char, yhden opettajan selvää sekoamista, poikkeuksellisen omituista käytöstä ei kannata huomioda, koska tilanne oli nopea ja kohdistui oikeastaan muihin kuin oppilaisiin. Opettaja lähetti sekopäisen kirjeen huoltajille, ja koulussa toimittiin heti poistamalla opettaja - mikä oli aivan oikein. Ei sekopäähän voi luottaa. Erottaminen oli lainmukainen, koska ei kukaan voi luottaa mielenterveydeltään noin sekaisin menneeseen opettajaan. Pitkä sairausloma olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta oppilaat eivät ole koekaniineja, jotka riskeerataan, jos työntekijä sekoaa yhdenkin kerran täysin.

      Oppilaista siis nimenomaan pidettiin huolta, heti kun tilanne selvisi. Heidän oppimisympäristönsä turvallisuus on ensisijainen asia.

      En osaa sanoa, onko opettajan mielenterveyden epäily tässä tapauksessa kunnianloukkaus. En mielestäni diagnosoinut häntä, vaan kuvasin hänen käyttäytymistään - hänellä oli harhoja vainoamisesta ja puukoniskuista.

      Poista
    4. PS Ehkä tässä tapauksessa ei sairausloma riittänyt, vaan nyt ylitettiin se turvaraja, joka lasten kanssa täytyy olla. Jos aletaan puhua luotiliiveistä, aseista, puukoista ja puukoniskuista sekä syytetään oppilaita kaikesta - kuten tässä oli käynyt, pitää henkilö ulkoistaa pois koulusta.

      Poista
  78. Tapsukka,

    kirjuutin tässä välissä. Ja aamen sille, että puhutaan jostain kivasta välillä! :)

    Tissiliiveistä en tiedä, minulla kun on povi, ja hankin vain hörhelöitä. :)

    Jos unohdetaan vähäksi aikaa kaikki polemiikit: mikä on kivointa, mitä olette ns. iskumielessä kuulleet (Tuhma Tapsa: sait minun mieleni taas katuojaan, mikä toisaalta näin vapun-aaton-aattona sopiikin :D).

    "Eikös se ois kivaa kun on kesäkin" korjaa palkinnon ilman vaiheita. Siinä ei voinut kuin iloisesti nauraa, sitten suostua - ja iloitteluhan seksiin kuuluu, parhaassa tapauksessa. - Liittyy tilanteeseen, ja vanhaan kaveruuteen; en takaa että toimii aina, mutta ainakin minunlaisteni naisten kohdalla reiluus rulaa.



    VastaaPoista
  79. Char, lisään tänne alle vielä sen, että en halua vaieta liiviopettajasta, mutta en oikein ymmärrä, miksi haluat vetää siitä niin moninaisia päätelmiä.

    Ymmärtäisin, jos liiviopettaja olisi toiminut jollakin tyypillisellä tavalla, jolla on laajaa merkitystä kouluyhteisössä, kuten vaikkapa Antti Korhosen ja huppupojan tapauksessa, josta käynnistyi kauan kaivattu keskustelu koulujen työrauhasta.

    Yhteiskuntakurista ei siis ole kyse siinä, että en osaa sanoa luotiliiviopettajan merkityksestä mitään. Tilanne oli niin poikkeuksellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, open teko oli poikkeuksellinen. Toivoisin, että myös huppupääpojan kaverin ruokalasta poistaminen oli poikkeuksellinen.

      Minusta keskustelu koulukurista on kriisissä, ihan ilman että nämä luotiliiviheput lisäävät sitä. - Siis nehän kuitenkin ovat niitä opettajia, joita meidän pitäisi aikuisina ja vanhempina tukea. Kunnes tekevät jotain niin ufoa, että ne pitää erottaa.

      Minusta taistelutilanne koulussa on se, joka pitäisi saada poistettua. Nykyinen polemiikki vastakkainasetteluineen vain ruokkii kurjuutta - onko kukaan kysynyt, mitä Luotiliiviope teki ennen erottamistaan?

      Joku senkin kaverin oli ottanut toimeen, palkannut ja hyväksynyt, ja luoja tietää mitä se on puuhannut ennen erottamista.

      Otan sitten vielä yhden kukan hattuuni: minä kaipaan opettajien vastuuta! Ja rauhanomaisissa merkeissä: sopikaa koulun säännöt nuorten kanssa! Jos ollaan yhdessä puhuttu, tyhmäkin pipa-juttu on sellainen, joka menee läpi. Ei tule tyrkkimistä eikä kännykkävideoita.

      Nykyinen keskustelu antaa muhevan maan "poikkeuksillisille" opettajille. Ylilyöntejä tulee - mitä luulette tuon herran ennen luotiliivejä puuhanneen?! Kuka on kysynyt lapsilta mitä koulussa on sen open tunneilla puuhattu? - Ja kuka lapsi tai nuori muuten nykyään uskaltaa edes vastata, tässä ilmapiirissä?

      Nälviminen ja kiusaaminen silti jatkuu, kunhan se ei tämänhetkisissä kulisseissa, julkisessa keskustelussa osu opettajiin. Lapsiin kohdistuvasta kiusaamisesta ei nyt puhu enää kukaan - ja se koulukiusaaminen oikeasti on suurempi ongelma, ihan siksi, että lapset ovat pieniä ja avuttomia.

      Minusta Alppilan huppupoikaa ei ollut tarpeen tyrkkiä pois tilasta. Ei ollut vankilakapinaa siinä, kun ei ollut vankilaakaan. Eikä videon perusteella mitään muuta kuin suunsoittoa. Ei edes "tunnelmaa". Herran henkselit! Jos minä tööttäisin lasten päälle tuntemusten perusteella, niin erottaminenhan siitä tulisi. Pitkän tai lyhyen kaavan kautta, mutta aivan oikeutetusti. Niinkuin tässäkin, jos ei ope edes mietintäajan jälkeen näe sitä, että överiksi meni.

      - Ihmiset, myös ja varsinkin nuoret heittäytyvät usein suulaiksi. Ja hyvä jos se jää siihen; monin tavoin on kasvatus silloin mennyt oikein. Nuorten suunsoitto: sehän on osa kasvamista! Me sitten vastataan, ja joko ne oppivat tai sitten eivät! Täällä netissä näkee muka-aikuisten kirjoittamia niin pölhöjä juttuja, etten kasvamisesta ja kypsymisestä mene takuuseen. - Huom! En viittaa tähän palstaan enkä teihin!

      Tämä ei ole paniikkitilanne, vaan normi. Jos siis nuorten kanssa toimii. Suositan muuta kuin tönimistä tilanteen ratkaisussa. Ja niin ärsyttävää kuin se tönijä-kasvattajien mielestä onkin: sillä omalla puhumisella ja supliikilla pärjään, edelleen, ja jatkuvasti.

      Pidetään nyt edes faktat todenmukaisina ja järjellisinä, ja keuhkotaan sitten. - Ei tarvitse sitten jatkossa diagnosoida tilanteet hommat vähän toisenlaiselle, joskin fyysisesti näennäisesti väkivallattomalle alueelle vieviä maikkoja mielenterveyspotilaiksi. Peiliin katsominenkin riittää.



      Poista
    2. Char, yksikään opettaja ei poista mielellään oppilasta luokasta tai muista koulun tiloista. Opettajan olisi paljon mukavampikin syödä tai opettaa rauhassa. Valitettavasti se ei ole useinkaan kiinni opettajasta, vaan vaikeista tilanteista, joita koulussa sattuu entistä enemmän. Jonkun tulee johtaa ryhmän toimintaa, ja se joku on koulussa opettaja.

      Niin kauan kun käytetään termiä "koulukuri", ollaankin hakoteillä. Tästä olen kanssasi siis samaa mieltä. Ehdotan kuitenkin, että unohdetaan tämä sana "koulukuri", koska se on negatiivinen ja siten väärä termi. Opettajatkaan eivät käytä termiä enää, koska se viittaa viime vuosisadalle. Kyseessä on yksinkertaisesti työrauha, puhuminen koulujen työrauhasta. Kun ottaa tämän lähtöpisteeksi, päästään eteenpäin eikä juututa jankkaamaan sääntöjä ja kurittamisia.

      Ennen sekoamistaan luotiliiviopettaja oli mm. syyttänyt oppilaita kaikesta, haukkunut heitä laiskoiksi, tyhmiksi ja vastuuttomiksi. Minusta tällainen henkilö ei sovi opettajaksi, opettajat eivät voi syyttää oppilaita eivätkä puhua noin.

      Suulaus on, Char, hieman eri asia kuin Alppilan poikien opettajan komentelut, kiroilut ja haistattelut. Millä työpaikalla esimiehelle voi haistatella ja kiroilla? Ei opettajakaan voi sivuuttaa tilannetta, samoin kuin kotona ei pidä sivuuttaa sitä, jos lapsi haistattelee vanhempiaan. Se on karhunpalvelus lapselle eikä ollenkaan rakkautta lasta kohtaan. Rakkautta on uhrata oma kivuutensa, jos tilanne sitä vaatii. Aikuinen ei ole lapsen kiva kaveri, sillä lapsi halveksii sisimmässään lepsua aikuista. Turvaa hän kaipaa, sitä että aikuinen on vahvempi kuin hän ja siten turva hänelle.

      Kukaan ei suosita tönimistä, opettajat eivät halua koskea oppilaaseen. Minä suositan sitä, että luotamme lapseen hieman enemmän edellyttämällä häneltä yhteisten pelisääntöjen noudattamista ja opettajien ja omien vanhempiensa kunnioittavaa puhuttelua. Se on lapselle taatusti pääomaksi

      Poista
  80. Charin iskurepliikki-kisa sopisikin vapun kunniaksi mainiosti. Itse olen siinä toki täydellinen amatööri, sillä a) iskurepliikit minun suhteeni ovat tuhlausta ja b) omat ammoiset yritelmäni ovat olleet surkeita (päättelen tuloksista).

    Mutta kuuntelen mielläni tekijämiesten neuvoja! Valton blogissahan on ihan sanatarkkoja keskusteluja, joista voisi opetella tekniikkaa. Naisten neuvot miehille sen sijaan ovat, kokemuksieni mukaan, puuta heinää.


    VastaaPoista
  81. Valton blogissa tarinoiden repliikit tuottavat tulosta. Sehän siinä niin raavasta ja elämänmakuista onkin. Tekemisen meininki. Naisten neuvot voi tosiaan unohtaa, naista kun naista viedään eteisen räsymatolle, jos mies tahtoo eikä ole vellihousu.

    Jaahas, valkeni sateinen vappuaatto. Miksi minulta ei nyt vaan tule uutta kirjoitusta. Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla.

    VastaaPoista
  82. Vaikka koulukurin sijasta käytettäisiin työrauhaa, niin se ei poista sitä tosiasiaa että oppimiskäsitykset poikkeavat kohtalokkaalla tavalla.Erot kulminoituivat huppupojan tönimiseen. Kysymykseen siitä onko koulussa vallalla vielä jatkossakin erottamaton yhdistelmä, kasvatus ja opetus.

    Oppimisessa on kyse mittä suuremmassa määrin vuorovaikutuksesta. "Opetusrauha" termi jakaa yhä edelleen oppimiskäsitykset opettaja keskeiseksi jossa sulkeutuu pois se että opettajakin voi olla syypää huonoon työrauhaan. Opilaan näkökulmasta pitäisi puhua oppimisrauhasta.

    Onhan yleisesti tunnettua että pienpiin ja yleisempiin rauhattomuusongelmiin opettajien mielestä syy on kodeilla, asuma-alueella ja luokan huonolla yhteishengellä ja oppilaiden mielestä syy opettajassa, hänen kompetenssissaan.

    Kuri ja kasvatus -termit ovat opettajien puheenparressa ja koulun vastuuta määriteltäessä ymmärrettävästi pannassa koska ne lisäisivät heidän velvollisuuksiaan. Turvaliiviopettaja oli ikäänkuin kauhuesimerkki siitä mihin "kuritusoikeudet" johtaisivat.

    VastaaPoista
  83. Opetusrauhasta en ole puhunut vaan työrauhasta. Työrauha pitää sisällään oppilaiden oikeuden saada opiskella. Painopiste on heissä, koska heitä vartenhan työrauha pitää olla. Sitä paitsi oppilailta on tullut enin palaute koulujen työrauhan puutteesta, ei opettajilta.

    Harvoin oppilaiden mielestä syy työrauhan puutteeseen on ensisijaisesti opettajassa. Oppilaat ymmärtävät varsin hyvin, että kyse on tietyn häiritsevän oppilaan aiheuttamasta ongelmasta ja opettajan vähistä keinoista hallita kaaosta, kun normaalit menetelmät eivät riitä.

    Luotiliiviopettaja ei kuulu millään tavoin Alppilan tapauksesta virinneeseen työrauhakeskusteluun. Ihminen voi pimahtaa millä tahansa työpaikalla, vaikka kirjastossa, eikä siitä kirjastoa syytetä. Luotiliivit ja omituiset kirjeet koteihin sekä oppilaiden haukkumiset eivät ole seurausta koulujen työrauhan puutteesta, vaan henkilökohtaisen tasapainon pettämisestä.

    VastaaPoista