26.9.2017

Oi rakkahin



Kymmenen vuotta sitten kirjoitin blogiini runon rakkaudesta. Tai pikemmin tein, pykäsin, koostin Googlen hakukoneen silloin jo laajasta materiaalista poimimalla mielestäni merkityksellisiä rivejä allekkain kokonaisuudeksi.

Eteen avautui väkevä ja intohimoinen rakkaus, jonka jokuset kommentoijat näkivät synkistelynä. Minä en. Minusta rakkaus nyt vaan oli väkevä tunne, joka ei ollut vain onnellista hattaraa, vaan myös valtavaa tunteen paloa ja tuskaisia parahduksia: Oi Lauri!

Vaan miten rakkaus lie muuttunut kymmenessä vuodessa? Jos se vuonna 2006 oli mustaa ja punaista, niin minkälainen on sen kuva nyt kymmenisen vuotta myöhemmin? Katsotaanpa! Näin se menee, poiminnat siis Googlesta erilaisilla rakkaus-sanaliitoilla. Tehkääpä omanne, jos olette eri mieltä rakkauden nykyolemuksesta. Ja vaikkette olisikaan.



RAKKAUS VUONNA 2017

Minun Rakkauteni is on Facebook.

Rakkaus on yksilöllinen asia, mutta
hän saa minut tuntemaan oloni hyväksi
hän tekee minusta ensimmäisen
hän on minun suurin ihailijani.

Minä ja hän, tiedän sen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen.

Minä. Minun rakkauteni on puhdasta.

Älä etsi rakkautta, elä siinä, ole se/
En etsi rakkautta, elän siinä, olen se. 
Minä olen rakkaus.


Hieman olen nyt huolestunut näistä rakkauden kasvoista, jotka runo meille avaa, mutta voin olla väärässäkin. Nimittäin eikös se mennyt niin, että Jumala on rakkaus? Vai Jumalakos tuossa lopussa puhuukin? Vai?

(Veistos Hannu Riikonen)

114 kommenttia:

  1. Google on pitkämielinen, google on lempeä; google ei kadehdi, ei kerskaa, vaikka paras onkin, ei pöyhkeile, vaikka aihetta olisikin.

    Rakkaus ei ole yksilöllinen vaan kaksilollinen. Jos elämä on oikein pitkästyttävää, sen saattaa kuvitella olevan ikuista, minutit vierivät hitaasti. "MINÄ, MINÄ, MINÄ ja hän, - ei koskaan SINÄ!" Rauhaa, rakkautta ja muuta rähmää, kerrotaan entisen laskuvarjojääkärin, Jimi Hendrixin joskus kyynisenä sanoneen.

    Runostasi ei tullut mieleeni Jumalaa, vaan tyttö otettuaan päivän kahdeksannenkymmenennen selfien, joista vain neljäkymmentä lähetti Facekookiin vai mihin lienee Instagramiin. Aina yhtä kuvauksellinen, kun on. Otsikoksi sopisi vaikkapa My Love Is Dice, Double It Twice, You Mice.

    VastaaPoista
  2. Sama narsistinen tendenssi näkyy laulurunoudessa, siis nykyisissä iskelmissä ja rockrunoudessa eli rockin sanoituksissa. Perimmäinen rakkauden kohde on Minä ja minän fiilikset. Rakkauden kohde on vain peili, josta oma kuva näkyy.

    Selfiet ovat kuvajaisia Narkissoksen lähteessä. Facebookista haetaan heijasteita itsestä. Ne näkyvät peukutuksina ja niiden puuttumisena.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu: selfiet ovat kuvajaisia Narkissoksen lähteessä.

      Kauas ollaan tultu idän viisaiden opetuksista, joiden mukaan takertuminen minuuteen on suurin syy siihen, miksi ihminen keskellä länsimaista hyvinvointiakin on syvästi onneton.

      Poista
    2. Ihminen on tehnyt itsestään jumalan, kehostaan sen temppelin.

      Silti minusta tuntuu, että tämä oivallus tai ajatus ihmisestä jumalana ei ole uusi. Se on esiintynyt runoudessa ennenkin. Mieleen tulee joku kirkasotsainen Juhani Siljo ja muut onnettomat miesrunoilijat. (Naisrunoilijat ovat suomalaisessa runoudessa olleet jumaluskovia, nöyriä ja hurmioituneita jumalien anneista, ei itsestään.)

      Poista
    3. Idän oppien mukaan ihminen on kyllä "jumala" - eli se syvin tietoisuus jossakin mielen takana on samaa alkuperää kuin kaikki oleva - mutta ihmisen harha on samastaa tämä "ikuinen ydin" pinnalliseen "minuuteen".

      Esim. meditaation syvin tarkoitus on hiljentää tämä meluava "minä", jotta syvällä mielen takana oleva aito ihmisyyden ydin edes hetkeksi vilahtaisi näkyviin.

      (Näistä asioista on vaikea kirjoittaa ja keskustella, koska pakostakin mukaan tuleva uskonnollinen ja itämainen terminologia vie itse asian äkkiä harhapoluille. Itse suhtaudun tähän kuin mihin tahansa psykologiaan.)

      Niin, se Siljo - häntähän pidettiin enemmänkin juuri "minuuden rakentajana", leimuavana tahtoihmisenä mieluummin kuin jumalaan samastuvana... En nyt muista, oliko hänen ajattelussaan kuitenkin takana usko ihmisen jumaluuteen. Voi olla, että oli.

      "Kohti tulvaa tulisinta, tuonne,
      miss’ on vahvin vastavirran juonne!
      Missä vaahto kuohuu kuumimmin,
      poreet kuplii, pyörteet nousee, vaipuu,
      missä toiset myötävirtaan taipuu..."

      Poista
    4. En muista minäkään tarkoin Siljon runouden minä-jumalsuhdetta, vain sen, että hän oli minuutensa voimakas rakentaja, tahtoihminen - kuin jännitetty jousi on tahtoni mun, sain auringolta käskyn ja määrän.

      Todennäköisesti hän ei tehnyt itseään jumalaksi, vaan arvosti enemmän Luontoa, ja erikoisesti Aurinkoa, joka esiintyy hänellä joissain runoissa isolla kirjoitettuna.

      Ja nöyräksihän Siljo itsensä tuntee suuren ja mahtavan edessä. Hän polvistuu ja anoo Isältä, Auringolta ja Elämältä lohtua kestää tuska.

      Tuo somerunouden ja sometekstien itsensä jumalainen palvonta ja jumalaksi tunteminen on minusta erilaista kuin meditaation tuottama varmuuden ja tyyneyden tila tai jumalaan sulautuminen, jossa on itsensä altistamista, ei vaatimista, ei minän korostamista tai arvottamista hyväksi tai kauniiksi.

      Vaan edelleen minulla on jonkinlainen muistijälki siitä, että ajatus jumalan korvaamisesta lihallisella Minällä esiintyy jossakin laajassa runouden maailmassa. Ymmärrän kyllä siis tuon sulautuvan jumal-minuusykseyden itämaisissa uskonnoissa. Sitä ei tehdä itseä nostaakseen.

      Poista
    5. No, muistinpas ja löysinpäs jotakin Kailaalta. Nappaan sen netistä, niin ei tarvtse kirjoittaa pitkää runoa tästä kirjastani. Runo on mielenkiintoinen!

      KUVA

      Jo sinun silmistäsi tuijotin,
      Narkissos, kuvan vanki, lähteen veteen
      ja ajan kiertäessä palasin
      ain' uusin hahmoin saman kuvan eteen.

      Tuhannet vuodet hiljaa kahisten
      vaelsi pensaistossa tuulten lailla.
      Syvyyden kalvoon yhä katselen.
      Kuvastimess' on siinä kuva vertaa vailla.

      Mä tiedän katsovani jumalaan.
      Ja minuun katsoo joku jumalista.
      Ah — nälän kuluttavan-autuaan
      join hänen silmistänsä tutkimattomista.

      En ole hän — ja tunnen kuitenkin:
      häneksi, häneen täytyy minun tulla.
      Hän katsoo minuun kasvoin ihanin —
      ja rujot, vääristyneet ovat kasvot mulla.

      Voi hiiltäväistä tuskaa rumuuden!
      Se palaa niinkuin liekki alttarilla
      edessä Kauneuden silmien.
      On kuolettava katse kuolemattomilla.

      Pois pakenen. Ja tahdon unohtaa
      nuo jumalkasvot, joit' en nähdä kestä.
      Vaan — lähde kerallani vaeltaa.
      Ja kuva kuultaa esiin unten syvyydestä.

      Jos minne menenkin, mä näen sen.
      Vaikk' itselleni sanon: Juo ja juovu!
      tai: Tomus tahraa, ole likainen!
      en pääse kuvaa pakoon, minust' ei se luovu.

      Näin ajast' aikaan, vanki jumalan,
      käyn taikaympyrässä elon mailla.
      Häneksi, häneen isoon, janoan —
      mä, irvikuva, kauneutta vailla.

      Poista
    6. Tuttu runo, taisin siitä jotain mainitakin taannoisessa alustuksessani. Ainakin tämä "tuhannet vuodet hiljaa kahisten vaelsi pensastoissa tuulten lailla" oli kerran mielilausahduksiani.

      Tämä lauseesi "...sometekstien itsensä jumalainen palvonta..." osuu siinäkin mielessä ytimeen, että siinä on tämä termi "itse".

      Se on avaintermi idän vanhoissa filosofioissa. Tosin se tarkoittaa aivan eri asiaa kuin somemaailman "itse" - joka on siis juuri se "minä", pinnallinen harha idän oppien mukaan, katoava, eikä siirry jälleensyntymässä.

      Kailaalla on muitakin mielenkiintoisia runoja tästä aiheesta, mm. Sielu:

      Minä kuoleman mereen hukuin.
      Minä vaivuin syvyyteen
      udun himmeän kaltaiseen
      ja sen pohjalla sidottuna nukuin.

      Niin tuli eräs vaeltava veli,
      se sielu, jonka Jumalalta sain,
      joka riippui ristillä ruumiissain,
      kun vielä se elämässä eli.

      Oli surullisin surullisista.
      Tuli tummissa verhoissaan.
      Mikä kauneus katsoikaan
      mua silmistä pohjattomista.

      Hän lausui: Viholliseni,
      miten sinua rakastan.
      Sinä vihastutit Jumalan.
      Tulin taas. Tulen ristilleni.

      PS. Kannattaa muistaa, että noihin aikoihin teosofia oli taiteilijapiireissä muodissa, mm. Leinolla oli liikkeeseen yhteyksiä. Kailaan yhteyksistä ei ole tietoa - paitsi nämä runot.

      Poista
    7. Kailas oli minulle keskeinen ja tuttu runoilija puberteetti- l. murrosiässäni; oli samaistuspintaa. (heh, heh... ilottomasti sanottuna) Muuten en oikein pääse sisälle tuohon ns. "sidottuun", runomittoihin puettuun lyriikkaan, ja se on tietysti minun vikaani, ei kenenkään muun, muiden.

      Äidilleni (rakkaalle äidilleni) Kaarlo Sarkia oli tärkein runoilija. Muistatteko miksi?... olen kertonut. Että äitini hoiti häntä Paimion tuberkuloosiparantolassa. Ja totta kai ihastui häneen, nuori kun oli, tai jos olisi ollut vanhempi, olisi ihastunut ehkä enemmänki... Vuosikymmeniä myöhemmin hän jaksoi kertoa sitä kun - vahingossa, koputtamatta astui Suuren Runoilijan huoneeseen, ja mies oli juuri peilin edessä ja hymyili ja kampasi hiuksiaan. (Äitinikin alkoi uneksia - aika realistinen ihminen noin muuten - ja sanoi "Niin, kaunis mieshän se oli... Kyllä!"

      Hautajaislehtirunoonsakin äiti Sarkiaa halusi, sanoi vielä säkeetkin jotka halusi, mutta... unohdin mitä ne oli. Harmi. Pistin sitten, kun selasin Sarkian Koottuja, mielestäni sopivimmat säkeet mitkä sieltä löysin. (oi Äiti, kulta!)

      Itse en, kuten jo sanoin, sidottua lyriikkaa oikein ymmärrä. Mutta hienosti kirjoitettu suomenkieli on aina hienoa suomenkieltä. Sarkialta pari pätkää:

      (UNEN KAIVO)

      Elämäni kaiken yllä
      päilyt, unen kaivo syvä,
      pohjastas en ylös yllä.
      ...
      Unen kaivo, syvyyttäsi
      ei voi yltää ihmiskäsi,
      kuilus pyörryttävän yli
      turhaan viittoo ihmissyli.


      Toinen on käännös Arthur Rimbaudilta

      HUMALTUNU VENHE

      Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan,
      mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies:

      ...
      äsh, tämä on liian pitkä ja monimutkainen runo. Sarkian suomennosta kyllä luen tässä mielelläni, se ei ole sanahelinää vaikka on niin monisanaista ja kalisee. Runollista proosaa on.

      Poista
    8. En tunne runoutta, luen sitä mielelläni, koska pidän kielestä. Ja koska en osaa muita kieliä kuin suomea, kieli josta pidän, on suomi.

      Tällaisen määritelmän - tai mikä vitun määritelmä se on, ei mikään, olen jostain omaksunut:
      runous on merkityksellä ladattua kieltä.
      Ja koska pidän kielestä, enkä osaa muita kieliä kuin suomea, niin... äsh, tämänhän sanoin jo!

      Ps. Proosassa on paljon tarpeettomia sanoja mutta niin proosassa pitääkin olla. Alle 10.000 sivun romaaneja ei pitäisi julkaista, tai tietysti pitää, jos ne on hyviä - mutta ne onsilloin novelleja. Siksi Kalle Päätalo on Suomen ainoa oikea romaanikirjailija.

      Poista
    9. runous on merkityksellä ladattua kieltä

      Se on juuri tällä hetkellä (eli aina!) tärkeää kun juuri nytkin (kuten aina!) puhutaan täyttä höpönlöpöä. Jotkut jopa (nimiä mainitsematta) twiittaavat täyttä p-skaa, öisin ja aamuöisin.

      Ps. Varmaan Hieroglyfeistäkin, kun niitä tutkitaan tarkemmin, löydetään vaikka mitä vihapuhetta. Enkä tiedä ketä vastaan, ei sev väliä, mutta jotain vastaan kumminkin. Koska... ”niin on aina ollut, niin on aina oleva”. - Sanoo Saarnaaja.

      Poista
    10. Hmnh, taas aloin itse "runoilla", ja miksi? En osaa sanoa. Tulin Mikkelistä, asuin siellä aikoinani... en muista... 4-6 vuotta, ei se siitä ole muuttunut. Kävin kylässä. Kaunis ja pieni mutta turhaa täynnä oleva kaupunki. (Joillekin tietysti hirveän tärkeä.) Tykkään Mikkelistä.

      Alkosta, joka oli Sokoksen kellarissa, ostin punkkupullon: Casillero del Diablo. Se on chileläistä, mutta en osaa kääntää tuota espanjankieltä; unohdan nykyisin enemmän mitä aikoinaan opin. Hyvää viiniä se silti on! (Ainoa vika siinä on, niin kuin kaikissa viineissä on, että kun sitä juo liikaa, tulee pää kipeäksi. Ja jo ennen sitä, kun sitä juo, alkaa kauheesti höpöttää. Ja tulee kauhee vimma kirjoittaa "syvämielisiä latteuksia"... jotka, voi pahus sentään, on ite ajatellut!

      Anteeksi, rakkaat kanssakärsijäni!

      Poista
    11. Kyllä Suomen syksy on kaunista, kauneinta jota osaan nähdä, tai siis mitä muuallakaan olen nähnyt. Asfalttitie mutkittelee peilityynien järvien ohi - tänään oli tuuletonta, ja metsä on monenväristä; puut, kaikki heidän keltaisuutensa, taustalla ikivihreät kuuset, kuin kontrapunktina... on se, oli se, kivaa katseltavaa. Ja Tie veti (On the Road) kun muita autoja ei juurikaan ollut. (Paitsi pari tukkirekkaa ja jokunen keskuspuoluelainen Maitoauto. Niiden ohi menin VIIUUUUUHH vaan!!) Suomen syksy on ihana. Lapissa olen käynyt n. miljardi kertaa, mutta en koskaan ruska-aikana. En ymmärrä, miksi? En ymmärrä mitään. Kaikkein vähiten ymmärrän kvanttigravitaatiota, mutta onneksi juuri sitä vähiten minun tarvitseekaan ymmärtää. (huh, huh)

      Poista
    12. ... en ymmärrä mitään, en ymmärrä senkään vertaa ...

      Muistan kun kerran töissä, ja tämä on totta, kaksi vuoromestaria (pikkupomoja) väittelivät siitä kumman oli vastuu - joku asia oli mennyt päin persettä, ja kumpikaan heistä ei halunnut ottaa sitä omalle niskalleen.
      - Minä en siitä vastaa.
      - Miksi minun siitä sitten pitäisi vastata?
      - Se kuuluu sulle.
      - Ei se minulle kuulu.
      - No ei minullekaan.
      - Mutta sinä siitä vastaat!
      - En varmaa vastaa!
      - Vastaatpas!
      - En vastaa, en vastaa mistään!
      - No minä en vastaa senkään vertaa!

      Vähän mua nauratti. Mutta mähän olin vain duunari. Asia ei minulle mitenkään kuulunut. (heh, heh)

      Poista
    13. traida tra da dada traidaa taada tatttat

      laulaa hän, kun pesee hampaitaan pesp..poten..dillä ja irvistelee peilille
      sitten

      kääntyy, ja huomaa teidät...

      nolostuu.

      Vetää pyjaman housut ylemmäksi, sieltä nilkoista asti minne ne ovat valahtaneet, syystä tai toisesta, ja sanoo: "Mitäs siinä tuijotatte?"

      Mutta kun te vaan tujotatte, tuijotatte ja tuijotatte, täytynee minun ottaa järeämmät systeemit käyttöön. Ja kohta te, pupunpoikaset, painutte peittojenne alle kuin peijoonit... Häpeämättömät! Lumppurit!

      https://www.youtube.com/watch?v=YKaRsADTEfc&t=59s

      Poista
    14. Olipas huono, haukotuttava sketsi. Sorry. Nyt nukkumaan, nukkumaan, sekä maanantaina että tiistaina ja keskiviikkona, ja torstaina, nukkumaan nukkumaan nukkuman nukkumaan

      Ps. Pullon henkikin meni takaisin pulloon. Adjöö.

      Poista
    15. Tapsa mainitsi tuolla ylempänä teosofian runoilijoiden innoittajana tai trendikkäänä aatteena.

      Oli ruusuristiläisyyttä, steinerilaisuutta, antroposofisia hengen paloa synnyttäneitä aatteita, eikä ole ihme, että jopa Kalevalaa alettiin esittää teosofisena maailmankatsomuksena. En kyllä yhtään ihmettele taiteilijoiden tempautumista näihin aatteisiin. Minuakin ne kiinnostavat.

      Kailaalla ehkä juuri luontosuhde istui näihin aatteisiin, luonnon elollistaminen ja kunnioittaminen lähes maagisesti. (Unohtaa ei sovi sitäkään, että luonnon elollistaminen oli/on yksi varhaiskantaisten uskontojen ominaispiirre.)

      Poista
    16. Toivottavasti pullon henki (tämä on antroposofinen kuva) plopsahtaa aamulla ulos ja alkaa taas runoilla iloksemme ja syysaamun kunniaksi.

      Poista
    17. "Kaikkein vähiten ymmärrän kvanttigravitaatiota", puuskahti kalvaan kuulas luontomystikko Herra Huu... ei kun Mestari Möö vierailtuaan Kemppilän salissa.

      Minäpä ymmärrän. Ainakin ymmärrän mistä siinä on kyse. Sitä paitsi kyseessä ei oikein ole edes teoria, vaan pelkkä hypoteesi. Tämä kaikki liittyy Kaiken Teoriaan.

      Poista
  3. Hakukonetuloksia pohtiessa pitää ajatella sitä, ketkä hakevat sanalla "rakkaus". Saatan olla jo liian kyyninen vanha äijä, mutta veikkaisin 13-vuotiaita tyttöjä.

    Rakkauden sisältävillä lauseilla yritin googlettaa, Sekä raju, roisi että irstas rakkaus tuottivat niin tylsiä lopputuloksia, etteivät saaneet runonlaulajaa minussa nousemaan pöydälle.
    Riistäjän rakkaus toi Kom-teatteria ja city-lehden kyyneleet empatiasta ja säälistä nostaneen otsikon: "Työntekijäni on riistäjä." - En viitsinyt avata, mutta arvaan sisällön, jossa työantaja tihruttaa lohdutonta itkua ja saa sen seasta mutisten sanotuksi: "kerran se kysyi palkankorotustakin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, eihän sillä ole merkitystä, kuka hakee milläkin sanalla, vaan sillä, ketkä tekstin ovat luoneet tai esittäneet. Heistä on kyse, ja vähemmän noissa hakukonelauseissa on murkkuikäisten luomuksia. Itse törmäsin entistä enemmän rock-lyriikkaan, laululyriikkaan.

      Tämän somepöhinästä poimitun runouden toi muuten laajempaan tietoisuuteen runoilija Karri Kokko, blogisti hänkin, teoksellaan Varjofinlandia (2005). Koko runoteos koostuu blogeista poimituista lauseista, jotka runoilija on kokenut merkitseviksi. Muistaakseni lauseet kuvasivat surullisia tunteita.

      Poista
    2. Hakukonerunouteen olen vähän perehtynyt. Se on hauskaa, todellisuus luo kuvia itsestään.mielenkiintoista on pohtia, mikä kuvan luonut. Mitä se heijastaa.

      Poista
    3. Todellisuus kuvia luo, juuri näin. Ja tietenkin myös kirjoittajan toiveet ja unelmat, pelot ja vihat. 

      Lukijan tulkinnat ovat toinen maailma, ja nekin ovat todellisuuden heijastumia, hänen näkökulmastaan käsin.

      Joku muu kuin minä löytäisi hakukoneella eri lauseet, eri rivit poimittavaksi kokonaisuudeksi.

      Poista
  4. Juha Sipilä pahuus.

    Olemme pelänneet tätä ja varautuneet tähän.
    Vittumainen mies, syyttää meitä syntisiksi.
    Juha Sipilä haluaa. Pääministeri Sipilän sidonnaisuudet, pääministeri Sipilän sidonnaisuudet. Mistä pahuus kumpuaa?

    VastaaPoista
  5. Juha Sipilä rakkaus.

    Miljonääriksi valtion tuella ja härskeillä...
    Rakkaus alkoi patjan lainasta.
    Juha Sipilä mielestä eduskunnassa rikotaan Raamatun...
    Uskonnoilla on tärkeä merkitys sovinnon...
    1,3 miljoonan ökytalo Sipoossa.

    VastaaPoista
  6. Hakukonerunoutta Karri Kokko teki myös Reijo Vallan kanssa. Perinteisilläkin lehdillä se heiltä onnistui: "Performanssin jälkeen on Kokon ja tietokirjailijana paremmin tunnetun Reijo Vallan yhteisprojekti. He julkaisivat verkossa sarjan runoja, joiden sisältö oli otettu suoraan päivän sanomalehdistä. Mukaan otetuille katkelmille oli omat sääntönsä. Niiden piti esimerkiksi olla tietyn sivun tietyltä riviltä. Tavoitteekseen kirjailijat määrittelivät kirjoittaa huomisen uutisia, tänään."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, muistan nämä kokeelliset runoilut. Tapoja on monia, ja itse ainakin tykkään moderneista tavoista koostaa maailmaa, joka on valmiiksi jo kakofoninen.

      Niin sanottu moderni runoushan pyrki(i) särkemään muodon palasiin, jotka jättää koostamatta. Säälin lukijaa! 

      Maailma on niin pirstaleinen, että mieluummin lukee näitä osista koostettuja runoja, uudenlaisia tulkintoja kakofoniasta.

      Poista
  7. Hakukonerunous voi olla jo vähän mennyttä aikaa. Hakukoneen piru mittailee liian paljon sitä, mitä olet aiemmin selaillut ja tarjoaa samaa paskaa uudessa liemessä. Turhia julkkiksia, kuten Juha Sipilää, on turha hakea, hakukone antaa kaikilla hauilla, ilman niihin laitettuja lainausmerkkejä, suurin piirtein samat tulokset.

    Hakukoneiden vastausten tulosten kehittymisestä vuosien varrella voi tehdä johtopäätöksen, että ajattelevaan koneeseen, tekoälyyn, on pitkä matka. Yhtä pitkä kuin toiseen galaksiin. Ei onnistu.

    VastaaPoista
  8. Sami Liuhdolla on hienoja juttuja. Aina en kuvallisen kaltaista ja sommittelevaa runouttaan ymmärrä, mutta tämä hänen lauseensa todella sopii, tämäkin, huoneentauluksi:

    MUISTA, ETTÄ KIRJALLISET PIIRIT OVAT TÄYTTÄ PASKAA, PYSY NIISTÄ KAUKANA

    VastaaPoista
  9. Tietysti hakukonerunous on mennyttä aikaa, jos kiinnittää vain metodiin huomiota. Jokuhan voi tehdä hakukonerunoutta juuri metodin takia ja ehkä siksi, että siinä pääsee vähällä: ei tarvitse itse tuottaa säkeitä.

    Asia saa syvempiä sävyjä, jos ei glorifioi metodia, vaan on enemmän kiinnostunut tutkimaan ja tulkitsemaan löytämäänsä kuin korostamaan kivaa metodia.

    On myös niin, että nyt kun internetmateriaali velloo lähes yhtä laajana kuin avaruus, niin koostajan työ korostuu, työn määrä kasvaa. Enää ei ole kyse poiminnasta, vaan luovasta valinnasta, joka on lähes ääretön prosessi. Tulos on enemmän tekijän oma tuotos kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin "lainaaminen" korostui.

    VastaaPoista
  10. Sami Liuhto on ihmisenä jees ja tekee juttuja hyvin mutta on keskinkertainen.

    VastaaPoista
  11. Höpsistä Anonyymi. Sami Liuhto on erityislaatuinen. Vieläkin muistan hänen varhaisrunojaan blogimaailman alkuaikoina.

    VastaaPoista
  12. Pornokeisari, sanoi joku maailmasta tietämätön Iltalehden tyttö, kun Hugh Hefner kuoli. Miten hienoa onkaan oikeitten tiedotusvälineiden paasaus.

    VastaaPoista
  13. Hefner oli ilmeisesti raivoraitis, korkin päälle astui heti kun sellaisen näki, NAKS. Olkaa tekin, poikalapsukaiset oi, yhtä rehtejä ja reiluja ja raittiita ja pienikullisia kuin Hugh -setä. Ja impatkaa! vetäkää kokkaa vaan nokkaan niin että tuhisette! ja sieraimenne leviävät kuin neitielefantin fakiina... piikittäkää itseänne Lysergsäurediäthylamidillä ynnä muilla diasetyylimorfiinihydrokloridioilla, mutta... rakkaat mukulat, vastakasvavat... älkää ikinä juoko viinaa eli CH3CH2OH oota, koska silloin kaksioonne (tai 3 huonetta + keittokomero) asuntoonne astuu... Turmiolan Tommi. (Ja se on paljon, paljon kammottavampi - uskokaa tai älkää - kuin Tommi Korpela!)

    Siis... ryyppäämään ryyppäämään ryyppäämään
    ÄLKÄÄ SIIS MISSÄÄN NIMESSÄ MENKÖ
    joka aamu sännäkö
    SIIS EI, EI, EI
    maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, sekä torstaina
    VITTU, TEIDÄN BABYJEN KANSSA
    teiltä on

    on liian helppo siivet nyppiä


    Oikeasti alkoholismi ei ole mikään hupijuttu. (Ja setä nyt teille, nuoriso, moralisoi sekä sormi että "seppo" pystyssä... äsh.) Moni hyvä ystäväni on kuollut alkoholiin, onneksi ei kaikki, pari on kuollut heroiiniin ja yks mihin se nyt olikaan, johonkin substoxiin, sitä se pumppas suoneensa. Niin. Ja yks kuvitteli osaavansa lentää kun se oli kolme-viis päivää juonut LSD:llä terästettyä teetä; se pomppas Viitaniemen (12 kerrosta) kerrostalon ylimmältä tamppausparvekkeelta alas... Ei osannut lentää, ei. Erehtyi. Maahan Mätkähti.


    Ps. On mulla kivempiakin ystäviä ollut. On ollut. Ja voin mää niistäkin teille kertoo, mutta joskus toiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mutta voitko yhen tarjoo, on vähän heikko snefis. Varmasti maksan takas, Ameriikan sukulainen luultavasti kohta kuolee ja jättää perinnön. Sitten voin minäkin tarjota, vaikka Johnny Walkeria tai brändiä juotaisiin ja enkelten ylistyslaulua kuuneltais.

      Poista
    2. Ja kun halusin kertoa noista kivemmista ystävistäni, jotka muulla lailla ovat tässä elämässä menestyneet kuin menehtymällä... niin kaikki katosi (empaattinen, tosin vähän liian maalaileva kirjoitukseni) bittiavaruuten kun painoin nappia JULKAISE. - Varmaan tarkoituksella. - Ps. Oon joskus, kun joskus oon uskaltanut erehtyä lukee näitä vanhoja komenttejani, ajattellut, että voi... (sensuroitu, naisen ulkoisia synnytyselimiä kuvava sana)... miksei Iines edes tätä ole sensuroinut...!

      Poista
    3. Ja teille pummeille minä en minä mitään sniifejä tarjoo. Tai tötsejä tee. Vittu, Hyvinkäällä soi vaan blues, ei se mun vika oo, jeaah jee jeaah. Kaikkialla soi vaan blues, oi jeah. - Tai jossain soi myös hanuri, hiljaa ja hempeästi, ja laulaja laulaa Suutarin surullisesta tyttärestä jonka aitan ovi narahtaa... mutta kuka nyt sitä viittii kuunnella. Eipä kukaan. Ja niinpä hanuri... hiljaa vaimentuu.

      Ihanin laulu, osuvin sanoitus Helismaalta - mun mielestäni:

      https://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE

      (muistaakseni 6s kerta kun tätä tänne tyrkytän. on niin kiva, on niin...)

      Poista
    4. Paitsi tää... peikko kulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa... onhan se, mitä on.

      Mulla oli yks työkaveri, Tauno T., aika mäntti, mutta sillä oli fiksu vaimo ja fiksu tyttö. Tuo tyttö oli sokea, syntynyt keskoskaapissa ja siksi sokea, se on yksi kompilikaatio pienillä keskosille, ei sille mitään mahda; hän halusi kuunnella, kun tuo perhe vieraili luonani, tuota Helismaan sanoittamaa "Päivänsäde ja Menninkäinen". Minulla oli se magnetofoninauhalla. Itsekin silloin vasta tajusin, kun sen joutui niin moneen kertaan kunntelee, mistä oikeasti on kyse. Ja vittu, nyt mua rupee itkettää. - Tuo Tahvo-isä myöhemmin, joka myöhemmin oli vielä mäntimpi kuin aikaisemmin, kertoi että, kun tuo hänen sokea tyttärensä oli kouliintunut hierojaksi, että kerran joku asiaks oli maksanut 50;- markan tunnin kestävän hieronnan 10;- markan setelillä, ja... hihitellyt. etc.

      En tämmöistä käsitä. En osaa käsittää miksi kaikkein heikoimmillaan olevia ihmisiä käytetään väärimmin, tai onko se juuri kapitalismin syvin idea se, onko?

      Tulee hirveen murheellinen mieli kun ajattelee asioita.

      Poista
    5. ... mutta vieläkin kun menninkäinen yksin tallustaa, hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa...

      Itse joskus ajattelen, kun keskustele louskuu/loiskii - tai miten nyt milloinkin, että ihmiset alkavat kavahtaa minua... oi, miksi? Ikään kuin minussa olisi kuppa, HIV, spitaali tai neekerisankkeri. Eihän minussa ole (tai korkeintaan Neekerisankkeri, on)!

      Voi Herran Jumala Teidän kanssanne!

      Poista
    6. Olette kuin Kummituseläimiä! Sellaisia on, ne on apinoita, (Tarsiidae) niillä on isot silmät ja hörökorvat ja sormia (= 5 kpl:tta). Muistutatte heitä.

      Ps. Varmaan Kummituseläinten äidit, jos heidän lapset eivät tottele, pelottelevat heitä että jos nyt heti et ole kiltisti, muutut ihmiseksi ... jolloin nämä kummituslapset parkaisevat epätoivoisesti ÄÄÄÄGH... ja muuttuvat sillä silmänräpäyksellä äkkiä taas kilteiksi kummituseläinlapsiksi.

      Poista
  14. Kun täällä on nyt sivuttu mm. runoilijoiden jumalsuhteita ja muita vakavia aiheita, sallinette minun poimia tähän yhden hävyttömänkin runon. Siis hävytön runo:

    HELVETTI

    Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
    salit hohteli kullasta,
    loisteli jäältä,
    ja naisia, paljaita sieltä täältä,
    minun vuoteeni tanssien ympäröi,
    ja nurkassa piru pianoa löi.

    Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
    "Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
    ei myöskään ikävältä,
    "Onko naisia nää?"
    "On, naisia on" piru rähinöi
    ja mielettömästi pianoa löi.

    Minun mainen haluni heräsi silloin,
    sitä tuntenut olin jo monin illoin,
    ja piru-herralta kysyin:
    "Näitä lempiä saako?"
    "Saa, lempiä saa", piru rähinöi
    ja aivan hurjasti pianoa löi.

    Vein naisista kauneimman vuoteillein,
    kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
    ja nurkassa piru pianoa löi.
    Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
    mut arvatkaapas veljet mitä?
    Sillä ei ollutkaan sitä.

    Minun ruumiini himosta kihelmöi,
    luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
    "Kuinka olla näin voikaan?"
    -"Ei helvetti tää muuten oiskaan!" piru
    rähinöi
    ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.

    Uuno Kailas (1901-1933)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kailas, Kailas... minä murrosikäisenä, 12 -v ajattelin että onko se tätä... paneminen + muu se siinä, että piru soittaa saksanpolkkaa ja mun mun pitää pomppia... No, olin 10n voimistelija, kai mä siinä pärjäisin, mutta että ihanko totta siinä täytyy pomppia? Ehei..., ajattelin. Sitten luin Tietosanakirjasta kaikki seksuaalis-sävytteiset hakusanat. Mutta en niistä hullua hurskaammaksi tullut. Aloin vaan epäillä... ja aloin vakoilla äitiä ja isääni, että mitä vittua ne iltaisin tekevät... eivät he, kahvia iltaisin vain joivat ja söivät pullaa tai känttyä, sitten menivät nukkumaa. Hnmhy. Ja aamulla, kun kurkistin ovenraosta, haukottelivat. Jaahhaahs.

      Poista
    2. Meillä isä nukkui toimiston vedettävässä sohvassa, ja äiti meidän tyttöjen kanssa samassa huoneessa. Joskus iltaisin äiti kävi keskustelemassa isän kanssa toimistossa, ja me plikat nukuimme. Sukupuolikasvatus saatiin pihan lapsilta ja erikoisesti Niemisen Maaritilta, joka kertoi usein vanhempiensa touhuista. Hievahtamatta kuunneltiin, kun isä oli käskenyt äitiä raaputtamaan sieltä munien alta. Koko pihan lapset vakavina ja asiaan paneutuen. Itsesaastutuksen alkeet opittiin liiterileikeissä, kun leikittiin pyllylääkäriä, ja Mäkisrn Marja-Liisa opetti, että hänellä tekee hyvää, kun hinkkaa jalkoväliä ja painautuu seinää vasten. Siinä sitten rivi pihan lapsia hinkattiin liiterin seinää vasten ja ihmeteltiin, että ei mulla tunnu tai mulla tuntuu vähän.

      Poista
    3. Nykynuoriso, alle puberteetti-ikäisetkin, löytävät kaiken netistä. Myös videoidettuna. Se on surullista. Siitä jää se "oikea, löytämisen ilo" saamatta. Ja paljon muuta, sellaista kutkuttavaa, jää saamatta.

      Vain paljon paskaa putoaa heidän päähänsä, kuin räystäältä lunta, halusivat tai eivät. Se on netteilyn reaalihinta: liian paljon liian varhain. Ei käy kateeksi.

      Poista
    4. Minulta kun ensimmäisen kerran - kun tiettyä leikkiä leikin - alkoi yht'äkkiä kauheesti pursuta valkoista möhnää "sieltä"... kyllä säikähdin. Ajattelin että olen mennyt rikki. Mutta sitten, kun olin hetken aikaa ihan hiiren hiljaa, se "möhnän" tulo loppui. Ja ajattelin, taisinpas selvitä tästä... Emmää mitä tiennyt. (Paitsi myöhemmin. Koska jos mulle jotain tapahtuu - ja tämähä oli hirveen kummallinen ja odottamaton tapahtuma - niin otan asioista selvää. Otanpas!)

      Poista
    5. Lasten leikit ovat hauskaa muisteltavaa. Säälittää vähän nykyajan pienet lapset, joita ei enää näe isoina harmonisina laumoina pihalla leikkimässä yhteisöllisiä leikkejään. Sisällä ne ovat tableteillaan tai vanhempien kuskaamina fyysisissä ja ohjatuissa urheiluharrasteissa. (Olen kuullut ala-astelaisten juttelevan nenäänsä nyrpistäen hiilareista.) Eipä jää näille ylisuojatuille ressukoille muistoja hauskoista leikeistä.

      Senkin muistan, kun leikimme takaa-ajoleikkejä. Mäkelän Tauno (nimi oli jo silloin jo naurettava, mutta olihan silloin vielä myös Reinoja ja Reijojakin. Ja jokunen Raunokin.) ajoi minua hurjasti takaa pellon poikki ja kun sai min ut kiinni, kiskaisi päästäni tukun hiuksia. Siinä oli pitkään kananmunan kokoinen kalju pälvipaikka. Vieläkin siinä kasvaa karheampaa hiusta, jota kampaajani aina muistaa ihmetellä. Toisen kerran Mäkelän Tauno heitti minua kivellä päähän. Luulen, että hän tykkäsi minusta. Minä en, koska hänellä oli ulkonevat hampaat.

      Poista
  15. Tähän täytyy minun sanoa, pelkästään siksi, so. sen takia, ettei kaikkia sanomisiani käsitettäisi väärin... diggaan Riku Riemun ajatuksista. Hän on usein oikeassa, ei aina, mutta liian usein.

    Onpas! (fitun viksu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatana, kun en osaa sanoa mitään asiaa suoraan. Aina pitää...

      Nyt sanon: tykkään Riku Riemun mielipiteistä.

      Poista
    2. Minä en aina tykkää teidän mielipiteistänne, mutta teistä minä tykkään. Vaan silloinkin, kun olette eri mieltä, olette minusta meikäläistä älykkäämpiä. Enkä minäkään umpityhmä ole.

      Poista
    3. Täydennän sen verran, että useimmiten tykkään, mutta ihan aina en, tietenkään, samoin kuin tekään ette aina tykkää minun mielipiteistäni. Tai ajatuksistani. Tuo ylempi kommentti vaikuttaa liian tylyltä ilman selityksiä, kun ette näe lempeää ilmettäni. Nimittäin rakastan sitä, että ihmisistä tykätään rajattomasti eikä toismielisiä heitetä kivellä päähän tai pois kommenttilootasta, niin kuin jokunen hyvä ihminen tekee.

      Poista
    4. Iines, nyt kyllä liioittelit. Olen minä kyllä kerran saanut alle kaksitoistavuotiaille tarkoitetun palapelin kootuksi.

      Poista
    5. Jaa älykkyydestä? No en liioittele. Aivan liian harvalla on nimittäin kanttia olla eri mieltä kanssani, jos esitän painavan kiveenhakatun mielipiteen. Vaikenette pelästyneinä. Vain anonyymit alkavat tulittaa meikäläistä.

      No, ymmärrän sen hyvin. Ja pyrin pois paasaamisesta. Joskus vaan politiikka tempaa mukaansa.

      Poista
    6. Siitä olen pyrkinyt pitämään huolta, ettei politiikka tai politiikot minua tempoile. Kekkonen on kyllä hyvä mies, haudalleen laitettiin mahtava paasi, joka estää mahdolliset ylösnousemukset. Äsken soitti työterveyshoitaja, enkä hänenkään antanut tempoilla. Jo aiemmin ilmoitin, etten lähde terveystarkastukseen jonnekin takamaille, Helsingin Kamppiin. Piti itsestään selvänä, että paastoan ennen laboratoriokokeita 12 tuntia. Hah. Paastoan mitä paastoan, tarkistakaa paska.

      Verenpainehoidoista huomautin ja hän väitti, että nehän siellä hoitsun luona tulee samalla. Tyhmä oli kuin saapas, hoitsut eivät vieläkään kirjoita reseptejä niihin. Törväystalo.

      Poista
    7. Soittanut hoitsu sai verenpaineeni taas kohoamaan. Kun ärähdin haloon, niin kyseli, kenen kanssa puhuu ja väitti salassaolopidon estävän sen, että kertoo nimeni, kun sitä kysyin: "kenelle sitten soitit?"

      Törväystalon hoitsut,
      kertoo kunnon loitsut.
      Parantavat paremmin kuin lääkärit,
      ihanat Törväystalon hoitomääkärit.

      Poista
    8. Kuulehan kun opettaja sanoo, miten on. Pulinat pois ja hiljaa.

      Hoitsut seuraavat painettasi, ja jos se ei laske, antavat sinulle lääkärinajan, ja lääkäri kirjoittaa uuden reseptin. Suömättä ja juomatta yön yli ja aamulla punnitaan veri. Niin se menee ja se on ihan sinun takiasi, sinun parhaaksesi. Kakkasi ei niitä kiinnosta pätkääkään. Kamppiin vaan ja lopuksi pokkaat ovella ja sanot että kiitos.

      Poista
    9. Eikökö kyse oli siitä, että tuossa alle kilometrin päässä ovat aina ennenkin minua hoitaneet. Niin tälläkin kertaa. Kahta Bic Macia ei kai lasketa syömiseksi, sehän on vain roskaruokaa.

      Poista
    10. Bic Mac sitäpaitti kirjoitetaan Big Mag.

      Poista
  16. Tampereella aikoinani olin raksalla töissä, Kaukajärvellä, Tesomalla, Nekalassa ja Lielahdessa. Muistan kaikista paikoista jotain, en kaikkea, hyvä ettei kaikkea muista. (Ihmisellä on sisäänrakennettu "tuhoa minut" -muisti. Ai know.)

    Kesä Kaukajärvellä, kun rakennettiin sitä ostoskeskusta, oli kauheen kuuma. Jatkuvasti oli +30 celsiusta. Kaks maalaria maalas sen talon seinää, valkoiseksi, ja äkkiä toinen niistä kupsahti siltä telineeltä alas kuin Käki. KUPS vaan kuului. Ja sitten vähän myöhemmin se toinen KOPS putosi siltä seinältä alas kans... Vittu, jos ilman lämpötila (varjossa) on +30 astetta, on se sen pystysuoran seinän ääressä vähintäin +60... mutta onneks ne putos vaan parin metrin korkeudelta, ei sen ylempää. mutta pakko oli mestarin soittaa ambulanssi. ja ambulanssihenkilökunta kun paikalle pääsi, pillit ulvoen, oli sitä mieltä että ei tässä mitään sen kummempaa... Vetivät röökin niiden maalareiden kanssa ja lähtivät takaisin Nekalaan, tai mihin nyt menivätkin, mutta pillejään huudattamatta.

    Samalla työmaalla yks ukko - oli hirvee helle edelleen - se kaivoi viemärimonttuja, oli suurimman osan ajasta maan alla, kun joku vitun myyrä, niin... ruokatunnilla se joi litran lähikaupan pakastimesta haettua piimää, sillä oli suhde sen kaupan elintarviketytön kanssa, sitä se välillä kävi nussimassa kaupan takahuoneessa, ja vähän ajan kuluttua kun se oli sen piimän juonut, se menin kaksin kerroin, sätki jalkojaan sanoi OÖYK ÄYK ÖYK... pakko oli soittaa ambulanssi. (siltä puhkes vatsakalvo, kuulema) No, ei se onneks kuollut.

    Lielahden työmaalla tapahtui taas toisenlaisia asioita - mutta... antaa niiden ny olla.

    (kättentaputuksia. ja hyvä hyvä huutoja. yleistä sorinaa ja häslingiä. kuuluu myös huutoja "hyvä mikis, älä kerro enempää'. muuta myös kuuluu. ja viinipullojen kalahtelua toisia pulloja vastaan. ja korkkien narskahtelua. välillä porukka alkaa raivokkaasti piereskellä... edelleen kuuluu yksittäisiä huutoja 'mikis, älä kerro enempää'. tai ’ethän mikis kerro…’ poliisit tulevat paikalle, joku ne sinne on kutsunut, mutta kaikki on jees jees eivätkä poliisit pamputa ketään. ne pistävät kätensä virkahousujensa sisälle ja ovat ihan hämillään. ja väki, jota on koko sali täynnä, siellä täällä norkoilemassa, nousee ylös ja laulaa käsi kädessä toisia tuuppien, tai... no, halaillen... oi katso Suomi, sun päiväs koittaa...

    The End.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä, mikis, mutta säästä lukijaparka vatsakalvon puhkeamiselta. Nyt jokainen lukija taatusti miettii, voiko hänen vatsakalvonsa puhjeta, etenkin jos juo kylmää piimää.

      Poista
    2. Muuten hyvä, Mikis, mutta kovasti vanhanaikaista. Viinipullot eivät kilahtele, kahden tai kolmen litran pahviin niitä nykyään laittavat. Koska en ole perso alkoholille, kävin tänään ostamassa kahden mittayksikön verran.

      Nuoruudessani (18v.) tykkäsin yhden fiksun porttivahdin kanssa jutella. Hänellä oli hieno huumori ja hyvät jutut. Toinen käsi sillä oli mennyt kai sodassa tai jossain. Sitten yksi iltavuoro ei päättynyt häneltä lainkaan, vai päättyikö ennen aikojaan, makasi porttikopin lattialla ja otti viimeisiä unia.

      Poista
  17. Minä säästän teidät kaikelta. Jos (joku epämääräinen ulkomaalainen hiippailija) kysyy minulta kolmasti hiilivalkealla "tunnetko Iineksen?" vastaan hänelle kuin Kukko Kiekuu "ou nou, ou nou, ou nou". - Eli... jätetään nämä kolme ensimmäistä ristiä täyttämättä (tapsa, riku, hh). Sanoisin että Manshester H.C. pelaa kyllä vieraissa pirun hyvin ja varmaan voittaa Vantaan W.C:n että pannaan siitä varma kakkonen. Ja Hongalle pannaan ykkönen. Muut on sitten mitä sattuu, niin kuin aina muulloinkin, mutta ei sille mitään mahda, mörriäiseni. (14 oikein 13statoisesta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastarannan kiiski kun olen, niin ei se mikään Manshester H.C. ole, vaan Tampere United.

      Poista
  18. Muuten olen sitä mieltä, että Pjongjang on tuhottava.

    VastaaPoista
  19. Muuten hyvä Mikis, mutta... heij, mähän oo ite Mikis, miks mää... (käy varmuuden vuoks vessassa kusella) (samalla tarkastelee) (ja tulee takaisin)

    Joo, ei ihmisten kauheesti kannata kylmien juomien kanssa läträtä. Itekin kun kerran Lohjalla kävin katsomassa paikallista Hiidnkirnua niin kun tempasin litran pakastettua Koskenkorvaa, tosta vaan raakana, niin tuli ihan kumma olo. Ikään kuin korviini olisi lentänyt - kumpaankin - liito-orava. Eli siis kaksi liito-oravaa. Eli siis 1 per 1 korva. Enkä kuullut mitään, mitä minulle sanottiin. Paljon myöhemmin kuulin sitten kaiken, myös sen, kun Tamara Press oli kysynyt minulta 'tuletko aviomiehekseni?' Lohjan vanhassa kalkkikivikirkossa, juu... (No olisinhan minä, miksen muka en olisi, hänen aviomiehekseen tullut, mutta kun en kuullut kysymystä. Siksi seisoin siinä ensitreffeillämme kädet riipuksissa ja sanoin "Ich verstehe nicht wo ich bin". a kaivelin muniani. Koska minulla oli tilapäinen hairiö korvissani, kaksi paarmaa, eli 1 + 1 paarmaa.

    Elämä on kummallista, kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksaa ei kyllä sleeparitkaan osanneet. Nain, nain, nain!

      (Daven upeat soolot)

      Poista
  20. Muuten lisäksi, olen sitä mieltä, että ihmettelen, miksi Suomella on yhä diplomaattisuhteet Pohjois-Korean ja Marokon kanssa.

    VastaaPoista
  21. Hän sanoo jotain vaan en piittaa

    VastaaPoista
  22. Piittaamattomuus on pahe. Sanoo Lutheri. (älä valahtele) No joku kumminkin sillain sanoo. Ja sitten heittää sua kiuvaskivellä takaraivoon, kuuluu kuule RUSAHDUS vaan kun osuu. Ja jollei osu, ei kuuluu mitään. (tai kuuluu vain viuhhh kun se kivi menee sun pääs ohi)

    VastaaPoista
  23. Muuten lisäksi erityisesti, olen sitä mieltä, että Carilloa on maailman hienoin cover ja imitaatio.

    VastaaPoista
  24. Edesmenneestä Hugh Hefneristä haluaisin vielä iltalehtien tytsylyille sanoa, että hän loi 60-luvulla uutta ja oli mustiin kohdistuvan rasismiin vaikuttaneita vastustaneita. Playboyn artikkeleiden taso oli suurenmoinen, paljon parempi kuin mistä iltalehti voi edes haaveilla. Lisäksi siellä oli kauniita nuoria naisia, ja ihan alasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehteen kirjoittivat mm. Bertrand Russell, Jean-Paul Sartre ja Fidel Castro, Haastateltavia olivat esiemrkiksi Malcolm X, Jimmy Hoffa, Ayn Rand, Daniel Ortega ja Lech Walesa.

      Otan hattuni, jota minulla ei ole, pois paatäni Hughien kunniaksi. Suuri mies.

      Poista
  25. Kassi-Alman omistama Iltalehti toki poisti iltatytönkin sivuiltaan. Kun Kassi-Alma ei paljoa tytöistä välitä. Alma, Kassi-Alma, ihana nainen. Ja tytöt siellä kirjoittavat hauskoja.

    VastaaPoista
  26. Minä olen nähnyt Helga-neidin kun se kävi Orivedellä. Lehmiä lypsi, tietysti, ketäs nyt muita. Juu, kvinnlig flod. Ja Aura-joen rantaan purjehti pienellä höyrypaatilla Pertti Ylermi Lindgren, joka lauloi "jo punertaa housut Marjatan, kuin verta niillä ois, ja kuoro siihen oi joi oi oi... taustalla baarimikko (ie sukua minulle) iskee silmää kipinämikolle (ei sukua minulle) joka pyytää Mikko (ei sukua minulle) von Deeringeriä soittamaan jotain hillytymmän kiihottavampaa... la Cumparsita.

    Kerran Jussi Raittinen... tämän minulle kertoi ex-vaimoni tuleva aviomies, jota Kaija ei silloin vielä tiennyt; sanotaan häntä vaikka N.N.äksi (koska myöhemmin yks huumegansteri ampui häneltä katkaistulla haulikolla pään pois. enkä halua sekaantua tähän juttuun), hän oli Pohjoismaiden MM-mestari taikatempuissa ja esiintyi vuoroparein Jussin kanssa Silja Linella. Ja laivalla kun oltiin, viinaa tuli otettua, ei omista pulloista - fanit koko ajan tyrkyttivät: ota nyt, ota nyt... Molemmille maistui. Raittisen Jussi, se The Boysien paksumpi versio, tuli illan viimeiseen esiintymiseen niin läskit silmillä, että kun se yritti laulaa, se sanoi mikrofoniin räyk öt rok. Sit se terästyi, sanoi rokenroll ja lauloi vähän vähän aikaan vähän jotain elvistä niin väärin kuin ikinä voi laulaa... huomas sen itekin, heitti mikin lattialle ja sanoi VITTU, TÄSTÄ MITÄÄN TUU..., meni hyttiinsä ja... ja... Sai ikuisen porttikiellon Silja Linelle, siis esiintyjänä.

    Jussi on hyvä tyyppi! Leppoisa. Ei hermostu pienistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm...minä olen aina ajatellut, että Eero oli bändissä se, joka tinttasi oikein kunnolla. Risteilylaivalla olen nähnytkin.

      Jussin olen kerran heittänyt kaverini bileistä, joissa esiintyi pimeästi, 1500 markkaa, kotiinsa Helsingforsiin. Koko matkan kertoi sitä pitkästyttävää suomalaisen rokin tietokirjaansa.Mutta tämän laulaa tuleva Topi Sorsakoski.

      Poista
    2. Chevy vanilla Jussin vein kotiinsa. Se oli upea auto, Amöriikkaa parhaimmillaan. Auto painoi vaikka mitä, mutta kun kaasupoljinta painoi, lähti ihan hyvin liikkeelle. Kuskia hemmotteli automaattivaihteiston lisäksi upealla nojatuolilla ja kyynärtuilla. Auton tankkaaminen maksoi kai useamman kuukauden palkkani.

      Poista
    3. Tarkkaan ottaen auton nimi oli Chevulee Starcraft.

      Poista
    4. Broidilla oli 50-luvun Cadillac. Se oli amöriikkaa parhaimmillaan. Espooseen cruisailimme katsomaan Babloa, Elorantaa ja Louhelaa. Broidi suuttui, kun Kallun tupakka poltti reiän takapenkin nahkaan. Kielsi autossa polttamisen ehdottomasti.

      Poista
  27. Kassi-Alma? Eikös hän ole kuvitteelinen ihminen? Se, jota aikoinaan kutsutiin Joensuun Elliksi, hänet minä pari kertaa tapasin. En vättämättä olisi halunn... hän matkusteli junissa, tai siis asui niissä, oli ostanut kuukausikortin. Halvemmaksi se tietysti tuli kuin jos olisi maksnut vuokraa vaikkapa Helsingissä yksiöstä... paljon halvemmaksi. Kävin silloin useasti Joensuussa, Kirstin luona, juna on kätevä liikkumaväline. Ja halpa. Elli, kun oltiin tarpeeksi montaa kertaa istuttu samassa vaunussa, oppi tuntee mut. Ei se minua sillain... enkä halua kenestäkään puhua pahaa, jotkut ihmiset vain haisevat... pesemättömyydelle. Joku, joka toiselle on kaunista, on toiselle rumaa. Vaikea sanoa, tai tietää. Aikoinaan suosittelin äidilleni Pentti Saarikoskea; hän osasi lukea runoja. Ja lainasi sitten kirjastosta Saarikosken... oliko se nyt tämä Aika Prahassa, ei ollut, kun tää missä Pentti oli ihan sekopää, Kirje Dublinista, jossa on mm. Pentin kaunis lause "aamu (tms.) haisi kuin kuolleen huoran vittu..." Ei äitini siitä nyppyjä saanut, miksi olisi, mutta myöhemmin kun kysyin häneltä "mitäs mieltä Saarikoskesta olet...?", äiti vastasi "pitäköön Saarikoski vittunsa". - (myöhemmin) kun Pentin oma äiti kuoli, hän kirjoitti äidistään runon. Se julkaistiin Suomen Kuvalehdessä. Mun Äiti ite tuli muon luo ja sanoi "kyllä on Saarikoski kirjoittanut kauniin, tavattoman kauniin runon..."

    Äiti ymmärsi, hän oli asioiden toisella puolella, hänen ymmärryksensä oli siinä mielessä syvempää, merkityksellisempää, kuin minun. (Koska hän itse tuli sitä ymmärrystä kohti, ei senmukana.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun nyt kahdeksankymppinen mutsini joskus kertoi, että halusi Pentti Saarikosken runouteen tutustua, kun siitä niin paljon puhuttiin. Väitti, että kun kirjan aukaisi, siellä oli jotain niin törkeää, että saman tien sen sulki. Minä kestän jopa saksalaisen kulttuurin hedelmiä Martti Innasen esittämänä.

      Poista
    2. Rovaniemi - "Siellä mine, niinkuin ise, kiitokseksi polttaa haus!"

      Poista
  28. Innala osaa tyylitellä. Tässäkin raikkaassa marssisävellyksessä hän ei missään vaiheessa mene - niin helppoa kun se luonnolisesti olisi - mauttomuuksien puolelle. Päin vastoin! Rytmijalka alkaa vipattaa ja tekee mieli lähtee "sinne, minne menee mun iset, ja poltta Rovaneemi, ein anderer" trampata tamp trampppp pam!

    9+

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän minä juuri sanoin, mutta 10+.

      Poista
  29. Taidan mennä nukkumaan. Van Morrison ja John Lee Hooker minulle tuutulaulua laulavat.

    Don´t look back.

    VastaaPoista
  30. Eikäkö laitan vielä Jouko Kostajan tunnetuksi tekemän Harri Marstion laulannan.

    VastaaPoista
  31. Ote Saarikosken runosta äidilleen, lyhyt

    hän oli pieni ihminen, lopulta hyvin pieni,
    miltei
    olematon, hän kulki vaatimattomin askelin,
    ja sanoi elämästä että vähän hassua,
    hän ei ollut mikään tärkeä henkilö

    VastaaPoista
  32. Marstio on hyvä, voi että on, ja tää laulu klassikko, se repii ihmisen sydämestä palasia irti. Voi että.

    Taustasta en pidä. Soittavat liian lujaa, etenkin kun soittavat huonosti, tähän lauluun riittäisi Marstion ääni ja akustinen kitara. Muu on... (en sano)

    10-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marstio on hyvä, on aina ollut hyvä, hyvä että on vieläkin. - Siksi mä en tuosta taustaorkerista tykkää, soittaa osaavat, mutta kun tulevat Marstion päälle... ei heillä ole sanottavaa. Tylsää. - Voi kun tän sais kuulla pelkkänä lauluna + kitara, varmaan saakin, mä luulen että Marstio tekee keikkoja. Onhan meidän kaikkien viinamme jostain irti hankittava. Ps. Mutta vitun hieno ääni hällä. Eletyt vuodet ovat sitä raa'istaneet, hyvä niin.

      Poista
  33. Voiko ihanammin päivän enää alkaa, oisko ihanampaa aamua kuin tää. Lähden aamukaffelle asemalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku Riemu, te olette nyt asemalla aamukaffella, miltä tuntuu? - Ihan jees, santsikupin kahvia otin. Äsken söin reissumiehen kananmunalla ja sillillä. Iltalehteä nyt luen ja näppäilen luuria kuin pahin ADHD, vai mitä ne on.

      Poista
    2. Otin kolmannenkin kahvin, eivät kanta-asiakkaaltaan veloittaneet mitään. Toisinaan olen toisenkin saanut ilmaiseksi. Kerran unohdin rahapussin kotiin ja sanoivat:"maksa kun jaksat!" - lähdin kyllä heti rahapussiani noutamaan, neljä minuuttia asemalta.

      Poista
    3. Sitäpaitti rahapussi on suomeksi lompuuki.

      Poista
    4. Nyt olen jo kotona ja kello on viittä vaille kaks.Remu esiintyy tuossa vankilassa.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  34. Palaan takaisin alkuperäiseen juttuuni. Nimittäin Saska Saarikoski on kirjoittanut kolumnin, jonka allekirjoitan harvinaisen sataprosenttisesti.

    Harvinaisen siksi, että en yleensä fanita Saskaa enkä hänen trumpfoobisia kirjoituksiaan, enkä etenkään sitä, että myös hänen vaimonsa Laura kirjoittaa vain ja ainostaan yhdestä aiheesta, Trumpista. Eikö Amerikassa muita aiheita ole?

    Mutta siis, tänäinen HS-kolumni väittää, että Sanni on tämän päivän päivän kansallisrunoilija. Juuri näin! Tässä linkki:

    https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005386988.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku, tiedoksi. Poistin kommenttisi. Täällä ei haistatella minua eikä muitakaan. Et tainnut lukea artikkelia, jossa otsikko on eräänlaista sarkasmia, ei laulajia arvottava.

      Poista
  35. Kun nykyään sanotaan, että raiskauksista ei saisi puhuakaan ja että suomalaiset miehet raiskaavat eniten, niin en voi välttyä ironisilta ajatuksilta, kun tässä aamusella selaan valtakunnan pääaviiseja netistä. Lehdissä on nyt kymmenen tuoreimman tai suosituimman uutisen joukossa kaksi raiskausuutista, toisessa kerjäläinen raiskasi 19-vuotiaan tytön Espoossa ja toisessa kerrottiin tapauksesta, jossa turvapaikanhakija lähti seuraamaan koiranulkoiluttajanaista ja tunki tämän kotiin väkivaltaa käyttäen ja pahoinpiteli naisen.

    Aihe on loppuunkaluttu ja hiljaisuuteen haudattu, mutta sanonpa vielä: suomalainen mies raiskaa yleisimmin tuttujaan, joten heitä ei meidän naisten tarvitse ulkona liikkuessamme juurikaan pelätä. Toisin ovat maahanmuuttaneet miehet, eri mkaista, useimiten muslimimaista. He voivat hyökätä arvaamatta tuntemattomien kimppuun, joten naisten on syytäkin pelätä heitä yksin liikkuessaan, pelolle saa antaa vallan.

    Hysteriaan ei ole syytä, mutta hyväuskoisuuden ja automaattiasetuksella olevan luottamuksen voisi jo heittää romukoppaan. Joidenkuiden omiin automaattiasetuksiin ei läheskään aina kuulu naisen pitäminen itsensä veroisena ihmisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan.

      Poista
    2. Sitten on näitä ulkomaalaisia naisia kans jotka myyvät tavaraansa eli Pilua halvalla. Ei ne tule muslimimaista mutta jostain. Siitkään si tiedä mitä aina saa jos menee paNEE. Voi lähteä vaikka kullinnuppi irti. Selitä sitten sitä omalle kotivaimollesi, tai Tarjalle, joka ihmettelee.

      Poista
    3. No tämähän ei ole uhka kenellekään, eikä väkivaltaa. Saahan sitä myydä, jos minulta kysyy.

      Poista
    4. Mitä eroa muuten on pilunmyynnillä ja verosuunnittelun myynnillä? Ei mitään, paitsi että verosuunnittelun myynti on itsekkäämpää kuin pilunmyynti.

      Poista
    5. Joskus ei voi välttyä ajatukselta, kun kuulee mitä nämä turvapaikanhakijat täällä tekevät ja millä asenteella, ettei ole ihmekään, että heidän oli paettava kotikonnuiltaan.

      HS jatkaa kyllä myös valistuskampanjaassa. Koko aukeamalla kerrotaan, miten suomalainen mies, gradua ja opintoja vaille maisteri, pidätettiin Bulgariassa, koska täysin samannimisestä ja samanikäisestä miehestä oli Interpolin pidätysmääräys.

      Koko juttua ei takuulla olisi edes tehty, jos mies olisi oikeasti ollut suomalainen pottunokka.

      Mutta entäs tämä herkkähipiäinen Herra Eduskunta-avustaja, 50 v, joka vaatii työkyvyttömyyseläkettä, koska esinainen oli pyytänyt häntä hakemaan salaattibaarista salaattia!

      Törkeää, epäinhimillistä, kuvottavaa! Miehinen mies hakemaan salaattia...




      Poista
    6. Juttu on kieltämättä varsin yksityiskohtaisesti ja painokkaasti afrikkalaismiehen suomalaisuutta korostaen laadittu. Aakkosia yksinkertaisille: musta mies voi olla oppinut ja suomalainen.

      Se, mikä minua näissä kansan valistamisjutuissa vaivaa, on juuri tämä lukijan yksinkertaisena pitäminen.

      Toinen asia on se, että jutuissa mitöidään ihmisen kansallisuus (afrikkalaisuus ilmenee, mutta valtiota ei mainita), ja Suomen kansalaisuutta korostetaan. Kun on kyse emigranteista, kansallisuudella on merkitystä myös ihmisen tulevassa elämässä. Suomalainenkin voi olla siis samaan aikaan afrikkalainen. On jossain mielessä harhaanjohtavaa otsikoida tällainen juttu kansalaisuusnäkökulmasta.

      Helsingin Sanomien keskustelussa muuan lukija kysyykin kommentissaan, onko suomalainen mieskin muuttaessaan Somaliaan somalimies. Minusta hän on suomalaismies, jolla on Somalian kansalaisuus.

      Poista
    7. Ovatkohan maahanmuuttaneet ja turvapaikan saaneet muuten ollenkaan kaksoiskansalaisia?

      Poista
    8. Suomessa vähän närkästyttiin kiekoheittäjä Ståhlille, jonka äiti on suomalainen, mutta joka siitä huolimatta ei halunnut puhua suomea, vaan korosti olevansa ruotsalainen.

      Nyt aloin miettiä sitä äitiäkin.... Hän on asunut jo niin monta vuotta Ruotsissa, että kai hänkin on jo ruotsalainen?

      No, tiedänhän minä tämän muutenkin: 1) jokainen Suomeen muualta muuttava on heti suomalainen, 2) jokainen Suomesta muualle muuttava on aina suomalainen.

      Poista
    9. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tänne tulleet ja asettuneet ovat kaikki suomalaisia, ja hyvä niin, se sopii eikä se ole minulta pois.

      Se mitä asiassa oudoksun, on nimenomaan se, että henkilöltä pyyhitään kansallisuus kokonaan pois, ikään kuin ei ymmärrettäisi sitä, että kansallisuus on eri asia kuin kansalaisuus, joka voi vaihtua henkilön elämän varrella useastikin. Kansallisuus on ja pysyy. Somalimies on somali suomalaisenakin. Mitä hävettävää siinä on? Ja mitä merkittävää siinä on, että mies onkin suomalainen, kun Suomessa uutisoidaan?

      Kyse on siis siitä, kumpaa lehdistö tarkoittaa puhuessaan henkilöstä: kansallisuutta vai kansalaisuutta. Lukijaa voidaan tietoisesti ohjaillakin. Joskus kansallisuus voisi uutisen kannalta olla merkittävämpi mainita kuin kansalaisuus. Lukijoilla on kuitenkin taipumus ajatella kansalaisuutta myös kansallisuudeksi. Ehkä niin halutaankin?

      Mitä tästä opimme: kansallisuus on piilotettava ja häpeällinen asia. Onko tämä muka kulttuurien hyväksyntää sellaisenaan?

      Poista
    10. Hyvä kysymys: todellakin mitä hävettävää siinä kansallisuudessa on, kun laatumediamme sen aina piilottaa?

      No, ehkä siinä on: Norjassakin norjalaisen perheenisän tappaneet suomalainen ja virolainen olivatkin turkkilaisia, samoin kuin uhri.

      Itse asiassa laatumediamme johtaa meitä lukijoita harhaan, sillä oikeiden kansallisuuksien tietäminen avaa tapauksen aivan eri tavalla.

      Laatumediaamme ei siis voi luottaa, jos haluaa tietää, mitä maailmassa tapahtuu todella. Ikävä juttu.

      Poista
    11. Tässä lienee kyseessä ns. vaihtoehtoinen totuus.

      Vaan niin kuin tuosta Norjan murhaajatapauksesta ilmenee, kansalaisuus on vaihtuvaa laatua ja siksikin kansallisuuden maininta olisi rehellisempää tiedotusviestintää.

      Poista