26.6.2015

Asiaa kirkolle



Putkimies soitti kymmeneltä. Ruudussa luki "Estetty", joten en tiennyt, että siellä oli Putkimies. Hän olisi nyt tulossa, kun on vapaapäivä, on asiaa siellä kirkonkylässä.  On mukana semmoinen hanasetti. - Tule vaan, sanoin, sopii. Kävin kiireesti vessassa, sillä en tiennyt, kauanko vesi on sitten poikki.

Istuin nojatuolin uumenissa kirjoittamassa kommentia keskusteluun, kun sisäovi aukeni ja joku astui sisään. Putkimiehet eivät paljon koputtele. Ulko-ovessa on jopa kolkutin, mutta harva sillä kolkuttaa, oma väki, kurillaan. Useimmat tulijat napauttavat rystysellä sisäoveen. Jokunen tömistää jaloillaan verannan lattiaan ja tempaa sitten miehekkäästi oven auki, asiaan voi kuulua lisäksi jonkinlainen yskäisy tai rykäisy.

Hiljakkoin, kolmekymmentä vuotta sitten,  oli tässä kylässä vielä taloja, joita ei lukittu edes yöksi. Juontaa vanhasta tavasta antaa kulkevaisten yöpyä talojen tuvissa vapaasti. Makuuhuoneen ovesta otettiin kiemurainen rauta-avain yöksi sisäpuolelle, ja talot olivat niin rakennettuja, pitkulaisia kun olivat, että makuuhuoneesta kuljettiin sitten muihin huoneisiin. Sisareni muistaa vielä sen, kun hän oli yöllä tansseista tullessaan kävellyt tutun maalaistalon avaraan saliin ja oli kaivautunut  isoon vierasparivuoteeseen nukkumaan. Oli sitten aamulla astahtanut esiin ja tullut samantien kutsutuksi kahvipöytään, ja kahvit juotuaan oli palannut meidän omaan kesätorppaan, jossa pelkäsi olla yksin yötä, talo kun oli aivan maantien reunassa, niin kuin talot usein olivat. Tiellä oli kulkijoita ja kauppamiehiä. Lisäksi humalaiset kulkivat tuolloin pitkiäkin matkoja jalan kylänraitteja pitkin.

Takaisin tähän aamuun ja Putkimieheen. Hana vaihtui uuteen ja vesiboilerin poistoveden muoviputki kupariseen. Ihailin kupariputkea ja yksiotehanaa ja kokeilin sitä. Sain vuolaan selityksen siitä, miten Putkimies oli koettanut katsoa minulle vain vähän käytetyn uuden hanan. Hän oli itse rakentanut sen, uusinut sisällä olevan varaosan, joka sääti hanaa. Ymmärsin arvostaa toimenpidettä ja edullista hankintaa, vain kahdeksankymmentä euroa komeasta pelistä. Valittelin kuitenkin vielä peilin yläpuolella olevaa valaisinta, jonka pyöreä valkoinen lasikupu oli haljennut käsiin. -  Kyllä mulla tommosia on, sanoi Putkimies. Ihmemies. Mitä tahansa valitan, hänellä on varastossan juuri kyseinen varaosa. Kerran sain häneltä jopa vessanpöntön, kun entinen oli haljennut talvella kylmässä mökissä. Senkin hän oli valinnut juuri minulle. Mietin, missä hän säilyttää pönttöjään, ja mitä vaimo sanoo tavaran hamstraukseen.  - Vaan nyt täytyy mennä, äiren tuhkat tuaraan kirkolle kahreltatoista. Putkimiehen alahuuli värisi hienoisesti. Pihalla hän vielä yltyi kehumaan vanhaa Toyotaansa, jolla oli ajettu yli kolmesataatuhatta kilometriä. Lopuksi hän kertoi, että veli asuu Ruotsissa, on pyörätuolissa. Valtio kustantaa Untamon hautajaismatkan Suomeen ja panee vielä kaksi avustajaa mukaan. Laivalla tullaan. Penniäkään ei mene Untamon omasta pussista.

(Maalaus Rudolf Schlichter)


167 kommenttia:

  1. Tämähän oli kuin jostain kirjasta reväisty katkelma.

    Veijo Meri ensimmäisenä tuli mieleen.

    Hieno postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Tämä on muuten totta, jokainen tapahtuma, josta kerron. Tuo putkimiehen äidin tuhkauurnan saapuminenkin. Tapasimme juuri hiljakkoin, ja kun kysyin häneltä nyt, miksi hän ei ollut kertonut aiemmin, hän tokaisi että mitä mää ny semmosista.

      Aika jännää, että jotenkin tiesin, että hänen äitinsä on kuollut, kun hän saapui, joistain sanoista ja sanakäänteistä. Hän oli tavallista hiljaisempi, niiskautti muuutaman kerran, ja minäkin hiljenin, vaikka yleensä puhua pulputan hänelle. Ja hänen alaleukansa tosiaan vapisi, vaikka hän muuten esiintyi karskisti..

      Poista
    2. PS Minua tietenkin innosti tapauksen tahaton musta huumori. Tai en tiedä, oliko siinä semmoista, mutta minulle se näyttäytyi myös koomisena, kaikella kunnioituksella asiaa kohtaan.

      Poista
  2. "Puuseppää aina tarvitaan", laulettiin muinaisessa laulussa, mutta romu-Kalle se ihan oikeasti tärkeä on. Semmoisen varastosta löytyy kaikkea, siellä voi olla jopa muinainen yläsäiliöllä varustettu Tehon vessanpönttö, ja muutama kilometri eri lailla taivutettuja vanhoja putkia siellä on ihan varmasti. Ja sitten paljon sellaista, josta maallikko ei osaa käyttötarkoitusta lainkaan arvata.

    Kuvantekijä Schlichter kuuluu niihin Hitlerin rappiotaiteilijoiksi nimeämiin taiteilijoihin, joiden ilmaisu on hyvin kiinnostavaa. Työnsä kertovat minun mielestäni usein erinomaisesti oman aikansa kamaluudesta ja natsismin noususta. Kuvat ovat toisinaan jopa rujoja ja joskus lähes perverssejä. Minulla on ilo omistaa yksi kirja joskus pidetystä taidenäyttelystä, jossa tuota Saksan sotien välistä taidetta esiteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putkimies on yrityksessä töissä ja saa työnsä kautta poistettua kalustoa, kun sitä viedään kierrätykseen. Moni tuote on täysin ehyt ja kelpoisa, kun se vaihdetaan uuteen. Näitä hän asentaa sitten jopa ilmaiseksi toiseen paikkaan.

      Schlichterin viivan ja värin käyttö, sudin jälki on kiehtovan kepeää ja herkkää. Degeneroitunut rappiotyyli kiinnostaa enemmän kuin klassiset tyylisuunnat, joita toki myös ihailen, suurestikin. Minusta kuulostaa hyvältä, että Hitler on nimennyt hänen rappiotaiteilijaksi. - Onhan kuvissa perverssiyttäkkin, paljonkin, ja paljon hän kuvasi ilotalojen tyttöjä ja asiakkaita . Vaan ovathan he paljaampia, aidompia ja kiinnostavampia kuin kaulaan asti napitetut sen ajan naiset ja miehet.

      Poista
    2. Selailin hieman tuota omistamaani näyttelykirjaa.

      Schlichter oli vain kolme kuukautta natsien vangitsemana, jonka jälkeen hänet vapautettiin. "Rappiotaitelijat" joutuivat usein piileskelemään ja heidän työntekonsa estettiin. Georg Scholz erotettiin opettajan virastaan. Moni noista suurenmoisista taiteilijoista. vietiin keskitysleireille, monet kaasutettiin.

      Poista
    3. Tuo aika viime vuosisadan alkukymmenluvuilla oli kiinnostavaa ilmapiiriltään. Berliini oli taiteilijoiden Mekka, ja varsinkin homo- ja lesborakkaus kukoisti. Rudolf Schlichter ei tainnut olla homo, sillä hänet mainitaan heterosyntiseksi eräässä lähteessä:"Berliinissä oli myös jotain heterosyntisyyttä, esim. Speedy ja Rudolf Schlichter, jotka harrastivat dadaa ja sadomasokismia sekä George Grosz, joka maalasi tosi irstaita kuvia. Ja Berliini oli tunnettu FKK- eli alastonkulttuuristaan. Jokaisessa uimalassa oli FKK-osasto (Frei Körper Kultur). Mutta syntisyyden ydin oli kuitenkin homo- lesbomaailmassa."

      En minä irstaista kuvista välitä tuon taivaallista, mutta loistavia ja omaperäisiä nämä monet rappiotaiteilijat olivat. Kauhean vähän Schlichteristä on tietoa suomen kielellä. Hän taitaa meillä olla täysin tuntematon. Ulkomaalaisilta sivuilta minäkin hänet löysin.

      Poista
    4. Kaikelaista siellä varmasti oli, mutta ehkä seksuaalivähemmistöillä on tuossa ollut ihana tarve itseään korostaa.

      Poista
    5. En tarkoittanut kuvissa välttämättä olevan jotain pornon kaltaista kovin paljoa. Esimerkiksi Felix Nussbaumilla on omakuva itsestään vankileirillä. Taustalla joku paskantaa perse loistaen tynnyriin.

      Poista
    6. Luulen, että tuolloin alkavana kukoistuskautena 1920-luvulla homoseksuaalisuus tavallaan keksittiin jopa trendiksi vapaassa taiteilijamaailmassa. Homoseksuaalit kaikkialta maailmasta kokoontuivat Berliiniin. Miten lienee tilanne Suomessa ollut? Salaamiskulttuuria. Esimerkiksi Kaarlo Sarkia ja Uuno Kailas ja Katri Vala ja Edith Södergrankin vielä elivät kaapissa koko ikänsä.

      Poista
    7. No Kaarlon, Uunon, Katrin ja Edithin aikoina oli kaksi vaihtoehtoa : vankila tai kaappi (rakkaussuhteet salataan läheisiltä). Kaappista ulostulo tarkoittaa lähinnä asian julkituomista läheisille. Lähipiiri useimmiten tietää, on aina tiennyt. Myös lähimmäiset saattavat elää kaapissa (eivät halua puhua asiasta tai kieltävät sen).

      Itsemääräämisoikeus on jokaisen oikeus. Saa puhua tai olla puhumatta ja määritellä itse itsensä sekä sen kenen kanssa jakaa ja mitä jakaa.

      Poista
    8. Juuri noin se tapahtui, Anonyymi, lähipiirin tietäminen merkitsi kaapista ulostuloa. Esimerkiksi Edith Södergranin muusa Hagar Olsson kävi usein Raivolassa Södergranin luona, ja läheistä suhdetta tuskin voi olla huomaamatta.

      Eniten minua säälittävät Kailas ja Sarkia, jotka joutuivat kirjoittamaan rakkausrunonsa naiselle, mikäli niistä nyt persoona jotenkin ilmeni. Vaikka voihan toki olla, että he olivatkin bi-seksuaaleja. Joka tapauksessa se maailman kaunein rakkausruno on aina ja ikuisesti Sarkian Erottua.

      Poista
    9. Veet syvät päilyvät ikävää... Kuten muistaakseni Kailas-alustuksessani ammoin totesin, hän oli kai bi, sillä hänellä oli suhde naiseenkin.

      Sarkiaan hänellä todennäköisesti ei ollut lihallista suhdetta, kuten ennen sanottiin. Sarkia ymmärtääkseni säilytti poikuutensa jopa kauemmin kuin Mikis (jonka äidin tunsi, muttei siten). Hautaan asti, luulen.

      Poista
    10. "Tie luotas lähtien
      hämärtää.
      Vain kuvat tähtien
      syöpyy veteen:
      Niin silmäin eteen
      sun silmäs jää."

      Hautaan asti todellakin. Tämä oli muistonauhassa, jonka luin miehen haudalla - se tästä runosta tulee nykyään mieleen- kuolinyö. Viime kesänä sain syntymäpäiväkortin näihin aikoihin:) jossa oli sama runo. Vaikka se on kuinka kaunis, niin ei se passanut jotenkin ollenkaan.. vaikka kirjoittajan mielestä passasikin hyvin suhteeseemme.

      Oliko Sarkialla muka Kailaksen kanssa suhde? Vaikea kuvitella edes platonisesti. Sarkia oli vain keuhotautinen haavailija, joka ei saanut sitä naista, mistä haaveili. Tuo sivulause oli minusta mauton, mikä sivusi Mikistä.

      Poista
    11. Mustis, jos tarkoitat Tapsan kommenttia, niin Mikis ja Tapsa tuntevat toisensa, ovat tavanneetkin. Kaikki naljailu on veljellistä huumoria. Ja tuolla Mikiksen äiti - Sarkia-kytkyllä on tosipohjaa.

      Poista
    12. Niinhän tuo olikin, kahlasin sitten läpi vähän kommentteja, mutta ei kai niitä hullukaan jaksa kaikkia, kun on niiiiiiiin paljon. Kiitos Iiines. Suurin syy oli tuo runo ja sen tuoma fiilis ja pysytään pelkästään siinä.

      Poista
    13. Mustis, olinpas minä kömpelö kommentissani. Piti lausua sinulle kauniita lohdun sanoja kertomastasi. Olet kokenut suurta surua, josta haluaisin sinua lohduttaa, jos osaisin. Aikaa kuitenkin on jo kulunut, ja se on surun suitsija, mikään muu ei taida auttaa yhtä paljon. Tuo runo löysi paikkansa!

      Poista
    14. Niin, aika parantaa haavat, se kultaa muistot etc. Joskus nämä fraasit ärsyttivät, vaikka tiesinkin että ne olivat totta. Ajatus ajatuksesta Iines - olet lämmin ja suuri ihminen:)

      Poista
  3. Kun tähän lisätään vielä bi-seksualistit, joiden johtotähtenä huseerasi Olavi Paavolainen, niin ymmärretään että tämä "synti" levisi kulovalkean tavoin.

    Voi Pojat, jos tietäisitte, miten monta upeaa naisia viettelevää urosta on ollut oikeasti homo. Niin vähän aikaa ihmettelisitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. puhuin siis filmitähdistä...

      elokuvien katsojissa homoja on ehkä ollut vielä enemmän

      Poista
    2. Hyvä ettet sentään väittänyt Paavolaista homoksi, kuten jotkut luulevat ja netissäkin kirjoitellaan. Löytyykö mitään todisteita edes bi-puolesta? Rohkenen epäillä.

      Poista
    3. Kysy Kurjensaarelta. Ja miunkin peppuani se raapi.

      Poista
    4. Ei voi kysyä Kurjensaarelta, Kurjensaari on kuollut.

      Olen toki jo aikojen alussa lukenut hänen teoksensa, mm. Loistavan Paavolaisen, mutta en muista hänen bi-suuntaan vihjanneen?

      Totta tosiaan - enpä ole vielä lukenut Riikosen ja Rajalan teoksia, vaikka aikomus oli. Täytyykin korjata tilanne helteiden tultua.

      Poista
    5. Hohhoijaa. Kai tässä on homo jo itsekin:)

      Poista
    6. Aion tänän muuten hakea sen Panu Rajalan Tulisoihdun, Olavi Paavolaisen elämäkerran kirjastosta. Pääsi jossain välissä unohtumaan tuo kirja. Hyvä Tapsa kun muistutit kirjan olemassaolosta. Paavolainen kiinnostaa.

      Poista
  4. Voi naiset kun tietäisitte miten helppo teillä on miestä hallita? Hänet saa tekemään mitä tahansa kun otatte hänen peniksensä käteenne.. voi olla että hän ei ensin siitä tykkää, voi vaikka loukkaantua, mutta vähän ajan päästä hän.... toivoo että irrottaisi kättänne siitä Ja jatkaisitte hautomista. Ja yhdessä vaiheessa, vähän enen tiettyä tapahtumaa, hän lupaa teille mitä tahansa... kunhan ette lopeta....
    I know.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan ette lopeta!

      Poista
    2. Mihet ovat helppoja nakkeja.

      Poista
  5. Naisen pitää vain ennen sitä - ns. loppuhuipennusta ennen - pyytää se krimiturkki. Ja Kreetan matka. Ja 5 litraa Chanilin hajuvettä. Koska kyseisen purskahduksen jälkeen voi olla että ... "pakkokos meidän sinne Kreikkaan on mennä, Reisijärvihän on kans ihan hyvä lomakohde. Tuulipuku on sitä paitsi paljon käytännöllisempi kuin turkki. Ja vai Chanelia... kyllä Rexodent on ihan yhtä hyvää. Tässä ilmastossa."

    VastaaPoista
  6. Mikishän minä olen. Ja tiedän että en saisi olla täällä. Juon viinaa enkä ajattele huomista. Ei siitä hyvää seuraa mutta paskaakos sillä väliä. Pidän itsestäni huolta, tosin huonosti, mutta kumminkin.

    Pahoillani olen jos huijasin depressiollani teitä. En huijannut. Sitä pystyy siirtämään etanoonilla, sen alkamista, mutta se on hyvin vaarallista. Lukekaa Wikipideasta itse mitä maanisdepressiivyys tarkoitttaa, tiedän itse siitäkaiken, tämä on mitä on, aika kamalaa. Mutta tuttua. Nää depisjaksot pärjää kun saa olla itsekseeen, ei niitä muuten kestä, on pakko nukkua paljon. - Ihmisen pää on kummallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä sinut tunnistin. Ja turhaan kärsit morkkista niistä aiemmista kirjoituksistasikaan, sillä kuten Riku totesi, niin ei ole mitään syytä - ne olivat runoutta.

      Poista
    2. Kauniita olivat, kyl. Ja Kierkegaardista plussaa.

      Pää on kummallinen mutta mikis, sinun pääsi on kiva ja kummallinen. Tai kiehtova.

      Poista
  7. Pikkasen pelottaa.

    VastaaPoista
  8. Muuten tuosta tarinan estetty-termistä. Se luki siis puhelimen näytällä, kun putkimies soitti. Noin käytettynähän se merkitsee, että puhelunsaaja on "estänyt" sen. Miksi siinä ei lukenut "tuntematon" niin kuin ennenkin, merkiksi siitä, että soittaja on itse salannut numeronsa. Kertokaa viisaat, miksi tuo kummallinen estetty-ilmoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntemattoman numeron tarkoittaa salaisesta numerosta tulevaa puhelua ja estetyn numero on numeron, jonka lähetys on estetty puhelimen valikoista tai koodilla.

      Joonas

      Poista
    2. Ok, ihan hyvä tämäkin tietää, eli lähettäjä voi itse halutessaan estää numeronsa näkymisen.

      Jää sitten vain ihmeteltäväksi, miksi ns. häirikkösoittoja varten joku hankkii prepaid-liittymän. Tai no, oletan, että prepaid-liittymää ei tarvittaessa voi poliisikaan jäljittää, kun taas "estetyn" voi. - Aina oppii uutta!

      Poista
  9. Mikis, olen lukenut paljon maanisdepressiivisyydestä, jo silloin kun sitä ei nimitetty enää maanisdepressiivisyydeksi, mikä on minusta selkeämpi nimitys kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Luin siitä jo lukioaikoina, kun luin Freudia. Pelkäsin itse skitsofreniaa, joka oli kauhea mielitauti. Luin kauhuissani Maria Vaaraa, joka kirjoitti kirjoissaan omasta skitsofreniastaan. Pelkäsin, että tauti puhkeaa minussa mikä päivä tahansa. Olin aika neuroottinen, vaikka toisaalta olen aina ollut myös tasainen persoona, liiankin tasainen (lue tasapaksu - vaikka on minulla joskus ollut uuma, siis sellainen selkeä uuma toisin kuin nykytytöillä on tasapaksu - vaan nythän pitää olla persettä, ei uumaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappasin ihan hiljattain kirjaston poistohyllystä Ann Heberleinin kirjoittaman kirjan "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää" ja luin sen heti yli puolenvälin, siinä on kirjanmerkki (kirjastokuitti lainatusta Kagemusha-dvd:stä - eräpäivä syyskuussa 2013 eli ei se ihan hiljattain ollutkaan, jos kuitti on samalta kertaa). Olen kyllä aikonut lukea sen vielä loppuun. Muistikuva on, että kirja rupesi tuntumaan liian ahdistavalta omassa silloisessa mielentilassani, vaikka toisaalta tietyllä tapaa nautin lukemisesta. Jätän usein kesken kirjoja, joista nautin -- viivyttääkseni loppua? -- ja siksipä kaikki pöydät ovat täynnä keskeneräisiä kirjoja, jotka ovat tai ovat olevinaan meneillään. Tylsät kirjat luen tunnollisesti heti loppuun. Tai vien pois.

      Toivottavasti nauttia-verbi ei kuulosta tässä liian raadolliselta? Huom! Älkää käsittäkö sitä liian kevyessä ja positiivisessa merkityksessä, saati toisen kärsimyksellä mässäilynä. Tarkoitan, että teksti puhutteli ja lukeminen tuntui mielekkäältä. Depressio on minulle tuttuakin tutumpaa, maanisuus ei niinkään, ajoittaista hypomaniaa lukuunottamatta. Nukkuminen on tuttua.

      Poista
    2. Heberleinin kirja kertoo siis maanis-depressiivisyydestä, kirjoittajan omasta kokemuksesta.

      Poista
    3. Maria Vaaraa minäkin luin, saman järven tyttöä vastarannalta. Hänen tyttärensähän on kirjoittanut juuri kirjan, ymmärtääkseni näistä(kin) asioista.

      Minäkin olin nuorena hyvin neuroottinen, hieman samalla tapaa kuin Mikis, mutta en silti ole ikinä pelännyt järkeni puolesta. Jotenkin tajusin jo silloin, että neuroottisuus on vain pintaa.

      Poista
    4. "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää"
      Siitähän onkyse.
      Sitä on joskus vain niin saatanan vaikea ymmärtää.(alkaa äkkiä kamalsti itkeä)
      Minä tämän kyllä kestän. Koska olen päättänyt, että kestän mitä tahansa.
      (kuivaa kyyneleensä)
      mikis

      Poista
    5. Kaiken turhuuden tunne on liian lähellä. Joskus tuntuu, että se on oven takana. Kuinka kauan jaksaa pidätellä ovea, ettei se purskahda auki ja syökse virtoja niin että pihtipielet murtuvat ryskyen. Sameat ruskeat vesivirrat, painavaa vettä. Litra vettä painaa kilon. Entä kun se virtaa voimalla? Entä kun maisema muuttuu ruskeaksi kuin vanhassa valokuvassa?

      Poista
    6. Tuosta neuroottisuudesta vielä - sehän ei enää ole muotitermi, ei ole trendikästä olla neuroottinen. Olen lukenut, että neuroosit ovat myös suojaavia, neuroottisuus ei johda mielisairauteen tai luonnehäiriöön, jotka ovat vakavampia tiloja. Neuroottisuus on merkki ihmisen empatia- ja sympatiakyvyistä, sillä neuroottinen ei käännä vihaansa muihin, ei tee muille pahaa, vaan kärsii itse.

      Aikojen kuluessa neuroosit ohenevat, kuten vaikka minulla punastumisen pelko. Enää en pelkää punastumista, mutta nuorena pelkäsin ja saatoin jopa punastumisen pelosta punastua.

      Poista
    7. Hilarius Bogbinder30 kesäkuuta, 2015 02:53

      Schnur, et huijaa ketään: et vain viitsi lukea kirjoja loppuun.

      Poista
    8. Kiitos, Hilarius. En kehdannut itse tunnustaa.

      (Mutta mitä on "viitsimättömyys", jos se pohjautuu melankoliaan?)

      Poista
    9. Kun on niin paljon kirjoja, joita ei jaksakaan. Minä liityin kymmenen vuotta sitten kirjakerhoon, kun kuvittelin, että sieltä saisi runokirjoja. Jostain syystä niihin palaan useimmin. Useat romaanit nököttävät tyhjän panttina hyllyssäni, kerran luettuna.

      Täältä kirjakerhosta tupsahti juurikin yksi romaani, Ian McEwanin Lapsen oikeus, jossa olen jo pitkään ollut sivulla 40. Ilmeisesti unohdin peruuttaa kirjan, koska en sitä tilannutkaan. Romaani on takakannen mukaan koskettava. Vaan kun en oikein jaksa miehen ja naisen suhdeselvityksiä. Miksi siitä tehdään aina niin monimutkainen?

      Nyt luen Olavi Paavolaisen elämäkertaa ja odotan, että päästään asiaan. Toistaiseksi olen Pietari Paavolaisen kuolemassa.

      Poista
  10. Kun meillä oli vielä vanha kaunis punainen torppa mökkinä, ennen kuin se meni tienrakennuksen alle, meillä vietti kesiä yksi helsinkiläinen perhe. Mies oli sivistynyt herra, samoin vaimo ja heidän poikansa, teologian opiskelija, oli skitsofreenikko, jota he Herran avulla ja rukouksilla koettivat parantaa vaivasta. Poika istui ukkosella tuvan pöydän ääressä, otsalamppu päässä ja teki jotakin sähköliitoksia, en muista mitä. Hän oli ihastunut minuun, tai luuli olevansa, koulutyttöön, ja pyrki viereeni puusohvaan, jossa nukuin. Joskus me kellimmekin vierekkäin ja äiti tuli huolekkaana katsomaan, tapahtuuko mitään. No ei tapahtunut, kunhan teologi hyräili korvaani jotakin sen ajan tangoa.

    VastaaPoista
  11. Nämä Iineksen kertomukset tosielämästä ovat ihania! Vähän kun niitä lisäisi ja kehittelisi saisi hienon novellikokoelman. Tämmöisiä tarinoita lukee vaikka kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ditto.

      Ja tuon varsinaisen blogikirjoituksen kuva sopii hyvin tekstiin. Schlichteriä olen nähnyt täällä ennenkin, luulisin. Taisi olla ekassa postauksessa, jonka täältä luin (aikaa sitten, en silloin vielä kommentoinut enkä ruvennut heti seuraamaan tätä blogia säännöllisest).

      Poista
    2. Kyllä, Schlichteriä olen käyttänyt nyt parin vuoden aikana pariinkin otteeseen, naisen kuvia ja pariskunnan. Kovasti hänellä on ilotyttöjen kuvia. Tämän kuvan löysin sattumalta, viime tipassa. Yleensähän haluan kirjoittaa niin että kuva antaa inspiraation, mutta tässä oli aihe ensin, kun sattui tuo äidin tuhkat -tapaus.

      Poista
    3. Se kuva, jonka muistan, oli katunäkymä ihmisvilinästä. Kirjoituksen aiheena oli asperger. Hämärä muistikuva minulla on, että olisin löytänyt tuohon bloggaukseen ja samalla koko blogiin jotenkin Kemppisen kautta (en seurannut muita suomenkielisiä blogeja kuin K:tä harvakseltaan), mutta voin muistaa väärin. Ehkä aiheet vain olivat samanlaiset. (Siinä tapauksessa en tiedä, miten tänne löysin.)

      Poista
    4. Luulen ettei voinut olla Kemppisen kautta, kun siellä uskalla ollenkaan kommentoida. Kai kerran kaksi olen kommentoinut koko aikana. Ai niin, kommentoin kerran Liisun juttua, viime syksynä! Olet sen ehkä lukenut? Sitä ennen en edes muista, koska kommentoin.

      Poista
    5. Kaivoin tuolta arkistosta sen aspergerjutun, ja se oli jo viime vuoden helmikuulta. Kemppisen arkistossa on samalta ajankohdalta kaksi postausta, joissa pohditaan Päätaloa ja oireyhtymää, muttei niiden kommenttiosioissa ainakaan ole mitään tänne viittaavaa (Tapsan pari kommenttia siellä on, muttei niidenkään kautta voisi tänne löytää). "Olenkohan vähän asperger?" -kirjoitus ilmeisesti lievästi ironisoi niitä Kemppisen juttuja? silmäilin kommentit läpi, ja siellä joku ainakin sanoi jotain Kemppisestä -- ehkä sitten osuin tähän blogiin sattumalta, ja olen vain yhdistänyt aiheet ja blogit mielessäni.

      En minäkään Kemppiseen ole kommentoinut muistaakseni kuin kerran: heitin jonkun toisen kommenttiin jotain vitsillä.

      Poista
    6. Schnur, ei ironisoi Kemppisen jurruja, en ainakaan nyt muista saaneeni virikettä sieltä. Mutta vannomaan en mene. Kemppisellä ei yleensä ole suurta innoittajan roolia minille, sillä hänen kirjoitusrepertuaarinsa, siis aiheisto, ei aina kiinnosta minua, esimerkiksi lukuisat sotajutut. Eikä oikeusjutut. Toivousin, että hän kirjoittaisi vain itsenään, vailla lakimiehen, professorin, kuuluisuuksien ystävän viittaa. Parasta oli/on hänen kirjansa Elämän varjo. Ja sitten tietysti Catullus-suomennokset.

      Poista
    7. Jurruja = juttuja
      toivousin = toivoisin

      Tabletti ei taaskaan anna minun kopioida ja korjata suoraan kommenttia!

      Poista
    8. Ok, ajattelin varmaan vain sitä loppukaneettia, "on trendikästä olla vähän asperger" tms. Tulkitsin sen pienenä piikkinä asian ympärillä kohkaaville. Jutussa sinänsä ei ollut ironista sävyä; ymmärsin, että oli ihan vilpitöntä pohdintaa, ja siksi olikin mielenkiintoinen (jäi mieleen). Asperger on aihe, josta voisin sanoa paljonkin, koska olen tutustunut siihen vuosien varrella, mutta toisaalta -- tuo että se on trendikäs (tai on ainakin viime vuosina ollut) tekee siitä vähän tympeän puheenaiheen julkisessa keskustelussa. Tulee sellainen olo kuin olisi uskovainen, joka puhuu Jeesuksesta.

      Kemppinen on toisinaan kuin liikaa kohonnut pulla ja parhaat palat ovat siellä seassa niin kuin rusinat (Winnifrediä lainatakseni; googlasin "Kirkasta egosentristä valoa" ja luin sen äsken). Kyllä se silloinkin kahvin seurana menee.

      Poista
    9. Schnur, en siis nyt muista innoitusta juttuun, mutta ei suljeta siis poiskaan sitä, että olen pillastunut mielessäni Kemmpisellä!

      Trendikkyydellä viittaan johonkin sellaiseen, että kullakin ajalla on omat suositut "häiriötilansa". Minun nuoruudessani oli trendikästä puhua neuroottisuudesta ja vaikkapa oidipuskompleksista, sitä ennen naisia vaivasi hysteria ja hermoheikkous. Nyt ollaan tarkoin diagnosoituja aspergereita tai adhdeitä tai luonnehäiriöisiä narsisteja ja sosiopaatteja. Mitähän seuraavaksi?

      Poista
    10. Ehkä nuo kaikki häiriötilat kuvaavat jotenkin aikaansa? Erilaisissa yhteiskunnallisissa (kulttuurisissa, sosiaalisissa) oloissa erilaiset asiat mielletään "häiriöksi", eli siis liian häiritseväksi poikkeavuudeksi siitä, mitä pidetään normaalina. Voihan olla niinkin, että erilaiset olot myös tuottavat erilaisia häiriötiloja muita herkemmin.

      Mietin, mitä tuo trendikkyys oikeastaan tarkoittaa: Sitä, että aihe on paljon esillä mediassa, jolloin se ehkä vaikuttaa todellista suuremmalta ja merkittävämmältä, ja/tai sitä, että diagnooseja (virallisia tai epävirallisia) jaellaan ehkä liian kevyin perustein, ja että ne ovat haluttuja (?) -- ikään kuin kyseessä olisi jokin lifestyle, jonka voi valita? Joka tapauksessa sanalla "trendikäs" on vähän huono kaiku. En sano, ettei se olisi osuva, sillä onhan se. Kuvaa hyvin ilmiöön suhtautumista: sitä kohkaamista sen ympärillä.

      Poista
    11. Pitää vielä lisätä, ettei trendikkyys ole näissä varmaan yksinomaan negatiivinen asia: trendin taustalla kun on kuitenkin ihan todellinen, olemassa oleva ilmiö, jonka tutkimista yleinen kiinnostus ja tietoisuus voivat hyödyttää. Asperger trendinä ja jonkinlaisena muotidiagnoosina lienee kuitenkin jo väistymässä, yhdysvaltalaisesta tautiluokituksestahan se hävisi jo pari vuotta sitten ja poistuu varmaan Suomessa käytettävästä ICD:stäkin --tai siis sulautetaan osaksi autismikirjon häiriötä, saman nimikkeen alle Kannerin autismin ja määrittelemättömän kehityshäiriön kanssa. Ei kuulosta ihan yhtä trendikkäältä kuin nimike, johon on liittynyt ainakin mielikuvissa älykkyydeltään lähinnä professoritasoisia, vähän epäkäytännöllisiä ja eriskummallisia tyyppejä -- harvemmin niitä, jotka tarvitsevat avustajaa yksinkertaisissakin toimissa ja joiden älykkyys on keskitasoa tai sen alapuolella.
      (No niin, aamen plottis, en puhu enempää.)

      Poista
    12. Trendikkyydellä tarkoitan ehkä tässä sinänsä hyvän asian liepeillä versovia lieveilmiöitä. On siis ihan hyvä, että ihmisen tiloja myös diagnosoidaan, koska näin saadaan apua monenlaisiin ahdistuksiin ja kärsimyksiin.

      Rinnalla kulkee kuitenkin aina myös ylidiagnosointi. Ei enää käsitetä mm. sitä, että ihmisen normaaliin biorytmiikkaan kuuluvat nousujen lisäksi laskut. Ihmisen mieli seilaa kuin ulapalla. Aallon pohja tulee väistämättä, mutta jokaista aallonpohjaa seuraa myös nousu ja välillä on tyyntä. Ei tähän tarvita aina lääkitystä, vaihtelu kuuluu ihmisen elämään. - Olin iloinen, kun löysin tarkalleen saman ajatuksen kääntäjä-kirjailija Kyllikki Villan lokikirjoista. Masennus tulee ja menee, sitä ei tarvitse jokaisessa tapauksessa lääkitä pillereillä. Erikseen ovat kuitenkin hyvin syvät ja päällejäävät masennukset, joihin hoito ja lääkitys on tarpeen.

      Poista
    13. Masennuksen ylidiagnosoinnissa ja lääkinnässä, samoin kuin koko medikalisaatiossa ilmiönä, minua häiritsee ehkä eniten se, että huomio kiinnitetään aina yksilöön, jossa on jokin vika, jota koetetaan sitten korjata lääkkeillä, terapialla jne. Käytännössä on toki helpompaa pehmentää yksittäisiä päitä kuin muuttaa koko maailmaa, mutta silti. Lääkintään sinänsä en osaa oikein ottaa kantaa: Lääkkeitä kai määrätään nykyään vähän liian helposti, mutta toisaalta voisin kuvitella, ettei lääkärin ole helppoa olla kirjoittamatta reseptiä, kun joku tulee masennusoireiden takia vastaanotolle.Se on toki ongelma, jos hoito on jatkossakin pääosin reseptin uusimista kerrasta toiseen.
      Olen kokeillut muutamaa lääkettä, eikä niistä kyllä onnelliseksi tule (jos joku niin kuvittelee, en kuvitellutkaan). Kaiken lisäksi helvetillisiä sivuvaikutuksia ja vieroitusoireita on sellaisillakin lääkkeillä, joilla niitä "ei pitäisi olla".
      Joku viisastelija sanoi joskus, että jos ei huomaa masennuslääkkeen vaikutusta, ei ole oikeasti masentunut: yksinkertaistavaa, jopa vähättelevän kuuloista, mutta voi siinä olla jotain perääkin. Sikäli olen samaa mieltä tuosta, ettei pillereistä liene kaikissa tapauksissa hyötyä.
      P.S. Jos flunssaan ja nuhaan olisi olemassa jokin parantava lääke, en vastustaisi medikalisaatiota siltä osin juuri nyt.

      Poista
    14. Pullasta ja rusinoista tuli vielä mieleen joku Wittgensteinin lausahdus, jonka mukaan rusinat ovat se paras osa, mutta kaikki syövät silti mieluummin pullan kuin säkillisen rusinoita.

      (En muuten koskaan laita leipoessani pullataikinaan rusinoita)

      Poista
    15. Ihmiselämään kuuluvat luonnollisena osana nousut ja laskut. Jollakin tavalla tämä ajatus on painunut sen alle, että elämän tulisi olla onnea ja iloa, ekstremeä ja euforiaa. Näitä tavoitellaan. Orgasmia halutaan pidentää, nautintoa lisätä, ihan kuin mikään ei olisi itsessään kyllin.

      PS Rusinat pullassa ovat roskia, sanoo lapsikin.

      Poista
  12. Täällä puhuttiinkin sopivasti seksistä ja ihmismielen outouksista, joten terveisiä Pride-marssilta! Väkeä oli pirusti, tilaisuus oli rento ja iloinen, eikä kukaan persu yrittänyt sitä edes häiritä (minua ei lasketa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäämme nyt siis odottamaan tasa-arvoista avioliittolakia. Ja ehkä translakia myös. Onhan niin, että persut vastustavat sitä, muta eivät yksin voi sitä kaataa nyt, kun Sipiläkin on ilmeisesti lain kannalla. Saadaanko tästä uusi Lindström-keissi?

      Poista
    2. Asia on pihvi, sanoi Lindström. Monia asioita minäkin vastustan, mutta en voi ymmärtää, miksi vastustaa asioita, jotka eivät koske itseä millään tavalla.

      Poista
    3. Noh, kyllä minä vastustan vaikka tuulivoimalapuiston rakentamista tänne paikkakunnan maisemiin ja kaikkialle vanhaan koskemattomaan kulttuurimaisemaan, vaikkei se minun mökkielämääni haittaa - luullakseni. Se tappaa luontoa. Vastustan jopa Helsingin rantojen rakentamista täyteen kerrostaloja, vaikken juurikaan tunne Helsinkiä omakseni.

      Tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys, enkä näe sitä seksikysymyksenä. Ja lopulta, mikä avioliitto on? Siinä petetään, siitä lähdetään, sillä ei ole mitään onnen sinettiä. Miksi siis sitä helvettiä ei soisi kaikille ihmisille, jos sen tärkeäksi kokevat?

      Poista
  13. Iineksen putkimies on liikuttavan aito. Olin kyyneliin herahtaa kun kuulin äänettömän parkaisun joka tuli hänen tyynen olemuksensa kautta vähän ennen hänen poistumistaan. "Äiren tuhkat".

    Todella kummallinen tämä maailma kaikkine ihmisineen. Jokainen kantaa omaa elämäänsä urhokkaasti loppuun saakka. Tasapainoisimmilla molemmat jalat maassa. Jotkut meistä huojuvaisia. Avittavat itse kuolemaansa. Tuttavamme pojalla oli tyttöystävä. Tarina (siis vanhemmat) kertoivat että tämä tyttö oli lähettänyt viestin pojalle, että hän halusi lopettaa tyttöystävyytensä ja kertoisi syyn miksi, jos poika haluaisi kuulla, hän olisi tavattavissa yhdessä baarissa. Poika oli mennyt sinne ja siellä se istui, Helena, äitinsä kanssa. Äidin ja tyttären silmien edessä poika oli ampunut itsensä. Ei tyttöä eikä äitiä, vaan itsensä.

    istuimme kahvipöydässä pojan kotona, kun tämä meille kerrottiin. Sitten meidät vietin yläkertaan katsomaan pojan huonetta. Jokainen tavara siellä oli paikallaan. Pöydällä oli vihko, jossa oli pojan taidokkaita piirustuksia. Seinällä akvarelleja, joita hän oli maalannut.
    Muistan sen tunnelman, kun seisoimme siinä ja katselimme ympärillemme. Emmekä osanneet mitään sanoa. Seisoimme vain hiljaa, mykkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuohon tragediaan löydy sanoja, kun se eteen avautuu, siis edes lohdun sanoja. Kun niitä yksinkertaisesti ei ole. Kaikki mitä sanoo, on merkityksetöntä. Muistan kun meillä oli oppilaana maatalon ainoa lapsi, poika. Tavallinen peruspoika, joka taisi hymyllään peittää sisimmät tuntonsa. Kuulimme sitten parin vuoden kuluttua, että kun hän oli tullut armeijasta ensimmäiselle kotilomalle, hän oli mennyt navetan taakse ja ampunut itsensä. Ei ollut kestänyt armeijaa. - Voi, olisihan ollut sivarimahdollisuus, huudahdin hiljaisuuden keskelle. Opettajat hiljenivät entisestään, katsoivat muualle, kukaan ei sanonut mitään. Ymmärsin vasta myöhemmin, että ei näillä lakeuksilla ollut sitä sivarimahdollisuutta.

      Poista
    2. Liisun traagisesta jutusta tuli mieleen, että selvisiköhän siinä rivien välistä, miksi tyttö halusi suhteen lopettaa?

      Poista
  14. Iines "Noh, kyllä minä vastustan vaikka tuulivoimalapuiston rakentamista tänne paikkakunnan maisemiin ja kaikkialle vanhaan koskemattomaan kulttuurimaisemaan, vaikkei se minun mökkielämääni haittaa - luullakseni. Se tappaa luontoa. Vastustan jopa Helsingin rantojen rakentamista täyteen kerrostaloja, vaikken juurikaan tunne Helsinkiä omakseni."

    Vastustan , vastustan. Ei se niin vaan mene , Iines hyvä.
    Katso Helsinkiä lentokoneesta , mitä näit: Metsää , enimmäkseen metsää. Lennät Suomen yli , yhtä samaa metsää.

    Mitä on luonnon tappaminen ? Myös ihminen tulee vanhaksi , samoin luonto . Puut kuolevat pois ja uudet taimet kasvat tilalle . Se on luonnonkiertokulkua . Mutta kaupunkilaiset ovat vieraantuneet oikeasta maalaiselämästä .( Niin ne maalaiset ovat niitä persuja)

    Joonas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vika on tuulivoimaloitten sijainnissa. Kun niitä tungetaan niemien nokkaan, rannikoille ja lähelle ihmisen asumapaikkoja eikä viedä niihin korpiin, missä ne eivät haittaisi ainakaan ihmistä - luonnon tasapainonhan ne toki suistavat kaikkialla. Täälläpäin onneksi yksi Pro X -yhdistys sai estettyä härskin suunnitelman raiskata tuulivoimaloilla merikotkien asuttama kapea kerrassaan upea kivikkoinen niemenkärki.

      Mikäli kukaan ei olisi tarkkana, tuulivoimaa rakennettaisiin meillä vaikka Natura-alueille ja suojeltuihin luontokohteisiin. Jos niitä rakennetaan, vietäköön ne suosijoiden ja halukkaiden pelloille ja rantatonteille.

      Poista
    2. Minä kyllä rakentaisin kyllä muutaman kw- tehoisen voimalan omalle tontille. Sillä saisi lämmintä vettä .

      Mutta minulla on Iinekesen kaltaisia naapureita, jotka vastustavat kaikkea. Minusta on kumma ettei omalla tontilla saa tehdä mitä haluaa. Lisäsi asun haja-asutus alueella. Tilaa kyllä on .

      Joonas

      Poista
    3. "Mitä on luonnon tappaminen ? Myös ihminen tulee vanhaksi , samoin luonto . Puut kuolevat pois ja uudet taimet kasvat tilalle . Se on luonnonkiertokulkua . Mutta kaupunkilaiset ovat vieraantuneet oikeasta maalaiselämästä .( Niin ne maalaiset ovat niitä persuja)"

      Niin, vanhat ihmiset olisikin syytä kaataa pois uusien ihmistaimien tieltä: uudistushakkuuhan on sitä luonnollista kiertokulkua.

      Poista
    4. Anonyymi, nyt hieman tarkkuutta, pyydän. Minä en vastusta kaikkea, vaan enemmän sallin ja annan, antaisin, jos se minun vallassani olisi. Antaisin niittyjen kukkia vapaina, sallisin ihmisten kuunnella tuulen suhinaa ja lintujen laulua, antaisin luonnon elää ehdoillaan niin laajasti kuin se suinkin mahdollista on. En kieltäisi villieläimiä elämästä asvaltoimalla maankuorta, en siivekkäitä lentämästä rakentamalla tuulivoimapuistoja, en rakentaisi lisää ydinvoimaa maapallon turmioksi. Että kuka se on joka vastustaa elämää?

      Poista
    5. Ja jutussani "Kirkasta egosentristä valoa" on myös Schlichterin kuva. En saa nyt tabletilla linkkiä tähän.

      Poista
  15. Iines "Tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys, enkä näe sitä seksikysymyksenä. Ja lopulta, mikä avioliitto on? Siinä petetään, siitä lähdetään, sillä ei ole mitään onnen sinettiä. Miksi siis sitä helvettiä ei soisi kaikille ihmisille, jos sen tärkeäksi kokevat?"



    Ja nyt "sukupuolineutraalin avioliiton" ohella viherhörhöt alkavat vaatia lukumääräneutraalia avioliittoa, mikä tarkoittaa polygamiaa eli moniavioisuutta.
    Äänestäkää Vihrerpiipertäjiä, saatte haaremit. Tämä siis suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden virikkeellä, ja myös sillä verukkeella ettei ketään tule syrjiä sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi. Mikään ei riitä. Kun saadaan tasa-arvoinen avioliitto laki, vaaditaan lisää.

    Joonas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä polygamia-ehdotus lähinnä naurattaa. Jos joku on niin luonteeton ja nössö, että haluaa jakaa rakkaansa, niin siitä vaan. Keneltä muulta se on pois kuin häneltä itseltään. Minä uskon suhteen syvyyteen, en suhteen leveyteen, eli yhden kanssa yhdellä kertaa. - Vihreät ovat jo monessa asiassa osoittaneet heikkoutensa. Pettymysten porukkaa, minulle, odotin heiltä paljon.

      Poista
    2. Polygamia-ehdotus ei kuitenkaan tullut vihreiltä, vaan heidän nuorisojärjestöltään, Vinolta. Yhtään viisaampi ei ollut persujen nuorisojärjestön ehdotus, jossa vaativat avioliiton määrittelyn kokonaan lopettamista lainsäädännön tasolla.. - Siitähän seuraa myös Vinon ehdotuksen toteutuminen.

      Vinot ja Hönöt muistuttavat ihmeellisen paljon toisiaan - rakkaudesta ne hevosetkin potkivat!

      Poista
    3. Kokoomuksen nuorisojärjestö on ehdottanut, että poliisin tulee lopettaa huumeiden käytön katuvalvonta kokonaan, koska sellainen loukkaa ihmisen perusoikeuksia.

      Minä tykkään kaikkien puolueiden nuorisojärjestöistä kuin hullu puurosta. - Jos on huonolla tuulella, niin pian alkaa suuta vetää hymyyn, kun googlettaa:" ___n nuorisojärjestö ehdottaa"

      Poista
    4. Nyt minun täytyy katua, olen erehtynyt! - Persujen nuorisojärjestön ehdotus avioliittokäsitteestä oli sittenkin fiksu, vaikka minusta se näyttää aivan älyvapaan absurdilta huumorilta. - Ehdottelija Simon Elo on nimittäin päässyt eduskuntaan,Tuo nuori mies pääsee vielä pitkälle!

      Poista
    5. Nuoriin minäkin toivoni panen. Vinot ja hönöt ovat liikuttavia voimantunnossaan. Vasemmistohönöt ovat suloisia anarkomarkoja, jotka ovat mieltyneet erikoisesti puistonpenkillä sisään -metodiin - miten liikuttavaa young poweria. Oikeistohönöt taas keskittyvät henkisempiin metodeihin, kuten Sanan säilällä heikomman aineksen kimppuun jne. Todella raikkaita tuulahduksia nuorisossa kasuavassa!

      Poista
    6. Tuli mieleeni, että tiedättekö mistä tietää, että julkisuuden henkilö, ns, julkkis, valehtelee? - No, siitä että hän antaa haastattelun.

      "Tekisitteks te musta jutun teirän lehteen, kun olin autokolarissa, - se klommo näkyy ihan selvästi, oisin voinu kualla....nii, ja mun uusi loistava levyki on juuri ilmestynyt. Se on just sellanen produktio, josta mä aina oon haaveillu ja oon sitä tosi pitkään kypsytelly."

      Vähän samaa se poliitikkojenkin kanssa on. Aika harvoin minkäänlainen julkisuus heitä kaataa. Useimmiten sanonta "kaikki julkisuus on hvyää julkisuutta", pitää paikkansa. Pia Kauman lastenvaunut tosin jostain syystä työnnettiin pois maisemista

      Poista
  16. Kyllä polygamiaa on ja on ollut Suomessa ennenkin. Siitä ei vain puhuta. Yksi tapaus oli, josta puhuttiin avoimesti. Ystäväni tyttären miehellä oli kaksi vaimoa yhtäaikaa. Asuivatkin yhdessä - aikansa. Kunnes ehkä vaimoille tuli känää keskenään. Joka tapauksessa toinen vaimoista lähti omille teilleen. Mutta kunnioitettavan pitkään he asuivat kolmistaan.

    Eräs nykyisin suomalainen vaimo kertoi minulle, että hänen miehensä halusi tuoda miesystävänsä heidän huusholliinsa. Se ei tuntunut vaimosta oikein mukavalta, niinpä heille tuli avioero. Nykyisin mies on kumppaninsa kanssa vihittynä pariskuntana. Heidän häissään vaimo oli mukana.

    Kerran, muistan, tapasin tuttavani (nainen) kadulla. Hän itki niin vuolaasti, etten voinut olla kysymättä, mikä hätänä. Hän sai vaivoin kerrotuksi, että hänelle oli juuri selvinnyt, että hänen miehellään oli toinenkin perhe. Toisella paikkakunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näitä tosiaan ollut. Televisiosta on tullut ohjelmasarja Toisenlaiset perheet, josta satuin näkemään tällaisen osan, jossa miehellä oli kaksi naista - vai oliko naisella kaksi miestä. Joka tapauksessa elämä kuvattiin varsin ongelmattomaksi. Ja olihan lehdissä pari vuotta sitten juttu miehestä, joka julkaisi kihlailmoituksen kahden naisen kanssa. Nimet olivat aitoja ja triosta tehtiin tietysti juttuja lehtiin. Kaikki olivat taas kauhean onnellisia. Miehellä oli verevä blondi kummassakin kainalossa.

      Poista
  17. Kyllä noita riittää. Yksi ison yrityksen johtoryhmään edennyt, hyvin etäisesti tuntemani, äijä kuoli nuorella iällä työpöytänsä ääreen. Verisuoni kai katkesi päästä. Sanovat vaimolleen olleen kova iskun kun surunsa keskelle ilmeni, että rakkaalla miehellään oli toinen nainen ja lapsi tämän kanssa. Minusta tuntuu, että kyllä näitä on enemmän kuin arvaammekaan. Jossain sarjafilmissä oli tällaisesta ammennettu. Lievästi vielä lannan hajuisessa kotomaassamme nämä lienevät edelleenkin miehen moninaimista, muta suuressa mualimassa epäilemättä sellaista on monilla naisillakin.Eikös hipeiksi tai taistolaiseksi aikanaan ruvenneet moninaimisen vuoksi?

    Ryhmäavioliitot olisivat lakimiehille herkkua, luulen, että ilman muuta jokainen asianajotoimintaa harjoittava lakimies sitä kannattaisi! - Huuliaan lipoen ottaisivat omansa erittäin vakeaselkoisista perimysjärjestyksistä ja avioeroista.

    VastaaPoista
  18. Tietenkin seksuaalikäyttäytyminen on eri asia kuin ylimmän Herran, herra viranomaisen, virallisesti siunaama, pyhä avioliitto. Siinä saavat toisensa paitsi sydänkäpyset, myös rahavarannot. Huonossa tapauksessa tietysti myös velkojat liitetään annetuissa sormuksissa yhteen.

    VastaaPoista
  19. Eikös se Timo Soini sanonut joku aika sitten, että letkut irti kreikalta?

    tänään:

    -Soini kuvailee Kreikan tilannetta massiiviseksi takaiskuksi Euroopan unionille.

    – Nyt pitäisi keskittyä kilpailukyvyn nostamiseen ja vapaakauppa-alueeseen. Ei ole mitään järkeä, että fiksuimmat päät pohtivat vain Kreikan tilannetta.

    Mites ne melonit ja päärynät olikaan? Päivystävät persut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persut lupasivat lopettaa rahan lapioimisen Kreikkaan. Äänestäjät eivät ymmärtäneet, että Soinin mielestä sellainen on vanhanaikaista ja pitää käyttää hänen kauhakuormaajaansa.

      Poista
  20. Kritisoidaan nyt oppositiotakin. Näin sateenkaaripäivänä.

    Näin kuvia, että Che on sateenkaaren väreissä ja jollain vassareiden kojulla oli Chen kuva.

    No, Chen ajan Kuuba sorti homojaan a pisti ne vankilaan.

    Idiootit. Mutta hyvin tyylikästä. Kunnon vale, on aina parempi kuin totuus. Eikö totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Che Guevara oli yksi ehkä söpöimmistä tappamisesta aidosti nauttivista ihmisistä; ihku mikä ihku. Edes hallitusvalta tai mammona ei häntä yhtä paljoa viehättänyt kuin hänen käsistään kuolevat ihmiset. Periaatteen ja tehtävän mies.

      Poista
    2. Che Guevara oli varsinkin tiedostavien ja älykkäiden naisten suuri idoli. Hänhän oli vapauden airut, punalipun liehuttaja. Minullakin oli tuo jumalainen juliste seinälläni Marimekon kankaan vieressä. Ettäkö sorti homoja ja tappoi ihmisiä. Tai no, olihan Stalinkin tuolloin suuri idoli.

      Poista
    3. No, Chen teot eivät ehkä olleet vielä tuolloin niin tiedossa, kuin ne ovat tänä päivänä?

      Kyllä nykynuorten tulisi jo tietää.

      Poista
    4. J-P Sartren mielestä Che Guevara oli "aikakautemme täydellisin ihminen". Tämä on esimerkki deduktiivisestä ,ylhäältä päin tapahtuvasta kategoria ajattelusta, punaiset kmeritkin oli luokiteltava edistyksellisiksi koska edustivat vapausliikkeen kategoriaa .

      Poista
    5. Chen suosiosta näkee kuinka niin moni asia perustuu pohjimmiltaan romantiikkaan. Ihminen kai kaipaa sellaista. Jos Che olisi ollut Soinin tai Lindströmin paapan näköinen, kukaan ei tietäisi hänestä mitään.

      Poista
    6. Isoveljelläni, jotakin neljätoistavuotisella oli silloin 60-70-lukujen taitteessa chen kuva seinällä ja hakaristikotka takin rintapielessä. Ajan tuulia ne olivat, eivät mitään jäsentynyttä ajattelua, vaan matkimista. Hakaristikotkan se otti vakavana pois ja sanoi: "tätä ei uskalla enää käyttää!". Joku vanha taisto oli kai uhkannut vetää turpaan.

      Muutama vuosi myöhemmin muutimme maalle. Toinen isobroidini meni kuusitoistavuotiaana Nuutajärven lasitehtaalle töihin. Pitkä bussimatka töihin ja hyvin raskas työ apumiehenä (-poikana), joka otti helvetin pätsin kaltaisista uuneista tavaraa pois. Sitten laittoivat hänet kolmivuoroon. Yritti vähän purnata, josko tämä on edes laillista. Sanoivat, että "meillä on kuule täällä sellaiset luvat, että saadaan tehdä mitä vain". - Noh, ei siinä sitten mitään, kolmea vuoroa se hänelle oli. Meillä oli kaikkia hienoja lasiesineitä, sekundaa sai sieltä hyvin halvalla. Ei niistä, Oiva Toikista tai muista, mitään jäljellä ole, - sekundaa kun olivat, lasiesineet menivät hyvin nopeasti rikki.

      Poista
    7. Minä sain isobroidilta yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastosta ostetun leipälaukun. Sellaiset olivat hottia hippimuotia siihen aikaan. Minulla oli tavarani siinä, kun kesällä menin isovanhempieni luokse. Sodat käynyt isoisäni sitä hymyillen hypisteli ja häneltä ensikertaa kuulin sen olevan leipälaukku. Sitten hän alkoi kertomaan niitä sotajuttujaan, joista en valitettavasti enää muista juuri mitään. Sen muistan, että joskus linjat kulkivat hautausmaan läpi ja isoisäni potero oli 1700-luvulla syntyneen vainajan haudan vieressä. Hän muisti luetella kaikki tiedot siitä hautakivestä. Sen muistan, että joskus hän oli unen puutteen vuoksi lähtenyt horroksessa kävelemään siellä etulinjassa ollessaan. Ihmetteli moneen kertaan, ettei tarkka-ampujat häntä silloin ampuneet. Hän kertoi paljon juttuja, jotka nyt tuntuvat mielenkiintoisilta, mutta vain vähän niistä muistan. Siitä hän kertoi, kuinka nuorena miehenä meni Hämeenlinnan suurimpaan kauppaliikkeeseen Skogsterille töihin.

      Poista
    8. Isoisä puhui savon murretta, sieltä hän oli kotoisin. Isäni taas mielsi itsensä keskisuomalaiseksi, siellä isoisä oli mennyt naimisiin isäni äitin kanssa. Muistan kun isäni kerran vähän ottaneena puuskahti omalle isälleen: "ei savolaisuus kuule mikään synti ole,mutta kun se on niin saatanan suuri häpeä!" (silloin tuon sanonnan kuulin ensi kertaa)

      Isäni oli vähän katkera. Äitinsä kuoli kun oli pikkupoika ja isoisä meni uusiin naimisiin kansakoulunopettaja Aadolfin kanssa. (Aadolf on leikillinen lempinimi). Isäni laittoivat yksin asumaan isoisäni kaupan yläkerran huoneeseen. Siellä oli kuulemma nukkunut pistooli tyynnynsä alla, kun pelotti. Pistoolin hän oli luultavasti saanut äitinsä isältä.

      Poista
    9. Aijai, mikä tarina tässäkin on! Kansakoulunopettaja Aadolf! Taisi isoisä saada tomeran huushollinpitäjän, vai joutuiko peräti soppakauhan varteen... Ankara lapsuus on menneiden polvien isillä ja äideillä ollut. Minunkin äitini oli orpotyttö, jonka maallikkosaarnaajaisoisä kasvatti kuolemaansa asti. Sitten hän joutui maallikkosaarnaajan ikäneitotyttären hoteisiin, Olga-tädin. Ja Olgan tavaroita minä tässäkin torpassa parhaillaan katselen. Meinasin myydä hänen vanhan sivustavedettävän puusohvansa Tori.fi:ssä. Tarjouskin tuli, mutta en sitten myynytkään.

      Poista
    10. Minua harmittaa, kun en tälle alustalle osaa oikein tekstiä korjata. Helmasyntini on sanojen toistelu.

      Ja minua harmittaa uhriutuminen, josta nykyajan ihmiset tuntuvat elävän. Kaikkein vastenmielisintä sellainen on, kun persut, isot äijät, munat ja kaikki, itkeä tihrustelevat kuin pienet lapset: "Meitä aina sorsitaan ja haukutaan, eikä ketään muita koskaan eikä ikinä!" - Voi saatanan märisijät!

      Poista
    11. Faijani ystäväpiiriin kuuluin paljon autoilijoita ja rekkakuskeja. Kokoontuivat Akin huoltoasemalla. Kerran Aki ajoi kännipäissään moottorisahan kera kauhistuneet tankkaajat matkoihinsa. Siitä oli kai lehdessäkin. Yksi niistä äijistä oli Eke. Ihan samanlainen kuin ne muutkin, minusta ne kaikki tuntuivat silloin kauhean vanhoilta. Mutta jopa minä, pikkunapero tiesin, äijien juttuja kun olin kuunnellut, että Eke on homo.Se asui jonkun vanhan akan, "vanhan rakkaan" kanssa. Sellainenhan Erkki Toivastakin pitkään hyysäsi. Kun muutimme kerran Hikan ajamalla isolla puoliperävaunrekalla, faija ryyppäsi koko matkan siellä perävaunusssa yhdessä Eken kanssa. Kun Hikka avasi takaovet, Eke nojasi niitä vasten ja rojahti naama edellä asfaltille. Naamansa oli aivan kauhean näköinen. Mutsi rupesi huutamaan, kun huomasi juopon kusseen takaosassa olleet patjat aivam läpimäriksi.

      Poista
    12. Olen ehkä aiemmin kertonut, kun Aki kerran halusi faijaa mukaan ryyppäämään, mutta hän ei halunnut. Kesäisenä iltana joskus kymmenen yhdentoista aikaan Aksu tuli aivan umpipäissään kuorma-autollaan pihaamme. Faija ei avannut ovea ja käski meidän pysyä poissa ikkunoista. Aki nosteli ja laski kippiä, posautteli ilmajarruja ja taisi töötätäkin, aivan kaameaa mekkalaa piti. Lopulta väsyi ja ajoi tiehensä.Semmonen kirkkovaltuutettu se oli.

      Poista
    13. Kaupassa minä joskus hermostun, kun yritän kinkkua tai metwurstia ostaa. Laatuja ja nimekkeitä on kymmeniä ja kymmeniä erilaisia, mutta melkein kaikista tuotteista puuttuu jotain: laktoosia, suolaa tai muita raaka-aineita. Sitten jos minä vahingossa ostan sellaisen puutteellisen tuotteen, niin huomaan sen olleen kalliimpi kuin oikean tavaran. Ei kai se minun vikani ole, että ihmiset kärsivät liikalihavuuksista tai niitä pierettää.

      Poista
    14. Älä huoli Riku joistain toistoista. En minä ainakaan huomannut mitään. Omat kommenttitekstini ovat väliin sellaista laatua, ettei niitä uskoisi kielipoliisin tuottamiksi. Lyöntivirheitä tulee ja jää, eikä se kommenteissa oikeastaan haittaa, sillä kommentit ovat vähän kuin puhetta, paljon sallivampia.

      Poista
    15. Historiaa kun kaikki oman mielensä mukaan vääristelevät, etenkin kun puhuvat ajasta, jota eivät itse tiedä, niin kyllä niitä hakaristikotkia sai ostaa silloin aivan seiskeetluvun alussa ihan postimyynnistä ja postimyyntiluettelo ilmestyi painettuna jossain lehdessä.

      Poista
    16. Muuten, kun luen noita kertomuksiasi, huomaan, että vaikka isäni oli puhdasverinen alkoholisti, en nähnyt koskaan, en ensimmäistäkään kertaa isän juovan. 

      Miten tämmöinen on mahdollista? En edes tiedä, mitä ainetta hän joi, sillä näin meillä vain isän pilsneripulloja, siis maitokaupasta ostettuja alkoholittomia tuotteita. Näin joitain tyhjiä viinapulloja, kun äiti pani niihin mehua. Isä joi ilmeisen yksin ja joskus jonkun kaverin kanssa. Siihen aikaan juoppoja oli joka talossa, ja he tiesivät toisensa. Tiedänpä yhden oppikoulun opettajanikin, jonka kanssa isä joi. Mies oli arvostettu vaikuttaja, mutta välillä oli tunnillakin krapulassa tai jopa humalassa.

      Poista
    17. Mieleeni tulee, että pilsneri oli sen ajan lantrinki. Minun isäni ryyppäsi avoimesti, mutta sukupolveensa kuuluen pullo oli lattialla pöydän jalan vieressä. Ei sitä pöydälle nostettu.

      Minulle on aina vähän ihmetys, kun nuoriso kulkee aivan avoimesti mäyräkoira tai joku muu olutpaketti sellaisena kädessään. En kehtaisi edes olutpurkki kädessä kävellä kaupungilla, piilossa niiden täytyy olla.

      Poista
    18. Aksu kuoli nuorena, vissiin ennen nelikymppisiään. Hän putosi etelänmatkalla neljännen kerroksen parvekkeelta. Kaiteet olivat kuulemma hyvin matalat. Hän oli maannut pitkään hengissä maassa, mutta ohikulkijat olivat vain tuumanneet, että juoppo turistisika se on siihen sammunut.

      Poista
    19. Aksu oli tarkan markan mies, hyvä liikemies ja rikas kuin perkele. Faija sitä kai vähän kateellisena nauroi, kun tuska oli kerran suuri: "Ostaisiko mersun vai BMW:n, kumpi on hienompi?"

      Punaisen mersuun päätyi.

      Poista
    20. Faija jäi kerran kiinni rattijuoppoudesta, kun ajoi lievästi metsähallituksen puolelle. Tuttu poliisi veivasi poliisiauton ikkunan auki ja kysyi: "oletkos Riemu jotain ottanut?" - Faija vakuutti ettei ole, ja kertoi myöhemmin, että polliisisetä oli jo kytkintä nostanut lähteäkseen, mutta nuorempi poliisi oli vierestä parahtanut: "eihän me tähän tätä voida jättää!"

      Toisaalta siihen aikaan eivät uskaltaneet ikinä kaupunginjohtajaa polttaa, vaikka kaikki tiesivät sen ajavan kännissä kuin apaashi reservaatissa. Kun ajat muuttuivat ja Koivistosta tuli presidentti, niin lopulta sen käräyttivät.

      Poista
    21. Minä kerran lukioaikoinani soitin aamuyöllä puhelinkioskista sille kaupunginjohtajalle pienen pilapuhelun. Numeronsa oli luettelossa. Puhelun sisältöä en kehtaa toistaa, vaikka rikos onkin jo vanhentunut.

      Poista
    22. Riku kirjoittaa ylempänä vanhasta leipälaukusta, jonka otti käyttöönsä. Tosi mageeta, sanoisin, sanoisin, jos se kuuluisi ilmaisuvarastooni.

      Arvatkaapa, mikä minulla oli lukioaikoina päässäni! - Lottalakki, aito lottalakki, jonka sain tätini ullakolta. Käytin sitä mm. lavatansseissa, jossa kävimme hassuttelemassa tyttöjen kanssa. Minulla oli mm. tekoletti sen hatun kanssa, palmikko ulottui pitkälle selkään. Kun tanssin erään pojan kanssa jotain hienoa kipaletta, yksi ystävistäni kiskaisi sen letin käteensä siinä keskellä tanssilattiaa. Loput voitte kuvitella. Sen vain sanon, että olin punainen ja nolo, ystäväni räkätti letti kädessä kippurassa.

      Poista
    23. Ei "hotti" varsinaisesti minun sanavarastooni kuulu, mutta nykyaikaa on myötäiltävä, että pysyy sen coolissa ja ihkussa menossa mukana.

      Poista
  21. Elämää Suviyössä, kertoo Riku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, sinä se ansu osaat. En kyllä tiedä mitä, mutta kuitenkin.

      Poista
    2. Olet kieltämättä Ansu oikeassa, tämä oli minun teelmäni teoksesta Hurskas kurjuus, Aksukin nukkui nuorena.

      Poista
  22. Tämä oli kyllä kehumista tällä kertaa Riku Raikas. Jönniä juttuja.

    VastaaPoista
  23. Näytät huomaavan itsekin että kumpikaan meistä ei puhu paskaa.

    VastaaPoista
  24. Vaikka kaikki mahdolliset versiot olen tästä kappaleesta kuunnellut, alkuperäiset ja John Lennonit, niin mun syämmein eniten Hurriganesin Do Yya Wanna Dancelle sykkää. -keet, mikä soundi ja rytke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän esityksen kun livena kuulisi niin varmaan putoaisi paskat housuihin. On niin hieno!

      Poista
    2. Ehkä tuota eivät esittäneet, en muista, mutta minä näin Hurriganesin parhaaseen Roadrunner-aikaan. Inthernethestä sen tarkistin 9.5.1975. Jumankauta, roudarit kävivät välillä vaihtamassa röökiä Albertin huuleen. Välillä rööki oli kielien, siellä ylätallan (onks oikee sana?), välissä.

      Cisse käveli ennen keikkaa salin läpi sämpylä kädessään ja naurahti meille ihaileville ihmisille.

      Poista
  25. Vennen minä vielä tähän haluan ikuistaa, hän oli faijani sankari. Kova nykkeilijä hän oli, mutta jossain Euroopassa ne hakkasivat siltä aivot mäsäksi. Perävaunurekalla osaisi kuitenkin peruuttamalla pujotella tankkausmittareiden välistä niin nopeasti, etteivät muut pystyneet. Ajokortti-ikäisenä vein kerran faijan baarille. Venne istui samassa pöydässä kaljaa juoden. Hullun kiilto sillä oli silmissään, halusi vain jonkun hakata, minusta paremman puutteessa ajatteli uhriaan. Kuuntelin juttujaan sujuvasti, myötäilin ja ihmettelin vain mielessäni hänen hulluuttaan. Kun oli jo kuollut, jutut kertoivat hänen hakanneen vaimoaan aivan kamalasti, kohdelleen kuin märkää rättiä.

    VastaaPoista
  26. Elämää "isolla" kirkolla. Kävelin hautaustoimiston edestä. Siinä maassa makasi päätön pulu. Kuka lie syönyt sen pään. Kovin oli symbolista. Tuli hyvä kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on vaikuttava. Minä veikkaan, että Ozzy Osbourne tai persu on tuon pulun pään syönyt.

      Poista
    2. Pakkohan sen on olla joku persu. Manannut siinä samalla euron hautajaisia, kun rattaista puuttuu hevonen.

      Poista
    3. Vihru se kuitenkaan ole ollut, kun ovat vegaaneja, jotka vain bulimiakohtauksissaan syövät suuria määriä lihaa.

      Poista
    4. Tuskin kokkarikaan? Nehän syö vaan pieniä lapsia ja eläkeläisiä?

      Poista
    5. Kokkari on mahdollinen vain, jos paikallinen lounasbaari on mielestään ollut liian kallis. Hän kun on yrittäjä ja vihaa kaikkia muita yrittäjiä, kun ovat kamalia kiskureita.

      Poista
    6. Tuskin oli temarikaan? Koska temarilla on kädet vieraissa taskuissa, niin eihän se voi mitenkään voi ottaa kiinni lentävää lintua ja syödä sen päätä?

      Kyllä se oli persu. Vassaritkin kun nykyään ovat kasvissyöjä lihoja.

      Poista
    7. Jungnerilainen tai lipposlainen temari se on siinä mielessä voinut olla, että jätti kuitenkin pulun vartalon kansalle syötäväksi.

      Poista
    8. Junkkeri olisi tehnyt siitä syömisestä youtube videon ja twiitannut sen minua aikaisemmin. Lipposlaiset on niin vanhoja, että tarvivat rollaattoria. Eivät saisi lintua kiinni.

      Poista
    9. Jungner olisi juutuubissa vielä erikseen maininnut, "kuinka paljon rakastankaan tyttöystävääni, mikäs sen nimi nyt oli?"

      Lipponen ei juutuubista piittaa, hänet on ruhtinaallisesti palkittu Russian Tubesta. Siksi häntä toisinaan kaasu-lipposeksi sanotaankin, ei sen piereskelyn vuoksi. Ja akkansa on kuin vasemman jalan saapas viidenkymmenen kilometrin marssin jälkeen.

      Poista
    10. Riku se jaksaa panna parastaan. On ilmeisesti juonut liikaa piimää.

      Poista
    11. Kyllä ne maalla tietää, mitä se piimä teettää. Siksi en sitä juo.

      Poista
    12. Sinä se, ansu, jaksat tietää kaiken. Kerro nyt vielä brittiläinen ensyklopedia, iltalehtien sisältö ja hommafoorumin parhaat palat.
      Muokkaat ne vielä tieteelliseksi, käytä tilastoja apunasi!

      Poista
    13. "Panee parastaan, ja on ilmeisesti juonut liikaa piimää."

      Häpeä, ansu, häpeä. Tuo on liian tyhmää jopa sinulta. Ei kai kukaan parastaan laittaisi piimästä sekaisin.

      Poista
    14. Suosittelen muuten Gefilus-piimää, rasvatonta versiota. Se auttaa vatsan tasapainoon ja on lisäksi hyvää ja raikasta.

      Poista
  27. Äitini on selvittämättömän pitkältä ajalta paikkakuntalainen. Osa Hausjärveä ja Nurmijärveä toki kylämme oli ennen. Minä olen eteläsuomalainen, tosisuomalainen.

    VastaaPoista
  28. Kuka tai ketkä on kokkareita? Kokoomuslaisiako - veikkaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coccarit ovat näitä yöväen puolueen jäseniä. Nenä valkoisena ne juoksee yössä, kuten Junkkeri sentään.

      Poista
    2. Kokkarit ovat kokkelipiimää, sellaista kokkelipiimää, joka tuntee itsensä itseään paremmaksi.

      Poista
  29. Kuunnelkaa persut tästä vähän neekerimusaa. Se on paljon parempaa ja fiksumpaa, kuin äitinne tai arja havakan kamalat musiikin yrityksen kauhistukset koskaan. Tietämys Roopella oli tietysti samaa tasoa. Se johtui siitä, etteivät antaneet hänen kouluja käydä. Ja siitä, että oli romantikko ja kaksi kuulemistaan ihailemaansa paikkaa, Chicagon ja Kalifornian, yhdisti.

    Broidi muten kertoi, että hänellä oli joskus helevetin kauan aikaa sitten arja havakan kasetti, jonka minä heitin vihaisena roskiin. Tapausta en muistanut, mutta yhtään en sitä tänä päivänäkään ihmettele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kuukautta sitten Chicagossa käyneenä ja Amerikan sydänmaita samoilleena esitys sykähdytti. Tietysti olen aina tykännytkin neekerijatsista.

      Mutta sehän minun piti sanomani, että Rikulta on jäänyt huomaamatta, että juuri ja nimenomaan persut ovat nyky-Suomen neekereitä. Tyhmiä, rumia ja naurettavia patsastellessaan kravatti kaulassa muka ministereinä.

      Poista
    2. Juu, Tapsa, kieltämättä ovat hyvin typeriä ja vielä kravatti kaulassa!

      Poista
    3. Eric Clapton sanoi jossain haastattelussa, että hänellä oli kausi, jolloin ei suostunut edes puhumaan sellaisen muusikon kanssa, joka ei tuntenut Robert Johnsonin tuotantoa.

      Poista
    4. Belushi, Aykroyd ja kumppanit esittivät tsipaleen Blues Brothersissa omaan menevään tyyliinsä.

      Poista
    5. Ja mr. president laulaa ihan hyvässä seurassatämän pätkän loppupuolella muutaman tahdin.

      Poista
  30. Aksun vaimo oli se, joka itkien kertoi viiskympispäivänäni, että alzheimeriin on sairastunut. Minua se tekee pahaa, kiitollisena muistan, kuinka meidät Linnanmäellä kuskasi. Ja kertoi niitä valloittavia juttujaan. Surullinen olen.

    VastaaPoista
  31. Noh, juu, olen ollut liian tyly. Kertokaa persut nyt, missä meni pieleen?

    VastaaPoista
  32. Hieman huvittaa persukammosi, Riku. Et siinä sitten huomaa, että hallituksen varsinainen dynamo on kyllä kepu ja varsinkin Sipilä.

    Esimerkiksi tuo yksin Lindströmin harteille sysätty lakipykälien oikeudenmukaisuuden syynääminen tuli hallitusohjelmasta - viittaan taas Sipilään, ei Lindströmin ajatushautomosta. Syynäämistarve taas tulee suoraan kansan syvistä riveistä, ja on niin voimallista, ettei sitä voinut sivuuttaa.

    VastaaPoista
  33. En minä näe kepuilla tai persuilla eroa; samaa sakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siellä persuissa monta demariankin. Työmiehestä lähtien.

      Mutta mitä tulee persujen toiminnan kritisoimiseen, niin kevyttähän tämä on ollut, kun vertaa miten persut ovat räkyttäneet tähän saakka muista puolueista ja asioista.

      Sitä saa mitä tilaa.

      Poista
    2. No, minä olen yleensaä kritiikin kannalla, mutta tämä nykyinen persujen piikkiin -haukunta alkaa jo kääntyä itseään vastaan ja uhriuttaa persut. Edelleen minusta keskustapuolue on kehityksen tulppa mm. opetus- ja koulutustoiminnan kehittämisessä. Sillä on eniten valtaa.

      Hieman tosin pelotti myös edellisen hallituksen demarinaisten kauheat puheet: vähempikin koulutus riittää opettajan tehtäviin, ja samoin ilmeisesti sairaanhoitajan. Lisää perushoitajia! Toisin sanoen Krista Kiurun mielestä naisten koulutuksella ei ole niin väliä, pelkkä ylioppilas voi toimia opettajana tai korkeintaan se takavuosien humkandi, josta piti jo päästä.

      Poista
    3. Uhriuttaa persut? Älä nyt viitsi. Jos yhtään on heidän blogejaan tässä vuosien varralle lukenut esim Uudesta suomesta, niin niistä kirjoittajista ei saa uhreja. Ellei sitten Mt palveluiden potilaita. Mutta se on eri juttu.

      Poista
    4. En ole lukenut heidän blogejaan. Ainoa, jonka juttuja olen lukenut, on Helena Eronen, joka kirjoitti Uuden Suomen blogipalvelussa. Hän oli hyvä kirjoittaja, huumorintajuinen ja älykäs. Muistan, miten hänen hihamerkkihumoreskistaan nousi kohu, kun jokuset lukivat sitä laput silmillä. Sehän oli silkkaa huumoria. En tunne hänen ideologiaansa tarkemmin, luin häntä hänen kielenkäyttötaitojensa vuoksi. En tiedä, kirjoittaako hän dnää.

      Poista
    5. Siis suuri yleisö ulkopuolelta puolueiden alkaa tuntea kohta sympatiaa haukuttuja kohtaan.

      Poista
    6. Hellu, hän oli ihan hauska. Mutta hihamerkkikohu ei kylläkään ollut valtamedian kunnian päivä.

      Että sympatiaa persuille? Tuskin.

      Poista
    7. Muistin oikein, Helena pitää blogia nykyään blogbookin puolella

      http://blogbook.fi/helenaeronen/

      Poista
  34. Kemppilässäkin päästiin melkein Iinekselän lukemiin, kun vanha isäntä sohaisi kusiaispesään eli puolusteli tuomioita ja antoi ymmärtää lakiasioiden olevan niin vaikeita, ettei tyhmä rahvas niistä mitään ymmärrä, joten olkaa hiljaa.

    Skolastiikalta se selitysten jälkeen vaikuttaakin. Siellä oli monta kommentoijaa, jotka asettivat asiat paikoilleen ja näyttivät kemppisläisten laintulkinnan puutteet. Oikeastaan nykykäytännön ainoaksi pitäväksi puolustukseksi osoittautui se selitys, että lepsuja tuomioita näistä on aina annettu, joten annetaan edelleen.

    Sitten siellä oli tietysti seassa pillejä ja pullia, jotka kuvittelemansa monin takaa ilkkuivat erimielisiä. Täällä sellaisia ei juurikaan ole, mikä on kyllä suureksi osaksi topakan emäntämme ansiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis "Monnin" takaa... (Tämä pirun automaattikorjaus saa minut vielä joskus heittämään koko iPadin seinään.)

      Poista
    2. Tapsa, automaattikorjauksen saa varmaan iPadistakin pois asetusten kautta. Tässä minun Samsungin tabletissani ainakin saa säädettyä jopa ilmoitusäänet pois ja näytön kirkkauden niin, että sillä näkee vaivatta ulkonakin. Yhteen aikaan heräsin usein yöllä, kun jokin laite huushollissani piippasi iloisen lurituksen. Luulin ensin palovaroittimen patterin loppumisääneksi, sitten uuden vesimittarin ääneksi, epäilin kaikkia laitteitani, jopa sitä, että ääni tulee ulkoa... Lopulta järkeilin: iloinen lyhyt luritus ei voi kuulua mistään vakavasta vehkeestä. Mikä ei ole vakava? Tabletti? Tablettiin lataamani hauska rentoutuspeli? Kyllä, peli ilmoitti aina, kun "elämät" olivat palautuneet ja voi taas pelata. Asetuksista vain kruksi: ilmoitusäänet pois.

      Poista
    3. Sellainen yleinen harhaluulo täytyy korjata, että perussuomalaiset olisivat jonkinlainen syrjitty vähemmistö tai vähäosaisia. Puolueella on hallituksessa keskeisiä ministeripaikkoja ja siten se harjoittaa maamme ylintä toimeenpanovaltaa.

      Poista
    4. Kyllä se noin meni nyt Kemppilässä kuin Tapsa kuvaa. Ja vielä enemmän emeritusprofessoreita lytättiin julkisen sanan keskusteluissa. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Kemppisen kirjoitus ei saanut aikaan vain yleistä otsa maahan - aaltoliikettä.

      Olen kyllä ennenkin huomannut, että Kemppinen on etääntynyt kauas ihmisten maailmasta, real lifesta. Hän mm. laukoi totuutena sen, että Suomessa kukaan ei ansaitse blogilla. Toinen asia oli, että hän taisi myös mainita bloginsa olevan luetuin. On ehkä niin, että Kemppinen on blogien kuningas, mutta hän ei taida vieläkään tietää, että blogien prinsessat ovat menneet jo kauan sitten ohi, takaoikealta, ennen kaikkea lukijamäärissä, joita muoti- ja lifestyleblogeilla on monin verroin enemmän. Samoin on muotibloggaajia, jotka ansaitsevat blogilla jopa elantonsa. Näistä on ollut juttuja lehdissä ja televisiossa.

      Poista
    5. Riku, eivät persut ole syrjitty ryhä, vaan vanhan poliittisen valtaeliitin karsastama ryhmä. Entiset hallituspuolueet ovat Ville Niinistön ja Paavo Arhinmäen johdolla tehneet kaikkensa vetääkseen persujen ja samalla koko hallituksen jalkojen alta maton. Eihän siinä muuta. Rinne on ollut hiljempaa, mutta puolue lienee niin masentunut, ettei jaksa edes oppositiopolitiikkaa.

      Poista
    6. Ei ryhävalas vaan ryhmä, tablett ei taaskaan anna kopioida ja korjata.

      Poista
    7. Kuka muka pitää persuja syrjittynä vähemmistönä? Sen sijaan Iineksen tavoin minunkin mielestäni he ovat punavihreiden ylenkatsoma ja pilkkaama suuri enemmistö,

      niitä landepaukkuja ja lähiöjamppoja, jotka fiksumpi väki tunnistaa heti suomalaisiksi pottunokiksi maailmalla ja joiden takia saa hävetä olevansa suomalainen.

      Poista