2.7.2014

7. sivu: Monimutkaisia laskutoimituksia


1.7. Kyläkaupan edessä myy mansikkaa tyttö, joka ei osaa laskea. Hänellä ei ole mukana edes kynää ja paperia. Tähän asti olen sattumoisin antanut hänelle tasarahan kolikoista, mutta nyt minulla on vain kymmenen euron seteli, kun ostan litran mansikoita ja puoli litraa herneitä. 

Tyttö menee sanattomaksi. Mitä maksaa puoli litraa herneitä, kun litra maksaa 3, 50 euroa? Ja entäs kun siihen on lisättävä mansikan litrahinta 5,50 euroa? Asian edistämiseksi - takanani on jonoa - lasken ääneen, että puolet 3 eurosta on 1,50 ja 50 sentistä on 25 senttiä eli 1,75 on herneitten hinta. Siihen mansikat 5,50 = 7,25 euroa. - Niin onkin, riemastuu tyttö, niin hänkin laski. Vaan taas tulee tenkkapoo: paljonko on annettava takaisin 10 euron setelistä? Jono seuraa kiinnostuneena toimitusta. - Mielestäni se on 2,75. Niin tyttökin oli ajatellut ja ojentaa minulle takaisin 3 euroa.  Onnistun raapimalla lompakon pohjia löytämään  vielä 25 senttiä takaisin. Vaan yhden tyttö osaa. Hän toivottaa joka kerran, surkeallakin säällä, jokaiselle ostajalle hyvää päivänjatkoa



2.7. Heinäkuu jatkuu laskutoimituksilla. Allani halkesi työtuoli, vanha jo ja vähän kallellaan, talvet kylmässä mökissä ja jalat halpaa muovia. Juu juu, siitä se johtui! Joka tapauksessa eteen tuli jäteongelma. Mihin panna isohko rikkinäinen työtuoli? Nyt ei ole tulossa jätelavaakaan, johon kerään naapurin kanssa muutaman vuoden välein mökiltä kamaa jätteisiin. Ei ole myöskään lähistöllä jätepaikkaa, mihin ison metalli-muovijätteen voisi viedä. 

Siispä aivot käyttöön, raks raks! Liiteristä työkalupakki, eli ruostuneet hohtimet, tongit, vasara. Tuoli osiin ja normaaliin jätekuljetukseen omaan jätelaatikkoon tien poskessa. Käsinojat irtoavat leikiten manuaalisella ruuvimeisselillä, mitä nyt viimeinen ruuvi on tiukassa, niin kuin yleensä. Tuoli on helposti kolmessa osassa. Vaan miten selkänojan saisi irti alaosasta? Otan ruostuneet rautatongit käteen ja alan vääntää. Kierreholkki irtoaa kevyesti, ja nyt tuoli on neljässä osassa, kun holkin laskee neljänneksi. Selkänoja tököttää kuitenkin vielä kiinni alaosassa. Ruuvimeisselillä ja väkivaltaa käyttäen (hakkaan tuolia rappusiin) onnistun pudottamaan pitkän kierremutterin ja nyt selkänoja irtoaa ja mutterin kanssa ollaan jo kuudessa osassa. Tämähän sujuu kuin rasvattu. 

Alan innostua tehtävästä. Montakohan osaa tuolissa kaiken kaikkiaan on, jos kaikki osat irrottaisi? Onnistun irrottamaan vielä pari helaa ja ruuvia, ja tuoli on nyt viidessätoista osassa. Maltan tuskin odottaa, että pääsen jatkamaan tehtävää ruuan jälkeen. Sataa, joten muutakaan ei ole ja meillä on sadekatos eli leveät räystäät pihanurkassa. Siinä homma sujuu. Lupaan kertoa teille, moneenko osaan tuolin lopulta sain. Mukana luvussa ovat tietenkin myös ruuvit ja holkit.

(Valokuva Iines)

144 kommenttia:

  1. Aika kurja paikka tämä maailma on sellaiselle, jonka luki- tai mikälienee häiriö on niin iso, että yksinkertaisetkin yhteen- ja vähennyslaskut tuottavat vaikeuksia. Minä otan ostoksistani kuitin vain poikkeustapauksissa, päivittäistavaroista en koskaan. Vaihtorahat työnnän taskuuni sen kummemmin ihmettelemättä. Joskus kun sattumalta olen jonkun laskuvirheen huomannut, mieleeni on tullut, josko nämä tällaisetkin pitäisi tarkistaa. Olen pistänyt kauppakeskuksissa merkille vanhojen ihmisten legion, jotka kassalinjan jälkeen käyvät kuittiaan tavara tavaralta läpi. Isoisäni, entinen kauppias, teki hänkin aina niin. Epäilemättä se on viisasta, minä luotan keskiarvoihin. Joskus maksaa liikaa, joskus saa liikaa takaisin, näin sen täytyy mennä.

    Kerran muistan liian terävää kieltäni käyttäneeni, kun kaupassa jaettiin jotain lahjalipukkeita, jollaisen sai olikosenyt kolmekymppiä ylittävistä ostoksista. Minulla ostokset olivat yli sen, mutta palautuspullojen kuitti alensi rahalla maksettavan summan alle kolmeenkymppiin, eli maksoin osan ostoksista rahalla, osan tyhjillä pulloilla. Kassatyttö ei suostunut olemaan kanssani samaa mieltä, huomasin selittämisen olevan turhaa.

    Bussipysäkki on hyvä paikka viedä vanhat tuolit ja muut rojut, eikö maaseudulla lähes kaikki tee niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bussipysäkki, hyvä idea, ei vaan tullut heti mieleen! Tai metsä! Saattaisi joku marjamummo istahtaa selkää lepuuttamaan ja mennä tuokkosineen kumoon.

      Vaan siis luontohan meille tarjoaa mittaamattoman kaatopaikan. Viimeksi kohtasin tällaista käyttöä vuorella, jossa käyn usein kotikaupungissa. Siellä oli keskellä kukkulan korkeinta lakea tietokoneen tulostin, ja vielä pino papereita asettimessa. Viime kesänä siellä oli sohva ja sitä edellisenä hella. Kansan mielikuvituksella ei ole rajaa kaatopaikka-asioissa.

      Minä otan aina kuitin, en tarkistaakseni omaa kohteluani, vaan osoittaakseni sen, että kuluttaja valvoo liikkeen maksuliikennettä ja osaltaan harmaata taloutta ja muuta väärinkäytöstä.

      Poista
  2. Jaaha, tyhjänä lähti, kun kirjauduin.

    Sitä vaan, että luulisi mansikanmyyjät valittavan ensisjaisesti päässalaskutaidon perusteella!

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiske, kummallista tuo, että et pääse kommentoimaan kirjautuneena. Joitain tiettyjä yhteyksiä (wlan, mokkula, kännykkä..) olen huomannut Bloggerin ajoittain hylkivän. Omalla wlanillani kirjoitetttuja kommentteja on kadonnut tyhjiin.

      Luulen, että tuo mansikanmyyjä myi kotitilansa mansikoita. Samoja marjoja on myynyt välillä poika, joka myös on vähän kömpelö, mutta muistaa toivottaa aina hyvää päivänjatkoa. Voisin kuvitella, että he ovat sisaruksia.

      Poista
    2. Asiakas ei aina ole oikeassa eivätkä suomalaiset ole huonoja asiakaspalvelijoita vaan huonoja asiakkaita. Minuun vetoaa kerrotun tapauksen yritteliäisyys ja ystävällinen, kohtelias palvelu ilmeisestikin itsekin tiedostetuista ongelmista huolimatta.

      Ja niitä ongelmiahan ei edes ole, koska me suomalaiset olemme rehellisiä, vai kuinka?

      Poista
    3. Minuunkin vetoaa noiden sisarusten ystävällisyys. Poika puhuu vähän römeästi ja kun kysyin, ovatko mansikat makeita, hän sanoi, että ovat, maista vaikka. Sanoin että uskon, maistan sitten kotona. - Vaadin että maistat, sanoi poika innokkaana ja ojensi mansikoita ja niinpä maistoin. Molemmat toimivat ehkä jollakin tavalla kykyjensä äärirajoilla, mutta ovat hyväntuulisia ja selvästi kotoa hyvin opetettuja asiakaspalveluun. Pidän myös siitä, että heihin luotetaan kotoa ja toivoa täytyy, ettei kukaan petkuta heitä. He antavat mieluummin takaisin liikaa kuin liian vähän. Ja annokset ovat kukkuraisia.

      Poista
  3. Minä en kerää työkaluja asuntoni nurkkiin. No joo, on siitä joskus harmiakin kun pitäisi joku korjata - esimerkiksi Käkikellon Käki, että se kukkuisi - eikä löydä mistään hopeasepän vasaraa... tai lekaa. Mutta muuten on siistiä (eli coolia) ettei kotona ole työkaluja; ei tartte tehdä duunia. - Jos esim. mielitiettysi, joka on tunkeutunut asumaan 4 h + k + WC sinkkuasuntoosi, pyytää sinua (eli minua) korjamaan jonkun esineensä (esim. tekohampaansa), niin voit vain levittää kätesi (kuten Caruso) ja sanoa (mielummin laulamatta) että "voi kultaseni, mielelläni sen korjaisin, mutta kun minulla EI OLE työkaluja, tupsuhukkaseni..."
    Tämä jäähdyttää kiihkeimminkin sykkivän sydämmen (kahdella ämmällä!) samalla kun sytyttää kylmimmänkin leivvinuuni (kahdella veellä!)...

    Olen pannut merkille.


    Kotona mietin muita asioita kuin töitä, kuolleita kärpäsiä, vaikka. Kerran... olin Kolin ravintolassa missä seuralaiseni kanssa järsittiin pitsaa. Nätti tyttö seuralaiseni oli mutta motkotti koko ajan että juon liikaa viinaa vaikka en ollut tilannut vielä mitään. Ihmettelin sitä. Ja katselin käsi (vasen) leuan alla ulos ikkunasta. Kansallismaisemme se siinä, Pieliselle, pari saarta kuin kreikkalainen Ypsilon, Y. Mutta minua häiritsi kärpäsenraadot ikkunalasien välissä: että miksi ne siellä on? Tämän pitäisi olla I:s luokan ravintola. Ei varmaan ole. Ei minulla mitään kärpäsiä vastaan ole, ne on suomeksi kaksisiipisiä, Dipteroita latinaksi, ja se että ne tanssivat ”saksanpolkkaa” paskakasan päällä ja lennähtävät sitten ihmisten voileipien päälle... ei niiden vika ole. (Eikä kai kyllä ihmistenkään vika se ole?) Seuralaistani ei kiinnosta se että kärpästen takasiivet ovat kutistuneita, siksi niitä sanotaankin ”kaksisiipisiksi”... Seuralaistani kiinnostaa se, ja siitä se jäkättää, että tilasin jo kolmannen A-4sen. Pohdin kumminkin biologisia asioita, eihän täällä ole kuin me. Niin no niin baaritiskillä mölyää muutama ihminen jotka kovaäänisesti puhuvat saksaa. Jos suomenkieli on rumaa, niinku varmaan monen muunmaalaisen ulkomaalaisen mielestä on, ei noitakaan voi syyttää kaunopuhujiksi! UMPHUMPH UMPHUH -nauruja. DonnerWetter NahkisTötteröt. Isäni – päättelin näin hänen äidilleni lähettämistä postikorteista (he silloin vasta olivat kihloissa) - säästi puoli vuotta rahaa päästäkseen käymään täällä vuonna -38, hän oli Rauman seminaarilainen. Siihen aikaan tämä oli Fiksu Mesta, samaa kuin Airisto tai Kilpisjärvi tai Seiskari. Isälläni oli golffihousut (golffarit?) ja fillari, vähän rahaa, hän oli meitä nuorempi kuin me nyt kun kävelemme täällä ja väistelemme naamaa hakkaavia havunoksia, kun kävelemme merkattuja polkuja, ja yritämme olla kompastumatta juurakoihin kenkiemme alla. (Paitsi eniten täällä pitää väistellä muita ihmisiä, niitä riittää liiaksi, Toyotalle sain toiseksi viimeisen parkkiruudun.) Tänne olisi pitänyt tulla 100 vuotta sitten, ennen Postin pitkänokkaisia ja keltaisia Sisuja, ennen soraa ja sepeliä, mutta harmi ettei ollut vielä silloin syntynyt. Tämä on vähän kuin Saana kun katsoo kauempaa, läheltähän ei näe kuin nuo lyttyyn astutut sammaleet ja ihmiset jotka tuijottavat toisiaan. (Ja joita tosiaan on aivan liikaa.) - Aamulla herään hotellin myllätystä sängystä, lakanoissa on tahroja; ehkä join liian monta olutta? Ei sitä koskaan tiedä. Mutta oudointa on ettei ikkunasta näy mitään. Ei Mitään! Sumu täyttää kaiken kuin Buster Keaton. Ajattelen, että jos ihminen tulee katsomaan tätä maisemaa, esimerkiksi Australiasta asti, eikä hän näe sitä now, hänen rahansa menee hukkaan...Sitten ajattelen, että aamuisin aina ajattelen, että kaikki on jo menetetty.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Mikis, että olet taas uskaltanut tänne! Taisit säikähtää seksipuheitamme, kun luikit punastuneena pakosalle...

      Tykkään reissutarinoistasi, ihan näistä kotimaan matkajutuistakin. Kotimaassa on paljon nähtävää, kuten Pielis-juttusikin todistaa.

      Poista
    2. Tiedän, että et tarkoita sitä, mitä kirjoitat.

      Minua harmittaa että en ehtinyt seksikeskusteluunne. (Olin muualla. Muistaakseni Marsissa.) Mielestäni keskustelunne oli asiallista; eikä ketään loukattu. - Ps. Kuunkuiskeelle suurimmat sympatiat. Hän on... mielestäni rehellinen.

      Poista
    3. Uskon sinua. Kuunkuiske miellytti suuresti kaikkia keskustelun miehiä, mitä en ihmettele. Rohkeista naisista ja sananvalinnoista tykätään.

      Poista
    4. Niin, miksi Kuunkuiske meitä kaikkia miehiä miellytti? Mieti Sinä sitä Iines. - Minusta Kuunkuiske on kamalan arvokas ihminen. (Olen täysin lätkähtänyt häneen. Joka tietysti on vahinko.)

      Kuunkuiske on ihana ihminen.

      Poista
    5. Mikis, asia on minulle selvä, ja olen samaa mieltä. Ihana on. Sallittakoon kuitenkin meille ihmiselle erilaisuus myös seksiasioissa. Syvin nautinto ei aina pukeudu sanoiksi estradeilla eikä tule tykö. Semmoinenkin on arvokasta ja ihanaa.

      Poista
  4. Ai niin, unohdin:

    Kuunkuiskeelle kamalan kivoja terveisiä!

    Kommenttisi toiseksiedellisessä Iines-blogissa olivat kovin kauniita! (Tosi kauniita ja tosi todellisia ja tosi kivoja.)

    VastaaPoista
  5. Tänään ajattelin niinkin että, ihan äsken, että... (penkoo papereitaan) ... no, voi harmi, en löydä muistiinpanojani mistään. Nimittäin, se oli niin hianosti ajateltu, että panin sen muistiin. (Yleensä en mitään pane muistiin.) No,
    vittuakos sitten siitä.

    Kerran armeijassa huoltokomppanian upseeri, kapteeni arvoltaan, rupes karjuu mulle,kirjurikorpraalille (en enää muista mistä...) että "pitääkö MINUN ymmärtää että asia on näin?". Vastasin että "kyllä, herra kapteeni, jos haluatte ymmärtää asian oikein". - Myöhemmin meistä tuli hyvät kaverit. Se kerto mulle että "nuorena olin jo konservatiivi. minua kiinnosti historia. halusin argeologiksi. kävin kaikki Suomen linnat läpi. sitten ajauduin sotilasuralle".

    Minä en halua ketään ihmistä pilkata. Ihmiset, jotka löytävät paikkansa tässä maailmassa, ovat sen ansainneet. ... Maailma on kova kuin kallio. Kiipeä minne pääset, pysähdy ja malta mielesi, "nauti, juo, nai, itke ja elä" ... tai miten Belmman lauloi? En muista. Mutta - jos kallionkielekkeeltä putoat, mätkähdät maahan - eikä kukaan sinusta enää on kiinnostunut. Ei kukaan.

    VastaaPoista
  6. Noista kuvan kapineistahan joku osaava nakerrusmestari näpelöitsisi vaikkapa soman ikiliikkujan. Jaa, että montako osaa on haljenneessa työtuolissa, kyselee Iines... ainakin kaksi. No, sanoisin että noin suurinpiirtein likimain 314 ja puoli, arvatenkin äkkiä olettain.

    Omissa näpräysprojekteissani verenpainettani nostavat ruuvien erilaiset kannat. Ennen kannassa oli ura, johon tavallinen ruuvimeisseli sopi kuin suutarin sormi piian... ja enpä sanokaan mihin.

    Sitten tulivat ristipäät, kuusiokolot, uppokannat, torxit, pörksit ja muut... nyt pitää olla varuilta viisi erilaista meisseliäkin ennen kuin uskaltaa edes aloittaa. Miksi, kysyn minä, joka olen pilannut leegion ristipääruuveja ja -meisseitä liiallisella voimankäytöllä. Kun eivät ne irtoa neuvottelemalla.

    Voihan pultti ja mutteri.

    VastaaPoista
  7. Minullapas on elektroninen ruuvinväännin, siis pattereilla käyvä. Pidän vain meisseliä urassa tai ristipäässä jne. ja meisselin varsiosa pyörii ja sinä olet hiljaa. Teriä on jokaista torxia ja pörksiä varten. Otteen pitää kyllä olla luja, muuten pyörii pois urasta.

    Ongelma on nyt se, että se jäi kaupunkiin ja täällä on muutama käsivääntöinen vehje. Muutama mutteri on tosi piukassa, istuinosassa.

    Tuolin jalka siis murtui paukahtaen, ja siihen tuli halkeama, ei se kokonaan rikki mennyt. Tuolihan näytti ehjältä ennen kuin iskin siihen meisselini.

    VastaaPoista
  8. Kylläpäs taivutin suomenkiältä väärin, ei se minua harmita,tuo Belmman enemmän ihmetyttää? Kuka lie, sångare? Luen nyt - hyvin hitaasti, koska olen lukenut tämän tekstin monta kertaa aiemmin - Harry Martinsonin "Vägen till Klockrike"nia. - Koulussa sain ruotsista yl. nelosen (4), tai välillä kuin luin sanoja ja koketeerasin niillä kokeissa, sain vitosen (5). Mutta olen Ruotsissa ollut töissä; kyllä mä tota kieltä vähän osaan. Oikeasti. (Tai en oikestaan.) Aina jos eteen tulee sana jota en osaa - niitä tulee välillä aika monta - niin em mä niitä rupee sanakirjasta kattoo mitä ne on,, mää käännän ne ite. Sillä lailla tajuaa kirjoista paremmin mitä ne pitää sisällään. (ohoh!?!)

    Ps. Kivoja lauseita Martinson kirjoittelee. Mutta tämä kivenhakkaaja, se hän oli ammatiltaan ennen kirjailijauraa, nyt en muista nimeä, hän on parempi kirjailija ruotsiksi. En tarkoita Eyvind Johnsonia.) (enkä jaksa googlettaa) Sano sinä Tapsa ketää minä tarkoitan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ivar Lo-Johansson (1901 - 1990) - Ruotsi

      Ivar Lo-Johansson on yksi Ruotsin työväenkirjallisuuden suurimmista hahmoista. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, ja kirjailija palaakin toistuvasti kasvuympäristöönsä Södermanlandiin lukuisissa novelleissaan ja romaaneissaan. Lo-Johanssonin tyyli on rehevän eeppinen, ja hän onnistuu yhdistämään viileän, miltei tieteellisen tarkkuuden vahvaan myötätuntoon, jolla hän kuvaa uupuneita ja syrjäytyneitä – hyväksikäytettyjä ja huolten raskauttamia ihmisiä yhteiskunnan alimmissa kerroksissa.

      Poista
  9. Tapsan kommentista sanon vielä, että tuo luku 314 on ehkä hiukan liikaa, mutta palaan asiaan, jahka prosessi etenee. Kyse on siis työtuolin kaikkien osien lukumäärästä.

    VastaaPoista
  10. En valinnut asiaa, asia valitsi minut, lauloi muuankin seksitutkija 60-luvulla ja samoin kävi minullekin.
    Olin tänään taas lääkärissä. Uskokaa pois, vuosien karttuessa sinne tulee asiaa yhä useammin. Odotustilaan oli joku jättänyt viime lauantain 28.6. Ilta-Sanomat ja sen keskiaukeamalla oli juttu "Kuinka Suomi lempii". Lehti oli järjestänyt kyselyn, johon vastasi jotain 12 000 suomalaista.
    Huomiotani kiinnitti kohta, jossa kysyttiin nussimisen kestoa. Lähes 60 prosenttia vastaajista kertioi, että peitto heiluu 10-30 minuuttia ja neljännes vastaajista jaksoi nussia puolesta tunnista tuntiin saakka.
    Asia ei olisi muuten kiinnostanut, mutta Iineksen suuressa seksikeskustelussa joku väitti tutkimusten osoittaneen, että normisuomalainen nussii 3 minuuttia ja se on sitten siinä.
    Itse en Suuressa Seksikeskustelussa ottanut kantaa kolmeen minuuttiin, ettei minua luultaisi leuhkaksi liioittelijaksi.
    Mutta nyt ovat luvut siis muuttuneet ja jokainen voi ottaa vapaasti kantaa siihen, ovatko ne liioiteltuja tai ei.

    Seuraan jännittyneenä Iineksen purkutalkoita. Kun minulta viimeksi hajosi työtuoli, pistin sen kadun varteen postilaatikon viereen ja päälle lapun, jossa luki, että "Saa ottaa". Varttitunnissa kiusankappale oli kadonnut. Luultavasti sen otti joku, joka osaa korjata tuolin. Samalla metodilla olen päässyt eroon mm. Mirja-tädin lahjoittamasta kaameasta astiastosta, rikkinäisestä ruohonleikkurista sekä trimmeristä. Kuten edesmennyt isäni usein sanoi "Kyllä aika tavaran kaupitsee."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen, mitä tekee tuolilla, jolla ei voi istua ja joka kallistuu vinoon? Muovihalkeama jalassa. Mikään liima ei siinä kestä.

      Kaksi rikkinäistä ruohonleikkuria sen sijaan olen antanut tuttaville, jotka tarvitsivat osia.

      Se kolmen minuutin kesto tuli siis Väestöliiton sivuilta.

      Poista
    2. Iines, ehkä joku sai tuolistani mission. "Jalka poikki, selvä se, mutta jonakin päivänä istun siinä täysin turvallisesti. Osaan koota linnunpöntön ja nappisilmä-Ladan moottorin. Tämähän on piinats!"
      Tunnen muutamia amatöörimekaanikkoja, jotka autotalliensa rauhassa saavat härvelin kuin härvelin kuntoon. Sanaa "mahdoton" ei ole heille olemassa. He suhtautuvat pahimpiinkin halkeamiin ja kampiakselin katkeamisiin kuin atmosfäärisiin ilmiöihin. Tutkiessaan silmät viirullaan, tupakka suupielessä käryten haljennutta kohtaa voit kuulla heidän mutisevan: "Pitäiskö tehdä pielavetinen? Ei, se ei kestä. Pakko ottaa kikka kolmonen. Missäs se rälläkkä on?"
      Kohta lentävät tallissa kipinät, kun rälläkkä poistaa murtuneen metallin kuin kirurgi syöpäpesäkkeen. Remonttimies laulaa itsekseen punakaartin vanhaa taistelulaulua "Riipun, raapun, riipun raapun, kuolema raapii persettä."
      Tämän lyhyen taiteellisen vaiheen jälkeen hän kohottaa päänsä, katsoo silmät edelleen viirullaan miljoonalaatikkoonsa ja poimii sieltä vuoden 1953 Skodasta irroitetun osan, muokkaa sitä hitsipillillä ja rälläkällä, kokeilee paikoilleen, laulaa punakaartilaislaulun uudestaan, kiristää viimeisen ruuvin ja se on siinä. "Tämä kapine kestää seuraavat sata vuotta, se on vissi!"
      Seuraavana lauantaina remonttimiehen vaimo myy korjatun kapineen kirpputorilla, jossa hänellä on vakipöytä. Mies tuottaa niin paljon käyttökelpoista tavaraa, ettei kotona olisi sille tilaa. Kirpparilta nainen ansaitsee niin paljon rahaa, että voi hankia tosi hehkeän mekon, jonka hän pukee ylleen mennessään päivätansseihin miehen korjatessa vuoden 1948 Studebakerin helmapeltiä yhdessä Kaken, Joren ja kaljakeissin kanssa.
      Näin soljuvat päivät Suomen maaseudulla, siellä missä uusimman tutkimuksen mukaan asuu maailman älykkäin ja anteliain kansa. Siellä ei jätetä pulaan naapuria, jonka ulkorakennuksen ukkonen poltti, ei myöskään sudanilaista, pakolaista, joka istuu kirkonkylän rivitalossa nahkasohvallaan ja katsoo seinätelkkarista MM-jalkapalloa. Kaikki saavat tarpeeseensa, emäntä päivätansseissa ja isäntä autotallissaan. Ketään nämä ihmiset eivät häiritse, eivät möykkää kaduilla banderollien kanssa, eivät sytytä sotia tai yllytä muita väkivaltaisuuksiin, he hankkivat itse leipänsä, rakentavat talonsa ja huolehtivat lapsistaan ja myös heidän lapsistaan kuin harakkaemo pikkuisistaan.
      Voi! Tuolla jo pikku Eero, neljä vee, purkaa vaarin hänelle antamaa kondensaattoria pikku meisselillään. Sirkku, kahdeksan vee opettelee ompelemaan mummin opastuksella, mummin, joka tunti sitten saapui päivätansseista posket kauniin punaisina ja huulet hiukan purtuina.
      Kun nämä lapset aikanaan astuvat omaan elämäänsä, heitä ei näy kerjäänmässä katujen kulmissa tai vonkumassa sossulta rahaa Mallorcan-matkaan. He pukeutuvat vapaasti, väljästi, mukavasti ja saattavat mennä markettiin Aino-tossuissaan, eikä kukaan tule huutamaan heille, että hei, ei toi nyt ole kovin mannermaista pukeutumista. Pidemmät matkat tehdään omalla Toyotalla, käytettynä ostetulla, jioka kestää seuraavat kymmenen vuotta kuin ei mitään, vaikka mittarissa on jo 190 000 kilometriä.
      Mitä vielä kertoisin tästä korpien kansasta, Impivaaralaisuuden mannekiineista, näistä rauhallisesti myhähtelevistä pörröpäistä, joille kiilusilmäiset uuden elämän opettajat yrittävät tyrkyttää omia, kilometrin päähän pahalta haisevia aatteitaan? (Pakko panna kysymysmerkki, vaikka lause lipsahti käsistä) Niin, mitä vielä kertoisin? Loppuhan on kuitenkin jo selvä. Aikansa aherrettuaan ja myhähdeltyään he ojentautuvat ruumislaudoille pitkäkseen, josta perilliset sitten hoitavat heidät kirkkomaalle siunaten mielessään mummin ja papan pankkitilejä. Saadaan taloon uusi teräspeltinen katto, lämpöpumppu ja uudet keittiön kalusteet ja jääpä perinnöistä vielä sen verran, että siitä riittää maaliin autotallin ehostamiseksi. Sen seinät alkoivatkin jo pahasti hilseillä, kas kun ei oltu aiemmin huomattu!

      Poista
    3. Heh, heh.

      (miettii vähän aikaa = n. 12,48 minuuttia)

      Ihminen, joka kirjoittaa tällaisia juttuja, pitäisi viedä lähimpään Hörhölään. Tiedän, ja kirjoittajakin tietää, ettei se mitään auta. Mutta jotain on yritetty, edes!

      Nimittäin,
      kaikki on totta mitä Kolehmainen valehtelee. Siihen on vähän vaikea lisätä mitään.. (Jumantsukka, tällaista itsekritiikkiä en oo aiemmin kokenut. Paitsi mitä nyt Pjongjangissa. Mutta siitä toiste.)

      Poista
    4. Jess. Kolehmaiselle täysi kymppi historiallisesta tosikertomuksestaan. Tai peräti yksitoista. Niin se vaan on. T: Anna 66-v.

      Poista
  11. MINÄPÄ OLEN KERRAN, VAIN RUUVVIMEISSELI JA VASARA JA ILKEÄ KOLMIKULMA-AVAIN APUNANI, KOONNUT IKEAN KIRJAHYLLYN! IHAN KOKONAAN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mie olen koonnut yhden lipaston. Puoliksi. Tappelin sen kanssa aikani. Tarvikkeista puuttui n. 35 %. Kun palautin puoliksi koottua Ikeaan (edestakainen ajomatka 184 km.) Naishenkilö palautustiskin takana sanoi, että tämähän on melkein koottu, ei tätä voi palauttaa. Minä siihen, että miksi ihmeessä. Hän, että Se On Koottu! Olin ihan hiljaa hetken. Sitten käänsin selkä'ni ja lähdin.
      Kuopus tulie perässä eikä puhunut hetkeen mitään. Autossa hän sanoi, että hyvä mutsi! Olin ylpeä pojastani.

      Poista
    2. Nyt mun täytyy sanoo tää, oi Anna Yyy, että ainakun kun sanot jotain, mulle rupee seisoo. - Eihän se sinun vikasi ole, kyllä minä sen ymärrän, ei tietenkään.

      Poista
    3. Heh.. sanoillani on sellainen vaikutus joihinkin miehiin! Vaikka en kyllä ymmärrä mikä yhdistää Ikean puoliksikootun lipaston ja seisokin .. ai niin, se on se edestakainen ajomatka!

      Poista
    4. Toisaalta - jos tähän saa vielä lisätä - samoin mulle käy kun Iines Liisu Sari Leonoora Kuunkuiske Annikki ym.:t ym.:t avaavat n.s.:un "arkkunsa"... (Ei, en unohtanut ketään. Heitä joita en maininnut ajattelen vielä yksityiskohtaisemmin.)

      Mitäpä ihminen omalle itselleen mahtaa?
      (Vastaan: eipäpaljon paskaakaan. Mutta suosittelen jääkylmiä kylpyjä, silti.)

      Poista
  12. Luulisin, että kokoaminen on kuitenkin helpompaa. niin hankalaa kuin se onkin, kuin käytetyn tavaran purkaminen osiin. Ruuvit ja mutterit ovat hilautuneet tiukkaan, kenties ruostuneet vähän.
    Minä olen koonnut mm. sovvan - muinoin - ja tietokonepöydän, jonka kansilevy jäi keikkumaan.


    VastaaPoista
  13. Sovitaan niin että kokoaminen, eli kasaaminen, on yhtä helppoa kuin purkaminen eli paskaksi paneminen. (Kummassakin projektissa sivullisten kannattaa pysytellä kaukana. Kaukana kaikesta...)

    Tähän runoon rakastuin aikanaan:

    Ist die schwarze Köchin da?
    Nein, nein, nein!
    Dreimal muß ich ´rum marschieren
    das vierte Mal den Hut verlieren
    eins für mich

    Ist die schwarze Köchin da?
    Ja, ja, ja!
    Da steht sie ja
    Da steht sie ja
    da steht die schwarze Köchin da
    Zisch, zisch, zisch!

    Gunther Grass teki siitä versionsa. (Die Blechtrommel)

    Ps. meillä on tämä:

    ... ura hura häitä, kello löi jo kakstoista,
    keisari seisoo palatsissaan.
    Niin musta kuin multa, niin valkea lunta,
    ken tulee viimeiseksi, ompi kuolema.

    Ps. Pitäisi vaan kirjoittaa kirja johon tuo laulu sopii. Kirja käsittelisi Suomea, Suomen historiaa, vuosilta 600-1964. Esimerkiksi.

    VastaaPoista
  14. Asioissa, joista minulla on mielipide, olen mielestäni oikeassa. (Niinkuin jokainen joka esittää mielipiteensä, on.)

    Hölynpölyä.

    Asioissa, esimerkiksi solidaarisuudessa, en ole väärässä.

    VastaaPoista
  15. iPad ei osaa kirjottaa... haaveilin romukauppiaaksi pienenä, hiano kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin vieteri on hieno. Oikeastaan siksi aloinkin purkaa tuolia yhä pienempiin osiin . Mekaniikka on omalla tavallaan kaunista.

      Poista
  16. Romukauppias on upea ammatti. Ajattelen oikeasti näin. (Vaikka tietysti olen nostalgikko...)

    Ja tämä on ihan toinen asia:

    Forssan kauppalassa oli R. R:ö niminen romukauppias. (Siihen aikaan sitä ammattia ei arvostettu, päin vastoin.) R:o R oli epäarvostettu. Kun hän vanheni, siis tämä RR, hän pehmeni. Kerran hän - oli luminen talvipäivä - kolasi lunta omakotitalonsa pihalta... niin kuin muutkin, omakotitalonaapurinsa. Mutta hän oli ainoa joka oli alasti, oli vaan kumisaappaat jalassa. Eikä se ei ollut ensimmäinen kerta. Hänet... yhteiskunta, tuota noin, otti sen takia hoiviinsa. Hoiti RR:n asiat. Niin hyvin, että hän kuoli. (Terve mies.) Paljastui että hänellä oli miljoonaomaisuus... Tavallaan tavallinen tarina. Mutta yhtä surullinen kuin aina. - t. mikis

    VastaaPoista
  17. Riossa - merimieskapakassa jossa oli maalattia, eli poljettua multaa, kaukana kaikesta, jossa asiakkaana oli - sillon kun oli - työttömiä satamatyöläisiä tai gringoja; merimiehiä. Kalja ei maksanut mitään, punaviini vielä vähän vähemmän; en minä siellä juopottelun takia ollutkaan. Sitä vaan, vaikka olikin kamalan nuori, halusi välillä tavata ihmisiä. (Kaksi viikkoa sitä oli tuijottanut vain merta.) Kapakka jossa istuin, yksikseni - olen aina tykännyt olla yksikseni - niin sinne tuli pieni sombreropäinen neekeripoika joka myi pähkinötä. Iloinen oli hän ja pyöritteli silmiään. Minä sanoin hänelle, kun hän minun kimppuuni iskeytyi, että "nou nou pardon". Hän meni pois. Minä join oluttani, en ollut yhtään humalassa, mutta siinä lattialla oli iso lasinsiru, rikkiheitetystä pullosta lohjennut. Minä potkaisin sitä... lujaa... ja se osui siihen pähkinämyyjäpojan jalkaan - se oli juuri menossa kapakasta ulos. Siihen sattui, se huusi kuin eläin "au au", ja piti jalkaansa. Siihen sattu, tuli verta hirveesti, mutta ei kukaan muu kapakassa siihen muuten reagoinut paitsi tarjoilija joka kävi potkaisemassa sitä poikaa että se varmasti lensi ulos siitä kapakasta.

    Jjoskus, kun iltaisin kiereskelen unettomuuden kynsissä, mä muistan tämänkin asian... Mutta se oli vahinko! se lasinsiru... Enkä mä mitään pahaa tarkoittanut! Enkä mitään muutakaan olis mahtanut sille, mitä silloin tapahtui! En!

    VastaaPoista
  18. Mitä minä olen tänään ajatellut. No, en mitään.

    Robert Johnsonia, ns. kevyen musiikin suurinta, olen kuulokkeista kuunnellut.

    Paholaisen silmän, paskalaatikon ja muovitoosan, elikkäs televiission avasin pitkästä aikaa. Siellä eläkeläisjalkapalloilija David Beckham matkasi Brasilian sademetsissä, "koska siellä saan olla rauhassa, kukaan ei minua tunnista". Moottoripyörillä teki muutaman kaverinsa kanssa matkaa, pärtsät hoituivat kuin noiduttuina jokilaivalla tai lentokoneella tehtyjen satojen kilometrien etappien päätepisteisiin. David pohti syvällisiä, hän tunsi matkan olevan kovin seikkailu, missä on mukana ollut. Kun kaverit uivat Rio Negroon ja siitä edelleen Amazoniin virtaavassa purossa, David hymyili ujosti veneessä. Yhdessä paikassa oli kalastajien tähystystorni, joka oli hirsistä rakennettu kehikko, ehkä noin viisi metriä korkea. Eläkeläisjalkapalloilijan turvamies menetti hermonsa, kun tämä meinasi siihen kiivetä. Ehkä puolentoista metrin korkeuteen oli tyydyttävä, korkeammalle ei auttanut mennä. David hymyli taas hämillisesti, kun kaverinsa kipusi ketterästi häkkyrän päälle.

    Kun ohjelma loppui, toiselta kanavalta tuli sosiaalipornoa, selostusta siitä kuinka Brasiliassa lapsiseksi jyllää ja kasvaa, ihmiset asuvat paskassa ja kisat maksavat miljardeja. Mut semmosta se on, sanos konservatiivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän näistä kavereissta maksetaan niin paljon. Ällistyn aina, kun luen palkkioista, ihmisten siirtohinnoista ja niistä himuisista rahamääristä joita yleensä urheiluun liittyy. Tai formuloihin ja muihin autokilpailuihin.
      En oikein ymmärrä sitä. Lienen tyhmä!

      Poista
  19. Buenos Airesissa - jossa viikko sitten oli tapahtunut sotilasvallankaappaus - joka sinällään siellä siihen aikaan oli ihan normaalia, niin... Kun lähdet laivalta, sieltä kaukaiselta kaijalta, pois... ja kun sulla on pari tupakkakartonkia ... joita ei saisi olla, ja sua vastaan äkkiä pimeden parakkien takaa tulee kaksi sotamiestä jotka osoittaa sua rynnäkkökiväreillä... Mitä teet? Meitä oli kuusi nuorta suomalaista merimiestä, me pysähdyimme. Yksi meistä osasi espanjaa, hän alkoi puhua heidän kanssa. (He koko ajan tähtäsivät meitä niillä aseillaan.) No, toinen heistä tuli ja alkoi käpelöidä meitä ja tunnusteli onko meillä jotain. Ei ollut... paitsi juuri ja juuri, viimeiseksi, se kopeloi mua selkäpuolelta ja tunsi jotain kovaa siellä: tupakkakartongin. Jumantsukka kun se pomppas kun pantteri takaisinpäin, veti rynnärinsä selästä ja osoitti minua kohti; arvaa rupesko mua naurattaa? Vittu, ei yhtään. Ne molemmat marineerot osoitti meitä aseillaan. Se, joka meistä osas espanjaa, sano niille että "momento" ja meille että "ei ne meitä uskalla apua. lähetään vaan juokseen kaikki eri suuntiin ne niin ne ei tee mitään." Päätettiin niin: puhuimme suomea kun tiesimme että ne eivät osaa. Ja tämä tulkki laski... viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi nyt! Ja me lähettiin juoksee kamalaa vauhtia eri suuntiin. Vittu!... Jos joku väittää että luodit "viheltävät", puhuu paskaa; luodit "räjähtävät"... Ainakin rynnäkkökivärin luodit, mun pääni molemmin puolin. En juoksut montaakaan metriä kun nostin käteni ylös: mää säikähdin oikeesti. Kaikki muutkin meidän laivan merimiehet pysähtyivät. Äkkiä oltiin taas siinä tilanteessa että kaks marineeroa (= merisotamiestä) osoittelivat meitä rynnäkkökiväreillään ja me oltiin heidän edessään, ja...

    no, sitten tapahtui muita asioita. (Ja minä tiedän ettei se teitä kiinnosta, mitä. Paitsi jos jotain kiinnostaa, kysykää Iinekseltä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikis, miten jännittävää elämää, huuhdahtaisi joku - jos ilkeäisi. Ja sanoisi että on se vaan ihmeellistä. Elämä. Kaikkinensa. Ja kirjoittaminen eritoten. Opettelen sitä taas. "Lyhyestä proosa kaunis"-kurssilla.

      Poista
  20. Tänään, eikun eilen, kävin lainakirjastossa. Lainasin sieltä (vittuako se teille kuuluu, mitä?) muun muassa Attila Csernokin "Katkennut silta" kirjan. Se ei ole romaani, se käsittelee Unkarin historiaa. Olen kiinnostunut Unkarin historiasta. Sen lisäksi (haistakaa paska!) lainasin Ville Rannan sarjakuvia. ja Esko Valtaojan "Kosmoksen siruja". Ja Matti Rämön ( hän on Forssasta kotoisin, ilmeisesti sukua sille romukauppiaalle, josta eilen puhuin mutta joka ei tähän tavallaan enää kuulu mitenkään) kirjan "Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan". - Ps. Olen lukenut Rämön kaikki kirjat. Tylsin niistä on Islannin ympäripyöräily. Mutta kiva sekin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voisin kirjoittaa kirjan otsikolla Polkupyörällä naapurikylään. Tarina koskisi lapsuuden pyöräilyä serkkujen luo, halki synkän metsän johtavan kiemurtelevan hiekkatien. Olen löytänyt siltä tieltä mm. vanhan rautasoljen, josta on kuva blogissani, kenties ykkösosassa.

      Kilometrin päässä meistä on Rajakiven mäki, josta on lukuisia kummitustarinoita. Ennen vanhaan siinä hevosetkin säikkyivät, ja alkoivat korskuen nousta takajaloilleen. Mäessä on murhattu joskus mies, kuulemma. Ajoin aina lujaa sivuille vilkuilematta tämän kohdan, joka mennessä oli ylämäki, tullessa onneksi alamäki. Kerran eteeni loikkasi kaksi hirveä ja meinasin lentää pyllylleni. Sitten tuli synkeän talon kohta. Talon pihalla ei kasvanut ainuttakaan kukkaa tai pensasta, vaan pelkkiä metsän puita ja varvikkoa maapohjana.

      Kerran jouduimme siskon kanssa petoksen uhriuksi pyöräretkellämme serkkulaan. Sisko äkkäsi maassa olevan lompakon ja huudahti iloisena että oi, rahapussi! Juuri kun löydön tehnyt pomppasi pyörältään ja tarttui lompakkoon, se kiisikin narun päässä Impilän yläkerran ikkunasta ylös. Teimme sitten vastaavaa jekkua kahvipaketilla myöhemmin. Aika harva pysähtyi ja kykimme turhaan puskissa.

      Oi siis noita hauskoja pyöräretkiä. Isäni muuten polki Satakunnan lakeuksilta tänne mökille polkupyörällä kesällä, kun häneltä taisi olla rahat juotuna kurkusta alas. Kun hän lähti takaisin, hän otti tarakalle pahvilaatikkoon löytämäni harmaan kissanpennun ja vei sen valmiiksi meille kotiin, ettei tarvinnut kuskata linja-autolla. Kissa sai monen tunnin raikkaan ulkokyydityksen.

      Poista
    2. Kylläpäs oli raikas tarina!

      Olisi kiva polkupyöräillä kanssasi. Katsella maisemia jotka kääriintyvät itseensä. Kun ilta tulee. Ja me ajamme valkoisella autolla tulevaisuuteen.

      Olet sinä, Iines, tykättävä ihminen. Sitähän olet.

      Poista
    3. Unohdin, voi harmi, että siinä välissä voisimme myös telttailla! Mikäs sen kivempaa kuin sade joka ropisee teltan kattoon, ROPS ROPS ROPS vaan, ja me kuunnellaan sitä toisiamme lähellä. Hyvin lähellä. - Tietysti sitä silloinkin miettii, en tiedä miksi, että ruostuuko nuo polukupyörät tuolla teltan ulkopuolella.. Ei, kyllä minä ajattelisin sinua. Haluaisin kääriä mahdollisimman paljon tukkaasi sormieni ympärille, en muuta .Fillareista viis!

      Poista
    4. Minä vain en ole oikein fillari-ihmisiä. Mieluummin matkustaisin moottoripyörän sivuvaunussa tai rättisitikan kyydissä. Tai semmoisessa hyvinvarustellussa asuntovaunussa, elektoroniikka mukana. Siinä voisin kiertää karjalat ja kurjalat. Silti tuo kuvauksesi kuulostaa houkuttelevan romanttiselta.

      Poista
  21. Taas mun kommenttini, nr:o 117, lensi Hevon Vitt... Kankkulan Kaivoon. Ei mulla, onnekseni, mitään asiaa ollut. Ajattelin vaan kärpäsiä. Ja jos itse olisin kärpänen, ajattelisin paarmoja; ne meidän mielestä on kuin United Brotherhood jengiläisiä. (Pörisevät nahkatakit päällä.) Mielestäni tämä video, joka ei ole tarkoitettu yleiseen käyttöön, kuvaa heitä hyvin:

    http://www.youtube.com/watch?v=677rlIRH74w

    VastaaPoista
  22. Eilen, tai oliko sekin toissapäivänä, minusta oli kiva että Iineksen blogia kävi kommentoimassa naisihmisiä. Minäkin tykkään kukista: kyllä minä tykkään kukista. En osaa tunnistaa niitä niin kuin osaan perhosia tunnistaa, mutta ei se minua harmita. Kukat on kauniita. Etenkin, kun niitä on ympärillämme.

    VastaaPoista
  23. ... kauniita kukat ovat myös arkkumme päällä ...

    Ehkä kauneimmillaan.

    VastaaPoista
  24. Tuhkat mereen! Tai uurnalehtoon.

    Arkku on masentava. Kukat kukkikoot kedolla.

    VastaaPoista
  25. Ps. Äskinen kommenttini olikin ironiaa. (Tai satiiria.)

    Olen ilkeä ihminen. Kyllä minä sen tiedän.

    Kukkia en KOSKAAN revi maasta irti, en minkään takia. En ymmärrä, mikä idea siinä on? Ruukkukukkia voi toiselle ihmiselle antaa, esim. kaktuksia, joss haluaa antaa toiselle ihmiselle kukkia. Mutta en minä ymmärrä mikä idea siinäkään on? Oon tosissani. Minusta luontoa ei saa repiä, me tehdään nyt jo sitä liikaa, se on kaikki pois meiltä. Te, jotka hymyilette (floorisoiduilla hampaíllanne) ette - välttämättä - tiedä mistä on kyse. Eikä niin kauan kun ei mitään tapahdu, mistään ei olekaan kyse. Mutta... miksi mehiläisiä on nykyisin niin vähän? Miksi koko ajan vain tuulee ja tuulee... Miksi kissa, jolle syötät kuolleita kaloja, katsoo sinua päivä päivältä epäluuloisempana...

    Siksi,
    kun olemme aiheut...PAM PAM (kamalaa kähinää) (räjähdyksenääniä) (taas PAM PAM)

    ... koska ihmisistähän on kyse. Mitä me täällä tehdään.

    (tällä saatanan yksinäisellä planeetalla. joka jatkaa matkaansa maailmankaikkeudessa joka ei ole mitään muuta kuin mustaa ja mustaa ja mustaa vaan. niin kauas kun kukaan näkee)

    VastaaPoista
  26. Kerran... muistan, kun saunottiin Hyrynsalmella - minä, Veijalaisen Markku, Hammarbergin Antti ja Juha, niin kehuskeltiin merimiesjutuilla, siinä. Pojat jäivät toiseksi vaikka olivatkin käyneet Hampurissa, ämmiä veivaamassa, mutta kun minä olinkin käynyt Riiossa asti. Niitä vitutti. Aika suunnattomasti. Ja sen takia Vainio veistikin että "ai, tonkos takia sulla onkin noin piäni?".Heh heh, he nauroivat. Minä sanoin siihen että "merta kun seilaa niin tauti iskee, yössä tropiikin, ennemmin tai myöhemmin"... Junnu juoksi kamalaa vauhtia saunasta keittiöön ja alkoi kirjoittaa tekstiä. En minä tiennyt mitä. Mutta myöhemmin...

    http://www.youtube.com/watch?v=dbZsu9-MvwE&list=PL10331ADD2F802E84

    kuulin. - Ps. Antoi se mulle rojailiteetteja kahden tuopin verran, kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs olen saunonut eduskunnan ylikirjastonhoitajan seurassa, ts. hän oli täällä mökillä, sillä edellisellä torpalla, käymässä vaimonsa ja poikansa kanssa. Poika oli mennyt juuri naimisiin ja oli vaimonsa kanssa kahden löylyissä. Viipyivät kauan, ja ylikirjastonhoitaja alkoi hermostua, että mitäs ne siellä näin kauan kehtaavat olla.. Meitä muita vähän nauratti.

      Jaa niin, onhan meillä muitakin hienoja ihmisiä käynyt. En kai ole vielä kertonutkaan, että tämän mökin pöydän ääressä ja tanhualla ovat istuneet Nadja Pyykkö ja Arto Melleri. Hähää. Siitäs saitte. Paremmaksi ette kyllä pistä kukaan. Paitsi tietenkin Mikis Junnuineen.

      Poista
    2. Siinä vaiheessa kun - tää on kyllä ihan Junnua - kun "huorat antaa rahat takas" kun niitä panee, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Toisaalta... miksei. Mä muistan kun olin Santoksessa, se oli hotellihuone jossa oli parveke, ja multa oli tupakat loppu... Mää annoin Marialle saamarin ison setelin - koska mulla ei ollut muuta rahaa - ja se lähti ulos, sanoi mulle että "hei". Odotin häntä. Aika kauan. Välillä kävin parvekkeella ja hengitin subtrooppista ilmaa; mutta kun ne koko ajan ammusekeli, en minä siellä viihtynyt. Sitten Maria tuli, syli täynnä tupakka-askeja, ja mansikoita... Ja, sen jälkeen kun hän oli syöttänyt mahani mansikoita pullolleen, , peso pesolta, laski vaihtorahat pöydänkulmalle. Ja hymyili... voi jumalauta... mulle kamalan nätisti. Popsimme niitä mansikoita, hän kopautti minua olkapäähän ja tahtoi että lasken vaihtorahat. Olihan siinä, mielestäni, aikaa paljon rahaa. Sille ei ollut minulle mitään merkitystä. Naimme. ..

      Poista
  27. Ihmisistä, etenkin heidän kuoltuaan, sanotaan aina jotain kaunista. On omat nekrofiilit jotka keräävät heidän (noiden kuolleiden) viimeiset sanat... yms:sta. Joku sanoo "mer licht", joku toinen taas "minä elän".
    Mikäs siinä.
    Minä, kun minut meinattiin tappaa Buenos Airesissa, ajattelin että "älä viitti, voi vittu". No, ei se sitten mua tappanutkaan. Mutta jos olisi, mun viimeiset sanani oli siis olleet "älä viitti, voi vittu.

    VastaaPoista
  28. Kannattaa muuten lukea kirjoja, etenkin ruotsinkielisiä, niistä oppii miten suomenkieltä ei´. Bellman se vaan laulelee. Minä olen käynyt siinä linnassa missä Hamlet käveli, Kronborgissa, se on Danmarkissa, ei siinä mitään kummalista ole.

    Kummallisinta tietysti on mitä me itse olemme. (Voihan hattu!)

    Ps. Vanhassa Jokelassa, piru vie, en tiennyt missä olen. Niinpä kysyin ensimmäiseltä neitsykäiseltä, jonka näin, että "anteeksi, mikähän päivä tänään on?" Hän sanoi jotain niin kummallista että ihmettelin, 16/17,270+09. Oon siis Joensuussa... Menin takaisin hotellihuoneeseeni ja rupesin nukkumaan.

    VastaaPoista
  29. Hei, jos teiltä katoaa kommentti taivaan tuuliin ja tulee virheilmoitus Service Unavailable, niin älkää vaipuko epätoivoon. Kommenttinne ei ole kadonnut. Kun kiihtymättä ja rauhalllisesti nyt painatte Päivitä-nappulasta - simsalabim - kommentti ilmaantuu näkyviin.

    VastaaPoista
  30. Voi olla mahdollista, että kommenttiosasto vittuilee nyt siksi, että sen kiintiö alkaa olla täynnä, yli 70 000 kommenttia. Muuta selitystä en keksi tähän ärsyttävään ilmiöön, jossa kommentoijia koetellaan raskaalla kädellä. Pitäisi ehkä perustaa Iines 3 -blogi

    VastaaPoista
  31. Tuo paarmakappale oli hauska, enpä muista ennen kuunnelleeni.

    Luultavasti googlella on taas joku isompi remontti meneillään, eivätkä remonttimiehet muista laittaa kaikkia ovia kiinni. You Tuben joissain toiminnoissa on ainakin ollut muutoksia. Lähettämiäni kännykkäviestejä on aina mennyt bittitaivaaseen huomattavan paljon. Sattaa mobiilikäytön räjähdysmäinen lisääntyminen tietysti rasittaa googlen tehtaan vanhoja koneita.

    VastaaPoista
  32. Valittamisesta en tykkää. Se ei mihkään johda. (Pitää tehdä jotain jos haluaa muutosta. Eikä valittaa.) Voi voi voi voi, ihmiset sanovat kun valittavat. Ei se mihkään johda. (Pitää tehdä jotain jos haluaa muutosta. Eikä valittaa.) Voi voi voi voi, ihmiset sanovat kun valittavat. Ei se mihkään johda. Pitää... hetkinen, jouduin kehäpäätelmään. SESAM AUKENE, HALUAN ULOS! Itsekseen saa miettiä mitä lystää, takapuolisia avoliittoja vaikka, tai miks' naisilla on niin kamalasti kenkiä? (Eli kaloseja.) No jaa, myönnetään sen verran että annetaan heillä olla piikkarit. Ne kun tekee naisista vähän pitempiä kun ne yleensä ovat vähän lyhyempiä. Mutta ei sitäkään pidä yleistää... Jos mää ja Irina Press - siihen aikaan kun se vielä heitteli kuulaa - oltaisi tapeltu, niin varmaan olisin saanut turpiini. Minulla on yhdet kengät, molempiin jalkoihini, ei kun kahdet. Toisilla kävelen päivittäin keskimäärin 7 kilometriä; tykkään Nomadi-elämästä. Ne ovat kivat kengät vaikka ovatkin aika vanhat, jo. Välillä ne irvistelevät... ehkä kävelen liian lujaa? tai liian hiljaa? em minä osaa kenkieni kanssa jutella. (piru vie) - Toisia kenkiä käytän kun käyn tanssimassa. (Viimeksi kävin Hykkilän lavalla, elokuussa. Vuosi oli silloin 1969. Tai saattoi se olla 1970:kin. )

    Ps. Kyllä naiset ovat... tätä olen monta kertaa itekseni miettinyt kun ole ollut vintillä ja lukenut siellä Biltema-lehti, että... omituisia. (Kummallisia pakkauksia, an Sich?)

    VastaaPoista
  33. Huomaan - miksen en sitä huomaisi? - että kiroilen nässä kommenteissani kamalasti. Oikeassa elämässä en kiroile, paljoakaan. Mää oon lukenut Simo Penttilästä - hän oli töissä Uudessa Suomessa, joku pomo - joka kirjoitti näitä "Herra ja Ylhäisyys" kirjoja. Jotka on niin täynnä koukeroisia ja kauniita virkkeitä ettei ole tosikaan. Jos niistä etsii kirosanoja, ei löydä. (Pitää lainata joku muu kirja.) Uuden Suomen tomituksessa - oliko Hän nyt toimitussihteeri, joku kumminkin - niin siellä sen joka toinen sana oli kirosana. - Ei millään pahalla, Hän ilmaisi itseään sillä tavalla.

    Hiano miäs.

    Ps. Ja jokainenhan teistä tietää, vaikka ei tietäisikään, että parhaimmat koomikot siviilielämässä ovat juroja. Heistä ei, edes tongeilla, kotioloissa saa revityksi yhtäkään vitsäi. J.n.e. J.n.e. Ja yks syy, tämä on taas toista asiaa mutta yhtä totta, että kaikkein ujoimmat ihmiset hakeutuvat teatteriammattilaisiksi... (Tunnen ihmisiä. Itseäni en tunne. Siksi minusta ei olekaan kirjailijaksi. - Hyvä käräjäoikeuden tuomari minusta olisi tullut. - Ja tätä en sano pöyhkeyttäni, vaan siksi, että se tosiasia.)

    (suosionosoituksia) (lisää suosionosoituksia) (jatkuvia suosionosoituksi) (jotka puhkeavat kättentapusten myrskyksi, kuin joku salaperäinen kukka, esimerkiksi orkidea, joka harvoin puhkeaa...)

    Kiitos!

    VastaaPoista
  34. Kyllä kestää. Minun on vaan hankala kommentoida, kun en oikein voi edes lukea tekstiä, teksti huimaa ja vilistää silmissä, on niin kamala asentohuimaus-niskajumi päällä. Olen rehkinyt liikaa lapiohommissa ja viimeinen niitti oli se työtuolin hajottaminen osiin - edelleen viitenätoista osana. Niskoilleni ei sovi pään kallistelu samalla kun nostelen painavia juttuja.

    Olen lähdössä hierojalle naapurikylään. Lääkäri määräsi lihasrelaksantteja ja vahvaa Buranaa, mutta minähän en semmoisia pysty syömään tai hajotan vessanpöntön. Luotan enemmän lepoon ja sopivaan asentojumppaan.

    VastaaPoista
  35. Vai ei kestä?

    No, hae sitten Apteekista Virgiinia. Ei kun Viagraa.

    Ps. Muuten ymmärrän sinua hyvin. Minäkin välillä, ennen kun täytin 65 v., olin kestämätön.

    Aikoinaan, kun olin nuorempi kuin nykyisin, kestin ainakin 7 schlaakia. (Monet tyttöystäväni eivät, heiltä kuivui limakalvot, he juoksivat kiljuen minua pakoon, parvekkeelle. Mutta koska jo silloin asuin 5.ssä kerroksessa, he eivät hypänneet alas.) Harmi.

    Ps. Ikinä en ole ketään naista raiskannut. (ja nämä limakalvotkin muistin Mummi muulta... piru vie.) Kamalan moni nainen on minut raiskannut, jos alkaa ajatella asioita takaisinpäin. Mutta, ketääpä sekään hyödyntää? (jotain norjalaista perhoskeräilijää, ehkä, en usko että muita.)

    Minusta naiset, jotka tulevat minua niin lähelle, että alkavat käpelöidä mua, ovat minusta niitä Mukavampia naisia.Mitä nyt yleensä on!


    Kröhöm, kröhönmmn. (Seuraavaksi tietysti voimme keskittyä kirjallisuuteen. Tai seitsemään sisraukseen, tai Timoon Aaapoon Juhaniin ja Eeroon, jotka kaipaavat Moskovaan... Moskva, niin kaukana ja yksin. Moskva...







    (Paitsi nuorempana kyllä, mikä ei tietenkään kiinnosta ketää muita - paitsi sen aikaisia kummaneitä, joista noin 45% makaa jo haudassa - että... Mihinkä nyt jäi kään? Ai niin, paneskeluun. - No, kyllä sitä nuorempana, yöss kuin yössä, vaikka kesäyössä, sellaiset 7 kertaa pani. Ettekö usko? (Em minäkään. 7 on valehtelijoiden luku.No... kyllä minä kaksi kertaa kummin tökin. Valahtelematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tuo viimeinen sulkumerkeillä kirjattu "aine" on harjoitusaine. Ei ollut tarkoittettu julkisuuteen.. Tiedäthän sinä Iines, opettajatar, että yhtä julkaistavaa ainekirjoitusta kohti pitää kirjoittaa 99 ainekirjoitusta, joita ei julkaista.

      Ja hyvä niin.

      Olen Sinun ystäväsi, Amenn.

      Poista
    2. Vaan mennäkseni asiaan, tiesitkö, että mies voi saada saman vedon aikana vain yhden origamin, kun nainen taas voi saada vaikka kolme peräkkäin. Arvaapas, hiiruseni, kummalla on hauskempaa.
      Nyt lähden hierottavaksi naapurikylille.

      Poista
    3. Kyllä me tiedämme. Ikävä kyllä.

      Poista
    4. Hannu Salama sanoi sen näin:

      "Kun heinänkorrella kutittaa varpaitten välia, arvaa kumpaa kutittaa enemmän?"

      Poista
  36. origameista (?) en tiedä mitään. orgameista kyllä. naiset joitten kanssa olen ollut, ei niitä kovin montaa ollut, muutama tuhat, niin 99 % niistä - tai siis heistä - ovat vaatineet ejukulaationi jälkeen että "hei, otetaan uusiksi"...

    Minä aina touteutan naisten toiveeet? Miksen muka en?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini - joka oli kummallisen fiksu ihminen - aikoinaan sanoi, olin silloin 12 -v, kun hän katseli meitä poikia (4 kpl), itse synnyttämiään, että "teille tulee vielä joskus hankaluuksia naisten. kun teillä ei ole siskoksia".

      Voi, miten kaukonäköinen hän oli!

      Poista
    2. korjaan "naisten kanssa"...

      Poista
    3. Tai minkäs takia minä mitään korjaan? Elämä on, mitä on, ja yleensä se on sitä sun tätää. Ei se korjaamisesta parannu. Ei Takuulla!

      Poista
    4. Siis en tarkoittanut mitään uusintoja toki, vaan yhden vedon aikaista origamitoimintaa, jossa mies juhlii yhden kerran, nainen ehkä montakin. Sillä tavalla hauska juttu.

      Poista
    5. Yhdyn sinuun. Ja mielipiteisiisi, auch. (Tuo viimeinen sana on muuten saksankieltä. Joka tarkoittaa... en nyt muista mitä. Mutta jos minun pitäisi suomentaa se, suomentaisin sen "oi, beibi, beibikäiseni". (Tai sitten että "myöskin".)

      Poista
  37. ... heh, heh ... nyt kompastuin omaan nokkeluuteeni.

    "orgasmismeista" meitsin piti puhua. Eikä siis "orgameista". (Freud se siis taas tässäkin iski oman haarukkansa tähänkin pivoon. Äläkä muuta sano!) - t. mikis

    VastaaPoista
  38. Minulla on jossain Unskin, eli Simo Penttilän kirjassa hänen luultavasti omatekemänsä nimikirjoitus. Estoisella pienen pienellä pikkutytön käsisalalla kirjoitettu: Uuno Hirvonen.

    Penttilää arvostetaan aivan liian vähän, hän on ehkä tärkein kirjailijoistamme. Paljon tärkeämpi kuin Mika Waltari, jonka viihdekirjat ovat paremmin kestäneet aikaa, ne ovat niin hyvää viihdettä, että jotkut meistä vanhemmista kansalaisista lukevat niitä edelleen. Waltari kirjoitti muinaisesta Egyptistä kuin se olisi ollut maalaisliiton puoluekokous 30-luvulla. Historoitsijatkin ylistivät: "Ihan hyvin ois voinu olla!" Ja Karvajalkaan Miika osasi kopioida Don Quijoitesta elämään jääneen asetelman viisaasta, joka oikeasti on tyhmä ja tyhmästä, joka oikeasti on viisas.

    Mutta Penttilästä. Hänen merkittävyytensä on siinä, että häneltä ovat peräisin käsityksemme suomalaisuudesta ja käsityksemme ulkomaalaisuudesta. Kun ne onnettomat luihu-otsat roistot pilaavat asiat, niin paikalle astuu jämerä, oikeudenmukainen, laajalti arvostettu komea hurmuri: Punavyö tai kenraaliluutnantti TJA Heikkilä. Penttilä osasi seikkaperäisesti kuvailla myös mestitsien ja muiden puoliveristen ominaisuudet verrattuna esimerkiksi neekereihin ja valkoisiin. Hirvonen itse ei tiettävästi koskaan uskaltanut poistua Uuden Suomen toimituksesta, koska kengät olisivat saattaneet likaantua tai perperi mennä ruttuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä unohda Topeliusta. Välskärin kertomusten kuvaus jesuiitasta johtaisi nykyisen vihalain aikana tuomioon.

      Muuten olen samaa mieltä Simo Penttilästä. Punavyö muuten ei ollut suomalainen, mutta hänen kaksi kaveriaan olivat.

      Poista
    2. Punavöiden lukukokemukset minulla on lapsuudesta eikä minulla itselläni ole yhtään, sillä muistikuvani heitti.TJA Heikkilä-kirjoista minulla on varmaan melkein kaikki, jostain syystä niitä hyvin nuorena keräilin.

      Poista
    3. Penttilästä ei puhuttu mainintaa lukuunottamatta yliopistolla, Waltarista paasattiin sitä enemmän. Minä olen jonkun Penttilän nuoruudessani lukenut, mutta ei se tainnut tyttöihin purra. Tuohon aikaan sukupuolierot lukemisessakin oilivat aika isot.

      Poista
  39. Olen samaa mieltä kuin yllä mainitut kaksi golleegani. (meniköhän tämäkään sana oikein, siis kirjoitettuna?) T J A E T C (ja niin edelleen) oli upseeri ja herrasmies. Pikkupoikana kun häntä sängyssä luin, vaikka äiti oli sanonut että ei yöllä saa lukea, "sun menee sun silmäs pilalle", niinsiitä huolimatta minä luin... ja kun TJA sai taas uuden naisen - vaikka en minä oikein tiennyt mitä se niillä teki? - niin mun toinen käteni, se joka ei pidellyt kirjaa, pujahti peiton alle ja...alkoi touhuamaan.

    Tuo, mitä Riku sanoo Waltarista, on kyllä parasta mitä olen kuullut!

    Tai äsken, kun kävelin ulkona, yks sorsa sanoi minulle "MORO MIKKO". Uskotteko, että säikähdin? Ai ette?! Kyllä minä säikähdin! Hyvä ettei tullut pökäleet pöksyihin. - Jos , tämä on ihan teoreettinen esimerkk,i, jos... siis teorissa... joku nainen, tai muuten vaan nyhphi, huutaisi minulle sorsan äänellä että "MIKKO, TULEPPAS SYÖMÄÄN", niin en varmaan menis! Alkaisin dietille.

    Kyllä on sorsaäidillä ruma ääni. Luulis että sen lapsia hävettää.. Tai en minä lintuja tunne. Ne vaan lentelee, ilman käsiä. Hyönteisillä on neljä jalkaa ja kaksi kättä. Tai jos niitä katsoo toisesta päästä, niillä on kaksi jalkaa ja neljä kättä. Ps. Aika monet niistäkin kyllä lentelee. Se täytyy sanoa. Esimerkiksi koppikset heittävät kitiinikuorensa sivuun, kuin jonkun urheiluauton ovet, ja suoristavat ne ryppyiset lenninsiipensä... ja taas mennään kuin nykäsen masa!

    Kyllä Elämässä on kukkuroillaan paradokseja!

    VastaaPoista
  40. Innostuin edelleen kulttuurihistoriasta ja päätin lähteä vähän kävelylle ja tuulia haistelemaan, asioita syvemmin pohtimaan. Rentona lomalaisena aloin äkkiä ihmettelemään, paljonko kello on. Astuin sisään paikalliseen liikkeeseen, mutta kelloa en siellä havainnoinnut. Huomasin, että sattumoisin kyseessä oli Alko. Päätin suhtautua sattuman eteeni tuomaan kokemukseen kuin taidenäyttelyyn. Huomasin astuneeni varsinaiseen ajatusten aarreaittaan. Viinejä kuvailemassa oli niin hienoja sanoja, etten kaikkia niitä edes ennestään tuntenut, puhumattakaan että niistä olisin ymmärtänyt.. Viipyilevä, toffeinen, puolimakea, kipakka, mutasammakkoa muistuttava, hevosen perseen arominen jne. Yhdessäkään ei lukenut: "Libiksen kaltainen kolme litraa, aiheuttaa suuruudenhulluutta ja fiboja!" - Tottakai kulttuuri, eritoten kulttuurihistoria on sydäntäni lähellä, joten lähes umpimähkään otin hyllystä kannatuksen vuoksi kolmen litran pönikän Gato Negroa.

    Sattuma oli edelleen puolellani ja löysin taskustani kirjastosta ostamani kangaskassin, jossa on teksti: "Kirjastosta kestävät eväät". Laitoin uuden havainnekohteeni ja ajatuksellisen innoittajani siihen ja kävelin kotiin odottamaan inspiraatiota. Ketään tuttuja ei tullut vastaan, minulla olisi vastaus ollut valmiina heidän kirjastokassi-uteluihinsa: "Pertlkele, lukeminen kannattaa aina, Dortlka!"

    Ai niin, tämä viini. Enemmän aliendemaista vallankumousromantiikkaa kuin mikään pinochetin kosto tai maamiehen surma, vaikken valmistuksen eettisyydestä ole tietoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielipiteeni viineisät, etenkin näistä raikkaista vuosikertamössöistä, voi lukea Liisun blogista. - Kaikkihan ne, kiitos kokemukseni, maistuvat vähänkäytetyille tampooneille. (Toiset vähän enemmän, toiset vähän vähemmän. - Alkoholi on pahaa.)

      Poista
  41. Oikeasti aika useasti pohtimiani ajatuksia on se, kuinka kirjallisuus ei ole alkanut synkkyydestä ja inhorealismista, vaan komediasta ja tragediasta. Synkkyys ei itsessään ole syvällistä, hauskuus tai komedia ei ole ilman muuta pinnallista. Ovidius teki satiiria jo joskus hevon vehkeen kauan sitten ja kirjallisuutemme perustat ovat humoristi Cervantes ja Shakespeare, joka kirjoitti tragikomedioita.

    Nauraminen on paljon syvällisempi kokemus kuin itkeminen.

    VastaaPoista
  42. Allende kirjoitetaan oikeasti Allende, Salvator Allende. Pinochet kirjoitetaan: Pinoo se.

    Kuoppamäki teki nuorena joitain hienoja kappaleita, kuten tämän, jonka aikaisemminkin olen yleisön pyynnöistä välittämättä tänne linkittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tämän tänne tuonut jo pari kertaa. Kestää se vielä - on tämä niin kaunis laulu - kolmannenkin.

      http://www.youtube.com/watch?v=R4nAbWaJh_Q&list=RDR4nAbWaJh_Q

      Tyylirikko tässä suomalaisessa versiossa on että lauletaan "rautakorkoisista saappaista" ... se hämärtää asiaa. Alkuperäisessä tekstissä puhutaan fasismista.

      Poista
  43. heh, heh, Riku.Olen samaa mieltä. Kirjoja kannattaa aina juo... siis lukea. (Samaa suosittelisin Jörn Donnerillekin. Että lukisi enemmän kuin kirjoittelee).


    Musiikki on kans toinen asia joka jakaa ihmisiä. Enkä minä tarkoita niitä jotka eivät kuuntele musiikkia, vaan niitä, jotka kuuntelevat. Jos jotkut tykkäävät humpasta (PLÄÄH PÄÄP LÄÄH) , niin kyllä se minulle sopii (EIKÄ SOVI, JUMALAUTA), antaa heidän vaan kuunnella jenkkojaan (KAKOLAN KURITUSHUONEESSA, ESIMERKIKSI). Minun musiikimakuni on aika kaikkiruokainen,en usko että se ketään kamalasti vahingoitti, kuin hailla. Sävelletyistä runoista tykkään eri toten. Ja Sochtakovista ja Bachista, siitä Sebastaniasta. Itse soitin aikoinaan rumpuja, en ole siis muusikko. Mutta menen aina hämilleni kun joku soittaa pienoa ammattimaisesti. (Em minä sille mitään mahda!)

    http://www.youtube.com/watch?v=NmAFFt0jZQ4

    Ps. Paitsi aikoinaan, kun siis olin nuori, ei minulle juolahtanut mieleenkään että olisin (mahdolliselle) panemiskumppanilleni (siis jollekin tytölle - koska en ollut niin edistysmielinen, että olisin poikia ruvennut panemaan)) sanonut että "rakastan jazzia". Ei varmaan olis piparkakkulaatikon kansi auennut... Ja mistäkös minä sen tiedän? Tiedänpähän vaan, kunyritin. - Helpommin sai pillua, eli "leikkimökin" verhot heilumaan, kun väitti että tykkää Katri-Helenasta (yäk) ja Tapani Kansasta (yäk). Tai jostain muusta (yäk) kammottavuudesta.

    Sitä oli PAKKO välillä valehdella. (piru vie) (kun jatkuva runkkaaminen rupes kyllästyttää) (piru vie, toisen kerran)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  44. Korjasin tähän 187 kirjoitusvirhettäni, kaikkia en jaksanut.

    Kiitos Mikis Charlie Mingusista, minä en missään nimessä ole mikään musiikin asiantuntija, vaan minulta puuttuu sivistyksestä valtavat alueet, Minguskin. Asiantuntijuuden koen työksi, musiikin kuuntelu on minulle, mitä sanaa käyttäisin, rikastoottori, kestyyttäjä ja jaksuuttaja. Jazz on alue, johon juutuubin aikana pystyy aivan vallan perkeleen hienosti tutustumaan: jumankeet, niiltä on parhaat kokonaiset levyt siellä!

    Minä hiljakkoin kuuntelin yhtä jazzbändiä livenä, olivat ulkoilmassa soittamassa. Tykkäsin ja ostin levynsäkin kympillä. Se levy oli aivan kauheaa paskaa ja sähkökitara, jota ulkoilmakonsertissa ei ollut lainkaan, hallitsi. Roskikseen levyn heitän, kuuntelukokemus oli kamala. Tähän en viitsi edes laittaa, että kyseessä oli yhtye nimeltään Pastiche Meltingspot music.

    Mingus on basistina tietysti loistava, mutta erityisesti tykkään Niillsi-Oskari Örstaa Peettersonista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta on nyt pakko antaa pluspisteitä kielenkäytölle, etenkin sanaston osalta. Erikoisesti tykkään jaksuuttajasta.

      Poista
  45. Donner on kyllä tehnyt ilman epäilystä maailmanhistorian surkeimmat elokuvat ja kirjatkin (yäk. hyi. hyi. Yäk).Olis äijä mennyt nuorena ees töihin, kun suku ei ilmeisesti kantanut. Sitä etolan muoviputki-stondista nauravat variksetkin: "Kraak, kraak, Drlronnelrilla muka seisoo!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmanhistorian huonointa suomalaista kirjaa luen parhaillaan. Olen ällikällä lyöty, miten tuommoinen kieli on mennyt läpi, jota Hilkka Ravilo kirjoittaa Terhissään. Otin teoksen sumeilematta hyllystä, kun muistin, että saman kirjailijan teos (Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun..) on olut Finlandia-ehdokkaanakin. Hirveää, hirveää, kamalaa kieltä!

      Nainen on pannut savolaiset ja karjalaiset henkilönsä puhumaan Lohjan seudun murretta - muka - muutettuaan heidät sinne. Ei Lohjalla puhuta Rauman murretta, jota ihmiset vetävät täysillä. Kaikki verbit ovat kummallisessa konditionaalissa (-isi-muoto), vaikka ne eivät ole konditionaaliksi tarkoitettuja, vaan tavallisia perusmuodon eri aikamuotoja eri persoonissa. En taida pystyä lukemaan opusta lukemaan, niin taitamatonta kieli on. Nykyään julkaistaan vaikka mitä! Tämäkin kustantamo on jokin Myllyaho tms. Teos ei vaikuta silti omakustanteelta.

      Poista
  46. Tästä te voitte sanoa, ettette tykkää, tai muuten ahistaa. Voitte sanoa myös, että tykkäätte. Voitte sanoa myös: "juntantutaa, mulla tekee hutaa!" - Tai ihan mitä vain.

    Sanomisistanne huolimatta ja niistä välittämättä, hänessä on bluesin, jazzin, rockin, iskelmän perusta. Robert ei ollut kovin hyvä maantiedossa, Mississipin alhoissa sitä ei ehkä opetettu. Hienosti hän silti laulaa unelmiensa Kaliforniasta, suloisesta kodista Chigacossa. Paljon paremmin kuin korjatuissa sanoissa tekivät Blues Brothers.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole kovin hyvä maantiedossa, vaikka Riihimäellä olenkin joskus käynyt. Chigaco kirjoitetaan Chicago ja siellä oli menoa ja melskettä, fibaa ja vilskettä.

      Poista
    2. Veikkaan, että linkissä on neekerijatsia...

      Eikö kukaan tykkää valkoihoisten laulamista ooppera-aarioista?

      Poista
    3. Ei olekaan, vaan oikein mainio neekerdsäss.

      Ja jos totta puhutaan, koloratuurisopraano särkee korvani.

      Poista
    4. Kun mennään bluesiin, mennään musiikin sisälle. Aivan ihana kipale Sweet Home Chicago.

      (mua rupee itkettää)

      Poista
    5. Robert oli hieno mies. Pukeutui paremmin kuin kenenkään tiedettiin ja oli kunniaksi kaikille tyyliniekoille, vaikka kouluja ei olut käynyt lainkaan. Jotkut väittävät, että lukea olisi osannut, jotkut sen jyrkästi kiistivät. - Paskat näistä: äijä oli lahjakkaampi kuin minä tai sinä. Ja sai enemmän aikaan kuin me kaikki yhteensä.

      Poista
  47. Juomistani minä olen miettinyt. Ai, minkä takia. No, muuten vaan. Kerran mulle yks mun työkaveri, kamalan älykäs ihminen mutta kova juoppo - meikäisenkin mittatikulla mitattuna - sanoi mulle "mikko, jos mä oon pitemmän aikaa juomatta, esimerkiksi neljä vuorokautta, minuun kasaantuu niin kamalasti energiaa että en mä tiedä mitä mä tekisin..." Esa. Hän on ainoa ihminen jonka kanssa olen keskustellut Joycen Odusseuksesta. Ja kemikaaleista. Hän, en minä, tietää kaiken kaikesta. Kun sanoin, että kiiltomatojen valo on 100 % valoa, ei yhtään lämpöenergiaa (hehkulampuissahan tämä on melkein päinvastoin) niin Esa alkoi puhua amerikkalaisten sotilaitten tst-pakkauksista. Joissa on, keksin kokoinen patukka, jonka jos katkaisee, niin siinä on kemiallista valoa...Jossa ei ole lämpöenergiaa. En minä voinut muuta kuin ihmetellä hänen tietovarastoaan, se oli ihan täynnä. Kun minä puhuin Pentti Saarikoskesta, ja aloin siteeraamaan häntä... hän keskeytti minut ja siteerasi itse, loput. Kyllä minä ihmettelin? Mutta kun hän alkoi kertomaan, yksityiskohtaisesti, miten hän Mia Bernerin kanssa saunoi (kun Pentti oli sammunut pukuhhuoneeseen), niin... aloin epäillä hänen juttujaan. - Mutta se vaan tillitti mua niillä isoilla ruskeilla silmillään. Eikä ollut moksiskaan mun epäilyistäni. - No, onneksi alettiin sitten puhua Formula Ykkösistä. Ja se, Esa, analysoi mitä kemikaaleja f-ykkösten autojen bensa pitää sisällään. Ja siitä se siirtyi, kamalan luontevasti, hävittjälentokoneisiin. Häneltä opin - keltäpäs muulta, muka - millaiset alushousut + paita ääntä nopeammin lentävillä lentokonemiehistöillä on. Ne ei, kuulkaas vaan, mitään villa tai cottonia ole. Ei sinnepäinkään!

    Ps. Kerran Esa, kun se oli hermostunut, se otti puolen litran tuopin käteensä ja sanoi "tämä kalja ei mulle kauaa vittuile"...Ja sitten se, kerralla, kulautti sen kitusiinsa.

    VastaaPoista
  48. Jos oikein totta puhutaan, kulttuurihistoriahan on sellaista soppaa, johon hitsoroitsija (täm.ol.oik.kirj./kirj.huom.) kehtaa pistää sekametelisoppaan ihan mitä vaan, Mikki Hiirestä Einsteiniin tai Eisensteiniin.

    Kemppologia on sellaista vanhan miehen epätoivoista yritystä saattaa itseään historian ajan juoksuun. Nuorena ei taistolaisille uskaltanut puhua eikä pukahtaa, puhumattakaan, että ilkeillyt olisi. Nykyään uskaltaa ihan mitä vaan, kunhan se on standardia ja suurelle yleisölle mieleen. Kas, siinä kotoinen kulttuurihistoria.

    VastaaPoista
  49. Minä en koskaan ole kääntänyt takkiani. (Takki on kääntänyt minua.)

    Aina, kun puhutaan paskaa taistolaisista (minä en koskaan ole ollut sinisalolainen) niin unohdetaan, mitä U.S.A. silloin oli. Ja Vietnamin sota.

    Ps. Kyllä USA edelleenkin on se demokratia joka eniten tappaa ihmisiä, sivullisia siis. (huokaus) Tai toisaalta, kyllä monet muutkin - niin sanotusti vähemmän demokraattiset valtiot - ihmisiä tappaa.

    Mutta, oi miksi oi miksi, siis jenkit? Edelläkävijämaa.

    Ps. Kohta tulee ikävä erästä Adolfia. Jonka sukunimi alkaa H-kirjaimella. (Tämä oli vitsi! tämä oli vitsi! tämä oli vitsi!)

    VastaaPoista
  50. Olet sinä Mikis oikeassa, aina katsotaan johonkin suuntaan.

    Taistolaiset olivat hyvin pieni ja vähämerkitykseninen porukka, johon katseet kiinnitettiin, jottei huomattaisi kepuleiden ja kokoomuslaisten hiipimistä kieli pitkällä kohti stalinin peräaukkoa, joka kieltämättä oli kaikille opportunisteille aika kiihoittava ja tuntoja hivelevä.

    VastaaPoista
  51. Sain tänään sellaisia uutisia, jotka saivat minut hiukan säälimään itseäni. Typerää, tiedän, mutta joskus näinkin.
    Isoisälläni oli tapana tällaisissa tapauksissa avata raamattu ja tökätä sormensa randomisti sivulle. Ja aina kuulemma löytyi lohtu. Minä nappasin pari kertaa youtubea ja löysin sellaista, mitä en ollut koskaan nähnyt. Kuuntelin ja katselin ja sanoin itselleni: VAMOS!.

    https://www.youtube.com/watch?v=m1gKcb7OU8w

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöstä kaikkea elämä on, vaikka laskelmat ja sanotusti tiedekin muuta väittäisivät. Lasketaan myös ihmisten ravintoaineiden saamista, vaikka heillä siitä huolimatta olisi silmin nähden nälkä ja paha olla. Tiede on helvetti, varokaa sitä. Sellainen tiede, jota muka tekevät asiastaan muka vakuuttuneet, kuten Enqvist "minnuu niin vituttaa" ja Valtaoja "mie myyyn kaiken, palajonko maksatte?"

      Poista
    2. Voi voi, kunpa eivät olisi kuitenkaan ihan kurjia uutisia. Hiljakkoin kerroit käyneesi
      lääkärillä.

      Minulla on ollut pari päivää aivan kauhea olo, kuten ylempänä kerroin. Hieronta auttoi heti. Niskat ja hartiat ja jopa rintalihakset - ei varsinaiset vaan yläosa - hiveltiin ja hierottiin taitavasti. Ei haitannut, vaikka nainen puhui koko ajan. Ynähtelin vain sopiviin rakoihin. nyt ei enää tee pahaa ja huimaus on vähentynyt. Suosittelen kaikille lämpimästi hierontaa!

      Poista
    3. Nyt kun luen omaa vastauskommenttiani, en ole varma, mitä sillä tarkoitin. Kolehmaiselle toivon vain hyviä uutisia.

      Poista
    4. Lääkäri luonnehti pikku vaivani hauskasti: "Harva siihen kuolee, mutta moni kuolee sen kanssa." Osaavat nuo pillerinpyörittäjät sanansa valita.
      Arkkua en siis ole vielä tilannut. Sen sijaan lähden tasan viikon kuluttua reilun viikon mittaiselle risteilylle. Hei elämää!

      Katselin minäkin kirjastossa Ravilon tekstiä (seisten, kirjahyllyjen välissä) ja ihmettelin, mitä kumman kehumista tässä on. Laitoin kirjan takaisin hyllyyn kevyesti huokaisten.

      Poista
    5. Olipas mukava kuulla, että kyseessä on pikku vaiva.

      Ravilo näyttää herättävän kovasti vastakaikua kirjablogeissa, mitä tosiaan jään vähän kummastelemaan. Kahdessa lukemassani kirjassa on niin paljon puutoksia, että mielestäni kehut ovat aika liioiteltuja.

      Vaan sen huomaan, että kirjablogistit taitavat pitää tarinoista, joissa on imua, ja sitä kieltämättä Ravilolla on. Yksikin miniä tappaa anoppinsa lipeällä eikä kirja ole dekkari. Minä luin kuitenkin vain nähdäkseni, miten jännite nousee loppua kohti, vaan sehän lässähti ja kuivui kokoon.

      Poista
  52. Toivon Kolehmaiselle hienoja vuorokauden hetkiä, monen monituista päivää, ennen kun aurinko lillalla askee.

    VastaaPoista
  53. lillalla askee = illalla laskee.
    (En minä niin runollinen ihminen ole että alan äkkiä kirjoittaa kymriä.)

    VastaaPoista
  54. On asioita, joihin ihmisellä, ei kellään, ei ole veto -oikeutta.

    VastaaPoista
  55. Ylempänä moitiskelin poikkeuksellisen ankarasti Hilkka Ravilon kirjaa Terhi, lähinnä sen murretekstiä. Kirjailija kuvasi Lohjalle Savosta ja Karjalasta muuttaneita sukuja ja pani heidät kuitenkin puhumaan lounaismurteitten tyyppistä kieltä. Lohjahan sijaitsee Uudellamaalla eikä ole minulle tuttua seutua.

    Asia jäi kuitenkin vaivaamaan, ja otin selvää Lohjan seudun murteesta ja kas! Lohja on poikkeuksellista seutua: siellä puhutaan hieman Turun murteen tyyppistä kieltä. Lohjaltahan ei Turkuun ole kuin rapiat sata kilometriä. Kirjan vahva murretausta tulee siis aidosti puhutusta kielestä.

    Jokin kirjan murteessa kuitenkin tökkii pahasti, kun lähes kaikki verbit esitetään konditionaalin kaltaisina, -is, -isi, isis-muotoisina. Ehkä kyse on vain minun anlysoivasta mielestäni, kun juutun verbeihin ja mietin, mitä muotoja ne ovat. Kun ne irrottaa yhteydestään, muoto voi olla mikä vaan.

    Hämmästyin muutenkin kirjablogistien suitsuttavia arvosteluja Ravilon teoksista. Minusta ne ovat hirmu hajanaisia ja kaipaisivat tiukkaa editointia. Lukemissani kahdessa on kyllä imaisevaa ajankuvausta ja tarinankerrontaa, mutta tarina on levällään ja harhautuu turhaan laajalle.

    VastaaPoista
  56. Kirjoitin pipo kireällä pitkään ja hartaasti suurten tarinoiden älyttömyydestä etenkin musiikkia ja musiikin tekijöitä ajatellen. Valtiomiehistä en siinä paljoa viitsinyt sepustaa, heidän työnsähän on valehdella ja samalla muuttaa viini vedeksi. Onni oli, että blogeri heitti senkin viestin kaukaisella tähdelle, jossa ufoherrat sitä ihmettelevät ja uforouvat talletttavat sen syvälle sydämiinsä.

    Semmoinen tuli mieleeni, kun lounasbaari on pitkään ollut ilman uusia kirjoituksia. Voisitko Iines määrätä minulle uuden kirjan sinne kiittäen kehuttavaksi tai alhaisesti alennettavaksi? Pienen veto-oikeuden määräykssesi pidättäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täten määrään, että Riku kirjoittaa kirjaesittelyn, joka ei koske neekerjatsia eikä neekerien yleisinhimillisiä eikä muitakaan oikeuksia Missisippin osavaltiossa eikä missään muuallakaan. Muutoin valinta olisi vapaa, kuitenkin mielellään semmoinen, jonka edes joku muu olisi lukenut.

      Tätä määräystä vastaan ei voi valittaa eikä omaa auliutta (Ruonansuu: höyliyttä...) kannata katua.

      Jäämme siis ilolla odottamaan kirjan nimeämistä, jossa puuhassa muutkin voivat mieluusti avustaa. Mistä haluttaisiin siis keskustella Einesbaarin puolella?

      Poista
  57. http://www.youtube.com/watch?v=L0ohrcrCEb4

    VastaaPoista
  58. Tänään tulee Teemalta klo 20,30 fantastinen animaatio Neiti Tärkeä ja Uraputki. Voi sen katsoa yle.fi Areenaltakin jollei lähetysaika sovi. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Anonyymi. Ja ylemmälle hauskasta linkistä!

      Upea hellesunnuntai. Lisää tämmöistä!

      Vähän harmittaa, kun kuvasin teitä varten yhden videon, jossa selostin mökkiä ja näytin paikkoja, annoin vähän ääninäytettä. Kun sitten latasin sen nettiin, se olikin ylösalaisin, lattia kattona ja katto lattiana. En osaa kääntää sitä!

      Poista
    2. Laita nyt kuitenkin, minä käännän näytön väärinpäin.

      Poista
    3. Kokeilen uudelleen! Eli kännykällä kun kuvaa videota, kännyn tulee olla vaakasuorassa ja nauhoita-painiketta painetaan oikeassa kohtaa. Näin luulin tehneeni. mutta tukevasti se oli väärinpäin, ja pysyi.

      Poista
  59. Hei ystävät,

    pitkästä aikaa! :)

    En ole lukenut Kuunkuiskeen viimeisimpiä tekstejä, mutta jospa muistetaan että kirjoitukset netissä on vaan kirjaimia, näin netissä. Voi tulla väärinymmärryksiä. :)

    Itse Iineksen kirjoitukseen, ja sanomiin: ihana palata takaisin tämmöisiin 120-lukuihin, joissa joillankin on monta asiaa. :)

    - Asiaan:Minulla on epäpätevänä erityisopena tärkeää se, että sait mansikkasi ostettua. Sait hommasi hoidettua, ja siis henkilöltä. Jos edes oli erityisisoppilas. -Siis jotkuthan nuoret leikkii vähän höhlää,

    - Anteeksi kun sanon suoraan: ei kaikki nuoret pärjää myyjinä, tai varastotyöläisinä. Molemmissa hommissa pitää olla hahmotustajua, joïllain on, joillain ei. Mihin ne muut päätyy? Miksei kaikki muut saa yrittää, vaikka kesätorilla, ja miksei me auteta, hyvinä asiakkaina?

    Tarkoititko sanoa että laskutaidottomat eivät saisi myydä mansikoita. Sanon vaan: jos näen että joku on hämillään, asia kuin asia, kerron sen hienovaraisesti heti, ja hoidan asian pois.. - Nöyryyttäminen ei ole mun juttu.

    Aina ei ole pakko olla oikeassa, eikä varsinkaan kesätorilla, voi vain nätisti antaa oikean työn tekijälle rahan. - Ja pyytää oikean omansa takaisin. Toimii.

    Char

    P.S. Kesäkukkia kaikille ystäville :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunkuiskeen tekstit ovat olleet viime aikoina - kuten aiemminkin - hyviä ja reippaita, kaunistelemattomia, tosia ja perusteltuja. Nyt puhuttiin seksistä jokunen keskustelu taaksepäin. Keskustelu oli hieno, ja naiset olivat siinä etulinjassa, mistä miesväki tykkäsi.

      Nuoret myivät omia mansikoitaan, tai siis ehkä vanhempiensa. En tarkoittanut sanoa, etteivät nuoret saisi myydä mansikoita, se ei tullut edes mieleen, ja maininta nöyryydestä on minusta vähän tarpeeton, Char. Minusta ihmiset ovat samanarvoisia kaikkialla, kaikissa tilanteissa.

      Toivon vain, ettei kukaan petkuta heitä. Toisaalta nostan hattua tytön luottamukselle, kun hän selvästi uskoi heti, kun laskin ääneen summat. Olen keskittyänyt kaikki mansikkaostoni heille, vaikka käyn isoillakin toreilla lähikaupungeissa. Tykkään heistä, ja siksi kirjoitinkin heistä.

      Poista
  60. Kokeilkaa tee kännykkää miten haluatte...

    Hyvää yötä koko porukalle!

    VastaaPoista
  61. Sanonpa ennen kuin luen tarkemmin Charin kommentin sen, että olen tässä koettanut synnyttää teille videota, jossa puhun tällä vaivaisella äänelläni jotakin. Nyt olisi muuten kelpoisa video, mutta se heiluu kuin horkkatautinen - kännykällä kuvattu enkä ole ennen videoinut, vaikka valokuvaan hartaudella.

    Koetin syöttää kuitenkin sen horkkatautisen raportin teille tähän blogiin, mutta Google ei ota sitä, ei sitten millään. Minusta olisi hauska antaa välillä extemore puheraportteja, vaikka ääneni ei ole kunnossa. Saan ehkä opastusta jonkin ajan kuluttua, joten jätän sen toistaiseksi, ellen itse keksi vastausta, miksi Google vittuilee. Nyt luen tarkemmin Charin kommentin.

    VastaaPoista
  62. Torikauppiaiden joukossa on aina joskus henkilöitä, jotka "vahingossa" antavat väärin takaisin tai punnitsevat omaksi edukseen.
    Tänään ostin torilta litran mansikoita ja maksoin kahdellakympillä. nainen hymyili kauniisti ja antoi kympistä takaisin. Kaikki kävi niin vikkelästi, etten oikein usko sattumaan.
    Minä katsoin niitä kolikoita ja sanoin, että onpas sinulla kaunis hymy. Nainen lehahti punaiseksi. Jatkoin, että kohta hymyilen minäkin, kun saan vielä sen kympinkin takaisin.
    Keitetty rapu olisi ollut valkonaama myyjän punastuksen rinnalla. Hän meni punaiseksi kaulaa myöten ja antoi - jälleen hyvin vikkelästi sen kympin minulle. No sitten hymyilin minäkin kauniisti, sanoin näkemiin ja toivotin vielä hyvää hellepäivän jatkoa.
    Haluan nyt kysyä näiden sivujen psykologimestarilta Charilta, toiminko oikein, vai tylytinkö? Huomautan vielä, että myyjä ei ollut mikään erityisoppilas, vaan tuollainen kolmikymppinen rehevä nainen. Kun vilkaisin taakseni muutaman metrin päästä huomasin, että naisen posket punoittivat yhä. Olen jo niin vanha ja ruma, että en usko punoituksen johtuneen charmistani.
    Samalla torilla myi vielä viime kesänä perunoita muuan miekkonen, joka oli käsittämättömän tyly ja hymytön. Vanhana salapoliisina asetuin kerran hyviin aemiin hänen katoksensa kulmaan ja huomasin, että äijä punnitsi väärin lähes jokaiselle ostajalle. Kun asiakas tilasi kaksi kiloa, äijä pani pussiin 1,5 kiloa, pani pussin vaaálle ja auttoi hiukan sormellaan. Varmaan joku huomasi vilpin, mutta ei uskaltanut reagoida tuolle ärripurrille. Äijä oli vielä iso kuin perkele ja ruma kuin synti.

    Älä anna periksi, Iines! Olisi todella hauska kuulla äänesi.

    VastaaPoista
  63. Ennen vanhaanhaan esimerkiksi torimyyjien perunakapat tarkistettiin valtion toimesta, eli ne merkittiin leimalla virallisesti hyväksytyiksi kapoiksi.

    Itsestäni tuntuu, että torimyyjät panevat nykyään kourallisen vielä kukkuramitan päälle, ainakin vaikutelma on tämä - paitsi siikliperunanmyyjät. Pussillinen on aina aika pieni kun ottaa llitran pari.. Mutta tuon peukalon pitämisen vaa'alla olen minäkin kuullut.

    Hauskasta en tiedä, sillä arvelen, että joku voi kokea kuulemisen myös toisin, sillä puhe kulkee välillä vaikeasti, mutta kulkee kuitenkin. Kukaan ei ole pitänytt vielä vammaisena, sillä minulla on tarve esimerkiksi lääkärissä käydessäni mainita puhesairaudestani, jottei lääkäri diagnosoi hankalaa puhettani jostain akuutista johtuvaksi. Mutta siis tutkin tuota videoasiaa, sillä raportin teko oli hauskaa. Tykkään selostaa, puhua ja paasata, sillä haluan myös viihdyttää ihmisiä.

    VastaaPoista
  64. "Tykkään selostaa, puhua ja paasata, sillä haluan myös viihdyttää ihmisiä."

    Tämämkyllä näkyy ja kuuluu – vuodesta 2006 alkaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi, kenttähän on auki kaikille. Olisi perin ikävää, jos sana ei näkyisi eikä kukaan kuulisi. Ei blogin tarkoitus kai ole olla salainen päiväkirja.

      Poista
  65. Iines, en kyllä luullutkaan että ärvisit nuorta joka ei ihan osaa vielä kaikkea. Aikaa, ystävällisyyttä, kyä se lähtee opittukin osumaan.

    Olen vieläkin ihan vaiheessa muuton kanssa - mutta sain kiipeiltyä ja purettua Uwe Krögerin levyn. Uwe oli Kuolema siinä aikoinaan Itävallassa tunnetussa Elisabeth-musikaalissa. Siitä opin kieliopin. - Ja oli se Uwe Upea!!!

    Harhaudun taas ties mun minne, mutte itte opin kielen - siis kieliopin - sanoitusten kautta. Olen aina oppinut kielen musiikin kautta. Englannin vanhoista jenkkimusikaaleista, mutta saksa tökki pitkään.

    No Elisabet teki sen lopulta helpoksi, niin oli karismaattinen se Kuolema!

    Pikkulikat kuulemma heitteli nalleja. - 0pe selitti meille mikä on homo, ja mikä on säätila - pieni ääntämysero. Ja mikä on sama mekko, ja toisaalta samanlainen mekko.- Uwe siis on tietääkseni avoimesti homo. Mekot ei liity tähän mitenkään, oli enemmän kuin riittävän maskuliininen minulle. - Mutta maikka siis selitti ääntämys- ja vivahde-eroja meille. :)

    Olin Uween lätkässä (se on vielä ope!) - Karisma on karismaa, en ees tiedä haluanko mitään muuta kuin ihailla kaukaa semmoisia ihmisiä. Ja onneksi ei tartte ees miettiä, itte en heitä ketään nallella, eli eiköhän kaikki ole ok. :)

    Se Eva-ope vei muuten meidät joulumarkkinoille! Tarjosi herkkuja ja glögit. :)

    Hän kirjoitti vielä kun Hesassa, silloin oli isä jo niin kipeä että en vastannut. - Ja Eva oli siis superope. Olin sen kurssin alkukokeen jälkeen menossa samaan luokkaan poikakaverin kanssa, ja se Eva piti mulle ja meille puhuttelun. Että joko vedän täysiä kymppejä liian helposti Vladan kanssa samassa luokassa, tai oikeasti opin jotain.

    No, jäin siihen sikavaikeaan luokkaan. Ei ollut yhtään kivaa olla aina kaikkein huonoin, aina. - Huom. siis olin elänyt Mary Marckin Evan kouluvuosia tai Annaa aikuisena muutaman kuukauden siihen asti. En ollutkaan nörtti rillipää, oli rillit, juu, mutta mun pöydällä istui ihq-pojat, ja mua pyydettiin kaakaolle tunnin jälkeen - ja Wienin kaakaot... mmm... kylminä päivinä rommilla....

    Oli olllut ihana elää tyttökirjoja vähän aikaa! No sitten vaan järki käteen, ja pahnanpohjimmaiseksi fiksujen luokkaan... Kympin tytölle se oli uusi, hyvä kokemus. Mutta aluksi vaikea.

    Kun olin lintsannut (!) pari kertaa, Ope Eva otti mut tunnilla puheeksi. Ei puuttunut pinnaamiseen, mutta sanoi että niinkin pienin tiedoin, verrattuna muuhun luokkaan, pärjään hämmästyttävän hyvin.

    Enää en lintsannut koskaan. Halusinkin näyttää että osaan ja pärjään. - Ja se poikaystävä oli ylpeämpi minusta kuin itte olin, ei ne hyvät miehet vedä meitä alaspäin, ne kannustaa etiäpäin!!

    Ja P.S. Tein töitä läksyjen kanssa kaikki vapaa-ajat (no sunnuntaisin, jos oli vapaata, herkuttelin leivoksilla samalla), muuten puursin yötä myöten (tein tosi pitkiä päiviä, ei ollut työaikoja).

    Loppukokeessa sain luokan parhaat pisteet - kun kovan työn, ja varmaan ennenkaikkea ihanan open ja myös läheisten tuen kanssa pärjäsin paremmin kuin oisin voinut uskoa. No siis ne kaikki kannusti ja patisti mua lukemaan, mutta ittehän sen tein!

    Ja painotan siis vielä- ilman Evaa olisin varmaan vaan haahuillut, istunut kahviloissa tai leikkinyt koulua poikaystävän kaa.

    Yhdenkin aikuisen, tai opettajan, merkitys on huima!

    Nathaleja, ja paljon terveisiä kaikille opettajille! :)

    P.S. Sieltä hikariluokasta sain elinikäisen ystävän, Annen, Belgiasta. Monta vuotta opintojen jälkeen olin hänen häissään, isänsä polvistui ja kiitti ystävyydestäni, ainoa tytär, jne (siis noi gallialaiset :D) - Oikeasti itkettiin molemmat. :)

    Anne on ihana, ja häneltä opin tavan antaa kieloja vappuna, ja kortteja ja kuvia vaihdellaan edelleen.

    Ja P.S. 2 .Ne oikeesti ihanat miehet sitten istuu ja vartoo kunnes pääset hommista, ja vie sut sitten sille kaakaolle. Ja istuu pöydälläkin, jos likka pyytää. Ei niiden takia tartte luopua mistään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi opettajatovereistani, englannin kielen opettaja, vannoi aikoinaan suggestopedian nimeen kielenopetuksessa. Hän jopa piti näytetunnin meille eräässä kokouksessa. Siinä opiskeltiin kieltä jotenkin laulamalla, rytmittämällä. Luulen, että se oppi ei kantanut hedelmää, sillä opettaja oli etevyydestään huolimatta aika pidättyväinen ja etäinen ja näytetuntikin oli hieman kiusallinen. Opiskelijat ovat herkkiä aistimaan, eläytyykö opettaja vai esittääkö hän vain metodia, opetustekniikkaa.

      Olen siis aivan samaa mieltä ja allekirjoitan hartaudella: opettajan merkitys on suuri, ehkä suurin kaikista. Tämä tietenkin pohjaa opettajan tiedolliseen osaamiseen.

      Poista
  66. No voi hyvän tähden teidän kanssanne! Re seksi.

    Keskustelu lienee jo päättynyt tältä erää, mutta tosiaankaan: G-piste-orgasmia, sen enempää kuin vaginaalista tai klitorista orgasmia ei näillä nykytieteellisillä metodeilla voida eritellä.

    Tiedän tämän suomalaiseen lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvana faktana. Ajauduin käymään keskustelua fysioterapeutin kanssa jonka mielestä todellia puutteelliset ja omituiset tutkimukset olivat faktoja jo esim. Englannissa niiden kokeiden jatkaminen kielletty.

    Po fysioterapeutti esitti esim että jos naiset "kävelevät väärin", he eivät voi saada ns. vaginaalista orgasmia. Ja seksin harrastaminen ilman kondomia voi johtaa naisten vähempään mielenterveyteen. Samoin kuin se, että naista kiihotetaan seksin aikana muilla tavoin kuin vain penis-vaginayhdynnässä.

    Nämä ovat siis uutisia, joita luin muutama vuosi sitten suositulta verkkosivustolta, uutisina ja faktoina.

    Olen käynyt naisten orgasmeista enemmän kuin tarpeeksi julkista keskustelua, minua on uhattu kunnianloukkaussyytteillä ja täysin lapsellisilla sanktiolla "valitan teidän reksille jos et pyydä anteeksi".-leikkipuistojutuilla. - Olen siis yliopistolla kirjoilla, mutta voi luojan tähden, Ei nyt kukaan rehtori sano juuta eikä jaata tähän asiaan.

    Sen sijaan seksuaalilääketieteen asiantuntija, tunnettu ja arvostettu, mutta jätän nimen pois, koska hän ei tiedä tästä keskustelusta, sanoi selvästi ja täysin yksiselitteisesti, että naisten orgasmit ovat monimuotoisia. - Siis ns klitoris jatkuu syvälle kehon sisään, ja kaikenlaista voi tapahtua ja tapahtuu.

    Minkäänmuotoista yhtymäkohtaa seksuaalisen laukeamisen tavan ja mielenterveyden tilan välillä ei ole. - Ja lisäsi vielä, että on lapsellista uhitella kunnianloukkaussyytöksillä tieteellisessä keskustelussa.

    Oli siis vastuutonta esittää mitään väitteitä naisten mielenterveydestä, kävelemisen tavasta tms suhteessa mahdollisiin orgasmeihin tai niiden oletettuihin tapoihin.

    Erityisen vastuutonta oli tämän yhden tutkijan suositella nuoria tyttöjä mahdollisimman aikaisin suojaamattomiin yhdyntöihin, "mielenterveyden vuoksi".

    Olen kirjoittanut tästä asiakirjoja sivutolkulla.Ne suomalaiset sivustot on jo kai netistä poistettu.

    Ja juu, keskustelupalstoilla on ehdotettu että minu potkittattaisiin munien puuttuessa munasarjoille, tämä kai tämän suomalaisen seksuaaliterapeutin toimesta.

    Noh, kurjaa ja pelottavaa, mutta paljon puhetta, vähän villoja.

    Iines ja Kuunkuiske: en noin reippaasti kertoisi että naiset eivät tykkää suihinotoista. Moni varmasti tykkää, ja suurin osa ei netissä julista mistä tykkää, Kyselyissäkin on aina vain pieni murto-osa. Moni nainen oikeasti tykkää.

    Siinä Iines sitten taas on harvinaisen oikeassa: orgasmin voi saada niin monella tavalla. suukosta melkein, niinkuin Juice sanoi, mutta äänestä, sopivalla hetkellä, ihan eikä melkein. - En nyt avaudu tästä enempää, enkä edes ole varma mitä Iines tarkoitti....

    Seksistä on hyvä puhua, itse puhun paljon, ystävien ja tietenkin varsinkin rakastajan kanssa.

    Miehen (tai naisen) kanssa se on aina intiimimpää, ei niitä puhuta muille.

    Ja p.s. halusin tuoda tämän tähän keskusteluun. On oikeasti uskomatonta, että jos tänä päivänä meillä täällä totean, että naiset eivät ole henkisesti sairata riippuen siitä miten kävelevät, minua ensin uhkaillaan meileitse, ja sitten munasarjojen potkimisehdotus meni sekä laasaselle että rajalalle. Kumpikaan isäntä ei kommentoinut. Noh, kohta saan opetalla krav magaa. Vai mitä se ny oli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos nyt vielä sen verran palaan tuonne seksikeskusteluun, niin kyllä naisilla on erilaisia orgasmeja. Mainitsemasi klitorisorgasmi on eri paikassa ja erilainen kuin vaginaorgasmi. Luullakseni tämän tietää jokainen nainen, joka tuntee kehoaan. (Äh, miten oikeastaan tämmöinen tekninen puhe sukupuolielimistä on kiusallista ja ikävää!) Vaan tämänhän sinä tiedät, Char, enkä sanonut tätä sillä, vaan itse mietittynä - en oikeastaan pidä seksiteorioista enkä teoreettisesta seksikeskustelusta.

      Poista
  67. Osaisiko joku neropatti sanoa, miksi en saa ladattua blogiini kännykällä kuvaamaani videota, joka toimii muuten tietokoneessa. Google herjaa heti, että virhe latauksessa. Pitäisiköhän olla jokin ohjelma, joka lataa sen?

    VastaaPoista
  68. Seksiin pätee kai sama kuin elämään yleensäkin: se on kokemista eikä puhumista.

    Sikäli puheet vaikka pöö-pisteistä ovat turhia. Kyllä ihminen itse tunnistaa nautinnon eikä sitä liene tarpeen analysoida.

    En muista, että mistä ja miten se seksikeskustelu alkoi. Ehkä sellaiselle on joskus paikkansa täällä netin syövereissä, mutta minusta tuntuisi vähän omituiselta ihmeemmin sanallistaa seksiä elävässä elämässä.

    Jos olisi sellainen tilanne, että seksi ei sujuisi, en oikein osaa nähdä, että keskustelu sitä välttämättä parantaisi. Se kun on sanatonta viestintää mitä suurimmassa määrin ja jos ollaan eri taajuuksilla, niin miten kömpelöt sanat voisivat löytää ytimen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, ja ainakin minut tarkka puhe latistaa ja tekee asian ehkä teoreettiseksi suorittamiseksi. En halua edes välttämättä tietää kaikkia yksityiskohtia seksistä. Naisilla on herkät kohtansa sekä kehossaan että tunteissaan, mutta puhe mystisestä pööpisteestä on vähän kuin kontrollointia, että siellä nyt on semmoinen alue kartalla kohdassa 56 astetta eteläistä leveyttä ja 67 pohjoista pituutta että tökätkää sinne jos ulotutte niin taivaat repeää.

      Vaan Char, tiedän, että olet asiantuntija tässä, ja sinulla on kompetenssia sanoa asioista jotakin!

      Poista
    2. Pätisisiköhän seksiinkin se viisaus, ettei päämäärä ole tärkein (ja kivoin), vaan matka. Seksissä edetään aika usein käsikopelolla.

      Poista
    3. No mitä se tantraseksikin on? Eikös se perustu juuri tietoiseen viivyttelyyn.

      Poista
    4. Hei ystävät,

      kiitos ettette hermostuneet. Minustakin paras tapa edetä on Tapsan sanoin, käsikopelolla. :)

      IInes, kiitos kun kuuntelet! En tiedä tantraseksistä mitään, paitsi just ton saman. Osaan viivyttää orgasmia että se ois parempi, mutta se ei ole tantraa, pelkkää himokkuutta.

      En suinkaan halua esiintyä täällä, tai missään, eksperttinä. Oli vain täysin absurdia, että kun sanoin, ja kirjoitin - siis en täällä - ettei kukaan ole voinut eritellä ns. klitoris- ja vaginaorgasmien eroja. Puhumattakaan siitä, että niitä verrattaisiin hyvään seksielämään Tai mielenterveyteen. - No kyllä ei tullut yhtään faktaa takaisin. Siis: tuli kymmeniä yksityisiä meilejä, ja ainakin ne pari julkista pahoinpitelykehoittusta. joihin törmäsin. Kaikki siis luullakseni samalta kaverilta.

      Mikäs se olikaan se fatwa? Meillä niin kauhistellaan muslimeja, mutta suomalaisnainen joka toteaa nykylääketieteen valossa todistetun faktan, kehotetaan pahoinpidellyksi - munasarjojrn potkimiinen johtaa usein ainakin lapsettomuuteen.

      Ja viis lääketieteestä: vaikka sanoisin että nenä on korva, kukaan ei silti saa tulla potkimaan.

      Ja ihan vain sivuhuomautuksena: samaisella sivustolla esitettiin, että seksielämää voi piristää kuvaamalla aktia kodissa, kumppanin tietämättä. - No ei saa! Asunnossa tms voi kuvata ilman kumppanin lupaa. Kirjoitin sinne heti, teksti vaihdettiin heti, ja nyt se koko juttu on poistettu.

      En halua olla mikään ankara seksipoliisi :) (no oishan sekin sexyy, mutta kun ei vakavat asiat huvita tänään) mutta jonkun täytyy näihin puuttua.

      Poista
    5. Siiis asunnossa EI SAA kuvata mitään ilman lupaa.

      Poista
    6. Iines, ei minulla ole ns. kompetenssia sanoa seksistä juurikaan mitään. Kukin nauttii tyylillään.

      Ihan oikean, tosi hyvän orgasmin voi saada vaikka just suutelemisesta, rintojen hyväilemisestä, tai jopa rakkaan äänen kuulemisesta. - Silloinkaan ei ole netti paikalla, eikä sen fysioterapeutin idea siitä, että esim 19 naisen koeryhmällä todettu idea jostain seksuaalisesta oikeammisuudesta on fakta, että hän kävelee moin, koska hän ja tyttöystävä ja naapurin Marja ja sen ystävät sanovat näin.

      Siis haloo, haloo!

      Ne teistä, jotka kokevat eron ns. eri orgasmien välillä. Hyvä. Jos sillä on teille väliä:nauttikaa! Hyvä että on hyvää! Ihan vilpittömän oikeasti! :)

      Osa naisista saa ihan oikean orgasmin hyvistä suudelmista, rintojen hyväilystä tai jopa rakkaasta äänestä. Myös miehelle annetuista suikkareista.

      En ymmärrä miten nämä kokemukset voitaisiin rinnastaa klitoris vs vagina-keskusteluihin. TaI kenenkään mielenterveyteen?

      Tai miksi siitä pitää edes puhua. Useimmat parit ovat iloisimpia kosketuspohjalla, ilman että pitää määrittää, ilman jotain ihme vertailupohjaa.- Nyt meinaan alkaa taas saarnata. Mutta jos on pakko, sanoisin saman kuin kaikki maailman terveet seksologit: tehkää hyvää, ei mitään väkisin. Puhukaa tai kommentoikaa muuten, jos voitte. Jos ette, opetelkaa uskaltamaan, pikkuhiljaa. Useimmat meistä aikuisista osaavat vastata juu eller nej kysymyksiin seksissä pian. Elein tai liikkein, jos ei sanoin .

      Huomio, hyvä että seksuaalisuuttakin tutkitaan. - Vastustan kyllä sitä, että tehdään niin epämääräisiä tutkimuksia, että niihin ei esim saa kotimaassa lupaa, ja lopulta tutkimusryhmä on 19 naista eri maasta. eikä sitä voida toistaa missääm, ja se uutisoidaan faktana. Llisään vielä, että useimmille näille näille kritisoimilleni tutkimuksille on olennaista miehen peniksen koko, ja yhdynnän kestö. - No just ne kaksi asiaa, joista kai miehet stressaa.- Sain näistä huomioista tosi kivaa palautetta, siis neutraalin kivaa. En ole miehiä vihaava karvajalkafemakko, sen nyt tajus erkkikin.

      Oikealle tutkimukselle pitää olla lupa. Ja ne pitää voida todentaa uudestaan.

      Useimmat nauraa, itte olen vanha aktivisti, ja mullakin on rakkaita lapsia. Plus rakas ystävä, joka alkoi oikeasti epäillä omaa mielenterveyttään re seksuaalisuus, lähinnä tämän yhden tyypin kirjoitusten perusteella. - Suoraan sanottuna: meitä kahta tuon asian kanssa vääntö vieraannutti.

      Ystävä, ihan järkevästikin, pelkäsi julkisuutta ja rahanmenoa. Itte olin niin jäärä, ja loppu-kylläsrtynyt siihen että kurjat miehet jyrää, että näin vaan sen, että olen oikeassa,

      Ja olen. Kaikenmoiset uhkailut loppuivat kuin seinään, kun laitoin kovan kovaa bastaan!

      Mutta se oikeassa-oleminen ehkä maksoi mulle ystävyydenn. Toivottavasti ei,

      Annetaan hiekan laskeutua.

      Char

      P.S Tantraseksi: ois pitänyt olla Tosi Paljon Hurjempi nuorena, eikä ollenkaan rakastunut silloiseen mieheen. Mua kyä kovasti painostettiin, mutta kun ei niin ei. Itse asiassa ne kirjat ja puheet vaan pelotti nuorta likkaa. Pelottais nytkin. . Kiva kun Sting tykkää. 9 tunnin orgasmit on varmaam ihqja, en epäile, Tunti tai pari on mulle nyt ihan kiva, kiitti vaan :)

      Poista
  69. Lisään vielä, kun olin lukenut. Mun mielestäon just on hyvä puhua seksistä. Ei varmaan netissä, mutta jos voitte: äidin, isän siskon veljen, ystävän kanssa.

    Ei se ole röhöttelyä, kaikki sitä seksiä miettii.

    Ja omilta vanhemmilta oppii ties sun mitä, jos on sen verran nahkaa nenänpäällä että saa suun auki. Ne voi kertoa taustoista. - Itte oon kokeillut, ja molemmat pärjättiin tosi hyvin. Ja nyt on helppoa kysyä kaikkea, jos nyt jotain tulee. Tai ylipäätään puhua.

    Hyvien ystävien kanssa sitten puhutaan nykyhetkestä. Mun elämässä ovat ystävät puhuneet esim hormoneihin liittyvästä kuivuudesta. Ollaan luottopiirin, tai useimmiten kahdestaan, kanssa mietitty ratkaisua.

    Ei se jos vaimo on ymmällään kehonsa suhteen, vaikka mieli tekisi,ja halua olisi, ja koettaa hakea ratkaisua, siitä puhuminen ole seksillä mässäilyä tai teoretisointia. Se on elämää, hyvät ihmiset.

    Hyvä jos saa apua, vaikka vain hyvän gynen nimen, vähintään saa rakkaan ystävän olkapään: puhu nyt sille miehelle: kyä se tajuaa että sua sattuu, ja varmasti helpottaa jos voitte molemmat puhua ääneen.

    Voin vakuuttaa: kukaan ei huvikseen soita tai ala puhua seksiongelmista, missään.

    Se, ettå seksissä ja/tai parisuhteessa on ongelmia on iso ongelma.

    Se, että siitä ääneen puhuminen miellettäisiin seksuaalisuuden trivialalisoinniksi on väärin.

    Täällä ei toisaalta tarvitse puhua asiasra mitään.

    Narihaleja, Char

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, kirjoitan vielä pimeässä lattialla, menee kirjaimet väärin.

      Mutta ajatus on selkeä, ja sen voitte koodata tuostakin.

      Ilouutisia; saan tänne talkooryhmän ensi ma, saadaan varmaan työpöytä ja valot kuntoon.

      Siis itte inhoan lukea omaa virheellistä tekstiäni, ei ole lukihäiriö. Liian pimeää ja hankala asento vain.

      Poista
  70. Toteanpa lopuksi, että en saanut tuolia enää pienempiin osiin kuin siis 15:een. Purkaminen olisi vaatinut erikoistyökaluja tai kirvestä. Jäehuoltoyhtiö vei tuolin samalla kun muut jätteet.

    VastaaPoista