13.7.2016

Kesäpäiväkirja, sivu 11

13.7. - Rauman Ganalii on siirretty,  sanoi kuvan  mies  tänään  La Bamban terassilla, jossa istuin näpräämässä puhelinta ja odottamassa seuralaisiani naisten vessasta.
- Jaa. Kukas sitä on siirtänyt?
- Siinäpäs se. Mies katsoi minua merkitsevästi, että enkö nyt ymmärrä jutun ydintä.
Pieniä vihreitä miehiä jälleen asialla. Kerran minua puhutteli mies, joka toi terveisiä avaruusalukselta, jonne hänet oli siepattu.
- Mertakin on siirretty. Ja tätä taloa. Mies viittasi La Bamban taloon, vanhaan kivilinnaan.
- Totta turiset! Meren pinta on laskenut meidänkin rannassa.
 - Kaikki on muuttunut. Miehen kultahammas värähteli alapurennassa, keskellä riviä. Katselin Rauman Kanaalin suuntaan, jonka reunalla keltaliiviset työmiehet rakensivat uutta  Kanaalin ylittävää siltaa. Lapsena ruokin juuri siinä kohdassa sorsia, kun odotettiin Uuteenkaupunkiin menevää linja-autoa. Autossa siskolle tuli aina huono olo. Äidillä oli valmiina suusta taitettu kaksinkertainen avoin paperipussi, johon sisko pian oksensi, yleensä jo Unajanmäessä, joskus vasta Reilan suoralla. Toisinaan kuski pysäytti auton, ja äiti sai heittää pussin metsään. Työläisvuoroissa oli kiire, ovi ei auennut.

Naiset tulivat Bamban vessasta. Toivottelin miekkoselle mukavaa päivää ja hän kohteliaasti hyvät kesänjatkot.  Lähdimme siitä sitten Nordeaan, jossa sisko tahtoi kirjauttaa minulle oikeuden käyttää Nordean  tiliään äärimmäisen surullisessa tapauksessa kuljetuskustannuksiinsa lentoteitse  ja hautajaismenoihin, ja ehkä muutoinkin tarvittaessa. Tahtoo tulla haudatuksi kotimaan multiin lähelle rakkaita. Miehen saksalaisessa sukuhaudassa  ei ole ulkomaalaiselle vaimolle paikkaa, vaikka vaimo oli kovinkin pidetty.

Huomasin, että tilin summa on viisinumeroinen. Huomasin myös, että sisko haiskahti viinalle ja tupakille,  ja  hänen hampaanraossaan oli vaaleaa katkarapua.  Vilautin hänelle salaa pikkupeiliä samalla, kun pankkihenkilö naputti tietokonettaan ja me seisoimme siihen tiskiin nojaten.  Siskon onnistui puhdistaa hampaanrakonsa. Pelkäsin, että pankkineiti luulee minun pakottaneen ulkomaalaisen sukulaiseni luovuttamaan tilinkäyttöoikeutensa minulle tai että hyväksikäytän avutonta.

Hieno pankkisali kiilsi nimittäin siihen malliin, että tunsin meidät muurahaisiksi jumalan valtakunnan porteilla. Kafkamainen tunnelma. Olimme ainoat asiakkaat isoissa tiloissa ja vain yksi palveluluukuista oli auki, muu ympäristö oli kuin kuollutta holvistoa. Olin varma, että pankkineiti veti kerran sieraimensa laajoiksi ja haistoi kaljan ja tupakin.

Minua ei kuitenkaan epäilty siskon ryöstäjäksi. Pankkineiti toivotti meille jopa hauskaa lomaa, ja me hänelle. Poislähtiessä ohitimme Vanhan Rauman reunalla pienen kirpputorin, joka on aina kiinni, kun osun sen taakse. Minusta se on hienoa. Liikkeen ei tarvitse olla ovet ja seinät seljällään ollakseen kiinnostava. Liikkeen nimi oli Vähä-Kirppis. Aukioloajoissa luki, että Auki vain vähän.

(Valokuva Iines 13.7.,  Rauman mies)


123 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus. Se elää. Toivottavasti et hukkaa tätä niin kuin joskus teet. Tässä on pähkinänkuoressa paljon asiaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anonyymi. Sitä toivon itsekin, että tuo vire säilyisi - ihanuudesta en tiedä, mutta kirjoittaminen sujuu joten kuten, kun on jotenkin eläytynyt eli kokee kirjoittamansa. Tuo miekkonen nurinkurisine kysymyksineen innosti mieltäni. - Sekopää, sanoivat seuralaiseni. Minusta jutuissa oli loogisuutta.

    VastaaPoista
  3. Noita entisaikojen bussikyytejä minä hiljattain ajattelin. Vielä 70-luvun alussa bussit olivat ihan kauheita. Suunnaton moottorikotelo siinä kuskin oikealla puolella ja se tärisi kovaa, sitä myöten koko bussi tärisi. Tietkin olivat huonoja, saattoivatpa olla asfaltoimattomiakin. Mutkat on teistä sittemmin suoristettu ja mäen nyppylä tasoitettu. Ennen kyyti oli kuin vuoristoradalla. Ei se mikään ihme ollut, jos oksensi, kyllä vähintään oksetti siinä kyydissä. Linja-autojen selkänojissa oli valmiina oksennuspusseja ja joka matkalla joku taisi pitkän perussuomalaisen siihen purskauttaa.

    Nykyajan pitkän matkan bussit ovat äärettömän miellyttäviä, säädettävien istuinten ja tasaisen kyydin vuoksi jopa miellyttävämpiä kuin junat. VR luopui säästösyistä ja piruillakseen ikkunaverhoista, ikkunoihin tehtiin tummennukset. Aurinkoisella ilmalla aurinko paistaa ikkunoista silmiin ja hämärän tultua laseista ei näe mitään. Oman pysäkin kanssa saa olla tarkkana, kun ne hienot asemanäytötkin ovat rikki lähes poikkeuksetta. Lehteä jos lukee liian keskittyneesti, voi käydä ohuet ja joutua vaikka Riihimäelle.

    VastaaPoista
  4. Hyvä että palautit mieleen nuo oksennuspussit. Niitähän äitikin taisi käyttää, taitteli valmiiksi siskoa varten. Minä en oksentanut koskaan, sisko joka kerta. Aika jännää. Olen aika huono oksentamaan yleensäkin.

    Muistan noista vanhoista linja-autoita hyvin myös hajun, kun bensa paloi. Se oli voimakkaampi kuin nykyinen bensan haju.

    Nykyiset Pendolinot ajavat niin lujaa, että minulla taitaisi ajatus ja mieli jäädä asemalle, kun jo oltaisiin perillä. Huimaisi varmasti. Mutta bussikyydit ovat kivoja, tykkään.

    VastaaPoista
  5. "ja joutua vaikka Riihimäelle."

    Älä pelottele.

    VastaaPoista
  6. Bussimuisteloihin vielä, että peräosastossa sai polttaa tupakkaa, siellä oli tuhkakupit ja kaikki. Minä en polttanut, mutta isobroidin täytyi se jännä matkalla tehdä ja minäkin jouduin sinne. Se teki varmaan oman vaikutuksensa. Myöhemmin laivalla opin sen verran fysiikkaa, että laivan keskivaiheilla on paras olla silloin, kun oikein keinuttaa. Ääripäät heiluvat enemmän kuin keskikohta. Sama se busseissakin on. Minä en muuten laivalla usein ollut huonovointinen, mutta kerran leikittiin sotaa syksyisellä merellä koko yö. Kylmä oli kuin ryssän helvetissä, satoi kalsaa vettä ja mukavasti keinutti. Päästin pitkä syljen ja tottakai se osui laivan kylkeen kuin Jackson Pollockin maalaus. Aamulla kapiaiset komensivat varusmiehiä pesemään jäljet letkulla ja naureskelu kävi: "Jollakin oli huono olo." - Minä nauroin mukana: "Nii-i!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heitit "värilaatan" sotalaivan kylkeen! Sellaisesta Pohjoiskoreassa saisi kuolemantuomion. Vain King Van Kog Fuck Ving saa siellä "antaa ylen".

      Poista
  7. Tuosta saa sellaisen kuvan kuin siskosi mies olisi kuollut. Jos niin on, niin toivottavasti siskosi kuitenkin jotenkin jaksaa.

    Junamatkustaminen on mukavan tasaista, ei siellä pahemmin hytky. Ja voi mennä kahvillekin. Nykyään lippuja saa usein tosi halvalla, esim. Tampere - Salo
    -väli maksoi 14,30 per suunta pari päivää etukäteen ostettuna. Orivedellä pääsi kolmella eurolla, lipun ostin lauantaina ja lähdin sunnuntaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan saakin sellaisen kuvan, ja sisko matkustaakin nykyään yksin. Mies sairastelee ja on aika hankala kanssaeläjä. Jos hän joutuu ambulanssilla sairaalaan, hän tilaa samana päivänä taksin ja karkaa kotiin.

      No on junalippu halpa, jos noin pitkän välin pääsee 14 eurolla!

      Poista
    2. Minusta tuntuu, että VR maksattaa noita pitkien matkojen alennuksia meillä lähiliikenteen asiakkailla. Liput ovat kalliita ja palvelu sisältää yllätyksiä: "tuleekohan tämä juna, tuleeko ajoissa, vai onko peräti peruttu kaluston puutteen, pakkasen, tai jonkin muun syyn vuoksi". Kuten Kuunkuiske sanoi, kyyti on usein tasaista, lähes yhtä tasaista kuin pitkän matkan busseissa. Joskus tosin on ihmeellistä tärinää, minkä syytä en tiedä. Veikkaan junakaluston syyksi.

      Poista
    3. Kateus vie kalat vedestä.

      Poista
    4. Mainitset, anonyymi, usein sanan kateus. Miksi se askarruttaa sinua niin paljon? Onko joku sinulle kateellinen? - En sitä voi tietää, mutta vahva epäilys minulla on, ettei syytä huoleen.

      Poista
    5. Hyvä, että mies on kuitenkin elävien kirjoissa! Se yksi oli -sana hämäsi.

      Öitä!

      Kuunkuiske

      Poista
    6. Nyt muuten ei tullut niitä pirun hankalia robotinestotestejä. Hyvä!

      Kuunkuiske

      Poista
    7. Kuunkuiske, huomasin tuon oli-imperfektin tekstissäni myöhemmin! Minun oli tarkoitus muuttaa se preesensiin, mutta unohtui. Joten ei ihme.

      Siis pirun hankalat testit ovat hitonmoinen vääryys kommentoijaa kohtaan, koska minä en ole asettanut niitä. Ne ovat Bloggerin virhe, jokin bugi, joka heittää esille nevalittavat kuvat, vaikka minulla ei ole kruksia kyseisessä kohdassa, vaan valittuna kohta, jonka mukaan kaikki saavat kommentoida vapaasti. Sama ärsyttävä ja täysin turha bugi vaivaa kuvablogiani.

      Itse vihaan tuommoista kerberointia.

      Poista
  8. Tästä minulle tulee mieleen Mikis

    https://www.youtube.com/watch?v=4hWzkR_zEwA

    Tästä tulee mieleen Riku Riemu

    https://www.youtube.com/watch?v=udJrUfb9A6Q

    Tästä mieleen tulee Tapsa

    https://www.youtube.com/watch?v=Yr_Rzj1Hxb8&list=PL-BKzaTp5s0QEBncEsjFVeNfPyLCsxZMF


    Naisista en uskalla sanoa mitään koska jos sanoisin mitä ajattelen niin olisin sovinistisika... ja minähän en... tai toisaalta... (alkaa hymyillä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisit nyt vaan uskaltanut. Ja itsestäsi myös.

      Poista
    2. Kyllähän se muuten kävisi, mutta kun minulla on auto, rahaa ja kanootti, enkä ole lihava enkä orpo, joten ei se vaan kuitenkaan kertakaikkiaan käy.

      Iinekselle kävisi tämä - https://www.youtube.com/watch?v=EpFcjJWq6yI - ja avoimeksi jää vain ken on se toinen.

      Poista
  9. Oletteko huomanneet että kaupoissa myytävissä herneissä ei ole enää hernematoja? Itse ostin eilen kilon Lidlistä. Ei ollut matoja, ainuttakaan. Sen täytyy johtua siitä että näitä kasveja myrkytetään tehokkailla myrkyillä. Uskaltaako herneitä enää syödä? Tai muita suomalaisia vihanneksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On huomattu ja ihmetelty samaa asiaa. Matoja nimittäin on, ja ne liikkuvat. Esimerkiksi krassipenkkini krassinlehdet ovat pienten vihreitten matojen reiällisiksi kaluamat, ja köynnöspenkki on rumannäköinen. Sain jo ohjeita, miten myrkyttää madot, vaan toistaiseksi olen listinyt niitä ihan käsipelillä.

      Poista
  10. Hieno kertomus. Huomaa että Iines on opettanut kirjoittamista. On niin paljon yksityiskohtia hänen novellissa. Niiden kautta tarina etenee. Tosin ei ole tupakkia vaan on tupakka. Tämä on pieni virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos kehuista, mutta en minä kirjoituksiani tee minkään oppikirjan kaavan mukaan, vaan puhtaasta inspiraatiosta suit sait.

      Minusta kirjoittamista ei voi opettaa, paitsi jos kyse on asiakirjoittamisesta. Pitää olla lahjakas.

      Poista
  11. Mikähän siinäkin on, että Juhana Vartiainen oli nuorena sosiaalidemokraatti. Varmaan sieltä sai parhaat edut siihen aikaan. Nyt kokoomuksen, mitenhän se kokoomukseen mahtuukin, äärioikeistolainen Vartiainen ehdotti, että sunnuntain sataprosenttiset palkat poistettaisiin. Ilta-sanomien kuvituskuvassa Vartiainen näytti ihan pultsarilta. Hyi olkoon, mikä siivelläeläjä poliitikko. Turhaakin turhempi politiikan täyte jo nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sunnuntai on kai kirkollinen pyhälepopäivä, ja se on muinoin huomioitu palkassa. Miksi tänä ateistisena aikana kaikille jumalankieltäjillekin tulisi maksaa pyhiltä kaksinkertainen palkka?

      Kannatan Vartiaisen esitystä. Sen sijaan korotusta tulee antaa, jos ihminen työskentelee putkeen yli viisi päivää viikossa.

      Poista
    2. Jaaha, vai niin. Vastavetona nokitan ja vaadin eläkkeiden muuttamista ostokorteiksi Siwoihin.

      Poista
    3. Kansanedustajien palkkioita vaadin kokonaan poistettavaksi, koska enää ei olla sillä lailla uskovaisia ja tehtäviin valikoituvat sillä lailla motivoituneimmat maamme edun ajajat.

      Poista
    4. Siis mikä olisi peruste sunnuntaipäivien kaksinkertaisille palkoille? Sunnuntai on uskonnollinen lepopäivä.

      Miksi ei korotusta voisi antaa vain ylitöistä?

      Kansanedustajat ovat ansainneet hyvän palkan kovasta ja julkisuudelle avoimesta työstään. Laiskottelija ei hommassa pärjää.

      Poista
    5. Kokoomuslaisten elättäminen pitää ainakin lopettaa. Avustukset kerralla poikki ja jotain puuhastelemaan.

      Poista
    6. Kokoomus vihaa meitä suomalaisia, mutta tuota se pikku, pikku vähemmistöporukka ei saa läpi. Sorry vaan Juhana, vaikka osaat ottaa hillot sieltä, mistä ne helpoimmalla saa, tuo on kipukynnys. Ette pikkupirpanat saa.

      Poista
    7. Timo Soini veti tässä pisteet himaan, toppuutteli kokoomuksen sekopäitä. Sos.dem. ilmeisesti vielä pohtii, mitäköhän mieltä nyt olisi.

      Yhden kokoomulaisen entisen lähikaupungin kaupunginvaltuutetun minä tunnen. Menetti paikkansa, kun tyhmästi muutti asuinkuntaansa. Koko ikänsä on elänyt avustuksilla, niillä on elätetty akka ja kakarat, hän on vissiin kohta neljäkymmentä. Töitä tekee joskus toisinaan ja Helsingin yliopistossa "opiskelee".

      Poista
    8. Palkanleikkaus on palkanleikkaus, myös silloin kun puhutaan pyhälisistä. Se vain jatkuu näemmä ja työeläkkeetkin päätynevät vielä leikauspöydälle.

      Samat leikkaukset työeläkkeisiin kuin muillekin tulonsaajille! Eläköön leikkaukset! Huraa! Huraa! Huraa!

      Poista
    9. Työeläkkeitä pienentää koko ajan eläketulon taitettu indeksi, Anonyymi. Tuskin poliitikoilla on otsaa siis pienentää enää eläketuloa, etenkin kun eläketuloa verotetaan enemmän kuin vastaavaa palkkatuloa. Meillä työtä tehneillä eläkkeensaajilla veroprosentti huitelee usein 30:tä tai jopa 34:ää. Huiteleeko sinulla?

      Poista
    10. Jos et muista, mitä taitettu indeksi käytännössä merkitsee, niin tässä sinulle netistä lainaamani esimerkki taitetun indeksin tehosta: "Noin 1000 euron kuukausieläkettä saava on kymmenen vuoden aikana menettänyt ostovoimaansa yhteensä noin 5300 euroa."

      Poista
    11. Veroprosentti on yhtälainen kaikilla. Oikeudenmukainen vaatimus tuo, että työeläkkeistä leikattaisiin samassa suhteessa kuin palkansaajiltakin palkkaa ja työehtoja. Mikäli nyt ylipäätään pitää leikata. Keneltäkään.

      Poista
    12. No ei se kyllä oikeudenmukainen ole, sillä eläkkeistähän on leikattu jo taitetun indeksin avulla niin, että kun palkat ovat kymmenen vuoden aikana kohonneet keskimäärin 43 prosenttia ja eläkkeet samaan aikaan vain vajaat 20 prosenttia, niin eläke, joka alun perin oli 60 % palkasta, on enää vain 50 % eläkkeen perustana olevasta palkkatasosta. Esimerkiksi noin 1000 euron kuukausieläkettä saava on menettänyt kymmenen vuoden aikana ostovoimaansa yhteensä runsaat 5300 euroa. Palkansaajalla verrattavaa ei laskua ole ollut, ja lisäksi eläkettä saavan veroaste on samasta tulosta korkeampi.

      Poista
    13. "Veroprosentti on yhtälainen kaikilla."

      Tietysti, jos veroprosentti on vaikkapa 35, niin se on sama kaikille. Mutta oikeasti eläkeläisten veroprosentti on paljon korkeampi kuin palkansaajan veroprosentti SAMASTA TULOSTA.

      Poista
    14. Tämä on se olennaisin, mihin minäkin viittasin.

      Miten voi olla mahdollista, että eläkkeestä maksetaan enemmän veroa kuin palkasta?

      Kertooko tämäkin jotain suomalaisten asenteesta ikääntymistä kohtaan?

      Poista
  12. Miksi naisilla on niin punaiset huulet? Se häiritsee kun joskus uutisten lukijanaisella on mansikanpunaiset huulet. Se häiritsee hänen uskottavuuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko vähän vikaa sinun mielikuvituksessasi?

      Harvoin uutistenlukijoilla on kai mansikanpunaiset huulet. En ole itse koskaan nähnyt tai kiinnittänyt asiaan huomiota. Suomalaisilla uutislukijoilla on mielestäni asiallinen habitus. Tyylikin on hyvä ja kaukana viettelystä. Onneksi, tässä seksillä kyllästetyssä maailmassa.

      Poista
  13. Mikä on Iineksen kanta tähän maantieteellisesti läheiseen länsirannikon naiseen Anneli Aueriin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole seurannut asiaa, koska oikeudenkäynti oli niin sekava ja pitkä. En tiedä siis kantaani.

      Mutu-tuntumani on, että nainen olisi syyllinen.

      Poista
    2. Minäkään en voi uskoa Auerin syyttömyyteen. En muista tarkkaan, mutta ilmenihän jossakin tutkinnan vaiheissa myös lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, siis äidin puolelta. Jo se, miten viilipyttymäisesti hän aikanaan käyttäytyi, ei ole normaalia.

      Kuunkuiske

      Poista
    3. Siis naisella on tosiaan myös lapsista piittaamatonta kylmää ja kauheaa hyväksikäyttöä.

      Jos ei välitä lapsen sielun särkymisestä, voi hyvinkin olla psykopaattisen kylmä myös omaa miestä kohtaan. Nainenhan on hirmuinen teeskentelijä, piti jotain auvoista perheblogia ennen tragediaa.

      Poista
  14. No niin, ja taas heräämme tekoon, jolla ei varmaan ole mitään tekemistä islamin kanssa, vaikka tekijä taitaa olla jo Paratiisissa 70 neitsyen kanssa palkkioksi 84 vääräuskoisen tappamisesta Nizzassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Damn, luulin, että neitsyitä on 99. No, riittää 70:kin korkattavaa.

      Kuunkuiske

      Poista
    2. En muista neitsyiden Koraanissa ilmoitettua määrää, ja vedin hatusta tuon 70. Varmaan 99 on oikea Allahin - yksi Lusiferuksen valtakunnan ruhtinaista - lupaama määrä. Kyllähän tuo varmaan jo houkuttelee montakin nuorukaista Paratiisin riemuihin.

      Poista
  15. Tieteellisfundamentalistiseen teologiaan en osaa juuri kommentoida. Mutta kuten tiedämme, Hollanti on Euroopan ahdasmielisin maa. Siellä jos halventaa kuningasta, joutuu linnaan. Sen tähden siellä on hashiksenpolttokin tehty lailliseksi, ihmisistä täytyy tehdä kasviksia, että he sietäisivät. Hollannin kuningasta ei ole syytä halveksua, pötäkän näköinen heppuli. En minä sille lompakkoani kuitenkaan vartioitavaksi antaisi, vaikkei siellä ole kuin s- ja kirjastokortit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja onhan kuninkaalla suomalaiset sukujuuretkin, joten ei ihme, että on pötäkän näköinen heppuli. Jotain perin tuttua miehen kasvo-niskalinjassa on.

      Poista
    2. Majesteettirikos tuntuu jotenkin jälkeenjääneeltä. Olisi se kummallista, jos täällä ei saisi sanoa, että Ruotsin kuningas ei osaa lukea, tai että Elizabeth toinen on latvastaan ihan laho. Sitäkään ei saisi mainita, että Diana oli aika sekopäinen vosu.

      Poista
    3. Ruotsalaiset ovat meitä suomalaisia, tai ainakin minua, viisaampia. Nuorena miehenä menin riitaa haastaakseni ruotsinlaivalla ruotsalaisten pöytään ja esitin tarkkaan pohditun repliikkini: "Men svenska kungen, han kan ju inte läsa!" - Ruotsalaisia, saakelin pirulaisia, nauratti vain kovasti, yhtään eivät suuttuneet. Osaavat olla joviaaleja ja fiksuja.

      Poista
    4. Ruotsin kuninkaalla on tietääkseni lukihäiriö.

      Lukihäiriö oli myös Agatha Christiellä, Albert Einsteinilla, Thomas Alva Edisonilla, John Lennonilla, kruununprinsessa Victorialla, Pablo Picassolla, Leonardo da Vincilla, Winston Churchillilla.......

      Poista
    5. Jaa lukihäiriö vai, minä kun luulin Ruotsin kuningasta pohjoisen pallonpuoliskon tyhmimmäksi mieheksi. Tasapuolisuuden vuoksi mainitsen myös sen tyhmimmän naisen, Victorian.

      Poista
    6. Miten tieteellisfundamentalistinen teologia selittää tämän?

      Poista
    7. Mielenkiintoista, Riku! Kun muuan henkilö luki aamulla ulkomaista lehteä, siellä oli uutinen tuosta musliminaisen jäämisestä rekan alle. Arveltiin siinä, että tästä tapauksesta tulee median, etenkin suomalaismedian lemmikkitapaus. 

      Oli myös eräs kuva, jota sitten taas voisi käyttää valttikorttina muslimeja vastaan: kuva pienestä ruumissäkistä, jonka viereen on asetettu isohko nukke. Aivan mereen hukkuneen muslimilapsen näköinen ruumis.

      Kai näissä joukkomurhissa tulee katsoa kokonaisuutta - detaljeista saadaan surupornoa. Itseäni mietityttää eniten se, että lähes aina hirvittävän terroriteon takana on muslimi. Nyt panisin painoa myös eurooppalaisten perusarvojen murskaamiselle: oli vapauden, veljeyden ja tasa-arvon päivä. Vapauden lippu peittyi vereen.

      Poista
    8. Nin, mutta muslimeja nuo islamilaiset terrotistit eniten tappavat ja muslimit heitä eniten pelkäävät tai vihaavat.

      Poista
    9. Varmaan näinkin on. Tuo ei kuitenkaan pyyhi tehtyjä hirmutekoja tekemättömiksi.

      Minua itseäni ei enää edes kummeksuta, että joukkomurhaajat ovat usein Eurooppaan "kotoutuneita" muslimeja, eivät välttämättä islamisteja. Syrjäytymisteoriaankaan en usko. Eivät muidenkaan uskontojen tai ideologioiden syrjäytyneet ihmiset tee joukkomurhia. Eivätkä lisäksi useimmat hullutkaan tee murhia.

      Kuinka monta terroritekoa tarvitaan vielä?

      Poista
    10. Voisitko tappaa terroristin vai et? - Jos tilanne tulisi, löisin ilman muuta pesäpallomailalla pään muhjuksi. Valtiollista kuolemantuomiota en silti kannata.

      Poista
    11. Heh, nuorena, erittäin nuorena miehenä, olin vartija ja Esa Saarisen isä kirjoitti paikallislehteen otsikon: "Vartija lannisti pesäpallomailalla neljä murtomiestä." - Tietenkään en lyönnyt, mutta paskat luulivat ja otaksuivat.

      Poista
    12. Niiltä ajoilta minulla on yhä poliisikavereita. Seppo tuli hiljattain vastaan ja esitteli minua hienoja ottamiaan valokuvia. Ne olivat kehumatta hyviä. Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle.

      Poista
    13. Suurin virhe tehdään kotouttamispolitiikassa. Ei edellytetä uuden maan kulttuurintuntemusta saati uusien tapojen sisäistämistä, vaan jopa pönkitetään erilliskulttuuria kulttuurin sisään. Sallitaan naisten sortaminen, vaikka maassa ovat tasa-arvolait, jotka kieltävät sukupuolisyrjinnän. Pidetään itsestäänselvänä, että muslimimiehen ei tarvitse kätellä naisia eikä mieslääkäri saa tutkia naista. Pidetään myös selvänä, että muslimi saa kiduttaa eläimiä halal-lihan vuoksi, vaikka muutoin eläimen tappaminen ilman nukutusta on laissa kielletty.

      Minusta tällaiset tapaukset asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan lain edessä. Jos uskonnolliset tavat rikkovat eurooppalaista lakia, tulee joko muuttaa laki poistamalla siitä tasa-arvopykälät tai edellyttämällä maahantulijoilta lain noudattaminen. Euroopassa uskonto ei kävele lain yli.

      Poista
    14. Halal ei erityisesti kiduta eläimiä ja jotain rotia ja kuriahan ne naiset tarvitsevat, ettei ihan höpöliä mentäisi.(tää oli kyllä aika hölmösti sanottu, kun Iso-Britannian pääministeriksi pääsi nainen, Vähän samaan tapaan, kun Vanhanen oikein munasi, niin tilalle nousi Kiviniemi, hölmö ilman omaa syytään.)

      Poista
    15. Kivun kokemisesta halal-teurastuksissa on ristiriitaista tietoa. Eläin vuotaa kuiviin hitaasti ja on koko ajan tajuissaan. Tainnutuksessa taas eläin taintuu 0 -15 sekunnissa, minkä järkikin sanoo olevan armollisempaa eläimelle. 

      Näillä näkymin Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka sallii uskonnollisen rituaaliteurastuksen. Halal-teurastus on kielletty Pohjoismaitten lisäksi mm. Sveitsissä ja Puolassa. Tanska jopa linjasi, että eläinten oikeudet tulevat ennen uskontoja.

      Poista
    16. Halal-lihasta puhuminen on minusta jonninjoutavaa, vaikka itseäni pidän eläinten ystävänä. Tärkeistä asioista sen sijaan: en ole militaristi, mutta pidän erittäin valitettavana sitä, ettei armeija onnistunut heittämään Erdogania pellolle. Erdogan on islamiitti, hän on vahingoksi Turkille.

      Poista
    17. Minä kunnioitan uskovia. Äsken kävin kylällä ja minut pysäytti kaksi mormonikirkon saarnaajaa. Äärettömän hienosti käyttäytyviä ja kohteliaita nuoria poikia, jotka puhuivat suomea paremmin kuin minä.Kun sanoin, etten ole kiinnostunut, hymy ei huulilta kadonnut, kysyivät, tunnenko jonkun, joka olisi kiinnostunut. Vastasin, etten osaa nimetä, mutta varmasti sellaisia löytyy. Hienoja ihmisiä, opettelevat tällaisen pikkukielen ja tulevat saarnaamaan kauas omista ympyröistään.

      Poista
    18. Uskontoja voi syyttää oikeutetusti monenlaisesta pahasta, mutta tieteen pohjalta kauhutekoja on tehty vähintään yhtä paljon. Einstein kärsi ilmeisesti huonosta omastatunnosta, kun oli olevinaan rauhanmies, vaikka atomipommit perustuivat hänen työnsä tuloksiin. Parempihan se ihmiskunnan kannalta olisi ollut, kun koko jäppinen ei olisi syntynytkään.

      Poista
    19. Ei minusta uskontoja sinänsä kannata syyttää, vaan ihmistä, jolla on ikävä taipumus pilata rauhan uskontokin.

      Uskontojen käsikirjoitukset ja käsikirjat toimivat parhaiten symbolitasolla, mutta esimerkiksi islam on jäänyt keskiajan tasolle Koraaneineen ja fatvoineen ja sharioineen, joita luetaan käsittääkseni melko yleisesti edelleenkin kirjaimellisesti.

      Kristinuskon parissa taas Raamatun vanhakantaisuuksia luetaan avarasti vertauskuvina, ei kirjaimellisesti.

      Poista
    20. Niin, mutta Joseph Mengele oli itsensä vakavasti ottava tieteenharjoittaja, jonka mieli askarteli uusien asioiden löytämisessä ja niiden selvittämisessä.

      Poista
    21. Erdoganin minä mielelläni näkisin puun oksassa kiikkumassa, se olisi kaunis näky.

      Poista
    22. Niin, Turkissa oli lehtitiedon mukaan peräti 290 kuollutta, kun vielä eilen aamulla sanottiin, että 90.

      Joka puolella kuolonuhreja poliittisista tai muista yhteiskunnallisista syistä. On se surullista. Eikä tilannetta mielestäni pese puhtaaksi yhtään se, että jotkut vetoavat johonkuhun toiseen tekoon, että tekihän se ja se ensin sitä, niin sitten tämäkin tätä. Ja että ei tämä ole ollenkaan niin kauheaa kuin tuo ja tuo. Sietämättömän kehnoa perustelua! Ei viha katkea kierrettä jatkamalla.

      Poista
    23. Minä uskon siihen, että kaappausnäytelmä oli Erdoganin itsensä järjestämä. Nyt siellä alkavat kovat puhdistukset.

      Poista
    24. Sen verran otan takaisinpäin, että nykyajan hienoa keksintöä, gps:ää, ei olisi ilman Alpun yleistä suhteellisuusteoriaa.

      Poista
    25. Vaikea sanoa mitään Turkin tapahtumista. En taida tietää tarpeeksi asiasta. Kuuulostaa kuitenkin hurjalta ja peräti kummallliselta. Vallankaappaus on mielestäni jotakin peräti vanhanaikaista ja alkeellista. Kertoo hirveistä oloista.

      Poista
  16. Totta tietenkin on, että Einsteinin suhteellisuusteorian jälkeen toiset nerokkaat tiedemiehet ymmärsivät atomin ytimeen kätkeytyvän suuren tuhovoiman - ee on ämsee toiseen - jonka pystyisi ehkä valjastamaan rauhan vihollisten tuhoamiseen.

    Mutta en kyllä teorian takia syyttäisi pommista Einsteinia. Sen sijaan siitä syystä voisi syyttääkin, että hän 1938 ehdotti USAlle pommin rakentamista, etteivät natsit ehtisi ensin. Tätä hän katui, ei teoriaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  17. Valemedioista luin, että Ruotsin Uppsalassa nuoriso mellakoi jo kolmatta yötä, polttopullot lentelevät, ruumiskin on saatu aikaiseksi ja virkavalta pelkää mennä paikalle.

    Mutta sen täytyy olla valhetta ja vihapuhetta, koska laatumediamme ei ole asiasta pihahtanutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkissa on kovat ajat meneillään, Erdogan on erottanut jo tuhansia tuomareita. Epäilemättä heidät korvataan musulipapeilla, jotka ovat visusti Erdoganin taskussa.

      Jotkut eroavat EU:sta, mutta Turkkia siihen ei huolita nyt eikä koskaan Erdoganin aikana.

      Poista
    2. Ju, ei ne sellaisia omituisia katolisia ole kuin makaronit tai epsanjalaiset. Kemal Ataturkista oli moneksi, hyvässä ja pahassa, mutta hän teki hienon työn Turkin länsimaistamisessa. Nykyinen Turkin presidentti on häpeä.

      Poista
    3. Turkki on niin eurooppalaisista yleisinhimillisistä ja kulttuurisista arvoista poikkeava maa, että lieko unioni edes sille sopiva liitto?

      Uppsalan mellakoista ei kirjoiteta suurimmissa suomalaismediassa ollenkaan. Ne jatkuvat kolmatta päivää, autot palavat, tavaraa tuhotaan ja kaipa ihmisiäkin on vaarassa. En ole kuullut Yleltä mainintaakaan, en lukenut Hesarista tai iltapäivälehdistä. Googlella löytyi uutinen.

      Poista
    4. En minä siihen vastaan väitä, etteikö meidänkin mediamme harrastaisi tuollaista. Silti pidän suorastaan naivina, jos väittää, että ennen tai joskus oli tässä mielessä paremmin. Kaikki mitä Arvi Lind tai Heikki Kahila sanoi, ei varmasti pitänyt kutiaan.

      Poista
    5. (Oho, kaksoiskielto, vaimikäseon, oli tahaton. Tarkoitin, että epäilemättä harrastaa.)

      Poista
    6. Yleisradiota on kai aina vaivannut puolueellisuus. Reporadio oli räikein esimerkki yksisilmäisestä tiedottamisesta, ja kaikuja siitä on edelleen olemassa.

      Ennen Repoa radio oli lähinnä yleisen ajan hengen - nouseva ja uudelleen rakennettava isänmaa - mukainen positiivissävytteinen valistusradio, mutta ei erikseen mitään poliittista ideologiaa ajava.

      Nyt minulla on sellainen tunne, että minulle ei kerrota faktoja, vaan valikoitua uutisaineistoa. Ulkomaisissa lehdissä ja vapailla areenoilla on reaaliaikaista tietoa ja kuvia, joita suurimmat suomalaiset mediat eivät esitä. Ihan kuin minua pidettäisiin vähän tyhmänä lukijana. Olen pettynyt nykyiseen tiedottamisviestintään, joka on saanut vaikuttamaan pyrkiviä sävyjä. Itse olen opettanut tiedotusviestintää hieman erilaisin kriteerein: fakta, fakta ja fakta - luota lukijaan.

      Poista
    7. Selvästi olet opettanut väärin ja tietämättömänä: fakta pyllistää uutisessa pirun vähäisenä, politiikka on tärkeintä ja muutkin mielipiteet menevät ennen Pravdaa.

      Reporadion syytteleminen on vähän vanhanaikaista. Revon poliittisista kannoista en osaa sanoa, mutta hän oli ajattelija. Ennen Repoa siellä oli Yleisradion pääjohtajana myös Se Hella Wuolijoki, komukka ja saatanan punalippu. Vieläkin olen nähnyt syyttelyä Yleisradion punaisuudesta, vaikka pääjohtaja tätänykyä on kokoomuslainen. Tuli valituksi, joidenkin tahojen toimesta, joistain syistä. Sen itsessään alati seikkailevan Jungnerin tilalle ja jälkeen.

      Poista
    8. Höpsistä, Riku, viestinnän tavoitteellinen opetus on sitä, millaista hyvän viestinnän tulee olla eikä millaista se on.

      Millaista viestintä on, tulee esille siinä, kun analysoidaasn yhdessä viestinnän tekstejä ja lehtiä. Siitä sitten vähän vähemmänkin välkky oppilas oppii kyllä huomaamaan sen, mikä kyseisessä uutisessa on faktaa, mikä lehden omaa päätelmää eli johdatusta tai mikä jää epävarmaksi. Tämä tehdään vertaamalla samaa uutista monessa julkaisussa ja kaikessa mediassa, myös ulkomaisessa.

      Kyllä se hedelmää kantaa. Kriittinen ajattelu on johtotähti. Tarkoittaa kriittisyyttä myös omia ideologioita kohtaan. Suosittelen!

      Poista
    9. PS Totesin, että ideologisesti vahvin on Yleisradio ollut reporadiona.

      Ei se ole syytös, vaan fakta, joka pohjaa yleisesti tunnettuun lähihistoriaan. Jos taas syyttää, pitää esittää seuraus syytöksen kohteena olevasta asiasta. Reporadiossahan oli paljon hyvääkin: kyllä se kuplia räjäytteli.

      Poista
  18. Kyllä se varmaan on katteetonta vihapuhetta, josta tulee perätön maininta korkeintaan valhemedioihin. Eikös siellä valemedioissa ole pelkkiä valheita ja hyvien ihmisten mollauksia? Peräti piispojakin pannaan niin halvalla kuin vanhoina hyvinä hippiaikoina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Vaan nyt vanhat hipit suuttuvat, jos pyhiä piispoja moititaan esimerkiksi juoppoudesta. Kyllä on jumalatonta meininkiä. Holli taloon ja suut suppuun.

      Poista
  19. Voiko olla iloinen, kun Turkissa tapetaan ihmisiä, Nizzassa tapetaan ihmisiä ja tiedotusvälineet joka päivä niistä puhuvat, näytetään kuvia ahdistuneista ihmisistä ja huutavista ihmisistä, hakatuista ihmisistä? Siinä sen kun elät elämääsi, panet telkan kiinni ja yrität rauhoittua. Eihän niistä tarvitse välittää vai tarvitseeko? Sitten vielä huvikseen voi katsella keksittyjä elokuvia, joissa poksautellaan ihmisiä, murhataam ja etsitään syyllisiä.

    Väkivaltaa on kaikkialla. Jopa kodeissa. Henkinen väkivalta on siellä aika yleistä. Kun olin illalla lenkillä satuin matkan varrella näkemään ja kuulemaan kuinka yksi isä kuritti kahta alle kouluikäistä poikaansa pihassa. Hänen hirveä karjuntansa sai minunkin jalat vapisemaan. Tuli mieleen Knausgård ja hänen isäpelkonsa.

    Ylen Kulttuuri cocktailissa on hyvä kirjoitus: Olet paska isi eli vanhemmuus Karl Ove Knausgårdin mukaan. TÄMÄ TÄSSÄ
    Kannattaa käydä lukemassa. Siellä on lopussa mahdottoman hyviä ohjeita vanhemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Tuo Iineksen alussa oleva kirjoitus muistuttaa suuresti Knausgårdin tekstiä . Se on "kirurgintarkoista arjen havainnoista koostuva kertomus" (lainaus Kulttuuricocktailista).

      Iines kirjoittaa tavallisista asioista niin, että kirjoitus on kuin hyvä pienoisnovelli.

      Poista
    2. Turkissa tapetaan, Nizzassa tapetaan, ja juuri luin, että sisareni kotikaupungissa Wurzburgissa maahan yksin tullut afgaanipoika oli riehunut kirveen ja puukon kanssa paikallisjunassa, niin että neljä on vakavasti loukkaantunut, 14 haavoittunut.

      Mitenkähän tämäkin yksittäistapaus harjataan valkeaksi?

      Liisu, kiitos vertauksesta Knausgårdin tapaan kirjoittaa. Kyllä minä koen Knasua lukiessani sielujen sukulaisuutta. En toki silti kuvittele teksteistäni juurikaan mitään. Minulta puuttuu mm. kokonaisuuden rakentamisen taito. Suoltaminen saattaa käydä.. Kiitos linkistä, katson sen ajan kanssa.

      Poista
    3. Siirsin ja kommentoin Liisun Knasu-osuutta tuolla Einesbarin puolella.

      Poista
    4. Knausgårdin suhteen vaellan pimeässä, juttuja olen lukenut, mutten yhtään kirjaansa. - En mää neljäätuhatta sivua voi, määhän kuolen.

      Aamun olen viettänyt kuuntelemalla kuulokkesta Creamin 2005 konserttia ja lukemalla Einesbaarin keskusteluita. Minusta siellä oli monesti yllättävän hyviä juttuja. Jopa joihinkin omiin kommentteihini olin tyytyväinen, vaikken yleensä voi sietää niiden lukemista.

      Poista
    5. Einesbaarissa on minustakin yllättävän hyviä kommentteja, eikä kirjoituksissakaan valittamista ole. On monia kirjablogeja, joissa lähinnä bloggaajan esittelyt ovat hyviä ja kommentit puolestaan lyhyitä kehaisuja. Kaikenlaista toki on, eikä yleistää voi.

      Itse luin muutama päivä sitten vanhoja omia juttujani ja ne tuntuivat paremmilta kuin nykyiset juttuni. Vaan kyllä minä aina olen uhonnut ja paasannut ja ollut moraalisesti närkästynyt siitä, että joku tekee eettisesti väärin.

      Nykyisin huomaan keskittäväni närkästykseni ääri-muslimismiin, enkä tarkoita nyt ääri-islamia, koska se on itsestäänselvästi tuomittavaa. Minua ällöttää se, että ihminen pysyy keskiaikaisen pimeänä huolimatta kaikesta tiedosta, taidosta, yleisestä ja humaanista ja globaalista ihmisarvoideologiasta.

      Poista
    6. Jaroslav Hasekin Svejkissä on jotain 750 sivua ja sen taisin kyllä lukea lähes kolmeen kertaan, ennen kuin siitä sitten kirjoitin. Hasekin kirjan raskaana miinuksena pidän sitä, että se oli liian lyhyt.

      Poista
  20. A. Solzhenitsynin vankileirien saaristo taitaa olla sivumäärältään laajin ja myös arvostamani teos. Nyt odota mielenkiinnolla virossa filmattavaa Antti Tuurin "ikitietä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Solzhenitsynin kirjakin minulta valitettavasti puuttuu sivistyksestäni. On niitä paljon, paljon muitakin. Pikkuhiljaa yritän puutelistaani kuroa, niin kauan kuin elämää riittää.

      Poista
    2. Minultakin puuttuu tuo Soltzenitsynin kirja luvuistani. Jotenkin ajattelen, että sen suurin viehätys ja teho perustui salaisuuksien paljastamiseen. Kun jo tietää ne, ei ole tullut enää luettua kirjaa, vaikka kirjalla on varmaan muitakin ansioita.

      Paksuin viimeksi lukemani oli ehkä Jussi Valtosen hieno teos.

      Poista
    3. Vielä lopuksi - löysin, kun hakemalla hain hyllyistäni paksuinta kaunokirjallista teosta, kirjan, jonka sivumäärä on hieman yli 800.

      Kyseessä on hengellinen elämäkerta, Anna-Maija Raittilan Vehnänjyvän päiväkirja 1963 - 1989.

      En oikein tiedä miksi sen ostin, mutta rakastan päiväkirjoja. Anna-Maija Raittila on kirkollinen vaikuttaja, tunnettu lyyrikko ja prosaisti.

      Poista
    4. Anna.Maija Raittila on tuttu. Sydämellinen ja empaattinen ihminen. Vaihdoimme postikortteja ja kirjeitä. Hän kutsui kyläilemään luokseen, mutta pian sen jälkeen hänen terveytensä huonontuessa hän muutti hoitokotiin (palvelutalo Helsingissä) ja oli sovittu erään ystäväni kanssa (Anna-Maija oli hänen tätinsä) että menemme tapaamaan häntä siellä, mutta minulle tuli este, ja ennen kuin olisin päässyt siellä käymään, hän kuoli. Jo aikaisemmin hän oli yllätyksenä lähettänyt minulle postissa Kootut runonsa, jossa on kaunis kansi ja kaunis sisältö. (544 s.) Pidän hänen runoistaan. Niissä on monessa lähtökohtana luonto. Miehelleen, tämän traagiselle kuolemalle, hän on omistanut runon, joka on yhdessä sen sisältämistä runokokoelmista, joista teos koostuu. Iines, joka on lukenut Anna-Maijan päiväkirjan tietää varmaan tästä tapauksesta.

      Minustakin on mukava lukea päiväkirjoja. Parhaillaan luen Virginia Woolfin päiväkirjan toista osaa. (431 s.) Osia on kaikkiaan 5, joita ei tietääkseni ole vielä kaikkia käännetty suomeksi. Edistyn hitaasti, hyppelehtivän kesäajan takia. Virginia Woolf kuuluu mielikirjailijoihini. Hänen teostensa perusteella olen luonut hänestä kuvan, joka on muuttunut siitä viileähköstä, sivistyneestä ladysta, jollaiseksi hänet kuvittelin, tavalliseksi, railakkaasti huomioita tekeväksi ihmiseksi, jolle seurustelu tuttavien kanssa on tärkeää ja päivittäin tapahtuvaa.. Väillä tuntuu, että hän (hyvin inhimillisesti ) pitää hyvinä niitä ihmisiä, jotka kehuvat hänen teoksiaan ja pitää epämiellyttävinä niitä, jotka suhtautuvat niihin kriittisesti. Sekin minua hämmentää, kun hän jossain yhteydessä sanoo, että jos keskustelee alempiarvoisten ihmisten kanssa, oma kyky ajatella supistuu. Huh. Yleensä ihmisten jakaminen ylhäisiin ja alhaisiin kauhistuttaa minua, Mutta se taisi olla Virginian eläessä sisäänrakennettu yhteiskuntaan.

      Paksuin kirja, joka odottaa lukemista, on minulla Donna Tartt´n Tikli. 895 s. Sitä ennen pitäisi lukea vielä Knausgårdin 6.osa, jossa on saamani tiedon mukaan yli tuhat sivua! Huh. Lukemisen tulevaisuus on siis turvattu pitkälti eteenpäin! Holaa! Ohuet kirjat kunniaan!

      Thomas Bernhard sanoo eräässä kirjassaan: Kun ottaa kirjan käteensä, riittää kun avaa sen jostain summittaisesta paikasta ja lukee siitä puolitoista sivua eteenpäin. Sen jälkeen tietää, mitä kirjalla on tarjottavaa.

      Poista
    5. Iijoki-sarjassa on yli 17 000 sivua ja se on yksi autofiktiivinen romaani siinä missä Knasun vastaavakin (no, pienin poikkeuksin). Taitaa olla maailmanennätys?

      Ellei ole lukenut Solzhenitsyniä, niin tavoistani poiketen annan suosituksen: aloita semiautofiktiivistä läpimurtoromaanista Ivan Denisovin päivä. Se on hyvä ja siitä saa hyvän käsityksen aihepiiristä.

      Poista
    6. Lisäkse se on lyhyt.

      Poista
    7. Liisu, en saanut luetuksi läheskään koko kirjaa siitä tunkevan hengellisyyden vyöryessä muun yli. Minulla ei ole mitään hengellisyyttä vastaan, mutta jos uskonnollista viestiä on liikaa, minussa herää kritiikki ja silloin paneutuminen tekstiin ei enää houkuttele ainakaan pitkään. Yksi hengellinen tai henkinen asia, jota ihailen, on nöyryys, mutta sen tulisi olla nöyryyttä kaiken olevaisen edessä, ei vain jumalien edessä.

      Poista
    8. Vielä Liisulle, tuolta mainitsemaltasi Donna Tarttilta löytyy hyllystäni Pieni ystävä, jonka muinoin luin, ja siinäkin on sivuja 620. Tartt on ilmeisesti paksujen kirjojen kirjoittaja, kun Jumalat juhlivat öisin oli myös muistaakseni melkoisen paksu paksu teos. Myös Nobelin palkinnon mielestäni ansaitseva Margaret Atwood kirjoittaa laajoja tarinoita. Viimeksi muista lukeneeni Herran tarhurit, joka taisi olla myös viitisensataa sivua tai niillä main.

      Poista
    9. Jos miehistä mainitaan Päätalo, pitänee kai naiskirjailijoijoista mainita Laila Hietamies-Hirvisaari, jolla on sarjoiksi laskettavia teoksia, joskaan ei kai yhtä yhtenäistä sarjaa kuin Päätalolla.

      Poista
    10. Virginia Woolf oli reipas rouva. Fyysisesti hän seurusteli "alempien" luokkajäsenten kanssa, etenkin miesten. Kyllä hänen kirjapainotaitoinen miehensä tästä tiesi, miksei olisi tietänyt. Mutta ei Virgiinia tästä tietysti päiväkirjoissaan puhunut, miksi olisi puhut?

      Poista
    11. Mutta kirjoittaako Laila HH autofiktiivisiä kirjoja, joissa hän esiintyy omalla nimellään omassa ympäristössään omana aikanaan? Ymmärtääkseni ei.

      Poista
    12. Ivan Denisovitšin päivän, Ensimmäisen piirin ja Syöpäosaston luin ahmien, yhdessä hujauksessa, parikymppisenä, silloin kun vielä jaksoin lukea kirjoja. Pidin Solženitsynistä kovasti, myös henkilönä dokumentissa "Dialogeja S:n kanssa" (tms.)

      Elokuu neljätoista jäi kesken jostain syystä. Olikohan siinä liikaa sotajuttuja? En muista. Voi olla, että olin vain jo muuten väsynyt lukemiseen. Ja nyt viimeksi tuo Vankileirien saaristo, jota en päässyt kovinkaan pitkälle. Sivumäärä vuoden 2012 painoksessa on 1303, lunttasin Wikipediasta, kirjan vein jo aikaa sitten takaisin kirjastoon.

      Karamazovin veljekset taitaa olla hyllyssäni olevista paksuin kaunokirjallinen opus: onhan siinäkin (ainakin tässä painoksessa) yli tuhat sivua. Senkin luin silloin lukuhimoisena muitten Dostojevskien kanssa.

      Isoista tisseistä tykkäsin, mulla oli sellaiset hetken ajan synnytyksen jälkeen (tai no isot ja isot, kuppikoko kasvoi kai normaalista AA:sta B:hen - arvio, en omista liivejä - mutta ne tuntuivat isoilta). Oli ne kipeätkin, mutta se johtui muista syistä kuin koosta.

      Poista
    13. Ei kun paksuin onkin Sota ja rauha, tosin se on neljänä eri niteenä, ei yksissä kansissa.

      Sekin on kesken: luin sitä muistaakseni vain Austerlitzin taisteluun saakka.

      Poista
    14. Dostojevskit ja Tolstoit, kyllä, ne paksut, luin jo tenttikirjoina parikymppisenä heitukkana. Odysseuskin on luettu ja tentitty, erikoismaininnoin, kröhöm. Se oli bravuurini.

      Mitä tissikokoon tulee, kauhean pieniä olette olleet, hyvät naiset. AA, eikös se ole hyvin pieni? Kyllä minä aloitin heti B:stä. Ja se on jo jäänyt.

      Poista
    15. On se, tosin en nyt ole satavarma, olenko AA vai A, kun en ole mitannut. Pieni joka tapauksessa, eikä siitä ole ollut pahemmin haittaa, etenkään, kun opin, ettei rintojen koko korreloi maidontuotannon kanssa (kuulostaa joltain Maaseudun Tulevaisuudesta lainatulta, hah) - isoista tisseistä ei välttämättä tule maitoa, pienistä voi tulla reilustikin. Näin siis ihan käytännöllisestä näkökulmasta, mutta liittyhän tissikokoon paljon muutakin.

      Minulla on infantiilit rinnat koska olin murrosiän kehitysvaiheessa syömishäiriöinen ja olen edelleen alipainoinen.

      Tolstoilta olen lukenut muut paksut romaanit, Sota ja rauha vain on jäänyt. Olen aloittanut sen ainakin kahdesti, ehkä joskus vielä.

      Poista
  21. Solženitsyn "vankileirien saaristo" (Архипелаг ГУЛАГ) on romaanina suurin yritys, mitä ikinä on yritetty. Siinä mielessä se peittoaa Homeroksen Odysseian (Ὀδύσσεια) mennen tullen. Solženitsy kirjassaan - epäilen, että olette sen kokonaan lukenut, niitä on IV osaa - yrittää antaa puheenvuoron KAIKILLE osapuolille, valkoisille ja punaisille ja harmaille... sehän on mahdotonta! Ja siksi Solzy välillä alkaa saarnata... ikävä kyllä. Mutta kirja on tärkeä, paljon tärkempi kuin kirjailijan elämä, ei kirjailijan elämällä ole merkitystä (= että myöhemmin tuli seniiliksi ja puhui paskaa. Niinhän John Steinbeckikin - yksi upeimmista kirjailijoista - vanhuuttaan teki.)

    Sääli. Tai ei mikään sääli. Luonnollista.

    Ps. Itse aikoinaan, ennen kun lopetin kirjoitteluni, ajattelin kirjoittaa Don Quijotten pohjalta 10.000 sivua pitkän veijarikertomuksen, jonka muuttaisin nykyaikaan ja jossa kaikki asianosaiset, olivat he mitä mieltä tahansa tai ei mitään, saisivat osoittaa mielensä. Repliikkejä heitä varten jo tehtailinkin... mutta sitten yks SKP:n kultturista vastaava heppuli, en sano että hän oli Jorma, kun oli kuullut suunnitelmistani, otti minut puhutteluun ja sanoi "ei kukaan noin voi tehdä. ei kukaan voi koskaan tietää aidosti marxilaisena mitä kaikki ajattelee." (tai ei hän ihan näin sanonut, paljon fiksummin sanoi, mutta jotenkin näin) Minä ajattelin "okey, antaa si olla."

    Ps. Kirjalliset ambitioni täytin olemalla SKP:n Hervannan puolueosaston sihteeri. Sihteerinähän sitä aina saa jotain kirjoitella... joo. Yleensä ne oli että "puh.joht. sanoi sitä, Pam (= iski nuijalla pöytää) ja sitten oltiin samaa mieltä. Sen jälkeen Puh. Joht. iski taas uudestaan nuijalla pöytää. PAM. Emme taaskaan epäilleet. Jonka jälk. puh. joht. is. nuij. pöyt. jok. etc. - Jonka jälkeen, kun keskusteli oli vapaata, alettiin puhua siitä miksi kaikki eivät maksa osaston jäsenmaksua (= 10 Smk/kk). Katseet kohdistuivat minuun - joka sihteeritöiden lisäksi olin Talousvastaava - tai mitä nää porvarillisissa organisaatioissa ny si onkin, en tiedä - niin... Minua kohti monta murhaava silmäpari kumminkin kohdistui. Minä sanoin... tunsin itseni ahdistetuksi... että "ei ne maksa. vaikka kuinka soittelee ovikelloa. jotkut sieltä tietysti tulevat ja venyttelevät aamupyjaamissaan ja maksavat jäsenmaksun. mutta jotkut - vaikka kyllä minä postiluukusta kuulen - ovat hiljaa ja ikään kuin ei olisivat kotona. vittuako minä tälle mitään mahdan?" Puheenjohtaja oli samaa mieltä, ei tuommoiselle mitään mahda, ja minulle annettiin "OttoWille" hopeinen mitalli... En kyllä vieläkään käsitä, miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä lukenut ainakin kaikki Vankileirien saaristot, jotka on suomennettu. Lisäksi olen lukenut Berijan tarhat, Kremlin kellot ja Moskovan valot. Vai olisinkohan viimeksi mainittua vain vihellellyt vähän alkua...

      Poista
    2. Tiedän, Tapsa.

      Pidän sinusta, etenkin ihmisenä.

      Solženitsyn Saaristo niin iso kirja, siis sivuja vaikka kuinka, ei sitä ole kaikkia suomennettu. Eikä kovin moni venäjänkieltä osaavakaan sitä ole lukenut.

      Ps. Osaavat suomalaiset ihmiset suomea. Miksi silti niin harva, enkä nyt tarkoita Urpo Harvaa, on lukenut "Alastalon salissa" -kirjan?

      Ihmettelen kauhiast! (eli 'kamalan paljo')

      Poista
    3. Alastalon ykkösosan jaksoin ja innostuinkin, mutta innostus ei kantanut. Toinen osa jäi kesken, sillä kirjassa ei ollut minua uteloittavaa ajatusta tai teemaa, ainoatakaan. En jaksa enää lukea voidakseni olla korkeakultturelli. Kenelle tässä maailmassa tarvitsee näyttää mitään?

      Poista
    4. Enkös minä lukenut sen Alastalon? Ihan muistelen niin.

      Poista
    5. Siitähän kirjoitettiin Einesbaarissa, ja muistan, että luit sen. Vaan oliko joku muu lukenut kokonaan, sitä en muista.

      Poista
  22. Minun muistaakseni Tapsa nimenomaan koko Alastalon alustuksen Kirjabaariin teki...

    Ei millään pahalla Iines, mutta välillä olet yhtä sympaattinen kuin Kemppinen; unohdat mitä puhut... tai puhut mitä unohdat. - Jos olisit tässä lähellä, harmi että et ole, rutistaisin sinua, ja suudelisin sinua suulle. (En Jukkaa.)

    Ps. Ei minulla homofiilifobiaa ole, ei siitä olekaan kyse, mutta olen tottunut ajattelemaan asioita myös toisten ihmisten kannalta. - Heillä kun voi olla. - Ja sinä olet sanonut olevasi hetero? Eli tykkäät yhtä paljon vastakkaisesta sukupuolesta kuin minä? (No johan on harmi! Taaskin me tykätään iha eri asioista... D:D:D;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se tykkäät miehistä, myös sillain, minä nyt en niin oikein. Minä taas tykkään naisista, etenkin seksuaalisesti, ja sinä taas et naisista oikein välitä, siis sillain.

      Kuule, eihän tästä tule mitään! (naimisiin menosta ja kaikesta semmosesta mitä tässä itsekseni olen monena unettomana yönä vaikka olen Valeriaania ottanut niin miettinyt ja myös päivisin) Kun meillä on näin kertakaikkiaan erilaiset mieltymykset!

      Poista
    2. Kummallista, koulussa uskoin pärjänneeni hyvin lähinnä erinomaisen terävän muistini vuoksi. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän unohdan. On tietysti mahdollista, että hajamielisyys on vain jotakin sellaista, että on havainnut sen, miten merkityksettömiä asioita tässä maailmassa korostetaan ja miten tärkeistä ei välitetä. Ei jaksa enää erotella asioita, kun ei millään ole oikein mitään väliä. Maailma ei toimi loogisesti eikä toisaalta sydämenkään mukaan.

      Kyllä minä tuota kommenttia kirjoittaessani mietin, että Tapsa sen esittelyn tietysti kirjoitti, kukas muu, kukaan muu ei olisi siihen pystynyt.

      Poista
    3. Mielestäni joku muukin luki Alastalon? Mutta toisaalta alustukseni pohjalta voi helposti havaita, että (liian) moni, joka siitä viisauksia lausuu, ei kirjaa ole lukenut, korkeintaan ehkä selaillut.

      Niin usein nimittäin sitä kehutaan syvälliseksi, jota se ei ole, eikä useinkaan mainita sen luonnetta kepeänä kansankomediana, jota se mitä suurimmassa määrin on.

      Volter Kilpi onnistui kielellisesti siinä, missä Hansa Selo ei.

      Poista
    4. Minä luin siis ykkösosan ja kakkososastakin alkua. Tässä vaiheessa sain sitten kirjastosta niin houkuttavia uutuustilauksiani, että kakkososa jäi kesken. - Kolehmainen oli myös lukenut kirjan kokonaan.

      Poista
  23. Mutta koskaan ei saa unohtaa, minkä te nyt ystävällisesti teette, Hans Sel... ei kun siis Volter Kilven Bathseba (1900), Parsifal (1901) ja Antinous (1903) -ta? Tuskin Tapsakaan niitä on edes selannut? Hemmi-tätini, joka oli sivistynyt ihminen vaikka olikin Turusta/Åbo kotoisin, tai ainakin sieltä päin, omisti ko. kirjat. Yritin lukea niitä joskus, kun olin aika pikkupoika; niin maalailevaa runoutta se oli, että kyllä en pystynyt. Siis lukemaan vähään aikaa edes Hilja-tädin Uusi Aura lehteä. Niin oli kuulkaas niin kummallista kieltä, tuon Volterin jutut, että jos olisin ollut vähänkin vanhempi, varmaan olisin saanut yhdistetyn Keuhko- ja Kurkku taudin. Tai jonkun muun. (Nyt selvisin onneksi vain lievällä Järkytyksellä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs sano, mikis, minä olen muistaakseni ainakin Bathseban jopa tenttinyt, siis lukenut kirjallisuuden tenttiä varten. Luin joitain teoksia kursorisesti, sillä pärjäsin hyvin tenteissä itse säveltämilläni vastauksilla, jos minulla oli jonkinlainen tieto tai vainu kirjan sisällöstä ja taustoista. Joskus jopa epäilin, etteivät kirjallisuuden professorit ja dosentit lukeneet tenttivastauksia, kunhan plättäsivät vain jonkin pistemäärän esseen perään. - Mutta siis nyt en muista noista teoksista mitään, vaikka joskus olen niistä päässyt tentissä läpi.

      Poista
    2. En suinkaan halua kehuskella lukemisillani, mutta Alastalon ja Himasen luin kannesta kanteen. Olen minä tuon Bathseban tarinan lukenut, muistaakseni Koraa... ei kun Raamatusta.

      Poista