12.10.2017

Ihmiselon ihanuus ja kurjuus


Puhelin soi eilen aamupäivällä. Tuntematon numero. Onkohan siellä nyt valepoliisi tai muu huijari. Oikein odotan että semmoinen soittaisi minullekin, jotta pääsisin näyttämään hänelle närhen munat.

- Iines Iinekselä

- Pertti Tukkila täällä, päivää.

- Päivää. Mitä sä myyt?

- Heh, en minä myy mitään. Lähestyn teitä sukututkimusasiassa.

- Ai anteeksi. Tulee niin paljon myyjäpuheluja.

- Noin minäkin sanon, kun tulee puhelu tuntemattomasta numerosta. 

Mies puhui hidasta ja huoliteltua kieltä ja teititteli minua. Hän kertoi löytäneensä nimeni  sukututkimuksensa linkeistä tutkiessaan sodassa kaatuneen setänsä taustoja. Hän eteni tavattoman verkkaisesti ja hienotunteisesti kysyen, sopiko jatkaa.  

Tässä vaiheessa olin jo valppaana, sillä äitini Tukkila-nimisen sulhasen kaatuminen viime sodassa hääpäivän aattona oli perheessämme ja koko suvussakin vaiettu asia, niin kova isku se oli ollut orpotytölle, joka oli kasvanut isoisänsä hoivissa. Äiti ei ollut päästä tapauksesta yli mitenkään, ja hänestä huolestuttiin jo.

Lapsuudessani äidin kapiokirstussa oli lakanarullapinon alle piilotettuna tummansininen, hopeanauhoin solmittu valokuva-albumi. Kun kerran katselin albumin kuvia, äiti yllätti minut, otti albumin pois ja sanoi, ettei sitä saa katsoa. Olin kuitenkin jo katsonut kuvia, joissa oli vaaleatukkainen nuori mies äidin kanssa, oli sama mies sotilaspuvussa, oli hymyilevä äiti veneen perässä ja lopuksi  äiti mustassa puvussa ja pillerihatussa, josta roikkui musta lyhyt harso. Kuva oli lohduttoman musta, puiston puut olivat lehdettömiä ja äiti seisoi valkean penkin vieressä hämärässä tihkussa puristaen pientä mustaa käsilaukkua käsissään. 

- Onko nimi  Eevi Elisa Sulonen teille tuttu?

- On. Hän on äitini. Tai siis oli. 

Tauko ja hengähdys. - No nyt meni lähelle.

Mies alkoi kertoa tarinaa,  jonka tunsin hyvin. Hän puhui hyvin rauhallisesti ja hitaasti, kirjakieltä. Hän kertoi alahärmäläisen suvun tunnoista, kun äidin sulhanen, hänen  setänsä oli kaatunut Kannaksella, kun kuulutuksetkin oli jo  luettu kirkossa ja häät olivat juuri edessä. 

- Meillä on ollut edelleen pala kurkussa, kun ei ole tiedetty äitisi kohtaloa.  Mutta siis tämä rauhoittaa, kun tiedämme, että hän jatkoi elämäänsä ja on elänyt hyvän elämän.

- Meilläkin, kun tapaus on ollut niin salattu. Ennen kuolemaansa äiti leikkasi albuminsa sivuja irti ja hävitti kaikki kuvat ja liimasi albumiin uudet kuvat. 

Minulle on nyt tulossa Alahärmässä otettuja kuvia tästä parista. Lähetän itsekin hänelle sen aineiston, jonka löydän tästä tragediasta. Toistaiseksi olen löytänyt vain kolme kuvaa. Täysin musta kuva äidistä surupuvussa lehdettömän puun alla, toinen kuva hänen sisarestaan samassa paikassa; hänelläkin on musta puku ja musta pillerihattu, mutta ei harsoa. Oma päättelyni on, että he ovat matkalla Alahärmään sulhasen hautajaisiin. Kolmas kuva on äidistä veneen perässä onnellinen hymy huulilla. Mahdottoman kiiltävä kihlasormus on näkyvästi esillä äidin sormessa. Kuvan ottaja ei voi olla kukaan muu kuin kaatunut sulhanen. 

Vaan ihmeellistä on elämä, ihmeellinen on ihmisen mieli. Miksi suru pitää salata ja piilottaa kirstun pohjalle, valkeiden lakanarullien alle? Minulle tapaus ei ole täysin auennut koskaan, ja aukeamattomaksi se varmaan jää.

95 kommenttia:

  1. Jos suru on niin iso, ettei sitä pysty käsittelemään, sen hautaa ja haluaa vain unohtaa.

    VastaaPoista
  2. Koskettava tarina. Vaikka olen blogivieraanasi sen aiemminkin kuullut, niin tämän lukeminen sai minut melkein liikuttumaan, se tuli nyt niin lähelle.

    Olisiko äitisi käytöksen syynä se, että kun ihminen saa oikein kovan iskun, hän haluaa piilottaa kärsimyksensä? Jotkut reagoivat noin, minä esimerkiksi.

    Minunkin äitini näytti joskus kuvaa nuoresta miehestä ja kertoi, että tämän kanssa olisin mennyt naimisiin, ellei hän olisi sattunut kaatumaan. Suhde ei kuitenkaan ollut noin pitkällä.

    Äidilleni kävi siinä mielessä hyvin, että hän löysi isäni, jota parempaa miestä en osaa edes kuvitella. He elivät ymmärtääkseni onnellisen elämän. Vanhempien suhdehan on lapsen koti ja minulla oli hyvä koti, turvallinen, ymmärtävä ja kannustava.

    VastaaPoista
  3. Eräsä psykologi sanoi minulle kerran, että "ei saa vain yrittää kestää", mutta en ymmärtänyt mitä muutakaan voi. Valita ei aina voi, se täytyy kantaa, mitä tuleman pitää.

    Aika hölmön näköinen se sulhanen tuossa kuvassa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa onkin Ukkolan Sannan sulhanen, lempinimeltään UKKo.

      Poista
    2. Mutta siis, eikö oikeasti ole tekopyhää suivaantua siitä, että jokuset missit tai Urkki tai Sanna Ukkola tai nunnukatyypit vetäisevät toisen kulttuurin pukineita ylleen.

      Joissain muotitietoisissa piireissä suositaan nyt myös musliminaisten vaatetuksen matkimista. Kukaan ei ole nuttura täristen hypännyt tasajalkaa. Ja kuinka moni napatanssija käyttää arabivaatetusta! Sus siunakkoon!

      Poista
    3. Jos äitisi pelkäsi että isäsi tulee mustasukkaiseksi kun näkee vieran sulhasen kuvia säilytettävän niin hellästi? Ja siksi äitisi poisti ne.

      Poista
    4. Kyllä uskoakseni asia oli isän tiedossa. Siitä ei vain yhteisesti puhuttu, mutta joistain myöhemmistä sanoista sain jopa lisää infoa tästä asiasta. Kuvien poisto tapahtui vasta pitkään isän kuoleman jälkeen, vähän ennen äidin omaa kuolemaa.

      Poista
    5. Urkki varmaan tanssahteli tuossa kostyymissa ja lauleskeli: "nunnukka, nunnukka, lai-lai lailaa".

      Poista
  4. Tämä tässä minunkin mielestäni on taustalla: suru on niin suuri, ettei sitä pysty käsittelemään. Sitä ei halua kohdata kuin ehkä annostellen, hallitusti, valokuvissa, jotka eivät muille kuulu.

    Nykyään meillä kriisiterapia ilmeisesti pystyy auttamaan ainakin jonkin verran pakahduttavien tunteitten edessä, niin ettei suru kasva järkäleeksi joka tukahduttaa, jopa läheisiäkin.

    Lapsena joskus katsoin linja-autossa istuvia iloisia ihmisiä, ja sitten äitiä. Muistan vieläkin kysymykseni ja sen tilanteen: - Äiti, mikset sää koskaan naura. Olin korkeintaan viiden vanha.

    VastaaPoista
  5. Eikö ole mainio kuva Kekkosesta sotapäähine päässä? Eivätkös nuo komeimmat päähineet ole nimenomaan taistelupäähineitä?

    Että ei se Ukkola yksin tarvitse erikeeperiä päähänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että Urkki ansaitsi sulkansa ja sai ne itse inkkareilta.

      https://im.mtv.fi/image/4298038/landscape16_9/1600/900/fd162cae9256b7fe26fbc3b42347dd73/uR/14157186.jpg

      Poista
    2. Noh, Sanna Ukkola ei ollut valtiovierailulla kuten Kekkonen, eikä valtion päämies, mutta siis, eihän suomalaisella presidentilläkään ole voinut olla mitään osaa eikä arpaa Minnesotan intiaanien hyväksi tehdyssä työssä.

      Poista
    3. Minnesotassa suomalaiset ja intiaanit tulivat hyvin toimeen keskenään. Sauna ja viina yhdisti.

      Poista
    4. Taivaanraapijoissa Antti Tuuri kirjoitti, että taivaanraapijoita, pilvenpiirtäjiä, rakensivat suomalaiset ja inkkarit, koska he uskalsivat työskennellä yläilmoissa. Otan tästä kunnian, vaikka minua huimaa jo metrin korkeudessa.

      Poista
  6. PS Tarina kaipaa rutkasti punakynää, siinä on toistoa. Nyt annan sen kuitenkin olla tuossa virheineen päivineen, kyllä se blogiin käy ihan mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä ainakaan lukiessani noteerannut mitään toistoa tai virheitä... kun tarinassa on muuten imua, se solahtaa tajuntaan rosoisempanakin.

      Poista
    2. Kai sinä sitten, kun saat niitä kuvia Alahärmästä, laitat tänne jonnekin (piiloon) kuvia meidänkin nyyhkittäväksemme?

      Laittaisin tähän nyt Pentti Holapan runon, jos vain osaisin niistä ulkoa yhtäkään...

      Poista
    3. Tämä on mahdollista, ei minulla ole mitään pelkoja tai esteitä julkaista joitain kuvia. Kaikki kun on totta, ja tarkoitus on hyvä, ellei peräti rakastava ja kunnioittava.

      Poista
    4. Minäkään en muista ulkoa Holappaa, enkä omista hänen kirjojaan, muistaakseni, kokoomateoksissa kyllä on Holapan runoja.

      Kauheasti nyt kuollaan.

      Poista
    5. Helsinkiin muutettuani ostin täältä ensimmäisen runokirjani Holapan kaupasta Pentillta itseltään.

      Minulla muuten voi ollakin hyllyjeni uumenissa joku Holapan teos. Ainakin Anselm Holloa on.

      Poista
    6. Innostuin Hesarin artikkelin innoittamana Ossi Nymanin teoksesta Röyhkeys. Sivupalkissa on sen tekijän ajatusmaailmasta poiminta. Valitettavasti täkäläinen kirjasto ei ole sitä tilannut eikä e-kirjana löytynyt omalta nettimyyjältäni.

      Poista
    7. Mutta ehkä tähän saadaan vielä jokin ajatuksella valittu Holapan runo. Ellei tule, voin minäkin etsiä kokoomateoksista.

      Poista
    8. Ossi on hieno kirjailija. Hän saa runosuoneni pulppuilemaan.

      Ossi, kossi, minä sen maksan.
      Niin kauan kuin, saatana, jaksan.
      Ossi-kössi on entinen ihminen.
      Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.
      Ossi-possi, taivaanlahja.

      Poista
    9. Tänään lehdessä muuan toimittaja kirjoitti kaikkien yhteisestä omaisuudesta, pääomasta, joka pitäisi jakaa kaikille automaattisesti. 

      En ihan ymmärrä, mitä on se pääoma - luonto, ilma, maa-ala, jota pitäisi jakaa jokaikiselle ilman niiden hyväksi tapahtuvia töitä ja ponnisteluja. 

      Voiko vastikkeita jakaa ilman yhteisiä vastuita, jos terve ihminen kieltäytyy yhteisistä ponnisteluista, koska ponnistelu on "tylsää ja mä en nyt tykkää tehdä tota".

      Poista
    10. 90-luvun alun nuorille pitää ehkä antaa anteeksi, koska systeemillä ei ollut tarjota heille töitä. Jos kolmikymppiseksi ehtii ilman työntekoa, ei sitä myöhemminkään opi.

      Ja Ossin aivovaurio on toinen lieventävä asianhaara.

      Poista
    11. Totta jossain määrin. Vaan töitä myös on, joka tasolla ja asteella. On paljon toimia ja tehtäviä, joihin ei saada tekijöitä. Meillä pikkukaupungin terveyskeskuksessa on jatkuvasti avoimia lääkärin virkoja, kun kukaan ei halua näin pieneen paikkaan. 

      Ihmiset vaativat työltä mukavuutta, viihtyisyyttä, isoa palkkaa ja paljon vapaata. Tyypillinen on se lääkäri, joka ainoana vastasi syrjäseudun avoimeen paikkaan vaatien 12.500 e/kk palkkaa ja perjantait vapaaksi.

      Ihan kuin ei tajuttaisi sitä, että työ on aina ponnisteluja, uhrauksia ja kompromisseja vaativaa, jokaiselta. Ei ole olemassa leppoisaa ja pelkästään viihtyisää, kivaa työpaikkaa. 

      Toisaalta on ymmärrettävää, ettei Ossi Nyman tahdo tehdä töitä. Se taas ei ole ymmärrettävää, että hän petkuttaa työmarkkinatuilla. Anokoon kaveri reilusti toimeentulotukea, jos ei työhön kykene.

      Poista
    12. Kokonaan toinen juttu on, ettei syrjäseudulle kannata lähteä lääkäriksi. Ei ainakaan ilman kunnon palkkaa.

      Poista
    13. Elämä syrjäseudulla on huomattavasti edullisempaa kuin vaikkapa Kehä kolmosen sisäpuolella. Yksiön hinnalla saat omakotitalon ja porotokan pihallesi. Mitä siellä paljolla rahalla tekee?

      Poista
    14. Juu, jaa, joo, mutta syrjäseudullla eläminen sekoittaa ihmisen pään. Alkavat käyttää huumeita ja muihinkin sekoiluihin sortuvat. Ties vaikka kupan tai aidsin saisivat, vaikka olisivat raskaina olevia naisia.

      Poista
    15. Nymannin Ossin kirjamarkkinointikikka oli aika raju. "Olen kamppaillut koko aikuisikäni työkkärin kanssa", hän sanoo hesarin haastattelussa. Nyt kun romaani Röyhkeys sai näin hyvin ilmaista mainosta hän uskottelee lukijoille, että tuli ihan yllätyksenä, että tuet katkaistiin noin vain. Sen hän olisi tiennyt, jos olisi tiennyt, että katkoja ja karensseja tulee ja hyvin herkästi pitkän työttömyyden aikana. Jos kieltäytyy toimenpiteistä tai tarjotusta työstä. Onnaika kumma juttu ettei tiennyt. Mutta juttu saa hyvän somepöhinän aikaiseksi.

      Nyymannille itselleen voipi käydä köpelösti. Kelan etuudet voidaan periä takaisin ja käräjille voi joutua vaikka olisi maksanut takaisin. Näitä tapauksia on joitakuita vuosittain. Siitä sitten tulee lisäkorvauksia sakkojen muodossa. Mutta se ei vielä huoleta Nyymannia. Romaani ehkä on F-sixpackissä. Sillä rahalla voipi sitten maksella, jos kirja myy hyvin.

      Poista
    16. Ja niin, mitä siihen "yhteiseen kakkuun" tulee. Kannattaa kuunnella Kalle Haatasen ohjelma: "Yhdessä toimimisen etiikka". Siinä käsitellään mm sitä keskinäistä riippuvuutta jossa elämme kaikissa yhteisöissä, organisaatioissa ja yhteiskunnissa. Valtioiden välillä, maailmassa. Sivistynyttä puhetta. Liippaa myös työttömyyttä, työttömiä.

      Poista
    17. Voin minä kuunnella, mutta taijjan tirvasta Ossia kuonoon.

      Poista
    18. Toisaalta Nyman sanoo HS:ssa myös, että osasi ennakoida kaiken. Ja tuo on kyllä totta, että jos tämä oli harkittua, mies totisesti osaa kirjansa markkinointikikat.

      Uskon, että kustantaja hykertelee käsiään yhteen. Ja Nyman itse on nyt kuumaa kamaa toimittajille. Kyse on vain siitä, missä ohjelmassa hän ensin esiintyy ja millä kanavalla.

      Poista
    19. Ossin vajaamielisiä tuotoksia en ostaisi tai lukisi, vaikka maksettaisiin. Ossi on vajakki.

      Poista
    20. Anonyymi vielä, minusta käsite "yhteinen kakku" viittaa Nymanilla siihen mystiseen aineelliseen omaisuuteen, mm. kertyneisiin vetovaroihin ja valtion tuottoihin, jotka pitäisi jakaa tasaisesti myös niille, jotka eivät pane tikkua ristiin antaakseen työpanoksensa tuon kakun kartuttamiseksi.

      Haatanen puhuu pikemminkin yhteisöllisyydestä, joka on eri asia. Tunne, henkinen puoli, jotakin ei-aineellista jaettavaa.

      Ja se on kokonaan toinen asia, että sairaista ja heikoista lähimmäisistä itsestäänselvästi pidetään huolta, kaikki yhteisin varoin.

      Poista
    21. Riku, Riku! Nymanin teos on mitä luultavimmin hyvä, ja aion lukea sen. Mies on lisäksi selvästi älykäs ja laskelmoiva.

      Poista
    22. No Iines, Iines, sitähän minäkin ajattelin, uusi Aleksis Kivi on syntynyt. Viimeiseksi sanoikseen sanoo: "Minä kuolen", kun joku hyvä ihminen sitä oikein tirvaisee.

      Poista
    23. Voi vee, jos vajakki-Ossi olisi osa seitsemää veljestä. Eero, liukas luikku ja Simeoni, saatanan kerjäläinen, sekin.

      Ossin ei syömän pidä.

      Poista
    24. Minä olen kasvanut vanhoissa ajatuksissa ja "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" on sisimmässäni tulikirjaimilla. Olen ehkä aiemmin kertonut, kun armeijasta (laivastosta) kotiuduin ja luulin olevani keisari. Mutsi herätti kotiinpaluukrapuloistani: "Milläs meinaat itsesi elättää?" -Pelästyin pirusti, tuollaista en ollut osanut ajatella. Onneksi siihen maailman aikaan töitä sai tällainen surkeampikin tapaus. Sillä tiellä olen - saatana.

      Poista
    25. Ossi Nyman on keski-ikäinen mies, eikä mikään nuori julppi. Joten kyllä siinä iässä onnin keksittävä jonkinlainen somekohu esikoisromaanille. Se ei kyllä pitkään elätä, yksi kohu. Ne kun menevät ja tulevat kuin tuulet ja syyssateet. Ammattina kirjailijuyson pitkä tie. No, joku jo hölähti että jospa tämä on parodiaa kaikki tyyni. Niin varmaan. Mä uskon Hotakaiseen joka sanoi, että hän lottoaa joka kirjallaan, ei muuten (pitääkö olla huolissaan mtv3). Hotakainen kirjoitti jo tästä. Ei sitä tarvitse toistaa. Työttömyydessä ei ole mitään huvittavaa, humanistikirjailija sen sen kyllä tajuaa.

      Poista
    26. Minä uskon, että Nyman on tosissaan tuossa työn halveksunnassaan ja uskossaan siitä, että muiden tulee elättää hänet. Hän sai kuitenkin kirjastaan loistavat arvostelut ennen tätä nostamaansa kohua.

      Uskon silti, että kohua ei ole nostatettu vahingossa, vaan tietoisesti dollarinkuvat silmissä. Hän ehkä haluaa näin lisäbuustia kirjan myynnille ja itsensä tunnetuksi tekemiselle.

      Poista
  7. Holappaa, Kolappaa, minä tunne en, polsupolitiikka imaisi sen ja homoilu pääsi tärkeimmmäksi kaikesta. Ei minulla siihen mitään sanottavaa ole. Pyllynreikää vain kaikille, Matille ja Maijalle!

    VastaaPoista
  8. Holapalta on vaikea löytää runoja, ellei itsellä ole tai ellei mene kirjastoon - netistä ei tarjoudu runoa katsottavaksi, vain kritiikkejä ja myyntiesittelyjä. Kummallista. Joiltain erikoissivustoilta voisi löytyä (Gutenberg). En löydä häneltä mitään mistään kokoomateoksestakaan.

    Holappa ei totisesti ollut rakastettu tai suosittu runoilija. Mielenkiintoista on sekin, että hän oli kulttuuriministerinäkin muinoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70-luvulla inhosin politiikkaa, ehkäpä vieläkin. Kirjastossa tykkäsin käydä, mutta sormellanikaan en koskenut poliittisiin, joita oli tarjolla yli kohtuuden. "Yhteisten asioiden hoitoa", voi helvetti! Holappa oli demari, koska sai siitä parhaat edut itselleen.

      Poista
    2. Isoisäni kertoi, kuinka linja kulki kerran hautausmaalla. Hän makasi 1700-luvulla syntyneen haudan hautakiven vieressä. Muisti kaikki muutkin tiedot siitä, minä en enää.

      Poista
    3. Isoisäni oli sodassa niin väsynyt, että kerran lähti sekopäisenä unipöppyrässä kävelemään linjoilla. Piti ihmeenä sitä, ettei kukaan skotannut.

      Poista
    4. En ole ollut kovinkaan kiinnostunut sotahistoriasta, mutta tuon sotilaiden väsymyksen tiesin. Ja se on piirre, joka käsitykseni mukaan erikoisen selvästi näkyy tässä uudessa Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa, myös Rokalla. Aiemmissa elokuvaversioissa korostuivat muut seikat.

      Siis nyt vasta olen oikeastaan käsittänyt sen, että sotilaillemme tarjottiin väsymykseen huumeita, mm. pervitiiniä, joka tuottaa vahvan euforisen tunteen ja sai sotilaat näkemään hurjia vihollisrintaman takana, erään lehden mukaan. Aika hurja ja mielestäni vaarallinenkin asia.

      Poista
    5. Tuskin niitä ihan jatkuvasti popsittiin, ainakaan yksikään tuntemistani veteraaneista (ja niitä on ollut monta) ei ikinä maininnut sellaisia syöneensä.

      Kaukopartiomiehet olivat eri juttu. Mutta niitä oli vain häviävän pieni osa koko armeijasta. Kiivaiden hyökkäys- ja peräytymisvaiheiden lisäksihän suuri osa sodasta oli asemasotaa, hermoille käyvää varmaan sekin.

      Poista
    6. Kyllä se niin oli kuin Tapsa sanoo. Pervitiiniä ei ollut rivisotilaille, kaukopartiossa olleet ja muut erityistapaukset niitä saivat. Vasta sodan jälkeen mummut ja vaarit söivät Hotaa.

      Poista
    7. Mielenkiinnolla odotan Louhimiehen versiota. Siinä on mies, joka osaa. Kun kuulin uudesta filmatisoinnista, olin vielä vähän kyyninen.

      Hyvä ystäväni,Jussi, katseli Laineen Tuntemattoman joka kerta, kun se esitettiin. Loppuvuosinaan sanoi, ettei enää jaksa.

      Poista
    8. Tässä uudessa Tuntemattomassa on paljon kohtauksia kirjan ulkopuolelta, mm. sotilaiden kotirintamalta.

      Se vain aina jaksaa haukotuttaa, että media hehkuttaa melkein eniten elokuvan alastonkohtausta, jossa Paula Vesala esiintyy alastomana. Ja suurin kuva lehtijutussa on myös Paula Vesalasta ja hänen puolittain mäkyvästä rinnastaan.

      Poista
    9. Mäkyvästä = näkyvästä.

      Arvioinnin mukaan tuo Rokan ja Rokan Lyyti-vaimon saunakohtaus on luonnollinen ja saunapuhdas, arkisen kaunis.

      Toivottavasti se ei sisällä ähinää, puhinaa eikä kuolaisia toisiaan nuoleskelevia ihmisiä kaikessa luonnollisuudessaan ja arkisuudessaan.

      Poista
    10. Minusta ainoa luonnollinen sukupuolielämän kohtaus olisi maksimissaan pikapano ohimennen vaikka löylyä heitettäessä, jos se nyt pitää elokuvassa olla.

      Poista
    11. Näyttelijättäret aina sanovat, että alastonkohtauksia vain jos sopivat käsikirjoituksiin ja ovat luonnollisia. Tänä päivänä eivät enää saa Outi Mäenpäätä näyttämään persettään, vaikka olisikin luonnollista.

      Poista
    12. Seksuaaliset kohtaukset oikeissa elokuvissa ovat mennyttä aikaa. Netti pursuaa pornoa jos jonkinlaista, ei sellaiselle ole enää tilausta. Näyttelijätär, joka vilauttaa itseään, on näyttelijätär.

      Poista
    13. Silti rakastan Juliette Binochea ihan ältsisti. Facebookissa julkaisee ihan älyttömän surkeita valokuvia ja joka kerta tykkään koko peukun arvoisesti. Kerään tarmoa kosiakseni. Jos puhuu vain ranskaa, kehoitan siirtymään ymmärrettäville kielille.

      Poista
    14. Outi Mäenpään takapuoli...hmm.

      Poista
    15. Se mikään hmmm ole, vaan aah!

      Poista
    16. Minustakin Outi Mäenpää on upeakroppainen nainen, luonnollinen omanikäisensä nainen. 

      Vaan makuja on monia. Varsin moni mies tuntuu haaveilevan nuoresta missinaisesta tai huippukaunottaresta. Eihän siinä mitään pahaa ole, kai se on vaan inhimillistä.

      Poista
  9. Holappaa pidettiin kyllä ihan fiksuna ihmisenä ja hyvänä valintana opetusministeriksi. Luulenpa, että työväenaate oli hänellä veressä jo lapsuudesta asti.

    Veikkaisin (kun en muista), että ministerin pestiin vaikutti vahvasti Sorsa, joka oli ollut samaan aikaan Pariisissa - ja todennäköisesti tutustuneet silloin, jos eivät tunteneet jo aiemminkin.

    Ennen vanhaan työläiskirjailijat olivat sivistyneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuon ja vedän sanani takaisin, jos se on mahdollista.

      Poista
    2. Vaan kukaan meistäkään ei pysty siteeraamaan Holappaa muistinvaraisesti?

      Eikä löydy netistäkään hänen runojaan, ainakaan ensimmäisen haun perusteella.

      Poista
    3. No minä en ainakaan pysty siteeraamaan ulkomuistista ainoatakaan runoilijaa. Paitsi yhtä Patea, joka loihe lausumaan: "Tiu, tau, tulkku, oottepa te suuri julkku." - Enää en muista, oliko kyse Tapani Kansasta vai Dannysta.

      Poista
    4. Osaan minä pätkän Leinoa.

      Ja se murhe, mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks, kun tänään suurempi tuli.

      Poista
    5. "kaikki te tunteet ja tuskat, tulkaa kotiin."

      Poista
    6. Ja totta tosiaan, osaanhan minä tämänkin Eikka Leikan: "Haihtuvi suoruus, niin kuin vierivä virta!"

      Poista
    7. "Miks on täällä niin monta mielipuolta, ja vähän taitajia Väinön kanteleen."
      Leinoa muistinvaraisesti.

      Poista
    8. Muistinvaraisuudella tarkoitan enemmän runon tietämistä, tunnistamista, kuin ulkoa osaamista - harvahan niitä kokonaan ulkoa laususkelee, joitain säkeitä lähinnä.

      Leino lienee yksi rakastetuimmista ja osatuimmista. Runojen säveltäminen lauluksi edesauttaa muistamista. Kukapa ei osaisi Leinon Nocturnea tai Elegiaa! Itselleni on yksi runo jäänyt kestomuistiin luettuna. Minusta se on täydellinen, ja siinä muoto ja sanoma sulautuvat yhteen. Sarkian Erottua.

      Poista
    9. Niinhän se on, mutta runoja ei pidä raiskata omalla muistilla. Jälleen lähtee laulu soimaan, kansa syöksyy karkeloimaan. Tämä oli ja on auktorisoitu ja oikeaksi havaittu. San. Kari Kuuva. No joo, laitetaan biisikin.

      Poista
    10. Ei tietenkään. Jokuset rivit vain piirtyvät ajan mittaan kestomuistiin - sitä minä nyt meinaan. Ne ovat pääomaa, jota ei etsitä hakuroboteilla.

      Poista
    11. Kun nuoruuden rakkauteni kanssa tuli ero, kirjoitin päiväkirjaani "veet syvät päilyvät ikävää, ma tiedän etten sua enää nää" plus muutama säe lisää, ulkomuistista. Sarkia oli monen muunkin kuin Mikiksen mamman idoli.

      Poista
    12. Minulla ei ollut mitään sutinaa, kun ensi kerran runon kohtasin. Vaan samanlaisesti se ajankohtaistui aina kun jotakin isompaa päättyi. .... Niin silmäin eteen/sun silmäs jää.

      Poista
    13. Tuon Sarkian laitoin seppelenauhaan, oli niin totta 💜

      Poista
  10. Koskettava tarina. Vaetut surut kulkevat kummasti sukupolvelta toiselle. Surujen kantajaksi joutuvat viattomat lapsetkin. Ehkä sen vuoksi kaikille raatokoirille avoin suru on helpompi kestää ja kantaa. Se revitään aikaa myöten riekaleiksi niin että voi jatkaa elämää suru sopivasti kainalossa kun sateenvarjo, ottaa sen esille kun tarttee:) Sitä en ymmärtänyt miten tuo Urhon sittinbull-look kuului asiaan, hupanen kuva, oliko se ehkä loppukevennys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan liian usein perheissä tai suvussa vaietaan erinäisistä asioista, monesti juuri surullisista, traagisista tai sitten häpeällisinä pidetyistä.

      Nykyinen kriisiapu on hyvä asia, koska se kannustaa ihmistä purkamaan heti ahdistustaan. Näin myös läheiset säästyvät syyllisyydentunnoilta.

      Kuvaa kyllä itsekin mietin. Kytkin sen kuitenkin mielessäni sotaan, sotaisuuteen, koska tuo on kai päällikön sotapäähine (?). Samalla se sanoitta pilkkaa Ukkolan päähineestä noussutta kähinää.

      Poista
  11. Ei ole Sanna Ukkolasta ja muista misseistä saati Iineksestä tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Iineksestä tuohon olisi, kevyestikin. Ainakin ennen vanhaan olisi ollut.

      Poista
    2. Ai sillon kun se oli vielä hippi?

      Poista
    3. Turpas kii, Mankemang, Iineksen olohuoneessa yriitetään käyttäytyä. Sitäpaitti Sacheen Littlefeather on inkkareista ihanin.

      Poista
    4. Paljon myöhemmin Sacheen kertoi, kuinka hänen ei annettu puhua Brandon kirjoittamaa puhetta. Puolifasisti John Wayne ja muut elokuvateollisuuden napamiehet raivosivat ja uhkailivat häntä monenlaisella. John Wayne oli hieno näyttelijä, mutta ihan idiootti. Varmaan olisi Trumppaa äänestänyt.

      Poista
    5. Kovin on koreaa. Mielenkiintoista tuo tanssi, jossa yläpää on visusti paikallaan ja vain alapää heiluu.

      Minulle suositeltiin päinvastaista liikettä - yläpää heiluu ja alapää on liikkumatta. Niska- ja hartiarentoutukseen.

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Mikäli oikein muistan, Cher on intiaanisukua, joten hänen varmaan sopii esiintyä inkkariasussa päästä varpaisiin - tosin tuo glitteri on kaukana intiaanikulttuurista... Upea laulaja joka tapauksessa.

      Poista
  13. Taasko otit blogialustuksen pois, kun kukaan ei kehdannut kommentoida Ossin kokemaa ihmisoikeusloukkausta - eli miksei hän saa elatusta ilman velvoitteita hakea töitä, kun nuoret pakolaisurhotkin saavat? Onhan se suuri vääryys.

    Miten olisi seuraavaksi aiheeksi Me too?

    VastaaPoista
  14. Sanotaanko niin, että pitkästä aikaa otin pois, sillä edellisistä poistoista saattaa olla jopa vuosi aikaa. Nättinenäisyyteni on ehkä hieman pientynyt.

    Ja kun nämä bloggaukseni koettavat olla hieman vajaita keskustelun alustuksia, ei pajatson tyhjennyksiä laakista, niin jos alustus epäonnistuu tehtävässään, poistan sen mieluummin kuin jätän vajaan kirjoituksen eetteriin. Minusta blogikirjoitukseen kuuluvat myös kommentit, ei vain kirjoittajan paasaus. Jokaiseen monologiinkin löytyy lisäajatuksia ja vastavätteitä.

    Olisin kovasti halunnut keskustella tässä Ossi Nymanista, sillä missään keskustelussa ei ole tullut ilmi sitä seikkaa, että eiväthän ihmiset tässä työttömiä ole syyllistämässä laiskoiksi, vaan vain ossinkaltaiset kikkailijat. Sellaisia löytyy monen tietämäpiiristä, minunkin, viisilapsinen uusperhe, jossa vanhemmilta puuttuu tyystin minkäänkäänlainen koulutus, ja edes lapsia ei komenneta joka päivä kouluun. Jos työtä järjestyy, se lopetetaan lyhyeen.

    Lisäksi Ossia pestään nyt kiivaasti ahkeraksi, koska hän on kirjoittanut kirjan. Kukaan ei mainitse sitä, että kirjoittaminen kesti 13 vuotta. Kun ajatellaan sitä, että kirjoittaminen on perseen panemista kirjoitustuoliin, ei inspiraation odottelua, niin tuossa 13 vuodessa pitäisi valmistua ainakin kolmiosainen sarja, laatukirjojakin. - Ossi olisi rehellisempi, jos siirtyisi sosiaalipuolen luukulle vaikka varhaiseläkkeelle, ellei työ maistu. 

    Mitä tulee tuohon Me toohon, niin katselin aamuteeveessä Rosa Meriläistä, ja lisäksi luin lööpit hänen vaginanharjoituksistaan ketsuppipullon kanssa. Minä en luota tämän ihmisen puhetulvaan millin vertaa. Muutenkin koko Muakin on kähmitty -kampanja on kuin peitetarina nyt pintaan nousseelle julmemmalle raiskausväkivallalle. Facessa onkin varmaan jo jokin Mää kans -logo. Kohkataan vaan valkoisen miehen perversioista, niin ei tarvitse ottaa kantaa todelliseen maailmanlaajuiseen laajaan naisten sortamiseen ja alistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän näin minäkin nuo asiat näen, siis keplo-ossit ja metoo-mimmit.

      Olisiko Ossin kohdalla kommentoimattomuus johtunut siitä, että puolustelijat eivät kehdanneet näin ilmiselvässä tapauksessa alkaa veisata sitä vanhaa virttään ja syyttäjät taas eivät viitsineet samasta syystä lyödä löylyä lisää?

      Mee too -kampiksessa uskon samoin kuin sinäkin, että kyse on ainakin alitajuisesta tarpeesta sulkea silmät oikealle naisten sorrolle, sitä kun harrastavat pyhitetyt tahot, hehkuttamalla kuinka valkoinen mies se vasta härski onkin.

      Mielenkiintoisia ihmiskokeiluja taas ovat ne median kertomat tapaukset, jossa vanhemmat eivät sano poikaa pojaksi yms. Varmaan saamme kuulla parinkymmenen vuoden kuluttua surkutarinoita lapsista, jotka etsivät epätoivoisesti identiteettiään, kun se kotona vääristyi.

      Poista
    2. Näin se varmaan meni. Tässä asiassa on syvää kahtiajakautuneisuutta, joko - tai, ei niin että toisaalta ja toisaalta.

      Seurannut älämölö jää hieman kuitenkin mietityttämään. Miksi tässä ikään kuin haluttiin nähdä työttömien haukkumista niin että noustiin raivoisaan puolustukseen härkäseksi luultua kärpästä vastaan? Ihmiset ymmärtävät varsin hyvin työttömyyden ankeuden. Se mitä ei ymmärretä, on laskelmointi työmarkkinatuilla, jota sitäkään ei kannata kieltää.

      Moni laskelmoisi itsekin, jos sattuisi sellaiseen saumaan. Itsekin ajattelen niin, että tarjottavan työn tulee vastata edes jollain mielekkäällä kytkyllä omaa koulutusta ja palkkatasoa. Sitä taas en ymmärrä, että nuori vaatii heti unelmien työpaikkaa. Aloitin itsekin epävarmana määräaikaisena tuntiopettajana vähillä tunneilla, kunnes tulin valituksi saman talon lehtorin virkaan, unelmieni paikkaan. Emme me vanhemmatkaan siis suinkaan kävelleet ovesta sisään suoraan toiveiden työpaikkaan. Lainat harteilla aloitettiin sijaisuuksilla ja määräaikaisina, kuten nykyajan työläisetkin.

      Poista
    3. Minusta aggressiivinen sukupuolineutraali kasvatus on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.

      Poista
    4. Sukupuolineutraalit liikennemerkit tulevat korvaamaan ne sairaat ja perverssit nykyiset, joissa kuvataan isä lapsensa kanssa, tai isä ja äiti. Kuvista tehtäneen niin kauniita, että vammais...kaikki tykkäävät. Hienoa kehitystä, olen ylpeä ihmiskunnan saavutuksista sen tärkeimmissä haasteissa. Elämme intertekstuaalista mielikuvitusaikaa, jossa rajoitteita ei ole. Edes taivas ei ole rajana, pystymme kaikkeen. Ihmisestä on viimeinkin tullut Jumala.

      Poista
    5. Ihmisille näytettiin uusia liikennemerkkejä ja kysyttiin mielipidettä. Valtaosa näki ne abstrakteina tikku-ukkoina, siis miehinä. Muuten hahmot koettiin etäisinä viivoina, joihin on vaikea samaistua ihmisenä.

      Poista
    6. Töissä katselimme arvioiden yhtä sellaista vanhaa liikennemerkkiä ja nauratin porukkaa muistuttamalla Ruotsin tilanteesta. Pieniltä pojilta kun siellä katkaistaan pippeli ja suurena saavat päättää, kasvattavatko sen vapaaehtoisesti takaisin.

      Poista
    7. Tämä liikennemerkkimuutos meni naurettavuuksiin.

      Mitä pahaa siinä on, että kuvassa ylipäänsä olisi mies- tai naisoletettuja? Kyllähän ihminen, oli hän sitten transsukupuolinen, homoseksuaali, pedo- tai nekrofiili jne., käyttää joko housuja tai hametta. Eihän se sukupuoli vaatteista näy.

      Poista
    8. K.D.Lang on laulaja, jonka sukupuoli täytyy googlailla, jos sitä ei tiedä. Helpotan sen verran, että hänen oikea etunimensä on Kathryn. Tässä hän esittää Cohenin Hallelujahin upeasti.

      Poista