8.5.2014

Tavaraa kunnioittava oikea hinta


Ehkä jokaisessa meistä asuu pieni kauppias? Ainakin minussa asuu, on aina asunut.

Olen ikäni kolunnut huutokauppoja ja kirpputoreja, jo ennen kuin kierrätyksestä tuli huvia ja ennen kuin myyntipöydät täyttyivät käyttämättömistä vaatteista,  lasten tavaroista, romanttisista kirjoista, Pentikin kammottavista savikupeista ja räikeistä retroverhoista. Haalin jopa huonekalut huutokaupoista, en nuukuudesta, vaan niiden kauneuden vuoksi. Yksinkertaisesti vanha esine on kiinnostava, kaunis ja hieno, usein parempi kuin uusi. Oli aika että sisustuksestani uutta olivat vain sängyt ja sohva. Edelleen uutta on vähemmän. Arvostan puuesineitä ja vanhaa yksilöllistä työtaitoa, käden jäljen näkymistä. Lastulevyä minulla on ollut vain tietokonepöydässä ja parissa kirjahyllyssä.

Vanha kirjoituspöytä on liian korkea kirjoitustyöhön tietokoneella. Omassani on kaunis nahkakansi ja useita lokeroita ja laatikkoja, mutta eihän siinä voi konetta kauan pitää. Puutuolit ovat epämukavia, ja joistain takamus liukuu alaspäin - tiedättehän esimerkiksi ne viime vuosisadan alun pyöreät somat keittiön pinnatuolit? Uusien huonekalujen määrä huushollissa lisääntyikin siis tietokoneiden myötä. Tarvittiin kunnon työpöydät ja oikeankorkuiset työtuolit, koska olen herkkä niskavaivoille ja siitä aiheutuvalle huimaukselle.

Vanha tavara kestää toisin kun edellä mainitsemani tietokonetyöpisteeni pöytä, jonka lastulevyreuna irvistelee rumasti. Pöytä on kuitenkin  oikein mitoitettu ja uutta on vaikea löytää, sillä pöytäkorkeus on jostain syystä alkanut jälleen nousta. Katseen tulisi suuntautua alaspäin, kun katsoo näyttöön,  ja käsien tulisi roikkua vapaasti kylkiä pitkin kirjoitettaessa ilman että hartiat nousevat. Harvassa ovat tällaiset työpöydät.

Vaan se ihmisessä asuva kauppias! Siitä piti puhumani. Hyvä kauppiashenki on mielestäni sitä, että löytää tuotteelle oikean hinnan. Annetaan arvo tavaralle, ei myydä ali- eikä ylihintaan. Tätä olen nyt miettimässä, kun teen inventaaria monista talouteni tavaroista, lähinnä vanhoista huutokauppalöydöistä. Tulee putkiremontti kesällä ja on syytä tyhjentää huushollia tarpeettomasta tavarasta.

Hintamietinnän aloitin  vuoden 1972  LP-levykansiosta Venäjä tanssii ja soi. Ostin loistokuntoisen albumin  Rauman kirpputorilta 1990-luvulla, hintaan 90 markkaa. Albumissa on yhdeksän LP:tä aitovenäläistä kansanmusiikkia. Vaan mitä voi kokoelmasta pyytää, mikä on sen arvo?  Jos pyydän siitä Huuto.netissä, Tori.fissä tai kirpputoripöydällä 5o euroa, lienen oikeilla jäljillä?  Tavoite ei siis ole kyniä rahaa katteettomasti vaan myydä tavara oikeaan tavaraa  kunnioittavaan hintaan.

Myyminen tulee olemaan hauskaa. Huomasin, että Tori.fi on helppokäyttöinen. Kuva vain ja pieni esittelyteksti. Huuto.net vaikuttaa jännittävältä, kun siellä hinta kohoaa koko ajan - jos kohoaa. Muumimukistakin voi saada kymmenentuhatta euroa. Mikä niissä muuten ihmisiä kiehtoo? Minusta ne ovat paljolti monistettua markettikamaa. Ehkä en vain näe lähelle yhtä hyvin kuin kauas. Olen likinäköinen.

Toisaalta, voisihan sitä olla myös hyvä ihminen. Onhan nimittäin olemassa myös Kierrätyskeskus, jonne tavaraa voi viedä ilmaiseksi. Vaan ymmärtääkö sieltä hakija katsoessaan kaunista vanhaa lasikuuppalamppua, että se valaisee kauniisti? Melkein luulen, että hän myy sen. Pitäähän ihmisen syödäkin. Tai juoda. Vai?

(Maalaus Niko Pirosmani)

154 kommenttia:

  1. Myyminen hyvin saattaa olla ihmiselle luontaista, ainakin muistan totena kuulleeni jutun jostain pohjoisesta. Jotkut karpaasit murtautuivat viinakauppaan ja veivät sieltä huomattavan määrän viinaksia, joita olivat sitten kaiketi aika menestyksekkäästi myyneet eteen päin. Jäivät lopulta kiinni, paljastui, että myyntivoitot oli kulutettu, enimmäkseen olivat menneet viinan ostoon.

    Aikanaan minä keräsin kirjoja, en tosin mitenkään järjestelmällisesti, eikä minulla mitään ihmeellisiä kokoelmia ole. Joistain yksittäiskappaleista saattaisi joku maksaa jotakin. Tilan puute on yksi syy, miksi keräily jäi, mutta merkittävämpää oli, että minua suututti erilaisten bisneskirpparistien ja antikvaarin pitäjien älyttömät hinnat. Kirjakerhopainos kappaleet alkoivat esimerkiksi Waltarin kirjoissa olla kovissa hinnoissa, vaikkei niillä pitäisi rahallista arvoa olla lainkaan.

    Kirjoja ei kannata pyhittää, paljon on sellaisia kirjoja, jotka kannattaa laittaa roskalavalle. Minun kirjani ovat nyt varastossa, joskus kun saan aikaiseksi, kippaan koko roskan kaatsille. En minä ala niitä perkaamaan, siinä saattaisi tulla turhia tunteiluita itkun väänteitä.

    Keräilyn hulluudesta minulle mieleeni muistuvat puhelukortit. Niitä tehtiin 80-luvulla keräilykappaleiksi ja niihin painettiin esimerkiksi Osmo Omenamäen(who???) ja muiden taiteilijoiden tekemiä kuvia. Onkohan olemassa ihmistä, joka tänä päivänä ylpeästi esittelee ystävilleen puhelukorttikokokoelmaansa? - Tyhmempi ainakin kysyy: "mutta mikä helvetti on puhelukortti?"

    Sitä en osaa sanoa, onko hintasi venäläisen musiikin levyille oikea, sehän riippuu vain siitä, haluaako joku ne siihen hintaan ostaa. Internetin kauppapaikkojen luulisi joka tapauksessa olevan parhaan keinon tavoittaa sellaisista mahdollisesti kiinnostuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat onkin yksi kohderyhmä minulla, josta joutaa jopa kymmeniä opuksia myyntiin.

      Sellaisia kirjoja, joihin olen palannut toistekin, pidän mieluusti hyllyssä vastakin. Se on vaan tyly tosiasia, että kirjoja on vaikea saada kaupaksi, siis juuri niitä, joita ei itsekään toista kertaa lue. Näitä on paljon uusimmissa kirjoissa. Voisikohan kysyä jopa, julkaistaanko meillä liikaa keskinkertaisia kirjoja?

      Poista
    2. Tottakai keskinkertaista kirjallisuutta julkaistaan eniten meille keskinkertaisille lukijoille. Minä olen pyrkinyt seurustelemaan itseäni fiksumpien ihmisten kanssa, siitä saa eniten.

      Kokemukselliset romaanit: "mä koen et...", pitäisi kipata hevontuuttiin, eikä moista paskapaskaa saisi julkaista lainkaan. Antti Majander europarlamenttiin, että lakkaisi kirjoittamasta niitä outooutoja juttujaan.

      Poista
    3. No en minä sitä tarkoita, että tässä ollaan itse parempaa väkeä, jotain kaunoeliittiä.

      Mainitsen esimerkin kirjallisuudesta, jota epäilen keskinkertaiseksi: Virpi Hämeen-Anttilan tuotanto, Anna-Leena Härkösen nykytuotanto.

      Sanon vain nuo kaksi. Molemmat ovat hyviä kirjoittajia ja fiksuja ihmisinä, luulen. Silti, en löydä heidän kirjoistaan mitään sanomaa, mikään niissä ei puhuttele minua tai ravitse minua uusilla ajatuksilla tai näkökulmilla.

      Poista
  2. "Muumimukistakin voi saada kymmenentuhatta euroa." Ei ole koskaan vielä kukaan saanut, mutta pyytää voi tietenkin, ihan mitä tahansa. Hullu on se joka pyytää, mutta umpihullu se joka maksaa järjettömiä summia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Näin järjettömästi muistin, en siis halunnut liioitella.

      Tarkistin tuon huippuhinnan, ja se on 1 820 euroa yhdestä tietystä mukista.

      Silti, mikä siinä maksaa?Kun vanha Arabian kannukin on yleensä halvempi. Miksi siis juuri Muumimuki?

      Poista
    2. Kiirehdin vastaamaan liian aikaisin: olen sittenkin oikeassa:

      "Kaikista kallein ikinä Huuto.netissä myyty muki on Muumipeikko unelmoi -muki, josta maksettiin kesäkuussa 2013 jopa 10 000 euroa. " Jostainhan minä siis tuon luin, sillä en yleensä keksi tietoja hatustani.

      Lähde: http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-1288685892435.html?pos=ok-nln

      Poista
    3. Sun ei kyllä kannata Iines mennä ollenkaan ostoksille huutonettiin, sua vedetään nenästä oitis. Tuo iltiksen juttu on ihan höpöä, vedätystä. Pari kolme sataa voi saada, jos muki on todella erikoinen, sellainen että niitä on valmistettu hyvin vähän.

      Poista
    4. Tuskin vedetään, ja olen sitä paitsi myyntiaikeissa enkä osta mitään. Minulla on tarpeeksi kaikkea vanhaa kivaa.

      Hintatason saa kyllä selville nopeastikin, ja perustietämys minulla onkin pitkällisen harrastuksen vuoksi. Tiedän kyllä, mitkä seikat nostavat/laskevat tuotteen hintaa.

      Poista
    5. Pelkkä harvinaisuus ei riitä. Kuka tahansa voi tehdä koska tahansa uniikkituotteen, eikä todennäköisesti saa siitä rahaa edes raaka-aineiden hintaa. Siis jos lasketaan keräilyarvon eikä esimerkiksi käyttöarvon mukaan (kudottu sukka on arvokkaampi kuin siihen käytetty lanka.)

      Muumimukien harvinaisuuksien hintaa nostaa se, että muumimukeja myydään paljon. Itse asiassa mitä yleisempi esine on ollut, sitä arvokkaampi se on harvinaisena. Jos on kaksi esinettä, joita on molempia kymmenen kappaletta, arvokkaampia ovat ne, joita on valmistettu aikanaan miljoona kuin ne, joita on valmistettu vain sata.

      Keräilyesineillä ei voi juuri rikastua, koska markkinat ovat tietyllä tavalla nollasummaiset. Toisin sanoen mitä enemmän rahaa liikkuu halvoissa tuotteissa, sitä korkeammaksi harvinaisuuksien hinta nousee.

      Käyn divareissa, ja kyllä pitäjät sanovat, että useimpien kirjojen pitäminen vuokratun liiketilan hyllyssä ostetuksi tulemiseen saakka maksaa enemmän kuin niistä saatu myyntihinta. Tämä siksi, että vain pieni osa kirjoista todella myy. Äärimmäisen harva kirja on arvokas, ja jos sellainen on, sille on vaikea löytää ostajaa, joka haluaisi maksaa siitä luettelossa määrätyn hinnan. Varsinkin kun todelliset keräilijät ovat äärimmäisen nirsoja kirjan kunnon suhteen. Todellinen keräilijä saattaa ostaa jonkin arvottoman läpyskän vain siksi, että se on hyvässä kunnossa ja jättää harvinaisuuden hyllyyn koska se näyttää nuhraantuneelta. Tämä on keräilijöiden eliitin maailmassa mielekästä, koska huippukuntoisia tuotteita on vielä vaikeampi löytää kuin muuten harvinaisia.

      Vielä raaempaa keräily on postimerkkien maailmassa. Siellä voi sanoa, että jos heittää tikan satunnaiseen postimerkkikokoelmaan, se on todennäköisesti arvoton. Postimerkkien hinnat heittelehtivät valtavasti muotien ja suhdanteiden mukana. Käytännössä kaikki kalliit merkit ovat jääneet joidenkin buumien jälkeen keräilijöille kuin mustapekkakortit.

      Siis yleisesti voi sanoa, että tuskin sinulla on mitään omaisuutta, jolla olisi keräilyarvoa. Ja jos olisi, keräily on Suomessa nappikauppaa. Äärimmäisen harvinaisia lehtiin päässeitä tapauksia lukuunottamatta parhaalla täysosumalla ei saa autoaan tai hampaitaan remontoiduksi.

      Poista
    6. Minua hieman hämää puhe keräilyarvosta. Se koskee mielestäni vain murto-osaa vanhoista tavaroista, ja lähinnä tuota kuppi-, kippo- ja postimerkkiosastoa, siis vähäisempää antiikkia ja vanhaa tavaraa.

      Mitään en ole ostanut keräilyn vuoksi, koska en kerää mitään, en ole koskaan kerännyt. Kiinnostaa vain ja ainoastaan kaunis vanha esine tai huonekalu, ja kauneus on ainoa arvo, jonka tavaralle asetan tietenkin laadun ohella. Usein vain miellyn automaattisesti hyvälaatuiseen. Ja monta esinettä on kulkeutunut vanhemmilta.

      Anonyymi, en myy (jos nyt yleensä ryhdyn myymään) tavaroitani rahan vuoksi, vaan lähinnä haluan tilaa ja poistan pölynkerääjiä. En siis haaveile voitoista, kuten mielestäni jo sanoinkin. Käteistä rahaa en tarvitse, minulla on sitä omiksi tarpeiksi, ja auton ja putkirempan rahoitus odottaa vain maksuunpanopäivää, jota ei ole kummankaan osalta määrätty.

      Kyllä minulla on myös keräilijöiden haluamia esineitä ja huonekaluja, mutta niitä en myy, koska ne ovat vanhemmilta tulleita. Haluan eroon vain niistä, joita en juurikaan enää välitä edes katsoa ja jotka ovat piilossa. Juuri muuten tarkistin Arabian vanhan pesukaluston (kannu, vati, potta, kaksi saippuakuppia) arvon ja se näyttää olevan 550 euroa. Kun siihen liittää saman sarjan suolasalkkarin, arvo sen kun nousee. Jonkin verran olen kyllä kerännyt vanhoja hopealusikoita ja aterimia, joten ihan keräilyvapaa en ole. Vaan nämäkin ovat käytössä.

      Yksi vitriini minulla on, ja se on täynnä Arabiaa, kannua ja kuppia. Näistä haluan eroon. Olen kyllästynyt!

      Poista
    7. OK. Kirjoitin keräilyarvosta siksi, että se oli ainoa asia tässä keskusteluketjussa, josta tajusin mitään.

      Poista
    8. No voi sun vietävä. Minä kun koetan aina kirjoittaa lukijalähtöisesti, olen epäonnistunut. Mutta mukavaa kun kirjoitit tällaiselle vääntäjälle. Kunpa kirjoittaisit vastakin.

      Poista
  3. Minussa asuu kyllä hyvin pieni ja surkea kauppias, jos asuu lainkaan. Mutta keräilijä ja säästäjä ja pahan päivän varalle varautuja minussa asuu. Jos olette lukeneet Huovisen Hamsterin, niin siellä sieluntilani kuvataan hyvin.

    Nytkin kun täällä myrskyää, vettä sataa ja tuuli ulvoo, mainitsin vaimolleni, että olisipa kiva olla mökillä. Hän ihmeissään, että mitä sinä siellä tällaisella koiranilmalla tekisit? Vastasin, että katselisin ikkunasta järvelle takkatulen loisteessa, makkara kärisisi, lukisin paksua kirjaa ja ottaisin vanhaan arkkuun kätkemästäni viskipullosta pari huikkaa. Illalla lämmittäisin saunan ja nauttisin olostani vesipisaroiden piiskatessa ikkunaa ja järven pintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin tuon mielentilan, että mökillä sateella sisältä on hyvä katsoa ulos, vaikka ihan umpimetsäänkin ja nauttia elävästä tulesta ja muusta lämpimästä, mitä luoja ihmislapselle on suonut; vaikka tosina päivinä ymmärrän paremmin vaimosi mielentilaa.

      Hamsterin muistan hyvin, ja jotain hyvin inhimillistä siinäkin on. Varustaa olemassaoloansa kaiken varalta. Minustakin on hauska hakata halkoja, tai tehdä niitä klapikoneella, tai sahata pyöreitä puita, ja ennen kaikkea katsoa, miten pino kasvaa. Pinoa on kiva asetella nätisti. Halkopinon rakoon voi sitten kätkeä vaikka pullon Viru Valgeta.

      Poista
    2. No, mutta Maslowin tarvekierarkiastahan turvallisuus löytyy, vaikkemme muuten tiedä Maslowin horinoista mitään.
      Orava piilottelee pähkinöitä ja mitälienee, koira pistää mätää tihkuvat luut piiloon. Jos minulla olisi muija, luultavasti piilottelisin viinapulloja. (Vaikkei minulla sellaista tuntevaa tissitelin..ihmistä ole, ja viinaakin harvemmin juon, kaljaa toki menee liikaa ja liian usein)

      Kun kylmä tulee, on mukavaa, että sisällä on lämmin. Siihen voi auttaa halkaisukirveellä tehdyt, itse sankarin lailla uurastetut halot, mutta luultavammin fyffe, Visa Electron ja luottokortit.

      Poista
    3. Raha ei lämmitä ketään, Riku, vaikka sitä olisi paljonkin. Itseäni ainakin luottokortti mieluummin murehduttaa, jos olen käyttänyt sitä.

      Koetankin pysytellä elämisessä aina debitin puolella, ja ajatella kreditin hätävaraksi. Ihan en aina pysty, mutta kohtuullisesti kyllä.

      Poista
    4. Eihän se arkussa oleva pullo vaimolta piilossa ole - keittiön alakaapissa niitä on useampiakin - vaan turvassa pahalta maailma, vanhuuden varana, tuomaan lohtua synkkään syysyöhön pelkällä lämpimän loiskuvalla olemassaolollaan.

      Rikun viittaus Maslowin hierarkiaan sai minut hieman järkyttymään: turvallisuus on nimittäin siellä ihan ala-askelmilla, heti ravinnon jälkeen. Olenko siis jumiutunut ihmiskehityksessäni alaluokille - enkö ole vielä päässyt edes yhteenkuuluvuuteen ja arvostuksenkaipuuseen, itsensä toteuttamisesta puhumattakaan!?

      Näin voi olla. Ihmiset voisikin ehkä jakaa tällä tavalla maslow-rikulaisittain: syöpöt, hamstraajat, ripustautujat, tyrkyt, taidepaukut.

      Poista
    5. Hyvä on, mutta eikös se ole myös niin, että joillekin noista tasoista voi juuttua, vaikka muut olisivatkin halderissa.

      Minusta Maslowin hinkuhierarkia on ihku jees, mutta myös nou nou.

      Poista
  4. Tänään on muuten jotenkin juhlallinen olo. Syyn siihen tajusin, kun katsoin ulos ja näin ah, niin kauniisti hulmuavat, neuvostoliiton voitonpäivää juhlivat Suomen liput. - Ihan tässä moisesta liikuttuu, soittakaa porilaisten marssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppa-päivä on sijoitettu sopivasti juuri neuvostoliittolaisten voitonpäiväksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

      Onpas muuten ihanaa tämä kevätsade, raikastuu maisema ja vihreys piirtyy terävämmin esiin. Kaunista.

      Tänään se sitten ratkeaa, Urpilainen vai Rinne. Veikkaan ja toivon Urpilaista, sillä en usko ay-vetoiseen miesdemaripolitiiikkaan.

      Poista
    2. Se nyt on sellaista markkinatouhua, Nalle Wahlroosikin juuri valitteli, että osallistumansa debatti oli ihan karmea, kun Erkki Tuomiojan kanssa oli kaikesta samaa mieltä.

      Anrri Rinne on kuin ydinvoima, jossa on isot riskinsä, mutta Urpilasen päästöt tuhoavat sdp:n varmasti.

      Poista
    3. Erkki Tuomiojahan on aivan huippu, nykyään. Hänen Ukraina-lausuntojaan on ollut hyvä kuunnella. Ne eivät ole - mikä parasta - suomettuneita, vaan vakavan pohtivia ja realiteetit huomioonottavia, mutta eivät liioittelevia. Mihin SDP on hukannut Tuomiojan kyvyt ja taidot? Mieshän on valtiomiesainesta mitä suurimmassa määrin!

      Urpilainen on pienempi paha puolueelle kuin Rinne.

      Vaan euroviisuista paras on Itävallan Conchita Wurstin kappale ja esitys.

      Poista
    4. Kun muutin aikoinani kauan sitten Hesaan, niin uskokaa tai älkää: olin vielä niin demarimielinen, että äänestin Ekin eduskuntaan.

      Edelleenkin luotan hänen kykyihinsä ja älyynsä, mutta mielestäni hän on ollut liian monessa asiassa väärässä. Olin äänestäessäni jo antanut anteeksi, että hän marssi YYA:n puolesta EEC:tä vastaan - mutta hän on jumittunut niihin asenteisiin.

      Toisaalta Ekin uusi idea, että SDP voisi palata Forssan tavoitteisiin, on huippu. Siis siinä mielessä palata, että nyt taisteltaisiin niiden säilyttämisen puolesta.

      Yhteisöllisyyden rikastuttavaa unelmahöttöä on jo kuultu riittävästii. Ihminen kaipaa rajoja, raameja ja rahaa.

      Poista
    5. Eurooviisuja en seuraa, mutta lehdistä olen ollut tajuavani, että tuo Wursti on paluuta menneisyyteen, aikaan, jolloin sirkuksessa esiintyivät parrakkaat naiset ja muut friikit.

      Suomen esitys on "suoraviivaista rokkia" luki jossain. Katselin kymmenen sekuntia You Tubesta: lahjattomien klubin älämölöä.

      Poista
    6. Conchita Wurstia kannattaessa vaarana on juuri tuo, mihin sinäkin sorruit, Riku: arvellaan, että joku kannattaa jotakin erikoisuuden tai toisarvoisten seikkojen vuoksi, kuten naiseksi pukeutumisen.

      Ei ollenkaan, vaan laulu yksinkertaisesti on hyvä ja laulaja paras. Ja kun toteutus on meikäläiseen vetoavan dramaatinen, niin se on siinä.

      Haluan kuitenkin sanoa, että pelkkä dramaattisuus ei tietenkään riitä. Jos hyvällä on dramatiikan tajua, se on hyvä. Toisaalta pidän yhtä lailla myös minimalistisesta esityksestä, jossa ei ole mitään tehosteita.

      Poista
    7. Erkki Tuomioja on pitkään ollut hajamielinen ja ynseä. Nyt mies on kuin uudestisyntynyt ja näyttää kykynsä.

      Erikoisesti pidän siitä, että poliitikko puhuu kuulijaa arvostaen: todenmukaisesti ja pisteitä keräämättä, realiteetit nähden jopa siinä määrin, että voi puhua vastoin puolueen yleishyssyttelyä tai yleishypetystä.

      Poista
    8. Minä raukkaparka kun luulin, että koko euroviisut on ulkomusiikillinen kilpailu.

      Olen Tuomiojaa aina arvostanut, mutta aika selvää oli, miksi tulivat taannoisessa keskustelutilaisuudessa Nallen kanssa niin hyvin toimeen. Paitsi että ovat olleet hippejä samaan, aikaan yhteisin kokemuksin, molemmat halveksivat yli kaiken itseään tyhmempinä pitämiään ihmisiä. Eli kaikkia.

      Poista
    9. Euroviisuja katselen satunnaisesti. Monesti en tiedä niistä mitään, nyt satuin katsomaan tämän eilisen II-osan, ja siinä oli tuo Itävallan esitys.Varsinaisia kisoja en usko katsovani.

      Höpö höpö nyt tuolle Nalle - Tuomioja-vertailullesi, anteeksi vain, Riku. En usko Tuomiojan enkä välttämättä Wahlroosinkaan ihmishalveksuntaan. Minusta viimeksi keskustelemillamme 70-luvun taistolaisilla ja stalinisteilla pikemmin on ihmishalveksuntaa.

      Poista
  5. Toukokuun kolmantena sunnuntaina 17.5.1964 kuoli meidän (melkein) kaikkien suomalaisten rakastama Otto Ville Kuusinen. Eipä siis ollut mikään ihme että ympäri Suomen liput sinä aamuna olivat puolitangossa.

    Ps. Toukokuun 3. sunnuntai on Kaatuneiden muistopäivä. Vielä siihen aikaan - ja paljon sen jälkeenkin - liput puoleenpäivään asti olivat puolitangossa, vasta sitten ne nostettiin lakikorkeuteensa.

    Ylihuomenna ko. päivä on jälleen. Toivottavasti dosentti Johan Bäckman ottaa oppia oppi-isästään ja... ja... (mutisee lopun niin epäselvästi ettei itsekään saa selvää mitä puhuu. harmi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli kerran taloyhtiön liputusvuoro Kaatuneitten muistopäivänä 90-luvulla. Piti päivystää että muisti mennä nostamaan lipun puolitangosta lakikorkeuteen.

      Liputtamisen hoito oli aika hankalaa. Piti varoa, ettei lipppu kosketa maata. Jännitin aina etukäteen, miten se sujuu. Taisivat muutkin jännittää, koska nyttemmin liputus on ulkoistettu huoltoyhtiölle.

      Vieläkin ihmettelen, että politikot ovat hipi hiljaa Bäckmanin puheiden edessä. Miehen valheet siunataan vaikenemalla. Kummallista vellihousuisuutta.

      Poista
    2. Lipun edestakaisin hilaukset on sentään kaatuneiden päivältä lopetettu. Minä muuten kirjoitin lippukommenttini klo 7:50, kukaan ei sanonut, etteiväthän liput silloin voi hulmuta. Kyllä ne hulmusivat. Lippulaki- ja asetus ovat vanhanaikaisia,,koska niitä ei enää noudateta.Kapitalisti on tässä lyönyt porvaria turpaan ja ulkoistanut ahneuksissaan liput huoltomiehelle, joka käy parhaansa mukaan niitä hilaamassa kymmenittäin ylös, alas.

      Bäckmanin ja Robinin puheita ei poliitikkojen kannata kommentoimalla nostaa, kaikki kun jo tietåvåt Bäckmanin olevan aikamme supersankari.

      Poista
    3. Duunarit ja huoltomiehet ovat aina kulkeneet omia polkujaan ja aikojaan. Meilläkin on usein lippu salossa vielä pimeän tultua, vaikka se on vastoin lakia.

      Ja täkäläiset duunarit tulevat tosiaan huusholliin putkea korjaamaan vaikka klo 7, jos heidän työaikansa alkaa silloin. Tai lähtevät kesken rempan minne milloinkin.

      Kun meillä tehtiin mökillä takkamuuria, muurarit olivat kadonneet työmaalta kesken päivän, kylän baariin kaljalle. Kun tarkkaan katsoo, saunamökin korkea takkamuuri savupiippuun asti onkin hieman vino.
      PS Minä ne muurarit jouduin autolla sitten hakemaan sieltä kaljabaarista takaisin töihin. Ne asuivat urakan ajan teltassa saunapellolla. Lähtiessä olivat viskanneet lapion ojaan.

      Poista
    4. Ennen vanhaan kaikki muurarit ryyppäs. Toiset enemmän, toiset vähän vähemmän. Mutta jos joku muurari väitti ettei juo ollenkaan, se oli huano. Siis muurarina huono.

      Poista
  6. Mutta palatakseni Iineksen esseeseen missä hän pohtii tavaransa (ja nyt riku! mielikuvitus kuriin!) viemistä Kierrätyskeskukseen... Niin no, kaunis ajatus. Mutta käytäntö on toista kuin teoria. Roinahan pitään ensin lajitella ennen kun se voidaan rispustaa/asettaa rekkeihin/myyntihyllyille. Tämän lajittelun - off koos - suorittaa henkilökunta. (Takahuoneessa. Joka on lukittu. Ettei sinne tulisi epätoivottuja henkilöitä.) Aina kun lajittelijat löytävät jotain todella "coolia" tai "mageeta" kamaa (riku! en tarkoita heroiinia!), he itse "ostavat" sen. Ja tietysti myös "maksavat" niistä.

    Mistäs minä tämän tiedän? No, kerran seurustelin erään Kierrätyskeskuksessa töissä olleen tytön kanssa. Hitsi, mulla on vieläkin villapaita joka on sitä perua. Kun kysyin Sirkulta "paljonko tästä maksoit?", se - viehkeästi kuin nuhainen kyyhkynen - kujersi että "semmottes 20 senttiä"... - Huom! Rahan arvo muutettu vastaamaan nykyaikaa. Koska tästä on yli 20 vuotta aikaa. Mutta villapaita on hyvä, lämmin ja nätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan esimerkin tuosta hienosta sanasta: "sinä uskoton ja petollinen Juulia, minä ammun sun päähäsi coolia."

      Minulla on hyvä ja laadukas punainen villapaita, jonka sain kun avasin kerran oven, koulun arpoja kaupanneille kakaroille ja tein kaupat yhdestä tai kahdesta arvasta. Koululta sen joutui myöhemmin hakemaan.

      Poista
  7. Mielessäni kuvittelen, kuinka Jutasta tulee hyvä opettaja Hepoveden Takasuon ala-asteelle: "Nyt lapset laskette, mitä teille jää, kun ensiksi on ihan kauheesti ja sitten poliitikko laittaa kaikki rahat euron ja pankkien tukemiseen."

    Tai se, kun hiiri kissalle poliitikkoa ompeli, mutta sen kertomisen jätän johonkin toiseen kertaan.

    VastaaPoista
  8. Ei tämä tiedä demareille hyvää.

    Olof Palme tyyppinen olisi ollut parempi. (Koska Lennart Meri tai Golda Meir tasoisia Suomessa ei ole.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kato nääs, jos joukkue pelaa huanosti, sitä on ravisteltava, et tuntuu, ja kun sitä ei voi vaihtaa, täytyy vaihtaa valmentaja, elikäs koutsi. Ettei nääs tuu mitään turhaa häslinkiä ja viivamiehet hoitaa hommansa, et lätky hoituu reppuun.

      Ihan uutena tietona minulle tuli, että Rinne on kirjoittanut Vehkojan lukiosta. No, ei se mitään, sieltä samasta opinahjosta on mm. Paska Peltonen. Minä en käynyt sitä koulua, mutta aivan vieressä asuin toistkeetkymmentä vuotta ennen kuin muutin tähän.

      Ja Veikko Sinsalon autonkuljettajanakin on Rinne toiminut, taitaakin olla jotain Mikiksen tuttuja.

      Poista
    2. Elävä performanssi, Paska Peltonen, on muuten mm. paras tietämäni musiikkikriitikko.

      Poista
    3. Paska Peltonen ihmetteli Forssassa (eli Vorssassa) miksei forssalaiset (siis vorssalaiset) osaa lausua f-kirjainta? Hän haastatteli heitä torilla. Yks vanhempi ukko, torimyyjä, sanoi että hän osaa lausua f-kirjaimen. "No?", sanoi Peltonen. "Ähvä", sanoi ukko.

      Fittu, Forssa on ihan supisupomalainen kaupunki. Ruotsalaisia siällä viime vaaleissa äänesti 0,02 % ihmisistä. (Koska eläimet eivät saa äänestää.) - Minkä takia muuten Kuopio on Kuopio eikä esimerkiksi Guobio?

      Poista
    4. Voin vastata asiantuntemuksella tuohon Guopio-kysymykseen.

      Meillä suomalaisilla on ns. vähimmän vastuksen laiska ääntämys, eli emme viitsi nostaa kitalakeamme g:n vaatimaan lievään takayläasentoon, vaan turvaamme klusiilin ollessa kyseessä keskivälin alaosastoon eli k:hon.

      Ja siksi siis Kuopio eikä Guopio.

      Poista
    5. Kuulepas, kielikukkakieloseni, savolaiset (joita suorastaan vilisee Kuopion suunnilla) ovat niin vääräleukaisia ääntäjiä että heidän on helppo naksauttaa kitalakeaan vaikka kaapungin nimi olisi Rozdzielczość. (Puolassa on sen niminen kylä. Eikä ole. Onpas. Asukkaita on 172. Eikä ole kun eilen Jan Pszczołan mummo kuoli. Ihanko totta, mihis se...? Varmaan vanhuuteen. Niin olihan se jo 107 vuotias. (yhdessä) Do widzenia!

      Poista
  9. Äh, inhottaa ja vituttaa kun syyllistyin siihen mistä vittuunnun ja inhottaudun kun sen tekee muut ihmiset: uutisten kommentointiin. Ei kukaan tiedä mitä demareille tulee tapahtumaan, tai mitä tapahtuu 12sta päivän päästä Ukrainassa. Ei kukaan tiedä MITÄ TAPAHTUU TODELLA. (Paitsi ehkä jotkut runoilijat?) - Vai väitättekö vastaan? ette väittäisi... Esimerkiksi ei KOSKAA ole KUKAAN talousasijantuntija osannut etukäteen ennustaa SUURTA PÖRSSIROMAHDUSTA. (Tai joku kylähullu on saattanut ennustaa, eli olla oikeassa, mutta hänellehän nämä ns. asiantuntijat ovatkin nauraneet... HÖH HAH HOH.) - Huvittavimpia asiantuntijoita ovat nämä jääkiekko-ottelujen kommentaattorit. (Ei, minä en jaksa katsoa jääkiekkoa, ainakaan telkkarista, kolmea erää. Silmäni harhaantuvat väkisin ajan kuluessa muualle. Jos olen jäähallllilla, kuten Tampereella välillä aina olin, aloin aina välillä katsella muita katselijoita.) Niin... mutta palataanpas asiaan. Siis... nämä kiekkoasiantuntijat, Tamit sun muut, 1/2 ennen ottelua he analysoivat mitä pelissä tulee tapahtumaan, plus sen sellaista, kuka hyökkää ja kuka puolustaa, ja minkä takia? Niin että voi sulkea telkkarin ennen kun matsi alkaa - tyytyväisenä kuin kissa joka on löytänyt 10 litran kermaämpärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Ukrainasta välitetään ja tilannetta surraan. Venäjä on hirveä valtio, koska se on niin epäeettinen ja epärehellinen.

      Vaan se, mikä minua nyt eniten liikuttaa, on nigerialaisten kaapattujen koulutyttöjen kohtalo. Jotkut äärimmäisen hirveät ja tyhmät typerät muslimimiehet ovat kaapanneet heidät alistaakseen heidät panoalustoiksi itsensä kaltaisille sioille. Näen punaista ja mustaa ja sapenvihreää, kun ajattelenkin niitä aivokääpiöitä, joilla on täysin tarpeetton lihas hous... ei vaan aivoissaan. Kunpa heidät saataisiin kiinni ja saatettaisiin länsimaisen tuomioistuimen eteen ihmisrikoksista, elämän varastamisista..

      Poista
    2. Venäjä ei ole hirveä valtio. Ja siellä asuu toiseksi lahjakkain kansakunta (juutalaisten jälkeen). Siellä vaan koskaan ei ole ollut demokratiaa, edes jotain sinne päin, siksi se maailmanpolitiikan yhtälöissä on niin arvaamaton suure. Samoin kuin Kiina.

      Ps. Suurvalloilla on oma moraalinsa, so. heidän intrenssinsä. Ei mikään muu ole merkityksellistä. Esim. USA:n "demokratia" on irvikuva oikeasta demokratiasta, on ollut viimeiset 197 vuotta. (Muistan, kun indiaanien kanssa - nuorena lakimiehenä - jouruin neuvotteleen. Siinä paloi paljon piipputupakkaa ja tulilientä. )

      Poista
  10. Tuosta Kierrätyskeskusten välistävedosta muistin yhden jutun jonka työtoverini Otto kertoi. - Hänellä oli ns. "Kummityttö" Unicef-järjestön kautta jossain Saharan eteläpuoleissa Afrikassa. Kerran hän lähetti hälle ison paketin kaikenlaista koulutarviketta, oli siinä reppua ja vaatettakin, kaikkea. - Tyttö kiitti häntä kovasti... lyijykynästä. - Ehkä Otto vähän liioitteli, mutta tosiasia oli se että siitä isosta paketista enemmän kuin puolet hävisi matkalla jonnekin. No, tarvitsevathan virkamiehetkin kyniä ja paperia ja miksei koulureppuakin...?

    Punainen Risti, sen katasrohvirahasto, on kai kaikkein vähiten korruptoitunut systeemi jos ihmiselle tulee tarve lahjoa omatuntonsa. (Minkä muun takia me muka lähimmäisimme, jotka eivät ole lähellämme, auttaisimme?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuli aikoinaan ohje määrästä, jonka omalle kummilapselle saa antaa, eli lapsi voi joutua vaikeuksiin, jos saa paljon tavaraa, eikä runsas antaminen olekaan kummiuden tarkoitus, vaan pitkäaikainen säännöllinen ja pienehkö tukeminen. Isot tavarat todennäköisesti varastettaisiin tai vaihdettaisiin rahaan. Tarkoitus on tukea kummilapsen koulunkäyntiä, ei varsinaista elämistä.

      Näin olen asian ymmärtänyt ainakin meidän muinaisen kummilapsen kohdalla.

      Poista
  11. Perussuomalaisetkin sanovat, niinkuin ihmiset yleensä sanovat, että näitä (etenkin vääränvärisiä) pakolaisia pitäisi auttaa heidän kotimaassaan, eikä sallia heidän tulla tänne, Suomeen, autettavaksi. - Paskan marjat (eli kuten Iines sanoo: "katin villat"); kun (ne käkkäräpäät) pysyvät siellä kaukaisissa omissa maissaan niin ovat poissa - sekä täältä, että ajatuksista.

    VastaaPoista
  12. Sen verran korjaan yllä olevaa lausahdusta, etten koskaan sano "katin villat".

    Käyttämäni sanonnat ovat vain ja ainoastaan ja puhtaasti "kissan villat" tai "katin kontit".

    VastaaPoista
  13. Kyllä minä sen tiesin! (Minä muuten vaan muuttelen sanoja ja niiden järjestystä.) Kissa Vieköön!

    VastaaPoista
  14. Nigerialaisten kaapattujen koulutyttöjen kohtalo on niin julma että en pysty sitä omassa päässäni ajattelemaan. Menen ihan palasiksi kun yritänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää nyt kaikki maailman miehet sinne Nigeriaan ja raastaakaa siltä Broko Harumilta housut nilkkoihin ja naurakaa sen vehkeelle. Ottakaa siltä pyssy pois ja viekää se alastomana polttavaan erämaahan, jossa on leijonia ja tiikereitä.

      Poista
    2. Toivottavasti amerikkalaiset pystyvät tytöt löytämään, tuskin kuitenkaan enää kaikkia.Eikä ne amerikkalaisten operaatiot ole usein pruukanneet kovin tehokkaita olla. Toivottavasti tällä kertaa.

      Poista
    3. Broko Harum olisi kyllä syytä napata vaikka viemäriputkesta. Niin kauhean typerä mies johtaa liikettä, joka on ihmiskunnan vastainen sairas liike. Hiiteen tuommoiset muslimiehet.

      Poista
    4. Abubakar Shekaulla Boko Haramista on sinulle asiaa.

      Poista
    5. Hyi hhh... Siis Bokohan tämä peseytymätön ilmestys olikin. Tässä kyllä peukutan ketä tahansa ottamaan sian kiinni. Sitten vain Hammurabin laki käyttöön.

      Poista
  15. Kunpa se olisikin noin helppoa, menisin. Mutta ei saatanoita kiinni saa vaikka kuinka lujaa niitä takaa-ajaisi. Ja vaikka saisi, ei sillä ole merkitystä. Sillä aina tulee uusia. - Saatanat ovat ihmisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, saatanat ovat ihmisessä, meissä kaikissa, mutta useimmilla meistä on sentään moraali, joka kunnioittaa kaikkia elollisia olentoja. Niitä joutseniakin, joiden pesän jotkut nuoret hajottivat airoilla hakaten. Ajoivat sitten vielä joutsenparia veneellä takaa, kertoi lehti. Nämäkin ihmiset saavat itkun partaalle.

      Poista
  16. Ajatellaanpas, että jos joutsenet hallitsisivat maapalloa... ja ihmiset salaa rakentelisivat hötisköjään heidän reviirilleen... niin aina löytyisi pari kolme ilkeää (lähinnä nuorta) joutsenta jotka kävisivät hajoittamassa ihmisten rakennelmia.

    Pahuus ei tunne muotoaan... tai jotenkin noin Bellman laulaa. (Ei, älkää peljätkö, ei You Tube -pätkiä!) - Pahuudella on monet kasvot. Pahimmat niistä katsovat ohitsesi. (Tämän keksin ihan itse. Äsken. Eli nyt.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pahuutta ei saa koskaan pois maapallolta, mutta vähin mitä ihminen voi tehdä, on paheksua sitä julkisesti, sanoa se ääneen, ei kääntää sille selkäänsä.

      Toivon kyllä näille joutsenen pahoinpitelijöille tuomiota, koska se merkitsee minulle teon tuomitsemista. Ja sitä, että yhteiskunta näyttää tekijöille, että teko on väärä ja ihmiskunnan vastainen.

      Poista
    2. Totta kai toivon samaa. Ja isoa sakkorangaistusta. Joutsenet on muistaakseni hinnoiteltu aika kalleiksi? Oikein. Ei moni rikollinen mistään ehdonalaisesta tai parin kuukauden ehdottomastakaan pierun vertaa välitä. Mutta jos se saa 2tonnin sakon, se kirpaisee oikeasti. Koska se on sen jallupullorahastosta pois.

      Ps. Tämä muuntorangaistus "yhteiskuntapalvelu" on toiseksi repivä rangaistus heille. Ei kukaan kunnon konna mielellään rupee jotain pihanurmikkoa Kunnantalon edessä haravoimaan... ei, jumalauta! Siinähän menee maine. Ajattele ny. Clark Kent leimaisi aamulla klo 07 kellokorttinsa, menisi sitten poimimaan makkarapapereita nurmikolta, hörppäisi aamukahvit, jatkaisi duuniaan kitkemällä voikukkia ja asetteemalla polun viereen kiviä, äh, ruokatunnilla söisi pari makkarasämpylää ja joisi pullon pilsneriä, sitten taas jatkaisi duuniaan... ja klo 16:00 leimaisi kellokorttinsa. - Ei, semmote peli ei, kuulkas ny herra Tuomari, vetele!

      Poista
  17. Mutta nyt mun täytyy (huokaus) lähtee tallustelemaan. Ai, miksi? Koska olut loppui. Eikä autolla juuri sen takia voi ajaa koska olut loppui juuri sen takia kun join sen. No, ei lähimmälle Teboilin huoltoasemalle ole kuin n. 1,5 km. Mutta mennessä on erittäin jyrkkä ylämäki, vaatii melkein alppikengät että pystyy sen ylittämään. Eikä siinä kaikki. Pitää tulla myös sitä vuorensyrjää alas. Kerran talvella liukastuin ja lensin perseelleni; kyllä sattui! Tuntui että häntäluu murtui. - Mutta onneksi ei yksikään tölkki mennyt rikki!

    VastaaPoista
  18. hillevi huivipää09 toukokuuta, 2014 21:24

    Voi murut, elätte niin kovin "helpossa" maailmasuhteessa itseenne ja toisiinne. Ainoa todellisuus tai sitten sen varjokuva "jostakin" ulkopuolella olevasta on se valtamedia, joka heijastaa varjokuviaan.

    Olen kovin surullinen puolestanne ja toivon kaikkea hyvää, kun kaiken tosielävän keskeltä hypähtää tänne niin tuntuu siltä että voi ja ei, että missähän pimiössä nämä ihmispolot täällä oikein elävät. Ei se ärsytä, tekee mielii silittää teitä, sillai holhoavan demarimaisesti. Pai ja pai...

    (aivan kohta kyllä tiedän että jokunen nousee sanomaan jotakin ihan muuta).

    VastaaPoista
  19. Becketillä on lause:

    "Meidät synnytetään avoimen haudan yllä valon välähtäessä."

    Joskus tämä lause lohduttaa minua, joskus nimenomaan ei.

    VastaaPoista
  20. Jos kirja, kuten simerkiksi Joycen Odysseus, loppuu kolmeen yes -sanaan, samasta lohdusta, lohduttomuudesta on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hillevi huivipää09 toukokuuta, 2014 22:09

      Voi sinnuu, että elämisenmerkitys on sit noukittava kirjasta ja että vielä aikuisiässä on jäljellä vain ideaalihahmo jostakin kaukaa. Eikö se oma elää nyt antas jo aihetta ihan muuhunkin?

      Vaan mistäpä sen tietäsin, toisten elämästä, en tuomitse, mutta kovasti toivoisin että oltasiin ihan tässä, ja olemassa ja ihan elossa, niin kauan kun sitä tätä on olemassa. Sinä mielessä kyllä sanon, että tuo lohduttomuuden lietsominen ei ole ole kyllä minään aikakautena ollut kauhean suosittu elämänasenne.

      Tämä yleisen tyytyymättömyyden ja vonkunan asenne on olemassa vain siksi kun kaikkea on ja ihan liikaa. Yli tuon (perus)tarvemaailman, josta muka ihmisyys jotenkuten kasvaa johonkin.

      Kyllä minun ja läheisteni elämä on syvästi kiinni rakkaudessa, ja siihen liittyy aika monta juttua joita Kirjailija James Joyce ei osannut välittää kirjallisissa tuotoksissaan. Jos miehelle naisen/toisen ihmisen rakastaminen on noin ylivoimaista, niin minkäs sille sitten kukaan mitään mahtaa.

      Poista
    2. hillevi huivipää,

      oletkos nyt ihan varma, että täällä näytetään, mistä se perimmäinen elämän merkitys haetaan? Mitä ideaa on elää täällä samaa lihallista elämää kuin real lifen puolella ja vuodattaa tänne, mitä teki tunti sitten ja missä kävi ja ketä tapasi?

      Lue nyt vaikka Kemppistäkin. Hän kirjoittaa etupäässä menneestä ja kirjoitetusta maailmasta ja on blogimaailman luetuimpia ja suosituimpia kirjoittajia. Hetkeäkään en epäile, etteikö hän silti eläisi omaa elämäänsä rikkaasti.

      Kyllä minä ainakin luen mieluummin ihmisen ajatuksista ja arvioinneista, kun tapahtumiin on vähän perspektiiviä kuin siitä, mitä lihallista jollekulle on juuri tapahtunut ja ketä on kohdannut. Tarinointi on muuten terveellistä ja minusta se voi olla rikkaampaa kuin vaikkapa jonninjouitavan ihmisen tapaaminen.

      Vaan oikeassa tietysti olet tuossa, että tämä maailma arvostaa paljolti facebookmaista tosiasiain kirjaamista ja seurustelustatuksen näkyviin kirjaamista kuin sitä, mitä ajattelee jostain.

      Enkä tiedä, onko kovin viisasta tuoda omia rakkauksiaan tai todellisia surujaan tänne estradille. Niin ikään en ajattele, että real life ja kirjoittaminen blogissa olisivat toistensa vastakohtia. Sitäkään en tiedä, onko lihallinen elämä henkistä elämää tärkeämpää.

      Poista
    3. hillevi huivipää09 toukokuuta, 2014 23:36

      Rakkaudesta ja kuolemasta on kirjoitettu, ja aivan valtava määrä, myös ihan turhia kirjoja sekä kirjallisuutta. Joyce kirjoitti jotain tärkeätä, mutta paljon sen jälkeen on vettä virranut kirjallisuuden meressä Hyvin raikkaita vesiä.

      Vaan olkoon. Uinukaa puppellit.

      Poista
    4. Luen paljon uutta kirjallisuutta,mutta en minä niistä halua puhua kuon poikkeustapauksissa.

      Ymmärrätkö, hillevi huivipää, että klassikkokirjallisuudesta on tullut tuttua yhteistä pääomaa, jonka muutkin tietävät. Ihmisillä on tapana viitata tällaiseen ainekseen.

      Kun minä kirjoitin Einesbaariin Sofi Oksasen runoteoksesta, kukaan muu ei ollut sitä lukenut. Ei semmoisesta kannata puhua.

      Poista
  21. Anonyymi, puhut asiaa! ... itsekin jo muutaman vuoden (vuodesta 1965 lähtien) olen ajatellut että mistä James Joyce tietää minun ja minun vaimoni aviollisista ongelmista? - Ei mistään!

    Luen kirjoja siksi että haluan tietää mitä muille ihmisille kuuluu, en siksi, että tietäisin mitä minulle kuuluu. Sekin, että Tom Sawyerille tapahtui samanlaisia juttuja kun mulle mukulana, ei mun vika ole. Mielestäni se on Mark Twainin vika. (Jos nyt vika on kenessäkään?) Luin kirjan vasta yli 2kymppisenä. Ja sen jälkeen en ole lukenut muuta kuin Raastuvan oikeuden päätöksiä. - Eli, mielestäni en ole ns. Kirjanoppinut. Siinä mielessä syytöksesi, jotka ovat oikeaanosuvia, ovat samalla kohtuuttomia. Olen täynnä virheitä kuin herkkutatti jota toukat ovat syöneet ja lehmät potkineet, ohikulkiessaan... Mutta kukapa meistä, rakas Anonyymi, virheetön olisi? (Loppujen Lopuksi.)

    VastaaPoista
  22. Anteeksi, minäkin tarkoitin Hilleviä...
    Nuo Anonyymit ovat joskus kamalia, hyh. (alkaa puistattuuttaa)

    VastaaPoista
  23. Anonyymit ovat kuin Visenttejä. Ne hiipivät hiljaa isokokoisina kavioeläiminä Sinun taaksesi. Ja tuijottavat Sinua vähän aikaa paheksuvan näköisinä. (No, ainakin niillä on iso tuuhea pää. Voi olla että ne eivät mitenkään "paheksu".) Sitten ne menevät, hiljaa kuin metsäkauriit eli tarvikset, takaisin metsään... sen uumeniin, sen uumeniin...

    VastaaPoista
  24. Pidän kyllä anonyymeistä, vaikka ne saattavat olla joskus hieman pisteliäitä. Niillä on kuitenkin jokin tarve kirjoittaa se kommentti. Ja se on se kohta, joka on kiinnostava.

    VastaaPoista
  25. Sitä paitsi Hillevi Huivipää Sinä ladot minun sydämeeni (ikään kuin se olisi kamiina) lisää hiiliä. Em mä kuule ehdi niitä kaikkia polttaa! Mutta... mutta... anna olla! (äläkä hiplaa mua) Keskikoulun kolmannella luokalla mun selän taa tuli Hilkka Hinkalo, Toijalasta. Uusi oppilas. - Oletko sinä, Hillevi, kotoisin Toijalasta? - Hilkka oli ihan kiva, taisin lätkähtyä siihen, se aina nipisteli minua. No, oltiin 13 vanhoja, tai minä vuoden vanhempi (kun oli jäänyt luokalleni). Alettiin seurustella. Saattelin häntä iltaisin hänen kotiinsa... kauas Wiksbergiin (aika saatanan kauas). Hänellä oli kelsiturkki jota pöllyttelin hänen rintamuksestaan. Mutta aina kun yritin pöllytellä hänen hiihtohousujensa etumusta, sain näpilleni. Ajattelin, että se kuuluu asiaan; en minä muusta tiennyt. Kun suudelin (suutella kuulostaisi liian profaanilta) häntä hänen kotiovellaan, hän haisi mantelille. (Minä muuten tykkään pähkinöistä.) Aina, etenkin talvisin, kun lähdin sieltä, kävelin vähän aikaa kankeasti. - No, myöhemmin menimme kihloihin. Niinpä minut esiteltiin Hilkan vanhemmille: "Päivää", minä sanoin. Äiti oli Rokkasen makkaratehtaalla töissä, isä oli muuten vaan työläinen; ihania ihmisiä he olivat! Äiti keitti makkarasoppaa mulle. Ja kun Hilkan kanssa oltiin hiljaa Hilkan huoneessa, hänen sängyllään, niin isä alkoi yskiä oven takana... Eihän me, mitäs me, mitään tehty. Kuunneltiin Elvis Presleytä. (Hilkka tykkäs hänestä. Minä en. Mutta myöhemmin tajusin, vasta, miten fantastisen hyvä laulaja Elvis on, oli... Me oltiin oikeasti rakastunut pari, ei naitu, koska oltiin rakastuttu toisiimme. Mutta sitten tuli kesä... hän sai kesätyöpaikan Maarianhaminasta, hotellista. Menin käymään Ahvenenmaalla koska olin pirun mustasukkainen. Houkuttelin hänet telttaani (Marienham Camping ¤¤¤), minulla oli pullo Rislingiä, juotiin se, ja sitten pantiin, hän menetti neitsyytensä. No, aamulla oli kuuma, koska oli heinäkuu. Ja minun piti lähteä takaisin Turkuun. (Myöhemmin Forssassa hän sanoi että "sinä yönä minä näin koko ajan unia vain junista". No, mikäs siinä, ajattelin.)

    Myöhemmin erosimme - mutta se on taas ihan toinen tarina, tai monta muuta. Olen kokenut monta kipeää juttua joita ei kirjoista opi. (Jos oppisikin, ei ehkä niin kipeää tekisi.) En tiedä. - Nykyisin luen vain muistelmia, tai sotakirjoja, se on kai sama asia. En tiedä.

    VastaaPoista
  26. Tuolla tavalla kun ihminen laulaa,
    tässä tapauksessa maskuliini, mutta minä olisin feminiini,
    niin kyllä minun pikkumustani kostuisivat.

    Elvis osaa nimenomaan laulaa.


    http://www.youtube.com/watch?v=E69LuXY_hIs


    VastaaPoista
  27. Sanat ovat (englantia ymmärrän) aivan karmeat, aivan karmeat...
    Ja tuo tilpehööri laulajan ympärillä on Kitschia.

    Mutta laulaja on upea.

    alkuperäisemmin

    http://www.youtube.com/watch?v=gj0Rz-uP4Mk

    VastaaPoista
  28. jazzissa on samanlaista iloa (aina välillä)
    shostakovitshissakin
    pitää kuunnella eri lailla
    cantones minoresin poikasopraanot (joita mielellään olisi kuullut) hukkuivat Tuomiokirkon holvistoihin
    huono akustiikaltaan on Tuomiokirkko, huono

    VastaaPoista
  29. Tässä Elvi´s,Tupelon jukeboxi, ehkä hieman ylitulkitsee.

    VastaaPoista
  30. Ihmisellä on oikeus tulla vanhemmaksi mitä hän on. Ja sairastua. (Vaikka lääkkeisiin.)

    Vai mitä, Riku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmalla kiertää kaikenlaisia höpöukkoja, jotka kertovat maksusta juttuja, joiden mukaan juuri hän oli aikanaan Elviksen basistin apulainen ja uskotuin ystävä. Juuri oli useammassa lehdessä juttu maassamme vierailevasta henkivartijasta. Joku kerho sen oli tänne palkannut horisemaan. Yhdessä haastattelussa väitti, ettei nähnyt Elvistä koskaan humalassa, sitä lukiessa tuo filmipätkä tuli mieleeni.

      Minä arvostan Elvksen todella korkealle. Jukeboxeista (laulaja, joka ei itse osaa tehdä musiikkia) hän yltää epäilemättä muutaman kymmenen parhaan joukkoon.Näyttelijänä hän oli kaikkein huonoin, siihen uransa tärveli.

      Poista
    2. Leiber/Stollerin Hound Dogin ensimmäinen esittäjä Big Mama Thornton esitti kappaleen niin hyvin, ettei muita versioita olisi tarvittu. Elviksen ulkomusiikilliset avut olivat toki paremmat kuin tankin kokoisella mustalla naisella.

      Poista
  31. Katin Kontit (eli Kissan Jalat) sanon minä!

    No, onneksi kissoilla on niitä noin neljä. (Ihmisillä on korkeintaan kaksi.) Kissat ovat siitäkin kivoja kun ne kävelevät niillä hiljaisilla karvaisilla jaloillaan ikään kuin päämäärättömästi. Mutta niinhän he eivät tee! Aina oikeassa kohdassa kissat tekevät U-käännöksen ja alkavat tassutella takaisin sinne, mistä äsken tulivat. - Ps. Olen tarkaillut heitä.

    VastaaPoista
  32. Joku tuolla ylempänä sanoi, taisi olla Mikis, että lukee nykyään elämäkertoja ja sotakirjoja. Ymmärrän tämän hyvin. Minäkin väsyn joskus proosaan, varsinkin uuteen. Otan kirjan ja alan lukea. Hetken päästä lasken sen kädestäni ja kohta huomaan, että lukemattahan se fiktio jää. Näin kävi esimerkiksi Nura Farahin tai Fara Nurahin (en muista kummin päin) kirjalle, joka varmaan on kyllä hyvä.

    Mielenkiintoinen väliepisodi parastaikaa: poliisi kuuluttaa kesken radio-ohjelman, että Seinäjoella vaeltaa karhu ja pitää pysyä sisällä tai autossa, poliisi ryhtyy toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi. Kiva tietää, mitä Seinäjoella tapahtuu. Kunhan eivät ampuisi otsoparkaa.

    Se vielä, että itse luen mieluiten tällä hetkellä tietokirjallisuutta, luonto-oppaita ja viisaita kokemusperäisiä esseitä. Lainassa on Hannu Lauerman esseekokoelma ihmisen pahuudesta.

    VastaaPoista
  33. Kerran ostin Huutokauppakamarista - eikös se ole melkein sama asia kuin Kirpputori - Billnäsin kirjoituspöydän. Se oli samperin iso. Ei se mun kotiini olisi edes mahtunut jollei olisi katkaissut siitä jalat. (Jotka ortopedi sitten myöhemmin liitti siihen takaisin.) Tein sen päällä 5tuhannen palan palapelin. Se vei aikaa, voi hyvänen aika, kun se vei aikaa! Oli kauhee työ löytää ensiksi ne neljä kulmapalaa... ja sitten vasta ne vaikeudet alkoivat! Äh.

    Ps. Tiedättekö muuten, kun koko ajan tiedätte kaiken, mistä Kirpputorit on saaneet nimensä?

    VastaaPoista
  34. En googlaa kirpputorin alkuperää, vaan puhtaasti arvaan, että nimitys on symbolinen: vanhoissa tavaroissa, vaatteissa on ollut kirppuja ja nimitys oli aluksi halventava.

    Toisaalta uskoisin, kun sinä tätä kysyt, Mikis Musorgski, että nimi tulee vähän toisin: vanhat ranskalaiset lumppurit ja muut kauppiaat opettivat kirpuille sirkustemppuja ja panivat ne siellä myyntitorilla taistelemaan keskenään teemalla "kumpi voittaa". Vedonlyöjä sai sitten potin. Tästä toritapahtumasta muodostui suosittu huvinumero rahvaan keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasit ihan oikein, jopa kahdesti. Ranskasta se tulee.

      Ps. Mutta mulla rupes seisoo kun sä kutsuit mua Mikis Musorgskiksi. (Ei kun ihan totta.) Tunnen säveltäjän. Ja nyt (hakee palasen talouspaperia) entistä paremmin.

      Poista
  35. Tuo oli muuten anteeksiantamaon teko, että katkaisit Billnäsin jalat, vaikka vanhat kirjoituspöydät ovatkin liian korkeita! Jos ajatellaan puhtaasti materiaalista arvoa, pöytä on tuommoisen sahauksen jälkeen arvoton. Juuri näytettiin Huutokauppakeisarissa, miten Alvar Aallon pöytä muuttui arvottomaksi, kun joku kehveli ole mennyt katkaisemaan siitä jalat.

    Meillä oli isän toimistossa käsittääkseni kaksi Billnäsiä, iso ja pienempi ja ne olivat kyllä upeita.

    VastaaPoista
  36. Voi j-lauta! Että Karhu pelottelee ihmisiä S:joella? Mä luulen, tai oon aika varma, että se on toisin päin. - Ei Karhut ihmisiä peloittele!

    Ps. Paitsi jos ne on Tšetšenian sotaveteraaneja ja niillä on kalasnikov ja pari- kolmekymmentä patia vielä, jäljellä. Silloin Kouvoja kannattaa pelätä! (Tiedän, olen nähnyt karhuista unia. Eikä ne unet olleet kivoja.)

    VastaaPoista
  37. Jos menee junalla Kouvolaan niin oikeasti tuleekin Karhulaan. - Mun mielestä.

    VastaaPoista
  38. Jääkarhut on kivoja. Niiden mielestä ihmiset ovat huvittavia rääpäleitä. (Niin kun me ollaankin.)

    VastaaPoista
  39. Diggaan elokuvia. Ei kun ihan oikeasti olen niistä kiinnostunut. Eilen luin tällaisen arvostelun (hieroo vähän aikaa päätänsä, katsoo ikkunasta ulos, ei näe siellä mitään, paitsi varpusia, ja alkaa kopioida arvostelua):

    Carla Juri esittää Heleniä, joka kerää jalkoväliinsä basilleja hieromalla pimppiään wc-pöntön reunuksiin julkisissa vessoissa. Hän leikkii tyttökaverinsa kanssa verisillä tamponeilla ja työntelee sisäänsä avakadon kiviä, josta on yritetty tehdä jonkinlainen symboli jollekin. ... Lisäksi seurataan Helenin yritystä saada eronneet vanhempansa yhteen. Vanhemmat tosin erosivat Helenin ollessa vielä lapsi. Kuitenkin hän yhä 18-vuotiaana haaveilee vanhempiensa olevan yhdessä. Miksi? Molemmat vanhemmat ovat karseita, kylmiä karikatyyppejä. ... Helen kertoo älyttömän tarinansa sairaalan sängystä, jossa hän lojuu toipumassa pieleen menneestä peräpukamaleikkauksesta. Hänen ja miessairaanhoitajan välillä on jonkinlainen eroottinen jännite. Sairaanhoitajaa kai jotenkin kiihottaa Helenin revenneet paikat." - Jarno Lindemark

    Tämä on ihan oikea elokuva-arvostelu. Ja jostain syystä tämä kriitikko, Jarno, antaa tälle leffalle vain yhden tähden ¤. (Koska vähempää ei saa antaa.) Minä joskus halusin - kun olin nuorempi kuin nyt - tehdä sellaisen leffan jota kukaan ei olisi halunnut katsoa. Mutta en, todennäköisesti, olisi pystynyt. - Vrt. tuota edellistä?!

    VastaaPoista
  40. Voi olla että tänään (1:4) tai huomenna (1:2) kuolen. Sama se. Mutta yksi sananlasku minusta jää jäljelle... saanko kertoa sen?

    VastaaPoista
  41. Älä kuole, monet ovat kokeilleet, eikä kukaan ole kehunut.

    Korkeasaarelle hyvä ehdotus poliisihallituksen (Paateron palatsi) eihänsitäylikomisarioksimuutenpääsiskään-osastolta: Alkakaa tiedottaa radiossa, että Korkeasaaressa on nähty petoja. Väkeä riittää kuin meren mutaa, ihmiset tulevat mantereelta soutuvenein, lautoin ja uiden moisia ihmeitä katsomaan.

    VastaaPoista
  42. Älkääs nyt leikitelkökään ajatuksella. Ihminen ehtii kyllä kuolla ihan ilman mitään. Yksi minun hyvä työtoverini oli kuollut yksin kotonaan. Taatusti ei ollut oma toive.

    Parasta on nyt vain nauttia elämästä, ottaa siitä irti mitä saa. Minäkin aion ostaa ensi viikolla komean auton, meikäläinen ei aja millään 1,33-litraisella. Ei se pelaa joka pelkää. Uusi pesukonekin minulla on, eli eipä tarvitse enää vääntää pyykkiä käsin kuivaksi. Mesimalja elämän kauneudelle!

    Sille annetaan, joka ottaa ja nauttii. Sen olen oppinut tästä elämästä.

    VastaaPoista
  43. Ei kun käsititte väärin, tai puhuin epäselväst. Mun piti vaan alustaa yks juttu joka mun piti kertoa, sitten unohdin sen, ei muusta ole kyse. - Tykkään elämisestä!

    sorry

    VastaaPoista
  44. En minä oikeasti huolestunut, Mikis. Tekstistäsi paistaa läpi positiivinen elämästä tykkääminen.

    Elämä on kivaa, kurjimmillaankin. Kurjuus sitä paitsi on vain oman pään sisässä. Oikeasti minusta elämä ei ole koskaan kurjaa, vaan mitä tahansa hauskaa voi tapahtua milloin vain.

    VastaaPoista
  45. Enkä oo ikinä nauranut niin paljoo kun kerran kun kehuin että mulla on "maanis-depressiivinen" oireyhtymä... niin joku jästipää, röyhkeät aurinkoklasit silmillä, väitti ei se mitään, "depressiivis-depressiivinen" se vasta jotain on.
    He heh hheheh hee hehehhh ehhh eh.

    VastaaPoista
  46. Joskus, en usein, olen eksynyt täältä vanhoja keskusteluja lukemaan. Jostain vanhasta kommentistani olen ajatellut: "onpas tullut nappiin sanottua.". Useammin kuitenkin: "Voi helkkari, ei ole taas liika järki päätäni pakottanut." ja: "katos vaan, tuostakaan en ole mitään ymmärtänyt"

    Ehkä facebook ei välttämättä kaipaa "peukku alaspäin"-toimintoa, mutta sellainen "ai, jaa, vai niin"-nappula olisi välttämätön, että siitä enemmän innostuisin.Hyviä olisivat myös "ihanks totta?" ja "jopas nyt jotakin"-painikkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin eksyn silloin tällöin jotain hakiessani lukemaan vanhoja juttujani, lähinnä sitä kommenttipuolta. Siellä on kyllä uskomattoman hienoja kommentteja. Enkä tarkoita nyt omiani. Toisaalta ajattelen kyllä niin, että ennen sentään osasin minäkin kirjoittaa.

      Poista
  47. Kerran, olin armeijassa silloin ja pääsin pääsiäisenä lomalle. (Totta kai pääsin kun itse olin kirjurina ja tein komppanian lomalistat. - Latojan huom.) Matkustin Lounais-Hämeeseen. Menin Markun luo Ypäjälle. (Markku on älykkäin ihminen mitä tiedän. Se on se josta ammatinvalintaohjaajakin repi viimeiset haivenet pois päästään kun se testasi sen ÄO:ta: kun loppu taulukot kesken.) No, en minä Markun luo mitä raunoräsäsisiä ollut mennyt puhumaan: pää asiassa vaan juotiin viinaa. Minulle oli tehty peti vintille. Sinne samalle vintille tuli nukkumaan myös Lanksun 4 siskoa (Lontoosta, Berliinistä, Helsingistä, Forrssasta), ja ne kikattelivat kamalasti. En saanut millään unta. Koko ajan vain "seisoi". Näyttelin sammunutta. (Se rooli onnistuu minulta.) - No, aamull akun tulin alakertaan, siellä oli Lanksu ja eräs espanjalainen lääkäri, he puhuivat englantia. Minähän en osaa englantia. Mutta kuulin kun tuo lekuri sanoi Markulle englanniksi että tuo ihminen - ja vilkaisi minua - ei ikinä täytä 30 vuotta jos juon noin paljon. Kyllä minä sen ymmärsin, menin vessaan ja pesin hampaani, sitten tulin sieltä ulos. (Olin edelleen aika vihainen.) Aloin kerätä sotilaskamppeitani - olin siis armeijasta lomalla, ja kaikki armeijan vehkeet pitää viedä takaisin Armeijaan. Hitsi, ei niitä saa unohtaa minnekään! Ja kun niitä siinä Lankisten omakotitalon eteisessä poimin, ajattelin - ja sanoin ääneenkin - että "unohtuikohan multa tänne vielä jotain?". Niin Lanksu sanoi "ei muuta kuin omituisen miehen maine".

    Ps. Kun odotin bussia Ypäjän Matkahuollossa niin kyllä ihmettelin. Ai, mitä? No kun se lattia oli niin vino että en millään meinanut pysyä vaaterissa. Mun oli pakko ostaa kolme-neljä pilsneriä että olisin pysynyt pystyssä. - Onneksi sitten tulikin linja-auto joka vei minut sieltä pois. (muuhun maailmaan)


    Ypäjä, se on kummallinen paikkakunta.

    VastaaPoista
  48. Iines, minulla on mökille poliisilaitoksen huutokaupasta n. parikymmentä vuotta sitten ostettu kirjoituspöytä ja pari tuolia. Pöydän korkeus on juuri sopiva tuoleille, jotka ovat sinisellä nahkan oloisella materiaalilla päällystetty ja niitattu puurunkoon kiinni. Todella kestäneet aikaa, mitä nyt pöytälevy on hivenen kulahtanut.
    Kaupunkiin huudin kirjoituspöydän hetken inspiraatiossa naapurikunnan kunnantalon huutokaupasta. Se on vanha ja liian korkea tavallisille
    tuoleille. Oli ajettava itse bussilla kotiin, kun pöytä ei olisi muuten mahtunut pieneen autonkotteroon kuljetettavaksi.
    Ev:n tänä iltana voittaa se sinun suosikkisi. Ihme on jos ei voita. :)
    Pitäisikö lyödä vetoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostavat vallan ihanilta nuo tuolisi, Leonoora, niiden vanhan mallin taidan tietää, on selvä muistikuva näistä nahkaverhoilluista työtuoleista. Ja kulahtaminen kuuluu asiaan, se on osa viehätystä. Itse en haluaisi entisöidä vanhoista muuta kuin rikki tai irrallaan olevat osat.

      Sitä vaan jään miettimään, että onko pöytää mahdollisesti madallettu? Vanhat pöydät kun tuppaavat olemaan sellaisia, että käsivarsia on nostettava, jota niillä voi kirjoittaa tietokoneella. Itselleni lyö vähäinenkin olkapäitten nostaminen kirjoitettaessa koko yläselän maitohapoille, siis lihakset jäykistyvät.

      Leonoora, Conchitan laulu on uskomattoman dramaattinen mutta kuitenkin yksinkertainen. Kyllä toivon sen voittavan. Sinun suosikkisi San Marino on myös kovin kaunis.

      Meillä on muuten huutokauppatavaran kuljetusennätys. Pienessä vanhassa autossani kuljetettiin kerran huutokaupasta kotiin kolme aikuista ja kuusi tuolia... Auto ei ollut farmari, vaan pikkuinen Toyota FX. Ja arvaat, että kukaan ei istunut ilman tuolia sylissä.

      Poista
    2. Kerran meitä ahtautui 8 ukkoa Pompannappiin, eli Fiat 600:seen. Hyvin mahduttiin sisälle kun tuupittiin toisiamme. Vaikka olikin talvi, ja harvinaisen kylmä päivä sitä paitsi, meillä kaikilla oli paksut palttoot päällä. Ajettiin noin 20 minuuttia. Eikä meinattu... ei sitten millään... päästä ulos siitä autosta. Oltiin niin pulleita ja myös kangistuneita. (Munkin karvalakki meni ihan lyttyyn.)

      Poista
  49. Leonoora, kipuaako Elvis tänään lauteille? Äänesdtäisin häntä.

    Ei, kun en tiedä mistä te puhutte. Hilkka Huivipääkin väitti että ne oppii kirjoista. En oikein usko. Olen lukenut paljon kirjoja, mitä minä niistä olen oppinut, en mielestäni paskaakaan. Elämällä oppii. Mutta siinä on omat kipupisteensä; multakin puuttuu yks hammas. (Eikä sitä hammaslääkäri mun suustani ole pois ottanut.)

    Elämää... en mä koskaan sitä aliarvioi.Maailmassa tapahtuu hirvittävän paljon pahoja asioita koko ajan. (Mutta ei onneksi Sulle, eikä Mulle.)

    VastaaPoista
  50. Iinukka, ei oo madallettu jalkoja. Heh, mitä sanoin, suosikkisi voitti. tekisi kyllä tehdä analyysiä eurooppalaisten "musiikki"-mausta. :)

    Mikis, en oo iän kuuna päivänä dikannu Elvistä. Onneksi sulle ja mulle!
    No myönnettäköön, että elokuvissa Elviksessä nuorna miesnä saattoi havaita hilkkusen eroottista säihkettä, mutta lauluääni on mielestäni karmee, ja huulistaan ja esiintymisessä pään ja jalakojen viuhkaamisesta puolelta toiselle en ole tykännyt. :) Panin nyt tuon hymymerkin, vaikka sitä ei muka oikeat kirjoittajat käytä!

    VastaaPoista
  51. Näköjään tässä euroviisujen onnen huumassa aamuyöstä jää kommentista sanoja puuttumaan: Siis analyysi transun voitosta olisi paikallaan.
    Oisko voittanut, jos joku tavallinen oopperalaulaja olis esittänyt?
    Teksti ja sävel on upeet, en voi näin klassisen musiikin ystävänäkään
    kieltää. Tuhkasta voi vielä nousta, vai voiko muuten kuin kuvainnollisesti?
    Mutta se on varmaa, että kansat vaativat sirkushuveikseen ristiriitaista dramatiikkaa, ilmeisesti siksi kun itse eivät uskalla rikkoa rajojaan.
    Vai kui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, käsittääkseni voittajaa ei monesti voi ennustaa.

      Kun kyseessä on erilaisten kulttuurien hetkellisten musiikkimakujen yhteensovittaminen, tulos ei kerro oikein mistään. Kenties ääri-ilmiöt vain karsiutuvat.

      Tässä kisassa mielenkiintoista oli minusta vain se, että Itävallan Conchita Wurstin esitystä pidettiin ääri-ilmiönä, jota se sitten ei ollutkaan. Se oli oikeasti hyvä esitys, hieno sävellys, hieno sovitus ja korkeatasoinen lauluesitys. Ei ole synti, jos esiintyjällä on karismaa, ja sitä Conchitalla oli katsetta myöten. En muista milloinkaan ennen euroviisulaulajan vanginneen intensiivisellä persoonallaan yleisöään noin voimallisesti. Sehän on vain ansio eikä se ole pois esityksen laadusta. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että intensiivisimmillään esittäjä oli kuin Jeesus ja Paholainen, samassa hahmossa. Pidän teatterista, jossa kaikki otetaan huomioon, myös yleisö.

      Muuten, mitäpä se transuus tähän kuuluu? Eihän sanota niinkään, että nyt analysoidaan heteron voittoa.

      Poista
    2. Conchitan laulu oli aivan upea. Draama näytti tulevan perästäpäin, ja jo hieman etukäteenkin, en voi sille mitään että tulee mieleen Jeesuksen tarina ja hänen kivittäjänsä. Jotenkin tuo Conshita muistutti olemukseltaan ja viestiltäänkin tätä ihmiskunnan vanhinta fiktiivistä henkilöä.

      Se oli hyvin universaali biisi, aivan poikkeuksellinen euroviisushowbisneksen keskellä Hän osasi todella laulaa.

      Poista
    3. Tölikan friidu, minä jopa mietin, tuliko osa äänistä sen vuoksi, että ilmestys oli lähes raamatullinen ja laulaja oli kuin Jeesus, takana leiskuvaa kultaa ja ylösnousevat siivet tai sellaiset kuviot, ja ilme kaunis ja lempeä, rakkaudellinen. Kenties habitus oli ikoneista, tai ainakin uskonnon kuvista?

      Näky oli niin voimakas, että siinä oli myös jotain paholaismaista, mikä toi minusta värisyttävää särmää ja syvyyttä tuohon jeesusmaisuuteen..

      Poista
    4. Raamatun tarinat ovat universaaleja, ihmiskunnan vanhimpia kertomuksia. Ne ovat syvätajunnassamme.

      Jotain hurjaa ja samalla hyvin kaunista ja syvää tuossa, melko simppelissä, laulussa oli. Laulajan tulkinta sai kyyneleet silmiin. Piti yöllä kuunnella se vielä kerran uudelleen ja itketti. Hieno tulkinta.

      Poista
    5. Anonyymi klo 18.13, meillä on ollut nähtävästi hyvin yhtäläinen tapa kokea tuo esitys. Siksipä uskonkin, että tässä on jotain laajemmastakin ja yleisestä kokemuksesta, siitä miksi yleisö koki esityksen poikkeuksellisen syvästi. Siinä on myyttisiä aineksia juuri tuolla vertauskuvalllisella uskonnollisella tasolla - en tarkoita tässä mitään kapeaa uskovaisuutta, vaan juuri sitä ihmiskunnan myyttistä ainesta.

      Poista
    6. Nimenomaan, ei mitään kapeaa uskovaisuutta vaan tämä euroviisubiisi välitti meille jsyvää perustietoa, että meidän on rakennettava rauhaa ja tilaa kaikkien kanssaihmistemme elämään (vaikkemme heitä aina hyväksyisi tai rakastaisi edes täydestä sydämestämme). Koko esitys oli rakennettu niin ja esiintyjä, tulkitsija, nuori 25-vuotias mies oli sanalla sanoen huima. Oli siellä lavalla muitakin hyviä biisejä, yllättäen. Tämä oli tarkka ja hyvin monitulkintainen biisi. Myös esiintyjän mies-nais sekoitus oli minusta hyvin oivallinen.




      Poista
  52. Olen samaa mieltä. Eri mieltä, rakas Leonoora, olisin vain jos et sanoisi mitään.

    Tuus,
    nimimerkki: "elvis on kingi"

    VastaaPoista
  53. Siis... kuten jo sanoin.

    Silloin kun Hilkka tykkäsi Elviksestä, minä entykännyt. Minusta hän oli sikanotkea, vähän pullea, joikuja joka vatkasi vanteitaan. Diggasin Bachia. Ja jazzista minä olen tykännyt aina. (Ja iskelmämusiikkien sanotuksista; muutenhan iseklemämusiikki on yhtä keljua kuin soittaisi tuubaa perseellään. Tai nokkahuilua.) - Mutta jos kuule, leonaara kiltti, ruotsinlaivan karaokeaillassa laulaisi Bäddingin "Paratiisin" elviksen äänellä, sillä intonaatiolla, niin saisi kyllä kummallisen paljon suosionosoituksia. (Ihmiset hakkaisivat kätensä ikään kuin puhki. Kun taputtavat.) - EI varmaan tarttis mennä yksin hyttiinsä yöksi, autokannen alle, ja miettiä siellä "mitä väärää mä tänään taas tein". - EI! (Ja... minkäs takia mää muuten Tukholmaan just nyt oon menossa?) Patjan seslongitne vaan soisivat kuin Kipparikvartetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun esityskurssilaiseni valitsivat kurssiesityksesnä tunnuslauluksi Baddingin Paratiisin, ja sen ne sitten juhlassa vetivät täysin palkein karaokena tanssien rivitanssia esiripun edessä. Huikea hetki, yleisö oli innoissaan.

      Poista
  54. Minä en muuten koskaan ollut kenenkään fani. En ihastunut musiikki-idoleihin, elokuvatähtiin, ja trendeistä minua koskettivat vain jotkin pukeutumisjutut.

    Muistan, miten ostin mustavalkoista Marimekon Indigo-kangasta ja piirsin siitä minimekon, ja vein kankaan ja piirroksen ompelijalle. Tuloksena oli hihaton suoralinjainen kotelomekko jossa oli huppu, siis huppu. Sen alle sopi musta poolo tai sitten sitä voi pitää ilman mitään kesällä. Se oli yksi rakkaimmista vaatteistani, joka kesti vuosikaudet.

    VastaaPoista
  55. Voin kuvitella että sinulla on erityisen hyvä maku pukeutumisen suhteen.
    Arvostat hyvää laatua ja olet löytänyt oman tyylisi, eikös?

    Minä valitsin Donovanin Dylanin sijaan, mutta todella sydämeni myynyt en minäkään ole ollut kehenkään esittävään henkilöön. Joskus ihmettelen kuinka ihmiset maksavat maltaita jonkun populaarin esiintyjän konserttilipuista. On yleensä vahinko ja erityisen harvinaista jos läsnäolen jossakin sellaisessa. Etupäässä olen tapaamassa silloin kavereita. No, Ilosaarirokki on eri asia, sillä sinne pääsee tietyn iän ylittäneet ilmaiseksi töllistelemään ja ihmettelemään. Ilovara-rockiin on menty vain juomaan alkoholia ystävien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pukeudu hyvin, Leonoora. Inhoan ostoksilla käyntiä, shoppailua, ellei olla sitten vanhan tavaran liikkeessä tai kirja-antikvariaatissa.

      Tyttönä tykkäsin Marimekon kankaista ja malleistakin, mutta nyt olen tyytyväinen, jos löydän hyvän vihreän maastopuvun, joka piilottaa minut metsään lintuja ja eläimiä kuvatessani. Tyylini on tavanomainen, mutta mukava. En käytä korkokenkiä enka ahda itseäni korsettiin tai stay upiin tai push upiin tai avokaulaiseen puseroon.

      Donovanista minkäkin tykkäsin, ja Joean Baezista sekä Pete Seegeristä. Muistan olleeni vain Hectorin konsertissa suomalaistähdistä. Mutta monta olen nähnyt kyllä esiintymässä tanssipaikoilla.

      Poista
    2. Ja minulla on oikeasti ne vaaleanpunaiset punttihousut, joissa on siis lahje. Käytän niitä joskus. Etupäässä käytän kuitenkin tavallisia lahkeettomia housuja. Viikkaan ne pesun jälkeen huolellisesti pinoon ja käytän järjestyksessä, joka aamu uudet.

      Poista
  56. En minäkään kamalasti ketään ole koskaan fanittanut. Paitsi pikkupoikana tietysti Joulupukkia. (Namusia jakavat "sedät" olivat siihen aikaan minusta in.) Pentti Saarikoskea aikoinaan ihailin. Ja Dylan Thomasia. Kuunnelkaa, oi ihmisrievut, miten Rikchard Burton - ärsyttävä ihminen an sich - lausuu Thomasin "Under Milk Wood". Säpsähdyttävää. - Melkein paskat tulee housuihin vaikkei edes kakita.

    Siis kirottu linkki:

    http://www.youtube.com/watch?v=uuPO2Kvqlms

    VastaaPoista
  57. No voi sun vietävä! Ilovaari-rock tieteskii. On sormet vielä kohmeessa hautuumaalla käynnin jälkeen.

    VastaaPoista
  58. Olen nähnyt elokuvan "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" noin 8 kertaa. No, omapa on vikasi, tähän moni saattaa tokaista. (Ainakin Hillevi Heinähattu.) Ei se silti huono elokuva ole. Ja Richard Burton vetää roolin niin ettei jää edes epäillykselle sijaa, että se pitäisi tehdä jotenkin toisin. - Hieno näyttelijä. (Ja joissain kohtauksissa näkee ettei ukko oo koko aikaa selvinpäin. No, onneksi ohjaaja... tai ainakin kameramies, on.) - Aika hieno leffa.

    VastaaPoista
  59. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin tämä parrakas euroviisujeesus ei ole transu, vaan ns. drag queen. Eli hän pukeutuu naiseksi vain esiintyessään.

    Kappale ja esitys olivat hyviä, mutta olisikohan hän voittanut ilman partaa? Kysyy takametsien mies, jossa ei ole naisellista muuta kuin parta.

    Asiasta toiseen: mitä jos lietsoisimme kapinaliikkeen Venäjän fasistista ahdasmielisyyttä vastaan siten, että kaikki lähettäisivät Putinille postikortteja, joihin on nuoltu Tom of Finlandin postimerkki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voittajaviisu oli mielestäni paras. Pukeutuu naiseksi, mutta on parta ja se minua häiritsi katsellessani.

      Pidin myös Venäjän ja Suomen esityksestä.

      Poista
  60. Joopa joo. No, jos todella on niin, että uusi sukupolvi haluaa rikkoa kaikki raja-aidat sukupuolen mukaan karsinoiduista vanhoista malleista on se jees. Jos asia on syvällisesti sisäistetty jokainen itse tykönään miettien.
    Mutta hysteerinen näitten näyttelijöitten massajumalointi on perseestä.
    Ällötti ne teennäiset liikutuksen elkeet. Ja toteamus haastattelusssa, että heitä ei estä etenemästä mikään. Karmeita irvikuvia naisista nämä ylikorostetut naiseuden apostolit. Eivätkö he halvenna, ivaa, tee karikatyyrejä naissukupuolesta? Ja tytön tylleröt ei huomaa mitään.
    Tätäko on suvaitsevaisuus ja ihmisarvot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vaivaa se, että tähän voittoon sotketaan niin paljon agendaa.

      Kun kuulin laulun ensimmäisen kerran, lumouduin yksinkertaisesti tyrmäävästä sävellyksestä, laulamisesta ja koko esityksestä, en ajatellut mitään sanomaa tai sitä, että sen esittää kummajainen. Korkeintaan aistin, että ihminen onkin enemmän kuin tiedetään..

      Katsoin vain sitä laulavaa Kristus-hahmoa, joka oli kuin ikonien Jeesus ja tarujen Paholainen samassa hahmossa. Minuun tehoaa draama, jos se kumpuaa ihmiskunnan yhteisestä myyttisestä tarinastosta, kuten tuolla ylempänä erään kommentoijan kanssa todetaan. Minusta tämä laulu vain oli paljon enemmän kuin muut.

      Poista
  61. Tapsa, ootko tosissas?
    Iinekselle jäi kommentoimatta, että mullakin on niitä vaaleanpunaisia mummokerrastoja. Olen blogannut kirppareilta ihan vielä kaupan paketissa olevia ja käyttämättömiä. Markkinoilta niitä täällä vielä myydään myös. Ne on aarteita. En vain ole vielä raaskinut niitä käyttää kun mummous ei ihan vielä ole ajankohtaista. Olisi kyllä tosi seksikästä
    ja arvoituksellista pukeutua niihin jo nyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän niitä mummokalsareita voi käyttää esimerkiksi pitkien housujen alla, koska saumakohdat tai lahkeenreunat piirtyvät esiin alta. Mutta yöhousuina tai shortseina mökin pihalla ne ovat kivat.

      Poista
    2. Tosissani missä asiassa? Postimerkeissäkö?

      Poista
  62. Taidat matkia Mikiksen tänne tuomaa Carla Juria?
    Haisetkin pastilleille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin uudelleen tuon Carla Juri -tarinan. Onhan se vähän shokkiefekteja sisältävä. Leikkiä käytetyillä tamponeilla ja muuta hinkkaamista likaisissa vessoissa. Naisena se ei oikein edes hätkäytä, mutta ei innostakaan, siis se kuvamaailma. Olen joskus sanonut, että en välitä saada häpyä kasvoilleni. Se ei millään tavoin innosta tai kiihota. Vaan sillä on varmaan jokin tarkoitus. Tarinana sinänsä se on käypää kirjallisuutta.

      Poista
  63. Katselin juuri Kemppistä aamutelevisiossa. Puhui bloggaamisesta. Mies oli olemukseltaan ja ilmekieleltään elävämpi kuin olin kuvitellut. Tykkäsin, vaikkei tuossa kymmenessä minuutissa paljon ehditty sanoa.

    Kuuntelin myös uutisista, miten joku kiekkoilija Jormakka iskettiin kanveesiin ja vietiin sairaalaan. Taklaaja ei saanut rangaistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Kemppisen esiintyminen oli pettymys: näytteli niin älykästä, ettei saanut kunnon kosketuspintaa haastattelijaan eikä yleisöön.

      Mitä siitä jäi käteen? Ei ainakaan se, että tänään julkistetaan hänen blogikirjansa.

      PS. Jääkiekossa tuomarit jakavat rangaistukset, ei koutsit, katsojat eikä media. Tapaus menee jatkokäsittelyyn ja siellä se selviää. Näyttihän se kyynärpäällä kaulaan iskulta - eli kielletyltä, mutta kun on vuosikymmenet seurannut tätäkin tohotusta, ei viitsi enää hiiltyä.

      Enemmän ihmettele ensimmäistä maalia!? Jos maalivahti makaa kiekon päällä, säännöt kieltävät alta ronkkimisen. Ainakin ennen kielsivät. (Vastaava tapaus nähtiin kotoisissa finaalipeleisämme, sielläkin maali hyväksyttiin.)

      Poista
    2. Huomautan vielä tuohon, kun olit kursivoinut loppulauseesi, että taklaaminen on jääkiekossa sallittua. Ainoastaan vääristä taklauksista rangaistaan.

      Poista
    3. Siis Kemppisestä tykkäsin, aika mussukka, mutta jos nyt sitten menen yksityiskohtiin, niin eihän siinä haastattelussa sanottu mitään, mitä emme jo tiedä.

      Mitä tulee blogikirjoihin, en näe niissä mieltä. Ne ovat uudelleenlämmittelyä, mikä ei yllensä kannata. Blogilla on oma ilmeensä, kirja on toinen juttu. En lukenut Minttu Hapulinkaan blogikirjaa, samasta syystä. Blogi on hetken asia.

      Poista
    4. Siis Tapsa, tuo on minulle uutta, että voi taklata oikeinkin. Missä se raja menee?

      Tässähän voi olla sitten niin, että Jormakka teeskenteli loukkaantunutta saadakseen siitä jotain etua joukkueelle.

      Poista
    5. Taklaaminen on oleellinen osa jääkiekkoa. Siihen on omat sääntönsä, mm. kyynärpäät pitää olla alhaalla, eikä saa syöksyä tai hypätä. Vähemmän lätkässä näytellään kuin futiksessa.

      Siellähän tähtihyökkääjä vääntelehtii tuskissaan nurmen pinnalla, kannetaan paareilla ulos - ja puolen minuutin kuluttua kirmaa takaisin kentälle terveenä kuin nuori varsa. Etenkin etälämaalaiset näyttelevät helvetisti. Se on ihan sairasta ja ämmämäistä.

      Poista
    6. Noh, minun ei tarvitse katsoa otteluja. Juuri äsken kuului naapurista hirveä karjahdus ja se tietää sitä, että Suomi pelaa parhaillaan ottelua ja sai maalin! (Tarkistin - Suomi pelaa Saksaa vasten ja sai maalin.)

      Poista
  64. Iines, en ole tutustunut Juri-tarinaan, missasin Kemppisen, mutta kai sen aamullisen voi vielä löytää netistä.
    Miehet tarvitsevat testosteronin täyteisille kropilleen äksöniä, ja kilpailuviettihän taitaa olla miehille erityisen ominaista. Raha ja valta ovat väkivallan käynnistäjiä jääkiekossakin.
    Minä ihailen Putinia. Voin kyllä muuttaa mielipidettäni myös jos aihetta ilmenee.
    Hän on hyvä kamppailulajeissa. Omaa lentolupakirjan, uskaltaa olla
    se mikä on. Kenties on pohjimmiltaan hieman ujo ja todella ankara itselleen. Ei mikään lipevä tai falski manipuloija. Ei hän muutaman ilmeen kasvoillaan pysty hurmaamaan, kuten euroviisut voittanut viehkeä maalipytty. (Osaavatko nämä naisiksi pukeutujat muta kuin meikata ja pukeutua naistenvaatteisiin. No, joillekin on suotu lauluääntä tai näyttelijän lahjoja ?
    Suuren kansan suuri enemmistö on Putinin puolella. Suuri maa tarvitsee vahvan johtajan. Kuinka kauan länsimaat ovatkaan ivanneet ja halveeranneet, naureskelleet kansalaisia takapajuisena ryysy-köyhälistönä. Venäjä ei ole enää Neuvostoliitto, jos joku ei satu tietämään. Kuinka hanakasti lännen oikeassaolijat ovatkaan yrittäneet soluttautua, viedä omia, näkemyksiään naapuriimme, ja mitä siitä voi pahimmillaan seurata: sekasortoa ja hajaannusta. Sitä ilmeisesti haluttaneenkin. Miksi rapakontakaiset varsinkin pelkäävät.
    Pysykööt omilla tonteillaan ja hoitakoot omat ongelmansa: köyhät työttömät ja asunnottomat pois kaduilta, aseet pois tavallisilta kansalaisilta, valtava, jatkuvasti kasvava huumeongelma kuriin vai kuuluuko niin ihanaan länsimaiseen demokratiaan olennaisesti nämä ongelmat. Rahaa tahkoavat voivat siten nostaa habitustaan kun itse ovat oman onnensa seppiä eivätkä kaduilla makaamassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luoja meitä varjelkoon näiltä vahvoilta johtajilta, jotka katsovat tehtäväkseen oikoa historian vääryyksiä. Jäljet pelottavat.

      Leonoora - Putin itse ei näytä tietävän, ettei Venäjä ole Neuvostoliitto. Voitonpäivän juhlapuheessaan hän kehui, kuinka "meidän maamme" löi natsit.

      Neuvostoliitto oli venäläisten imperiumi ja Venäjä on sen seuraaja, joka yrittää kääntää kelloa takaisin menneen suuruuden aikoihin. Venäläinen disinformaatio on maailman härskeintä ja meillä Suomessa sitä edustaa Bäckmann.

      Uskotko todella hänen propagandaansa?

      Poista
    2. Meinasin sanoa samaa, että näillä toimillaanhan Putin juuri vie Venäjää Neuvostoliittoon päin takaisin.

      Minua pelottaa Putinin kaltainen kylmä poliitikko, joka selkeästi on epärehellinen ja näin petkuttaa omaa kansaansa kaikkein eniten.

      Poista
  65. En todellakaan ihaile Bäckmannia. Mikä lie huru-ukko?

    Eikö jonkun kuitenkin pitänyt pysäyttää kaasukammiomurhaajan eteneminen?
    Mitä olisit itse tehnyt siinä tilanteessa ollessasi vallan kahvassa?
    Minua ei yhtään haittaa vaikka eläisin kommunismissa, jos joskus saisi palan leipää ja raikasta vettä. Ehkä joskus luonnon antimia ja hiukkasen muuta särvintä. Ei olisi varsinkaan paino-ongelmia! Mieluusti niin, että kansalaiset olisivat henkisesti siihen elämään kehittyneitä ja valmiita. Oltais parannuttu tästä planeetan tärvelemisestä ja saastuttamisesta ja kaiken maailman materioilla itsetuntomme pönkittämästä.
    No, jos tätä menoa jatkuu, ahneus ja narsismi jatkavat voittokulkuaan
    voi olla, että ihana länsimainen krääsädemokratia johtaa todelliseen helvettiin. Tulee uhreja enemmän kuin koskaan Stalinin ym. joukkoteurastuksissa.
    Voisin aivan hyvin elää ilman kaikenmaailman krääsää jota insinöörit ja mainosmiehet syytävät. Ihminen tarvitsee oikeastaan todella vähän ollakseen tasapainoinen ja onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen tarvitsee aika vähän pysyäkseen hengissä. Vaan jos se tapahtuu estämällä, kieltämällä, piilottamalla, syrjimällä ja ummistamalla silmät oman ideologiansa historiallisilta kammottavuuksilta, niin johan on kyseessä jonkinasteinen vankeus ja kahlehdinta. Ei ihminen elä yksin leivästä.

      Poista
    2. Ei ole kyse natsien pysäyttämisestä, vaan siitä, että Venäjä omii kyllä mielellään kunnian Neuvostoliitosta, mutta ei ota avstuuta sen tekemistä hirmutöistä, puhumattakaan että edes tunnustaisi ne.

      On aika irvokasta, että Venäjä yhä kieltää koskaan edes miehittäneensä Viroa, vaan itse ne halusivat liittyä Neuvostoliittoon. Sama kuin taannoiset joukkoraiskaajat selittivät, että itse se halusi.

      Mitä tulee planeetan tärvelemiseseen, niin mikään muu yhteiskuntajärjestys ei ole kunnostautunut siinä samassa mitassa kuin ihailemasi kommunistinen järjestelmä!

      Poista
  66. Niin, ja tarvitsemme toisia ihmisiä myös. Läheiset, hyvät ihmissuhteet ovat elämän suola ja sokeri.
    Me nyt elävät emme mahda aiemmin tapahtuneille kauheuksille mitään.
    Tuskin mitkään suuret konfliktit ja erimielisyydet syntyvät kuitenkaan tyhjästä, ilman historiallisia taustoja. Myöskään tulevaisuudessa.
    Pelko on siitä kelju tunne, että sen poispyyhkiminen saattaa kestää sukupolvilta toisille. Luottamuksen takaisin saaminen petetylle taitaa myös olla aikaa vievää, jos onnistunee täysin koskaan.
    En tietenkään hyväksy aikojen saatossa esiintyneitä julmuuksia.
    Tiedämmekö me nytkään todella kaikkea sitä, mitä selkiemme takana tai näennäisen vapautemme pinnan alla tapahtuu. Tietovuodot ovat avanneet jonkin verran näitä verhoja. Eikö nytkin vakoilla tekemisiämme,
    rajoiteta liikkumistamme? Kaikillahan ei ole rahaa edes matkustella esim. ulkomaille koskaan. Eikö nytkin yritetä saada mahdollisimman paljon kannattajia omassakin maassamme tietyille ajatussuunnille ja ideologioille?
    Onkohan muuten tutkittu, ( lienee?), kuinka suuri prosentti kommunistisissa maissa eläneistä ja nyt elävistä kansalaisista ei ole tyytyväinen olosuhteisiinsa ja elämäänsä? Netin aikana tulos on varmaan erilainen kuin ennen tietoverkkoyhteyksiä. Ihmisrotuhan on kuin harakat, kaikki mikä kiiltää pitää saada myös itselle?


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkiin konflikteihin ei kai aina ole syytä.

      Tarkoitan sitä, että on myös syyttömiä uhreja. Vai olivatko juutalaiset syypäitä holokaustiin? Onko jokin seikka, joka antoi sysäyksen natseille? Kenen syy veljessota oli?

      Riippuu selittäjästä.

      Poista
  67. Vapaushan on kohtuuttomasti yliarvostettu asia. "Minulla on täysi vapaus tehdä mitä ikinä haluan, muttei mahdollisuuksia, koska: `olen aina töissä` tai `minulla ei ole rahaa`."

    Eläintarhojen eläimet elävät kymmenen tai kaksikymmentä vuotta kauemmin kuin vapaat lajikumppaninsa, niiden ei tarvitse elää jatkuvan kuoleman uhan alla, saavat joka päivä riittävästi ruokaa ja niiden huvitus on turvattu, toimittamalla joka päivä runsaasti ihmisiä niiden pällisteltäviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. On miljoonia ihmisiä joille jokapäiväisen ruuan saanti olisi jo sitä paljon mainostettua vapautta. Entäpä sokeat, tai vaikeavammaiset ihmiset. Voivatko he vapaina elää tässä ihanassa demokratiassamme? No, rauhaa ja rakkautta sitä toivoisi kaikille. Sovussa elämää. leipää ja lämmintä. Fraasin turvautuen: Tasan ei käy onnenlahjat.
      Tuli vielä mieleeni se, että miten demokraattisessa ihmisoikeuksia kunnioittavissa maassa voi olla kuolemantuomioita? Onko se vapauttu? Entä vankileirillä kenties lopun ikäänsä, ilman oikeudenkäyntejä vangittuna, kenties syyttömänä olevat, joita ei uskalleta päästää vapaiksi, jos vaikka kostavat kärsimyksensä?
      Se, että satelliittien kautta näkee maailman kaikkille alueille, tarkasti. Kenen idea se on alunperin ollut, ja voivatko kaikki maapallon valtiot käyttää tuota paikannusta? Entä maamme teitten kuvaaminen, keille kaikille siitä on suurin hyöty, ja kuka
      tuon idean on alunperin keksinyt? Ovatko kaikki maailman maanosat jo kuvattu? En jaksa googlettaa, jos vaikka joku tietää suoralta kädeltä.
      Tietysti kunnioitan sitä mahdollisuutta, että voi horista täälläkin
      blogissa, ilman että kohta joku tulee ja vie tuntemattomaan paikkaan.
      Vaikka eihän sitä voi aivan täysin varma siitäkään olla! :)
      Nyt kyllä annan vuorot muille mielipiteille. Kiitos Iines ja kumppanit!

      Poista
    2. En tiedä, onko oikea lähtökohta vaatia kaikille samaa. Eihän sokealla, mykällä tai kuurolla voi olla samaa vapautta kuin fyysisesti terveellä. Se on fakta, jonka kanssa ihmisen on elettävä.

      On myös selvää, että raha antaa lisää vapautta, mutta täyttä vapautta ei ole kellään. Raha voi antaa myös lisää sitoumuksia ja velvollisuuksia. Ihmisillä on outo tarve ajatella rahan tuovan onnen ja riippumattomuuden.

      Poista
    3. Olin pari viikkoa sitten Berliinissä, ja siellähän eräs yhteiskuntajärjestelmä 50 vuotta sitten rakensi muurin, etteivät sen vapaat kansalaiset muuttaisi pois onnelastaan sinne pahan krääsädemokratian puolelle.

      Siellähän varmaan vakoiltiinkin ihmisiä, kun taas heidän rakas Stasinsa vain lempeästi valvoi, että kaikki pysyisivät kaidalla tiellä.

      Poista