19.8.2013

Kirje arkistojen kätköistä

18.8. Tutkin eilisenä sadepäivänä isän arkistoja. En ollut  ennen avannut nauhalla sidottua ruskeaa pahvikansiota, jonka sisällä on  isän ajamien lakijuttujen asiapapereita. Meillä kävi asiakkaita, ja minä sain olla toimiston toisen kirjoituspöydän ääressä, pyörivällä tuolilla. En ollut päivähoidossa ja koulupäivien jälkeen tein toimistossa läksyjä. Meillä kävi petettyjä, jätettyjä, velkaantuneita, mustalaisia, testamentintekijöitä, testamentissa kärsineitä, muita vähäväkisiä ja maalaisihmisiä, joitain herroja ja työmiehiä.

Yksi  pahvikansion asiakirja on kiinnostava, hupaisakin. Se on  kirje sosiaalilautakunnalle, kirjoitettu 60-luvulla. Tunnistan kirjeestä isän äänenpainoja ja sanontoja, vaikka kirje on tyyppillistä silloista oikeusfraseologiaa.

Pohjana jutussa on korkeimman hallinto-oikeuden tuomio, jolla ratavartija Einari Viilin ja hänen vaimonsa Emma Viilin alaikäinen tytär Aulikki Viili  on määrätty kotikuntansa toimeenpanemaan suojeluvalvontaan, eli kyseessä lienee tytön huostaanotto ja kaikki valitukset on jo hylätty. Ratavartija ei halua tehdä kantelua, joka olisi ainoa virallisesti lakiteitse etenevä vaihtoehto tässä lopullisessa tilanteessa. Parhaaksi katsotaan ilmeisesti vapaamuotoinen lakimieskirje sosiaalilautakunnalle. Tässä osa kirjeestä sellaisenaan, mitään muuttamatta - paitsi henkilönnimet. Kirje on on kirjoitettu kuvassa olevalla Underwood-kirjoituskoneella, ja minulla on tallella kirjeestä hiilipaperijäljennös:

"- - Mehän emme luonnollisestikaan halua luopua lapsestamme tai antaa hänen kasvatustaan vieraisiin käsiin, vaan haluamme puoleltamme vielä selvittää asiaa, koska käsityksemme mukaan asian nyt saaneeseen tulokseen ovat vaikuttaneet väärinkäsitykset, panettelut, huhupuheet ja viha - sekä kademielisyys.

Koko "revohkahan" on tietämämme mukaan saanut alkunsa eräästä runon tapaisesta kirjoitelmasta, jonka Aulikki-tyttäremme, ollessaan eräässä baarissa Kolhossa, luki tyttöystävälleen hiljaa baaripöydässä  istuessaan ja jonka kirjoitelman eräs paikalle osunut linja-autonkuljettaja  yht'äkkiä  ja salaa riisti Aulikin  käsistä ja toimitti sen edelleen erään pirssikopin seinälle, mutta myöhemmin se toimitettiin kansakoulunopettajille ja ehkä sitä tietä sosiaalilautakunnalle. 

Eihän runoilussa mitään pahaa pitäisi olla, se on vapaata kaikille Suomen kansalaisille. Aulikki ei syyllistynyt mihinkään rangaistavaan tekoon kuten juopotteluun, varkauteen, haureuteen t.m.s.:een, joten on täysin nurinkurista ja laitonta, jos häntä ja hänen vanhempiaan nyt aiotaan tällä tavoin rangaista riistämällä lapsi kodistaan aiheetta.

Tyttäremme Aulikin valvojaksi nimettyä Kolhosta kotoisin olevaa  Terttu Leppästä emme voi hyväksyä, koska hän ei osaa suhtautua Aulikkiin vaan on ikään kuin vihankannalla häntä kohtaan.  Me vain muuten kysymme, onko henkilö, kuten Terttu Leppänen, joka viettää laillistamatonta yhdyselämää samassa asunnossa vieraan mieshenkilön kanssa, sopiva sosiaalilautakunnan hyväksymäksi valvojaksi nuorille tytöille tai pojille.

Tuomion antaessaan korkein hallinto-oikeus ei ole sitä mitenkään perustellut, on vain kylmästi hylännyt valituksemme, samalla mainiten sosiaaliministeriön päätöksen jäävän pysyväksi. Tuntuu kummalta, että sosiaaliministeriö päätöksessään on vedonnut lastensuojelulain 8 § 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan meiltä vanhemmilta kielletään lapsemme huolto sairauden, ymmärtämättömyyden, juoppouden t.m.s:n takia. Nämä ovat kaikki syitä, joita meihin ei voida soveltaa. 

Minä Einari Viili olen jo vuosikymmeniä toiminut valtion rautateillä virkailijana, toimien edelleenkin, ja olen aina huolehtinut perheeni toimeentulosta tarvitsematta koskaan kääntyä kunnan puoleen saadakseni n.s. köyhäinapua. Lapsiemme kasvatus ei ole koskaan tuottanut meille vaikeuksia, minä ja vaimoni emme juopottele. Edelleen sosiaaliministeriön päätöksessä viitataan §§:iin 9, 11, 12 ja 17. Ensiksimainitussa pykälässähän mainitaan kuolleista vanhemmista, ja koska me vielä elämme, on tässä viitattu väärään pykälään. Sanotun pykälän loppukaneetin mukaan emme myöskään ole hylänneet lastamme. Muut mainitut pykälät eivät anna aihetta enempään.

Samalla me vanhemmat pyydämme, ettei tytärtämme Aulikkia lähetetä mihinkään huoltokotiin, koska se käytännöllisesti katsoen olisi turha toimenpide, jopa vaarallinen lapsen tulevaa kehitystä silmälläpitäen."

Einari Viili                                               Emma Viili
Ratavartija                                             Edellisen vaimo.

Kirjoitti X.X.
Asianajaja."


Tämmöinen tarina, jossa enempää taustoja tuntematta jää miettimään, mikä mahtoi olla painavin syy lapsen huostaanottoon runon kirjoittamisen perusteella. Se on selvää, että runon on täytynyt olla joko rietas tai poliittisesti väärä. 

(Valokuvat Iines)

117 kommenttia:

  1. Runossa olisi voitu kertoa, kuinka pappi P. Housu pussaa tyttöjä rippikoulun jälkeen, tai kuinka apteekkari K. Tikka antaa pojille karamelleja ja viinaksia ja kuinka sen turpea naama punottaa. Tai kuinka paskakärpänen lensi sammuneen kunnanvaltuuston puheenjohtajan suusta sisään.

    Vaan kun ei. Teksti aika suoraan kertoo, että kansakoulunopettajan sukupuolielämästä runossa oli kyse.

    Ei sellaista saisi kirjoittaa, kylän navalle tulee sellaisesta paha mieli. Ja sitten näyttäytyy pienen kyläyhteisön tuki sellaisena kuin se parhaimillaan on: "Hyvä veli/sisko, voitko hoitaa tämän?" - "Tottakai, rakas Amalia, älä ajattele kamalia!"

    Puolustuksessa nuo pykälät täytyy varmaan käydä läpi, mutta turhaa se on, kun siellä näkyy olevan tuo kaikkivaltias "t.m.s.", joka voi tarkoittaa ihan mitä vaan.

    Aulikki oli mitä ilmeisimmin hyvä ja antelias ihminen.

    VastaaPoista
  2. Minäkin haistan, että siveettömiä tämä tyttönen kirjoitti.

    Kirjeestä ei ilmene ikä, mutta siinä puhutaan alaikäisestä lapsesta. Alaikäisyyden raja taisi 60-luvulla vielä olla 21, joten tietysti tyttö on voinut olla kaksikymppinenkin, mutta se, että kirje on saatettu pirssikopin seinältä kansakoulunopettajille, viittaa siihen, että tyttö oli kansakoululainen, eli lähempänä kymmentä kuin 20:ta. Tuohon aikaan baari tarkoitti Esson baarin tapaisia kahvi- ja limsabaareja, ei kaljakuppiloita.

    Tuo anteliaisuus ei minusta vielä liene ajankohtaista, etenkin kun se kielletään painokkaasti kirjeessä. Olisiko vain ollut hävytön runo, ja lapsi baarissa -yhdistelmä, sekä ehkä tunnetusti hieman epämääräisessä maineessa oleva perhe. Toisaalta isän jämäkkyys ja ryhdikkyys ja pistää silmään ja on minusta merkittävä seikka.

    VastaaPoista
  3. Onko siis niin, että et muista tai tiedä, Iines, miten jutussa kävi, menikö valitus läpi vai elikö Aulikki susiparin kanssa aikuisikään? Sinullahan on oikeat nimet tiedossasi, joten lienet googlannut jo Aulikin esiin?

    Vaikuttaa siltä, että aikamoista mielivaltaa ja sattumatuomioita on lastensuojelun nimissä harjoitettu jo ennen nykyisiä aikoja. Mutta toisaalta sitten selvät tapaukset eivät paljastu ja lapsi maksaa siitä tulevaisuudellaan tai jopa hengellään.

    Mutta on todella outoa ja vaikea uskoa, että 60-luvulla olisi lapsi otettu huostaan rivon kirjoituksen takia!? Isäsi jälkeenjääneissä papereissa ei ole tietoa kirjoituksen sisällöstäkö?

    PS. Tämäkö oli se "surkea" postaus, joka ei muka ansainnut julkaisua?

    VastaaPoista
  4. Siis löysin kirjeen arkistosta, isä ei puhunut hoitamistaan jutuista kotona. Tuota pahvikansiota en ole ennen lukenut ja ihmettelen miksi, sillä siellä oli monta mielenkiintoista asiapaperia. Joukossa on myös isälle osoitettuja kirjeitä, jotka antavat jopa perheenjäsenelle uutta tietoa isästä, lähinnä sattuneita tapahtumia.

    En tiedä yhtään kuinka jutussa kävi, mutta oma arveluni on, ettei kirje johtanut mihinkään, koska se ei ollut oikeusistuimelle vaan sosiaalilautakunnalle, joka vain toteutti korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Ratavartijan valitushan hallinto-oikeudelle ei ollut mennyt läpi, joten hän koki tien olevan tukossa oikeusistuimen kanssa. Siksi ehkä päädyttiin lautakunnalla osoitettuun kirjeeseen. (Tätä kyllä ihmettelen - eihän lautakunta voi toimia vastoin oikeuspäätöstä!)

    Katson vielä noita papereita, mutta ensi katsomalta en löytänyt tästä tapauksesta kuin tuon yhden paperin. Minulla on kuitenkin oikeat nimet ja osoitteet, joten jotain kautta asia olisi varmaan tarkistettavissa. Netissä ei taida olla tällaisten asioitten päätöksiä missään rekisterissä - nämähän ovat ihmisten yksityisasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS juu, tämä oli se postaus. Lyhensin sitä hieman ja jätin pois pari kuvaa.

      Miussa heräsi heti epäily, että perheessä täytyy olla joitain laiminlyönniksi tulkittuja asioita, jos lapsi otetaan yhden rivon runon (?) takia huostaan. Tuon runon on täytynyt olla viimeinen pisara maljassa.

      Se, mikä saa taas meikäläisen epäilemään sosiaalilautakunnan huostaanotttoa, on ratavartijan jämäkkä, rehti ja hyvinkin kykenevä vastarinta, halu hoitaa ja kasvattaa oma lapsi. Ratavartijalla tuntuu olevan myös varsin oikenlaisia kasvatuksellisia näkemyksiä siitä, miten lasta tulee kohdella. Jos perhe olisi ihan hunningolla ja tyttö hutsukka, ei isä olisi noin toimintakykyinen ja jämäkkä.

      Poista
  5. peli oli siis jo käyty ennen hallinto-oikeuden päätöstä.

    Muistanemme, kuinka maailman vahvimmalla ja rikkaimmalla tytöllä oli hankaluuksia virkavallanja sosiaalitanttojen kanssa. Koska Astrid Lindgren sellaisesta kirjoitti, on selvää että näitä voiman puolella olevien moraalikäsitysten uhreja on paljon.

    Silloin minua aina puistattaa, kun poliitikot alkavat vaatia moraali- ja arvokeskusteluja. Sellainenhan tarkoittaa, että köyhät tulisi laittaa kuriin kun haisevat nenuun eivätkä pysty samaan ostovoimaan kuin espoolainen jakkupukua käyttävä.

    teuvo hakkarainen kertoi kuinka islam olisi ollut hänelle erittäin julma kun kirkkoon murtauduttuaan varasti ehtoollisviinejä. Kristillisyyden ansiosta selvisi pääntaputteluin. Rikollisten hyyssääminen on lopetettava, roistot linnaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainakin tuntuu siltä, että koko perhe oli mustalla listalla valmiiksi, muutoin tuommoista ei voi kai selittää. Riveiltähän on melko suoraan luettavissa, että perhettä pidettiin jonkinlaisena vajaaälyisenä, juoppona ja kenties haureellisena.

      Se vaan on kummallista, että ratavartija tuntuu ihan täyspäiseltä mieheltä, joka on lisäksi aina elättänyt perheensä omilla säännöllisillä tuloillaan. Itse nostan hattua miehen kasvatuskäsityksille, ellei sitten ole niin, että nuo kirjeen kohdat ovatkin minun isäni ajatuksia! Hänhän kirjeen kirjoitti, muotoili ja päätti, mitä siihen tulee.

      Siis alan kohta fanittaa Teuvo Hakkaraista!

      Poista
  6. Vanhana harrastelijadekkarina olen Riku Riemun tapaan löytävinäni jutun juonen tästä lausessta: "mutta myöhemmin se toimitettiin kansakoulunopettajille ja ehkä sitä tietä sosiaalilautakunnalle". Entisaikaan opettajat olivat jumalasta seuraavia ja he pysyivät halutessaan toimittamaan huostaan, hoitoon tai vaikka vankilaan kenet halusivat. Koulun johtajaopettaja oli vapaamuurari, niin myös nimismies ja pitäjän häijyin juristi ja lääkäri. Siinä ei tarvinnut kuin sormia napsauttaa niin kaikki kävi.
    Moni varmaan muistaa vielä sen Alppilan opettajan tapauksen. Hänethän savustettiin ulos koulusta aivan samalla menetelmällä. Erona entiseen on nyt, että myös naisilla on omat "muurarisiskonsa", Zontat, naarasleijonat, rotaryt, mitä kaikkea niitä onkaan.
    Kenties Iineksen esittelemässä tapauksessa lapsi (tai nuori) oli sattunut näkemään, kun johtajaopettaja veti koulun mattovarastossa rusettiin keittäjää tai sitten joku opettaja oli lähennellyt häntä itseään. Huumorintajuisena, kirjallisesti lahjakkaana runouden ystävänä Aulikki ehkä sepitti runon näkemästään ja kokemastaan:

    Yhtenä iltana opettaja-Jussi
    keittolan Helmiä koululla nussi.
    Ikkunasta katsoin ja nauroin salaa,
    kun Läski ja Possu ne toistaan halaa.

    Läskillä heiluivat mahtavat tissit,
    kun Possu sai käyntiin hommat vissit.
    Housutkin repesi Läskin jalassa,
    kun Possun kikkeli käväisi kalassa.

    Possulla palleissa olikin painetta
    seinille asti lenteli ainetta,
    kulli kun luiskahti Läskin lovesta
    spermaa tuli kuin sikalan ovesta.

    Kyllähän tällaisia äkkiä sepittää, ja varmaan Aulikin runo oli paljon parempi ja jollain tavalla hellempi kuin tuo tilapäistuotokseni. Kun runo on taksikopin seinällä, sen tuntee hetkessä koko pitäjä. Siinä ei opettaja-Jussin (Possu) auta muu kuin julistaa tyttö mielenvikaiseksi ja vanhemmat juopoiksi irstailijoiksi ja panna virkakunta töihin. Kylläpä oppivat runoja kirjoittamaan, saatanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas sentään! Jos tämä on Kolehmaisen omaa tuotantoa, niin jo on aikas mestari kynän päässä! Tai no, kyllähän Kolehmaisen kyvyt jo tiedetäänkin.

      Veikkaan että Aulikin runo oli vähän sellainen kuin tyttären muistokirjaan oli yksi Kirsi kirjoittanut, kauniin kiiltokuvan viereen: Äh puh Pentti, työnnä vielä sentti, työnnä vielä kaksi, sitten tulen lihavaksi.

      Ja juuri noin se on voinut tapahtua. Olen täällä ennenkin kertonut, että isäni isä oli koulun johtajaopettaja, jolla oli rakastajatar, minkä kaikki tiesivät. Äiti jopa selitti minulle, että isän juominen johtui hänen isästään. Että on sitä ennenkin osattu.

      Poista
    2. Ei perhana... ei tuollaiseen runolliseen flow-tilaan kyllä alle puolen tunnin kykene Kolehmainenkaan, vanha kynäsoturi. On siinä riimejä viilattu takuulla aamusta asti. Etenkin tuo loppu on tuoreudessaan mestarillinen.

      Helvetti kun olisin osannut tuollaisia lukiolaispoikana kirjoittaa, niin maineeni olisi kiirinyt tyttölyseolle asti. Nyt kämäiset kansanlauluversioni eivät ylittäneet kunnolla edes koulun kiviaitaa. Edes jälkkäriä en saanut.

      Poista
  7. Runo oli hieno.

    Lapsena lähettelimme kirjeitä, ne olivat erittäin hienoja. Kirjeessä piti yleensä olla myös vitsi ja runo.

    Ikinä en unohda velipuoleni minulle lähettämää kirjettä, jossa oli runo:

    Jaska Paska pyllisti puusta,
    sylkäisi purkan suusta.
    paska tulla taisi,
    kyllä kärpänen paskaa saisi.


    Ja:

    Jussi pussi puuta nussi,
    puu syttyi palamaan,
    Jussi juoksi kanalaan,
    kanat sanoi kot, kot, kot,
    Jussin munat lot, lot, lot.


    Näitä sitten toisillemme kertoilimme, lopuksi piti aina sanoa: kirjoittanut Eino Leino.

    VastaaPoista
  8. Kylläpäs nyt runosuoni pulppuilee kiitettävästi!

    Olen kovin otettu, että tylsäksi arvelemani postaus innoittaa ihmisiä tällaisiin runokarkeloihin, riimit senkun paranevat kun ilta vanhenee. Toivottavasti naisetkin intoutuvat runoilemaan, kun he tunnetusti ovat verbaalisesti miehiä lahjakkaampia.

    Kysymys siis kuuluu: Mitä Aulikin paperissa luki?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölkytä kölkytä, meidän ope
      ja hii haa, hii haa, naapurin renki.
      Siin ei tapahtunu yhtään mitään,
      kärpänen istu katossa,
      siin komeassa kansakoulutalossa.
      Se renki lähti siitä vetään,
      ei toellakaan alkanu mitään,
      opettaja korjaili kokeita:
      - aatteli isoja ja nopeita.


      kirojoitanut AULIKKI, 11 vee

      Poista
    2. Hyi Aulikki, tällaisia ruokottomia renkiviisuja ei sovi kirjoittaa! Pitää kirjoittaa kauniisti, ylioppilaspojista ja piikatytöistä. Saat jälki-istuntaa ja numeron alennuksen.

      Kirjoittanut Opettajatar 75 v.

      Poista
  9. Me sanottiin: kirjoittanut Hilja Haahti.

    Mikis. - Joka ei vielä voi osallistua teidän äärimmäisen syvälliseen keskusteluunne. Kun mun välilevyn tiiviste on pössähtänyt. (Tekee muuten pirullisen kipeää, yhä.) Mutta minunkin isäni oli kansakoulun johtajaopettaja, ja oli muuten pirun vihainen kun luki "Täällä Pohjantähden alla" kirjan 30-luvun opettaja Rautjärvestä, tuhahteli nenäänsä ja sanoi - itse aikoinaan IiKooÄllää inhonnut ihminen - että "ei ne nyt ihan tuommoisia olleet". - Linnan romaanissahan tuo ope kerran käräytti yhden oppilaan (ei se Reetin poika ollut?) siitä että poika oli piirtänyt vitunkuvan pulpettiinsa. Ope menetti täysin malttinsa. Kutsui isänkin katsomaan. "Näettekö nytten, mikä tuo on?" Isä katsoi. Sanoi sitten: "Vittuhan tuo on. Ja aika hyvin piirretty."

    Ps. Ei se kai ihan näin mennyt, lonkalta heittelen. Mutta Tapsa, joka on Lukutoukka (eli Lesenratten), voi korjata (mahd. hienovaraisesti, psyykettäni kunnioittaen) kirjallisen virheeni (eli fehlernini).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se varmaan tuonne päin, mutta ei ehkä ihan. En nyt muista, että tapahtuiko tämä juuri Pohjantähdessä, mutta vitsinä se menee niin, että isä tokaisi hässäkkää seinässä katsoessaan: Ei ole meidän pojan, sillä kun se vitun piirtää, niin se on justiinsa!

      Poista
  10. Voi mikis, miten sinua on kaivattu. Naisetkin ovat poissa, kun sinä olet poissa.

    Lähettäisin tuhat enkeliä hivelemään selkääsi, jos se yhtään auttaisi. No, lähetän kuitenkin. Harmi, ettet jaksa vielä tuskiltasi innoittua syvällisestä keskustelustamme. Mutta jo pelkkä läsnäolosi antaa luovia voimia varmaan monelle muullekin.

    Ruumiin orjuus on hirveää. Sen tietää jokainen, jolla on kipuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät", sanoo profeetta Jesaja, ja tarkoittaa sillä epäilemättä Kansa Koulun Johtaja Opettajan kainoa poikaa.

      (PS. Minä tiedän miltä välilevyn pullistuma tuntuu. Sain sen työnteosta ja se kesti 5 piinaviikkoa. Sitten se lähti. Mutten unohda sitä saatanaa ikinä.)

      Poista
  11. Loukkaamisesta minulle tuli mieleen - ja älkää nyt MISSÄÄN NIMESSÄ keskeyttäkö keskusteluanne rivoista runoista; ah, se on niin kaunista...

    Mutta minä kerran, täysin tahattomasti, vittuilin eräälle ihmiselle. Joka kuljetti bussia. Olin nääs menossa aamuvuoroon erääseen paperitehtaaseen - muistaakseni töihin - ja sinne oli matkaa penikulma (= 6 km). Eihän kukaan semmoista kävele, etenkin niin aikasin aamulla kun on krapula, ellei ole Reima Salonen, ja harjoittele. Hyppäsin iloisena bussiin, matka maksoi 2,70;- markkaa. Löysin lompakostani 50;- markan setelin ja tarjosin sitä kuskille. Hän katsoi minua, jotenkin vähemmän dialektisesti, kysyi sitten "Eikö sulla olisi isompaa?". Vähän ihmettelin että miks mutta siinä unenpöpperössä katsoin lompakkooni ja sanoin - muistan! - hyvin ilahtuneesti että "on mulla satanenkin". Ja tyrkytin sitä sille.

    Ps. Sanotaanko niin että "jos katseella voisi tappaa, niin..." se on hyvin kulunut kirjallinen tyylikeino,eli efekti. Mutta täytyy myöntää että sen bussikuskin katse kyllä sitä oli.

    VastaaPoista
  12. Katsoin Hilja Haahdin wikipediasta, kun puuttui yleissivistyksestäni. Siellä sanottiin, että kirjoitti kristillissiveellisiä teoksia, sikäli kyllä sopii noiden sekalaisten runojen oletetuksi kirjoittajaksi. - Hän on näemmä kirjoittanut myös kirjan "Oma mirri".

    VastaaPoista
  13. Ja nyt sie Iines-Rukka (kirj. Hilja Leino tai Eino Haahti) elä ala minnuu kehumaan. Mie meen siitä pilalle ku piimä. Mie e oo yllytyshullu. Mie virkkaan pannunlappuu ja jos sie tuut kehhuu minnuu miten hiano siitä tulee niin varmaan ei tuu. (Näin mulle kävi kansakoulun toisella luokalla. Ihan vituks meni se mun äidille tarkoitettu äitienpäivälahja kun liika innokas opettajatar - Luuppalan Leena muuten - tuli kehuun mua kun olin vasta menossa puolivälissä.)

    Äh! Olkaa yhtä vähän tosissanne kuin minä! (Riku ainakin on.)

    VastaaPoista
  14. Ps. Riku Riemulle:

    Hilja Haahti on kirjoittanut kirjan "Kotia kohti". Se on kaikkien alkoholistien klassikkoromaani. (Siitä huolimatta vaikka kukaan ei ole sitä lukenut. Tai Nylasta en ole varma. Mutta minä en ainakaan sitä ole lukenut.) Juopot nimittäin jossain vaiheessa (= siinä vaiheessa kun kaikki mahdollinen on jo juotu), hajaantuvat. Ja joku aina sanoo, leikkisyyttä tavoitellen: "Kotia kohti. Kirjoittanut Hilja Haahti."

    Ps. Olet tainnut viettää nuoruutesi, Riku, toisenlaisissa sosiaalisissa piireissä kuin minä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurapiereissä en ole koskaan ollut, mutta kaikenlaisia tallaajia - myös tasamaan - olen nähnyt, vuorineuvoksesta aina parempaan väkeen saakka.

      Poista
  15. Siis olen iloinen, että keskustelu kääntyi Hilja Haahteen, en yksin tuon Kotia kohti -romaanin vuoksi, vaan vähän kuin vastapainoksi rivojen runojen syvälliselle tarjoamiselle.

    Haahdeltahan on muutama kaunis virsilaulukin, että tulee tämä hengellinen puolikin mukaan tähän keskusteluun. Itse muistan veisanneeni lapsena rinta koholla, että Tule askele askeleelta, minun kanssani kulkemaan, tule ennen kuin joutuu yö. Kaunista ja lohdullista Haahtea, ja tämä Haahti oli muistaakseni ensimmäisen suomalaisen naiskirjailijan tytär, Hahnssonin.

    Vaan ajatelkaa Aulikkia, ratavartijan huostaanotettua tytärtä, joka runoili myös, vaikkei saanut kotoa varmaan samanlaisia eväitä kuin Hilja Hahnsson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo virsi on lempivirteni, yksi niistä jotka muistan. Nykyiset virsikirjat voivat heittää kompostiin, tekstien uusiminen on syy, jonka vuoksi ikinä en voisi ryhtyä niityllä kirmaavaan lehmään tai luterilaiseen kirkkoon. Jos valita täytyisi, niin Mansikki on kuitenkin melko kaunis, jos oikealla silmällä osaa katsoa.


      Huomasin muuten, että Haahti oli syntynyt 1874, 30-vuotias oli vuonna 1904. Kukaan ei ole voinut olla niin vanha!

      Poista
    2. Monet virret ovat kauniita, mutta niin ovat monet muut runotkin. Tuo Kolehmaisen runo esimerkiksi on kaunis ja upea! Eihän semmoinen voi olla rumaa, mikä on olemassa ihmisten elämässä niin tärkeänä tapahtumana!.

      Poista
  16. Hyvän yön kappaleeksi aika synkkä kappale. En sitä synkkien sanojen vuoksi valinnut, vaan koska siinä on voimaa, se on yksi lempikappaleitani siinä kuin "tule kanssani herra Jeesus" tai "tule askele askeleelta", tai moni muu.

    Son House kertoo kuolinviestistä: Death letter blues.

    VastaaPoista
  17. Piti oikein katsoa Googlesta, tarjoaako nykyaika eroottisia tai sen tapaisia runoja. Löysin itselleni oudon runoilijan, nimi oli Heli Slunga ja hänen runokirjansa "Orjan kirja".
    Näin pudottelee Slunga:

    Onko minun syyni
    että tällaiset sääret
    menevät hukkaan toppahousuissa
    Pohjois-Pohjanmaan pimeässä
    ja että kylän 17-vuotiaat kollit ymmärtävät
    sen aviomiestä paremmin (olkootkin lestadiolaispenikoita).

    Niinpä annan heidän astua minut,
    tuhria rintani moporasvaan ja purra fritsuja
    kun Jumalan kasvojen edessä otettu
    aviomies hakkaa puita tai lämmittää saunaa.

    No joo. Ei tämä kyllä oikein sytytä.

    Netissä kerrotaan myös vanhoista kansanrunoista ja siellä kyllä kulli kelkkuu ja vittu vilkkuu. Niinpä noita runoja sisältäviä teoksia on sensuroitu jo 1700-luvulta lähtien. Muistan lukeneeni jostain Lönnrotin kertoneen, että Karjalan naiset lausuivat hänelle niin kovia panorunoja, että Lönnrotin piti välillä vetäistä käteen nurkan takana. Voi olla legendaakin, mutta en ollenkaan ihmettelisi.
    Roman Schatzin ja Pertti Jarlan vuonna 2010 julkaisema tietoteos "Käsikirja" kertoo, että 98 prosenttia miehistä onanoi ja kaksi prosenttia valehtelee. He myös siteeraavat vuonna 2008 ilmestynyttä tutkimusta, joka osoittaa, että sekä naisten että miesten itsetyydytys on moninkertaistunut kahden viimeksikuluneen vuosikymmenen aikana. Vastaavasti "oikea" seksi vähenee koko ajan. Niinpä herrat lainaavat itävaltalaista kirjailijaa ja lehtimiestä Karl Krausia (1874-1936) joka sanoi: "Nainen on toisinaan melkoisen käyttökelpoinen itsetyydytyksen korvike. Se vain vaatii rikkaan mielikuvituksen".
    Eikä kirja unohda uskontoakaan:"Jos Jumala ei haluaisi meidän masturboivan, hän olisi antanut meille lyhyemmät kädet", sanoo amerikkalainen näyttelijä George Carlin.
    Kirjaa saa lainaksi lähimmästä kirjastosta.

    Rikun kanssa olen samaa mieltä virsistä. Ei niissä ole entisajan harrasta tunnelmaa ja kun lehtiuutisten mukaan seuraaviin painoksiin otetaan muutama Juicen teksti ja pakollinen mamu- ja homovirsi, voidaankin siirtyä virsilaulannassa suoraan pornoralleihin.
    Itsekin muuten lauloin lapsena Iineksen mainitsemaa Hilja Haahden virttä. Siinä on jotain suunnattoman lämmintä ja turvallista.
    Ja Tapsalle tiedoksi, että Possu panee-runoni syntyi 17 minuutissa. Katsoin oikein kellosta.

    VastaaPoista
  18. Tämän tarjoaa teille Hilja Haahti (huomatkaa nuoren neidon pakahdetettu poven polte, lemmen tuska ja rinnassa riehuva kaipuu kauas pois, niin kauas että pääsee lähelle):

    Ma kynnän pellot ja kasket kaadan,
    Ma kangin, kuokin ja työssä raadan,
    Mut eipä uutterin toimikaan
    Saa rinnan polttoa taltumaan.

    On kuin en ilmaa ma täällä saisi,
    Vaan kaikki painaisi, ahdistaisi;
    Nuo viidat, nummet ja laaka maa,
    Ne mieltä, katsetta uuvuttaa.

    Oi kallioita ja saarimaita
    Ja merta, aaltoja vaahdokkaita!
    Oi kotiseutua, armastain!
    Niin, sinne, sinne mä mielin vain!

    Ma syämin riemusta sykkiväisin,
    Vapaana myrskyssä temmeltäisin,
    Kuin sorsa purteni oiva uis,
    Ja rinta paisuis ja laajentuis.

    Ves'linnun hauska on lainehella;
    Laps saaren kärsivi manterella.
    Oi raitis kaunoinen saarimaa,
    Pois sinne tahdon ma kiiruhtaa!

    VastaaPoista
  19. Runkkaamisesta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Ainakaan minulla. Mutta perinteisessä panossa on se puoli - en tiedä onko se välttämättä hyvä puoli - että voi jutella kumppaninsa kanssa ko. aktin jälkeen. - Ps. Kyllä käteenvedossakin tietysti näin voi tehdä jos viitsii opetella viittomakielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut meistä rupattelevat tulevan kumppanin kanssa ennen aktiakin. Usein se on jopa edellytys aktille.

      Poista
    2. Niin, no amatööreillä on tietysti omat tapansa. (Ja usein se kieltämättä myös pukee heitä.)

      Ps. Minkäs takia minä nyt taas tähän aikaa olen hereillä. No, selkä herätti.

      Poista
  20. Mikis hei!
    Tunnen vaivasi jo vuosikymmenten takaa. Olen ollut välilevyjeni takia sairauslomalla varmaan yhteensä yli puoli vuotta. Minulla oli aikoinaan Kokkolassa luottoparantaja, joka yhdellä päättäväisellä liikkeellä painoi levyn koloonsa ja tuska helpotti heti. Ikävä kyllä hän kuoli pari vuotta sitten.
    Mutta kannattaa ottaa yhteyttä Kaustisen kansanparantajiin. Aloita vaikka täältä: http://www.kaustisenjasenkorjaus.fi/9
    Kaustiselta voi aina kysyä, olisiko tuskan taltuttajaa, hirmukivun lievittäjää. Itse olen nyt jo kolmisen vuotta pärjännyt yhdistelmällä Sirdalud ja Burana 600. Vielä tilkka konjakkia, että jää hyvä maku suuhun ja hetkeksi petiin. Sitten varovasti oikein, oikein varovasti venyttelyä ja kevyttä tassuttelua. Tämä auttaa minulle, kun ei pullistuma ole päässyt pahaksi.
    Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, etteivät lääkärit voi välilevy-ongelmalle mitään. Leikkausta ja selän jäykistämistä ne kyllä ehdottavat, mutta kannattaa miettiä tarkasti, ennen kuin suostuu. Noissa leikkauksissa tahtoo puukko lipsua...
    Itse siis luotan kansanparantajiin. Jos yksi ei auta, haen toisen. Omien kokemusteni mukaan parhaat niksauttajat löytyvät siis Kaustiselta. Paikkakunnan nimi kuuluu sikäläisittäin "Kaussinen". Mene siis Kaussiselle, jos ei muu auta.

    VastaaPoista
  21. Muistaakseni van Vaaria aikoinaan kehuin - ihan syystä - että "hän osaa kahtatoista eri kieltä. Ja kaikkia myös viittoen".

    Olen pahoillani, mutta tämän kohteliaampi en osaa olla kenellekkään.

    VastaaPoista
  22. Jotenkin järkyttävä tuo Tapsan runolöytö. "Mut eipä uutterin toimikaan Saa rinnan polttoa taltumaan". Sehän on kuin oppikirjoista, joissa neuvotaan harrastamaan jotain "korvikeaskartelua", jos housut alkavat liikaa pullottaa. Herra John Harvey Kellogg (1852-1943) keksi nimeään kantavat aamiaismurot, jotka kuulemma ovat hyvää "jarrua" teini-ikäisille. Niiden vaikutus perustuu siihen, että sopiva määrä kuona-ainetta suolistossa estää liiallista kiihottumista.

    Hilja Haahden aikaan neidot todella kaipasivat romantiikkaa ja tietysti seksiäkin siinä sivussa. Voi, miten erilaista onkaan nykyinen aikamme...

    VastaaPoista
  23. Tiedän, mitä tarkoitat noilla "lipsuvilla puukoilla". Ei kukaan kirurgi mielellään lähde leikkaan selkää...

    Minulle tämä on kolmas Pullahdus. Ja siinä mielessä pahin kun se rankaisee ikääntynyttä rankaa (näemmä) pahemmin (kuin ennen). Kipukynnykseni on hyvin korkea, en minä tähän menehdy, nyt meneekin jo paljon paremmin kuin noin III viikkoa sitten. (Silloin meni tosi huonosti.) - Äsken lopetin keskushermostoon vaikuttavan kipulääkkeen nauttimisen, ja eilen sellaisen joja vetää maksan sököksi jos sen kanssa ottaa alkoholia... Tänään siis otan! Ja kirjoitan näitä kommentteja!

    Ps. Lyrica on hyvä lääke. Myös kipuun. (Mutta ei sekään tosiaan minun tapauksessani juuri mitään auttanut. Pahimmillaan sitä vaan itki ja itki, ilman kyyneliä ja ääntä. Koska sattu.) (Nyt tässä ei ole mitään hätää enää. En minä tässä olisikaan jos minulla kamalasti hätää olisi.

    VastaaPoista
  24. Kuulkaapas rakkaat ystäväni... oletteko koskaan kävelleet Helsingissä jouluaaton aattona kun on satanut isoja lumihiutaleita? Minäpä olen.

    "Tänäänkin olen muualla. Juon glögiä Telakkatienkadulla, tai ties missä, tämä on Laivakoira, Bremen-laivan jugendtyylinen mainosplakaatti seinällä. Baaritiskillä kolme häiskää jututtaa balettitanssijan näköistä huoraa. Olen heille kateellinen, kaikille, enemmän syyttä kuin syystä. Kalja haisee kumille kuin väsyneet kenkäni. Kai minua painaa ikä, olen jo keski-ikäinen. Paavalinkirkon torni minut tänne johdatti kuin majakka Majakovskin maailmaan. Gloriaa Sulle Oi Iesus N.R.I. Räntälumi sulaa vaatteisiin kuin sokeri. Haisee menneisyydelle vaikka on kuin olisi putkahtanut maailmaan vastikään vasta. Pimeässä kävelin katua joka ei ottanut päättyäkseen, se oli kokemuksena epämiellyttävä, sitten löysin Tehtaankadun. Hän on runoilija, ja hänen tyttöystävien suussa on DEM/DER/DAS kuin kapakalaa. Hän ei osaa ääntää kieltä. Muistiinpanonsa hän on vanginnut siniruutuisten vihonsivujen gininhajuun. Aamulla lampaat määkivät sen kun ehtivät ensimmäisinä. Olla yksin, hän ajatteli, on kuin söisi fosforia tai ampuisi Naganilla puhelintolppien keraamieristeitä. Hänelle ei myyty postimerkkiä R-kioskilta, ei edes sanottu miksei. Sergeil -torilla hän kätki kukkaruukkuihin hassista. Hän tunsi itsensä myrtyneeksi ja jatkoi matkaa muualle. Hänen jalkojensa alla eli scheeferintalja. Hän oli yksin, oi Jumalat kuinka yksin, mutta ei halunnut tehdä siitä numeroa. Lukion kuusi nelosta ja kaksi kymppiä (loput seiskoja) riittivät hänelle. Hän tajusi onnettomuuden ensi askeleet, kun kuuli ne, mutta ei välittänyt. Tukholmassa hän vietti päivät maauimalassa katselemassa kylpeviä tyttöjä, vesi oli +22 ja luki Blakea ja Strindbergia. Odotti, mitä tapahtuu. Odotti."

    VastaaPoista
  25. Viitaten Kolehmaisen mainioon runoon ja lausumiin - siis Lönnrothan karsi valtavasta materiaalista vain osan senaikaiseen julkisuuteen, ja osa jäi tuolloin julkaisemtta, näiden joukossa juuri nuo karjalaisten laulumaitten riemukkaat vittu- ja kullirunot.

    Näitä Eliaksen seksirunojahan on koottu Lönnrotiana 17 -kokoelmaan, jota ei ole julkaistu, ja näissä Lönnrotin Erotica-runoissa on mm. tämä hauska runo, jon ka kopioin tähän teille aamun virkistykseksi ja hyvän päivän toivotukseksi:

    "Hei kyrpä heräjä kyrpä/ tämän pijjan pillun peälle/ tämän lapsen lantioille/ tämän peipposen perälle./ Nouse nokko seiso seipo/ mammon makkara ylene/ nouse nuorin nostamata/ tervaköysin tempomata./ Jos et nouse niin mie nojjun/ jos et kiihy niin mie kiruun."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka Melaranta alias Maalainen blogissaan:


      "Yksi blogimaailman mestareista on Ikkunaiines, joka pitää hovia. Hänellä on nokkelia hoviherroja, joista yksi kirjoitti oheisen runon kommenttina Iineksen blogikirjoitukseen."

      Poista
    2. Nokkelia hoviherroja... jos minut lasketaan heihin, kuten rohkenen olettaa, niin tuhannet kiitokset maalaisserkulle kehuista!

      Poista
    3. Tämä tuokin mieleeni antiikin ajan mestarikirjailijat ja vaikkapa Trimalkian pidot, jonka kirjoitti keisari Neron hoviherra Petronius Arbiter! Kerrassaan loistava satiiri ihmisen raadollisuudesta. Suosittelen!

      Poista
    4. Kiitos suosituksesta... kipaisin penkomaan kirjahyllyjeni uumenia ja löytyihän se, ostettu vuonna 1975.

      Poista
  26. Tämäpä on yllätyksien aamu! Ensin Iinekseltä tuo riemukas runo ja kun katsoin päivän Hesaria netissä niin mitä kummaa: "Eläkkeellä oleva Hannu Sorri ihmettelee, että avioliiton erotiikasta ei puhuta. Avioliitossa elävät puhuvat jaetuista kotitöistä mutta eivät seksuaalisuudesta.
    "Liitto perustuu erotiikkaan. Jos sitä vähätellään, avioliitto on menossa lyttyyn", Sorri sanoo.
    Lainaus on nettilehden pääuutisesta, joka käsittelee eläkeikäisten avioliittoja ja eroja.
    Mutta että Hesarissa kirjoitetaan, että erotiikka olisi heteroavioliitossa jotenkin tärkeää! Ovatko lehden kaikki tiukkapipoiset femakot yhtä aikaa lomalla vai kuinka tällaista pääsi tapahtumaan? Jo monet vuodet olemme saaneet lukea, kuinka patriarkaatti pakottaa naisparat jakamaan parastaan, vaikka ei yhtään tekisi mieli ja kun ei se mieskään ole mikään Tauno Palo. Naisia on kehotettu voimautumaan, paiskaamaan pillua vonkaavat äijät pellolle ja hankkiutumaan suhteisiin toisten naisten kanssa, koska siellä on niinku hellempää, niinku, tiedättex.

    Mukava kuulla, Mikis, että alkaa helpottaa. On se tuo selkäjuttu niin saatanallinen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

    VastaaPoista
  27. Järnefeltin maalaus "Pyykkiranta" on Kolhon Kotisaaresta taustanaan Kaijanselkä josta on yhteys Käkijärveen ja olisiko niin että siitä lähtevän puron, Käkipuron varrella blogistin isä asusteli viimeiset päivänsä.

    Kirjeen moraalinen kannanotto "laillistamaton yhdyselämä" kertoo ajan hengen joten huostaanoton viimeiseksi niitiksi ja vanhenpien raskauttamiseksi riitti nykykäsityksen mukaan varmaankin aika vähäpätöinen asia.




    Aulikki "tyttönen" taitaa olla Kolen ikäluokkaa joten tutkivana historioitsijana ja vt. lettutieteen vihtorina varmaan selvittää parilla kyläkäynnillä asian oiken tolan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei isä asustellut Kolhossa eikä Käkipuron varrella milloinkaan. Kolho mainittiin ratavartijan tyttären holhoojan kotipaikaksi.

      Laillistamaton yhdyselämä koski siis tyttären holhoojaksi nimettyä naista, ei ratavartijaa, joka eli kunniallisessa avioliitossa Emmansa kanssa.

      Poista
    2. Elikkäs, asusteli Vilppulassa "jonkun" puron rannalla. Vilppulaan jonne kertomasi mukaan isäsi tuli haudatuksi. Kolho on yksi sen kylistä.

      Sitä vaan että tuossahan "laillistamaton yhdyselämä" yhdistettiin vain ajan henkeen.

      Poista
    3. Ei Kolho vielä mitään, mutta kun siellä on semmoinenkin kylä kuin Loilan kylä.

      Minun isäpappani vanhempien tilukset olivat muualla kuin Kolhon Loilassa, ne olivat ison järven rannalla, johon juoksi monta puroa.

      Juuri harmikseni lueskelin mainitussa ruskeassa mapissa olevia näidenkin tilusten asiakirjoja, kun kolme veljestä tappeli tilusten jaosta ja järverantatonttien osittamisesta. Noistakin asiakirjoista saisi pienen romaanin.

      Poista
  28. Hesarin juttu oli hyvä. Kaksi onnellista kuusikymppistä uusliitossa, ja liitto perustuu nimenomaan seksiin. Jutussa sanottiin, että kuusikymmpiset ovat intoutuneet solmimaan uusia liittoja ennätysmäisesti, trendi on edelleen nouseva.

    Näin se menee. Ja itse ajattelen niin, että seksi on onnellista, jos suhde toimii henkiselläkin tasolla. Molemmat joko toimivat tai eivät toimi - muutoin ei olla tyytyväisiä. Ehkä viisi-kuusikymppinen osaa jo katsoa kumppaniaan ja tietää lähes heti, onko toinen sopiva. Ei ryhdy suhteeseen, jossa kokee olevan valittamista.

    Tuota tiukkapipoisen femakon käsitettä kyllä pitäisi hieman miettiä tarkemmin, Kolehmainen! Ei feminismi ole miesvihaa, vaan ihmisrakkautta tasa-arvon pohjalta. Ylilyöntejä voi olla, mutta suurin osa feministeistä on mukavia ja lämpimiä naisia suhteessa kumppaniinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista kuinka vanha olen. No vähintäin 36 tai 63. (Ihmettelen että miks en oo 24 tai 42?) Mutta mitä seksiin tulee, niin mitä siitä? Ja miksi minun siitä pitäisi olla kiinnostunut? (kuulee kuulotorveensa että seksi = panemista) Ai jaa, se muuttaa asian toiseksi. Mikset heti sanonut, mulla seisoo jo, missä ne tytöt piileskelevät? Seksiä seksiä, ei me vanhukset keksiä iltateen kanssa tarvita vaan seksiä! Antakaa meille pari PupuTyttöä! Mutta ei enempää. Ettei pumppu pamahda. Tai jakajan hihna lyö tyhjää.

      Poista
  29. Kävin tsekkaamassa Tulva-lehden kotisivuilta feminismin nykytilan:

    Kompromissitonta miesvihaa 2000-luvulle

    Mitä annettavaa juuri suomennetulla SCUM-manifestilla (1968) on nykyajan feministeille? Akuliina Saarikoski ja Antti Nylén kertovat.

    MIES ON BIOLOGINEN ONNETTOMUUS, kävelevä surkastuma, emotionaalisesti rampa, täysin kykenemätön empatiaan. Kaikki mihin mies koskee, muuttuu paskaksi. Mies on epätäydellinen nainen, jota riivaa pillukateus. Miehet eivät ole parannettavissa, vaan heidät tulee tuhota. SCUM taas on joukko itsenäisiä, röyhkeitä naisia, jotka ovat ottaneet asiakseen miesten täydellisen tuhoamisen.
    Akuliina Saarikoski ja Antti Nylén,minkä takia SCUM-manifesti on feministisissä piireissäkin niin huonosti tunnettu?
    Akuliina Saarikoski: Se on kyllä hämmentävää, koska se on feministisistä teksteistä ehkä tärkeimpiä. Mulle se on tosi tärkeä ja tiedän monia, joiden elämän se on muuttanut.

    VastaaPoista
  30. Tulva on hauska huumorilehti, joskus sitä sellaisena katselen. Totta siinä on ei mikään.

    Luulen, että hallusinogeenit aiheuttavat tiloja, joissa asia voi olla itsensä vastakohta. Tai yksi ihminen voi samanaikaisesti olla kaikkea.

    Mitä femiiniä löytyy lehden pääsivulta, onko feminismi sittenkin sitä, että nainen on Arska?

    VastaaPoista
  31. Tämän hetken feministit siis päättivät julkaista suomeksi tuon SCUM-manifestin saadakseen hiukan värinää toimintaan. Oli tosiaan jo korkea aika!

    Mutta tehdäänpä ajatuskoe. Persut julkaisevat NUIV-manifestin, jossa todetaan, että "somalit ovat biologinen onnettomuus" jne. Tai Laasaslaiset MIES-manifestin, joka ilmoittaa kaikille, että "naiset eivät ole parannettavissa vaan heidät tulee tuhota".
    Ei varmaan kukaan puhuisi vihapuheesta, eihän? Miten voisi, kun kerran miehiäkin voi rauhassa kutsua "käveleviksi surkastumiksi". Ja tappokehoitus perään.

    Selailin hiukan Tulvan saamaa postia ja löytyi sieltä tällainenkin viesti:

    Ylen toimittaja Anna Karetvuo oli käynyt Somaliassa ja somalimaassa ja tehnyt aiheesta reportaasin. Somaleja edustava Warda Ahmed kommentoi:

    Näin uhriuttaminen toimii

    "En tunnistanut maata jutun perusteella omakseni.
    Juttu on alusta loppuun samaa paatoksellista jauhantaa, jossa nostetaan jalustalle keskiluokkainen eurooppalainen feminismi ja tarkastellaan sieltä nenänvartta pitkin epäonnisia etelän siskoja, joita länkkärifeminismi ei ole vielä tavoittanut. 
    Jutussa sivuutetaan täysin ihmisten oikeus edustaa itseään, käytetään puheenvuoro heidän puolestaan ja esitellään heidät heikkoina ja alistettuina.
    Ei enää näin, eihän?”
    Warda Ahmed

    Meidän feministeillemme ei riitä mies/nais-vihan jatkuva ylläpito ja etuoikeuksien hankkiminen kotimaassa, täytyy päästä myös kiusaamaan mustia ihan Afrikkaan. Siellä he sitten ainoan oikean aatteen edustajina kulkevat takki auki syyllistäen paikallisia naisia.

    Ja sitten vielä sanotaan, että, "feminismi on ihmisrakkautta tasa-arvon pohjalta".

    Olen samaa mieltä Rikun kanssa siitä, että Tulva on huumorilehti, mutta miksi sitä ei sanota lehden kannessa? Muistaakseni edesmenneessä "Pahkasika"-lehdessä sanottiin näkyvästi, että kyseessä on huumori, jota ei todellakaan pidä ottaa todesta.

    VastaaPoista
  32. Minä en ole juurikaan lukenut Tulvaa, nyt selailin mutamia numeroita. Yllätyin teinimäisestä ulkoasusta ja stadisykkeisestä stailista.

    Entä ne älykkäät yhtäläistä ihmisarvoa kannattavat naiset, jotka eivät ole stadista eivätkä kovin rock? Veikkaan, että he ohittavat tämän metrosykkeisen androgyynilehden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta lehti minustakin vaikuttaa. Tekijäkunnassa runsaasti ihmisiä, jotka omassa sukupuolisuuden määrittelyssään pyörivät kuin hyrrät sukissa, pysyvätkö itsekään menossa mukana. Lukijat tietämättömiä nuoria opiskelijanaisia, joille Sipoon voisi myydä Pariisina.

      Poista
    2. Voi olla toisaalta sääli feminismin aatteelle, jos muutamat androgyynisesti orientoituneet ihmiset omivat koko aatteen. En oikeastaan ihmettele, että tässä yhteydessä puhutaan jopa miesvihasta.

      On myös naisia, jotka näkevät kirkkaasti sen, että tasa-arvo ei ole vielä toteutunut edes Euroopassa, mutta jotka eivät halua androgyynisellä melskeellä hoitaa asioita.

      Miksi nuo naiset eivät luota siihen, että nainen ansaitsee tasa-arvon omana sukupuolenaan, ei miestä matkien, ei osoittamalla, että käy miehestä ja on miehen veroinen.

      Se mitä olen itsekin irvaillut ja tulen vastakin irvailemaan, on kaikki turha keikistely, joka on epämukavaa naiselle, kuten piikkikorkokengät ja kireät korsetit ja pullistimet. Ja itsensä tarjottimelle asettaminen.

      Poista
    3. Tuo Tulva on itse asiassa nykyajan Tiedonantaja. Kuten edeltäjänsäkin se yksin omistaa ainoan oikea totuuden ja julistaa sitä taukoamatta, samoja asioita toistaen uskovaislaumalleen. Tulva ilmoittaa levikikseen 3000 eli onhan se aika marginaalinen lehdykkä. Toisaalta se tavoittaa juuri ne vaikutusvaltaiset naiset, jotka hyvällä palkalla voivat aatteensa avulla rankaisematta kiusata muita ihmisiä. Vähän veikkaan, että muuan entinen presidenttikin kuului Tulvan lukijoihin ja tukijoihin.

      Somalialaisen Warda Ahmedin lausumassa tiivistyy mielestäni koko tämän ajan feminismin olemus pikkuisen lausetta muuttamalla: "Feminismi sivuuttaa täysin ihmisten oikeuden edustaa itseään, se käyttää puheenvuorot heidän puolestaan ja esittää heidät heikkoina ja alistettuina".

      Poista
    4. Voin sanoa omasta puolestani, että en kannata Tulvan kaltaista ahtaasti orientoitunutta androgyynilehteä ollenkaan - minusta lehti on luotaantyöntävä, vastenmielinen julkaisu, ush!

      Silti pidän itseäni mitä suurimmassa määrin feministisesti suuntautuneena ihmisenä yksinkertaisesti sen vuoksi, että en näe suuria eroja sukupuolten välillä. Lähinnä on vain seksuaalinen eroavuus. Muuten minusta mies on yhtä heikko kuin nainen ja nainen yhtä vahva kuin mies.

      Poista
    5. Tieto feministisestä suuntautumisestasi ei liene suuri uutinen kenellekään lukijoistasi. Hyvä kuitenkin, että tunnustat naisen ja miehen biologisen eron. Tulvalaisten mielestähän sukupuoli on vain "sosiaalinen konstruktio", jota voi tarvittaessa mielin määrin muuttaa.
      Laillasi en näe suuria eroja sukupuolten välillä, ihmiset ovat erilaisia, siinä kaikki. Olen tavannut heikon oloisia naisia, jotka tarpeen tullen pistävät puoli pitäjää polvilleen ja niin heikkoja miehiä, ettei edes vaimon/äidin apu auta heitä pysymään pinnalla.
      Ylipäätään "naiset sitä ja miehet tätä"- keskustelu on aivan turhaa. Ihmiset ovat sitä tai tätä, eivät sukupuolet.
      Monet tuntemani naiset kertovat ajattelevansa samoin. He eivät halua olla tai tunne olevansa jotenkin alistettuja. Jopa naiskiintiöillä on feminiiniset vastustajansa. Tuttu yrittäjä, tosi ripeäliikkeinen nainen jaksaa pauhata siitä, kun häntä pyydettiin kaupunginhallitukseen,. koska naiskiintiöstä puuttui yksi. "Minä en saatana lähde sinne kiintiöpilluksi", tuo suorasanainen yritysjohtaja ärähti. Kerran, ottaessamme hiukan kuppia yhdessä hän sanoi ihmettelevänsä niitä naisia, jotka oikein hartiavoimin kiilaavat itsensä kiintiövirkoihin ja valittavat naisten vähyyttä liikkeenjohdossa. "Ei kai kukaan ole pätevä talousjohtaja vain siksi, että hänellä on tissit", hän kerran muotoili. En oikein voinut väittää vastaankaan.

      Poista
  33. En vaivaa päätäni perifeerisillä jutuilla. Pääni kapasiteetti on ihan liian pieni siihen. Vaikka vasta minä juuri äsken heittelin tätä marxilais-leninismiä aivopimuistani pois. Mutta juuri siksi... Minkä vitun takia mun sinne nyt yhtä-äkkiä jotain toista saatanan paskaa pitäisi tallentaa?

    En oikein ymmärrä.

    VastaaPoista
  34. Jos minulla olisi kamalasti rahaa, esimerkiksi RahaAutoMaattiyhdistykseltä saatua, perustaisin lehden jonka nimi olisi "Vulva". Ja se puhuisi vain Tonavan suiston vedenkorkeudesta. Tai välillä toimittajattaret tietysti matkailisivat maailmalla, kävisivät esim. ihmettelemässä Venetsiaa. Ja söisivät siellä pizzan. Jonain toisena kertana he kävisivät Pragassa ja ihmettelisivät Vltavaa.

    VastaaPoista
  35. Joskus 80-luvulla televisiossa oli kaikenlaisia sankarimatkailijoita. Mtv:llä oli se pianoakin soittava äijä, joka aamutelevisiossa raportoi Brasiliasta tai mistä milloinkin. Sellainen viiden minuutin raportti siitä, kuinka hiekkarannalla on mielenkiintoisia ötököitä tai kuinka hyvää on nuotiokala yhdessä paikallisten kanssa.

    Folke West saattoi matkata (90-luvulla?) oman tuotantoyhtiön laskuun. Minun laillani ohjelmiaan katsoivat monet vain Folken iloisen humalan vuoksi. Parhaita olivat kohdat, jossa juontaja hieman horjahti tai alkoi oikein pahasti sammaltamaan.

    VastaaPoista
  36. Folke West matkoillaan lähinnä ihmetteli itseään. No, mikäs siinä, matkaohjelmia siihen aikaa ei juuri muita ollut. Hän menetteli. (Ja menettelihän meillä ministerinäkin muuan Urpo Leppänen.) Haituvia heille.

    Minä nimittäin ajattelen ihan oikeasti sitä että miksi en halua olla aina oikeassa? Vaikka väittelenkin... No, kun on oikeassa, on oman totuutensa vanki; ei sitä voi muuttaa. Mutta kun on väärässä (vähän vaan, vähän) on vailla mitään sitoumksia. Eli on Vapaa!

    (Vittu, jos Totuus on näin Yksinkertainen, niin ihan turhaan luin yli 10.000 sivua Kiergekaardia... enemmän, kun hän edes kirjoitti. Ja kaikki Rauno Räsäsetkin!)

    VastaaPoista
  37. Huomio, huomio kanslaiset! Saapasmaasta on tänään, tai oliko se eilen, samantekevää, saapunut erittäin vaarallinen henkilö. Suomeksi hän käyttää nimimerkkiä Sari, muulloin सारी. Kansalaiset, jos näette hänet (niin poistukaa mitä pikimmin pois paikoiltanne (valmiinanne, Hep). Tärkeintä on että teillä, suomalaiset, säilyy katsekontakti häneen. Vasta 150 metrin päästä (jos teillä on suojakypärä) tai 250 metrin päästä (jos teillä ei ole kypärää) voitte huudella hänelle: "Zau Beibi, Zau".

    VastaaPoista
  38. Tänään muuten myin asuntoni. Ensikuussa muutan Jyväskylään. Ajattelin, että juhlin tätä pullollisella punaviiniä. No, nyt on juhlat sitten juhlittu. Eikä sev väliä.

    VastaaPoista
  39. Saapasmaan सारी, tuo vaarallinen ja viehko nainen, on saapunut jo monta päivää sitten Suomeen ja lilluu varmaan parhaillaan sinivalkoisissa vesissämme saunan höyrystämänä, rakkaan sukunsa hoivaamana. Kivat hänelle ja paljon kantarelleja ja herkkutatteja! Toivottavasti hänestä kuullaan pian, jahka elämänsä typistyy sen verran, että ehtii koneen ääreen.

    VastaaPoista
  40. Onnea vaan asunnon myyneelle! Minä olen miettinyt samaa jo monta vuotta. Mitä kummaa teen Pikkukaupungissa, kun lähimmät ystävänikin asuvat muualla! Kaksi ystävääni myy parhaillaan asuntoaan etuovi.comissa, mutta kauppa käy huonosti, etenkin isojen asuntojen kohdalla. Pienet menevät kaupaksi.

    Voisin muuttaa isoon kaupunkiin, jossa on kulttuuritarjontaa ja palvelu pelaa ja lääkäri ja poliisi päivystävät iltaisin ja viikonlopuillakin. Täällä ei ole mitään palveluja iltaisin. Eikä mitään elämää. Paitsi netti. Ja televisio.

    VastaaPoista
  41. Sinuna miettisin, jos olisin sinä, muuttamista muualle. Olet liikaa pikkukaupungin (= kauppalan) vanki. Sinulle Porin suunta on huono, Pori on merkityksetön kaupunki, mutta Tampere sinulle sopisi. Se on tarpeeksi suuri kaupunki, sinne mahtuu, ja siellä on kaikkea, etenkin kulttuuria. Aivan kaikkea.

    Ps. Jyväskylä ei ole hyvä vaihtoehto. Se on kasvukeskus, mutta täynnä 16-26 vuotiaita mukuloita. He pörräävät. Jyväskylän ainoa hyvä puoli on, että siellä asuu mikis. (Mutta onko siitäkään, loppujen lopuksi, kellekään mitään iloa?)

    Ps. Jos minulla olisi vihamies, suosittelisin että hän muuttaisi Lahteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut Turkua, sillä sen tunnen. Tai paria rannikkokaupunkia, en kuitenkaan Poria, sillä se on kuiva kaupunki ja minulle aika vieras. Olen käynyt siellä oikeastaan vain saamassa äänihuuliini botox-pistoksia ja muuta toimenpidettä. Tamperetta en tunne ollenkaan, vaikka se ei ole kaukana, olen aina suuntautunut toisiin ilmansuuntiin. Minulle on kai Lounais-Suomi läheisin. Sitten on tietenkin pääkaupunkiseutu, jossa minun tyttäreni elää ilmeisen pysyvästi. Se minua vähän kiehtoo, kaikki on siellä aina auki ja tarjolla. Lapsen perään en kuitenkaan tahdo lähteä, mutta käytettävissä voin olla, jos tarvitaan joskus.

      Poista
    2. Turku on hyvä. Itse asiassa ensimmäisenä ajattelinkin sinulle juuri sitä. Sitten ajattelin että se on liian itsestäänselvä vaihtoehto sinulle. - Turku on hyvä. - Helsinginseutu on kelle tahansa hyvä. Mutta älyttömän kallista sieltä on ostaa asunto. Kannattaa mielummin asua vuokralla. Tai jos sattuu löytämään jonkun sokean pariskunnan, niin muuttaa salaa heidän luo. Näin voi asua ihan ilmaiseksi. :)

      Poista
  42. Minä olen käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Sillä ei sinällään ole merkitystä; Lumijoella oli uusia beessinvärisiä omakotitaloja meren rannalla, Hirvensalmella samanlaisia oli järvenrannalla. Esim. Rovaniemellä olen käynyt noin 5-6 kertaa, mutta en yhtään tunne sitä kaupunkia. Minusta se on kamalan viluinen. Mutta olen asunut monella paikkakunnalla, ja sitä kautta tutustunut lähiseutuun. Kainuun mielestäni tunnen. Samoin Pirkkalan. Ja Kanta-Hämeen. Ja Etelä-Savon. Ja Turun ja Helsingin. - Suomi ei ole iso maa.

    VastaaPoista
  43. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, kun uusi kirjoittaja on poistanut kommentin! Kovasti olisit ollut tervetullut!

      Poista
    2. Jospa A. Rusko halusi vain demota sinulle, miltä kirjoituksen poisto tuntuu viisauksia janoavasta lukijarahvaasta?

      Poista
    3. Tämäkin vaihtoehto käväisi mielessäni. Silti on harmi, jos hän todella halusi sanoa jotain, mitä tahansa, sillä hän oli nainen profiilitietojen mukaan. Naisia kaipaan kovasti keskusteluun.

      Poista
    4. Noh, minä en poista kirjoituksia kuin äärimmäisen ahdistuksen vuoksi. Kauhuni on todellista, ja se kannattaa nyt uskoa. Tiedän itsekin vaikuttavani typerältä, enkä oikeastaan ihmettele, että kultturellit ja kovasydämiset pilkkaavat minua tästä herkkyydestä.

      Poista
  44. Nyt minä poistan itseni. Tietokoneen kaikista eri lohkoista. Ja myös USB-tikuista.

    c:\del\menepois...chkdsl.MTK.KOK.SDP.SKP/samperisoikoon.com

    VastaaPoista
  45. Hitsinpimpula, enhän minä sinua tarkoittanut, mikis, vaan yhtä naista, joka omassa blogissaan arvosteli julmasti kirjoituksensa poistavaa bloggaajaa. Menin vastaamaan hänelle ihan nätisti ja hän vastasi ilkeästi.

    VastaaPoista
  46. Täällä ykai nainen, tosin ei mitenkään täysissä sielun tai ruumiinkaan voimissa. Tulin juuri kotia suomenlomalta.
    Melekeen harmittaa, etten ottanut selvää missä Iines majailet ja tullut yllärikäynnille! Vaikka olen kyllä sellaiseen suunnittelmattomaan sosiaalisuuteen liian arka.

    Terveisiä Lappeenrannasta, josta lensin tänä aamuna. (Koneella, en itse)
    Oli kuin olisi käynyt venäjällä. Sitä sopottivata kaupungilla ja lennollakin ajattelin turbolenssien iskiessä, että toivottavasti ei satu mitään. En ikinä olisi pärjännyt sadalle venäläiselle, jotka olivat kitanneet väkeviä ainakin kaksi tuntia. Tai siis ei ihan kaikki venäläiset kai ryypänneet, vain ne muutamat, joita näin läheltä.
    Kunnioittavaa juopottelua ilman sivuoireita, jos vessajonoja ei oteta huomioon.

    VastaaPoista
  47. kunnioitettavaa
    kuten sanottu, en ole voimissani

    VastaaPoista
  48. Hei Sari, olisin kyllä tunnistanut sinut heti, jos olisit tullut meille yllättäen. Juttu olisi varmaan luistanut ja meillä olisi ollut taatusti hauskaa ja viihtyisää. Vaan noin periaatteessa - luoja varjele minua yllätysvieraista virtuaalitodellisuudesta! Olen kauhean arka tapaamaan teitä, ja siinä kait näkyy todellinen luonteeni, todellinen arkuuteni ja ujouteni. Seurassa kyllä viihdyn, kun siihen kotiudun ja vieraittenkin kanssa juttelen kyllä mielellänikin. PS Minulle voi aina kirjoittaa sähköpostiin ja voin kyllä antaa puhelinnumeroni, jos tuommoisia tilanteita tulee eteen.

    Lappeenrannassa on varmaan omanlaisensa hieman itäinen ja iloinen ilmapiiri.

    VastaaPoista
  49. Mikis!

    Varo muuten sen kaappikellon kanssa kun ensi kuussa lähdet muuttamaan. Siinä hötäkässä saattaa vihoitteleva selkä sprakata pahemman kerran. Tosin se lodduttaa että seuraavat lähes parikymmentä vuotta voi joka päivä juhlistaa muuttoa kypän vinukkapullolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoisessa, muutaman päivän peräisessä viinien sokkotestissä eivät edes asiantuntijat juurikaan erottaneet kympin pullon sisältöä 5-kympin litkusta. Miksipä siis minäkään - täysi amatööri alkoholin suhteen kun olen - maksaisin törkypullosta viisinkertaista hintaa? Kysyn vain. (Lähinnä itseltäni.)

      Ps. Kaappikello lähtee kyllä messiin mukaan. Älä Veikkonen huolehdi!

      Poista
    2. Tuo testi oli siis Hesarissa.

      Poista
  50. Mistähän arvasin tuon Iineksen vierasarkuuden? Olen kesän mittaan ajanut kahdesti kesäpaikkasi ohi ja kummallakin kerralla mietin, mitähän se tuumaisi, jos tulisin noin vain tervehtimään. Päädyin siihen, että luultavasti naputtelisit 112 autoni ilmestyessä pihaasi, ja jatkoin matkaani lähikaupunkiisi, jossa minulla on silloin tällöin asioita.
    Arkojen ja ujojen ihmisten säikyttely on minusta rumaa ja jos syyllistyn siihen niin vain vahingossa.
    Lappeenrannassa on tosiaan hiukan erilainen ilmapiiri kuin vaikkapa Turussa. En sano, että se olisi parempi, mutta erilainen. Olen kokenut Turussa muutamia niin hienoja hetkiä, että en jaksa sydämestäni nauraa turkulaisvitseille. Lappeenrannasta taas on kiva lähteä kanavaa pitkin Viipuriin tai saimaitse Savonlinnaan. Suosittelen lämpimästi kumpaakin suuntaa. Lappeenrannassa oli muuten Suomen ensimmäinen kunnollinen italialainen pizzeria, jota piti herra Adriano. Unohtumaton veikko!
    Sarille sellaisia terveisiä, että käväisin yhtenä viikonloppuna Roomassa ja siellä oli jotain 35 astetta lämmintä. Ei se ole minun paikkani, vaikka lähisukulaiseni asuu siellä ja väittää viihtyvänsä hyvin. No makunsa kullakin, sanoi kissa, kun ****** nuoli, Ja kyllä ne italianot ovat hiukan liian meluisia minun makuuni. Muuten kyllä ihan mukavaa porukkaa.
    Hiukan ihmettelen Iineksen voivottelua pikkupaikkakunnan ankeudesta. Auto on keksitty, samoin juna ja lentokonekin. Niillä pääsee tarvittaessa nauttimaan yläkulttuurista, alakulttuurista, seksistä, juopottelusta, mistä vaan. Maailma on kylä!, Vilkaisepa joskus lentoyhtiöiden tarjouksia. Viikon eläkkeelläsi käväiset Lontoossa, Roomassa, Bukarestissa, Pariisissa ja asut perillä hyvässä hotellissa. Lentäminen on suorastaan ilmaista, samoin eläkeläiselle junalla ajelu Suomessa. Eikä bensaankaan paljon mene, kunhan malttaa ajella alle satasta.
    Pikkukaupungissa saa olla rauhassa liikenteeltä, kaduilla vellovilta jalkapallofaneilta, rokkikonserteilta ja turistibusseilta. Jos maailmaa kaipaa, avaa netin ja se on siinä. Ja jos siis haluaa maailmalle livenä niin ei kun netistä halpa piletti ja matkaan. Minua ei mikään mahti saisi lähtemään pikkukaupungistani asumaan johonkin Helsinkiin, Turkuun, Jyväskylään tai edes Tampereelle, joka mielestäni on tuon joukon sympaattisin. Pieni on kaunista, sanoo "Tädillä on tiukin pillu"-yhdistys mainoksessaan ja siinä yhdyn mielelläni mainoksen sanomaan.
    Porista olen Iineksen kanssa samaa mieltä. Sinne ei normaali ihminen voisi muuttaa. Kun katselee ympärilleen siinä keskustorilla, luulee olevansa DDR:ssä. On niin harmaata betonilaatikkoa, että oikein tulee hiki kun tekee mieli muualle. Mutta kun sieltä ajelee Kristiinankaupunkiin, tuntee tulevansa läntiseen kulttuuripiiriin. Viimeistään Kissanpiiskaajankujalla käväisee mielessä, että mitähän tuollainen pieni puutalo maksaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on hauskaa. Joskus maatessani riippukeinussa mökillä läppäri sylissä olen miettinyt, että mitä, jos joku Char, Sari tai mikis tai Riku tai kuka tahansa muu blogituttu kävelisi meidän rinnettä ylös muina miehinä ja huikkaisi että hei Iines, tulin teille päiväkonjakille. Varmaan tipahtaisin riippukeinusta ja pötkisin viereiseen metsään.

      Kolehmainen, minä en ole yksinliikkuja, jonkalaisia kadehdin suuresti. Johtuu osaksi tästä puhesairaudestani, puheen pätkimisestä, joka voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Useimmiten pieni puhe tulee aivan hyvin, mutta kun innostun ja pidennän virkkeitä, vaikeudet alkavat ja äänne ei vain tule. Joudun kakomaan ja minua voi joku luulla hieman oudoksi tai kenties humalaiseksi, joka sönkkää. Voisin päätyä jossain Brasiliassa vaikka putkaan loppuiäkseni.

      Kyllä minä siis sen lentomatkan hinnan voisin aina irrottaa mahtavasta eläkkeestäni (sis. iron. + pilkk.), jos minulla olisi reissukaveri. Ystäväni ovat työssä tai miehillä varustettuja. Ei heistä kestään ole vapaan naisen kanssa matkustajaksi keskellä pimeintä syksyä tai ihaninta kevättä.

      Poista
    2. Ns. vierasarkuuteen saattaa tosin olla luonnollisempikin selitys. Luodun henkilön ja todellisuuden ero ei ehkä täytykkään.

      Poista
    3. Tuosta tulikin mieleeni se, miten luomme täällä mielikuvia toisistamme. Riku on mielikuvissani vinohymyinen tumma tyyppi, mikis pieni musta ja ketterä, vähän kuin Chaplin, Tapsa ehkä ruskeatukkainen kiltinnäköinen kaikin tavoin sopusuhtainen mies, Char tumma ja rehevä, Delilah siro ja tummatukkainen ja tukka on ehdottomasti lyhyehkö. Anonyymistä minulla on mielikuva, että hän on keskimittainen, ristiverinen ja kasvoilla suun ympärillä juonteita, vähän kuin Erno Paasilinnalla, mutta et kyllä mielikuvissani ole valitettavasti yhtä kaunis - minä tykkäsin kauheasti Ernon habituksesta.

      Poista
    4. Kolehmainen on harmaakarvainen, mutta karvat on suittu lyhyiksi, ja hän ei ole kovin pitkä, on jäntevä, luonnostaan. Silmissä on ilmettä. Tai sitten hän on puolikalju älykkö.

      Sarin kuvan olen nähnyt, ja se vastaa mielikuvaani hänestä täysin. Tässä joitain nopeasti, kaikkia ei tullut, mutta kyllä heistäkin kuva on.

      Poista
    5. Entäpä Iines itse: eteerinen suurisilmä, 160/58/88/64/86/55/140, joka seuraa kansan kohellusta hymyään pidätellen.

      Poista
    6. Kiitos, Iines! Ihan kuin olisin peiliin katsonut. Täsmennän värikuvaustasi ilmaisulla "hopeanharmaa", juuri se väri, josta kelpo naiset sanovat, että "charmant" ja epäkelvot että olipa saatanan harmaa pukki. Sattumalta kävin parturissa pari päivää sitten ja sekä tukkani että partani ovat suitut. Jos olet tv-uutisissa nähnyt sen partaisen, harmaan amerikkalaisen Guggenheim-puhemiehen, se olen minä amerikaksi, joskin suomalais-ugrilaisena hiukan häntä lyhyempi. Pituudenkin siis arvasit oikein!
      Niistä matkoista vielä. Kerroit, että ystävilläsi on mies tai muu syy olla lähtemättä kanssasi matkoille. Mutta miksi et ottaisi miestä mukaan! Tuttavapiiriini kuuluu komea, 50-vuotias homomies, joka tekee joka vuosi kymmenkunta matkaa eri naisten kanssa pitkin Eurooppaa. Hän on innostunut baletista ja seuraa alan tapahtumia. Kun jossain oikein hypitään, hän lähtee katsomaan loikkijoita jonkun tutun naisen kanssa. Pari nukkuu samassa parisängyssä hotellissa, mutta koskaan "ei tapahdu" mitään sopimatonta. Nais-seuralainen voi olla takuuvarma siitä, ettei joudu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Herra itse on kyllä tunnustanut minulle kahden kesken, että häneltä olisi kovasti toivottu seksuaalisia palveluja, mutta niitä hän nyt ei vaan pysty millään naiselle suomaan.
      Katselepa siis ympäristöäsi sillä silmällä, että löytyisikö sinullekin tuollainen matkaseuralainen. Luin joku aika sitten brittitutkimuksesta, jossa kysyttiin ikäihmisiltä, mitä he elämästään eniten katuivat. Ei, arvasit väärin, ei SITÄ, vaan sitä, että eivät olleet matkustelleet ja nähneet maailmaa. Pidä siis varasi, ettei sinulle käy samoin. Ja tämä kaikella ystävyydellä, jopa rakkaudella sanottuna.
      Yllätysvieraista en minäkään pidä. Tänäänkin kävi kaksi, mutta en päästänyt niitä sisään vaan käännytin portailla. Tosin jos tulee hyväksyttävä ylläri, tarjoan hänelle syötävää ja juotavaa, jos niitä talossa on ja juttelen mukavia. Karkuun en juokse ketään.
      Mitä Sinuun itseesi tulee, yhdyn Tapsan arvioon, joskin arvion 88 korjaisin lukuun 89. Eteerisyydestäkään en olisi aivan varma.
      Ja vielä: joko olet saanut autosi verstaalta?

      Poista
    7. En minä mikään eteerinen kaunotar ole, olkaapas nyt.Tuiki tavallinen keski-iän ylittänyt naisihminen. Tapsan numerosarja on mielenkiintoinen, ja sitä jää pähkäilemään. Lähinnä kiinnostaa tuo 140, että mikä ulottuvuus se ihmisellä voisi olla. Muu kuin ÄO.

      Älykkyysosamääräni tuskin on kovinkaan korkea, sillä olen matemaattisesti surkimus. Voin olla henkevä ja filmaattinen (sis. iron. ei kuit. pilkk.) ja pohdiskelevainenn, mutten kyllä Mensa-älykäs.

      Sain autoni eilen! Siihen pantiin uusi takaovi ja takapuskurii, eli koko perä on uusi.. Sain kaupan päälle vielä patteritkin avaimiin, kun niitä ei itse voi vaihtaa. Vakuutusyhtiölle menevä lasku näytti olevan 2.200 euroa. Ja lähetin juuri kahdeksalta päivältä seisontakorvausta varten tilinumeroni Lähitapiolaan. Juttu kääntyi jollain ihmeellisellä tavalla minulle eduksi, autoni stailattiin uudeksi aivan ilmaiseksi, ja kaikki huoltamon miehet ja vakuutusihmisetkin olivat erittäin mukavia ja ystävällisiä.

      Poista
    8. Kylläpä sinulla kävi aivan uskomaton tuuri! Onneksi olkoon. Tosin Lähitapiola korvasi minullekin pöllityn veneeni arvon relusti, joten kenties siellä on jotain yritystä rehelliseen liiketoimintaan (sis.iron, ja pilkk.).

      Poista
    9. Tämä tapaus muistuttaa minua myös siitä, että olen unohtanut hyödyntää omia vakuutuksiani.

      Esimerkiksi kun ostin nykyisen autoni, aivan ensiajoilla vastaani tuli rekka, josta irtosi jääkimpale, joka lensi tuulilasiin ja teki siihen isohkon kolhun. Kalliista korjauksesta olisi voinut saada liikennevakuutuksesta jotakin. Tai sitten se menee niin, että minun olisi pitänyt ehtiä ottaa rekan tunnistetiedot ylös. Rekka tuskin itse huomasi koko tapahtumaa. Minulla oli kyllä todistaja etupenkillä.

      Poista
  51. Iines, mieluusti minäkin kuulisin, miten Aulikin huostaanoton kanssa kävi. Mielenkiintoinen arkisto Sinulla tutkittavanasi, sieltä löytyisi vinkkejä romaanin kirjoittamiseen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on mielenkiintoinen arkisto, Delilah! Esimerkiksi ylempänä kommentissani mainittu veljesten keskinäinen kirjeenvaihto, kun he lähettelivät toisilleen kirjeitä ja todistuksia todistaakseen, että juuri he ansaitsevat tietyn parhaan huvilatontin tai tilusten päätalon, jonka ikkunoista näkyy järvenselkä. Yksi veljes oli kuulemma istuttanut tiluksille kalliin puutarhan, toinen remontoinut ja kolmannelle oli äiti luvannut kaiken. Jokainen veljes oli taitava sanankäyttäjä, kaksi opettajaa ja yksi lakimies kyllä osasivat vetää oikeista naruista, niin että lopulta tuntui, että jokainen olisi ansainnut leijonanosan. Mainita täytyy, että veljeksillä oli myös vanhapiikasisko, joka oli hoitanut vanhempiaan näiden kuolemaan saakka. Hän ei pyytänyt mitään.

      Sitten löysin muuten omista huutokauppa- ja kirpputoriarkistoistani vuoden 1940 Pellervo-kalenterin, johon maatalon väki oli merkinnyt lehmän astutuksia, hepan viennin Oripäähän, venäläisten kirkonkylään pudottamien pommien määrän ja rauhan solmimisen sekä sen, että Helmi kävi pyörällä Turussa!

      Poista
    2. Siis piti vastaamani vielä tuohon, että miten Aulikin kävi. En tiedä, minulla on vain tuo paperi, josta jutun teksti on. Jos myöhemmin löydän jotain, kun katson tarkemmin, ilmoitan siitä kyllä.

      Itse epäilen, ettei korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä voi kumota, ellei tee kantelua korkeimman oikeuden päätksestä, ja tätä ratavartija ei kirjeen mukaan halunnut. Ehkä se olisi tullut liian kalliiksi.

      Poista
  52. Teatteriohjaajana minä valitsisin blogin hovinäytelmään esittämään Kolehmaista, Pentti Siimeksen, Tapsaa, Kari Hakalan, Mikistä, Riku Niemisen ja emäntää, Ulla Tapanisen. Maskeeraajalla olisi tosi simppeli iltapuhde.

    Siimeksen Pena kasvattaisi parran ja laittaisi Ray Banit niin se olisi siinä. Tapsan kohdalla asia hoituisi pelkällä kosmetiikalla. Rikulle pitäisi saada vuosia vähän lisää ja Tapaniselle vain trikoot jalkaan ja rillit päähän niin henkilögalleria olisi yks yhteen.

    VastaaPoista
  53. Luulen, että et oikein pärjäisi meidän kanssamme, arvoisa ohjaaja. Me vanhat höppänät vetäisimme tuollaisen pienen pilkunraiskaajan vessanpöntöstä alas. Tapsahan hukkuu Siimeksen ja Hakalan väliin ja Siimes hukkuu Kolen ja Tapsan väliin, Hakala hukkuu Tapsan ja Mikiksen väliin eikä emännän ja Tapanaisen välissä saa olla välimerkin välimerkkiä.

    Koulunpenkille ensin, ja sitten vasta kynän varteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, unohdin että Tapanista (Tapanaista) on vaikeaa kuvitella tosikon rooliin mutta laajaan arkistomateriaaliin perehdyttyään se ammattilaiselta luonnollisesti onnistuu.

      Poista
    2. Ajattelen niin, että tosikot ovat oikeasti suurimpia humoristeja. Oikea huumori lähtee ihmisen rakastamisesta ja rakkaus edellyttää vakavuutta.

      Esimerkiksi Chaplin oli suuri tosikko, samoin vaikka Pirkka-Pekka Petelius, ehkä ilmaisultaan paras ja syvällisin ja arkielämässä vakavin - siksi naurettavin - suomalainen esittävä koomikko.

      Poista
    3. Täällä tunnuttiin kavahtavan tuota Tapanisen humoristista leimaa mutta täytyy totuuden nimissä todeta että lähtökohtana ei ollut perinteinen luonnenäyttelijän valintaprosessi vaan valinnoissa mentiin näköisyys -kulma edellä.

      Poista
    4. Tuollahan (10:01) blogisti tekee tyylipuhtaat arhimmäet, puhuu suulla suuremmalla ja yrittää agitoida koko hovia "sateenkaarta" vastaan.

      Poista
    5. Sateenkaarta vastaan? Missä lauseessa tällaista luet? Enhän puhu mainitussa kommentissa muusta kuin sinun tökeröistä pilkkuvirheistäsi, jotka hankaloittavat lukemista. Onko pilkkuvirhe sateenkaari?

      Poista
    6. PS Jos suomen kielen maisteri puhuu pilkkuvirheistä, hän tuskin puhuu suulla suuremmalla.

      Poista
    7. Ei vaan, törkeä agiteeraus.

      Poista
  54. Ano heitti nyt ilmaan ajatuksen, joka on vaarallisen kiehtova. Maailman ensimmäinen bloginäytelmä! Mitä salaisuuksia, mitä intohimoa, mitä rakkautta, mitä vihaa, älyä tietämättömyyttä, katkeruutta, innostusta! Ja pilkut paikallaan!

    Oooh! Näen jo sieluni silmin kohtauksen, jossa Pentti Siimes Raybanit silmillään kävelee ylös Iineksen kesäpaikan mäkeä ja kantoja väistellen laulaa "kompi, kampi, kompi kampi, kohta mä pistän sut seljälles" ja niin Iines putoaa pelkästä säikähdyksestä keinusta, juoksee silmät kauhusta selälläänn naapuriin ja soittaa 112. Kamera zoomaa Iinekseltä maahan pudonneeseen kirjaan. Katsoja odottaa "Sotaa ja rauhaa" mutta mitä vielä, vanha törkeä "Sininen elokuva" siinä on ruohikossa levällään. Tuuli kääntää sivua, kamera zoomaa tekstiin: "Olen kyllä kuullut tiukasta pillusta, mutta tämä on jo naurettavaa, sanoi Sid."

    Kamera panoroi Iineksen mäkeä, pysähtyy mökin oven kohdalle. Ovi aukeaa ja ulos astuu kaksimetrinen, tatuoitu kaljupää, jonka nahkajousut pullottavat irstaasti. Hän ottaa kylkikotelosta veitsen, lähestyy Siimestä ja kysyy. "Jotain asiaa meille"?
    Mäen alla kuuluvat paukkuvan auton ovet. Kaksi miestä, Hakala ja Nieminen tulevat ylös puolijuoksua. "Puukko helvettiin, saatanan hinttari, huutaa Hakala. Kamera zoomaa kaljupään kasvoihin, jotka kalpenevat. Silmistä alkaa putoilla kyyneleitä, suu vääristyy itkuun. Hän pudotaa veitsen ja juoksee rantaan, hyppää veneeseen ja soutaa ällistyttävällä nopeudella (nopeutettu kuvaus) kohti Ruotsin rantaa. Poliisiauton pillin ääni alkaa voimistua. Toisesta suunnasta tulee kolme paloautoa, niinikään kovaa meteliä pitäen. Taivaalla pörrää Heli-medin lääkärikopteri. Filmin ratkaisukohta alkaa lähestyä.

    Ei, ei, pakko lopettaa, tai alan luonnostella käsistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt joku jo varmaan ihmettelee miksei Rikun näyttelijää ole valittu. Huoli on ennenaikainen sillä Tuikku (Tuire Kaimio) on jo asialla, ainoanaan ohjeenaan että "haukkujan" tulee olla itseoikeutetusti pystykorva.

      Poista
    2. Loistavaa Kolehmainen! Tässä on tavoitettu Iineksen sielu ja mielilukeminen ja salainen miesfantasia. Odotamme vavisten mahdollista jatkoa..

      Poista
  55. Eikös tämä jo kerran herra Kolehmainen ole filmattu? (Tosin vain 8 millin kaitafilmille.) Kässiksen teki silloin se ihme kala jolla on 3 tai neljä jalkaa. Sekä sinä, minä, Tapsa ja Hentun Liisa seilattiin jollain jokilautalla joka meni minne meni. meni vidi vici ja tuli. Voi olla että muistan elokuvateon väärin, olin niin selvin päin siihen aikaan... mutta muistaakseni Rauno Räsänen tuli siihen filosofiseeraamaan (eli räyhäämään) ja potkaisi meidän koko kanootin kumoon. Siinä me sitten, ihmiset yksitellen, polskuteltiin Nevan kanavassa kuin Aljona Ivanovna.

    Voi niitä aikoja, voi niitä aikoja: miljoona miljoona miljoona ruusua!

    VastaaPoista
  56. Minä taas en ollut silloin selvin päin ja muistoni saattavat olla erilaiset kuin sinun. Kaitafilmistä tosiaan puhuttiin ja puhuva kala kirjoitteli kovasti. Ettei ollut se matikka, jota Huovisen kirjasta löytyvä opettaja opetti? Räsänen tosiaan räyhäsi ja räyhää vastakin, se ei usko millään, että olemme heideggerilaisia.
    Mutta niitä aikoja muistelen mielelläni.

    VastaaPoista
  57. Bloginäytelmäkö hovinäytelmä... miksei, pakkoruotsalaisittain lausuttunna 'huvinäytelmä'. Muutaman extempore-näytelmän tehneenä kritisoin heti castingia. Tässä sofistikoituneempi, relevantimpi ja aktuellimpi:

    Iines - Päivä Räsänen
    Kolehmainen - Carl Haglund
    Mikis - Ilkka Kanerva
    Riku - Lyly Rajala
    Anonyymi - Mitro Repo
    Delilah - Jenni Haukio
    Kuunkuiske - Hannu-Pekka Björkman
    Tapsa - Teuvo Hakkarainen
    Muut - Puotila

    Jos joku ihmettelee Kuunkuiskeen esittäjää, niin huomautan että olen nähnyt Kom-teatterin Suomenhevosen.


    VastaaPoista
  58. Hyväksyn castingin toistaiseksi. Mutta miten kaikki alkaa?
    Päivi Räsänen on nakannut ukkonsa mäkeen, tämä kun oli aina vonkaamassa fyysistä seksiä, eikä antanut mitään arvoa vaimon virsi-karaokelle, polvirukouksille ja muulle henkiselle ja älykkäälle toiminnalle.
    Mutta eräänä aamuna Päivi tuntee olonsa yksinäiseksi. Rukous ja pieni self-petting eivät auta ja vaikka uuden testamentin avaa randomisti mistä tahansa, ei sopivaa lausetta tule vastaan.
    Monien vastoinkäymisten jälkeen Päivi löytää netin ja sen blogimaailman. Ja kohta on hänellä hovi, älykkäämpi, sanavalmiimpi ja uskollisempi kuin esimerkiksi arkkivihollisella Kompostilla, joka pitkään yrittää tehdä Päivin elämän vaikeaksi.

    Hmm... ei taida sittenkään olla tarpeeksi kirjallista. Mutta jääköön pohjiksi, josta joku toinen voi höylätä parempia lastuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, huomasin tämän vasta! Kyllä tähän löytyy parempi versio, jahka päästään kotiin täältä työleiriltä, mökiltä. (Kohentaa tyynyään riippukeinussa ja avaa siideripotun.)

      Poista
    2. Päivi Räsänen oli nakattu mäkeen, koska hän oli vittumainen muija. Hän sanoi, ettei terveen miehen passaa keskellä päivää makoilla polstarilla niin, että rasvaläikkä jää seinään hetekan viereen. Että menes nyt siitä lapsen kanssa vaikka äitis luokse, että mä saan tehdä mun väikkäriäni. No kun se väikkäri valmistui, mies halusi myös tehdä väikkäriä. Räsäskä, tuo vittumainen muija sanoi, että ei onnistu, opintolainat riittää yhteen perheeseen ja muut lainat, nyt suu säkkiä myöten ja töihin, ukko. No, mies nakkasi Räsäskän, tuon vittumaisen muijan mäkeen ja alkoi toteuttaa itseään. Tai oikeastaan mies nakkasi itsensä ulos asunnosta ja muutti kimsuineen ja kamsuineen pois. Poimi vielä lähtiessään parisängyn alta voimannostovehkeensä, semmoisen vieterisysteemin, jolla kasvatetaan habaa. Räsäskälle jäi tyhjä sängyn alus ja rasvaläikkä seinään. Sitä tuo vittumainen muija tuijotteli kunnes kyllästyi ja muutti pois, nosti kytkintä.

      Poista
  59. Iinekselän Blogiteatteri esittää kotimaisen ilo- ja surutalonäytelmän

    KOLME SISARTA JA SEITSEMÄN VELJESTÄ TÄTI IINEKSEN TUVASSA

    (Iinekselän tupa, emäntä viilaa moottorisahaa, puhelee itsekseen Riku-rengin astuessa sisään )

    Iines: Viilatako vai eikö viilata... Pah, mikä kysymys!
    Riku: En kuullut kysymystä, mutta veikkaan Veikko Huovista.

    Iines: Kas, Riku. Kuule, meidän täytyy pitää nyt yt-neuvottelut.
    Riku: Herra Jeesus... miksi?

    Iines: Jaa, sanoinko yt... tarkoitin tietysti it-neuvottelut!
    Riku: Huh huh... niin, miksi?

    Iines: Niin, kotona teen ma kaiken hullusti, joten aion ryhtyä blogisoturiksi!
    Riku:

    (jatkuuko?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jatkuu! Tässä on ilmeisesti mainostauko.

      Poista
  60. Tunnistin. Miksi tuolla?
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/11741266

    VastaaPoista