9.7.2016

Kesäpäiväkirja, sivu 10


Olen jo kahdesti ollut myymässä kuvan valkoista sivustavedettävää. Viimeksi siitä tarjottiin kolmeasataa euroa tori.fissä. Kuten huomaatte, sohva on liian suuri paikalleen, se peittää ikkunan alaosan ja ulos näkyy maalaamaton puunvärinen selus. Haluan tilalle pehmeitä nojatuoleja tai matalamman sohvan, jossa on hyvä istua.

Vanhat huonekalut ovat kauniita, mutta armottoman epämukavia. Täällä on myös ikivanha iso klaffipöytä, ja se on epäergonomisuuden malliesimerkki. Kun sen päälle asettaa läppärin, olkapäitä ja kyynärvarsia on nostettava kymmenkunta senttiä. Se tekee eetvarttia niskajännityksestä kärsivälle. Puutuoli jolle persuksensa laskee, on kivikova ja tasapintainen, ja pakarat litistyvät pintaa vasten leviten pelkästään sivulle, kellä enemmän, kellä vähemmän. Selkänoja on luotisuora,  ihmisen selkäranka ei. Ja jos ajattelee levähtää Olgan vanhassa keinutuolissa, jota koristaa mummin virkkaama pitsimatto, yläselkä joutuu kummalliseen takakenoon, ja tuoli keikahtaa kattoa kohti. Luulen, että painopiste asettuu väärin.

Mutta siis, kesäaika on lyhyt, ja jotenkin vanhat mööpelit vain jököttävät vuodesta toiseen paikoillaan, vieläpä muuttumattomilla huonoillakin paikoillaan. Missä se vanha koirakin nukkuisi, jos puusohva vietäisiin alta pois? Ja miltä tuntuisi syödä yhteisiä sukuaterioita Ikean pyöreän lastulevypöydän ympärillä? Kysyn vaan tätäkin, että miltä tuntuisi heittää Olgan ruskea lasiovinen astiakaappi pois ja tilata valkoiset standardihyllyt tilalle?

Sen verran periksi olen antanut, että olen heittänyt muinoin opiskelukämpästä rautateitse raahaamani 50-luvun matalaselkäisen nojatuolin pois ja ostanut tilalle mekanismituolin, jossa katselen paria lempisarjaani ja naputtelen näitä kirjoituksiani läppäri sylissä. Huomaan vaipuvani yhä enemmän tämän tuolin uumeniin. Taidan hukkua lopulta kokonaan tuolin syvyyksiin. Kuuluu plumps ja mekanismi nielaisee minut.

Ei vaan ei. Ulkona on töitä vastapainoksi. Nytkin on mentävä leikkaamaan metsätien keskiraidalle kasvava nurmikko naapuriin asti - naapurilla eli Martalla on tierasitus, eli meidän tiemme kulkee hänen pihansa halki.

Kun olen nyt hikoillut täällä kaiken kuntoon, pessyt talon hiirenpaskoista ja hämähäkinseiteistä, leikannut ylä- ja alatontin nurmikot (lue: puolisääreen kasvavat heinät), varustanut jääkaapit juomilla ja herkuilla, istuttanut kukat pihapiiriin, kitkenyt ryytimaat, on aika sukulaisten pelmahtaa paikalle, kyläilemään ja oleilemaan. Ei siinä mitään, kyllä tänne voi tulla, kivaahan se on. Olen pessyt lakanat, viikannut ne ja tuonut jokaiselle omansa ja varaparinkin tänne, talo on lämmin ja 37 lasiruutua pesty. Jääkaapista ei ole unohdettu edes koiran lihapullia eikä hammasystävällisiä Dentastixejä. Komerossa on valmis torttupohja ja pakastimessa kaksi itse veivattua raparperitorttua.

Joskus leikittelen ajatuksella, että sanon keväällä sukulaisille, että hellurei, menen kevääksi Portugaliin ja tulen sitten heinäkuussa, kun olette saaneet paikat kuntoon. Tulen sitten haettuna lentokentältä ja asetun vieraaksi alatontin vierasmajaan. Ilmestyn aterioille ja aamiaisille täsmällisesti ja olen pois jaloista, kun nurmikkoja leikataan ja kun tiskataan. Makaan rannalla vaikka ottamassa arskaa siiderit rantakassissa. Tämmöinen on minun unelmani.

Vaan maailmapolitiikassa en ihmettele nyt mitään. Pyörii se ilman minun ajatuksianikin ja brexitinkin kera. Samaten kotimaan politiikka saa olla, sillä eikös eduskuntakin ala lomansa? Annetaan nyt Soini-ressukankin vähän levätä. Piti Tangomarkkinoillakin hyvän puheen ja kansa hurrasi siihen malliin, että ääniä tulee ensi vaaleissa. Enemmän nautiskelen  sellaisista uutisista, että nainen kokeili pitkästä aikaa farkkuja, ja yllättyi. Sitten pääpointtina on kuva pyöreästä trimmatusta perseistöstä, jota peittävät piukeimmasta kohdasta revenneet farkut. Kiva uutinen, ja hauskasti kuvitettu.

Tuokin on aika hauska, vaikka toisaalta surullinen uutinen, että muuan asekauppiaaksi tekeytynyt mies on onnistunut huijaamaan Tinderissä kolmelta eri naiselta yhteensä satojatuhansia euroja keksaistuilla tarinoilla. Koettaisipa joku huijata minua, niin nauttisin saadessani näyttää tyypille, mistä päästä tämä kana pissii ja kuka huijaa ja ketä. Tosin en ole Tinderissä enkä mene. Jos jotakin vielä odotan, niin tyyppi tulkoon minua vastaan arkisessa kohtaamisessa vaikka metsäpusikosta eteeni hypäten. Siinä se todellinen luonto näkyisi paremmin kuin minkään sortin selfieissä purjeveneen edessä.



(Valokuva Iines v. 2015)

95 kommenttia:

  1. Tuollainen ihana vuode oli mummolassa, ja joka ilta pappa veti sen auki ja asettui yöpuulle mummun viereen. Näen vieläkin silmissäni, miten hän sitten istui sen laidalla pyjamassaan ja tohveleissaan. Päivisin lekottelin usein sen päällä, kovalla puukannella, ja lueskelin tai seurasin elämää pirtissä tai vain unelmoin.

    Kyllä minä Jotunin muistan. Juuri viime viikolla mökillä lehteilin hänen kirjaansa Arkielämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa on romantikko.

      Poista
    2. Kaikki runoilijat ovat romantikkoja.

      Poista
  2. Tuo puusohva oli alkujaan Olgan torpan, siis äidin vanhapiikatädin tienrakennuksen alle jääneestä ikivanhasta romanttisesta torpasta, jonka äiti peri Olgalta. Sohva oli salissa. Torpasta se siirrettiin aittaan talteen, ja minä siirsin sen jossain vaiheessa aitasta tänne sisälle ja nukuin siinä monta kesää. Aitassa on edelleen vielä toinenkin puusohva, vailla käyttöä. Selus on irronnut, mutta sen saa kyllä kiinnitettyä uudelleen vähäisilläkin timpurintaidoilla.

    VastaaPoista
  3. Vanhat huonekalut ovat äärettömän epämukavia, mutta kannattako sinun niistä luopua. Katuisit kuitenkin, ne sisältävät mennyttä aikaa ja muistoja niistä. Tyyliniekat varmaan tykkäävät kyttyrää ajatuksestani, jonka mukaan noiden rinnalle kannattaa hankkia mukava tuoli, ehkä sohvakin. Sellaisia, joissa on mukava olla.

    Uutiset eivät enää ole uutisia, niistä on muodostunut ihmeellisiä tunne-tai reaktiovälineitä. Ylen ykkösen pääuutislähetystä en ole pitkään aikaan katsellut lainkaan. Roskaa sekin, täynnänsä silppua, omituisuuksia ja höpöjä.

    Oikeat mielipiteet ovat tärkeitä, "olennaisen tajuaminen on menestymisen salaisuus", joskus sanottiin. Minulla on hyvin vähän oikeiksi kelpuutettavia mielipiteitä. Homoista minulla ei oikasti ole jäsentyneitä mielipiteitä, mutta se prideen osallistunut merivoimien ylkiersantti joutaa hyvin poistoihin seuraavilla yt-kierroksilla. Näin tullee toivottavasti käymään. Häneltä on ehkä olennainen jäänyt huomaamatta.

    VastaaPoista
  4. Toistaiseksi olen tehnyt juuri noin, hankkinut vanhan rinnalle uutta, sen mekanismituolin viimeksi. Hetekat ja vanhat puulaverit on myös vaihdettu runkopatjasänkyihin.

    Tilaa vain nuo vanhat mööpelit vievät, ja siksi kai moni luopuukin niistä.

    Ylikersantti työasussaan oli mielenkiintoinen yksityiskohta Pride-kulkueessa. Kenties hän on mieltynyt privaatissakin univormuihin?

    VastaaPoista
  5. Jos on kiinnotunut univormuista, niin sitten se on niin, mutta tylsempää tai vähemmän mielenkiintoista asiaa minun on vaikea kuvitella. Ylikersantin seksuaalisuus ei yleisesti ottaen kiinnosta ketään, ei edes homoja.

    VastaaPoista
  6. Tämä nykymaailma on niin älytön, että Tove Janssonin perikunta on varmaan tienannut paljon enemmän kuin taiteilija itse koskaan. Kirjoitettuja rivejäkin taiteilijasta on kyllästymiseen asti joka puolella. Taiteilijan eläessä oli paljon hiljaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee monen taiteilijan kohdalla. Kuollut taiteilija on paras taiteilija. Minun täytyy sanoa hieman häveten, että lapsena en saanut minkäänlaista kosketusta Janssonin satuihin. Muumit tylsyyksineen eivät kiinnostaneet minua pätkääkään. Myöhemmin olen tykästynyt joihinkin Janssonin lastenkirjoihin lukiessani niitä tyttärelleni. Kuka lohduttaisi Nyytiä on lempikirjani ja lempi-ideologiani Janssonilta.

      Muumi-astiat ovat rumia, yksinkertaisesti kömpelöitä paksuja posliinikippoja. Posliini on minulle kauneimmillaan ohutta ja valkoista. Kaikkein kamalinta on kuitenkin Pentikin rustiikki kuppi- ja kippotyyli. Paksuja tunkkaisia astioita, joihin ruoka hukkuu ja häviää.

      Poista
    2. Kuolleet ovat vaarattomia, heidän niskaansa voi huoletta sälyttää vaikka mitä. Tuo ylenmääräinen Janssonista höösääminen ärsyttää, vaikka hän epäilemättä arvostuksen ansaitsee. Business on business ja taide on taidetta, sanotaan...vai oliko se päinvastoin?

      Toinen, mutta vähemmän tunnettu sanonta on: "Herra meitä poloisia suomalaiselta muotoilulta suojelkoot!"

      Poista
    3. Janssonia nostaa sekin, että hän oli ensimmäisiä tiedettyjä lesboja, joka teki elämästäänkin vapauden taidetta eikä joutunut hullun kirjoihin, kuten moni muu seksuaalisesti erilainen ulkopuolella Helsingin.

      Finnish Design on maailmalla käsite, mutta en minä siitäkään osaa innostua. Aurinkopulloja kerätään ja värikästä taidelasia, mutta jos panee rinnalle vaikka saman ajan arkkitehtuurin, niin susihan siitä tuli, siis arkkitehtuurista. Tasakattoisia valtavaikkunaisia taloja, joista energia karkasi alta aikayksikön ja katot alkoivat vuotaa ja homeet tunkea esiin rakenteista.

      Kun aloin hankkia ensi asuntoa, kävin katsomassa yhtä neliskanttista ja tasakattoista omakotitaloa. Sen seinillä kasvoi sammalta. Katselin kasvustoa ihastuneena eikä minulla ollut aavistustakaan, että sienikasvusto kertoo rakenteissa olevasta kosteudesta ja homeesta. Eikä välittäjäkään siitä sanonut mitään.

      Poista
    4. Ei tuomittu rikollisena (vuoteen 1971 asti homoseksuaalisuus oli rikos) tai leimattu mielisairaaksi (vuoteen 1981 asti mielisairaus). Ainoa? Eihän se pidä paikkaansa. Homoseksuaalisuus on ollut muille ihmisille paljon ongelmallisempi asia kuin homoille itselleen.

      Poista
    5. Ainoa mikä, Anonyymi? En ole puhunut ainoasta mitään. 

      Homoseksuaalisuus on historian kuluessa käsittääkseni aina ollut enemmän tai vähemmän ongelmallinen. Kuitenkin antiikin hämärissä oli melko tavallista ja hyväksyttyä, että ylhäisillä miehillä oli miesrakastajia ja naisilla naisia -> nimitys lesbohan tulee antiikin kulttuurista.

      Olisiko kristinusko tuonut tullessaan, samoin islam, homokammon ja suorastaan vihan? Nythän moni kirkkokunta - muslimeja ehkä lukuunottamatta - on alkanut hyväksyä homoseksuaalisuudenkin osana ihmisyyttä.

      Poista
    6. Tove Jansson rakasti naista, mutta hän ei ollut homotaiteilija, hän oli taiteilija. Touko Laaksonen sitä vastoin oli homotaiteilija, hänen työnsä perusta on homous. Touko oli paisuttelija ja liioittelija: "Voe kauhee, ko on iso, ainaski kilometrin!"

      Poista
    7. Siis homotaiteilijasta en tuossa puhunutkaan, sillä eihän se ole mikään käsite, kuten ei ole homo-opettajakaan tai homohitsaajakaan. Kyllä käyttäisin Touko Laaksosestakin termiä taiteilija, sillä hän maalasi myös muunlaisia kuvia, mm. lapsimuotokuvia.

      Mutta siis, kyllä Tove Jansson on tehnyt elämästäänkin taidetta, saarestaan ja muusta. Ja hyvä niin.

      Poista
  7. Äläs nyt, Tom of Finlandin piirrostaiteessa on sekä univormuja että koppalakkeja. Hauskan näköisiä piirrosten karrikoiduilla homotyypeillä.

    Ja jokunen nainenkin tykkää kireistä univormuista, nahkavöistä ja napsahtavista nahkasaappaista. Kumman kaa -sarjan Anne menetti mielenkiintonsa, kun poliisimies tulikin treffeille tavallisessa puvussa, ei univormussa.

    VastaaPoista
  8. Sitä päivää odotan, että saamme nähdä tuhatpäisen peräkammaripoikien kulkueen Espalla ja johtavat älykköpoliitikkomme Li ja Bi etunenässä tukeaan näille pilkatuille osoittamassa.

    Mutta mihin sammui iki-ihana Lutkamarssi? Eikö se olisi tämän päivän monikulttuurisessa Suomessa tarpeellisempi kuin koskaan?

    Vai siksikö juuri se katosi?

    VastaaPoista
  9. Kannatan peräkamaripoikain marssia lämpimästi. Lippu tanaan ja halki stadin. Pääpuhujaksi Li Anderssonin lisäksi Ville Niinistö. Myös feministijärjestöt voisivat tulla pedagogisessa mielessä opettamaan Suomen nuorukaisille väkivallattoman vaihtoehdon merkitystä kodin piirissä.

    Vaan kertokaa minulle mielikuvituksettomalle, mikä merkitys naisten paljailla tisseillä oli kulkueessa. Eikö samantien olisi voinut marssia pimppi paljaana? Johan nuo tissit on tuhannesti nähty.

    VastaaPoista
  10. Lutkamarssin mukavia pimuja kaipaan kaduille vilauttelemaan, siitä tulee hyvä mieli ja naama muuttuu iloiseksi. Ja sanoma on tärkeä: "tässä sitä nyt olis, mut ei saa!"

    Olen kuullut, että marssit loppuivat, koska miehet tuijottivat joko liikaa tai liian vähän. Tai oikeastaan jotenkin niin, että väärät miehet tuijottivat. Kyllähän sitä tuijottaa saa, kunhan tuijottaja ei ole kuka tahansa, pitää sitä sen verran arvonsa tuntea.

    Siihen aikaan, kun Riihimäellä oli bordelli nimeltään Bonanza, minulla oli toimisto siinä lähellä. Yksi lauantaiaamu menin varhain työpaikalleni, kun siitä läheisestä pusikosta nousi nukkumasta yksi peräkammaripoika. Oli vielä edellisillan viinoja päässä ja muutenkin sekaisin, tärisi kylmästä ja muustakin. Kysyi minulta, missä me olemme. Kun vastasin, että Riihimäellä, niin pelästyi kauheasti. Hän oli kotoisin jostain Lammilta tai Padasjoelta, eikä taskuissa ollut pikaisella etsimisellä latin latia. Heh, en tuntenut niin suurta empatiaa, että olisin jäänyt auttamaan tai rahaa vipannut. Pakenin paikalta, mutta siinä oli mielestäni mies, joka oli todellinen lutkamarssin sankari. Hänen hautakiveensä kaiverrettakoon teksti: "Hän antoi kaikkensa lutkamarssille, tai ainakin hyvin paljon."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, kun näkisikin pikkukaupungissa vaikka palokuntalaisten marssin! Homomarssista ei kannata edes uneksua. Lutkista en niin välitä, mutta jos koppalakkipäiset nahkahousumiehet tulisivat, olisin kyllä hengessä mukana.

      Poista
  11. Se oli sitä minunkin elämäni hyvää aikaa. Silloin jouduin toisinaan uhrautumaan firman eteen ja viemään asiakasdirikoita juomaan tai syömään. Yhdet halusivat väen vängällä Bonanzaan, mutta kilttejä miehiä ne siellä olivat.

    Lainkunnioitus minulla koko silloin kolauksen. En ymmärtänyt, kuinka tuollainen homma voi olla niin avointa ja laajamittaista ilman, että viranomaiset sitä lopettavat. Tytöt olivat nuoria venäläisiä ja monet suorastaan mallitasoisia. Aivan avoimesti bordelli, ei lainkaan sellainen tissibaari kuin aikanaan se Järvenpäässä sijainnut, missä kävimme katsomassa Matti Nykästä. Baarin takaosaan oli rakennettu runsaasti pieniä huoneita asiakkaiden yöpymistarpeita silmällä pitäen.

    Bonanza lopulta paloi, viraomaisetkin olivat ilmeisesti hieman hönkineet niskaan. Toivottavasti omistajilla oli kunnollinen palovakuutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaargh, mallitaso! Miksei koskaan puhuta naisen älykkyystasosta tai henkevyystasosta?

      Mallitaso = tuulitunnelitaso! Vai?

      Poista
    2. Mallitaso miehen silmin tarkoittaa samaa kuin esim. palokuntataso tai asfalttimiestaso naisen silmin.

      Tom of Finlandin taiteen näyttelyssä opin muuten sen faktan, että hänen liioitelluilla miehillään on lähes aina pilke silmässä ja hymy huulilla, ovat siis sinut itsensä kanssa ja siten älykkäitäkin.



      Poista
    3. Ehkä juuri tämä miesten avoin ja hymyilevä ilme tekee piirroksista pornoa enemmän. Pornokuvissa ja filmeissä näkee typeriä lipomisia ja aivottomia ilmeitä.

      Poista
  12. Riku Riemu03 heinäkuuta, 2016 09:35

    Ei onneksi ole. Seuraavat tarkasti päähän osuneen kovan tällin seurauksia ja arvostan sitä kyllä, vaikka vähän ärsyttääkin mennä taas päiväksi testeihin. Pyskologi sanoi jo edellisen kerran lausnnossa, että "selvää kärsimättömyyttä, ei jaksa kuunnella loppuun asti".

    Ei ihme , että sulla riittää mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, koetapa nyt vähän hillitä rakkauttasi Rikuun.

      Poista
    2. Haluan lämpimästi onnitella sinua, anonyymi, siitä tasapainoisuutta, seesteisyyttä ja suurta henkisyyttä osoittavasta tyylikkyydestäsi, mikä ei koskaan lakkaa saamasta hymyä myös meidän kasvoillemme.

      Poista
    3. Harva kertoo psykologi käytinsä netissä.

      Poista
    4. Ei sinun kannata kertoa mitään, anonyymi, me ymmärrämme sinua. Ja vaikka emme aina ymmärtäisikään, tuemme sinua pyrkimyksessä melkein samanlaiseksi kuin muut.

      Poista
    5. Toisaalta joku taas tekee psyykkisistä ongelmistaan tarinaa, tai siis kertoo totta.

      Muistan yhdenkin nuoren pojan kirjoittaman varsin hyvän ja suositun blogin omista murheista. Mielestäni hän sai lukijoilta tukea ja positiivista palautetta.

      Poista
    6. Jos maailma muuttuu enemmän näppäimistön ja ruudun kautta koettavaksi, on vaarana aisteista ja omasta ruumiista vieraantuminen. Ja ikävystyminen, ehkä pahin vaara mitä voi olla.
      Voiko netin kautta karkoittaa ikävää? Eput laulaa että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

      Poista
    7. Höpsistä, Anonyymi. Ihminen voi kirjoitella paljonkin nettiin ja elää silti vahvasti ja nuppi kirkkaana reaalista elämäänsä. On vanhentunut luulo luulla, että netti syö ihmistä.

      Kissan villat. Netti antaa myös paljon tietoa ja kontakteja. Ihminen, joka ei liiku netissä ollenkaan, voi olla ihminen, joka ei ota vastaan kontakteja reaalissakaan eikä pärjää nykymaailmassa. Tiedän ikäisiäni ihmisiä, jotka istuvat mieluummin pihakeinussa haukkumassa naapureita kuin opettelevat uusia taitoja tai vastaanottavat yleensäkään mitään yhteiskunnallista uutta tietoutta. He ovat sosiaalisia juoruilijoita, joilla ei ole muille mitään annettavaa.

      Poista
    8. anonyymi, kyllä minustakin sinun pitäisi ainakin Facebook vaimolle sallia. Eivät ne kaikki tuttavuudet ole nuoruuden rakkauksia ja myöhempiä harha-askelia, kaikki eivät ole edes miehiä.

      Jotakuta saattoi naurattaa tuo erehdyksesi, kun luulit psykologia lääkäriksi, mutta minusta se on ymmärrettävää. Eihän kukaan voi kaikkia sanoja osata. Kyseessä ei siis ole sama asia kuin amerikkalaisissa elokuvissa esiintyvä kallonkutistaja.

      Psykologi halusi mitata mahdollisia muutoksia kognitiossani, myös muistissa. Muutoksen mittaaminen on pirun hankalaa jos lähtötilanne ei ole tiedossa. Joku pöljempi voisi jopa väittää, ettei se ole lainkaan mahdollista.

      Siitä syntyi tuo, minun ja broidini, sisäpiirin vitsi, kun hän merkitsi raporttiinsa ikäänkuin muutoksena, että "osoitan selvää kärsimättömyyttä". Tykkään kyllä lässyttää, kuten huomaat, mutta olen ehkä jopa kuuluisa siitä, että kun hommia tehdään, hermostun aika herkästi paskanjauhantaan: "Turpa kiinni sorsat, nyt sukelletaan!"

      Poista
  13. Vanhat huonekalut ovat kauniita, se on totta, mutta onhan todettu että epäergonomisessa sängyssä maatessa - ja ihminenhän makaa elämässään monta vuotta ikään kuin harjoittelisi tulevaa... samalla kun uneksii mitä kaikkea kivaa tekisi jos olisi hereillä. 8 h x 365 (vrk) x 75 (vuotta) = 219 000 tuntia! Siis keskimäärin ihminen nukkuu eläessään. - Se on paljon. Ei ihme että monella on selkävikoja! Ja kun istuminen nykytiedon mukaan on vielä vaarallisempaa, suorastaan hengenvaarallista, niin mitä ihmisparan pitäisi tehdä? Seisoako koko ajan pitäisi, höh?

    Kaapit on toinen asia, niitä en vaihtaisi, mitä vanhempia sen parempi. Ainakin usein. Lastulevyn käyttö huonekaluissa pitäisi kieltää lailla, ne ovat kamalia. Ja kun Ikean huonekaluja kokoo (ilman rakennusinsinöörin tai ydinfyysikon perustutkintoa), ei koskaan tiedä kauanko ne pysyy pystyssä. - Kansakoulunopettaja Katajan pariskunnalla oli niin monta lasta, että pienimmät niistä nukkui lipastonlaatikoissa. Laatikot vedettiin yöksi auki ja pedattiin. Olisi ollut kaameaa jos lipasto jonain yönä äkkiä olisi romahtanut... Itku ja parku olisi siitä seurannut.


    Ps. Äläkä sinä suloinen Iines pölinöistäni kimmastu. Puhun paljon reikiä päähäni, siksi korvieni välissä välillä humisee (sic!), en minä Sinulle ilkeile! En! Enpäs!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastulevy on kauheaa. Silloin alkuun, kun sitä alettiin käyttää, lastulevyn liimassa oli jopa erittäin myrkyllistä formaldehydiä. Lastulevyä käytettiin yleisesti mm. talojen seinämateriaalina.

      Lastulevyisen tietokonepöytäni reuna on hapertunut epäsiistiksi. En raski silti luopua siitä, koska pöytä on ergonomisesti juuri oikeankorkuinen. Vanha puinen kirjoituspöytä on liian korkea. Pidän sen huushollissa, koska se on kaunis. Kirjoittaa siinä en voi.

      En kimmastu koskaan sinulle, mikis, enkä muillekaan, korkeintaan suomin itseäni. Näin se menee. Vaan mikäs nyt on ollessa, valmiissa maailmassa, kauniina kesäpäivänä.

      Poista
  14. Hieno valohämyefekti tuossa kuvassa: näytti ensisilmäyksellä ihan joltain 1600-luvun maalaukselta.

    Mietin, miten luopua lähes sata vuotta vanhasta isomummon keinutuolista, joka on paitsi huonokuntoinen, ruma ja epämukava myös lähes spastinen, mikä on keinutuolille aika huono. Tori.fissä siitä ei saisi edes kymppiä, ja sitä paitsi se tuntuisi kuin olisi myymässä oman mummonsa. Ehkä polttohautaus?

    hankkisin Ikean sohvan viereen keinutuolin, joka oikeasti keinuu. Sohva on mukava, en tiedä, kuinka vanha, käytettynä muutama kuukausi sitten ostettu, kissan (luultavasti) raapima, ensimmäinen koskaan omistamani sohva. Sohvapöytä löytyi roskalavalta ja on tietokonepöytänä äärettömän epäergonominen.

    Muumimukit ovat ehkä vähän kömpelöitä, mutta koska olen myös, juon mieluummin sellaisesta (stressaan hienoja astioita niin kuin Elizabeth Pokka pitää -sarjassa ). En kyllä keräilisi niitä, paitsi jos laskelmoisin ja tavoittelisin myyntivoittoja.

    Arabian 50-luvun (?) muumilautasia rakastan aivan hirveästi (oi jos olisikin perinyt ne keinutuolin sijaan- en tiedä, oliko niistä enää yhtään ehjää jäljellä) - olisin ikionnellinen, jos löytäisin sellaiset jostain. Arvaan kyllä, että ovat sikakalliita keräilykohteita. Ja arvaan, että kaipaan oikeasti enemmän lapsuuden ruokailuhetkiä kuin niitä lautasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Schnur, vastavalolla saa aikaan erilaisia sävyjä.

      Huolimatta epämukavuuksista nuo vanhat mööpelit saavat kai meille jäädä. Tunnearvoahan niillä on, mutta toisaalta eihän niihin kiinni saisi jäädä. Onhan ihmisellä aina muistonsa, ja joskus olisi ehkä ihan hyväkin heittää vanha yli laidan ja keskittyä nykyiseen ja tulevaan.

      Minulla on omassa käytössäni valkoisia ohuita kahvikuppeja, jotka on tarkoitettu ilmeisesti posliininmaalaajille, siis täysin koristelemattomia, korkeita ja kapeita siroja mukeja. Hyacinthin kupit ovat käyttöön liian pieniä. Ruskeasta Ruska-kupista kahvi maistuu tympeältä. Semmoisia meillä oli muinoin, samaten muita Arabian paksuja kippokuppeja.

      Lapsena meillä oli puuroa varten syvät lasten kissalautaset. Piti syödä aina reippaasti, että saatiin kissa näkyviin.

      Poista
  15. Minulla on huono olo. Olen hirveän äkäinen. En osaa kenenkään kanssa keskustella. Luen vanhoja päiväkirjojani, ne herättävät minussa hilpeyttä, olen niissä niin totinen. - Ah!

    (Timo Mukan "Täältä jostakin" romaani on hyvä. Oma päiväkirjanlehteni on kirjoitettu ilmeisesti sen ilmestymisvuonna, en tiedä? En ole päivännyt omia juttujani.)

    Lapsia leikkii, radio soi jossain, syyskuinen päivä, ja minä kävelen huoneessani edes takaisin. Helvetti. Aluspaidan hiha tulee esiin. Mannerheimin kuva, kaktus, valokuva, olen aivan rikki. Aluspaidan hiha, sille on tehtävä jotain. Niin. Hyllyllä on paljon uskonnollista kirjallisuutta, ne ovat veljeni kirjoja. Eilen join itseni humalaan, kirjoitin kirjeitä ja luin ystäväni kirjeitä, lähdin kaupungille, ja tulin sieltä. Merkityksellisiä asioita ei tapahtunut. Psykiatri Mykkänen puhuu minusta ja kehuu minua, en jaksa kuunnella häntä. Tulkoon pimeys, ei pelkäisi niin paljoa, valkeus minua pelotta. Puut ja taivas, kaksi omenaa omenapuussa, hernepensas on täynnä kirvoja. Täältä jostakin on huonosti kirjoitettu kirja. Martti E. Miettinen on pudotettava muistista pois, mitä hän siellä on tehnytkään, idiootti. (myöhemmin) Laitoin tupakat tuohon pöydälle, seitsemän, sitten tiedän mistä ottaa. Älyni on kirkas, muttei viileä. En halua olla selvänä enkä humalassa, haluan olla kuin matkalle lähtijä joka on viimeisen savukkeensa puolivälissä, karistaa tuhkaa, katselee ympärilleen takki napitettuna, kuin pysyvä piste liikkuvassa maailmassa, omaehtoisena, aurinko laskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikiksen päiväkirjoja lukisi kyllä enemmänkin. Täältä jostakin ilmestyi 1965.

      Poista
    2. Niin lukisi. Matkalle lähtijän merkintöjä.

      Poista
  16. En inhoa uskontoja, ne eivät kiinnosta minua, ne ovat vain kasa kirjoituksia ja käsityksiä jotka eivät kestä lähdekritiikkiä. (Eli ovat paskaa.)

    Järjettömintä uskonnoissa on se, että niillä gloriasoidaan (Soli Deo Glori) humbuuki. KAIKKI uskonnot tekevät näin - toiset ehdottomimmin kuin toiset, sillä ei merkitystä ole. Ihminen, joka haluaisi levittää "järjen sanaa", on näissä ympyröissä henkipatto. Tietysti. (vrt. viime sunnuntain artikkeli HS:ssa intialaisesta skeptikosta)

    Ihmiset tykkäävät siitä että heitä pidetään idiootteina, se on heille miellyttävämpää kuin että heidän täytyisi miettiä "miten todella asiat ovat". Ihmiset ovat mitä mieltä tahansa, kun heidän ei tarvitse vastata mielipiteistään, siksi heitä ei pelota olla väärässä. Näin viimeksi brexitissä. - No, aikoinaan parturikampaajat ja sihteerit äänestivät Kokoomusta, koska se oli hienoa, ei suinkaan siksi, että Kokoomus heidän etuaan olisi ajanut. Mutta heistä tuntui vähän kuin Soli Deo Gloriaa olisi heidänkin päälle satanut... Lumihiutaleita, hiljalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnosti alkujaan arkeologia ja muinaishistoria, sen myötä varhaiskantaisen ihmisen tavat ja uskonnot. Nämähän olivat rituaaliuskontoja, ja myöhemmin vasta tulivat kirjauskonnot.

      Itselleni merkittävää on ollut se, että kaikilla uskonnoilla on yhteinen motiivi: oman jatkuvuuden turvaaminen. Ihminen tekee uskonnollisia rituaaleja ja suorittaa rukouksia ja puheita jonkinasteisen kuolemattomuutensa turvaamiseksi.

      Poista
    2. Minusta kuoleminen on täydellisintä ja tähdellisintä ja tärkeintä, mitä ihminen eläessään voi saavuttaa. - Olen oikeasti tätä mieltä.

      Poista
    3. Juuri tämä ihmisen pelkuruus ja vimma jatkaa elämäänsä ikuisesti vieroittaa minua uskonnosta henkilökohtaisella tasolla. En pidä mitenkään jalona tavoitella hurskasta elämää oman taivaslipun himossa. Minulle riittäisi ihan semmoinen uskonto, että tämän maanpäällisen ajan kilvoittelisimme mieluummin toistemme rakastamisessa.

      Poista
    4. Hienoa, Iines. Sanot just niin että sen ymmärtää. Rakastan sinua.

      Poista
  17. Tässä lukee sinisellä tekstillä Lisää kommenttisi...

    Lisään.

    Varhaisimmat päiväkirjani poltin, se kaduttaa tai ei kaduta, näille myöhemmille en tiedä mitä niille tekisin, niitä on liikaa. Joitakin hyviä lauseita on välillä, mutta vaan välillä, enemmän on TÄYSIN YHDEN TEKEVIÄ PÖLJYYKSIÄ. Joita en tietenkään häpeä - miksi niin tekisin, koska...

    ... olen elänyt omaa elämääni, ja kokemukseni ovat yhtä yleispäteviä kuin kenen muun tahansa. Mikäpä sitä kieltämään. Voi olla, että "ilahdutan" vielä teitä - rakkaat kiusankappaleeni - päiväkirjan lehdilläni. (oh-oh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöljinkin yksityinen teko on mitä suurimmassa määrin yleistä. Minua värähdyttää edelleen Henrik Tikkanen tässä suhteessa, koska hän teki pöljyyksiä myös selvin päin.

      Esimerkiksi Saarikoski ja Salama taisivat pöljäillä enimmäkseen humalapäissään, mikä taas ei ole minusta yhtä kiinnostavaa. Nostan edelleen hattua Tikkasen tuhkan karistukselle isän uurnaan, taksin takapenkillä. Kyllä minusta sinun kuvaamasi omat pöljäilysi mikis ovat edelleen semmoisia, että niitä lukisi jatkuvalla syötöllä väliin hihitellen, välin vakavana.

      Poista
    2. Saarikoski ei humalapäissään pöljäillyt kertaakaan, näin minulle on kerrottu, koska hän oli kännissä aina. Selvinpäin hän tietysti olisi saattanut törmäillä... nyt mää muistan, koska muistan tän ikuisesti, kun...

      No niin, kerrotaanpas tämä järjestyksessä.

      Olin Kööpenhaminassa ( København ) ja siellä olin rautatieasemalla ja söin kahviossa voileipää. Koska mulla oli "kiljuva nälkä". (Krapulakin minulla oli, mutta se on toinen asia, se ei kuulu tähän.) Siinä tanskalaista voileipää - eli kuten me kielinerot sanomme - Smørrebrødiä kun pureskelin, niin paikalle tuli eskimoukko. Siis aito inuiitti (tai mitä ne on?) Gröönlannista ja marssi suoraan kahvion tiskille ja tiskin taa nappasi kolmen vartin vodkapullon sieltä hyllyltä. Myyjä, joka ei ollut inuitti mutta nainen kumminkin, kirkui. Kukaan meistä asiakkaista (paitsi minä: siirsin takapuoltani vähän) ei reagoinut asiaan mitenkään. Eivät edes sen kummemmin mulkoilleet. (Jota ihmettelin.) Mutta ei tässä suinkaan kaikki ollut, jos olisi ollut, ehkä olisin unohtanut koko episdodin... Mutta kun se eskimo ei päässyt siitä kahvilasta ulos! Tai ei siis millään meinannut päästä... Kun siinä oli lasiovet eikä se tajunnut että siinä on ovia ollenkaan ja koko ajan vaan käveli niitä päin (samalla lailla kun linnut lentävät ikkunoita päitä. vitustako nekään tietävät). PANKS PANKKS vaan kuului ja sitten kuului KILIN KALIN (ja kilahtelua) kun se lopulta pääsi sieltä kahviosta ulos. Vodkapullonsa kanssa.

      Ps. Kun kerroin tapahtumasta ystävälleni, joka asui Kööpenhaminassa ja poltti cannabista (joka taas tässä yhteydessä on ihan sivuseikka), niin se sanoi, että "ei niille mitään mahda. Ne on suojeltuja. Alkuperäiskansaa. Jos niitten käyttäytymiseen puuttuu, leimautuu heti rasistiksi." No sitä minä en tiennyt. Mutta sen tiesin, koska olen lukenut, että inuiteilla on sellainen geenipohja, että heille ei viinasta tule krapula. Ts. he pystyvät juomaan alkoholia vaikka illasta aamuun ja päinvastoin. (Monet heistä kuulema myös niin tekevätkin.)

      Kööpenhamina on kaunis kaupunki. Vähän kallis se on. Tivoli on aivan ihana. Monet naiset polttavat Tanskassa sikaria, oikein paksuja havannalaisia, sitä vähän minä ihmettelin. (Mutta siksihän ulkomailla käydäänkin että ihmeteltäisiin.)

      Poista
    3. No kuka se oli joka kääriytyi mattoon alastomana Leena Larjangon kanssa jne., vai miten se meni?

      Teko olisi selvinpäin tehtynä ihan eri kuin kännisekoiluna.

      Poista
    4. Ystäväni Nyla kerran eräillä kekkereillä Armo Hormian luona kääriytyi Armon jääkarhutaljaan. Myöhemmin Hormia sai sen eteisen oviaukosta kiinni, Nylan ja Karhun, Eero oli menossa myymään sitä Turun torille. Mutta ei siitä si mitään tullut. Minäkin sain Hormioille porttikiellon. Se ei minua haitannut. Eikä se saakelin Valkoinen Karhu.

      Poista
  18. Tässä näyte tylsistymisestä. Samalta sivulta kuin edellinen.

    Confessiones. En kestä enää omaa seuraani, hei, M. A. Numminen laulaa juuri nyt radiossa laulun ”Vieraantuminen”. Sydämeni, rintani, ruumiini täyttää ilo! Onko se todellisuutta, vai epätodellisuutta, ei kuulu muille. Pitää tunnustaa itselleen että ei pysty kaikkeen minkä haluaa, minkä tuntee, tietoisuus,
    taas tärkeä lause,
    sana "kohtalon iva" - jos nyt ottaa kaiken itseensä, minästäni en voi mitään sanoa koska en tunne sitä, tunnen mutten kaikkea tunne, älä sekoa, lähde ulos.
    Tämä on liian helppoa, tupakan sytytät kynttilästä, sanoilla selität kaiken, uskotko tupakan syttymiseenkin?


    Pöljää hölmyyttä.

    VastaaPoista
  19. miksi kukaan ei puhu rakkaudesta ?

    VastaaPoista
  20. Miksi kukaan ei puhu rakkaudesta?"

    Hyvä kysymys, Anonyymi. Aihe on vaikea, koska onko olemassa yksiselitteistä merkitystä rakkaudelle? Monet muut tunteet ovat sitä paitsi myös kiinnostavia, jopa kiinnostavampia. Ihmismieli on monikerroksinen ja monitasoinen kaikissa tunteissa.

    VastaaPoista
  21. Vastaukset
    1. Sulla on maalaisen musiikkimaku.
      Kuuntele mieluumin laatu musaa.

      https://www.youtube.com/watch?v=AJtDXIazrMo

      Poista
    2. Kiitos linkistäsi, kuuntelin sitä jopa neljä sekuntia.

      Poista
    3. Fredi ei ole erityisiä suosikeitani, mutta on hänellä hyviä. Nino Rota sitä vastoin on suurmies ja tuohon suomennokseen Vexi Salmi oli tehnyt jännät sanat. Tämä oli siis tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

      Poista
    4. Tuo musiikki oli vain niin hyvää siinä elokuvassa.

      Poista
    5. Muita elokuvamusiikin suosikeitani ovat tietysti Ennio Morricone ja John Barry, viisinkertainen Oscar-voittaja.

      John Barryn tekemä oli tämäkin, se joistain syistä, lapsuuden muistoista, saa lähes kyyneleet poskilleni.

      Poista
    6. Aikuinen mies saa kyyneleet poskilleen. Taitaa olla tekokyyneleitä.

      Poista
    7. Sinulla on, anonyymi, vikaa luetun ymmärtämisessä. Sinun tähtesi joudun kirjoittamaan noin lyhyitä kommentteja, mutta silti ei ymmärryksesi riitä.

      Poista
    8. Tosihieno kipale. Ehdin kuunnella sen vasta nyt. Elokuvaa en ole nähnyt mutta eikö tuosta introsta selviä että tässä kuvataan kahta tyystin erilaista jäbää jotka molemmat murtavat ädinkielenään englantia, toinen Nykissä ja toinen Londonissa? - Sävel tai siis sen teema pomppii korvakäytävissä kuin sinne eksynyt muisto, kuin Huckleberry Finn, joka kerran ryömi ahtaaseen luolaan. Eikä ollut olla päästä sieltä pois... Tai jotain vastaavaa?

      Ps. Rikulla riittää MusiikkiMakua. Myös jaettavaksi.

      Poista
  22. Minäkään en osaa puhua rakkaudesta kuin "hiljaa vain". Jos puhun siitä ääneen, kuten usein teen - muutun sentimentaaliseksi. Ja ihminen kun on sentimentaalinen, hän on arvaamaton; on kuin tiessä olisi yhtä äkkiä roudan syömä reikä. Tai möykky, joka on Murmelin pesä.

    Kun minua kehutaan, harvoin mutta liian usein, ei kukaan kehua minua siitä, missä oikeasti olen hyvä. No, niitä on kolme:

    a) nyrkkeily b) rumpujen soitto c) autolla ajo

    Mikä näitä kaikkia yhdistää? Kysymys on helppo, lähinnä retoriikkaa, kyse on raajojen hallinnasta. Rummuttamisessa on välttämätöntä ettei vasen käsi tiedä mitä oikea jalka tekee, miksi sen tartteekaan tietää, ja nyrkkeilyssä vastustaja kun katsoo vasen jalka oikea käsi -kombinaatiota, häneltä jää huomaamatta mitä minä muilla jäsenilläni tee. Jeaah! Autolla ajaminen on tässä mielessä paljon helpompaa: riittää kun muistaa kumman jalan alla on kaasu, kumman jalan alla jarru, kumman jalan alla kytkin... hetkinen! Eihän ihmisillä ole kolmea jalkaa, ei olekaan. Taas kärähdin valehtelusta. (alkaa mutista) ... niinmutta onhan miehillä melkein kolme jalkaa... Stop, stop, stop! Eipäs ruveta puhuu pornokrafiaa.

    Ps. Kyllä minua miehenä - pakko sanoa näin, kun se on totta - rumpalina joskus häiritsi se "kolmas kapula"... Eikä siitä kyllä nyrkkeilykehässäkään ainakaan hyötyä ollut, ei. Autoilusta en muista, että se sen enempää olisi häirinnyt, paitsi tietysti repsikkaa se ehkä välillä häiritsi, maybe. (Mutta se on ihan toinen asia, mielestäni.)

    VastaaPoista
  23. Täällä ei koskaan puhuta onneksi politiikasta, tai ei ainakaan Keskustapuolueesta, se on hyvä. Miksi minä sitten...

    (rakastan "Kuun pimeä puoli" jatkosarjaa TeeVeessä. Voi Vittu, kun se on kummallinen. Se on täyteenahdettu neuvostoliittotolstoilaisDostojevsklaisHruštšovlaista (ynnä muuta ynnä muuta) parodiaa... Aivan Upeaa!)

    Niin, kiva ettei kukaan muu täällä puhu politiikkaa. (Mutta en minä nyt muista minkä takia minun tätä nyt piti erikseen toitottaa? Kummisetä... Katsoin joskus sellaisen leffan, muistaakseni osa 1, siinä piti olla kaikkien samaa mieltä kuin Kummisetä, muuten kävi köpelösti. (Se ykskin hirtettiin pienonlangalla autonpenkkiin, voihan jumalauta!) Yl. amerikkalaisissa leffoissa on Happy Endi, en muista oliko tässä, aika samantekevää. Hyvissä elokuvissa, etenkin eurooppalaisissa mustavalkoisissa, pääosan esittäjät eivät koskaan saa toisiaan, päinvastoin, sumuisen sillan yli vaan vilkuttelevat toisilleen. Se on clisee! (Ei SF-filmeissäkään koskaan Pekka ja Pätkä saa toisiaan, mutta se johtuu siitä, että ne ei olekaan taidefilmejä. Kliseitä ovat kyllä hekin.)

    Aurinko tulee pilven takaa, äkkiä maisema on kamalan värikäs taas. Äsken satoi. Eilen tapasin tyttäreni Sagan. Sydämeni lyö keveästi LÄPS LÄMPS. Ihmettelen erilaisia asioita. (Elossaolo on aika kivaa, ei välttämätöntä, mutta kivaa.)

    VastaaPoista
  24. Kerran menin Sirkukseen. En minä mielelläni semmosiin mene mutta kun olin Saagan yksinhuoltaja, ajattelin että hänelle täytyy antaa virikkeitä. Saaga oli niin pieni lapsi vielä että nauroi niille Pelleille, jotka minua haukotuttivat. Sitä paitsi minulla oli krapula. Ei sen väliä. Katselin muuta yleisöä, etenkin naisia, mutta sitten äkkiä vilkaisin Saagaa... Se oli mennyt ihan ihmeelliseksi, siis naamaltaan, kuin kiukkuinen lammas olisi sitä purrut, minä ihmettelin sitä. Katsoin sitten sinne minne Saagan silmät katsoivat: no, voihan perse, siellä oli Norsu. Sitä hän, voi hyvänen aika, kaikella viattomuudellaan ihmetteli, ei saanut silmiään siitä Norsusta irti. Saaga-parka. -Illalla kun nukutin hänet, kertomalla valheita Leppäkertuista ja PunaHilkoista, Saagn silmät pyörivät yhä ruletissa. Hän ihmetteli että miten se oli niin iso, se.

    En osannut selittää.

    VastaaPoista
  25. Tartossa kävin KGB:n museossa. Tylyjä sellejä. Minulle näytettiin myös paikka jossa näitä selleistä ulos tuotuja ihmisiä myös teloitettiin. Kumpuilevaa maatoa se oli, ja teloitukset tapahtuivat aina aamulla klo 05, ennen kun työläiset lähtivät töihin, se oli harkittu aika. Minä katselin niitä paikkoja, sitten menin pois, ostin bussilipun Viljandiaan, osa minusta on aina Tartossa. En osaa unohtaa asioita. Klaipėdassa katsoin junia jotka tulivat Ukrainasta, täynnä kivihiiltä, hyvin pitkiä junia jotka olivat täynnä hiiltä ja kiveä ja surua ja vainajia, kamalan pitkiä junia.

    Ps. Minä olen perussuomalaisia vastaan. En minä heitä vihaa tai inhoa, minusta he ovat vain väärässä. Maailma on eriskummallisempi kuin tajuamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voit harkita siis seuraavan kerran tarkasti ketä äänestät!
      Tyhmemmissä, mutta inhimillisissä taviksissa olisi vara parempi, vaikka he eivät toimisi lainkaan tyhmästi. Vai onko pyrkimys yhteiseen hyvään tyhmyyttä, kun oma suu ja puolueen kita ovat lähempänä?

      Poista
    2. Perussuomalainen eliitti pitäisi jotenkin saada kuriin. Me tavalliset ihmiset kauhistelimme jo puoluetukien avulla hankittua persupalatsia. Siitä, onko siellä kullatut vesihanat, minulla ei ole tietoa. Pahempaa oli tulossa, perussuomalaiset pääsivät hallitukseen kolmanneksi, avustavaksi puolueeksi. Ökybileet pahenivat.Perussuomalaisten hienostoeliitti haluaa ottaa kansalta, meiltä tavallisilta junteilta, rahat pois. Kyllä kansa tietää, perussuomalaiset ei enää tämän hallituksen jälkeen juhli.

      Poista
    3. Ai, sä et oo kansanedustaja.
      Varmaat saisit oman äänesi.

      Poista
    4. En saisi. Mutta kenen äänen saa Soini, piilotteleva, peloissaan oleva Halla-aho, saati Sebastian Tynkkynen, Appalakkien nero?

      Poista
    5. Minusta kaikki puolueet ovat omahyväisiä ja väärässä.

      Poista
    6. Olen jo pitkään noudattanut vähimmän vastuksen linjaa. Äänestän sitä puoluetta, josta on mielestäni vähiten haittaa yhteiskunnalle.

      Poista
    7. Äänestän itseäni. Onneksi en ole ehdokkaana.

      Poista
    8. Sipilä sitä vastoin on politiikan Juice Leskinen: "Mä en mee dialyysiin!"

      Poista
  26. En tiedä mutta äsken kellahdin kumoon. Meitä vaanii antigravitaatio. En osaa sanoa tätä tämän täsmällisemmin. Mutta kyllä minua ottaa pollaan, voi vittu.

    VastaaPoista
  27. Musta Barbaari huuta suu halki kuin keuhkokala ett poliisi hakkaa hänen mustat sukulaiset kun on etninen voi herran aika miks dulla tänne huudamaan suu auki. Menee huudamaan oma etninen maa missä musta poliisi hakkaa bambulla eikä täällä ja vie myös muut barbaari mustat pois Suomi. Ei Suomi olla huva maa muukalainen usko nyt huviksi. Ei kukaan saa syödä kuin krokodiili rusinat pois pulla ja juoda sima kuin mesieläin. Joku hotti ulvimiselle asettaa täytyy myös panna. perkele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjaah, aika kiva trollaus. Vaan hassumpaa hysteriaa kävin lukemassa uunipojan blogista. Siellä on kirkuna päällä ja poliisi todettu rasistiseksi. Jonkinlaisen totuusefektin saa, kun lukaisee toisen ääripään MV:a perään, ja asettaa sitten rauhallisesti keskipisteen näiden kirkaisujen puoliväliin.

      Poista
  28. Muistan elävästi, eikä tämä ole kuvittelua, kun istuin lastenhuoneen lattialla, siinä kaksikerroksisen hetekan vieressä, ja huusin: "Äiti, tuu tänne. Mulla ei ole mitään tekemistä!" Sitä en muista tuliko äiti, ei kaikkea voi muistaa, mutta olin noin 3 vuotias. - Ps. Luultavasti äiti tuli. Koska muuten olisin jatkanut huutamista. Kiukuttelisin vieläkin.

    VastaaPoista
  29. No niinhän minä kiukuttelenkin, yhä. Täytyy kilauttaa kaverille.

    - No hei Freud. Minä olen nyt tässä, en tiedä minkä takia, tämmösessä ohjelmassa "Haluatko Pennittömäksi" enkä tiedä oikeaa vastausta. Mutta minulla on oljenkorsia, joista sinä olet yksi... Mitä? ... Että olet jo kuollut? Eipä uskoisi. Taidat pelleillä. Tässä kun kuule, eikä tämä ole helppo kysymys, kysytään että "Pythagoraan kolmikolla tarkoitetaan joukkoa, joka koostuu kolmesta positiivisesta kokonaisluvusta a, b ja c siten, että a2 + b2 = c2. Luvut a ja b ovat kolmion lyhempiä sivuja ja c hypotenuusa"... Kuunteletko?
    - No en. Täytyy sanoa, että en.
    - Mikset?
    - Koska olen kuollut.
    - Minulle tämä on oikeasti Todella Tärkeä Asia. Äläkä sinä nyt ala niuhottaa jostain pikkuasioista.
    - No, jos tämä sinulle on tärkeä juttu, miksi sinä sitten minua sillä vaivaat?
    - Koska... (lukee ohjelman "Hej, tämä on Totisen Totta Realielämää" käsikirjoitusta... jossa sanotaan että...) No, koska tässä sanotaan että 'kilauta kaverille'.
    - Ja minäkö sinun kaveri muka olen? Phyit!
    - Luin aikoinaan sinua. Ja Jungia. Minulla ei silloin muitakaan kavereita ollut. Paitsi Hyvärisen Antti. Mutta siitä tuli hullu.

    (puhelimemesta kuuluu huohotusta. ja sitten KLANKS)

    Itsekin asetan puhelimen pois kädestäni. Koska olen suorassa MTV Kolmosen "Tämä se vasta Realielämää on" -lähetyksessä. Josta voittaja tosiaan saa Puoliksi palaneen Pennin. Ja rupia pyllyynsä. Eli..

    ... näkemiin, katsojaiseni! Heippa teille ja heiluvillenne ja perheellenne! (noh noh Mummi, eipäs irvistellä siellä klaffisohvalla! äläkä silitä sitä sfinksin näköistä koiraa, joka on vastavaloon valokuvattu, siitä tulee kuule kirppuja sulle. tai puutiaisia joita sanotaan punkeiksi vaikka oikeasti hyö ovat hämähäkkieläimijä. ja itse olet kans, mummuseni)

    ( - jatkuu -)

    VastaaPoista
  30. Johonkahan pitäisi lopettaa ryyppääminen taas tältä erää? Ehkä kantsisi lopettaa. - Ps. Toisaalta, eihän tässä kamalasti rahaa kuluu, kun pysyy kotona, ja juttelee joutavia. Sitä paitsi kiva teidän kanssa on kekustella, vaikka pysyttekin hiljaa, kuin Muumiot.

    Muumiot ovat kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikis
      niin, on syytä muistaa Forssan kokous 1903 ja viinan karttamiskehotus. Alkoholi sumentaa todellisuuden ja sallii kähminnän sekä varainsiirron kansan rilluttellessa. Vrt. tv-viihde nyk. ;)

      Poista
    2. Sinäkö se siellä kokouksessa koko ajan päätäsi auvoit! Muistan. Istuit vahtimestari hra. Gröönholmin vasemmalla puolella ja järjestösihteeri (potkukelkkatehdastyöläiset, r.y.) neiti Walkosen oikealla puolella. Itse istuin aika keskellä koko salia. Tai nyt sanoin asian aivan liian subjektiivisesti; dialektisesti katsottuna muut ihmiset istuivat minun ympärilläni. En minä.

      Poista
    3. Pukki-olut tuo mieleen kuntourheilumuistoja.
      Kuntoilin silloin tällöin eräässä keskisuomalaisessa kaupungissa juoksemalla Päijänteeseen yhteydessä olevan, ja kaupungin mukaan nimensä saaneen, järven ympäri.

      Tapoihin kuului nauttia urheilusuorituksen jälkeen korillinen Kultapukki-olutta.
      Hopeapukkiakin oli, mutta se oli halvempaa, ja keskioluen nauttiminen ei kuulunut sivistyneisiin tapoihin

      Poista
    4. Mutta kusitko Päijänteeseen?

      Hyvä. Helsinkiläiset juovat sitä. Ihan oikein heille että saavat maistaa myös vähänplantattua Pukki-olutta.

      Poista
  31. Olen sanonut kaiken, tai ainakin liikaa, 1 promillea siitä mikä minua koko ajan pohdituttaa. En usko jumaliin, en välitä ihmisistä, pelkään polkupyöriä. Toivottavasti tuhkani levitetään ortodoksijuutalaisten tomaattiviljelmille. (Saisivat hyvää magneesiumia minusta.)

    VastaaPoista
  32. Sosialismista voi olla mitä mieltä tahansa, ainakin minä olen, mutta kauniita lauluja se aate synnytti. Tämäkin on hieno hymni, ei niinkään teksti, mutta ahdistava olo tulee. (Eikä suinkaan tuosta karamellin näköisestä sedästä, joka laulaa, tai tädistä joka kuuntelee ja itkee. Venäläiset ovat sentimentaalista sorttia. Heissä on soulia.)


    https://www.youtube.com/watch?v=D8XsOCZQeio



    Sama suomeksi:

    https://www.youtube.com/watch?v=tJB2Yn1yaSw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjet lentävät (Летят журавли, Letjat žuravli) on hieno neuvostoliittolainen elokuva. Sitä minä ihmettelinkin, kun ensimmäisen kerran sen näin, että miten se niin hieno on!? Koska yleensä neuvostoelokuvat ovat huonoja, en tiedä mihin niitä vertaisi, ehkä raittiusseura "Älä Horju äläkä Heilu" r.y. prokandavihkosiin. Niin asenteellisia ovat. (Mutta valtavan hyviä näyttelijäsuorituksia kyllä venäläisistä leffoista löytyy. Vaikka ne muuten ovat surkeita. Koulutus siellä täytyy olla ansiokasta. Kysykää vaikka Haapasalolta.)

      Laulut fiksioituvat usein sanoihin, tuossa Kurjissa sävel koskettaa minua sanoja enemmän, se on niin tuttu. "Kalliit on laulujen lunnaat" kirjoittaa Eino Leino. Kirjallisuuden tutkijat, nämä penkoajat, ovat päätyneet siihen tulkintaan että tämä kertoo Leinon alkoholismista. Leinohan oli juoppo, se on totta, kaikki vakavasti otettavat runoilijat ovat juoppoja - paitsi Antti Hyry. Mutta hän olikin prosaisti. Niin. Mutta minä olen tutkimuksissani, jotka aloitin viimeviikolla, päätynyt siihen ettei Leino noilla "kalleilla lunnilla" viinankäytöstä puhu! Ei sinne päinkään! Mutta koska tutkimukseni ovat vielä kesken (ottaa hörpyn) en vielä voi paljastaa lopputulosta. Johon olen päätynyt. (Paljastan sen vasta sitten kun täytän 42 vuotta. Ja siihenhän nyt kovin kauan aikaa enää ei ole.)

      Poista
    2. Ja jos joku teistä, jota en oikein usko, ajattelee että neuvostosotaprokandasontaa tämä laulu on, niin se on surullista. Kaikilla sotilailla on isä ja äiti ainakin, myös muita sukulaisia, joillakin vaimo ja lapsia. Suruviesti on suruviesti aina. Minä kun tätä laulua kuuntelen, ajattelen Uhtuan ja Raatteen ja Tali-Ihantalan ihmisiä, en Stalingraadin taistelijoita. Kyllä he näin kauniin laulun ovat ansainneet. Niin monen suomalaisen naisihmisen puseroon astui silloin Suru, jota eivät olisi tahtoneet. (Mutta Jumala tahtoi?)

      Poista
    3. Horotskovotski on mylvimällä laulavista ehdoton ykkönen.

      Poista
  33. En pane tähän mitään linkkejä, mutta venäläinen kansanmusiikki on aina ollut yksi spesiaalitykkäämiseni laji. Minulla on isohko kokoelma LP-levyjä, upeita venäläisiä esityksiä. Ei vaan ole enää levysoitinta, jolla kuunnella noita vanhoja levyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on levysoitin. Pannaanko kalut kimppaan? Tarkoitan, että tuo sinä levyt, minä tuon neulan. Soitellaan sitten. Niin että se sun seinän takana asuva lihava poikakin, kun ei muuta keksi, tekee sinusta ja myös minusta valituksen Turun ja VarsinaisSuomen Lääninhallitukseen, että "siällä ne seinän takana koko ajan vaan soittelevat".

      No varmaan itekin soittelisi, jos saisi.

      Poista
    2. Tämä tekisi lihavalle pojalle eetvarttia ja ehkä avaisi nuorukaisen silmät näkemään, että musiikin kirjo on ääretön ja käsittää bassonjytkeen ohella myös kirkkaan miestenorin äärettömät finessit. Ynnä muuta.

      PS Lihava poika on oikeasti, huonosta musiikkimaustaan huolimatta kiva poika ja naapuri. Sortui vain sanojensa mukaan humputtelemaan hieman.

      Poista
    3. saamista sinällään, eli an Sich, en koskaan pidä minään itsestäänselvyytenä. Hui hai ja ei. Joskus saa, aina ei, mistään "varmasta nakista" kuulkaa minulle on ihan turha tulla puhumaan. Olen niin paljon maailmaa nähnyt. Olen nähnyt enemmän auringonnousuja kuin teistä... no, monikaan, ja myös auringonlaskuja. Ei niitä pysty edes laskemaan! Itse laskette korkeintaan mäkiä, koska tasasella maalla ette pysy pystyssä. Huojutte vaan kuin Hernekeppi. Teillä on liitupätkät korvissa, se siellä kirskuu, ja sieni, jolla taulu pyyhittään, on sullottu pikkkupöksyihinne. Kyllä minä teidät, rakkaat kusiaiset (Myrmica rubra), tunnen.

      Poista
  34. Kivat kesäpäivä kirjasivut:) Mullakin on muuten vanhoja sivustavedettäviä ja muutakin roinaa, kuten peilipiirongeja ja sen semmosta. Väsähtänyt olo ruohonleikkuun ja niittämisen jälkeen, mutta tuo ihastuttava koirakuva sai minut onnelliseksi. Ikinä ei saa sivustavedettävää viedä hänen altaan. Hyvää ja kaunista kesää molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on tyttären 12-vuotias lammaskoira. Ja kyllä tuo sohva ainakin sen elinajan saa olla paikallaan. Katsotaan sitten, jos vaikka saisin sen heivatuksi omaan kamariini tms.

      Poista