31.12.2015

Lazkain anteeksipyyntö




Uusi vuosi on hyvä aloittaa anteeksipyydellen. Tekisi itse kullekin hyvää. Olkaamme kuin muinoinen helsinkiläinen maalari Lazkai: tunnustakaamme julkisesti syntimme ja saakaamme armo yllemme. Älkäämme ainakaan vahingoittako järjestäytyneen työväen asemaa.

Minä tunnustan ajatelleeni pahaa yhdestä ylisosiaalisesta vanhasta mummosta, joka kyttää ihmisten ikkunoita nähdäkseen valon, jota kohti suunnistaa kaffekupin toivossa. Missä valo, sinne hän menee soittamaan ovikelloa ja istumaan iltaa soffalle, kaikessa rauhassa. Minunkin soffallani hän tapaa silloin tällöin käydä, ja aina  huokaan etukäteen, kun hän on ovellani ja minä siinä pääsemättömissä, varattuna vähintään kahdeksi tunniksi. Meninkin sitten ja ostin tuuhean pallomaisen havukasvin takapihalleni. Asetin sen juuri niin, että se peittää ikkunani valon kyttäävältä mummolta, joka asuu viistoon minun ikkunastani.

Kävin sitten viemässä mummolle kuitenkin suklaarasian ja verkkosukassa olevan konjakkipullon, jollaisia minulla on leegio keittiön alakaapissa, tuliaisina ulkomailta. Mummo oli niin huonona, ettei tahtonut päästä ylös tuolista. Ja minä olen peittänyt tällaiselta huonojalkaiselta vanhukselta näkymän valaistuun ikkunaani!

Näin teen kyllä edelleen, havukasvi on ja pysyy, enkä ole parantanut tapojani. Minusta nyt vain ylisosiaaliset ihmiset ovat rasittavia. Miksi he eivät lue mitään? Heillä ei ole hajuakaan tietokoneista, he eivät ratko ristikoita, eivät katso edes televisiota vaikka se on aina auki. Hengen laiskuus on synneistä suurimpia, olkoon kyseessä vaikka kuinka huonojalkainen mummo. En minä jaksa niitä, anteeksi vain Lazkain tapaan..

Muutoin menee hyvin, vaikka jonotinkin aamulla terveyskeskukseen, jossa osakseni koitui ihastuttava nuori lääkärinjolppi. Hän otti tapaukseni sydämensä asiaksi ja soitti jopa infektioasiantuntijalle suureen kaupunkiin. Kävi ilmi, että bakteerini on niin harvinainen, että siihen ei löydy antibioottia apteekista, vaan se tilataan terveyskeskukseen ja minulle soitetaan, kun saan tulla nauttimaan sen, kerta-annoksena. Mahtaa olla jysähtävä paukku vuoden alkajaisiksi maanantaina. Kenties näen tähtiä sisätiloissa. Taidan olla lääketieteellinen ihme, erikoinen puhesairaus, harvinainen bakteeri, aivokuvakin on kuulemma mielenkiintoinen. Mitähän tästa pitäisi ajatella?

Vaan emme jää tuleen makaamaan, nostamme päämme Lehdon tavoin ja nitistämme bakteerit ja yhteiskunnan mätäpaiseet. Panenkin teille tähän loppuun uuden vuoden kohotukseksi Mathias Calamniuksen virren sanat. Kuvatkoon se toiveikkaasti  vaikka tätä häjyn hallituksen aikaa,  jonka moni toivoo pikaisesti loppuvan ja jonka aikana on kuljettu cuoleman cujilla.
Cosca joutui colmas Amu,
Herra Hengensä tacaisin
Ottapi isän kädestä.
Culci cuoleman cuilla,
Hijtten vainiot vaels
Paha paikka hämmästypi,
Culkeissa caickein Luojan.
Paiscais Porttinsa lujasti,
Ovet luckohon osaisi,
Sois ei pääsevän sisälle
Pahoin pelkäis valdaansa.
Jeesus astupi lähemmä,
Lici Linnaa piruen,
Potcaisi leviän Portin,
Paiscais maahan Pihtipielet:
Lucko coht Lumehen lensi,
Naulat tuiscuvat tulehen,
Salvat liecihin samahan:
Tarttui kijnni cahlehisijn,
Kijnni pannansa pahoja:
Pani connat Cahleijsihin,
Häjyn Helvetin hajotti…

(Mathias Salamnius, Ilo-laulu Jesuxesta)

135 kommenttia:

  1. Kannattaa tutustua muun muassa työtuomioistuimen historialliseen syntyyn. Miksi edes koko erityisinsituutio perustettiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, nyt jäin miettimään, miksi suosittelet tutustumaan työtuomioistuimen historiaan. Miten se mihinkään liittyy?

      Poista
    2. Lakot,lakot. Mutta ei opettaja mene lakkoo , ne saavat hyvää palkkaa ja niilä on piiiitkät kesälomat.

      Poista
    3. Kyllä monet opettajat menisivät, mutta järjestö epää lakon aina viime metreillä. Muistan eräänkin kerran, kun meillä oli jo lakkovahtivuorotkin ilmoitustaululla. Aamulla tuli sitten tieto, että OAJ on perunut lakon ja selviätte tilanteesta vain leikkaamalla lomarahanne tai tekemällä tunteja ilmaiseksi. Me luullukat sitten teimme, kun kerran järjestö määräsi.

      Poista
  2. Ennen joulua tihkuneiden tietojen mukaan katolisen kirkon suorittama pyhimykseksi julistaminen maksaa tolkuttoman paljon. Kirkko joutuu tutkimaan pyhimykseksi julistettavan taustat ja etenkin hänen suorittamansa ihmeteot, jotka nimitykseen vaaaditaan. Hyvät, armolahjan omaavat ihmiset ovat autuudessaan ja pyhyydessään kirkkoa helpottaneet tässä kamalassa menoerässä ja suorittaneet suuria summia, että prosessi kulkisi arvolleen sopivan nopeasti, eli kuten sanotaan, vähän vitun nopeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko pyhimys-ajatus on kummallinen. Se on katolisessa maailmassa vähän sama kuin meillä neuvos-tittelien ostaminen. Muistan, miten hämmästyin kun kuulin, että yhden sukulaisen kotikunta oli ostanut tätini miehelle tasavuotislahjaksi talousneuvoksen tittelin. Kunnallisneuvosta haettiin, mutta kun sitä ei ollut silloin jaossa, otettiin talousneuvos, kun niitä oli tarjolla useampia. Maksoi muistaakseni 2 000 mummonmarkkaa.

      Poista
    2. Setä vainaalle pitämme ostamamme Lentokapteenin arvonimi. Edullinenkin olisi ollut. Mutta meni mies ja kuoli ennen kuin ehdimme.

      Näissä asiossa pitäisi olla nopea. Pyhimys? Tuskin. Mutta erittäin hyvä mies oli.

      Poista
  3. En etsi valtaa loistoa
    En kaipaa Juttaakaan.

    VastaaPoista
  4. #Kuvatkoon se toiveikkaasti vaikka tätä häjyn hallituksen aikaa, jonka moni toivoo pikaisesti loppuvan ja jonka aikana on kuljettu cuoleman cujilla.#

    Mikä on sitten vaihtoehto Iineksen mielestä?
    Lisää velkaa?
    Demarien on jatkettava samaa politiikkaa neljän vuoden päästä kuin nykyinen hallitus . Jos ei tee; Brysseli sanoo mitä tehdää , valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Demarit eivät ole olleet kyllä vuosikymmeniin pienituloisten asialla. Eihän AY-liike ole vahva pienituloisten, vaan melko hyvätuloisten ammattiryhmien vuoksi. Esimerkiksi ahtaajat ja paperimiehet ovat ulosmitanneet painostusvoimallaan suunnilleen kaiken mitä saavat irti.

      Demarit myös torppasivat useaan otteeseen peruspäivärahan tason nostamisen, kun tätä yritettiin tehdä niin, että valtion maksuosuutta ansiosidonnaiseen ei olisi nostettu samalla. Demareille siis oli tärkempää että kaikkein pienituloisimpien tukea ei kasvateta, ellei ansiosidonnaista nosteta vielä enemmän...

      Suomessa ollaan tosiaan tulonsiirtojen osalta sellaisessa tilanteessa jossa tulonsiirtojen tason kasvattaminen heikentää merkittävästi keskimääräistä toimeentuloa. Tämä johtuu osaksi sosiaaliturvan tuottamista kireistä marginaaleista ja niiden kannustinvaikutuksista, osin siitä, että kaikki paitsi aivan kallein työ on käytännössä ajettu ulos markkinoilta AY-kartellin ja sosiaaliturvan avulla.

      Pienituloisen asemaa parantaisi parhaiten se, että vähennettäisiin niitä hallinnollisia ja verotuksellisia esteitä, jotka estävät tätä tekemästä ansiotyötä. Näihin kuuluu mm. sosiaaliturvan byrokratia, työn verotus, erilaiset luparuljanssit ja AY-kartellin sopimukset. Näistä onneksi AY-kartelli on aika hyvin jo murtunut *joillakin* aloilla. Toki se vielä rasittaa yhteiskuntaa rajusti.

      Hulluinta tässä on se, että AY-kartelli on ajanut myös työnantajatahot kartelleihin, mikä puolestaan painaa palkkoja alaspäin niillä aloilla ja niissä firmoissa joilla olisi mahdollisuus maksaa paremminkin.

      Poista
    2. Minä olen koko ajan kannattanut työrauhan antamista tälle hallitukselle. Uskon demokratiaan, jopa ohi omien mieltymysteni, en opposition räksytykseen.

      Poista
    3. Ei vaikuta siltä. "Kuvatkoon se toiveikkaasti vaikka tätä häjyn hallituksen aikaa, jonka moni toivoo pikaisesti loppuvan ja jonka aikana on kuljettu cuoleman cujilla."

      Poista
    4. Tjaah, enhän minä tuossa sano, että minä pidän hallitusta häjynä. Kyllä nuo cuoleman cujat ovat ironiaa nykyajasta.

      Poista
    5. Muuten, huomaan nyt, että tuo runon "cuoleman cuilla" voikin tarkoittaa myös kuuta, kulki kuoleman kuilla. Tuon ajan kirjoitus oli horjuvaa. (Tämähähän teitä taisi suuresti kiinnostaakin...)

      Poista
    6. Miksi nykysuomessa hitsarit eivät pyydä anteeksi lehdessä, otin omaa lomaa ,olin krapulassa. Anteeksi.

      Poista
    7. Lazkaita taisi uhata liitosta erottaminen tai sakinhivutus. Nykyhitsaria kai ei.

      Poista
    8. Hyvää vuotta 16!
      Jokainen järkevä ihminen ymmärtää jo, ja tietää, että kansantaloudet pyörivät kaikkialla maailmassa velkarahalla. Tämä propaganda ylisuurista valtionveloista näköjään vaan uppoaa yhä osaan suomalaisista.

      Käykääpäs nyt tarkistamassa, kun teillä kaikilla on tämä netti ja laite siinä kätösissä, että kuinka paljon velkaa on muilla Euroopan valtioilla. Sen verran kerron, että huimasti enemmän kuin Suomella.

      IMF on usean otteeseen kehoittanut Suomea investoimaan, eikä missään nimessä ainoastaan leikkaamaan. Jos vähänkään osaa muita kieliä kuin tätä suomenkieltä, niin ympäri Eurooppaa talousviisaat ja muut ihmetelevät ja taivastelevat Suomen hallitukseen touhuja. Mitä ihmettä täällä oikein touhutaan?

      Joten totta Mooses, kyllä ne sieltä IMF:stä kohta tulevatkin ja ottavat komennon tämän maan taloudenpidosta ellei tyylilaji muutu.

      Poista
    9. Huimasti enemmän asukkaitakin on muissa Euroopan maissa. Suomen 5 miljoonaa ei ole oikein mitään jonkun 50 - 81 miljoonan rinnalla. Vain Irlannissa taitaa olla Suomea pienempi nuppiluku.

      On siellä muualla Euroopassa kyllä varoiteltu Suomea seuraamasta Kreikan esimerkkiäkin.. Luottoluokituksestakin on tullut noottia.

      Poista
    10. Suomen luottoluokitus taitaa edelleen olla AA+ tai AAA, luottoluokittajasta riippuen. Jos tuolla ei pääse parhaimmistoon, niin täytyy keksiä uusia, korkeampia, luokkia.

      Poista
    11. Ei se velka sinänsä tietenkään nyt ole suurin ongelmamme, vaan se, että olemme jo vuosikausia eläneet reilusti yli varojemme.

      On ihan lainoittajiemme päätettävissä, kuinka kauan luottoa riittää. Sinä päivänä, kun usko takaisinmaksukykyymme alkaa horjua, olemme kusessa.

      Poista
    12. Luxemburg, Viro, Latvia, Liettua jne. Kyllä Suomen asukasluku on suurempi kuin useissa Euroopan maissa. Vai onko Eurooppa määritelty uudelleen?

      Poista
    13. Anonyymi, mutta nämä maathan eivät kuulu ylivelkaisten maitten joukkoon. Vain Irlanti siis velkaisista maista on Suomea pienempi asukasmäärältään.

      Poista
    14. Riku, luottoluokitusyhtiö Fitch on piti viime syyskuussa Suomen luottoluokituksen ennallaan, eli AAA:ssa, ja se on paras mahdollinen.

      Yhtiö arvioi Suomen tulevaisuudennäkymät kuitenkin negatiivisiksi, eli kyllä varoittavia signaaleja on ollut.

      Poista
    15. Ai ni, viälä. Meillä pääomatulöjen verotus on alhaisinta koko Euroopassa (meillä noin 30% paikkeilla - ranskassa ja saksassa liki kaksi kertaa suurempi). Toisekseen, rikkaat jotka pääasiassa elävät pääomatuloillaan, eivät maksa lainkaan kunnallisveroa pääomatuloistaan. Veroprosentti on siis täysi nolla. Silti kaikki kuntapalvelut ja kuntien rakentama ja ylläpitämä infra ovat heidänkin käytössäään. En minä sillä, etteivätkö rikkaat maksaisi määrällisesti paljon veroja, mutta ihmeellistä on, että heidät on vapautettu suurimpien tulojensa suhteen kunnallisveroista.

      Poista
    16. "Olemme vuosikausia eläneet yli varojemme"

      Suomen valtiolla on saatavia yli 80 miljardia euroa muilta yhteisvaluuttamailta. Niiltä, joille se on useiden vuosien aikana "vipannut" rahaa. Nuo saatavat, eli lainat, tulevat takaisin, siis mikäli tulevat, joskus useiden vuosien kuluttua.

      Kysymynkin: eikö saatavia lasketa myös valtion omaisuudeksi? Puhumme vain valtion veloista, mutta emme siitä omaisuudesta jonka olemme lainanneet muille. Eikö se ole edelleenkin Suomen valtion omaisuutta, vaikka se onkin nyt lainassa?

      Poista
    17. Vuonna 2015 Suomen pääomatulosta peritään 30 % a- 33 %. Vuonna 2014 pääomatulosta perittiin 30 - 32 %. Ruotsin pääomavero on kyllä myös 30 % ja Saksan pääomaveroprosenttia en löytänyt lukuisista hauista huolimatta. Joka taoauksessa mahtaako se olla kaksinkertainen Suomeen verrattuna? Ranskassa voi ollakin.

      Minustakin pääomaverotusta saa kuitenkin kiristää, ihan vaan siitä riem,ustakin, että palkkaverotus on huippukovaa Suomessa muihin maihin verrattuna.

      Joku viisas asiantuntija on muuten laskenut, että jos Suomen verorakenne olisi sama kuin EU-maissa keskimäärin, olisi pääomaan kohdistuvia veroja pitänyt periä 5,5 miljardia euroa enemmän ja vastaavasti työhön ja kulutukseen kohdistuvia veroja 5,5 miljardia euroa vähemmän. - Kannatan!

      Poista
  5. Hyvää Uutta-Vuotta 2016
    Happy New Year 2016
    Feliz Año Nuevo 2016

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mainota vuotta Sinullekin.

      Samoin kaikille muille tätä lukeville.

      Poista
    2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. Ensimmäinen anteeksipyyntö: En ole 'loistava' keskustelija. Olen joko samaa mieltä tai jurnutan puheena olevaa asiaa vastaan. Mitään uutta en pysty keskusteluun tuomaan.

    Toinen anteeksipyyntö: Puhun liian paljon. En keskity olennaiseen.

    Kolmas anteeksipyyntö: En osaa olla asiallinen. Sanat valuvat holtittomasti ja ne ottavat vallan minulta lupaa kysymättä. Kun yritän niitä suitsia, ne alkavat laukata kuin kilparatsut kohti olematonta maalia VAROKAA-lappu kaulassa.

    Näin ollen tyydyn tähän hätään toivottamaan teille kaikille HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA! Vuodet juoksevat peräkkäin yltyvällä vauhdilla yhtä kovaa kuin sanahevoset, joita kuvasin tuossa yläpuolella.
    Me rimpuilemme niiden mukana kukin omalla tavallaan.

    MATHIAS CALMNIUKSELLE vastaa MIKAEL ACRICOLA: - "Ele polghe kiria quin sica, waicka henes on wehe wica"

    Pyydän anteeksi pysähdystä. GO ON! keskustelu. Kiva kuunnella näkökantojanne. Nekin saattavat pysähdellä, eipä silti.

    (Ensimmäinen tykinjyräys kuului juuri... Nyt tuli toinen!)




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mathias, anteeksi kun kirjoitin nimesi väärin!

      Poista
    2. Täälläkin alkoi juuri paukkua. Silloin kun koira vielä eli, tämä oli kurja ilta. Koira oli paniikissa aamuun asti, ja pissasi olohuoneen punaiselle matolle. Meni suihkukoppiin istumaan. Kerran hankin sille eläinlääkäriltä rauhoittavan lääkkeen. Se oli virhe, siltä menivät jalat alta, mutta muuten nuppi pelasi kirkkaasti ja koira läähätti paniikissa.

      Kyllä sinä olet Liisu kaikissa noissa hyvä, missä mollaat itseäsi. Älä suotta. Kynäsi lentoa on ilo lukea. Oikein onnellista vuotta!

      Poista
    3. Minä täällä juuri lohduttelen ja yritän rauhoittaa Onnia (koira) joka saa pakokauhu kohtauksen joka jyräyksellä. Se on meillä nyt hoidossa kun omaisensa menivät etsimään lämpöä lähempää päiväntasaajaa. Käytiin äsken sen kanssa lenkillä. Onneksi silloin ei vielä paukkunut.

      Iines, on hyvä tarkastella välillä vikojaan, Tosiahan ne ovat. Ja anteeksipyyntöjä kyllä riittäisi . Vaikka kuinka. Hyi, Liisu, sanoo joku ääni minussa. Kiva kuitenkin kun yrität lohduttaa, Iines. "EI sevväliä!" sanoisi joku.

      Poista
    4. Miten päästä eroon liiasta itsekritiikistä? Jo tuommoinen vaaraton virhe kuin 'pakokauhukohtaus' erilleen kirjoitettuna saa minut repimään hiuksia ja kirjoitusvirheiden kohdalla saan raivarin ja yritän hangata sitä kynnellä pois lasin takaa. Hullua! Pähkähullua! Ihan käsittämätöntä! Milloin minä oppisin kijoitamaa väärin ilam sielun tuskia? Milloin? Hartain uudenvuodentoivotus itselle olisi olla välitämätä tuon ttaivaallista vaikka mitä tekisin sopimatonta! Pitää opetella.

      Poista
    5. Ehkä pitää vain myöntää erehtyväisyytensä, ihmisyytensä, Liisu. Aika moni on hirveän itsekriittinen, armoton itseään kohtaan. Kunpa oppisikin antamaan itselleen luvan olla tarvittaessa vaikka huono tai riittämätön ja silti siis hyväksyisi itsensä.

      Poista
    6. Nyt täällä ammutaan jo sarjatulta. Onni istuu tuolini alla. Toisella kädellä yritän sitä rapsuttaa. Ei päästä mihinkään kun Onnia ei voi jättää yksin. Alan lukea Karl Ove Knausgårdia Onnille ääneen. Jospa me rauhoittuisimme molemmat. Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille, jotka otatte sitä totutulla tavalla kiltisti vastaan! Vi är hundar (both of us) Onni and me. Vielleicht (perhapes) parannamme tapamme ja käyttäydymme ihmisiksi!

      Poista
    7. Iines, oikeassa olet! Viisaasti sanot. (Karl Ove on yhtä puutteellinen kuin minä. Ja se on siitä surullinen. Siitä tuntuu välillä ettei se täytä ihmisen mittoja. Mutta se yrittää olla hyvä, parempi, paras. Minä en sentään niin pitkälle mene. Siis olenko minä Karl Ovea parempi vai huonompi? Kas siinä pulma.)
      Iiris, tämä kaikki on unta vaan. Älä välitä mun torkkupuheista. Nyt olen hiljaa...

      Poista
    8. Iines, enpä olekaan hiljaa vaan parkaisen. Tuota olen aina pelännyt, että sotken Sinut Iirikseen, joka kuuluu tavallaan lähipiiriimme. Mutta ei se paha sotku ole. Iiris opiskelee Amarikassa ja on hirveän viisas. Se on nyt joululomalla kotimaassa, ja laittoi meille kaikille joulun. Siivosi, puhdisti, leipoi, laittoi kuusen ja antoi lahjoja joita oli tuonut Amerikasta asti (minulle se antoi hyväntuoksuista yrttiteetä). Ja siksi se on koko ajan kielen päällä, sen nimi.

      Olen kuullut, että pahin loukkaus ihmiselle on sanoa väärin sen nimi. Nyt sain uuden aiheen pyytää anteeksi. Sinähän sanot tuossa hyvin kirjoitetussa esipuheessasi: "Uusi vuosi on hyvä aloittaa anteeksipyydellen." No sen minä olen nyt moninkertaisesti tehnyt!, vai mitä? Ja syystä. Siitä ei ole epäilystäkään. (Nyt tuli mies lenkiltä ja se ottaa Onnin hoiviinsa.) Olen vapaa, free, färdig! Voin syventyä norjalaiseen kanssaeläjään, Karl Ove Knausgårdiin. Hänen elämänsä on välillä yhtä tylsää kuin minulla. Se on lohduttavaa. Mutta on meillä myös onnenhetkemme!
      Kiitos, Iines, seurasta ja sinulle toivon oikein hyvää uutta vuotta!

      Poista
    9. Liisu, Iiris on kaunis nimi, kauniimpi kuin Iines. Muutoinkaan en pidä enää blogini nimestä Ikkunaiines. Onhan siinä symboliikkaa, mutta on se vähän halventavakin, kuin jokin yleinen iines. Olen muuttunut alkuajoista. Voi olla, että vaihdan blogin nimeä. Pelkkä Ikkunakin on parempi.

      Knausgårdin olen tarkoituksella sysännyt syrjään odottamaan, on nyt samanlainen idoli kuin Thomas Bernhard jokin aika sitten. Nyt Bernhard on unohdettu. Voi olla, että luen Knausgårdia ensi kesänä. Bernhardin lumoavainta en löytänyt, minua nyt vaan ärsyttää liikaa katkeamaton mammuttiteksti. Tarvitseeko konstailla

      Poista
    10. Iiris ja Iines ovat minusta kauniita nimiä kumpikin. Iiriksestä tulee mieleen van Goghin iirikset ja Iiris-niminen sukulainen, jota ihailin lapsena. Iineksestä tutumpi muoto on Ines (jonkin tarkkeen kera). Mutta vanhaa kirjasuomea kauniimpaa ei ole! Salamniuksen ja Agricolan seuraksi Maskun Hemminkiä:

      Kylmän talven taucoman
      Päevän penseys soima,
      Vilun valjun vaipuman
      Auttap auringon voima.
      Kevä käke kesän tuoman,
      Hengetöin hangidze vircoman
      Covan callon alda
      Meri maa ja mandere,
      Orghod kedhod cans cangared,
      Toevovat Suven valda.

      Poista
    11. Maistuisipa suomenkieli vielä noin maukkaalta. Mut nyt se on niin arkista, hengetöintä. Covan callon vilun valjun alda. Kuulostaisi upealta.

      Poista
  7. Liisu, Liisu! Äsken sinä vielä (päivä pari sitten) olit niin, niin iloinen kuin orava (joka on löytänyt toisen, hajamielisemmän oravan pähkinävaraston)! Nyt taas pyörit synkässä itsesäälin ja riittämättömyyden rämeessä. - Hyi, sinua! Olet osaavat ja olemassa oleva, vähän turhan herkästi ehkä reagoiva; ajat vuoristorataa ylös ja alas - niinhän me kaikki. Älä siitä hermostu tüdruk. (Joka eestiksi ei ole tyttörukka vaan tyttö vaan.) Herkkyys on hyvä, liikaherkkyys ei, se syö ihmistä.

    Ps. Jokin aika sitten koin elämän "aika synkkänä". Minulla oli kirja "Kalervo Palsan kirjeitä", lainastosta lainattu, luin niitä. Tuskin kukaan psykiatri niitä suosittelisi masentuneen ihmisen luettavaksi... mutta minua ne piristivät. Kaikki on aina liian huonosti, hänellä oli aina toisessa kädessään hirttoköysi, toisessa pensseli. Absurdia. - Palsan taiteeseen tutustuin 70-luvulla. Toiset taulut olivat upeita, toiset "hämmentäviä" (kun ne oli niin isokokoisia, ne kullit, ja taulujen koko). Sarjakuvistaan pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalervo Palsan taiteeseen voi tutustua vaikka...

      nuorena paleltunut nero

      Poista
    2. Luin joskus Palsan päiväkirjat. Suosittelen! Tuossa alla pari kuvaa myös:

      http://i-iines.blogspot.fi/2010/03/milloin-maailmanpiiri-on-laaja.html

      http://i-iines.blogspot.fi/2010/01/no-taidehan-on.html

      Poista
    3. Minäkin olen lukenut Palsan päiväkirjat. Tappelua veljespiirissä. Kurjuutta. Hyvä alusta hänen töilleen, joita voi katsella myös niistä tehdyssä kirjassa. Minä koen kuvat hänen töistään vitsikkäiksi. Ei mua yhtään hätkäytä oudommatkaan niistä. Mutta se, että ne kuvaavat hänen surkeaa elämäänsä tekevät niistä vähemmän hauskoja.

      Hänen päiväkirjansa kannattaa minunkin mielestä lukea.

      Mikis! Se että on saanut tuhansista siittiöistä yhden niistä, kilpajuoksun voittajan antaman elämän on jo suuri palkinto. Ajattele. Sinäkin mikis olet voittajan pokaali ! Kannattaa muistaa se, ja arvostaa itseään ja elämäänsä.

      Pidän elämää lahjana. Mutta ei se estä kolhuja, eikä suruja, jotka pyrkivät esiin meillä jokaisella. Sain tänään puhelun, jonka soittaja itki koko tunnin ajan., jonka puhelu kesti. Lohduta siinä sitten parhaasi mukaan, kun et itsekään ole valvotun yön jälkeen mitenkään kovin ihastunut maailman menoon. Tai ehkä se vähän lohdutti tätä soittajaa, kun kerroin olleeni itse samanlaisessa tilanteessa. En ollenkaan väheksynyt hänen tuskaansa.
      Mutta kyllä minusta elämä on sittenkin lahja.

      Poista
    4. Katsoin antamasi linkit. En olisi enää muistanut niitä kuvia. Hyviä ovat, "siistejä".

      Poista
  8. En viitsi nyt tutkia asiaa, kun täytyy keskittyä tähän uuden vuoden hihhulointiin, mutta tuli mieleeni, että onkohan Matthias Calamnius ehkä Ilmari Kiannon esi-isiä tai -setiä?

    Minua muuten harmittaa tarttua Knausgårdiin siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki sivistyneet ja lukevat ihmiset, etenkin nuoret, ovat aivan hurmioissaan siitä, että tämä kirjoittaa omasta tylsästä elämästään pitkäveteisen tarkkoja kuvauksia.

    Tekee mieli sanoa, että hei puupää-älyköt - oletteko ikinä kuulleet Päätalon Kallesta? Toki hän kirjoittaa vain tavallisesta suomalaisesta arkielämästä, eikä sellainen voi olla oikeaa taidetta.

    Mitä Lazkain anteeksipyyntöön tulee, niin tuohon aikaan ay-liike oli erittäin tarpeellinen. On se vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiannon Calamnius-suvussa oli paljon pappeja ja runoilijoita, mutta suoraa kytkyä tähän Mathiakseen ei välttämättä ole. Pitäisi tutkia sukuselvityksiä tarkemmin, sillä yhtäläisyyksiäkin on.

      Poista
    2. Juuri tuo minuakin jollakin tapaa estää tarttumasta kirjaan, että trendiksi nostettu kirjailija on jotenkin "must". Usein hänellä on jokin erikoisuus tai luvalla sanoen ikävä piirre, jota ehkä vain vihkiytyneet ymmärtävät.

      Poista
    3. Minä pidän Karl Oven elämästä sen takia kun se muistuttaa paljossa omia kokemuksia. Se, etä hän kuvaa melkein jokaisen askeleensa, saa syntymään tunteen, että astelee hänen vieressään varjona. Vaikka ollaan eri sukupuolta, niin meidän varjomme sulautuvat toisiinsa. Ajatuksetkin täsmäävät melko lailla, sillä hän kirjoittaa hyvin rehellisen tuntuisesti. Myös huonoista hetkistään.

      Itse olen pitänyt päiväkirjaa 7vuotiaasta siihen asti, kunnes tietokone astui kuvioihin. Se tapahtui 1995.

      Jos sinulta kysytään, mitä tapahtui esim. huhtikuun 23.päivänä 1988, muistaisitko siitä mitään? Minä en muistaisi. Mutta kun otan esiin sen päivän päiväkirjasta, se kertoo aika paljon. Milloin on tyhjää ja tyhmää, milloin on sattunut jotain poikkeavaa. Jokainen päivä löytyy varmasti. Vähän ne poikkeaa lapsena kirjoitetuista, joita lukiessa pääasiassa naurattaa. Voisin kirjoittaa niistä kirjan. Olla naispuolinen Knausgård. Muttei se huvita. Niistä puuttuisi kirjallinen anti. Knausgård on ollut sentään pohjoismaisen kirjallisuuden palkinnon myöntämislistalla, ehdokkaana tosin.

      Poista
    4. Minä olin jo innoissani tarttumassa Knausgårdin Kalleen, juuri sen ansiosta, että Liisu on kertonut hänestä niin inspiroivaan sävyyn - trendikirjailija tai ei, sillä ei väliä.

      Mutta voi. Taisteluideni ykkösosaa ei ollut kirjastossa. Nyt mietin, varaisinko sen, vai lukisinko ensin loppuun edes jonkin niistä kirjoista, jotka olen aiemmin varannut ja lainannut ja uusinut useammin kuin kerran ja joiden palauttaminen kesken luettuina tuntuisi luovuttamiselta.

      Ei kun ei niitä olekaan nyt kuin yksi: muut ovat runoja ja lastenkirjoja, moneen kertaan luettuja, huraa.

      Paitsi että se keskeneräinen on Vankileirien saaristo.

      Poista
    5. Schnur, mun yksi tuttu oli ostanut itselleen joululahjaksi Aapisen. Minusta se oli hieno ostos. Ihmettelin miten paljon viisautta Aapiseen mahtuu. Ja miten kauniita kuvia siinä on. Aapiset ovat ajankuvia. Ne ovat muuttuneet vuosi vuodelta. Sen ensimmäisen, Mikael Agricolan ABC:n kun saisi käsiinsä! Voi, olisi upeeta.

      Siinä Knausgårdin ensimmäisessä osassa hän kertoo lapsuudestaan. Jos luet sitä, voit pettyä. Hän kirjoittaa niin tavallisista asioista. Muta minua se just miellyttää.

      Poista
    6. Liisu, kun olin ekoilla luokilla koulussa, me tehtiin luokkaretki Turkuun ja käytiin siellä mm. käsityöläismuseossa. Siellä oli matkamuistomyymälä, jossa sitten jonotettiin sellaisia vanhanaikaisia paperitötteröön pakattuja karkkeja. Muistan kuinka katselin niitä vitriinejä ja huomasin läpyskän, joka näytti aika hauskalta, ja päätin ostaa sen niiden karkkien sijaan (käsittämätön päähänpälkähdys: tuhlasin viimeiset markkani enkä saanut karkkia). Mutta siitä jäi kiva muisto, on se jossain vieläkin, kun löytäisin. Se oli siis jokin aapisen näköispainos.

      Loput matkamuistot, kasvitieteellisen puutarhan liepeiltä maasta kerätyt tammenterhot olen valitettavasti hukannut.

      Poista
    7. Schnur!

      Vietin lapsena monia kesiä Turussa ja Airiston saaristossa olevassa kesämökissä. (Siellä kaikki sen perheen henkilöt kulkivat kallioilla aina alasti. Alastomuus kuului heidän yksityiseen kulttuuriinsa.) Tätini (taiteilija se ja se) johti omaa lapsilaumaansa ja minua, näytti esimerkkiä, kuinka voi elää piittaamatta yleisistä säännöistä. Minusta se oli kivaa.
      Käytiin me siellä samassa museossa, mutta siitä en muista mitään. Sit me käytiin myös Kultarannassa, Ja purjehdittiin Airiston aalloilla.

      Tammenterhoista tätini teki helmet. Ne on minulla vielä tallessa. Muistan miten tädin kirjoittamaa satukirjaa oli paksu pinkka niiden makuuhuoneen takaseinällä. Ne ei ilmeisesti menneet kaupaksi, tai sitten ne oli vasta tulleet painosta. Minulla on edelleen yksi niistä hyllystä. Siinä on ihan tavallisia satuja, aika kivoja, mutta kuvitus pilasi sen. Ne oli liian tyyliteltyjä. Lapsi tykkää "oikeista" kuvista.

      Poista
    8. Liisu, en minäkään sieltä museosta muista muuta kuin sen matkamuistomyymälän. (Tyypillistä.)

      Ja Turussa en ole käynyt muuta kertaa.

      Harmi, ettei kirjan kuvitus ollut osunut ihan nappiin. Lastenkirjassa kuvilla on tosiaan tärkeä merkitys. Olen lakkaamatta ihmeissäni ja ihastuksissani uusista kirjoista, joihin tutustun: ne ovat todellisia taideteoksia! Jos pitäisi nimetä suosikkini taiteen tai kirjallisuuden lajeista, niin juuri nyt valitsisin epäröimättä lastenkirjallisuuden.

      Poista
    9. "Sen ensimmäisen, Mikael Agricolan ABC:n kun saisi käsiinsä!" (Liisu)

      Siis SKS (Suomalaisen kirjallisuuden seura) myy verkkokirjakaupassaan tuon opuksen näköispainosta. Minulla on se. Oppe nyt/ wanha ia noori/ joilla ombi Sydhen toori... siis tämä teos. Siinä on 24 sivua ja Aarni Penttilän seliteosa.

      Se on tosiaan aapinen, jossa kansalle opetetaan Jumalan nimeen mm. aakkoset ja luvut kirjoitettuina: Yxi, Caxi, Colme, Nelie, Wisi, Cusi, Seitzeme jne. Vaan enemmän kirjassa on uskonnollista aineistoa.

      Kirjaimia on hauska tarkkailla. Esimerkiksi pitkää vokaaliahan ei kirjoituksessa ollut ja vaikkapa k:n merkintätavat ovat moninaiset.

      Poista
  9. Mutta Juteini, Jaakko kirjoitti kuin Saarikoski, Pentti

    Runon nimi on "Tapaus"

    Muinen yksin yhtyäni
    kuljin minä kaiken päivän,
    kuljin vielä kuutamolla
    valon kuvan vaikuttaissa;
    Väsyin viimein kulkemasta,
    polven näandyivät polulla.

    Ehkä oli ensimmäinen
    kylä suuren Herran Hovi,
    vaan ei maja matka-miehen,
    suotiin toki, tulduani,
    siinä muurien sisällä
    yksin yötä viipyväni
    Varrellani väsyneellä.

    Mutta, yöllä äkillinen
    nousi jyty nopeasti,
    ryty rindani reväisi,
    minä peljästyin pahasti.
    Yksi huusi, toinen huokas',
    kolmas kävi, neljäs konttas',
    viides hihkui viekastellen.

    Mikä ombi tämä meno,
    mikä merkki mainioille?
    kysyin minä muutamalda.

    Etkös tiedä, tyhmä vieras,
    oli vastaus vihainen,
    Mikä hätä herrallamme
    ombi paljon parkuvalla;
    Armo ombi aivan sairas.
    Hovi tundee tämän tuskan,
    muurit kohta murenevat,
    vuoret hi'estä hikoovat,
    kosk' on Herra kontillansa,
    itse meidän isändämme,
    valvoissansa vaipan alla
    Rouvans' kanssa riemuisesti,
    saanut tikun sormehensa,
    sängyn tolpasta säröisen.

    Heitä Herras helvettihin
    anna maata matka-miehen,
    älä perhettä peloita!
    sanoin minä sadatellen,
    otin pussin olalleni,
    kepin nurkasta käteeni,
    pyrjin pojes pimeällä,
    virstan varjossa vaelsin
    ilman kuuta kumppanina,
    joka jätti matka-miehen.

    Tulduani tietä myöden
    huonon tolpparin tupahan
    minä vasta levon löysin,
    maistin unen makeutta
    siehen saakka suloisesti,
    että päivä purppuralla
    punas' porttinsa idässä,
    rusko valkeneen rupesi --
    aamu-rusko riemullinen,
    ehkä oli isändäni
    aamu-puhtehen alussa,
    kirves-vartta veistäissänsä,
    lyönyt reijän reitehensä,
    luungin telannut terällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, Juteinin Jaskalla on tällainenkin runo

      Uutena vuotena.


      Nyt alku uuden vuoden,
      aika aivan ihanainen.
      Lahjat sulle, Suomen niemi,
      pitäis' jalot jaettaman,
      uuden vuoden uudet lahjat.

      Mutta mistä minä leivän
      otan korvessa käteeni?
      Vähät ovat minun varan'
      näitä lahjoja latoa.

      Kukas vaatiipi varoja?
      sopis' muutaman sanoa;
      toivota onnea täyttä,
      laula laulu-kandeleellas.

      Totta minä toivottaisin
      onnen alinomaisuutta,
      riemua ja rakkautta;
      mutta minun kandeleeni
      ombi aina ollut kehno
      kaikkumahan kaunihisti.

      Lahjat hyvät, hyödylliset
      ol'sin minä mielelläni
      kiitokseta, kunnialla
      koko joukolle jaellut,
      yhtä tuolle, toista tälle,
      vähän kullekin varoista.

      Pistäsin mä pivon täyden
      järjen lahjaa juomarille.

      Sille jok' on siivotoina
      hyvän sukunsa häväistys,
      Kaksi kouraa kunniata.

      Vaivansa valittajalle,
      joka ruikuttaa rumasti,
      kapallisen kärsimystä.

      Mitan muutaman älyä
      lääkitykseks' tyhmän miehen,
      jok' on turmellut tapansa.

      Helmen verran häpyäkin
      kerjäläisen kepin päähän,
      jok' on tuhlaja tavaran.

      Pienen palan puhtautta
      toimituksissa tytöille.

      Sitte vielä siveyttä
      naulan, pari naitaville
      lukuks' lijoille tavoille.

      Viisi tuumaa vireyttä
      joka laiskan lapa-luihin.

      Syldä seitsemän totuutta
      joka valheen valajalle.

      Nelikon nöyryyttä niille,
      joill' on enin ylpeyttä.

      Mielelläni minä soisin
      vielä varoista jaella
      Sielun paimenden povehen,
      esi-merkiks' opetusten,
      runsaasti rehellisyyttä.

      Tynnyrittäin Tuomarille
      ostamatond' oikeutta.

      Rohkeutta rinda-luihin
      Sota-miehelle monelle
      itse miehuuden mitalla.

      Kuorman, kaksi köytettynä
      riemullista rakkautta
      pari-kunnille pahoille.

      Paljon puhdasta hyvyyttä
      koko kansan sydämehen.

      Poista
    2. Rohkeutta rinda-luihin vaan kaikille tänä vuonna 2016!

      Poista
  10. Uudenvuoden hihhulointiin, hmm. Minä istun tietokoneen ääressä ja lueskelen Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud Christuxesta ja inhimisen elämän surkeudhesta.

    Ulkoa kantautuva pauke vähän häiritsee.

    VastaaPoista
  11. Sitä paitsi koirat normaalipäivinä louskuttavat aamusta iltaan ja välillä myös öisin. On oikein noille karvanaamoille että yhtenä päivänä vuodessa saavat itse kokea millaiselta se kuulostaa, jatkuva räyskytys.

    nimimerkki "hiljaisuutta kaipaava, no dogs"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti edellinen rustaus. Terveisin entinen Leonoora ja vähän nykyinenkin.

      Poista
  12. Minäkin luin Palsan päiväkirjan, muinoin! Aattelin, hui kauhistus, kuin hulluksi köyhyys ihmisen tekeekään! En halua, ketään tuohon kärsimykseen saattaa! Lapsi ei voi valita, mihin ympäristöön sattuu syntymään, ei Palsakaan! Terveisin nimimerkki "Ymmärrän Palsaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ymmärrämme täälläkin Palsaa, mutta ei se sitä tarkoita, että vapautamme hänet kaikesta vastuusta elämän suhteen. Ei se mene niin, että köyhäksi syntynyt reppana ja silu silu. Perkele. On sieltä riepujen ja paskan keskeltä ennenkin noustu ja tullaan nousemaan. On sillä yhteiskunnalla niin järeä auttamiskoneisto, että vähän saa peiliinkin vilkaista, jos riepuihin jää.

      Poista
    2. Yhdyn uuden vuoden ensimmäisenä päivänä voimallisesti Iinekseen.

      Omastakin Palsan päiväkirjojen lukemisestani on aikaa, mutta muistelen, että hän kävi lukion tai ainakin lukiota. Hän harkitsi sen jättämistä ennen kirjoituksia ja ystävä (Pitkänen?) yritti saada häntä jatkamaan. En muista miten kävi.

      Mutta se ei muuta sitä asiaa, että eivät Palsan kaikki ongelmat olleet ympäristön ja "köyhyyden" syytä, vaan oma luonnekin siinä vaikutti aika ratkaisevasti. Hän valitsi yksinäisen taiteenteon.

      Poista
    3. Kirjoitti kyllä ylioppilaaksi, suvun ensimmäisenä. Ja se Suku oli sekalaista. Isä eli viinanmyynnillä, velipuolet sen juonnilla. Äiti oli kunnollinen, ja uskoi Kalervoon, samoin kuin Maj-Lis Pitkänen, Palsan ainoa ystävä. - Luonteeltaan Palsa taas oli, noin kansanomaisesti ja sitaateissa sanottuna, enempikin kuin "omituinen"...

      Poista
    4. Palsahan pääsi taideakatemiaan opiskelemaan taidetta, mutta lopetti sen pian ja palasi kurjuuteensa. Hän pelkäsi ehkä menettävänsä minuutensa. Ehkä hän nautti jollain tavoin kurjasta elämästä ja koki sen ihan hyväksi, tarpeelliseksi töilleen.

      Poista
    5. ... Lopetti sen pian ja palasi myöhemmin (parin vuoden? päästä) takaisin. Kalle sai päästötodistuksen Taideakatemian koulusta 13.5.77, ja hänen suorituksiaan arvioitiin: "Maalaustaide välttävä, piirustus, sommittelu ja grafiikka tyydyttäviä, anatomia ja materiaalioppi erinomainen, perspektiivi ja taidehistoria hyvä." - Ei Palsa sen paremmin erakkona korvessa viihtynyt kuin Helsingissä ihmisten keskellä. Hän oli todellinen pakolainen: oman elämänsä pakolainen.

      Omasta neroudestaan Palsa oli varma jo varhain vaikka muuten olikin erinomaisen epävarma ja estynyt ihminen. Maj-Lisille hän kirjoitti: "Koska olen legenda, minun on elettävä legendan elämää"... tms.

      Poista
    6. Ehkä hän nyt vain oli taiteilijasielu. Kovin moni semmoinen on vakuuttunut omasta neroudestaan. Toisaalta, mitä Palsasta jäi jäljelle? Ja olikohan hänen suurin taideteoksensa hänen oma elämänsä?

      Hänen kauneimmat kuvansa eivät ole jättikulleja vaan maailman kylmyyttä kuvaavia: lunta sataa sisällä, yksinäinen hiihtäjä siniharmaassa lumessa.

      Poista
    7. Nuo "kylmät" kuvat ovat myös minusta kauniita. Ja viikatemieskuvat ja tenttu-ukot, hyytävän nättejä nekin. Niistä hänen "seksuaalifantasioistaan (?) en oikein ole kiinnostunut. Eivät kosketa meikäläisen maailmankatsomusta, -kuvaa.

      Poista
  13. Hyvää uutta vuotta kaikille Tampereen päästäkin!

    Anteeksi pyytäminen on arvokasta ja kaunista silloin, kun sille on aihetta. Muina aikoina se saattaa joskus olla myös nöyristelyä, huomionhakuista oman napansa ympärillä pyörimistä, kun ympyrät ovat niin pienet, että kaikesta pitää tehdä numero.

    Iines, on se nyt kumma, kun et saa sitä naapurinmummoa ruotuun! Minusta ei olisi vaikeaa pitää reteästi verhoja auki ja valoja päällä. Jos se kävisi mummolle kutsusta ja hän tulisi ovelle, sen voisi avata ja sanoa, että en nyt kaipaa seuraa ja pirautan sitten, kun olisi sopiva hetki kyläilyyn. Kai niitä mummon juttuja kuuntelisi sitten sopivassa mielentilassa henkisesti valmistautuneena sen pari kolme kertaa vuodessa, kun ei muina aikoina tarvitsisi piileskellä omassa kodissaan epätoivottujen vieraiden pelossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samoin sinne Tampereelle!

      Tuo naapurinmummojuttu on hankalampi kuin äkkiseltään luulee. Mummo on nimittäin asunut samoissa pihapiireissä kuin minä ehkä puolet elämästäni, sattumoisin. Hän oli siivooja-talonmiehenä siinä talossa, johon muutin tullessani opettajaksi tänne. Ja nyt hän on siis pari vuotta asunut tässä taloyhtiössä, yksiössä vuokralaisena.

      Minulla ei olisi mitään häntä vastaan, jos hän olisi tavallinen ihminen, joka puhuisi muustakin kuin ikävästä leskeydestään ja kamalista sairauksistaan.

      - Hän on fiksoinut sinut jotenkin hyviin terveisiin aikoihinsa, sanoi tyttäreni ja taisi osua oikeaan. - Sinulle on hyvä parkua surkeuttaan. Toisaalta mummo on taitava manipuloija. Tulee kallis ruusukimppu kädessä ja työntää ne ovenraosta. Pienestä eläkkeestä ostetut kukkakaupparuusut. Ei kai semmoista nyt tielle työnnetä. Ei työnnetä.

      Poista
    2. No just joo, manipuloijamummo ruusukimppuineen! Tiedän kyllä itsekin, että joissakin asioissa on vaikea saada pidettyä puoliaan vaikkei yleisesti ottaen olisikaan kynnysmatto.

      Jäätävä tuuli täällä, ei tarvitse paljon pakkasta noilla boforeilla, kun jo poskipäitä kiristää.

      Harmitti muuten oikein, kun sain Sofi Oksasen Norman joululahjaksi. Hän ja hänen kirjansa eivät voisi vähempää kiinnostaa - en oikein osaa edes perustella. Eipä silti, että olisin lukenut ainuttakaan Tervoa tai Hotakaistakaan.

      Poista
    3. Sain kirjan ennen joulua. Tulipa mieleen, että jos antaja kysyy mielipidettäni niin mitäköhän vastaan. Useammalle ihmiselle olen sanonut, että minulle ei kannata ostaa kirjoja summamutikassa, koska olen aika ronkeli...

      Poista
    4. Minullakin on Norma tuolla odottamassa. Jostain syystä olen ottanut monta muuta kirjaa käteeni ja ohittanut Norman. Nyt katselen Panu Rajalan Intoilijaa, valokuvaaja Inhan elämäkertaa. Jäi vähän harmittamaan se, että kirjassa on kuulemma paljon Inhan omasta kirjasta lainattua aineistoa. Onkohan se edes osoitettu jollakin tapaa lukijalle, ettei luule Rajalan tekstiksi? Kohta näen. Inhan elämä kyllä kiinnostaa.

      Minä en uskalla antaa kirjaa kenellekään lahjaksi, ellei tämä ole sitä toivonut tai ellei tiedä varmasti toisen makua. Minun oli vaikea edes suositella kirjoja oppilaille. Yhden luokan sain lukemaan Romeon ja Julian, kun sanoin, että siitä tehdään teidän kirjoittamanne uusi näytelmä koulun juhlaan. Ja uusi näytelmä tuli!

      Poista
    5. Minulla on vanhoja tuttuja täti-ihmisiä (hmmm, olisiko jopa vanhoja heiloja), jotka soittelevat silloin tällöin - ja lyhytkin puhelu kestää valehtelematta tunnin!

      Niinpä olen oppinut valehtelemaan heti vastatessani (jos vastaan lainkaan), että olen tässä juuri takki päällä lähdössä ulos tai että palaveri alkaa juuri näillä minuuteilla tms.

      Niissäkin tapauksissa höpötys kestää 15 minuuttia vähintään ja loppuu, kun hihkaisen väliin, että nyt lähden tai palaveri alkaa, moikka, soitellaan taas, ja lyön puhelimen kylmästi kiinni.

      (Myöhemmin tulee huono omatunto, kun kuulee kuinka he ovat kehuneet, että on se Tapsa empaattinen ihminen, aina ystävällinen ja jaksaa kuunnella ja ymmärtää toisen huolia.)

      Poista
    6. Yhdellä runoilijalla jota viina hallitsi oli tapana soitella ja puhua niin epäselvällä äänellä, ettei siitä saanut tolkkua. Kuuntelin aikani, mutta laskin sitten kännyn pöydälle ja jatkoin työtäni, välillä otin sen käteeni todetakseni vieläkö hän puhui. Ja hänhän puhui. Kun yhdessä vaiheessa yritin kertoa jotain itsekin (tositteeksi että olin vielä paikalla) hän karjaisi pahalla äänellä: "Perkele! Ole hiljaa siellä. Tämä on minun puheluni!" Niinpä hyvällä omallatunnolla suostuin olemaan hiljaa ja jatkoin työtäni.

      Nyt hän ei enää puhu. Hän on kuulema kuollut.

      Poista
    7. Minulla oli yksi työtoveri, joka puhui minimissään tunnin puheluja. Tämä oli sitä aikaa, kun lankapuhelimeen oli tullut numeronäyttö. Puhelin oli vielä sijoitettu seinään, niin että piti seistä puhelun ajan. Se oli tuskaa, ihminen puhui taukoamatta, oikein kaakatti.

      Ajanvarastajat ovat siitä kurjia, että he eivät itse huomaa toisen ajan pitkällistäkään käyttämistä. Jokaisella meistä lienee tällaisia ystäviä ja tuttuja, jotka ovat olevinaan kovin sosiaalisia. Tämä itsekkyys ja hölöttäminen on sosiaalisuuden varjopuoli. Mitä sosiaalisuus lopulta on?

      Poista
    8. Totuuden nimissä on sanottava, että taidan olla itsekin sellainen sosiaalipummi puheluissa. Varsinkin sen jälkeen kun otettiin rajaton yhteys en ole ollut tarkka minuuteista myöskään omissa puheluissa. Kysyn kyllä aina aluksi: Soitanko väärään aikaan? Yleisin vastaus on: Ei, ei ei! Tässä vaan istuskelen. Joku kyllä on vastannut: Minäpä soitan sinulle vähän myöhemmin.

      Nykyisin käytän kuitenkin varmuuden vuoksi viesti-tekniikkaa. Viestin voi lukea silloin kun on aikaa. Eikä tarvitse pelätä häiritsevänsä. Viestiin voi liittää myös kuvia.

      Poista
  14. Jos ryssä huutelisi: "tuu suomipoika hakeen täältä kirjoja ittelles!", niin huutasin takaisin, että "tuus sä ite hakeen kuorma-autollinen ja laita vaikka leipäs päälle!" - Kirjat ovat huono lahja. Yksi Törnin paskaelämäkerta minulla on, sain sen vuosia sitten avovaimoltani. Yritin sitä aikanaan lukea, mutten onnistunut edes aloittamisessa. Minulla on nyt hyllyssäni paljon hyviäkin kirjoja, jita en ole ehtinyt edes aloittaa.

    Tänä vuonna sain kuitenkin yhden hyvän lahjan, lähpiirissäni kun on muuten aika hyvin, viimeinkin, opittu pois joululahjojen ostelemisen tavasta. Veljeni vaimo oli kutonut villasukkia ja minäkin sain yhdet. Oikeasti lahjaa arvostan, niille on aina käyttöä. Yhdet villasukat minulla oli, mutta kun olin normaalista yleisen huolitellusta pukeutumisestani huolimatta unohtanut ne jalkoihini maailmalle ja olin työtapaturmassa, ne menivät kai niin vereen, että sairaala oli heittänyt toisen menemään. - Olkooon, en viitsi mitään prosessia nostaa, mutta kyllä se vähän sellainen "don´t step on my blue suedeshoes"- juttu on, villasukkini ei kosketa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kaikki muijat kutomaan villasukkia Rikulle.

      Siis oikeasti, villasukat ovat minusta luksuslahja, hieno kerrassaan. Olen vähän huono sukankutoja, mutta on minulla puikoissa tälläkin hetkellä tummanharmaa sukka, joka lähenee varvasteriötä. Ollut siinä kohta vuoden. Toinen sukka puuttuu vielä. Edellinen sukkaparini oli puikoissa ehkä seitsemisen vuotta. Vaan valmista tuli.

      Poista
    2. Sukankutojat ansitsisivat mitalin. En ole koskaan saanut yhtään sukkaparia omin avuin valmiiksi. Villasukkia minulla on kymmenittäin, suurin osa niistä jo edesmenneen mummon kutomia. Kaikki ovat käytössä, läpi vuoden.

      Sukkia en saanut tänä jouluna mutta muuten hyviä lahjoja: hunajaa, suklaata, kahvia, hilloa, pähkinöitä, teetä, keksejä ja mitähän vielä? Ai niin, lahjakortin ruokakauppaan. (Sukulaiset ovat ilmeisesti päätelleet, että olen akuutimmin ruumiin- kuin hengenravinnon tarpeessa.)

      Poista
    3. Antoivat sentään hyödyllisiä lahjoja! Nauratti tuo tokaisusi akuutista ruumiinravinnon tarpeesta.

      Huomaan nyt, Schnur, että yksilasinen rillisi on kadonnut. Ja mitä onkaan sen tilalla! Jotain yhtä hellyttävää. Ihanan rentoa.

      Poista
    4. Yhdestä aineellisesta lahjasta olen iloinen: semmoisesta cupsolo-keittimestä, jolla saa erilaisia kahveja ja espressoja, kupin kerrallaan. Ennen tuli aina iltapäivisin keitettyä ja juotua liikaa kahvia. Kun tekee kupin kerrallaan, se jää usein siihen eikä kahvi jää keittimeen parkkiintumaan.

      Poista
    5. Hei, se on hieno laite, Iines! Cupsolo. Oon juonut siinä keitettyä kahvia mikä on parasta maistamaani. Tuoksuukin kahville.

      Me käytetään vain pikakahvia, koska meillä on olevinaan aina kiire. Vieraat vierastaa sitä. Sen näkee heidän tahattomasta ilmeestään.

      Poista
    6. Kahvi-ihmisiä en ole vaikka "kyl maar kaffett pittä saara" - kuten Hemmi-täti sanoi. (Ja myöhemmin kun dementoitui niin, että juuri kun oli kahviteltu ja äiti oli korjannut kahvikupit pöydästä, niin Hemmi-täti puuskahti: "On tää ihme paikka kun ei eres kaffett anneta.")

      Erämaassa, kun pysähtyy huilimaan ja katselee tuntureita ja nuuhkii hiljaisuutta, pikakahvi maistuu!

      Poista
    7. Minkähän tähden reissutarinat ovat aina ulkomaanmatkoilta? Erätarina olisi hauska. Kun suomalainen mies menee luontoon, oikein korpeen. Mitä hän tekee ja ajattelee?

      Poista
    8. Iines, Iines... on olemassa sellainenkin elinvoimainen kirjallisuudenlaji kuin "eräkirjallisuus" ja se on suomalaisten miesten kirjoittama.

      Eräs lajin esiukoista on ihailemamme blogivainioiden kruunatun ruhtinaan Kemppisen Kullervo-isä!

      Kun suomalainen raavas mies kirjoittaa luonnosta ja sen aiheuttamista tunnoistaan ja mielenliikkeistään, niin se on niin hersyvän hempeää runoa, ettei paremmasta väliä.

      Poista
    9. Tiedän toki eräkirjallisuuden, Tapsa, ja nimenomaan Kemppisen Kullervo käväisi tässä mielessäni.

      Koetin viitata vähän toisenlaisiin "reissutarinoihin", sellaisiin, jossa ihminen ei ole kouliintunut eränkävijä ja alan ekspertti.

      Poista
    10. Yksi sukulaisperhe oli hankkinut itselleen tuollaisen kapselikeittimen. Pidin sitä ensin kamalana turhakkeena kaiken sen kapseliroskan takia, mutta on se myös kamalan ihanan kätevä vehje.

      Minäkin olen siirtynyt lähes kokonaan pikakahviin, vaikkei kiire olisikaan (onko se oikeasri viron kielellä kiirkohv? muistelen nähneeni jossain, muttei googlen kääntäjä anna tuollaista käännöstä)

      Poista
    11. Ps. "kaiken sen kapseliroskan" - siis silloin tietysti, kun keitintä käyttämässä on monta ihmistä pitkin päivää. Yhdelle ihmiselle varmasti mainio. Voisin haluta tuollaisen. (Ja jäätelökoneen, ehkä, ja höyrymopin! Onko kellään niistä kokemusta?)

      Poista
    12. Minä en pikakahvia saa kurkustani alas, on se niin pahaa, Schnur? Vaan makuasia tietysti ja kaikkeen tottuu.

      Kapselikeitin on minusta nimensä mukainen, soolokeitin, keitin yhdelle tai kahdelle. Isommalle porukalle se on tosiaan hankala, vaikkei mahdoton, sillä se on nopea.

      Haittana on kapselien kalleus, sillä kapseleita kuluu nopeasti. Roska sinänsä on siisti ja pieni, ei minua haittaa.

      Poista
    13. Liisu, Schnur, kiitos vinkistä uuteen kirjoitukseeni. Ja Liisu, tuo roskaamisvinkki oli hyvä, olen iloinen siitä. Sanon tämän varmuudeksi, ettet vaan arvele minun arviostelevan näkemystäsi. Innoitit minua, ja olet oikeassa, siis kiitos.

      Poista
    14. Pikakahvi on minusta ihan hyvää. Riippuu toki myös kahvin merkistä ja laadusta. Ja on se ainakin parempaa kuin keittimessä tuntikausia seissyt kahvi, jota vielä sen kylmettyä lämmittelin mikrossa (itselleni siis vain).

      Poista
  15. Meni minulla kyllä kaikki muutkin vaatteet vaihtoon. Muistikuva sairaalasta minulla on, kun olin munasillani ja hoitajat häärivät minua pesten ympärilläni.Itseni telottuani olin vielä normaliakin sekaisemmin ja olin tuumannut, että täytyy tässä köyhän lähteä jatkamaan työn tekoa, ettei porvari hermostu. Puolen kilometrin päähän pääsin autolla, sieltä minut löysivät. Auton olivat onneksi saaneet puunattua, sisustaa oli hieman uusittu. Aivan uusi gps-laite siinä on, edellinen taisi mennä piloille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauheata. Laiskaksi ei voi työntekijää tässä moittia. Vaan opettajissa on vähän samaa sisäänrakennettua velvollisuudentuntoa. Olin aina lomilla kipeänä, en työaikana. Samoin tytär sairasti nyt koko joululomansa, aivan mieletön hevosenyskä, josta ei loppua tullut.

      Poista
    2. Enkä minä tuossa dramatisoinut lainkaan. Erilaisissa ajattelu- ja muistitesteissä ravasin, mutta onnekseni minkäänlaista viisastumista tai muuta huolestuttavaa muuntumaa ei ilmennyt. Broidi alkoi nauraa, kun luin hänelle psykologin papereista, että minulla on selvästi havaittavaa kärsimättömyyttä, - en näet jaksanut kuunnella loppuun asti kaikkia psykologin kertomuksia, jotka minut olisi sitten pitänyt toistaa. Muistia siinä testattiin. Broidi sanoi naurunsa keskeltä, että tuollainenhan sinä aina olet ollut.

      Poista
    3. On Suomessa hyvä hoito, varmaan yksi maailman parhaista. Vaikka jonotusjärjestelmissä onkin järkyttävästi vikaa, hoito, sitten kun sitä saa ja jos vielä elää, on kyllä moitteetonta.

      Vielä kun saisi päivystykset auki ja kaikkiin kuntiin, voisi puhua kiitettävästä hoidosta.

      Poista
    4. Riku? Onnettomuus? Voi kauheeta! Toivottavasti kaikki jälkiseuraukset on nyt jo ohi.

      Poista
  16. Uusi ja ihana vuosi on alkanut. Säätiedotus näyttääkin lupailevan lunta ja pakkasta, kylmää kuin ryssän helvetissä. Pääministeri uhkaili kansalaisia näin uuden upean vuoden alkajaisiksi, jotainhan hänenkin täytyy palkkansa eteen tehdä. Kepun hallintopyramidi SOTE on saatava hoidettua ja sehän hoidetaan, tai itketään ja hoidetaan. Siunausta vain toivotan pääministerille hänen vaativassa tehtävässään: "Jessus sentään ja siunakkoon!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on tullut pakkaselle allergiseksi, kun kunnon talvia ei ole ollut aikoihin. Jo 10 astetta tuntuu paukkupakkaselta. Ennen kävin koiran kanssa lenkilläkin lähes 20 asteen pakkasella. Lumesta tykkään, pakkanen on kauheaa.

      Poista
    2. Presidentin puhe oli vallan hyvä: polttopullon heitto on murhan yritys - tämä varmaan miellyttää monia. Tavallaan kyllä, mutta minun pitäisi tunta paremmin kemiaa, ennen kuin pidän heittäjää automaattiasetuksella murhan yrittäjänä. Arvelen nimittäin, etteivät kaikki pullot aiheuta samanlaista räjähdystä kuin Hietasen heittämä miina.

      Hyvä oli myös se, että presidentti muistutti kansaa siitä, että Ruotsi on ollut sinisilmäinen, samoin me voimme ottaa vain todelliset vainon uhrit, emme kaikkia.

      Poista
    3. Vanhana pioneeriupseerina osaisin pitää pienen esitelmän näistä polttopulloista ja miinoista. Iines on kyllä ihan oikeassa, sillä Hietasen panssarivaunun alle heittämä telamiina painaa 10 kg.

      Tosin kyllä tyypilliselläkin polttopullolla, tunnettu nimellä Molotovin koktaili, panssarivaunuja tuhottiin. Siinä pitää vaan uskaltaa mennä aika lähelle vaunua.

      Mutta muuten asia on tietysti niin, että nämä nykyiset polttopullojen heittelijät ovat surkeita raukkoja. Hennalan lakanapoikakin on heihin verrattuna leikkisä mies.

      Poista
    4. Minä taas pohdin, että solvaan demari poliitikkoja ja muutamia kommareita vielä enemmän twitteritililläni.

      Se olkoon uuden vuoden haasteeni, jos saisi haasteen kunnianloukkauksesta, käyttämällä joukkotiedotusväline twitteriä.

      No, ehkä en vihapuheeseen ryhdy, koska en ole sensuroitu. Mutta mauttomuuksiin? Sananvapaus käsittää mauttomuudetkin, jota tosin ei usko, tapaus XXX takia. Mutta hänen suurin rikoshan taisi olla esiintyminen toisella henkilöllyydellä?

      Vähän tiukka paikka? Hmm, ehkä en sittenkään halua oikeuteen, mutta pidän oikeuden pilkata demaripoltiikkoja jatkossakin.

      Poista
    5. Et sinä anonyymi mitään pilkata pysty. Kun et pysty edes omaa lausetta muodostamaan, vaan sekin täytyy varastaa.

      No, ehkä Vihavainen ja Halla Aho keksivät sinulle lauseita joita voit sopivasti muotoilemalla julkistaa tililläsi, jota sinulla ei edes ole.

      Poista
    6. Eikös ole vähän rajoittunutta pilkata yhden puolueen tai yhden asian edustajia? Minusta se kertoo vain siitä, että pilkkaajalla on oma lehmä (agenda) ojassa. En jaksa uuninpankkopojankaan blogia, koska se on puisevan yksisilmäinen. Huolimatta siitä, että mies on periaatteessa ihailtava maailmanparantaja.

      Poista
    7. Keskustapuolueen rahanlypysyä ei estä mikään, maahamme ei ikinä perusteta Lahjomattomia, eikä Eliot Nessiäkään ole.

      Poista
    8. Demareita joutaa haukkua, maamme parhaana puolueena oleminen ei totisesti, totisesti vaadi paljoa. Anonyymin roiskaus oli kuitenkin harvinaisen osaamattoman ihmisen tekemä ivamukaelma muiden kommentoinneista.

      Poista
    9. No mutta ketäs kehuisit, Riku?

      Tässä leikkaus- ja säästötilanteessa on luonnonlaki, että oppositio jyrää.

      On kyllä vaikea panna sulkaa yhdenkään poliitikon tai puolueen hattuun.

      Poista
    10. Keitäkö poliitikkoja kehuisin. On minulla tietysti omia ajatuksia siitä, mitä talouden korjaamiseksi pitäisi tehdä. Mutta sellaisista on turha jorista, mitä merkitystä sillä olisi ja kuka minua kuuntelisi. Kauhistuttaa vain se, että kylmää päättelykykyä noudattaen on päätetty ottaa nousu sellaisten elinoloista, jotka eivät pysty vastustamaan. Olisi ne rahat löydettävissä sieltä, missä rahaa lilluu.

      Poista
    11. Nykyajan kasinomarkkinataloutta ei voi rokottaa, koska "raha pakenee ja investoinnit loppuvat". - Raha, joka on paennut ja investoinnit, joita ei ole eikä hallituksen keinoilla tule. Itse kapitalisti kuoppansa kaivaa ja itse siihen lankeaa. Ottaa meidät muut mukaansa.

      Poista
    12. Kerro nyt kuitenkin, kyllä me kuuntelemme.

      Ainoa paikka, jossa nyt ex tempore keksin rahan ikään kuin "lilluvan", on työeläkeyhtiöiden eläkevarat. Sieltäkö?

      Poista
    13. Miksi kannattaisi investoida, kun pikavoitot ovat uusi ja paljon tuottavat keino?

      Poista
    14. "Olisi ne rahat löydettävissä sieltä, missä rahaa lilluu."

      Niin minustakin. Eihän niitä keneltäkään pois oteta, vaan ne leikataan sieltä, minne eniten on pantu lillumaan. Ei sieltä voi leikata, minne ei ole mitään annettu. Semmoinen olisi palkan tai omaisuuden - useimmilla kohtuullinen - ryöstö. Minusta katuvaloja voidaan hyvin himmentää ja tarpeetonta lasten laitoshoitoa vähentää.

      Poista
    15. Riku on kaikkein lähimpänä totuutta. Kapitalisti tukehtuu nyt ollaan pullaansa. On sitä surullista katsoa kun omaan ahneuteensa kuolee. Suurin osa kansalaisista köyhtyy, mutta köyhillä onkin aina ollut halvat huvit.

      Poista
    16. Sitä en epäile, Anonyymi, mutta mikä se totuus siis on?

      Poista
    17. Raha on täysin virtuaalista, euro on täysin kuvitteellinen valuutta johdannaisineen. Kaikki perustuu tässä euro-rahataloudessa velkaan ja velkakirjoilla pelaamiseen. Voitot menevät näkymättömien käsien kautta harvojen taskuun.

      Kai olette huomanneet, että kun otatte rahaa tililtänne, nostatte sen Debit puolelta. Debit tarkoittaa velkaa, vaikka ne ovat olevinaan omia rahojanne.

      Kyllä kapitalisti omansa ottaa - banksterit, kuten Esko Seppänen sanoisi. Näistä pankkimaailman gangstereista.

      Poista
    18. Kyllä minun koko palkkatuloni ja eläketuloni on milloin tahansa nostettavissa fyysiseksi ilmentymäksi, seteli- ja kolikkomuodostelmaksi. Samoin on valtion rahan: yhtä lailla se on nostettavissa konkreettiseksi setelikasaksi.

      Raha on kuitenkin itsessään aina ollut symboli, ja nykyään internetkaudella varsinkin, keskivertokuluttajallekin, saati valtiolle. Ei se oikeasti juurikaan eroa oravannahoista tai seitsemästä neitsyestä. 

      Kapitalisti? Kukas semmoinen on? Kun Suomessakin on rikkaita hyvin vähän. Ja silti se pikkiriikkinen ryhmä maksaa leijonanosan meidän veroistamme. Oliko se peräti 70 - 80 prosenttia. Kuvittele välillä tätä, coke no hope. Katuvalot palavat niin halvatun kirkkaasti Pikkukaupungissakin, vaikkei täällä kulkijoitakaan aina ole. Esko Seppäsen kitinöitä ei ehkä kannata niin sokeasti kuunnella.

      Poista
    19. Kreikassa suljettiin pankit, jokin aika sitten. Joinain päivinä sai nostaa vain rajoitetun määrän rahaa. Pieni kansakunta, kreikkalaiset, kuten mekin.

      Meillä on nyt käynnistetty sisäinen devalvaatio, kun valuuttaa -rahaa- ei voi enää devalvoida, niin leikataan palkkoja, etuuksia, eläkkeitä, julkisia palveluja, koulutusta. Taisi Sipilä viimeisessä puheenvuorossaan väläyttää myös verojen korotuksia, joka muuten tehtiin jo yhdelle joukolle, kaikessa hiljaisuudessa. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ennakkoveroprosenttia korotettiin 5%:lla - 20%:sta 25%:iin.

      Talousuutista luin, että Suomen velkaisuusaste on nousemassa ns.kriittisen rajan yli, siis sen maagisen 60% yli tänä vuonna. Josta voi olla seurauksena, että IMF:n pojat tulevat kassanvartijoiksi. Se voi sitten merkitä miltei mitä tahansa, josta kukaan ei kai tiedä tarkalleen, mutta ei se ainakaan merkitse helpotuksia kansalaisille. Ei köyhille eikä rikkaille eikä pieni- tai keskituloisille.

      Meidän rikkaista kuuluu vain pieni osa maailman tai Euroopan rikkaimpiin. Elämme yhteisvaluutassa muiden euoromaiden kanssa, joten pääomat/voitot/tulot kertyvät etupäässä ihan muualle kuin Suomeen tai suomalaisille rikkaille. Yhteisvaluutta on "yhteisvastuullista" taloutta, tappiot ja kansantalouksien alamäen maksavat kansalaiset.

      Kyllä nykyeuro eroaa paljon oravannahkoista, sitä ei vaan tule maitopurkkia ostaessaan aatelleeksi.

      Poista
    20. Arvoisa Anonyymi, siis sieltä leikataan, minne eniten on rahaa annettu. Mikä tässä nyt niin vaikea on, että sivuutat tämän huomiotta kerta toisensa jälkeen?

      Pienituloisimpiin päin on maksettu eniten tukia - tämä on puhdas tosiasia. Oikeasti heiltä ei oteta yhtään mitään pois, vaan maksetaan hieman vähemmän.

      Ihmisellä on yhteiskunnassa kuitenkin itsestään suurin vastuu, ja työikäiselle on monia väyliä ansaita palkkaa. Minusta presidentin puhe mustikanpoiminnasta ei ole vain symbolistista. Kun joku heittäytyy tukien varaan, toinen menee metsään tienaamaan muutaman tonnin, kuten nuori Oscar. Väitän, että sääli ja tukiviidakkoon työntäminen ei auta ketään. Sieltä pitäisi potkia lisää väkeä pois. Lisäksi nuorille pitäisi säätää koulutus- tai työpakko kun peruskoulu päättyy. Parhaiten se toteutuu, kun kotiin kellimään jääneelle ei makseta ensimmäistäkään tukirahaa.

      Huomaa nyt, etten suuntaa sanojani sairaille enkä vakavasti masentuneille, vaan terveenpuoleisille nuorille ja työikäisille. Vanhukset ovat oma lukunsa, ja he ovat Suomen kurjalistoa. Perheistä ja lapsista kyllä pidetään huolta.

      Poista
  17. Sun kirjoitus näyttää niin lapsen tekemältä , kun sitä vähän muuttaa..Ei sua voi pilkata, sä teet sen itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti anonyymina MV lehden viitoittamaa tietä, kulkee hän.

      Poista
    2. Pikainen analyysi tästä katkerasta anonyymista. Yksityiskohdissa voi olla virheitä, mutta kokonaisuus on todellisuutta.

      Anonyymi on nuori, se näkyy monenlaisena osaamattomuutena. Luultavasti hän on opiskellut jonkin aikaa jonkinlaisessa oppilaitoksessa. Opiskelut eivät ole sujuneet hyvin, jonkinlaiset poliittiset hurmokset ovat vetäneet puoleensa, eikä koulu ole sitä mitä hän odotti. Se on suurelta osin jopa typerä, anonyymin älykkyys ei siellä pääse kehittymään eikä loistamaan. Luultavasti anonyymin faijalla on omistuksia, mutta häneen välit ovat heikot. Kusipää ei suosiolla maksa, vaan olettaa, että hänenlaisensa porvarinuorukainen menisi rahvaan kanssa paskahommiin.

      Poista
    3. Tuskinpa vaan. Veikkaan, että Anonyymi on viaton trolli, joka tekee tahallaan kirjoitusvirheitä. Tämmöiset ovat aika läpinäkyviä harjaantuneen punakynän silmiin.

      Poista
    4. Tahalliset kirjoitusvirheet sopivat kuvaan. Opiskelee luultavasti humanistista alaa. Opintopisteitä alle kaksikymmentä.

      Poista
    5. Se on niin ikävää olla oikeassa etenkin kun toivoisi olevansa väärässä. No, lohduttautukaamme ajatuksella, että käsitys oikeasta ja väärästä on suhteessa päämäärään. Näin ollen päämäärää hilaamalla voi varmistua olevansa aina oikeassa - ellei sittenkin halua olla vasemmassa.

      Ps. Olen lähempänä 80 vuotta kuin 70 vuotta.

      Poista
    6. Ihanaa Anonyymi, sinussa on ruutia ollaksesi noinkin varttunut! Ja huumorintajua. Taidat olla teräsvaari tai teräsmummu tai sitten yllensä vaan teräsmies viittoineen.

      PS Riku on kallellaan humanisteihin.

      Poista
    7. Ei tuo läpi mene, kukaan ei voi elää koko elämää oppimatta lähes mitään.

      Poista
  18. Mutta kuinka täällä ei ole käsitelty lainkaan ns. tissigatea, jonka sai aikaan joku "Teri Niitti" (nimestä päätellen kummelihahmo)?

    Onko Iineksen blogi tipahtamassa ajan riennon kelkasta kuin maitotippa nännistä?

    Kyse on siis siitä, että saako meidän miesten pomppivia silmäniloja käyttää julkisesti johonkin niin epäesteettiseen toimeen kuin vauvan ruokintaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpäs kerron painavan mielipiteeni. Minusta imetys on luonnollinen asia, mutta niin on kakkaaminenkin. Emme tapaa pitää vessan ovea auki toimituksen aikana. Miksi sillä imetyspuljaamisella ja lutkutuksella pitäisi häiritä kanssaihmisiä? Ei kiinnosta pätkääkään katsella kenenkään paljaita rintoja ja nännipihan vilautuksia. Minäminä ja mun Helmi-Väinö saa lutkuttaa tissiä missä tahtoo -henki valitettavasti jyllää.

      Poista
    2. En ollut "tissigatesta" kuullutkaan, mutta pikaisella googlauksella löytyi tämä, siinä on tuo Teri Niitin (?) Instagram-postaus. No jaa. Siinähän pyydetään vain, että julkisesti imettävät äidit peittäisivät toimintansa vaikka huivilla.

      Ei kyllä olisi koskaan tullut mieleenkään olla peittämättä. Jotenkin vain tähän kulttuuriin ei sovi tissien avoin paljastelu edes imetyksen yhteydessä, eikä se mielestäni ole kulttuurin vika tai puute, vain sen piirre. Jos yläosattomuudesta tulisi normi niin kuin joissain kulttuureissa, niin sitten asia olisi eri.

      Mutta tuohon imettämiseen sinänsä, eiköhän vaikka juuri lentokoneessa vähemmän häiritse tissiä rauhassa lutkuttava kuin nälkäänsä, matkaväsymystä tai muuten vain eksistentiaalista ahdistustaan rääkyvä vauva. Rintaruokintaan tottunut ei nimittäin välttämättä huoli tai tyynny pullosta (kokemusta on).

      Poista
    3. Käsittääkseni tässä tissigatessa käytetään mahtavia paukkuja. Esiin on vedetty mm. omat imetyskuvat, naistenvapautus- ja moralismikortit, ja onnetonta somettajaa motitetaan silmien väliin ja haaroväliin tarmokkaiden imettäjien toimesta.

      Lentokone on kyllä eri juttu, koska lennoilla lapsi on ruokittava. Imetys on matkalla paras keino. Kyse on kai silti tässäkin imettäjän omasta huomaavaisuudesta kanssamatkustajia kohtaan.

      Poista
    4. PS Matkusteleeko hirveän moni lentämällä imeväisen vauvan kanssa? Vaikkapa Thaimaahan tai Barbarokselle?

      Poista
    5. Tissigate on saanut minut suunniltani. Kuinka ne vilauttelijat kehtaavatkin!

      Poista
    6. Kyllä kai ihmiset matkustelevat, vauvojenkin kanssa. Olen lentänyt vain yhden ainoan kerran ulkomaille imeväisikäisen kanssa, enkä varmaan olisi pelkästään huvin vuoksi lähtenyt matkalle, sen verran epämukavaa lentäminen on (sekä itselle saati vauvalle, muilla matkustajilla en rehellisesti sanottuna vaivannut päätäni).

      Poista