16.5.2013

Kerron naapureistani



Kerronpa vähän taloyhtiöni asukkaista. Alkuun totean, että tämä on rauhallinen  taloyhtiö, jonka yksikerrosasuntojen kantajoukon muodostaa kunnan reunakylistä keskustapalvelujen äärelle siirtynyt ikääntynyt viljelijäväestö. Kymmenen vuoden aikana tämä väestö on supistunut kuitenkin niin, että miehiä viedään kaiken aikaa eri kyydeillä sairaalaan, kuka pillit soiden, kuka kiireettömänä tapauksena. Joskus riittää pelkkä menokyyti, joskus he palaavat,  osa dementikoiksi diagnosoituina tai infarktin kokeneina ja uuden terveen elämän aloittaneina; useista pariskuntien asunnoista  on kuitenkin kurkihirsi katkennut ja vaimosta tullut leski.

Leskivaimot ovat jokseenkin terveitä tuki- ja liikuntaelinsairauksia lukuunottamatta, onhan heillä kunniallinen leskeys kannettavanaan, toisin kuin esimerkiksi Kertulla, joka on koskaan naimaton entinen postineiti ja kärsii luulotaudin ja puolikuurouden lisäksi paksusta verestä.  Usealle leskivaimolle on laitettu uusi polvi, eräälle kaksi, ja parhailla on jo lonkkakin vaihdettu. Niin vaan naiset sitten jatkavat toista kierrostaan,  keinojäsenin, ohennetuin verin, rollaattorilla päästellen, miehen hautaa kastellen. 

Toinen vähempi kantajoukko muodostuu minun kaksikerrostaloni kymmenestä hieman nuoremmasta perheestä. Minä ja seinänaapurini Tatuoitu Poika olemme poikkeuksia, kaksi yksinäistä asujaa isoissa huoneistoissaan. Kummassakaan asunnossa ei vietetä rietasta elämää, vaan hyvin rauhaisaa. Tatuoitu Poika tosin yritti aluksi jotain bassonjytkeen tapaista, mutta minä kerroin hänelle piha-aidan yli, miten täällä kuuluu asua. Taisi olla valistuksesta kiitollinen, koska olemme puhe- ja tervehdysväleissä. 

Puhutaanpas hieman tarkemmin Aulis Pärnästä, matalien talojen asukkaasta. Miekkonen on  82-vuotias.  Hänellä on päässään hattu ja hän puskee tyynelläkin säällä vahvassa etunojassa.  matkalla johonkin  taloyhtiön seurantatapahtumaan, kuten tarkistamaan roskakatoksen jätteitä  tai valittamaan lipputangon väärästä paikasta tai tarkkailemaan, liikkuuko yhtiön pihalla vieraita henkilöitä, jotka aiheuttavat välittömästi piikin asukkaiden vesilaskuun. 

Aulis Pärnällä on monia  hyviä  mielipiteitä, jotka hän käy viikoittain kertomassa isännöijälle.  Isännöijä on hieman kiittämätöntä sorttia, hän ei ymmärrä täysin Pärnän kaltaisen yhtiölle omistautuneen asukkaan arvoa. Lipputangon siirtoonkin oli  sanonut, että se vaatii rakennusluvan. 

Itse törmäsin Aulis Pärnän aktivismiin talvella, kun ihmettelin, kuka lanaa lunta minun ja naapurini autoreitille toiselta puolen autokatoksia. Pärnähän siinä putsasi hattu vinossa omaa plassiaan tuomalla lumet naapurin puolelle, keskelle ajorataa. 

Otetaan lopuksi vielä lyhyesti yksi asukas,  Yksinhuoltaja, nuori nainen, jonka taustat kuulin kunnialliselta leskirouvalta. - Hän on vuokralainen, kuiskasi kunniallinen leskirouva minun korvaani.  Nyökkäsin tietävästi. Leskirouva intoutuikin kertomaan lisää. - Siellä on ollut entisessä paikassa ampumatapaus, jatkoi rouva  ja odotteli reaktiotani, jota ilman jatkoa ei heruisi. - Ampumatapaus? Pyöristin silmiäni niin, että juttu jatkui samantien. Yksinhuoltajan mies oli ampunut  yksinhuoltajaa,  mutta osunut pöydänjalkaan, juovuksissa kun oli. Taas tauko, ja minä lisäsin silmieni kauhistuksen volyymia. - On parasta pysyä kokonaan erossa tästä perheestä, sanoi leskirouva innostuneena. - En kyllä rupee lapsenvahdiksi, jos kysytään. Niin kauheesti lapsetkin iltaisin poraa.

Tästä kunniallisesta leskirouvasta voisin kertoa enemmänkin, mutta se olisi jo oma tarinansa. Sanon vain, että hänellä on pieni valkoinen karvalakkimallinen Toyota, jonka hän imuroi kerran kuukaudessa. Hänen on nähty juovan pullon olutta, minkä sitten kuulin toiselta leskirouvalta.

(Ylempi maalaus Niko Pirosmani, alempi maalaus Henry Raeburn)

166 kommenttia:

  1. Naapuruussuhteet ovat ehtymätön tarinoiden aarreaitta.

    Jossain lehdessä juuri kerrottiin, että naapurin himmeää äijää on vain siedettävä, kun ajaa munasillaan ruohikkoa keskellä sunnuntaipäivää. Siinä sitä onkin meille suomalaisille kestämistä.

    Mieleeni tulee tapaus 80-luvulta, kun hotellin vastaanottoon soitti järkyttynyt rouva, joka valitti että vastapäisessä huoneessa harjoitetaan rivakkaa sukupuoliyhteyttä ja kaikki näkyy! - No, rouva sai pikaisen avun, herrasmies, joka häntä auttoi, kävi vetämässä rouvan verhot kiinni: Näkyykö nyt?

    Yksi kaveri minulle joskus takavuosina selosti naapuruussuhdettaan: "Kerran se saatana tuli vähän mun puolelle, löin sitä sen minkä lähti. Sinne se vieri rinnettä alas, eipä ole toista kertaa yrittänyt!"

    Lapsuudestani, olen ollut vasta vauva, minulle on äitini kertonut, kuinka vuokraemännällämme oli pihatie reunustettuina komeilla auringonkukilla, oli niistä kovin ylpeä. Veljeni napsi saksilla jokaikisen kukan ison leikkikuorma-autonsa lavalle. - Noh, jäihän komeat varret, arvatenkin siitä vielä kasvoivat rouvan iloksi.

    Ai niin. Unohtui kertoa yksi, joka soitti 80-luvulla aamulla ovikelloa ja yritti sekopäisenä sisään. Olin tullut yötöistä ja juuri nukahtanut, pelästyin unenpöpperössä aivan hirveästi. Asuin ensimmäisessä kerroksessa, yhdet portaat, jotka alaovelle oli, äijä lensi pää edellä, - samaa vauhtia alaoven lasista ulos. Ei sille onneksi mitenkään käynyt, ikkunasta katselin kun käveli edestakas muutamankymmenen mertin matkaa eikä tiennyt mihin mennä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän lisään, että avovaimoni rakkaan pikkutytön kirkunaan heräsin, hän kävi ovea ovikellon soiton jälkeen avaamassa, siksi hyökkäykseni oli niin voimakas. Väkivaltainen en yleisesti ole.

      Poista
  2. Kyllä, tarinoiden aarreaitta. Jokaisesta tietämästäni naapurista olisi jotain hupaisaa kerrottavaa, jos toimeen ryhtyisi. Nämä tässä olevat ovat uusimpia tietooni saatettuja tapauksia, etenkin Aulis Pärnä, josta kuulin juuri hallituksen puheenjohtajan vaimolta, luotettavasta lähteestä. Pärnä käy rasitukseen asti heidänkin ovensa takana huolehtimassa milloin mistäkin, ja istuu lähes päivittäin isännöijän toimistossa valittamassa jostakin, kuten nyt tuosta, että taloyhtiön lipputanko ei näy hänen ikkunastaan, joten se on siirrettävä, mainitulla perusteella siis. Tämä on minusta kaiken huippu!

    Yksi mieleenjäävä naapuri on opiskeluajoilta, kun asuin siskon kanssa kerrostalosymbioosissa kaksion toisessa huoneessa, ja toisessa asui jonkin uskonlahkon jäsen, lääketieteen opiskelija Pirkko. Hän vahti meidän menojamme ja sanoi rukoilevansa puolestamme. Hän piti polvirukouksia huoneessaan, kun me siskon kanssa lähdimme kapakkiin tai osakuntaan bilettämään.

    VastaaPoista
  3. Tämä kerrostalo, jossa asun, on ihmeen hyvin eristetty; paljoa ei naapureiden ääniä kuulu. Lisäksi talossa asuu aika paljon melko iäkästäkin porukkaa. En minä niitä tunne, en välttämättä halua tutustuakaan. Kivaa on silti, että nuorisokin yleensä moikkaa. Teitittelystä en tykkää, sellaista ei tehdä kuin dinosauruksille, enkä minä ole!

    "Net kylälhä puhuvat..." - Tuota olen tässä pohtinut, eivätkö ne unelmien eldoradot, nuoruuden pikkukylät ole helvettejä ihmiselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat ihmiset ovat joskus suuria persoonallisuuksia.

      Täällä asuviin nuoriin ei saa samanlaista kosketusta, koska heitä ei juuri näe. Edes kaikki pikkulasten vanhemmat eivät tuo ollenkaan lapsiaan ulos, eivät ole pihalla heidän kanssaan. Nykyajan lapsia pidetään minusta liikaa sisällä teknisten vempeleitten kaitsemina.

      Poista
    2. Lasten ulkoilun tärkeydestä olen lämpimästi samaa mieltä kanssani, Iines!

      Lastenhoitaja-aikoinani oli käynnissä ns. puistotäti-toiminta. Sinne sai viedät lapset aamu- ja iltapäivisin ulkoilemaan, samalla kun itse hoiti ruokakaupat ja sapuskankeitot ja pyykkiruljanssit. Ilmasta muuten viis, paitsi että pakkasraja oli -12 C.

      Vaatetuksen suhteen piti muuten monia vanhempia ohjeistaa: pukivat lemmikkinsä liian kevyesti, ja lapset itkivät kylmäänsä. Kerrospukeutumista, ja mieluummin liikaa kuin liian vähän, kuului ohjeistus. Ja muumireppuun mielellään varatumput mukaan.

      Jossain vaiheessa silloinen täti ei pystynyt enää pyörittämään molempia vuoroja, aamuja vain. Teimme sitten vanhempien kanssa piirin: jokainen otti yhden iltapäivän hoitaakseen. Lapset saivat edelleen sen kuutisen tuntia ulkotemmellystä plakkaariinsa! Maistui muuten sekä ruoka että uni tevaville erinomaisesti!

      - Huomenta muuten kaikille, ja kivaa päivää! :)

      Kaivinkone-kallet täällä ovat vissiin aloittaneet viikonlopun aikaisin, kun ei melskettä kuulu, siunattua linnunlaulua vain! :)

      Poista
  4. Minä muutin aikoinani ystäväni mummin asuntoon, vuokralaiseksi. Ja talon kanta-asukkaat pitivät pihalla ystävällismielisen mutta napakan taloontulohaastattelun: että kuka ja mistä. Helsinkiläisyyteni toi heti miinusta, mutta ilmeisesti sirkeä hymyni petrasi sen verran että läpäisin testin.

    Plus siis se kaverin mummun teoreettinen tunteminen (mummu oli jo dementikko, ja asui vanhainkodissa, mutta kaikki silloiset asukkaat Martan tiesivät).

    Minä olen ärsyttänyt omia naapureitani huolella väsättyyn, vapisevalla käsialalla kirjoitettuun nimettömään kirjeeseen asti sillä, että nukun ikkuna auki. Pilaan sillä Suomen kansantalouden.

    Isännöitsijän kanssa puhuttiin, otin itse yhteyttä, ja päädyttiin siihen, että kirjoitin selityskirjeen taloyhtiön Vanhoille Herroille. Että patterit on kiinni, ja tämmöisenä kuumaverisenä naisena tarvitsen öisinkin raitista ja viileää ilmaa.

    Isännöitsijä kertoi, raskaasti huokaisten, että pari herraa oli kiihkeimpinä aamuina ollut jo ennen toimiston avaamista ollut leuat väpättäen odottamassa valitusmahdollisuutta holtittomuudestani, ja vaatineet huoltomiestä tunkeutumaan asuntooni, tuuletusikkunan sulkemaan.

    Sovitteleva kirjeeni kuitenkin valoi öljyä laineille, jos se nyt on kielikuva mitä haen. Sen koommin ei ole tuuletuksestani vänätty.

    Muuten naapurit ovat kivoja, jopa ihania. Saan syksyisin tutulta rouvalta omenoita piiraisiin ja soseisiin. Ja kukkia ja joulukuusia käydään kastelemassa puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  5. Taloyhtiöissä tuuletus aiheuttaa ilmeistä närää. Meilläkin on ollut puhetta, että talvella ikkunat tulisi pitää kiinni, jotta lämmityskulut pysyvät aisoissa. Vaarana on ilmeisesti myös putkien jäätyminen, joten minä en uskalla talvella panna pattereita kiinni jäätymisen pelossa - vaikka tahtoisin. Olen viileän ilman ystävä, kuten ilmeisesti sinäkin, Char. Kuuma keskuslämmitysilma on ahdistavaa ja tunkkaista!

    Täälläkin on kaikkineen kivat naapurit, etenkin toinen seinänaapurini, suomalais-inkeriläinen pariskunta. Myös entinen rehtorini, nainen, asuu samassa talossa, toisessa päässä. Tyttäremme olivat samalla luokalla.

    VastaaPoista
  6. Pari rakasta muistoa:
    opiskelija-asunnon ylàkerran naapuri, joka huutaa klo 3 aamuyòstà tàyttà kurkkua: "haluan vittua, haluan vittua"
    Sammui onneksi aika pian.

    Toinen rakas muisto on sekin opiskelija-asunto-ajoilta:
    alakerran poikasolu otti tavakseen soittaa finlandiaa aamuyòn jatkoilla; kàvin ystàvàllisesti (pàivàsaikaan) valittamassa ettà pienet lapseni heràsivàt tàhàn tosin musiikilliseen, mutta ajankohdaltaan hieman aikaiseen àlàmòlòòn. Seurauksena "nimetòn" kirje ovessa: "me kyllà valitetaan siità jatkuvasta pianonsoitosta, huora, ja sinut ajetaan pois."
    Meillà ei tosin ollut pianoa, vain eràs naapureista harjoitteli joskus pàivàsaikaan, ja se kyllà kuului meillekin.
    Mieheni kàvi sanomassa pojille, ettà alkakaahan olla ihmisiksi tai laitetaan "ystàvàt" asialle. Ainoa kerta kun italialaisuudesta oli hyòtyà. Sen jàlkeen vallitsi hijaisuus, paitsi mità nyt hihiteltiin "mafioso" -ystàviemme kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, Sari! En nyt äkkiäpäätään keksi mitään sanottavaa, paitsi että hyvä kun on mafiosoja omasta takaa! :)

      Poista
    2. En saa päähäni elokuvan nimeä tai ohjaajaa, mutta jossain mestariteoksessa äijä kiipesi puuhun ja huusi: "Haluan naisen, haluan naisen!"

      Poista
    3. Riku: ei varmaan ollut Vaaleanpunainen Pantteri?!

      Se on nyt valitettavasti ainoa elokuva(sarja) jonka saan päähäni. Monsieur oli vähän samalla mielellä kyllä liikenteessä...

      Ja kuten tuolla alempana kuvailen: pystyn samaistumaan kohellukseen valitettavan hyvin. Kerran olin ihanan exän kanssa palauttamassa videovuokraamoon Vaaleanpunaisen Pantterin Paluuta, tms, ja miehen hoitaessa maskuliinisen varmasti palautushommeliinia, minä onnistuin sotkeentumaan imuriin. - Kaupassa siis iltasiivottiin. - Ja onneksi sitä touhua ei saatu youtuubiin, kun sitä vempelettä ei oltu vielä keksitty!

      Ette usko, minkä koheltavan steppauksen kävin imurin letkun ja sitten johdon kanssa. Hätääntynyt työntekijä yritti pysyä paikallaan, ensin, mutta sitten yritti avittaa - ja siitäkös se polkka vasta pelmahti.

      Mieheni ei edes nauranut; tähyili kohti kattoa ja leikki, ettei tuntenut minua... Minä kikatin meidän molempien edestä, ei sillä. :D

      Poista
    4. Se yöllinen vitun huutaja naurattaa, vaikka toki herääminen keskellä yötä harmittaa. Minulla on opiskelijakämpän alakerrassa Turun ylioppilaskylässä kerrassaan omituinen naapuri, nainen joka näki joka yö painajaisia ja vinkui ja itki ja huusi suureen ääneen unissaan ennen kuin heräsi. Heräsin siihen monta kertaa. Nainen oli - surullista kyllä - opiskelijapoikien yleinen panopuu, ja moni kävi siellä pikavisiitillä, jonka jälkeen nainen ilmeisesti nukahti kuin tukki ja alkoi nähdä painajaisiaan.

      Poista
    5. Ei ollut pantterit, ei.

      Olen elokuvissa yleisesti aika huono, selvitän tämän vielä. Tavianin veljeksiä muistelen, mutten oikeasti todellakaan muista. Jatkan googletteluja, ilmoitan sitten.

      Poista
    6. Muistan sen filmin. Se oli oikeastikin vanha äijä ja tapahtui Italiassa. Olisiko ollut Fellini tai Pasolini? - Tapsa

      Poista
    7. Kyllä se Clouseaukin naisten perään oli, vaikkei muistaakseni puissa huudellut. - Mutta googleta sinä, Rikuseni! Ja jos leffa on hyvä, yritän saada sen käsiini!

      Poista
    8. Amarcord (1973), Federico Fellini.

      Poista
    9. Ja on muuten pirun hyvä leffa. -m

      Poista
    10. Näin ne asiat etenevät, M. :)

      En tosin muista puustahuutelua, mutta siitä, mitä kaikkea en muista voisi kirjoittaa teossarjan, että ei sillä. Otamme uudelleen katsontaan.

      - Lorelei Leen hengessä huomautan myös, että kaikesta, mitä ajattelen, saisi kirjoitettua vieläkin pitemmän ensyklopediakokoelman, jos sen pään ottaisi.

      Poista
    11. Kiitos anonyymille, asia alkoi vaivaamaan mutta googletteluni eivät johtaneet oikein mihinkään. Engl Wikipediasta vielä tarkastin, se se on.

      Poista
    12. Kiitosta itsellesi. Fellini, Tarkovski ja kaikkea ennen Bergman ovat minulle tärkeitä elokuvaohjaajia. - ikis

      Poista
    13. Kunpa Bergmanin elokuvat, edes osa, esitettäisiin joskus televisiosta sarjana peräkkäin, vaikka Teema-kanavalla! Niitä ei ole esitetty vuosikymmeniin! Bergman on minullekin tärkeä, kaikkein tärkein elokuvaohjaajista.Jokainen elokuva, jonka olen nähnyt, on vaikuttanut minuun väkevästi. Ehkä oma kamerarakkauteni johtuu joiltain osin Bergmanista, jos ymmärrätte.

      Erikoisen voimakkaasti koin sen kolmiosaisen sarjan joka alkaa Kuin kuvastimessa -elokuvasta. Katsoin sen samaan aikaan, kun itse pelkäsin tulevani hulluksi. Vaikka herkkä minä vain taisin silloin olla. Tunnelma oli kyllä silloin aika tiheä, kun katsoin vielä Polanskin Inhon, samateemaisen.

      Poista
  7. Tuuletus tuntuu aiheuttavan närää.

    En minäkään pattereita kokonaan sulkenut, kunhan taas liioittelin: laitoin vain mini-minille.

    Vastapäinen naapurinrouva oli ihana! Häneltä kävin lainaamassa oreganot, jos omat olivat unohtuneet kauppaan; vein sitten kuuluisaa chiliäni ja maissileipää maistiaisiksi. - Aikuisille oli turhan tulista, mutta tsiljoonan lapsenlapsen joukossa oli yksi napero, joka maisteli ja santsasi mielisuosiolla. 6-v söpö poika.

    Jouluisin veille heille lussekatteja, Lucianpäivänä, ja ennen aattoa maustekakun etukäteiskiitokseksi joulukuusenkastelusta.

    Olen ollut myös Kauhunaapuri! Kerran intouduin, yökyöpelinä, pesemään myöhään parveketta, ja tönäisin siinä touhussa ämpärin kumoon. Luuttusin minkä kerkesin, mutta valuihan sitä sotkuvettä.

    Aamulla sitten ovikelloa tiritettiinkin, ja alakerran herra siellä: että on sitten mamselli tainnut siivota?! Ja kaikki likavedet heidän vastapestyillä parvekelaseillaan.

    Änkytin anteeksipyyntöjä - ja ilman kahvia ja suihkua (!!!) piipotin kiireimmän kaupalla läheiseen kukkakauppaan, ostin ison kimpun tulppaaneja, ja menin vastavisiitille. Herra oli äimän käkenä, että kerrankos näitä. Ja erityisen kauhistunut, kun tarjouduin siivoamaan lasit.

    - Mitä en sinänsä ihmettele: kuka nyt haluaa ämpäreitä kumoon potkivan Madame Char Clouseun omalle huolletulle parvekkeelleen häärimään?! :D

    Mutta tarjottu oli, ja välit pysyivät hyvinä, jopa lämpenivät.

    Muutenkin kannatan suoraa yhteydenpitoa ihmisten kanssa, en virallisten valitusteitsen kautta hoidettua niivittämistä.

    VastaaPoista
  8. Tyttäreni sulkee aina salaa täällä käydessään huoneensa patterin, kovillakin pakkasilla. Viime talvena alkoikin sitten tällaisen visiitin jälkeen sen huoneen alapuolinen putki eteisen katosta vuotaa, seinää pitkin sähkömittarin vierestä juoksi musta vesinoro. Putki oli haljennut pakkasella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Vuokralainen, Iines, ja siten eritoten Varovainen.

      Muistan kun muutin tänne: ne sokeripalat, joihin kattolamppu liitetään, puuttuivat katosta: eikun soittamaan isännöitsijälle. - Olivat sitten jonkun laatan takana piilossa, Seuraava ongelma tuli siitä, kun kanvaasia seinään naputtaessani vasaraniskut löivät kipinöitä. Eikun uusi soitto; pelkäsin, että olin osunut johonkin sähköjohtoon. - Kun sain pesukoneen, pyysin semmoista ruuviavainta, vai mikäsenyon, lainaksi. Isännöitsijä sanoi, että lähettää paikalle vehkeen mukana huoltomiehen; ei tartte pikkurouvan kanssa moisen kanssa pähkäillä.

      Kilttiä oli.

      Vuokraemäntä, joka on siis ystäväni äiti, nauroi puhelimessa että isännöitsijä oli soittanut ja sanonut että onkin melkoisen tarkka ja huolellinen likka, tämä uusi vuokralainen.

      Taustasta sen verran, että edeltäjäni oli jättänyt vuokrat, saunamaksut ja autopaikat maksamatta, ja joutunut monen mutkan jälkeen häädetyksi. Että taisi olla Martan asunnossa tämmöinen supertarkka ylisuoriutuja eksoottinen kokemus, myös isännöitsijälle. :)

      Poista
    2. Vuokralla asuminen on hyvä asumisen muoto, jostain oudosta syystä Suomessa hieman väheksyttyä, tai ei niin suosittua kuin asunnon omistus. Asunnot ovta Suomessa huippukalliita, erikoisesti Helsingissä, jossa myös vuokrat ovat korkeita ja selvästi ylihinnoiteltuja.

      On toisaalta hassua maksaa vuosikymmeniä omaa asuntoa, etenkin kun suomalainen rakentaminen on aika huonoa ja asunnoista tehdään ahtaita ja pieniä. Oli hauskaa katsoa, miten Supernannyssa lasten amerikkalaiset yksinhuoltaja- ja työläiskoditkin olivat suuria ja avaria, aina kaksikerroksia, ja huoneita oli useita, ruokapöytäkin suomalaisen keittiön kokoinen. Ainutkaan perhe ei asunut kolmiossa eikä edes niin pienessä kuin neljä huonetta!

      Poista
  9. Rauno Räsäsen blogissa jatkoin käytyä keskustelua Iineksen kuvissa. Totesin, ettei mainosmiehellä ole housuja. Ja jos onkin, kalsarit ovat reikäiset ja likaiset, munat näkyy rei'istä ja naapurin lapset nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh noh, Riku. Kyllä Kolehmaisen yoghurtissa on taikaa, maista sinäkin! Vai pitäisikö sanoa Raunon rahkassa?

      Siis mielikuvilla on valtava voima. Seinälläni on kellastunut lehtileike, jossa lukee että ajatuksilla on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme.

      Tähän liittyy myös kysymys koosta. Tekopyhät väittävät närkästyneinä, ettei koolla ole väliä. Katin kontit! Suuri on kaunista, ja ajatus tästä riittää tekemään pienestäkin suuren.

      Poista
  10. Noo, Iines! Et kai sinä kuvittele supernanny-sarjan kertovan totuutta amerikkalaisesta asumiskulttuurista? Kyllä sielläkin on melkoisia kaninkoppeja ja työtön yksinhuoltaja ei kovin monia huoneita hallitse.
    Katselepa vertailun vuoksi joskus vanhoja venäläisiä leffoja, esimerkiksi "Ivan Vasiljevits vaihtaa ammattia" niin näet valkokankaalla suuria, siistejä asuntoja, todella siistejä, valoisia ja avaria rappukäytäviä hienosti toimivine hisseineen, nättejä pihoja. Ja kun sitten kerran menet itse sinne rappukäytävään kompastut roskapussiin, koska on pimeää sekä kylmää: lamppu on varastettu ja ikkuna rikottu. Hissikään ei aina toimi, tai jos toimii niin sinne on kusaistu.
    Jostakin syystä kumpikin suurvalta on kautta historian tarjonnut juuri elokuvien ja tv-sarjojen välityksellä valheellista kuvaa asumisoloistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on tietenkin, Amerikassa vastakohdat ovat suuret, ja köyhyys todella kurjaa.

      Puhuin amerikkalaisten keskivertolapsiperheitten kodeista, joita joka arki-ilta tulleesta Supernannysta pääsi halutessaan tirkistelemään. Perheet olivat usein isän työpaikan varassa, isä oli vaikka vakuutusedustaja, poliisi tai itsenäinen pienyrittäjä. Oli myös yksinhuoltoperheitä, joissa äiti saattoi hoitaa verkkokauppaa kotoaan. Kaikissa tapauksissa lapsiperheen koti oli valtavan suuri suomalaisiin verrattuna, huoneita oli useita kahdessa kerroksessa ja yhden huoneen tilavuus oli suuri, meikäläisiä makuuhuone- ja keittiökoppeja ei näkynyt.

      Olen kyllä muualtakin havainnut ja kuullut, että suomalainen asuu poikkeukseelisen ahtaasti ja kalliisti - tästä ei kannata loukkaantua, tämän voi todeta kun vertaa kotien kokoja vaikka ihan Euroopassakin.

      Poista
    2. PS Syy suomalaisen asumisen ahtauteen löytynee ilmastosta. Meillä lämmityskulut ovat suuret, kun etelämpänä maailmassa talot ovat hatarampia, ja niissä ei ole esimerkiksi tuulikaappeja ottamassa kylmää vastaan. Tiivis rakentaminen on kalliimpaa, mutta valitettavasti myös riskialttiimpaa, mikrobikasvustoja voi löytyä melko uusista hienoista taloistakin.

      Poista
    3. Iines, itse ihmettelen sitä, miksi amerikkalaisissa ulko-ovissa leffojen perusteella on näppärästi rikottavia koriste-ikkunoita. Ja miksi ne aukeavat sisäänpäin?! Siis helpompihan on kelmien niitä niin päin sisään potkia!

      Ällistelen myös ulkokenkien käyttöä sisätiloissa. - Olen puhunut tästä amerikkalaisystävien kanssa, ja monista on vastenmielisen epähygieenistä, jos vieraat riisuvat ulkojalkineensa kyläillessään.

      Meistähän asia on vastoinpäin, niinkuin myös esim. Japanissa. Kulttuurierojahan nämä, mutta kiintoisia pohdittavia.

      P.S. Itsekin tykkään käyttää kenkiä tai tossuja kotona ja kylässä, mutta tätä varten on sitten keksitty ne kenkäpussit. Kuka muistaa? Vanhanaikaiset, kauniisti tehdyt pussukat naisten sisäjalkineiden kuljettamista varten.

      Sitä en tiedä, miten miehet asiansa hoitivat. Riisuivatko vain kalossit?

      Poista
    4. P.S. Puhuin siis kylävisiiteistä re jalkineet. Kotona hipsuttelen paljain jaloin, kuten Ava Gardner Paljasjalkakreivittäressä. :)

      Tosin kylmiä talvipäiviä olen hankkinut alesta reinot. Ne ovat vähän liian suuret, mutta villasukkien kanssa hoitavat hommansa. - Ennenkuin parvekkeeni lasitettiin, täällä työhuoneessa oli ihan saatanallisen kylmä. Etten paremmin sano. Istuin koneella työn touhussa villatakein ja huovin varustautuneena. Reinot auttoivat siihen asiaan.

      Plus että tuntemani luontaisparantaja vakuutti, että jalkojen lämpimyys on olennaisen tärkeää terveyden kannalta. Uskon aika pitkälle, ilman mitää dataa.

      Jos meinaa plunssa iskeä, otan echinaceaa, kuuman suihkun, villasukat, viskimoukun, ja menen ajoissa pitkille yöunille. Useampi taudinpoikanen on näin selätetty!

      Poista
    5. Minä en pidä sukkasillaanolosta kyläpaikassa. Enkä läheskään aina edes muista riisua kenkiä, ja joskus olen huomannut olevani vieraassa olohuoneessa ainoa, jolla on kengät jalassa.

      Minusta pikkukenkien riisuminen on siis tarpeetonta nakuilua, sillä kengät ovat osa vaatteita, enkä suoraan sanottuna välitä katsella vieraitten sukkiin verhottuja jalkoja. Ei missään julkisessa tilassakaan kuljeta sukkasillaan, tai juhlatilaisuudessa, sanotaan nyt vaikka rippi- tai ylioppilasjuhlissa. Eri asia tietenkin, jos on pitkävartiset talvisaappaat jalassa.

      Poista
    6. Iines hei, mistä minä nyt loukkaantuisin? Asunnoistahan tässä vain keskustellaan.
      Ilmasto varmasti vaikuttaa neliömääriin. Pienimmät kämpät, joissa olen käynyt, sijaitsevat pohjois-Grönlannissa. Myös Afrikassa asutaan ahtaasti, vaikka lapsia olisi kuinka. Siellä neliöt sanelee köyhyys, meillä kylmyys.
      Toisaalta suhteellisen lämpimässä Englannissa (siis Isossa Britanniassa) asunnot kaupungeissa ovat varsinaisia marsuhäkkejä. Sama vika vaivaa pariisilaisia, jopa roomalaisia. Miljoonakaupungeissa maapohja on arvokasta ja joka neliöstä pyritään repimään rahat pois. Ei tosin niin härskisti kuin Helsingissä, joka kokoonsa ja merkitykseensä nähden on aivan yläkanttiin hinnoiteltu kylä.
      Olen nähnyt kirjoituksen, jossa Suomen asuntoahtaus pantiin sotien syyksi. Sotien jälkeen oli ankara asuntopula, jota pahensi ihmisten vimmattu köyriminen ja sen seurauksena syntynyt vauvabuumi, jollaista ei ole ennen historiassa nähty. Kun vauvat kasvoivat, alkoivat neliöt käydä pieniksi. En tiedä, kuinka varma tieto tämä on, mutta muistan hyvin itsekin, kuinka 7-henkinen perheemme asui kahden huoneen asunnossa, jossa ruoka keitettiin kakluunioin tehdylä ritilällä. Vessa oli pihan perällä ja vesi haettiin pumpulta sadan metrin päästä.
      No nyt sitten minulla - kuten kaikilla sisaruksillani on satoja neliöitä turhaa tyhjää tilaa, josta kuitenkin on vaikea luopua. Kunhan tämä sukupolvi on haudattu, on vähillä kakaroilla tilaa vaikka järjestää formula-ajot neliökkäissä kämpissään. Etkös sinäkin, Iines, asu aivan liian suuressa asunnossa tarpeeseen nähden? Tai ehkä tarvitset paljon tyhjää tilaa ympärillesi, sellaisiakin meitä on.

      Poista
    7. Noh iso ja iso, ei minulla nyt satoja neliöitä ole, vaan huoneita on huushollissa yhteensä 3 - 4 keittiön lisäksi, vessoja on kaksi, sauna, ja lisäksi on yläterassiparveke ja katettu ja aidattu alaterassi. Oikeasti siis huoneita olisi 4 + K, mutta parin huoneen väliltä on kaadettu väliseinä ja lasken sen yhdeksi huoneeksi. Neliöitä on hieman alle 90, eli en minä näin paljon tarvitsisi. Keskimäärinhän yhdellä ihmisellä pitäisi olla käytössään noin 40 neliötä, jotta se on riittävä, ja se ei aina toteudu ahtaassa kaupunkiasunnossa. Siskoni elää tyypillisesti saksalaisittain. Hänellä on miehensä kanssa talo, jossa on kolmisensataa neliötä, eikä se ole tavatonta ollenkaan lapsettomalle parilllekaan. Kaikki talot siinä lähellä ovat samankaltaisia, ja kyseessä ei ole mikään luksuslähiö, vaan tavallinen omakotialue Würzburgissa. Naapureina on työtätekeviä kansalaisia.

      Lapsuudessani me asuimme puurivitalon yläkerrassa jonkin aikaa. Toinen huone oli yhdistetty olohuone-toimisto, toinen huone oli keittiö-makuuhuone. Tämän kodin keittiön tuolin päällä minä seisoin ja katsoin kelloa, että koska isoviisari menee puolen päälle ja voin lähteä kouluun. Isä oli toimistossa ja piirteli naisten kuvia ja söi salaa Tosca-karamelleja ja luki Apu-lehteä. Äiti oli töissä.

      Poista
  11. Meillä hissi lakkaa toimimasta 3.6.eli sen jälkeen minun täytyy viisi viikkoa raahustaa kolmanteen kerrokseen. Itken kerrosten välillä, koska tämä on meidän suomalaisten, Antti Herlinin ja kaikkien työtätekevien etu!

    Yrjönkadulla Persut pitävät kuulemma palatsiaan, sitä jonka me kaikki olemme maksaneet. Syljeksiiköhän niistä kukaan sieltä alas:"saatanan köyhät!"

    Kaipa ne sen hissin saavat huollettuakin, ei se kai pelkkiin Herlinin lehmien pieruihin sekään mene. Niihin Herlinin kasvihuonepieruihin.

    VastaaPoista
  12. Huit hait, tänään kännäsin ja huomenna lupasin töihin mennä, viikonloppu siinä vierähtää. Valmistuu se Mukka-kirjoitus silti joskus, huonokin siitä tulee, sen lupaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaisustasi tuli mieleen se, että parivuotiaanan naperona pelkäsin susia. Satuihin perustuen, ei niitä Hesassa vielä silloin jalkakäytävällä jolkotellut, päinvastoin kuin kettuja nykyään.

      Isosiskoni opetti huiskauttamaan kättä ja sanomaan: "Hui hai, husia on vain Lapissa". - Sanojen alkukonsonanttien kanssa minulla oli vielä pientä säätöä.

      Jostain syystä en vieläkään ole käynyt Lapissa...

      Poista
    2. Ja P.S. Ota sinä Riku kirjoittamisen suhteen aikasi. Hosumalla ei saa aikaan kuin ku... meinaan typeriä lapsia. Näin opetti autokoulumaikkani Nalle.

      Poista
    3. Portaitten kävely varsinkin ylöspäin on mainiota kuntoilua varsinkin baari-illan jälkeen. Aamulla sitten voi tulla vaikka persluikua alaspäin.

      Kaipa se Syntinen laulu ennen kesälaitumille siirtymistä valmistuu. Älä ota paineita, mutta huomaa, me emme unohda..

      Poista
  13. Sari, kun nyt metsästät sitä toscanalaista huvilaa asumisesta puhuttaessa: valkkaa semmoinen vähän krouvimpi. Saa olla askeettinen; luonto on ympärillä kaunis!

    Päivällä me kaikki mentäisiin pikkukauppoihin ja torille ostoksille. Iltapäivällä kokattaisiin: minä olen jo luvannut tiskata, mutta en mitenkään kiireellisesti: omaksi ruoka-panostukseeni tekisin bravuuri-kanaani. En paljasta reseptiä, mutta voin kertoa, että ennen valeluvaihetta reseptiin liittyy pekonikuorrutus, joka paiston oikeassa vaiheessa poistetaan, ja tarjoillaan keittiössä notkuville ystäville. - Herroja kuulemma inspiroi se, että kokki avaa yhden ylimääräisen puseronnapin puuhaillessaan, tiedä sitten siitä. Musiikkia olisi, ehdottomasti, ja tanssahtelua. Paljain jaloin.

    Itse haluaisin maistella pecorino-juustoa ja paikallista hunajaa! Istuttaisiin puutarhassa, joku olisi virittänyt omatekoisen kynttelikön pöydän päälle, ja jutut seuraisivat tosiaan...

    Viiniä kaadettaisiin viileistä saviruukuista halukkaille. Leipä olisi herkullista, vaikkei sillä kertaa itsetehtyä, kun puhuttavaa olisi ollut niin paljon, vaan siltä tutulta kyläleipurilta ostettua. Jälkiruokien ystävänä ihastuisin jos joku olisi loihtinut tiramisua! Mehukkaat, makeat päärynätkin kelpaisivat.

    Ryhdy nys Sari hommiin! Aloita voittamalla lotossa! Täällä innokkaat Tulevaisuuden Naapurit kärppinä odottelevat! :)

    VastaaPoista
  14. Käynpä tässä päiväseltään tervehtimässä mökkinaapureita, Vanhaapoikaa ja Marttaa Martteineen. Samalla pidän pihatarkastuksen, että joko puu-urakka on hoidettu. Kaksikymmentä isoa puuta nurin ja kaikki on määrä viedä pois, risutkin.

    Näiden puiden kaadosta on kiistelty kaksikymmentä vuotta, ja nyt ne ovat nurin. Meillä oli kolme taistelevaa kantaa, 1. Mitään ei kaadeta (Lapsi), 2. Osa kaadetaan (Iines), 3. Kaikki kaadetaan (Martta, hänellä oli mielipide meidän puihin, Sisko tuki Marttaa).

    Tässä sitä nyt ollaan, ja minä olen tyytyväinen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän valosta ja avaruudesta.

    VastaaPoista
  15. Hei, Iines!

    Minä puolestani ilahduin onnellisesti, kun sain synttärikortin ystävältäni Karunalta Sri Lankasta. Oltiin Itävallassa samassa paronisperheessä työssä, ja vaikka aikaa on kulunut, eikä meillä kummallakaan ole varaa matkustaa tapaamaan, posti kulkee. Muistamme toistemme merkkipäivät, ja vaihdetaan joulukortit, niin buddhalainen kun hän onkin. - Minun mieleiseni ihminen: nauttii juhlista, vaikkei ne nyt niin nuukasti katsottuna itseä koskettaisikaan!

    Tuli vain mieleen, kun tässä on puhuttu kavereista, naapureista, ja toivottavasti myös tätäkin kautta muodostuvista uusista ystävyyksistä.

    Hänellä on todella pienet varat, ja tiedän, että englanninkielisen värikuvakortin ostaminen on jo suuri sijoitus. Itse pruukaan lähettää hänelle, herkkusuulle, suklaata. - Tullimääräykset ovat äärimmäisen tiukat, eli mielikuvitusta ei juuri voi käyttää.

    Mielellään sujauttaisin pari dollariakin kirjekuoreen, mutta pelkään, että loukkaisin. - En siis tarkoita mitään "avustusta", vaan pientä rahalahjaa, jolla voisi vaikka käydä jätskillä tai ostaa esim. kauniin hiuskoristeen. - Karunalla on upeat hiukset, todellinen naisen kruunu!

    Siskojen ja äidin kanssa muuten joskus laitetaankin pikkuseteli postiyllätykseksi. Luin idean britti-Cosmosta: että miksei aikuistakin voisi ilahduttaa hemmottelurahalla. Masinoin sen heti käyttöön. - Sisko teki juuri upean Matkan Chileen, myös Nerudan kotiin, ja parieuroisellani ehdotin virkistävää kaffekupposta tai ihanaa drinkkiä aurinkoisessa katukahvilassa, minulle henkisesti skoolaten. Näin tehtiinkin.

    Kivaa päivää sinulle, Iines, ja kaikille muille ystäville myös! :)

    VastaaPoista
  16. Taannoisena keväänä muutti rappuumme muuan nuori mies, oikein sosiaalista sorttia. Hänen mottonsa kaiketi oli, että kaikki on yhteistä ja kaveria ei jätetä pulaan. Emme vielä olleet ehtineet tavatakaan, kun hän soitti ovikelloamme ja selitti unohtaneensa asuntonsa avaimet kotiinsa. Hätä oli vappujuomista, jotka hän halusi tuoda meidän jääkaappiimme kylmiämään siksi aikaa, että saisi ovenavaajan paikalle. Harmi kyllä emme voineet auttaa, sillä kaappimme oli täpösen täynnä ennestään.

    VastaaPoista
  17. Terveisiä risusavotasta. Luulin meneväni mökille katselemaan uutta avaraa maisemaa, vaan jouduinkin töihin, edes valokuvaamaan en ehtinyt, mikä on jo tavatonta.

    Kuulin nimittäin, että Metsäyhdistyksen Miehet eivät kerää risuja eivätkä pieniä oksia, vaan mikäli asiakas haluaa päästää risuistaan eroon, hänen tulee tuoda ne itse kekoon. Keko sitten tullaan ottamaan. Etten kiroaisi!

    Miehet, duunarimiehet eivät nouse enää koneiltaan, vaan ellei kone pysty johonkin, otetaan naiset avuksi tai jätetään työ tekemättä! Näin se on ahtaajilla satamissa, näin metsureilla Suomen metsissä. Koneet laulavat ja miehet nojaavat koneisiin ja odottelevat, että kone tekee työn.

    Näin se menee. Lapionkin tilalle Mies on keksinyt erikoisia kaivureita. Kyllä Mies on ihmeellinen. Sanoo päivän risuja ja kymmenmetrisiä oksia maasta könynnyt ja keoksi pinonnut heikko nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS 1 Onnea Char synttärin johdosta, meillä on syntymäpäivä aika samaan aikaan. Minulla vähän ennen, ilmeisesti.

      PS 2 Jos olisit raivannut sosiaalisen kaverin pullo(i)lle nyt tilaa, olisit saanut varmaan toistekin harjoittaa ystävyyttä tämän kaverin kanssa, Delilah. Taisit menettää uuden ystävän.. Noh, siis, aika erikoinen ja rohkea pyyntö. Riippuu varmaan vähän toisen habituksesta, onko siellä jääkaapissa tilaa vai ei.

      Poista
    2. PS 3 Mökkitontilta siis kaadettiin kymmenittäin puita, joiden oksista ja risuista tuossa yllä puhun. Ettäs tiedätte.

      Poista
    3. Delilah ja Iines, kiitos onnitteluista! :)

      Minulla on täällä pieni paniikki päällänsä; kylppärissä tihkuu joku putki, ja pitää kuivailla lattioita , ja raivata tietä huoltomiesten tulla.

      Mutta palaillaan!

      P.S. Minä vietän mielelläni kaikkia juhlia, kuten olen mainostanutkin. Ja täytän aina 25 v, että ei ole koskaan ikäkriisiäkään. - Idean markkinoi aikoinaan ihanan exän ihana eno: 25 on hyvä ja selkeä numero, helppo muistaa (näin blondinkin, vaikkei hän sitä kilttinä setänä sanonut), ja muutenkin välttyy reknaamiselta.

      Poista
    4. Putket nyt ovat tuommoisia, tuppaavat tippumaan, vaikkei emännälle sopisi. Koeta pärjätä, ämpäri alle vaan kunnes huoltomies tulee panemaan liittimen tai hitsaamaan. Minulla on vieläkin tuulikaapin katto maalaamatta, kun oli talvella putkivuoto. Vaan heti se korjattiin, ja muuten, tämä linkattu juttuni kuvaa tuota putkivuotoremppaa:

      Nainen ja timpurit.

      Parastahan näissä putkivuotojutuissa on se, että komeita putkimiehiä ja taitavia timpureita alkaa saapua hiljaiseenkin naistaloon pilvin pimein vehkeittensä kanssa.

      Poista
  18. Syntymäpäiväonnittelut, Char, minultakin, ja Sinulle takakäteen, Iines.Olisin onnitellut ihan oikeana päivänä, mutta olin reissussa ja pidin samalla nettivapaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Delilah, tässä iässä mieluummin unohtaa syntymäpäivät, tuntuu että niitä on ehtimiseen. Minulla tuo päivä osuu usein yhteen äitienpäivän kanssa, joten se tulee huomatuksi tavallista paremmin.

      Poista
    2. P.S. Vastaus osui väärään kohtaan. Alustava kylppärikaaos näköjään vähän syö naista. - Tai sitten olen muuten vain hömelö. :)

      Mutta kiitos siis kaikille kauniista sanoista, vaikka kommentti väärään väliin osuikin!

      Poista
  19. Lueskelin aaamutuimaan mm. euroviisudustajamme kommentteja.

    Krista on tehnyt lähtemättömän upean, suorastaan wonderfulin vaikutuksen ja myönteisyytensä on ollut suorastaan ekseptionaalisen positiivista. Myönteisyys osoitti tavattoman voimansa - sijoitukseen, tai mihinkään muuhun, se ei tietenkään vaikuttanut - mutta se oli aivan uskomattoman hienoa ja sfääreihin nostavan ihmeellistä!

    Valittaa vain täytyy, että kaikki äärimmäisen hienot asiat kärsivät vakavan takaiskun hänen aivan uskomattoman huonon sijoituksensa vuoksi! Show´nsa oli kaikista upein,sanoisin jopa glamoröösein! - Minun täytyy tosin vain luottaa laulajattaren sanoihin, koska minulla ei ole ollut upean sädehtivää iloa saada kuulla ja aistia hänen kappalettaan tai nähdä show´taan!

    VastaaPoista
  20. Katselin viisukappaleita eilen ja jonkin verran esikatselussa, en kaikkia.

    Suomalainen renkutus laulajineen oli korkeintaan keskinkertainen verrattuna vaikkapa Adzerbaidzanin tai Romanian laulajiin. Kreikan ukkoköörikin lauloi hyvin ollakseen kuorossa laulajia - totean tämän syvällä paatoksella ja kaikella musiikillisella tietämykselläni, joka ei ole kovin kummoinen.

    Mutta siis tuo mahtava Suomi-hehkutus on oma lukunsa. Joka kerranhan olemme voittamaisillamme kisan, kunnes selviää, että jumbosijoille jäätiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On levollista huomata, ettei nykyinen toimittajapolvi ole yhtään sen fiksumpaa ja tarkempaa kuin vanhakaan. Samaan halpaan menevät, sanoo tämän jo vuosikymmenet kokenut. Herää vaan ikävä kysymys, että olemmekohan me suomalaiset (keitä sitten olemmekaan) kaikissa muissakin asioissa yhtä helposti vedätettävissä, niin media kuin kansakin. Toivottavasti päättäjämme ovat jalat maassa... - Tapsa

      Poista
    2. Suomalainen uskoo painettuun sanaan ja täten siis toimittajiin. Printattu on präntätty, ja siinä seisoo totuus. Tämä on myytti, joka alkaa rapista.

      Nyt on alettu nettikeskustelujen harjaannuttamina opettaa myös toimittajia, lehtien nettiversioiden kautta. Yhä enemmän saa lukea, miten toimittajia oikaistaan tietävästi asiavirheistä ja jopa kielivirheistä. Heidän uutisointitapaansa arvostellaan ja esitetään oma parempi. - Tämä jos mikä on minusta kansandemokratiaa.

      Pahin harha on mielestäni se, että toimittajat ja älymystöeliitti luulevat, että kansa on edelleen harhautettavissa. Osa kansan käytöksestä on sitä, että se antaa toimittajien ja älymystöeliitin luulla, että sitä pystyyy harhauttamaan.

      Se, että kansa lukee Seiskaa ja iltapäivälehtiä, ei tarkoita sitä, että kansa uskoo niihin. Moni lukee nähdäkseen, miten meitä taas jymäytetään. Se on viihdettä.

      Poista
  21. Iines on oikeassa. Netti on tosiaan jo kansandemokratia, jota toimittajat jopa hiukan pelkäävät.
    Seurasin - ja seuraan yhä - melko tarkasti sitä erotetun opettajan asiaa niin verkossa kuin lehdistössäkin ja eihän siinä aina tiedä puhutaanko edes samasta asiasta. Kun hesarin typykät ja poikaset epäilivät opettajaa väkivallasta, netti jo tiesi, millainen haukkalauma oli koko jupakan takana. Yksikään lehti ei ole tainnut vielä kirjoittaa siitä komentoketjusta, joka johti erottamiseen ja vielä tuohon aivan käsittämättömään oikeuskanslerin toimeen.
    Mielestäni suuri osa kansasta on kuitenkin edelleen lehdistön ja sähköisen valtaviestinnän höynäytettävissä. Olen kuullut aivan järkevien ihmisten kommentoivan eräiden julkisuuden henkilöiden sanomisia ja tekemisiä tavalla, joka kertoo, ettei asioista ole otettu vähääkään selvää. En nyt mainitse nimiä, ettei kenenkään tarvitse hermostua täällä. Yritän kaikessa toteuttaa entisen RUK-kouluttajani ohjetta, joka kuului: "Näistä asioista ei puhuta, kun naisia on läsnä".
    Veljeni Herrassa ja filosofiassa, kaikkien alojen asiantuntija Rauno Räsänen muuten kirjoittaa asiantuntevasti, joskin hiukan turhan snobistisesti mainonnasta ja sen vaikutuksesta suureen, yhteiseen kansaan. Kannattaa käydä katsomassa hänen blogiaan, jonne on linkki Iineksen kainalosta. Hänen esimerkkinsä ripulia pelkäävästä tuplabylsijästä on kerrassaan valaiseva ja riemastuttava.

    VastaaPoista
  22. Mukavaa kuulla olevansa oikeassa. Sitä melkein mieluummin on oikeassa kuin vaikka kaunis.

    On tietenkin sellaisia mistääntietämättömiä ihmisiä, jotka ovat varjeltuneet oikealta tiedolta ja älylliseltä uteliaisuudelta. Ehkä näitä sitten on mediankin helppo ohjailla. He eivät kuitenkaan pysy yhdessä pilttuussa, joten vaara on vähäinen ja väliaikainen.

    Hankalampi on minusta se älymystön joukko, joka on nähnyt valon. Nämä ovat minusta varsinaisia kyborgeja, jotka heittävät aivot narikkaan, kun sopiva ideologia löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Rauno on yleensä oikeassa, silloinkin kun hän on väärässä, ja hänen ajattelunsa kyntää syviä uria. Fanitan. Oikeasti. Hän on sitä paitsi luvattoman komea nuoruudenkuvassaan.

      Poista
  23. Valon nähneet älyköt saattavat todella olla vaarallisia ympäristölleen. Koska näyt asiaa pohtineen, otapa ja nimeä joitakin tämän hetken valistuneita kyborgijoukkoja. Kun näen listasi voimme sitten yhdessä pohtia, minkä porukan aivot ovat syvimpänä narikassa.
    Raunostakin olen samaa mieltä kanssasi. Hän on poikkeuksellisen oppinut ja sanavalmis henkilö, lisäksi huumorintajuinen ja nuorena tosiaan hyvin komeakin. Raunolla ja minulla on aivan samat kaboriigiset intentiot, joiden määrällisyys harvoin negatioi an sich problemaattisen neokomformismin kanssa.

    VastaaPoista
  24. Ei minulla ole listoja mielessäni, Kolehmainen. Tarkoitan mitä tahan sa ryhmittymää, joka muodostaa yhtenäisen joukon aatteen ympärille ja noudattaa ryhmäkuria. Heitä on poliittisen kentän joka laidalla, ja heitä on taiteen ja tieteen piirissä. Heitä on uskonnottomien ryhmässä ja uskovaisten ryhmässä, missä vaan. Heitä ohjailee jossain vaiheessa enemmän aate kuin itsenäinen ajattelu.

    Mielenkiintoinen on TV1:ltä tullut pieni dokumenttisarja Mun heimo, jossa on esitelty kevään mittaan erilaisia ryhmittymiä. Esimerkiksi tuo viimeinen Krishnat tai sitten aiempi Gootit kertoo konkreettisesti, mistä on kyse.

    VastaaPoista
  25. Verkkotietoon, tietämiseen ja tiedonjakoon, liittyy yhä enemmän kysymykset tiedon aitoudesta, pätevyydestä ja luotettavuudesta. Informaatiolukutaito on tärkeä taito.

    Verkossa tieto leviää nopeasti, mutta se ei tarkoita sitä, että se tieto olisi relevanttia, tai että se olisi tietoa jolla olisi ”arvoa”, että se olisi tietoa joka kertoisi jotain oleellista tai merkittävää tai tärkeää.

    Paratiisissamme on hyvän sekä pahan tiedon puu. Hedelmistään puu tunnetaan.

    Tieto ei aina lisää tuskaa vaan tuskaa lisää väärä tai virheellinen tai yksipuolinen, lattea tieto. Sosiaalisessa mediassa esitetyt ihmisten yksityiset mielipiteet ja ajatukset ovat vain yksityisajattelua, eikä edusta varsinaista tiedon arviointia tai laajempaa ymmärrystä tai uuden tiedon tuottamista. Painettuun sanaankin (sanomalehtitietoon) on yhä vaikeampi uskoa, koska toimittajillakaan ei ole enää aikaa tarkistaa ja seuloa kaikkea sitä tietoa mitä asiasta on saatavilla tai he eivät onnistu pääsemään tärkeän tiedon lähteille.

    SoMe seurailee valtamediaa ja usein toistaa vain sen mitä lehdessä tai televisiossa tai muussa mediassa sanottiin. SoMe on kuin monistuskone ja useimmat somelaiset ovat vain monistuskoneen käyttäjiä joka veivaavat koneensa kampea ajattelematta tarkemmin: mitä on se tieto jota levitän ja jaan.

    Tietomassojen määrä verkossa ei vielä kerro sen laadusta ja jälkimmäinen vaatii tiedonetsijältä melkoista vaivannäköä ja taitoja.

    Kenen aivot ovat syvimmällä narikassa? Niiden jotka sokeasti uskovat, että netistä löytyy kaikki, että kaikki on nyt mahdollista.

    VastaaPoista
  26. Eiköhän tämä ole selvää useimmille verkonkäyttäjille, lapsillekin, Anonyymi.

    Lapset saattavatkin olla esimerkiksi eläkeläisryhmiä valistuneempia somen lumemaailman tunnistamisessa. Totta kuitenkin joka sana, jonka kirjoitat, en ole mistään eri mieltä.

    Ihmisiä voi aina petkuttaa, joten miksei myös verkossa. Auervaaroja, pedofiilejä, varkaita ja huijareita on reaalimaailmassakin. Ja suurimmassa vaarassahan ihminen on kuulemma kotonaan. Kotona tapahtuu eniten tapaturmia ja pahoinpitelyjä. Ihmisen suojaksi on laadittu lait ja erilaiset yhteisölliset eettiset normit, kuten vaikka että vanhuksia tai vammaisia ei tönitä.

    Eniten minua ihmetyttävätkin ne valistuneet verkonkäyttäjät, jotka ovat vaatimassa verkkoa rajattomaksi maailmaksi, jota ei koskisi sama laki kuin reaalimaailmaa ja muuta mediaa. Verkossa tulisi saada otta ilmaiseksi itselleen kaikki, mitä siellä on ja verkossa tulisi saada sanoa mitä vaan.

    VastaaPoista
  27. Totuus on suomeksi ja venäjäksi Pravda; molemmat kun olemme sellaisia yhden totuuden kansakuntia.

    Totuus Suomessa, moneen kertaan vahvistettu, on että edesmennyt lehtikustantaja Erkko olisi halunnut mielummin olla merikapteeni kuin isorikas ja lehden omistaja. Tuota kun katsoo yhtään silmät auki, tajuaa väitteen naurettavuuden; hänenlaisensa tahtoihminen olisi ryhtynyt vaikka levylaulajaksi tai balettitanssijaksi, jos sitä olisi tahtonut.

    Sosiaalsen median merkittävyyttä todellakin liioitellaan. Syy on sen laajudessa, joka itsessään luo tietysti jonkinlaista merkittävyyttä. Mutta jos maailmaa pitää/pitäisi hahmottaa sen kautta, aika oudoltahan tämä kaikki vaikuttaisi, niin olisi kuin suuri sirkus ja paljon hattaraa.

    Hoemme suomenkielen tärkeyttä, mutta lehdistömme on heikkotasoinen, nykykirjallisuutemme suorastaan surkeaa. Vessan seinilläkään ei lue muuta kuin neekerit sitä tai tätä ja homot sitä tai tätä.

    Edelleen toistan sen, että nuorten naisten tyyli/vaateblogit ovat yhteiskunnallisesti kaikkein vaikuttavin media. - Ja se on pelottavaa.



    VastaaPoista
  28. Mikä sitten on näiden hommafoorumeiden tms. ja ym. merkitys. Satunnaiset skuupit, alppilan taustojen teoria tuntuu uskottavalta, saattaa olla totta, mistäs sen tietäisi.

    Välillä onnistuvat paljastuksia tekemään, lisäämään yhteiskuntamme vallitsevinta aatesuuntaa, nihilismiä.

    Globalismi on ehdotonta rahanvaltaa, vaikka sitä vaatiessa monet luulevat jotain muuta asiaa ajavansa.

    Kansallisvaltioihin ei kuitenkaan ole paluuta, koska lintukotoa ei koskaan oikeasti ole ollut olemassa. Nostalgia on turhaa: Ei koskaan nuoruutta takaisin saa.

    VastaaPoista
  29. Suomentaja Kimmo Pietiläinen on sitä mieltä, että Suomi hylkää suomen kielen, jolla ei ole enää oikein väliä. Meille on jo tullut kielipuoli rälssi, joka ei osaa suomea eikä englantia.

    Suomen kielihän heikkenee myös siksi, että tieteellistä kirjallisuutta ei enää käännetä suomeksi, ja monissa yrityksissä neuvottelut, sopimukset, tekniset asiakirjat hoidetaan englanniksi. Tällaisten spesifien sanojen ja käsitteiden ymmärtäminen on vaikeaa suomeksikin, mutta englanniksi niillä ajattelu on kuin lukisi Shakespearea aikansa kielellä. Sanoi Pietiläinen Hesarissa pari viikkoa sitten.

    Lehdistö on hämmästyttävän heikkotasoinen! Se on mennyt nopeasti alaspäin kielen tarkkuudessa ja kieliopinmukaisuudessa. Kyllä kirjoitetun lehtikielen tulisi edelleen olla virheetöntä ja täysin kielen normien mukaista - se on useimpien kansalaisten ja itseään kunnioittavan maan etu.

    Olen viime aikoina tavan takaa törmännyt melko alkeellisiin kielivirheisiin erityisesti Ilta-Sanomien jutuissa. Kovin tavallista on jo pitkään ollut englannin kielen tyylinen omistusliitteen poisjättö substantiivin perästä (my book = minun kirja), joten sitä en nyt itke, vaikka se antaakin käyttäjästään aika simppelin kuvan. Paljon pahempia lauserakenteellisia virheitä on toimittajien kirjoittamissa uutisjutuissa. Enkä nyt tarkoita mitään sanakohtaisia pikkuvirheitä, joita noissa Kielipoliisien muuten hyvissä blogeissa on. Tuntuu kuin lehdissä olis kaiken aikaa kesätöissä olevia toimittajaharjoittelijoita, jotka eivät osaa suomen kieltä, koska "kaikkihan nyt suomea osa".

    Muotiblogit ovat nyt jo syöneet kaikki merkittävimmät blogit Blogistaniassa. Se on sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon tuollaisista virheistä johtuu käsittääkseni kustannuksien karsimisesta, juttuja ei lue kukaan toinen ennen julkaisemista. Eikä kirjoittajakaan ehdi tarkastaa.

      Minun suomenkieleni on aika surkeaa. "Joka" ja "mikä" menee sekaisin kommenteissani, muutenkin virheiden määrä on huomattava. Nopeudessa laatu kärsii.

      Anglismeja ja muita sivistysanoja. Aina niitä jostain tulee, sivistyneimmät ajattelevat latinan sönkkäämisen suomenkielen sekaan olevan aivan mahdottoman fiksua.

      Muuten olen sitä mieltä, että kielemme on taantunut 1900-luvun alusta aivan tavattomasti, niin että tämä nykyinenkieli on aika muovisen, suorastaan ruman tuntuista.

      Poista
    2. Tämä säästölinja vaikuttaa, ja kuulemma myös kirjapainopuolella. Kokonaisia teoksia ei oikolueta aina ollenkaan, tai sitten vain huolimattomasti.

      Nyt ovat mielestäni kyseessä kuitenkin sellaiset alkeelliset virhee, että sellaisia ei pitäisi päteville toimittajille tulla ollenkaan. Esimerkiksi tuo omistusliitejuttu on asia, joka toimittajan tutkinnon suorittaneen tulisi hallita, jos hän haluaa olla uskottava.

      Kyse onkin siitä, että tutkinnoille ja koulutukselle annetaan nykyään piupaut. Toimittajaksi kelpaa kuka tahansa julkkis tai hyvä tyyppi, jolla ei ole tutkintoa.

      Nykykieli on entiseen varrattuna tosiaan kovin lyhyttä ja lakonista. Kielenkäyttäjä voisi kyllä halutessaan edistää vanhaa hyödyntävää kieltä. Raamattukin on ehtymätön kielellinen aarreaitta.

      Poista
    3. PS Riku, sinä et olekaan toimittaja, tai mistäs minä sen varmaksi tiedän, kunhan arvelen. Kielesi elää täällä lähinnä blogissasi ja blogikommenteissa, joissa nopea viestintä hakkaa mennen tullen hitaan ja tarkan. Virheitä siis blogeissa on usein hyvilläkin skribenteillä. Sitäpaitsi virheet blogeissa ovat useimmiten lyöntivirheitä, eivät pöljyydestä johtuvia.

      Poista
    4. Ei minulla kirjoitusvirheistä mitään komplekseja ole. Kirjailija Arto Salminen väitti ettei hänellä ole mitään kirjoittamisen pakkoa. Minä en itseäni miellä kirjoittajana, mutta samanlainen ristiriita minulla on, kirjoitan ja tunnen samanaikaisesti vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Kirjoittaminen ei harrastuksena ole yhtään sen kummempi kuin vaikkapa origamien teko. Paitsi tietysti niin, että origamien teossa on jotain järkeäkin.

      Jari Tervoa minä kadehdin, kun se on toteuttanut kirjoittamisen syvimmin olemuksen, ruvennut höpöhöpö julkkiseksi ja miljonääriksi. Nuorempana hyvä humoristi, sitten tajusi paskaa alkaa kirjoittamaan.

      Poista
    5. Kirjoittamisen pakko on yleensä vallan muuta. Useilla se on silkkaa itsensä näyttämisen halua, kuten minulla. Tarkoitan tällä sitä, että haluan näytttämällä muille itseni katsoa, mikä minä oikein olen, kun pintaa raaputtaa. Ja puhun nyt blogikirjoittamisesta.

      Parempaa tapaa ei ole kuin blogikirjoittaminen, sillä reaalimaailman kohtaamiset ovat usein turhan pinnallisia ja ulkoiseen kiinnittyviä. Vain kirjallisesti uskaltaa antaa itsensä susienkin luolaan niin sanotusti paljaana.

      Poista
    6. Vähän rumasti Tervosta sanoin, ennenkuin ehdin itsekään ajattelemaan. Laitan tähän itselleni muistiin: pitää sanoa tuubaa, pitää sanoa tuubaa!

      Sofi Oksasesta, trendikirjailijasta, kirjallisuuden ikäänkuin muotiblogin pitäjästä, yhteistyökumppaninsa Juha Vuorinen sanoi oleellisimman häntä kehuessaan: "paras markkinoija , jonka tiedän!"

      Poista
    7. Vaan sitä olen miettinyt, miksi Kemppinen kirjoittaa. Siis blogia. Hän voisi antaa itseään kirjoinakin. Se yksi mi ulla on (Elämän varjo, muuan yökirja) ja siihen hurmaannuin, toisin kuin hänen blogiinsa, joka menettelee.

      Poista
    8. Jos minä olisin nyt Sofi, niin vetäytyisin Sisiliaan tai johonkin eteläiseen maahan rauhoittumaan koneeni kanssa. Kyyhkyskirja oli kiehtova, mutta antoi merkkejä liiallisesta työmäärästä: karsittavaa ja kiinteyttettävää olisi tuossakin opuksessa ollut.

      Poista
    9. . Hienoa, että blogi kirjoittaa, viime aikoina on taas terävöitynyt. Paussi tuntuu tehneen hyvää. Sitä minä olen ajatellut, että vituttaakohan Kemppistä yhtään, kun siellä on yksi kommentoija , joka kehuu aina maasta taivaisiin, kun ei ymmärrä mitään. Ehkä ei sentään pursutkin aktivotuivat harmittavasti, kun siitä hipistä ja sivarista, Halla-ahonlaidasta kirjoitti joskus vähemmän ihailevasti.

      Kirjoista voi tietysti saada kyhnyä, arvostuksesta parasta, mutta tulkitsin joskus Salusjärven pohtineen, josko blogit ovat sittenkin nykyaikana SE juttu.

      Poista
    10. Kunpa ne sotajutut vain jäisivät, ja ne miehiset vallankäyttöön liittyvät asiat korkeiden tuttujen kanssa.

      Tai mikäs minä olen toivomaan, kukin kirjoittaa mistä haluaa, ja niin on paras. Ajattelen vain, miten huikea repertuaari sillä miehellä on runoudessa ja kaunokirjallisuuden puolella. Sitä toivon lisää, uutta antia.

      Poista
    11. Ne on sellaisia: "minä olin lentäjän poika, lähes sankari siis itsekin"-juttuja, ei niistä kannata hermostua. Kaikkien kaveruus, trenditietoisuus ja nimenpudottelu ovat hienoja, mutta hyvän parasta on lähentyminen ehkä kaikkien aikojen parhaiten käsitettä, kaikkien alojen erikoisasiaintuntijuus.

      Poista
    12. Jos äskeinen tuntuu vähän ronskille, pieleen minunkin aikatauluni menivät, kun ei enää ilmestynyt säntillisesti aina puoleltaöin.

      Joka vuorokautinen ilmestyminen väkisinkin tekee kirjavuutta kirjoituksiin. Sotajutuissa odottaisin enemmän sellaista suoran rehellistä, Korkeajännitys-sarjan tyyliä.

      Poista
    13. Juu, tauon huomasin kahden viikon kuluttua. Sen jälkeen seurasin päivittäin, joko tänään. Onhan selittelemätön poikkeaminen nettirutiineista kummallista.

      Jollakin tavalla minusta kunnioitettavaa, ettei selitellä turhaan. Mitäs se kenellekään toisaalta kuuluu.

      Poista
    14. Senkin tiedostan, että tekeminen on aina paljon vaikeampaa, kuin sen kirjotuksilla repostelu. Vaikka nyt sitten tekemisen kaikkein vaatimattomilla tasolla, kirjoittamisella, johon jotkut simpanssitkin kuuluvat pystyvän.

      Poista
  30. "Hyvän parasta" ja "ohutta kuin pierun kuori" kuuluivat faijan lempisanontoihin. Minusta yksi vanhempieni ystävä aina päivittelee, kuinka iän myötä yhä enemmän häntä muistutan. Lohduttaudun sillä, että alkaneesta alzheimerista kärsii.

    Nuorena minä tunsin itseni aika fiksuksi, en enää.

    Vuodet ne käy yhä vaikeammiks ja haaveet ne käy yhä huimemmaks, tai jotenkin sinne päin, totesi Eino Leino-vainaa. Se viinaan kuollut sanojen sommittelija jostain historian kaukaisuudesta ja armahtavuudesta.

    VastaaPoista
  31. Hienoja sanontoja isäukkosi lanseerasi, ei ihme että muistat vielä. Ja ilmeisesti sinäkin isääsi olet tullut tuossa sanojen käytössä. Niin minäkin vissiin, sillä isä oli myös innokas nostamaan esille epäkohtia ja pyrki kirjoittamaan niistä asianosaisille tai suoraan heidän johtajilleen. Huvittavin on näihin päiviin säilynyt kalkkeerijäljennös kirjeestä Yleisradion herra pääjohtajalle, uutistenlukijan huolimattomasta ja nasaalisestä ääntämyksestä. Uutistenlukija aloitti aina isän mukaan: "Nyt seuraa STT:n nuutiset."

    VastaaPoista
  32. Kaksi määrävintä mustoani lapsuudestani ovat pelko ja häpeä, siksi niistä en halua puhua. Kyyneleet silmiini nytkin tulivat, vaikka olen julkisella paikalla. Porvarit runkatkoon rauhassa, heidän pesairaita perversioitaan en voi käsittää.

    VastaaPoista
  33. Pelko ja häpeä ovat tuttuja hyvin monelle, minullekin, etenkin häpeä. Lopulta sitä pelkäsi eniten häpeää. Ja aivan lopuksi häpesi jopa sitä, että joku nosti nimesi esiin parhaana jostakin joukosta.

    Ajattelen niin, että ihminen, joka ei eläissään ole pelännyt tai hävennyt syvästi, on harvinaisuus ja on ehkä sivuuttanut olemisen peruselementtejä.

    VastaaPoista
  34. En tiedä tai tunnusta, mistä tuo pe sairaiden eteen tuli. Perverssejä kuitenkin. Minusta kun järkii alkaa lähtemään, paljoa sitä ei ole nytkään, alan kirjoittamaan lastenkirjoja. Ja alan diggaamaan paavista, kun pääni on kuin pärekori, minkäs minä sille mahdan. Huuhaaa Huuhaaa nyt valokuva helsinkistä, olenhan itse pärekorista.

    VastaaPoista
  35. Mutta oletkos tätä kuulleet? Paavia valitessa varmistutaan, että pallit ovat surkastuneet, tai että niitä ei ole. - Se on sitten ihana, sanoi yks joensuusta tai mistälienee.

    VastaaPoista
  36. No jaa, tiedämme että kirkkomme papin pippeli on pieni. styrkkaa pitäisi jostain kuuliaisen ev.lutin saada.porvariutta sellainen saattaa aiheuttaa.

    Onko muuta kuin trendimulkkua, se ei kuitenkaan meitä kaikkia kiinnosta.

    VastaaPoista
  37. Nyt tipahdan kärryiltä, kun paavit ja papit vehkeineen tulivat kehiin. Vaan ei se mitään, papit ovat tutkimuksen mukaan hyviä lapsentekijöitä. Kaikki kunnia hyville hengenmiehille, kyllä pappi aina kauppamiehen voittaa minun asteikollani.

    VastaaPoista
  38. Yksi edesmennyt ystäväni olisi paheksuvalla äänellä sanonut, että "Riemu on taas RIITTINEN!" - Piruuttaan se jätti koon pois edestä, se tuntui jotenkin kolkommalta.

    Mitäs näistä, Hurmalan häistä.

    Soon varma, sano ramakka!

    VastaaPoista
  39. Ja taas luetaan aamuisia huoneentauluja: Joka aamu on armo uus. Tämä on minusta lempein ja armahtavin.

    Näin unta, että olin jossain uudessa paikassa, jossa oli kaikenlaisia hienoja kuvauskohteita, mm. harvinaisia lintuja valmiiksi kaunissa taustassa. Kun näppäsin niistä kuvaa, laukaisin ei toiminut enkä saanut kuvaa. Näen usein tällaista unta: satumainen kuvauskohde, ja kamera ei toimikaan, teen jonkin valotusvirheen ja mekaniikka lukkiutuu. Vieläkin harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta kaikille! :)

      Minä näin viime yönä unta että keitin siskonmakkarasoppaa Jamie Oliverille ja sen pikkuveljille - olivat kaikki muksuja. ?!?

      Miksi, kysyn vaan! En siis edes seuraa Oliveria, kunhan joskus kanavalle osun, ja vaikka periaatteessa tykkään niistä 30-minuutissa-gurmeeta-jutuista, ahdistun vähän katsoessani, kun en oikein ole hosujatyyppiä, keittiössäkään. Tykkään semmoisesta leppoisasta, musiikillisesta, tanssahtelevasta kokkaustyylistä, jossa välillä seistään kauha kädessä ja intoudutaan pälisemään Jostain Kiinnostavasta. Myyrämäisen ponnekkaan herkeämättömän ponnekkuuden sijaan, siis.

      Muuten ei ole mitään erityistä kerrottavaa; kylppärihommeliini jatkuu, enkä ehdi oikein nyt ajatuksella pohtia kaikkia yllä esitettyjä viisaita ajatuksia. - Palaamme astialle, kunhan kaikki venttiilit sun muut vikineet on taas normikunnossa.

      Iines, huoneentaulustasi pidän.

      Kivaa päivää kaikille! :)

      Poista
    2. P.S. Nyt tuli ponnekkuuden suhteen tautologiaa, kun täällä oikeakielisyydestä puhutaan... Pahoittelen. - Ja syytän suruttomasti vuotavia hanoja ja raivaustöitä! :)

      Onneksi aurinko kuitenkin paistaa! :)

      Poista
    3. Char, oikeakielisyydestä ei ole puhuttu! Se on termi, joka ei kuulu edes sanavarastooni, kammoan sitä, koska se sisältää piilevän oletusasetuksen siitä, että kieli on joko tai, oikeaa tai väärää.

      Median kielestä, lähinnä sanomalehtikielestä on tuossa yllä puhuttu ja sitä on syytäkin suomia.

      Poista
  40. Iines, kerroit tuolla aiemmin timpureista ja remontti-reiskoista. - Meillä on ihanat huoltomiehet! Pikkunaperoni ovat mm. onnistuneet jotenkin takalukitsemaan oveni rappukäytävään auki niin, etten ole saanut sitä avaimella selvitettyä. Eli eikun Huoltomiestä Kehiin!

    Ja silloin kun pesukonetta piti asentaman, äitini oli paikalla, ja hän räpsytti ripsiään siihen malliin, miehelle kujerrellen - "ihana että on tuommoinen taitava mies meitä heikkoja naispoloja auttamassa, tyttäreni kun on viehettävyydestään huolimatta sinkku, voitko kuvitella jne" - että miespolo ahdistui todella.

    Ei siis mitään AikuisViihde-Elokuvan aineksia siinä. Meksikon pikajuna tuli mieleen:

    http://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU

    Mies nimittäin hätäpäissään pölpötti lasten lukumääränkin, samalla kun herrasmiehenä kiiruhti vakuuttamaan että niin viehkeä neito kuin ystävänne Char saa varmasti muutakin kuin asennusseuraa uudelta paikkakunnalta helposti, vaikka Hän Henkilökohtaisesti Varattu Onkin... :D

    Ne äidit, ne äidit! :)

    Nyt lähden luuttuamaan lattioita.

    P.S. Po. Huoltomiehen kanssa jää murtui kerralla; naureskellaan kun tavataan. Ja hän on just Se Kiva, jonka nuorimmainen on käynyt täälläkin auttamassa putkihommissa. Ja saanut kotipullaa palkinnoksi. - Isänsä muuten piti isyysloman ja hoitovapaan, olen kutitellut vauvan leukaa jo vuosien ajan.

    Isän omistautumisen takia ei ihme että on niin läheiset välit heillä edelleenkin.

    VastaaPoista
  41. Huoltomiehet ovat silmänruokaa, ja yleensä he ovat varsin mukavia. Annan heidän hoitaa kyllä työnsä rauhassa, sillä melkoinen kiire heillä näyttää olevan, ovat joskus parissakin kohteessa yhtaikaa, eli ajoittavat työt limittäin tilanteitten mukaan. Juttelemaan en heitä patista, koska kiireen aistii, enkä pullakahveja keittele, koska meillä ainakin on monta miestä kerralla töissä, ja jos minä kahvitutan yhtä, toinen asukas joutuu odottelemaan remonteeraajaa. Heillä on vissiin normiruokatauot.

    Mökillä kyllä keitän kahvit, kun on yleensä yksi mies kerralla ja tulee usein matkan takaa. Nytkin pitää hommata paikalle urakoija, joka kaivaisi kaivurillaan kannot pois. Varsin isot kannot ovat keskellä pihaa puittenkaadon jäljiltä. Kantoja ei millään pelillä pysty itse poistamaan.

    VastaaPoista
  42. Kilauta, Iines lähimpään voimalaitokseen, joka käyttää puuta polttoaineena. Ne rakastavat kantoja yli kaiken. Hyvässä lykyssä voimalan palkkaama urakoitsija noukkii kantosi pihasta ja vie ne mennessään. Eikä maksa pahasti mitään. Isoissa, vanhoissa kannoissa on lujasti poltettavaa. Jos aiot poistaa kantosi tavallisella kaivurilla, voit varautua melkoiseen savottaan. Kantojen nostoon tarvitaan aivan omat vermeet. Samalla kannattaa tilata ainakin autokuormallinen multaa (14 kuutiota), jolla kantojen jättämät kolot ja nostokoneen jäljet saa nätisti peittoon. Niin, ja mullan levitykseen kevyt puskutraktori. Monet päiväkahvit saat tarjota, ennen kuin homma on selvä ja piha taas tasainen ja nätti.
    Totta on, ettei kantoja omin konstein saa irti maasta millään, ei, vaikka olisi riski mieskin auttamassa.
    Lausutkohan hiukan väärän todistuksen toimittajista tuolla ylempänä? Omien tietojeni mukaan nykyisin nimen omaan toimittajalla pitää olla alan tutkinto. Ennen aikaan toimittajaksi pääsi, kun oli aloittanut opinnot yliopistossa ja lupasi työnantajalle, ettei jatka niitä, koska se häiritsisi työntekoa. TV:n ja radion hömppäohjelmien juontajaksi kyllä pääsee, jos on sijoittunut neljännelle tilalle Miss Itä-Uusimaa-kilpailussa tai ollut naimisissa urheilijan/miljonäärin/kirjailijan/rikollisen (tarpeeton yliviivataan) kanssa.
    Uutistekstin ja kirjojen suhteen olet täysin oikeassa. Niitä ei enää oikolueta. Se homma on kirjoittajan vastuulla. Ennenvanhaan toimitusten oikolukijoiksi kelpasivat vain maisterit ja vielä parhaasta päästä!

    VastaaPoista
  43. Lähin voimalaitos, joka käyttää puuta polttoaineena? Myönnän tietämättömyyteni. Ensin tulin mieleeni Olkiluoto, joka on lähin ydinvoimala, mutta siis hoksasin nopeasti, että se ei tule kyseeseen.. Nyt en kyllä tiedä, mikä voisi olla puuta käyttävä voimalaitos. Pitänee kysyä vaikka mökkinaapureilta.

    Vaan putkimieheni suositteli minulle naapurikaupungin yritystä, joka tekee nimenomaan kantojen poistoa kaivurillaan, on siis erikoistunut, pieni yritys. Maksaa kuulemma noin 20 euroa per kanto + tietenkin matkakulut. Jos annan poistaa 4 isoa kantoa, se voisi olla 150 euron paukku. Muut kannot jäävät metsänreunan pohjan peittoon - yli 30 puuta kaadettiin, mutta nuo neljä kantoa ovat keskellä pihaa ja estävät mm. auton kääntämisen pihassa, tai vaikeuttavat sitä.

    No, siis lehdissä on nykyään aika sekalaista kolumnistikuntaa, julkkiksia ja eri alojen oppineita, joilla ei aina ole suomen kielen taitoa riittävästi. Lisäksi Ilta-Sanomissa on luvattoman kehnosti kirjoitettuja toimittajien uutisjuttuja. Niistä näkyy yleissivistyksen kapeutta, tiedon puutetta ja mikä kielellisesti pahinta, selvästi huonoa kielen lauserakenteen tuntemusta. Luulen, että minun täytyy kirjoittaa tästä toimittajien lauseopin huonosta tajusta pikapuoliin erillinen kielipoliisijuttu, sillä niin paljon on viime aikoina aivan käsittämättömän huonoja lauserakenteita osunut silmiin.

    VastaaPoista
  44. Putkimiehesi kaverit vaikuttavat tosi edullisilta. Varmista kuitenkin matkakulujen osuus sekä se, vievätkö miehet kannot mennessään.
    Totta on, että lehdissä on sekalaista seurakuntaa nimen omaan blogipuolella. Ja toimittajien kieli on kehnoa olivat he maistereita tai ei. Hysteerinen poliittisen korrektiuden tavoittelu vielä mutkistaa sanontaa entisestään. Seuraapa varsin, kuinka Ruotsin mellakoista kerrotaan.

    VastaaPoista
  45. Hinnat olivat vain putkimiehen raaka arvio, ei tieto,

    Itse katsoin netistä, että semmoinen kantoyritys tosiaan on naapurikaupungissa, suorittaa kannon jyrsintää pienkoneella, joka ei vahingoita pihapiiriä, vaan säilyttää maiseman melko ennallaan. Pitää pyytää hinta-arvio kuitenkin etukäteen, luulen.

    Se että puhun kielestä, tapahtuu muuten rakkaudesta kieleen, myös puhumisen kieleen. Juuri siksi pidänkin aika ihmeellisenä, että joku ei ole sujut kielen kanssa automaattisesti.



    VastaaPoista
  46. Vai ei isoa kantoa saa maasta omin konstein pois millään? No, ihan varmasti saa.

    Viime kesänä kaivoin halkasijaltaan puolimetrisen jättikoivun kannon mökkini pihapiiristä, vaimon kannustaessa vieressä. Kolme päivää siihen meni ja monttu oli kaivettava joka puolelta yli metriseksi, mutta niin vain sain kannon sitten pilkottua ja ylös.

    Mutta hölmö olin kun sen tein: nyt kannon paikalla lilluu vesi.

    Tilaa vaan Iines jyrsijämies paikalle. Kone jyrsii kannon maanylisen osan tuhannen pillun päreiksi (tämän vanhan sanonnan Iines onkin aiemmin selittynyt), joten juuret jäävät vettä pidättelemään.

    VastaaPoista
  47. Juu, kantojen nosto ja jyrsintä ovat hiukan eri asioita. Jyrsinnässä yleensä osa juuristosta jää paikoilleen maan alle. Mutta jälki on melko siistiä.
    Oma rakkauteni kieleen on platonista laatua. En menetä malttiani, vaikka joku "alkaa laulamaan". Totean vaan mielessäni, että siinä taas yksi huolimaton.
    Usein harmittaa nähdä ja kuulla näitä muotisanoja. Nykyisin koko elämä on "haasteellista", mutta onneksi huonot asiat "torpataan"." Voimaannuttaminen" saa minut "aikuisten oikeesti" vaivautumaan.
    Minusta taas on ihmeellistä löytää joku, joka on sujut kielen kanssa automaattisesti, siis osaa käyttää kieltä selkeästi ja ymmärrettävästi ilman alan opintoja ja perusteellista harjoitusta. Yrjö Kallinen on eräs noista mestareista - minun mielestäni. Joku muu voi pitää häntä paasaavana saarnamiehenä.
    Olen virkani puolesta joutunut kuuntelemaan lukemattomia puhujia ja luennoitsijoita. Noin yksi prosentti heistä osasi puhua niin, että esitystä jaksoi seurata herpaantumatta ja suurella ilolla. Kirjamessuilla oli pakko lähteä pois Sofi Oksasen esityksestä. Se oli jotain aivan kauheaa, minun mielestäni. Moni muu kyllä näytti pitävän. Myös kirjallisesti taitava professori Matti Klinge on puhujalavalla yleisönsä kiusaaja. Kun lähdin kesken pois hän huusi kimakasti perääni "tuo ei ole hyvien tapojen mukaista". Ei kai, mutta myös huonosti valmisteltu, tökerösti esitetty puhe on hyvien tapojen vastaista.

    VastaaPoista
  48. Kyllä tilaan jyrsijän, sillä kannot eivät itsestään siitä lähde mihinkään, vaan ovat ikuinen haitta. Kolme isoa kantoa on vielä rivissä vierekkäin, joten kulkuhaitta on melkoinen, kierrettävä ne olisi aina kun ovesta ulos astuu. Lisäksi maa mäen huipulla on kovaa, lapio ei pystyisi siihen. Yhden kannon juuret ulottuvat pitkälle talon alle. Roska tosin jää pihaan itse korjattavaksi, arvelen, mutta kaipa siitä selviää, ja ehkä sen voi kuivata ja käyttää sytykkeenä.

    VastaaPoista
  49. Jaaha, vai on Tapsakin ollut kantohommissa. Minun harminani oli parikymmentä vuotta sitten puutarhassa ikivanha kuusen kanto, jonka juuret varmaan kutittivat kiinalaisten jalkapohjia. Raadoin lapion ja kangen kanssa muutaman tunnin, sitten tilasin autokuormallisen multaa, joka kipattiin suoraan kannon päälle. Kanto oli sopivasti notkelmassa, joten maa peitti koko hirvityksen tosi nätisti. Tänä keväänä huomasin, että kannon kohdalle on muodostunut hienoinen painanne; haudattu kanto ilmeisesti maatuu.

    VastaaPoista
  50. Näin varmaan tapahtuukin, ja hyvä keino, jos kanto on kuopassa. Nämä minun kantoni töröttävät siis rinteen huipulla, korkeimmalla kohdalla, ja siksi pidän niiden nopeaa poistoa tärkeänä.

    Tuolla joku viittasi, muistaakseni Kolehmainen, Ruotsin mellakoiden uutisointiin. Aamuiesta HS:sta juuri luin, että Husbyssä 80 prosenttia asukkaista on maahanmuuttajia, alueesta on siis tullut maahanmuuttajien keskittymä, mikä edistää tietenkin alueen ongelmia, etenkin kun nuoret ovat ilman työtä. Miksi he ovat ilman työtä sosiaali- ja koulutusvaltio Ruotsissa? Tätä jää ihmettelemään, vaikkei asiasta muuta tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, todennäköisesti ruotsindemokraattien takia ja ehkä myös persujen ja suomalaisten heteromiesten.

      Poista
    2. No, jotain on pielessä demokraattisessa hyvinvointivaltiossa, jos ikänsä Ruotsissa asuneet maahanmuuttajanuoret eivät kouluttaudu tarpeeksi tai saa töitä.

      En oikein jaksa kuitenkaan enää sitä, että syrjäytyminen on vain yhteiskunnan ja puutteellisten tukien syy.

      Poista
  51. Tapsa taisi osua lähelle maalia:

    http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140766-ruotsin-mellakat-suvaitsevaisto-vastaa-pslle

    Tuo fiksu vasemmistolainen tietää, että "Kuitenkin mm. PS aktiivisesti tappelee kaikkea sitä vastaan mitä voitaisiin tehdä maahanmuuttajien sopeutumisen eteen. Tämä tekee PS:stä ikävä kyllä jossain määrin aidosti natsipuolueen."

    Ja kun PS on tunnettu miesten puolueena, syyllisiä kaikkeen pahaan ovat natsi-heteromiehet. Niinhän se aina menee.

    Nuo samat heteromiehet menivät aikoinaan Ruotsiin työn perässä. Tunnen kavereita, jotka tulivat aamulaivalla Tukholmaan ja jo samana päivänä pakkasivat muroja liukuhihnalla. Siinä ei pitkään kotouduttu. Kun tulijalla oli taskussa kymppi eikä mitään fattaa heitä varten ollut olemassa, työhaluja kyllä löytyi.
    Niin, tietysti joukossa oli myös suomalaisia naisia. Muistaakseni Iineskin on joskus kertonut olleensa pakkauslinjalla Tukholmassa. Vai muistanko väärin? Tapsa ainakin on ollut ja minä itse myös.

    Tietysti on niin, että noita "paskaduuneja" ei enää ole samassa mitassa kuin ennen Ruotsissakaan. Mutta hiukan oudolta tosiaan tuntuu, jos ei Ruotsin kaltaisessa maassa saa edes koulutusta, joka on kaikille ilmaista ja jota oikein tyrkyttämällä tyrkytetään.

    Eilisistä uutisista jäi silmieni verkkokalvolle kuva ruotsalaisäidistä, joka kertoi muuttavansa pois Husbystä, koska hän pelkää itsensä ja lastensa puolesta. Meilläkin tämä valkolaisten pako on jo täydessä käynnissä, vaikka siitä ei juuri puhuta. En minäkään haluaisi asua paikkakunnalla, jossa eivät Suomen lait ole voimassa. Ilmiö on kansainvälinen ja tulee aiheuttaman vielä paljon murhetta ja turhaa verenvuodatusta ja hävitystä.

    Aiemmin tosiaan viittasin mellakoiden uutisointiin. Hesarikin kertoi aluksi "ruotsalaisnuorten" hiukan mellakoineen Husbyssä. Jutusta jäi jotenkin sellainen kuva, että kyse oli nuorten riemusta jääkiekon MM-mitalin johdosta. Ehkäpä kuva syntyi vain siksi, että MM-mitalit oli juuri jaettu, kuka tietää.

    Kun Hesarinkin oli lopulta pakko kertoa, mitä jääkiekkomellakoiden takana lopulta oli, piti äkkiä löytää syyllisiä Suomesta. Niinpä Iltsikka julkaisi tämän verrattoman "Ricky"-juttunsa, jossa suomalaista rasistimiestä nöyryytettiin oikein olan takaa. Tuo "uutinen" oli poimittu facebookista eikä sille löydy muita todistajia kuin itse kertoja, Ricky.

    VastaaPoista
  52. Kyllä minäkin olin Ruotsissa muutamana kesänä töissä tienaamassa kesäelantoani ja talven opiskelurahoja ihan itse. Olin monenlaisissa hommissa. Liukuhihnatyö on tuttua, samoin työ metelissä tehtaassa ja varastoissa. Jos myöhästyi töistä, se pidätettiin palkasta, joten vastuuta kannettiin säntillisyydestäkin itse, vaikkei aina olisi huvittanut tai edes jaksanut tai hermo meinasi mennä kakofonisessa melskeessä. Ei ollut vaihtoehtoa - jos ei tehnyt töitä, ei yksinkertaisesti ollut rahaa kukkarossa.

    Ei tullut kyseeseen, että kotoa olisi kustannettu joutilasta tervettä nuorta edes kesän ajan. Tai kenties olisikin, mutta ei se tullut kenenkäännuorenkaan mieleen, kaikki tekivät töitä tai olivat kesäyliopistossa kursseilla työn ohessa. Ja olinhan minä fyysisissä töissä opiskelujenkin aikana, iltaopettajana ja yksityistuntien antajana kautta opiskeluvuosien.

    Tästä varmaan johtuukin, että en kannata ollenkaan terveen nuoren sosiaalitukea, jos tämä kieltäytyy opiskelemasta jotakin alaa. Minusta tuki pitää kieltää, jos ei ota ainuttakaan opiskelupaikkaa vastaan. Ei yhteiskunnan kuulu elättää tahallaan joutilaita terveitä nuoria. Ei se ole sen nuorenkaan etu, päinvastoin.

    Tämä Rickyn juttu on hieman epäuskottava, vaikka lienee totta. Kuka känniääliöherjaaja suostuisi julkisesti ja ääneen pyytämään bussissa anteeksi herjaamaltaan mustalta mieheltä ja vielä "kovempaa, kun se ei oikein kuulunut". Vaan en väitä, että tuo on valetta, juuri kuulin miestä haastateltavan aamuradiossa, jossa hän kertoi koko jutun omin sanoin. Kertomastaan hän kyllä unohti yleisön aplodeerauksen.

    VastaaPoista
  53. Rickyn juttu on keksittyä roskaa, se on ihan selvä. Kolehmainen kuitenkin linkittää tämän salaliittoteorian hieman liian laajalle; ruotsalaisten lähiöiden mellakoiden yhteys on melko pitkältä haettua.

    Mistä ne muinaiset Slussenin sissit sitten tulivat, eikö muroja pakkaamaan päässyt vai eikö huvittanut?

    Tänä päivänä kun laivat purkavat Tukholmassa, sieltä syöksyy kädet ojossa lukuisa joukko suomalaisia nuoria, jotka juoksevat huutaen kohti fattaa, ja illalla ovat jo täydessä tohinassa. Tämä on varma tieto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkistin kirjoittaneeni päiväkirjaani kauan sitten Tukholmassa seuraavalla tavalla, jostakin tuohtuneena, en muista mistä, varmaan kännisten maanmiesteni örväilystä: "Suomi on varmasti nyt hyvä maa, kun kaikki juopot ja luikurit ovat tulleet tänne." (En tarkoittanut siis itseäni enkä kavereitani, me olimme tulleet töihin.)

      Ruotsissa oli paljon kännisissejä ja työtä vieroksuvia suomalaisia. Puoleen miljoonaan mahtuu kaikenlaista väkeä.

      Mutta miksei sama pätisi toisinkin päin: Suomeenkin tulijoiden seassa on oikeiden avuntarvitsijoiden ja siirtolaistarjokkaiden lisäksi aimo joukko kaikenmaailman siipiveikkoa, roistoa ja lurjusta.

      Mutta sitä ei saa sanoa. Jokainen päivät kadunvarressa ja yöt diskossa notkuva Rudolf on kuulemma herran lahja maamme tulevaisuudelle. Rohkenen olla edelleen asiasta toista mieltä.

      Onko Husby jollekin yllätys?

      Poista
  54. En linkitä Rickyä mellakoihin. Kyse on huomion kiinnittämisestä "huonosta" uutisesta Ruotsissa "hyvään" uutiseen Suomessa. Lehdessä tiedettiin jo ennakkoon, että kaltaiseni seminatsit tulevat äyskimään multikultista. Pelastaakseen edes yhden kiltin manipuloinnilta ne haalivat Rickyn kehiin.
    Muuta lisää myöhemmin.

    VastaaPoista
  55. Hesarissa on hyvin voimakas tietynlaisen ajattelun klikki, sitä ei voi kiistää. Muotisanalla vihervassari en heitä kuitenkaan kutsuisi; esimerkiksi viherfemmari olisi osuvampi. Toisinaan, joissain asioissa, ovat hyvin konservatiivisia. Iänikuinen vasemmisto-oikeisto jako muutenkin on tänäpäivänä monessa asiassa vanhentunut.

    Kolehmainen sen tietää, että koko Sanoma Oy:n intressi on tuottaa omistajille, Antti Herlinille ja kumppaneille, rahaa - ei kierrätyskivaa vihruille.

    Minä olen joskus suorastaan ihmetellyt, että kun iltasanomien toimitus on samassa paikassa, se tuottaa paljon aika uskomattoman vanhoillisia, suorastaan äärikonservatiivisia juttuja.

    Taannoin toimittaja Heli Vaalisto kirjoitti iltasanomiin jutun otsikolla: "Romankerjäläisten kultasuoni Helsingissä paljastui!" - Päivän parin päästä otsikko muutettiin muotoon "Romankerjäläisten toiminnasta tullut ammattimaisempaa". Juttu kertoi siitä, kuinka tienaavat pulloja keräämällä kultasuonen kaltaisesti. Sata tölkkiä keräämällä siwasta saa viisitoista euroa puhtaan käteen, on siinä tekemistä kun Helsingissä kyseistä toimintaa harjoittaa nuoret ja vanhat, kotosuomalaiset ja ulkomaalaisperäiset - kilpailu on kova joka tölkistä. Yksi laiha muovikassi niillä yleensä kädessään on, vappuna ja jonain muuna kalenterivuoden päivänä enemmän. Vappuna muuten aika sympaattisen näköinen oli vanha suomalainen mies, jonka kasvot paistoivat tyytyväisinä, kun ohjaustangossa oli iso kassillinen ja polkupyörän peräkärryssä(!)peräti kilisevä ja koliseva jätesäkillinen.

    Iltasanomien otsikon muutoksen jokainen saa tulkita haluamallaan tavalla, mutta alkuperäinen oli minun mielestäni aivan harvinaisen törkeä. Se lietsoi kateutta tavalla, joka ei ole aiheellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS sitä en huomannut kumpi otsikko painettuun lehteen tuli, tässä oli kysymys iltasanomien netin ilmaislehdestä.

      Poista
    2. Painetussa lehdessä muistan lukeneeni otsikon romanikerjäläisten ammattimaisesta toiminnasta. Tuommoista kultasuoniotsikointia en muista ollenkaan, ja muistaisin kyllä, jos se painetussa olisi ollut, niin liioittelevalta se tuntuu.

      En silti tiedä, onko se liioittelua, ikinä en ole nähnyt romanikerjäläistä näillä lakeuksilla. Laitilan munamarkkinoiila oli kerran nuoria romanikerjäläistyttöjä, kulkivat vanhojen miesten perässä tyrkyttäen näille "kultaketjuja".

      Poista
  56. Riku ihmetteli, mistä Slussenin sissit tulivat. No Suomesta tietenkin. Suomessa, kuten kaikissa alkoholia myyvissä maissa on tietty prosentti tosi-alkkareita, jotka eivät juomiseltaan ehdi töihin. Myös Ruotsiin muuttaneiden joukossa oli tuo sama prosentti, eikä heitä todellakaan huvittanut lähteä muroja pakkaamaan. Tämä on varma tieto, jonka sain tilastoja tutkimalla ja sissejä 60-luvulla siltojen alla jututtamalla.

    Rikun huomio Tukholman fattaan kiirehtivistä suomalaisnuorista on sinänsä tosi, mutta sananvalinta ontuu. He eivät "juokse huutaen" minnekään vaan istahtavat satamassa sukulaisen Volvoon ja ajavat sillä suhteellisen herrasmiesmäisesti lähimmälle luukulle, jossa tuttu sosiaalitäti jo järjestelee hänelle asuntoa, asumis-ja tukilisää, perhe- ja yksineläjälisää jne jne. Luettuaan lehdestä tai kuultuaan Suomeen jääneiltä sukulaisiltaan, että nyt on Härmässä nostettu sitä ja tätä etuutta yli Ruotsin normin he palaavat - hipheijaa! takaisin Helsinkiin, Jossa sukulaisen Mersu jo odottaa viedäkseen saapujan tutulle luukulle, jossa tuttu täti alkaa järjestää hänelle lain mukaan kuuluvaa asuntoa ja rahavaroja. Eläke tälle 25-vuotiaalle nuorelle on juossut jo 18-vuotiaasta. Tämä on varma tieto, koska Feija itse sen minulle kertoi.

    Hesarin sukupuolisesta suuntauksesta olemme jokseenkin samaa mieltä. Viherfemmari kuvaa melko tarkasti toimituksen nuoremman polven ajatusmaailmaa.
    Heidän hyväpalkkaiset työpaikkansa periytyvät 70-luvun käytäntöön, jolloin taloon palkattiin ensin "kiintiökommari" ja kun se ei ihan riittänyt, vielä "kiintiötaistolainen". Enimmillään heitä oli talossa muistaakseni neljä.
    Kukaan, joka ei ollut tuohon aikaan lehtityössä ei voi käsittää, millaisen painostuksen Tehtaankadulla sijainnut lähetystö suuntasi tuohon aikaan julkiseen sanaan. Rauhoittaakseen Tehntaankadun komissaareja ja saadakseen työrauhan suuret lehdet palkkasivat näitä kiintiöihmisiä, jotka tietysti tekivät parhaansa ajaakseen omaa agendaansa toimituksissa. Siihen aikaan toimituksissa kuitenkin valtaosa väestä oli jo hiukan ikääntynyttä ja maailmaa nähnyttä sekä kiistämättömän konservatiivista ja hiukan kyynistäkin väkeä. Tähän valtamereen pudotettuina kiintiötoimittajat ihmeekseen huomasivat, että maailmassa on muutakin kuin rauhanmarsseja ja Punaisen torin rauhanparaateja ja osa heistä jossain määrin järkiintyi. Kun heidän ihmemaansa lopulta romahti, koko punainen kiintiöjärjestelmä menetti merkityksensä.

    Mutta eikös mitä! Taistolaisuuden hiljaa hiipuessa sen korvasi telaketjufeminismi ja viheröinti. Kummankin ideologian tarkloitus on hyvien työpaikkojen hommaaminen ystäville sekä muun kansan jatkuva kiusaaminen. Varmuuden vuoksi Hesarikin otti muutaman kiintiöfemakon ja -viherikön ja tässä sitä nyt ollaan. Levikki laskee kuin se kuuluisa lehmän häntä, samoin firman kannattavuus, uskottavuudesta kokonaan puhumattakaan. Helsingin Sanomat ei ole enää "Hesari" vaan "Pravda". Sen pahempaa lisänimeä ei voi lehdelle Suomessa antaa.
    On merkille pantavaa, että kaikki Pravdan ajamat asiat, Euroopan Unionista, Eu-maiden rahallisesta tukemisesta aina 1,8 miljoonan pakolaisen ottamiseen Suomeen ovat kokemassa haaksirikon. Kun autot palavat Tukholmassa jo kolmatta päivää ei tyhminkään suomalainen voi olla huomaamatta, mihin ollaan menossa. Tukholma on kuitenkin vanha, tuttu naapuri, rakas ja rauhallinen lintukoto, jonka kaduilla on voinut kulkea yhtä pelvotta kuin Oulussa tai Kuopiossa. Vaan eipä ole enää.
    Tämäkin oli varma tieto, sillä olin 70-luvulla töissä silloisessa Hesarissa ja muutamat parhaista ystävistäni ovat siellä yhä. YT-neuvotteluja he jo kovasti odottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan Slussenin alueen Tukholmasta hyvin. Kun kuljimme jossain siinä Katarina-hissetin alueella, siellä alapuolella oli aina kauheaa örinää, tappelua ja huutoa. Slussenin sissit, eli suomalaismiehet siellä tappelivat, selitettiin meille ja varoitettiin menemästä alueelle. Kiersimme sen kaukaa jatkossa.

      Kyllä minullakin on käsitys, että sinne tuli nimenomaan suomalaista joutilasta juopporemmiä, pelkästään ryyppäämään sosiaalitukiuen varassa. Sitä en sitten tiedä varmaksi, mutta Suomessahan oli vaikeita aikoja, lamaa ja työttömyyttä, peltoja oli pantu pakettiin ja ovet naulattu taloista umpeen, ja kai nämä olivat tulleet kuitenkin hakemaan parempaa elämään Ruotsista, jossa eivät kuitenkaan saaneet elämänsyrjästä enää kiinni.

      Poista
  57. Kolehmaisen kertomaa ei voi asettaa kyseenalaiseksi, koska Feijalta itseltään kaiken on kuullut. Feija ei ehkä kuitenkaan kehdannut kertoa kaikkea. Suorissa housuissaan ja pukupaidassaan suoritti matkansa tutun mersun kyydissä ja käyttäytyi herrasmiesmäisesti, - niin ei hänen olisi hermostumistaan kannattanut sillä lailla hävetä. Olisi suoraan sanonut, että hikeentyi kun maalaisliittolainen ja vennamolainen paukkasivat liikennevaloissa taksin takapenkillä ohi ja olivat luukulla huomattavasti ennen häntä. Feijan suuttumuksesta tuli sanontakin: "Finnjävel igen!"

    Tämä ei ollut aivan varma tieto, koska en ollut itse näkemässä ja Feijaakin asia kaivelee yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feijalle kun paikat ja tavat Ruotsissa olivat tuttuja, osasi myös kielen, siksi sen suustaan vahingossa päästi.

      Poista
  58. No sun herranmun jee.

    Sanon kuitenkin:

    Hei kaikki!

    IInes, en minäkään huoltomiehiä kahvikuppitarjoomuksilla ahdista. Työaikahan heillä, kuten sanoitkin.

    Mutta omikseni on osunut sellaisia, jotka ylittävät viran olemalla erityisen ystävällisiä - kuten tuomalla omia työkalujaan lainaksi, kun haluan itse koota, sähkömiehen tyttärenä, oman uuden TV-tasoni. - Siis vapaa-ajallansa tuoden. Plus ihasteltuaan kirjakokoelmaani, ja historiallista nukkekotiani - on muuten hieno :), ovat sitten puolihuolimattonta teetellen pyytääneet Ihan Ammatillisesta Mielenkiinnosta kokousohjeita lisäksi nähtäväkseen (mikä siis Todistaa Huoltomiesten Syvintä Ainesta: he oikeasti Lukevat Ohjeita! Tai ainakin teettelevät lukevansa, mutta oikeasti haluavat käsittävää mitä tekevät!!! Paljon pisteitä ohjeita seuraaville ihmisille).

    Ja ovat sitten vinkanneet mikä tietty omituinen nappula sopii mihinkin, kun ohje onkin kurja ja sekava; kun "häntäkin häiritsi".. Hyvin herrasmiesmäisesti, meisselinkäyttööni luottaen.

    - Mielet pois katuojasta, kaikki! :)

    Näillä iltareissuilla on mukana ollut myös välillä muksuja, ja mies siis ylittää työaikaansa kanssani. - Kamala mikä talouspoliittinen sandaali, Pekka Töpöhännän tapaan, jos kiikutan pullaa tai kaakun kiitokseksi. - Juu, Iines, ollaan me semmoisia kankstereita ettei Joe Gilligan, vai-kuka-se-ny-oli, veropetoksineen meille pärjää.

    Sai mies verovapaan kahvipaketinkin aatonaaton iltana, kun joutui päivystyksestä iltähälytykseen vuotavan keittiöviemärin takia. Vaikka ihan pakkotyötään tekikin. - Tosin viemärin Joku Osa oli niin jännä, että vei sen kotiinsa tutkittavaksi.

    Pullat ja kaakut toimitan siis kotiovelle myöhemmin. Lapsia on monta suloista, ja vaikka salainen lempparini onkin se nuorimmainen poju joka raijaa pakkinsa kotikäynneille iltaisin (siis työajallahan kukaan ei lapsia työhön tuo), ansaitsevat sisaruksensa namipalaa myös. Iso yllätyspullavati koko perheelle, myös kolmivuorotyötä tekevälle suloiselle äidille on kiva yllätys. - Ja voin vakuuttaa: ei kukaan minut livenä tunteva nainen uhkaksi koe. Mamman reseptillä valmistettu Erikoisen Herkullinen Tiikerikakku ilahduttaa äitejä myös. - Siis näkeväthän ne, etten ole mikään Velho. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmiehesi tuntuvat tosi kotoisilta ja avulialta. Omani ovat firman miehiä ja kovin kiireisiä ja luullakseni ylityöllistettyjä, tekevät joskus pitkää päivää, jopa aamuseitsemästä iltakuuteen-seitsemään. Noin oli hiljakkoin, kun taloyhtiössä oli oviremontti, kaikki ovat vaihdettiin joka asuntoon. Yksi työmiehistä on firman omistajan poika, puhelias ja moikkaa aina iloisesti kun näkee meitä asukkaita kaupungillakin.

      Poista
  59. P.S. Miehensä tosin hypähti kuin sähköjänis, kun taputin käsivarttaan pihalla. ja tähyili ikkunoita.. Meillä kotona hän on veljellisesti halannut minua, moneenkin kertaan. - Mutta ne Naapurieden Katseet, Naapureiden Katseet! Toverillinen kosketus voi saada uusia piirteitä, Naapurustossa.

    P.S. 2 Itselleni uskollisena: Paljastus! Meillä oli pari vuotta sitten ulkosivunkorjausremontti. Missä ja jossa projektissa oli ystävällenne Charille uutta opettelemista. Ettei sitten voinut sitten pelmahtaakaan keittiöön, edes aamutuimaan, alasti. - Se on se sana, mitä käytän itsestäni ilman vaatteita, ja tervetuloa vain uusi paljastuskirja; ja kaikki te, jotka mietitte miten sanoittaa vaatteetomuutta.

    Vrt. Katri-Helena, ja Nakupelle. Ja Rajalan Kirjallinen Lahjakkkuus Yhteytettynä Kirjalliseen Aitouteen.

    Ja nyt sitten Nyt Sitten Outtasin Itseni. - Minä siis olen ilman vaatteita alasti. Voin olla myös au naturel, tai melkein mitä vain alastaonta vain:



    Marilyn, joka ei käytä Chanelia öisin - miksi tästä pitää kirjoittaa? Kenenkään. Miksi Rajala puhuu Katri-Helenan nakupelleilystä?

    Eikö mikään ole yksityistä? Eikö saa rakastajasa kanssa käyttää mitä vain sanaa tietämättä, että sen on sitten kohta netissä. - Ja joissain tapauksissa: sitä ennen kirjoissa.

    Vaikka ollaan aikuisia: Jenni Vartiainen:

    Nettiin.

    http://www.youtube.com/watch?v=p2IQYsuscww

    Oudosti minuakin harmittaa, että luotin. - Siis ei ole tietääkseni videota minusta.

    Että Hurraa, vai?!

    Mutta sekö se rajaa yksityisyyden nykyään?

    Ettei tiätääkseen ole jo alasti netissä ja teoksissa, puheineen tai sanoineen.

    Verbaalisena naisena haluan jyrkästi sanoa sen, että me monet sanankäyttäjät, taiteilijat mukaanlukien, voivat puhua voimakkaasti ja vitsaillen. Voivat käyttää sanoja leikitellen, kahdenkeskisisissä keskusteluissa. - Mikä oikeasti on niin vaikeaa siinä, että on moraalisesti väärin kertoa jossain julkaistavassa teoksessa, mikä on tunnetusta henkilöstä tapahtunutta, ja mikä on spesiaalin yksityistä?

    Eikö saada eroa sanoille, liittyen niiden yhteyteen?

    Eivät kaikki puheet ole sananvapauden kannalta mitenkään tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viis naapureitten katseista, Char, mutta minun on vaikea kuvitella yhdenkään tämän taloyhtiön asukkaan halaavan ketään noista meidän työmiehistä. Ne eivät ole sen sorttisia, että kellään olisi edes tilaisuutta halata heitä! Tavallisia ronskeja mukavia työmiehiä, mutta siis - miksi kummassa kukaan halaa vieraita työmiehiä? Anteeksi kysymys, en tarkoita sillä pahaa. Koetan vain eläytyä tilanteeseen.

      Poista
  60. Paitsi että onhan se, kirjsllisuus tärkeää, ja minkäänlainen, edes itseohjautuva miettiminen - joka jo sanana on Kamala - kauhistaa, niin antaa olla.

    Ettei häiritä keski-ikäisiä pullasorsia.

    Joilla muuten on - jos nyt otan pienen biologisen katkon keskusteluun - kuulemma jopa 40 cm vehkeet. Naissorsilla sitten taas toiseen suuntaan kiertyvät vikineet, että edelleen pitää miespullasorsien yrittää tulla likkojen kaa toimeen.

    Että ei se kokokaan auta.

    Nyt tiskaamaan, ja kaikille taustamusiikiksi yksi oma suosikkini - ihana Salma.

    Kaunis kuin mikä, teki biisiä itse, ja muutenkin: näkisitte kun epämusikaalisena jammaan biisin parissa!

    http://www.youtube.com/watch?v=F874BCZuVZ0




    VastaaPoista
  61. Iines: en haluaisi lisätä mitään, enkä lisäisi, jos oltaisiin Toscanassa illallispöydässä: mutta.

    Minä en voi ihailla luvatta tai sopimatta tehtyjä paljastuskirjoja kenestäkään. - En tarkoita, että sinä ihailisit.

    Poseerattu taulu on yksi asia. - En tiedä muista: minä en ole asettauttunut asemiin ihmisenä, tai mitenkään voinut kuvitella, että joku käyttää minua sanoillaan kanvaasinaan.

    Jos ja kun näin tehdään: ja siis näinhän käy: se on erikseen sopimatta käytettynä väärin.

    Kategorisesti. Taiteesta viis.

    Kurjaa onnea sille, joka jää kokoamaan palasia itsestään, jos ei niin täysin itseriittoinen ole, että itsestään kaikki olemansa osaset heti löytää. Minä en silti "taiteen" nimissä hyväksy kaikkea. Uhri ei voi tehdä juuri mitään - tiedän - ja tämä "paheksuminenkin" on pakko vähän kärjistää.

    Julkaiskoot ihmiset mitä haluavat, sen olen saanut oppia pienessä mittakaavassa jo kauan sitten.

    Ihan siksi, että sen ne kuitenkin tekevät.

    Paheksua semmoista saa, ja sitten on kukkahattu, kun sen sanoo ääneen.

    Kun se Pyhä Sananvapaus.

    Laitetaan kaverit musiikkia lopuksi!

    Nyt on latino minulle herkkua, ja vaikka töissä, kirjoissa tai netissä sanoittaisiin mitä vain - ja pahimmillaan, ja usein sanotaan - sivuutetaan!

    Lopulta jokainen on jonkun Sydämen Nainen. Tai Mies. - Jokainen toivottavasti ensiksi omansa!

    - Elämässä ei olisi tätä hauskuutta, jos tietäisit koko tarun kaikkinensa jo nyt. :)

    http://www.youtube.com/watch?v=mhNkeucGnRs

    Tiedän, että vaihdan sopimattomasti aihetta, mutta keskusteluun rönsyilemiminen sallitaan.

    Kun kerta kai aluksi puhuttiin lähimmäisistä, naapureista tai niitten jutuista. Ja niistä, jotka niistä luulevat tietävänsä.

    Rönsyily soveltuu myös herrain aiheisiin: ei siis ole kyseessä mikään tyhmä linjanveto.

    Eli jatkakaatten kaikesta yllämainitusta toki, kaikki! :)

    - Olen muuten varmaan ainoa aktiivikirjoittaja, jota henkilökohtaisen rajan ylittäminen kiinnostaa henkilöön kohdistuvalla monenmoisella väkivallan tasolla kirjoittamiseen asti. - Yritän suitsia itseäni jatkossa.

    Laitan nyt tämän vielä kun sen mietin jotenkin valmiiksi. - Muuten se jäisi sanomattomattomana vaivaamaan. Semmoisesta en tykkää.

    Natihaleja,

    Char :)



    VastaaPoista
  62. Char, olet varmaan oikeassa kaikessa mitä tuossa sanot, enkä usko olevani eri mieltä kuin yhdestä asiasta, ja se on tuo ajatuksesi siitä, että "Lopulta jokainen on jonkun Sydämen Nainen. Tai Mies."

    Tämä on sellaista positiivista hömppää, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa, siinä miten asiat elämässä menevät. On hyvin paljon ihmisiä, jotka eivät ole kenellekään Sydämen naisia, eivätkä tule koskaan sellaisiksi. Tai Sydämen Miehiksi. Yksinäisyys on lisääntyvä kansantauti, eikä se aina ole itse valittu olotila, vaikka henkilö niiin sanoisikin. Puolet talouksistakin on yhden ihmisen talouksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä Char, tiedäthän, että väännän mielelläni asioita ja katson jokaisen kiven. En siis tarkoita olla hankala eikä kommentteihini tarvitse edes vastata. En vain malta olla hiljaa asioista, jotka kiinnostavat tai joista olen eri mieltä!

      Poista
    2. Voihan Yksinäinenkin olla Oman Sydämensä Mies. (Tai ei tietenkään siinä tapauksessa että on Nainen.)

      Poista
    3. Toki voi. Kuitenkaan se ei mene elämässä niin, että jokainen on jollekulle rakkain, kuten lauseen käsitin. Tämä on minusta epätodellisen kaunis käsitys maailmasta.

      Poista
    4. Mikis, tajusit mitä sanoin.

      Henkilökohtainen, parisuhdepuhe, on tärkeää myös, mutta eri asia.

      On tärkeää voida puhua tai kuiskailla intiimisti, itseään julkaisun suhteen rajoittamatta - siis tajuatte eron: en minä sano mitä vain rakastajalleni/rakastetulleni. Sellaista, minkä oletan häntä kiihottavan, tai vähintäänkin kestävän.

      Ilman että tarttee sitten aaamulla kynänpäätä imeskellen kertoilla kavereille, mutta että voi kertoa, jos tarvetyta on.

      Millä en tarkoita sitä, etteikö seksistä olisi hyvä puhua kavereitten kanssa: juu, puhutaan.

      Mutta ei Julkaista!!!

      Tässä on se suuri ero.

      Ja P.S. Mikis: kiva taas nähdä :)

      Tiedät mistä minut löydät. :)



      Poista
    5. Iines, sinulle erikseen: odotankin sinulta vastausta! :)

      Ja ymmärsit lauseeni sikäli oikein, että ennen elämän loppua olisi jokaisen parasta hyvä oppia rakastamaan itseään eniten.

      Romantiikkaa kaivataan, mutta muutakin.

      Ei, en tarkoita itsekkyyttä. Vaan tervettä itsen rakkautta.

      Silloin saa lohtua, voimaa, ja ennenkaikkea hauskuutta myös kaikesta taiteesta.

      Poista
    6. Lisään vielä, Iines, tuohon romantiikkaan, että ainahan se on mahdollista!

      Niin pitkään kuin täällä kirjoituskyvyllisinä sätkitään: ollaan reippain mielin!

      Ja muistetaan että tärkein rakkaus lähtee omasta itsestä. - On toi banaalia, juu. Mutta totta myös.

      On pakko tajuta oman itsen arvo ennen muitten valloittamista.

      - Minä nyt olen viimeinen opettamaan kenellekään mitään, paitsi puolustustaktiikkaa, mikä sekin on tärkeää...

      Sanon silti, että silmät auki, oman elämän suhteen.

      Koskaan ei voi tietää!

      Poista
  63. Olen ollut poissaoleva, koneetonna. Luen kaiken, jahka ehdin, mutta siihen asti moi. (Siis nyt on kone, mutta hirveesti tekemistà)

    VastaaPoista
  64. Kurja olotila, Sari, koneetonna! Minä hyppisin varmaan seinille, niin addikti olen.

    Jaksamista koulun kevätkiireissä!

    VastaaPoista
  65. Tuohon Ruotsin työnhakuun kommentoisin vielä.Täytin sinä kesänä 18,kun olin koulukaverini Tuikun kanssa Ruotsissa kesätöissä.
    Meitä ei ajanut sinne köyhyys eikä paikallinen pikkukaupunkityöttömyys(jota silloin ei edes ollut,tehdaskaupungissa kun asuttiin)vaan puhdas seikkailunhalu ja tietenkin mahdollisuus ansaita siinä sivussa rahaa.
    Päädyimme Landskronaan,Glumslövin kylään,Örenäs Slott nimiseen merenrantahotelliin siivoojiksi.
    Paikka oli uskomattoman kaunis,mutta meidät majoitettiin surkeaan pikkumökkii(jollaisia myös siivosimme)toisin,kuin kauniit ja vanhemmat kollegat J-kylästä,jotka saivat mielestämme upean,ison huoneen linnan päärakennuksesta.
    Tutustuimme mukaviin kaveruksiin Itävallan Wienistä ja espanjalaisiin tullivirkailijapoikiin,jotka erityisesti ottivat meidät suojelukseensa,kun oltiin niin NUORIA.
    Siitä kesästä jäi kivat muistot ja rahaakin mukavasti.
    Ja sehän oli pikkukaupunkilaistytöistä aivan ihmeellista,kun Köpiksen kadut olivat täynnä putiikkeja,terasseja ja musiikki soi koko ajan.Kesän hittinä Mungo Jerryn "In the somertime".

    VastaaPoista
  66. "... Vaan koneetonna en voi lentää
    Vanki olen maan ..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, jaxuhaleja, kuten Nuoriso sanoo! :)

      Poista
  67. Syysmyrsky,

    - upea nimimerkki muuten, jännittää kirjoittaa sinulle - itse olin ekoissa hommissani jo alle työikäisenä. Ilmottauduin itse ns. puistotädin palkattomaksi apulaiseksi.

    Kävin esimurkkuna auttamassa lastenhoidossa. - Sain heittää keikkaakin, kun vanhemmat halusivat viettää pari tuntia ns. omaa aikaa. Palkkioksi sain aprikoositeetä, ja myöhemmin sitten kirjoja; ei aina hoitojen yhteydessä, vaan muuten.

    Puistotäti osti kerran minulle palkinnoksi, lahjaksi, käsilaukun Kauppatorilta. Se oli tyylikäs, ja musta; sopi kaikkeen, ja oli niin Aikuinen.

    Oli kyä pieni, semmoinen laukkumalli; sopi myös teinille! :)

    Mutta tarinan opetus oli se, että lapsirakas ja innokas nuori sai työkokemusta ja suositusta ihan itsestään.

    Millä en ota mitään kantaa nuorten nykyiseen työllistymiseen. Jatkakaa te siitä. - Veli Sikiö on symppis. Itsekin olisin pussannut!

    http://www.youtube.com/watch?v=EBFoaqFvYqQ

    - Keitä muuten Putousviihde pilkkaa? Ei ainakaan nuoria, sanoisin minä.


    VastaaPoista
  68. Ruotsissa oli tylsää. No, olin silloin vasta 16-v. Hootenanny Singers lauloi kyllä mukavia,

    http://www.youtube.com/watch?v=Zb-l2QYKzBc

    Vuotta myöhemmin olin Buenos Airesissa, jossa joka kapakassa, jossa levysoitin oli (monessa ei ollut) soi

    http://www.youtube.com/watch?v=hlSbSKNk9f0

    se oli silloin siis pinnalla. Mutta nämä kapakoiden hyvin viehättävät ystävåttäreni lauloivat minulle kuorossa aina "Michelle, my belle. Sont des mots qui vont très bien ensemble, Très bien ensemble" kun kuulivat minun olevan Michel. (Koska käänsin Mikon, äärimmäisen kielitaitoisena ihmisenä, Micheliksi. Mutta sitä en heidän nätteihin kalloihinsa pystynyt piikkaamaan missä Finladia on. Luulivat että on UuEsAassa. Niinpä olin heille, Michelin lisäksi, "blanco americano". Ei sev väliä.)


    Amsterdamissa taas soi hellittämättömästi tämä

    http://www.youtube.com/watch?v=_PLq0_7k1jk

    niin että se suorastaan alkoi hermostuttaa.


    Prahassa soi joka toisen kulman takana olevassa kuppilassa... en löydä, enkä minä etsi! en... etsikää itse, olkaa niin hyvät, tämä laulu joka on Anome ja on tämän sketsin pohjana:

    http://www.youtube.com/watch?v=RMSIBvcnrJc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä samanikäisenä hoidin taaperoita, kodin turvassa, Laatuaikaa Haluavilta vanhemmilta.

      Netti on muuten tosiaan Puutteellinen!!!

      Hain tässä aiemmin Kiti Neuvosen laulua "Orjatar", joka olisi niin sopinut selitykseksi yhteen kirjoitukseeni, mutta ei. - Siis hyväksi selitykseksi; eikä siis tänne; me feministitkin tykkäämme olla välillä orjattaria vain tämän yön, jos annat mun sä aamuun asti jne, ja miten se nyt oli. - Emme jatka pitemmälle; linkki ois ollut Kiva.

      Kuten ei löydy Brelin "Lapsiakaan".

      Tyytykäämme siis tähän.

      Kun saan remontin kuntoon, saan levytkin kuunneltaviksi. Ne vanhat kasetit vaativat vähän enemmän säätöä.

      Poista
  69. Kolehmaisen linkkaama vasufemmari Sussu lopettaa hoipertelunsa tuttuun herjaan: hän niputtaa surutta maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat myös homofoobikoihin, sovinisteihin ja vähemmistöjä vihaaviin!

    Miksi? Eikö tällainen ole tietämätöntä ja ahdasmielistä?

    Ilmoitan taas kerran, että olen suhtautunut jo vuosia Suomen harjoittamaan maahanmuuttoon kriittisesti siksi, että pelkään sen lisäävän ylisukupolvista syrjäytymistä, ghettoutumista ja mellakointia.

    Se on aiheuttanut raivoreaktioita monissa, mutta pelkään yhä, ettei maahanmuutto Suomeen sujukaan kuin Strömsössä vaan kuin Husbyssä.

    Muuten - kuulin juuri erään Husbyn huligaaneja puolustavan korostavan, ettei Suomessa tarvitse pelätä vastaavaa, koska meillä mamujen osuus on vielä niin pieni - vain viitisen prossaa verrattuna Ruotsin (ja muun Euroopan) pariinkymmeneen.

    Hei, haloo?

    Hehän sanovat siis suoraan, että ongelmia tulee, kun tietyistä kulttuureista tulevien mamu-% nousee tarpeeksi suureksi.

    Olen samaa mieltä.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, en keksi mitään järkevää.

      Kielletään kiusaus? - Tästä kirjoitin pari aikaa sitten, mutta ei se juttu tuntunut yhteisömme ongelmia ratkaisseen. Edes kommentteineen. Paitsi että väärin on. Kiusaaminen. Ja väkivalta.

      Ghettoutuminen on ongelma, mutta jos kukaan ei ota ketään Tiettyjä asumaan, ja jotkut niihin lähiöihin joutuvat, niin...

      - Vai että kielletäänkö ihmisten rääkkäys kotimaissaan?

      Ehdottaisin vahvasti, että kyllä.

      Ja sitten ehdotuksia tämän mallin toteuttamiseksi peliin.

      Tapsa, toivon, että olet huomannut, että arvostan sinua suuresti: nyt kaipaan lisää näkemystä kehiin.

      Sitä saankin jo varmaan heti kun ehdit kirjoittaa - ajatuksia ei sinulta puuttune!

      Poista
    2. Taisit sinäkin Tapsa katsoa kympin uutiset. Siellähän haastateltiin maahanmuuttajien edustajaa, joka todella sanoi, ettei meillä ole vaaraa mellakoista, kun tulijoita on vasta niin vähän. Jotta mellakoita ei tulisi, hän esitti, että maahantulijoiden asunto-oloista täytyisi pitää parempi huoli ja että heidän sosiaalisia olojaan täytyisi kehittää. Minusta se kuulosti ihan kiristykseltä. "Antakaa meille kunnon kämpät ja paljon rahaa, niin emme polta talojanne ja autojanne".
      Kiitti vitusti.

      Poista
  70. Kiltti Char, minä nyt just pakkaan merimiessäkkiäni kun teen lähtöä Lappiin. (Norjan Lappiin.) Rakastan noita möhkäleitä, vuoria. En ymmärrä ihmisiä -kuten esimerkiksi erään tyttöystäväni siskon veljenvaimoa - joka Skibotnissa piipahtaessa sanoi että "voi kun nuo vuoret ahdistavat minua". Minua ne rauhoittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Schatzilein, rauhoittavaa lomaa.

      Voin vakuuttaa, etten olisi yhtä rentouttavaa seuraa kuin vuoret, missään mielessä, ja siinä mielessä kälynvaimon siskonserkun mietteet olisivat oikeissa.

      Mutta oikeasti oli ihana kun kirjoitit. - Oli ihana kuulla sinusta, ja hyvää reissua! :)

      Jatketaan taas. Nauti kaikesta! Ja kerro sitten kaikesta mistä haluat, kun palaat! :)

      Poista
    2. Char, ruusupöheikköni!

      Kyllä minä mietin että pitäisikö minun istuttaa sinut vähäksi aikaa maahan? Tiedän, että sinulla on muutakin tekemistä kuin istua vain parveekkella ja levätä ja katsoa kadun vilinää... ajattelin vain, että saisit huo'ahtaa hetkisen.

      http://www.youtube.com/watch?v=QMfjHREweGM


      Ps. Yöllä, joka siellä on jo yötön, ajan omien unieni porotokat sinun uniesi ja sinun hiustesi rakkamaahan.

      Poista
    3. Mikis, kulta,

      aina löydät lempikappaleeni. :)

      Tiedätkös sen Virran sinisilmä-jutskan? Se on myös mun lemppari, ehkä eniten. Leffaversio:

      http://www.youtube.com/watch?v=fCqvN1mPHgY

      Mieti sitä reissullasi. - Aikaa tarvitsen joka tapauksessa uuteen ihmiseen luottamiseen, mutta kun me nyt ensin puhutaan vain tapaamisesta, niin tarvitseeko tehdä tästä draamaa?!

      Voin päätyä Mikko Mallikkaan Makuukammarriin - kuka tietää.

      P.S. En ole varma auttaako aika minua; sitä on ollut. Hyvä mies kyllä auttaisi, ja sitä voit ehkä olla.

      Mutta matkusta sinä, kun siltä tuntuu.

      Minä hoivaan hiuksiani, ja saunoissa hellin kehoani, ehkä sinua varten. - Mikis: en oikeasti ole hyvä tässä, julkisesti. Privaatisti olen sanavalmis, mutta tykkään kyllä enemmän teoista kuin sanoista. Lemmen saralla.

      Tiedätkös: minulla on ystävätär, jonka mies haluaa jotain kamerahommeliinia. En toki tuomitse, mutta ihmettelen: miksi verevä ihminen haluaa virtuaalia, jos tuttu ihminen olisi puhelinsoiton ja pikaisen automatkan päässä?!

      Huom! Huom!!! En nyt vihjaa sinuun, puhun vain netistä ilmiönä yleensä.

      - Meilaat sitten kun haluat, sanon minä. :)






      Poista
    4. Plus että haluaisin kampaajalle: minulla on ihana hovikampaaja, Anne-May, joka leikkaa hiukset just oikein.

      Jos vaikka joskus kesemmällä halutaan tavata, minulla on kutrit kohdillaan. :)

      - Koskahan muuten Iines käskee meidän lopettaa? :D

      Olisi varmaan jo komentanut hankkimaan huoneen, mutta kun sää oot jo porotokan kyytiin lähdössä, Mikis... Varmaan armo käy oikeudesta! :)

      Oikeasti: Kivaa reissua! Ja kaikki huomiosi on hellinyt minua, oikeasti.

      Vaikkei olla tavattukaan: vaikutat ihanalta.

      Nauti Mikis matkastasi! Haleja! :)

      Poista
  71. Tapsa,
    koska historiassa enemmistö ihmisistä fiksuja on olleet? Ehkä ennen muinoin, ennen kun historiaa on alettu kirjoittaa. - Ja ehkä taas sen jälkeen, kun historiaa ei enää kirjoiteta.

    Kyllä tämä maapallo hajoaa, tulevaisuudessa joka ei ehkä ole kovin kaukana, monella eri tavalla. - Ydinsota todennäköisesti on epätodennäköisin syy siihen... mutta P C Jersild "Jälkeen vedenpaisumuksen" on hyvin mielenkiintoinen kuvitelma tällaisesta vaihtoehdosta. Ja samahan se on mikä syy ihmiset (jäljelle jääneet) takaisin kivikauteen heittää. Se on se ja samma.

    Ps. En yl. suosittele kirjoja luettavaksi. En ainakaan lue sellaisia kirjoja joita minulle suositellaan. - Teistä en tiedä?

    VastaaPoista
  72. Mutta opettakaa minulle - kyllä minä opin - miten nuo videoklipit saa suoraan yhdistetyksi? - Ainakin Riku Riemu tietää mitä "koodia" pitää oheiskirjoittaa...

    Ps. Ihan tyhmää koko ajan muuten viitata johonkin "klippiin".
    Niin onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin jo eilen, mutta en onnistunut tekemään ohjetta järkevästi. Suoraan koodia ei voi kirjoittaa, kun se muuntuu linkiksi. Iines ja Jape tämän minulle aikoinaan opettivat. Alussa koodi tuntuu vaikealta, vänkyrät menevät helposti väärinpäin; minullakin oli lunttilappu edessäni.

      Kierrän koodin tekemisen linkkaamalla sivulle, jossa sen tekeminen on kohtuullisen ymmärrettävästi selitetty.

      Nettiseikkalija

      Eli sinne lainausmerkkien väliin kopioit esimerkiksi juutuubi pätkän osoiterivin.

      Poista
    2. Minäkin muuten yritin eilen neuvoa Mikistä linkin koodittamisessa, ja muistin, että Japella oli minua paremmat neuvot Rikulle. Nyt en muistanut, miten sen suoran koodin voi kirjoittaa.

      Ssiihen alkuun siis tuli se a href="ja tähän nettiosoite"ja tähän perään sittense linkattava sana ja lisäksi loppuun /a ja tuon ympärille molemmin puolin < > ja ihan alkuun <



      Tuossa se on.

      Poista
  73. On ihme että, alkavat purra yhteiskunnan kättä joka tänne heirät on antann olla. Onko pakko tulla jos ei haluu tehrä työtä. On pareempi jos pysyy kotona. tai mene Pohjoiskoreaan jos haluurähinöitä. Ei jumalauta, tartte riehua täälä! Tai erees ruattisa.

    VastaaPoista
  74. Huomenta, Iines!

    Emme jatka nyt herrain kanssa Asiatonta Keskustelua.

    Itsekin ihmettelen itseäni; pahoittelen omasta puolestani tuota lapsille-sopimatonta-osastoa, ja siihen viittailua.

    Mutta nyt kun heräät, on rauha maassa, toivottavasti auringonpaiste myös. :)

    Toivotaan että Mikis löytää Annelin kaltaisia kauniita silmiä vaellukseltaan! - Ruusunnuppujakin on sitten Mikikselle varmasti tiedossa! :)

    En toivo, että rasismi-keskustelu jatkuu. - Minusta ihmisten yksityisyyden julkisuuteen vetäminen on nyky-Suomessa henkilökohtaisesti pahempaa.

    Siis ei saa ketään syrjiä, eikä olla värin takia ilkeä. Tässähän se. Rasismin lyttääminen. Mistä tarttee kohista?

    Kivaa ja rauhallista päivää kaikille! :)

    VastaaPoista
  75. Olin eilen hieman optimistinen sanoessani lukevani kommentit. Niitä on paljon, joten sanon vaan, kuten aina, että juu, kiinnostavaa.

    Olin valekoeeton, siis käytettävissä oli koneita muttei ikiomaa. En kärsinyt kovin. Ihan vähän vaan.

    VastaaPoista
  76. Hei kaikille! :) - Ja huomenia Sarille, ikkari-omasta koneettomuudesta kärsivästä tyttöpololle erityisesti! :)

    Toivottavasti en sanonut yöllä liian jyrkästi eli harhaanjohtavasti: puhukaatten toki kaikki vapaasti mistä vain; minua henkilökohtaisesti rasittaa rasisimista kohkaaminen. Äitini asui aikoinaan lähiössä, turkkilaisen maahanmuuttajaperheen alakerrassa. Perhe roikotti mattoja parvekkeen kaiteella, mikä ärsytti äitiä. - Tarjouduin ottamaan yhteyttä isännöitsijään, mutta ei se Mammaa niin paljon kuitenkaan häirinnyt.

    Kerran sitten tulivat turkkilaisisännän kanssa samalla bussilla kotiin. - Ja totta kai se ulkkis meni äidin viereen istumaan, naapureita kun olivat! Täysin Epäsuomalaista!!! Mieluummin katsotaan sivuun, ja korkeintaan nyykäytetään niskaa minimaalisen vähän, jos on ihan pakko, ennenkuin linnottaudutaan toiseen päähän linjuria.

    Äiti yritti poislähtiessä hidastella, ettei tarttis kävellä yhdessä kotiin - tämä kaikki on outoa, äitini on supersosiaalinen, mutta kun Se Mattoasia Häiritsi. Veikkaisin. Kohteliaana herrasmiehenä isäntämies jäi odottamaan, että äitini pääsi kyydistä turvallisesti alas, ja tarjosi käsikynkkää kotimatkalle, kantoi kauppakassinkin. Äitini sitten sanoi niistä matoista, yleisen rupattelun lomassa. Että kun ei ole tapana, ja ne häiritsevät. Isäntä pyyteli aidosti pahoillaan anteeksi; eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Matot hävisivät parvekkeenkaiteelta vartissa. Eivätkä palanneet.

    Paljon parempi kuin jäykkä ja virallinen yhteydenotto isännöitsijän kautta.

    Kuulostaa urbaanilegendalta, mutta olen työskennellyt talossa, jossa vasta maahan muuttanut vietnamilaisperhe ripusti taloyhtiön kuivaushuoneeseen silakoita pyrstöistä kuivumaan. - Voin vain kuvitella emäntäihmisten naamataulut, kun huoneeseen astuivat. Tämäkin asia selvisi ilman mellakointia; kalat kuivattiin jatkossa kotona.

    VastaaPoista
  77. Toiveesi toteutuu, Char. Kirjoitan nyt viimeisen kerran Husbystä.

    Minä nimittäin häpeän. Häpeän kaikkien suomalaisten, varsinkin suomalaisten miesten puolesta (sillä naiset eivät ole rasisteja eivätkä mellakoi). Mutta miehet! Uuden Suomen blogi-ja keskustelupalstalla paljastattettiin että:

    "Ennenkuin tämäkin linkki täyttyy maahanmuuttajavihamielisillä ja osin rasistisilla kirjoituksilla haluan huomauttaa, että kyseisillä alueilla Ruotsissa asuu myös lukuisia suomalaisia. Haastattelujen perusteella he näyttäisivät suhtautuvan melkoisen kriittisesti myös polisiisin ja Ruotsin poliittikkojen toimiin (tai toimettomuuteen)."

    http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/59354-tukholmalainen-palomies-kyllastyi-kivitykseen-miksi-teet-minulle-nain

    Tämän takia siis mellakoijien kasvoja ei näytetty telkkarissa! Naamat pikselöitiin, ettei kukaan vaan epäilisi Slussenin sissien olleen asialla. Kaikkihan tietävät, että täällä Suomessa suhtaudutaan epäillen ja vihamielisesti poliisiin sekä palomiehiin ja totta kai tuo asenne on matkustanut suomalaisten mukana Husbyhyn. Eivät suomalaiset luota poliitikkoihinkaan, ei Suomessa eikä Ruotsissa. Ei ihme, että Molotovin coctailit lentävät, sillä kyseinen polttopullo on nimen omaan suomalaisen keksintö, käytössä ja talvisodassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatka vaan keskustelua, Kolehmainen! :)

      Näin neteitse tulee esitettyä toiveita turhan käskevään sävyyn, enkä tarkoittanut torpata tärkeää aihetta mitenkään.

      Mihinkään kollektiiviseen syyllisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta, ei suomalaisilla miehillä sen paremmin kuin muillakaan henkilöillä. Jokainen vastaa sanoistaan ja teoistaan itse.

      Tosin apartheid-aikoina, Andre Brinkini lukeneena, koin syyllisyyttä ja häpeää valkoihoisuudestani. Silloin tosin olin nuori ja kiihkeä. - Nythän olen jo täyttänyt 25, eli olen vain kiihkeä. :)

      Kivaa päivää sinulle! :)

      Poista
    2. P.S. - Ja Bonuskysymys: arvaa ketä ei huvita siivota?! :)

      Rasismin sukupuolijakaumasta vielä: onko sitä? - Oikeasti? Nettipalstoja en laske; täällä Iineksen olohuoneessa keskustelu on asiallista, mutta useimmissa uutisoinneissa menee se kommentointipuoli luokattomaksi. Ja osa on aivan varmasti provosointia.

      Plus että viisas isosiskoni jaksaa muistuttaa minua siitä, että kun netissä ollaan kasvottomia niin - noh: sinäkin, Kolehmainen, voit hyvin olla erittäin verbaalinen pisamanaamainen 9-v tytönheitukka! :)

      Naisten ilkeistä ja rasistista kommenteista muistan vuosien takaa eräänkin sievän urheilutoimittajan, joka jossain yhteydessä loihe lausumaan, ettei mokkakikkeliä huolisi. - Ja kaikki lapsilukijat: näin rumasti ei siis saa sanoa.

      Että kyllä naisetkin osaavat. - En tahallani sano "me naiset", koska naiseus, niin tärkeää kuin se monin tavoin onkin, on ihmisyyteen verrattuna toissijaista. Olen edelleenkin ennenkaikkea ihminen, sitten vasta tietyn kromosomipariston omaava henkilö, joka minusta naisen tekee.

      En tajua, mitä po. toimittaja tavoitteli kommentillaan. Haluaisin ajatella, että ihmiset viehtyvät toisiinsa, eivät ensisijaisesti ihonväriin. - Jos se rotu joillekin on Se Juttu: onkohan se ihan lausunnon arvoista. Paitsi jos hakee irtopisteitä Tietyiltä Piireiltä.

      Minusta kommentti oli tarpeeton ja vastenmielinen.

      Maahanmuuttopolitiikkaan en osaa ottaa kantaa. Sitä nyt on maailman sivu tehty, muutettu uusiin paikkoihin siis, ja kun katsotaan amerikkojen asuttamispolitiikkaakin, niin ei ole hurraamista. - Valloittajia lasihelmineen ja tahallaan saastutettuine, uusia taudinaiheita kantavine pöpöisine peittoineen tänne nyt ei ole änkeämässä, eli en käsitä kohkaamista, eli jätän teidät viisaammat jatkamaan tärkeää ja asiallista keskusteluanne.

      Siskoni siis edelleenkin on mamu-ope, eli en minä missään kuplassa elä. Ongelmia on, sopeuttamisessa ja kotouttamisessa, mutta ei mitään mahdottomuuksia.

      Poista
  78. Minua enemmän kiinnostavaan asiaan: tänä aamuna luin Iltalehdestä ns. mopottamisesta (nuorempien järjestelmällisestä, riitinomaisesta kiusaamisesta):

    Koulujen kevätjekkuilusta tuli rajua kiusaamista

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013052217046339_uu.shtml

    Plus että riita keinuvuoroista on johtanut (käsittääkseni)kantaväestön lastenkeskeiseen veitsenheilutukseen ja puukottamiseen.

    Itsehän jätin koulun aikoinaan kesken, erilaisen kiusaamisen - sekä lasten keskinäisen, että opettajien harjoittaman tiettyjen oppilaiden vainoamisen. En itse ollut uhri; pinko-nörttinä rillipäänä kevyesti rääkätty vain. Enemmän turhautti avuttomana seurata sivusta muiden joutumista oikean ja todella kurjan rääkkäämisen kohteeksi. Lopetin lukion kesken, ja menin töihin.

    Loistava päätös! Elämää on koulun ulkopuolellakin, ja Oikeassa Elämässä pätevät eri säännöt. Ei ole pakko alistua, eikä turhautua pahemman pelossa. Voi tarttua toimeen, ja apua ja tukea saa.

    Myöhemminhän sitten palasin opiskelemaan; Suomeen palattuani suoritin lukion vuodessa. Eikä kukaan mopottanut, ja työnnellyt "Vuoden Tyrkky"-plakaatteja käsiini, vaikka miestenkin kanssa toimeen tulin. Aikuisopetuksessa oli todella kivaa! Opet olivat ihania, ja sain monta hyvää kaveria! Monien kanssa jutellaan vieläkin.

    Ehkä typerin ja järkyttävin uutinen aikoinaan oli se, kun luin, että joissain kouluissa mopottaminen järjestettiin juhlasalissa, opettajien suosiollisella valvonnalla. - Kilttinä ja ujona tyttönä en olisi voinut kamalampaa kuvitella: että joutua johonkin epämääräiseen rituaaliin julkisesti, aikuisten hyväksynnällä!

    Ymmärrän, että oli tarkoitus ottaa tilanne haltuun. Mutta miksei kiusaamiselle voida vain sanoa jämäkkä ei?

    Vaan nyt huntu naulaan ja harjanvarteen kiinni! :)

    VastaaPoista
  79. No herranpieksut sinun energiaasi ja voimaasi, Char, olet ehtymätön.

    Minä läkähdyn ja läsähdän virtasi äärellä, kuin ilmapallo, josta ilma posahtaa pois. En jaksa sanoa mitään.

    VastaaPoista
  80. Kolehmaisen kommentista klo 10.18 semmoinen, että naaman pikselöinnit ehkä johtuvat intimiteettisuojalaista. Henkilöä ei saa valokuvata ilman lupaa, etenkään jos kuvaaja yllättää tekijän luvattomista puuhista. Kuvattavalle voi tulla paha mieli.

    Jos minulta kysytään, naamat pantakoot suurennettuina lehtien etusivuille, nimen ja sukuselvityksen kera. Kannatan nykyään Hammurabin lakia monessa asiassa.

    VastaaPoista
  81. Tapsan eilisestä kommentista klo 22.24 sen verran, että kun joku Tapsan kuuleman uutisen mukaan arvelee, ettei meillä ole pelättävissä Husby-ilmiötä koska meillä on maahanmuuttajia niin vähän, niin kannattaa katsoa tänäisen Helsingin Sanimien tilastoa.

    Vaikka meillä on maahanmuuttajia merkittävästi vähemmän, niin meillä on esimerkiksi Vantaan Länsimäessä maahanmuuttajien parissa suhteellisesti enemmän työttömyyttä kuin Husbyssä (H 8,8 %, L 15,1 %). Samaten Länsimäessä vuokra-asuntojen osuus on pienempi kuin Husbyssä (H 78 %, L 49 %), ja koulutusaste on Husbyssä myös merkittävästi korkeampi kuin Länsimäessä (H enintään perusaste 26 %, L enintään perusaste 45 %).

    Toisin sanoen asiat ovat noilla mittareilla Husbyssä paremmin kuin Länsimäessä, ja silti Husby mellakoi, meillä ei uskota mellakoihin.



    VastaaPoista
  82. Hei Iines, olen tämmöinen pulppuilevan suulas - näännyttää ei ole tietenkään tarkoitus ketään, ei varsinkaan ehtoisaa emäntäämme! :)

    Minulla on pyykkiruljanssi kesken, eli siirrymme jatkotoimiin. - Uuteen kirjoitukseesi perehdyn myöhemmin!

    Haluaisin viestittää teiteille kaikille siskonpojan kainon kysymyksen: missä Juicen laulussa lauletaan että "ajattelen, siis teen"?

    Asia kuulemma vaivaa kovasti innokasta Juice-fania, enkä minäkään saa biisiä päähäni. Eli jos jollain tulee mieleen, niin...

    Kivaa iltapäivänjatkoa kaikille! :)

    VastaaPoista
  83. Tiedän tiedän, Char, minulta vain kosahtivat voimat jonnekin, kun luin energiset pulppuilusi läpi. En tiennyt enää, mihin olisin lisännyt jotain tai ylipäänsä, mitä olisin sanonut. Ihan kuin ilotulitteita taivas täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iines,

      hyvä kun sanoit! :)

      En tiedä osaanko ottaa opikseni, ilman että alan teetellä ja tästä häviää hauskuus, mutta kuultu ja huomioitu sanasi on! :)

      Kirjoittaessa tämmöinen puheliaisuus korostuu; live-keskusteluissa en ole mikään yliäänekäs junttapulla, vaikka semmoisen kuvankin minusta voi saada. Osaan olla hiljaa ja kuuntelen mielelläni; hiljaisempien vetäminen mukaan kiusaannuttamatta heitä on taitolaji sinänsä.

      Eilen meilailin em. siskonpojan kanssa, ja saatiin ilmeisesti Juice kuosiin, sikäli jos se biisi on jäänyt jotakuta muutakin vaivaamaan. Kyseessä lienee "Elämää"; "Kaksoiselämää"-sinkun b-puoli. Ollut mukana myös jollain harvinaisempien sinkkujulkaisujen kokoelmalla.

      Nyt lähden lukemaan, mitä kerrottavaa sinulla on Kuikka-Koposesta! :)

      Poista