30.4.2013

Malja Pirosmanashvilille!


30.4.  Lakki päähän ja työväen tarjoama malja kaikille vapun viettäjille! 

Oma ylioppilaslakkini lensi ensimmäisenä vappuna kuraiseen vesilätäkköön Turun kujasilla, eikä ole sen jälkeen päätäni koristanut. Se nimittäin kutistui pesussa pilleriksi päälaelle. 

Muutoinkaan minulla ei ole kovin hyviä muistoja vapusta. Ensimmäisen ylioppilasvappuni poikaystävä sammui jo menomatkalla Ruissaloon ja sain kannatella häntä pystyssä juhlatalossa, kunnes katsoin parhaaksi suunnata, edelleen häntä kannatellen, takaisin Turun-bussiin. Vapunpäivä kului hänen pahoinvointinsa merkeissä, ja loppupäivä kylmässä sateessa Vartiovuoren mäellä vapun palopuheita kuunnellen. 

Jonain vappuna aiheutin silloisen poikaystävän, kiltin savolaisen kemianopiskelijan häädön hänen vinttikamaristaan, junien huojuttamassa talossa radan varressa.  Käänsin nimittäin radiosta nupit kaakkoon, kun tuli työväenlauluja ja taisin laulaa mukana. Vuokraisäntä syöksyi ylös verisuoni pullottaen ja huusi, että tuommoisia kommarilauluja täällä ei huudateta ja irtisanoi poikaystävän, joka puolestaan irtisanoi minut, samantien. Tai hän siis sanoi, että Iines ei sitten enää koskaan tule tähän asuntoon. Kävelin siitä sitten radan yli kotiin ja tiesin, etten enää palaisi poikaystävän uutenkaan asuntoon. Päälläni oli harmaaraidallinen Marimekon trenssi ja jalassa beiget korkokengät.  Ja samanvärinen nahkalaukku, jossa oli Maon pinssi. Päässäni kaikui laulu kahdestakymmenestä perheestä. Tunsin syvästi olevani järjestelmän ja lisäksi, nyt uutena, miesten hyväksikäyttämä uhri.

Joku aina joskus kehtaa ihmetellä, mistä feminismi tai naisen vahvuus ja itsenäisyys kumpuaa. Minulla se kumpuaa osaksi siitä, että olen elämässäni kohdannut  helkkarin huonoja miehiä. Kaikki ovat pettäneet ja haihtuneet yksi toisensa jälkeen. Isä petti pahimmin juomalla lapsuudelta pohjan pois, ja sitten poikaystävät, yksi toisensa jälkeen osoittautuivat kelvottomiksi luusereiksi, joilla on velliä housuissaan. Yksi oli jopa naimisissa, kertomatta sitä heti. Sitten oli jo liian myöhäistä lopettaa noin vaan. 

Tiesittekö muuten, että Niko Pirosmanashvili -  paremmin tunnettu Niko Pirosmanina -  on georgialainen  naivisti? Löysin hänet vasta jokin aika sitten.  Humoristisen vakavat, jopa kivikasvoiset ihmiset, etupäässä miehet, toimivat kuvissa usein juhlameiningeissä. Kuvat henkivät jotain samaa kuin Marc Chagallin leikkisämmät maalaukset. Miten paljon maailmassa on sielunsukulaisuutta, taideteoksia, joihin ei eläissään edes törmää! Tämä asia suretti minua silmäillessäni valtavan antikvariaatin kattoon asti ulottuvia hyllyjä  muutama kesä sitten. Tajusin elämän rajallisuuden ja sen, että lähtölaskenta on jo alkanut.  Vaan kiitän internetiä maailmani rikastuttamisesta. Ikinä en olisi Pirosmaniakaan löytänyt ilman niskojeni ja silmieni pilaamista tietokoneen äärellä, ilman hyvää  surffailutaitoa.




Siispä, siskot ja veljet, malja 
Pirosmanashvilille  ja keväälle! Hauskaa vappua! 

 (Maalaukset  Niko Pirosmani)

228 kommenttia:

  1. Taas opin uutta. Sen lisäksi että kuulin Niko Pirosmanista ensimmäisen kerran, luin että hänestä kertoo Alla Pugatshovan laulama kappale Miljoona ruusua.

    Taiteilija osti rakkautensa kohteelle aukion täyteen ruusuja. Vaan liekö se ollut kovin järkevää, kun tempun seurauksena meni konkurssiin, myöhemmin kuoli nälkään. Eikä se nainenkaan tainnut hurmaantua.

    Sinun, Iines, ei pitäisi olla niin ylpeä. Sinun olisi pitänyt olla poikaystävällesi mahdollisimman katuvan oloinen ja mennä vielä hänen asuntoonsa, vannotellen ettet ikinä enää moista typeryyttä tekisi. Hetkeksi olisit houkutellut poikaystävän käymään ulkona ja siiten ovi sisäpuolelta säppiin. Olisit soittanut täysillä koko Kaisa Korhosen kaameimmat-kokoelman, - useampaan kertaan, jos olisi kesken loppunut.

    Oven takana jyskääville ja huutaville vuokraisännälle ja poikaystävälle olisit huutanut takaisin: "Ei kuulu mitään, kun tuo musiikki on niin kovalla!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta olihan tapauksessa kuitenkin historiallisen rakkaustarinan ainekset. Kun Pirosmani peitti hotelliaukion kukkasin niin rakkauden kohde, ranskalainen tansijatar Margarita sipsutti kukkameren yli antaen Pirosmanille ensimmäisen ja viimeisen suudelman häviten lopullisesti hänen elämästään.

      Ei suurenpaa, viimeinen suudelma tattispalaan.

      Adjö . . .ööti! Aaah!

      Poista
  2. Kappas vaan, Alla Pugatsovan Miljoona ruusu -kytkentää en minäkään tiennyt, mutta tosiaan, Pirosmanin ruusuista se tulee!

    Poikaystävä oli muuten kepulainen, joten en kyllä itkenyt hänen peräänsä. Taisin olla lopulta helpottunut. Edellistä surin kovasti ja tämä kepulainen oli hätäratkaisu siihen yksinäisyyden saumaan.

    Vaan siis kuinka voi olla tuommoinen vellihousu, että ajaa tykkäämänsä naisen pois, kun saa lemput asunnosta! Hänen olisi kuullut haistattaa isännällä pitkät. Oikeudet ne on vuokralaisellakin, ainakin vappuna. Vai?

    VastaaPoista
  3. Vellihousu mikä vellihousu, ylpeä vielä siitä, että vellit olivat isin pellosta lähtöisin.

    Vuokralaisilla saattoi ennenkin olla laeissa oikeuksia, mutta vanhat kyyläisännät kävelivät niiden ylitse miten tahtoivat. Tekivät asunnoissa yllätystarkastuksia, omilla avaimillaankin. Muistan lapsuudessani, kun ei pihalla uskaltanut juoksennella Isopää Arskan Opel Admiralin ilmestyessä talon pihaan, se oli niin vihaisen oloinen. Myöhemmin virui, vanhapoika kun oli, televisionsa ääressä pitkään kuolleena ennen kuin joku huomasi.

    Tuosta taulusta minulla meni pitkään ennenkuin huomasin siinä olevan kukkasia. Pitkään oli tunnossa, että kaljasta kuohuva tuoppihan siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun siskoni asui ensimmäisen opiskeluvuotensa Turussa vuokraemännällä, joka oli uskovainen vanhapiika, ja oikein tiukka. Hän mm. asetti siskolle kotiintuloajat, ja miesvieraita ei saanut tuoda ollenkaan, naisvieraita vain sunnuntaina päivällä. Siskon piti käydä hänen kanssaan kellarissa, kun hän ei uskaltanut mennä yksin. Yksin hän taas ei siskoa päästänyt, ettei sisko vaan kähvellä arvokkaita hillopurnukoita.

      Nykyäänhän vuokralaisella on oikeuksia vähän liikaakin, hankalaakaan vuokralaista ei aina saa pois.

      Juu, kukkasmalja naisella on. Päivänkakkaroita ilmeisesti.

      Poista
  4. Hienoa!

    Vapun kunniaksi oivallinen machokulttuurin puolustuspuhe. Vellihousumiehistä ei ole mihinkään, ei vaikka olisi kuinka pieni mies tahansa, vaikka kemian opiskelija ja savolainen niin kyllä suihinotto pitää osata uskaliaasti hoitaa ettei jokaisen neitokaisen tarvitse sitä ruveta opettamaan, varsinkaan vappuna. Tosi tuossa opetussessiossa oli yksi hyväkin puoli, luuserilla oli puhtaat munat, niin ettei siltä osin jäänyt suuhun "pahaa makua".

    Mielenkiintoista on se että miessuhteista olisi jotain hiukan jäänyt hampaankoloon. Arvailtavaksi jää kuinka se on vaikuttanut vaikkapa blogikirjoituksiin ja niissä ilmeneviin asenteisiin, vähän samalla tavoin kuin Tuomas Enbusken kerrottua neurooseistaan ja ikuisesta epäilystään ettei kukaan häntä rakasta, eikä edes äiti hyväksy häntä.

    Olemmeko kaikki toistemme terapeutteja ja vertaistukihenkilöitä? Jari Sarasvuokin on tullut kaapista ulos ja tunnustanut monen asian kirkastuneen vasta muutama vuosi sitten yrityksensä taloudellisten vaikeuksien edessä. On todennut mulkusta ja kusipäästä tulleen tasapainoisemman kansalaisen. Kiva!


    Klara vapen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän olisi machokulttuurin vastakulttuuri? Itse olen niin macho etten ole tätä koskaan tullut ajatelleeksi, edes. Entäpäs jos ajattelisimme tätä yhdessä, sopiiko Sulle?

      Itse sanoisin tähän - vain esimerkkinä - että kerran mua otti suihin niin löysähuulinen nainen että minä en edes huomannut että se oli jo aloittanut... sessionsa. Huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun se sanoi "anhatko mulhe she phhulemnen?" Ihmettelin että mikä ihme puhevika hänellä on? Sitten, onneksi, huomasin että hänellähän on minun kaluni suussa. Ps. Et Sinäkään, arvon Anonyymi, 10 tuuman banaani suussa kovin ymmärrettävää kiinankieltä pysty puhuun. (Paitsi jos oot vatsastapuhuja.)

      Poista
    2. Niin, suukkunotto juohtui mieleeni tästä blogistin kirjoituksesta:

      "Tämän kirjan sain toiselta pitkäaikaiselta poikaystävältäni, joka oli harvinaisen pieni- mutta puhdasmunainen ja erittäin vaivaantunut, kun halusin kokeilla hänen kanssaan suihinottoa, ja kokeilinkin sitten. Hän on myös se poikaystävä, joka sai minun vuokseni häädön kämpästään, joka sijaitsi Helsinki - Turku-junaradan varressa, niin lähellä, että talo heilui kun juna kulki ohi. Ja se meni usein. Häätö tuli vappuna, kun soitin radiosta työväen lauluja nupit kaakkoon -asennossa. Minäkin sain häädön poikaystävän elämästä, ja kävelin jonkinlaisessa pöpperössä junaradan yli omalle kämpilleni. Kukkivat roudan maat osaa II ei sitten koskaan tullut. Mainittakoon, että en kyllä lukenut tuota ykkösosaakaan ja olin oikeastaan helpottunut, kun tämä kepulaisaikakausi elämässäni päättyi."

      Poista
    3. Niin, tämä juolahti sinun mieleesi. Mutta miksi.

      Oletko koskaan miettinyt sitä?

      Poista
    4. Kyllä, kyllä! Joo o!



      Kun letukallani torin kulmalle kaarran
      mun stereot kostuttaan jokaisen kurahaaran
      sä voit hypätä kyytiin ja digata mua
      sä voit sytytään mallun ja hatsit tarjota
      sä voit imeä korvaa ja reittä puristaa

      Mut älä pure mun ananasta
      Ananas on arka asia

      Poista
  5. Machokulttuuria näyttää olevan erityisen paljon uskonnollisissa piireissä, joissa pedofilia jostain oudosta syystä rehottaa. Viimeisin paljastus on tämänpäiväinen uutinen Suomen metodistikirkon sisällä paljastuneesta papin harjoittamasta lasten hyväksikäytöstä, lähinnä poikien viettelystä. Tosin viettelijäpappi ehti jo siirtyä taivaallisille laitumille harppua soittamaan jumalansa jalkain juureen.

    Tuntuu käsittämättömältä, että hyvät ihmiset ovat niin taipuvaisia harjoittamaan seksuaalista väkivaltaa heikompiaan kohtaan. Ei taida olla uskonnollista liikettä, jonka helmoissa lapsia tai vammaisia tai alistettuja naisia ei raiskattaisi papiston tai piispaston toimesta?

    VastaaPoista
  6. Mainio juttu, tulee vähän omakin nuoruus mieleen. Jotain tuohon suuntaan menneitä juttuja löytyy minultakin!
    Kippis vaan sinulle ja hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjukka, tietyt tunnelmat ovat yhteistä pääomaa, yksityinen on suuresti yleistä!

      Minusta kirjallisuuskin pohjaa juuri tähän: sanasta löytää tuttuutta, koettua tai elettyä tai tietämäänsä muttei aina oivaltamaansa. Eikä tämä koske vain menneiden muistelua.

      Poista
  7. Sitä minä aina jaksan ihmetellä, että kuinka nainen voi muistaa mitä hänellä oli päällään jonakin vappuna kauan sitten. Minä en muista edes viime vapun pukeutumistani. Mutta arvaan asuuni kuuluneen vihreän kevätpuseron, kilolasit ja vappuhuiskan.

    Mietin tässä, että kumpaakohan Iineksen miestyyppiä Pirosmani edustaa, niitä helkkarin huonoja vai niitä toisia, koskaan kohtaamattomia. Aika levottomalta sielulta Nikolai vaikuttaa ruusuineen ja ryysyineen. Kuvassa hänen katseessaan on vetoavaa totista säikähtymistä elämän edessä. Tuolla tavalla katsovat eivät yleensä ole pahoja, naiiveja vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ihmeellistä, Tapsa, että nainen voi muistaa asunsakin vuosien takaa. Muistan jopa tuon harmaaraidallisen maritakin tuoksun, jota nuuhkin astellessani raiteitten yli.

      Muistan myös yhden tummansinisen lierihatun tuoksun Ruotsin ajoilta hamassa nuoruudessani. En vieläkään ymmärrä, mikä se tuoksu oli, mutta tunnen sen vielä ja se palauttaa elävästi mieleen tunnelmia ja niiden mukana tietysti muistoja. Kun alan sitten kirjoittaa jostakin tällaisesta pienestä yksityiskohdasta, se tuo mieleen asioita, joita en tiennyt muistavani.

      Mutta Tapsa, sinun olisi pitänyt tietää, että Pirosmani edustaa sitä miestä, jota en koskaan kohdannut! Ainakin luulen niin.

      Minkäs minä sille voin, että olen kohdannut vain helkkarin huonoja miehiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että en syytä tästä ketään enkä mitään, en niitä miehiäkään, vaan totean vain tämän asian totuutena. Minulla on hirveän vähän malleja hyvästä luotettavasta miehestä tai sellaisesta, josta oikein tykkäisin samalla kun hän tykkäisi minusta, juuri minusta.

      Olen myös havainnut, miten löyhässä mies on. Hän irtoaa kuin löysä mutteri naisestaan ja vaihtaa uuteen, kun vain joku nainen, rumakin, raottaa peittoaan. Kai hän takaisinkin tulisi, mutta en minä ainakaan pysty ottamaan miestä, johon en luota ja jota en kunnioita.

      Poista
  8. ...ja vaihtaa uuteen, kun vain joku nainen, rumakin, raottaa peittoaan.
    Ei ole tainnut Iines kuullakaan susikrapulasta, kun moisia heittelee. Huomautan myös (kaikessa rakkaudessa), että mies on mieluummin ruuvi kuin mutteri parisuhteessa.
    Huonoja naisia olen minäkin tavannut pilvin pimein, luojan kiitos.
    Hyvää vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susikrapulasta en ole ennen kuullut enkä osaa tässäkään mieltää, mitä se on. Noh tuo lauseeni (vaihtaa uuteen jne.) on tietenkin liioiteltu, sillä minulla on tapana tussahtaa voimakkaasti, tarkoittamatta ihan sitä mitä sanon. Helmasyntini, jonka minut tuntevat tietävät. Huono mieskin, jota tässä käytin, pitää ymmärtää puuskahduksena. Jokin muu sana olisi tietenkin totuudellisempi, sillä en minä noita miehiä halveksi. Samanlaisiahan naiset voivat olla. Ihmisen heikkouteen ja elämän pienuuteen minä oikeastaan olen pettynyt, siihen, että ei olekaan mitään suurta, vaan kaikki on käytännössä lopulta aika arkista ja yhdentekevää.

      Poista
    2. Susikrapula on sellainen, että herää niin susiruman naisen vierestä, ettei itsekään oikein sitä usko. Päässä jyskyttää, silmät rähmivät ja on kauhea jano. Ja toinen käsivarsi on neitokaisen kaulan alla! Kun ei millään halua ilmaista olevansa lähdössä eikä halua herättää kaunotarta, susikrapulainen ottaa ja puree käsivartensa irti ja jättää sen naisen niskan alle vuoteeseen hävitäkseen itse mahdollisimman huomaamattomasti aamuyön rientoihin.
      Olen pannut merkille, että "sellaista suurta" mahtuu ihmiselämään lopultakin aika vähän. Kaiken yhteen raapien saattaa kertyä puolisen vuotta. "Oikein tosi suurta" kestää ehkä pari viikkoa. Ja hyvä niin. Sillä tavallinen arki on kuitenkin kaikkein parasta. Minun mielestäni, nimittäin. Tänäänkin olen viettänyt niin arkisen päivän, että oikein hykerryttää. Vappuaaton juopottelut jätän amatööreille. Ammattimies ei tällaisena iltana pulloon koske.
      Miksi olet pettynyt ihmisen heikkouteen? "Harva meistä on rautaa", laulaa laulaja ja itse lisään siihen, että onneksi on näin.
      Kun katsoo noita voimakkaita ja suurta elämää viettäviä ei voi kuin surkutella ja toivoa heille kaikkea hyvää. Jokainen putoaa joskus ja minusta on parempi pudota matalalta kuin kovin korkealta. Ei satu oikeastaan ollenkaan, kun on valmiiksi lattian pinnassa.

      Poista
    3. Heheee, vai susiruman naisen vierestä on siellä tullut herättyä. Hmm, mitäs tuohon sanoisi. Noh, en sano mitään.

      Vappujuopottelut jätän minäkin amatööreille, vierastan yleisiä riekkujaisia. Nautin mieluummin muutaman lasillisen hyvässä seurassa hyvän ruuan kanssa. Muutama ruokaolut on jääkaapissa, ja siinä kaikki. Viiniäkään en muistanut käydä ostamassa.

      Olet oikeassa: suuri ei kesta kauan. Mutta silti, se hurma, se hurma, vaikka hetken hurahdus!

      Poista
    4. Kyllä, jokunen hurman hetki on elämän välttämätön mauste. Niitä on mukava muistella sitten vanhainkodin kiikkustuolissa. Eihän niissä hetken hurahduksissa juuri järkeä ole, mutta kuka sitä aina kaipaakaan? Olivat ne hienoja hetkiä, olivat ne!
      Huomautan vielä, että minulla on molemmat käsivarret tallella. Kertomukseni susikrapulan dynamiikasta perustuu siis puhtaasti tutkimustietoon ja vähäiseltä osin kansanperinteeseen. Kts, mm. Hämäläinen - Hokkanen - von Gerich: "Kun isiltä käsi katosi". Johdatus susirumien naisten maailmaan ervastilaisen ajattelun hengessä. Tampereen yliopiston gerontologian laitoksen tutkimussarja, julkaisu N:o 1178 vuodelta 1989.

      Poista
    5. Kun vaan siltä vanhainkodin kiikkustuolilta välttyisi. Toisaalta, palvelutalot ovat nykyisin aika hienoja ja itsenäisille eläjille varusteltuja. Kelpaa niissä muistella ja vaikkapa kohottaa maljoja vapulle.

      Tuo tutkimus vaikuttaa niin pätevältä, että lupaan tutustua siihen, jahka vain saan käsiini. Kysäisenpä kirjastonhoitajalta. Vaan en siltä tummakulmalta, joka vihaa minua, kirjaston aarteiden suurtuholaista.

      Poista
  9. Minulle Vappu on aina ollut,ja on,työväen juhla.Mitenkään hylkimättä muita osille tulleita,mm.ylioppilaita.Toivon,että ylioppilaat tänä päivänä ymmärtävät historian, ja työväenliikkeen osuuden siinä, toisin,kuin joskus aikoja sitten.
    Vappumarssilla mukana olo oli itsestäänselvyys nuorena radikaalina ja pari vuotta sitten kävin viimeksi tyttäreni kanssa laulamassa työväenlauluja Paasitalossa niin,että itku meinas tulla siinä nostalgiassa.
    Maljan nostan vapaudelle ja niille,jotka vapautensa puolesta tänäänkin taistelevat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sen laulun, jossa ylioppilaat Kristiina Halkolan suulla laulavat, että työläinen, opi perusasiat, vai miten se meni. Joka tapauksessa on ollut aika, jolloin ylioppilaat ottivat työläiset ikään kuin lemmikkieläimekseen ja Neuvostoliiton lempimaakseen, ja mussuttivat kumpaakin. Eihän siitä mitään tullut. Työläinen pärjäsi ihan omillaankin ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto kutistui mahdottomuuteensa ja muuttui Venäjäksi.

      Täällä pikkukaupungissakin oli yhteen aika vappumarsseja. Tosin jokuset eivät halunneet leimautua vasemmistolaisiksi täällä kepulaisten valtakunnassa ja kävivät vappumarssilla Turussa, ettei kukaan näe.

      Radiosta ja televisiosta ei muuten enää kuule vappuna työväen lauluja sointuakaan. Harmi, ne ovat nostalgisia ja kauniita. Bella Ciao!

      Poista
  10. Takinkääntäjiä todella löytyy.On helppoa ja mukavaa olla nuori radikaali silloin,kun ei tarvitse miettiä jokapäiväistä toimeen tuloa.Kun isä ja äiti maksavat muutaman vuoden "hulluttelut".
    Muistissa on muutama sellainen,jotka myivät itsensä rahalle.
    Katsoin eilen kirjastosta lainaamani elokuvan Miral,joka toi taas mieleen lastenkirja-ja leluprojektimme Palestiinalaisten pakolaisleiriin ja pitkän,pelottavankin,odotuksen kesällä 81,kun isä ei palannutkaan sovitusti ja sota oli päällä.
    Natalia on mielestäniyksi kauneimmista lauluista,ja nmenomaan Koiton kuoron laulamana.

    VastaaPoista
  11. En tätäkään tunneköyhänä pidä:

    http://www.youtube.com/watch?v=W4exOWRxyPc

    VastaaPoista
  12. Pirosmanilla oli jonkinnäköinen uusi tuleminen 70-luvulla. Muistan nähneeni mm. pitkän filmin hänestä, joskaan itse filmistä en muista mitään. En edes tuota ruusujuttua, kuulosti ihan uudelta. Minulla piti olla myös kirja hänestä, muistaakseni ostettu Itä-Berliinistä, jossa taidekirjat(kin) olivat halpoja. Ei löytynyt hyllystä kuitenkaan kirjaa, kun sitä postauksesi inspiroimana hain. Mutta tosiaan, netistähän löytyy.

    Näyt kuvaavan nyt erityisesti lintuja, mutta kerron, että Helsingissä on bongattu ensimmäiset kiurunkannukset ja melkein aukinaiset valkovuokot. Kippistä keväälle, työväen- ja linnunlauluista vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintuja on tullut kuvatuksi nyt talvella, kun muuta ei ole luonnossa ja varsinainen maisemakuvaaja en taida olla. Kukat ja perhoset tulevat yhtaikaa, ja niissä riittää tutkimista kameran kanssa ja ilmankin.

      Oma kirjahylly on paha paikka: minäkin olen hukannut pari kirjaa umpisukkeluksiin jonnekin, vaikka tiedän vuorenvarmasti, että ne ovat jossakin. Kippis ja kulaus!

      Poista
  13. Koiton laulun lauluista kaunein on minusta se, joka on tuolla jossain jutuissanikin: Mä mistä löytäisin sen laulun. Nataliakin on upea, vaikkakin noissa Q-teatterin lauluissa minua hieman huvittaakin eli siis häiritsee se lievä huutaminen, joka tuostakin esiin nousee.

    Kuuntelin samalta Youtube-aukealta, kuin tuo mikiksen linkki, Agit Propin Opi perusasiat, johon aiemmin tässä viittasinkin. Opetetaan sormi pystyssä työläistä, vankia, vanhusta ja vaimoa hellan ääressä oppimaan perusasiat. Kun oppii tiedostamaan, ei sitten enää ole alistettu työläinen, vaimo, vanhus eikä vanki. Näinkö siinä kävi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Q-tetterilaiset

      Nämä ihmiset eivät ole laulajia vaan näyttelijöitä. Siksi he "huutavat", kun tulkitsevat. Eivät siis "laula".

      Siksi tästä pidänkin enemmän kuin Koiton Laulun versiosta. (Laulullisesti Koittoon on aivan toista tasoa.)

      "Oppimisen ylistys" perustuu Brechtin runoon. Se on hyvä, erittäin hyvä runo. (Joka ei irvailustamme huonommaksi huonone.)

      Poista
    2. Juu, tiedetään, mikis, ja ymmärretään se huudon syy ja se, että se oli silloin ainoa oikea tapa, muu oli naurettavaa herkkyyttä. Silti ei tykätä siitä huutotekniikasta, sillä se peittoaa kaiken alleen. Se syö sen, mikä on aitoa ja luontevaa.

      Sekin tiedetään, että Oppimisen ylistys perustuu Brechtin runoon. Brecht oli tuon ajan Jumala. Brecht ei koskaan koskettanut minua, enemmän pidin vaikkapa Lorcasta. Brecht oli kuiva kuin hilsehiutale. Vaan silloin ei saanut ajatella noin, oli oppimaton eikä tiedostanut. Se aika yhdenmukaisti, oikaisi ja väärensi enemmän kuin mikään muu aika. Tai no, ehkä pimeä keskiaika oli vielä pahempi kausi.

      Noh, silti tunnen ihania kaihon nostalgiaväristyksiä, kun kuuntelen tuota aikaa. En tuomitse, mutta en ylistäkään.

      Poista
  14. Kyllä vapusta siinä mielessä kaikki hartaus on poissa kun ei enää liehu punalippujen loputon meri, ei pamahda Punapapin sappi eikä Pääpuhuja huuda pönttö punaisena että "riistäjät ruoskaansa nyt selkäämme soittaa..."...

    Vapusta on tullut pelkkä amatöörien ryyppyjuhla.

    "Vappu on niin tärkeä, että monet muistavat kaikki lapsuutensa vaput. Ja vain ne." - kirjoitti Seppo Kaisla tämän päivän Hesarissa. Ps. Minäkin muistan lapsuudestani vapun kun livahdin (porvarin penikka) punakaartilaisten haudalle. Siellä oli paljon nukkavierusti pukeutuneita mutta hartaita ihmisiä. Kaksi hyvin vanhaa äijää - ihan aitoja ex-kaartilaisia - istui ojanpenkalla. Molemmat olivat liikuttuneessa mielentilassa. Toinen sanoi (samalla kun tarjosi pöykkypulloa toiselle) että "Tuonkin nurmen alla on miljoona punakaartilaista...""Enemmän!... sanoi toinen. (Ja otti huikan.)


    VastaaPoista
  15. Ahaa, alkaa TV-Kakkoselta "Solsidan" sarjan uusinta. Se on hyvä sarja, ainakin ne jaksot mitkä näin. Tosin juuri näitä kahta ensimmäistä, jotka tänään tulee, en nähnyt. Täytyypä nyt nähdä. - Näkemisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna, Mikis, huomenna hän tulee - siis Solsidanin Ove.

      Poista
    2. Non niin piru vie tuleekin! Hämäsi tämä lehti kun siihen on tungettu kahdenpäivän televisio-ohjelmat; ehkä sen takia kun lehti huomenna ei ilmesty?

      Mutta mistä Lehti tietää sen että minulla huomenna on aikaa tuota sarjaa alkaa katsella? - Ei mistään.

      nimim. "köyhän miähen bekketti"

      Poista
  16. Ei ole vaput niin kuin ennen. Ennen marssilla oltiin enemmän kännissä ja enemmän tosissaan, itse asiassa aika helvetin tosissaan. Siksi, että uskottiin muutoksen mahdollisuuteen.

    Nyt olin kahdella torilla ja kahdella marssilla, katsojana. Hakaniemessä mieleeni tuli, että tämähän on retrovappuilua. Ei uskota asiaan, mutta on mukava himmailla mukana. Nuoren polven ongelmat ovat ihan erilaisia kuin ne, joita vappumarssilla ratkaistaan.

    Toinen tori oli Senaatintori ja toinen marssi - voi Jeesus - Jeesus-marssi. Istuin portailla ja ihmettelin, kun palopuhuja komensi yleisön huutamaan "Hyvä Jeesus!" Kolmesti, kuten kristilliseen perinteeseen kuuluu. Seuraavaksi he varmaan huutavat Tsemiä Jesse tms. Siinä vaiheessa kun kohehtia alettiin kerätä, poistuin.

    PS. Väyrys-Pate on suorittanut jälleen kolmessa päivässä suuren luku-urakan: hän on lukenut Sinisen kirjan. Mukkaa odotellessa voin tehdä siitä lyhyen referaatin, ellei kielletä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä, mitään ei kielletä. Siis referaatti Sinisestä kirjasta, ei Mukasta? Minulla tuo Suuri Sininen jäi lukematta; paperikirjaa olisin kyllä lehteillyt ainakin jonkin verran.

      Ennen puhuttiin Muutoksesta. Mikä se muutos oli, jäi minulle hämäräksi. Käsitin sen jotenkin niin, että ei olisi enää herroja, vaan Täydellinen Demokratia, jossa työntekijät toimivat itseohjautuvasti ilman johtajia. Ja jossa naisen markkina-arvo määräytyy naisen älystä ja sisimmästä käsin, ei ulkomuodon perusteella. Hmmm.

      Poista
    2. Pahoittelen, mutta Mukkaa joudun jälleeen siirtämään. Ensi viikon loppuun mennessä lupaan.

      Poista
    3. Riku, nyt saat piiskaa pyllylle.

      Ei vaan ei, siis älä suotta pahoittele, kirjoitus tulee, kun se sinulle sopii ja that's it.

      Poista
    4. Selvä, mutta koskas me niitä piiskaleikkejä...?

      Poista
    5. Odotapas, jahka käyn tuolla pöheikössä ensin katsomassa sopivaa karahkaa.

      Poista
    6. Minä haluan kans tulla mukaan! Mikä kirja-arvostelu minun pitää jättää kirjoittamatta että saan piiskaa pyllylleni? Oi, oih, se olisi ihanaa! (Tarvittaessa voin jättää kirjoittamatta nämä kommenttinikin... jos, oih, aih ja ih... se vain lähentäisi meitä. Sinua ja minua.)

      Poista
    7. Tjaah, kyllähän se sopii, jätät arvostelematta vaikka romanitaiteen - viittaa mustalaisiin, niin varaan pari ylimääräistä karahkaa. Mutta äitiä ette sitten huuda, ettäs tiedätte. Ja turvasana on Iines on kaunein.

      Poista
    8. No, päätän että tästä lähin en puhu mitään pahaa kenestäkään mustalaismulkusta. En, vaikka aihetta olisi. (Koska olen näin päättänyt.)

      Poista
  17. Aikoinaan marsseilla oli oma tärkeä funktionsa: kyllä Pääoman kirjurit laskivat tarkkaan kuinka paljon porukkaa milloinkin marssi. Etc. (Välillä porvari nukkui huonosti.) Vielä Vietnamsodan aikana mielenosoitukset ympäri maapalloa olivat tärkeitä, koska... ei ollut muutakaan tapaa vaikuttaa (edes yrittää vaikuttaa) asioihin. Koska... EI OLLUT NETTIÄ, ei twitteriä eikä you tubea eikä mitään mitä-niitä-nyt-onkaan. - Nyt marssimista fiksumpaa on esim. palvelunestohyökkäykset, WikiLeaks, yms. yms.

    (Äh, politiikka on tylsää. Minä haluaisin että Yhteiset Asiat hoidettaisiin ilman politikointia!)

    VastaaPoista
  18. Ei ole mikään enää niin kuin ennen! - Paitsi mitä vanhemmaksi tulee, sen nätimmimmiltä naiset näyttävät. Tätä minä joka päivä, täglich, itekseni ihmettelen.

    (huokaus)

    http://www.youtube.com/watch?v=v3fARpu3LDE

    Äh, minä jo ehdin jo itsekseni päättää että en enää videokli(m)ppejä tänne laita... Mutta se - kuulkaas nyt - on niin että mitä Minä päätän, sen Jumala säätää. (Se Suurimmista Suurin DiskiJukka.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa jazzia! ja veskussa on se hyvintä että se osaa laulaa nuotin päälle! ei falskaa... paitsi vähän kun fraseeraa. - ihan ihme mukava persoona.

      Poista
  19. " ... kanootista ahteriin mä siellä kerran jäin... "

    Tiedättekö, rakkaat NöpöNasuystäväni, mitä lause tarkoittaa?

    Sanokaa, olkaa kilttejä. (Senkin Pahuksen Veijarit!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on tietenkin virhe. Pitää olla "ahterista kanoottiin mä siellä kerran jäin."

      Poista
    2. Ei! (Voi että on iloinen kun saa selittää...) "Ahteriin jääminen" merimieslangissa tarkoittaa sitä että jää satamaan. Ja jättää siis laivansa johon on palkattu. (Hyi, hyi, ei niin saisi tehdä. Mutta niin on vain tehty. Itsekin meinasin jäädä "ahteriin" Boniksessa; se on aika surullinen mutta hupaisa juttu silti... Nyt en jaksa sitä, tämän blogin lukijoiden onneksi, kertoa kun kalja loppui. Joskus toiste, meibi beibi?)

      "Kanootti" sanana taas ei merimieskieleen kuulu. Se on tämän tekstintekijäneron oma kielikukka. Eli laulun lause on oikeasti "... laivasta maihin mä siellä kerran jäin... "

      Poista
    3. Ja lisäys tähän vielä:

      Hakkarainen oli ottanut "ulosoton", eli lopputilin. Siksi hänellä oli rahaa. (Eli "täppiä, ränkylää, valuttaa, maniaa, yms.:sta.) Saahan työsuhteensa lopettaa milloin haluaa! Mutta ei salaa - eli jäämällä ahteriin, se ei korrektia.

      Poista
    4. No juu, tuo on varmaan totta, mutta voihan se olla myös niin, että tukeva ihminen on tunkenut itsensä kanoottiin eikä ole päässytkään sieltä pois. Häh?

      Poista
    5. Ihan varmaan myös näinkin.

      (Huom! huomasitko että toisin kaksinkertaisesti myös-sanaa. myös, -kin. Näin ei kiltti oppilas, jos haluaa kympin suomenkielestä - oi miksi, miksi? - saisi tehdä.)

      (Huom! huomasitko että käytin "skulle vara" sanontaa - eli 'saisin' - ihan hölmösti. Totta kai olisi... äh, siis ON käytettävä sanamuotoa *saa'.)

      Ps. Minun kielipistoolini on Nagan. Siinä on seitsämän kutia (so. luotia). No, on miten on, mutta lännenjätkät (so. karjapaimenet) jäävät kuudestilaukeavine toiseksi! - Ainakin ns. "pitkässä juoksussa".

      Kylläpäs kansakoulunopettajan poika alkoi pulputtaa? Saattaa olla sukuvika. Vasta oppikouluaikoinani tajusin että, jumankauta, täähän on totta.

      http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=o_Kun_qJXvk

      (Tosin, jos totta puhutaan, kuulin tämän laulun eilen ensimmäisen kerran.)

      Poista
    6. Olen huomannut muuten, puritaanina kielipoliisisieluna vrt. Jukka Kajava, että kirjailijatkin tekevät kovasti nykyään kielivirheitä, oikein pahoja yhdyssanavirheitä saati sitten, että pilkut olisivat edes sinnepäin.

      Mikä siinä kielessä niin vaikeaa voi olla, ettei viitsitä kirjoittaa oikein? En tarkoita nyt sinua mikis, sinä olet selvästi kielivirtuoosi, joka tekee kielellä mitä tahtoo, ja se on h:n hyvä.

      alaviite 1: h = helkkari

      Poista
    7. Ai helkkari... ehdin jo luulla sitä helvetiksi, hemmetiksi, helskutiksi tai hitoksi. Huitsia en epäillyt.

      Enkä hiivattiakaan. Mikähän se muuten on, hiivatti?

      Poista
    8. Lisään nyt, koska aina on väärinkäsityksen mahdollisuus. Tällä en tarkoita suinkaan, että kirjallisuuden tulee olla kirjakieltä.

      Tarkoitan näiden kirjailijoiden arkiviestintää, esimerkiksi blogeissa, jotka ovat muutoin selkeää yleiskieltä, eivät suinkaan puhekieltä. Siellä se virhe seisoo kuin pässi vieraassa haassa.

      Poista
    9. Tuleekohan hiivatti siitä, kun hiiva nousee päähän? Tai valuu siitä sitten naisten alapäähän ja tarvitaan tablettihoitoa?

      Hitonmoinen eli hiivatinmoinen eli helkkarinmoinen eli helvetinmoinen eli helskutinmoinen. Kyllä on kaunis tämä äidinkielemme.

      Poista
    10. Minä olen esim. pilkutuksesta sitä mieltä että pannaan pilkut sinne minne ne sopii. Jos ne ei johonkin kohtaan sovi, vaikka on jo pantu, niin otetaan se sieltä pois. Ja pannaan se johonkin toiseen paikkaan. Ja jos - kun molemmat silmät etsivät kuumeisesti pilkunpaikkoja - ei niitä löydy, pannaan pilkku pöydän alle. (Siellähän niitä on muitakin. Aika vähän kirjoituspöydän alla on pisteitä, mutta puolipisteitä ja kaksoispisteitä sitäkin enemmän. - Puhumattakaan eräästä äärimmäisen harvinaisesta välimerkistä mitä ei juuri koskaan käytetä... siksipä en sitä tässä käytä edes esimerkkinä.)

      tuus

      Poista
    11. Olen samoilla linjoilla kanssasi, mikis. Siksipä esimerkiksi koulussa sanoin usein keväällä, että hups, pääsimme pilkkuihin asti. Jatkamme tästä ensi syksynä. Syksyllä aloitimme sitten jostain kivemmasta.

      Poista
    12. Vaan siis vakavasti: Minua vaivasi muun muassa ihailemani kirjailijan Markku Pääskysen teksteissä se, että tämä ihana lahjakas taiteilija jätti pilkkuja niin paljon pois. Lauseiden rajat itkivät ja huusivat pilkkua, mutta Pääskynen ei heltynyt. Muualla oli kyllä sitten pilkkuja, että kyllä mies pilkun tunsi.

      Poista
    13. Yhtä vakavasti vastaan että pilkutus tarkoittaa sitä, että sanottava tehdään luettavaksi. Siis helpommin luettavaksi, eli pilkotuksi. - Mitä ihme fitun vunktio pilkulla muuten on, tai olisi?

      Juuri tämän takia ns. kaunokirjailijat käyttävät pilkkuja miten huvittaa. Koska se on tyylikeino. (Myös niiden poisjättö, tietysti.)

      Poista
    14. Näinhän sen pitäisi olla. Mutta puhunkin niistä tapauksista, joissa en usko pilkkujutun olevan tietoinen tyylikeino.

      Muutoin kannatan siis vapaata pilkunkäyttöä, mutta jos pilkkunkäyttö tai käyttämättömyys häiritsee ihmistä, joka tuntee kieltä ja tyylikeinoja, jotakin voi olla pielessä. En usko, että jokainen pilkkujuttu teoksessa on mietitty! Olen vakuuttunut siitä, että kaikkea voi parantaa. Ei julkaistu teos mikään itseisarvo ole.

      Poista
    15. Niin, oikeastaan tässä on asian ydin: jos pilkutus häiritsee, on väärin pilkutettu. Jos se ei häiritse, pilkut on oikeilla paikoilla.

      Tosin, kyllä minä tämän uskallan myöntää; toisia ihmisiä hermostuttavat toiset asiat (eli pilkut), toisia taas toiset (pilkut). - Joitakin ihmisiä ei hermostuta mikään. (Mutta he ovatkin epänormaaleja.)

      Poista
    16. Kirjallisuudessa pitäisi olla jalkapallon tavoin tuomari, joka määrää pilkun paikan. Luvut 11,0 ja 9,15 kertovat kaiken oleellisen.

      Poista
    17. Eikä Tapsa, en minä ainakaan tätä tarkoita. Lähinnä haluan sanoa ettei pilkkua saa kokonaan unohtaa.

      Yleensähän tästä on kyse: pilkun unohtamisesta tyystin.

      Poista
    18. Yritin vaan vitsailla: jalkapallossa "pilkku" tarkoittaa rankkaria eli rangaistuspotkua.

      Poista
  20. Char on kiva, sillä lailla kivin, että hän on koko ajan sanojensa takana. (Ja niitä sanoja on! Niitä on kuin kissoja jotka tassuttelevat peräkkäin.)

    ich liebe Char

    VastaaPoista
  21. En ole katkera mutta kuitenkin
    joskus tuntuu että liikaa menetin
    En ole katkera mutta kuitenkin
    tuntuu niin kuin siipirikko olisin



    Tuossa biisissähän Chrisse Johanssonin sanoin mies tunnustaa olevansa helkkarin huono, kelvoton luuseri ja kenties vellihousukin ja julistautuu auliisti olemaan "vain" viikonloppu isä. Kelvoton täyttämään roolimalliaan edes isänä.

    Ei ole yllättävvä että yhä edelleen nainen, ehkä tulevä äiti, odottaa mieheltä luotettavuutta. Vaikka toisen synnynnäiset tempperamenttipiirteet vastaisivatkin omia mielikuviamme luottamuksesta niin vasta molempien kyvykkyys ja halu toista arvostavaan ja kunnioittavaan yhteiseloon ratkaisevat. Tosin, hatarat oletusarvot ovat mielenkiintoisempia.

    Harvoinpa parisuhde perustuu johonkin muuhun kuin itsekkäisiin tavoitteisiimme, tavalla tai toisella sen kuitenkin pitää ylläpitää positiivista minäkuvaamme. Parhaimmillaan se tietenkin luo edellytykset molempien kehitykselle ja kasvulle, antaa mahdollisuuden tykätä toisesta vaikka kuinka helkkaristi koska saa saaterinmoista tykitystä takaisin.

    VastaaPoista
  22. No, ainahan on miten on. Ellu - aika vittumainen vanhapiika - kasvatti kanojaan Ala-Pispalassa. Siellä ne juoksentelivat muiden pihoilla ja söivät mitä suihinsa, eli nokiinsa, saivat. Mutta aina iltaisin ne tulivat munimaan Ellun liiteriin. - Toinen täti taas, eikä mikään vanhapiika vaan Mummo, hätisteli kanasensa niitylle. Jossa - ikävä kyllä - Mikko Repolainen popsasi niistä yhden/jos toisenkin poskeensa.

    Mikä opetus näillä tarinoilla on? Se, mielestäni, että on parempi elää kuin "Ellun kanat", kuin juosta silmät ummessa (tipsutella/tapsutella/hölkätä?) kaikenmaailman kiehtoviin viitakoihin. Siellä nääs - ketun lisäksi - saattaa asustaa Puutiaisia.

    VastaaPoista
  23. Kartoin perinteisiä vapputapoja (paitsi katselin ikkunasta taloni ohi kulkevan piskuisen kommareiden porukan marssia): nautin kotona lukemisesta (Anna Kortelaisen "Virginie!"), kävin klavikordikonsertissa ja kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Ajattelin, että vappuun ei liity mitään must-perinteitä, mutta siitä voi tehdä omalla tavallaan kevyen ja karnevalistisen juhlan.

    Miestä ei pidä ottaa ennen kuin tietää onko lintu tai kala (jolloin tulos usein on, että jää ilman. Useimmat miehet puhuvat luottamuksella vasta seksiä saatuaan). Tai sitten pitää iloita siitä, että oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on kummallista että en muista koska tämän kirjoitin. (Ehkä kirjoitin, ehkä en?) Taitaa olla Kävelevän Kalan juttuja tämä, -kin. - Tä?

      Poista
  24. Anonyymi klo 14.09, minä käyn yleensä vappuna mökillä tarkastelemassa talven jälkiä. Nyt en käynyt, kun oli niin kylmä tuuli, ettei talvikylmässä mökissä olisi nauttinut ollenkaan, kun vesikin on vielä poikki ja piipun päällä suojus.

    Lapsuuden vapussani oli aina vappuhuiska ja simaa kelluvin rusinoin sekä äidin tekemiä munkkeja. Käytiin myös torilla kuuntelemassa, kun mieskuoro lauloi Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö. Isällä oli ylioppilaslakki päässä ja hän oli kännissä kuin markan hevonen, mutta kulki keskittyneesti ja aivan suoraan.

    En minä muuten paljon perusta miesten puheista, enemmän sen luotettavuuden kai ratkaisevat teot.

    VastaaPoista
  25. Tänään muuten tulee - rakkaat vappuihmiset - TV2sta klo 21:00 "Solsidan". Se on aika hauska. (Sen muuten piti, lehtitietojen mukaan, tulla eilenkin. Mutta jostain syystä ei sitten tullutkaan.) - mikis

    VastaaPoista
  26. Niin tulee, kaksi jaksoa kerralla, mikä on kivaa - en tykkää lyhkäisistä pätkistä. Päätin nyt katsoa, koska viimeksi koko sarja meni minulta ohi, kovista kehuista huolimatta.

    VastaaPoista
  27. Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta ennen juutuubissa oli paljon riemastuttavia Peteliuksen ja Kallialan "Chydenius ja Ryydman voimaksikko"-sketsejä.

    Joskus olen ihmetellyt, miten ne oikein sieltä poistuivat, kun oikeudenomistajat eivät muihinkaan kaksikon sketseihin ole puuttuneet.

    Muuten olen sitä mieltä, että Ultra Bran ihmiset eivät voi olla millään tavalla musikaalisia. Sanoitukset niissä ovat ehkä paras puoli; aivan karmeita tosin nekin.

    - nimim. yksi monien puolesta!

    VastaaPoista
  28. Aika moneen eläimeen olen kuullut humalaista miestä verrattavan mutta en vielä hevoseen.

    Olisiko ko. tapauksessa kysymys halpahintaisesta hevostelusta ja voisiko naista tällaisessa tauksessa verrata lehmään?

    VastaaPoista
  29. Se olikin markan hevonen, mikis. Itse keksimäni metafora, anteeksi. En osaa perustella sitä mitenkään, ja jo keksiessäni sitä tiesin epäonnistuneeni metaforan luonnissa.

    Vaan jos nyt joudun perustelemaan, niin markan hevonen kestää hetken, toisena se jo romahtaa.

    Ultra Bra on minusta muuten kiva, varsinkin Savanni nukahtaa. Sinä lähdit pois - sitä en jaksa, kun se mies kiersi sen lätäkön siinä. Kaikkihan sen kiertävät, ei sellaista itsekidutusta olekaan, jossa astutaan suoraan lätäkköön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen kyllä ihan Äimän Käkenä? En minä ole - paitsi jos joku taas käyttää nimimerkkiäni väärin - puhunut sanallakaan Hevosista? Tykkään toki Heistä, siis hevosista. Etenkin, kun he syövät heinää pellon laidalla.

      En ole puhunut Ultra Brastakaan pätkääkään?

      Olen kummissani?

      Poista
    2. Totta, huomaan nyt vasta, että tuossa lukeekin Anonyymi. Ultra Bra -osuus oli kommentointia Rikulle tuossa ylempänä.

      Poista
    3. Ei metafora epäonnistunut ole, kuten tuolla alempana totean, vaan vain eriskummallinen, outoihin suuntiin ajatuksia ohjaava. Siis hyvin onnistunut.

      Poista
  30. Minä hieman kärjistin. Se oli ihan hyvä, mikä oli Isänmaan toivot-sarjan tunnusmusiikkina. Ehkä siksi, että sarjan hölmöilyistä tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isänmaan toivot oli hyvä myös uudelleen katsottuna jokin aika sitten. Tykkäsin!

      Poista
  31. Iines: "Isällä oli ylioppilaslakki päässä ja hän oli kännissä kuin markan hevonen, mutta kulki keskittyneesti ja aivan suoraan."

    Minusta tämä on aivan hiivatin hyvä kuvaus humalaisesta isästä vapputorilla mieskuoroa kuuntelemassa. Kaikki humalikothan eivät resua ja lässytä, riehu ja rellestä, vaan yrittävät olla kuin selvät.

    Mutta mistä siis tulee "markan hevonen"... Liekö tämä erinomainen kielikuva muistuma lastenlaulusta?

    Niitä lienee muitakin, mutta ainakin tämä tivolin karusellihevosesta tehty on tuttu:

    "Hah-hah-haa, näin sitä saa
    viiden pennin hevosella ratsastaa!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markan hevonen on ihan intuitiivinen putkahdus jostakin. Vähän samaa kuin kaksi pennin korppua sanottuna laihasta takapuolesta.

      Siis kaipa ihmisen alitajunnassa on kerrostumia, jotka ovat tuttuja vaikkei niitä tietoisesti heti tunnista. Minullekin luettiin paljon ja luin itse kaikenlaista.

      Poista
    2. Upein hevosvertaus mitä minä tiedän... antakaapas, kun kerron. - Kuuluin kerran Metsä-Serlan delegaatioon joka kiersi Saksaa. Siellähän oli, täytyy myöntää, muutama Metsä-Serlan omistama tehdas. Ne olivat isoja jättiläisiä, koko kylän kokoisia, kuten paperitehtaat aina ovat. Mutta en minä tiennyt minkä takia me siellä olimme? Me vaan ajeltiin kahdella isolla mustalla mersulla moottoriteitä tehtaalta toiselle, ja pölistiin paikkakuntalaisten kanssa, ja yöt yövyttiin hotelleissa. Hotellit olivat aina luokkaa ¤¤¤¤¤ tähteä. Hotellikumppanini - siis hän jonka kanssa jouduin yöpymään - oli viimeistelyosaston ylimestari. Ja sen lisäksi alkoholisti. Aina, kun saavuttiin hotellillemme, hän ensimmäiseksi joi baarikaapin minipullot. Sen kjälkeen hän, sosiaalinen ihminen kun oli, meni naapurihuoneisiin ja joi niidenkin paarikaapit tyhjäksi. (Ei siinä mitään, Saksan PaperiTyönAntajien Liitto - tai siis joku vastaava, meidät sinne oli kutsunut ja maksoi laskut, myös nämä baarikaappi-investoinnit. Jotka summina tietysti olivat mitättömiä.) Mutta kerran, yhtenä aamuna kun taas jouduttiin odotamaan mun kämppäkaveriani, niin retkikuntamme johtaja, sanoi turhautuneena, "huh, huh. tuo Pauli se on janoinen kuin Palokunnan hevonen".

      Tämän minä saksanmatkaltani opin, maisteriseni.

      Poista
  32. Jos Jumala olisi olemassa, hän varmaan Itse eniten ihmettelisi olemassaoloaan. Se, että Hän on kaikkivoipa, ei ihmeellistä ole. Tai Kaikkitietävä. Mutta että Hän myös näkisi kaiken, se on ristiriitaista... Ai, miten niin? No, muuten vaan. Tuo on huono argumentti. Niin onkin. Sano sitten parempi. No, jos minä esimerkiksi luen jotain pornolehteä, niin mistä Se näkee millä sivulla minä olen? Jumalalla on isot silmät, ikään kuin tutkapari, kyllä Hän näkee. Vaikka kääntäisi sivua nopeasti? Kyllä Hän sen ehtii nähdä. ja lukea edellisen sivun myös salamannopeasti. No, voihan.. .perse. Niin? Pitäisikö minun siis lopettaa Jallun tilaus? Miksi. On Jumala nähnyt alastomia naisia ennenkin. No, jos minä sitten lopetan runkkaamisen? Se on sinun asiasi. Ei Jumala siis siitä loukkaannu? Ei, Hän on nähnyt niin monta tyhjäksi lypsettyä kullia, kuten myös Hänen kaverinsa Allah, että ei hän siitä pahastu. Päin vastoin.


    (Haastattelu "times thames", tim.tam@retkikeitti.et)

    VastaaPoista
  33. Minusta Jumalan kuuluu ymmärtää kaikki ihmisen heikkous, myös pornon katselu ja tyhjäksi lypsetyt kikkelit. Jos hän ei tällaista ymmärrä, mitä virkaa hänellä on? Itsehän hän loi ihmisen heikoksi ja jos ihminen on jumalan kuva, jumalakin on heikko, siis erehtyväinen.

    VastaaPoista
  34. T utkimattomat ovat Herran tiet.

    Kyllä minä Häneen voisin uskoa, mutta en uskovaisiin, syntisistä suurimpiin. Niinkuin se Waltarin faija, joka jätti perheensä heitteille, kun sillä oli pakkomielle neekerilasten saattamisesta samaan henkiseen jamaan, missä itse oli.Mulkku mikä Mulkku.

    VastaaPoista
  35. Vähän näin minäkin ajattelen. Jumala itsessään voisi olla hyvä, mutta ihminen on se joka on pilannut uskonnon tai uskon. Se on sääli.

    VastaaPoista
  36. Pyydän jo etukäteen anteeksi hajanaista kommenttia, joka on yleinen vastaus vähän kaikkiin kommentteihin.

    Meikäläisen vappu meni liian vähässä öljyssä käristettyjen lusikkamunkkien ja television megavappukonsertin parissa. Sinänsä ihan kivaa oli, vaikka hatuttaa se, että aina sen kerran kun päätän uppopaistaa jotain, paistoöljy on haihtunut jonnekin. (Ja kaupat on kiinni).

    En oikein muista lapsuuden vapuista muuta kuin viikkotolkulla makkariin roikkumaan jätetyt ilmapallot.
    Opiskeluajoista muistan pari vappua; yhden vietin jostain syystä valkoisessa haalarissa (en omassa) ja kadotin kaverilta lainaamani korviksenkin, vaikken sen ihmeemmin riehunutkaan.

    Työväen lauluista jäin lapsena paitsi (olen syntynyt väärään perheeseen) mutta teininä lauloin niitä erittäin vasemmistolaisen musan open johtamassa lauluryhmässä. Jotkut hermostuivat kun laulettiin Elvi Sinervon laulu (jota nyt en kuolemaksenikaan muista) jossain koulujuhlassa. Se ei siis ollut Natalia tai muukaan selvästi vasemmistolainen.

    Nyt jäi kaivelemaan mikä se mahtoi olla. Joku syyslaulu?

    Ja lopuksi pitää kommentoida tuota jumaluuttakin. Olen vakuuttunut, että kaikkivaltius tuo mukanaan myös hyvän huumorintajun ja aimo annoksen ymmärtäväisyyttä ihmisen heikkouksia kohtaan.

    nimim. maallikkosaarnaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työväen lauluihin minäkin tutustuin muualla kuin kotona. Kotona taidettiin arvostaa enemmän noita mieskuorojen esittämiä klassisia kevätlauluja. Jos vanhempani eläisivät vielä, haluaisin kysyä mitä he ajattelevat politiikasta. En tosiaan tiedä mutä puoluetta tai suuntaa he kannattivat.

      Minuakin jää mietityttämään, mikä tuo tarkoittamasi Elvi Sinervon laulu mahtoi olla. Mahtaisiko joku tietää?

      Siis juuri huumorintajua minäkin Jumalaltani odottaisin!

      Poista
    2. En edes muista mistä aiheesta laulu oli; luulen että musan ope oli sen itse säveltänyt, joten jos löytäisin jostain Sinervon runoja, voisin niistä katsoa mikä se oli.

      Apuva, apuva huutaa hän. Ei löydy guuglaten eikä itkien.

      Poista
    3. Nyt kun jollain olis runokokoelma "Pilvet".

      Poista
    4. Löytyi muuten ihan sivulöytönä kiinnostava dokumentti:



      Valtiolle vaaralliset


      Aika hurjia aikoja.

      Poista
    5. Ajat olivat hurjia ja surullisia, mutta kannattaa muistaa, etteivät kaikki - tuskin useimmatkaan - näistä vangituista vasemmistolaisista olleet sinänsä viattomia, vaan aikansa bäckmanneja ja molariuksia, useimmiten toki ilman pahuutta, ainoastaan lapsen uskossaan.

      Nyt kun tiedämme paremmin, jälkiviisaudessamme, tiedämme esim. että samaan aikaan 30-luvulla rajan takana Karjalassa venäläiset tappoivat 10 000 suomalaista lujasti aatteellista vasemmistolaista niskalaukauksin. Suomen lahtarit eivät samaan aikaan päässeet kuin yhteen prosenttiin tuosta.

      Poista
    6. Tapsa, sehän se olikin. Pelkän mielipiteen vuoksi lahdattiin ja vainottiin.
      Vaikka vasemmisto olikin lähempänä omaa ajatteluani (ei sotaa, työläisille inhimilliset olot) en voi mitenkään ajatella tuon ajan ihmisten malliin. Ei meikäläinen pullapötkö sellaista poliittista intohimoa koe koskaan.

      Poista
  37. Me laulettiin Ultra Bra:ta näin: "Sinä lähdit pois, minä putosin parvekkeelta loittonevaan selkääsi, kierin vesilammikkoon ja arvaan ettet murehdi tätä eroa..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mee laulettiin, kansakoulunopettajaisäni harmiksi, me veljekset että

      "Mä oksennan ja ylen annan/ja muutenkin pahoin voin"...

      Isä ajoi Hilman Hyskua, hyvä ettei ojaan, ja sanoi meille takapenkkiläisille että "älkääpäs melutko". Äitikin, joka istui repsikan paikalla, sanoi että "olkaas nyt lapsoset (mukulat?) hiljempaa".

      Ps. Nuoremmille kansalaisille - jotka ovat toisissa asioissa sivistyneempiä kuin minä, jota en kadehdi - annan vinkiksi tämän wikipediaosoitteen:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Kes%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4_Kangasalla

      Poista
    2. Me taas laulettiin joululaulua näin: Taivahalla syttyi juuri, sangen suuri punajuuri, josta viisaat itämaan, halkaisivat puolikkaan. Tämä oli hurjaa ja kiherrys oli valtaisa!

      Mekin muuten oksennettiin ja ylenannettiin tuossa samaisessa laulussa.

      Poista
    3. http://www.youtube.com/watch?v=auLMvm93SC

      etenkin nuo "Roineen armaiset aallot..." tulee mulle aina mieleen kun krapula-aamuisin pesen hampaitani...

      No, mitäs siitä. Jollekin toiselle tulee toisia muistoja mieleen. Minusta Lapissa on kiva olla, siellä tuntureita eli noita möhkäleitä riittää. Rakastan vuoria. (Enkä nyt tarkoita että esim. Nattaset näyttävät rintaliivittömiltä rinnoilta... no, niiltä ne kyllä näyttävät. - Mutta ihan muista syystä minä tuntureihin olen kiintynyt.)

      Poista
    4. Öö...minä viännän lauluja "humoristisesti", vaikken olekaan mukula enkä voi edes istua takapenkillä kun tulee matkapahoinvointia. (Ks. kommentin laulu)

      Poista
    5. Niin minäkin, ja sitä paitsi vääristelin aika tavalla lapselle lukemiani runoja ja satuja, keksin pokkana erilaisia loppuja tai riimejä samalla kun olin lukevinani kirjasta. Tästä ei hyvää tykätty, lapsi halusi aina kuulla sen "oikean" lopun tai riimin, ja närkästyi suuresti muuntelujani.

      Poista
    6. Lapset on suurimpia konservatiiveja. Rutiineista pitävät ja siitä että asiat toistuu ylipäänsä samanlaisina. Eihän tästä maailmasta kai muuten saisi tolkkua.

      Poista
  38. Tämä onkin hieno versio, Sari, tykkään tästä. Hyvähän tuo alkuperäinenkin toki on, mutta kovin kulunut.

    VastaaPoista
  39. Me kaikki tiedämme, että pohjalaasia on jouduttu usein erilaisista syistä sitomaan kiinni puihin.

    Minäkään en ole puhunut mitään hevosista, enkä puhu! Tämän laitan tähän vain itselleni muistiin, muilta kiellän kuuntelemisen ehdottomasti! (TÖRKYVAROITUS - OMIA LUPIA EI HYVÄKSYTÄ!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan kaunis laulu. Tavallaan ballaadi.

      Ps. Tapasin muuten kerran Martti Innasen. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan. Mutta se vaan mulkaisi mua, ja meni.

      Rakastan sen runoutta, minusta se on saman arvoinen verbaalinen päärynäpallo kuin J.Vainio. - Ps. kyllä Junnukin teki rivoja tekstejä, kun irroitteli. Siinä tammatkin jäi toiseksi. (Mutta tällä alalla HuuHaa on parempi.)

      Poista
    2. Minä taas tykkään Innasen maalauksista ja suorastaan palvon hänen niille antamiaan nimiä.

      Poista
    3. "Ensimmäinen suomalainen nousee ylös turvesuosta"

      Poista
    4. Niin ja se missä karvalakkinen urporyhmä katselee toisiaan. Ja ovat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä.

      En muista tämän talun nimeä - sehän siinä parasta oli. (Voi hitsi kun olen huono! Kun tämmöisen unohdan. Olen huono ihminen! Miten kukaan voi olla minua huonompi!)

      Ps. Jostain syystä, kun sitä naivista maalausta katselee, tulee mieleen perussuomalaisten äänestäjät. (Ihan muuten vaan.)

      Poista
    5. Suden silmät, nenästä sataa sisään ja suut auki ihmetellen: "Kansakunta kehyksissä."

      Poista
    6. Minä olen ihan eteen päässyt, valkoinen huivi päässä.

      Poista
    7. Ihan mussulmaaneja kaikki, huivit päässä näetsen.

      Poista
  40. Riku on aina niin romanttinen...

    VastaaPoista
  41. Minulla nämä menevät omia ratojaan. Kommenttini liittyi vain aikaisempaan, kun hevosista puhuttiin. En viitsinyt tuonne ylös laittaa.

    Kynikologina en voi olla liikaa romantikko.

    VastaaPoista
  42. Tämä on pelkkää sormiharjoittelua (jos niin saa sanoa, ja miksei saisi sanoa?)


    http://www.youtube.com/watch?v=rYEVK8WE7dQ


    Pidän enemmän Junnun näistä "merimieslauluista". Niissä soi suola, tuuli, ,meren pärskeet, ja ikävä kpotimaahan. Mutta, kun selasin Juutuubea, ne on sieltä poistettu. Esimerkiksi tämä ikivihreä lyhyttä kyrpää kunnioittava laulu (joka lauletaan "Tulipunaruusun" säkein...
    Heijaa, kuppa kullinnupin vei,
    mutta tahtia haittaa se ei.
    Tyngälläkin lujaa tökin,
    repee verhhot LeikkiMökin:
    pätkä iskee kaikkein taajimmin!


    Ja kun ajatteklee miten kauniisti tämä laulu alkaa... "Merta ennen muinoin seilasin/tauti iski yössä tropiikin..." niin käsittää mistä on kyse.

    Tai sitten ei yksinkertaisesti käsitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään käsitä, mutta näyttää… siltä, että taidat käyttää tykkäämisissäsi merimieslauluissa metaforaa nivelkärsäisten latinankielisistä kuvailuista.

      Heijaa Phytocoris longipennis,
      coreus marginatus,
      psallus falleni,
      nabis brevis:
      Calocoris fulvomaculatus!

      "merta enennen muinoin seil. . . kynsin/trimethylaminuria iski yössä Linnavuoren…"

      Poista
    2. Enhän minä, oi Hölmö, näissä metaforeissani omista tykkäämisistäni ole puhunut. Enemmänkin Sinun. (Kun näppäsit tämän lusikkauistimen kuin hauki, omansa.)

      Kihlauduttaisiinko? Tultaisiin molemmat samaan aikaan Kaapista ulos, rinnakkain? Ajatteleppas, miten se koskettaisi meidän kummankin vanhempiamme? (Tosin omani ovat jo kuolleet. Mutta, silti!)

      Äh, yritin olla rakastettava. En - ehkä - ehtinyt?

      Poista
    3. Anonyymi, olen samaa mieltä kanssasi. Mikis yhdistää metafooorisesti nivelkärsäiset lyhyisiin peeniksiin ja suolaveden elämän alkuliemeen, jossa ameeebat lilluvat kuin spermatozoa paperinenäliinan kulmalla, metafooorisesti elämän haasteiden edessä voimattomana kuin merimies 3:n promillen juopumustilassa, sivutuulessa paapuuriin. Ja paatin kansikin on liukas.

      Poista
    4. No, tässä tapauksessa (levittää kätensä) en voi olla muuta kuin samaa mieltä kanssanne. (antaa käsiensä roikkua vartalonsa molemmin puolin) Vaikka tiedän - totta kai paremmin kuin te itse koskaan - että olette ÄÄRIMMÄISESTI VÄÄRÄSSÄ. (antaa käsiensä puikkelehtia sinne minne ne mielellään puikkelhtivat) Mutta sitä että saatte olla väärässä, minä ehdottomasti - tosin vain demokraattisin säännöin - puolustan kuolemaani asti. Tai mielelläni pitempäänkin... no, no, sormet älkääs nyt menkö sinne... (poikki)

      Poista
    5. En ole varma mitä mieltä olen ollut anonyymin kanssa, joten en voi sanoa oletko oikeassa tai siis olemmeko väärässä, mutta puolustan kaikkien oikeutta olla mität mieltä hyvänsä. En kuolemaan asti, mutta kuitenkin.

      Poista
  43. Mikis: "Jos Jumala olisi olemassa, hän varmaan Itse eniten ihmettelisi olemassaoloaan."

    Tämä on niin oivallisen osuva ajatus, että ihan huimaa. Nimittäin tuota noin kun tässä maailmankaikkeudessa kuitenkin sattuu olemaan yksi Olento, joka ihmettelee olemassaoloaan.

    Maailma koostuu kylmästä materiasta ja silti siitä on syntynyt itsensä tiedostava Olento. Tässä on materialisteilla ja fysikalisteilla vielä hieman selitettävää.

    VastaaPoista
  44. Tapsa,

    en ole ennen noin ajatellut. (Paitsi aina silloin tällöin.) Ei tämä ole keltään varastettu idea. Ajattelin vain itsekseni että "jos mä olisin Jumala, niin kyllä mää ihmettelin Itseäni?"

    Ei muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ihmettelisin ...

      Tai oikeastaan minä en enää ihmettele mitään. Paitsi joskus kun tulee ulkoa sisälle niin ajattelee että 'onpas täällä hämärää'. Mutta ei sekään kauaa kestä. Kun otan nääs aurinkolasit pois silmiltäni, niin äkkiä onkin tavanomaista. (Melkein liian tavallista ja valoista... tekisi mieli sanoa.)

      Poista
    2. Mikis, sen verran kun sinua tuntee (ja mehän tunnemme kaikki toisemme intiimisti) olet juuri sellainen ihminen joka nimenomaan osaa ihmetellä kaikkea. Vaikka jotain selkärangatonta tai -rangallistakin.

      Poista
    3. Kun kyky ihmetellä katoaa, ihmisestä tulee kelo. (aforismi, its.keks.)

      Poista
    4. Minä kerran - kun olin tyytymätön itseeni - ajattelin että "no niin, enhän minä mikäään hengenlennon kelohongan von Wright ole. mutta pientä pieteettiä silti, mikko, pientä pieteettiä!"

      Taisin olla - jos sen suomeksi sanoo - kyrpiintynyt. (Saapasmaassahan asiat sanotaan viksummin. Niin kuin kaikkialla muuallakin. Mutta kaikkialla muualla onkin paljon viksumpia ihmisiä, miljardettain. (vähintäin)

      Heh, he.

      Koska nyt teidät, oi rakkaimpani, pitää taputtaa sileitä kämmeniänne yhteen ja huudahtaa: "Ei, mikko, ei, Sinua älykkäämpää ihmistä Maapallolla ei ole. Eikä voi olla!" - Sitten minun (niin tässä kässärissä lukee) pitää mennä pötkölleen sänkyyn, heittää jalat huolimattomasti ristiin, ja hymähhtää ..."Yhmnhh".

      No, kokeillaan. Olen vaikuitteille altis kuin Avokaado. Ellei kukaan kaada minua. Hih, hi, hih.

      (Kokeilee.)

      Poista
    5. Ei nyt liioitella. Voin ehkä sanoa että " Ei, mikko, ei, Sinua älykkäämpää ihmista Pohjoisella Maan Puoliskolla ei ole. Eikä voi olla!"
      (Taputtamaan ei aio ryhtyä)
      Ehkä siinä tapauksessa käsistä on muutettava ja istahdat vaan. Hymähtää voit.

      Poista
  45. Toukokuun kolmas. Aurinkoaamu. Joka aamu on armo uus. Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi. Ettäs tiedätte.

    Aamutelevisiosta katselin jo ennen seitsemää, miten Vanhempainliiton toiminnanjohtaja perää ulkonaliikkumiskieltoa alaikäisille lapsille illalla. Aika erikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin ensin, että Vanhainpiikaliiton... Kurttila Vanhainpiikaliitosta, kyllä se vaan rimmaa, ainakin emo-tionaalisesti.

      Tätiliitto on kuitenkin paras & tiukin kaikissa suhteissa.

      Poista
    2. Minäpäs luin tuon että Vanhapoikaliiton... kun se Kurttilakin on mies.

      Vanhempainliitto on aika kummallinen liitto, kun se oli puolustamassa nuorten huonoa käytöstä tuossa opettajan erottamisjutussa. Mussukalle päänlakisilitystä ja opettajalle potkut. Ja nyt sitten ulkonaliikkumiskielto mussukoille. Luokatonta poukkoilua.

      Poista
  46. Ensin kasvatetaan seitsemänvuotiaista itsenäisiä kansalaisia ja sitten laitetaan ne kotiarestiin kun ne ei teineinä pysykään kiltisti kotona.

    VastaaPoista
  47. Vanheimpainliitolla on liian hyvin muistissa omat puskanheilutus-, ilkivalta- ja känniääliöintikokemuksensa.

    VastaaPoista
  48. Nimenomaan tämä on se ydin. Itse olemme antaneet lapsillemme lähes rajattoman vapauden kasvaa rajoitta ja estoitta. Sitten kun ne eivät olekaan itseohjautuneet opiskelu- ja urahakuisiksi tunnollisiksi vanhempien toiveitten kilteiksi täyttäjiksi, halutaan panna kieltokyltit kotien ovipieliin.

    VastaaPoista
  49. Mikä siinä on että kun aurinko paistaa, ei työnteko maista.
    Nytkin tekisi mieli karata kukkuloille kedon kukkia seppeleeksi sitomaan eikä vääntää menneitä aikamuotoja.
    Ollapa kissa. Vaikka kissat ei kyllä kirmaile kukkuloilla seppele päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on se, mielestäni, että "paistaa" sanassa on yksi a-kirjain liikaa. Eli,

      'kun aurinko ei paista, ei työnteko maista.'

      Poista
    2. Joskus se on kyllä niinkin, että " kun sataa, päivät mataa" tai "kun pilvistää niin kehtuuttaa". Vaikka jälkimmäisessä ei olekaan vokaaliharmoniaa.

      Poista
    3. Siis en tiedä miksi kirjoitin ettei työnteko "maista". Se oli aivojen automaattinen riimikone.

      Miksi sanotaan että jokin maittaa? Voiko sanoa että "kyllä nyt työnteko maistaa"?

      Poista
    4. En minäkään ymmärrä että miks kun "aurinko alkaa paistaa, niin mua alkaa naitattaa". - Tässäkin toki on ihan liikaa vokaaleja. (Käytännössä itse pyrin aina vaihtaa vokaalit konsonantteihin. Tai Viagraan. Tai milloin, no, nyt mihinkin.)

      Poista
    5. Tuon minäkin ymmärrän.

      Poista
  50. Keväisin opetus olkoon kevyempää! Tämä oli minun mottoni ja toteutin sitä esityskurssien kautta - onneksi oli tämä mahdollisuus. Mikäs sen mukavampaa kuin valmistaa oppilaitten kanssa esityksiä kevätjuhliin. Ei oltu luokassa vaan isolla näyttämöllä. Siinä oli taikaa ja riemua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnon kiertokulku pitäisi otta työnteossa huomioon.
      Mutta meidän pitää tahkota, muuten ei ole mitä vasaroida. Tai jotain sinnepäin; talouden lakeja yksityisellä sektorilla.

      Poista
  51. Kurttilan kanssa oli keskustelemassa lastensuojelun asiantuntija Elina Pekkarinen joka arveli että meillä on parhaiten käyttäytyvä nuoriso vuosikymmeniin mutta hänkin näkee että asenteet soputumattomia nuoria kohtaan ovat koventuneet.

    Jos Suomessa erilaisissa kontrolleissa jää haaviin 70 000 erilaista tukea tarvitsevaa lasta ja nuorta ja kaikkien osalta odotetaan kunnes ongelmat näkyvät ja kuuluvat niin pikku kriisipesäkkeitä taitaa jatkossa pulpahdella enenevässä määrin. Huolestunein Pekkarinen on häiriköivistä pojista jotka helposti leimataan ja sen johdosta joutuvat vielä eristetyksi.

    Se ei ole ihme että kadulla kukaan ei halua puuttua tappeluihin mutta se sen sijaan on ihmeellistä ettei sitä haluta ennaltaehkäistäkkään. Vaikka tiedetään että kaikkinainen yhteisöllinen tuki ja liima on yhä laajemmin kuivumassa ja osittain se on jo pelkkää pitämätöntä koppuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asenteet sopeutumattomia kohtaan ovat koventuneet, koska sopeutumattomien asenteet muita ihmisiä kohtaan ovat koventuneet.

      Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa aina pelkästään loputtomasti ymmärtää sopeutumattomia.

      Poista
    2. Tuo kehäpäätelmä ei johda mihinkään.

      Poista
    3. Ei ole tarkoituskaan. Se on vain realiteetti, joka kertoo jotakin.

      Usein on sama, mitä realiteetti kertoo, sillä byrokraatit kävelevät realiteettien yli.

      Poista
  52. Häiriköivistä pojista on moni muukin huolestunut. Häiriköivistä oppilaista, jotka eivät rauhoitu puheella, on nimittäin enin osa poikia. Tyttöjä on murto-osa, ja suurin osa häiriköivistä tytöistä rauhoittuu puhumalla ja noudattaa opettajan ohjetta. Pojat ovat juuri niitä, jotka pistävät kampoihin ja jotka eivät pysty järjestämään elämäänsä tyttöjen tavoin. Tytöt on kasvatettu huolehtiviksi, poikia ei. Pojat ovat saaneet pelata ja harrastaa voimalajeja, kun tytöt on ohjattu hoivaamaan itseään ja muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojille jakkupuku päälle ja vierihoitoon?

      Poista
    2. Jos niin haluat, mutta parempi olisi antaa lasten olla ihmisiä eikä sukupuolia.

      Poista
    3. Koulupuku olisi kuitenkin paras, sillä eivät Euroopan suuret sivistysvaltiot voi olla väärässä.

      Poista
    4. No se nyt vielä menee, mutta entä sisäoppilaitos johon lapset sijoitetaan jo hyvin nuoresta alkaen? Minusta kuulostaa karmealta. Eikö tällaisia ole edelleen esimerkiksi Englannissa ja Amerikassa?

      Poista
  53. Ovelta kuului tiukka koputus.

    - Ei Herrajumala, ne on nyt ne opetusviraston nahkatakit tullu hakemaan meitä. Piilotetaan lapset komeroon, niin edes ne pelastuu...

    Jatkuu ensi kerralla...

    VastaaPoista
  54. Kokenut komisario pyyhki hieman vavahtaen hikeä otsaltaan, hän ei ollut nähnyt vastaavaa jälkeä koko uransa aikana.

    - Tämän täytyy olla sen op..opetusviraston tekoja!

    VastaaPoista
  55. Vetoaisin tässä - en niinkään opettajiin (onhan heilläkin omat hairahduksensa ristinään - vaan vanhempiin, heidän vastuuseensa. Miksi ovat beibejä tehneet elleivät heistä pidä huolta?

    Onhan se vähän järkeenkäymätöntä että autoa saa ajaa vasta jonkun ajokouludiplomin suorittamisen kautta. (Ja ainoastaan selvin päin!?) Mukuloita taas kuka tahansa romaa... siis ihminen saa tehdä. Ja saa tekohetkellä olla kuinka kännissä tahansa. (Jos vaan muna- ja sen sarjat pelaa.) (taustalla kuuluu vaimeaa kk-nakutusta. koko vyön verran. "siinä jo ukkoo kylmenee"...)

    VastaaPoista
  56. Jos joku sanoo, ettei noissa kommenteissani ollut lainkaan suhteellisuuden tajua, niin pitäisikö olla, kun opetusvirasto väittää aiheutetun vakavaa vaaraa oppilaalle.

    Työsuhteen purku on Alppilan opettajan kohdalla niin härskiä työnantajan toimintaa, että se kuvastaa täydellistä ylimielisyyttä ja vallan tunnetta, joka on mennyt kipeyteen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vakava vaara oppilaalle" on niin tuulesta temmattu väite kuin olla ja voi. Ja näin tosiaan luki tämänpäiväisessä lehdessä. Poliisin lausunto on sitten opetusviraston naisten mielestä mitätön. Poliisin mukaan mitään vaaraa ei ollut, väkivaltaa ei käytetty.

      Poista
    2. Ja minä kun yritin esittää eriävän mielipiteen tässä asiassa silloin taannoin. Perhanan opetusvirasto ei kyllä tee helpoksi päätöksen puolustamista. Siis ihan mahdottomaksi vaan.

      Menkööt kuuseen ja saakoot persiiseen neulasia.

      Poista
    3. Raikas toivotus. Ja kun muistelen sen yhden opetusviraston henkilön naamavärkkiä kun hän selitti itsensä pussiin, yhdyn toivotukseen hartain mielin. Istukoon vaikka vielä muurahaiskekoonkin.

      Poista
  57. Minäkin jaksan aina paasata vanhempien vastuusta. Kun ovat kerran herranlahjoja saaneet, niin pitäkööt heistä hyvän huolen ja opettakoot ihmisten tavoille. Kyllä koulu sitten huolehtii siitä opetuksesta.

    VastaaPoista
  58. ". . . parempi olisi antaa lasten olla ihmisiä eikä sukupuolia."

    Jos nyt hiukan karrikoisin asiaa . . .
    niin, tuo ihmisyys tarkoittanee sitä että että ongelmaiset ja ei ongelmaiset lapsemme on yhtä ja samaa populaatiota, hyvine ja huonoine ominaisuuksineen ja edellytyksineen. Tosin, ihmisyys ei ehkä kuitenkaan täyty sillä että asetamme vaatimuksemme sellaiselle tasolle etteivät kaikki siihen voi mitenkään yltää.

    Jos yhteisymmärryksemme on siinä ettei esim. kuusilapsisen perheen kaikki lapset yllä koskaan vanhempiensa ennakoimalle tasolle, ei hyvässä että pahassa, niin miten voimme olettaa, etteikö sama toimisi koko kansallisessa ikäluokassa.
    On liian helppo nakki hyväksyä ja ymmärtää että se oma kullannuppu onkin liikunnallisesti vähän kömpelö tai sosiaalisesti rajoittunut tai ettei se heti hokannutkaan repiä kaikille vapaasta tarjonnasta juuri sitä itselle parhaiten sopivaa vaihtoehtoja.

    Meidän ikioma kullannuppumme tarvitsee päiväkodissa, koulussa ja työelämässä vain meidän oman ymmärryksemme, siis hyväksynnän ja vanhenpamme vanhaikodissa vain meidän itse henkilökohtaisesti arvostavan kunnioituksen, vaikka vaatimuksemme on, pärjätköön jokainen omillaan.

    Minun ei ainakaan tarvitsisi piitata häiriköistä koululaisista tai muista pudokkaista, ei olla huolissaan koko Suomen pärjäämisestä, kansakunnan ristiriidat ovat viinilasillisen takana ja EU ongelmat ovat täyttä höttöä. Mulla menee hyvin!





    VastaaPoista
  59. Kukapa nyt neulasia, Sari Seireeni, pyllyynsä toivoisi?

    Ja miten niin (vaan) voi muka mennä kuuseen?

    Mielestäni olet pari viiva kolme selitystä velkaa mulle. (Ja voisitko muuten, Ps., lähettää takaisin sen platiinasormuksen jonka Sulle - kännipäissämme - toissaviikolla annoin. Se on nimittäin ryöstetty Toijalan Kulta ja Kukkakaupasta. Poliisit sai mut eilen kiinni.)

    rakkaasi, kumminkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin tietysti arvioida ammattilaisen sanomaksi vähän kliseiseksi, mutten sitä tee, vaan arvelen sen pikemminkin liittyvän juuri käsiteltyyn aiheeseen, syrjäytymiseen.

      Aritmetiikka ei kiinnosta, ei elämisen tavallisuus. Meillä itse kullakin on halu matkustaa, edetä elämässä, olla liikkeellä aatteelliseti, ajallisesti ja henkisesti, ja maantieteellisyys se vasta avartaakin.

      Elämä ei löytynyt satamista ei pikasuhteista, ei turrasta tajunnasta, ei kaiken kokemisesta, vaan tarpeesta olla jonkun lähellä.

      Poista
    2. Tiedän. Tätä minä koko elämäni olenkin etsinyt. Kaikista satamista. Ja joka säässä. Sitten tapasin Tarjan. (- jatkuu -)

      Poista
    3. Siis... kyllä minäkin osaan rakastaa. Oikeasti... minä rakastan paljon enemmän kaikkia muita kuin itseäni, se tekee välillä kipeää. (Mutta yritän olla niin ettei sitä huomattaisi.) - Minulla on välillä hirveän paha olla. Onneksi on Tarja.

      Poista
    4. Olen pahoillani, mutta platiinasormukset on kanissa, opetusviranomaiset ei kuusessa (vaikka pitäisi olla) ja anonyymit metässä.
      (Tai sitten en vaan ymmärrä anonyymiöitä, voipi olla)

      Mutta Kuten Iines sanoi eilen, taas on päivä uus.

      Poista
    5. Sori, vitsi vitsi.

      En tiedä kuka Tarja on, mutta sano terveisiä!

      Poista
    6. Älkää nyt aina ottako minua tosissani!

      Ei Tarjakaan ota. Tai aina anna.

      Ps. Tarkoitan, että jos mun kaikki pulputukseni olisi totta, olisin Ihme Mies. (Eikä IhmeMiehiä ole olemassa!)

      Poista
    7. Repo Mikkolainen, otan kaiken tosissani. Varsinkin IhmeMiehet.

      *taputtaa sileitä kätösiään

      Poista
  60. Ei ihme että näkemyksiä inhimillisyydestä riittää . . .

    sillä,

    sillä leberaali/fundamentalisti Timo Hännikäinen esim. oivaltaa että kaikkien kansakunnan kerrosten ymmärtäminen on johtanut ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin. Esimerkiksi hän ottaa Marko Tapion kirjan "Arktinen hysteria" jossa hierarkiset järjestelmät hänen mukaansa näyttäytyvät ihmisyyden korkeinpina mahdollisuuksina kilvoitella päämäärästään, mahdollisuudesta nähdä oma moraalinen asemansa, olla ihminen.

    Isäni, nimeltä mainiten, on on yksi "Arktinen hysteria" kirjan tavallisista sankareista, arvostamani esimerkki ja kasvattaja. Hännikäisen vaatimus konservatismin ensijaisuudesta nousee lähinnä metaforana, koska suomalaiseen sisuun liitettynä isetetietoisena, tyhmänrohkeutena, edustaa itseänsä, on jotain, jota en isässäsi juurikaan nähnyt.

    Hänen mielestään yksilön kaikkivoipaisuuden ehdollistaminen kulminoituu niinkin perusteelliseen rajoitukseen kuin sähkötupakan käytön rajoittamiseen. Vain mielikuvitus on rajoitteena mitä itse kukin keksimme kiellon epäämiseksi.

    Syyttään joutui kiusatuksi?

    VastaaPoista
  61. Voi mikkoshvili, kunpa kaikilla maailman ihmisillä olisi joku oma tarja tai tauno! Eihän muuta tarvita, sen myötä kaikki muu järjestyy. Joskus tuntuu ihmeelliseltä käsittää, että ne joilla oma kainaloinen, kehtaavat valittaa asioista, siis muista kuin joistain kaikkia koskevista yleismaailmallisista vääryyksistä.

    Toisaalta voisi olla niinkin, että ei se tarja tai tauno auta, vaan jokainen on lopulta ihan yksin itsensä varassa maan sydämellä, auringonsäteiden lävistämänä. Ei kai tarvitse sanoa, että äkkiä on ilta?

    Noh, nyt on kevätaamu, mutta ei autereinen eikä terheninen, vaan vähän pilvinen. Voisi lähteä puutarhakauppaan hakemaan multasäkkiä. Voisi panna mukulia multaan. Keltaiset orvokit on jo piharuukuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Minulle tulee huomenna asuntoesittelijä esittelemään minun asuntoani.(Siitä syystä että olen pannut asuntoni myyntiin. Ei hän minkään muun takia tänne änkeä.)

      Luotan, että hän osaa ammattinsa.


      http://www.youtube.com/watch?v=eNfzfTHbZKE

      Poista
    3. Hei kaverit, söhlin vähän, kun kirjoitin.

      Carry on! :)

      Poista
  62. Huomenta kaikille,

    Ja hyvää alkanutta toukokuuta!

    Täällä oli selvästi (sanan kaikissa merkityksissä :D) parhaat vappubileet; vaikka rasva loppui kesken muisteluksia, taidetta ja laulua piisasi! :)

    Iines, minulle esittelemäsi naivisti on uusi tuttavuus, ja eikö olekin netin ja tämän blogin upea puoli se, että detaljeja löytyi sitten kavereilta lisää! On tietty hyvä, että nettivihasta puhutaan - ohjelmia taisi tulla muutamakin viime viikolla - mutta kun onhan tämä kuitenkin ennenkaikkea loistava keino tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin ajatuksiin!

    Vanhempainliiton julistekampanjasta en nyt sano muuta kuin että huono. - Saippualoota on väliaikaisesti poissa käytöstä. :)

    Vaan muisteluihin! Meillä virtasi vappuisin kotona vain äidin tekemä sima, ja koska yksi isosisko oli naperona tempaissut lasin alta pois kun inhokki-rusina meinasi livahtaa mukaan, täten kastellen ison ja vaikeasti silitettävän pöytäliinan, kerrasta viisastuneet vanhemmat pyysivät aina, painokkaasti, sanomaan kun riittää. Vappupäivänä käytiin Kauppatorilla, saatiin ilmapallot, ja siiten valita että markkinapallot vai vappuhuiskat. Kerran pyysin ja sain sammakko-hyppy-lelun: vihreä (duh!), kuminen ja ontto sammakko, jolla oli rullalle kiertyvä, ilmalla täyttyvä "kieli" masun alla, ja hmm.., ahterissa letku ja sen päässä pumppu. Reippaalla pumppausotteella maahan asetetun sammakon sai pomppimaan. Ilman siirtyessä letkusta kieleen, aiheuttaen ns. loikan, jos ketä tekniikka ja fysiikka kiinnostaa. - Pyydän saada erikseen huomauttaa, että puhtaalle kaikki on puhdasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi isosisko oli taistolainen, toinen maolainen, joten pienimuotoista kriisiä perheessä riitti. Vaan ei vappuna; siskot asuivat jo omillaan, ja heillä oli niin paljon puuhaa omissa riennoissaan, että saimme olla julistuksilta ja väittelyiltä rauhassa. Meidät muuten puettiin kevätvaatteisiin, ja muistan, että sään salliessa (siis jos ei satanut lunta), äiti varusti meidät keväthansikkailla (valkoiset, pumpulia), ja baskereilla (äidin virkkaamat, raidalliset). Ilmapallot kiinnitettiin hakaneulalla takinliepeeseen, ettei kallis turhake karannut. Vanhempani olivat kilttejä ja käytännöllisiä.

      Aikuisena en ole vappua erityisemmin juhlinut, minäkään en välitä kalenterijuhlista. Kirjoitin ylioppilaaksi vasta kun olin jo aloittanut, työuran jälkeen, opiskelut, eli se lakki tuntui vähän vieraalta. Rakkaalta, koska sain sen entisiltä hoitolapsiltani, mutta en lakkiaispäivän jälkeen ole osannut käyttää sitä. - Lasten oli vaikeaa ymmärtää eroamme, sitä, että muutin toiselle paikkakunnalle opiskelupaikan perään. Hoitosuhde olisi päättynyt muutenkin, mutta koulu jotenkin kornkretisoi sen heille. He ehdottivat taas kerran kommuuniasumista meille aikuisille. :) - Hoivasuhteemme muuten jatkui ja jatkuu, nyt tosin jo aikuisena ystävyytenä.

      Sari: Elvi Sinervon runot ovat minulle tärkeitä: yksi lempirunoni on "Tummat virrat" (liittyy Ensimmäiseen Rakkauteeni, tunnetilaltaan. Suhde oli käytännössä mahdoton; sen jatkaminen pitemmälle olisi loukannut muita). Ent. maolais- sittemmin "liike"siskoni on Sinervo-tuntija, ja yritän kuulostella, josko löytäisin kaipaamasi runon. Siskon kaverit perustivat siis oman "liikkeen", ottivat etäisyyttä maolaisuuteen, ja mm. sävelsivät Sinervoa, ynnä äänittivät kotitekoisia c-kasetteja. Minullakin on yksi.

      Siskon ja langon kanssa käydään juhannuksena perinteisellä ajelulla Hämeen Härkätiellä. Ja kun kuskimme kommunisti on, aina ajetaan punaisten muistomerkille. Siellä on vappuiset seppeleet aina framilla, hieman jo kulahtaneina, mutta ovat. Eli ei se idealisoitu työväenaate kokonaan ole kadonnut.

      Mikis, Schatzilein, sait minut muistelemaan Itävallan-vappujani! Salzburgissa oli varsinaiset karkelot, kirjaimellisesti! Alkuasukkaat olivat kuin suoraan "Sound of Musicista" mekkoineen ja nahkahousuineen, oli vappusalkoa, ja melkoinen markkinameininki! Koko perheen ilottelua, naapureiden tapaamista... Wienissä rakas ystäväni Anne osti minulle ensimmäisenä vappunamme kieloja. Se on kuulemma belgialainen tapa: kevään virallista alkamista juhlistetaan antamalla kieloja, vaikka sitten Vappupäivää seuraavana päivänä. Olin paitsi otettu myös hämilläni, kun minulla ei ollut vastalahjaa.

      Meinaan että pumpattava kumisammakko olisi ainakin ollut eksoottista!!!

      Nyt aamuhaleja kaikille, ja kolme (3) poskisuukkoa per lurjus. Keskieurooppalaiseen tapaan! - Mikä passaa minulle, kun tykkään kerta halimisesta ja suukottelusta! :)

      Poista
    2. P.S. Muistan mitä minulla silloinkin oli Anne-lounastapaamisella päällä! Oli ihq luumunvärinen, ruskeaan/mustaan murtava farkkumekko. Jonka sain alesta, mikä olikin oikein, koska kangasta oli niin vähän. Valkea toppi, ja mustat korkkarit. - Ole Iines varovainen, tai tästä tulee kohta MuotiBlogi!!! Minulla on meinaan valokuvia! :)

      Tuon päivän muistan erikseen siksi, että naisystäviä minulla oli silloin niin vähän. Olen puhunutkin tästä: kaverimiehiä, ja mieskaverikandidaatteja oli paljon, mutta kaipasin naisia. Minulle naisten ystävyys on aina ollut erityisen tärkeää.

      Miehillä voi aina olla susikäsivarsi olkapäänjatkeena; en epäile miehiä varsinaisesti mistään erityisestä, mutta ne hormonit, tai sitten kännin aste, puolin ja toisin... Lämmin ja kattava naisverkosto sen sijaan ei petä. Tämä on minun kokemukseni. Nainen ei ole naiselle susi, vaan hellä ja ymmärtävä ystävä. Vaikka olisikin eri mieltä asioista, perusluottamus ystävien kesken säilyy.

      Säilyy hyviin mieskavereihinkin, ja kaverimiehiin. - Sain vain tilaisuuden miettiä tuota sukupuolistunutta kaverieroa ulkomailla, kun likat puuttuivat käytännössä kokonaan. Miehet olivat ihania; ei ollut asioita, mistä en olisi voinut puhua... Siis niinkuin vaatteiden trendikkyys ja naamarasvat: monia heteromiehiä ne kiinnostivat enemmän kuin minua (tervs. nimim. EVVK). Ns. naiselliset vaivat: olisin varmaan saanut sympatiaa jos olisin tarvinnut, mutta en ole koskaan kärsinyt. Kukaan ei sivuuttanut puheitani turhanpäiväisinä - mutta silti kaipasin likkakavereita. Ja niin kaipasi moni muukin nainen, ja em. belgialainen Anne ja minä ryhdyimme ihan tietoisesti ystäviksi. Ystävyys kestää eri maissa asumisenkin: olin vieraana heidän häissään - ja Annen isä polvistui tuolini viereen puhumaan siitä, miten tärkeää tukeni on ollut hänen lapselleen vieraassa maassa. Ja kyseessä oli suuret seurapiirihäät. Eikä isä ollut kännissä. Nykyään saan ihania viestejä Annelta, edelleen.

      Toukokuun kunniaksi malja kaikille hyville ystäville! :)

      Poista
    3. Char, jännä miten jotkut aiheet pulpahtelevat aina eri puolilta; eilen juttelin fantastisen oppilaani kanssa, joka kertoi seikkailuistaan maolaisen ex-miehensä kanssa. Ihmettelin (en kysynyt) mitä maolaisuus käytännössä oikein oli. He ainakin menivät ihan Kiinaan saakka, niin omistautuneita olivat. Tai ainakin mies oli. Saapasmaan kommarit oli muutenkin paljon punaisempia, punaisempia kuin ranskalaisetkin.
      Nyt pitää tutkia tuota maolaisuutta, kun se näin silmille hyppii.

      (Siis en tiedä Maosta muuta kuin sen että sen henki haisi ja että älymystö pistettiin kaivoksiin)

      Kaksi (2) eteläeurooppalaista poskisuudelmaa!

      Poista
    4. Sari, siskonikin matkusti Kiinaan, silloin kun maa oli vielä suljettu. Hän sai kurjan vatsataudin hedelmäkompotista junassa Neuvostoliiton halki, eikä vieläkään tykkää junaruuasta. Mutta Kiinassa heitä kohdeltiin kuin valtiovieraita. En minäkään tiedä, mitä maolaisuus oli - äkkiäpäätään tulee mieleen "M. Butterfly", joka on taas vähintäänkin värittynyt teos. Voi olla todenmukainen, en sitä sano, mutta taideteos, ei dokumentti.

      Minä muuten poseerasin naperona jossain siskon miehen maolaisvaikutteisessa valokuvassa: maalasin baskeri päässä täpliä dalmatialaisille, ja tämä sitten jossain jossain yhteydessä julkaistiin iltapäivälehdessä. En muista missä (olin 5 v, enkä juurikaan kysellyt). Vanhempani eivät suhtautuneet politiikkaan mitenkään; sekin kuvaussessio meni naperon leikkihetken piikkiin. Näytän hyvin vakavalta ja taiteelliselta baskeri päässä.

      Em. siskoni matkusti muuten myös Albaniaan, edelleen suljettuun maahan... Häntä jahtasivat poliisit, ja oli se melkoista touhua. Maolaisuutta olisikin syytä purkaa, kun sen minuunkin niin vaikuttaa! Tosin vain tuliaisten ja vihreän teen arvostuksen nimissä, mutta silti.

      Maolaissiskon Kiinan-kortit sen sijaan omavaltaisesti repi ja heitti roskiin toisen siskon taistolaismies - minä en naperona osannut sotkeentua mitenkään, paitsi että kenenkään postia ei saa omavaltaisesti hävittää.

      Nyt lounasvalmisteluihin, ja yritän muistaa jatkossa pysäyttää suukottelun kanssasi kahteen (2). Kivaa päivää, Sari! :)

      P.S. Oliko se Sinervon runo ehkä vankilaruno, jossa kuvattiin vuodenaikojen vaihteluita: taivaalta kuuluu syksyllä viiltävä huuto lintujen, kuin minun sydämeni kerran? Tuli vain mieleen. - En ole vielä soittanut siskolle!

      Poista
    5. Onko Sinervolla sellaista runoa, jossa on huudahdus "oi vapaus"? Se nyt vaan pyörii päässä, vaikka en ole ollenkaan varma onko se juuri tuosta laulusta. Kyllä voi yksi laulu jäädä kaivelemaan.

      Poista
    6. En muistanut nähneeni tuon M. Butterflyn. En kai tosin ollenkaan sitä katsoessani ajatellut maolaisuutta. Ties mitä ajattelin, kun en siis muistanut koko leffaa.
      Kovalevy alkaa olla täysi.

      Poista
    7. Sari, ymmärrän! Yritämme parhaamme!
      Sari: eikö ole muuten jännää, miten jotkut omakustanteetkin voivat jäädä mieleen, ja ovat koskettavia. "Liikkeen" kasetillakin pääsivät ääneen kaikki halukkaat; yhdelläkin oli vaikea ärrä-vika, mutta sai esittää omia tärkeiksi tuntemiaan runoja. Ei onnistuisi levybisneksessä, ei!

      Mutta valjastamme suvun parhaat voimat käyttöön! Meillä näitä Sinervo-ystäviä riittää!

      Itse muuten järkytyin kun luin Sinervon omaelämäkertaa. Kuinka hän juoksi pois, itkemään ilosta, kun Mannerhein oli kuollut. Olin saanut Famulta lahjaksi painokuvan Mannerheimistä ratsastamassa Helsinkiin, ihan taaperona. Oli jännittävää ja hienoa kun oli oma taulu! Ja upeat kehykset! Famu eli köyhyysrajan alapuolella, eli panostus hankintaan oli ollut suuri (minkä käsitin vasta vanhempana), ja kun murkkuna kuulin ja tajusin sisällissodan kauhut, molemmin puolin, ja sen, miten se repi vieläkin kansaa hajalle, olin kauhuissani. Minulle kuva oli vain ihana lahja toiselta mummilta, niinkuin senikäiselle asiallista olikin.

      Kun muutin ulkomaille, ja vanhempani muuttivat, pohjalainen kolmas lanko pyysi taulua heille, poliittisista syistä. - Mikä peli loppui lyhyeen, kun palasin kotiin: taulu takaisin! Ideologiasta viis, mutta taulu oli lahja nimenomaan minulle kauan sitten edesmenneeltä rakkaalta ihmiseltä.

      Se on vieläkin kunniapaikalla - tosin niin, että Mannerheim on peitetty itse askarrellulla paperinukke-kollaasilla. En nykytiedon valossa voisi päivittäin ja monta kertaa vielä katsella sitä ratsukuvaa... Sitä paitsi se kollaasi on hieno: amatööritaiteilijan tekemiä antiikkisia nukkeja. Mannerheim on takana turvassa, mikä tämmöisessä punikkikaupungissa on varmaan paras, ja ainakin minun kannaltani esteettisin ratkaisu.

      Minä sain, pyynnöstä, äidinäidin kuolinpesän jaossa muuten painokuvan, jossa myrskymerellä onneton kiharakutrinen naineen takertuu kalliosta kohoavaan jättiristiin. Sen oli äiti saanut isältään 1-vuotis-lahjaksi. Eikä ollut halunnut sitä mukaansa kun muutti pois kotoa; minulle kyllä soi sen.

      Aikuiset antavat ihme kuvia lapsille! - Ja vielä kummallisempia olemme me lapset, jotka jostain syystä haluamme ripustaa niitä esille!

      Vaan on siinä ristin-naisessa jotain vetoavaa - ehkä eniten Vaarin omistuskirjoitus taulun takapuolella. Ja se on taktisesti ripustettu sellaisen oven taakse, joka melkein aina on auki, ts. taulu ei näy. Ei tarvitse Jumalan Vihaa eikä Herran Pelkoa päivittäin katsella, mutta on hyvä tietää että Vaarin vasiten ainoalle tyttärelleen valitsema taulu on hyvässä huomassa.

      En muuten voi olla ainoa jolla on näin epälooginen ja tunnepohjainen suhtautuminen perintö- ja lahjatavaroihin!

      Poista
    8. Sari, kone tilttaa vähän, tai sitten minä. :)

      Ei se M. Butterfly maolaisuudesta tietenkään kertonut, kunhan pulpahti mieleen. Vastasin siis äsken vanhaan viestiisi, ja tätä ongelmaahan meillä ei sitten ole, kun tullaan koko remmi toscanalaiseen huvilaasi kesäjuhliin! :)

      Poista
    9. Että ihmisen pitää vielä tällä iällä olla pöhkö. Käänsin nimeni hindiksi ja se näyttää hienolta, eikö vaan?

      Poista
    10. Siis kyllähän siinä leffassa oli maolaisuutta kerrakseen, mutta kun se oli sellaisena tausta-/kehyksenä, ei meikäläinen epäpoliittinen ihminen silloin sitä sen syvemmin pohtinut.
      Nykyisin olen tietysti poliittisesti tiedostavampi, mutta silti elokuvissa kiinnostaa eniten yksittäisten ihmisten suhdekuviot. Kuten oikeastaan ihan elämässäkin yleensä.

      Juu, olette tervetulleita kaikki.

      *lähtee hankkimaan toskanalaista huvilaa

      Poista
    11. Sari: pöhköys on just kivaa!!! :)

      Järkevyys on suuresti yliarvostettua!


      P.S. Otan kesäbileissä edelleen vapaaehtoisen tiskivuoron! Jos joku herroista haluaa huuhdella, tai vain istua isolla keittiönpöydällä ja seurustella, jalkoja heilutellen, tiskiviinilasiani täydentäen, sekin käy. :)

      Poista
    12. Kristillisistä kuvista puheen ollen, sain yhdeltä 11-vuotiaalta ensimmäisen pyhimyksen kuvani (it. santino) viime viikolla. Se on S. Francesco, siis Assisilainen, tuliaisena suoraan Assisista. Se on aika hieno, kultamitalit ja kaikki. Pidän sitä lompakossa, eihän sitä koskaan tiedä milloin tarvitsee lisäsuojelusta.
      Ja kun nykyinen pop-paavikin on samanniminen, tuo kai se erityissuojelusta.

      Sitä en ymmärrä, miksi paavin kaikki sanomiset on olevinaan niin ihmeellisiä. Varsinkin kun se lausuu vain itsestäänselvyyksiä. "Kristittyjen ei pitäisi pettää jumalan sanaa teoilla". Ihanko totta!

      Poista
    13. Lounas on valmistumassa, ihan vain kotioloihin, mutta: juhliin!

      En tiedä teistä, mutta minusta melkein hauskinta on silloin, jos on yksin emännöinyt, ollut hauska päivä/ilta, kun vieraat ovat hauskojen ja joskus kiivaidenkin (mutta ystävällismielisten ja reilujen!) keskusteluiden jälkeen lähteneet, halausten ja erilukuisten suukkosten saattelemina, ns. syytinkiloota mukana kukin koteihinsa, ja minä laitan mielimusaa radiosta soimaan (aina levyn, koska tiedän mitä haluan, ja mikä sopii), kaadan vielä viimeisen tilkan viiniä lasiin, varmistan, etteivät kynttilät sammu, ja jammailen itsekseni keittiössä jättitiskin (sitä se minulla usein on) parissa.

      On niin hienoa plutia saippuavedessä, muistella parhaita kohtia, miettiä ystävien mielipiteitä, ja muutenkin nauttia ihanan illan päätöksestä.

      Ystävät ja kaverit aina tarjoutuvat auttamaan jälkien siivoamisessa, mutta minulle tuo hetki on jotenkin zen. Hyvä ja kiireetön rauhan hetki.

      Poista
    14. Kuulostaa kivalta. En ollenkaan noin zen, jätän tiskit seuraavaan päivään ja tiskailen niitä sitten aamulla että mahtuu laittamaan ruokaa. Musiikkia pitää kyllä tiskatessa olla, ei sitä muuten kestä.

      Poista
    15. Sari, taas puhutaan ristiin (no pun intended!) :)

      Fransiskus Assisilaisesta kertova kirja, ja sen perusteella itse mies, on täysin omillaan ajattelevan äitini lempipyhimyksen kertomus. Hän meinaan valitsee kaikista uskonnoista sen, mihin itse uskoo, ja loput säännöt saavat sitten syödä kakkua. - Epäuskonnollinen isäni valitti tästä, mutta ei kauan viitsinyt. Väliäkö sillä. :)

      Minun kummitätini oli harras Italian-ystävä, ja sain lahjaksi hopeisen Neitsyt Maria- medaljongin. Minä otan kaikki lahjat hyvän tahdon osoituksena. Ihmiset yleensa tarjoavat parasta mitä osaavat ja voivat. Silloin kun ovat vilpittömiä ja tarkoittavat hyvää.

      Silloin otan lämmöllä vastaan kaikki ajatukset, siunaukset, amuletit, ja muut, ihan oikeasti kiitollisena. Ja useimmat ihmiset haluavat toisen parasta, ja kaikkea hyvää!

      Nyt tuli vähän julistusta, mutta ryhdistäydy, Sari! Korvaan tämän paasauksen selvittämällä runosi! :)






      Poista
    16. Noin minäkin ajattelen. Luulen että suojelusta pyhimyksenkuvan muodossa tuo nimenomaan ajatus, jonka lapsi soi antaessaan minulle tuliaisensa. Se oli vilpitön kiintymyksen osoitus!

      Poista
    17. Pyhimyksenkuvat ovat kauniita. Minullakin on Pietarin torilta ostettu ikivanha pikkuinen Jumalanäidin kuva, ei, vaan se onkin itse Jumalanpojan kuva, pienen pieni ikoni, metallialustalle maalattu, ei mikään turistirihkama. Se on jotenkin pyhä ja kaunis, melkein pyydän siltä anteeksi, kun sen pintaan tuppaa kertymään pölyä. Se on vanhan öljylampun nojalla keskellä piironginpäällystää.

      Poista
  63. Minäkin haluaisin, edes kerran elämässäni, kokea wiiniläisen markkinaraon. - Hupsista, kun lipsahti! :) Tarkoitan tietysti sellaista hulinaa, joka on ympärillä. ); eikun ;) Minullekin Puhtaus on Puoli Ruokaa, siis myös henkisesti. (Vaikka käteni joskus - etenkin toinen niistä - välillä tahraantuu.)

    Ps. Toivottavasti suustani ei pulpahtanut Sammakoita? Koska olet ihan oikeasti Ihana, Char! - mikko von Deringer & tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, muru, olet ihana! :) Saat kevään kunniaksi viisi suukkoa, ja kerro Tarjalle, ettei tartte olla mustis! :)

      Poista
  64. Ja nyt sanon Iinekselle...

    Anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun tarkoitan että Sinä olet "Primus inter pares." (Eikä tämä ole kehumista. Koska en kehu ketään.)

      Tämä täytyi vain todeta. Koska nyt aion jäädä vähäksi aikaa "telakalle". (Kuten me vanhat seilorit - hiijo hoi - pruukaamme sanoa.)

      Poista
    2. Ilman muuta saat anteeksi, rakas mikisvahvero. En vain yhtään tiedä, miksi pyydät, mutta eihän sinulta voi mitään kieltää. Kuten ei muiltakaan kilteiltä ihmisiltä.

      Telakat ovat kurjia. Muista että niillä yleensä vaan ruostutaan.

      Poista
  65. Kun tärkeistä runoista puhutaan:

    Tumma Virta / Elvi Sinervo

    Et muukalainen ollut. On kuin ois
    kohonnut vahva virta meitä yhdistäin
    vuossatain takaa. Sentään käännyn pois.
    Syvälle riemun kätken: sinut näin.

    Pois murhe kademieli! Oma kenenkään
    en ollut enempää kuin olen sun.
    Mä ketä rakastan, sen omaks jään.
    Ken minut valitsi, on ikuisesti mun.

    Pysähdy tähdet ei. Jo lähdön aika on.
    Et silmissäni eron tuskaa nää.
    Mun rakkauteni maa on rajaton.
    Sen tummat virrat meitä yhdistää.

    Jää, humiseva hetki. Suurempaa
    ken elämältä pyytäis, ahne ois.
    Sun tiesi siunaan. Kaiken omistaa
    vain se, ken kaiken murtumatta antaa pois.

    VastaaPoista
  66. Nyt en malta! Sallikaatten minunkin panna tänne Elvi Sinervoa, kun en tuota Sarin halajamaa pysty tunnistamaan.

    Tästä tykkään kovasti: Pieni Liisa parka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on. Kauko Käyhköllä on lisäksi tuo lämmin ja myhäilevä esitystapa, jota on aina mukava kuunnella.

      Hyvin oikeistolainen isäni hoilasi tätä humalapäissään, siitä sen opin. Tässä on työväenlaulun voimaa, 60-lukulaiset ovat paljolti sellaista luikuria.

      Poista