23.3.2014

Kari kävelyttää teitä



Helsingin Sanomissa (23.3.) kirjoitetaan, että yksinäisyys on hyvinvoivissa länsimaissa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, samanlainen  kuin köyhyys ennen. Huomauttaisin tähän kuitenkin, että turhaa puhetta, ei yksinäisyyttä samanlaiseksi ongelmaksi lasketa. On nimittäin hyväksyttyä olla köyhä, ja köyhyyden torjumiseksi on luotu massiivinen sosiaalinen tukijärjestelmä ja suurimpiin kaupunkeihin niin muhkeat leipäjonot, että niissä rikkaammatkin pistäyksivät. Yksinäisyys sen sijaan on hävettävää ja nöyryyttävää, ja jopa seksistä puhutaan avoimemmin kuin yksinäisyydestä. Elämme ystävienkeruun ja verkostoitumisen kulta-aikaa. Turhat kaverit saa yhdellä klikkauksella pois elämästään, ja parhailla on satamäärin ystäviä sivupalkissaan.

Köyhyydellä voikin eräällä tavalla brassailla ja kurjuuden maksimoinnilla saavutetaan usein sympatiaa, ellei se käänny itseään vastaan ja mene komiikan puolelle. Kaiholla muistelen takavuosien Soidinmenoja, tuota lauantai-iltojen hupiohjelmaa, jossa Eija Ahvon ja kumppaneiden esittämät orvot köyhääkin köyhemmät lapset pyyhkivät nenänsa risaiseen villatakin hihaan ja pakkanen kiristyi ja räkävana jäätyi poskelle.

Susanna Alakosken Köyhän lokakuussakin todistetaan tuhansin esimerkein, että kurjaa on ja että tältäkin surkeudelta olisi vältytty, jos yhteiskunta olisi antanut rahaa ja hoitanut leiviskänsä kattavammin kuin se hoiti. Köyhyys on siis yksilölle itselleen tietyllä ristiriitaisella tavalla kunniakasta. Voi olla edelleenkin niin, että  taiteilijankin on hyvä olla ainakin vähän köyhä ja vähintään materiaa vieroksuva.  Mutta olepa kärsivä yksinäinen, niin olet luuseri,  jonka status on oma vika.

Yksin on hyvä olla, mutta niin on kaksinkin, tai kolmin. Tai yksin on paha olla, mutta niin on seurassakin. Olisiko yksinäisyys sieluntila, johon ihminen kasvaa sen summana, millaisia kohtaamisia hän elämänsä varrella on kokenut?

En tiedä, miten suhtaudun Helsingin Sanomien suureen ja varsin asiantuntevan oloiseen yksinäisyyskyselyyn, yksinäisyyskoneeseen. Ruvetaanko sen perusteella sitten järjestämään yksinäisille tiettyjä kohtauspaikkoja, Yksinäisten Sydämien Kerhoja? Tai ohjattua toimintaa?

Taidan kallistua kirjailija Kari Hotakaisen linjoille:
"On epäilyttävää, jos minä päätän, että sinä olet yksinäinen, mä tulen sun elämääs. Hei te kaikki yksinäiset, Kari kävelyttää teitä."
Luoja varjelkoon meitä yksinäisiä hyväntekijöiltä.

(Maalaus Vladimir Makovsky)

212 kommenttia:

  1. Samassa lehdessä käsiteltiin Thomas Pikettyn tutkimusta, jossa hän esittää että tämä satavuotinen demokratia-aikakausi, jolloin keskiluokka vaurastui työtä tekemällä on ohi - palaamme vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin menestyksen määräsi asema ja peritty omaisuus.

    Luokasta ylempään loikkaaminen ei enää onnistu opiskelemalla, vaan reittä pitkin, kuten tietenkin luontoomme kuuluukin. Katsokaa simpanssilaumaa - ei siellä älyä ja kykyä katsota, isoin ja vahvin on pomo ja haaremiin on pyrkyä.

    Tuota yksinäisyysjuttua en vielä lukenut, joten en ota vielä kantaa. Mutta varmaan paluu luokkayhteiskuntaan vähentää yksinäisyyttäkin, oletan. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokasta toiseen voi varmaan siirtyä muutenkin kuin reittä pitkin, nimittäin matkimiskyvyllä. Se joka sopeutuu taitavimmin trendeihin, nousee menestyksen tielle, jos nyt menestyksenä pidetään taloudellista pärjäämistä ja sosiaalista näkyvyyttä.

      Poista
    2. Entisinä aikoina omaisuus kasaantui muutamille siitä syystä, että sairaudet veivät paljon ihmisiä hautaan, ennen kuin he olivat ehtineet lisääntyä. Rutto tuhosi kolmanneksen eurooppalaisista ja teki sukujen eloonjääneistä rikkaita.

      Nyt väestön harventajana toimivat ehkäisyvälineet, jotka ovat tulleet liian tehokkaiksi, niiden vaikutus voi tuhota lisääntymiskyvyn. Lapsettomat rikastuvat ja jättävät omaisuutensa suvun muutamille jälkeläisille. Niin yksinkertaista se on.

      Kun kaikki eivät saa enää töitä, pitää hankkia elättäjä, kauniimmin sanottuna: varallisuutta voi jakaa hyväntahtoisuuttaankin. On muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus, jonka jakaa.

      Tarvitaan uudet selvitymistavat vaikeina aikoina, palataan suurperheisiin ja koti-isä tai kotiäiti systeemiin, sukulaiset tukevat toisiaan, jos ovat viisaita. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja luova. Esim. Menestynyt uranainen menee naimisisiin ystävällisen miehen kanssa, joka hoitaa kodin ja lapset.

      Poista
  2. Yksinäisyys tai kaksinaisuus,en tiedä mitä osaisin Koskennieme tekstiin lisätä. Hesari haistakoon paskan,mitä se niille tai kelleen kuuluu.

    Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
    hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
    Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
    kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
    Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
    Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
    Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
    Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
    Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
    houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
    Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
    yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikun habitus ei oikeastaan, ihme kyllä, juurikaan muuttunut, vaikka vaihtoikin Dillingerin Kilolasi-Rikuun. Nytpä voinkin Hakaniemen torilla alkaa puhutella tuonnäköisiä joutomiehiä: "Yksinkö sitä torilla pällistellään, kaiken keskellä yksin, vaiko omaa varjoaanko säikkyy hän?"

      Poista
    2. Rusketus vain katosi tuosta ensi versiosta! Nyt on tyylikäs mustavalkokuva.

      Poista
    3. No, se on tarkoituksellinen dillingeri-poseeraus, joka pyrkii muistuttamaan minua niin vähän kuin mahdollista.

      Poista
  3. Hesari on hyvällä asialla. Kun kerran köyhyyttä on tutkittu, miksei toista suurta kurjistuttajaa, yksinäisyyttäkin.

    Tuon yksinäisyyskoneen kysymykset on laadittu syvällä asiantuntemuksella, laatijoina on ollut kaksi tutkimuspofessoria, kolme professoria, yksi tohtori, kaksi dosenttia, yksi yliopiston lehtori ja yksi filosofian maisteri. Pakkohan tuommoista ammatitaitoa on kunnioittaa.

    Kysymyksetkin olivat aika hyvä, vain yhteen kaipasin lisää erästä vaihtoehtoa, nimittäin sitä, että yksinäisyyttä tuntee yksin ollessaan. Vaihtoehtoina oli vain ystävien kanssa, vieraiden kanssa ja ylipäänsä muita kanssa-juttuja. Ymmärrn hyvin, että parisuhteessakin parin rinnalla voi kokea yksinäisyyttä, mutta minä nyt koen vain yksin ollessani ja sitä vaihtoehtoa en löytänyt.

    Tuo Koskenniemen Elegia yksinäisyydelle on lajissaan kai pistämätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko lisätä: voin kokea seurassa erillisyyttä, mutta en yksinäisyyttä.

      Poista
    2. Ottaen huomioon kuinka potkittu, pilkattu ja väheksytty runoilija Koskenniemi on, niin hänellä on yllättävän koskettavia runoja.

      Kyllähän Leinon Elegiakin aika hyvä on, vaikka sen sanoma on ehkä enemmän vetäytyminen ja voimattamuus.

      Poista
    3. Leinon Elegiakin on vanhojen runojen helmi, tietenkin. Siinä katsotaan elämää taaksepäin, kun Koskenniemessä ehkä kuitenkin katsotaan eteenpäin, vaikkakin samoin yksinäisin tunnelmin.

      Koskenniemi sopi mainiosti 60 - 70-luvun modernien runoilijoiden poljettavaksi antiikkisine ihanteineen. Koskenniemihän haki sikopaimenensakin antiikin,jumaltaruista.

      Poista
  4. En ihan saa kiinni siitä, että millä perusteella yksinäisyys on hävettävää ja nöyryyttävää. Kuka sen kokee niin, missä niin sanotaan? Siinä Hesarin jutussako? (Luen sen huomenna töissä, jos ehdin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se luki kyseisessä artikkelissa.

      Olen samaa mieltä. Esimerkiksi Facebookissakaan ei kai ole statusvaihtoehtona "elää yksin", vaikka siellä on "elää parisuhteessa". Yksinasuvista on alettu käyttää tekopirteää kiertoimausta "sinkku", vaikkei sitten taas parisuhteessa elävästä yksilöstä sanota "tupla".

      Poista
    2. Kokeile yksinäisyyskoneella, miten yksinäinen olet verrattuna muihin. Voihan Äiti Venäjä, kaikkea ne professorit keksivät. Yksinäisyyskoneen. Koko kysely oli asennevammainen. Siis sen tekijät ovat asennevammaisia.

      Koneajattelu tuottaa yksinäisyyttä ja eristäytymistä, koska ihminen napottaa silloin vain lasiruudun takana ja välttelee oikeita ihmiskontakteja. En korvaisi koskaan, missään olosuhteissa, todellisia ihmissuhteitani satunnaisilla someihmissuhteilla. Tämä tämmöinen piipahtelu on ihan jees, en halveksu, olen vaihtanut merkityksellisiä juttuja bussipysäkilläkin tuntemattomien ihmisten kanssa. Tarkoitan tuolla koneajattelulla vertailua, kilpailua, paremmuus-hierarkioita, normielämän kulisseja, suorittamispainotteisuutta, pakkomielteistä kontrollinhalua.

      Tuon mukatutkimuksen suurimpia ongelmia, ettei se lainkaan kysy vastaajan ystävyys- ja ihmissuhteiden laadusta yhtään mitään. Konkreettisesta, todellisesta arkielämän sosiaalisuudesta. Joka ei perustu ydinperheeseen vaan ihan toisenlaiseen sosiaalisuuteen.

      ”Luoja varjelkoon meitä yksinäisiä hyväntekijöiltä.”
      Jos ovelleni koputetaan ja siellä seisoo mukahyveen tekijä joka haluaa pelastaa minut omalta elämältäni, niin toivotan hänelle pitkää ja oikein yksinäistä matkaa sinne missä pippuri kasvaa (Se kasvaa pohjois-afrikassa, ellette tienneet – kyllä te sen tiedätte, mutta moni ei tiedä, - edes sitä.).

      (p.s tein jäynää ja vastasin koneelle valheellisesti. siinäpä on professoreille pureksittavaa…)

      Poista
    3. Valokuvaaja Hannes Heikura, joka esiintyy artikkelisivuilla, sanoo että hän ei halua kuvata yksinäisyyttä vain murheellisena vaan myös rakentavana tilana. Kuvausprosessistaan hän kuitenkin sanoo, että "se on valmistautumista lopulliseen yksinäisyyteen."

      Jossakin paikassa artikkelia sanotaan, että kukaan ei synny yksinäisenä. Ajattelen kuitenkin niin, että yksin me synnymme, emme tietoisina siitä, että on muitakin. Vauvahan on suuri narsisti, täynnä itseään ja aistii jopa äidin olevan osa hahmottamatonta itseään. Yksin me myös lähdemme.

      Tuo asiantuntijoitten yksinäisyystutkimus on hyvällä ja tärkeällä asialla. Se pohjaa juuri tuohon yllä esitettyyn ajatukseen, että yksinäisyys on köyhyyteen verrattavissa oleva yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Mikä on yksinäisyyden osuus erlaisten sairauksien synnyssä, suomalaisten kansallisairaudessa masennuksessa ja itsemurhissa? Mikä on yksinäisyyden taloudellinen kustannusvaikutus yhteiskunnan taloudellisessa rakenteessa?

      Poista
    4. Testasin eilen HS-yksinäisyysmasiinaa ja järkytyin suuresti jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla.

      Siinähän kysyttiin "Hyvien ystävien" määrää - siis sellaisten, joiden kanssa voi puhua ihan kaikesta, hyvistä ja huonoista asioista.

      Mietin siinä kotvan, että laitanko nollan... sitten ajattelin, että jos oikein mietin, niin ehkä kolmen (joista yksi on vaimo) kanssa voi puhua kaikista asioista, ei kaikkien kanssa kaikista, mutta yhteensä h kattavat koko kirjon.

      Kirjoitin siihen siis 3 - ja kone vastasi iskemällä märällä rätillä päin pläsiä: muilla suomalaisilla on kuulemma keskimäärin 10 tällaista hyvää ystävää. Lopetin testin siihen.

      PS. Kävin juuri äsken testaamassa uudelleen ja muilla se hyvien ystävien määrä oli pudonnut jo neljään... Onneksi.

      Poista
    5. Masennus ei ole sairaus laisinkaan, se on 9:ssä tapauksessa 10:stä terve reaktio ylivoimaisessa tilanteessa. Ihminen tarvitsee silloin toista ihmistä, tukea ja apua.

      Kaikki eivät sitä saa tai osaa hakea tai ota edes vastaan. Mielentila pahenee, solmut kiristyvät, vanne puristaa. Lappu otsaan: diagnoosi ja resepti käteen ja kotiin potemaan, ja tila muuttuu krooniseksi. Ihminen muuttuu suolapatsaaksi. Sielulliset häiriötilat ovat aina vakavia juttuja, mutta ne eivät ole pysyviä eivätkä koskaan elämänmittaisia, täysin muuttumattomia mielentiloja. Se on valheellinen tarina, hyvin hallitseva yleistarina tai mielitarina. Siksi siihen uskotaan.

      Okei okei, uskon että tutkijoilla on periaatteessa hyvä tarkoitus. Jutun otsikko kutienkin huutaa: Yksinäisyys tulee kalliiksi. Onpa todella masentava ajatus. Ihmiselämä olisi sen mukaan mitattavissa rahassa ja kaikkien yksinelävien olisi tunnettava syyllisyyttä tästä kalliiksi tulevasta elämästään. Jummijammi, en siedä tuommoista tölvimistä.

      Yksinelämisestä ja yksinäisyydestä minulla on kokemustietoa niin paljon, että voisin tehdä kaksi väitöskirjaa tai 20-osaisen romaaninsarjan.

      ”Mikä on yksinäisyyden taloudellinen kustannusvaikutus yhteiskunnan taloudellisessa rakenteessa?”

      Minäpä kerron: miljoona yksinasuvaa/yksinelävää kustantaa veronmaksajina perhe-eläjien palvelut. Ja mitähän yksineläjä saa kiitokseksi puurtamisestaan toisten ja muiden hyväksi? Yksinasuminen on kaikkein kallein asumismuoto. En suosittele kovinkaan monelle yksinelämistä, koska useimmilla ei ole henkistä kanttia siihen.

      Kenen ongelmista tässä nyt puhutaan? Ja mistä ongelmista? Yhteiskunnallinen ongelma se on siinä mielessä, että yksineläviä harvoin otetaan huomioon tai kuunnellaan. Mutta WAU heidän puolestaan puhutaan paljon, ja paljon sellaista mikä on vain heijastusta puhujan omista peloista ja ennakkoluuloista.

      Ydinperhe on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Saisivat olla kyllä muutkin kansalaiset. Köyhyysrajan alapuolella on eniten yksineläjiä. Kyllä, se on siten suuri yhteiskunnallinen ongelma. Taloudellinen hätä. Yksinäinen ei voi tappaa puolisoaan tai lapsiaan, hän ei voi ylivoimaisen hädän hetkellä kuin ampua itsensä.

      Hotakainen kirjoitti hyvin Ihmisen osa -romaanissa yhdestä yksinelävästä miehestä. Heikura tajuaa yksinäisyyskokemuksen eri vivahteita ja sävyjä.Ihmiselämän ainutkertaisia hetkiä.


      Poista
    6. Kuunkuiske, töissä pitää tehdä töitä eikä lukea sanomalehtiä! (heristää nuhtelevasti sormeaan)

      Latvian ex-suurlähettiläs Suomessa Anna Žīgure kertoi kerran että kun hän junassa työmatkallallaan Jurmalasta Riikaan - silloin elettiin syvää neuvostoliittoaikaa - hän aina luki kirjaa. Kerran eräs viehättävät tummatukkainen nainen joka istui hän vastapäätä - oli istunut monena aamuna kun heillä oli yhteinen työmatka - sanoi hänelle: "Minä en koskaan työmatkoillani lue kirjoja. Eihän minulla sitten olisi enää mitään tekemistä töissä".

      Poista
    7. Tuo kysymys hyvien ystävien määrästä mietitytti minuakin - viittaan Tapsan kommenttiin. Mietin myös 0-vaihtoehtoa, sillä perusteella että on asioita, joista en juttele kenenkään kanssa. Tarkoitan asioita, jotka liittyvät lapsuuteen ja ovat arkoja ja hävettäviä - liittyvät isän alkoholismiin. Eniten olen avannut itseäni täällä blogissani, teidän kanssanne. Kukaan ei ole koskaan sanonut näistä asioista pahaa sanaa, ja se on tuntunut hyvältä. Vain jossain ulkopuolisessa blogissa luonnettani on arvioitu kylmin ja kovin sanoin juuri tästä arkuudesta, joka on osa minua.

      Panin kuitenkin tuohon ystäväkohtaan 3, vaikka minulla on sitten vielä tämä puhesesairaus ja sen lieveilmiöt sellainen asia joka joskus painaa ja josta en puhu kenenkään kanssa, koska en halua huolestuttaa lähipiiriäni. Kullakin on omat murheensa.

      Poista
    8. Anonyymi, loistava kommenttikirjoitus, allekirjoitan etenkin tuon, että masennus kuuluu elämään eikä sitä aina pidä lääkitä pillereillä. Viittaan tässä myös Kyllikki Villan viisaisiin sanoihin: ihmiselämässä on luonnollisia nousuja ja laskuja, ne ovat elämää.

      Mutta sitten on kyllä erikseen sairaus, vakava masennustila, joka muistuttaa psykoosia. Ihminen voi lamaantua katatoniseen tilaan, ellei saa hoitoa ja lääkitystä. Sitäkin on verraten paljon, mm. tunnetuin viimeaikainen sairastunut julkkis on urheiluselostaja Tapio Suominen, jos nyt muistan nimen oikein. Myös Tellervo Koivisto on kertonut tämänkaltaisesta sairauden tilasta ja sanonut olleensa lähellä kuolemaa.

      Tuo mitä kirjoitat yksinäisestä, on jetsulleen noin.

      Poista
    9. Arvostan oikeasti kiitoksiasi, sinua. Kiitos.

      Poista
  5. Kävin yksinäisyyskoneella. Oli vaikeuksia heti alusta alkaen ja aina vain paheni. Tuli asioita, joissa oli tehtävä paljon vastausvalintoja (joku oli pakko valita) joista mikään ei sopinut minulle. Lopulta luovuin koko leikistä, sillä yksinäisyys on minulla yksin olemista, joka on pelkästään harvinainen nautinto. OIKEASTA yksinäisyyden tunteesta en tiedä mitään. Tuntuu, ettei se ole mikään hyvä ja kadehdittava asia. Luultavasti en tulisi toimeen ilman toisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  6. Koneen kysymykset tuntuivat minustakin hankalilta, enkä lopuksi lähettänyt lomaketta eteenpäin. Ehkä vielä lähetän.

    Aristoteleen sanoin: ihminen on zoon politikon, yhteisöllinen otus. Juuri siksi yksinäisyyden kokeminen kai onkin jonkinmoinen tragedia, että se ei ole ihmiselle luontainen elämisen tila. Joitain lähikontakteja on oltava, jotta ihminen olisi onnellinen.

    On kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole läheiskontakteja - viittaan nyt vaikka suomalaisvanhuksiin, joiden olot elämän illassa voivat joskus olla järkyttävät. Meillähän on hyvinkin vanhuskielteinen kulttuuri. Tuntuu siltä, että vankejakin kohdellaan vankiloissa inhimillisemmin kuin laitosvanhuksia vuodeosastoilla.Tänään oli lehdessä kirjoitus, että muuan pyörätuolivanhus pääsee säädetyt kolme kertaa viikossa vessaan. Joka toinen päivä yksi suomalaisvanhus tekee kotonaan itsemurhan. Murheellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän omista vanhuksistani, olen tehnyt ja teen heidän elämänsä eteen sen minkä voin ja kykenen. Olen elänyt lapsesta saakka vanhojen ihmisten ympäröimänä. Eivät he kauhean vanhoja olleet, vain noin neljä-viisikymppisiä silloin kun synnyin. Heitä oli joskus melko monta. Enää ei ole, montaa.

      Vanheneminen tapahtuu hitaasti, se on käynnissä koko ajan jokaisessa, mutta vasta tuossa +80 vuotiaana ihmisessä kuin ihmisessä alkaa tulla esille ja näkyville vanhuus, vanhenemisen tuoma hauraus. Joka muistuttaa vähän vastasyntyneen haurautta sekä samankaltaista sisäistä voimaa. joka aivan pienessä ihmisolennossa on.

      Kaikki se mikä näiden kahden ääri-iän välissä tapahtuu ja on, on toki tärkeätä, mutta voisikohan vanhaan suhtautua yhtä suurella rakkaudella kuin vastasyntyneeseen?

      Poista
    2. Ihminen on todellakin yhteisöllinen otus eli laumaeläin. Minua huvittaa suuresti näin vanhempana vedota aina biologiaan, kun siltä suunnalta löytää äkimpää pätevämpiä vastauksia kuin nuoruuden kyökkipsykologisoinneista punaviinin kera.

      Maslowin tarvehierarkiassa tasolla kolme on yhteenkuuluvuuden tarve, mutta ehkä sen olisi oltava heti alimmalla tasolla - eli näin: fysiologiset ja biologiset tarpeet?

      Poista
    3. Minäkin hoidin äitiäni hänen sairastuttuaan, eli olin se omainen, joka kävi sairaalassa joka päivä, useimpina päivinä kaksi kolme kertaa oman työni ohessa. Kuvaavaa on se, että äiti soitti joskus sairaalasta minulle, että hän tarvitsee lääkäriä heti. Sairaalassa oli kyllä mielestäni kohtalaisen hyvä hoito, mutta lähes päivittäin näki jotain surullista. Potilaat huusivat toistuvasti apua tai hoitajaa, eikä kukaan mennyt katsomaan. Kellot soivat kaiken aikaa eikä kukaan mennyt pitkiin aikoihin katsomaan.

      Vika ei tietenkään ole hoitajissa, vaan siinä, että hoitajia ei ole tarpeeksi. Niin ja se oli mielestäni silmiinpistävää, miten potilaita ylilääkittiin. Aluksi äidillekin selvästi syötettiin joko unilääkkkeitä tai sitten jotain rauhoittavia, mutta kielsin lääkäriltä tällaisten lääkkeitten antamisen, koska äiti torkkui houreessa koko päivän. Kun lääkkeet lopetettiin, äiti piristyi heti. Lääkäri oli hämmästynyt kiellostani, ja sanoi, että yleensä omaiset pyytävät lisää lääkkeitä vanhuksilleen.

      Poista
    4. Tapsa puhuu tuossa ylempänä Maslow'n tarvehierarkiasta. Tarkistin nopeasti Wikistä, että siinä oli viisi porrasta:

      Fysiologiset tarpeet
      Turvallisuuden tarpeet
      Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
      Arvonannon tarpeet
      Itsensä toteuttamisen tarpeet.

      Kun tarkkaan miettii, myös kakkonen ja nelonen liittyvät aiheeseen zoon politikon. Eli ihmisen tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin liittyy myös turvallisuuteen ja arvonannon saamiseen.

      Poista
  7. Kävin tänään ikäkausiterveystarkastuksessa ja esitietolomakkeessa kysyttiin, että onko lähipiirissäsi ihminen, jonka kanssa voit keskustella henkilökohtaisista asioistasi.

    Olen huomannut, että joistakin asioista minun on helpompi puhua miehen kuin naisen kanssa. Se johtunee siitä, että kun avaudun jostakin asiasta, joka on itselle erityisen arka paikka tai muuten vaan hyvin merkityksellinen, itku saattaa yllättää. Ja silloin miehen kainalo on paras paikka - kyllä minä naistenkin seurassa kehtaan itkeä, mutta pitkä ja tiukka lohtuhali naiselta tuntuisi jotenkin kiusalliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen erään työelämävalmentajan, jolta olen oppinut paljon tunneasioista.

      Siksipä kysynkin kuinka monen ihmisen kanssa voitte keskustella ei-haluttavista tunteistanne, esim. kateudestanne, ahneudestanne, vahingonilostanne, omahyväisyydestänne?

      Monelleko voi tunnustaa, että on tehnyt väärin toista kohtaan?

      Arvostetuista tunteista on helppo puhua, mutta arvottomista ei. Silti niitäkin on.

      Poista
    2. Hyviä kysymyksiä.

      Olen kyllä jostain mainitsemastasi ei-haluttavasta ominaisuudesta laskenut jonkun ystävän kanssa ironista pilaa itsestäni, mutta olen huumorin varjolla tehnyt asiasta hauskan eli olen tavallaan mitätöinyt sillä huonouteni.

      Tämmöisitä asioista puhuminen minun kohdallani on siis äärimmäisen harvinaista, eli pääsääntöisesti minä en puhu vakavassa sävyssä ei-haluttavista ominaisuuksistani kenellekään.

      Poista
    3. Tuo Kuunkuiskeen mainitsema kysymys terveydenhoitolomakkeessa on aika yllättävä ja uusi käytäntö.

      En kyllä tiedä, mitä siihenkään vastaisin. Luulavasti kyllä, vaikka en koskaan juttele terveydentilastani kenenkään kanssa, vaikka jokin huolettaisikin. Minun läheisilläni on omiakin murheita kannettavana enkä halua heitä huolestuttaa.

      Poista
  8. Anonyymi puhui asiaa kirjoituksessaan, sitä oli ilo lukea.

    Minä en nyt osaa sanoa, olisiko minulla juuri tällä hetkellä joku, jonka kanssa voisin kaikesta puhua. Tai osaan: ei ole. Koska minä en puhu kaikista asioista kenenkään kanssa, eikä siinä mitään surullista tai tragediaa ole. Kaikesta puhuminen on suuri puhallus ja trendimäinen höpötys, johon en usko. Menneet asiat eivät puhumalla muutu, eivät muutu, vaikka tasajalkaa hyppisi ja lässyttäisi kuin eduskunnan typerin kansanedustaja. Lohdun saaminen on eri asia, jokainen sitä toisinaan tarvitsee. Ja tukea.

    Kuten Koskenniemen runo, minäkin ymmärrän yksinäisyyden eniten tunnetilana. Nykyään tunnen paljon vähemmän yksinäisyyttä, kuin nuorempana, jolloin ystävien ja tuttujen, kaikenlaisten piirien määrä oli elämässä isompi.

    VastaaPoista
  9. "Luoja varjelkoon meitä yksinäisiä hyväntekijöiltä".

    Jos tämän irrottaa erilliseksi liittämättä sitä mihinkään, niin ei tämä välttämättä pahalta tunnu. Yksinäiseksi voi tulla monesta eri seikasta.

    Parisuhteessa oleva nainen sanoi joskus, että hän ei saa koskaan olla kotona yksin, kun tuo mies ei ikinä lähde minnekään. Luulisin, että jokaisen pitäisi olla joskus yksinäänkin, sekin rikastuttaa.

    Eräs toinen yksinelävä nainen taas sanoi, että jos hänellä ei olisi kissaa hän ei kestäisi.

    Kuvittelen tilanteen, että joku tulee yksinäisen kotiin, vaikkapa kahvipaketti kädessään ja sanoo: Kun sinä olet niin yksin päätin poiketa, että pistäpäs kahvia tulemaan niin jutellaan.
    Sehän on mukavaa, vastaa toinen ja laitan toki.

    Se on kyllä melko varmaa, että jos on ylpeä yksinäinen tai valittaa koko ajan niin sitä ei pitemmän päälle kestä kukaan.
    Oikeassa paikassa on osattava myös nöyrtyä, eikä siinä ihmisarvoaan menetä.

    Mutta jos yksinäistä ihmistä kartetaan kuin ruttoa tai että se ikäänkuin voisi tarttua on jo pahempi juttu. Näin usein yksinäistä kohdellaan ja se on väärin.

    Sairaalloinen ja pienituloinen yksinäinen on ehkä surullisin yhdistelmä, sillä se rajoittaa omasta yksinäisyydentunteesta ulospääsyä tehokkaasti.

    Enpä oikein usko, että todella yksinäinen ihminen joka tiedostaa tilansa vastaa tuollaiseen yksinäisyyskyselyyn, sillä mitä se auttaisi häntä.

    Jokaisen kuitenkin on itse elettävä oma elämänsä.
    Yksinelävän ja yksinäisen ihmisen on oltava tosi vahva ihminen kestääkseen, mutta sitä seikkaa ei useinkaan ehkä halutakaan huomata.

    Missä on ihmisten välinen todellinen välittäminen, ei kai missään.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla hyväntekijöiltä varjelemisella tarkoitan tietysti sellaista ulkopuolista auttamista, johon Hotakaiselta siteeraamani otsikkokin (Kari kävelyttää teitä) viittaa. Ulkopuolisen pyllähtäminen yksinäistä kävelyttämään menee minun mittapuussani sinne koomisen saattohoidon puolelle.

      On tietenkin sellaisiakin, jotka kärsivät suuresti yksinäisyydestään kokoaikaisesti. Heiltä puuttuu mitä luultavimmin mielikuvitus, kiinnostus yhteiskunnan ilmiöihin ja asioihin. Heille elämää on vain konkretia, jota saadaan kanavasta "muut ihmiset". Tällainen ihminen on muuan vanha naapurinikin, josta olen aiemmin kirjoittanut tarinaa (Edla). Hän asuu yksiössään ja odottaa kaiken aikaa, että saisi mennä jonkun luo kylään tai että joku tulisi. Ei ainuttakaan harrastusta tai kiinnostuksen kohdetta, ei lue mitään, ei tunne uutistapahtumia, vahtii pihallakulkijoita, näkee suoraan talonyhtiön postilaatikkorivin ja heiluttaa ikkunastaan, jos katsoo sinne vahingossa. Jos tulee kylään, itkee ja valittaa kuollutta miestään.

      Sanonpa suoraan: minusta tällainen edlamainen yksinäisyys on rasittavaa. En usko, että toinen ihminen pystyy lopulta poistamaan kenenkään yksinäisyyttä. Yksinäisyys on minulle, niin kuin Rikukin tuossa ylempänä sanoo, tunnetila, sieluntila. Joskus siitä kärsii, joskus sitten taas ei.

      Poista
  10. Laitan tämän tähän ketjun perään.

    Se lomakkeen kyssäri varmaan tarkoitti muitakin kuin terveyteen liittyviä asioita.

    Tapsan mainitsema pointti niistä asioista puhuminen, jotka eivät kiillota omaa kilpeä, on hyvä. Minusta ihmissuhde, jossa noin tärkeät asiat jätetään puhumatta, ei ole kovin läheinen.

    Vaatiihan se toki jotakin - rohkeutta? - näyttää myös muu kuin paraatipuolensa.

    Rip: ihmisten välistä todellista välittämistä ei ole olemassa sille ihmiselle, joka ei välitä kenestäkään. Kaikki lähtee itsestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herää kysymys, kuinka syvään läheisyyteen ihmissuhteet, etenkin liitot, lopultakaan perustuvat.

      Mielestäni suhteessaolo ei takaa sitä, että suhde on läheinen ja että siinä puhutaan myös omista vallitsevista ei-haluttavista luonteenpiirteist ja väärinteoista. Veikkaanpa, että suhteissa monesti kiillotetaan omaa kilpeä enemmän kuin avataan sielun syövereitä. Ja aika tavallista on riitely, jossa toinen paljastaa toisen heikkouksia ja toinen taas yrittää kieltää ne. Näin se läheisyys varmaan parhaiten toteutuu. Vaatii melkoista kypsyyttä ottaa itse puheeksi väärintekonsa ja pahuutensa, jota jokaisessa ihmisessä myös on.

      Poista
    2. Luin aiemman kommenttini uudelleen, ja nyt totean, että seison edelleenkin vankasti sen takana.

      Kuunkuiskeen vastaukseen sen osasta: Rip: ihmisten välistä todellista välittämistä ei ole olemassa sille ihmiselle, joka ei välitä kenestäkään. Kaikki lähtee itsestä.
      Tähän vastaan, että meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme ja väittämiimme ja tässä koen ettemme tavoittaneet toisiamme, mutta sehän on inhimillistä. Enkä osaltani puutu tähän enempää.

      Poista
  11. Elämme facebookimaisten kaveruuksian aikaa. Ystäviä on määrällisesti paljon, mutta voi olla, ettei heissä ole ainuttakaan, jolle paljastetaan omat pimeät puolet.

    Ehkä jokuset ovatkin yksinäisiä siksi, että he ovat nähneet ihmissuhteiden pinnallisen valheellisuuden. Heille ei riitä se pintapuhe, jota näissä suhteissa käydään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei riitä, siksi minulla ei ole - eikä tule olemaan - FB-tiliä. Minulla on onneksi tosi-ihmisiä ystävinäni.

      Yksinäisyys on muuten jännällä tavalla myös kiehtova, vetovoimainen ja hyvin idealisoitu: hiljaisuuden retriitit ovat suosittuja, yksinäisyys-turismi pullistelun aihe (lähdetään matkalle yksin, mutta olen kokoajan netin avulla yhteydessä toisiin ihmisiin: minä täällä minä).

      Yksinäisiä myös halveksitaan, koska he edustavat jotain mitä ei pidetä yleisessä kulttuurisessa tarinassa suotavana. Miesyksinäinen on enemmän sankari- tai ritarihahmo tai suuri seikkailija, ja joskus myös donjuanmainen rakastajahahmo. Naisyksinäinen saa kannettavakseen vähemmän ihailtavan mytologian: paha noita (sadut), uhkaava akka, perheiden hajottaja, kelvoton naisena, seksuaalisesti kyltymätön nymfomaani, hirviö joka syö lapsia (lilithin myytti), kamala kalijumalatar (intialainen mytologia).

      Yksinäisiä kadehditaan. Voimakas kateus kuitenkin vääristää todellisuutta. Nähdään vain yksipuolisesti hyvät ja haluttavat puolet, sellaiset joista kadehtija jää paitsi, joka elämästä puuttuu. En ruoki turhaa kateutta ja olen sanonut kateuden piinaamille, että jokaisessa elämässä on puutteensa ja vajavaisuutensa, niiden kanssa saattaa toisinaan olla hankala elää, mutta ne juuri ovat tärkeä – ehkä jopa arvokkain – osa elämästä jota elää. Lähipiiriini kuuluu myös lapsellisia ja perheellisiä, ja onneksi olemme näitä asioita voineet jakaa. Ei perhe-elämä ole sekään helppoa, ja saattaa sisältää syviäkin yksinäisyyden ja ulkpuolisuuden kokemuksia.

      Olen hyvin nuoresta asti tuntenut vetoa yksineläviin. Vasta myöhemmin aikuisiällä tulin tietoiseksi siitä, että se on sisäinen haluni, elämänkohtalo, joka juuri minun on elettävä. Jonka saan elää. Ei oman elämänsä, syvimmän sisimmän halunsa toteuttamisessa ole mitään hävettävää. Se on aivan samankaltainen halu kuin perheen perustamisen halu. Ei ihmiselämän monimuotoisuutta voi arvottaa tai kilpailuttaa keskenään. Ei tuo tai tämä elämä ole, tosiasiassa, sen arvottomampi tai arvokkaampi kuin joku toinen.

      Yksinäisyyden tiloista luultavasti kaikkein raskain sieluntila on vaikea narsistinen persoonallisuuden häiriö, joka myöhemmällä keski-iällä voi johtaa hyvin vaikeaan depressioon. Narsistin kokema masennus on vaikeampi ja hoidettavuudeltaan hankalampi (mm. Claes Andersson on kirjoittanut siitä jo 1980-luvulla). Vaikea persoonallisuuden häiriö vaikeuttaa todella paljon ihmissuhteiden solmimista ja jatkuvuutta. Läheiset ja hyvätkin ihmissuhteet saattavat myös tuottaa yksinäisyyden tilapäisiä tiloja, mutta ne ovat aivan eriluontoisia kuin narsistin vakavat ja usein myös muille ihmisille vaurioita tuottavat ihmissuhdeongelmat.



      Poista
    2. Kokeilin FB-tiliä, mutta en saanut siitä mitään nautintoa tai hupia. En näe tarkoitusta ilmoittaa mielipiteitäni tai menemisiäni lyhyillä viesteillä. Valokuvatkin ovat blogissa enemmän arvossaan, sileillä seinillä kuin sekalaisen tilpehöörin seassa. Pidän mieluummin yhteyttä muutamaan muualla asuvaan ystävään puhelimitse ja sähköpostitse, tai Skypellä. FB:n arvo ei ole avautunut minulle.

      Yksinäisyys on tosiaan nöyryyttävää ja häpeällistä - viittaamani artikkeli sanoo tämän, mutta niin se vain on. Yhä edelleen nainen pääsee naimisiin, mies menee. Rouvanpäivillä on kunnioitettavaa olla, kyöpelinvuorella tai yksinhuoltajana sen sijaan ovat epämääräiset ihmiset - puhun siis yleisistä ja kiistattomista suhtautumistavoista. Tietysti on poikkeauksiakin, mutta vanhoista joutavista asenteista ei vain päästä eroon.

      Kuvaavaa on se se, kun tuntemani frouvasihminen kysyi tyttäreni kuulumisia. Kerroin hänelle, että hyvää kuuluu, tyttärestä on tulossa kirjailija. Frouva sivuutti tämän maininnnan ilmettä väräyttämättä ja kysyi, että "onko hänellä miestä".

      Poista
  12. Se varmaan vaihtelee ihmisestä toiseen, että kuinka läheisiä suhteita kaipaa. Joku haluaa jakaa koko sisikuntansa toisen ihmisen kanssa, toinen pitää visusti joitakin asioita itsellään. Pääasia kai olisi, että läheisyys tai välimatka toteutuisi molempia tyydyttävällä tavalla.

    Jossakin lehdessä oli juttua Jaakko Hintikan ja hänen edesmenneen Merrill-vaimonsa suhteesta. M oli kuulemma etsinyt ihmistä, jonka kanssa vallitsisi jakaminen, vastavuoroisuus ja luottamus. He löysivät toisensa.

    Valtavan kaunista ja yksinkertaista - jakaminen, vastavuoroisuus, luottamus. Eikä kovin helposti löydettävissä.

    VastaaPoista
  13. Jakaminen, vastavuoroisuus, luottamus - nuo ovat minusta perusedellytykset av(i)oliitolle kuin av(i)oliitolle, siis peruskauraa. En siis pidä niitä erityisen tavoiteltavina, vaan itsestäänselvyyksinä rakkaussuhteissa ja miksei yleensä ystävyyssuhteissa. Jolleivat nuo toteudu, eikö siinä kenen tahansa rakkaus kuole? Tai ystävyys sammu?

    Jos sitten jää kitumaan huonoon suhteeseen, jossa on vaikka alistamista, saa minusta syyttää vain itseään. Toista ei kannata eikä oikeastaan voi syyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma Hintikan ja Merrillin suhteessa seksikin pelasi aika hyvin. Kolmen jälkeen Merrill lopetti kuulemma laskemisen - ja huom. Iines, kyse ei ollut minuuteista.

      Poista
    2. Noh, en halua olla banaali ja vielä vähemmän kyyninen, mutta ei kai perättäisorgasmien lukumäärä välttämättä johdu suhteen laadusta.

      Poista
    3. Seksin osuus suhteessa on avainasemassa. Jos seksi ei suju molempia tyydyttävällä tasolla vaikeudet vaikuttavat muuhunkin kanssakäymiseen parin kesken.
      Eivät (ainakaan) miehet muuten avioon menekään on mielipiteeni.

      Poista
    4. Iines kirjoitti: Jos sitten jää kitumaan huonoon suhteeseen, jossa on vaikka alistamista, saa minusta syyttää vain itseään. Toista ei kannata eikä oikeastaan voi syyttää.
      Periaatteessa olen samaa mieltä tästä, mutta oma luonne myös vaikuttaa eli en näe tätäkään ihan noin suoraviivaisesti.

      Katselin mielenkiintoisen ohjelman. Prisma: Yhdeksän kuukautta kohdussa. Ihmisen terveys, onnelllisuus ja luonne voivat olla joiltakin osin sinetöityjä jo syntymän hetkellä. Geenien lisäksi ihmistä muokkaa se yhdeksän kuukauden aika, jonka hän viettää kohdussa.
      Ihmisen luonne ei välttämättä muodostu kasvatuksen tuloksena oli tärkeä pointti minusta.
      Kiehtovassa asiaohjelmassa on paljon muutakin, jos ketä kiinnostaa areenasta sen voi katsoa.

      Poista
    5. Rip, seksi on tärkeää, mutta onko se asia, joka aiheuttaa suhteen laadun niin että jos seksi on hyvää, suhdekin on hyvä, tai jos seksi on huonoa, suhdekin on huono?

      Eikö seksin sujuminen pikemmin ole heijaste, eli suhteen muu laatu vaikuttaa sen sujumiseen?

      Tämä ei mielestäni sulje pois sitä, että seksistä voi nauttia ilman suhdettakin tai jopa huonossakin suhteessa. Ihminen on biologinen olento ja hinkkaaminen tuottaa automaattisesti reaktion, kuten me kaikki tiedämme.

      Poista
    6. Olen lukenut tuosta mainitsemastasi asiasta, Rip, eli siitä, että kohdussaoloaika on merkityksellinen myös vauvan persoonallisuuden ja onnellisuuden kehitykselle, ei yksin fyysiselle.

      Tuossakin olen samaa mieltä, että kasvatus ei yksin muovaa ihmisen luonnetta. Esimerkiksi ihmisen sensitiivisyys eli herkkyys on perinnöllinen ominaisuus. Sama kasvatus perheen eri lapsille tuottaa tulokseksi erilaisia ihmisiä. Jokainen on oma persoonansa.

      Poista
    7. Vaan lapsista kun tuli puhe - sananen hallituksen leikkauslistasta, joka kuulemma kurittaa erityisesti pienituloisia ja lapsiperheitä.

      Paljon melua tyhjästä. Lapsilisiä leikataan kaikilta noin 7 prosenttia, mikä merkitsee rahassa noin 6 euron vähennystä per kuukauden lapsilisä. Tästä hirveä poru ja pöydälle vedetään lapsiperheen kurjistuminen. Halloo!

      Toinen asia: valtiovarainministerin mukaan suurituloisten verotusta kiristetään, pienituloisten kevennetään. Tästäkin hirveä poru. Halloo tällekin, miten tämä muka kurjistaa pienituloisia, että verotus kevenee?

      Ja vielä yksi uho: Luuserimaista käytöstä Arhinmäeltä lähteä tässä vaiheessa hallituksesta, kun vastuuta leikkauksista pitää kantaa. Vasemmistoliitto oli samalla lailla mukana valmistelemassa leikkauksiin johtaneita esityksiä. Tuhannen taktikoinnin paikka erota nyt ennen Fennovoima-päätöstä, jotta saa näyttävän lähdönilman vihreitä ja sopivasti vuotta ennen vaaleja.

      Poista
    8. Arhinmäki on taas vähän aikaa minun sankarini. Bueno, Muchas Bueno! Onnittelu Arhinmäki, kiitos, meillä on vielä vähän toivoa.

      Saisikohan muuten Villestä aineksia kolmiodraamaan kokoomuksen Urpilaisen ja demareiden Kataisen välillä?

      Vihreitä voi tietysti onnitella siviilirohkeudesta hallituksessa pysymisessä, se ei nimittäin lopu koskaan. Vähän on maailmassa luotettavia asioita, mutta hyvä, että edes tämä yksi.

      Poista
    9. Persuilta lähtee paljon ääniä vasemmistoliitolle. Ihmiset alkavat huomata ps:n olevan lähinnä keskisuurien yrrittäjien asioita ajava puolue, jolla on kyljessään tämä halla-aholainen siipi.

      Soinin aamuisista lausunnoista voi aistia kylmän pelon ja sisäisen tärinän, vaikka vasemmistoliitto ei yllä lähellekään persujen tulevaa neljäntoista prosentin äänisaalista eduskuntavaaleissa. Tai mistä sitäkään vielä tietää.

      Poista
    10. Persut kärsivät jo tämän hetkisen tiedon perusteella rökäletappion emopuolue kepulle. Vielä kun vasurit onnistuvat vähän kulmaa nakertamaan, emme tule koskaan näkemään Soinin puoluetta hallituksessa. Jos kuitenkin pääsevät, yhdellä maa- ja metsätalousministerin paikalla tulevaisuus on täsmälleen sama kuin smp:llä oli. Ei ihme, että Soinilla lorahti.

      Poista
    11. Paavo on minunkin sankarini, todella hyvä tyyppi. Aivan loistava liike. Hän poikkeaa hyvällä tavalla pahvisauleista ja stalinsoinista ja sulotarsipiläisestä.

      Tämän päivän Hesarissa oli muuten todella mainio kuva Soinista ja Sipiläisestä. Siitä tuli aivan ensimmäiseksi mieleen vastavihitty homopari.Niin hellästi he katsoivat toisiaan. Rakkautta ensisilmäyksellä.

      Poista
    12. Tämän jutun kuva: http://www.hs.fi/politiikka/Sipil%C3%A4+ja+Soini+arvostelevat+lapsilisien+leikkaamista/a1395800792665

      Timohan melkein jo tuossa pussaa Juhaa.

      Poista
    13. Anu Nyymi, uskon ettet ole yksin mielipiteesi kanssa. Useat pitävät Arhinmäkeä nyt suurena sankarina, joka teki räväkän teon köyhien ja kurjistuvien lapsiperheiden puolesta. Kyllönenkin teki, mutta hän on nainen ja joutaa olla vähän sivummalla Paavon paisteesta.

      Katsoin Ylen aamutelevision haastettelun, jossa olivat Juha Sipilä ja Timo Soini vierekkäin. Tottakai he arvostelivat lapsilisien leikkauksia, sillä on poliittinen itsemurha kannattaa julkisesti kurjistuvan lapsiperheen lapsilisäleikkausta, vaikkei tuo sen kummoisempi olekaan kuin 6- 7 euroa kuukaudessa lasta kohden. Kyllä nyt perhe syöksyy ahdinkoon. Täytyy huomata, ettei lapsilisien leikkausta kannattanut silti yksikään muukaan ministeri, vaikka leikkaus tehtiin. Jotkin päätökset on tehtävä raskain mielin.

      Minusta on demokratian mukaista, että kaikki syntyvät lapset saavat lapsilisän. Se ei ole mikään köyhimpien tuki, vaan tavallaan lisäpalkkiota uudelle Suomen kansalaiselle. Myös varakkaammat ovat kansalaisia, jotka ansaitsevat tämän tunnustuksen. Ei heidän rahaansa kadehtia kannata. Moni keskituloinen varakkaana pidetty perhe elää kädestä suuhun. esimerkiksi opinto- ja asuntolainojen vuoksi. Joku pienipalkkaisempi perhe nettoaa tukien ansiosta enemmän kuin tämä perhe.

      Silti, en panisi pahastikaan vastaan, jos lapsilisillä olisi tietty tuloraja kattona, vaikka se sotiikin demokratiakäsitystä vastaan. Tunnen itse vauraan perheen, jossa lisät menivät suoraan lasten korollisille tileille ja pankkikirjat annettiin lapsille kun he lähtivät opiskelemaan tai töihin.

      Poista
    14. Lapsilisä on suunniteltu aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan. Sitä alettiin jakaa vuonna 1947. Silloin lapsien määrä oli valtava. Se ei ollut ”palkkio” eikä ”tunnustusraha” vaan taloudellinen kädenojennus, jonka tarkoitus oli myös tukea mm lapsen koulutusmenoissa ja perustarpeissa. Silloin oppikoulu ja kouluruokailu (oppikouluissa kouluruokailu oli osittain maksullista vielä 1970-luvulla) olivat maksullisia. Se mahdollisti monen koulutien.

      Kun kaikille maksuton peruskoulu (+kouluruokailu + kouluterveydenhoito) tuli 1970-luvulla, ja myös edullinen päivähoito sekä muut hyvin runsaat perhe-etuudet astuivat voimaan, lapsilisän merkitys muuttui. Nyt mielellään puhutaan ”lapsen palkasta” tai ”palkkiosta” tai ”tunnustuksesta”. Koska koulutus, päivähoito, lasten ja perheiden muut julkiset palvelut ovat miltei maksuttomia tai ainakin hyvin halpoja.

      HS:n Yhäriäiti kolumnistin mukaan harrastus maksaa 1700 euroa/vuosi/lapsi. Hänellä on kolme lasta ja hän saa lapsilisiä yhteensä noin 4000 euroa vuodessa. Minusta hyvin iso kädenojennus muilta lasten harrastusten tukemiseen. Mutta sekään ei riitä.

      Mikähän sitten lapsiperheiden vanhemmille nykyään oikein riittäisi? Lapsi tuupataan jo yksivuotiaana muiden kasvatettavaksi: ensin kokopäivähoitoon päiväkotiin ja sitten kouluun sekä harrastuksien pariin.

      Lapsilisäjärjestelmä vain voimistaa, tämänpäivän yhteiskunnassa, perheiden välisiä eroja. Ei ole mitenkään perusteltavissa, että lapsilisärahoilla ostellaan autoja tai asuntoja tai osakesalkku.

      Poista
    15. Ei nyky-yhteiskunnassa mielestäni ostella lapsilihärahoilla osakesalkkuja. Tuo kertomani esimerkki koski suurten ikäluokkien aikoja, jolloin maanviljelys kannatti ja laariin kertyi viljaa ja emännällä oli oma munatili. Ei lapsi tuolloin "harrastanut" mitään, ilmaista partiota korkeintaan.

      Lapsilisän maksatus kaikille ei millään muotoa kasvata tuloeroja. Kuten alempana esimerkin avulla kerron, Suomessa ei ole juurikaan sellaisia rikkaita, jotka sijoittavat lapsilisiä osakkeisiin. Keskiluokka on korviaan myöten veloissa ja pikkuriikkinen eliitti koostunee vanhemmista miehistä.

      Poista
  14. Viis Soinista nyt, eihän hän tähän leikkauskuvioon kuulu. On aika helppoa lähteä hallituksesta näyttävästi sankarina, kun on jouduttu tekemään leikkauslista, jota varmaan kukaan ei ole halunnut tehdä mutta joka on ollut pakko tehdä.

    Minua vain kyllästyttää se ainainen rutina lapsiperheiden olojen kurjistamisesta, kun lapsilisäleikkaukset ovat käytännössä plus miinus nolla - kuusi - kahdeksan euroa per lapsi ei kurjista ainuttakaan perhettä. Toki muutkin leikkaukset vaikuttavat lapsiperheisiin, mutta niin ne vaikuttavat muihinkin. Esimerkiksi vanhukset eivät ole itse rutisemassa eläimellisestä laitoskohtelustaan - Suomessa on vain yksi pyhä asia: kurjistuva lapsiperhe.

    On minusta selvää sitä paitsi, että leikkaukset kohdistuvat kaikkiin, myös vähätuloisiin, jotka ovat suurimpien tukien saajia. Ei voida ajatella, että kun kaikkeen tukitoimintaan ei ole varaa, ne kuitenkin maksetaan täysimääräisinä ottamalla ne pois muilta ankaran progressiivisen veron kautta. Onhan selviö, että hyvinvoivat myös kasvattavat kansantuloa - eivät kaikki hyvintienaavat ole ahneita lahtarinperkeleitä, jotka vievät leivän köyhän lapsen suusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, lapsiperheillä ei tule olemaan hätää. Olisin kyllä tehnyt lapsilisien suhteen radikaalimman muutoksen: tulorajan. Eivät kaikki varakkaat ole epäihmisiä, osa heistä antaisi jopa lapsilisät niitä enemmän tarvitseville.

      Rahan ja omaisuuden määrä ei vielä kerro ihmisen etiikasta tai moraalitajusta mitään.

      Poista
    2. Minä taas vastustan tuota käsitystä, että moraalin voi ostaa hyväntekeväisyydellä.

      Poista
    3. Tarkoitatko tuota, että rikas luopuu vapaahetoisesti lapsilisistä? Onko luopuminen jostain itselle kuuluvasta etuudesta hyväntekeväisyyttä? Eikö se osoita pikemminkin että sellainen ihminen ilmaisee: en tarvitse tätä.

      Poista
    4. Kuka on rikas?

      Maailmanlaajuisestihan varakkaaksi määritellään ihminen, jonka omaisuuden arvo on 700 000 euroa. Esimerkiksi Espanjassa heitä on 160 000 henkilöä, ja meillä Suomessa vain 25 000 ja he tuskin ovat juurikaan pienten lasten vanhempia.

      Näin ollen ajatus "rikkaiden" luopumisesta lapsilisistä on pelkkää retoriikkaa, sillä meillä rikkaita on peräti vähän, jos käytännössä ollenkaan. Taulukon yläpäätä pitää olla, ennen kuin sitä voidaan kiristää.

      Keskiluokan veroprogressio on jo tullut tiensä päähän, sillä talous ei kohene vain veroja kiristämällä. Sitä pitää kiristää, mihin ei ole varaa ja mikä eniten nielee rahaa.

      Hyvinvointipakettiin on uskallettava puuttua, ja onneksi joku suostuu oman suosionsa uhallakin tekemään kipeitä päätöksiä, joita kukaan ei oikeasti haluaisi tehdä. Hatun nosto siis vastuunkantajille. Toiset kantavat vastuuta, toiset Paavoa, kuten eräs lehti tänään totesi.

      Poista
    5. Minusta moraalia ei pidä kytkeä tähän lapsilisäjuttuun ollenkaan. Ei ole moraalitonta ottaa lapsilisää vastaan. Etuisuuden saajaa ei pidä syyllistää moraalikortilla.

      Ylipäänsä vieroksun alituista omillaan toimeentulevien ihmisten syyllistämistä. Olet mielestäni usein korostanut sitä, miten kaikki tässä yhteiskunnassa on ilmaista, koulutus, terveydenhuolto, katuvalot....

      Miksi siis nyt ei voisi ajatella, että kaikilla terveillä ihmisillä on siis mahdollisuus päästä vihreälle oksalle?

      Poista
    6. "Ylipäänsä vieroksun alituista omillaan toimeentulevien ihmisten syyllistämistä."

      En syyllistä, toivon vain että "omatoimiyhteiskunnassa" eläjä huomaisi ja tunnustaisi sen itselleen kuinka monissa asioissa hän riippuvainen muista. Ja muiden tekemistä palveluista.

      Minulle henkilökohatisesti sopii hyvin, vaikka kaikki palvelut lopetettaisiin ja jokainen tosiaankin eläisi omillaan tässä suhteessa. Se ei taida sopia julkisten palvelujen suurkuluttajille.

      - Mutta, me maksamme niin kauhean paljon veroja. Niin kauhean paljon ettei kukaan maksa niin kauhean paljon. Meidän pitää myös saada jotain vastineeksi.

      Jokainen maksaa. Tai jättää maksamatta, kiikuttamalla omaisuutensa esim. veroparatiisimaihin. Taidan todellakin muuttaa kurssia ja liittyä veronmaksukielteisten kasvavaan joukkoon, koska henkilökohtainen hyötysuhde on jäänyt, ja jää hyvin olemattomaksi. Ihan hyvä, jos tämä romahtaa kuin korttitalo.

      Poista
    7. Tämä "säästäminen" ei koidu etenkään keskiluokan eduksi, päinvastoin: se tulee käsrimään kaikkein eniten. Se menettää ja ne rikkaat (joita sinun mielestäsi Suomessa ei ole) poistuvat paikalta pikku hiljaa Björn Wahlroosin viittoittamalla tiellä.

      Poista
    8. Anonyymi, en puhunut mielipiteistäni, vaan faktoista, kansainvälisestä ja myös Suomessa käytetystä rikkaiden määrittelystä: jos henkilöt omistukset ylittävät 700 000 euron rajan, hänet lasketaan rikkaaksi. Meillä tällaisia henkilöitä on siis 25 000, ja he tuskin ovat ainakaan merkittävästi nuoria lapsiperheitä - tämä loppuosa vain on päätelmäni, ei mielipide..

      Poista
  15. Kuva kertoo kaiken. Poliittinen homopari, Soini ja Sipilä, rekisteröivät parisuhteensa ja viettävät "juhannushäitä" etelä-hämäläisellä, koivujen ja latvakakkos-kuusien koristamalla tanssilavalla. Soini olisi esiintymmään halunnut Tauskin, Matti Nykäsen tai Katri Helenan, mutta parempi puolisko päättää tilata Mikko Alatalon, jolle puolue maksaa esiintymispalkkion salaisesta tukilisärahastosta.

    Jutan ja Jyrkin pussauskopista syntyi karvainen lapsi, jota lehtien sivuilla kilpaa kehuen esittelevät. Se kuitenkin päättyy, kun kumpikin saa aivan yllättäen fudut hommistaan. Antti Rinne voittaa ylivoimaisesti puheenjohtajavaalin ja Jutasta yritetään lohdutukseksi tehdä Utön kulttuurisihteeriä, Jyrkistä Siilinjärven urheilukentän hoitajaa. Molemmat hankeet kaatuvat poliittisista virkanimityksistä syntyneisiin kohuihin ja yleisiin talousleikkauksiin. Pariskunta muuttaa eläkkeelle Jamaicalle, jossa viettävät hiljaiseloa uima-altailla, drinkit käsissään chillaillen. Kansakunnan tietoisuuteen he hetkeksi palaavat,kun osallistuvat tosi-tv-sarjaan nimeltään "Miljonääripari biitsillä".

    Merja oli hallituksesta lähtiessä sivuroolissa, koska Paavo oli puheenjohtaja. Tilanne kuitenkin heittää härjänpyllyä, kun muuttavat Savonrannan Takaloukon Perämaan tilaa hoitamaan. Siellä he viljelevät ja kasvattavat euro- ja muita maataloustukiaisia. Paavoa maalaiselämä inhottaa, muttei uskalla - salassa Hirveäksi Mantaksi kutsumalleen - poliittiselle vaimolleen pullikoida. Piilossa hän kasvattaa hamppua ja kuuntelee kyyneleet silmissä rap-versiota laulusta, jossa lauletaan: "mun euro ei oo mitään, kaikki menee muijalle..." Tunnelmatuokiot keskeytyvät usein siihen, kun Mant...Merja komentaa Paavon paskaa luomaan tai porkkanapenkkiä kitkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha ha ha - taas tuli lisävuosia, pelkästään nauramalla.

      Peussuomalaisten bändi "Peräkamarin Pojat" esittää hääjuhlissa sovituksen SIG-yhtyeen Tiina pääse naimisiin kappaleesta (1980):

      Timo on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei turhaan uskonut hän unelmiin.
      Juha on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei äsken vielä tiennyt käyvän niin.

      Viime vuoden keväällä, eduskunnan kahvilassa
      Timo Juhaansa tutustui.
      Ei sydäntä voi kahlita, Timo oppi sen.
      Hän heti Juhaan rakastui.

      Juha on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei turhaan uskonut hän unelmiin.
      Timo on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei äsken vielä tiennyt käyvän niin.

      Kaikki kellot soittaa, kun Timo vihitään,
      ja yhteen Juhan kanssa liitetään.
      Toivomme ettei Timo pety Juhaansa,
      vaan jaksaa vielä vastoinkäymisiin.

      Timo on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei turhaan uskonut hän unelmiin.
      Juha on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei äsken vielä tiennyt käyvän niin.

      Häämarssi kaunis kaikuu kirkon kuorissa,
      Asuu rakkaus näissä miehissä.
      Vaikka mies onkin, Timo leninkiin pukeutuu
      nyt Timo ja Juha pääsee naimisiin.

      Juha on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei turhaan uskonut hän unelmiin.
      Timo on niin onnellinen, hän menee naimisiin.
      Ei äsken vielä tiennyt käyvän niin.



      Poista
    2. On harmi, jos Rinne voittaa. Urpilainen on kuitenkin pätevämpi, luotettavampi ja suoraselkäinen vastuunkantaja. Rinteellä oli muistaakseni jokin petos kontollaan, ja tämä kertoo poliitiikkaa harjoittavasta miehestä aika paljon. Valitettavasti.

      Poista
    3. Valittakaamme ja vaikeroikaamme, mutta Urpilaista ei pelasta mikään.

      Poista
    4. Voi hyvinkin olla, ainakin ennakkokaavailujen mukaan. Uskon, että ay-miehet ovat joukolla Rinteen takana. Ja heitä on paljon.

      Vaan olisiko Rinteestä valtiovarainministerin pallille? Onko yhtä pätevä ja rehellinen?

      Poista
    5. Jutalla on vastaisku valmiina, lukihan se lehdessäkin: hän luopuu viime metreillä ehdokkuudesta ja kannattaa seuraajakseen Ihalaisen Latea.

      Late johtaa puoluetta, Jutta jää ministeriksi, Rinne kaatuu alastulorinteeseen.

      Poista
    6. Rinteestä en osaa sanoa mitään, mutta selvää on, että Urpilaisen johtamana kaikissa vaaleissa alaspäin mennyt sdp tarvitsee todellista uudistumista, jonka vain hänestä luopuminen mahdollistaa.

      Ison puolueen ei kannata upottaa itseään yhden huonon poliitikon vuoksi.

      Poista
    7. Sdp:n alamäki ei tietenkään ole pelkästään Urpilaisen vika, Paavo Lipposen elämäntyöksi voinee katsoa sdp:n tuhoamisen. Erityisesti varoittelisin nykyisen vaimonsa päästämisestä mihinkään vastuullisiin asemiin.

      Ihalainen on paras vaihtoehto, mutta hänkin alkaa olla ikämiehiä, eikä uuden polven demareissa oikein ole jatkajia. Lindtman on vitsi ja sellaisena huono.

      Poista
    8. Ihalainenkin on liiaksi ay-pomo, miesten mies. Eivät demareihin pettyneet tällaista linjaa kaipaa, vaan entistä selkeämmän arvolinjan mm. eettisiin kysymyksiin. Demarien vika on juuri siinä, että on etäännytty varsinaisesta eettisestä ideologiasta penneistä taisteleviin ay-pomoihin.

      Poista
  16. Ei orgasmien lukumäärä kerro suhteen laadusta - jopa satunnaisessa seksissä voi saada hyvin kattavan fyysisen tyydytyksen. Mutta asia on aivan eri silloin kun kyseessä on suuret tunteet; seksi on kauneimmillaan myös syvästi henkinen kokemus.

    Hyvin erikoisen ilmiön olen kokenut kerran: miehen kanssa pötkötellessä (vaatteet päällä) ja toisiamme silmiin katsoessa purskahdin itkuun siitä läheisyyden tunteesta. Siihen päälle pari orgasmia olisi ollut lähinnä latistava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä ajattelin. Orgasmi on kuitenkin osaksi mekaniikkaa ja tekniikkaa.

      Miten olisi orgasmin saaminen intensiivisestä katseesta? Ainakin henkisen orgasmin siitä voi saada.

      Poista
    2. Suurhaastattelussaan (olikohan se HS-kkl) Hintikka kuitenkin korosti tätä puolta heidän suhteessaan. Ehkä hän puhui myös jakamisesta, vastavuoroisuudesta ja luottamuksesta, mutta nehän sopivat vaikka työsuhteeseen.

      Minusta seksin korostaminen, etenkin kun mies on maailmankuulu filosofi, tuntui aika lapselliselta. Enkä näe siinäkään isommin kehuttavaa, että vaimo on nuorena neitinä kuksinut ukkomiehen (JFK) kanssa.

      Poista
    3. Minusta JFK-paljastus tuntui oudolle, ihmettelin mihin arvokas ja arvostettu filosofi sillä pyrki, enkä keksinyt vastausta. John Fitzgerald Kennedyn kuitenkin tiesimme jo aiemmin pupujussimaiseksi panokoneeksi.

      Poista
    4. Minustakin paljastus oli outo. Ei se enää ketään kiinnosta. Ihan kuin omiakin osakkeita olisi haluttu sillä nostaa: ihana vaimoni kelpasi legendaariselle presidentillekin.

      Poista
  17. Se tapa, millä Hintikka haastattelussa puhui jakamisesta, bastavuoroisuudesta ja luottamuksesta, kertoi niiden toteutuvan täysin vain hyvin erityislaatuisessa suhteessa.

    Minusta on ihan virkistävää, että kasiviitonen paperinmakuinen filosofi vilauttaa viime metreillä inhimillistä puoltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin siinä yllä mainitusta Timon & Juhan morsiuskuvasta oikein paistaa, kuinka he lupaavat toisilleen kakun jakamista, vastavuoroisuutta virkanimityksissä ja palan painikkeeksi muutakin kuin kansalaisluottamusta.

      Poista
    2. Älkää uskoko. Suhteesta paistoi ohimenevyys. Nonverbaalisen viestinnän tuntija havaitsi ruumiinkielestä heti, että tämä liitto ei tule näkemään aamua. Parin välillä oli usean kymmenen sentin rako studion sohvalla ja osapuolet varoivat katsomasta toisiaan suoraan silmiin. Puheet suunnattiin television katsojalle, joka ei vakuuttunut suhteen lämmöstä.

      Poista
    3. Tämä ei tietenkään ole rakkausavioliitto, mutta halu tehdä yhteisiä lapsia on kova. Nyt on se aika kun vallan kammareissa valtaa jaetaan, vaikka me äänestäjätkin sanomme sanamme vasta vuoden päästä. Kepu vie ja persu vinkuu.


      Poista
    4. Eli viitaten historian opetuksiin, nyt on kassakaappisopimusten aika. Me äänestäjät ratkaisemme, mikä niistä voidaan ottaa käyttöön.

      Poista
    5. Saas nähdä, mitä laitaa aletaan kannattaa vaaleihin mennessä. Muistan lukeneeni tai katsoneeni televisiosta sellaisen ajankohtaisen kannatustiedon, että kokoomus olisi lisäämässä kannatustaan. Vaan tämä oli ennen näitä viimeaikaisia säästöpäätöksiä.

      Poista
  18. Miktä eroa on kokoomuksen ja demareiden politiikalla?
    Eikö olisi parempi tämän pariskunnan viettää häitään ja liittää hynttyynsä reilusti yhteen.
    Vasemmisto kuihtuu nyky-Suomessa. Eihän täällä kukaan halua kuulua huonosti pärjäävään kansanosaan? Velaksi eletään ja leikitään niin porvaria että. Työläisiinhän ei kukaan enää halua kuulua, sillä kaikki pelkäävät kommunismin kurjuutta, mikä osoittaa ellei vähä-älyisyyttä, niin tietämättömyyttä ainakin. No, kenties kurjuuteen joudutaan joka tapauksessa kun luonto-äiti alkaa pistää kurittomille kakaroilleen hanttiin toden teolla. Siinä sitten kärvistellään ja ihmetellään kuinkas tässä näin kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee. Oikeasti luokkaerot ovat siis kaventuneet sekä ulkoisesti että myös sisäisesti. Elintaso on noussut huimasti, vaikka sitä ei myönnetä. Se mikä vuosikymmen sitten oli luksusta, katsotaan nyt perustarvikkeeksi, joka kuuluu saada.

      Olen mietteliäänä katsellut opiskelijoiden kohonnutta elintasoa. Töissä opiskelun ohella ei enää käydä toimeentulon, vaan tavaroiden ja vaatteiden hankkimisen vuoksi. Halutaan saada kaikki heti. Ja mitä ei saada omin voimin, katsotaan yhteiskunnalta saatavaksi välttämättömäksi etuudeksi. Tässä auttaa tietenkin se puolue, joka näitä etuuksia vaatii. Vasemmisto ei ole enää köyhien puolue, vaan etuuksien takuupuolue.Köyhiä ei oikeasti ajattele kukaan.

      Minusta esimerkiksi peruspalveluministerin tulisi erota ja hallitukselle tulisi esittää välikysymys kaikkein heikoimpien ja köyhimpien eli vanhusten puolesta. Lapset meillä hoidetaan hyvin, ja yhteiskunta nappaa heidät hellään huomaansa jo syntymähetkellä. Kuka auttaa vanhusta, joka viruu ulostevaipoissaan laitoksen kellaritiloissa - kuten eilenkin lehdessä luki? Selitys oli: kun niillä ei ole enää omaisia. Suomessa on yli satatuhatta pienituloista ikäihmistä ja lisää tulee näitä lainsuojattomia ja kenenkään välittämättömiä.

      Poista
  19. Tai onko myös niin, että enemmistö uusista sukupolvista viis veisaa politiikasta? Vaihtoehdot vähenevät sitä kautta. He, joilla on omaisuutta, heillä on jo sen myötä myös valtaa, ja tottakai he pitävät myös huolen poliittista reviiristään.
    Mediakulttuuri tasapäistää nuoria, edistää samankaltaistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viitaten myös Iineksen ylläolevaan kirjoitukseen totean, taas kerran, että sodanjälkeisenä aikana elintasolla mitattuna suurin osa suomalaisista, niin työläiset kuin toimihenkilötkin, on noussut laajaan hyvinvoimaan keskiluokkaan - on auto, on asunto, on mökki, on härvelit, varaa lomamatkoihin.

      Nyt tosin povataan keskiluokan kuihtumista ja yhteiskunnan jakaantumista 1800-lukulaiseen tyyliin oikeasti rikkaisiin omistajiin ja oikeasti köyhiin työvoimareserviläisiin.

      Siltähän se vähän näyttääkin, eräs esimerkki siitä on se, ettei enää jakseta/viitsitä välittää edes yhteiskunnan toiminnasta. Hoitakoot muut.

      Poista
    2. Tämä nyt tehty leikkauslista suuntautuu juuri tähän suureen keskiluokkaan, ja sen elintasoa lasketaan eniten. Lista kaventaa myös tuloeroja eikä suinkaan lisää niitä, ei ota eniten köyhiltä ja vähätuloisilta, niin kuin Arhinmäki virheellisesti väittää. Vähätuloisten verotus kevenee ja suuri- ja keskiluokkaisten kiristyy monellakin tavalla.

      1800-luvun kaltaista luokkajakoa en osaa kyllä nähdä mahdollisena. Tai tuntuu vaikealta kuvitella, mistä se voisi johtua, kun se tutkimustenkin mukaan on jo kaventunut. Köyhien määrä on jo pienentynyt, niin kuin täällä jossain keskustelussa hiljakkoin todettiin.

      Se miksi joku rikas vie varojaan Paratiisisaarille, on tavallaan ymmärrettävää maassa, jossa keskituloisenkin veroaste alkaa olla sietämätön, vaikkei sitä vertaisikaan muihin maihin. Meillä on kaikenlaisia hulluja veroja, kuten korkea autovero ja nyt tässäkin kehysriihessä korotettu perintövero, joka on moraalisesti kyseenalainen.

      Ihmiset ovat omilla kertaalleen verotetuilla työtuloillaan säästäneet perheelleen asunnon ja ehkä itsekin perineet kesämökin, ja kun ne menevät lapsille, saavat lapset maksaa näistä jälleen kerran veroa, joka on joskus niin suuri, ettei perinnöstä jää käteen mitään. Ruotsissa muistaakseni on perintövero poistettu. Kannatan tällaista verotonta systeemiä juuri sen vuoksi, että köyhäkin voisi joskus periä jotakin kohtuullista, kuten vaikka asunnon vanhemmiltaan. Rikkaillehan perintövero ei merkitse mitään.

      Kun perin aikanaan tädiltäni pienen summan rahaa, alle 10 000 markkaa, jouduin maksamaan siitä muutaman tuhannen markkaa veroa. Käteen jäävällä summalla ostin ikivanhan kuplavolsun, joka oli enemmän kuin tarpeen. Siskoni sai Saksaan koko perintösummansa verotta.

      Poista
  20. Mitä se hyvä elintaso muuten oikein on?
    Jääkaappi, tiskikone, pyykinpesukone, pölynimuri, tv, tietokone, kännykkä, auto jne?
    Jos kaikki, myös edellä luetellut koneet hiustenkuivaajasta ruohonleikkuriin pistäisin ympärilläni käyntiin, ( vaikka en omistakaan kaikkia härveleitä) tuntisinko eläväni hyvää, hyvinvointivaltion korkean elintason elämää? Pitääpä miettiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä elintaso on sellainen, että ei tarvitse miettiä mistä saa huomenna lapsille ruokaa ja löytyykö kattoa pään päälle.

      Näin ajatellen ainoastaan romanikerjäläisillä on meillä huono elintaso.

      Poista
    2. Leipäjonot kertovat kyllä, ettei ole ruokaa. Ei sinne kukaan huvin vuoksi mene. Että kyllä meillä on köyhyttää, ihan sanan varsinaisessa ja todellisessa merkityksessä.

      Selasinyks päivä HS:n verkkosivuja ja kyllä tuli aika selväksi, että ihan hyvin menee hyvin monilla. Jos yhden karkkipussin ostamatta jättäminen kuukaudessa (lapsilisän leikkaus) saa ihmiset ihan sekaisin, niin kuinka heille käy tosi tilanteessa?

      Poista
    3. Ei se sitä kerro ja kyllä menee, tunnenkin sellaisia pihisantereita. Miksi ostaa ruokatarvikkeita, kun saa niitä ilmaiseksi Hurstin valinnasta? Riittääpähän rahaa kaljaan ja tupakkaan.

      Ok - on siellä tietenkin seassa maan hiljaisiakin, sairaita ja vanhuksia, joille apu on oikeasti tarpeen.

      Poista
    4. Lapsilisän leikkauksen korvaa useissa lapsiperheissä verotuksen keveneminen. Se todettiin tänäänkin lehdessä. Lapsilisän leikkauksista pidetään turhaa meteliä, sillä leikkaus on niin pieni, että se ei voi keikauttaa tavallisen pientuloisenkaan lapsiperheen taloutta. Lisäksi luin, että jos perhe joutuu ahdinkoon, sosiaaliset muut tuet kyllä käynnistyvät tarvittaessa, niin kuin ne tähänkin mennessä ovat käynnistyneet.

      Sekin on nyt todettu, että uusi säästölinja kuroo tuloeroja umpeen, mm. kiristämällä keksi- ja hyvätuloisten verotusta. Arhinmäki siis valehteli eronsa syistä.

      Poista
    5. Leonoora, kannatan maksua kaikkiin ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, esimerkiksi 500 euron lukukausimaksu voisi tulla kyseeseen, ja ulkomaalaisille, jotka tulevat tänne vaion ammattiin valmistuakseen, maksu voisi olla kaksinkertainen.

      Oikeastaan kannatan maksua myös peruskouluihin ja keskiasteen oppilaitoksiin, ammattilliselle puolelle ja lukioihin. 500 euron lukuvuosimaksu voisi saada vanhemmat ja oppilaat arvostamaan koulunkäyntiä. Samalla saataisiin rahaa homekoulujen korjauksiin ja ryhmien pienentämiseen. Ja subjektiivinen päivähoito pois. Vain tarvitseville.

      Poista
    6. Olen ihmetellyt, miksi leipäjonoja on vain muutamassa kaupungissa? Ovatko kaikki köyhät paenneet Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle?

      Täällä provinssissa Poikakin (yksi paikallinen renttu) pystyy ostamaan joka perjantai pullonsa, vaikkei ole ikänään töitä tehnyt, asuu kaupungin asunnossa ja jostain tulee koko ajan rahaa. On naisiakin, iloinen mieli, ja kieli laulaa milloin missäkin, joten masennuksesta ei ole tietoakaan eikä sosiaalisesta syrjäytymisestä.

      Poista
  21. Iines, kai yhteiskunnassamme vanhusten heitteillejättöön on osasyyllinen
    kaikkialla etenevä narsismi. Kyky empatiaan, kanssaihmisten huomioimiseen vähenee. Se, mistä ei ole välitöntä hyötyä itselle, tai toisaalta myös yhteiskunnalle hylätään.
    Onneksi on paljon myös heitä, jotka huolehtivat sairaista puolisoistaan tai omista vanhemmistaan.
    Opiskelijoista sen verran, että kannatan kyllä eri maista tänne tuleville opiskelijoille lukukausimaksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä voi olla perää. Pitäisi ehkä sanoa kuitenkin, että yhteiskunta on narsistinen kuin että narsismi etenee. Narsismi on aina ihmisen sisällä oleva tuhoa kylvävä persoonallisuushäiriö, joka ei parane rakkaudella eikä lääkkeillä.

      En ole koskaan voinut ymmärtää, että lapset eivät käy katsomassa vanhempiaan hoitolaitoksissa. Hoitajien mukaan vanhusten yksinäisyys on lisääntymään päin.

      Vaikea silti on ketään syyllistää. Mistä senkään tietää, millaista kohtelua lapset ovat vanhemmiltaan saaneet. Mutta tuntumaa on siitä, että itsekäs elämäntapa saa unohtamaan omat vanhemmat.

      Poista
  22. Tästä Leonooran puuskahduksesta en ihan saa kiinni: "Työläisiinhän ei kukaan enää halua kuulua, sillä kaikki pelkäävät kommunismin kurjuutta.."

    En näe tässä yhteyttä? Nuo molemmat lienevät totta, mutta miten ne liittyvät toisiinsa? No, olen todennäköisesti vain liian hyvin perillä siitä millaista takavuosina oli kamppailu työmiehen sielusta.

    Siihen aikaan työmiehiä (ja naisia) oli toki paljon enemmän. Mutta missä vaiheessa SDP muuttui työväenpuolueesta virkailijapuolueeksi?

    VastaaPoista
  23. Kun vanhempani 70-luvulla erosivat, muutimme vanhaan taloon, jossa keittiössä mahdollinen lämmitin oli puu-uuni, seuraavassa huoneessa oli kunnon kakluuniuuni, joka loi lämmitettäessä ihanan lämmön, se tuntui turvalliselta. Seuraavassa huoneessa oli öljykamina, pihalla oli tynnyri täynnä löpöä. Viimeinen huone oli meidän lasten huone, siellä ei ollut lämmitystä ja talveksi muutimme keskimmäiseen huoneeseen, väliovi pidettiin visusti kiinni. Ulkohuussi oli, e ei ollut tavatonta, koska suuressa osassa pikkukaupunkien keskustoista ne olivat vallitsevia tai ainakin erittäin yleisiä. Muuttaessamme meillä ei ihan alkuun ollut jääkaappia, pian se kuitenkin saatiin. Puulämmitteinen sauna oli, mutta hiukset minä pesin kattilalla lämmitetyn veden avulla keittiössä. Kolme kertaa piti huuhdella.


    Tuo on menneisyyttä, sellaista oli monilla. Historia ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvä keino nykyajan ymmärtämiseen. Ymmärrys löytyy vaikka Amerikan Yhdysvalloista, jossa kaksi tai kolme samanaikaista työpaikkaa ei iitä perheen elatukseen. Siellä emme vielä ole, mutta se on varma tulevaisuutemme

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun me muutimme isän luota pois yhden koulun vanhaan opettajain asuntolaan, siellä ei ollut sisävessaa eikä vesijohtoa. Kunta laittoi sinne sitten kylmän veden, ja se oli juhlaa. Kerran minua katseli pieni suloinen hiiri keittiön seinässä olevan naulan päältä. Meillä oli myös sähköliesi, josta sai sähköiskuja. Yksi naapuri tuli sitä katsomaan ja sanoi, että se on hengenvaarallinen. Seuraavana päivänä meille tuotiin kunnalta sellainen puolihella, pieni sähköliesi.

      Uskon, että tämänkaltaisia lapsuusmuistoja on paljon sillä ikäluokalla, jota Osku Pajamäki ja Jarkko Tontti nimittävät ahneeksi rasvatulppasukupolveksi.

      Poista
  24. Entä tänä päivänä ne yksinhuoltajaperheet, joissa äiti työskentelee vaikkapa siivoojana eikä saa kokopäivä duunia, koska ne on suunniteltu lähes järjestäen niin, että ovat osa-aikaisia. Mitä jos sellaisen äidin lapsi kysyy Ipadia kun kaikilla muillakin sellainen on? Entäs jos poika ihailee jääkiekkoilijoita tai formulatähtiä ja itsekin haluaisi harrastaa? Voi vittu, luuletteko sen olevan mahdollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun me asuimme siinä opettajain vanhassa asuntolassa äidin kanssa - kuvasin tätä yllä kommentissani, niin meillä ei ollut siskon kanssa koskaan omaa rahaa. Muistan, miten mieleni teki levysoitinta tai matkaradiota. Emme me niitä voineet saada, ennen kuin isoina tyttöinä, kun pääsimme kesätöihin.

      Ei tullut kyllä mieleen ruinatakaan, kun ymmärsimme, ettei äidillä ollut yhtään ylimääräistä. Usein kouluateria oli ainut päivän lämmin ateria. Muutoin söimme vain voileipää.

      Poista
    2. Silloin olimme tottuneetkin moniin tämän päivän vinkkelistä kurjilta tuntuneisiin asioihin, Minun tekee pahaa lapset, jotka eivät tänä päivänä yllä tämän päivän paljon moninaisimpiin vaatimuksiin. Ei se mitään ole, että minulle mutsi aikanaan osti tyttöjen saappaat, vaikka ajan kuuminta hottia ja välttämättömyys olivat haisaappaat.

      Entä josl lapsi ei joka päivä pääse naurettavan vanhanaikaisella älypuhelimellaan internetiin lainkaan, koska linja on maksamattomien laskujen vuoksi katkaistu?. Älkää sanoko. että sellainen on pientä, koska se voi kaataa lapsen koko maailman.

      Poista
    3. Anteeksi, Iines, jos väheksyin sinun kokemuksiasi, ymmärrän niiden tuntuneen pahalle.

      Poista
    4. Minä asuin lapsena 12 neliön mökissä, jonne tuli sähkö, ei muuta. Liesi oli, se lämmitti talvella. Huussi oli sadan metrin päässä. Meitä oli viisi. Hyvin mahduimme. Muistelen sitä onnellisena aikana.

      Kun tulin kouluikään, muutimme 45 neliön kerrostalokaksioon, jossa oli keskuslämmitys, juokseva vesi ja sisävessa. Jeesus että se oli luksusta. Silloin meitä oli jo kuusi, mutta ikinä ei ollut ahdasta.

      Huippu oli, kun teini-ikään ehdittyäni muutimme 70 neliön kolmioon! Meitä oli yhä se kuusi, aiempaa isompina, mutta tilaa oli vaikka muille jakaa. Samana vuonna vanhempani ostivat käytetyn Ladan, josta nousumme keskiluokkaan alkoi.

      Täytyy oikein miettiä, sainko ikinä uusia vaatteita? Minulle kun kelpasivat hyvin veljeni vanhat, yleensä aika ehjätkin. Naapureilta sai lisää. Mistään ei ollut puutetta, koska en kaivannut sellaista, mitä ei ollut.

      Poista
    5. Myös eräs yksinhuoltajaperheessä elänyt sanoo, että oon nähnyt sen tarpeellisen, sen josta kasvaa ihmisyys. Ei ole ollenkaan huono kasvualusta, päinvastoin.

      Poista
    6. Ei silloin ajatellut, että nyt tuntuu pahalle. Elämä yksinkertaisesti elettiin niin kuin se eteen tuli. Olo oli kaiken aikaa toiveikas ja optimistinen.

      Poista
  25. Enhän minä tuolla linjalla viitsi jatkaa, hyvä että Jutta ja Jyrki saivat tahtonsa läpi ja varmistivat paikkansa myös tulevissa kunniamerkkiluetteloissa.

    Maalima se on kuni silkkiä vaan. Parasta on kun me kaikki mittaamme maailmaa niiden hyvien puolien kautta, joita luulemme itsellämme olevan.

    "Mä oon Esa moi, mulla menee ekselentisti ja tää menee juutuubiin, suudelkaas nyt vieruskaverinne kanssa, että häpeä olisi yhteinen. Meit on muuten ennätysmäärä ihmisii nauttimas täst ihanan ilmapiirin sfääristä!"

    VastaaPoista
  26. Tarzan elokuvissa oli elefanttien hautausmaa, joka sijaitsi putouksen takana ja johon ne kävelivät, kun tajusivat lähtönsä koittavan. Luulin senkin tarinan olevan puppua, kunnes tajusin olleeni väärässä. Suomen entisiltä pääministereiltä ei tosin norsunluuta löydy, eivätkä putouksen taakse kävele ennenkuin pakotetaan. Jotain vielä sieltä takaa älämölöävät, vaikka kaikki jo tietävät älykääpiöiksi. Paitsi tietysti Esko Ahoa ja Paavo Lipposta, jotka eivät siihen aivan yltäneet. Matti Vanhanen taitaa olla ainoa lahjakas, jonka gradun valmistumisen taustat viittaavat suoraan isiukkoon. älkääkä väittäkö minun jotain väittäneeni tai tehneeni, koska mitään en muista ja rikoksetkin ovat vanhentuneet.

    VastaaPoista
  27. No joo, Tapsa, puuskahdin, myönnettäköön. Kokoomushan taisikin omia
    työläiset itselleen, varsinkin eräässä vaali-slouganissa.
    Mutta tottahan on, ettei nykyisen nuoremman aikuisväestön suusta juuri kuule, että on työläinen ja haluaa haluaa äänestää nimenomaan vasemmistolaisia.
    Ilmeisesti on sen verran peloteltu kauhutarinoilla sosialismin kauhuista mennen tullen niin mediassa, kirjallisuudessa, filmeissäkin.
    Ikään kuin planeetallamme ei olisi myös toisenlaisten ideologioiden omaavien hirmutekoja. Eikä tarvitse mennä kovin kauas taakse päin historiasssa tai kartalla.
    Menneille historian tapahtumille ei kukaan enää mahda mitään, ja pelko, että kaikki voisi toistua täällä pohjolassa samanlaisena kuin entisissä tai nykyisissä suljetuissa yhteiskunnissa ei liene realismia?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä sitä, etteikö puuskahduksessasi olisi perää ollut. Vaan sitä, että siihen aikaan kun työväenliike oli voimissaan, se ei ollut mitenkään yhteinäinen: kovin kamppailu ja suurin ideologinen rajalinja kulki demarien ja kommarien välillä.

      Se että oli työläinen, ei tarkoittanut, että kannatti sosialismiin siirtymistä. Siihen aikaan demaritkin olivat rasvanahkaisia työläisiä, mutta eivät siitä huolimatta ajaneet neuvostomallista sosialismia, vaan ruotsalaismallista kansankotia. Sosialismilla demarit tarkoittivat valtion omistamia yrityksiä, joita olikin aika lailla ja jotka osaltaan nostivat maamme vaurauteen. (Antti Rinne kaipaa niitä yhä.)

      Sen sijaan työväenliikkeen vähäisemmällä laidalla, kommunisteissa ja kansandemokraateissa, käytiin oikeasti kamppailua sosialismiin siirtymisestä. Hyvin pieni osa sitä oikeasti kannatti. Heitä nimitettiin taistolaisiksi ja he saivat vahvan jalansijan kulttuurieliitin piirissä. (Kulttuuriväkihän on aika tyhmää, etenkin näyttelijät.)

      Tässä katsannossa en osaa nähdä Vasemmistoliittoa työläisten puolueena. Mielestäni se on punavihreä citypuolue, twitterisukupolven äänenkannattaja, koulutettujen kapinallisten kuppikunta, huppariheppujen internationaalinen unioni.

      Mitä tulee hirmutekoihin, niin ihminen niitä tekee. Keppihevoseksi kelpaa mikä aate tahansa, mutta parhaiten se onnistuu yksinvaltaisissa järjestelmissä. Sosialismista on sanottu, että hyvä aate, mutta jätkät pilasivat.


      Poista
    2. Kun puheeksi tuli työväenluokkaisuus, niin väitän nyt tässä että työväenluokkaa ovat kaikki kunta-alalla työskentelevät työtätekevät duunarit. Ei ainoastaan ja vain teollisuustyössä olleet ja olevat. Joita en ole koskaan halveksunut, koska olen tehnyt teollisuustyötä työtä 14-vuotiaasta asti kesäduunina. Se, jos mikä, opetti aikoinaan maailmasta enemmän kuin historiankirjoitus ja historian oppitunnit oppikoulussa.

      Nyt kaikki kunta-alalla työskentelevät ihmiset halutaan lytätä todella ahtaaseen rakoon. He muka kurjistavat tätä yhteiskuntaa, koska ”tämä palveluyhteiskunta” on muka kurjistavaa. Eikä se pidä paikkaansa. Se on todenvastainen väite. Epäihmisen epäinhimillinen väite.

      Tämän yhteiskunnan kurjistaa ajatusmaailma joka väittää, että kunnalliset palvelut tulevat liian kalliiksi (sitä ne eivät ole, eivätkä ole koskaan olleetkaan, tämän asian jokainen kunta-alalla työskennellyt tietää). Jos tästä yhteiskunnasta tuhotaan se oleellinen, se ei tiedä hyvää. Hyvinvointi perustuu: maksuttomaan laadukkaaseen perusopetukseen ja koulutukseen, sekä sen rinnalla kansalaisten vapaaseen ja maksuttomaan, kaikille yhteiseen kirjastoon.

      Mutta. En ollenkaan usko, että ihmiskunta tai yhteiskuntamme tuhoutuu. Koska. Niin paljon hyvää on kokoajan rakenteilla. Se ei vaan ole näkyvissä, eikä näy yhä surkeammaksi käyvän valtamedian keskellä.

      En usko mediatarinoihin, koska tiedän että ihan muutakin tapahtuu ja on koko ajan elossa, on olemassa. Valtamedia mieluummin myrkyttää ihmismieliä kuin jakaa merkityksellistä tai oleellista ja tärkeää tietoa ihmisille jotka elävät elämäänsä (mm. pelkoefekti, eräs hallinnan muoto).

      Jos joku miettii miksi kirjoitan tänne, niin siksi, että tämä ei ole valtamediaa ja tiedän, olen aivan varma siitä, että tätäkin seurataan.

      Kaiket hyvät kaikille, jokaiselle Iinekseläiselle.

      Poista
    3. Minäkin näen nykyisen vasemmistopuolueen punavihreänä kapinacitypuolueena, hupparihemmojen ja kulttuurieliitin pesäpaikkana, kaukana työmiehistä ja - naisista, kaukana vähätuloisista ja oikeista köyhistä.

      Poista
  28. Että on kokenut lapsuudessaan 50-luvulla kaikki mahdolliset köyhyyteen liittyvät kärsimykset: nälän, koulukiusaamisen rikkinäisten ja likaisten vaatteiden myötä, että on kokenut maakuopassa asumisen, appelsiinilaatikot huonekaluina, saanut köyhäinapuna joitakin vaatekappaleita, että on kokenut kymmenet muutot eri paikkakunnille, joiden johdosta voi samaistua myös maahanmuuttajien nöyryytyksiin, ja että on kokenut perheessä sodan käyneen isän alkoholi-ongelman, ainaisen pelon, ja toisen luokan kansalaisena olon, ja selvinnyt ilman huostaanottoa tai psykiatrien ammattiapua, nyt jopa kiitollisina elämää rikastutavista kokemuksistaan.
    Tällaisiakin tosia selviytymistarinoita on.



    VastaaPoista
  29. Haissee vanhalle toistaa, ettei lajimme tällä kehitystasolla koskaan pysty luomaan ihanneyhteiskuntaa kaikille. Utopiaa, mikä utopiaa. Mutta ainahan voi, ja kuulema pitää olla unelmia.
    Olisihan se ihme jos olisi olemassa joku ideologia, jonka kaikki kannattajat olisivat samaa mieltä kaikesta.

    VastaaPoista
  30. Ihanneyhteiskuntaa ei taida olla olemassakaan, eikä sen puoleen tarvitsekaan. Sehän merkitsisi sitä, että ihmiset eivät olisi yksilöitä, persoonia, vaan yhdenlaisesti ajattelevaa massaa, jolla olisi samanlaiset unelmat ja toiveet. Semmoinen kuulostaa painajaiselta! Kehitys tyssää kai nimenomaan siihen, että hajaääniä ei ole.

    Vaan nyt on mielenkiintoista se, että lapsilisien leikkauspäätöstä ollaan jo muuttamassa. Tasaleikkaus ei käy demareille eikä vihreille, vaan ilmeisesti halutaan progressiota leikkauksiin. Mikäs siinä, käy se niinkin. Arhinmäkikin voisi tulla takaisin hallitukseen. Vieläkin muistan ihailusta väristen, miten miten Arhinmäki ajoi 80 miljoonan euron määrärahat Stadioniin. Melkein sama kuin lapsilisien leikkaussumma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuosta muutamasta eurosta ei kannattaisi pitää meteliä noin paljon. Se on silkkaa poliittista populismia. Lapsiperheillä on useita etuuksia ja heihin kohdentuu paljon tulonsiirtoja, joten en olisi noin huolissani. Pari lauantaipussia kuukaudessa, tuo leikkaus on siinä. Lauantaipussista valtio saa tietenkin takaisinpäin makeisverona ja kauppa hyötyy ostajasta. Että sinänsä tuo karkkiraha on tärkeä.

      Huomion kiinnittäminen pelkästään siihen vie huomion paljon oleellisemmista asioista ja ongelmista.

      Kaikki muut leikkaukset kohdentuvat niin ettei lapsilisille ole kohta iloisia maksajia. Ei niistä kukaan ääntä pidä, vaikka. ne vaikuttavat paljon enemmän ihmisten arkeen, jopa pitkäkestoisemmin. Myönnän, en jaksa kuunnella lapsiperhekitinöitä, koska useimmilla ei ole mitään hätää. Paljon pienemmilläkin perehtuilla on tultu toimeen ja kasvatettu hyviä kansalaisia.

      Katsoin tilastoista (2011): Perheitä on Suomessa 1 460 570. Siinä on lapsettomat ja lapselliset, yksinhuoltajat ja kaksinhuoltajat, avoparit ja avioparit, homot sekä heterot. Näistä 740.000 on lapsellisia.

      Milloinkaan Suomen historiassa ei lapsen elämä ole ollut näin hyvin taloudellisesti turvattu kuin nyt on. Ja silti: huostaanottojen määrä on aivan huipussaan.

      Todelliset ongelmat ovat aivan muualla kuin rahassa. Tai tuossa lapsilisän muutaman euron leikkauksessa.

      Poista
    2. Niin ja siis pienituloisten lapsiperheitten verotustahan kevennetään, keskituloisten taas kovennetaan. Ja nyt ilmeisesti lapsilisien progressio pannaan taas sinne keskituloisten kontolle, joten keskituloiset voisivat nyt älähtää, jos kehtaisivat. Vaan eivät ne (me) kehtaa. Heidät (meidät) on nitistetty hiljaisiksi maksumiehiksi pyhän köyhän lapsiperheen hyväksi. Meitä odottaa laitosvanhuus ja robottihyjle.

      Poista
    3. Köyhänä voi pitää perhettä jonka on turvauduttava toimeentulotukeen. Sitä myönnetään tarveperustaisesti, kun tuloista on vähennetty menot. Lapsilisä kuuluu tuloihin, joten toimeentulotuki on vastaavasti suurempi, jos hakijan tulot pienenevät. Tuo vähennys tuntuu eniten pienituloisten elämässä, ei hyvätuloisten eikä rikkaiden. Lapsilisä kuuluu sosiaaliturvaan jonka rahoittavat tähän maahan veronsa maksavat. Jos verenkierto ja harmaa talous saataisiin kuriin, valtion kassassa olisi huomattavasti enempi rahaa.

      Poista
    4. Ja pienet ansiotulot ovat tietenkin pieniä palkkoja, jota oikeisto rakastaa ja palvoo, koska muiden tekemästä työstä tulleet voitot, osinkotulot, ovat sille sakille tärkeitä. Siksi se äänekäs ja vauras porukka moittii julkisia palveluja. Ei palomiehen, opettajan tai sairaanhoitajan työstä tirise osinkotuloja, jos se tuotetaan kuntien työnä. Kunta ei ole yritys jonka voisi siirtää maahan jossa palkkakulut on pienemmät, ja työehdot surkeat.

      Poista
    5. Ja jos kaikki pienituloiset ja köyhät ja kouluttautumattomat saataisiin työllistettyä kunnon työpaikkoihin, se vasta kansantuloa kasvattaisi. Ei pidä aina ajatellla niin, että vain se kasvattaa, että hyvätuloiset jakavat puolet tuloistaan köyhemmille. Koulutushan on kaikille ilmaista.

      Poista
    6. Tokitoki, mutta nyt hän tässä mennään ihan päinvastaiseen suuntaan. Yritykset ja myös kunnat sekä valtio ovat etupäässä irtisanoneet ja lomauttaneet työntekijöitä eivätkä ole palkanneet eläkkeelle lähtevien tilalle uusia.

      Poista
    7. Näin tietysti on käynyt. Kun viranhaltija, koulussa esimerkiksi lehtori lähtee eläkkeelle, hänen tilalleen ei valita uutta lehtoria, jonka virka olisi siis vakinainen ja valittava olisi pätevä henkilö.

      Ei, lehtorin tilalle palkataan tuntiopettaja joko määräajaksi tai toistaiseksi, ja tehtävään voidaan valita myös epäpätevä, mikä tulee kunnalle huomattavastikin halvemmaksi.

      Poista
  31. Lisäänpä vielä sen, että ihana on kyllä sellainen yhteiskunta, jossa kaveria ei jätetä - tiedätte jo mistä puhun, kun näin luki eilen monessa lehdessä. Suomalaiset kävivät joutessaan nostamassa sukeltajakaverinsa sieltä norjalaisesta vedenalaisesta tunnelista. Talvisodan henkeä totisesti. Jotenkin tämä oli niin hyvä uutinen, että nosti kyyneleet silmiin ja valoi uskoa koko yhteiskuntaamme. Suomalainen mies on todella edelleen rautaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tuon uutisen ja ajattelin kaikkia jotka "pelastavat" kaverinsa hädästä tai tekevät juuri noin kuin nuo sukeltajamiehet: rikkovat lakia, jos se on inhimillisesti katsoen tarpeen.

      Poista
    2. Nooh, minä en kannata lainrikkomista. Kieltoja voidaan sen sijaan uhmata, jos ketään ulkopuolista ei vahingoiteta ja käyttäydytään pieteetillä kaikkia kohtaan.

      Vaikea nähdä, mikä olisi sellainen inhimillinen tapahtuma tai pelastusyritys, jonka laki estäisi. Ihmishenki menee kaiken yli, aina, ellei menetetä muita henkiä siinä rytäkässä.

      En kannata esimerkiksi sinisaarelatyyppistä hyökkäilyä, vaikka takana olisi pyhä aate. Minusta maailma on hukassa vasta sitten, kun rakentavat keinot ovat loppuneet. Hyökkäily on eräänlaista sodankäyntiä.

      Mutta tämä, jossa kaveri haettiin kotiin oman hengen uhalla, muistutti talvisodan Linnan sotilaiden henkeä. Voisi kuvitella, että Rokka olisi tässä sanonut, että kuulkaahan veikkoset, hajetaanpa joutessamme Rahikainen kotijo tuolta vihulaisen noka alt.

      Luulin, ettei tuommoista henkeä enää ole. Olen kauhean liikuttunut, kun ajattelenkin, miten urheita nuo sukeltajamiehet olivat.

      Poista
  32. Sekä demarit että vihreät ovat vaatineet lapsilisäpäätöksen käsittelyä uudelleen. Siis sitä päätöstä, jonka itse ovat tehneet ja allekirjoittaneet. Vaatimukset on tehty täysin tietoisena siitä, ettei asiaa enää avata. Tähän farisealaisten joukkoon liittyi myös Päivi Räsänen.

    Minulla ei ole mielipidettä lapsilisiin, uskon kun täälläkin on sanottu, ettei leikkausten taso oli järin iso vaikutuksiltaan.

    Jos demarit, vihreät tai Päivi Räsänen jotain sanoo, älkää uskoko, ne pettävät teidät. Valehtelevat päin naamaa. Rumaa on politiikan teko, - eikö niissä ole lainkaan suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä?

    VastaaPoista
  33. Tämä onkin hullunkurista. Vastuuta kannettiin kovasti raskaista päätöksistä, ja nyt tekijän taustapuolueet eivät hyväksykään oman hallituksensa päätöksiä. Omituista päätösvallan käyttöä eduskunnassa!

    Asia on niin pieni, että se tuntuu hassulta senkin vuoksi. Katainen kyllä juuri sanoi radion uutishaastattelussa, että lapsilisäleikkaukset pätevät. Käyköhän muille leikkauslistan kiristyksille samoin? Aletaan purkaa pikku hiljaa..

    VastaaPoista
  34. Ei pureta, ei. "Päätöksessä on kyllä nimirjoitukseni alla, mutta vastustan sitä viimeiseen saakka, koska äänestäjäni ovat tyhmän puoleista sakkia!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän toki pureta. Tämä on vasta alkusoitto. Harjoitus kurjuusyhteiskuntaan. Kansa vain on niin uppiniskaista ettei se halua suostua. Nähtäväksi jää miten kansa ensi vuonna äänestää.

      Poista
    2. No mutta! Vastahan tämä uusi säästöohjelma pienentää tuloeroja! Ja köyhien ihmisten määrä jatkaa laskuaan --> Tilastokeskus.

      Poista
    3. Erehdyt, mutta ei se mitään. Nimittäin. Ellei olisi rikkaita ei olisi myöskään köyhiä.Niin kauan kun on miljonäärejä ja miljardöörejä, niin kauan on myös paljon köyhiä ja köyhyyttä. Jos pitäisi paikkansa, että köyhien ihmisten määrä on laskenut, niin sitten myös rikkaiden ihmisten määrä on laskenut. Jos näiden ääripäiden välillä oleva keskiluokka hävitetään, niin sitten jää vaan köyhät ja rikkaat.

      Poista
    4. En minä tässä erehdy, vaan Tilastokeskus, sinun mielestäsi.

      Täällä esimerkiksi on tieto siitä, että köyhien määrä on kääntynyt laskuun.

      Suo anteeksi, mutta sinä sanot vain omia mielipiteitäsi ja oletuksiasi, perustelematta niitä tosiasioilla.

      Poista
    5. Katsomme vähän eritavalla tätä asiaa.

      Tuo mitä sanoin pitää enemmän yhtä todellisuuden kanssa kuin tilastonikkarointi. Rikas - Köyhä asetelma pysyy, entistä lujemmin. Jos keskiluokkaa köyhdytetään, kuten on käynyt monissa Euroopan maissa, niin vain todella rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhien määrä kasvaa.

      Pienituloisuuden raja on sidottu mediaanituloon. Kun mediaanitulo laskee, myös köyhyysraja laskee. Suomalaisten mediaanitulo putosi vuonna 2012 edellisvuodesta 55 euroa, ja pienituloisuusraja 33 euroa. Joten pienituloisten määrä tilastollisesti väheni, mutta tosiasiassa pienituloisten määrä kasvoi. Uusi köyhyysraja on nyt 1170 euroa kuukaudessa. Jos köyhyyttä mittaava raja-arvo olisi pysynyt samana, niin pienituloisten määrä olisi noin 642 000. Eli: 7 000 ihmistä enemmän. Pienituloisuus/köyhyys ei siis vähene tilastoilla.

      Taloussanomat sen kertoi, tosin se sanoo että pientuloisten määrä on vain pysähtynyt:
      http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2014/03/20/raja-laski-nailla-tuloilla-olet-nyt-pienituloinen/20143991/139

      Toinen Taloussanomien uutinen oli vielä pysähdyttävämpi. Siinä sanotaan, että köyhyys uhkaa joka neljättä eurooppalaista. Oxfamin a Cautionary Tale -raportin mukaan 4 500 miljardin euron pankkien pelastusoperaation seurauksena käynnistetyt toimet lisäävät köyhyyttä ja eriarvoisuutta jopa kahden vuosikymmenen ajaksi sen sijaan, että ne keventäisivät valtioiden velkataakka tai tukisivat kasvua.

      http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/09/13/koyhyys-uhkaa-joka-neljatta-eurooppalaista-kriisitoimet-holynpolya/201312814/12

      Faktoja nämäkin kai ovat?

      Poista
    6. Anonyymi: "Ellei olisi rikkaita ei olisi myöskään köyhiä."

      Takoitatko, että köyhyys on tunneasia: jos on rikkaita, vähemmän tienaavat tuntevat itsensä köyhiksi? Köyhyysrajahan on juuri tälläinen fiilisjuttu - jossakin Saudi-Arabissa satatuhatta tienaava voi olla köyhä.

      Vai väitätkö oikeasti, että on olemassa jokin taloudellinen laki, joka ajaa väkisin osan ihmisistä köyhyyteen, jos maassa on rikkaita? Miten se toimii?

      Teeveessä oli juttu bangladesilaisesta vaatetehtaasta, jossa kk-ansio oli 50 euroa. Tällaisia esitetään hyvin usein. Mielestäni se on talouspornoa. Heihin verrattunahan suomalainen köyhä on rikas porho 20-kertaisine tuloineen.

      Poista
  35. Kerroitte köyhistä lapsuutenne asumisolosuhteista. No jaa, miksei noinkin. Mutta minä kun muistelin naapurinpojan (hänestäkin oli tullut yhtä vanha kuin minä) miten itsekukin ja perheemme aikoinaan elimme, niin… päädyimme lopuksi tällaisiin situaatioihin.

    jaakko: muistan kun me silloin asuimme perunakellarissa.
    minä: me asuimme pahvilaatikossa erään sillan alla.
    jaakko: meidän piti muuttaa rämeelle. siellä majavat kiljuivat.
    minä: meillä kiljui vain äiti. ja kaksitoista kaksosta.
    jaakko: meitä oli mukuloita enemmän kun äiti ehti laskea.
    minä: mutta hyvin tultiin silti toimeen.
    jaakko: erittäin hyvin!
    minä: vaikka vesikin meille pitää kantaa 20 km päästä. Loimijoesta.
    Jaakko: me joimme suoraan jätevesiputkesta.
    minä: ja vaikkei ruokaa ollut koskaan.
    jaakko: ei. paitsi joskus äiti keitti pienistä kivistä soppaa.
    minä: muistan. sitä kutsuttiin ”kiling-kolingiksi”. isommat kivet hän paistoi.
    jaakko: tietysti.
    minä: totta kai.
    jaakko: ja isä antoi aina selkään ennen kun lähti töihin.
    minä: meillä isän antoi selkään ennen töihin lähtöä ja sen jälkeen lujempaa.
    jaakko: meillä isä taas aina kuristi meidät ennen kun anto selkään.
    minä: meillä taas päinvastoin.
    jaakko: ymmärtäähän sen kun joutu elättään niin isoo perhettä.
    minä: töihin meidänkin kersojenkin piti silti lähteä.
    jaakko: totta kai, joka saatanan aamu. heti kun täytti 5 vuotta.
    minä: meillä piti lähteä nuorempana.
    jaakko: mutta pitikö teillä herätä jo klo 02.
    minä: oi oi, meillä herättiin jo klo 00.00.
    jaakko: meilläpäs herättiin iltapäivällä jo.
    minä: meillä herättiin heti aamulla.
    jaakko: no, kun tarkemmin muistelen, minun piti herätä tuntia ennen kun menin nukkumaan.
    minä: niin… no.
    jaakko: niin. ei nää nykynuoret tiedä mitä ovat menettänneet!

    (monty pythonia matkiakseni)

    Ps. Enkä minä osaa olla mikko. mikis minä olen.



    pitkin karvaisin hampain äjh katsoo fraasinanakirjastaan (suomi-savo-suomi) se onkin "pitkin terävin hampain"... joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis sinä olet, sillä minäkin koen Mikon vieraampana. Tuo köyhyysretostelusi on hauska.

      Itseäni alkoi naurattaa, kun panin omassa tarinassani sen hiirenkin istumaan keittiön seinässä olevan tyhjän naulan päälle - ei edes taulua.. Ja kun panin hellan antamaan sähköiskuja. Oikeastihan se hiirijuttu oli kyllä totta, samoin se vaarallinen sähköhella ja kunta joka toi uuden puolihellan.

      Tulee taas mieleen Soidinmenojen räkänokkaiset köyhät lapset, Eija Ahvo et Co.

      Poista
    2. Olikohan se parempi myöhään-ohjelmassa, kun mummut kertoivat nykypäivän väkivaltaisuudesta. Hurjia juttuja sanoivat kokeneensa, Ritva Valkaman näyttelemä meinasi jäädä alakynteen, niin paukkasi kokemuksistaan häiriköivästä nuorisosta: "Sitte ne tappo mut!"

      Poista
    3. Hahaa, tulee mieleen Mallu, joka muinoin lapsena sanoi, kun oli puhe siitä, kenen suvussa on hienoin ammatti: "Mun tätini on paavi!"

      Puhun tuossa yllä Soidinmenoista. Se oli siis Soitinmenot. Huomasin, kun koetin hakea niitä räkänokkalapsisketsejä Youtubesta. En löytänyt, harmi vieköön.

      Poista
  36. Ps. nuo kaksi viimeistä mystistä riviä (erittäin asiallisessa) kommentissani ovat muistiinpanojani. Eivätkä oikeastaan kuulu tänne. Olen nimittäin etsinyt, vuosikymmeniä peräti, kustantajaa idealleni kirjoittaa käypä sanakirja suomi-savo/saatamala-suomi. - Nyt kun tämä horisontaalihaavepisteeni kordinaatiot tulivat julkisiksi, voi Hitsi! - on turha uskoa että kustantajaa enää löytyy. (Paitsi ehkä Russiasta?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatamala, tarkoittanet Sastamalaa? Eikös suomi-savosanakirjaa muka vielä ole? Sastamalaan liittyvää ei tarvitakaan.

      Poista
  37. Saastamala, niin lähellä ja yksin!
    (tamburiinsoittoa)
    oyioiuyy-oi-oi-yyaahjkolmnopq-uiui-ui oi aih
    (joku lyö rautakankea: kuuluu KALANG!)
    Saaastaaamaaalaaa-aahaah. Niinnnnnhhhiin ethäälläähhhhäähöähhhäh.

    Ja, yksin!

    (lorcaa lainatakseni)

    VastaaPoista
  38. Savossa - oon kai tän kertonut - niin hienohelma turisti (jostain Satakunnasta, ehkä?) kysyi savolaisukolta että "minkästakia tämä teidän Kuopion rautatieasemanne on niin kaukana kaupungin keskustasta?". Niin tää ukko vastats että "tiijä häntä miks. ehkä insinjöörit aattelivat että sen on parempi olla rautatijän viäressä."

    Tiijän, tiijän: kirjoitan aivan upeaa savoa. Kerrankin kun olin Kemijärvellä, muistaakseni muuten vaan, ja join haaleaa pilsneriä MatkaHuollon baarissa, niin naapuripöydässä puhuttiin... korvani kasvoivat valtavaksi lepakonlehdiksi... että "ai jaa se äijä siällä Jyväskyläsä. heh heh. se puhu s-tanan upeeta savoo!" - Äkkiä korvani painuivat kasaan kuin unikoiden terälehdett kun yö tulee ja kukkien pitää sulkea silmänsä. - Amen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran savolainen äijä käppäili tienviitan kohdalla, jossa luki 20 km, mutta paikan nimi oli ravassa eli sitä ei näkynyt. Siihen sattui posauttamaan helssinkiläinen porho Audillaan, aurinkolasit silmillään, painoi nappia, jolloin ikkuna lipui auki ja huikkasi: Hei, mihin tästä on 20 kilometriä?

      Äijä vilkaisin statilaista ja lausahti: Ka, joka suuntaan.

      Poista
  39. Anonyymi, joka sanoi (kun ensin kirjoitti TODELLA järkevän kommentin) että hän kirjoittaa tänne sen takia kun näitä lukee muutkin ihmiset.
    Epäilenpä?
    Itse ainakin luen vain omat kommenttini. En muita.

    Mistäs sinä sitten tiesit mitä Anonyymi kirjoitti?
    (miettii)
    No, mää vaan ajattelin että joku varmaan...
    (punastuu)

    Ps. Ilman sarkasmia:
    tämänkin esseen pohjalta käymänne keskustelut on olleet ymmärtäviä, hyvin eläviä eli havainnollisia, ja monipuolisia, eli sanalla sanoen: fiksuja.

    Kivahan niitä lukea.

    VastaaPoista
  40. Kohta alkaa Teemalta (klo 21) Delicatessen. Katsoin sen aikoinaan leffateatterissa, ja mielestäni se oli kummallinen juttu. Mutta koska ystäväni, jotka olivat myös filmifriikkejä ja kummallisia, olivat aika "simassa" - puhumattakaan että minä en olisi ollut, tätä leffaa ensikerran katsoessani - niin en ole aivan varma onko tämä kummallinen leffa?

    Täytyypä päivittää mielipiteensä.

    VastaaPoista
  41. Sosiaalinen perimä selittää paljon! Matemaattisesti lahjaton iines, ei olisi selvinnyt yliopistoon, ilman suvun tukipreppausta! iineksellä on hyvä sosiaalinen perimä! Nyt saamme tuta lahjattoman iineksen oksennuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä matematiikka pyrkinyt opiskelemaan, vaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.

      Sisään selvisin paljolti lukion äidinkielen arvosanoilla ja loistavaksi arvioidulla yo-aineella, josta sain maksimipisteet ja niiden perään piirretyn plussan. Myös pääsykokeesta selvisin hyvin. Että siinä lahjaa sinulle, arvoisa anonyymi. Preppaukseksi riitti edellisenä iltana lukemani Lauri Viidan runokirja.

      Poista
    2. Luitko Kootut runot vai peräti Betonimyllärin?

      Poista
    3. En muista kirjan nimeä, mutta Betonimyllärinkin olen kyllä lukenut, samoin Noitaympyrän.

      Siteerasin esseessäni mm. tätä kohtaa: Aikansa aattein routaan ja rautaan, valtion vaattein ampumahautaan. Jostain syystä tuo on jäänyt mieleeni, vaikken muista edes esseen aihetta.

      Poista
  42. Ei ollut elokuva niin hyvä kuin muistin, omituinen oli, mutta oli liikaa koketeeraamista. - Jos valtavan aasinsillan yli kävelisi niin sanoisin ettei yksinäisyys ole sitä että katsoo yksin elokuvia, ei, yksinäisyys on sitä että samaistuu elokuvahenkilöön. - Ja kun leffa loppuu, siristelee silmiään, ja pyyhkiä kasvoiltaan pois niitä eleitä joita äsken näki ja koki... se vähän on vaivaannuttavaa.
    Hmnh.

    Mutta siksi kai elokuvia ihmisille tehdään?

    VastaaPoista
  43. Kun luin Haavikkoa, mietin asioita joita muuten en olisi tullut miettineeksi. (Jaan Kaplinski miettii myös samanlaisia asioita. Mutta jotenkin naiivimmin kuin Haavikko. Mutta tietysti fiksummin kuin minä.) - Itse viimeyönä kun en saanut unta, mietin mikä on 'järjettömyyden' vastakohta. Ajattelin, että sitä on mahdoton määritellä. Ihminen voi vain käyttäytyä järkevästi, ei enempää. Eli ei esim. viheltele kävellessään vaikka hänellä on salkku kädessä ja siellä on nuottivihkoja. Tämä on järkevää käyttäytymistä.

    VastaaPoista
  44. Ja tarpeeksi väsyneenä löysin tämänkin puolen itsestäni:

    runot valvottivat häntä öisin,
    ja nukuttivat päivisin


    Ps. Mutta

    Oi, Heteratteret! Älkää paukuttako siipiänne niin kamalasti - vähemmästäkin lähtee kuulo. Ja jos kuulo lähtee, ei voi enää oppia, voi vain unohtaa. Enkä ketään teistä haluaisi muistaa... siis unohtaa! Rakkaat Ritsatykkini! Mun Unikkoni. (Tai Miten vaan.) Te, jotka olette palkanneet salapoliisit juoksemaan perääni (kuin susikoirat), te tietysti eniten ajattelette minua. Mutta rakkaat tytönnypykät, ja leivoksenleveät lesket, teitäkin minäkin aina iltaisin ajattelen. Huojentuneena (ettette ole nostaneet minua vastaan uusia syytöksiä). Ihmiset, ilmapallonkevyet, etenkin naiset, te olette kivoja. Ja olette, rakkaat haarapääskyseni, taatustisamaa mieltä kanssani että nämä muutamat, pari-kolmekymmentä ns. "naisiin kohdistuvaa pahoinpitelyä"... ovat vain sattuman sanelema juttu. On kohtuutonta että minua syytetään tämmöisestä. Ikinä en ole naisia pahoinpidellyt, oi halleluja, enempi olen hyvenpidellyt heitä. (Välillä tietysti pikkasen rutistellut. Mutta niinhän ketshshuppipurkkiakin pitää puristella. Muuten mönjät ei tule ulos.. siis. No, asianajani jatkaa tästä. Hra Kemppinen, puhukaas jotain.)

    Ei, älkää antako väärää todistusta itsestänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivoksenleveä leski? Kuulostaa naiselta minun makuuni.

      Poista
  45. Ja alaikäisistä jos siis taas puhutaan, niin varmaan en oo... Jukka, jatkaistko tästä.

    VastaaPoista
  46. Haavikko on minulle sellainen runoilija, jolta jää mielen pohjaan kaikumaan outoja säkeitä, kummia rivejä. Ehkä se tulee siitä, että matemaattisesti lahjattomana persoonallisuutena en täysin tajua runojen kokonaisuutta.

    Mutta palaset, ne jäävät mieleen naksumaan, niin kuin vaikka tämä että " On niitä joista voi sanoa etteivät heillä jalat täysin täytä sukkia.." Tai tämä että "Sinä et korjaa hiusten asentoa vaikka kätesi tekisi mieli korjata niitä" Tai tämä että "Jätä minut, sinä sanot. Ei ole sinun asiasi sanoa sitä."

    Ja mikä kaikkein hassuinta. Haavikon runot toimivat niin kierosti, että eri runoista poimittuja palasia voisi poimia uusiin yhteyksiin ja näin muodostaa uusia runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme puhuneet tästä ennenkin, Iines, ja silloin sanoin, etten saa otetta Haavikosta. Hänen ovelahkot säkeensä, joita hän latoo peräkanaa kuin raamatunlauseita, eivät jostakin syystä kosketa minua.

      Syyksi olen kehitellyt vuosien vieriessä sen, että hän on liian lähellä minua.

      Poista
    2. Noinhan ihmismielikin kyllä toimii, hyppii ja loikkii kevyesti asiasta toiseen, riviltä toiselle, niin kuin unessakin tapahtuu. Yhtäkkiä mahdoton tapahtuu ja oletkin toisessa paikassa.

      Tajunnanvirta kirjoissa on useimmiten liian loogista ja yhtenäistä.

      Poista
  47. Haavikko on epämääräinen lukumäärä haapoja. Ja haavat ovat puita. Jos Haavikon kaataa, esimerkiksi moottorisahalla, ja pinoaa moteiksi, niin Haavikko on kaadettu, puitu, pinottu ja motitettu. - M.O.T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haavasta tehdään tulitikkuja ja saunan lauteita. No kas, siinäpä se, Haavikon salaisuus... Nytpä matkinkin Haavikkoa:

      "Haapapuitten tehtävä on sytyttää ja lämmittää. Niistä tulee tulitikkuja ja saunanlauteita. Ne eivät ole samasta puusta."

      Poista
  48. Itse rakastan lauseita (ja miksei virkkeitäkin?) joita en ymmärrä. (Kokonaisista kappaleista puhumattakaan.)

    Mutta minulle se on paljon helpompaa kuin monelle muulle. Koska on hyvin vähän mitä oikeasti ymmärrän.

    VastaaPoista
  49. Nimenomaan semmoisia rakastaa, Mikis, mitä ei ymmärrä tai mikä naksuu mielessä. En minäkään tarkoita, että ylle poimimani lauseet ovat helppoja ja minulle yksiymmärteisiä.

    Esimerkiksi tuo "Jätä minut, sinä sanot. Ei ole sinun asiasi sanoa sitä" on käsittämätön lausahdus ja juuri siksi jäänyt mieleen. Ihan kuin kyseessä olisi narsistin (runoilijoilla monesti muodossa "yliminä") ajatus. Mutta muutakin tuosta jää jäytämään. Joka tapauksessa julma lause, minun ajatuksissani. Henkilö asettuu yläpuolelle. Niin kuin Haavikko oikeastikin elämässään asettui, monille.

    En muuten osaa ajatella, että ihminen, joka mielestään ymmärtää kaiken, lukisi runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se minusta ole mitenkään käsittämätön. Vaan silkka totuus.

      Poista
  50. Ei ei ei ei, narsisti Haavikko tuskin on (mistäs minä sen tiedän?) enempää kuin ihmiset yleensä, ovat. - Minusta tuo lause on täysin johdonmukainen, melkein anteeksipyytävä.Sanoja itse on tässä heikoilla; hän vain yrittää suojella (jo) romahtavaa maailmankaikkeuttaan.- Vain ujo ihminen, hyvin ujo, uskaltaa sanoa näin. (Ja hänkin vasta jälkeenpäin, itsekseen.)

    VastaaPoista
  51. Tiedän, ja jos olisin nainen niin olisin verisesti loukkaantunut joihinkin Haavikon möläytyksiin... Totta, mikä totta. Mutta merkityksellisten lauseitten - joita joskus runonsäkeiksi kutsutaan - tekijänä Haavikko on aivan omaansa. (Eivät ne mitään hieroglyfiaa ole, suomenkieltä on, helpompi häntä on käsittää kuin esim. Saint-John Persettä, ranskaksi. (Kun ei osaa ranskaa.)

    Ps. Kyllä Haavikko Paavo paljon puhui myös paskaa. Sekin on totta. Mutta kukapa meistä ei myös paskaa puhuisi?

    (lopettaa keskustelun, ainakin hetkeksi - ei suinkaan siksi että olisi tuohtunut, ei ollenkaan. Mutta kun olut loppui... täytyy lähtee haalimaan sitä lisää. Muuten nämä kirjoitussormet, jotka sijaitsevat yläraajojeni yläpäässä, eivät löydä näppäimiä.) - Molskis!

    VastaaPoista
  52. Minkin olen lähdössä ulos, mutta sanon vain vielä, että löysin Haavikon kirjan (Runot 1949 - 1974) välistä kellastuneen lehtileikkeen vuodelta 1976 eli neljänkymmenen vuoden takaa.

    Siinä Paavo Haavikko -seminaari pohtii, onko Haavikko uusrealisti, anarkisti vai paasikiveläinen. Muusta kriitikot eivät päässeet yksimielisyyten kuin siitä, että Haavikko on aforistikko ja äreä intellektuelli. Itse päädyin tuohon narsistiseen persoonallisuuteen - tämä ei ole väite vaan mahdollisuus - Mauno Saaren kirjoittaman Haavikko-elämäkerran ja muualta lukemani perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavo Haavikko oli - etenkin välillä - hyvin, hyvin vittumainen ihminen. Mauno Saaren kirja antaa siitä oman todistuksensa. Se eo ole oikein mutta ei se ole vääräkään. (Tai mistäs minä tämän tiedän?) Minä luen Haavikkoa runoilijana, siinä hän on kiehtova; miksi minun pitäisi tietää minkämerkkisellä polkupyörällä hän 1930 kierteli Eltsun kurveissa?
      En käsitä.

      Poista
    2. Minäkin ihmettelen, miksi sinun muka tulisi tietää triviaaleja tietoja siitä, mitä Paavo teki tai sanoi. Teoshan on irti tekijästä, ja sen omistaa yksin lukija. Aina kaikessa taiteessa.

      Vaan mitä teen sille hillittömälle uteliaisuudelle, joka valtaa mieleni kun olen lukenut Paavon sanoja? Millainen ihminen näin sanoo? Miksi hän sanoo näin? Miten hän eli elämäänsä? Mimmoinen persoona Paavo oli? Ja kun saan tietää, että hän joko sulki tyttärensä komeroon tai tytär sulkeutui komeroon piiloon isäänsä, kiinnostun lisää tämän tyypin sanoista.

      Niin hienoa kuin olisikin, en osaa irrottaa sanoja sanojasta ja vain tulkita hänen ajatuksiaan oman pääkoppani antimilla. Vaikka tiedänkin, että sanoja harvoin itsekään ymmärtää, miksi sanoo niin ja niin.

      Poista
  53. Tiedän, ettei kuulumiseni teitä kiinnosta; voi jospa voisin sanoa samoin itsekin! Itsestäni. Äskettäin nääs kävin taas häviämässä 50;- euroa raha-automaattiyhdistyksen vaivausukolle. Vaan välikös tolla. Joku urheilu- ja sivistysministeri jakaa ne nyt parempiin tarkoituksiin (sulle mulle mulle sulle mulle mulle sulle...)

    Ps. Kännissä ei saa ajaa autoa, en minä ajakaan, vaikka luin eilisestä (tai toissapäiväisestä?) Hesarista että "ihminen ajaa 222 kertaa kännissä. ennen kun kärähtää." Tuo on minusta todella surullista, siksi näitä tappoja - tai oikeastaan murhia - liikenteessä niin paljon tuleekin. - Kuolemantuottamuksen tehneiltä rattijuopoilta pitäisi takavarikoida valtiolle se elin millä he ko. vahingon ovat aiheuttaneet. Eli heidän päänsä.

    Ps. Muistan, koska muistan, että tämän olen ennenkin kertonut. Mutta minusta se on liikuttava juttu - edellyttäen, että edelleen pysytään liikenteessä. Ja sen mulle kertoi entinen työtoverini joka ennen oli ajanut linja-autoa:

    "Oli kuuma kesäpäivä. Syreenit kukkivat ja lepikot olivat pölyisän näköisiä. Ajoin Toivakkaan. Heti takanani istui nuori rouva pienen, noin 3 -vuotiaan poikansa kanssa. Sehän pyöri, niin kuin sen ikäiset vesselit yleensä tuppaavat pyörimään, penkillään. Räpsälän - tai oliko se Kurkelan pysäkiltä, samantekevää, autoon oli astunut rivakka neiti-ihminen joka - se täytyy sanoa - lemusi hirmuisesti parmfyymille... eli siis hajuvedelle, kuten suomeksi sanotaan. Tää poika kans nosteli nenäänsä, kuin kuutti avannosta, ja haisteli. Äkkiä se sanoi kovalla äänellä: "Äiti, kuka täällä haisee vitulle?". Vilkaisin taustapeiliä: äiti oli lehahtanut ihan tulipunaiseksi. Mutta... mutta sitten minun piti keskittyä sen linja-auton ohjaamiseen. Olishan se ollut noloa jos olisin ajanut sen auton ojaan ja siellä oltaisiin oltuja ja kolmattakymmentä matkustaa olisi ollut ketarat pystyssä...

    VastaaPoista
  54. Ajattelen kaikkia asioita, elämääni, niin että kirjoitan asioita eteenpäin, so. vasemmalta oikealle. Jos kirjoittaa, tai lukee, asiat oikealta vasemmalle, se on hebreaa. Tai arabian murteita. Joka on sama asia. - Itse en halua tehdä omaa elämääni sen mutkimmakse... mutkimkumm... mutkt... mutkimmaaksi, mitä se jo on.

    Ps. Se on muuten yksi syy miksi epäilen uskontoja. (Melkein yhtä paljon kuin Keskustapuoluetta.)

    VastaaPoista
  55. Suomessa ei ole kommunistista puoluetta, ikävä kyllä. (Tai on joku ihme pellejengi joka puhaltelee vaalenpunaisia ilmapalloja. No, tärähtäneitä ihmisiä meillä aina on, keskuudessamme.) Kaipaisin todella avointa ihmisten puolella olevaa puoluetta, vasemmistolainen se tietysti olisi; pääoma ei koskaa, koskaan ole ihmisten puolella! (Ikään kuin ihmiset tätä eivät tietäisi!? mutta kun sitä he nimenomaan eivät tiedä) - Talousjärjestelmänä tietysti olisi kapitalismi (koska se toimii), mutta ei liberalismi (koska se toimii väärin). - muuten kansakunnat, niin kuin ihmiset yleensäkin, rakastaisivat toisiaan? (kuten minä ja iines, esimerkiksi). - Ai, että tämä tämmöinen toimi?

    Miksei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin Ihmisten Puolue, jossa inhimillisyys olisi ideologian ydin. Inhimillisyyteen kuuluisi kaikenlainen lähimmäisten ja ympäristön (eläimineen) kohtelu tässä matoisessa maailmassa. Ei pohjattaisi siihen, että onni astuu ihmisen elämään vasta sitten, kun pääoma on jaettu ja kaikilla on paljon pätäkkää.

      Poista
    2. Riittää, että ihmisillä olisi toisensa.

      Poista
  56. Iltalehti ja -sanomat käyvät kovaa kisaa. Iltalehdestä nato-jäsenyys on välttämätön, kun puolustuskykymme on surkea. Samaan aikaan Iltasanomissa kerrotaaan meidän pärjäävän erittäin hyvin, puolustuskykymme on hyvällä kantilla. Molemmat käyttävät aasintuntijoita tukenaan.

    Kunpa ei kuitenkaan hyökättäisi.

    Minä luulen Kemppisen kohta hyökkäävän. Siitä on oksat pois, kukkaset sotkeentuu ja aitaa kaatuu!

    VastaaPoista
  57. Kemppinen tosiaan pistää Arhinmäkeä aika kovalla kädellä. Minäkään en niin kovin pistäisi, vaikka olenkin häntä täällä riepotellut.

    Kyllä minua se huolestuttaa, että molemmissa iltapäivälehdissä sanotaan venäläisen asiantuntijan suulla, että Putin havittelee Suomeakin. Samaan aikaan Halonen on unohtanut Meggin slaavilaisen alkuperän ja on kääntänyt takkinsa jopa Putinia vastaan! Ohhoh tälle. Tavallinen kansalainen alkaa totisesti huolestua. Sodan pelkoa en ainakaan minä muista ennen kokeneeni näin läheltä.

    VastaaPoista
  58. "Vapaa lehdistö" aika estottomasti ruokkii pelkotilojamme ja kamppailua käydään nyt monilla siviilirintamilla. Puolustusvoimien määrärahat kasvavat, nato-hurmaantuneet voivat saada tahtonsa läpi, lehtimiehet tuntevat itsensä tärkeiksi, samoin aasintuntijat, lehdet myyvät loistavasti, jne.

    Rautatieasemalla yksi vanha mies suuttui myyjälle, kun kysyi haluaako kuitin. Vapisi oikein, kertoi kuinka paljon meillä on ulkomaan velkaa ja vielä täytyy kysyä, haluaako kuitin! Minä jonkun sanan kanssaan siinä vahdoin, kun kaadoimme maitoa kahvikuppeihin. Jatkoi kuin luonnollisena jatkona kuittien pyytämiselle: "ryssäkin kohta hyökkää!" - Hermostuneisuutensa oli ilmeinen, oli kuitenkin muuten ystävällinen ja eleillään pahoitteli suuttumustaan.

    Ei se ryssä tänne tule, kun sillä ei ole mitään syytä siihen. Ainoastaan jos tarkoituksenaan on maailmanpalo sytyttää, sitten tulee. Eikä sellaisesta ole ollut mitään merkkejä. Edlleen pidän aika selvänä, ettei Krim voinut nato-leiriin ryhtyä, Sevastopoli on liian tärkeä.

    VastaaPoista
  59. Kyllä se ryssä voi tulla, vaikka omakin järki sanoo, ettei se tule, sillä siitä tulisi Putinille tupen rapinat.

    Muuten tuosta kuitista - mikä siinä ihmisiä niin suututtaa, kun myyjä tarjoaa kuittia. En nyt ajattele kuvaamaasi tapahtumaa, vaan muitakin. On paljon ihmisiä kassajonoissa, jotka kieltäytyvät kuitista, ja erään lukemani lehtikirjoituksen mukaan myyjät kokevat jopa asiakkaiden aggressioita, kun tarjoavat kuittia. Minä kiitän aina kuitista, ja odotan niin kauan että sen saan, ennen kuin pakkaan ostokseni. Silti en yleensä tarkista kuittia kuin joskus.

    VastaaPoista
  60. Niin, tuo mies suuttui siitä, että edes kysytään, kun ilman muuta sen haluaa.

    Paasikiven viisaudet - ei siis hänen hulluuksiaan - olisi syytä nyt kerrata. Jäitä hattuun ja munat piiloon, niin sanoakseni.

    VastaaPoista
  61. Muistattehan muuten kaikki istua tänään pimeässä kello 20.30 - 21.30. Sitten voitte sytyttää lampun palamaan!

    Siis minä panen oikeasti kaikki valot palamaan, jopa pihavalon, vaikken aiokaan mennä ulos. Minua ärsyttää jonkin verran tällainen teeskentely, että siellä kotona ollaan kuitenkin televisio ja kaikki älylaitteet auki, sähköpatteri hehkuen, jääkaappi, pakastin huristen ja pesukone ja rumpukone käyden, sähkösauna kuumentumassa.

    Osallistun Earth Houriin vasta sitten, kun kukin huusholli vääntää yleiskatkaisimesta kaiken sähkön pois tunniksi. Pakasteet eivät sula tunnissa eikä maito happane.

    VastaaPoista
  62. Aina sanotaan: "Jäitä hattuun, jäitä hattuun"... En tiedä oletteko ite kokeilleet, minä kokeilin, panin jääkuutioita lippalakkini alle, kyllä tuli hölmö olo. Eikä mielestäni auttanut mihinkään probleemaani, mitään.

    Ai, säästääkö maapallo taas energiaa sammuttamalla valot klo oo-ox? Jopas on perkeleellistä meininkiä, taitaa olla jokin Vihreiden vastaisku?! No jos kisaillaan mapallon pelastamisesta, iItse aion osallistua ko. kisaan olemalla hengittämättä niin pitkään kuin pystyn. Nimittäin jos ihmiset olisivat hengittämättä noin 15 minuuttia, keskimäärin, he kuolisivat. - Maapallo olisi sen jälkeen paljon "säteileväisempi", siis terveempi.

    VastaaPoista
  63. Uhhhh. (En minä teille sanonut Uhhhh. Tää on vaan aika pahaa viiniä, ollakseen chileläistä, jota juon. Siksi sanoin...) Uhhh.

    VastaaPoista
  64. Jos sais 3 asiaa toivoa niin minä... (alkaa kuumeisesti miettiä) niin minä... (jatkaa miettimistään) niin tietysti toivoisin
    a) maailmanrauhaa
    b) että ihmisillä muuteen vaan menisi hyvin
    c) ja että riku ottaisi nuo kammottavat aurinkolasit pois silmiltään.

    Bonustoivomuksena toivoisin tietysti että iines olisi yhä lähempi ja lähempi minua meidän yhteisessä kanssakäymissuhteessamme.

    Ps. Käsittääkseni, ehkä viimeistä lukuunottamatta, toivomukseni ovat aika kohtuullisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen näemmä paljon sinua vaatimattomampi. Minä toivon vain kuppia kahvia ja tonnikalasämpylää. Kaffe on tulollaan, kyllä maalima on kuni silkkiä vaan.

      Mitä aurinkolaseihin tulee, pidän niitä nukkuessanikin kun tämä maailma on niin häikäisevä paikka. Paitsi tietysti Earth Hourin pimeyden aikana, jolloin lasit päässä otsa väkisin kolahtelee sillon tällöin johonkin.

      Poista
  65. Eikä ryssä tänne tule. Ei sillä ole syytä siihen.

    Minä olen asunut kansakoulussa jossa oli isot uunit ja niissä oli kivärinluodinjälkiä, vuodelta 1918. Talvisodan aikana 1939 tuo kolurakennus toimi reserviläisten kokoontumispaikkana. Eli siellä nukkui yönsä ukkoja kuin ukkoja. Yks mulle kerran kertoi - olin silloin alle 2-kymppinen, että he kävivät Kalliomäessä naisissa. Ei öisin ollut muutakaan tekemistä. (Ja ikkunasta pääsi ulos, opettajien puutarhaan, ja siitä sitten tietysti minne vaan.) Se ukko, joka mulle näistä kertoi (lapsuuskotini väärinkäytöksistä) sanoi, että "mua ei rintamalle lähetetty kun mä sain tippurin. kyrpäkin paisui kuin turnipsiksi". Samalla hän tuijotti minua vanhanmiehen sameilla,mutta intensiivisillä silmillään. Ystäväni - sanotaan nyt häntä vaikka Joukoksi - läpäytti mua mun olkapäälle ja sanoi "mikko, hei, lähetääs kävelemään". - Niinpä me sitten lähdimme.

    VastaaPoista
  66. Asioita huomattavasti tärkeämpiä ovat asiattomuudet.

    Meidän koulussa oli musiikinopettajana vanhempi rouva, jolla ei tehtäväänsä ollut pätevyyttä. Rehtori sitä kerran meille sanoi puutarhamuusikoksi ja muistan kuinka häpesin kevätjuhlissa, kun soitti säestäessään pianolla vääriä sointuja kohtuuttoman paljon. Elikäs täysin päin peetä.

    Elävät muistot minulla kevätjuhlista kuitenkin on, muistan sen vatsaa kourineen pelon ja myöskin juhlallisuuden: kesäloma alkaa - ja se on pitkä! Pahalta tuntuu vaatimukser, joiden mukaan tämän kappaleen esitys pitäisi kieltää vain siksi, että se edustaa arvoja tai aatteita, jotka eivät ole sopivia. Saavat koululaiset joron jäljille. Sanokaa EI moiselle, sanokaa KYLLÄ tälle hienolle ja monen koululaisen muistoissa hienona ja tärkeänä säilyneelle esitykselle. Sitä voi ehkä kutsua traditioksi. Suvivirsi.

    VastaaPoista
  67. Muistan kun menin yhteen baarikonserttiin. (Ei se maksanut kuin 2€.) Kuuntelin sitä kitaran pimputusta aikani, ihmettelin välillä että onpas kummallista, sitten siihen lavalle astui baarin omistaja ja sanoi sille solistille: "sinähän soitat ihan väärin!" Tämä kitaristi väitti että "en varmaan soita". Ja sitten se jatkoi soittamistaan. Ja minä kuuntelin koko kahdeneuron edestä sitä. Ja olin pirun helpottunut siitä että en kuullut (niitä musikaalisia nyansseja) väärin. Vaan että se TODELLA soitti väärin.
    Niinpä lähdin., konsertin jälkeen, siitä baarista tallustelemaan jonnekin, en muista minne, mutta ainakin pois päin. (Koska... myöhemmin ilmestyin erääseen toiseen paikkaan. Raijan luo.)

    http://www.youtube.com/watch?v=Q7byveGOgUQ

    VastaaPoista
  68. Mää Aaa Nummisessa on kivinta - tunnen hänet 60-luvulta - se, että hän osaa laulaa nuotinpäälle. Kuunnelkaa ite (tai olkaa kuuntelematta). Hän on hyvin musikaalinen ihminen. (Harva rumpali, Erkki Liikanen on toinen, osaa laulaa noin.)

    VastaaPoista
  69. Juha vat Vainio oli kans mainio rumpali. Hänkin alkoi laulee. (Ja etenkin kirjoitteleen tekstinsanoja.) Mutta - rakkaat kanssakuulijani - hän vetää joskus nuotin vierestä niin että ihokarvat räpisee. (Ehkä tahallaan, ehkä aina ei.)

    Ps. Mutta Vesa Enne oli paras! Vittu, kun se rummutti upeesti... ja lauloi kuin kasa Enkeleitä. Se on kyllä - Kirstin ja Oistrahin jälkeen - lahjakkain musikaalinen ihminen. Harmi että Enne (kutsuin häntä aina Pahaksi Enteeksi) tuli niin nuorena julkisuuteen. (Ja kärsi niin kamalasti siitä että oli niin lyhyt.) - Ja kuoli sitten alkoholiin. - Oli hyvin, hyvin sympaattinen ihminen.

    VastaaPoista
  70. http://www.youtube.com/watch?v=csjCRGcKn_A

    minulla on hyvin surullinen olo kuin muistelen Vesaa. hän oli hyvin hieno, kohtelias ihminen.

    VastaaPoista
  71. Jokin kuukausi sitten huomasin Gommin ja Pommin esiintyvän saman iltan kylällämme, ponkaisin taksilla paikalle, mutta olivat jo lopettaneet, vilaustakaan en nähnyt.

    Hyvää huomenta Suomi!

    VastaaPoista
  72. joo mä tunnen nää kundit, vorssalaisia ovat. tiedän, aika hyvin, kuka tän tekstinkin on tehnyt. (heh heh he) lahjakkain näistä kundeista oli se joku soitti mitä soitinta tahansa, tosin aika huonosti mutta elävästi; sitten hän meni Silja-Linelle, opetteli baarimikoksi ja myi ihmisille viinaa... kyllästyi sitten siihenkin, ja hyppäs reelingin yli, oli huhtikuuta ja vesi kylmää, ei häntä ikinä löydetty. (kilkit söivät hänet?)

    VastaaPoista
  73. Sitten ne otti yhtyeensä nimeksi KARMAn. (Minähän, ihan oikeasti, yritin selittää Pepelle mitä sielunvaellus tarkoittaa. Mutta ei se halunnut ymmärtää. Halusi vain lainata päälläni olevaa villatakkia; koska hänellä oli treffit ja minun villatakkini hänen mielestään oli naisia "seksuaalisesti kiihottava"... No, lainasinhan minä sen, hänelle.) - Pepe nämä sanat kirjoitti!

    VastaaPoista
  74. Siis, pedro hietanen ja numminen on eri juttu. Tervonmaan isä, siis tän tyttötervon isä, tässä laulaa, kans. Hän pelasi Forssan Palloseuran jääkiekkomaalivahtina, ilman mitään veskejä - niinkuin siihen aikaan oli tapana - ja sai kiekon päin pläsiänsä. Oli kauan tajuttomana, myös sairaalassa, ja lopetti maalivahtiuransa siihen. - Jonnahan se sen tytön nimi oli, on.

    http://www.youtube.com/watch?v=JNClPpIEX3g&feature=kp

    VastaaPoista
  75. Muistan, näemmä ikuisesti, kun kuuntelimme Forssan Maakuntabaarissa juuri silloin pinnalle pongahtanutta kappaletta "Marilyn, Marilyn". Vesa sanoi heti että "hiano kipale. mutta ei tuo kyllä yhtään osaa laulaa". - Ei Juice kyllä laulaa osannutkaan, kunhan näytteli. Vesa osasi! - Voi jeeus kun olis tallella se kun se veti "aavemariaa"... sen ääniala sopi nimittäin siihen sävellykseen kuin kuuma veitsi voihin. - Kuulin. Kuuntelin.

    VastaaPoista
  76. Tänään, juuri äsken, kävin eräässä baarissa. Katselin siellä formula-1 ajot, livena. (Tiedän mitä mieltä olette f-1 ajoista. Mutta se on teidän asianne, ei minun.) Shakin jälkeen toiseksi eniten tykkään autollaajamisesta. No, seurakunta johon kilikkiinyin, ei ollut... miten sen nyt sanoisi... no, sanotaan näin... äärimmäisen intellektuellia. Siksi siellä niin viihdyinkin. (Eikä tämä ole mitään vittuilua vaan viihdyin ihan oikeasti.) Kun juteltiin niin puheeksi tuli esimerkiksi se että on saanut huonosti nukutuksi, etenkin viimeaikoina. (Aika hömöähän sitä olisi keskustella siitä miten nukkui 2-kymmentä vuotta sitten? Ainakin minusta, olisi.) No, tämä partasuinen keskustelumppani sanoi että "viimeyönä minäkin heräsin siihen kun yläkerrasta kuului KOPS KOPS. sitten ajattelin että mummelilta tais pudota geisha-pallot. ja jatkoin nukkumista".

    Näin minäkin ajattelen että näin asiat pitää nähdä (tai kuulla) eikä hermostua. Jos ihminen hermostuu, hänelle tulee helposti burn out.

    VastaaPoista